1 SYRJINTÄ SUOMESSA 2006 - Sosiaaliportti

SYRJINTÄ SUOMESSA 20061

Outi Lepola & Susan Villa (toim.)SYRJINTÄ SUOMESSA 20063

Syrjintä Suomessa 2006Toimittajat: Outi Lepola ja Susan VillaUlkoasu: Petteri LehtinenPaino: Hakapaino, HelsinkiPainovuosi: 2007ISBN 978-952-99667-2-1Kustantaja: Ihmisoikeusliitto rySyrjintä Suomessa 2006 -kirjan tuottamiseen on saatu tukea työministeriöltä, opetusministeriöltäja Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 -hankkeen varoista.4

Sis ällysOuti Lepola1. Johdanto 9Jukka Lehtonen2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä 182.1. Johdanto 182.2. Lapsuus ja nuoruus 232.2.1. Sukupuolittunut lapsuus 232.2.2. Nuorten tilanne ja tarpeet 272.3. Parisuhteet ja perheet 312.3.1. Moninaiset läheissuhteet 312.3.2. Lapsiperheet 342.4. Työelämä ja vapaa-aika 382.4.1. Työelämän syrjivät käytännöt 382.4.2. Vapaa-ajan valinnat ja syrjintä palveluissa 432.5. Sosiaali- ja terveyspalvelut 452.5.1. Tasavertainen asiakkuus 452.5.2. Hyvinvointi ja ikääntyneet 522.6. Yhteisö ja vastuu 55Juha-Pekka Konttinen3. Vammaisten syrjintä 663.1. Johdanto 663.1.1. Vammaisuudesta ja sen määrittelystä 663.1.2. Asenteista 683.1.3. Syrjinnän kieltävä Suomen lainsäädäntö vammaisuuden näkökulmasta 703.1.4. Vammaispolitiikan suunta 733.2. Vammaisten ihmisoikeudet 763.2.1. Vammaisten ihmisoikeussääntelyn kehitys 763.2.2. YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus 783.2.3. Vammaisten Ihmisoikeuskeskus 813.3. Vammaisten syrjintä käytännössä 823.3.1. Koulutus ja työ 823.3.2. Esteettömyys ja saavutettavuus 863.3.3. Asuminen 883.3.4. Osallistuminen, vapaa-aika ja urheilu 893.3.5. Riittävät palvelut 915

Outi Lepola1. JohdantoSyrjintä on ihmisten välisiin eroihin perustuvaa ei-hyväksyttävää erottelua.Tällaisen syrjinnän määritelmän esitti professori Martin Scheininvuosikymmen sitten julkaistussa kirjassa Vähemmistöt ja niidensyrjintä , jossa käsiteltiin laajasti erilaisten vähemmistöryhmien tilannettaSuomessa. 1 Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin on aika kootajälleen yksien kansien väliin katsaus monenlaisten ihmisten ja ryhmienkohtaamasta syrjinnästä. 2Syrjintä Suomessa 2006 -kirjassa käsitellään seksuaalisen suuntautumisenja sukupuolen moninaisuuteen liittyvää syrjintää, vammaistensyrjintää, etnisyyteen, kansalaisuuteen, kieleen ja uskontoon liittyvääsyrjintää sekä ikäsyrjintää. Pyrimme antamaan ajankohtaisen kuvansyrjinnästä Suomessa ja painotamme erityisesti vuoden 2006 tapahtumia.3Erotuksena aikaisempaan emme näe syrjintää nimenomaan ja vainvähemmistöjä koskevana ilmiönä. Kuka tahansa voi kokea syrjintää, jasyrjinnän ehkäiseminen on hyväksi koko yhteiskunnan toimivuudelle.Syrjinnän vastustaminen on yhdenvertaisuuden puolustamista, pyrkimistäsiihen, että ihmis- ja perusoikeudet sekä tasa-arvoinen ja oikeudenmukainenkohtelu toteutuvat jokaisen ihmisen kohdalla.Toisaalta olemme tietoisia siitä, että yhteiskunnan valtarakenteidenja historiallisten seikkojen vuoksi jotkut ihmiset kohtaavat syrjintäätodennäköisemmin kuin jotkut toiset. Ennakkoluuloisuus taitietämättömyys kohdistuu helpommin sellaisiin ihmisiin, jotka eivätsulaudu enemmistöihin tai keskivertoihin eri tilanteissa. Homoseksuaalisuusvoidaan nähdä olennaisesti toisenlaisena ja vähempiarvoisenakuin heteroseksuaalisuus, sen sijaan että molemmat nähtäisiin seksu-9

Syrjintä Suomessa 2006aalisen moninaisuuden kirjon ilmentyminä. Vammaisuuden voidaanajatella ilman muuta rajoittavan elämää tavoilla, joilla se ei rajoitatai joilla sen ei välttämättä tarvitsisi rajoittaa sitä. Kansalaisuudeltaantai etniseltä taustaltaan muiden kuin valtaväestöön kuuluvien oikeusosallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa voidaan kyseenalaistaa. Mahdollisuuksiaharjoittaa ”vieraiksi” katsottuja uskontoja tai puhua “vieraita”kieliä voidaan rajoittaa. Ikä puolestaan saattaa toimia eriarvoistavienkäytäntöjen perustana niin työelämässä, palvelujen saannissa kuinmielikuvienkin tasolla.Syrjintä on kielletty lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisissalaeissa. 4 Suomen perustuslaissa säädetään, että ”ketään ei saailman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän,alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan,vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. 5Syrjintä on kielletty myös rikoslaissa. Siinä syrjinnäksi määritelläänse, että ”elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa,virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikkajulkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävääsyytä 1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen taipoistaa hänet sieltä taikka 3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen taimuita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisenalkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden,sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon,yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnantai muuhun näihin rinnastettavan seikan perusteella” (11:9 §). Syrjintärikoksestavoidaan tuomita sakkoja tai vankeutta. Lisäksi rikoslaissakielletään erikseen työsyrjintä (47:3 §), joka on kielletty myös työsopimuslaissa(2:2 §). 6Tämän kirjan rajaukseen on painokkaimmin vaikuttanut yhdenvertaisuuslaki,joka tuli voimaan vuoden 2004 alussa. Yhdenvertaisuuslaissakielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän,kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan,vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun hen-10

1. Johdantokilöön liittyvän syyn perusteella. 7 Syrjintä Suomessa 2006 -kirjassaolemme pyrkineet käsittelemään edellä mainittuja syrjintäperusteitamahdollisimman laajasti, vaikkakaan emme ole yltäneet täysin kattavaanesitykseen – terveydentila, mielipide ja pääosin myös vakaumusjäävät tarkastelumme ulkopuolelle. Myös sukupuolinäkökulma on kirjassaesillä, erityisesti sukupuolivähemmistöjen syrjintää käsiteltäessä,mutta myös muiden syrjintäperusteiden läpileikkaavana tekijänä.Yhdenvertaisuuslaissa syrjinnäksi määritellään paitsi välitön syrjintä,myös välillinen syrjintä, häirintä sekä ohje tai käsky syrjiä. Välittömälläsyrjinnällä tarkoitetaan sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisamminkuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiinvertailukelpoisessa tilanteessa. Välillisellä syrjinnällä puolestaantarkoitetaan sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, perustetai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihinvertailun kohteena oleviin nähden. Häirinnäksi laissa kutsutaan henkilöntai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista jatosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen,halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. 8Olemme tässä kirjassa kiinnittäneet paljon huomiota juuri välilliseensyrjintään, sekä rakenteelliseen ja institutionaaliseen syrjintään.Emme siis ole rajoittaneet tarkasteluamme vain sellaisiin syrjintätapauksiin,joissa syrjinnän kohteeksi joutunut voisi nostaa menestyksellisenoikeusjutun, vaan käsittelemme syrjintää laajempana ilmiönä:ilmapiirinä, käytäntöinä ja olosuhteina, joita voidaan pitää syrjivinä.Syrjintää on myös toiminta, jonka vaikutuksesta ihmiset ilman hyväksyttävääperustetta joutuvat eri asemaan. 9 Ei ainoastaan tahallinenvaan myös tahaton syrjintä on huomionarvoista. Päätöksenteon taitoiminnan seurauksia koskeva tietämättömyys tai välinpitämättömyysvoi johtaa syrjivään lopputulokseen. 10 Esimerkiksi portaita ei yleensäole rakennettu taloihin siinä tarkoituksessa, että estettäisiin liikuntavammaistenpääsy taloon. Portailla on kuitenkin sellainen vaikutus, jane merkitsevät liikuntavammaisten itsenäisen toiminnan ja osallistumisenvoimakasta rajoittamista, ellei samanaikaisesti rakenneta esteettömiäkulkuväyliä.11

Syrjintä Suomessa 2006Timo Makkonen on todennut, että syrjinnän muodot ovat nykyaikanausein hienovaraisia ja peitettyjä, eikä niitä ole helppo osoittaatoteen. Oikeusjutuissa syrjinnän todistamisen tekee jonkin verran helpommaksijaetun todistustaakan periaate. 11 Jaetulla todistustaakallatarkoitetaan sitä, että jos syrjinnän kohteeksi joutunut pystyy esittämäänselvityksen, jonka perusteella voidaan olettaa, että syrjintäkieltoaon rikottu, väitetyn rikkojan on osoitettava, että niin ei ole tapahtunut.Yhdenvertaisuuslakiin on kirjattu jaetun todistustaakan periaate(17 §), mikä tekee syrjintäkanteiden ajamisen yhdenvertaisuuslain perusteellahelpommaksi kuin rikoslain perusteella, jolloin syytetyn eitarvitse osoittaa olevansa syytön. Yhdenvertaisuuslain tarkoituksenaonkin tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa (1 §). Siinäei kuitenkaan ole säädetty yhtä kattavaa ja tehokasta suojaa kaikkienlaissa mainittujen syrjintäperusteiden osalta. Lain soveltamisalaon huomattavasti muita perusteita laajempi etnisen alkuperän perusteellatapahtuvan syrjinnän osalta (2 §). Lisäksi etniseen alkuperäänperustuvaa syrjintää valvoo kaksi erityistä tahoa, vähemmistövaltuutettuja syrjintälautakunta (11 §). Vähemmistövaltuutetun tehtävänäon antaa syrjinnän kohteeksi joutuneelle ohjeita ja neuvoja, syrjintälautakuntataas käsittelee syrjintätapauksia ja voi määrätä sanktion syrjintäänsyyllistyneelle (12 - 13 §). Muiden syrjintäperusteiden osalta ei oleolemassa erityistä viranomaista, jonka tehtävänä olisi valvoa ja neuvoasekä käsitellä syrjintätapauksia. Ainoastaan työelämän osalta lain noudattamistavalvotaan kaikki syrjintäperusteet huomioon ottaen, mikäon määrätty työsuojeluviranomaisten tehtäväksi (11 §). 12Yhdenvertaisuuslain epätasapainoisuuteen vaikuttaa se, että sensäätämisen taustana on kaksi eri Euroopan unionin direktiiviä, direktiivirodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisenkohtelun periaatteen täytäntöönpanosta eli niin kutsuttu rotusyrjintädirektiivija direktiivi yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissakoskevista yleisistä puitteista eli työelämädirektiivi. 13 Jälkimmäisendirektiivin tarkoituksena on uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden,iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syr-12

1. Johdantojinnän torjuminen, mutta sen soveltamisala rajoittuu nimensä mukaisestityön tai itsenäisen ammatin harjoittamiseen, ammatilliseenkoulutukseen, työoloihin ja -ehtoihin sekä jäsenyyteen työntekijä ja-antajajärjestöissä. 14 Rotusyrjintädirektiivin soveltamisalaan kuuluvatedellisten lisäksi sosiaaliturva ja terveydenhuolto, sosiaalietuudet, koulutusja palvelut sekä tavaroiden ja palveluiden saatavuus, mukaanlukien asuminen. Sitä kuitenkin sovelletaan vain rotuun tai etniseenalkuperään perustuvaan syrjintään. 15 Eri syrjintäperusteiden eriarvoistaasemaa lainsäädännössä, valvonnassa ja oikeuskäytännöissä käsitelläänlaajemmin luvussa 6, missä myös esitetään parannusehdotuksiatilanteeseen.Syrjinnän käsitettä muistuttaa läheisesti käsite syrjäytyminen, janiillä on liittymäkohtia toisiinsa myös ilmiöinä. Ne ovat kuitenkin kaksieri asiaa, eikä käsitteiden välinen yhteys ole suoraviivainen. Syrjäytymisellätarkoitetaan joutumista marginaaliseen asemaan yhteiskunnassa,huono-osaisuutta eri elämän aloilla. Syrjäytymisen riskitekijöinä pidetäänyleisesti työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huonoksi koettuaterveyttä ja ystävien puutetta. 16 On ilmeistä, että syrjintä voi johtaasyrjäytymiseen ja että se voi ainakin olla yksi syrjäytymisen osatekijä.Esimerkiksi työhönotossa ilmenevän syrjinnän seurauksena joihinkinryhmiin kuuluvat ihmiset jäävät työttömiksi muita todennäköisemmin,ja sekä työttömyys sinänsä että syrjintäkokemus ovat omiaan altistamaanheidät syrjäytymiselle. Rakenteellinen syrjintä ja syrjäytymineneivät ilmiöinä ole kovinkaan kaukana toisistaan. Tässä kirjassatavoitteenamme ei ole käsitellä syrjäytymistä sinänsä tai koko laajuudessaan,mutta sivuamme sitä väistämättä joiltain osin, kun tarkastelemmesyrjintää yhteiskunnassa.Kirjan seuraavan luvun (2) aiheena on seksuaalisen suuntautumisenja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä. Seksuaalisen suuntautumisenmoninaisuudella viitataan siihen, että ihminen voi halutamuodostaa rakkaussuhteen samaa tai eri sukupuolta olevan henkilön,kumman tahansa tai ei kummankaan kanssa. Sukupuolen moninaisuudellapuolestaan tarkoitetaan sitä, että ihminen voi kokea olevansanainen tai mies, sekä nainen että mies tai ei kumpikaan. Sukupuolivä-13

