Download. - Firstbeat

16
3 ENERGIANTUOTTO JA LIHASTEN AINEENVAIHDUNTA
Verenkiertoelimistön merkityksen liikunnassa ymmärtää vasta tarkastelemalla
paremmin energiantuottoa ja hapen osuutta siinä. Koska ihmiskehossa tapahtuu
energianvaihtoa lähes jokaisessa solussa, tarvitaan varastoitava substanssi
energian säilömiseksi ja vapauttamiseksi. Vastaavana tekijänä kehossa toimii
adenosiinitrifosfaatti, joka on linkkinä anabolisten ja katabolisten reaktioiden
välillä. Energiaa tuotetaan epäsuorasti rasvoista ja hiilihydraateista sekä vähäisiä
määriä proteiineista. Näistä saatavaa energiaa ei voi kuitenkaan suoraan
käyttää lihastyöhön, koska vapautuva energia ei riitä lihassupistuksen aikaansaamiseksi.
Hyväksikäytettävä energia muutetaan ensin väliaikaisesti adenosiinitrifosfaatiksi
(ATP). ATP on solunsisäisen energianvaihdon polttoaine. Vasta
ATP:n hajottaminen energiaksi tuottaa lihastyöhön vaadittavan energian.
(Bosch & Klomp 2005, 83.)
ATP+H 2 0ADP+P i +H + +Energiaa (Bosch & Klomp 2005, 83).
Adenosiinitrifosfaattia on mahdollista varastoida lihakseen vain pieniä määriä,
joten sitä täytyy jatkuvasti resyntetisoida samaa vauhtia kuin mitä on lihastyöhön
vaadittava tarve energialle. ATP varastojen on arvioitu olevan soluissa yhteensä
noin 100 g:n luokkaa. Tämä riittää parin sekunnin liikuntasuoritukseen.
Maratonin on laskettu vaativan jopa 80 kg ATP:tä. (McArdle ym. 2000, 179.)
Neljä prosessia on jatkuvasti toiminnassa ATP:n resyntetisoimiseksi. Energian
sitomista ATP:ksi sanotaan fosforylaatioksi. (Bosch & Klomp 2005, 84.) Nämä
neljä prosessia fosforylaation aikaansaamiseksi ovat:
1) Kreatiinifosfokineesireaktio, jossa käytetään lihasten fosfokreatiinivarastoja,
2) adenylaattikineesireaktio,
3) glykolyysi,
4) aerobinen fosforylaatio
(Bosch & Klomp 2005, 84; Fogelholm ym. 2011, 21–22).