4-2009 - Teosto

More documents

Recommendations

Info

Löytöretkellä tuntemattomassa maassa On hämmästyttävää kuinka vähän tiedämme musiikin kustantamisen historiasta Suomessa. Tämä valkenee populaarimusiikin tutkimuksen professori Vesa Kurkelan tutkimusta Sävelten markkinat lukiessa. Teos on erittäin tervetullut lisä ymmärrykseemme musiikin markkinoiden toiminnasta. Kurkela kartoittaa alan vaiheet 1800-luvun puolivälistä nykyaikaan. Hän käy läpi arkkiviisujen painattamisen, nuottien julkaisemisen, äänilevyn tulon ja muut alan vaiheet aina Internetiin asti. Tarina on monipolvinen ja kiinnostava. Kurkela selvittää osaavasti kustantajan roolin vaihtelut kehityksen eri vaiheissa. Hän yhdistää nyt tutkimansa aineiston yhteiskunnan ja talouden muihin liikkeisiin, havainnot eivät jää irrallisiksi palasiksi. Kirja pursuaa tarinoita ja yksityiskohtia, niin hauskoja kuin hassujakin. Aiemman tutkimuksen ja osin lähdeaineistonkin puuttuessa Kurkela luo ajankuvaa sitaateilla kirjeenvaihdosta ja haastatteluilla. Tuloksena on asiapitoinen mutta elävä kirja. Saamme lukea ranskalaisista lauluntekijöistä, jotka kieltäytyivät maksamasta ravintolalaskuaan, Veikko Lavin markkinointiohjeita kustantajalleen sekä siitä, miten Sibelius kirjoitti uusiksi hänelle tarjottuja sopimuksia. Kurkelan kirjassa on uutta asiaa musiikin markkinoita hyvin tuntevillekin. Se käy sekä opiksi että iloksi. Vesa Kurkela: Sävelten markkinat. Musiikin kustantamisen historia Suomessa. Sulasol 2009. 312 sivua. 32,40 euroa. Käännösiskelmien myötä syntyi sanoittajien ammattikunta Repe Helismaa kärjessä. ”Välillä ei edes laulun aihe pysynyt samana. Toki lauluja sanoitettin suomeksi jo 1920-luvullakin. Dallapen Matti Jäppilä etsi ulkomaisia hittinuotteja ja teki omat sanat.” Ruotsi on ollut populaarimusiikin kehityksessä 15–30 vuotta Suomea edellä, Kurkela arvioi. ”Kansainvälinen musiikkiteollisuus syntyi siellä 1970-luvun puolivälissä ja Suomesta alettiin murtautua ulkomaille vasta 25 vuotta myöhemmin. Populaarimusiikin kustannustoiminta alkoi Ruotsissa 1910-luvulla, Suomessa 1930-luvulla.” Kanssakäymistä ruotsalaisten kanssa helpotti se, että suomalaisen kustannustoiminnan työkieli oli pitkään ruotsi. ”Fazerin pöytäkirjat ja muut asiakirjat kirjattiin ruotsiksi aina vuoteen 1993. Silloin kieli muuttuikin englanniksi kun yhtiö myytiin Warnerille.” ”Monet ensimmäiset rock- ja rautalankabändit tulivat ruotsinkielisistä kouluista. He pystyivät kielen vuoksi seuraamaan paremmin kansainvälistä kehitystä ja toimivat välittäjinä.” Mikä on tekijänoikeusjärjestöjen rooli tässä kaikessa ”Ennen kansainvälisiä tekijänoikeussopimuksia ja vuoden 1927 tekijänoikeuslakia kustannustoiminta perustui nuottien julkaisemiseen. Siitä tekijät saivat vain kertakorvauksen.” Oskar Merikanto kuittasi vuonna 1898 Fazerin kaikkien aikojen myyntimenestyksestä, yli satatuhatta nuottia myyneestä Valse lentestä 75 markkaa, noin 300 euroa vuoden 2006 rahassa – ja saman summan myöhemmin kahdesti ylimääräisenä hyvän tahdon osoituksena. ”Tilanne muuttui kun tuli järjestö, joka kerää ja välittää musiikin tuotot tekijöille.” Teosto perustettiin vuonna 