Syrjintä Suomessa 2006hemmistöjä ovat intersukupuoliset, transsukupuoliset, transvestiitit jatransgender-ihmiset. 17 Seksuaalivähemmistöihin taas kuuluvat biseksuaalitja homoseksuaalit, joista naisia yleensä kutsutaan lesboiksi jamiehiä homoiksi. Näiden ryhmien asemassa on viime vuosina tapahtunutpaljon muutoksia, jotka ovat edistäneet heidän oikeuksiaan jatasa-arvoaan. Kuitenkin edelleen muun muassa työelämässä, vapaaajanvietossasekä sosiaali- ja terveyspalveluissa esiintyy heitä syrjiviäkäytäntöjä. Lasten ja nuorten kehitykseen vaikuttavat sukupuoli- jaseksuaalivähemmistöjä syrjivät mallit. Parisuhteita ja perhe-elämäärajoittavat syrjivät, heteronormatiiviset rakenteet. Luvun on kirjoittanuttutkija, VTT Jukka Lehtonen.Luvussa 3 käsitellään vammaisten syrjintää. Vammaisia ei voidapitää yhtenäisenä ryhmänä, vaan eri vammat saattavat rajoittaa eritavalla yksilöiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan.Vammaisuuden tai vaikeavammaisuuden käsitteet eivät ole yksiselitteisiä,sillä kysymyksessä on aina yksittäistapauksessa tehtävä yksilöllinenarviointi eikä yleispätevien määrittelyjen tekeminen, esimerkiksi tiettyynvammaryhmään kuulumisen perusteella, ole käytännössä mahdollista.Vammaisuuden ja vaikeavammaisuuden määrittelyä tai rajanvetoaei voida perustaa yksistään diagnoosiin, ikään, lääkärin arvioontai yhteiskunnalliseen asemaan, vaan sen pitäisi painottua lähinnä toiminnallistenrajoitusten selvittämiseen, kuvaamiseen ja vamman pysyvyydenarviointiin sekä myös vammaisen henkilökohtaisten mielipiteidenhuomioimiseen. Vammaisuuden perusteella tapahtuvasta syrjinnästäon kirjoitettu Suomessa vähän, mutta vammaisten syrjintä onvarsin arkipäiväinen ilmiö. Vaikka vammaisjärjestöt arvioivat yleisenilmapiirin muuttuneen myönteisemmäksi vammaisia ja vammaisuuttakohtaan, yhteiskunnallisella tasolla nähdään edelleen paljon asenteellistaja rakenteellista esteellisyyttä. Syrjintää ja eriarvoiseen asemaanasettamista esiintyy runsaasti niin työelämässä, koulutuksessa, yksityisyyteenja koskemattomuuteen liittyvissä asioissa, elinympäristön rakenteissaja palveluissa. Varsinkin välillinen tai rakenteellinen syrjintäon tavanomaista. Luvun kirjoittaja on Kynnys ry:n projektipäällikkö,lakimies Juha-Pekka Konttinen.14

1. JohdantoLuvussa 4 käsitellään etnisyyteen, kansalaisuuteen, kieleen ja uskontoonliittyvää syrjintää. Kuten edellä todettiin, etnisen syrjinnänvalvontaan ja torjuntaan on olemassa muita syrjintäperusteita enemmänkeinoja ja toimijoita. Näiden toimijoiden välityksellä on myösmahdollista kerätä tietoa syrjintätapauksista niin määrällisesti kuinsisällöllisestikin. Luvussa esitellään näitä toimijoita sekä tietoa etnisestäsyrjinnästä vuoden 2006 osalta. Erityisenä etniseen syrjintäänliittyvänä kategoriana käsitellään rasistista rikollisuutta. Lisäksi pohditaankansalaisuuteen, uskontoon ja kieleen liittyviä syrjiviä ilmiöitä.Nämä voivat olla samanaikaisesti tulkittavasti etniseksi syrjinnäksi,vaikkakaan eivät aina liity siihen. Luvussa käsitellään niin Suomessaasuvien ulkomaalaisten kuin myös perinteisten vähemmistöjen kohtaamaasyrjintää. Lukuun ovat kirjoittaneet projektipäällikkö, VTTOuti Lepola, tutkija, VTM Mikko Joronen ja projektikoordinaattori,TM Milla Aaltonen.Luvun 5 aiheena on ikäsyrjintä, joka voi kohdistua niin lapsiin,nuoriin, keski-ikäisiin kuin vanhoihinkin. Ikäsyrjinnän eri muodotläpäisevät elämänalat ja tilanteet usein vaikeasti tunnistettavin tavoin.Tutkimusta ikäsyrjinnästä on Suomessa toistaiseksi tehty vähän. Viimevuosina väestön ikääntyminen on kuitenkin nostanut ikäsyrjinnänaiempaa aktiivisemman julkisen keskustelun kohteeksi. Keskustelussaikäsyrjintä on useimmiten liitetty ikääntyviin ihmisiin ja erityisesti työelämänkäytäntöihin. Syrjintää työelämässä kokevat kuitenkin useinmyös nuoret. Julkista keskustelua ovat niin ikään herättäneet vanhustenhuoltoonliittyvät epäkohdat, joihin usein liittyy niin välitöntä kuinvälillistäkin syrjintää. Työelämän sekä hoivapalvelujen lisäksi luvussapohditaan osallisuuteen ja vaikuttamiseen, arjen ympäristöön ja vuorovaikutukseensekä kulttuuriin liittyvää ikäsyrjintää. Luvun kirjoittajatovat professori Jyrki Jyrkämä Jyväskylän yliopistosta ja dosenttiPirjo Nikander Tampereen yliopistosta.Luvussa 6 pohditaan moniperusteista syrjintää, millä yleensä tarkoitetaansitä, että jotakuta syrjitään useamman kuin yhden tekijänvuoksi. Haluamme nostaa esiin muitakin näkökulma moniperusteisuuteen,niin käsitteen kuin käytännön tasolla, ja esimerkkejä ihmis-15

Syrjintä Suomessa 2006ten moninaisista tilanteista tuodaan esiin myös aiemmissa luvuissa.Lisäksi luvussa 6 kommentoidaan syrjinnän seurannan tämänhetkistätilaa ja tehdään ehdotuksia seurannan sekä valvonnan järjestämiseksitulevaisuudessa.Kirjan liiteosaan on listattu ajankohtaista tietoa syrjintään liittyvästäkirjallisuudesta, projekteista, lainsäädännöstä sekä kansallisistaja kansainvälisistä valvontaelimistä.Kirja ilmestyy Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna2007. Sen tuottamiseen on saatu rahoitusta teemavuosihankkeenvaroista sekä työministeriöltä ja opetusministeriöltä. Kirjahankeon toteutettu Ihmisoikeusliiton aloitteesta ja sen johdolla, yhteistyökumppaneinaovat olleet Seta ry ja Kynnys ry. Kirjan ovat toimittaneetSusan Villa ja Outi Lepola. Kiitämme rahoittajatahoja sekä kaikkianiitä lukuisia henkilöitä, jotka ovat luovuttaneet tietoja kirjaa varten jakommentoineet käsikirjoitusta.1 Scheinin, Martin (1996 ). ”Mitä on syrjintä”, s. 7 - 8. Teoksessa Dahlgren, Taina, Juhani Kortteinen, K. J. Lång,Merja Pentikäinen ja Martin Scheinin (toim.): Vähemmistöt ja niiden syrjintä. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.2 Suppeamman katsauksen etnisen alkuperään, uskontoon, ikään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseenperustuvasta syrjinnästä Suomessa on viimeksi esittänyt Timo Makkonen teoksessa Syrjinnän vastainen käsikirja(2003), ss. 28 - 38. Helsinki: IOM, Regional Office for the Baltic and Nordic States.3 Ihmisoikeusliitto on julkaissut useampana vuonna aiemmin raportin rasismista ja etnisestä syrjinnästä, minkävuoksi erityisesti kyseisessä luvussa pitäydytään tiukasti vuoden 2006 asioiden käsittelyssä. Muissa luvuissa aikarajauson hieman väljempi.4 Timo Makkonen (2003) on käsitellyt näitä sopimuksia ja lakeja laajasti teoksessaan Syrjinnän vastainen käsikirja,ss. 42 - 132. Helsinki: IOM, Regional Office for the Baltic and Nordic States.5 Laki Suomen hallitusmuodon muuttamisesta 969/1995, 5 §.6 Rikoslaki 39/1889; Työsopimuslaki 55/2001.7 Yhdenvertaisuuslaki 21/2004, 6 §. Yhdenvertaisuuslain ilmaus ”sukupuolinen suuntautuminen” on harhaanjohtava,yleensä käytetään ilmaisua ”seksuaalinen suuntautuminen”. Ilmeisesti yhdenvertaisuuslain tulevissa muutoksissaon tarkoitus käyttää jälkimmäistä käsitettä.8 Yhdenvertaisuuslaki 21/2004, 6 §.9 Scheinin, Martin (1996). ”Mitä on syrjintä”, s. 7 - 8. Teoksessa Dahlgren, Taina, Juhani Kortteinen, K. J. Lång,Merja Pentikäinen ja Martin Scheinin (toim.): Vähemmistöt ja niiden syrjintä. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.10 Makkonen, Timo (2003). Syrjinnän vastainen käsikirja, s. 19. Helsinki: IOM, Regional Office for the Baltic andNordic States.11 Makkonen, Timo (2007). Measuring discrimination. Data Collection and EU Equality Law, s. 6. Luxemburg: EuropeanCommunities.12 Yhdenvertaisuuslaki 21/2004.13 Direktiivejä on esitelty laajemmin teoksissa Makkonen, Timo (2003). Syrjinnän vastainen käsikirja, ss. 74 - 80.Helsinki: IOM, Regional Office for the Baltic and Nordic States; European Commission, Directorate-General for16

1. JohdantoEmployment, Social Affairs and Equal Opportunities (2007). European Handbook of Equality Data, ss. 15 - 17.Luxembourg: European Communities.14 Direktiivi 2000/78/EY, 1. ja 3. artikla.15 Direktiivi 2000/43/EY, 1. ja 3. artikla.16 Perhoniemi, Riku ja Inga Jasinskaja-Lahti (2006). Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla, s. 68.Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.17 Transsukupuolisten syrjintä on huomioitu myös tasa-arvolaissa, ja tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa sen puolesta,että laki suojaa sukupuolivähemmistöjä.17

Syrjintä Suomessa 2006Jukka Lehtonen2. Seksuaalisen suuntautumisen jasukupuolen moninaisuuteenliittyvä syrjintä2.1. JohdantoIhmisen seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyy kirjo, joka jää kulttuurissausein huomiotta Suomessa. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudellaviitataan siihen, että ihmiset ovat seksuaalisesti suuntautuneitamonin tavoin: ihminen voi olla kiinnostunut muodostamaan rakkaustaiseksisuhteen miehen, naisen, joko miehen tai naisen kanssa tai eikummankaan kanssa. Sukupuolen moninaisuudella viitataan siihen, ettäihminen kokee ja ilmaisee sukupuoltaan monin tavoin: ihminen voikokea olevansa mies, nainen, sekä mies että nainen, tai hän voi kokea,ettei ole kumpikaan. Ihminen voi ilmaista itseään miehenä, naisena,molempina, toisinaan miehenä ja toisinaan naisena tai ei kumpanakaan.Ruumiillisestikaan ihmiset eivät jakaannu yksiselitteisesti kahtia,kuten silloin kun yksilön fyysiset, sukupuolta määrittelevät tekijäteivät ole yksiselitteisesti miehen tai naisen. Kaikki ihmiset sijoittuvatosaksi sekä seksuaalisuuden että sukupuolen moninaisuutta, joissatasoja on useita, eikä yksilöllisten kokemusten painoarvoa voi ollakorostamatta.Sukupuolen moninaisuuden tekevät näkyväksi erityisesti naiset,miehet ja muut ihmiset, jotka haastavat kaksijakoista sukupuoliajattelua.Tällaisia ihmisiä ovat intersukupuoliset sekä transihmiset elitranssukupuoliset, transvestiitit ja transgender-ihmiset, jotka kuuluvatsukupuolivähemmistöihin. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lesbot,homot ja biseksuaalit. Osa ihmisistä, joilla on rakkaus- ja seksisuhteitaomaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa, eivät määritteleitseään edellä mainituilla käsitteillä. Suomessa on edelleen merki-18

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintätyksellistä puhua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Käsitteillävoidaan tuoda esiin se, että hetero-oletukselle ja sukupuolinormatiivisuudellepohjautuvassa yhteiskunnassa osa ihmisistä on epätasa-arvoisessaasemassa. 1Heteronormatiivisuudeksi kutsutaan ajattelu- ja asennoitumistapaa,joka kieltäytyy näkemästä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenkirjoa ja joka arvottaa yhdenlaista sukupuolen ja seksuaalisuudenilmaisu- tai kokemistavan toista paremmaksi. Siihen sisältyy normatiivinenheteroseksuaalisuus ja sukupuolinormatiivisuus, joiden mukaanmaailmassa ajatellaan olevan vain joko naisia tai miehiä. Miesten pitääolla ”oikealla” tavalla miehekkäitä ja naisten ”oikealla” tavalla naisellisia.Heteronormatiivisen ajattelun mukaan sukupuoliryhmät ovat sisäisestiyhtenäisiä mutta keskenään vastakkaisia ja hierarkkisia niin, ettämiehet ja mieheys nähdään arvokkaampana kuin naiset ja naiseus.Miesten heteroseksuaalisen miehisyyden ja naisten heteroseksuaalisennaisellisuuden normaaliutta korostetaan ja niiden ymmärretäänjohtuvan biologiasta. Muunlaisten seksuaalisuuksien tai sukupuoltenolemassaolo kielletään tai niitä pidetään heteroseksuaalisuutta ja kaksinapaiseensukupuolijärjestykseen perustuvia vaihtoehtoja huonompina.2Tässä artikkelissa aiheina ovat seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuteen liittyvä syrjintä ja sitä aiheuttavat käytännöterityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Heteronormatiivistenkäytäntöjen ja rakenteiden takia vähemmistöihinkuuluvat ovat suurimmassa riskissä joutua syrjityiksi. Se, ettei moninaisuuttaoteta huomioon tai heteronormatiivisuutta ehkäistä, vaikuttaakaikkien ihmisten hyvinvointiin heikentävästi. Monet artikkelissa esitetyttoimenpide-ehdotukset edistävätkin kaikkien Suomessa asuvienhyvinvointia ja tasa-arvoa.19

