Torakoskopia - Terveyskirjasto
Torakoskopia - Terveyskirjasto
Torakoskopia - Terveyskirjasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Katsaus<br />
<strong>Torakoskopia</strong><br />
Eero Sihvo ja Jarmo Salo<br />
Videoavusteinen torakoskopia on tuonut arvokkaan lisän rintaelinkirurgiaan, ja se on<br />
osittain syrjäyttänyt avoleikkauksen monissa rintaontelon diagnostisissa ja hoitotoimenpiteissä.<br />
Näitä ovat mm. keuhkon, keuhkopussin ja välikarsinan biopsia sekä mm. ilmarinnan<br />
hoito. <strong>Torakoskopia</strong>n käyttöalueet ovat kuitenkin vasta muotoutumassa. Keuhko-<br />
ja ruokatorvikirurgian lisäksi torakoskopiaa on kokeiltu myös sydänkirurgiassa. <strong>Torakoskopia</strong><br />
on teknisesti avoleikkausta vaativampi ja edellyttää pidempää oppimisjaksoa.<br />
Periaatteessa torakoskopia on vain toisenlainen tekninen vaihtoehto ja sen tulosten<br />
tulisikin olla vertailukelpoisia vastaavien avoleikkausten kanssa. <strong>Torakoskopia</strong>n etuina<br />
ovat pienempi kudosvaurio, lyhyempi hoitoaika ja parempi kosmeettinen tulos. Toistaiseksi<br />
kattavat tieteelliset näytöt tämän toimenpiteen paremmuudesta puuttuvat. Syöpäkirurgiassa<br />
torakoskopiaan on suhtauduttava erityisen kriittisesti.<br />
Ruotsalainen Hans Christian Jacobaeus teki<br />
ensimmäinen torakoskopian jo vuonna<br />
1910 kystoskooppia hyväksi käyttäen (Jacobaeus<br />
1915). Kuitenkin vasta viime vuosina<br />
videotekniikan kehittymisen myötä ns. videoavusteinen<br />
kirurgia (videoassisted thoracic<br />
surgery, VATS) on kehittynyt laajaksi toiminnaksi<br />
myös thoraxkirurgiassa. Uudet torakoskopiaa<br />
varten kehitetyt instrumentit, modernit<br />
0 ja 30 asteen jäykät optiikat, erotuskyvyltään<br />
tarkat kamerat ja monitorit sekä tehokkaat valolähteet<br />
mahdollistavat hyvän näkyvyyden. <strong>Torakoskopia</strong>n<br />
etuina avoleikkaukseen nähden pidetään<br />
yleisesti pienempää kudosvauriota, vähäisempää<br />
leikkauksen jälkeistä kipua, parempaa<br />
hengitysfunktiota, kauniimpaa kosmeettista<br />
tulosta sekä lyhyempää sairaalahoito- ja toipumisaikaa.<br />
<strong>Torakoskopia</strong>n edellytykset ja tekniikka<br />
<strong>Torakoskopia</strong> on aina tarvittaessa pystyttävä<br />
muuttamaan nopeasti torakotomiaksi mahdollisen<br />
massiivisen verenvuodon vuoksi. Tämän<br />
vuoksi potilaan leikkausasento on useimmiten<br />
sama kuin tavanomaisessa avoleikkauksessa.<br />
<strong>Torakoskopia</strong>ssa toimiva yhden keuhkon ventilaatio<br />
on välttämätön riittävän näkyvyyden saamiseksi.<br />
Tällöin keuhko painuu kokoon ja keuhkopussiin<br />
saadaan toimenpiteen edellyttämä riittävä<br />
tila. Aktiivisesti tämä tila voidaan saavuttaa<br />
myös täyttämällä pleuraontelo hiilidioksidilla.<br />
Videokameraa ja instrumentteja (kuva 1)<br />
varten tarvitaan useimmiten vähintään kolme 5–<br />
12 mm:n läpimittaista rintakehän seinämän lävistävää<br />
työskentelykanavaa eli troakaaria.<br />
Muutamat instrumentit voidaan viedä suoraan<br />
rintakehän seinämän läpi ilman työskentelykanavia<br />
(kuva 1). Keuhkovaurioiden välttämiseksi<br />
asetetaan ensimmäinen troakaari kameraa varten<br />
