0000 Henkilöstölehti 2012-2.indd - Jakobstad

LEDARE 

PÄÄKIRJOITUS 

Tillsammans klarar vi det 

I skrivande stund har stadsstyrelsens budgetförslag 

för år 2013 just blivit klart. Förslaget 

vandrar nu vidare för att behandlas i december 

av stadsfullmäktige. 

Budgetförslaget kan karakteriseras som en anpassningsbudget. 

Budgeten innehåller en anpassning 

till rådande realiteter. Den första anpassningen 

till rådande realiteter har skett via 

att skattesatsen föreslås höjas med en procentenhet 

till 21,25%. Det är aldrig ett lätt beslut att 

höja skatten som tas lättvindigt. Ofta föregås ett 

skattehöjningsbeslut av politisk turbulens och 

av en diskussion för och emot. Ett symptom på 

lägets allvar i Jakobstad är att denna gång har 

denna debatt lyst med sin frånvaro. Stadens 

servicestrukturer medger på kort sikt inget annat 

än en skattehöjning. 

Anpassningarna tar inte slut i och med skattesatsen. 

Den andra anpassningen vi hamnar att 

göra är att vi, i bästa fall, går in i en tid av långsam ekonomisk 

tillväxt. Märk väl ordvalet. I bästa fall. I värsta fall kan vi gå in i en 

djup recession och finanskris där samhällsfreden i Europa kan få 

törnar. Tysklands förbundskansler Angela Merkel säger att vi har 

minst fem år framför oss före eurokrisen är löst. Scenariot med en 

långsam ekonomisk tillväxt innebär att skatteinkomsterna de närmaste 

åren kommer att öka långsamt. Då måste också kostnadsutvecklingen 

ha högst samma takt. 

Den tredje anpassningen av ekonomin är strukturell. Vi måste tillsammans 

gå in i stadens strukturer och få till stånd en anpassning 

neråt av kostnaderna med mellan 7och 8 miljoner euro. I praktiken 

är enda sättet att få till stånd en dylik anpassning att utgifterna 

växer i en långsammare takt än intäkterna. Det säger sig självt att 

sådana summor inte kan uppnås med osthyvelmetoder. Ekonomiplanen 

utgår från att ungefär halva anpassningen sker till år 2015. 

Det är en ringa tröst att de flesta kommuner i Finland befinner 

sig i en motsvarande sits som Jakobstad. I själva verket har många 

kommuner ett mycket värre läge än oss. Situationen är allvarlig 

men fullt hanterbar. Ifall vi hanterar kostnadstrycket kommer vi ur 

krisen stärkta. Ifall vi i Finland misslyckas med projektet kommer 

välfärdssamhällets fundament att vara sönderslagna före årtiondet 

är till ända. 

Det är en tuff uppgift vi har framför oss. Tillsammans skall vi klara 

det. Personalen utgör vår viktigaste resurs och år 2013 kommer att 

präglas av att alla tillsammans kommer med idéer om hur vi kan 

bli ännu effektivare. Personal och förtroendevalda tillsammans. 

Nästa år blir arbetsdrygt. Före det skall vi alla passa på av att njuta 

av jul- och nyårshelgen och ladda batterierna. Jag tillönskar alla 

anställda, förtroendevalda och pensionärer med familj en Riktigt 

God jul och ett Framgångsrikt Nytt År 2013. 

Mikael Jakobsson, Foto/Kuva: P. Salonen 

Mikael Jakobsson 

stadsdirektör 

Yhdessä selviydymme 

Tätä kirjoitettaessa on kaupunginhallituksen 

talousarvioehdotus vuodeksi 2013 juuri valmistunut. 

Ehdotus matkaa nyt eteenpäin käsiteltäväksi 

kaupunginvaltuustossa joulukuussa. 

Talousarvioehdotusta voidaan luonnehtia 

sopeuttamistalousarvioksi. Talousarvio sopeutetaan 

vallitsevaan todellisuuteen. Ensimmäinen 

sopeutus on toteutettu siten, että 

veroprosenttia ehdotetaan korotettavaksi yhdellä 

prosenttiyksiköllä 21,25 %:iin. Päätös 

veroprosentin korottamisesta ei ole koskaan 

helppo eikä sitä tehdä kevyin perustein. Usein 

korottamispäätöstä edeltää poliittinen levottomuus 

ja keskustelu puolesta ja vastaan. Merkkinä 

tilanteen vakavuudesta Pietarsaaressa 

on se, että tällä kertaa keskustelu on loistanut 

poissaolollaan. Kaupungin palvelurakenteet 

eivät salli lyhyellä aikavälillä muuta kuin veronkorotuksen. 

Sopeutukset eivät pääty veroprosenttiin. Toinen sopeutus jonka 

joudumme tekemään on se, että siirrymme, parhaassa tapauksessa, 

hitaan talouskasvun aikaan. Huomatkaa sanavalinta. Parhaassa 

tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa saatamme joutua 

syvään taantumaan ja talouskriisiin, jossa Euroopan yhteiskuntarauha 

saattaa järkkyä. Saksan liittokansleri Angela Merkel arvioi 

eurokriisin kestävän vähintään viisi vuotta. Hitaan talouskasvun 

skenaario merkitsee sitä, että verotulot lisääntyvät lähivuosina hitaasti. 

Silloin myös kustannuskehityksen on noudatettava enintään 

samaa tahtia. 

Kolmas talouden sopeutus on rakenteellinen. Yhdessä meidän on 

kajottava kaupungin rakenteisiin ja sopeutettava kustannuksia 7-8 

miljoonaa euroa pienemmiksi. Käytännössä tuollainen sopeutus 

on mahdollista aikaansaada vain siten, että menot lisääntyvät tuottoja 

hitaammin. On selvää, ettei tuollaisia summia saavuteta juustohöylämenetelmällä. 

Taloussuunnitelman lähtökohtana on, että 

noin puolet sopeutuksesta toteutetaan vuoteen 2015 mennessä. 

Laihana lohtuna on, että useimmat Suomen kunnat ovat samassa 

tilanteessa kuin Pietarsaari. Itse asiassa moni kunta on paljon heikommassa 

asemassa. Tilanne on vakava, mutta täysin hallittavissa. 

Jos hallitsemme kustannuspaineen, selviydymme kriisistä vahvistuneina. 

Jos Suomi epäonnistuu hankkeessa, tulee hyvinvointiyhteiskunnan 

perusta murtumaan ennen vuosikymmenen loppua. 

Edessämme on vaativa tehtävä. Yhdessä selviydymme siitä. Henkilöstö 

on tärkein voimavaramme, ja vuotta 2013 sävyttää se, että 

ideoimme kaikki yhdessä, miten voimme olla entistä tehokkaampia. 

Henkilöstö ja luottamushenkilöt yhdessä. 

Ensi vuosi on työntäyteinen. Ennen sitä meidän kaikkien on hyvä 

nauttia joulun ja uuden vuoden pyhistä ja ladata akkujamme. Toivotan 

kaikille työntekijöille, luottamushenkilöille ja eläkeläisille 

perheineen Oikein Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 

2013. 

Mikael Jakobsson 

kaupunginjohtaja 

STADEN/KAUPUNKI 2/2011 

Utgivare/Julkaisija: 

Personalbyrån, Henkilöstötoimisto 

Pärm/Kansi: Pirjo Salonen 

Redaktörer/Toimittajat: Ulla Linder, Marjo Luokkala 

Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Guy Björklund 

Foto/Kuvat: Pirjo Salonen, Guy Björklund, Marjo Luokkala, Magnus Vikman 

Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs 

- 2 -

AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA 

Jämställdhetsplan 2013-2016 

Staden Jakobstad personalsektioner har godkänt den personalpolitiska jämställdhetsplanen för 2013-2016. 

Planens målsättningar: 

Jämställdhet mellan könen är ett mål som Staden Jakobstad förbinder sig att främja i all sin verksamhet. Diskriminering på grund av 

kön godkänns inte, målet är en arbetsplats fri från alla former av diskriminering. Jämställdhet i arbetslivet innebär att kvinnor och 

män behandlas likvärdigt och utan diskriminering i alla situationer. 

Jämställdhetsplanen indelas i 6 delområden så att den omfattar hela yrkeskarriären: 1. Ledning av personal, 2. Personalplanering och 

rekrytering, 3. Utbildning och karriärutveckling, 4. Löner o dylikt, 5. Sammanjämkning av arbete och familjeliv, 6. Arbetsförhållanden 

och samarbete. 

Jämställdhetsplanen har skickats till arbetsplatserna och finns även på portalen/intra. 

Antal anställda, män och kvinnor 31.12.2011 

Työntekijämäärä, miehiä ja naisia 31.12.2011 

Antal anställda/ 

Työntekijöitä 

Social- och hälsovårdssektorn/ 

Sosiaali- ja terveydenhuolto 

Kvinnor/ 

Naisia % 

1 677 94,9 5,1 

Bildningstjänster/Sivistyspalvelut 733 88,0 12,0 

Tekniska tjänster/Tekniset palvelut 353 59,2 40,8 

Övriga/Muut 185 53,0 47,0 

Sammanlagt/Yhteensä 2 948 84,5 15,1 

Tasa-arvosuunnitelma 2013–2016 

Män/ 

Miehiä % 

Pietarsaaren kaupungin henkilöstöjaostot ovat hyväksyneet henkilöstöpoliittisen tasa-arvo suunnitelman 2013 - 2016. 

Suunnitelman tavoitteet: 

Sukupuolten välinen tasa-arvo on tavoite, jota Pietarsaaren kaupunki sitoutuu edistämään kaikessa toiminnassaan. Sukupuoleen perustuvaa 

syrjintää ei hyväksytä, tavoitteena on kaikenlaisesta syrjinnästä vapaa työpaikka. Työelämän tasa-arvo tarkoittaa sitä, että 

naisia ja miehiä kohdellaan tasapuolisesti ja ilman syrjintää kaikissa tilanteissa. 

Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma 2013–2016 jakautuu 6 osa-alueeseen siten, että se käsittää koko ammattiuran: 1. Henkilöstön 

johtaminen, 2. Henkilöstösuunnittelu ja rekrytointi, 3. Koulutus ja urakehitys, 4. Palkat yms., 5. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, 

6. Työolot ja yhteistyö. 

Tasa-arvosuunnitelma on lähetetty työpaikoille ja löytyy myös portaalista/intrasta. 

Birgitta Blomqvist 

Julgröt Joulupuuro 21.12.2012 

Staden bjuder anställda på julgröt fredagen den 21.12.2012 på följande ställen: 

Kaupunki tarjoaa työntekijöilleen joulupuuroa perjantaina 21.12.2012 seuraavissa paikoissa 

Tobaksmagasinet i Jakobstad 

Tupakkamakasiini, Pietarsaari kl./klo 10.30-13.00 

Malmskas personalmatsal 

Malmin henkilöstöruokala kl./klo 10.30-13.00 

Juthbacka, Herrgård kl./klo 11.00-13.00 

Meteoriten Bennäs, Pännäinen kl. /klo11.30-13.00 

Sandlunden Larsmo, Luoto kl. /klo11.00-12.00 

- 3 -

AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA 

Siniset ja vihreät ateriakupongit 

Kaupungin sinisiä ja vihreitä lounaskuponkeja voi käyttää maksuvälineenä 

noin neljässäkymmenessä ravintolassa tai kunnallisessa 

ruokalassa oheisen luettelon mukaisesti. Kuponkeja voi 

ostaa vain kymmenen kupongin vihkoissa. 

Muistutamme, että lounaskuponkeja voi käyttää ainoastaan työpäivinä 

(lue teksti kupongissa)! 

Måltidskuponger, blå och grön 

Stadens lunchkuponger som är blå eller grön kan användas som 

betalningsmedel på ett fyrtiotal restauranger eller kommunala 

matplatser enligt nedanstående lista. Kupongerna kan endast köpas 

häftesvis om tio kuponger. 

Vi påminner om att måltidskupongerna kan användas endast 

under arbetsdagar (läs texten på kupongen)! 

Avtalsrestauranger i Jakobstad / Sopimusravintolat Pietarsaaressa 

ABC Autotie 2 020 780 8451 

After Eight Storgatan 6, Isokatu 6 781 6500 

Asian Garden Otto Malmsgatan 13, Otto Malminkatu 13 723 1309 

Auto-Grillen /-Grilli Jakobsgatan 15, Jaakonkatu 15 724 7371 

Café Fredrika Storgatan 13, Isokatu 13 723 3533 

Café Locum Rådhusgatan 11, Raatihuoneenkatu 11 724 7440 

Café Örtagården Rosenlund 724 3101 

City Cafe Storgatan 14 , Isokatu 14 723 2233 

Elif Ravintola Ky / Kebab Pizzeria Kanalesplanaden 20, Kanavapuistikko 20 724 5254 

Endivo Stadshuset, Kaupungintalo 724 3338 

Fazer Amica / Nautor Swan Laukkogränd 3 (BTC) 760 1778 

Hotel Epoque Jakobsgatan 10 , Jaakonkatu 10 788 7111 

Hötorg Center Rådhusgatan 12, Raatihuoneenkatu 12 781 9500 

Japrak Kebab Pizzeria Choraeusgatan 13, Choraeuksenkatu 13 724 3535 

Kb Korv-Göran Ky Kanalesplanaden 20, Kanavapuistikko 20 724 4088 

Koti Pizza Rådhusgatan 7 ,Raatihuoneenkatu 7 723 4887 

Kumar’s Restaurang Storgatan 11, Isokatu 11 723 7559 

Liisan Pizza Oy Skutnäsgatan 16, Skutnäsinkatu 16 723 7700 

Mama Ethiopia Streetfood Storgatan ,Isokatu 050 567 0289 

Mc Donald´s Smedjegatan 6 ,Pajakatu 6 724 8008 

Neste Permosvängen 127, Permunkaarre 127 724 8122 

Neste Södra tullen Paul Hallvarsgtan 2, Paul Hallvarinkatu 2 020 742 2209 

Presso & Rosso Skolgatan 4, Koulukatu 4 020 780 7546 

Saigon City Storgatan 8, Isokatu 8 723 0470 

Sanni`s kök Solkullavägen 65 ,Aurinkomäentie 65 722 1680 

Ab Servicestation Rådhusgatan 41, Raatihuoneenkatu 41 723 6038 

T. Viklund Oy 

Sesam Club Maharaja Rådhusgatan 5, Raatihuoneenkatu 5 723 7003 

Stadshotellet/Per Brahe Kanalesplanden 13, Kanavapuistikko 13 788 8111 

Subway Kanalesplanaden 18, Kanavapuistikko 18 723 4149 

Una Delikatess Alholmsgatan 6 ,Alholminkatu 6 723 1780 

Vegana Skutnäsgatan 2, Skutnäsinkatu 2 723 1031 

Vietnam Grill Styrmansgatan, Perämiehenkatu 724 8878 

Yrkeskocken Trädgårdsgatan 30 ,Puutarhakatu 30 785 5208 

BENNÄS / PÄNNÄINEN 

Meteoriten 

Mysinge 

Vasavägen 1, Vaasantie 1 Bennäs, Pännäinen 

Lövö, Bennäs,Pännäinen 

EDSEVÖ 

Neste Edsevö Motellvägen 2, Edsevö 7667930 

LARSMO O. BOSUND / LUOTO JA BOSUND 

Kiosk 57 Bosundsv. 57 Bosund 045 854 9549 

Strandcamping, Larsmo Assarsskärsvägen 1 7285151 

NYKARLEBY / UUSIKAARLEPYY 

Café Brostugan 

Seminariegatan 2, Nykarleby, Uusikaarlepyy 

Öppet juni-augusti, avoinna kesäkuu-elokuu 

Föreningen Munsala Pensionärshem r.f Munsalav. 17 - 21 Munsala 764 1191 

Juthbacka Hotell & Restaurang Jutasvägen 34 , Juuttaatie 34, Nykarleby, Uusikaarlepyy 722 0677 

New Asian Garden Topeliusepl. 5, Nykarleby, Uusikaarlepyy 722 0462 

Nykarleby Wärdshus Bankgatan 6 Nykarleby 721 0770 

Victoria Kebab pizzeria Sollefteågatan 11, Nykarleby 722 0135 

PURMO 

Uffes Mat & Cafe Purmovägen 471, Purmo 727 2255 

YTTERESSE 

Pizzeria & restaurang Venezia Ytteressevägen 174 B Ytteresse 050 369 6498 

KOMMUNALA SERVERINGAR - KUNNALLISET RUOKAILUPAIKAT 

Björkbacka kök, Koivurinteen keittiö 

Carleborg 

Esselunden 

Hagalund 

HCV Nykarleby, Uusikaarlepyy 

Malmskas kök, Malmin keittiö 

Pedersheim 

Purmohemmet 

Sandlunden, Larsmo,Luoto 

- 4 -

Maria Lindborg, Linda Aspvik, Åsa Grundvall & Heini Ollikkala 

INFO 

• Pietarsaaren kaupungin työterveyshoitajina toimii tällä hetkellä Åsa 

Grundvall, Heini Ollikkala ja Linda Aspvik. Uusikaarlepyyssä työterveyshoitajana 

toimii Maria Lindborg. 

• E-resepti otetaan käyttöön alkuvuoden 2013 aikana. Ilmoitamme 

ajankohdasta myöhemmin. Kaikilta asiakkailtamme kysytään ilmoittautumisen 

yhteydessä henkilötiedot potilasturvallisuuden takaamiseksi. 

Ajokortti tai kuvallinen kela-kortti on näytettävä vastaanotossa. 

• Sosiaali- ja terveysviraston laboratorioon jokainen asiakas varaa itse 

aikansa Internetin kautta. Laboratorioon voi myös mennä ilman 

ajanvarausta. Lähete on kuitenkin aina oltava. 

• Sairausvastaanotollemme tullaan toistaiseksi ajanvarauksella. Sairausvastaanotolla 

hoidetaan lyhyitä asioita, kuten vilustumisoireita, 

tikkien poistoa tai korvien huuhtelua. 

Ajanvaraus /neuvonta: 

Vastaanotto Pietarsaaressa: 040 488 2880 tai terveydenhoitajan puhelinaika 

8.00-9.00 ja 12.30-13.00 

Åsa Grundvall 040 488 2883 

Heini Ollikkala 040 488 2884 

Linda Aspvik 040 488 2885 

sairausvastaanotto 040 488 2899 

Vastaanotto Uusikaarlepyyssä: 040 488 2887 Maria Lindborgin puhelinaika 

9.00-9.30. 

Jos hoitaja on varattu eikä pysty vastaamaan, jätä nimesi ja numerosi 

vastaajaan SELVÄSTI. Hoitaja ottaa Sinuun yhteyttä mahdollisimman 

pian. 

Vastaanotto on auki ma-to 8.00-16.00 ja pe 8.00-14.00. Pe aukiolo alkaa 

7.12.2012. 

Lääkärille annetaan aikoja sairausvastaanoton tai oman työterveyshoitajan 

kautta. 

Sairausvastaanoton lääkäreinä toimivat: 

• ylilääkäri Helinä Sipinen 

• lääkäri Uno Kiplok 

• yleislääketieteen erikoislääkäri Anne-May Wallin 

• lääkäri Piia Tamminen 

• lääkäri Veera Lindfelt 

Työterveyslääkäreinä: 

• työterveyslääkäri Paula Kalliomaa 

• työterveyslääkäri, fysiatri Nina Britschgi 

• lääkäri Maria Krokvik 

Joulun aikana vastaanottomme on auki normaalisti (27.-31.12.2012). 