Syrjintä Suomessa 2006Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät käsitteetja arviot heidän lukumäärästäänSukupuolivähemmistöt:Intersukupuoliseksi kutsutaan henkilöä, jolla synnynnäisesti fyysisesti sukupuoltamäärittelevät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen. Aina intersukupuolisuuttaei huomata vauvana, vaan se saattaa tulla näkyviin vasta murrosiässätai aikuisena. Intersukupuoliset voivat kokea sukupuolensa monin tavoin.Intersukupuolisiksi määriteltäviä vauvoja syntyy Suomessa vuosittain noin kaksikymmentä.Transsukupuolinen henkilö kokee voimakasta ristiriitaa sukupuolikokemuksessaansuhteessa ruumiillisiin sukupuolipiirteisiin ja häneen kohdistettuihin sukupuoliodotuksiin.Transsukupuoliset naiset (transnaiset) syntyvät ruumiiltaan pojiksi, muttatuntevat olevansa naisia ja haluavat muiden kohtaavan heidät naisina. Transsukupuolisetmiehet (transmiehet) syntyvät ruumiiltaan tytöiksi, mutta tuntevat olevansamiehiä ja haluavat muiden kohtaavan heidät miehinä. Sukupuoliristiriita on mahdollistaratkaista lääketieteellisellä naisellistavalla tai miehistävällä sukupuolenkorjaushoidolla.Transsukupuolisia ihmisiä on Suomessa arviolta useita satoja.Transvestiitit ovat suomalaisessa kulttuurissa tavallisesti miehiä, jotka haluavattuoda toisinaan naiseuttaan ilmi pukeutumalla ja eläytymällä naiseksi. Transvestisuudessasaman henkilön kokonaispersoonaan kuuluu yhtä aikaa sekä mieheyttäettä naiseutta. Transvestiittejä on Suomessa arviolta noin 50 000. Suurin osa heistäon miehiä, mutta on olemassa myös naistransvestiitteja.Transgender-termillä on kuvattu henkilöitä, joilla on kokemus itsestä sekänaisena että miehenä tai jotka kokevat elävänsä sukupuoliryhmien välillä taiulkopuolella. Transgender saattaa kokea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaanmäärittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä miehisenä ja naisellisena pidettyäruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä. Heillä ruumiillisia sukupuoliominaisuuksiamuuttavien hoitojen tarve on yksilöllistä. Heidän lukumäärästään ei ole selkeitäarvioita.Seksuaalivähemmistöt:Seksuaalivähemmistöihin (ei-heteroseksuaaliset) kuuluvat lesbot, homot ja biseksuaalit.Kaikki ihmiset, joilla on rakkaus- ja seksisuhteita omaa sukupuolta olevienihmisten kanssa, eivät nimeä itseään edellä mainituilla käsitteillä. Seksuaalivähemmistöihinkuuluvia on arviolta 5–15 prosenttia väestöstä.20

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäKirjoa lisää se, että ihmiselämän aikana ajattelu ja tunteet sekä käyttäytyminenvaihtelevat: lapsena, nuorena, aikuisena ja vanhuksenaseksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli saavat erilaisia merkityksiäja sisältöjä. Eri maissa ja eri aikoina seksuaalisuuteen ja sukupuoleenon liitetty erilaisia merkityksiä, ja maan eri osissa koetaan niihinliittyviä tekijöitä eri tavoin. Asuinalueittain vaihtelee se, millaista onelää ei-heteroseksuaalina tai transihmisenä ja millaisia mahdollisuuksiaomalle elämälle tarjoutuu. Moninaisuutta lisää se, että seksuaaliseensuuntautumiseen ja sukupuoleen kietoutuvat muut lähtökohdat:sosioekonomiset, uskonnolliset, kulttuuriset ja terveyteen tai mahdollisestivammaisuuteen liittyvät tekijät ovat rakentamassa ihmisen tapaanähdä mahdollisuutensa ja itsensä seksuaalisena ja sukupuolisenaolentona.Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat erillisiä ryhmiä, vaikkahistorian aikana ne on liitetty varsinkin lääketieteessä yhteen. Molempiinryhmiin kuuluvia ihmisiä on leimattu sairaiksi ja psyykkisestihäiriintyneiksi. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuttakuvaavat käsitteet (hetero-, homo-, biseksuaalisuus, transvestisuusym.) on otettu laajempaan käyttöön noin sata vuotta sittenerityisesti lääketieteellisessä keskustelussa. Tällöin erilaiset seksuaaliluokittelutkuvasivat ihmisten seksuaalisen halun kohteita ja sukupuolenkokemisen tapoja perversioiden ja häiriöiden näkökulmasta.Perinne linkitti erilaiset ilmiöt yhteen nimenomaan seksuaalisuudenja seksikäyttäytymisen näkökulmista. Tässä ajattelussa korostui se, ettäheteroseksuaalisuus ja oikeaoppinen sukupuolen omaksuminen jailmaisu näyttäytyivät ainoina oikeina, terveinä ja psyykkisesti ehyinämalleina. Ajattelutapaa tukivat Suomessa ja muualla uskonnollinen käsityssynneistä sekä rikolliseksi leimaaminen juridiikassa. Kummassakinesiintyi samantapainen näkemys siitä, että vain heteronormatiivisenmallin mukainen käytös oli hyväksyttävää. Tämä perinne vaikuttaavoimakkaasti edelleen suomalaisessa kulttuurissa ja arjen käytännöissä.3Seksuaalisuuden sijasta merkityksellinen yhdistävä tekijä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen välillä on sukupuoli. Seksuaalisen21

Syrjintä Suomessa 2006suuntautumisen kannalta oleellista on rakkauden ja halun kohteensukupuoli. Sukupuolivähemmistöjen osalta oleellista on sukupuolenkokemus ja ilmaisu. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteiskunnallistaasemaa ajateltaessa keskeisempää onkin kiinnittää huomiotasukupuoleen kuin seksuaalisuuteen. Mitä sukupuolta lapsenvanhemmat voivat olla, kumman sukupuoliryhmän edustajan kanssasaa solmia avioliiton, mitä miehiltä ja naisilta odotetaan työmarkkinoilla,tiedotusvälineissä ja ihmissuhteissa? Monet lesboille, homoilleja biseksuaaleille keskeiset ihmisoikeuskysymykset paikantuvat sukupuoleenliittyviin teemoihin. Transihmisillä ja intersukupuolisilla henkilöilläsukupuoli on selvästi taisteluareena: kuka saa päättää ruumiistani,millaista sukupuolta voin ilmaista, kuinka tulen kohdelluksi siinäsukupuolessa, jonka koen omakseni?Viime vuosina Suomessa on tapahtunut paljon muutoksia, jotka ovatedistäneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksiaja tasa-arvoa muiden kansalaisten kanssa. Perustuslaki perusteluineen(2000), työsuojelulaki (2001) ja yhdenvertaisuuslaki (2004) korostavatkaikki ihmisten tasavertaisuutta seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.Ne vahvistavat aiempia rikoslain (1995) ja hallitusmuodon(1995) syrjintäkieltoja ja tasavertaisuuskantoja. Vuonna 2005 uudistettutasa-arvolaki perusteluineen puolestaan vahvistaa sukupuolivähemmistöjenja erityisesti transsukupuolisten tasa-arvoisuutta. Näidenlainsäädäntöuudistusten vaikuttimena ovat olleet osittain Euroopanunionin direktiivit ja työsuojeluoikeusistuimen päätökset. Laki transseksuaalisenhenkilön sukupuolen vahvistamisesta (2003) selkeyttitranssukupuolisten asemaa sekä helpotti nimen ja henkilötunnuksenmuuttamista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä. Laki rekisteröidystäparisuhteesta (2002) puolestaan edisti samaa sukupuolta olevienparien asemaa suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin. Vuonna2006 hyväksytty laki sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossajätti mahdollisuuden naispareille ja itsellisille naisille hankkiahedelmöityshoitoja niitä tarjoavilta klinikoilta. Myös muut päätöksetja suositukset, joilla on pyritty edistämään samaa sukupuolta olevienrekisteröityneiden parien ja näiden muodostamien perheiden lasten22

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäasemaa, ovat vaikuttaneet käytäntöjen muuttumiseen entistä oikeudenmukaisemmiksi.Lainsäädännön uudistaminen ja siihen liittyvämelko laaja julkisuus ovat lisänneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvien oikeuksien huomioimista ja parantaneet heidän asemaansayhteiskunnassa. 4Keskeinen ongelma seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemanja heihin kohdistuvan syrjinnän kartoittamisessa on tiedon puute. Väkivallasta,hoitokäytäntöihin ja asiakaspalvelutilanteisiin liittyvistä ongelmistatai niiden selvittelyistä poliisin toiminnassa ja oikeusistuimissaei ole koottu rekisterejä tai selvityksiä 5 . Tutkimusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjentilanteesta ja syrjinnän kohtaamisesta tai ehkäisystäon tehty hyvin vähän. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaatyöelämässä ja perheiden kohtaamia ongelmia palvelujärjestelmissäon kartoitettu viime vuosina, mutta vähemmistöjen kohtaamaaväkivaltaa tai syrjintää työelämän ulkopuolella ei ole tutkittu 6 .Syrjintää ja siihen liittyviä rakenteita ja prosesseja kuvataan artikkelissaeri teemojen kautta 7 . Näitä ovat lapsuus ja nuoruus, parisuhteetja perheet, työelämä ja vapaa-aika, sosiaali- ja terveyspalvelut sekävastuu oikeudenmukaisuutta edistävistä toimista. Kaikissa luvuissa tarkastellaansyrjintää sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin kuuluvienettä heidän läheistensä kannalta. Läpileikkaavina näkökulminaovat elämänkaari ja arjen käytännöt. Artikkelissa analysoidaanheteronormatiivisuutta, joka heijastuu rakenteisiin, käytäntöihin japrosesseihin, sekä esitetään suosituksia toimenpiteiksi, joilla tilannettavoisi muuttaa moninaisuuden aidosti ja tasavertaisesti kohtaavaksi.2.2. Lapsuus ja nuoruus2.2.1. Sukupuolittunut lapsuusSynnyttyään tai jo raskauden aikana yleensä lääkäri luokittelee lapsenjoko tytöksi tai pojaksi sukupuolitettujen fyysisten ominaisuuksien perusteella.Osalla lapsista on kuitenkin ruumis, joka ei selvästi ole ty-23

Syrjintä Suomessa 2006töksi tai pojaksi määriteltävä, vaan ulkoiset sukuelimet ovat ristiriidassasukurauhasten tai kromosomien perusteella määritetyn sukupuolenkanssa. Tällöin kyse on intersukupuolisuudesta, joka voi ollamonentyyppistä 8 . Osalle intersukupuolisista lapsista annetaan lääketieteellisiähoitoja ja tehdään kirurgisia toimenpiteitä terveydellisistäsyistä ja osalle myös muita toimenpiteitä (kosmeettiset leikkaushoidot),joilla heidän ruumistaan muokataan vastaamaan kulttuurin sukupuolijaottelua.Tässä yhteydessä keskeisiä ongelmia ovat, kuka saa päättäälapsen ruumiista ja minkälaisia vaikutuksia kosmeettisilla hoidoillaon lapselle. Ihmisoikeusongelmana intersukupuolisille lapsille tehtyjäkosmeettisia kirurgisia toimia voi verrata tyttöjen ympärileikkaukseen,jota yleisesti pidetään suurena ihmisoikeusloukkauksena.Päätöksiä hoitotoimista tekee lääkäri vanhempien suostumuksellailman lapsen mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Koska tilanne on lapsenvanhemmille usein järkyttävä, saattaa lääkäri välttää yksityiskohtaisentiedon antamista lapsen tilasta tai vanhemmille voi olla hankalaakohdata lapsen moninaista sukupuolta ja pohtia eri vaihtoehtoja. Leikkauksiatehdään usein hyvin varhaisessa vaiheessa vauvoille, jotenheidän persoonaansa ei ole mahdollista ottaa huomioon. Usein lapsi,jolla on riittävän suuri penistä muistuttava elin, muokataan miehiseksi,mutta muussa tapauksessa lapsesta muokataan naisinen, koskase on kirurgisesti helpompi toteuttaa 9 . Suomessa vanhanmallinen käytäntöhoitotoimien osalta jatkuu, vaikka uudempi ajattelutapa on voimistunut.Sen mukaan lapselle tehdään mahdollisia kirurgisia hoitotoimiasukupuolen muokkaamiseksi vasta myöhemmällä iällä, jolloinlapsen kehityksestä voi päätellä, suuntautuuko hän tytöksi tai pojaksikäytökseltään ja piirteiltään. Kirurgiset hoitotoimet voidaan myös jättääkokonaan tekemättä.Useille intersukupuolisille lapsille tai nuorille omaan sukupuoleenliittyvä ominaispiirre selviää vasta myöhemmin, joskus vasta aikuisena.Heiltä usein salataan intersukupuolisuus, vaikka se olisi lääkärien taivanhempien tiedossa. Murrosiässä osalle intersukupuolisista teema tuleeajankohtaiseksi, kun he pohtivat, miksei kuukautiset käynnisty,mikseivät heidän rintansa eivät kasva tai miksi ne kasvavat, miksi pi-24

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintätuuskasvu pysähtyy ja miksi he kokevat ruumiinsa omituiseksi. Osalapsista, jotka on kasvatettu tytöiksi, huomaa murrosiässä itselläänpojan ominaispiirteitä, tai toisin päin. Monet heistä ovat käyneet toistuvastilääkärin tarkastuksissa ja erilaisissa hoidoissa ja useilla heistäon kielteisiä kokemuksia näistä hoitotilanteista. 10 Osalle intersukupuolisistaon jäänyt hoitotilanteista syviä traumoja, joita voi verrata ruumiillisenkoskemattomuuden loukkauksiin ja hyväksikäyttötilanteisiinliittyviin traumatisointeihin.Ennen kuin radikaaleja sukupuolen vahvistamiseen tähtääviä hoitopäätöksiätehdään, intersukupuolisten lasten ja nuorten sekä heidänvanhempiensa pitää olla tietoisia päätöksistä ja niiden perusteluistasekä kyetä rauhassa perehtymään intersukupuolisuuteen ja erilaisiinhoitovaihtoehtoihin. Heidän täytyy saada tukea ja tietoa. Suositeltavaaon, että lapsista tehtyjä hoitopäätöksiä edeltää lapsen sukupuoleenliittyvän kehityksen vuosia jatkuva seuranta ja murrosikäisistä nuoristatehdyissä päätöksissä pitää kuunnella ensisijassa nuorta itseäänja kunnioittaa hänen oikeuttaan päättää omasta ruumiistaan. 11Lasten ruumiillisten ominaisuuksien perusteella heitä aletaan kasvattaatyypillisesti joko poikina tai tyttöinä. He saavat sukupuolestakertovan henkilötunnuksen ja samalla juridisen sukupuolen sekä sukupuolestakertovan nimen. Heitä aletaan kohdella tyttöinä tai poikina,mikä heijastuu siihen, miten heidät puetaan, miten heidät kohdataanvuorovaikutuksessa ja millainen käyttäytyminen heille sallitaan ja mitäpidetään ongelmallisena. Lapset oppivat pitämään sukupuolierotteluamerkitsevänä, ja monille lapsille tulee tärkeäksi jossain lapsuudenvaiheessa määritellä itsensä selkeästi joko tytöksi tai pojaksi. Monetlapset oppivat näkemään sukupuolierottelun keskeisenä vertaisryhmässä,vaikka heidän vanhempansa eivät välttämättä painostaisikaanheitä omaksumaan tietynlaista sukupuolimallia. Monet transsukupuolisetaikuiset ja osa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista aikuisista onkertonut tutkimuksissa, että he ovat kokeneet lapsuudessa tiukat sukupuoliroolituksetja -ryhmitykset ahdistavina. Monet transsukupuolisetovat jo varhaislapsuudessa kokeneet ristiriidan heidän oman kokemuksensaja heihin kohdistetun sukupuoliodotuksen välillä 12 .25