vasta sen jälkeen, kun sormella tunnustellen<br />
on varmistettu, ettei keuhko ole paikallisesti<br />
kiinni rintaontelon seinämässä. Muut työskentelykanavat<br />
tehdään näkökontrollissa. Löyhät<br />
pleuraaliset kiinnikkeet voidaan irrotella sormella,<br />
mutta tiukat laajat kiinnikkeet estävät usein<br />
torakoskopian. Taulukossa 1 on lueteltu muita<br />
torakoskopian vasta-aiheita.<br />
1630 Duodecim 2001;117:1630–5<br />
E. Sihvo ja J. Salo
Taulukko 1. <strong>Torakoskopia</strong>n vasta-aiheita.<br />
Potilas ei siedä yhden keuhkon ventilaatiota tai se ei onnistu<br />
Keuhkoportin muutokset<br />
Pienet (alle 1 cm) hankalasti havaittavat tai syvällä sijaitsevat<br />
keuhkokasvaimet<br />
Suuret (yli 3 cm) kasvaimet<br />
Vaikea emfyseema<br />
Pieni rintaontelo tai merkittävät anatomiset poikkeavuudet,<br />
esim. skolioosi<br />
Vaikeat rintakehävammat<br />
Hemodynaaminen epävakaus<br />
Puutteellinen laitteisto tai instrumentaatio<br />
Tiukat ja laajat pleuraaliset kiinnikkeet 1<br />
Koagulopatia 1<br />
Kuva 1. Kamera ja instrumentit torakoskooppisessa leikkaustilanteessa.<br />
1<br />
Suhteellisia vasta-aiheita.<br />
Troakaarien sijainti riippuu suoritettavasta<br />
toimenpiteestä. Kuudes tai seitsemäs kylkiväli<br />
keskiaksillaarilinjassa on usein käyttökelpoinen<br />
kameran paikka (kuva 1). Muiden toimenpidekanavien<br />
tulee olla samassa sektorissa mutta<br />
riittävän kaukana toisistaan, jotta kamera ja instrumentit<br />
eivät aiheuttaisi näkö- tai liikehaittoja<br />
toisilleen. Usein käytetty väline torakoskopiassa<br />
videokameran, monitorin, optiikan, valolähteen<br />
ja sopivan instrumenttivalikoiman (kuva 2) lisäksi<br />
on keuhkoresektioon soveltuva endostapleri.<br />
Laite leikkaa ja samalla sulkee keuhkokudoksen<br />
ilmatiiviisti. Viime aikoina kehitetyt ultraäänisakset<br />
soveltuvat hyvin myös torakoskooppiseen<br />
kirurgiaan ja varsinkin välikarsinan<br />
preparoimiseen.<br />
<strong>Torakoskopia</strong> keuhko- ja pleurasairauksien<br />
diagnostiikassa ja hoidossa<br />
<strong>Torakoskopia</strong>n yleisin käyttöalue on epäselvien<br />
keuhko- ja keuhkopussisairauksien – varsinkin<br />
diffuusien keuhkosairauksien – diagnostiikka<br />
(taulukko 2). Nopeasti etenevässä tai jo jopa<br />
respiraattorihoitoa vaativassa vaikeassa keuhkosairaudessa<br />
keuhkobiopsia on varmin ja nopein<br />
diagnostinen toimenpide. Ellei potilas siedä toimenpiteen<br />
edellyttämää yhden keuhkon ventilaatiota,<br />
on avobiopsia turvallisempi. Minitorakotomian<br />
ja torakoskopian diagnostinen osuvuus<br />
on samanveroinen (Bensard ym. 1993). <strong>Torakoskopia</strong>ssa<br />
saadaan kuitenkin parempi näkyvyys<br />
eri puolille rintaonteloa, ja se mahdollistaa<br />
tarvittaessa koepalan oton myös ennalta<br />
suunnittelemattomasta paikasta. Keuhkobiopsianäyte<br />
tulisi ottaa sairaan keuhkonosan lisäksi<br />
terveeltä näyttävältä alueelta sekä terveen ja<br />
sairaan kudoksen raja-alueelta. Transbronkiaaliseen<br />
neulanäytteeseen verrattuna torakoskooppinen<br />
koepala on merkitsevästi tarkempi diffuusien<br />