• Som staden Jakobstads företagshälsovårdare fungerar för närvarande 

Åsa Grundvall, Heini Ollikkala och Linda Aspvik. I Nykarleby fungerar 

Maria Lindborg som företagshälsovårdare. 

• E-recept tas i bruk i början av år 2013. Vi meddelar den exakta tidpunkten 

senare. Alla våra klienter ombeds uppge sina personuppgifter 

vid anmälningen för att garantera patientsäkerheten. Körkort 

eller ett FPA-kort med foto ska uppvisas vid receptionen. 

• Till socialoch hälsovårdsverkets laboratorium ska varje klient själv 

reservera tid via Internet. Man kan också komma till laboratoriet 

utan tidsbeställning. En remiss ska man ändå alltid ha. 

• Till vår sjukvårdsmottagning kommer man tillsvidare med tidsbeställning. 

På sjukvårdsmottagningen sköts enklare saker som förkylningssymtom, 

borttagning av stygn och öronsköljning. 

Tidsbeställning/rådgivning: 

Mottagningen i Jakobstad: 040 488 2880 eller på hälsovårdarens telefontid 

8.00–9.00 och 12.30–13.00 

Åsa Grundvall 040 488 2883 

Heini Ollikkala 040 488 2884 

Linda Aspvik 040 488 2885 

sjukvårdsmottagningen 040 488 2899 

Mottagningen i Nykarleby: 040 488 2887 Maria Lindborgs telefontid 

9.00–9.30. 

Om hälsovårdaren är upptagen eller inte kan svara, uppge ditt namn och 

telefonnummer på svararen, TYDLIGT. Hälsovårdaren tar kontakt med 

Dig så fort som möjligt. 

Mottagningen är öppen mån.–tor. 8.00–16.00 och fre. 8.00–14.00. Öppethållningstiden 

på fredag gäller fr.o.m. 7.12.2012. 

Läkartider ges via sjukvårdsmottagningen eller den egna företagshälsovårdaren. 

Som läkare på sjukvårdsmottagningen fungerar: 

• överläkare Helinä Sipinen 

• läkare Uno Kiplok 

• specialist i allmänmedicin Anne-May Wallin 

• läkare Piia Tamminen 

• läkare Veera Lindfelt 

Som läkare inom företagshälsovården fungerar: 

• företagsläkare Paula Kalliomaa 

• företagsläkare fysiater Nina Britschgi 

• läkare Maria Krokvik 

I julmellandagarna är vår mottagning öppen som vanligt (27– 

31.12.2012). 

Hälsningar, terveisin Työplus 

- 5 -

Bodil Dahlin pitää kuntoa yllä 

suunnistuksen avulla 

Kaupungin henkilöstössä on monia, jotka ovat innostuneet 

suunnistuksesta kuntoilumuotona. Pietarsaaren Veden suunnitteluinsinööri 

Bodil Dahlin aloitti suunnistuksen vuonna 2010. 

Hän on ollut aina aktiivikuntoilija, ja lajeihin ovat kuuluneet 

hiihto, hölkkä ja kuntosalilla käynti. 

- Hiihto oli minulle pääasia. Sisareni kehotti minua kokeilemaan 

suunnistusta, ja se sopi hyvin hiihdon oheen, koska molemmat 

ovat kausilajeja, toteaa Bodil, joka on myös osallistunut 

kaksi kertaa Vasaloppet ja TjejVasa -hiihtoihin. 

Suunnistus on laji, jossa harjoitellaan kilpailuihin osallistumalla, 

mutta kisoissa on eri luokkia, matkoja ja vaativuusasteita. 

- Minä tapaan juosta noin neljä kilometriä – siitä on yksi alempi 

ja kaksi ylempää luokkaa. Teen osittain työtäkin karttojen parissa, 

joten se puoli oli tuttua, mutta kiinnostavaksi suunnistuksen 

tekee se, että siihen voivat osallistua kaikki iästä ja kunnosta 

riippumatta. Kymmenvuotias voi keskustella reitin valinnasta 

kahdeksankymppisen kanssa, vaikka he saattavat osallistua eri 

radoille. Nuoremmat lapset voivat suunnistaa aikuisen seurassa 

– kisoissa voi sekä juosta että kävellä. 

Maanantaisin kisoja järjestää Kokkolan suunnistajat, torstaisin 

pidetään Torstairastit, jonka järjestäjinä ovat IF Minken, IK Falken, 

IF Brahe ja Pietarsaaren Hiihtäjät. 

- Meillä on kesämökki Kruunupyyssä, ja siellä ollessamme 

osallistumme Torstaipummeihin, jonka järjestävät OK Botnia, 

IK Kronan ja GIF, kertoo Bodil, joka ei ole perheen ainoa suunnistuskärpäsen 

puraisema. 

- Mieheni aloitti suunnistuksen pian minun jälkeeni ja jäi vielä 

enemmän koukkuun. Tänä kesänä mukana on ollut nuorin 

poikamme, joka on 21-vuotias. Mehän olemme tottuneet liikkumaan 

luonnossa, joten suunnistus tuntui siksikin luontevalta 

harrastukselta. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on aktiivisia 

partiolaisia. Vävy on eräopas ja toinen pojista opiskelee parhaillaan 

samaan ammattiin. 

- Polvisuojat eivät olisi hassummat, vaikka en kyllä ole niitä kokeillutkaan. 

Melkein joka kerta sitä kaatuu mahalleen tai putoaa 

polvilleen jossain vaiheessa, Bodil nauraa. 

Suunnistajaksi aikovalle on hyötyä pitkistä jaloista. 

- Kaksimetriset miehet vain harppovat ojan yli metrin pituisilla 

jaloillaan. Me lyhyempijalkaiset joudumme ojaan. Ne kerrat 

jolloin kotiin tullaan kuivin kengin, ovat harvassa. 

Oikeanlaiset kengät ovat tärkeät 

Kengät ovat tärkein osa varustusta. Suunnistuskengillä saa paremman 

otteen märistä sammalista ja kivistä ja ne vähentävät 

liukastumisriskiä. Pahaksi onneksi Bodililla ei ollut suunnistuskenkiä 

juostessaan Fäbodan metsässä elokuussa. 

- Se sattui torstairasteilla Fäbodan Pikkuhiekalla eräällä tasaisimmista 

osuuksista. Taisin kompastua johonkin juureen tai kiveen, 

oikeastaan en tiedä mitä tapahtui, kertoo Bodil. Hän taittoi 

jalkansa ja joutui kävelemään kolmisen viikkoa kyynärsauvoilla 

ilmatuki jalan ympärillä. Kauden pilalle meno harmittaa hiukan. 

- En ole suunnistanut sen jälkeen, mutta ensi kaudella olen taas 

mukana. Koska suunnistuskengissä on matalampi kantapää ja ne 

tukevat nilkkaa samalla tavoin kuin jalkapallokengät, on mahdollista, 

että luunmurtumaa ei olisi tullut, jos olisin käyttänyt niitä. 

Ensi kaudeksi aion siis hankkia suunnistuskengät. 

Onnettomuudesta huolimatta Bodil haluaa kannustaa muita 

työntekijöitä suunnistusharrastuksen pariin. 

- Kausi kestää huhtikuusta lokakuuhun. Torstairastien kotisivuille 

tulee ensi vuoden ohjelma. Seurat tapaavat järjestää myös 

suunnistuskouluja. EMIT-leimasimia saa lainaksi ellei omaa leimasinta 

ole, Bodil Dahlin selittää ja jatkaa: 

- Minulle on ollut kiva juttu löytää viisikymppisenä uusi, itselleni 

sopiva kuntoilumuoto. Pidän haasteista ja niitä suunnistus 

tarjoaa. 

Teksti: Ulla Linder 

Foto: Pirjo Salonen 

Monipuolista harjoittelua 

Bodil itse suunnistaa yhdessä sisarensa kanssa. 

- Juoksemme yhdessä. Se ei ole oikein luvallista, mutta toisaalta 

emme myöskään osallistu kärkiluokkaan. Minua kiehtoo eniten 

se, että suunnistaessa pää on tyhjennettävä – kartta kädessä 

metsässä juostessa ei voi ajatella mitään muuta. On keskityttävä 

siihen, mitä on tekemässä. 

Suunnistuskilpailujen välillä myös muu harjoittelu jatkuu noin 

5-8 kilometrin lenkeillä kolmesta viiteen kertaa viikossa sekä 

pyöräilyllä. Lisäksi tulee jonkin verran maastoharjoittelua – esimerkiksi 

viime vuonna Bodil juoksi puolet Lidingöloppetista eli 

16 kilometriä. Talvella vuorossa on hiihto. 

- En harjoittele pelkästään huvin vuoksi, mutta vielä en halua 

kertoa tulevaisuuden haaveistani. Vasaloppetiin valmistauduin 

puolentoista vuoden ajan – tässä iässä täytyy harjoitella järjestelmällisesti 

pidemmän aikaa. Suunnistusta aion jatkaa tällä tasolla, 

mutta juoksussa minulla on muita tavoitteita, joihin suunnistus 

on hyvää harjoitusta. Metsässä juokseminen kehittää kuntoa niin 

paljon enemmän. Se on aivan toisenlaista kuin tiellä juokseminen, 

ja lisäksi paljon mielenkiintoisempaa ja tehokkaampaa. Sykemittarilla 

eron huomaa – korkeampi syke ja intervalliharjoittelua 

samalla kertaa. 

Bodil ei ole törmännyt hirviin eikä karhuihin, mutta metsässä on 

katsottava, mihin laittaa jalkansa. 

- 6 -

Bodil Dahlin håller sig i form 

med orientering 

Bland stadens personal finns flera som fastnat för orientering 

som motionsform. Bodil Dahlin, planeringsingenjör på Jakobstads 

vatten, började orientera 2010. Hon har alltid varit aktiv 

motionär – skidat, joggat och gått på gym. 

- Skidåkning var huvudsaken för mig. Min syster tyckte jag skulle 

pröva orienteringen och då båda är säsongsbundna, passade 

den bra in, konstaterar Bodil, som också två gånger deltagit i Vasaloppet 

och Tjejvasan. 

Orientering är en sport där man tränar genom att delta i tävlingar, 

men det finns olika klasser, sträckor och svårighetsgrader. 

- Jag brukar springa cirka fyra kilometer - det finns en klass under 

och två över. Jag jobbar annars också till en del med kartor, 

så den delen var bekant, men det som är intressant med orientering 

är att alla kan delta, oberoende av ålder och kondition. En 

10-åring kan diskutera vägvalet med en 80-åring, fast de kanske 

deltagit på olika banor. Yngre barn kan delta med någon vuxen - 

man kan både springa och promenera. 

På måndagar ordnar Kokkolan suunnistajat tävlingar, på torsdagar 

är det ”Torsdagsträffen”, då IF Minken, IK Falken, IF Brahe 

och Pietarsaaren hiihtäjät är arrangörer. 

- Vi har sommarstuga i Kronoby så om är vi där deltar vi i ”Torsdagsbommen” 

som OK Botnia, IK Kronan och GIF ordnar, berättar 

Bodil som inte är den enda i familjen som blivit biten av 

orienteringsflugan. 

- Min man började strax efter mig och blev ännu mera fast. I 

sommar har yngsta pojken, som är 21, varit med. Det är klart, vi 

är sådana som rör oss i naturen, så detta med orientering låg ju 

inte så långt ifrån. Vi har tre barn, varav två är aktiva scouter, mågen 

är friluftsguide och en av sönerna studerar till det som bäst. 

Mångsidigt tränande 

Bodil själv orienterar tillsammans med sin syster 

- Vi springer tillsammans, vilket inte är riktigt lagligt, men så deltar 

vi inte heller i toppklassen. Det som fascinerar mig mest är 

att man tömmer huvudet - det går inte att tänka på annat när du 

har kartan i hand och springer i skogen. Du måste fokusera på 

det du gör just då. 

Mellan orienteringstävlingarna fortsätter också övrigt tränande 

med ungefär tre till fem motionspass per veckan på ungefär fem 

till åtta kilometer plus cykling. Lite terrängträning blir det också 

- i fjol sprang hon till exempel halva Lidingöloppet på 16 kilometer. 

Skidåkning gäller på vintern. 

- Träningen är inte bara för skojs skull, men jag vill inte ännu 

berätta om mina drömmar för framtiden. För Vasaloppet förberedde 

jag mig i ett och ett halvt år – i denna ålder måste man 

förbereda sig systematiskt en längre tid. Orienteringen planerar 

jag att fortsätta med på denna nivå, men jag har andra ambitioner 

med löpningen, som orientering är bra träning för. Det ger så 

mycket mer för konditionen att springa i skogen, det är helt annat 

än att löpa på vägen och dessutom mycket intressantare och effektivare. 

Man ser skillnaden med pulsmätaren - högre puls och 

intervallträning på samma gång. 

Bodil har varken stött på älgar eller björnar, däremot måste man 

se var man sätter fötterna. 

- Knäskydd skulle inte vara helt fel, även om jag inte använt dem. 

Nästan varje gång ligger man platt på magen eller hamnar på knä 

i något skede, säger Bodil och skrattar. 

En fördel skulle vara att ha långa ben om man ska bli orienterare. 

- Tvåmeters karlarna med en meters ben kliver bara över dikena. 

Vi med kortare hamnar i dikena. De gånger man kommer hem 

med torra skor är lätträknade. 

Rätt sorts skor är viktigt 

Skorna är den viktigaste delen av utrustningen. Orienteringsskor 

greppar bättre på våt mossa och stenar och minskar halkningsrisken. 

Tyvärr hade Bodil inga sådana då hon sprang i Fäbodaskogen 

i augusti i år. 

- Det var på torsdagsträffen på Lillsand i Fäboda, på ett av de 

plattaste avsnitten. Jag tror jag snubblade på någon rot eller sten, 

jag vet egentligen inte vad som hände, berättar Bodil som bröt 

benet och fick gå på kryckor i cirka tre veckor med luftstöd runt 

foten. Hon grämer sig lite över att säsongen blev spolierad. 

- Jag har inte orienterat efter det, men nästa säsong är jag med 

igen. Eftersom orienteringsskor har lägre häl och stärker vristen 

på samma sätt som fotbollsskor kan det tänktas att benbrottet 

inte hade inträffat om jag använt sådana, så nästa säsong ska jag 

införskaffa dem. 

Trots olyckan vill Bodil uppmuntra andra anställda att börja 

orientera. 

- Säsongen pågår mellan april och oktober. På ”Torsdagsträffens” 

hemsida kommer programmet för nästa år. Föreningarna brukar 

också ordna orienteringsskolor. Emitbrickor som man stämplar 

med, kan man också låna om man inte har egen, förklarar Bodil 

Dahlin och fortsätter: 

- För min del är det en kul grej att i 50-års åldern hitta en ny 

motionsform som passar mig. Jag tycker om utmaningar och det 

ger orienteringen. 

Text: Ulla Linder 

- 7 -


Färska doktorer på förvaltningskansliet 

Utbildningsplanerare Pia Nyman disputerade till doktor i hälsovetenskap 

inom arbetshälsa i Tammerfors i juni, medan vikarierande 

chefen för äldreomsorgen, Pirjo Knif, är doktor i samhällsvetenskaper 

inom socialgerontologi vid Jyväskylä universitet 

sedan augusti i år. 

Pia hade tur och blev promoverad i september - det var sju år sedan 

föregående promotionstillfälle i Tammerfors. Pirjo får vänta 

på sin hatt och sitt svärd till nästa år. 

Pia Nyman har forskat i axelbesvär 

”Patienters uppfattning om funktionsförmåga och välbefinnande 

efter operativ och konservativ behandling vid supraspinatussyndrom” 

heter Pia Nymans doktorsavhandling, som är en kombinerad 

ansats av kvalitativ och kvantitativ forskning, med både 

individuella intervjuer, gruppintervjuer och enkäter. 

Pia Nyman samarbetade med Kaj Palenius, lektor vid Åbo Akademi. 

- Vi har velat göra patientens röst hörd i avhandlingen. Det är 

värdefullt att ta del av patienternas upplevelser och erfarenheter 

för att kunna utveckla hela vårdapparaten. Med Kaj har vi testat 

och räknat statistik, samt publicerat i läkar- och rehabiliteringstidningar. 

Vi har använt oss av lite nyare förhållningssätt 

med kombinerad ansats av både patientintervjuer och enkäter. 

Arbetsmängden blir större, men det ger mera. 

Målgruppen bestod av totalt 215 personer med axelbesvär mellan 

åren 2000–2007. De patienter som studerades fick endera 

konservativ behandling eller åtgärdades operativt med tillhörande 

fysioterapi. 

- Den kliniska nyttan för fysioterapeuter är ett amerikanskt frågeformulär 

gällande axelbesvär, som är översatt och testat i finska 

förhållanden och får fritt användas, förklarar Pia. 

Hösten 2003 började Pia arbetet med avhandlingen. 

- Det blev cirka fem års heltidsstudier och varje artikel tog cirka 

ett år i anspråk. Att skriva doktorsavhandling har gjort mig ödmjuk 

- det är en lång process där det man gör granskas kritiskt, 

konstaterar Pia och fortsätter: 

- Jag var alterneringsledig ett år och fick utbildningsstöd när det 

var som mest intensivt under datainsamlingen. Mycket av den 

privata tiden har gått åt till att sitta vid datorn, men jag ångrar 

ingenting. Det har varit min egen fri vilja att utveckla och utvärdera 

arbetet med vetenskapliga metoder. 

Lång karriär i Jakobstad 

Sedan 2010 arbetar Pia som utbildningsplanerare, men började 

redan 1980 på Malmska som konditionsskötare. 

- Jag har fått nya arbetsuppgifter i takt med att jag höjt min kompetens. 

Tack vare forskningsanslagen har jag haft ekonomiska 

möjligheter att studera och arbetsgivarens och arbetskamraternas 

stöd har betytt mycket. 

I kafferummet skojas det friskt om doktorn som inte lyckats värma 

tevattnet, då det är hennes tur att sköta pausserveringen. 

- Vi har en bra arbetsgemenskap. Ibland kan jag ha varit lite frånvarande, 

fast fysiskt närvarande. Det blir lätt så att man bubblar i 

egna funderingar, men ingen har klagat, säger Pia glatt. 

- Vi gläder oss med dig, konstaterar arbetskamraterna. 

Tack vare studierna har Pia nu ett brett nätverk och djup sakkunskap 

och kan dessutom fungera som föreläsare. 

- Det har varit himla roligt. Resan har varit mödan värd. Jag har 

fått massor med nya kontakter och fått uppleva mycket, som att 

till exempel att opponera och presentera mitt arbete på internationella 

konferenser på engelska. Min kompetens borde jag 

kanske använda vid ett universitet till att utbilda fysioterapeuter. 

- 8 -

Men det är också en utmaning att jobba med nya saker inom 

verket och det känns värdefullt, konstaterar doktor Pia Nyman. 

Pirjo Knif och medelålders hjälpare 

Pirjo Knif disputerade med sin avhandling ”Keski-ikäiset ikääntyvien 

omaistensa auttajina? Tutkimus sukupolvien välisestä informaalista 

hoivasta” den sista augusti i år. 

- Det var en intressant och intensiv dag, väldigt spännande. Det 

har tagit många veckor efteråt att landa och komma ikapp med 

annat, men det känns bra att kunna sätta punkt, förklarar den 

färska doktorn och fortsätter: 

- Det mesta har jag gjort vid sidan av arbetet och därför har det 

också tagit sin tid, cirka åtta år. En kortare period har jag varit 

ledig i cirka fyra månader. Det har nog varit tufft periodvis. 

Sedan januari i år är Pirjo Knif tjänsteledig från sin tjänst som 

utvecklingsplanerare vid SONet Botnia, ett kompetenscentrum 

för det sociala kunnandet, där hon jobbat i tio år. 