Syrjintä Suomessa 2006Lapset, jotka haastavat käytöksellään (esimerkiksi pukeutumisella,leikeillä ja tyyleillä) odotettua sukupuolta, kohtaavat vaihtelevaa suhtautumistaaikuisten ja toisten lasten taholta. Nykyään monet vanhemmatantavat lapsensa leikkiä monipuolisia leikkejä sukupuolijaottelujahaastaen. Usein vanhemmat joutuvat pohtimaan lapsen mennessä päiväkotiintai kouluun, miten lapsi voisi omaksua perinteisemmän sukupuolityylin,jottei häntä kiusattaisi tai jottei hän jäisi ilman ystäviä.Neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja muissa palveluissa ei ole erityisestihuomioitu sukupuoleltaan erilaisten lasten kohtaamista ja tehtytilaa tälle moninaisuudelle. Vanhempia ei osata tukea lapsen sukupuolikokemuksenja ilmaisun hyväksymisessä, eikä aihepiiristä ole useinriittävästi tietoa.Koulukiusaaminen sisältää usein sukupuoleen ja seksuaalisuuteenliittyviä käytäntöjä. Nimittelyyn, kiusaamiseen ja häirintään voi sisältyämonenlaisia seksualisoituja ja sukupuolittavia tekoja. Lapsia voidaanhuoritella ja homotella. Heidän ruumiiseensa liittyviä piirteitä,pukeutumista, ääntä, eleitä, liikkumistyylejä ja puhetapoja voidaan pilkata.Heidän kiusaamisensa voi olla eristämistä, vähättelyä ja syyllistämistä.Vaikka kuka tahansa voi joutua seksuaalisen tai sukupuolisenkiusaamisen ja nimittelyn kohteeksi, suuressa riskissä ovat lapsetja nuoret, jotka sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisullaan rikkovatkouluyhteisössä sallittuja rajoja. Monilla ei-heteroseksuaalisilla ja transnuorillaon kokemuksia kouluväkivallasta ja nimittelystä 13 . Usein kouluyhteisönaikuisilla ammattilaisilla ei ole valmiuksia, koulutusta taiyhteisiä pelisääntöjä seksuaalisen ja sukupuoleen liittyvän väkivallankohtaamiseen ja ehkäisyyn. Homottelun, huorittelun ja sukupuoleenperustuvan häirinnän merkitystä saatetaan vähätellä tai jättää huomaamatta.Koulukiusaamista kartoittavat keskeiset tutkimukset ja hankkeeteivät ole riittävästi käsitelleet kiusaamista seksuaalisuuden ja sukupuolennäkökulmista. Vuonna 2005 uudistettu tasa-arvolaki ei sisällävaatimusta seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnänkiellon ja ehkäisyn sisältävästä tasa-arvosuunnitelmasta peruskoulussa.Lainsäädännön yhteydessä se päätettiin ulottaa vain opistoastee-26

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäseen, lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Tätä perusteltiin sillä,ettei lasten maailmaa pidä seksualisoida liian varhain. 14Intersukupuolisten hoitokäytäntöjen modernisoinnin lisäksi pitäälasten ja vanhempien kanssa toimivia opetus-, sosiaali- ja terveysalanammattilaisia kouluttaa ja tiedottaa. On perustettava erityinen neuvontapiste,jonka tehtävänä on neuvoa ja konsultoida sukupuoleltaanmoninaisten tai erityisten lasten ja nuorten asioissa. Kohdejoukkonaolisivat tällöin paitsi lasten ja nuorten kanssa toimivat työntekijät jaopettajat myös heidän vanhempansa sekä lapset ja nuoret itse. Neuvontapisteentehtävänä olisi koota aihepiirin asiantuntijuus ja laatiaeri ryhmille ja tarkoituksiin soveltuvaa aineistoa sekä aktiivisesti kehittäälapsille ja nuorille suunnattuja hoitokäytäntöjä ja psykososiaalisentuen muotoja. Neuvontapiste voidaan sijoittaa Setan Transtukipisteeseen.Tärkeää on, että varsinkin neuvolatoimintaa kehitettäessäotetaan huomioon myös moninaisuuteen liittyvät teemat ja varmistettaisiinalan työntekijöiden perustietojen hallinta. Koulujen ja päiväkotienhenkilökunnan on huolehdittava siitä, ettei ketään lasta, nuortatai aikuista kiusata tai nimitellä kasvatus- tai kouluyhteisössä. Koulujenja päiväkotien on laadittava toimintasuunnitelma, jolla myösseksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvään kiusaamiseen puututaanyhteisin säännöin. Tätä tukemaan tarvitaan tasa-arvolain uudistaminensellaiseksi, että siinä edellytetään seksuaalinen ja sukupuoleenperustuva häirinnän kiellon sisältävää tasa-arvosuunnittelua myösperuskouluissa ja päiväkodeissa 15 . Turvallisen ja moninaisuutta arvostavankoulun rakentamisessa vastuu on ensi sijassa koulun johdolla jatyöntekijöillä, mutta myös opiskelijat ja heidän vanhempansa on otettavaaktiivisesti mukaan koulun ilmapiirin rakentamiseen 16 .2.2.2. Nuorten tilanne ja tarpeetMonet nuoret pohtivat omaan ruumiiseen, seksuaalisuuteen ja sukupuoleenliittyviä teemoja 10–16-vuotiaina. Intersukupuolisille lapsilleoman ruumiin ”puutteellisuuksien” ja jo tehtyjen hoitotoimien käsittely27

Syrjintä Suomessa 2006voi olla ajankohtaista. Transsukupuoliset nuoret voivat kokea muuttuvanruumiinsa vieraaksi ja voivat suhtautua murrosiän muutoksiin kielteisesti.Transvestiittimiehet ovat aikuishaastatteluissa kertoneet usein,että heidän ensimmäiset naistenvaatekokeilunsa sijoittuvat 10–12 ikävuodenajalle. Ei-heteroseksuaalisilla nuorilla tunteiden suuntautuminenomaa sukupuolta oleviin voi herättää kummastusta, ja he joutuvatpohtimaan, voivatko kertoa niistä kenellekään. Homo- ja biseksuaalisistamiehistä selvä enemmistö (80%) on tunnistanut seksuaalisensuuntautumisensa ennen 16 vuotta täytettyään 17 . Nuoret naiset tunnistavatei-heteroseksuaalisuutensa keskimäärin myöhemmin, ja monillaheistä on ennen tätä suhteita miesten kanssa. He, kuten monet muutkinnuoret, pyrkivät olemaan kouluyhteisössä mahdollisimman ”normaaleja”,ja monet pyrkivät peittämään kokemansa erilaisuuden.Syynä tähän ovat kiusaamisen ja vähättelyn pelko, mutta myös se, etteiomaa ruumista, sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista hyväksytä.Nuoret ovat tilanteensa kanssa usein yksin, eivätkä monet heistä luotakoulun tukipalveluihin tai tiedä, mistä he saisivat lisätietoa ja tukea.Kouluterveydenhuolto ja nuorten psykososiaalinen tukisysteemi onjärjestetty kunnittain hyvin vaihtelevasti, eikä niissä ole otettu huomioonmoninaisuuden kohtaamisessa tarvittavia perustaitoja. 18Yksinäisyys, paine olla normaali, hämmennys, kielteinen suhdeomaan ruumiiseen, kiusaamisen pelko ja muut monille ei-heteroseksuaalisille,intersukupuolisille ja transnuorille tyypilliset kokemuksetvoivat heijastua epäsosiaalisena käyttäytymisenä tai itseen kohdistuvanavihana 19 . Seurauksena voi olla syrjään vetäytyminen vertaisryhmässä,kontaktivaikeudet, koulupinnaus ja heikko koulumenestys, muttamyös itsetuhoisuus, syömisongelmat, univaikeudet ja muut psykosomaattisetoireet 20 . Nuorten sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia on tarkasteltusuomalaisissa tutkimuksissa, mutta vain harvoin on analysoituseksuaaliseen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden yhteyksiäniihin. Ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että transnuoret javarsinkin sukupuolityyleiltään erottuvat ei-heteroseksuaaliset ja transnuoretovat suuremmassa riskissä tehdä tai yrittää itsemurhaa verrattunamuihin samanikäisiin. 2128

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäKoulun käytännöt eivät useinkaan tue moninaisuuden huomioimistatai tee tilaa sen näkymiselle ja arkipäiväistymiselle. Opetusja siinä käytetty materiaali on usein heteronormatiivista 22 . Sukupuolenmoninaisuus ei ole esillä, eivätkä esimerkiksi samaa sukupuoltaolevien parisuhteet ja niiden pohjalta perustetut perheet. Sen sijaanlapsille opetetaan osin tiedostamatta, että tulevaisuudessa heiltä odotetaanheteroseksuaalisen ydinperheen perustamista ja sukupuolenmukaista käyttäytymistä. Monille vähemmistönuorille koulun sukupuolitettujentilojen, kuten vessojen, pukeutumis- ja suihkutilojen,käyttö voi olla ongelmallista. Lapsilla ja nuorilla ei ole useinkaan kouluyhteisössäaikuisia malleja siitä, millaista on kuulua seksuaali- taisukupuolivähemmistöön, koska useimmat lesbo-, homo-, bi- ja transopettajatsalaavat piirteensä tai parisuhteensa opiskelijoilta 23 . Mallitmuille kuin miesten heteromaskuliinisuuden ja naisten heterofeminiinisyydenvaihtoehdoille ovat pääosin poissa. Nuoret hankkivat tietoavaihtoehdoista muualta, kuten internetistä, joukkotiedotusvälineistäja pornografiasta, jolloin käsitys niistä voi jäädä ohueksi ja vääristyneeksi.Ei-heteroseksuaalisilla ja transnuorilla on harvoin mahdollisuuksiatavata toisia samankaltaisia nuoria ja jakaa yhteisiä kokemuksiatai solmia seurustelusuhteita. Suhteiden solmiminen voi olla hankalaakaikille nuorille, mutta vähemmistönuorilla tilanne on usein haastavampi.Internet voi olla hyödyllinen väline nuorille tiedonhankinnassaja suhteiden solmimisessa yli paikkakuntarajojen. Toisaalta se voi ollariski, sillä vähemmistönuoret ovat alttiita aikuisten hyväksikäytölle.Setan muutamalla paikkakunnalla toimivan nuorten ryhmän lisäksiei-heteroseksuaalille ja transnuorille ei ole järjestetty tapaamismahdollisuuksia,mikä lisää nuorten kiinnostusta suhteisiin itseään selvästi vanhempienkanssa. Neuvottelutaidottomat ja seksuaalisuudestaan hämmentyneetnuoret voivat ottaa muita helpommin riskejä hiv-tartuntojenja seksiteitse tarttuvien tautien suhteen ja suostua ihmissuhteisiin,joissa he tulevat huonosti kohdelluiksi 24 .Huolimatta siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvatnuoret kohtaavat monenlaisia riskejä ja ovat asemaltaan muita29

Syrjintä Suomessa 2006nuoria epäoikeudenmukaisemmassa asemassa, monet heistä pärjäävätkoulussa ja ihmissuhteissaan hyvin. Osa keskittyy koulumenestykseentai harrastuksiin varhaisten seurustelusuhteiden sijaan. Monetnuoret kuitenkin joutuvat pärjäämään sillä ehdolla, että he salaavattai jättävät sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvätpohdinnat ja ratkaisut myöhemmäksi elämässään. Tähän voi sisältyäsyrjäytymistekijöitä. 25Vanhempien ja muiden läheisten suhtautuminen on ratkaisevaasille, miten nuoret pärjäävät elämässään. Lapsen ja nuoren erilaistasukupuolikokemusta tai ei-heteroseksuaalisuutta tukeva ja hyväksyvälapsuuden perhe voi tarjota suojan, jonka turvin lapsi selviää sosiaalisistaheteropaineista ja sukupuoliodotuksista. Monilla vanhemmillaja sisaruksilla ei kuitenkaan ole eväitä sukupuolimoninaisten lasten jaei-heteroseksuaalisten nuorten kohtaamisessa. Monet vanhemmat joutuvatkriisiin, kun heille selviää lapsen odottamaton sukupuoli tai seksuaalinensuuntautuminen 26 . Osa heistä on kykenemättömiä hyväksymäänlastaan sellaisena kuin tämä on. Seksuaalivähemmistökyselynalle 30-vuotiaista nuorista miehistä 43 prosenttia salasi seksuaalisensuuntautumisensa äidiltään ja 54 prosenttia isältään 27 .Koulujen ja nuorisotoimen heteronormatiivisia malleja on purettavaja on kehitettävä sukupuolisensitiivisiä käytäntöjä, jotka palvelevatparemmin lasten ja nuorten moninaisuuden ottamista huomioon 28 .Opetusmateriaalia ja -käytäntöjä voi kehittää moninaisuusnäkökulmastaja lapsille ja nuorille suunnattuja tiloja voi rakentaa niin, etteiheidän tarvitse menettää yksityisyyttään tai sukupuoliryhmittää itseäänvoidakseen osallistua toimintaan, joka vaatii esimerkiksi vaatteidenvaihtoa tai vartalon paljastamista. Lapsille ja nuorille suunnattuaei-heteroseksuaalisuutta ja sukupuolimoninaisuutta käsittelevää kirjallisuutta,elokuvia ja muuta aineistoa on tuotettava. Nuoria on kannustettavasukupuolijakoja haastaviin koulutuksellisiin ja ammatillisiin valintoihinja opetuskäytäntöihin liittyvät sukupuolijaot pitää häivyttää.Tämä purkaisi samalla työmarkkinoiden sukupuolijakautuneisuuttaja siihen liittyviä naisten ja miesten tuloeroja 29 . Nuorten kanssa toimivientyöntekijöiden perus- ja jatkokoulutukseen on sisällytettävä30