keuhkosairauksien diagnostiikassa (94 vs<br />
59 %) (Burt ym. 1981).<br />
Perifeerisen keuhkokasvaimen diagnostiikassa<br />
ei bronkoskopiasta ole yleensä apua. Koska<br />
perkutaanisella neulanäytteellä ja tietokonetomografialla<br />
voidaan vain harvoin sulkea pois<br />
syöpä, joudutaan diagnoosi usein selvittämään<br />
operatiivisesti. Parhaiten torakoskooppiseen<br />
poistoon soveltuvat pienehköt (alle 3 cm:n) perifeeriset<br />
keuhkotuumorit, joskin alle 1 cm:n<br />
muutokset keuhkokudoksen sisällä voivat olla<br />
hankalasti paikannettavia.<br />
Sentraalisten tuumoreiden poisto on teknisesti<br />
vaikeaa. Kasvainten paikantamisessa voidaan<br />
käyttää instrumenttipalpaatiota ja TT-ohjauksista<br />
lankamerkintää. Sormipalpaatio troakaariviillosta<br />
on osoittautunut ehkä parhaaksi tavaksi<br />
löytää muuten hankalasti paikannettava keuhkotuumori.<br />
Muutokset poistetaan endostaplerilla.<br />
Kylkiväli on laajimmillaan anteriorialueella,<br />
mikä on muistettava poistettaessa kudosnäytteitä<br />
tai kasvaimia rintaontelosta torakoskopian<br />
<strong>Torakoskopia</strong><br />
1631
Kuva 2. Videotorakoskopiaan kehitetyt tartuntapihdit, jotka<br />
aukeavat myös työskentelykanavan läpi vietyinä.<br />
Taulukko 2. <strong>Torakoskopia</strong>n aiheita.<br />
Diagnostiikka<br />
Epäselvä pleuranesteily tai pleuraaliset kasvaimet<br />
Diffuusi interstitiaalinen keuhkosairaus<br />
Keuhkokasvaimet<br />
Välikarsinan kasvaimet tai lymfadenopatia<br />
Hoito<br />
Pleuranesteily tai empyeema<br />
Hemo- tai pneumothorax<br />
Välikarsinan hyvänlaatuisten kasvainten poisto<br />
Torakaalinen sympatektomia<br />
Ruokatorven kystien ja leiomyoomien poisto<br />
Ruokatorven myotomia<br />
Perikardiumnesteen dreneeraus ja osittainen perikardiektomia<br />
Muotoutumassa olevia aiheita<br />
Avoimen valtimotiehyen sulku<br />
Antirefluksikirurgia<br />
Tymektomia myasthenia graviksessa<br />
Keuhkojen reduktiivinen kirurgia<br />
Rintakehän sisävaltimon irrotus siirteeksi ohitusleikkauksessa<br />
yhteydessä. Kasvaimet tulee poistaa aina suojapussissa,<br />
jolloin mahdolliset syöpäsolut eivät<br />
pääse kontaminoimaan troakaariaukkoja. Ennen<br />
toimenpidettä pahanlaatuiselta vaikuttavat<br />
muutokset kannattaa hoitaa avoleikkauksella,<br />
etenkin jos kasvain sijaitsee keuhkon keskiosissa.<br />
Keuhkolohkon tai jopa keuhkon poisto voidaan<br />
tehdä videoavusteisesti torakoskooppia<br />
käyttäen. Toimenpide ei ole yleensä täysin torakoskooppinen,<br />
koska keuhkoportin verisuonten<br />
preparointi tehdään vielä useimmiten lyhyen<br />
(noin 5 cm:n) avauksen kautta tavanomaisilla<br />
instrumenteilla. Hyvänlaatuisten tautien (esim.<br />
bronkiektasia) ja varhaisvaiheen syövän on katsottu<br />
soveltuvan torakoskooppiseen lohkonpoistoon<br />
(McKenna 2000). Keuhkosyövän torakoskooppista<br />
hoitoa on kuitenkin kritisoitu paljon.<br />
On epäilty leikkauksen radikaalisuuden ja<br />
levinneisyystutkimusten jäävän puutteellisiksi<br />
(Ginsberg 1998). Koska toimenpiteestä ei ole<br />
voitu osoittaa myöskään olevan merkittävää<br />
hyötyä eivätkä seuranta-ajat vielä ole riittäviä,<br />