- Min arbetspunkt var i Karleby, men arbetsfältet bestod av Södra 

- , Mellersta Österbotten och Österbotten. Jag har också varit 

avdelningsskötare på bäddavdelningen i Jakobstad i över tio år 

före det. Egentligen uppstod de första tankarna om ämnet redan 

i samband med arbetet på bädden. 

2005 satte hon igång med att utföra så kallad kvalitativ forskning, 

vilket är en djup forskningsmetod. 

- Gerontologi handlar om alla åldersgrupper, men många uppfattar 

att det handlar om de äldre. Min forskning handlar om informell 

vård mellan generationer. Jag har intervjuat tolv medelålders 

personer för att få fram deras synvinkel, deras förväntningar och 

inställning till vården - är de beredda att ge vård till sina äldre? 

Pirjo fick bekräftat att medelålders människor är välvilligt inställda. 

- Vi är ett hjälpande folk, den uppfattningen har funnits allmänt, 

men det individualistiska samhället har också satt sina spår på 

vårt tänkesätt. Vi vill vara fria som medelålders, samtidigt som vi 

också har mycket plikter och ansvar både för de yngre och äldre i 

samhälle och har eget arbete. Det är ingen lätt sits. 

Nya modeller för hjälp och stöd 

En annan aspekt som kom fram i intervjuerna är att många känner 

ansvar för de äldre som bor nära till. 

- Det är intressant, tidigare var det en sak inom familjen. Delvis 

handlar det om att familjerna inte lever intill varandra mera, det 

är långa avstånd och den naturliga kontakten finns inte som tidigare. 

Man vet till exempel att man är närmaste släkting, men vet 

inte hur man ska börja hjälpa - man upplever att man inte bara 

kan stolpa in i andras liv. 

Lagstiftningen är rätt bra för dem som sköter sina barn, med det 

är inte alls lika enkelt om man vill sköta de äldre. 

- Orsaken att jag började med detta var en liten irritation över att 

det togs för givet att medelålders människor tar hand om de äldre. 

Jag ville ge dem en röst. Jag har också märkt att man i arbetslivet 

inte gör något nummer av den egna vården, den kommer 

bara fram i förbifarten: ”Jag kan inte komma ikväll, har något 

med mamma/ pappa/svärföräldrarna”. 

Pia Nyman 


- Jag var i riksnyheterna dagen då jag disputerade - forskningen 

överskred riksradions tröskel. Det här är ett ämne som är viktigt, 

både individuellt och för samhället. 

Pirjo representerar nu den offentliga sektorn och har direkt nytta 

av sin forskning. Dessutom har hon själv många roller i förhållande 

till ämnet. 

- Samhället ändras och man kan inte handla med de gamla verktygen, 

vi måste skapa något nytt. Jag är själv medelålders med 

gamla föräldrar och har vänner i samma situation. Alla hamnar 

vi i något skede av vårt liv att ta ställning till dessa frågor, det är 

inget vi bara kan gå förbi, konstaterar Pirjo Knif. 

Pirjo Knifs avhandling: 

http://dissertations.jyu.fi/studeduc/9789513947767.pdf 

Pia Nymans avhandling: 

ISBN: 978-951-44-8836-8 

Text: Ulla Linder 

I en lag som avvecklades i början av 70-talet stod skrivet att barnen 

ska ta hand om sina föräldrar. Pirjo Knif anser att andan i 

lagen lever kvar hos många, speciellt i det agrara samhället. 

- Det är jätteviktigt att planera hur det offentliga samhället kommer 

att göra i fortsättningen, eftersom det finns mycket förväntningar 

hos dem som är beredda att hjälpa. 

Nationellt har det också funnits intresse för Pirjos forskning. 

- 9 -


Hallintokansliassa tuoreita tohtoreita 

Koulutussuunnittelija Pia Nyman väitteli terveystieteiden tohtoriksi 

työterveyden alalta kesäkuussa Tampereella. Vanhushuollon 

päällikön sijainen Pirjo Knif puolestaan väitteli yhteiskuntatieteiden 

tohtoriksi sosiaaligerontologian alalta Jyväskylän 

yliopistossa elokuussa. 

Pialla oli onni päästä promootioon syyskuussa – Tampereen yliopiston 

edellisestä promootiotilaisuudesta oli kulunut seitsemän 

vuotta. Pirjo saa odottaa hattuaan ja miekkaansa ensi vuoteen 

saakka. 

Pia Nyman on tutkinut olkapään alueen ongelmia 

Pia Nymanin väitöskirjan nimi on “Patienters uppfattning om 

funktionsförmåga och välbefinnande efter operativ och konservativ 

behandling vid supraspinatus-syndrom” (Potilaiden käsitys 

toimintakyvystään ja terveydentilastaan supraspinatus-oireyhtymän 

leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon jälkeen). Hän on 

käyttänyt laadullisen ja määrällisen tutkimuksen monimenetelmäistä 

tutkimusasetelmaa, johon sisältyy sekä henkilökohtaisia 

haastatteluja, ryhmähaastatteluja että kyselytutkimuksia. 

Pia Nyman teki yhteistyötä Åbo Akademin lehtorin Kaj Paleniuksen 

kanssa. 

- Väitöskirjassa olemme halunneet saada potilaan äänen kuuluville. 

Potilaiden kokemukset ovat arvokkaita koko hoitojärjestelmän 

kehittämisessä. Kajn kanssa olemme testanneet ja laskeneet 

tilastoja sekä julkaisseet artikkeleita lääkäri- ja kuntoutuslehdissä. 

Olemme käyttäneet hieman uudempaa tarkastelutapaa, jossa 

olemme yhdistäneet potilashaastatteluja ja kyselyjä. Työmäärä oli 

siten suurempi, mutta työn tulos antoisampi. 

Kohderyhmään kuului vuosina 2000 – 2007 yhteensä 215 henkilöä, 

joilla oli olkapään alueen ongelmia. Potilaat saivat joko konservatiivista 

hoitoa tai leikkaushoitoa, johon kuului fysioterapiaa. 

- Kliininen hyöty fysioterapeuteille on olkapään ongelmia koskeva 

amerikkalainen kyselylomake, joka on käännetty ja testattu 

suomalaisissa olosuhteissa ja vapaasti käytettävissä, Pia selittää. 

Pia aloitti väitöskirjatyön syksyllä 2003. 

- Se vaati noin viiden vuoden kokopäivätoimisen opiskelun, ja 

jokaisen artikkelin laatiminen vei vuoden verran. Väitöskirjan 

kirjoittaminen on tehnyt minusta nöyrän – se on pitkä prosessi, 

jossa aikaansaannoksia tarkastellaan kriittisesti, Pia toteaa ja jatkaa: 

- Olin vuoden vuorotteluvapaalla ja sain koulutustukea tiedonkeruun 

ollessa tiiviimmillään. Paljon vapaa-aikaa on kulunut tietokoneen 

ääressä, mutta se ei harmita. Olen kehittänyt ja arvioinut 

työtäni tieteellisin menetelmin omasta vapaasta tahdostani. 

Pitkä ura Pietarsaaressa 

Vuodesta 2010 Pia on työskennellyt koulutussuunnittelijana, 

mutta hän aloitti jo vuonna 1980 kuntohoitajan työt Malmilla. 

- Olen saanut uusia tehtäviä sitä mukaa kuin olen kehittänyt 

osaamistani. Tutkimusmäärärahojen ansiosta opiskelu on ollut 

taloudellisesti mahdollista, ja työnantajan ja työtovereiden tuki 

on merkinnyt paljon. 

Kahvihuoneessa heitetään huumoria tohtorista, joka ei ole onnistunut 

keittämään teevettä, kun on hänen vuoronsa huolehtia 

taukotarjoiluista. 

- Meillä on hyvä työyhteisö. Toisinaan olen saattanut olla hieman 

poissa oleva, vaikkakin fyysisesti läsnä. Helposti käy niin, 

että sitä uppoutuu omiin mietteisiinsä, mutta ei kukaan ole valittanut, 

Pia sanoo iloisesti. 

- Olemme iloisia puolestasi, työtoverit toteavat. 

Opintojensa ansiosta Pialla on nyt laaja verkosto ja syvällistä asiantuntemusta, 

ja lisäksi hän voi toimia luennoitsijana. 

- Tämä on ollut todella hauskaa. Matka on ollut vaivan arvoinen. 

Olen saanut valtavasti uusia kontakteja ja saanut olla mukana 

monessa, esimerkiksi opponoimassa ja esittelemässä työtäni 

englanniksi kansainvälisissä konferensseissa. Ehkä minun pitäisi 

käyttää osaamistani fysioterapeuttien kouluttamiseen yliopistossa. 

Mutta haasteellista on myös työskennellä uusien asioiden parissa 

täällä virastossa, ja se tuntuu arvokkaalta, toteaa tohtori Pia 

Nyman. 

Pirjo Knif ja keski-ikäiset auttajat 

Pirjo Knif väitteli aiheesta ”Keski-ikäiset ikääntyvien omaistensa 

auttajina? Tutkimus sukupolvien välisestä informaalista hoivasta” 

elokuun viimeisenä päivänä tänä vuonna. 

- 10 -

- Se oli mielenkiintoinen ja intensiivinen päivä, todella jännittävä. 

Kesti viikkoja palata takaisin maanpinnalle ja saada otetta 

muista asioista, mutta tuntuu hyvältä kun työlle saa laittaa pisteen, 

selittää tuore tohtori ja jatkaa: 

- Olen tehnyt väitöskirjan suurimmaksi osaksi työn ohessa ja 

sen vuoksi se on vienytkin oman aikansa, noin kahdeksan vuotta. 

Kerran olen ollut vapaalla neljän kuukauden jakson. Välillä on 

kyllä ollut rankkaa. 

Pirjo Knif on ollut tämän vuoden tammikuusta saakka virkavapaalla 

SONet Botnian koulutussuunnittelijan virastaan, jossa hän 

on toiminut kymmenen vuotta. SONet Botnia on sosiaalialan 

osaamiskeskus. 

- Työpaikkani oli Kokkolassa, mutta työkenttänä olivat Eteläja 

Keski-Pohjanmaa sekä Pohjanmaa. Ennen sitä työskentelin yli 

kymmenen vuotta vuodeosaston osastonhoitajana Pietarsaaressa. 

Oikeastaan ensimmäiset ajatukset väitöskirjan aiheesta syntyivät 

jo osastolla työskentelyn aikana. 

Vuonna 2005 Pirjo aloitti niin sanotun laadullisen tutkimuksen, 

joka on syvällinen tutkimusmenetelmä. 

- Gerontologia käsittää kaikki ikäryhmät, mutta monet mieltävät 

sen vain ikääntyneitä koskevaksi. Tutkimukseni käsittelee 

sukupolvien välistä informaalista hoivaa. Olen haastatellut kahtatoista 

keski-ikäistä henkilöä saadakseni selville heidän näkemyksiään, 

odotuksiaan ja asenteitaan hoivaan – ovatko he valmiita 

antamaan hoivaa ikääntyville omaisilleen? 

Pirjo Knif sai vahvistuksen sille käsitykselle, että keski-ikäiset 

suhtautuvat asiaan myönteisesti. 

- Yleisenä käsityksenä on ollut, että olemme avuliasta kansaa, 

mutta individualistinen yhteiskunta on vaikuttanut ajattelutapaamme. 

Haluamme olla keski-ikäisinä vapaita, samalla kun 

meillä on myös runsaasti velvollisuuksia ja vastuuta sekä yhteiskunnan 

nuorista että ikääntyneistä, ja meillä on oma työmme. Ei 

mikään helppo asetelma. 

Uusia avun ja tuen malleja 

Toinen haastatteluissa esiin tullut näkökohta on se, että monet 

tuntevat vastuuta lähellään asuvista ikääntyneistä. 

- Se on mielenkiintoista, sillä aikaisemmin tämä oli perheen sisäinen 

asia. Osittain ilmiö johtuu siitä, että perheet eivät enää elä 

tiiviissä yhteisöissä. Välimatkat ovat pitkiä eikä luonnollista kontaktia 

enää ole samaan tapaan kuin ennen. Saatetaan esimerkiksi 

tietää, että on itse lähin sukulainen, mutta ei tiedetä, miten voi 

ryhtyä auttamaan – koetaan ettei muiden elämään voi saapastella 

noin vain. 

Lainsäädäntö kohtelee varsin hyvin niitä, jotka hoitavat omia 

lapsiaan, mutta omien ikääntyvien läheisten hoitaminen ei ole 

ollenkaan yhtä helppoa. 

- Syynä tutkimuksen aloittamiseen oli lievä ärtymys siitä, että 

pidettiin itsestään selvänä, että keski-ikäiset huolehtivat ikääntyvistä 

läheisistään. Halusin saada heidän äänensä kuuluviin. 

Lisäksi olen huomannut, että työelämässä omasta hoivatyöstä ei 

tehdä numeroa, vaan se tulee esille vain ohimennen: ”En pääse 

tulemaan tänä iltana, kun minulla on äidin/isän/appivanhempien 

asioita”. 

1970-luvun alussa kumotussa laissa todettiin, että lasten tulee 

huolehtia vanhemmistaan. Pirjo Knif katsoo, että lain henki elää 

edelleen monissa, etenkin maaseutuyhteisöissä. 

- On erittäin tärkeää suunnitella, miten julkinen yhteiskunta 

menettelee vastaisuudessa, koska auttamishaluisilla on paljon 

odotuksia. 

Pirjon tutkimuksesta on oltu kiinnostuneita myös valtakunnallisesti. 

- Olin valtakunnallisissa uutisissa väitöspäivänäni – tutkimus 

ylitti yleisradion uutiskynnyksen. Tämä on tärkeä aihe sekä yksilötasolla 

että yhteiskunnallisesti. 

Pirjo edustaa nyt julkista sektoria ja tutkimuksesta on hänelle 

välitöntä hyötyä. Lisäksi hänellä itsellään on useita aiheeseen liittyviä 

rooleja. 

- Yhteiskunta muuttuu eikä enää voida toimia vanhoilla keinoilla, 

vaan on luotava jotakin uutta. Itse olen keski-iässä ja minulla 

on vanhat vanhemmat, ja ystäviäni on samassa tilanteessa. 

Kaikki me joudumme jossakin vaiheessa elämäämme ottamaan 

kantaa näihin asioihin, niitä ei voi sivuuttaa, Pirjo Knif toteaa. 

Pirjo Knifin väitöskirja: 

http://dissertations.jyu.fi/studeduc/9789513947767.pdf 

Pia Nymanin väitöskirja: 

ISBN: 978-951-44-8836-8 

Teksti: Ulla Linder 

Pirjo Knif 

- 11 -

Kytömäen päiväkodissa hengitetään puhdasta ilmaa 

Kytömäen päiväkodin henkilökunta ja lapset saavat hengittää 

puhdasta sisäilmaa. Takana on reilun vuoden evakkotaival, jolloin 

lapset oli sijoitettu kolmeen eri yksikköön. Evakkotaipaleen 

aikana taloon tehtiin täydellinen remontti. Vanhasta muistuttaa 

enää ulkokuoren ruskea tiiliverhoilu ja päiväkodin paikka. 

Noin pari vuotta sitten salin katto päästi kevään sulamisvedet 

läpi. Jo ennen tapahtunutta henkilökunta oli oirehtinut, oli köhää, 

silmien kirvelyä ja yleistä huonovointisuutta. Sisäilmamittaukset 

paljastivat tilojen surullisen totuuden, ilmaan oli päässyt 

pesiytymään bakreereita ja homeitiöitä. 

- Ensin suunnitelmissa oli tilojen remontointi osasto kerrallaan, 

mutta sitten päädyttiin tekemään kaikki kerralla kuntoon, 

päiväkodin johtaja Leila Vihtola kertoo. 

Päiväkodin tyhjennys ja muutto eri yksikköihin (Pursisalmi, 

Kirkkorannan pikkukoulu sekä Bambi) oli haasteellista ja työlästä, 

mutta oli se kaiken vaivan väärti. Paitsi, että talossa on nyt 

hyvä hengittää, opetti se myös yhteisen tilan merkityksen käytännön 

asioiden kannalta. 

- Esimerkiksi saman katon alla ollessa oli helppo järjestää päiväsaikaan 

palavereita, mutta eri yksiköissä ollessamme se tuotti 

enemmän hankaluuksia. Usein ne jouduttiin pitämään iltaisin, 

Vihtola muistelee. 

Päiväkodissa on uusittu kaikki seinät, lattiat, ovet ja ikkunat. 

Keittiökin on uusi. Tasakatosta tehtiin pulpettimallinen ja välikatossa 

on nyt koneellisen ilmastoinnin putkistolabyrintti. 

- Henkilökunta iloitsee siitä, että nykyään iltapäivälläkin olo 

on vielä virkeä eikä silmiä kirvele, Leila sanoo. 

Neliömäärä on suunnilleen sama kuin ennen, reilut 700 neliötä. 

Lisäneliöitä toivat ulko-ovien yhteyteen rakennetut tuulikaapit, 

jotka keräävät kovasti kiitoksia. Entisen noin puolentoista neliön 

sijaan nyt on kunnolla tilaa laittaa lasten vaatteet naulakkoihin, 

kumisaappaat telineisiin ja nyt tiloissa on suihkutkin kuravaatteiden 

huuhtelua varten. 

- Suhteellisen pieni asia, mutta käytännön kannalta erittäin 

suuri, Leila kiittelee. 

Uutta on myös talon päätyyn liitetty lisäsiipi, jossa on varastohuone, 

huoltotila, kiinteistönhoitajan tila ja henkilökunnalle 

oma sisäänkäynti. 

Sisäänkäynnin yhteyteen rajattiin aidoilla henkilökunnan oma 

parkkialue, johon on turvallista pysäköidä autot ja polkupyörät. 

Aikaisemmin henkilökunnan parkkipaikan kautta vanhemmille 

ja lapsille oli sisäänkäynti päiväkodin piha-alueelle. 

Yhtäkään vanhaa huonekalua ei uusiin tiloihin tuotu. Tällä ehkäistiin 

itiöiden pääsy takaisin taloon. Uudet huonekalut saatiin 

31. heinäkuuta, joten viimeinen päivä ennen lasten tuloa taloon, 

oli kiireinen. 

Osa leluista imuroitiin hepasuodatin imurilla ja pestiin tiskikoneessa. 

Myös osa tekstiileistä otettiin taloon takaisin perusteellisen 

kuumapesun tai kemiallisen pesun jälkeen. 

Leila Vihtola sanoo, että on hyvä, että edes jotain voitiin ottaa takaisin. 

Talolla on historiaa jo 36 vuoden ajalta, joten ihan kaikkea 

ei ole onneksi tarvinnut hävittää. 

Sisustukseen talon väki on saanut itse vaikuttaa. Pinnat haluttiin 

neutraaleiksi, jotta tekstiileillä voitiin sisustaa osastot yksilölliseksi. 

Myös lasten työt ja piirustukset tuovat oman värimaailmansa 

ympäristöön. Verhoja talon väki on ommellut itse syysloman 

aikana, jolloin lapsia oli hoidossa normaalia vähemmän. 

Pihan viherpensaat sijaitsivat ihan seinien vierustoilla, joten ne 

on nyt poistettu. Tilalla on asfaltoitu kaarenmallinen väylä ja 

siinäkin loivennus ulospäin, jotta sulamisveden eivät virtaa rakennuksen 

perustaan. Nurmikko rullattiin paikalleen valmiina. 

