Bulimian tunnistaminen ja somaattiset komplikaatiot - Terveyskirjasto
Bulimian tunnistaminen ja somaattiset komplikaatiot - Terveyskirjasto
Bulimian tunnistaminen ja somaattiset komplikaatiot - Terveyskirjasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tilanteen kiristämällä ruokavaliotaan tai turvautumalla<br />
erilaisiin kompensaatiokeinoihin, joista<br />
tavallisimmat on lueteltu taulukossa 1. On erityisen<br />
tärkeää huomata, että kaikki bulimiapotilaat<br />
eivät oksentele; ahminto<strong>ja</strong> voi yrittää<br />
korvata myös paastoamalla <strong>ja</strong> liikkumalla runsaasti.<br />
Psykiatrisessa DSM-IV-tautiluokituksessa<br />
(Diagnostic and statistic manual of mental<br />
disorders 1994) bulimia <strong>ja</strong>etaankin vatsantyhjennystyyppiin<br />
(purging) <strong>ja</strong> paasto-liikuntapainotteiseen<br />
tyyppiin (non-purging). Muuna kompensaationa<br />
potilaat voivat käyttää epäasianmukaisesti<br />
lääkkeitä (mm. laksatiivit, diureetit, orlistaatti,<br />
kilpirauhashormoni, oksetussiirappi),<br />
laihdutusvalmisteita <strong>ja</strong> luontaistuotteita. Eräät<br />
potilaat turvautuvat laihtuakseen ruoan pureskeluun<br />
<strong>ja</strong> pois sylkemiseen, märehtimiseen, liialliseen<br />
saunomiseen tai pitkitettyyn imetykseen.<br />
Toisinaan bulimiapotilaat turvautuvat plastiikkakirurgisiin<br />
leikkauksiin saavuttaakseen vartaloihanteensa.<br />
Myös osa anoreksiapotilaista ahmii<br />
<strong>ja</strong> oksentaa.<br />
Lihavan ahmimishäiriö (binge eating disorder,<br />
BED) poikkeaa bulimiasta siten, että ahminto<strong>ja</strong><br />
ei kompensoida. Tämä johtaa ylipainoisuuteen<br />
<strong>ja</strong> yleensä metabolisen oireyhtymän tyyppisiin<br />
liitännäissairauksiin.<br />
Hyvä anamneesi johtaa oikeille jäljille<br />
Bulimiapotilaat ovat aluksi yleensä fyysisesti terveitä,<br />
mutta käytetyt laihdutus- <strong>ja</strong> tyhjennyskeinot<br />
voivat vähitellen aiheuttaa somaattisia ongelmia.<br />
<strong>Bulimian</strong> diagnosointi on haasteellista:<br />
jopa puolet syömishäiriötapauksista jää tunnistamatta<br />
perusterveydenhuollossa (Whitehouse<br />
ym. 1992). Monet bulimiapotilaat hakeutuvat<br />
lääkärille epämääräisten vatsavaivojen, gynekologisten<br />
vaivojen tai psyykkisten ongelmien<br />
vuoksi (Ogg ym. 1997) mutta jättävät syömishäiriön<br />
mainitsematta. Häpeä oireesta <strong>ja</strong> pelko<br />
vähättelevästä tai tuomitsevasta suhtautumisesta<br />
aiheuttaa salailua. Usean vuoden diagnostinen<br />
viive on tavallinen. Paras tapa diagnosoida<br />
bulimia onkin saada potilas itse kertomaan oireestaan.<br />
Aloittamalla laihduttamista, ruokatottumuksia,<br />
viime päivien ruokavaliota <strong>ja</strong> painon<br />
vaihteluita koskevilla kysymyksillä voi hienovaraisesti<br />
päästä lähestymään tätä arkaa aihetta.<br />
Taulukossa 2 on esitetty ehdotus tällaisiksi kysymyksiksi.<br />
Ne on erityisen tärkeä esittää, kun<br />
potilas valittaa epämääräisiltä kuulostavia vaivo<strong>ja</strong>.<br />
Lääkärin ymmärtävä, empaattinen <strong>ja</strong> tuomitsematon<br />
suhtautuminen potilaan oireeseen<br />
on ensiarvoisen tärkeää <strong>ja</strong> luo poh<strong>ja</strong>n onnistuneelle<br />
hoidolle. Hyvä anamneesi auttaa myös<br />
välttämään kalliita <strong>ja</strong> tarpeettomia lisätutkimuksia.<br />
Ruoansulatuskanavan ongelmia<br />
Bulimiapotilaat valittavat usein ummetusta, toiminnallisia<br />
vatsaoireita, turvotusta <strong>ja</strong> kipua aterioiden<br />
tai ahmintojen jälkeen. Bulimiapotilailla<br />
on kuvattu mahan hidastunutta tyhjenemistä.<br />
Stimuloivien laksatiivien <strong>ja</strong>tkuva käyttö voi johtaa<br />
suolen hermotuksen degeneraatioon <strong>ja</strong> krooniseen<br />
ummetukseen, joka puolestaan ylläpitää<br />
riippuvuutta ulostuslääkkeistä. Vetinen ulostus<br />
voi ärsyttää suolta <strong>ja</strong> aiheuttaa verenvuoto<strong>ja</strong> peräsuolesta<br />
(Carney <strong>ja</strong> Andersen 1996). Oksenteluun<br />
saattaa liittyä refluksisairautta, esofagiittia,<br />
ruokatorven limakalvomuutoksia <strong>ja</strong> verenvuotoa,<br />
jopa ruokatorven puhkeamista. Myös<br />
maha- <strong>ja</strong> pohjukaissuolihaavo<strong>ja</strong> sekä mahalaukun<br />
laajenemista <strong>ja</strong> puhkeamista on kuvattu.<br />
Oksenteli<strong>ja</strong>n sylkirauhaset voivat suurentua<br />
»hamsterimaisesti», <strong>ja</strong> turvotusta sattaa esiintyä<br />
muuallakin. Oksenteluun voi liittyä myös kasvojen<br />
punoitusta, kir<strong>ja</strong>vuutta tai petekioita.<br />
Ulostuslääkkeiden väärinkäyttäjillä esiintyy<br />
usein runsaasti pigmenttiläikkiä iholla: kasvojen<br />
alueella nämä voivat olla hyvinkin silmiinpistäviä.<br />
Oksentelun yhteydessä tavataan myös<br />
iholeesioita yökkäyksen laukaisuun käytetyn<br />
sormen selkäpuolella. Moni potilas kuitenkin<br />
oppii oksentamaan spontaanisti.<br />
Bulimiapotilaitten on usein vaikea tuntea normaalia<br />
kylläisyyttä ruokailun lopussa. Heillä on<br />
todettu aterian jälkeen pienempiä kolekystokiniinipitoisuuksia<br />
veressä <strong>ja</strong> vähäisempää kylläisyyden<br />
tunnetta kuin terveillä verrokeilla (Geracioti<br />
<strong>ja</strong> Liddle 1988). Masennuslääkitys kor<strong>ja</strong>a<br />
tilannetta. Kolekystokiniini välittää hypotalamuksessa<br />
kylläisyyden tunnetta.<br />
1208<br />
A. Keski-Rahkonen <strong>ja</strong> A. Rissanen
Change language