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintämoninaisuutta monipuolisesti käsitteleviä opintokokonaisuuksia. Onkehitettävä nuorten kanssa toimivien aikuisten mahdollisuuksia valitaturvallisesti, haluavatko he kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaanja sukupuoli-identiteetistään. Ei-heteroseksuaalisille ja transnuorillesuunnattuja toimintoja ja ryhmätapaamisia pitäisi organisoida tai rahoittaaniiden organisoimista järjestöjen toimesta. On kehitettävä uusiayhteisökasvatuksellisia työskentelymuotoja, joilla voidaan paremminvarmistaa näiden nuorten ja heidän läheistensä tavoittaminen jasitä kautta hyvinvointia tukeva ympäristö 30 . Pitää varmistaa, että kunnanrahoittamiin lasten ja nuorten palveluihin myös he ovat tervetulleita.2.3. Parisuhteet ja perheet2.3.1. Moninaiset läheissuhteetSeksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on monenlaisia perheitäja parisuhteita. Heidän perheisiinsä kuuluu usein myös muitakuin näihin vähemmistöihin kuuluvia. Jos ajatellaan, että seksuaalijasukupuolivähemmistöjä olisi väestöstä 5–15 prosenttia, ja jos ajatellaan,että jokaisella olisi neljä läheistä ihmistä (äiti, isä, sisar, veli,lapsi tai puoliso, joka ei itse kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin),kuuluisi näiden vähemmistöjen perheisiin 20–60 prosenttiaväestöstä. Vaikka laskutapa suoritettaisiin vähäisimmän arvion pohjalta,voidaan sanoa, että Suomessa joka neljäs elää perheessä, jossa onseksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluva perheenjäsen. Perheidenmoninaisuutta lisää se, että lesbot, homot, bi- ja transihmiset hahmottavatperheensä monin tavoin: joillekin perhe tarkoittaa lapsuudenperhettä, toisille se rakentuu omien lasten ja näiden vanhempienympärille, tosille se merkitsee parisuhdetta samaa tai eri sukupuolta olevankanssa ja joillain se koostuu läheisten ystävien verkostosta. Osaelää mielellään yksin, vaikka useimmat toivovat parisuhdetta, elleiheillä sellaista ole.31

Syrjintä Suomessa 2006Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista useimmilla on kyselyjen perusteellaparisuhde 31 . Heistä kaksi kolmasosaa on parisuhteessa. Naisparitovat miespareja tyypillisempiä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöttyöelämässä -tutkimuskyselyyn vastanneista miehistä yli puolet oli vakituisessasuhteessa miehen kanssa ja naisista noin 70 prosenttia oli vakituisessasuhteessa naisen kanssa. Ilman vakituista suhdetta oli miehistänoin 40 prosenttia ja naisista noin neljäsosa. Kyselyn vastaajista5–6 prosenttia eli suhteessa eri sukupuolta olevan kanssa. Iäkkäämmätvastaajat olivat nuorempia vastaajia useammin parisuhteessa. 32Kyselyn vastaajajoukossa korostuivat ne, jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa,ja toisaalta harvinaisempia vastaajia olivat ne, joilla on suhdeeri sukupuolta olevan kanssa. Vuoden 2005 loppuun mennessä rekisteröidyssäparisuhteessa miehen kanssa oli 796 miestä ja parisuhteessanaisen kanssa oli 860 naista 33 . Nais- ja miespareista selvä enemmistöelää rekisteröimättömässä parisuhteessa. Parisuhteessa olevistanuoremmille vastaajille oli tyypillisempää erillään asuminen kumppaninkanssa. Monilla ei-heteroseksuaalisista ihmisistä on parisuhdeeri sukupuolta olevan kanssa. Osa heistä on avio- tai avoliitossa ja osaseurustelusuhteessa. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista monet ovatparisuhteessa. Transvestiittimiehille tyypillisintä on eläminen suhteessanaisen kanssa. Transmiehistä useimmat elävät naisen kanssa, jatransnaisille suhteet sekä naisten että miesten kanssa ovat yleisiä. Tuntuukin,että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien on helpompi saadakumppani naisista, joilla tuntuu olevan miehiä keskimäärin useamminvalmiuksia rikkoa perinteisiä sukupuolinäkemyksiä. 34Samaa sukupuolta olevien suhteet tai suhteet, joissa on seksuaalitaisukupuolivähemmistöön kuuluva kumppani, jäävät usein näkymättömiksitai tulevat tilastoissa tulkituiksi perinteisiksi heterosuhteiksitai ihmiset tulkitaan yksineläviksi. Parisuhteen rekisteröinti ontehnyt mahdolliseksi uuden tavan ottaa huomioon tilastoissa samaasukupuolta olevien suhteet, mutta vain pieni vähemmistö kaikistasamaa sukupuolta olevista pareista on rekisteröinyt suhteensa.Myöskään samaa sukupuolta olevien avoliittoa ei ole tunnustettu 35 .Parisuhteensa rekisteröimättömiä pidetään naimattomina. Ei-hetero-32

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäseksuaalisia heterosuhteen solmineita on suuri joukko, vaikka heitäei useinkaan saa vastaamaan erilaisiin seksuaalivähemmistöpainotteisiintutkimuksiin. Samoin transvestiittien, transsukupuolisten ja transgenderihmistensekä intersukupuolisten parisuhdetilanteista on vainhyvin vähän tutkimuksia. 36Suomen lainsäädäntö on parisuhteiden tasavertaisuuden näkökulmastasyrjivä. Vain eri sukupuolta olevilla on mahdollisuus solmia avioliitto,joka takaa etuja suomalaisessa yhteiskunnassa 37 . Vähempiarvoisenaavioliiton vastineena toimii parisuhteen rekisteröiminen, joka onollut mahdollista samaa sukupuolta oleville pareille vuodesta 2002 lähtien.Parisuhteen rekisteröimisen eriarvoista asemaa suhteessa avioliittoonylläpidetään rekisteröinti-termillä ja sillä, ettei suhteen virallistaminenoikeuta automaattisesti yhteisen nimen valintaan tai sisälläsuhteensa virallistavien kumppanien lapsien oikeuksia yhtäläisesti avioliitossaelävien lasten kanssa. Parisuhteen virallistaminen on suoritettavamaistraatissa toisin kuin avioliitto, johon voidaan vihkiä myös kirkossa38 . Avoliiton asema on suhteessa avioliittoon selvästi heikompiSuomessa, eikä samaa sukupuolta olevien avoliittoa ole tunnustettu.Rekisteröity parisuhde on siis toisen luokan avioliitto, ja avoliitossaolevat samaa sukupuolta olevat parit ovat näkymättömiä viranomaistensilmissä. Avioliitossa oleva transsukupuolinen, joka sukupuolenkorjausprosessinyhteydessä muuttaa juridista sukupuoltaan, ja hänenpuolisonsa joutuvat laskemaan statustaan avioliitosta rekisteröityyn parisuhteeseenhalutessaan säilyttää parisuhteensa virallisuuden. Rekisteröidyssäsuhteessa olevia työntekijöitä on kohdeltu epätasa-arvoisestiesimerkiksi työelämässä verrattuna avioliiton solmineisiin työtovereihin.Vakuutus- ja loma-asioissa on jouduttu ottamaan erikseen kantaa,koska parisuhteen virallistamista koskevan lainsäädännön yhteydessäei kielletty parisuhdemuotojen asettamista eriarvoiseksi 39 .Heteroseksuaalinen avioliitto on asetettu yliarvostettuun asemaansuhteessa muihin parisuhdemuotoihin paitsi lainsäädännössä myöserilaisissa palvelujärjestelmissä. Parisuhteessa olevien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvien tai heidän puolisoidensa on vaikeampisaada asianmukaista palvelua esimeriksi halutessaan tukea tai33

Syrjintä Suomessa 2006tietoa parisuhdeongelmiinsa 40 . Etenkin monet heteroseksuaaliset sukupuolivähemmistöihinkuulumattomat puolisot tarvitsivat apua kriiseissä,joihin he voivat joutua tajutessaan olevansa suhteessa ihmisenkanssa, jonka sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviäpiirteitä he eivät tienneet tai voi hyväksyä 41 . Parisuhteiden dynamiikkaanliittyvät monet pulmat, kuten salaaminen, luottamus, parisuhteentyöjaot, sukupuoliin liittyvät odotukset ja muut tekijät, voivat merkityksellistyäeri tavoin suhteissa samaa sukupuolta olevien kesken tai sukupuolivähemmistöönkuuluvan kumppanin kanssa kuin perinteisissänaisen ja miehen suhteissa. Näihin erilaisiin perhe- tai parisuhteidenratkaisuihin on vähän tarjolla niihin sopivia malleja heteroydinperhekeskeisessäkulttuurissa, eikä perheasiantuntijoiden osaaminen ja koulutusaina riitä erilaisten tilanteiden pätevään kohtaamiseen.2.3.2. LapsiperheetUseilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on lapsia.Seksuaalivähemmistökyselyssä 15 prosentilla oli lapsia, joista osa asuisamassa taloudessa vastaajan kanssa (9 prosentilla, omia, yhteisiä, puolisonlapsia) ja osa muualla (7 prosentilla vastaajista). Naisvastaajillaoli selvästi useammin lapsia kuin miesvastaajilla. Naisvastaajien lapsetasuivat useammin heidän luonaan kuin muualla. Miesvastaajien tilanneoli päinvastainen eli lapset asuivat harvemmin heidän luonaan.42 Koska seksuaalivähemmistökyselyihin vastaavat harvemminsellaiset ei-heteroseksuaaliset ihmiset, jotka elävät vakituisissa heteroseksuaalisissaparisuhteissa, on mahdoton kertoa, kuinka monilla seksuaalivähemmistöihinluokiteltavista on lapsia. Useimmiten lapset onhankittu suhteessa eri sukupuolta olevan kanssa, huolimatta siitä, ettäviime vuosikymmeninä on tullut yleisemmäksi hankkia lapsia myösilman vakituista suhdetta eri sukupuolta olevan kanssa 43 . Erityisestimonet naissuhteessa elävät ja yksinäiset ei-heteroseksuaaliset naisetovat hankkineet lapsen ilman suhdetta miehen kanssa.Monenlaisissa sateenkaariperheissä elää lapsia nykyisin enemmän34

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäkuin ennen. Sateenkaariperheet ovat esimerkiksi perheitä, joissa kasvatusvastuunjakaa nais- tai miespari, jotka ovat hankkineet lapsenyhdessä tai kumppanin aiemmassa heterosuhteessa (uusperhe), tai joissakasvatusvastuu on yksinhuoltajalla tai useammalla kuin kahdellavanhemmalla (ns. apilaperhe). Parisuhteensa rekisteröineistä vain harvoillamiehillä on lapsia (vain kaksi lasta eli miesparin perheessä), muttavirallistetuissa naisparien perheissä eli 84 lasta vuoden 2005 lopuntietojen mukaan. Ei-heteroseksuaalisten vanhempien lapsia on tuhansia,ja heistä useimmat elävät muunlaisissa perheissä. Usein ei-heteroseksuaalistenhenkilöiden lapset tulkitaan yksinhuoltajaperheisiin,eronneisiin perheisiin tai heteroavio- tai avoliittoperheisiin kuuluviksi.Tulkintatapa ei lisää sateenkaariperheiden ja niissä kasvavien lastennäkyvyyttä. Nais- tai miesparin kasvattamilla lapsilla voi olla suhde molempiinvanhempiinsa huoltajuuden kautta (1990-luvun lopusta lähtien),mutta parisuhteen rekisteröiminen ei anna esimerkiksi synnyttäneenäidin naispuolisolle mahdollisuutta ottaa lapsensa ottolapseksi.Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista lapsia on usein transvestiittimiehillä,jotka ovat heteroseksuaalisessa parisuhteessa naisten kanssa.Osa transmiehistä on synnyttänyt lapsen, ja transnaisista osa on lapsensabiologinen isä. Noin kolmasosalla työelämäkyselyyn sukupuolivähemmistöihinkuuluvista vastaajista (N=108) oli lapsia. Monettranssukupuoliset ovat eläneet heiltä odotetussa biologian mukaisessasukupuolessa, ja silloin he ovat voineet hankkia lapsia. Heille ei oleenää sukupuolenkorjausprosessin jälkeen mahdollista lasten biologinenhankinta, mikäli prosessiin liittyy kirurgisia ja hormonaalisiahoitoja 44 . Sukupuolivähemmistöihin kuuluva voi kuitenkin toimia lapsensakasvattajana ja vanhempana, vaikka ei olisikaan tämän biologinenvanhempi. 45Keskeisiä yhteiskunnallisia ongelmia sateenkaariperheille aiheuttaase, ettei heidän perheitään tunnisteta lainsäädännössä eikä heitäkohdella tasa-arvoisesti palvelujärjestelmissä. Perhelainsäädäntöön sisältyvähetero-oletus tekee vaikeaksi soveltaa lakeja mielekkäästi heteroydinperheestäeroavien perheiden tilanteissa. Samaa sukupuolta olevanparin on vaikea saada juridinen suhde lapselleen tämän mo-35