Ennen vuodenvaihdetta pihaa ympäröivä aita uusitaan ja korotetaan 

suosituskorkeuteen eli 1,20 metriin. Lisäksi päiväkoti saa 

pihamaalle uuden ulkoleluvaraston. 

Talon keskustilaa hallitsee iso sali, joka mahdollistaa päiväkodin 

suunnitteilla olevan toimintamallin toteuttamisen. Leila Vihtola 

kertoo, että uuden päiväkodin on tarkoitus profiloitua liikuntapäiväkodiksi, 

jossa mahdollistetaan monipuolinen omaehtoinen 

sekä ohjattu liikunta. 

Marjo Luokkala 

- 12 -

Frisk luft i Sveden daghem 

Personalen och barnen i Sveden daghem får igen andas ren inomhusluft. 

Under drygt ett år har barnen varit evakuerade till tre 

olika enheter. Under evakueringen totalrenoverades huset. Endast 

den bruna tegelfasaden och daghemmaets plats är desamma 

som förr. 

För ett par år sedan gav taket i salen upp, och smältvattnet sipprade 

igenom på våren. Redan före det här hade personalen olika 

symtom: irritationer i luftvägarna, sveda i ögonen och allmänt 

illamående. Undersökningar av inomhusluften avslöjade den 

sorgliga sanningen: det fanns bakterier och mögelsporer i luften. 

- Först planerade man att renovera utrymmena en avdelning åt 

gången, men sedan beslöt man att renovera allt på en gång, berättar 

daghemmets föreståndare Leila Vihtola. 

Det var en utmaning och ett stort arbete att tömma daghemmet 

och flytta allt till olika enheter (Pursisalmi, Kyrkostrands lilla 

skola och Bambi), men det var värt besväret. Förutom att det nu 

går lätt att andas i huset, insåg vi också hur mycket ett gemensamt 

utrymme betyder i praktiken. 

- När alla är under samma tak är det lätt att t.ex. ordna möten 

på dagtid, men när vi var utspridda på olika enheter vållade det 

mera problem. Ofta var vi tvungna att ha möten på kvällarna, 

minns Vihtola. 

Alla väggar, golv, dörrar och fönster i daghemmet har förnyats. 

Köket är också nytt. Det platta taket byggdes om till ett pulpettak 

och på mellantaket finns nu en labyrint av rör för maskinell 

ventilation. 

- De anställda gläder sig över att de nuförtiden är pigga också 

på eftermiddagen, och det svider inte i ögonen, säger Leila. 

Antalet kvadratmeter är ungefär detsamma som förr, drygt 700 

m2. Det blev några kvadratmeter till p.g.a. att man byggde vindfång 

vid ytterdörrarna, något som är mycket uppskattat. I stället 

för att tidigare ha haft ca 1,5 m2 finns det numera gott om utrymme 

att hänga upp barnens kläder på klädhängare och sätta 

gummistövlarna i ställningar. Det finns t.o.m. duschar för att 

skölja av regnkläderna. 

- Det är en relativt liten sak, men den har stor betydelse i praktiken, 

berömmer Leila. 

Ny är också den flygel som har byggts till på gaveln av huset. 

Där finns förrådsrum, servicerum, fastighetsskötarens rum och 

en egen ingång för personalen. 

I anslutning till ingången inhägnades en egen parkeringsplats för 

personalen, där det är tryggt att parkera bilar och cyklar. Tidigare 

kom föräldrar och barn in på daghemmets gårdsplan tvärsöver 

personalens parkeringsplats. 

Inte en enda gammal möbel togs med till de nya utrymmena. På 

det viset ville man förhindra att sporerna skulle följa med tillbaka 

in i huset. De nya möblerna levererades den 31 juli, så den sista 

dagen innan barnen kom var stressig. 

En del av leksakerna dammsögs med en dammsugare som var 

utrustad med hepa-filter och tvättades i diskmaskin. Också en 

del av textilerna återanvändes efter en grundlig tvätt i hett vatten 

eller kemtvätt. 

Leila Vihtola tycker det är bra att man kunde ta åtminstone någonting 

med sig tillbaka. Huset har en 36-årig historia, så det är 

fint att man inte var tvungen att förstöra allt. 

Husfolket har fått påverka inredningen. Man ville ha neutrala 

ytor för att kunna inreda avdelningarna på ett individuellt sätt 

med textiler. Barnens arbeten och teckningar sätter färg på omgivningen. 

Personalen har sytt gardiner på höstlovet, då färre 

barn än vanligt behövde dagvård. 

På gården fanns det tidigare buskar alldeles uppefter husväggarna, 

de har nu tagits bort. I stället finns det en asfalterad, bågformad 

gång, som lutar utåt, så att smältvattnet inte ska rinna ner i 

byggnadens grund. Gräsmattan rullades ut färdig. Före årsskiftet 

ska staketet runt gårdsplanen förnyas och göras högre, 1,20 m 

enligt rekommendationerna. Dessutom ska daghemmet få ett 

nytt förråd för utomhusleksaker. 

Mitt i huset finns en stor sal, som är en förutsättning för att man 

ska kunna förverkliga den verksamhetsmodell som håller på att 

planeras för daghemmet. Leila Vihtola berättar att det nya daghemmet 

ska profilera sig som motionsdaghem, där barnen ska 

kunna motionera mångsidigt, både på egen hand och med ledare. 


- 13 -

Auli Stenman hoppas på en öppen 

diskussion om välbefinnande i 

arbetet 

Staden Jakobstads nya arbetarskyddsfullmäktig, Auli Stenman, 

hoppas att balansen mellan arbete och fritid ska vara sådan att 

resurserna räcker till för båda. 

Hon konstaterar att om arbetet är för tungt, mentalt eller fysiskt, 

finns det ingen energi för fritiden och man hamnar lätt in i en 

ond cirkel som gör att man mår dåligt både på jobbet och hemma. 

- Jag har länge varit intresserad av välbefinnande i arbetet, och 

de senaste åren har jag funderat på vad man kunde göra för att 

arbetet skulle kännas meningsfyllt och för att arbetsförhållandena 

skulle bli sådana att folk orkade och mådde bättre, säger hon. 

Den fysiska belastningen kan man påverka med arbetsredskap 

och ergonomi, men den påverkas också av arbetstagarens egen 

kondition. Om man orkar och hinner motionera, har det också 

inverkan på hur man orkar på jobbet och hur man mår mentalt. 

Stenman tror att öppenheten är mycket 

viktig i problemsituationer. Man 

måste våga prata om saker. I bästa fall 

skapar öppenheten en vi-anda, som i 

sin tur har en positiv inverkan på atmosfären 

i arbetsgemenskapen. 

Som arbetarskyddsfullmäktig vill 

Stenman lyfta fram positiva saker. 

- Gemenskapen på arbetsplatsen är 

mycket viktig och varje arbetstagare 

har betydelse för helheten. Arbetet 

borde kännas meningsfyllt, viktigt och 

givande, säger hon. 

Auli Stenman är utbildad hälsovårdare 

och tjänstledig från hvc-mottagningen 

i Purmo, där hon har arbetat som hälsovårdare 

i ca 15 år. Hon är hemma i 

Bötom, men har bott i Purmo sedan år 

1985. Sin egen arbetshälsa sköter hon 

med motion. 

- Jag försöker hålla mig i form genom 

att springa och gå. De senaste 

åren har jag också blivit intresserad 

av att vandra, det är en mycket trevlig 

motionsform, som ger krafter både 

för vardagen och fritiden. Att röra sig 

ute i naturen är ett väldigt bra sätt att 


förbättra både sitt fysiska och psykiska 

välmående, säger hon. 

Auli Stenman hoppas att stadens anställda 

frimodigt tar kontakt, om de behöver hjälp i arbetarskyddsfrågor. 

Hon lovar att göra vad hon kan och vid behov föra 

ärenden vidare. 

Uppgiften som arbetarskyddsfullmäktig går ut på att sätta sig in i 

arbetarskyddsfrågor och delta i arbetarskyddsinspektioner. Dessutom 

strävar arbetarskyddsfullmäktigen till att de arbetstagare 

som hon representerar ska fästa uppmärksamhet vid säkerhetsoch 

hälsoaspekterna i sitt arbete. Arbetarskyddsfullmäktigen har 

ingen beslutanderätt, men hon kan påverka beslut genom att lyfta 

fram olika saker. 

Stenman har regelbundna möten med fyra andra arbetarskyddsfullmäktige: 

Reijo Viinikka/Tekniska sektorn, Kaj Högdahl/ Lärarna, 

Ulla Prittinen/ Förmännen inom socialoch hälsovården, 

Tiina Höylä-Männistö/övriga förmän. Hon samarbetar dagligen 

med arbetarskyddschefen Birgitta Blomqvist och deltar i olika 

arbetsuppgifter och möten också med biträdande arbetarskyddschefen 

Leif Karlström. 


Auli Stenman toivoo avointa 

keskustelua työhyvinvoinnista 

Pietarsaaren kaupungin uusi työsuojeluvaltuutettu Auli Stenman 

toivoo, että työn ja vapaa-ajan tasapaino saadaan sille tasolle, että 

voimavaroja riittää molempiin. 

Hän toteaa, että jos työ on liian raskasta, henkisesti tai fyysisesti, 

energiaa ei riitä vapaa-ajalle ja se luo noidankehän, jolloin ihminen 

voi huonosti sekä töissä että kotonaan. 

- Olen pitkään ollut kiinnostunut työhyvinvoinnista ja viime 

vuosina olen pohtinut, mitä voitaisiin tehdä jotta työ koettaisiin 

antoisaksi ja työ-olot saataisiin sellaisiksi, että ihminen jaksaisi ja 

voisi paremmin, hän sanoo. 

Fyysiseen kuormitukseen voidaan vaikuttaa työvälineillä ja ergonomialla. 

Mutta siihen vaikuttaa myös ihmisen oma kunto. Jos 

jaksaa ja ehtii harrastaa liikuntaa, se vaikuttaa myös työssä jaksamiseen 

ja henkiseen hyvinvointiin. 

Stenman uskoo, että ongelmatilanteissa avoimuus on hyvin ratkaisevalla 

sijalla. Asioista pitää uskaltaa puhua. Avoimuus luo 

parhaillaan me-henkeä, joka puolestaan 

vaikuttaa työyhteisön henkiseen 

ilmapiiriin parantavasti. 

Työsuojeluvaltuutettuna Stenman haluaa 

nostaa esille positiivisia asioita. 

- Yhteisöllisyys työssä on hyvin tärkeää 

ja jokaisella työntekijällä on oma tärkeä 

roolinsa. Työn teon pitäisi tuntua 

hyvältä, merkitykselliseltä ja antoisalta, 

hän sanoo. 

Auli Stenman on ammatiltaan terveydenhoitaja 

ja on virkavapaalla Purmon 

terveysasemalta, jossa on toiminut terveydenhoitajana 

noin 15 vuotta. Hän 

on kotoisin Karijoelta, mutta asunut 

Purmolla vuodesta 1985. Omaa työhyvinvointiaan 

hän pitää yllä liikunnalla. 

- Juokseminen ja kävely ovat minun 

tapani pitää kuntoa yllä. Viime vuosina 

olen kiinnostunut myös vaeltamisesta , 

joka on erittäin antoisa tapa liikkua ja 

antaa voimia niin arkeen kuin vapaaaikaankin. 

Luonnossa liikkuminen on 

erittäin hyvä keino parantaa sekä fyysistä 

että henkistä hyvinvointia, hän 

sanoo. 

Auli Stenman toivoo, että kaupungin 

työntekijät ottavat tarvittaessa yhteyttä 

työsuojelullisissa asioissa. Hän lupaa 

kykyjensä mukaan viedä tarvittaessa 

asioita eteenpäin. 

Työsuojeluvaltuutetun tehtävänä on perehtyä työsuojeluasioihin 

ja osallistua työsuojelutarkastuksiin. Lisäksi työsuojeluvaltuutettu 

kiinnittää edustamiensa työntekijöiden huomiota työn turvallisuuteen 

ja terveellisyyteen. Päätösvaltaa valtuutetulla ei ole, 

mutta hän voi vaikuttaa päätöksiin nostamalla asioita esiin. 

Stenman kokoontuu säännöllisesti neljän muun työsuojeluvaltuutetun 

kanssa: Reijo Viinikka/Tekninen sektori, Kaj Högdahl/ 

Opettajat, Ulla Prittinen/ Sosiaali- ja terveyshuollon esimiehet, 

Tiina Höylä-Männistö/muut esimiehet. Hän tekee päivittäin yhteistyötä 

työsuojelupäällikkö Birgitta Blomqvistin kanssa ja osallistuu 

erilaisiin työtehtäviin ja tapaamisiin myös apulaistyösuojelupäällikkö 

Leif Karlströmin kanssa. 


- 14 -

Stadens anställda med jämna tjänsteår 2012 

Tasavuosia palvelleita kaupungin työntekijöitä v. 2012 

20 år/vuotta 

Antila Matti 

Malmin terveyskeskusvastaanotto 

Bexar Marjut 

Kytömäen päiväkoti 

Björk May 

Jakobstads gymnasium 

Björkskog Ann-Britt Barnavdelningen 

Blomberg Liselott 

Socialcentralen 

Broända Ann-Christin Oxhamns kök 

Elvström Ann-Christine Rehse/Malmska 

Enqvist Jan 

Energiverket 

Eriksson Marja 

Idrottsbyrån 

Fagerholm Anette 

Jouren 

Finnäs Åsa 

Kyrkostrands-Jungmans skola 

Grankulla Solveig 

Pedersheim 

Hahtokari Pekka 

Malmska tekniska avdelningen 

Hietamäki Ritva 

Aurinkorinne 

Ikkala Harri Malmska avd. 3 

Isokoski Camilla 

Marjalan keittiö 

Jaskari Regina 

Nykarleby HVC 

Kanckos Lena 

Laboratoriet 

Kangas Päivi Avdelning 6 

Karlsson Sonja 

Cist 

Kyheröinen Anne Osasto 8 

Kuisma Inari 

Etelänummen koulu 

Libäck-Skrifvars Lilian Rehse/Malmska 

Lindvall Maria 

Nykarleby HVC 

Lönnbäck Riitta 

Malmska 

Mattbäck Anna-Lena Avdelning 6 

Niemi Maija-Liisa 

Koivurinne 

Nyman Pia Avdelning 6 

Paananen Keijo 

Länsinummen koulu 

Pasanen Marketta 

Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto 

Sandberg Katarina 

Familjedagvården 

Silander Jaana 

Oxhamns skola 

Slotte Catharina 

Rehab. och neurologi 

Snellman Mikael 

Malmska tekniska avdelningen 

Storbacka Harriet 

Esselunden 

Sweins Sirkka-Liisa 

Sveden daghem 

Tapaninmäki Anita 

Kaupunginkanslia 

Wallin Helena 

Sosiaalikeskus 

Wiik Marlene 

Bosund mottagning 

Vuorensivu Niina 

Malmska 

Wärn Carina 

Munhälsovård 

Öhberg Tina 

Ankaret 

30 år/vuotta 

Berg Mona 

Centrum rådgivningen 

Björklund Christina 

Psykologverksamheten, Malmska 

Björklund Gunilla 

Purmohemmet 

Björklund Guy 

Museet 

Braskén Gun Malmska avd 3 

Erikoinen Kimmo 

Tekniska tjänster 

Fagernäs Sixten 


Forsman Sonja 

Dagcenter Träffen 

Heino Tuija 

Nuorisotoimisto 

Hjulfors Helene 

Nykarleby HVC 

Holmbäck Kristina 

Malmska 

Hooli Anneli 

Malmska kök 

Humalajoki Seija 

Siivousjaos 

Huopana Seija 


Koskela Antero 


Kronqvist Inger 

Nykarleby HVC, Jeppo mottagning 

Lehtinen Anne 

Vestersundsby skola 

Nilsson Marianne Malmska avd 4 

Nykvist Kurt 

Oxhamns skola 

Nylund Birgit 

Laboratoriet 

Rönnbacka Staffan 

Oxhamns skola 

Saari Ulla 

Munhälsovård 

Simanainen Annika 

Nykarleby HVC 

Sjöblom Anette 

Nykarleby HVC 

Sjöblom Stig 

Tekniska verket 

Sjölund Ulla-Britt 

Städsektionen 

Stara Marja 

Harjaantumiskoulu 

Wik Conny 

Malmska tekniska avdelning 

Vikström Tuulikki Malmska avd 7 

Vilkas Armi 

Kotipalvelu 

Åhman Marika Avdelning 1 

Österbacka Gun 

Databyrån 

40 år/vuotta 

Finne Ritva 

Fors John 

Haga Eivor 

Hagström Gun-Maj 

Hulden Viveka 

Hyvönen Leena 

Högväg Bjarne 

Nyman Åsa 

Svenfelt Gunborg 

Kirjasto 


Visas tandklinik 

Laboratoriet 

Rehab och neurologi 


Disponentsektionen 

Drätselkontoret 

Personalbyrån 

MORGONSTUND I ADVENT 

Inbjudan till personer som har pension på grund av tidigare anställning i staden Jakobstad 

eller tidigare anställning inom social- hälso- eller sjukvården i nejden som staden 

övertagit från 2010. 

Vi samlas i församlingscentret i Jakobstad fredagen den 14 december 2012 kl. 9.00. Programmet 

består av sång, musik och vackra ord. Jakobstads lucia deltar. 

Efteråt bjuder vi på kaffe. 

Staden Jakobstads personalbyrå 

ADVENTTIAAMU 

Pietarsaaren kaupungin tai kaupungille vuonna 2010 siirtyneen sosiaali- ja terveydenhuollon 

palveluksesta eläkkeelle jääneet kutsutaan ystävällisesti seurakuntakeskuksessa 

perjantaina 14. joulukuuta 2012 klo 9.00 pidettävään adventtiajan tilaisuuteen. Aamuhetkessä 

kuullaan laulua, soittoa ja kaunista sanomaa, mukana on myös Pietarsaaren Lucia. 

Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu. 

Pietarsaaren kaupungin henkilöstötoimisto 

- 15 -

TYHY-FÖRMÅNERNA 

Värdet på tyhy-kupongerna har höjts till 4 €/kupong, antalet 

kuponger lite mindre än tidigare. Kupongerna kan användas 

på samma sätt som tidigare, dvs. vid deltagande i 

konditionsfrämjande verksamhet inom Jakobstad, Larsmo, 

Nykarleby och Pedersöre. Endast 1 kupong/konditionstillfälle. 

Vid köp av 10 ggr kort eller månadskort kan 10 kuponger 

användas. 

TYHY-kupongerna är personliga, ditt namn finns färdigt 

tryckt på kupongen, men glöm inte att själv anteckna din 

arbetsplats på kupongen. Ifall du deltar i en arbis kurs, 

skriv gärna vilken kurs någonstans på kupongen. Du kan 

använda dina kuponger vid arbis endast om du kan betala 

hela kursavgiften med dem. OBS! Endast motionskurser. 

Du kan delta i den subventionerade tyhy-verksamheten 

även ifall du är 

1. moderskaps-, föräldra-, vård- eller alterneringsledig 

2. timlärare, har undervisning minst 16 h/v 

3. säsonganställd, under anställningstiden 

4. vikarie och sysselsatt, över 6 mån. anställningstid 

5. permitterad, permitteringstiden under 6 mån. 

Men inte om du är anställd av annan firma! 

TYHY-EDUT 

Tyhy-kuponkien arvoa on korotettu ja se on nyt 4 €/ kuponki. 

Lukumäärää on hiukan vähennetty. Kuponkeja voi 

käyttää samalla tavoin kuin aikaisemmin osallistuessa kuntoa 

kohottaviin 

liikuntatilaisuuksiin Pietarsaaressa, Luodossa, Uudessakarlepyyssä 

ja Pedersöressä. Vain yksi kuponki/ liikuntakerta. 

