Passat kulkee

Jorma Uotinen vietti viime vuonna
40-vuotistaiteilijajuhliaan.
Jos tarkkoja ollaan, hän olisi voinut
viettää myös 50-vuotisjuhliaan.
Hänen uransa alkoi nimittäin kymmenvuotiaana
pojankoltiaisena Porin teatterissa.
Aina kun lavalle tarvittiin pikkupoikaa,
kysyttiin Jormaa.
Sen jälkeen hän on lavalla viihtynytkin,
tanssijana ja viimeksi kuluneet vuodet myös
laulajana. Tämän lisäksi hän on jättänyt lähtemättömät
jäljet kaikkeen siihen, mitä maassamme
on tanssitaiteen alalla tapahtunut ja
tapahtuu.
Yksityiskohtaisemmin ei meriittejä tarvitse
esitellä, sillä Suomessa on tasan yksi tanssitaiteilija,
jonka kansa on adoptoinut omakseen.
Tämä Uotinen.
Estetiikan vuoksi
Lahdessa Uotinen käy uudella Sciroccollaan
miltei päivittäin siksi, että valmistelee Lahden
kaupunginteatteriin Cabaret-musikaalin
koreografiaa. Ensi-ilta on 8. syyskuuta, ja mies
tanssii siinä itsekin.
Bensan ohella palaa ilmeisesti myös kumia
asfalttiin. Niin voi päätellä naurunsävyisestä
vastauksesta kysymykseen, onko taiteilija Uotisella
yhtä hurja luonto ratissa kuin lavallakin:
– Yritän ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti,
mutta muutaman kerran on kieltämättä käynyt
niin, että olen epäonnistunut.
Kovin kauan ei bensa ole missään tapauksessa
voinut kiertää hänen suonissaan, sillä
hän ajoi ajokortin vasta nelikymppisenä miehenä.
Välillä hänellä ei autoa ollutkaan, kun
oleskeli paljon ulkomailla ja asunto Helsingissä
oli keskustassa.
Miksi sitten Scirocco, pitää vielä kysyä.
– Estetiikan vuoksi. Auton pitää miellyttää
silmää. Vasta sen jälkeen tulevat hevosvoimat
ja muut ominaisuudet, joista en juuri mitään
ymmärräkään.
Toinen minä
Kymmenen vuotta sitten kävi niin, että Uotinen
alkoi kyllästyä tanssiin. Hän oli väsynyt,
tehnyt mielestään jo kaiken.
Mutta esiintyjän vietille ei mahda mitään.
Niinpä Uotisenkin piti etsiä toinen tapa, ja löytyi
laulu, ensin epävarmana kokeiluna mutta
siitä vähetellen vahvistuen ja taiteellisesti
varmistuen.
Tällä uralla hänellä on saavutuksenaan kaksi
cd-levyä ja kolmisenkymmentä esiintymistä
vuosittain. Mutta vähän varovainen hän on
vieläkin:
”Auton pitää miellyttää
silmää. Vasta sitten
tulevat hevosvoimat.”
– Ihmiset kyllä tykkäävät. Ja toinen levy on
jo aika hyvää kamaa... Musiikkihan on tanssijalle
kuin toinen minä, Uotinen selittää.
Tanssija joutuu miettimään musiikin rakenteita
ja rytmejä. Se on aina olennainen
osa tanssia. Mutta ei se tietenkään tee kaikista
tanssijoista laulajia. Uotisesta teki.
Sivulauseessa mainittakoon, että toisenlaisilla
elämäneväillä Uotisesta olisi saattanut
tulla kuvataiteilijakin. Monen tanssijan seinää
koristaa tänä päivänä Uotisen maalaama muotokuva
70-luvulta.
– En ehkä ollut ihan lahjaton, mies kuittaa
kysymyksen tästä mahdollisesta uravalinnasta.
Pätkätyöläinen
Uotisen kalenteri on suhteellisen täynnä ensi
syksyn ja osan talveakin. On Kuopiota, Lahtea,
koreografioita Unkariin ja Kiinaan asti, omia
laulukonsertteja.
– Pätkätyöläinen olen, hän sanoo.
Niinkin ehkä, mutta ennen muuta hän on
sataprosenttinen taiteilija. Ja taiteilija ei hänen
mielestään pääse/joudu/jouda eläkkeelle
koskaan:
– Jos järki juoksee, niin aina löytyy asioita,
joissa voi toteuttaa itseään.
Volkswagen Etumatkaa 13