Download. - Firstbeat

12
HLa+NaHCO 3 → NaLa+H 2 CO 3 → H 2 O+CO 2 → keuhkojen kautta ulkoilmaan
(McArdle ym. 2006, 243).
Kovassa rasituksessa hengitysosamäärä (RER) eli tuotetun hiilidioksidin osuus
käytetystä hapesta kasvaa. Hengitysosamäärän kasvaessa glykogeenin käyttö
energian lähteenä suurenee. Maitohapon muodostuessa yhä kovemmassa rasituksessa
RER nousee yleensä yli arvon 1.00. Tämä johtuu veressä vetyionien
puskuroinnin seurauksena uloshengitetyn hiilidioksidin määrän kasvusta suhteessa
normaalisti soluhengityksessä tuotettuun hiilidioksidiin. (McArdle ym.
2006, 242–243.) RER-arvoa käytetään yleisesti yhtenä kriteerinä maksimaalisen
hapenoton saavuttamisessa. Mitattaessa maksimaalista hapenottokykyä
suorin menetelmin kuormittaminen voidaan lopettaa ja maksimaalinen hapenotto
katsoa saavutetuksi, kun RER nousee arvoon 1-1,1. (Keskinen ym. 2007,
68.)
2.3 Sydän
Sydän on noin 300g painava autonomisen hermoston hermottama elin, joka
pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Syke eli syketaajuus tarkoittaa
sydämen lyöntiä ja se on aikuisella ihmisellä levossa yleensä 60–80 kertaa minuutissa.
Hyväkuntoisen henkilön leposyke on yleensä hidas. Sydämen reagointi
ruumiinponnistuksiin riippuu paljolti siitä, mihin henkilö on tottunut. Rasituksessa
syketaajuus kasvaa, mutta harjoitelleella henkilöllä syke taajenee hitaammin
huonokuntoiseen henkilöön verrattuna. Näin huonokuntoinen henkilö
saavuttaa nopeammin maksimisykkeensä, joka nuorella henkilöllä on noin 200
kertaa minuutissa. Maksimisyke pienenee vanhetessa ja vanhuksilla se on noin
160 kertaa minuutissa. On kuitenkin otettava huomioon, että yksilölliset vaihtelut
ovat suuria. Maksimisyke ei parane harjoiteltaessa, vaan harjoitellut henkilö
saavuttaa sen vain hitaammin kuin harjoittelematon. (Nienstedt ym. 2008, 186,
195–198.)
Iskutilavuudeksi sanotaan sydämen yhden supistumisen aikana pumppaamaa
verimäärää. Sydämen minuuttitilavuus on tulo, joka saadaan kertomalla syke