10 kerran tai kuukausikortin ostoon voidaan käyttää 10 kuponkia. 

TYHY-kupongit ovat henkilökohtaisia. Nimesi on painettu 

valmiiksi kuponkiin, mutta muis ta merkitä työpaikkasi 

kuponkiin itse. Jos osallistut työväenopiston 

järjestämään kurssiin, kirjoita mielellään kurssin nimi jonnekin 

kuponkiin. Voit käyttää kuponkeja työväenopiston 

kursseihin ainoastaan silloin kun voit maksaa koko kurssimaksun 

niillä. HUOM! Ainoastaan kuntoilukurssit. 

HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN TOIMINTAA 

TALVEN JA KEVÄÄN TAPAHTUMIA 

Henkilöstöyhdistyksen vuosi on täynnä eri tapahtumia. Poimi 

alla olevasta listasta itsellesi mieluiset ja laita ylös kalenteriisi. 

Tarkemmat tiedot tapahtumista saat työpaikallesi sähköpostitse. 

· Hotellimatka Helsinkiin 19.-20.1.2013 

(Shoppailua, teatteria vai matkamessuille?) 

· Ulkoiluilta 7.3.2013 

· Laskettelumatka Vuokattiin 23.3. 2013 

· Matka Luulajaan suurkirpputorille huhti/toukokuu 2013 

· Kevätvaellus 14.5.2013 

· Matka Oulun erämessuille 25.5.2013 

· Tallinnan kesämatka 7.-9.6.2013 

Valokuvauskerho Malmin tapaamiset ovat joka kuukauden toinen 

tiistai! 

Seuraa ilmoittelua tapahtumista ja osallistu toimintaan! 

Muista myös vierailla henkilöstöyhdistyksen kuntolaatikoilla! 

PERSONALFÖRENINGENS VERKSAMHET 

VINTERNS OCH VÅRENS AKTIVITETER 

Personalföreningen har en massa olika aktiviteter under året. 

Välj det som intresserar dig i nedanstående lista och skriv in i din 

kalender! Noggrannare information om aktiviteterna får du via 

e-post direkt till din arbetsplats. 

· Hotellresa till Helsingfors 19-20.1.2013 

(Shopping, teater eller resemässan?) 

· Friluftskväll 7.3.2013 

· Slalomresa till Vuokatti 23.3. 2013 

· Resa till storloppis i Luleå april/maj 2013 

· Vårvandring 14.5.2013 

· Resa till vildmarksmässan i Uleåborg 25.5.2013 

· Sommarresa till Tallinn 7-9.6.2013 

Fotoklubben Malm träffas den andra tisdagen varje månad. 

Följ med annonseringen om aktiviteterna och kom med i verksamheten! 

Kom också ihåg att besöka personalföreningens motionslådor! 

Voit myös osallistua tuettuun tyhy-toimintaan, vaikka olet: 

1. äitiys-, isyys-, hoito- tai vuorotteluvapaalla 

2. tuntiopettaja, opetusta väh. 16 h/v 

3. sesonkityöntekijä, työssäoloaikana 

4. sijainen tai työllistetty, yli 6 kk:tta 

5. lomautettu, lomautusaika alle 6 kk:tta 

Mutta ei, jos olet jonkun toisen yrityksen työntekijä! 

Birgitta Blomqvist 

- 16 -

Foto: Magnus Vikman 

Fastighetsskötare tar 

yrkesexamen 

Fastighetsskötarna på Staden Jakobstad 

avlägger yrkesexamen inom sitt 

eget yrkesområde. Skolningen började 

våren 2012 och till slutet av 2013 ska 

det vara klart. 

Skolnigen sker via läroavtal under arbetstiden. 

Närstudiedagar är i medeltal två dagar 

i månaden och då sitter man på 

teorilektioner vid Optima. Som lärare 

Jonne Isomaa 

fungerar Pekka Jyllilä från Seinäjoki. 

Skolningen sker på fiska men var och 

en använder sitt eget modersmål som är allmänt i vår stad. 

Utbildningen innehåller alla områden innom husteknik så som : 

fastighetsskötarens baskunskaper och –färdigheter, skötsel- och 

underhåll av uppvärmnings-, vatten- och avloppssystem, skötsel 

och underhåll av byggnader samt skötsel och underhåll av el- och 

ventilationssystem. 

Dagens fastighetsskötare skall vara en mångsysslare inom olika 

områden. Fastighets- och automatikteknik utvecklas så snabbt i 

dagens samhälle så det gäller att uppdatera sig själv med jämna 

mellanrum. 

Pekka Isokoski och Jonne Isomaa är två av ivriga fastighetsskötare 

som deltar i utbildningen. Båda har varit nöjda med skolningen 

hittills. Pekka säger att självförtroende växer då man får 

mera kunskap av olika saker inom sitt eget område och att lära 

nya dagsfärska metoder gör också att man vågar mera utmana sig 

själv att försöka lösa olika problem vad som gäller automatiken. 

Under närstudiedagar diskuteras det villt och man kan och vågar 

fråga av läraren om det är något man undrar över. Man lär 

sig också av andras erfarenheter och det har varit intressant att 

besöka andras arbetsplatser och lära sig från deras vardagliga 

problem med olika saker. 

Några ”Ahaa- upplevelser” har man också varit med om redan… 

Arbetsgivaren ställer sig positivt och uppmuntrar att arbetstagaren 

vill utöka sitt eget kunnande. 

Kiinteistönhoitajat 

suorittavat ammattitutkintoa 

Pietarsaaren kaupungin kiinteistönhoitajat 

lähtivat porukalla suorittamaan 

oman alansa ammattitutkintoa 

keväällä 2012 tavoitteena saada tutkinto 

valmiiksi 2013 loppuun mennessä. 

Opiskelu tapahtuu oppisopimuksella 

työn ohessa. Lähiopintopäiviä kertyy 

keskimäärin kaksi päivää kuukaudessa 

ja silloin käydään teorian kimppuun 

Optimassa. Kouluttajan toimii 

Pekka Isokoski 

Pekka Jyllillä Seinäjoelta. Koulutuskieli 

on suomi, mutta jokainen käyttää 

vapaasti omaa äidinkieltään niin kuin kaupungissa tapana on. 

Koulutuksen aikana käydään läpi kaikki talotekniikkaan liittyvät 

eri osa- alueet, kuten kiinteistönhoitajan perustiedot- ja taidot/ 

lämmitys-, vesi,- ja viemärijärjestelmien hoito ja huolto/ rakennusten 

hoito ja huolto, sähkölaitteet sekä ilmastointijärjestelmät 

ja ulkoalueiden hoito. 

Tämän päivän kiinteistönhoitajan on oltava eri alueiden monitaituri. 

Kiinteistötekniikka ja automatiikka kehittyy valtavaa vauhtia, 

mikä puolestaan vaatii itsensä päivittämistä vähän väliä. 

Pekka Isokoski ja Jonne Isomaa lähtivät innokkaina kiinteistönhoitajina 

kehittämään omaa ammattitaitoaan ja ovat olleet 

tähän astiseen koulutukseen enemmän kuin tyytyväisiä. Pekan 

mielestä itsevarmuus kasvaa kun saa uutta ja ajankohtaista tietoa 

ja uskaltaa rohkeammin yrittää selvittää itse, missä vika, jos automatiikka 

ei pelaa. 

Lähiopintopäivillä on vilkasta keskustelua ja opettajalta uskaltaa 

ja kehtaa kysyä ihan kaikkea. Toisten kokemuksista oppii myös 

ja on ollut kiva käydä tutustumassa muiden kiinteistöjen järjestelmiin 

ihan kädestä pitäen. Muutama ”ahaa- elämyskin” on jo 

koettu… 

Työnantajapuoli suhtautuu erittäin myönteisesti ja kannustavasti 

oman ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. 

Pekka Isokoski, Harri Kaltiala, Jonne Isomaa, Pekka Jyllilä, (opet)Tapio Pukkila, 

Peter Rudnäs, Henrik Westersund, Magnus Vikman. 

Foto/kuvat: Pirjo Salonen 

- 17 -

Elomaa on 

ulkoiluharrastuksiin 

viehtynyt asemakaavaarkkitehti 

Kaupungin uusi asemakaava-arkkitehti 

Pekka Elomaa kehuu työympäristönsä 

henkistä ilmapiiriä. Hänet on otettu 

avoimin mielin vastaan ja autettu kaikin 

tavoin pääsemään työhönsä kiinni. Elomaa 

kertoo, että ilmapiiri on muutenkin 

hyvin keskusteleva. Uusia tuoreita vaihtoehtoja 

otetaan mielellään vastaan. 

- Tiedän, että on monia paikkoja, joissa 

tuoreita, ulkopuolisia näkemyksiä ei 

edes haluta kuulla, saati ottaa vakavasti 

mietittäväksi. Täällä niitä puolestaan Foto: Pirjo Salonen 

oikein kysytään, sanoo syyskuussa virassa 

aloittanut asemakaava-arkkitehti. 

Pekka Elomaa työskenteli aiemmin Hailuodossa aluearkkitehtinä. 

Koti sijaitsi ja sijaitsee edelleen rintamamiestalossa Oulussa, 

jossa perheterapeuttina työskentelevä vaimo edelleen asuu. Elomaa 

toteaa, että työ Pietarsaaressa oli työpaikkaratkaisu, ei perheratkaisu. 

Viikonloput Elomaa viettää oikeassa kodissaan Oulussa ja arkipäivät 

yksiössään Pietarsaaressa. 

- Ihan toimiva ratkaisu. Vaimolla on virka Oulussa ja siellä 

meillä on koti. Samalla tavalla toimimme aikaisemmin, jolloin 

asuin osaviikot Hailuodossa, hän sanoo. 

Pietarsaareen Elomaa on aikaisemmin tutustunut turistin ominaisuudessa. 

Nuo vierailukerrat ovat jättäneen mieleen positiivisen 

kuvan kauniista ja historiallisesta kaupungista, jonne olikin 

nyt helppo tulla ja asettua. 

- Niin ja ostimmehan täältä aikoinaan yhdelle lapsistamme e- 

jollan, sanoo purjehdusta harrastava Elomaa. 

Tällä hetkellä tapetilla on kaupungin keskustan kehittäminen. 

Torinaluspysäköinti ja Pankkitalon sekä Irjalan kortteleiden 

suunnittelu on alkanut toden teolla. Tavoitteena on kehittää kaupunkia 

siten, että tilaa riittää uusille elinkeinoharjoittajille, ja 

liikkuminen kaupungissa helpottuu myös kevyen liikenteen kulkijoille. 

Lammassaareen kaavoitettavana oleva uusi pientaloalue on Elomaan 

mielestä mielenkiintoinen ratkaisu, jossa on otettu huomioon 

ympäröivä luonto. Alueelle tulee arviolta 70 omakotitalotonttia, 

9 paritaloa ja 5 rivitaloa. 

- Alueella asuvat lepakot ja liito-oravat on otettu kaavoituksessa 

tarkasti ja taitavasti huomioon, hän iloitsee. 

Elomaa kuvaa kaavoitettavana olevaa pientaloaluetta luontoorientoituneeksi 

asumisalueeksi, jonne ihminen astuu nöyränä 

luontoa kunnioittaen. 

Vapaa-ajan harrastukset ovat luontopainotteisia. Purjehduksen 

lisäksi mies pitää retkeilystä ja vaeltamisesta. Uinti ja hiihto ovat 

lajeina mieluisia. Näiden lisäksi hän harrastaa valokuvausta. Valokuvauksesta 

olikin tulla miehelle sivuammatti. Nykyisellään 

kamera on tiivis työkalu varsinaisessa työssäkin. 

Pekka Elomaa selailee jokin aika sitten valmistunutta uutta ja 

perusteellista melontakarttaa ja toteaa, että melonta kiinnostaisi 

kovasti. Kartan perusteella vesistöalueet näyttävät erittäin mielenkiintoisilta. 

- Eskimokäännöksen olen sisäaltaassa jo oppinut, joten hyvässä 

alussa ollaan, hän naurahtaa. 

Suomenkielisistä oloista Pietarsaareen siirtynyt Pekka Elomaa 

kertoo, että ruotsin kieli sujuu suhteellisen hyvin ja paranee koko 

ajan. Lähimpien työkavereidensa kanssa hän pyrkiikin puhumaan 

ruotsia, jotta saisi harjoitusta. 


Pekka Elomaa – en 

friluftsintresserad 

stadsplanearkitekt 

Jakobstads nya stadsplanearkitekt Pekka 

Elomaa berömmer atmosfären på sin 

arbetsplats. Han har blivit mycket väl 

mottagen och på alla sätt fått hjälp med 

att komma in i sitt arbete. 

Elomaa berättar att atmosfären överlag 

präglas av diskussion. Nya, fräscha alternativ 

tas emot med öppna armar. 

Jag vet att det finns många platser där 

man inte ens vill höra talas om några 

nya, utomstående synpunkter – för att 

inte tala om att allvarligt fundera på 

dem. Här frågar man uttryckligen efter 

nya synvinklar, säger stadsplanearkitekten, 

som inledde sitt arbete i Jakobstad i 

september. 

Pekka Elomaa arbetade tidigare som områdesarkitekt på Karlö. 

Sitt hem hade och har han i ett frontmannahus i Uleåborg, där 

hans fru, som är familjeterapeut, fortfarande bor. Elomaa konstaterar 

att arbetet i Jakobstad var en lösning i fråga om hans arbetsplats, 

inte i fråga om familjen. 

Veckosluten tillbringar Elomaa i sitt riktiga hem i Uleåborg och 

vardagarna i sin etta i Jakobstad. 

En lösning som fungerar alldeles bra. Min fru har tjänst i Uleåborg 

och där har vi vårt hem. På samma sätt gjorde vi förut, då 

jag bodde en del av veckorna på Karlö, säger han. 

I egenskap av turist har Elomaa tidigare bekantat sig med Jakobstad. 

De här besöken har lämnat efter sig en positiv bild av en 

vacker och historisk stad, som det nu var lätt att komma och bosätta 

sig i. 

Ja, och så köpte vi i tiden en e-jolle här åt ett av våra barn, säger 

Elomaa, som är intresserad av segling. 

För närvarande är utvecklandet av stadens centrum på tapeten. 

Parkeringen under torget och planeringen av Bankhuset och Irjalas 

kvarter har börjat på allvar. Målet är att utveckla staden så, 

att det finns rum för nya näringsidkare och så att det blir lättare 

att röra sig i staden också för den lätta trafiken. 

Det nya småhusområdet som planeras på Fårholmen är enligt 

Elomaas åsikt en intressant lösning, där man har beaktat den omgivande 

naturen. På området planeras ca 70 egnahemshustomter, 

9 parhus och 5 radhus. 

Man har nogsamt och skickligt tagit hänsyn till fladdermössen 

och flygekorrarna som finns på området, säger han uppskattande. 

Elomaa beskriver småhusområdet på Fårholmen som ett naturorienterat 

bostadsområde, där människan intar sin plats, ödmjuk 

och med högaktning för naturen. 

Fritidsintressena är naturbetonade. Förutom segling tycker arkitekten 

om att göra utfärder och vandra. Simning och skidning är 

grenar som han gillar. Dessutom är han intresserad av fotografering. 

Fotograferingen höll t.o.m. på att bli en bisyssla för honom. 

Nuförtiden är kameran i flitig användning också i det egentliga 

arbetet. 

Pekka Elomaa bläddrar i den nya, detaljerade paddlingskartan, 

som utkom för en tid sedan, och konstaterar att paddling verkar 

mycket intressant. Av kartan att döma ser vattenområdena ut att 

passa väldigt bra för paddling. 

Jag har redan lärt mig att göra en eskimåvändning i simbassäng, 

så början är gjord, skrattar han. 

Pekka Elomaa, som flyttat till Jakobstad från helt finskspråkiga 

trakter, berättar att svenskan flyter relativt bra och hela tiden blir 

bättre. Han försöker tala svenska med de närmaste arbetskamraterna 

för att få tillfälle att öva sig. 


- 18 -


Projekt SAMARBETE (ERF15111B): Samarbete mellan aktörer 

för en snabb integrering av flyktingar i Jakobstadsregionen 

Projekttid: 16.3.2012 – 30.6.2013 (förlängning till 30.6.2014 har 

ansökts). 

Styrgrupp: Carola Löf, Ann-Britt Kronqvist, Carola Lindén, Jukka-Pekka 

Korva, Tomas Knuts, Malin Källman, Håkan Storbacka, 

Carina Ahlström, Hanna Auronen, Sonja Björk, Juha Paasimäki 

Projektarbetare: Ulla Linder (anställdes i slutet av juni 2012), 

anställning 60 %. 

Kostnader: 155 331,39. Kommunerna (Jakobstad, Nykarleby, 

Larsmo, Pedersöre, Kronoby) står för 50% av kostnaderna procentuellt 

enligt andel kvotflyktingar och EU för 50%. 

Projektet har tre tyngdpunkter: 

1. Kurs i samhällsorientering och hälsoinformation fem dagar 

för personer som är 15 år och äldre och en dag för 12 – 14 

åringar - på eget språk. 

2. Verka för en effektivare och snabbare språkinlärning genom 

att kartlägga befintliga språkutbildningsprogram och planera 

det språklaboratorium som behövs för att få en plats där elektroniska 

språkutbildningsprogram erbjuds under professionell 

ledning. 

3. Verka för integrering genom föreningar. Kontakten mellan 

flyktingar och föreningar underlättas. 

Ulla Linder 

Hanke SAMARBETE (ERF15111B): Eri toimijoiden välinen 

yhteistyö, joka täh tää Pietarsaaren seudun pakolaisten nopeaan 

kotoutumiseen 

Hankeaika: 16.3.2012 – 30.6.2013 (haettu jatkoa 30.6.2014 saakka). 

Ohjausryhmä: Carola Löf, Ann-Britt Kronqvist, Carola Lindén, 

Jukka-Pekka Kor va, Tomas Knuts, Malin Källman, Håkan Storbacka, 

Carina Ahlström, Hanna Au ro nen, Sonja Björk, Juha Paasimäki. 

Hanketyöntekijä: Ulla Linder (palkattiin kesäkuun 2012 lopussa), 

60 %:n palve lus suhde. 

Kustannukset: 155 331,39 €. Kunnat (Pietarsaari, Uusikaarlepyy, 

Luoto, Pedersören kunta ja Kruunupyy) maksavat 50 % kustannuksista 

kunnan kiin tiö pa kolaisten prosentuaalisen osuuden 

mukaan ja EU 50 %. 

Hankkeella on kolme painopistettä: 

1. Viisipäiväinen kurssi yhteiskuntaan perehdyttämistä ja terveystietoa 

varten yli 15-vuotiaille ja yhden päivän kurssi 12 – 14 

-vuotiaille omalla äidinkielellä. 

2. Tehokkaamman ja nopeamman kielenoppimisen edistäminen 

kartoittamalla ny kyiset kielenopetusohjelmat ja suunnittelemalla 

kielilaboratorio, jota tarvitaan säh köisten kielenopetusohjelmien 

tarjoamiseksi ammattimaisessa ohjauksessa. 

3. Kotoutumisen edistäminen yhdistystoiminnan avulla. Pakolaisten 

ja yhdistysten välisen 

Ulla Linder 

- 19 -

Stadens gåva av två olika grafiker 

Foto: Eva Spikbacka 

I år föll valet av stadens gåvografik på två olika konstnärer. Sven 

Svanbäck är med för fjärde gången, men Eva Spikbacka är en ny 

konstnär för stadens anställda. Sven funderar att det kanske var 

det faktum att båda hade råkat avbilda måsar som var avgörande 

i år. 