Syrjintä Suomessa 2006lempien vanhempien kanssa, mikä asettaa lapsen eriarvoiseen asemaansuhteessa avioliitossa kasvavaan lapseen 46 . Jos lapsella on useitavanhempia, kuten naispari ja miespari tai naispari ja itsellinen mies, onkolmannen tai neljännen vanhemman käytännössä mahdotonta saadahuoltajuus lapselleen. Vuoden 2006 lainsäädäntöuudistuksen mukaisestinaisparit ja yksinäiset naiset voivat saada mahdollisuuden keinoalkuistenlisääntymismenetelmien käyttöön klinikoilla 47 . Heidänon mahdollista yrittää hankkia lapsi adoptoimalla yksinäisinä naisina,mutta parina he eivät voi adoptoida. Tämä koskee myös ei-heteroseksuaalisiamiehiä: yksinään adoptio on periaatteessa mahdollinen, mutteimiesparina. Ongelmia aiheuttaa myös se, että avio- tai avoerotilanteessanaisesta erityisesti isän ei-heteroseksuaalisuutta, transvestisuuttatai transsukupuolisuutta voidaan käyttää lyömäaseena taistelussa oikeuksistalapsiin. Usein tällaiset isät luopuvat vanhemmuudestaan taijoutuvat hoitamaan lapsiaan etäisinä. Samaa sukupuolta olevien vanhempienkasvattama lapsi joutuu turvattomaan tilanteeseen, jos hänenvanhempansa eroavat tai juridinen vanhempi kuolee tai sairastuu. Ilmanjuridista suhdetta molempiin vanhempiinsa hän voi menettääeron yhteydessä toisen vanhempansa ja toisen vanhemman kuolemanyhteydessä molemmat vanhempansa. Lapsen perhesuhteet jäävät näissätilanteissa sattumanvaraisten päätösten varaan.Samaa sukupuolta olevien aikuisten muodostamien lapsiperheidenasema on eriarvoinen suhteessa muihin perheisiin esimerkiksi sosiaalietuuksienosalta niin, että biologisen vanhemman rekisteröidyn puolisontulot vaikuttavat tukiin, vaikkei tällä ole mahdollisuutta juridiseenvanhemmuuteen 48 . Rekisteröimättömien parisuhteiden osaltatilanne on myös epäselvä, sillä samaa sukupuolta olevien avoliittoa eitunnusteta. Ei-juridisten vanhempien voi olla vaikea saada työyhteisössäänvapaata lapsen syntymän jälkeen tai sairaan lapsensa hoitamiseen49 . Monissa tukiin, etuuksiin ja maksuihin liittyvissä käytännöissäon epäyhtenäisyyttä, sillä usein tulkintapäätökset niistä vaihtelevatviranomaisten ja kuntien mukaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisetja muut lapsiperheiden asioiden kanssa toimivat, kuten opetusjanuorisoalan henkilöstö, voivat suhtautua epäilevästi ja asiantunte-36

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintämattomasti lapsiin ja näiden perheisiin, jotka eivät vastaa heteronormatiivisiamalleja. Vaikka sateenkaariperheisiin on pääasiallisesti suhtauduttuasiallisesti, perheet tarvitsisivat ammattilaisilta aktiivisempaatukea, mikä edistäisi niissä elävien lasten hyvinvointia 50 . Yksittäiset räikeätepäasiallisuudet palveluissa ovat johtaneet syrjintäpelkoon ja palveluidenkäyttämättä jättämiseen. Huolimatta siitä, että kahden äidintai kahden isän kasvattamien lasten on todettu pärjäävän hyvin, ei näidenlasten kokemuksia ja kohtelua yhteiskunnan palvelujärjestelmissäole paljonkaan tutkittu Suomessa 51 . Tutkimus on vähäistä myös niidenlasten osalta, joilla vain toinen vanhempi on seksuaali- tai sukupuolivähemmistöönkuuluva.Naisparien, miesparien, ei-heteroseksuaalisten ja transihmisten monenlaistenperheiden ja vanhemmuuden muotojen yhteiskunnallinenhyväksyminen ja tasa-arvoisuus ei ole toteutunut. Avio- ja avoliitto- sekäperhelainsäädäntö pitää muuttaa sukupuolineutraaliksi ja samalla laajentaakäytännön ohjeistuksilla ja asetuksilla lähtökohdat sellaisiksi,että ne ottavat paremmin huomioon lapset, jotka elävät monenlaisissaperhetilanteissa 52 . Muutoksia sukupuolisidonnaiseen lainsäädäntööntarvitaan esimerkiksi perhevapaiden osalta. Uusperheiden ja useammankuin kahden vanhemman perheiden osalta tarvittaisiin käräjäoikeuksillelaajemmat oikeudet vahvistaa tapaamisoikeuksia. Kahdenvanhemman mallin ehdottomuutta pitäisi osata kyseenalaistaa lapsenedun nimissä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat yhtäpäteviä vanhempina kuin muutkin, ja on mielekästä kannustaa heitävanhemmuuteen sen sijaan, että se pyritään kieltämään heiltä 53 .Samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvien parisuhteista voi etsiä toimintamalleja, jotka voivatsopia yleisempään perhekysymysten käsittelyyn 54 . Näissä suhteissa onpyritty muita useammin muun muassa tasaveroisempaan rooliajatteluunja työnjakoon. Malleja voi hyödyntää myös muissa parisuhteissa japerheissä.37

Syrjintä Suomessa 20062.4. Työelämä ja vapaa-aika2.4.1. Työelämän syrjivät käytännötSeksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli kietoutuvat monin tavointyöelämän toimintoihin ja käytäntöihin. Syrjintää seksuaalisen suuntautumisentakia oli kokenut työyhteisössään häneen itseensä kohdistuvanaseitsemän prosenttia vastaajista. Yleisesti sitä oli nähnyt tapahtuvantyöpaikallaan 15 prosenttia. Suuntautumisestaan avoimet olivatkohdanneet sitä salaavia useammin. Toisaalta salaavat olivat nähneetsyrjintää tapahtuvan useammin työpaikallaan kuin avoimet. Miesvastaajiaoli syrjitty hieman naisia useammin. Miesvastaajat kokivat naisiauseammin, että tullessaan syrjityiksi työelämässä työhönoton yhteydessä,palkkauksessa, uralla etenemisessä, koulutukseen pääsyssä, tiedonsaannissa tai työtovereiden tai esimiesten asenteiden suhteen,heidän seksuaalinen suuntautumisensa oli syrjintään vaikuttava tekijä.Ei-heteroseksuaaliset naiset tuntuvat tulevan syrjityiksi pikemminkinsukupuolensa kuin seksuaalisen suuntautumisensa takia. 55 Sukupuolivähemmistöistäsyrjintää on kokenut heille tyypillisestä sukupuoliidentiteetinsalaamisesta huolimatta melko moni: kuutta prosenttia vastaajistaoli itseään syrjitty, ja kahdeksan prosenttia raportoi nähneensätällaista syrjintää tapahtuvan. Enemmistö niistä, jotka olivat joskuskokeneet syrjintää työhönotossa, palkkauksessa, uralla etenemisessä,koulutukseen pääsyssä ja työtovereiden ja esimiesten asenteiden osalta,mielsivät syrjinnän liittyvän heidän sukupuoli-identiteettiinsä tai sukupuolenilmaisuunsa. 56Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteellaon kiellettyä, mutta silti sitä tapahtuu samoin kuin epäasiallistakiusaamista, nimittelyä ja epätoivottujen vitsien kertomista. Seksuaalinenja sukupuoleen perustuva häirintä on työpaikoilla kiellettyä,mutta sitä ilmenee. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä joutuu kyselynmukaan suuri osa kuulemaan epäasiallista ja loukkaavaa puhettatyöpaikallaan, ja heistä osaan kohdistuu suoranaista seksuaalisuuteentai sukupuoleen liittyvää halventavaa nimittelyä. Seksuaali- tai suku-38

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäpuolivähemmistöihin kohdistuvaa nimittelyä (kuten homottelua, lesbottelua,transsuttelua, miesten neidittelyä) oli kuullut työpaikallaanjoskus tai jatkuvasti 27 prosenttia sukupuolivähemmistöistä ja 29 prosenttiaseksuaalivähemmistöistä. Loukkaavaksi kokemaansa homotaitransuvitsailua oli kuullut sukupuolivähemmistöistä 44 prosenttiaja seksuaalivähemmistöistä 46 prosenttia. Seksuaalisen suuntautumisensatai sukupuoli-identiteettiinsä salaavat joutuvat kuuntelemaan näitänimittelyjä tai vitsailuja avoimia työntekijöitä useammin. Toisaaltahe välttyvät avoimia useammin heihin itseensä kohdistuvasta kielteisestikäytöksestä. Seksuaalivähemmistövastaajista 12 prosenttia oli joutunutkiusatuksi ja kahdeksan prosenttia nimittelyn kohteeksi seksuaalisensuuntautumisen perusteella. Viidennes oli joutunut seksuaalisenhäirinnän kohteeksi (naisia häiritsivät pääasiassa miehet, miehiä sekänaiset että miehet). Sukupuolivähemmistöistä kahdeksan prosenttiailmoitti tulleensa kiusatuiksi ja kuusi prosenttia nimitellyiksi sukupuoli-identiteettinsätai ilmaisunsa takia. Seitsemää prosenttia oli häiritty.57Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, jotka ovat joutuneetsyrjinnän, nimittelyn, kiusaamisen tai häirinnän kohteeksi, eivätuseinkaan osaa tai halua viedä asiaansa eteenpäin ja vaatia oikeuksiaan.Osittain se johtuu siitä, ettei oikeuksista tiedetä tarpeeksi. Monillase voi johtua siitä, ettei omasta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistähaluta ”nostaa haloota” eikä tulla leimatuksi hankalaksityöntekijäksi. Tasa-arvovaltuutetun toimisto on vuonna 2006 kiitettävällätavalla ottanut kantaa sen puolesta, että huolimatta tasaarvonlainepämääräisyydestä toimisto käsittelee transihmisten työelämäsyrjintäasioitaosana omaa toimintaansa. Yhdenvertaisuuslaissatukea antavaksi tahoksi seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvissatyöelämän syrjintätilanteissa on määritelty työsuojelupiirit. Niiden antamantuen tai käsiteltyjen syrjintätilanteiden määrästä on vaikeasanoa mitään, sillä asiakastilanteita ei rekisteröidä tai kartoiteta seksuaalisensuuntautumisen näkökulmasta. Yksittäiset työsuojelupiirientyöntekijät ovat kertoneet syrjintä- ja nimittelytilanteita esiintyvän,mutta pääosin niitä ei ole käsitelty oikeusistuimessa, vaan jutut on39

Syrjintä Suomessa 2006sovittu työnantajan ja työntekijän kesken ennen oikeudenkäyntiä. Seksuaalivähemmistökyselyynvastanneista oikeuteen asti olisi valmis viemäänseksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjintäjutun noinpuolet vastaajista 58 . Suuri osa ei ollut varma ja joka kymmenes kertoi,ettei veisi asiaa oikeuteen. Suuntautumisestaan avoimet olivat valmiimpiapuolustamaan oikeuksiaan. He olivat valmiimpia myös ottamaanyhteyttä eri tahoihin, jotka voivat tukea heitä syrjintätilanteissa. Syrjintääkokeneista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvistavain pieni osa on ottanut yhteyttä työntekijäjärjestöihin tukea saadakseenja vain alle puolet ottaisi yhteyttä niihin, jos tulevaisuudessajoutuisi kohtaamana syrjintää 59 . Huolimatta tarpeesta saada apua syrjintätilanteissa,eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt usein luotatai tiedä tukijärjestelmistä. Ammattijärjestöt ja työsuojelupiirit ovatolleet myös melko nihkeitä tiedottamaan palveluistaan ja hankkimaanajantasaista tietoa ja koulutusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöteemoista.Ei ole hämmästyttävää, että monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvat salaavat seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsätyöpaikallaan ja jättävät puolustamatta oikeuksiaan,koska asenneilmapiiri monella työpaikalla sallii kielteisen suhtautumisen60 . Heillä on suuri mahdollisuus joutua syrjityiksi tai kohdelluiksiepäasiallisesti, eikä moni halua ottaa sellaista riskiä. Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista vain noin puolet onkertonut seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistääntyötovereistaan useammalle kuin yhdelle. Näistä ”avoimista” siissuurin osa salaa asian edelleen joiltain työyhteisönsä jäsenistä. Salaaminentai kertomatta jättäminen on tyypillisin tapa toimia työpaikoillasuhteessa työtovereihin. Esimiehiltään ja asiakkailtaan tilanteensa salaavielä useammat. 61 Nuoret salaavat tai jättävät kertomatta elämäntilanteestaanvanhempia työntekijöitä useammin, mikä liittyy osin siihen,että nuoret ovat väli-, osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa vanhojauseammin, eikä tällöin avoimuutta pidetä yhtä tärkeänä tai sitä pidetäänsuurempana riskinä 62 . Vakituinen työsuhde ja arvostettu asematyöyhteisössä voivat edistää avoimuutta. Seksuaalisesta suuntautumi-40

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäsesta kerrotaan harvemmin työhönottotilanteessa tai mahdollisen koeajantai harjoittelujakson aikana. Vasta kun uuteen työyhteisöön on tutustuttu,tunnusteltu sen ilmapiiriä ja ystävystytty joihinkin työtovereihin,saatetaan seksuaalinen suuntautuminen tuoda esiin, usein vastavuosien päästä työsuhteen aloittamisesta.Heteroseksuaalisille työntekijöille tilanne on toisenlainen, sillä heihin,kuten muihin työntekijöihin, sijoitetaan tavallisesti oletus heteroseksuaalisuudesta.Työntekijöiltä saatetaan kysellä perheestä tai sen perustamisestatyöhönottotilanteessa tai työsuhteen alussa. Kahvipöytäkeskusteluissausein työtoverit puhuvat viikonlopun tai loman vietostaanperheensä kanssa, tai perheet tulevat näkyviksi työpöydänyhteyteen kiinnitetyistä perhevalokuvista. Avioliitossa olevat rekisteröidääntyöpaikan hallinnon lomakkeisiin. Vanhempainvapaista ja sairaanlapsen hoitovapaista tulee tietoa laajemminkin työyhteisöön. Tällaisessailmapiirissä kenenkään ei tarvitse erikseen tuoda sanallisestiesiin, että on heteroseksuaalinen. Se toimii useimmiten jo perusoletuksena.Samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa asuva työntekijätai itsensä homoksi tai lesboksi mieltävä joutuu pohtimaan, kuinkavoisi rikkoa hetero-oletuksen. Joskus hetero-oletuksen avoin rikkominenkertomalla omasta ei-heteroseksuaalisuudesta saatetaan tulkitaoman yksityiselämän ja intimiteetin paljastamiseksi tai sitä saatetaanpitää seksuaalisuuden ylikorostamisena. Eriarvoiseksi työpaikan ilmapiirintekee se, että heteroseksuaalisen parisuhteen tai perheen hankkineettyöntekijät voivat kertoa omasta arkisesta yksityiselämästään työpaikallajoutumatta pelkäämään epäasiallista kohtelua, loukatuksitulemista, luottamuksen menettämistä tai eristämistä toisin kuin monetei-heteroseksuaaliset työntekijät 63 .Samankaltaiseksi voivat tilanteen kokea sukupuolivähemmistöihinkuuluvat, joista osa pyrkii salaamaan sukupuolensa, vaikka olisivat josukupuolenkorjausprosessissa. Transvestiittimiehet tosin salaavat sukupuolensa(naispuolensa) useammin kuin transsukupuoliset tai transgenderihmiset,joilla sukupuolioletuksia haastava ilmiasu voi kertoaenemmän kuin sanat. Sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä transsukupuolinenvoi muuttaa ulkoista olemustaan huomattavasti pukeu-41

