1w6CfXg

Luottamustehtävissä
Toimittanut ja kuva: Katja Almgren
Työ
Olen ollut maaoikeudessa töissä 25 vuotta, mikä kertoo
siitä, että olen pitänyt ja pidän edelleen työstäni.
Maaoikeudessa isoimmat tapaukset liittyvät tilanteisiin,
joissa junarataa tai moottoritietä varten lunastetaan
maita. Ne herättävät eniten tunteita ja ovat
juuri niitä asioita, jotka päätyvät lehtien palstoille.
Maaoikeuteen ei saa suoraan valittaa, vaan aina
pitää olla viranomaisen (esimerkiksi kunnan tai
Maan mittauslaitoksen) ratkaisu, josta valitetaan.
Yksittäiset henkilöt ja asianajajat tekevät maaoikeuteen
edelleen omat valituksensa, ja se tuo haastetta
ja värikkyyttä meidän juttuihin. Maaoikeuden ratkaisuista
pyydetään valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Maaoikeus yhdistyi käräjäoikeuteen vuonna
2002. Olin aiemmin Vantaan maaoikeuden ainoa
sihteeri ja käräjäoikeuteen siirryttyämme sihteereitä
tuli yhteensä kolme. Muutos oli tervetullutta, koska
aiemmin töilleni ei ollut sijaista. Jos määräajat menivät
umpeen, piti siirtää lomia tai tulla sairaanakin
töihin. Nyt toimin maaoikeuden vastuutuomarin sihteerinä,
mutta myös sijaistan osastollani, jolloin pääsen
tekemään käräjäoikeuden puolenkin töitä.
Ay-toiminta
OHK:n ruotsinkielisten jäsenten luottamusmiehenä
aloitin huhtikuussa, kun oikeushallinnon alan luottamusmiesorganisaatio
uudistui. SPJL:n pääluottamusmies
Pirjo Lappalaisen kannustuksesta päätin asettua
ehdolle.
Toivottavasti minuun uskallettaisiin ottaa reippaasti
yhteyttä, vaikka työskentelenkin itse maaoikeudessa.
Saan luottamustoimeeni apuja muilta hallinnonalan
luottamusmiehiltä, joten minulle voi soittaa
kaikki ruotsinkieliset jäsenet, työskentelivätpä
he sitten missä virastossa tahansa.
Työhyvinvointi
Vantaalla on hyvä yhteishenki, vaikka täälläkin työt
ovat lisääntyneet ja kiire pukkaa päälle. Se näkyy
ja ihmiset väsyvät paineen alla, mikä on ihan ymmärrettävää.
Onneksi olemme jaksaneet tsempata
toinen toisiamme ja siksi kuuluu edelleen nauruakin
tauoilla.
Meillä on erilaisia ryhmiä, esimerkiksi juoksuryhmä,
jalkapalloryhmä, rentoutusryhmä ja kirjallisuuspiiri,
joten täällä yritetään panostaa työhyvinvointiin.
Omakustanteisesti kävimme työporukalla
muutama viikko sitten teatterissa katsomassa esityksen
”Housut pois”.
Minä
Kasvoin lapsuuteni ruotsinkielisessä kodissa ja opin
suomea vasta avioiduttuani parikymppisenä. Erilaisia
tilanteita on sattunut vuosien varrella, joten olen
oppinut nauramaan itselleni.
Työskentelin ennen maaoikeutta muun muassa
verovirastossa ja meillä oli työkaverin kanssa kilpailu,
kumman vaativa ja hitaasti nuppunsa avaava
kiinanruusu kukkii ensimmäisenä. Yhtenä aamuna
tullessani töihin huomasin, että kukka oli avannut
ensimmäisen nuppunsa. Riensin kahvihuoneeseen
huutaen, että ”hähää, mun nuppi kukkii jo!” Olen
saanut kuulla siitä pitkään vielä sen jälkeenkin.
Vapaa-aika
Työ maaoikeudessa on niin aikataulutettua, etten halua
vapaa-ajalle kalenteroituja harrastuksia. En siis
oikeastaan harrasta tällä hetkellä mitään, mutta olen
silti jatkuvasti menossa, ja innostun uusista asioista.
Käymme ystävien kanssa paljon näyttelyissä ja teatterissa
ja milloin missäkin.
Kotinaapuriini muutti viime joulukuussa nuoripari.
Puolen vuoden jälkeen muutosta satuin heidän
kanssaan juttusille ja he olivat aivan ihmeissään, että
ihanko asun siellä, kun eivät olleet nähneet minua
kertaakaan. Hörhellän kaikenlaista, joten en taida
olla paljon kotona!
Minusta tuli vasta äskettäin tuplamummi. Tyttäreni
ilmoitti, että jatkossa villasukat pitää olla kunnon
villasukkia kantapäitä myöten. Nyt olen sitten
harjoitellut, mutta kun ohjeet ovat niin kummallisia
”nostetaan ja poimitaan”, minä kun olen tottunut,
että marjoja poimitaan ja perunoita nostetaan! ■
14 P&O 6/2014