- Både Eva och jag har rätt neutrala bilder som passar många. Jag 

är traditionell i motivvalet, men man ser att Eva fått skolning och 

har ett modernare sätt att kombinera bilder. 

När intervjuerna görs håller båda konstnärerna på med avdragen. 

- Det finns en viss risk att en kopparplatta inte håller över hundra 

avtryck, så det är bra att motiv väljs ut av flera konstnärer. Nu är 

det lättare att göra avdrag och det blir ingen panik. Det går inte 

att fuska och jag vill också att varje bild ska se likadan ut - jag är 

pedant med bilderna, berättar Sven Svanbäck. 

Eva Spikbacka – österbottning i Stockholm 

32-åriga Eva Spikbacka fick sin yrkeshögskoleexamen inom bildkonst 

från Yrkeshögskolan Novia i Nykarleby år 2004. 2008 blev 

hon inbjuden att jobba som projektkonstnär på Kungliga konsthögskolan 

i Stockholm, vilket hon gjorde två år. Sedan dess har 

hon fortsatt där på verkstadskontrakt, medan hon har en ateljé 

på Odenplan. 

- Varje år får ett antal yrkesverksamma konstnärer möjlighet att 

genom ansökan få en plats på verkstaden på Skeppsholmen. Den 

är väldigt fin och välutrustad. Man vill dessutom blanda etablerade 

konstnärer med studerade. Vi är ett gäng på tio till femton 

som hyr in oss på tre våningar: screen tryck, koppar, litografi, ja, 

allt finns här. 

De senaste åren har hon pendlat till Österbotten, men inte riktigt 

vetat var hon hör hemma. 

- Jag har nu 

förlikat mig med tanken att jag hör hemma i båda kulturerna. 

Mina rötter och identiteten finns i Österbotten, men samtidigt 

har jag utvecklats mycket genom att jag här haft förmånen att 

få arbeta bland oerhört kunniga konstnärer inom särskilt grafikens 

specialområden. Samtidigt har jag fått ett stort kontaktnät 

av verksamma konstnärer i Norden. 

Eva arbetar främst med måleri och djuptryck, men det var först i 

Stockholm som hon började med grafik. 

- Jag tyckte grafiken var omständig, jobbig och tidskrävande under 

studierna. Man måste tänka många steg innan man kan sätta 

igång. Då orkade jag inte lära mig, så det blev mera måleri, speciellt 

i olja, säger Eva och skrattar. 

- 20 - 

- Egentligen är det inte så många yngre som jobbar med grafik 

– den kanske räknas som en lite ”mossig” teknik. Jag är möbelsnickare 

i grunden, så det passar mig bra, för det finns en hantverksdisciplin 

i det hela. När du målar ser du direkt vad du gjort, 

i grafik måste man arbeta i huvudet innan man faktiskt får en 

bild. 

I början blev det mycket insekter. 

- Jag var fascinerad av de fina skolplanscherna från förr i världen, 

som kunde vara kopparstick i grunden. Sedan blev det djur 

i människogestalt, eller om man så vill, djurliknande människor 

beklämmande malplacerade i allt från en närmast borgerlig salongsmiljö 

till samtida urbana interiörer där de verkar ana att 

något inte stämmer med deras belägenhet. Det är små berättelser 

om rotlöshet och de tafatta försöken att finna sig tillrätta och 

bringa ordning i en komplex värld, berättar Eva Spikbacka och 

fortsätter: 

- Man kan säga att jag utforskar ett tryckbaserat måleri och bygger 

upp bildvärldar att röra mig i för att gestalta små mikroskeenden 

i rummet i tiden - en delvis fotorealistisk verklighet där det 

undermedvetnas gestalter, kanske arketyper, rör sig som spöken 

på besök från en annan värld. 

Koppargrafik/djuptryck som både Sven och Eva arbetat i för stadens 

upplaga är den mest tidskrävande av alla att trycka. 

- Jag hade som mål att trycka tio per dag – jag har tre färger på 

tre olika plåtar, men fick finna mig i att det blev cirka åtta per dag 

plus några provtryck och de obligatoriska trettio procenten som 

av olika anledningar åker i sophinken, berättar Eva. 

Eftersom det inte är så lätt att försörja sig som bildkonstnär tar 

Eva ibland också hantverksjobb som möbel- och lägenhetsrenoveringar 

- hon har dessutom en artesan-examen inom hantverk 

och konstindustri från Yrkesskolan Optima i bakfickan. Hemma 

i Kronoby håller hon på att renovera en byggnad nära hemgården 

till sin ateljé, så småningom kommer hon kanske att börja 

tillbringa mera tid i Österbotten igen. 

Hemsida: www.evaspikbacka.com 

Text: Ulla Linder

Kaupungin lahjagrafiikka 

kahdelta eri taiteilijalta 

Tänä vuonna kaupungin lahjagrafiikan valmistajiksi valittiin 

kaksi eri taiteilijaa. Sven Svanbäck on mukana neljättä kertaa, 

mutta Eva Spikbacka on uusi taiteilijatuttavuus kaupungin työntekijöille. 

Sven arvelee, että tänä vuonna valinnan saattoi ratkaista 

se, että kumpikin oli sattunut kuvaamaan lokkeja. 

Sekä Evalla että minulla on melko neutraaleja kuvia, jotka sopivat 

monille. Itselläni on perinteisiä aiheita, mutta Evan töistä 

huomaa, että hän on kouluttautunut ja hänellä on uudenaikaisempi 

tapa yhdistellä kuvia. 

Haastatteluhetkellä kumpikin taiteilija tekee vedoksia. 

Riskinä on, että kuparilevy ei kestä yli sataa vedosta, joten on 

hyvä, että töitä valitaan useammalta taiteilijalta. Nyt on helpompi 

tehdä vedoksia, kun ei ole mitään paniikkia. Fuskata ei voi ja 

haluan myös, että jokainen kuva näyttää samalta – olen pedantti 

kuvien suhteen, Sven Svanbäck kertoo. 

Eva Spikbacka – pohjalainen Tukholmassa 

32-vuotias Eva Spikbacka suoritti vuonna 2004 kuvataiteen tutkinnon 

ammattikorkeakoulu Noviassa Uudessakaarlepyyssä. 

Vuonna 2008 hänet kutsuttiin hanketaiteilijaksi Tukholman kuninkaalliseen 

taidekorkeakouluun, ja tuossa tehtävässä hän oli 

kaksi vuotta. Sen jälkeen hän on jatkanut siellä työhuonesopimuksella 

ja hänellä on ateljee Odenplanilla. 

Joka vuosi muutamilla ammattitaiteilijoilla on mahdollisuus saada 

hakemuksesta paikka Skeppsholmenin työskentelytilasta. Se 

on todella hieno ja hyvin varusteltu. Lisäksi sinne halutaan koota 

yhteen jo nimeä saaneita taiteilijoita ja alan opiskelijoita. Meitä 

on 10-15 hengen porukka, jotka olemme vuokralla kolmessa 

kerroksessa: kangaspaino, kupari, litografia – täällä on kaikkea. 

Viime vuosina Eva Spikbacka on matkustanut Tukholman ja 

Pohjanmaan väliä, mutta ei ole oikein tiennyt, mihin kuuluu. 

Nyt olen sopeutunut ajatukseen, että kuulun molempiin kulttuureihin. 

Juureni ja identiteettini ovat Pohjanmaalla, mutta Tukholmassa 

olen kehittynyt paljon saadessani työskennellä erittäin 

osaavien taiteilijoiden kanssa etenkin grafiikan erityisaloilla. 

Samalla minulle on muodostunut laaja pohjoismaisten taideammattilaisten 

kontaktiverkko. 

Evan ominta alaa ovat maalaaminen ja syväpaino, mutta vasta 

Tukholmassa hän aloitti grafiikan teon. 

Opiskeluaikoina pidin grafiikkaa monimutkaisena, työläänä ja 

aikaa vievänä. On mietittävä monia vaiheita ennen kuin työn voi 

aloittaa. Silloin en jaksanut opetella tekniikkaa, joten keskityin 

lähinnä öljyvärimaalaukseen, Eva nauraa. 

- 21 - 

Oikeastaan kovin moni nuori taiteilija ei tee grafiikkaa - sitä pidetään 

ehkä vähän vanhentuneena tekniikkana. Minä olen alkujani 

huonekalupuuseppä, joten grafiikka sopii minulle hyvin, 

koska siinä on noudatettava käsityön kurinalaisuutta. Maalatessaan 

näkee tuloksen heti, grafiikassa työtä on tehtävä pään sisällä 

ennen kuin varsinaisen kuvan saa aikaan. 

Alussa Eva kuvasi paljon hyönteisiä. 

- Minua viehättivät entisajan koulujen hienot kuvataulut, joiden 

pohjana saattoi olla kuparipiirros. Sitten tulivat eläimet ihmishahmossa, 

tai sanotaanko eläimen kaltaiset ihmiset sijoitettuina 

piinallisen epäsopiviin ympäristöihin aina porvarillisesta salonkimiljööstä 

nykyaikaisiin urbaaneihin interiööreihin, joissa he 

vaikuttavat aavistavan, että heidän olinpaikassaan on jotakin outoa. 

Työt ovat pieniä kertomuksia juurettomuudesta ja kömpelöistä 

yrityksistä sopeutua ja tuoda järjestystä monimutkaiseen 

maailmaan, kertoo Eva Spikbacka ja jatkaa: 

Voidaan sanoa, että tutkin painoperustaista maalaamista ja luon 

kuvamaailmoja, joissa liikun hahmotellen pieniä mikrotapahtumia 

tilassa ja ajassa – osittain fotorealistista todellisuutta, jossa 

alitajunnan hahmot, ehkä arkkityypit, liikkuvat kuin toisesta 

maailmasta vierailulle saapuneet aaveet. 

Kuparigrafiikka/syväpaino, jota sekä Sven että Eva ovat työstäneet 

kaupungin painosta varten, on kaikista eniten aikaa vievä 

painotapa. 

Minulla oli tavoitteena painaa kymmenen päivässä - käytän kolmea 

väriä kolmella eri laatalla, mutta sain tyytyä siihen, että töitä 

valmistuu noin kahdeksan päivässä ja lisäksi muutamia koepainoksia 

ja ”sääntömääräiset” kolmekymmentä prosenttia, jotka 

joutuvat eri syistä roskikseen, Eva kertoo. 

Koska kuvataiteilijana ei ole kovin helppoa elättää itseään, tekee 

Eva toisinaan myös käsitöitä, kuten huonekalujen kunnostusta 

ja asuntoremontteja – hänellä on takataskussaan myös käsityön 

ja taideteollisuuden artesaanitutkinto ammattikoulu Optimasta. 

Kotona Kruunupyyssä hän kunnostaa kotitalonsa lähellä sijaitsevaa 

rakennusta ateljeekseen, joten tulevaisuudessa hän alkaa 

ehkä jälleen viettää enemmän aikaa Pohjanmaalla. 

Kotisivu: www.eva.spikbacka.com 

Teksti: Ulla Linder

Guy Björklund, Jakobstads museum, 

Strengbergs klocka – 

en symbol för stad och industri Del 1 

Jakobstads silhuett (”sky-line”) har ofta används som ett kännetecken 

för staden. I siluettbilden brukar då finnas bl.a. vattentornet, 

brandkårshuset, Pedersöre kyrkas torn och Strengbergs tobaksfabriks 

klocka. Tobaksfabrikens klotformade klocktorn har 

ofta också fått tjäna som en symbol för staden Jakobstad, staden 

som en industristad och som stadsorganisation. Därför kan man 

säga att Strengbergs klocka inte bara har ett byggnadshistoriskt 

värde utan den har också ett symbolvärde för Jakobstad. 

Under den tid Wilhelm Schauman var styrelseordförande för 

Strengbergs tobaksfabrik (1896-1911) genomgick fabriken en 

nästan explosionsartad utveckling. Aktiekapitalet fördubblades 

flere gånger under perioden. I början av perioden var aktiekapitalet 

450 000 mk och 1909 hade det redan vuxit till 5 400 000 

mk. Produktionen hade ökat år från år och för den växande produktionen 

krävdes nya fabriksutrymmen. Mellan åren 1896 och 

1902 byggdes den s.k. gamla delen, den del som idag fungerar 

som stadshus, och 1910 stod den nya delen färdig, den med det 

kända klocktornet. 

Nya utrymmen behövdes speciellt för den växande cigarettillverkningen. 

och av brandtekniska skäl beslöt direktionen att en 

ny tegelbyggnad i två våningar skulle ersätta den träbyggnads 

som fanns vid Brunnsgatan. Arkitekt Karl Viktor Reinius i Vasa 

fick uppdraget att planera byggnaden och år 1897 stod den klar. 

Också cigarrproduktionen ökade hela tiden och år 1898 var direktionen 

på det klara med att man igen måste bygga ut. Denna 

gång var det arkitektbyrå Grahn, Hedman & Wasastjerna som 

fick uppdraget att planera en ny byggnad längs tomtens södra 

gräns mot nuvarande Strengbergsgatan. Redan samma höst 1898 

kunde man ta i bruk en del av byggnaden. För att ge plats för 

denna tvåvånings tegelbyggnad revs ett antal träbyggnader som 

stod på den södra delen av tomten mot kyrkan. Den nya byggnaden 

kom också att inrymma fabrikens kontor och expedition. 

Det är här man i dag hittar stadens centralförvaltning. Så snart 

byggnaden stod färdig började man planera för nästa utvidgning. 

I oktober 1899 var planeringen redan igång för en utbyggnad 

vid tomtens västra sida vid Christinegatan. Arkitekt K. G. Grahn 

kontaktades för detta uppdrag. Denna byggnad uppfördes också 

i rödtegel. Här inrymdes till en början kardus- (piptobak) och 

snusavdelningarna. I den tredje våningen fanns cigarettförpackningen. 

Här finns idag bildningsverkets kansli. I de övriga två 

våningarna finns nu en stor del av Tekniska verkets avdelningar. 

Den lucka i raden av byggnader som fanns vid Alholmsgatan 

fylldes år 1902 ut med ett magasin för råtobak. Också denna 

gång anlitades arkitektbyrå Grahn, Hedman & Wasastjerna. Idag 

har socialförvaltningen sina utrymmen i denna del av byggnadskomplexet. 

Under tidsperioden på 1896-1902 hade man helt och 

hållet byggt nytt på den gamla fabrikstomten och den var nu helt 

- 22 -

omsluten av nya moderna och brandsäkra tegelbyggnader i flere 

våningar. 

Snabbt visade det sig att man behövde mera arbetsutrymmen 

inom fabriken. Råtobakslagret vid Alholmsgatan byggdes om 

till arbetsutrymmen. Ett nytt separat tobaksmagasin uppfördes 

vid järnvägsstationen år 1909. Tobaksmagasinet är också idag i 

stadens ägo och här har man inrymt utrymmen för ungdoms-, 

kultur- och museiverksamhet. 

Planeringen och byggandet av den s.k. Nya delen 

Expansionen av fabriken krävde mera tomtutrymme och den 

gamla tomten mellan Christinegatan och Alholmsgatan blev för 

trång. Tobaksfabriken inlöste därför postmästare Grönstrands 

tomt på östra sidan om Alholmsvägen och år 1896 uppförde man 

här en ny träbyggnad för cigarravdelningen. Men redan efter ett 

par år insåg man att den inte skulle räcka till och byggnaden revs 

1907 och planeringen av en större byggnad i tre våningar påbörjades. 

Man tog nu igen kontakt med arkitekt Grahn, som hade varit 

med vid planeringen av de tidigare fabriksbyggnaderna, men han 

dog samma år och man blev tvungen att söka en ny planerare. 

I Strengbergs tobaksfabriks arkiv finns en serie ritningar gjorda 

av arkitekten Karl Viktor Kellberg. Ritningarna är daterade i Jakobstad 

den 6 juni 1908. På Kellbergs ritningar finns inget torn, 

men i övrigt påminner planerna om den byggnad som senare 

förverkligades. Varför inte arkitekt Kellberg fick slutföra planerna 

framkommer inte. År 1908 hade Kjellberg gjort ritningar till 

barnbördshuset på Kvarnbacken i Jakobstad. 

Man vände sig nu till arkitekten Torben Grut 1 , som åtog sig att 

planera den nya fabriksbyggnaden i Jakobstad. Arkitekt Grut var 

känd för tobaksbolaget eftersom han hade planerat dotterfabriken 

i Härnösand och också planerat en del av Wilhelms Schaumans 

såg på Alholmen. Arkitekt Knut Wasastjerna från Helsingfors 

blev Gruts representant vid byggandet, men han avskedades 

från projektet i ett tidigt skede och någon ny arkitekt utsågs inte. 

I stället fick byggmästaren Karl Johan Ahlskog 2 axla en del av arkitektens 

uppgifter samtidigt som han fungerade som projektets 

byggmästare. 

Huvudritningarna levererades i snabb takt, medan enskilda konstruktionsritningar 

beställdes och levererades efter behov. Officiellt 

blev huvudritningarna till den nya fabriksdelen godkända 

utan några kommentarer av Magistraten i Jakobstad den 20 april 

1909. 

Liksom då det gäller de tidigare byggnaderna gick det förvånansvärt 

snabbt att uppföra dem. Den 22 maj 1909 rapporteras 

åt Wilhelm Schauman som befann sig på kurorten Marienbad 

i Tjeckoslovakien, att fasaden mot Skolgatan var uppmurad till 

andra våningen, källarvalven var klara, tre brunnar grävda m.m. 

Den snabba byggnadstakten gjorde att det hela tiden rådde en 

stor brist på tegel och tegelstenar jagades i hela Finland. Man 

hörde sig för på olika tegelbruk bl.a. i Brahestad (Toppi tegelbruk), 

Ruukki i Björneborg och Ulasöre tegelbruk. Behovet av 

tegel var stort och under den aktivaste byggnadstiden behövde 

man sex järnvägsvagnar tegel per dag. Man väntade nu också under 

våren 1909 otåligt på isbrytaren, Murtaja, som skulle öppna 

farleden till Alholmen och för fartyg med tegellast från bl.a. Björneborg. 

Den 10 juni kunde ett tegelfartyg nå Alholmen och man 

lossar omedelbart 100 000 tegelstenar, men Ahlskog konstaterar 

att det är alldeles otillräckligt. Tegelbristen hotade hela tiden att 

stoppa byggandet. 

1 Torben Grut föddes 1871 i Tun i Sverige och dog julaftonen 

1945 i Fredriksberg. Han var av dansk härkomst. År 1894 blev 

han arkitekt från Kungliga tekniska högskolan, men fortsatte 

med studier i teckning både i Sverige och i Danmark. Under 

praktikår i Danmark vaknade hans intresse för den gamla danska 

tegelbyggnadskonsten, vilken också kom att synas i många av 

hans byggnader, detta syns bl.a. i Jakobstads brandstation, som 

han ritade ritat 1912. 

I början av 1900-talet företog Grut flera studieresor i Europa bl.a. 

besökte han Paris, Barcelona och Italien, vilket också kom att påverka 

hans utformning av byggnader. 

Torben Grut kom att rita många offentliga byggnader, kyrkor och 

sportanläggningar bland dessa kan nämnas Stockholms stadion 

från 1912. Av de slott och herrgårdar han planerat kan nämnas 

svenska kungens sommarresidens på Öland, Sofiero. 

