1 - Terveyskirjasto

poikkeavaa toimintaa [140, 141].
* Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä
näyttää olevan emotionaaliseen ailahtelevuuteen
liittyvä heikentynyt kyky säädellä
kielteisiä tunteita herättävää informaatiota
[142].
* Perinnöllisillä tekijöillä on merkittävä vaikutus
epävakaassa persoonallisuudessa
esiintyviin toiminnanohjauksen puutteisiin
[143].
– Persoonallisuuden arvioinnin menetelminä
käytetyt testit voivat antaa lisätietoa tutkittavan
toimintakyvystä ja tavoista käsitellä informaatiota.
– Laajalti käytössä oleva menetelmä on Rorschachin
musteläiskätesti [144]. Sen tuloksen
pisteyttämiseksi ja tulkitsemiseksi on kehitetty
Exnerin Comprehensive System (CS) [145].
* Rorschachin musteläiskätesti ei sisällä sellaista
osoitinta, joka diagnosoisi epävakaan
persoonallisuuden, mutta sen käytöstä saattaa
olla hyötyä arvioitaessa ajattelua, objektisuhteiden
laatua, tunne-elämän epävakautta
ja itsetuhoisuutta [146–151] D .
Itsetuhoisuus
– Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy alttius
tahalliseen itsensä vahingoittamiseen ilman
kuolemantoiveita [152–166] A .
– Epävakaan persoonallisuuden omaavat henkilöt
pyrkivät tahallisella itsensä vahingoittamisella
useimmiten ahdistuksen lievittämiseen
[153, 155–165] B .
– Tahallisesti itseään vahingoittavilla naispotilailla
kyky aistia kipua on heikentynyt [155,
166–170] A .
– Nuorten ja keski-ikäisten psykiatrista hoitoa
saaneiden epävakaan persoonallisuuden
omaavien potilaiden kuolleisuus itsemurhaan
on arviolta 0,5 % vuodessa [21, 171–174] A .
– Väestössä luultavasti harvemmalla kuin joka
kymmenellä tahallisesti itseään vahingoittaneista
henkilöistä on epävakaa persoonallisuus
[155, 159, 163, 164, 175] C .
Epävakaa persoonallisuus eri ikäryhmissä
Nuoruusikä
– Vaikka nuoruusiän persoonallisuushäiriön
Epävakaa persoonallisuus
piirteet lievittyvät yleensä iän myötä, nuoruusiän
vaikea persoonallisuushäiriöoireisto
ennustaa aikuisiän persoonallisuushäiriötä
[31, 176] B .
– Persoonallisuushäiriö on pystytty diagnosoimaan
sairaalapotilaiden satunnaisotoksessa
luotettavasti jo nuoruusiässä, kun oireiston
riittävänä kestona on käytetty kolmea vuotta.
Häiriöiden esiintyvyyden vaihtelu on ollut samanlaista
kuin aikuispotilailla [177].
– Osalla potilaista diagnoosin kriteerit täyttyvät
vasta nuorella aikuisiällä.
– On suositeltavaa, että epävakaa persoonallisuus
diagnosoitaisiin asianmukaisesti jo nuoruusiässä
tarvittavien sosiaalisten ja kliinisten
tukitoimien järjestämiseksi [178].
Vanhuusikä
– Epävakaan persoonallisuuden esiintyvyydeksi
julkisen terveydenhuollon yli 80-vuotiailla potilailla
on saatu 0,3 % [179].
– Persoonallisuushäiriöiden kliinistä arviointia
hankaloittavat persoonallisuudessa ja kognitiivisissa
toiminnoissa iän myötä tapahtuvat
muutokset [180]:
* krooninen masennus
* kognitiiviset muutokset
* aivojen orgaaniset muutokset ja systeemisairaudet,
jotka voivat vaimentaa tai muuttaa
persoonallisuushäiriön vaikutusta käyttäytymiseen
[181].
Ennuste
– Epävakaa persoonallisuus ja sen piirteet lievittyvät
useimmilla potilailla ensimmäisten kymmenen
vuoden kuluessa [9, 11, 182–191] A .
– Keskimäärin 20 vuoden kuluttua psykiatrisessa
sairaalassa hoidetuista epävakaan persoonallisuuden
omaavista potilaista jopa joka
viides saattaa olla oireeton ja osalla on enää
lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita ja
kohtalainen toimintakyky (GAF-pistemäärä
keskimäärin 65) [192–195] B .
– Persoonallisuuden epävakauden lievittyessä
etenkin akselin I mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt
vähentyvät hitaammin [183].
– Myös akselin II oheishäiriöiden on todettu lie-
827