Nöyrät eväät bägissä

”Jossain kohtaa huomasin,
että niin bogituuppari kuin olenkin,
nautin kentän kiertämisestä aina
ilmiselvästi enemmän kuin paljon
taitavammat kanssapelaajani.”
Nöyryyttä Peuramaalla.
Kirjan jälkisanoissa kirjoitin, että enemmistön mielestä
varmaan tällaiset kirjat pitäisi polttaa golfseuran juhannuskokossa.
Voi olla että olin väärässä. Tietenkin vasta pieni vähemmistö
on kirjan lukenut, mutta huhu kiertää. Jokainen,
joka kirjaan tarttuu, kertoo kavereilleen. Kaverit kertovat kavereilleen
ja niin edelleen. Asenteesta kasvaa ilmiö täsmälleen
sillä kellonlyömällä, kun edes iso vähemmistö päättää
pitää Buddhan matkassaan. Se tarkoittaa, että Peuramaalla ja
muilla klubeilla alkaa näkyä entistä enemmän itselleen hymyileviä
golfaajia.
Olen pelannut golfia reilut viisitoista vuotta kovinkin
nöyrät eväät bägissä. Jossain kohtaa huomasin, että niin bogituuppari
kuin olenkin, nautin kentän kiertämisestä aina ilmiselvästi
enemmän kuin paljon taitavammat kanssapelaajani.
Siitä se lähti, golffilosofin saarnaputki. Sain Suomen
Golflehteen oman zen-palstan ja kirjoitin itselleni tukevasti
huuhaahan höynähtäneen maineen. Samalla tiellä olen kirjankin
kanssa. Melkein tuntui, että nyt paljastan itseäni jo
aivan liikaa.
Ehkä tuo masokismin rajoilla kiikkuva itseruoskinta puhuttelee
myös kirjan lukijoita. Olen kuullut että useampi
kuin muutama on jo vaihtanut v niin kuin viisikirjaimiset
reaktiot kentällä a niin kuin aavistuksen armahtavampaan
asenteeseen. Olen kuullut, että jotkut ovat havainneet säilyttäneensä
huumorinsa ja itsekunnioituksensa ihan riippumatta
siitä, millaisia vaikeuksia golfin jumalattaret ovat heidän
taivallukselleen taas varanneet. Uskovat jopa, että nautinnollisinta
on muistella koettelemuksia, joista on selvinnyt.
Uskomattomimmalta on tuntunut muutaman golfammattilaisen
palaute. Jopa he ovat muuttaneet asennettaan:
ruvenneet suhtautumaan lempeämmin golfiinsa, itseensä ja
muihin. Ehkä golf sittenkin on ihan täyspäisten touhua!
seppo.palminen@smileaudiovisual.fi
5