vIRolAISEN 1 TEATTERIN 2 MAAIlMA III/3 - Eesti Instituut
vIRolAISEN 1 TEATTERIN 2 MAAIlMA III/3 - Eesti Instituut
vIRolAISEN 1 TEATTERIN 2 MAAIlMA III/3 - Eesti Instituut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
MUISTAJA<br />
Virolaiset peilaavat omaa elämäänsä mielellään näyttämön historiallisiin<br />
tapahtumiin. Pienen kieli- ja tarinaympäristön vuoksi näiden<br />
oikeiden tarinoiden kertomista ei voi oikein jättää kenenkään muun<br />
huoleksi – siksipä virolaisessa dramaturgiassa onkin paljon näytelmiä<br />
menneistä vuosista ja ihmisistä sekä heidän tarinoistaan historian<br />
pyörteissä. Kun aikaa tarkastellaan hiukan taaksepäin, taiteellisessa<br />
mielessä neuvostoaikaisen dramaturgian painavin ydin liittyi vahvasti<br />
muistamiseen. Koska sikäläiset viralliset historiakäsitykset kertoivat<br />
kokonaan muunlaisen tarinan, vihjeellinen ja symboleiden sisään<br />
piilotettu taiteellinen sana oli tuolloin lähestulkoon olemassaolosta<br />
kerrotun todistuksen veroinen.<br />
Uudelleenitsenäistymisen ajan alussa Madis Kõivin (ks. s. 47) kirjoittaman<br />
Paluu isän luo -näytelmän (Tagasitulek isa juurde) päähenkilö Palaaja on<br />
aivan kuin aikaisempien muistitarinoiden perikuva: Mies, joka vierailee<br />
lapsuudenkodissaan, jossa aika heittää kuperkeikkaa, jossa lapsuusmuistot<br />
heräävät henkiin, ja sota, lähdön pakko. Kaikkein arkisimpien<br />
muistojen takaa aukeaa loputtomuus, jossa kansan ja jokaisen ihmisen<br />
henkilökohtainen aika saa aivan kuin mytologisen ajan mittasuhteet ja<br />
sitoo rajatun yksittäisen kokemuksen ikuisuuteen.<br />
Madis Kõiv (s. 1929)<br />
opiskeli fysiikkaa Tarton yliopistossa ja on myös Tarton<br />
yliopiston ja Viron musiikki- ja teatteriakatemian<br />
kunniatohtori. Kõiv ryhtyi kirjoittamaan<br />
näytelmiä 1960-luvun alussa, mutta hänet löysi<br />
näytelmäkirjailijana oikeastaan vasta Priit Pedajas<br />
1990-luvulla. Kõivin näytelmät liikkuvat aina<br />
filosofisella tasolla. Hänen tekstinsä eivät ole<br />
koskaan helposti käsitettäviä, vaan ne voidaan<br />
mieltää moniulotteiseksi järkiteatteriksi täynnä<br />
konseptuaalisia arvoituksia. Kõivin lähestymistapaa<br />
on kuvailtu eri kognitiivisilla tasoilla huomattavan<br />
rehelliseksi: henkilökohtaiseksi ja universaaliksi,<br />
herkäksi ja abstraktiksi, loogiseksi ja irrationaaliseksi.<br />
Kõiv palkittiin vuonna 1994, 1998 ja 2002 valtion<br />
kulttuuripalkinnolla. Palkinnon elämäntyöstään hän<br />
sai vuonna 2008.<br />
Estonian Theatre Agency<br />
Peeter Laurits<br />
Viron draamateatterin Kui me Moondsundi Vasseliga kreeka<br />
50<br />
Viron draamateatterin Paluu isän luo (1993)<br />
Gunnar Vaidla<br />
pähkleid kauplesime, siis ükski ei tahtnud osta<br />
(’Kun Moondsundin Vasselin kanssa yritimme myydä<br />
saksanpähkinöitä, mutta kukaan ei halunnut ostaa’,<br />
1999)
Change language