Numero 2-2009 - Posten à land

Kevätkilpailun
voittajat
Ålandsposten Frimärken -lehden edellisessä
numerossa oli kilpailu. Seuraavat henkilöt
voittivat kilpailussa:
”Siellä missä hän
nyt asuu, ei ole
postimerkkejä”
ÅLANDSPOSTEN FRIMÄRKEN • 5
KRONIKKA
MICHAEL HANCOCK
Postin Postimerkkiraadin jäsen, viestintäsuunnittelija
Ludwig Rajch, Inchenhofen, Saksa
Ebbe Fröberg, Växjö, Ruotsi
Pekka Rossi, Laitila,
Palkinnot on postitettu voittajille.
Oikeat vastaukset ovat:
1. 28. helmikuuta 2002
2. Peter Bergström
3. Joutsen
4. Dortmund
5. Rotary 100 vuotta
Sandvargen
Europapostimerkissä
Lastenkirja-aiheinen Europapostimerkki
lähetetään kestotilaustoimituksessa 1-2010
huhtikuussa. Postimerkki kuvaa Sandvargen
-olentoa, josta ahvenanmaalainen kirjailija Åsa
Lind on kirjoittanut kertomuksen. Postimerkkitaiteilija
on Kristina Digman. Kerromme enemmän
postimerkistä ensi keväänä Ålandsposten
Frimärken -asiakaslehdessämme.
EHKÄ ISÄNI OLI kummallisempi kuin
useimmat muut, mutta yksi asia, mikä oli
aivan ERITYISEN outoa hänessä, oli hänen
postimerkkikansionsa. Mitä hän näki siinä
Varhaislapsuuteni aikana isäni vietti suuren
osan siitä pienestä ajasta ollessaan kotona
nenä kiinni suuressa, punaisessa kansiossa.
Miksi Kun hän jälleen oli lähtenyt jollekin
reportaasireissulleen, minulla oli tapana avata
salaa työhuoneen kirjoituspöydän laatikko ja
selailla narisevia nahkakansioita.
JA OLIHAN MERKIT TODELLA UPEITA. Mutta
vielä lumoavampaa oli se tarkkuus, miten ne
oli koottu. Kuinka isä oli loputtoman varovaisesti
sijoittanut pinsetillä vuoroin värikkäät,
vuoroin vuosien himmentämät paperilappuset
paksujen kartonkisivujen tiukoille voipapeririveille.
Oliko hän tehnyt sen Minun kärsimätön,
tempperamenttinen isäni
VIHDOIN KOITTI SE PÄIVÄ, jolloin hän
antoi minulle oman kansion. Jotta välttyisin
alkamasta alusta, hän oli ottanut makupaloja
omasta kansiostaan ja täyttänyt niillä saamaani
lahjaa. Ja hän näytti rohkaisevasti, kuinka
hienoja ne olivat ja antoi minulle pinsetin ja
matkusti sitten tiehensä Kongoon tai Vietnamiin
tai missä päin maailmaa nyt sitten olikin
tulenarkaa sinä vuonna. Ja minä istuin kotona
huoneessani ja yritin kiinnostua kansiosta,
jonka hän oli jättänyt jälkeensä. En kuitenkaan
ajatellut niin paljon merkkien ulkonäköä kuin
niiden alkuperää. Nigeria, Costa Rica, Tunisia,
Barbados … Siellä isä on ollut, ajattelin.
LÖYSIN SEN eräänä päivänä ullakolta. Selailin
sitä ja muistelin isää. Siellä, missä hän nyt asuu,
ei ole postimerkkejä. Kerran kahdeksanvuotias
poikani ryntäsi ohitseni ja ihmetteli hetkisen,
mikä se oli, ennen kuin hän häipyi puutarhaan.
Ja minä ajattelin: ”Hyvä kysymys. Mutta jonain
päivänä otamme siitä selvää – yhdessä.”