vIRolAISEN 1 TEATTERIN 2 MAAIlMA III/3 - Eesti Instituut
vIRolAISEN 1 TEATTERIN 2 MAAIlMA III/3 - Eesti Instituut
vIRolAISEN 1 TEATTERIN 2 MAAIlMA III/3 - Eesti Instituut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
TEATTERIA LAINAAMASSA<br />
Virolaisessa kansankulttuurissa tarinankerrontaperinne on vahva ja myös<br />
kaikenlaiset teatraaliset juhlapyhiin liittyvät leikit ovat olleet suosittuja.<br />
Teatterilla klassisine olemuksineen on virolaisessa kulttuurissa vankka<br />
jalansija, vaikka se onkin uusi ja suurelta osin lainattu ilmiö.<br />
Viron kansallisen teatterin syntymähetkenä pidetään 24. kesäkuuta<br />
1870, jolloin Vanemuisen seuran uusi talo avattiin Lydia Koidulan<br />
näytelmällä Saaremaa onupoeg (’Saarenmaan serkkupoika’, ks. s. 34).<br />
Näytelmän aihe oli saatu saksalaisen kirjailijan Theodor Körnerin<br />
yksinäytöksisestä riimillisestä komediasta Der Vetter aus Bremen (’Bremenin<br />
serkku’), jonka tapahtumia kirjailijaneito oli soveltanut paikallisiin<br />
oloihin. Tästä tapahtumasta alkoi Viron kansallisen teatteritaiteen ja<br />
kulttuurihistoriamme näyttämölainojen pitkä rivi. Nykyäänkin kaikkein<br />
selvärajaisin ja laajuudeltaan suurin laina on tietysti ohjelmisto.<br />
Näyttämökauden aikana ensi-iltaan tulee keskimäärin 100 puheteatterinäytelmää,<br />
joista 40 on alkuperäisiä virolaisia. Musiikki- ja tanssiteatterin<br />
ohjelmistossa alkuperäisiä tarinoita on tätäkin vähemmän.<br />
Lydia Koidula (1843–1886)<br />
TMM<br />
oli runoilija, toimittaja, proosa- ja draamakirjailija,<br />
vironkielisen teatterin perustaja sekä Viron kansallisen<br />
heräämisen johtohahmon, Johann Voldemar<br />
Jannsenin, tytär. Koidulasta (lempinimi, merkitsee<br />
auringonnousua, päivänkoittoa) tuli romanttispatrioottinen<br />
runoilijatarikoni. Hänen elämäntyöstään,<br />
joka muodostui yli 300 runosta, noin 90 proosatekstistä<br />
ja neljästä näytelmästä, tuli yksi virolaisen kansallisen<br />
identiteetin avainkomponentteja. Koidulan kaksi runoa,<br />
Sind Surmani (Sinulle kuolemaani saakka) ja Mu isamaa on<br />
minu arm (Isänmaani on rakkauteni), sävellettiin vuonna<br />
1869 järjestettyjä ensimmäisiä virolaisia laulujuhlia<br />
varten. Jälkimmäisestä, Gustav Ernesaksin vuonna<br />
1944 uudelleen säveltämästä, tuli Viron epävirallinen<br />
kansallishymni neuvostomiehityksen ajaksi. Viron<br />
tasavallan kansallishymni oli tuolloin nimittäin<br />
kielletty. Lydia Koidula kuoli 43 vuoden iässä ja hänet<br />
haudattiin Kronstadtiin. Vuonna 1946 hänen maalliset<br />
jäännöksensä siirrettiin ja haudattiin Tallinnaan<br />
Metsäkalmistolle (ks. s. 40, 46).<br />
Mare Mikoffin patsas Karl Menningistä Tartossa<br />
teatteri Vanemuisen edessä.<br />
TMM Piia Ruber<br />
20<br />
Lydia Koidula Lydia Koidulan Kosjakased (’Kosiokoivut’, 1870)
Change language