voidaan keuhkosyövän hoidossa suosittaa edelleen<br />
vain tavanomaista avoleikkausta varsinkin,<br />
jos kasvain sijaitsee keuhkon keskiosassa.<br />
Epäselvä pleuranesteily on torakoskopian selkeä<br />
aihe. Jopa 30 %:lla potilaista pleuranesteanalyysi<br />
ja neulabiopsia eivät selvitä taudin<br />
luonnetta. Videotorakoskopian avulla saatava<br />
hyvä näkyvyys ja kohdistetut biopsiat varmistavat<br />
etenkin syövän diagnoosin yli 95 %:lla potilaista<br />
(Ronson ja Miller 1998). Hankalassa<br />
pleuranesteilyssä voidaan tarvittaessa tehdä samassa<br />
yhteydessä parietaalinen pleurektomia ja<br />
vielä varmistaa pleuraontelon talkituksella<br />
keuhkon kiinnittyminen rintakehän seinämään<br />
ja siten nesteilyn loppuminen. Jos nesteily on<br />
jatkunut pidempään eikä keuhko laajene pleuraimussa,<br />
on potilaalle tehtävä avoin torakotomia<br />
ja dekortikaatio keuhkon laajenemisen<br />
mahdollistamiseksi. Vastaava toimenpide on<br />
tehtävä myös pitkittyneessä empyeemassa, joka<br />
ei vastaa konservatiiviseen hoitoon (pleuraimu,<br />
antibiootit ja paikallinen entsymaattinen hajotus<br />
esim. urokinaasilla). Varhaisvaiheen empyeemassa<br />
pystytään yleensä videotorakoskopian<br />
avulla hajottamaan empyeemalle tyypilliset lokerostot<br />
ja tyhjentämään pleuraontelo nesteestä<br />
ja tulehduskudoksesta. <strong>Torakoskopia</strong>n onkin<br />
osoitettu vähentävän kustannuksia ja lyhentävän<br />
sairaalahoitoaikaa verrattuna empyeeman<br />
konservatiiviseen hoitoon (Wait ym. 1997).<br />
Uusiutunut ilmarinta hoidetaan rutiinimaisesti<br />
videoavusteisella torakoskopialla (kuva 3).<br />
Tällöin keuhko- tai emfyseemarakkula resekoidaan<br />
endostaplerilla tai koaguloidaan. Lisäksi<br />
tehdään joko osittainen pleurektomia tai parietaalisen<br />
pleuran verestys. Näin muodostuvat<br />
pleuraaliset kiinnikkeet ehkäisevät yleensä taudin<br />
uusimisen. Torakoskooppisesti hoidetun ilmarinnan<br />
uusimisriski on kuitenkin suurempi<br />
verrattuna avoleikkaukseen (5–10 % vs alle<br />
1 %) (Massard ym. 1998).<br />
1632 E. Sihvo ja J. Salo
Kuva 3. Spontaanin pneumothoraxin hoito torakoskopian avulla. A) Keuhkorakkula kokoon painuneen ylälohkon kärjessä. B)<br />
Pleurakiinnikkeitä ylälohkon ja rintakehän seinämän välillä. C) Kiinnikkeiden irrottelu diatermialla. Keltaiseksi värjäytynyttä pleuranestettä<br />
pleurodeesiyrityksen jälkeen (intrapleuraalinen tetrasykliini-installaatio)<br />
Vaikeassa emfyseemassa torakoskopiaa on<br />
käytetty keuhkojen tilavuutta pienentävänä<br />
mutta toimintaa parantavana hoitona (ns. volyymireduktio).<br />
Sairain osa keuhkoista voidaan<br />
poistaa toiminnallisten tuloksien kannalta yhtä<br />
hyvin sternotomiasta tai torakoskooppisesti. <strong>Torakoskopia</strong>a<br />
pitkittää puolenvaihdossa tarvittava<br />
leikkausasennon muuttaminen, mutta tämä<br />
tekniikka näyttäisi vähentävän leikkauskomplikaatioita<br />
ja hoitoaikoja myös kyseisillä riskipotilailla<br />
(Fischel ja McKenna 1998).<br />
<strong>Torakoskopia</strong> välikarsinan ja sydänpussin<br />
sairauksissa<br />
<strong>Torakoskopia</strong><br />
<strong>Torakoskopia</strong>a voidaan käyttää paitsi keuhkoja<br />
