1 - Terveyskirjasto

More documents

Recommendations

Info

– Yleisiä hoitokeinoja ovat yhteistyöhön perustuvan hoitosuhteen luominen ja ylläpitäminen [98, 207], vakaan hoitoprosessin ylläpito sekä muutosmotivaation luominen ja ylläpitäminen [98]. – Hoitosuhteen perustana ovat potilaan kokemukset vakavasti ottava, vastavuoroinen, tuomitsematon, joustava ja tukea tarjoava suhtautuminen potilaaseen [98, 207, 267, 273, 278–281]. – Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä niissä hoitomalleissa, joilla on osoitettu olevan tehoa epävakaan persoonallisuuden hoidossa: potilas tietää, miten hänen vaikeuksiaan ymmärretään ja hoidetaan [267, 278, 279, 281]. – Potilasta tulee auttaa hahmottamaan käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia sekä erottamaan näitä toisistaan, jolloin potilaan aktiivisuus ja kyky ratkaista ongelmia voivat lisääntyä [98, 278]. – Tietoinen läsnäolo saattaa luoda perustaa kyvylle tunnistaa ja nimetä tunteita sekä säädellä niitä [278, 282]. * Tietoisesta läsnäolosta on lisämateriaalia sähköisessä tausta-aineistossa. – Myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä sisältävä opettaminen on tarpeellista [278, 282]. – Oireiden hallinnassa voidaan hyödyntää myös muun muassa rentoutusta, turvapaikkamielikuvia [279, 282], muistutuskortteja tai päiväkirjaa [279]. – Oireiden hallinnassa käyttäytymistä muokkaavia keinoja ovat esimerkiksi huomion siirtäminen muualle ja korvaavien toimintojen käyttö [98, 282]. Potilas voi suunnata huomionsa miellyttäviin tai arkisiin puuhiin. * Korvaavilla toiminnoilla tarkoitetaan vähemmän vaarallisia affektiensäätelykeinoja verrattuna itsetuhoiseen, impulsiiviseen tai muulla tavoin vahingolliseen käyttäytymiseen. * Suositeltuja tässä yhteydessä ovat olleet muun muassa fyysinen kuormitus tai kylmäaistimusten käyttö. Potilas voi esimerkiksi upottaa kädet kyynärvarsia myöten kylmään veteen tai pitää jääpalaa kädessään [98, 282]. – Käyttäytymisterapeuttiset menetelmät voivat tuottaa ensimmäisiä kokemuksia siitä, että tunnetiloja on mahdollista säädellä [98]. – Osa potilaista saattaa ajautua säännöllisten hoitojen ulkopuolelle mutta jatkaa silti lääkkeiden haitallista ja riippuvaisuuskäyttöä. Tällöin hoidon asianmukaisuutta voidaan yrittää varmistaa esimerkiksi apteekkisopimuksen avulla. Kriisien, dissosiaatioiden ja vihan kliininen hallinta – Lisääntyvä tuskaisuus (eskaloituva dysforia) tarkoittaa laajenevaa, voimakasta, usein paniikinomaista pahanolontunnetta, johon liittyy usein tuskaisuuden vähentämiseen pyrkivää impulsiivisuutta, kuten itsetuhoisuutta, kognitiivista hajanaistumista ja dissosiaatiota. – Potilaan tunnekokemukset tulee ottaa vakavasti, keskittyä koettuihin tunteisiin kriisin sisällön sijaan ja ilmaistava selkeästi ymmärtämystä potilaan ajankohtaista tilannetta ja kokemuksia kohtaan [98, 278, 281]. – Potilaat toivovat kriisitilanteessa sensitiivistä kuuntelua, aitoa kiinnostusta ja läsnäoloa enemmän kuin konkreettista vastausta kyseiseen ongelmaan [283]. * Erityisesti ihmissuhdemotiivien tutkiminen ja kognitiivinen uudelleen muotoilu ennen hyvän yhteistyösuhteen muodostumista koetaan usein kriittiseksi ja vähätteleväksi [98]. * Ulkopuolisen kontrollin voimakasta lisäämistä, kritiikkiä tai vastaan väittävää tyyliä on vältettävä, sillä nämä näyttävät lisäävän kriisin pahenemisen riskiä [98]. – Tuskaisuutta vähentävää lääkehoitoa voidaan käyttää tarvittaessa [98]. – Taipumus vahingoittaa itseään häviää harvoin nopeasti [98]. – Potilaan kokemukset vakavasti ottava, joustava ja lämmin asennoituminen katsotaan tärkeäksi dissosiatiivisten tilojen ja tunteiden säätelyn vaikeuksien hoidossa [98, 279, 284]. – Potilasta hoitavan henkilön rauhoittava puhe voi olla helpottavaa, kun potilaan emotionaa- 832 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
