re_lehti_1_2014

20 RE 1/2014
TEKSTI Virve Juhola KUVA Amparo Espana Llopis 21
Rakennusperinnön
kehittäminen
lisää kaupunkialueiden
elinvoimaisuutta
Renorin hankekehitysasiantuntija Vuokko
Heiskanen tarkastelee vanhoja kiinteistöjä
kehittämisen näkökulmasta. Hän esimerkiksi
tutkii kustannuslaskijoiden ja arkkitehtien
kanssa kiinteistökohteeseen tehtyjä tilasuunnitelmia ja
miettii tyhjän tontin käyttöä.
– Kosketuspintani hankekehitykseen on paljolti tietokoneen
ruudulla, laskentataulukoissa sekä pohja- ja
kaavakuvissa. Tärkeää on myös käydä kohteissa paikan
päällä.
Heiskanen on niitä muutamia harvoja Suomessa, jotka
ovat tutkineet rakennusperintökiinteistöjen taloudellista
arviointia ja kehittämistä. Hän on tehnyt aiheesta
diplomityön Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun
maankäyttötieteiden laitokselle.
Heiskanen kiinnostui rakennusperinnön kaupunkitaloudellisesta
tutkimuksesta tehdessään vuonna 2009
Tikkurilan Silkkiin liittyvää harjoitustyötä Renorille, josta
avautui myöhemmin myös työpaikka.
– Rakennusperinnöstä on muodostunut työ, harrastus,
ja etten sanoisi jopa elämänkatsomus, Heiskanen
naurahtaa.
KULTTUURIHISTORIALLINEN LUONNE
VAIKUTTAA TOIMITILOJEN VALINTAAN
Rakennusperinnön merkitys taloudellisen hyödyn tuottajana
on tiedostettu laajemmin vasta viime vuosikymmeninä.
– Vaikka rakennusperinnön sosiaaliset ja kulttuuriset
arvot ovat aina ensisijaisia vaikuttimia historiallisen
rakennuskannan säilyttämiselle, yhteiskunnallisen päätöksenteon
kannalta on hyödyllistä tiedostaa myös ra-
Vuokko Heiskanen kiinnostui
rakennusperinnön kehittämisestä niin,
että teki siitä opinnäytetyön.
kennetun kulttuuriympäristön taloudelliset
arvot. Tutkimusaineistoa rakennusperinnön
taloudellisesta arvioinnista on jo valtavasti.
Asukkaat, yritykset ja niiden avainhenkilöt
valitsevat sijainnin yhä enemmän ympäristön
kiinnostavuuden perusteella.
– Rakennusperinnöllä on merkittävä vaikutus
alueen tulonmuodostukseen. Rakennetun
kulttuuriympäristön hoidolla voidaan
luoda alueelle työpaikkoja ja parhaimmassa
tapauksessa jopa edistää muiden toimialojen
kehitystä. Historiallisen rakennuskannan on
todettu tuottavan taloudellisia hyötyjä myös
kiinteistöjen ja alueiden arvonkehityksen
sekä palveluiden tuottamisesta kertautuvien
verotulojen kautta.
Heiskanen selvitti diplomityössään tekijöitä,
jotka vaikuttivat Porin Puuvillan ja
Lahden Askonalueen käyttäjien toimitilavalintoihin.
– Käyttäjät kokivat historiallisten ja yhteisössä
tunnettujen toimitilojen lisäävän
organisaation arvostusta, uskottavuutta
sekä luotettavuutta. He sanoivat myös
menneen elämän läsnäolon ja nostalgian
olevan tärkeitä piirteitä.
– Esimerkiksi Porissa monilla paikallisilla
on voimakas henkinen side Puuvillan
alueeseen. Tehdas oli toimintavuosinaan
kaupungin suurin työnantaja antaen sadan
vuoden ajan toimeentulon miltei 3 000
kaupunkilaiselle. Monien nykyisten tilankäyttäjien
vanhemmat ja isovanhemmat
ovat työskennelleet entisellä puuvillatehtaalla.
Tilojen käyttäjät kokivat rakennusten
historia- ja kulttuuriominaisuuksien vaikuttavan
myönteisesti myös ympäröivään kaupunkialueeseen
ja olevan merkittävä voimavara
innovaatioiden ja uusien ideoiden
synnyttämiseksi.
– Luovuuspotentiaali on tunnustettu
Suomessa ja maailmalla erääksi merkittäväksi
talouden kasvun moottoriksi ja strategiseksi
kehittämiskohteeksi. Historialliset
ympäristöt ja rakennukset vetoavat erityisesti
luovien ja tietointensiivisten toimialojen
yrityksiin.
– Useissa kaupungeissa niin Suomessa
kuin maailmallakin etenkin historiallisiin
teollisuusympäristöihin on syntynyt monipuolista
ja eläväistä kulttuuri- ja kasvuyritystoimintaa.
Tällaista kehitystä olemme
pyrkineet edistämään myös omissa kohteissamme.
EI UPOTETA AARREARKKUA
SUOHON
Vanhoja kiinteistöjä kehitetään liiketoiminnallisista
lähtökohdista, mutta samalla rakennus-
ja kulttuuriperintöä kunnioittaen.
– Rakennussuojelullisten ja taloudellisten
arvojen ei tarvitse olla keskenään ristiriidassa,
Heiskanen muistuttaa.
– Pelkkää kevättä vanhojen rakennusten
kehittäminen ei aina kuitenkaan ole. Suomessa
yhteiskunta tukee eurooppalaisittain
verraten vähän rakennusperinnön hoitoa.
Tältä osin rahoitus- ja tukipolitiikkamme
on vielä lapsenkengissä.
Toimintaympäristön haasteet on tiedostettu
myös ympäristöministeriön strategiaselvityksissä,
joissa yksityisten pääomien
kohdentumattomuus rakennusperinnön
hoitotyöhön on koettu todelliseksi ongelmaksi.
– Aiheen nostaminen julkiseen keskusteluun
vaatii yksityisen ja julkisen sektorin
tiivistä yhteistyötä sekä alan kotimaisen
tutkimuksen edistämistä, jotta historiallinen
rakennuskantamme ei pääse entisestään
rapistumaan. Se on kuin upottaisi
aarrearkun suohon.
Forssan
voimalaitos
uuteen aikaan
Forssan voimalaitos on tyypillinen
perinteikäs teollisuustila, jonka uutta
käyttöä Renorissa mietitään. Kutomon
voimalaitos valmistui vuonna
1924, ja se on yksi Suomen vanhimpia
säilyneitä voimalaitosrakennuksia.
Voimalaitoksella tuotettiin energiaa
tekstiilitehtaalle ja kaukolämpöä kaupungille
vuoteen 2010 asti.
Voimalaitos on osa Finlaysonaluetta,
jonka muodostavat sen
lisäksi Vanhan Kutomon hyvinvointi-,
hoivapalvelu- ja toimistokeskus,
Finlaysonalueen tehtaat sekä logistiikkakeskus.
Voimalaitoksen avarissa,
korkeissa tiloissa on tyhjää tilaa reilu
2 000 neliötä.
– Voimalaitoksen toistakymmentä
metriä korkeat tilat muuntuvat helposti
monenlaiseen käyttötarkoitukseen.
Itse näkisin kohteen sopivan
erinomaisen hyvin viihde- ja kulttuurikäyttöön,
esimerkiksi galleriaksi tai
konserttisaliksi. Voimalaitos tuotti
energiaa yötä päivää lähes 90 vuotta
– nyt on meidän vuoro antaa sille virtaa,
Vuokko Heiskanen sanoo.