I Jakobstad har han planerat förutom tobaksfabrikens nya del 

och brandstationen också pannhuset vid Wilhelm Schaumans 

såg och som revs för några år sedan. Han gjorde också ett förslag 

till utformningen av bostadshuset ”Fram”. Dessutom planerade 

han utformningen av familjens Schaumans gravmonument på 

Gamla begravningsplanen i Jakobstad. 

2 Karl Johan Ahlskog föddes 8.11.1883 i Nedervetil och dog 

27.12.1955 i Jakobstad. Efter sin utbildning i Industriskolan i 

Vasa under åren 1901 - 05 kom han att arbeta både i Finland, 

Sverige och Tyskland. Han praktiserade också som murare i 

Tyskland och kom då i kontakt med den nya betongtekniken. 

Under perioden 1908 – 10 var han anställd som ritare på arkitekt 

Torben Grut byrå i Stockholm. I ett arbetsbetyg som Grut skrev 

den 1 december 1914 åt Ahlskog, kallar han det ett egendomligt 

sammanträffande, ”i sanning, att jag skulle på mitt kontor 

hafva en hjälpare från just denna så aflägsna plats, då jag på helt 

andra vägar fick en så stor beställning der.” Grut kallar Ahlskog 

en erfaren och driftig byggnadstekniker. Åren 1914 – 18 var han 

stadsbyggmästare i Ekenäs och därefter blev han anställd vid Tervakoski 

Ab som byggnadschef. 

I slutet av 20-talet blev han självständig företagare som planerare 

och konsult och under denna tid och fram till sin död 1955 ritade 

och planerade han ett otal byggnader både större och mindre. 

Från våra trakter kan nämnas, i Karleby: Hotell Fennia, Hotell 

Socis, Hagströms läderfabrik, Suomen Marjat, Slottes affärs- och 

bostadshus; i Jakobstad: Frams bostadshus, Armirohuset, Forsska 

huset vid Storgatan 4, ”Vita huset” vid Trädgårdsgatan, olika 

industrifastigheter åt Oy Nars Ab samt ett halvt dussin sommarvillor; 

i Pedersöre, Bennäs: Österbottens kötts produktionsanläggning 

och i Nykarleby: byggnadskontoret vid Nygårdsvägen, 

Kristliga folkhögskolan. Under sina sista år bodde han i Nykarleby 

och vid Andra sjön hade han sin sommarstuga. K. J. Ahlskog 

är begraven på Nya begravningsplatsen i Jakobstad. 

Del 2 publiceras i personaltidningens följande nummer 

- 23 -

Guy Björklund, Pietarsaaren kaupunginmuseo 

Strengbergin kello – 

kaupungin ja teollisuuden symboli, osa 1 

Pietarsaaren siluettia on käytetty usein kaupungin tunnusmerkkinä. 

Siluettikuvassa käytetään yleensä mm. vesitornia, 

palokunnantaloa, Pedersören kirkon tornia ja Strengbergin tupakkatehtaan 

kelloa. Myös tupakkatehtaan pallonmuotoinen 

kellotorni on saanut usein toimia Pietarsaaren kaupungin symbolina, 

sekä teollisuuskaupunki Pietarsaaren että kaupunkiorganisaation. 

Voidaankin todeta, että Strengbergin kellolla ei ole 

pelkästään rakennushistoriallista arvoa, vaan myös symbolinen 

arvo Pietarsaarelle. 

Wilhelm Schaumanin toimiessa Strengbergin tupakkatehtaan 

hallituksen puheenjohtajana (1896-1911) tapahtui tehtaassa milteipä 

räjähdysmäistä kehitystä. Osakepää oma kaksinkertaistui 

useita kertoja hänen kaudellaan. Kauden alussa osakepääoma oli 

450 000 mk ja vuonna 1909 se oli kohonnut jo 5 400 000 mk:aan. 

Tuotanto oli kasvanut vuosi vuodelta ja kasvu vaati uusia tehdastiloja. 

Vuosien 1896 ja 1902 välillä rakennettiin nk. vanha osa, 

joka toimii nykyisin kaupungintalona. Vuonna 1910 valmistui 

uusi osa tunnettuine kellotorneineen. 

Uusia tiloja tarvittiin etenkin laajenevaa savuketuotantoa varten. 

Paloteknisistä syistä johtokunta päätti, että uusi kaksikerroksinen 

tiilirakennus saisi korvata Kaivokadulla sijainneen puurakennuksen. 

Vaasalainen arkkitehti Karl Viktor Reinius sai tehtäväkseen 

rakennuksen suunnittelun ja se valmistui vuonna 1897. 

Myös sikarintuotanto kasvoi jatkuvasti ja vuonna 1898 johtokunnalle 

oli käynyt selväksi, että tiloja oli laajennettava jälleen. Tällä 

kertaa arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna sai 

tehtäväkseen suunnitella uuden rakennuksen tontin etelärajan 

myötäisesti nykyiselle Strengberginkadulle päin. Osa rakennuksesta 

voitiin ottaa käyttöön jo samana syksynä 1898. Jotta kaksikerroksiselle 

tiilirakennukselle saatiin tilaa, sen paikalta purettiin 

muutamia puurakennuksia, jotka sijaitsivat tontin eteläreunalla 

kirkon kohdalla. Uuteen rakennukseen sijoitettiin myös tehtaan 

konttori ja lähettämö. Noissa tiloissa toimii nykyään kaupungin 

keskushallinto. Pian rakennuksen valmistumisen jälkeen aloitettiin 

seuraavan laajennuksen suunnittelu. 

Lokakuussa 1899 oli tontin länsipuolelle Kristiinankadun varrelle 

tulevan laajennuksen suunnittelu jo vauhdissa. Tehtävään 

oli pyydetty arkkitehti K. G. Grahnia. Myös tuo rakennus tehtiin 

punatiilestä. Tiloihin sijoitettiin aluksi toppatupakka (piipputupakka)- 

ja nuuskaosastot. Kolmannessa kerroksessa oli pakkausosasto. 

Siellä sijaitsee nykyään sivistysviraston kanslia. Kahdella 

muulla osastolla on nykyään suuri osa teknisen viraston osastoista. 

Rakennusten välillä Alholminkadun puolella ollut aukko täytettiin 

vuonna 1902 raakatupakkavarastolla. Myös tällä kertaa 

käytettiin Grahn, Hedman & Wasastjernan arkkitehtitoimistoa. 

Sosiaalihallinnon tilat sijaitsevat nykyään tuossa rakennuskompleksin 

osassa. Vuosina 1896–1902 oli vanhan tehtaantontin 

rakennuskanta täysin uusittu ja sitä reunustivat ajanmukaiset ja 

paloturvalliset useampikerroksiset tiilirakennukset. 

Pian osoittautui, että tehtaaseen tarvittiin lisää työtiloja. Alholminkadun 

raakatupakkavarasto muutettiin työtiloiksi. Rautatieaseman 

viereen rakennettiin uusi erillinen tupakkamakasiini 

vuonna 1909. Myös tupakkamakasiini on ny-kyisin kaupungin 

omistuksessa ja siellä on nuoriso-, kulttuuri- ja museotiloja. 

Niin sanotun uuden osan suunnittelu ja rakentaminen 

Tehtaan laajeneminen vaati lisää tonttitilaa ja Kristiinankadun ja 

Alholminkadun välinen vanha tontti kävi liian ahtaaksi. Niinpä 

tupakkatehdas lunasti postimestari Grönstrandin tontin Alholmantien 

itäpuolelta ja vuonna 1896 tontille rakennettiin uusi 

puurakennus sikariosastoa varten. Jo muutaman vuoden kuluttua 

se todettiin kuitenkin riittämättömäksi. Rakennus purettiin 

vuonna 1907 ja aloitettiin suuremman kolmikerroksisen rakennuksen 

suunnittelu. 

Jälleen otettiin yhteys arkkitehti Grahniin, joka oli osallistunut 

aikaisempien tehdasrakennusten suunnitteluun, mutta hän kuoli 

samana vuonna, joten jouduttiin etsimään uusi suunnittelija. 

Strengbergin tupakkatehtaan arkistossa on sarja arkkitehti Karl 

- 24 -

Viktor Kellbergin tekemiä piirustuksia. Piirustukset on päivätty 

Pietarsaaressa 6. kesäkuuta 1908. Kellbergin piirustuksissa ei ole 

tornia, mutta muuten piirustukset muistuttavat myöhemmin toteutettua 

rakennusta. Ei käy ilmi, minkä vuoksi arkkitehti Kellberg 

ei saanut saattaa suunnitelmiaan päätökseen. Vuonna 1908 

Kellberg oli laatinut Pietarsaaren Myllymäellä si-jaitsevan synnytyslaitoksen 

piirustukset. 

Nyt käännyttiin arkkitehti Torben Grutin 1 puoleen. Hän otti tehtäväkseen 

uuden tehdasrakennuksen suunnittelun Pietarsaareen. 

Arkkitehti Grut oli tuttu tupakkayhtiölle, sillä hän oli suunnitellut 

tytärtehtaan Härnösandiin sekä osan Wilhelm Schaumanin 

sahasta Alholmassa. Helsinkiläisestä arkkitehdistä Knut Wasastjernasta 

tuli Grutin edustaja rakennustöissä. Hänet kuitenkin 

erotettiin hankkeesta varhaisessa vaiheessa eikä uutta arkkitehtia 

valittu, vaan rakennusmestari Karl Johan Ahlskog 2 sai harteilleen 

suuren osan arkkitehdin tehtävistä toimiessaan samalla hankkeen 

rakennusmestarina. 

Pääpiirustukset valmistuivat ripeässä tahdissa, kun taas yksittäisiä 

rakennepiirustuksia tilattiin ja tuotettiin tarpeen mukaan. 

Virallisesti Pietarsaaren 

mais t raatti hyväksyi uuden tehdasosan pääpiirustukset ilman 

huomautuksia 20. huhtikuuta 1909. 

Tämän samoin kuin aikaisempienkin rakennusten pystyttäminen 

kävi hämmästyttävän nopeasti. Tsekkoslovakiassa kylpyläkaupunki 

Marienbadissa oleskelevalle Wilhelm Schaumanille 

raportoidaan 22. toukokuuta 1909 muun muassa, että Koulukadun 

puoleinen julkisivu oli muurattu toiseen kerrokseen asti, 

kellariholvit olivat valmiit ja oli kaivettu kolme kaivoa. Nopean 

rakennustahdin vuoksi tiilistä oli jatkuvasti huutava pula ja tiiliskiviä 

metsästettiin koko Suomesta. Niitä kyseltiin eri tiilitehtaista, 

muun muassa Raahesta (Topin tiilitehdas), Ruukilta Porista 

ja Ulasoorin tiilitehtaalta. Tiilien tarve oli suuri ja kiivaimpaan 

rakennusaikaan tarvittiin kuusi rautatievaunullista tiiliä päivässä. 

Lisäksi keväällä 1909 odotettiin malttamattomina jäänsärkijä 

Murtajaa, jonka oli määrä avata väylä Alholmaan ja mm. Porista 

tiililastin kanssa saapuville aluksille. Tiililaiva pääsee Alholmaan 

10. kesäkuuta ja välittömästi puretaan 100 000 tiiliskiveä, mutta 

Alhskog toteaa, että se on aivan liian vähän. Tiilipula uhkasi jatkuvasti 

keskeyttää rakentamisen. 

laati ehdotuksen ”Framin” asuintalon muotoilusta. Hän suunnitteli 

myös Schaumanin perheen hautamuistomerkin Pietarsaaren 

vanhalle hautausmaalle. 

2 Karl Johan Ahlskog syntyi 8.11.1883 Alavetelissä ja kuoli 

27.12.1955 Pietarsaaressa. Vaasan teollisuuskoulussa vuosina 

1901 – 05 saamansa koulutuksen jälkeen hän työskenteli sekä 

Suomessa, Ruotsissa että Saksassa. Lisäksi hän harjoitteli muurarin 

työtä Saksassa ja tutustui uuteen betonitekniikkaan. Vuosina 

1908 – 10 hän työskenteli piirtäjänä arkkitehti Torben Grutin 

toimistossa Tukholmassa. Ahlskogille joulukuun 1. päivänä 1914 

kirjoittamassaan työtodistuksessa Grut kutsuu merkilliseksi yhteensattumaksi 

”totisesti, että minulla olisi konttorissani apulainen 

juuri tuosta kaukaisesta paikasta, kun aivan toista kautta sain 

niin suuren tilauksen sieltä.” Grut kutsuu Ahlskogia kokeneeksi 

ja tarmok-kaaksi rakennusteknikoksi. Vuosina 1914 – 1918 Ahlskog 

toimi kaupunginrakennusmestarina Tammisaaressa, minkä 

jälkeen hänet palkattiin Tervakoski Oy:n rakennuspäälliköksi. 

Ahlskog toimi 20-luvun lopussa yksityisyrittäjänä suunnittelijan 

ja konsultin tehtävissä ja tuona aikana ja kuolemaansa saakka 

hän piirsi ja suunnitteli lukemattomia erikokoisia rakennuksia. 

Seudultamme voidaan mainita Kokkolasta Hotelli Fennia, Hotelli 

Seurahuone, Hagströmin nahkatehdas, Suomen Marjat ja Slotten 

liike- ja asuinrakennus; Pietarsaaresta Framin asuintalo, Armiro-talo, 

Forssin talo Isokatu 4:ssä, Puutarhakadun ”Valkoinen 

talo”, eri teollisuuskiinteistöt Oy Nars Ab:lle sekä puoli tusinaa 

kesähuviloita; Pedersören Pännäisistä Pohjanmaan lihan tuotantolaitos 

ja Uudestakaarlepyystä Nygårdintien rakennuskonttori 

ja Kristliga folkhögskolan. Viimeisinä elinvuosinaan Ahlskog 

asui Uudessakaarlepyyssä ja hänellä oli kesämökki Toisvedellä. 

K. J. Ahlskog on haudattu Pietarsaaren uudelle hautausmaalle. 

Osa 2 seuraavassa henkilöstölehden numerossa. 

1 Torben Grut syntyi vuonna 1871 Tun-nimisellä paikkakunnalla 

Ruotsissa ja kuoli jouluaattona 1945 Tanskan Fredriksbergissä. 

Hän oli tanskalaista syntyperää. Vuonna 1894 Grut valmistui 

arkkitehdiksi Kungliga tekniska högskolanista, mutta jatkoi 

piirustusopintojaan sekä Ruotsissa että Tanskassa. Tanskassa vietetyn 

harjoitteluvuoden aikana hänessä heräsi kiinnostus vanhaa 

tanskalaista tiilirakennustaidetta kohtaan, mikä näkyi myöhemmin 

monissa hänen rakennuksissaan, esimerkiksi hänen vuonna 

1912 piirtämässään Pietarsaaren paloasemassa. 

1900-luvun alussa Grut teki useita opintomatkoja Euroopassa. 

Hän kävi mm. Pariisissa, Barcelonassa ja Italiassa, millä myös oli 

vaikutusta hänen rakennusmuotoiluunsa. 

Torben Grut piirsi useita julkisia rakennuksia, kirkkoja ja urheilulaitoksia, 

joista voidaan mainita Tukholman stadion vuodelta 

1912. Hänen suunnittelemistaan linnoista ja kartanoista voidaan 

mainita Ruotsin kuninkaan kesänviettopaikka Solliden Öölannissa. 

Pietarsaareen Grut on suunnitellut tupakkatehtaan uuden osan 

ja paloaseman lisäksi myös Wilhelm Schaumanin sahan kattilarakennuksen, 

joka purettiin muutama vuosi sitten. Lisäksi hän 

- 25 -

Månadens bild 

Fotoklubben Malms medlemmar visar turvist en bild per månad i socialoch hälsovårdsverkets portal. Nedan några av årets bilder. 

Sommarminne Fotograf Solvei Sandvik-Nyberg 

Malmskas blåsippor Fotograf Gun Österbacka 

- 26 -

Kuukauden kuva 

Valokuvakerho Malmin jäsenet esittelevät vuorotellen yhden kuvan per kuukausi sosiaali- ja terveysviraston portaalissa. Alla muutama 

vuoden kuvista. 

Guldvinge Fotograf Linnea Salminen 

Det är vackrast när det skymmer Fotograf Barbro Stenbacka 

- 27 -

Överskötarens önskan: jämlik 

service åt alla 

Den nya överskötaren för primärhälsovårdens öppenvård, Marjo 

Orava, uppskattar den öppna atmosfären på sin arbetsplats. Fastän 

socialoch hälsovårdsverket är en ganska stor organisation, 

har det likväl prägel av en liten arbetsgemenskap, tycker hon. 

– Samarbetet är spontant och det verkar inte vara så långt avstånd 

mellan människor som i en större organisation, säger hon. 

Marjo Orava arbetade tidigare som avdelningsskötare på öron-, 

näs- och halsavdelningen vid Mellersta Österbottens centralsjukhus. 

Vid sidan av sitt arbete har hon studerat bl.a. närledarskap 

och blev färdig magister år 2010. Ursprungligen utdimitterades 

hon som sjukskötare år 1992, men uppdaterade sina kunskaper 

med en yrkeshögskoleexamen år 2005. 

– Det är verkligen motiverande 

att studera som 

vuxen. På något sätt lär 

man sig mer, när man har 

varit ute i arbetslivet en 

tid, säger hon. 

Marjo Orava började sitt 

arbete som överskötare 

den här hösten, och hon 

berättar att det har varit 

lätt för henne som Karlebybo 

att smälta in i arbetsgemenskapen 

med 

Jakobstadsbor. Den enda 

större skillnaden är förvaltningens 

språk, som i 

Jakobstad är svenska. 

– Jag lyssnar flytande på 

svenska och bara jag lite 

hinner återuppliva mina 

språkkunskaper, ska Foto: Marjo Luokkala 

nog talet också flyta bra, 

skrattar hon. 

Hennes pappa arbetade i tiden på dåvarande Schaumanns och 

familjen bodde en tid i Jakobstad. Någon kulturchock har hon 

därför inte upplevt. 

Den nya överskötaren har primärvårdens öppenvård som sitt 

ansvarsområde, dvs. rådgivningsverksamheten, hälsovårdscentralernas 

läkarmottagning och jouren. Hon berättar att det är 

en stor utmaning för primärvården att svara mot den ständigt 

växande efterfrågan. Genom att utveckla verksamhetsmodellerna 

för vårdarbetet strävar man till att använda resurserna på ett 

ändamålsenligt sätt så att klienterna får jämlik service i rätt tid. 

– Jag vill väldigt gärna lära känna och utveckla det här arbetet. 

Fastän jag har vuxit in i vårdarbetet och alltid tyckt om det, har 

jag medvetet studerat med sikte på ett sådant här arbete, säger 

hon. 

Marjo Orava bor med sin familj i Yxpila i Karleby. Där har hon 

ett fritidsintresse som är en orsak till att hon inte vill flytta. 

– Jag har varit med i Yxpila arbetarförenings teaterverksamhet i 

mer än 30 år, min första roll hade jag som 6-åring. Jag har hunnit 

spela roller av alla de slag, för tillfället är jag också ordförande för 

föreningen. Förutom att vara skådespelare har jag också prövat 

mina vingar som regissör och lett barnteater. 

Orava har sitt arbetsrum i Malmska sjukhusets gamla byggnad. 

Hon säger att hon aldrig tidigare har haft äran att arbeta i en så 

vacker byggnad. 

– I Jakobstad finns det verkligen många stiliga, gamla byggnader. 

Jag upplever det som en ära att få arbeta i det här härliga huset, 

som har restaurerats så pietetsfullt. Det är som att arbeta i ett 

slott, säger hon glatt. 