1928. ”Esittämiseen liittyvät immateriaalioikeudet kuuluvat myös kustannustoimintaan ja ne saivat aivan eri volyymin. Nyt kannatti kustantaa myös populaarimusiikkia, jonka nuottimyynti oli vähäistä. Tuotto tuli mekanisointi- ja synkronointikorvauksina. Tämä monipuolisti koko alan.” Aluksi Teosto oli klassisen musiikin tekijöiden etujärjestö. ”Kun he huomasivat, että populaarimusiikista tulee paljon rahaa, oli pakko päästää mukaan sen tekijöitäkin. Sanoittajatkin tulivat, mutta melko myöhään. Tämä kuvaa musiikin hegemonian purkautumista.” George de Godzinsky, Georg Malmstén ja Toivo Kärki hyväksyttiin Teoston jäseniksi 1947, asiakkaita he olivat jo aiemmin. Konserttimusiikkia suosivista lajikertoimista Teostossa luovuttiin 1990-luvulla. Musiikin teoskäsite oli pitkään kirjallinen, Kurkela sanoo. Nuotti oli musiikkia, ei musiikin esittäminen. ”On aika myöhäistä kehitystä, että musiikin ei ajatella olevan sidottu sen graafiseen esittämiseen.” Eräs musiikinkustantamisen piirteitä on levy-yhtiöiden ja kustantajien läheinen sidos. ”Se ei ole koskaan ollut kovin vahva klassisen musiikin puolella. Siinä kustantaja on keskeinen, sillä tulot tulevat julkisesta esittämisestä. Levytuotot ovat vähäisempiä. Nuotitkin tuovat tuloja. Kustantaja myös markkinoi teosta ja säveltäjää.” Populaarimusiikki on eri asia. Sitä ei soiteta nuoteista, vaikka nuottikokoelmiakin myydään. ”Aikanaan populaarimusiikkia kustannettiin levy-yhtiöiden kainalossa Tin Pan Alley -mallin mukaan ja se oli voittopuolisesti käännösiskelmien tekemistä.” Tin Pan Alley viittaa hittejä etsivään ja suosivaan kustannustoimintaan. Miltä ala nykyään näyttää ”Vaikka asia ei kuulukaan historiantutkijalle, halusin tutkailla sitäkin. Tilanne on epäselvä, mutta musiikkikaupan historian isoin muutos on ehkä edessä. Digitaalinen vallankumous aiheuttaa valtavia paineita. Levymyynti laskee ja suhtautuminen Internetiin oli aiemmin niin epäluuloista, että ala ei ole päässyt luomaan siellä toimivia bisnesmalleja.” Kaikki osapuolet ovat nyt kiinnostuneita kustannustoiminnasta. Se antaa taattua tuloa, ei suurta mutta taattua. ”Aiemmin asetettiin kyseenalaiseksi kannattaako artistin tehdä kustannussopimus, nyt sitä pidetään paljon tärkeämpänä.” Kun suomalainen rock on alkanut menestyä maailmalla, bändit huomaavat etteivät ne pärjää maailmalla yksin.” Japanissa ja Yhdysvalloissa ei rahojaan edes saa ulos jos kustantajaa ei ole. Yhdysvalloissa toiminta on erittäin kustantajavetoista.” 16 teostory 4 | 2009
Musiikinkustantajat pyrkivät edistämään sitä, että musiikki soi eri paikoissa ja on yleisön saatavilla, Pekka Sipilä sanoo. j u k k a uo t i l a Kustantajien uudet haasteet Mitä musiikinkustantaja tekee ”Edistää sävellysten ja sanoitusten käyttöä”, tiivistää Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Pekka Sipilä. ”Entisaikaan kustantaja pelkästään myi ja vuokrasi nuotteja.” Nykyään musiikinkustantajien tehtävät ovat laajempia. Ne pyrkivät edistämään sitä, että musiikki soi eri paikoissa ja on yleisön saatavilla. Kustantaja voi vastata siitä, että teos mekanisoidaan eli julkaistaan äänitteenä tai synkronoidaan eli liitetään