ruokatorven syövän levinneisyyden arvioimiseen<br />
myös lymfooman, sarkoidoosin tai muun<br />
mediastinaalisen lymfadenopatian tai kasvainten<br />
diagnostiikassa. Anatomisten olosuhteden<br />
vuoksi välikarsinan diagnostiset ja hoidolliset<br />
torakoskopiat ovat yleensä teknisesti vaativampia<br />
kuin pleuran tai keuhkon toimenpiteet. Mediastinoskopia<br />
soveltuukin parhaiten paratrakeaalisten<br />
ja subkarinaalisten imusolmukkeiden ja<br />
kasvainten biopsiaan. Välikarsinan etuosan<br />
suurten kasvainten koepalat on yleensä yksinkertaisinta<br />
ottaa lyhyestä anteriorisesta avoimesta<br />
mediastinotomiasta, joka tehdään kylkivälin<br />
kautta.<br />
Bronkogeeniset ja perikardiaaliset kystat voidaan<br />
useimmiten poistaa torakoskooppisesti<br />
(Lin ym. 2000). <strong>Torakoskopia</strong> soveltuu myös<br />
välikarsinan takaosan neurogeenisten kasvain-<br />
1633
ten poistoon. Torakaalinen sympatektomia eli<br />
sympaattisen hermorungon poisto ganglion stellatumin<br />
kaudaalipuolelta toisen tai kolmannen<br />
kylkiluun päältä (taso T2–T3) tehdään nykyään<br />
yleensä torakoskooppisesti. Torakaalinen sympatektomia<br />
on lääketieteellisesti aiheellinen etenkin<br />
yläraajojen invalidisoivassa liikahikoilussa,<br />
yläraajan vaikeissa kiputiloissa ja vaikeassa<br />
Raynaud´n oireessa.<br />
Myasthenia graviksen syynä on yleensä kateenkorvan<br />
hyperplasia. Kirurgisesti tauti voidaan<br />
hoitaa tymektomialla. Torakoskooppisen<br />
tymektomian asemasta kiistellään (Lin ym.<br />
2000). On epäilty, että torakoskooppinen toimenpide<br />
ei olisi riittävän radikaali. Varhaisvaiheen<br />
tulokset, myös HUS:n kirurgian klinikassa<br />
saadut, tukevat kuitenkin sen käyttökelpoisuutta<br />
myasthenia graviksen hoidossa (Mack ja<br />
Scruggs 1998). Tymoomat on edelleen syytä hoitaa<br />
avoleikkauksella.<br />
Sydänpussin nesteilyn invasiivinen selvittely<br />
voi olla tarpeen diagnoosin saamiseksi, nesteilyn<br />
uusimisen ehkäisemiseksi ja etenkin sydämen<br />
tamponaation hoitamiseksi. Tällöin toimenpide<br />
on valittava perustaudin ennusteen ja potilaan<br />
yleistilan mukaan. Punktion ollessa riittämätön<br />
on mini-invasiivinen miekkalisäkkeen alapuolelle<br />
tehty sydänpussin avaus potilaille kevyt ja varsin<br />
tehokas toimenpide. Kohtalaisen ennusteen<br />
syöpäpotilailla ja hyvänlaatuisissa taudeissa torakoskopia<br />
on hyvä vaihtoehto verrattuna torakotomiaan<br />
tai sternotomiaan. Toimenpidettä<br />
edeltävä sydänpussin punktio ehkäisee tamponaatiossa<br />
anestesiaan mahdollisesti liittyvät hemodynaamiset<br />
ongelmat ja helpottaa samalla sydänpussin<br />
torakoskooppista avaamista.<br />
<strong>Torakoskopia</strong> rintaontelon vammoissa<br />
Oikeilla perusteilla tehty torakoskopia on osoittautunut<br />
potilaille turvalliseksi myös rintakehän<br />
vammoissa. Vamman jälkeinen jatkuva verenvuoto<br />
on selkeä leikkausaihe. Vuodon syynä on<br />
yleensä keuhkolaseraatio tai interkostaalivuoto<br />
(Lowdermilk ja Naunheim 2000). Nykyisin<br />
nämä vammat hoidetaan usein torakoskooppisesti.<br />
