Maahanmuuttajanuoret suomalaisessa koulussa -keskustelufoorumi

More documents

Recommendations

Info

2) Oppimisen tai oppimisvaikeuksien yhteisöllisiä edellytyksiä tulisi korostaa nykyistä selvemmin. Oppiminen liittyy ryhmään kuulumisen ja kouluyhteisöllisyyden rakentumisen edellytyksiin: nuoren ryhmäidentiteetillä on huomattava vaikutus hänen oppimisvalmiuksiinsa. Luokan ilmapiiri, katseet tai pulpettiin kaiverretut symbolit vaikuttavat olennaisesti siihen, miten nuori uskaltaa vastata tehtäviin, osallistua tuntien keskusteluihin ja ryhmätöihin tai pyytää apua, jos ei osaa. Mikäli opettaja ei tunne näitä nuorisokulttuurisia ulottuvuuksia, hän ei helposti tunnista huonon kouluviihtyvyyden tai koulumenestyksen taustatekijöitä. Opetustilanteessa tulisi siis systemaattisesti ottaa huomioon luokan sosiaalinen dynamiikka. 3) Nuorten ryhmädynamiikan tunteminen on myös syrjinnän ja koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn tai varhaiseen puuttumiseen keskeinen edellytys. Opettajan syrjinnän vastaiset keinot voivat olla hyvin arkisia: vakiintuneiden nuorisoryhmien sekoittaminen ryhmätöitä tehtäessä, istumajärjestyksien uusiminen, syrjään vetäytyneiden rohkaiseminen yhdessä tekemiseen, koululuokkien välinen yhteistyö, jolloin monikulttuurisesti toimivat luokat voivat virittää klikkiytyneitä ryhmiä avautumaan. 4) Opettaja viestii asennoitumisellaan ja syrjintään puuttumisen tavoillaan koulun virallista ilmapiiriä, joka suodattuu myös koulun arkeen ja nuorisokulttuureihin. Toisaalta tärkeä osa monikulttuurisuuden toteutumisesta tai sen esteistä piilee muualla kuin koulun virallisissa tavoitteissa. 5) Koulu on paitsi oppimisen paikka, myös yhdessä tekemisen ja arvojen välittymisen tila, mikä kyseenalaistaa arvovapaan tiedon ihanteen. Tämä vaatii sekä oppilailta että opettajilta arvo- ja asennetietoisuutta. Nuoria ei rohkaista monikulttuuriseen herkkyyteen vain faktoja välittämällä. Lyhytkestoiset kampanjat eivät riitä, jos koulun arki ja henki sotivat vastaan. Nuoret odottavat opettajilta muuta kuin arvoista riisuttua tiedonvälitystä. Nuorten rasistisuus voi kertoa siitä, että nuoret haluavat keskustelua heille vaikeasta ja arkaluontoisesta aiheesta. 6) Koulun koko henkilökunnan tulee osallistua monikulttuurisuuden edistämiseen ja puuttua mahdolliseen syrjintään, jotta ne eivät jää nuorten keskinäisiksi kysymyksiksi. Opettajien passiivinen suvaitsevaisuus voidaan tulkita viestinä rasismin hyväksymisestä. Myös suomalaisnuoret jättäytyvät usein passiivisiksi tarkkailijoiksi eivätkä puutu rasistisiin tekoihin, eivät liioin ota aloitetta vuorovaikutuksen rakentamisessa maahanmuuttajanuorten kanssa. Opettajien nopea puuttuminen syrjintä- tai kiusaamistilanteisiin voi rohkaista myös nuoria ottamaan aktiivisempi rooli syrjinnän vastustamisessa. 7) Oppilaiden ja opettajien yhdessä laatimilla syrjintää vastustavilla järjestyssäännöillä voidaan rakentaa puitteet, joiden mukaan voidaan ehkäistä syrjintää ja kiusaamista kollektiivisesti. Jotta säännöt eivät jää sanahelinäksi, tulee oppilaat ottaa mukaan sääntöjen tekoon ja näin sitouttaa heidän yhteiseen tavoitteeseen. Koulun sääntöjä ei pidetä mielekkäinä, jos nuoret kokevat, että ne on saneltu ulkopuolelta. 8) Syrjinnän, koulukiusaamisen ja rasismin vastustamista tukevien toimenpiteiden tulisi näkyä sääntöjen, arkisten ryhmäyttämiskeinojen ja yhdessä toimimisen lisäksi myös opetussuunnitelmissa, joissa ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten tulisi saada nykyistä enemmän tilaa – läpäisyperiaatteen lisäksi ne tarvitsevat oman tilansa tuntikehyksessä. 9) Hyvän lähtökohdan syrjinnän ennaltaehkäisemiselle antaa sisäisen kansainvälisyyden ajatus: omassa arjessaan voi kohdata eri kulttuureja edustavia ihmisiä ja oppia heiltä uutta, olla valmis näkemään heidät osana suomalaisia ja suomalaisuutta. 6