Syrjintä Suomessa 2006tumalla, muuttamalla käyttäytymistään ja tyyliään sekä ruumiillisillamuutoksilla. Hän muuttaa usein etunimeään ja sosiaaliturvatunnustaanja toivoo, että häntä kohdellaan työyhteisössä uudessa asemassaantoivotulla tavalla. Tämä voi olla haastavaa monissa työyhteisöissäja myös transukupuoliselle itselleen. Osa heistä jättäytyykin työelämästäsukupuolenkorjausprosessin ajaksi 64 . On myös hyviä kokemuksiasiitä, miten sukupuolenkorjausprosessi on ollut mahdollista käydä läpiomassa työyhteisössä ja työtovereilta tukea saaden. Osa trans- tai intersukupuolisistakokee olevansa saamiensa hoitojen jälkeen tavallisia miehiätai naisia, eivätkä he välttämättä identifioidu trans- tai intersukupuolisiksi.Tällöin oman henkilöhistorian sukupuolipiirteiden esiintuomiseenei välttämättä olla motivoituneita. Monilla sukupuolensatai siihen liittyvän historian salaaminen tai sen paljastuminen voi kuitenkinaiheuttaa paineita ja huolta. Transvestiittimiehistä useimmatsalaavat työpaikallaan, mutta heistä osa voi ilmaista naissukupuoltaankäyttämällä vaatteidensa alla naisen alusasuja. Joillekin sukupuolivähemmistöihinkuuluville työpaikan sukupuolitettujen tilojen käyttö jamahdollinen sukupuoliperustainen työvaatetus voivat tuntua ahdistavaltaja aiheuttaa neuvotteluja työpaikoilla.Työelämän tasa-arvoa saa lisättyä sillä, että työnantajat ja työntekijätnoudattaisivat lakia eli olisivat syrjimättä ja kiusaamatta sekä toimisivatniin, että syrjintä ja kiusaaminen nimittelyineen ja häirintöineenehkäistään ennalta. Tämä edellyttää laaja-alaista tiedotusta, koulutustaja kampanjointia eri työelämän sektoreilla ja kaikkien työelämänkentän toimijoiden aktiivisuutta. Tähän on ajateltu avuksi tasaarvo-ja yhdenvertaisuussuunnitelmia, jotka ovat pakollisia yli kolmenkymmenenhengen työpaikoilla. Vain harvat työnantajat ovat laatineetsuunnitelmat. Pulmana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmastaon lisäksi, ettei niitä ole tavallisesti käsitelty suunnitelmissalainkaan. Tätä ei laki edellytäkään, vaikka esimerkiksi työministeriöon sitä erikseen suosittanut. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää yhdenvertaisuussuunnitelmassakäsiteltävän etnisyyteen liittyviä asioita, ja tasaarvosuunnitelmatkeskittyvät usein vain naisten ja miesten välisentasa-arvon edistämiseen, eikä niissä juuri oteta huomioon sukupuoli-42

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintävähemmistöjä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki pitäisi muuttaa sellaisiksi,että sukupuolivähemmistöasiat ovat mukana vaadituissa tasaarvosuunnitelmissaja että kaikki yhdenvertaisuuslain syrjintäperusteetja syrjinnän ehkäisykeinot ovat mukana yhdenvertaisuussuunnitelmissatasapuolisesti. Lisäksi suunnitelmien tekoa laistavien työnantajienrankaisu on tehtävä mahdolliseksi ja suunnitelmien tasoa ja kehittymistäon seurattava aktiivisesti. On perustettava erityinen valtuutetunvirka, jonka tehtäväkuvaan sisältyisi seksuaaliseen suuntautumiseenliittyvän syrjinnän seuranta ja ehkäisy, sillä työsuojelupiirit eivät kykenevakuuttavalla tavalla tätä tehtävää hoitamaan.2.4.2. Vapaa-ajan valinnat ja syrjintä palveluissaTyöelämän sukupuolittuneet ja seksualisoidut käytännöt muistuttavatusein käytäntöjä vapaa-ajan tilanteissa ja harrastustoiminnassa, etenkinjos niissä pitää vetää heteroseksuaalista tai sukupuolinormatiivistaroolia. Usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat valitsevatkuitenkin työn vastapainoksi harrastuksia tai toimintaa, jossa hevoivat toimia vapaammin ”omana itsenään”. Monille ratkaisuna toimivatystäväpiiri tai lesbo-, homo-, bi- ja transyhteisöjen toiminta ja niidentarjoamat tapaamismahdollisuudet 65 .Usein järjestöjen ja julkisen sektorin organisoimat harrastusmahdollisuudetsisältävät heteronormatiivisia piirteitä ja vähemmistöihinkuuluvat voivat kokea, etteivät he ole tervetulleita toimintaan. Toisaaltaon myös myönteisiä yrityksiä lisätä moninaisuuden huomioimistakunnallisissa tai muissa palveluissa. Kaupunkien kirjastoissa on järjestettylesbo- ja homoaiheisia kirjallisuuden näyttelyitä tai keskustelutilaisuuksia66 . Liikuntapalveluissa on kannustettu ottamaan seksuaalijasukupuolivähemmistöteemat osaksi toimintojen kehittämistä 67 . Harrastetoiminnassaon mielekästä ottaa vähemmistöt huomioon niin,että heille organisoidaan omaa erillistä, julkisen sektorin tukemaa toimintaa,ja niin, että varmistetaan kaikille suunnattujen palvelujen olevanhoukuttelevia myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Erilliset43

Syrjintä Suomessa 2006palvelut, joita voivat organisoida esimerkiksi Setan jäsenjärjestöt, vaativatrunsasta lisärahoitusta 68 . Yleisiä palveluja voidaan kehittää niin,että heteronormatiivisia käytäntöjä ja mielikuvia palveluista muutetaanja tiedotetaan palveluista vähemmistöjen osallistumista kannustavillatavoilla. 69Osalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista uskonnollaon tärkeä merkitys heidän elämässään. Suuri osa vähemmistöistäkuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai muuhun uskonnolliseenyhteisöön. Kirkko ja uskonto ovat tekijöitä, jotka on nähtyusein seksuaali- ja sukupuolivähemmistövastaisina. Kirkoissa ja uskontokunnissaon kuitenkin käyty paljon keskustelua muun muassa seksuaalivähemmistöjenasemasta, eivätkä äänenpainot ole kaikilta osinkielteisiä 70 . Seksuaali- ja sukupuolivähemmistökielteiset näkökannattietyissä uskonnollisissa yhteisöissä saavat kuitenkin helposti julkisuuttaja lisäävät ahdistusta niiden jäsenistössä, etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvissa jäsenissä. Suomessa evankelis-luterilaisellaja ortodoksisella kirkolla on erityinen valtiollinen asema, janiiden, kuten muidenkin uskonnollisten yhteisöjen, on noudatettavayhdenvertaisuus- ja rikoslain syrjimättömyyspykäliä. Niille ei suotu erityiskohtelua,mihin eräissä muissa maissa päädyttiin. Valtionkirkoillaon asemansa puolesta myös velvollisuus noudattaa lain tasa-arvoa korostavaahenkeä, ja sen mukaan on mielekästä Ruotsin evankelisluterilaisenkirkon esimerkin mukaisesti suostua siunaamaan ja vihkimäänsamaa sukupuolta olevien parisuhteet kirkossa. Tällä hetkelläkirkolle on jätetty mahdollisuus toimia epätasa-arvoisesti parisuhteidenvihkimisissä. Kirkoissa on järjestetty erilaisia sateenkaarimessujaja muita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöteemaisia tilaisuuksia ja niidenmerkitys vähemmistöille kuuluville uskoville on keskeinen. Tällaistatoimintaa pitää jatkaa ja kirkkojen sekä uskonnollisten yhteisöjenja yhdistysten on aktivoiduttava tasavertaisuutta ja moninaisuuttatukevassa ja arvostavassa työssä. 71Yhteiskunnassa sekä yksityisten että julkisten palvelujen osalta esiintyymonia tilanteita, joissa syrjintää seksuaalisen suuntautumisen taisukupuoli-identiteetin perusteella esiintyy. Tyypillisiä voivat olla palve-44

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintälujen epääminen vähemmistöihin kuuluvilta tai epäasiallinen kohteluniissä. Ravintolat ovat estäneet vähemmistöjen tai niihin kuuluviksiepäiltyjen pääsyn sisään tai vuokranantaja ei ole vuokrannut asuntoanais- tai miesparille. Rikoslaki kieltää syrjinnän seksuaalisen suuntautumisenperusteella, mutta lain syrjintäkielloista ei ilmeisesti ollaperillä riittävän hyvin. Yhdenvertaisuuslaissa määritellään vain etnisyysperusteeksi syrjintäkiellolle palveluiden osalta, mikä asettaa seksuaalisensuuntautumisen heikommin suojatuksi syrjintäperusteeksi.Lakia pitää tältä osin muuttaa, ja yrittäjille ja eri palvelujen tarjoajilleon tiedotettava laaja-alaisesti syrjintäkiellosta ja syrjiviä on rangaistava.Yrittäjiä pitää kannustaa muutenkin moninaisuutta huomioiviintoimiin, jotka lisäävät tuottavuutta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvien palvelutarpeiden erityisosaaminen on kilpailuetu. 722.5. Sosiaali- ja terveyspalvelut2.5.1. Tasavertainen asiakkuusSeksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja heidän läheisensä kohtaavatmonenlaisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tilanteita ja ongelmiaelämänsä aikana. Useimmat niistä eivät suoranaisesti liity seksuaaliseensuuntautumiseen, sukupuolen ilmaisuun tai kokemiseen. Asiakkaanlesbous, homous, biseksuaalisuus tai sukupuolivähemmistöönkuuluminen eivät siis aina merkityksellisty erityisellä tavalla hoitotilanteessatai asiakassuhteessa. Ongelmia syntyy, mikäli seksuaalinensuuntautuminen tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen merkityksellistyyväärällä tavalla tai jää huomiotta silloin, kun se pitäisi ottaahuomioon. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat tai heidänläheistensä voivat kokea sosiaali- ja terveyspalvelut syrjiviksi, mikälipalveluissa korostuvat heteronormatiiviset lähtökohdat.Heteronormatiivisiin lähtökohtiin asiakastilanteissa sisältyy se, ettäasiakkaita kohdellaan epätasa-arvoisesti tai asiantuntemattomasti seksuaalisensuuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Epä-45

Syrjintä Suomessa 2006asiallista kohtelua on se, että asiakkaan tuodessa esiin seksuaalinensuuntautumisensa, parisuhteensa samaa sukupuolta olevan kanssatai sukupuolen kokemisen tapansa, suhtaudutaan kielteisesti joko asiastakertomiseen tai itse asiaan. Epäasiallista on se, että asiakkaan seksuaalisestasuuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä puhutaan kielteiseen,syyllistävään tai leimaavaan sävyyn tai vedetään sen perusteellajohtopäätöksiä yksilön toiminnasta stereotyyppisten mielikuvienvalossa 73 . Väärän tiedon jakaminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistäja palveluiden epääminen tai niiden saamisen hidastaminenvähemmistöiltä ovat syrjiviä käytäntöjä. Epäasiallista on se, että asiakkaanerilaiseksi koettua seksuaalisuutta tai sukupuolta aletaan ”hoitaa”tai keskitytään siihen, vaikka asiakas olisi hakemassa muunlaista palvelua74 . Epäasiallista on asiakkaan seksuaalisesta suuntautumisesta taisukupuoli-identiteetistä puhuminen tai sitä koskevan tiedon levittäminenniille, joille se ei kuulu.Heteronormatiivisiin lähtökohtiin sisältyy myös se, että heitä kohdellaanolettaen heidän olevan sukupuolinormatiivisesti itseään toteuttaviaheteroseksuaaleja ilman, että heidän tarpeitaan otetaan huomioonasiakaslähtöisesti. Palveluja suunniteltaessa, niistä tiedotettaessaja niitä tarjottaessa taustaoletuksena on se, asiakas on heteromies tai-nainen, joka elää heteroydinperheessä. Tällöin esimerkiksi gynekologinpalveluja tarvitsevalta naiselta saatetaan kysellä toistuvasti seksisuhteistamiehen kanssa tai sokeritautia sairastavalta homomieheltävoidaan kysyä vaimon ruokavaliovalinnoista. Perhe- ja parisuhdeneuvonta-ja -terapiapalveluissa voidaan kokea neuvottomuutta samaa sukupuoltaolevien parien kohtaamisessa tai transteemojen käsittelyssä.Normipareille suunnattuja neuvoja pidetään usein kaikille sopivina.Tällöin jää ymmärtämättä, ettei tasa-arvoinen palvelu tarkoita sitä,että kaikille tarjotaan samaa palvelua. Usein kerättäessä taustatietojaasiakkailta saatetaan samalla kysyä heidän parisuhdetilanteistaan. Joskusse tapahtuu heteronormittavilla kysymyksillä, kuten ”Onko ongelmiasuhteessa vastakkaiseen sukupuoleen?”. Puutteita on monissa seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen tarvitsemissa palveluissa, jotka erityisestiliittyvät vähemmistöteemoihin, kuten transsukupuolisten tar-46