Avoleikkaus on aiheellinen hemodynaamisesti<br />
epävakaille potilaille ja epäiltäessä välikarsinan<br />
suurten suonten vammoja. <strong>Torakoskopia</strong><br />
soveltuu myös palleavammojen diagnostiikkaan<br />
ja hoitoon, keuhkovamman jälkeisen pitkittyneen<br />
ilmavuodon hoitoon sekä thoraxvamman<br />
tai leikkauksen jälkeisen hemothoraxin tyhjentämiseen.<br />
Ruokatorven torakoskooppiset<br />
toimenpiteet<br />
<strong>Torakoskopia</strong>a käytetään suhteellisen harvoin<br />
ruokatorven sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa.<br />
On arvioitu, että ainoastaan 5 % torakoskopioista<br />
tehdään näiden sairauksien vuoksi<br />
(DeCamp ym. 1995). Gastroesofageaalisen refluksitaudin<br />
hoidossa laparoskooppinen fundoplikaatio<br />
on yleisin hoitotoimenpide. Selkeitä torakoskooppisia<br />
ruokatorvileikkauksia ovat akalasian<br />
hoidossa käytetty myotomia ja leiomyooman<br />
poisto. Torakoskooppinen esofagektomia<br />
on vielä kokeiluasteella. Ruokatorven syövän levinneisyyden<br />
selvittelyssä torakoskopiaa on<br />
myös kokeiltu, mutta toimenpiteen asema ja<br />
merkitys ovat vielä selkiytymättömiä. Ruokatorven<br />
ylä- ja keskikolmanneksen muutoksissa<br />
tehdään oikeanpuoleinen ja distaalisissa vasemmanpuoleinen<br />
torakoskopia.<br />
<strong>Torakoskopia</strong> ja sydänkirurgia<br />
<strong>Torakoskopia</strong>a kokeillaan myös sydänkirurgiassa.<br />
Sepelvaltimo-ohituksissa käytetty rintakehän<br />
sisävaltimo voidaan irrottaa siirteeksi torakoskopian<br />
avulla (Mack 2000). Täysin torakoskooppisesti<br />
tehtävän ohitusleikkauksen esteenä<br />
on anastomoosin ompelutekniikan vaikeus. Robottiavusteinen<br />
tekniikka, jota on kehitelty<br />
myös HUS:ssa, näyttää olevan yksi mahdollinen<br />
ongelman ratkaisu.<br />
<strong>Torakoskopia</strong>n komplikaatioita<br />
Noin 10 %:lla potilaista torakoskooppisiin toimenpiteisiin<br />
liittyy samoja komplikaatioita kuin<br />
vastaaviin avoleikkauksiin. Niitä ovat esimerkiksi<br />
pitkittynyt ilmavuoto, atelektaasi, keuhkokuume,<br />
rytmihäiriöt, verenvuoto, pitkittynyt<br />
respiraattorihoito, haavainfektio ja empyeema.<br />
1634<br />
E. Sihvo ja J. Salo
Leikkauskuolleisuus vaihtelee välillä 0–2 %<br />
(Downey 1998).<br />
Varsinkin hengitykseen liittyviä komplikaatioita<br />
on raportoitu esiintyneen harvemmin kuin<br />
avoleikkauksissa. Syiksi tähän on katsottu vähäisempi<br />
leikkauksenjälkeinen kipu ja parempi<br />
hengitystoiminta. Asia on kiistanalainen. Tuoreessa<br />
satunnaistetussa tutkimuksessa ei havaittu<br />
eroa torakoskopian ja mini-torakotomian välillä<br />
leikkauksenjälkeisessä kivussa eikä hengitystoiminnassa<br />
(Miller 2000). Edellä mainittujen<br />
haittojen lisäksi torakoskopiaan liittyy omat<br />
erityiskomplikaationsa. Yleisimpiä ovat työskentelykanavan<br />
tekemiseen liittyvät elinvauriot,<br />
kylkivälihermon neuriitti, syöpäsolujen mahdollinen<br />
haavakylvö sekä erikoisinstrumentteihin<br />
liittyvät toimintahäiriöt (Downey 1998). Moniin<br />
toimenpiteisiin liittyviä komplikaatioita ei<br />
ole vielä kattavasti analysoitu. Kaikkiaan komplikaatioiden<br />
