Bulimian tunnistaminen ja somaattiset komplikaatiot - Terveyskirjasto

More documents

Recommendations

Info

tyä hypotensiota. Lisäksi bulimiapotilailla tavataan mitraaliläpän prolapsia, mutta löydös on muutenkin väestössä yleinen ja yleensä kliinisesti merkityksetön (Carney ja Andersen 1996). Suomessa harvinainen oksetussiirapin väärinkäyttö voi aiheuttaa vaikeita sydänoireita ja yleistynyttä lihasheikkoutta. Bulimia ja mielenterveysongelmat Vakava masennustila on bulimiapotilaan tavallisin psyykkinen ongelma: sen elinaikainen esiintyvyys on eri tutkimusten mukaan 38–63 % eli ainakin kolminkertainen normaaliväestöön nähden (Herzog ym. 1996). Ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, pakko-oireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat myös tavallisia, samoin persoonallisuushäiriöt, joista epävakaa persoonallisuus on yleisin diagnoosi (Herzog ym. 1996). Multiimpulsiivisuus – mm. näpistely, itsetuhoisuus, seksuaalinen hillittömyys ja päihteiden väärinkäyttö – liittyy usein vaikeahoitoiseen bulimiaan. Päihteiden väärinkäyttöä arvioidaan esiintyvän jopa puolella bulimiapotilaista. Kanadalaistutkimuksessa todettiin alkoholiriippuvuus kolmanneksella bulimiapotilaista ja liki puolella buliimikkojen vanhemmista (Garfinkel ym. 1995). Perheessä esiintyvää alkoholismia onkin pidetty eräänä bulimian riskitekijänä. Bulimiapotilaat ovat usein kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä. Poikkeavat laboratoriolöydökset Yhdysvaltalaisen tutkimuksen (Mitchell ym. 1983) mukaan liki 50 % bulimiapotilaista kärsi neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöistä oksentelun tai laksatiivien ja diureettien väärinkäytön vuoksi: hyponatremia todettiin 5 %:lla, hypokalemia 14 %:lla ja hypokloremia 24 %:lla. Metabolisesta alkaloosista kärsi aineistossa 27 % ja asidoosista 8 %. Elektrolyyttitasapainon häiriön vakavuus ei välttämättä korreloinut bulimiaoireilun vakavuuteen. Elimistön kokonaiskaliumvarastot voivat olla vajaat, vaikka seerumin kaliumpitoisuus olisikin normaali. Suurentuneet seerumin amylaasiarvot ovat tavallisia bulimiapotilailla. Ne johtuvat lähes poikkeuksetta amylaasin sylki-isoentsyymin määrän lisääntymisestä. Ilmiö on yhdistetty oksenteluun; pankreatiitissa haiman isoamylaasin osuus suurenee (Carney ja Andersen 1996). Bulimiapotilailla havaitaan joskus suurentuneita seerumin kreatiinikinaasiarvoja kuten anorektikoillakin. Ilmiö saattaa olla yhteydessä syömishäiriöön liittyvään pakkoliikuntaan, mutta sen syytä ei tunneta varmasti. Kuivuminen on melko yleinen ongelma, ja hematokriitti voi olla suurentunut. Bulimiapotilailla on kuvattu myös hypomagnesemiaa, hypokalsemiaa ja hypofosfatemiaa; seerumin urea-arvo on toisinaan lievästi suurentunut, kreatiniinipitoisuus on yleensä normaali (de Zwaan ja Mitchell 1993). Oma tutkimus Aineisto ja menetelmät. Retrospektiiviseen tutkimukseen valittiin HYKS:n psykiatrian poliklinikkaan vuoden pituiseen hoitotutkimukseen vuosina 1991–92 lähetetyt peräkkäiset DSM-III- R:n kriteerit täyttävät yli 15-vuotiaat bulimiapotilaat (n = 43). Potilaiden ikä oli keskimäärin 24.9 v (vaihteluväli 16–55 v). Alkuperäisaineistosta karsittiin pois kaksi potilasta BED:n ja yksi somaattisen sairauden (LED) vuoksi. Potilaista 21 sai kaksoissokkoasetelmassa kahdeksan viikon ajan fluoksetiinia 60 mg x 1 ja 22 lumelääkitystä. Potilaat osallistuivat bulimian kognitiivis-behavioraaliseen hoito-ohjelmaan. Neljä potilasta keskeytti tutkimuksen. Tutkimuksessa tarkasteltiin hoidon alussa saatuja laboratoriotuloksia (taulukko 3). Ensimmäisellä laboratoriokäynnillä määritetyistä arvoista valittiin tarkasteltaviksi hemoglobiinipitoisuus, hematokriitti, valkosolumäärä, punasolujen keskitilavuus, seerumin natrium-, kalium-, kloridi- ja kreatiniinipitoisuus, ASAT, ALAT ja trombosyyttiarvot, koska niiden katsottiin edustavan helposti kaikkialla saatavia perustutkimuksia. Tulokset. Tässä aineistossa bulimiaan ei liittynyt anemisoitumista. Neljällä potilaalla valkosolumäärä oli 2.5–3.9 x 10 9 /l (viitealue 4.0– 10.0 x 10 9 /l). Elektrolyytit olivat valtaosalla hoi- 1210 A. Keski-Rahkonen ja A. Rissanen