Ylihoitajan toiveena tasapuolinen 

palvelu kaikille 

Perusterveydenhuollon avohoidon uusi ylihoitaja Marjo Orava 

kehuu työyhteisönsä ilmapiiriä välittömäksi. Hän sanoo, että 

vaikka sosiaali- ja terveysviraston organisaatio on isohko, on siinä 

kuitenkin pienen yhteisön leima. 

– Yhteistyö on välitöntä eivätkä ihmisten välit tunnu niin kaukaisilta 

kuin isommassa organisaatiossa, hän sanoo. 

Marjo Orava työskenteli aikaisemmin Keski-Pohjanmaan keskussairaalan 

korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla osastonhoitajana. 

Työnsä ohella hän on opiskellut mm. lähijohtamista 

ja valmistui maisteriksi vuonna 2010. Alun perin hän valmistui 

sairaanhoitajaksi vuonna 1992, mutta päivitti tietonsa ammattikorkeakoulututkinnolla 

vuonna 2005. 

– Aikuisopiskelu on ollut 

todella motivoivaa. 

Sitä oppii jollakin tapaa 

enemmän, kun on työtaustaa 

takana, hän sanoo. 

Syksyllä ylihoitajan työssä 

aloittanut Marjo Orava 

kertoo, että kokkolalaisena 

hänen on ollut helppo 

sulautua pietarsaarelaiseen 

työyhteisöön. Ainoa 

suurempi ero aiempaan 

on hallinnon kieli, joka 

Pietarsaaressa on ruotsi. 

Kuuntelen sujuvasti 

ruotsia ja kunhan vähän 

herättelen taitojani, puhekin 

kyllä sujuu, hän 

nauraa. 

Aikanaan isä oli Pietarsaaren 

tuolloisella Schaumannilla 

töissä ja perheen 

koti sijaitsi Pietarsaaressa hetken aikaa. Kulttuurishokkia ei 

siis ole tapahtunut. 

Uuden ylihoitajan vastuualuetta on perusterveyden avohoito, eli 

neuvolatoiminta, terveyskeskusten lääkärivastaanotto ja päivystys. 

Hän kertoo, että suuri haaste perusterveydenhuollossa on 

vastata jatkuvasti kasvavaan kysyntään. Hoitotyön toimintamallien 

kehittämisellä tavoitellaan resurssien tarkoituksenmukaista 

käyttöä siten, että asiakkaat saavat tasapuolista ja oikea-aikaista 

palvelua. 

Minulla on kova halu nähdä ja kehittää tätä työtä. Vaikka olen 

kasvanut perustyöhön ja olen aina pitänyt siitä, olen tietoisesti 

opiskellut tähtäimenä tämänlaatuinen työ, hän sanoo. 

Marjo Orava asuu Kokkolan Ykspihlajassa perheineen. Siellä hänellä 

on harrastus, joka on yksi syy siihen, että asuinpaikka ei 

muutu. 

– Olen yli kolmekymmentä vuotta, ensimmäinen rooli 6 -vuotiaana, 

ollut mukana Ykspihlajan Työväen Näyttämön toiminnassa. 

Rooleja on ollut vaikka minkälaisia, tällä hetkellä toimin 

myös yhdistyksen puheenjohtajana. Näyttelijän työn lisäksi olen 

kokeillut siipiäni ohjaajana ja vetänyt lastenteatteria. 

Oravan kiinteä työhuone sijaitsee Malmin vanhan sairaalan tiloissa. 

Hän sanookin, että ei koskaan aikaisemmin ole saanut 

kunnia työskennellä niin kauniissa rakennuksessa. 

Pietarsaaressa on todella paljon upeita vanhoja rakennuksia. 

Tuntuu kunnialle saada työskennellä tässä ihanassa talossa, joka 

on osattu restauroida vanhaa kunnioittaen. Kuin linnassa työskentelisi, 

hän iloitsee. 


- 28 -

TUNNELMIA 

HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN 

KESÄJUHLILTA 

Viimeiset kuvat VPK:n tanssilavasta? – 

Perinteistä kesäjuhlaa vietettiin 15.8. VPK:n kentällä. Henkilöstöyhdistys 

oli järjestänyt paikalle hieman ohjelmaa ja tarjottavaa. 

Tällä kertaa paikalla oli myös Malmin valokuvauskerhon jäseniä 

ikuistamassa iltaa kameroineen. Kukaan ei silloin tiennyt, että 

tanssilavaa kuvataan ehkä viimeistä kertaa… 

Edesmennyt VPK:n 

tanssilava koko 

komeudessaan 

Före detta FBK 

danspaviljong i sin 

helhet. 

STÄMNINGAR FRÅN 

PERSONALFÖRENINGENS 

SOMMARFEST 

De sista bilderna av FBK:s danslave? 

Den traditionella sommarfesten firades 15.8 på FBK:s plan. Personalföreningen 

hade ordnat med lite program och servering. 

Den här gången deltog också medlemmar från Fotoklubben 

Malm, och de förevigade kvällen med sina kameror. Då var det 

ingen som visste att det kanske var sista gången man fotograferade 

danslaven… 

Henkilöstöyhdistyksen johtokunta huolehti, 

että makkaraa ja salaattia riitti kaikille! 

Styrelsen i personalföreningen såg till att 

korv och sallad räckte till alla! 

Ruokailupaikaksi toiset valitsivat kahvilarakennuksen… 

Andra valde att äta i caferia- byggnaden…. 

…toiset nauttivat eväät kivellä istuen. 

…andra njöt av maten med att sitta på stenen. 

Vauhdikasta jonglöörausta, Tryggve ja Joar Cederberg! 

Fartfull jongering med Tryggve och joar Cederberg! 

Illan tanssiorkesterina toimi Trenchcoat. 

Viimeiset soundit tällä tanssilavalla… 

Kvällens dansorkester var Trenchcoat. Sista 

souderna på denna paviljon… 

Luontopolulla testattiin osallistujien tietämystä 

henkilöstöyhdistyksestä. 

På naturstigen testades deltagarnas kännedom 

om personalföreningen. 

Kuinka monta makaronia purkkiin mahtuu? Kisan voittaja, Jaana Lundqvist, osoitti, että arvaukset 

ovat hänellä hallussa! Voitto nimittäin matkasi samaan paikkaan myös edellisenä vuotena. 

Hur många makaroner rymms det i burken? Vinnaren, Jaana Lundqvist visade att hon behärskar då 

det gäller att gissa! Hon vann nämligen andra gången i rad. 

- 29 -


JAKOBSTADS HälsaHaapa-PROJEKT 

Målet för det riksomfattande HAAPA-projektet, som inleddes år 2010, 

är att främja placeringen av kvotflyktingar i utsatt ställning i kommuner. 

Syftet med Jakobstads HälsaHaapa-projekt är att utveckla hälsooch 

sjukvården för kvotflyktingarna i regionen och att erbjuda redskap 

för en smidig, klientcentrerad vård, där kvotflyktingarnas speciella behov 

beaktas. Under projektets gång kommer det att arrangeras utbildning 

både för hälso- och sjukvårdspersonalen och för kvotflyktingarna. 

Inom projektet finns en styr- och projektgrupp där det lokala socialoch 

hälsovårdsverkets sakkunniga är representerade, allt från ledarskapet 

till läkare och hälsovårdare. I början av augusti anställdes projektsjukskötare 

Marita Heinänen-Child på heltid för projektet. Jakobstads 

HälsaHaapa-projekt pågår till 30.6.2013. Finansieringen för projektet, 

52 000 euro, kommer i sin helhet från Europeiska flyktingfonden. 

Europeiska flyktingfonden 

Euroopan pakolaisrahasto 

European Refugee fund 

PIETARSAAREN TERVEYSHAAPA 

Valtakunnallisesti vuonna 2010 alkaneen HAAPA-hankkeen tavoitteena on edistää haavoittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten 

kuntiin sijoittamista. Pietarsaaren TerveysHaapa hankkeen tarkoituksena on kehittää seudun kiintiöpakolaisten terveydenhuoltoa 

ja tarjota välineitä sujuvaan asiakaskeskeinen hoitoon, jossa kiintiöpakolaisten erityistarpeet tulevat huomioiduksi. Hankkeen aikana 

tullaan järjestämään koulutusta niin terveydenhuollon henkilöstölle kuin kiintiöpakolaisille. 

Hankkeen parissa toimii ohjaus- ja hankeryhmä, joissa on edustettuna paikalllisen sosiaali- ja terveysviraston asiantuntijoita johtoportaasta 

lääkäreihin ja terveydenhoitajiin. Hankkeeseen on elokuun alussa palkattu kokopäiväisesti projektisairaanhoitaja Marita 

Heinänen-Child. Pietarsaaren TerveysHaapa hanke päättyy 30.6.2013. Hankkeen 52 000 euron rahoitus tulee kokonaisuudessaan 

Euroopan pakolaisrahastolta. 

Marita Heinänen-Child 

- 30 -

Henkilöstön hyvinvointitutkimus 

2012 

Sosiaali- ja terveysviraston vuoden 2012 toimintasuunnitelmaan on 

sisällytetty tutkimus henkilöstön hyvinvoinnista. Tutki mus tilattiin 

Työterveyslaitokselta ja suunnattiin sosiaali- ja terveys viraston koko 

henkilökunnalle. Malmin terveydenhuoltoalue ja sitä ennen Pietarsaaren 

sairaala on ollut mukana työter veys laitoksen tutkimuksessa 

jo vuodesta 2000 lähtien. Koko maa ta kattavaan tutkimukseen osallistuu 

yhteensä 20 000 työn tekijää. Alun perin tutkimuksen kohteena 

oli sairaalahenkilös tö, mutta 2000-luvulla tutkimus laajennettiin 

koskemaan myös terveydenhuoltoalueita ja nyt mukaan tulevat 

myös sosiaali- ja vanhushuollon tulosalueet. Työterveyslaitoksen 

johtama han ke tehdään yhteistyössä 10 kunnan tutkimuksen (Kunta 

10-tut kimus) kanssa. Hanke on kansainvälinen ja monitieteinen. 

Tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa siitä, miten henkilöstö 

voi sosiaali- ja terveysviraston eri yksiköissä. Koska kuulumme koko 

maan kattavaan suurehkoon tutkimukseen, saamme lisäksi käyttöömme 

vertailuaineistoa vastaavista ammattiryhmistä. Monipuolinen 

vertailutieto helpottaa työyksikön omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden 

tunnistamista ja näin ollen antaa tietoa siitä, mihin 

voimme lähivuosien aikana panostaa parantaaksemme henkilöstön 

työoloja ja hyvinvointia. 

Tutkimus lähetettiin viikolla 10 sähköisesti niille, joilla on työpaikan 

sähköpostiosoite. Henkilöt, joilla ei ole tätä sähköpostiosoitetta, 

saivat kyselyn paperiversiona myöhempänä ajankohtana. Myös 

paperiversion saaneilla oli vielä mahdollisuus vastata sähköisesti 

lomakkeen kannessa annettujen tunnusten avulla. 

Kyselylomakkeeseen on vastannut 1029 työntekijää eli 72 % henkilöstöstä. 

Vanhushuollon ja sosiaalihuollon tulosalueella henkilöstöstä 

66 % on vastannut kyselyyn ja terveydenhuollon tulosalueella 

puolestaan 78 %. Koko organisaation tulokset ovat nähtävissä portaalissa. 

Tulokset on julkaistu yksiköittäin, mikäli työryhmissä on 

vähintään 10 henkilöä. 

Tutkimustulokset osoittivat, että työn kuormittavuus, työpaine 

ja työn vaatimukset ovat suuremmat kuin tutkimukseen osallistuneella 

terveydenhuollon henkilöstöllä keskimäärin. Vanhushuollon 

tulosyksiköissä ja varsinkin geriatrian osastoilla työn kuormittavuus 

ja työpaineet koettiin erittäin korkeiksi. Työn kuormittavuus onkin 

lisääntynyt verrattuna Malmin terveydenhuoltoalueen tilanteeseen 

vuonna 2008 eli tilanteeseen ennen fuusiota. Työn kuormittavuus ja 

työpaine ovat vuosien mittaan useimmissa organisaatioissa yleensä 

vähentyneet eli tämä kehitys Pietarsaaressa poikkeaa valtakunnallisista 

tutkimustuloksista. 

Työn kuormittavuuden lisääntymisen vastapainona Pietarsaaren 

kaupungin sosiaali- ja terveysviraston henkilöstöllä on useita suojaavia 

tekijöitä, joilla puolestaan on myönteinen vaikutus työterveyteen 

ja hyvinvointiin. Työntekijät kokevat, että he voivat hallita 

työtään ja että heillä on vaikutusmahdollisuuksia. Henkilöstö kokee 

työnsä kohtuullisen palkitsevaksi ja työtyytyväisyys on erittäin hyvä 

kaikilla tulosalueilla. 

Organisaatiossa tapahtuneesta suuresta muutoksesta huolimatta 

henkilöstö kokee organisaation johtajien ja esimiesten päätöksenteon 

sekä heiltä saadun kohtelun oikeudenmukaiseksi. Työyhteisön 

toimivuudella on myös tärkeä osa muutoksen läpiviemisessä. Työyhteisöt 

ja yhteistyö sekä me-henki toimivat kokonaisuudessaan 

organisaation eri tulosalueilla hyvin. Sosiaalihuollon tulosalueella 

henkilöstö kokee työnsä eniten innovatiiviseksi ja tavoitteelliseksi. 

Työn kehittämistä tapahtui eniten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon 

tulosalueilla. Muutokset koettiin organisaatiossa ja varsinkin 

vanhushuollon tulosalueella erittäin suuriksi. Muutoksen laatu koko 

organisaatiossa koetaan joko neutraaliksi tai hieman positiiviseksi. 

Positiivisimmaksi muutokset koetaan sosiaalihuollon tulosalueella. 

Kehityskeskustelut olivat toteutuneet sosiaali- ja terveysvirastossa 

39 % jaksolla maaliskuu 2011-maaliskuu 2012. Sosiaalihuollon tulosalueella 

kyselyyn vastanneista 48 % ja terveydenhuollon tulosalueella 

44 % oli osallistunut kehityskeskusteluihin. 

Päivi Stenman 

Undersökning av personalens 

välbefinnande 2012 

I socialoch hälsovårdsverkets verksamhetsplan för år 2012 ingår 

en undersökning av personalens välbefinnande. Undersökningen 

beställdes av Arbetshälsoinstitutet och riktades till socialoch hälsovårdsverkets 

hela personal. Malmska hälso- och sjukvårdsområdet 

och före det Jakobstads sjukhus har varit med i Arbetshälsoinstitutets 

undersökning redan fr.o.m. år 2000. Totalt 20 000 anställda 

deltar i undersökningen, som täcker hela landet. Föremålet för undersökningen 

var ursprungligen sjukhuspersonal, men på 2000-talet 

utvidgades undersökningen till att omfatta också hälso- och sjukvårdsområden, 

och nu kommer också resultatområdena socialoch 

äldreomsorg med. Projektet, som leds av Arbetshälsoinstitutet, genomförs 

i samarbete med en undersökning som omfattar kommunal 

personal i 10 olika kommuner (Kommun 10-undersökningen). 

Projektet är internationellt och mångvetenskapligt. 

Syftet med undersökningen är att få information om hur personalen 

mår på de olika enheterna inom socialoch hälsovårdsverket. 

Eftersom vi är med i en större undersökning, som täcker hela landet, 

får vi dessutom tillgång till jämförelsematerial om motsvarande yrkesgrupper. 

En mångsidig jämförelseinformation underlättar identifieringen 

av arbetsenhetens egna styrkor och utvecklingsobjekt och 

ger på så vis upplysning om vad vi kan satsa på under de närmaste 

åren för att förbättra personalens arbetsförhållanden och välmående. 

Undersökningen sändes vecka 10 elektroniskt ut till dem som 

har en e-postadress på arbetsplatsen. Personer som inte har en dylik 

e-postadress fick undersökningen i pappersformat vid ett senare tillfälle. 

Också de som fick pappersversionen kunde ännu svara elektroniskt 

med hjälp av koder som fanns på blankettens pärm. 

Enkäten har besvarats av 1029 anställda eller 72 % av personalen. 

Inom resultatområdet äldreomsorg och socialomsorg har 66 % av 

personalen besvarat enkäten, medan 78 % har svarat inom resultatområdet 

hälso- och sjukvård. Resultaten för hela organisationen är 

tillgängliga i portalen. Resultaten har offentliggjorts enhetsvis, om 

det finns minst 10 personer i arbetsgrupperna. 

Undersökningsresultaten visade att belastningen, pressen och 

kraven i arbetet är större än genomsnittet för den personal inom 

hälso- och sjukvården som deltog i undersökningen. Personalen på 

resultatenheterna inom äldreomsorgen och i synnerhet på de geriatriska 

avdelningarna upplevde belastningen och pressen i arbetet 

som mycket stor. Belastningen i arbetet har ökat jämfört med situationen 

inom Malmska hälso- och sjukvårdsområdet år 2008, dvs. 

jämfört med situationen före fusionen. Belastningen och pressen i 

arbetet har i allmänhet minskat under årens lopp i de flesta organisationer, 

vilket betyder att den här utvecklingen i Jakobstad avviker 

från de riksomfattande undersökningsresultaten. 

Som motvikt till att belastningen i arbetet har ökat, har personalen 

vid Social- och hälsovårdsverket i Jakobstad flera skyddsfaktorer, 

som i sin tur har en positiv inverkan på arbetshälsan och välbefinnandet. 

Arbetstagarna upplever att de har kontroll över sitt arbete 

och att de har möjligheter att påverka. Personalen upplever att arbetet 

är relativt givande och tillfredsställelsen i arbetet är mycket god 

inom alla resultatområden. 

Trots den stora förändringen som skett inom organisationen, upplever 

personalen att beslutsfattandet bland organisationens ledare 

och förmän samt bemötandet från dem är rättvist. En fungerande 

arbetsgemenskap spelar också en viktig roll när man genomför en 

förändring. Arbetsenheterna och samarbetet samt vi-andan fungerar 

som helhet väl inom organisationens olika resultatområden. 

Personalen inom resultatområdet socialomsorg upplever sitt arbete 

som mest innovativt och målinriktat. Inom resultatområdena hälsooch 

sjukvård samt socialomsorg förekom mest arbetsutveckling. 

Förändringarna upplevdes som mycket stora inom organisationen 

och i synnerhet inom resultatområdet äldreomsorg. Förändringens 

kvalitet upplevs i hela organisationen som neutral eller svagt positiv. 

Inom resultatområdet socialomsorg har personalen den positivaste 

inställningen till förändringarna. 

Andelen utvecklingssamtal som har genomförts i socialoch hälsovårdsverket 

under perioden mars 2011–mars 2012 är 39 %. Inom 

resultatområdet socialomsorg har 48 % av de svarande deltagit i utvecklingssamtal 

och inom resultatområdet hälso- och sjukvård 44 %. 

Päivi Stenman 

- 31 -

Onko osoite oikea? 

Kaupungin entisten työntekijöiden (eläkeläisten) 

osoitteita varten ei ole automaattista seurantaa. 

Toivomme että ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki – 

lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen. Korjatkaa 

virhe soittamalla numeroon 786 3285 (Rita Forsbacka). 

Är adressen rätt? 

Vi har ingen automatisk uppföljning på stadens tidigare 

anställdas (pensionärer) adresser. Därför önskar vi att ni 

meddelar ifall vi skickar Staden-Kaupunki till fel adress. 

Korrigera felaktigheten genom att ringa 786 3285 (Rita 

Forsbacka). 

- 32 -

0000 Henkilöstölehti 2012-2.indd - Jakobstad

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?