määrä ei vaikuttaisi lisääntyneen<br />
verrattuna avoleikkauksiin. Tekninen vaativuus,<br />
pitkä oppimisaika ja epäselvät pitkäaikaistulokset<br />
edellyttävät toistaiseksi kriittistä suhtautumista<br />
torakoskopiaan etenkin syöpäkirurgiassa.<br />
Kirjallisuutta<br />
Bensard DD, McIntyre RC, Waring BJ, ym. Comparison of video thoracoscopic<br />
lung biopsy to open lung biopsy in the diagnosis of interstitial<br />
lung disease. Chest 1993;103:765–70.<br />
Burt ME, Flye WM, Webber BC, ym. Prospective evaluation of aspiration<br />
needle, cutting needle, transbronchial and open lung biopsy in<br />
patients with pulmonary infiltrates. Ann Thorac Surg<br />
1981;32:146–53.<br />
DeCamp MM, Jaklitisch MT, Mentzer, ym. The safety and versatility of<br />
video-thoracoscopy: A prospective analysis of 895 consecutive cases.<br />
J Am Coll Surg 1995;181:113–20.<br />
Downey RJ. Complications after video-assisted thoracic surgery. Chest<br />
Surg Clin North Am 1998;8:907–17.<br />
Fischel RJ, McKenna RJ. Video-assisted thoracic surgery for lung volume<br />
reduction surgery. Chest Surg Clin N Am 1998;8:789–807.<br />
Flores RM, Jaklitsch MT, DeChamp MM, ym. Video-assisted thoracic surgery<br />
pericardial resection for effusive disease. Chest Surg Clin<br />
North Am 1998;8:835–51.<br />
Ginsberg RJ. The current status of video-assisted thoracic surgery lobectomy:<br />
commentary. Chest Surg Clin N Am 1998;8:787–8.<br />
Hazelrigg SR, Magee MJ, Cetindag IB. Video-assisted thoracic surgery<br />
for diagnosis of the solitary lung nodule. Chest Surg Clin North<br />
Am 1998;8:763–74.<br />
Jacobaeus HC. Endopleural operations by means of a thoracoscope.<br />
Beitr Klin Tuberk 1915;35:1.<br />
Lin JC, Hazelrigg SR, Landreneau RJ. Video-assisted thoracic surgery for<br />
diseases within mediastinum. Surg Clin North Am 2000;80:1511–<br />
33.<br />
Lowdermilk GA, Naunheim KS. Thoracoscopic evaluation and treatment<br />
of thoracic trauma. Surg Clin North Am 2000;80:1535–43.<br />
Mack MJ, Scruggs G. Video-assisted thoracic surgery thymectomy for<br />
myesthenia gravis. Chest Surg Clin North Am 1998;8:809–25.<br />
Mack MJ. Coronary surgery: Off-pump and port-access. Surg Clin North<br />
Am 2000;80:1575–91.<br />
Massard G, Thomas P, Wihlm J-M. Minimally invasive management for<br />
first and recurrent pneumothorax. Ann Thorac Surg 1998;66:592–<br />
9.<br />
McKenna RJ. Thoracoscopic evaluation and treatment of pulmonary<br />
disease. Surg Clin North Am 2000;80:1543–53.<br />
Miller JD, Urschel JD, Cox G, ym. A randomized, controlled trial comparing<br />
thoracoscopy and limited thoracotomy for lung biopsy in<br />
interstitial lung disease. Ann Thorac Surg 2000;70:1647–50.<br />
Ronson RS, Miller JI. Video-assisted thoracoscopy for pleural disease.<br />
Chest Surg Clin North Am 1998;8:919–32.<br />
Wait MA, Sharma S, Hohn J, ym. A randomized trial of empyema therapy.<br />
Chest 1997;111:1548–51.<br />
EERO SIHVO, LL, sairaalalääkäri<br />
JARMO SALO, dosentti, osastonylilääkäri<br />
HYKS:n sydän- ja thoraxkirurgian klinikka<br />
Haartmaninkatu 4<br />
00029 HUS<br />
<strong>Torakoskopia</strong><br />
1635
Change language