Taulukko 3. Bulimiapotilaiden laboratoriolöydökset (n = 43). Keskiarvo Keskihajonta Vaihteluväli Viitealue Painoindeksi, kg/m 2 22.2 3.4 16.7–31.0 19–25 Hemoglobiini, g/l 133 8.1 116–152 125–160 Hematokriitti, % 40 2.6 34–45 37–47 Punasolujen keskitilavuus, fl 88 4.9 79–99 80–96 Valkosolumäärä, x 10 9 /l 5.4 1.7 2.5–11.4 4–10 Seerumin natrium, mmol/l 142 2.3 138–147 137–149 Seerumin kalium, mmol/l 4.0 0.4 3.0–4.7 3.7–5.3 Seerumin kloridi, mmol/l 104 3.3 93–108 99–111 Seerumin kreatiniini 1 , µmol/l 86 10.2 69–112 < 115 ASAT, U/l 27 8.6 13–45 10–35 ASAT, U/l 16 6.7 8–33 10–35 Trombosyyttimäärä, x 10 9 /l 271 53.7 161–370 140–320 1 Määritetty 40 potilaalta. toon tulevista normaalit, mutta neljällä potilaalla seerumin kaliumpitoisuus oli pienempi kuin 3.7 mmol/l. Natriumarvot olivat kaikilla aineiston potilailla viitealueella ja kloridiarvot yhtä lukuun ottamatta kaikilla. ASAT-arvo oli yhdeksällä potilaalla yli 35 U/l. ALAT- ja kreatiniiniarvo olivat kaikilla normaalit. Aineiston potilaista viisi ei oksentanut lainkaan. Laksatiiveja ilmoitti käyttävänsä 13 potilasta. Diureettien käyttöä ei esiintynyt. Lievästi suurentuneet trombosyyttiarvot todettiin 16 potilaalla. Pohdinta Bulimiapotilaat ovat laboratoriotutkimusten perusteella Suomessa varsin terveitä. Oman selvityksemme potilailla esiintyi varsin vähän poikkeavia laboratorioarvoja; valitettavasti seerumin amylaasi- ja kreatiinikinaasiarvoja ei tutkittu. Elektrolyyttien seuranta on selvityksemme mukaan tarpeen etenkin oireilun ollessa runsasta, koska elektrolyyttihäiriöihin liittyy merkittäviä riskejä. Potilaittemme elektrolyyttihäiriöt olivat kuitenkin lieviä. Kirjallisuudesta ei löydy aiempia mainintoja bulimiapotilaitten lievästä trombosytoosista, joka kuitenkin oli aineistossamme melko yleinen löydös. Potilailla havaittu trombosytoosi oli hyvin lievä ja siksi käytännössä merkityksetön. Lopuksi Mikään yksittäinen laboratoriotutkimus ei toistaiseksi tunnista spesifisesti bulimiaa. Monet ahmimishäiriötä sairastavat hakeutuvat kuitenkin lääkäriin erilaisten ruumillisten vaivojen vuoksi. Siksi erityisesti nuorten naisten kuukautishäiriöihin ja laihduttamiseen liittyviin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota ja tehtävä herkästi tarkentavia kysymyksiä mahdollisen syömishäiriön toteamiseksi. Kirjallisuutta Andersen AE, Woodward PJ, LaFrance N. Bone mineral density of eating disorder subgroups. Int J Eat Disord 1995;18:335–42. Arojoki M, Anttila L. Syömishäiriöt, laihuus ja hedelmättömyys. Duodecim 2000;116:259–64. Carney CP, Andersen AE. Eating disorders: guide to medical evaluation and complications. Psych Clin North Am 1996;19:657–79. Copeland PM, Sacks NR, Herzog DB. Longitudinal follow-up of amenorrhea in eating disorders. Psychosom Med 1995;57:121–6. de Zwaan M, Mitchell JE. Medical complications of anorexia nervosa and bulimia nervosa. Kirjassa: Kaplan AS, Garfinkel PE, toim. Medical issues and the eating disorders: the interface. New York: Brunner/Mazel eating disorder monograph series, 1993, s. 60–100. Diagnostic and statistic manual of mental disorders, 4. painos. Washington: American Psychiatric Association, 1994. Garfinkel PE, Lin E, Goering P, ym. Bulimia nervosa in a Canadian sample: prevalence and a comparison of subgroups. Am J Psychiatry 1995;152:1052–8. Geracioti TD, Liddle RA. Impaired cholecystokinin secretion in bulimia nervosa. N Engl J Med 1988;319:683–8. Goebel G, Schweiger U, Krüger R, Fichter MM. Predictors of bone mineral density in patients with eating disorders. Int J Eat Disord 1999; 25:143–50. Herzog DB, Nussbaum KM, Marmor AK. Comorbidity and outcome in eating disorders. Psychiatr Clin North Am 1996;19:843–59. Bulimian tunnistaminen ja somaattiset komplikaatiot 1211
Page 1 and 2: Katsaus Bulimian tunnistaminen ja s
Page 3: Taulukko 2. Syömishäiriöitä seu
Page 7: Mitä opin 1. Vastaanotollesi tulee

Bulimian tunnistaminen ja somaattiset komplikaatiot - Terveyskirjasto

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?