10) Maahanmuuttajaoppilaiden integroimista tasavertaisiksi koulun jäseniksi tukee se, että kulttuurisen erilaisuuden kunnioittamisen ohella maahanmuuttajanuoret kohdataan myös yksilöinä eikä ainoastaan vieraan kulttuurin edustajina. Koulun yhteistyö perheiden ja nuorisotoimen kanssa Foorumissa keskusteltiin koulun yhteistyöstä paikallisten toimijoiden kanssa: moniammatillisen yhteistyön haasteista ja nykytilasta. Keskustelu kiinnittyi etenkin nuorisotoimen ja perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön. 1) Nuorisokulttuurit huomioon ottavien rasismin ennaltaehkäisytapojen ja ongelmien ratkaisumallien luomisessa yhteistyö nuorisotoimen kanssa on keskeistä. Kyse on nuorisotyön eetoksen tuomisesta osaksi koulun arkea, tiedonvaihdosta koulun ja paikallisten nuorisotalojen kanssa sekä nuorisotyöntekijöiden ja opettajien resurssien yhdistämisestä. 2) Nuorisotyön eetoksella tarkoitetaan mm. dialogisuuden ja vertaistoiminnan periaatteita, jotka voivat vaikuttaa oppilaiden kouluviihtyvyyteen, opettajan mahdollisuuksiin tunnistaa koulun arjen tapahtumat ja puuttua ongelmiin riittävän varhaisessa vaiheessa sekä opettajan uskottavuuteen nuorten silmissä. Esimerkiksi värillisen ja rasistisen oppilaan välinen riita voi olla osa laajempaa nuorisokulttuurista jännitettä, jonka keskeisenä areenana toimii koulu. 3) Tiedonvälityksessä voi olla kyse arkisista keinoista, kuten säännöllisestä puhelinyhteydestä koulun ja nuorisotoimen välillä, yhteisistä kuukausittaisista tapaamisista tai ongelmatilanteiden käsittelystä yhdessä, yhteisöllistä puuttumista vaativina asioina. 4) Nuorisotyöntekijöiden ja opettajien resurssien yhdistämisestä esimerkkejä on mm. nuorisotyöntekijöiden vetämät ryhmäyttämispäivät koululuokille, iltapäiväkerhot läksyjen teon merkeissä, jälki-istuntojen käyttäminen henkilökohtaiseen keskusteluun nuoren kanssa (vrt. moniammatillinen rasismia vastustava Exit-projekti Joensuussa). Toimiva malli on maahanmuuttajataustaisten nuorisotyöntekijöiden toimiminen maahanmuuttajaoppilaiden ”isoveljinä” ja ”isosiskoina”, jotka ovat mukana ja läsnä koulun arjessa, auttavat nuorta läksyjen teossa ja virallisten papereiden täyttämisessä (mm. kirjasto, sosiaalitoimi ym.) sekä toimivat linkkinä kodin ja koulun välillä. Tällainen vertaisen ja tukijan rooli on vaativa ja edellyttää riittäviä henkilö- ja taloudellisia resursseja koulutuksen ja yhteistyön järjestämiseen. Nykyisin yhteistoiminta riippuu yksittäisistä kouluista ja nuorisotoimesta. Yksittäistapauksista tulisikin siirtyä säännönmukaisempaan koulutuksen järjestämiseen ja yhteistyön toteuttamiseen. Esimerkiksi iltapäivätoiminnassa järjestöjen, vanhempien ja nuorisotoimen yhteistyön rooli on keskeinen. 5) Yhtä toimivaa ratkaisua toimivan yhteistyön luomiselle ei ole, ja siksi olisikin syytä kartoittaa kuntakohtainen tilanne (keitä maahanmuuuttajia kunnassa asuu, milloin he ovat tulleet Suomeen, mitä tarpeita heillä on, millaisia kouluja ja nuorisotoimen palveluja alueella on). Tällaisten kuntakohtaisen selvityksen jälkeen toiminnan ja palveluiden kohdentaminen olisi selkeämpää. 6) Koulu voi tehdä osansa koko perheen kotoutumisen tukemisessa. Toimivan, avoimen vuorovaikutuksen luominen maahanmuuttajaperheiden ja koulun välille on suuri haaste. Ongelmana on se, ettei tavanomaisiin vanhempainiltoihin osallistu riittävästi maahanmuuttajanuorten vanhempia. Tämä on nähtävä kriittisenä viestinä koululle; tiedonvälitys ”lappu kotiin” -menetelmän avulla on harvoin toimiva yhteistyömuoto. Foorumissa tuotiin esille 7
Page 1 and 2: Maahanmuuttajanuoret suomalaisessa
Page 3 and 4: Johdanto Nuorten monikulttuuristuva
Page 5: päin. Jo nyt monesti käytössä o
Page 9: Liite SEMINAARIN OHJELMA 13.00-13.1

Maahanmuuttajanuoret suomalaisessa koulussa -keskustelufoorumi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?