linen virittyneisyys kasvaa, kognitiivinen hajanaisuus lisääntyy tai hän alkaa kärsiä dissosiaatiosta [278, 280, 281]. – Dissosiaatio-oireiden jo ilmettyä potilasta voidaan rauhoittaa esimerkiksi kertomalla oireen olevan hyvin epämiellyttävä mutta tilapäinen [98, 207]. * Monet potilaat tarvitsevat selviytymiskeinoja dissosiatiivisten oireiden hallintaan ennen kuin on mahdollista keskustella traumaattisista kokemuksista [207, 284]. – Vihan hallinnassa potilaan annetaan ensin purkaa suuttumustaan ja sitten häntä voidaan pyytää kuvaamaan vihaansa tarkemmin [279]. – Suuttumuksen tasaannuttua tavoitteena on yhdessä potilaan kanssa tarkastella tunnekokemusta ja sen ilmaisua realistisesti välttäen rankaisevaa suhtautumista ja potilaan kokemuksen torjumista ja arvioida mahdollista omaa osuutta ongelmissa [278, 279, 281]. Kuntoutus – Kuntoutustarpeen moniammatillinen arvio on aiheellinen psykiatrisen hoidon seurannan yhteydessä. Tarve tulee arvioida etenkin, jos sairausloma pitkittyy tai potilaalla on pitkäaikaisia työllistymisvaikeuksia. – Tarvittaessa arvio voidaan tehdä kuntoutuslaitoksessa kuntoutustarveselvityksenä. – Potilas saattaa hyötyä psykiatrisesta kuntoutuksesta, jos hänen toimintakykynsä on vaikeasti ja pitkäaikaisesti heikentynyt tai hänellä esiintyy neuropsykologisen toiminnan puutoksia, kuten kyvyttömyyttä organisoida omaa elämää ja suunnitella tulevaisuutta. – Potilaan neuropsykologisen kuntoutuksen tarve on arvioitava erityisesti silloin, kun hänellä esiintyy lukemisen, kirjoittamisen tai laskemiskyvyn häiriöitä tai muita neuropsykologisia vajeita. – Lääkinnällinen kuntoutus voidaan toteuttaa joko psykoterapiana tai psykiatrisen erikoissairaanhoidon kuntoutuspalveluina. – Kuntoutuksella on erilaisia tavoitteita, kuten työkyvyn ylläpitäminen tai palauttaminen työllistymisen tai opiskelun mukaan. Epävakaa persoonallisuus – Myös ryhmämuotoinen kurssitoiminta, esimerkiksi sopeutumisvalmennuksena, saattaa olla soveltuva vaihtoehto. Porrastus ja työnjako Hoitopalvelujen järjestäminen – Keskeinen vastuu diagnosoinnista, hoidosta ja hoitojen integroinnista kuuluu psykiatriselle avohoitoyksikölle, joka toimii kiinteässä yhteistyössä psykiatrisen sairaalaosaston, perusterveydenhuollon, päihdehuollon, sosiaalisektorin ja psykoterapiapalveluja tuottavan tahon kanssa. – Epävakaan persoonallisuuden hoidon järjestelmällinen kehittäminen edellyttää erityisten työryhmien perustamista riittävän osaamisen ja tehokkaan ammatillisen täydennyskoulutuksen varmistamiseksi. – Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän hoito tulee järjestää ja toteuttaa mahdollisimman pitkälti avohoidossa ja sairaalahoidon osalta päiväsairaalaolosuhteissa. – Soveltuvin osin hoitoa voidaan järjestää perusterveydenhuollossa tai päihdepalveluissa. – Perusterveydenhuollon ensisijainen tehtävä on potilaiden seulonta ja ohjaaminen erikoissairaanhoitoon. – Psykoterapeuttista hoitoa annetaan myös yksityisessä terveydenhuollossa. – Kriisitilanteisiin valmistautuminen on hoidon kulmakivi riippumatta siitä, onko hoito järjestetty julkisella tai yksityisellä sektorilla. – Potilaan kokonaishoidon koordinaatiota helpottaa vastuuhenkilön tai -työryhmän nimeäminen. – Palvelunohjaaja vastaa hoitosuunnitelman toteutumisen seurannasta ja antaa tarvittaessa muulle toimintayksikölle hoitotoimia tai päätöksiä tukevaa neuvontaa. – Terveys- ja päihdehuollon palvelut tulee sovittaa yhteen joustavasti ja edistämällä sujuvaa konsultaatiomahdollisuutta. Potilaat saattavat samanaikaisesti käyttää erilaisia sosiaalitoimen palveluja, kuten lastensuojelun tukitoimia ja toimeentulotukia. – Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa voidaan edistää verkostokokouksissa, jotka ovat tar- 833
Page 1 and 2: Käypä hoito -suositus Suomalaisen
Page 3 and 4: Määritelmät Diagnostiset järjes
Page 5 and 6: - Seurantatutkimuksessa on saatu tu
Page 7 and 8: * minäkäsitys, jota sävyttävät
Page 9 and 10: poikkeavaa toimintaa [140, 141]. *
Page 11 and 12: epävakaa persoonallisuus tarkoitta
Page 13: Taulukko 5. Psykoterapianmenetelmä
Page 17 and 18: likuvia ja tunnereaktioita, jotka s
Page 19 and 20: Kirjallisuutta 1. American Psychiat

1 - Terveyskirjasto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?