kuvatallenteelle. Joillakin tekijöillä on kustantajan kanssa ”tallisopimus”, jolloin he toimivat yhden kustantajan kautta. Tällöin kustantajalla on vahva intressi edistää tekijän uraa. Kustantaja saa osuuden äänitteiden myynnistä niin verkossa kuin äänilevyinäkin. Levy-yhtiöt ja musiikinkustantajat ovat usein kuuluneet samaan yhtiöryhmään ja siksi niiden ero ei aina ole ollut selvä. Tämä päällekkäisyys on Sipilän mukaan vähentynyt ja tekijöiden ja kustantajien yhteinen musiikinkustantamisen hyvän käytännön suositus kirjaa, että levytys- ja kustannussopimus on tehtävä erikseen. Levymyynnin väheneminen vauhdittaa kustantajan roolin korostumista. Musiikin käyttö elokuvissa, tietokonepeleissä tai mainoksissa ei riipu levymyynnistä. Pekka Sipilä näkee synkronoinnin kasvun mahdollisuutena. ”Suomalainen elokuva käyttää paljon suomalaista musiikkia, mutta kannattaa tähdätä ulkomaillekin. Tässä voisi olla markkinarako musiikin tuntevalle konsultille, joka valitsee ehdotuksia elokuvantekijöille.” ”Vakavan musiikin puolella tanssiteatterit ja koreografit voisivat olla hyvä kohderyhmä musiikille, jota ei ole siihen tarkoitukseen tehty.” Eräänä uhkana kustantajat näkevät suunnitteilla olevan työsuhdetekijänoikeuden. Levymyynnin väheneminen vauhdittaa kustantajan roolin korostumista. ”Vastustamme sitä selkeäsanaisesti. Moni tekijä on työssä, johon liittyy musiikin tekoa. Teoksen oikeudet voisivat jäädä työnantajalle, jolla ei ole mitään intressiä edistää musiikkia tai sen myyntiä. Samalla se estäisi sopimuksen teon ammattimaisen kustantajan kanssa.” Ala muuttuu koko ajan. ”Aiemmin kustantajat tekivät nuotteja ja tuotto tuli esitys- sekä tallennuskorvauksista. Nyt kustantaja on immateriaalisen teoksen markkinoija.” Kilpailu kasvaa ja alalle on syntynyt uusia yhtiöitä, joilla on osaavia nuoria vetäjiä. Sipilä pitää tätä hyvänä asiana. ”Voi myös tapahtua eriytymistä kuten Yhdysvalloissa. Pienet kustantajat löytävät ja etsivät kykyjä, suurilla kustantajilla on koneisto markkinoida heitä. Ne voivat myös toimia yhdessä, pieni on notkea ja isolla on kaliiberia. Alan työnjako tulee kehittymään.” teostory 4 | 2009 17
Page 1 and 2: Hevi uppoaa suomalaisiin Musiikinku
Page 3 and 4: 18 k u v a : m a a r i t ky t ö h
Page 5 and 6: Teosto-palkitut Magnus Lindberg (va
Page 7 and 8: inen kuva Kun PMMP:ltä kysyy, mik
Page 9 and 10: Lindbergin Graffiti soi läpi vuosi
Page 11 and 12: Teosto järjesti tämänvuotisen sy
Page 13 and 14: Sävelten markkinat -kirjan kuvituk
Page 15: Vesa Kurkela Syntynyt: 1954 Väitö
Page 19 and 20: k u v a : v e s a hä r k ö n e n
Page 21 and 22: Hevi keräsi runsaasti yleisöä my
Page 23 and 24: Sanoja rauhasta ja kuolemasta 1969
Page 25 and 26: oleva asiantuntijaorganisaatio.”
Page 27 and 28: a k i ro u k a l a Euroopan poptoiv
Page 29 and 30: Suomen vanhin musiikkilehti aloitti
Page 31 and 32: pörinää ja enemmän ajatuksia. N
Page 33 and 34: Opetusministeriöstä opetus- ja ku
Page 35 and 36: Tapio Tuomela Säveltäjä Stabiili
Page 37 and 38: Kysymykset: 1. Teetkö Teostolle es
Page 39 and 40: TEOSTO-KALENTERI Joulukuu 2009 Joul

4-2009 - Teosto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?