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäpeet sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä tai miesten välistä seksiätoteuttavien miesten tiedon tarve seksiteitse leviävien tautien ehkäisyvalituksessa.Vähemmistöihin kuuluvien elämää tunnetaan heikosti,eikä erityiskysymyksissä osata auttaa aina edes eteenpäin muilleasiantuntijatahoille.Tavoitteena sosiaali- ja terveyspalveluissa on oltava se, että kaikkiasiakkaat saavat palveluja ilman pelkoa syrjityksi joutumisesta, tai ilman,että joutuvat taistelemaan heteronormatiivisia lähtökohtia vastaansaadakseen tarvitsemiaan palveluja. Nykytilanteessa osa seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista välttää tarjolla olevienpalvelujen käyttöä tai joutuu käyttämään yksityisiä tai toisen paikkakunnanpalveluja pyrkiessään saamaan kunnollista hoitoa tai muutapalvelua. Kielteiset kokemukset ja mielikuvat vaikuttavat tähän, ja se,ettei tiedetä, että asiantuntevia palveluja olisi tarjolla tai että niissäpalveltaisiin mielellään myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvia. Monet vähemmistöihin kuuluvat salaavat elämäntilanteensaasiakastilanteessa, vaikka siihen liittyvistä tiedoista olisi merkittäväähyötyä. Sosiaali- ja terveysalan perus- ja täydennyskoulutuksessa onriittämättömästi käsitelty seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuteen liittyviä teemoja. Tasa-arvoista suhtautumista jamoninaisuuden huomioivia hoito- ja asiakastyökäytäntöjä sekä vähemmistöillesuunnattuja erityispalveluja on kehitetty ja tutkittu lähes olemattomasti.Kunnan tai palveluja järjestävän muun tahon täytyy tiedottaa palveluistaniin, että siinä huomioidaan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistötja heidän tarvitsemansa palvelut ja perusperiaatteet syrjimättömyydestäja heteronormatiivisuuden haastamisesta. Tämä voinäkyä myös moninaisuutena palvelutiloissa esillä olevissa kuvissa, esitteissäja muussa aineistossa. Heteronormatiiviset keskustelun aloituksettai esiselvitykset pitää muokata asiakkaiden moninaiset elämäntilanteethuomioiviksi. Palveluissa pitää tehdä eri keinoin helpoksi aihepiirinpuheeksi ottaminen ja toisaalta varmistaa tietojen luottamuksellisuus.Palvelujärjestelmissä pitää kaikilla työntekijöillä olla perustiedotseksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja käsi-47

Syrjintä Suomessa 2006tys siitä, mistä löytyy asiaa koskevaa lisätietoa ja asiantuntijatahoja.Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisissa on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihinkuuluvia, ja on hyödyllistä ottaa huomioon heidänerityisosaamisensa näissä kysymyksissä osaksi käytäntöjen kehittämistä75 . Tässä perusedellytyksenä on vähemmistöihin kuuluvien työntekijöidenmahdollisuus avoimuuteen ja syrjimättömään ilmapiiriin.Sosiaalitoimen ja perusterveyshuollon on osattava kohdata ammattitaitoisestiseksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja heidän läheisiinsäkuuluvat asiakkaat. Ammattitaitoisuus edellyttää perustietoja aiheestaja sensitiivistä tuen tarjoamista ja antamista. Vähemmistöihin kuuluvatai hänen läheisensä saattaa tarvita lähinnä perustukea oman elämäntilanteensaselvittelyssä, jolloin kuuntelu, hyväksynnän ja luvanantaminen omille tunteille ja niiden käsittelylle, perustiedon jakaminenja ohjaaminen lisätiedon hankkimiseen ja muihin palveluihinvoivat olla riittäviä toimia 76 .Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityiskysymysten osaaminensosiaali- ja terveyspalveluissa on vähäistä. Sukupuolivähemmistöjenosalta palvelujärjestelmää on kehitetty osittain erityisesti transsukupuolistenhoitojen osalta. Transsukupuolisten kirurgiset hoitotoimet on keskitettyTampereelle ja Helsinkiin. Setan Transtukipiste on määriteltyvaltakunnalliseksi transsukupuolisten ihmisten psykososiaalisten tuenantajaksi. Se palvelee myös muita sukupuolivähemmistöjä ja heidänläheisiään. Seksuaalivähemmistöille suunnattuja terveyspalveluja taiasiantuntijatahoja ei julkisessa terveydenhuollossa ole nimetty eikä heillesuunnattuja sosiaalityöntekijän palveluja ole kuin Helsingin ja Tampereenpaikallisissa Setoissa, joissa on yksi osa-aikainen sosiaalityöntekijä.Setan sosiaalipalvelutoiminta on pääosin Raha-automaattiyhdistyksenrahoittamaa, ja se sisältää vapaaehtoisten ylläpitämää puhelinpalveluneuvontaaja vertaisryhmätoimintaa muutamilla isommillapaikkakunnilla. Erityiskysymyksiin keskittyvä palvelujärjestelmä ei siiskata sille asetettuja tarpeita kuin hyvin rajallisesti sekä sisällöllisestiettä alueellisesti.Homo- ja biseksuaalisuus eivät ole enää sairausluokituksissa, muttasukupuolen moninaisuutta kuvaavia tekijöitä on diagnosoitu niissä48

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäedelleen. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei ole sairaus, muttaosa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista inter- ja transsukupuolisistasekä transgender-ihmisistä tarvitsee lääketieteellisiä hoitomuotoja hallitakseenristiriitaa minäkuvansa ja ruumiinsa välillä. Tämän takia voidaanpitää mielekkäänä, että osa sukupuolta koskevista luokituksistasäilytetään 77 . Sukupuolen kokemisen tapoja, jotka eivät vaadi missäänoloissa hoitotoimenpiteitä, kuten transvestisuus, ei tarvitse myöskäänsairausluokituksissa säilyttää. Moninaisia sukupuolen kokemisentapoja on listattu nykyisin aikuisten käytös- ja persoonallisuushäiriöt-otsikon alla. Tämä otsikko on syrjivä ja harhaanjohtava. On parempi,että erilaiset sukupuolivähemmistökysymykset sijoitetaan luokituksessaomaan kategoriaansa, jolloin ne voidaan selkeämmin erottaa erilaisistapsykiatrisista häiriöleimoista 78 . Eri mailla on omanlaisiaan käytäntöjäsairausluokitusten suhteen, eikä väite niiden muuttamisen mahdottomuudestamaakohtaisesti siis pidä paikkaansa 79 . Toisaalta on hyvä,jos Suomen viranomaiset pyrkivät kehittäessään omia luokittelujaanmyös kansainvälisten luokitusten muokkaamiseen, niin että nevastaavat paremmin transihmisten tarpeita.Transsukupuolisten sukupuolenkorjausprosessiin pääsyssä suurimmiksiongelmiksi on koettu, että perusterveydenhoidossa ei aina osataohjata transasiakkaita suoraan eteenpäin transsukupuolisuutta selvittäväänyksikköön (Helsingin yliopistollinen keskussairaala) ja etteitranshoitoja antavissa ja selvityksiä tekevissä yksiköissä ole aina saatuoikeudenmukaista ja riittävän monipuolista palvelua. Perusterveydenhoidonlääkäreiltä tai muulta hoitohenkilökunnalta ei edellytetä transsukupuolistendiagnosointia, ja siksi heidän ei tarvitse varsinkaantranssukupuolisten tahdon vastaisesti tähän pyrkiä. Riittää, että heosaavat antaa tarvittavaa perustietoa ja -tukea asiakkaalle ja ohjata häneteteenpäin palveluihin, joissa hänelle voidaan laatia diagnoosi, jokatekee mahdolliseksi sukupuolenkorjausprosessissa etenemisen. Diagnosoinnissaongelmaksi koetaan, että diagnoosin tekevät lääkärit vaihtuvatrunsaasti ja että jonotusajat siihen ja muihin toimenpiteisiin ovatpitkiä. Osa on myös kokenut, että Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassahoitoja saa helpommin 80 . Hoitoja, diagnosointeja ja niiden49

Syrjintä Suomessa 2006perusteluja tai vaikutuksia ei ole aktiivisesti seurattu, vaikka sitä pidetäänkinyleisesti mielekkäänä toimena tilanteen ymmärtämisen jahoitokäytäntöjen kehittämisen kannalta. Seuranta edellyttäisi myösriittävien työvoimaresurssien ja rahoituksen saamista tähän tehtävään.Sosiaali- ja terveysministeriön, joka vastaa hoitojen organisoinnistavaltakunnallisesti, täytyisi varmistaa, että transsukupuoliset saavat hoitojatehokkaasti ja oikeudenmukaisesti riippumatta asiakkaan asuinpaikasta.Transsukupuolisen on mahdollista saada ”transseksuaalien sukupuolenvahvistamista” koskevan lain mukaan uusi juridinen sukupuoli,mikäli hän on saanut transsukupuolisuutta määrittelevän lääketieteellisenselvityksen ja elää uuden juridisen sukupuolen mukaisessaroolissa, ei ole lisääntymiskykyinen, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa,mutta on täysikäinen. Hänen ei tarvitse korjata sukuelimiäänkirurgisesti saadakseen uuden sukupuolen ja sen mukaisenhenkilötunnuksen. Uusi laki on helpottanut monien transsukupuolistensukupuolenkorjausprosessia, mutta prosessi ei silti ole täysin ongelmaton81 . Huolimatta laista osa transsukupuolisista haluaa säilyttäälisääntymiskykynsä tai ainakin säilyttää siemennestettä mahdollistabiologista lastaan varten sukupuolenkorjausprosessin jälkeen.Osa transsukupuolisista on avioliitossa tai rekisteröidyssä suhteessaja käytännössä prosessin aloittaminen on sallittu, mikäli hänen puolisonsaon hyväksynyt tilanteen ja suostuu avioliiton muuttumiseenrekisteröidyksi suhteeksi tai toisin päin. Eräät transsukupuoliset haluaisivatsukupuolenkorjausprosessin jo ennen täysi-ikäisyyttä, mutta lakitekee mahdottomaksi hoitojen aloittamisen alle 18-vuotiaille. Onkinsuositeltavaa, että selvästi transsukupuoliseksi diagnosoitavat nuoretvoisivat saada hormonihoitoja, joilla ehkäistäisiin heidän murrosiälletyypillisen sukupuolitunnusmerkkien kehittymisen 82 . Jos lakia voijoustavasti hyödyntää niin, että päätöksenteossa painotetaan transsukupuolistenitsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja heidän elämänsähelpottamista, lainsäädäntöä ei tarvitse uudistaa. Toisaalta seikkaperäiselläohjeistuksella tai uudella monipuolisemmalla lainsäädännöllävoisi varmistaa, että transsukupuolisten ja muiden sukupuolivä-50

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintähemmistöihin kuuluvien tarvitsemat hoidot järjestyvät niin, että niissäotetaan ihmisten erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet oikeudenmukaisestihuomioon.Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämäntapoihin ja käyttäytymismalleihinliittyy piirteitä, joiden ymmärtäminen ja huomioiminenauttavat kehittämään tehokkaampia työskentelytapoja sosiaali- jaterveyspalveluissa. Vähemmistöjen kokemukset syrjinnästä, salaamisestaja itsensä kokemista muita huonommaksi voivat heijastua myösaikuisiällä elämänvalintoihin ja näkemyksiin itsestä. Jatkuva ”varpaillaanolo” paljastumisen pelossa, toistuvat heteronormatiiviset sukupuoleentai perheen perustamiseen liittyvät paineet, yksinäisyys,kumppanin löytymisen vaikeus ja heikosti kehittyneet sosiaaliset taidotvoivat edistää syrjäytymiskierrettä, mielenterveyden ongelmia ja niidentuhoisia ratkaisuyrityksiä. Tämä voi linkittyä myös päihteiden väärinkäyttöön,jota edistää myös se, että keskeisimmät vähemmistöjen tapaamisinstituutiotovat homodiskoja ja -baareja ja se että monet ovatlapsettomia. Lapsettomuus voi antaa mahdollisuuden irrottautumiseenvastuullisuutta korostavasta perhe- ja kotikeskeisestä roolista, jalesboilla heterofeminiinisyyttä haastavat tyylit eivät edellytä pitäytymistäalkoholin kohtuukäytössä. Miesten välistä seksiä toteutetaanerilaisissa tapaamispaikoissa, ja monet parisuhteen jakavat miehet ovatsopineet, että seksielämää voi olla myös suhteen ulkopuolella. Nämäovat esimerkkejä siitä, että parisuhteita, sukupuolta ja seksuaalisuuttarakennetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa osin eriedellytyksin ja perustein kuin muu väestö tekee.Keskeisiä vähemmistöjen kulttuurisia käytäntöjä, tyylejä ja tapojaon hyvä ottaa huomioon palveluja suunniteltaessa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenläheisiä ja verkostoja pitää asianmukaisesti ottaamukaan hoitosuhteeseen tai muuhun asiakassuhteeseen, jos halutaanvarmistaa pysyvät tulokset. Päihdeongelmia on todettu runsaasti sekäseksuaali- että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla. Hiv-tartuntoja onmiesten välistä seksiä toteuttavilla huomattavasti keskimääräistä useammin.Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on kohdennettu riittämättömästierilaisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä erityistoimia51

Syrjintä Suomessa 2006ja kampanjoita. Homo- ja bimiehille suunnatut turvaseksikampanjatovat riittämättömiä, ja varsinkin viime vuosina heteroseksissä välittyneidenhiv-tartuntojen määrän lisäännyttyä seksuaalivähemmistötovat jääneet entistä näkymättömimmiksi turvaseksivalistuksen kohderyhmänä,vaikka tarve siihen on erittäin suuri 83 . Myös seksuaali- jalisääntymisterveyden, kuten muidenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen,kehittämisessä on otettava huomioon myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjennäkökulma.2.5.2. Hyvinvointi ja ikääntyneetSeksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ikääntyneiden ihmistenasemaan ja elinoloihin on kiinnitetty vain vähän huomiota. Suomessatoimii pääkaupunkiseudulla ja Turun alueella Mummolaaksoyhdistys,joka herättää keskustelua ikääntyneiden lesbojen asemasta jajärjestää yhteisöllistä toimintaa 84 . Ikääntyneitä lesbojen, homoja, bijatransihmisiä ei ole tutkittu ja ikääntymisen ja seksuaalisen suuntautumisenyhteyksiä ei ole paljonkaan käsitelty julkisuudessa tai vähemmistöjenyhteisöissä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistökysymyksetnäyttäytyvät helposti nuorten tai nuorten aikuisten asioina, vaikka sitäne eivät pelkästään ole 85 .Työelämän ja ikääntymisen yhteyksiä on hieman tarkasteltu tutkimuksessamyös seksuaali- ja sukupuolivähemmistönäkökulmasta 86 .Heteronormatiivisuus kietoutuu työssä jaksamiseen. Monet ikääntyneetvähemmistöihin kuuluvat kokevat jaksamisessa ongelmia, sillä koetutsyrjintä- ja kiusaamistilanteet, toistuvat odotukset heteronorminmukaisesta tyylistä esimerkiksi pukeutumiseen liittyen ja salailu tuntuvatrasittavilta. Elämänhistorian peittäminen tai sen kokeminen puutteelliseksiverrattuna työtovereihin (esimerkiksi lapsettomuus, joka voinäyttäytyä normin rikkomisena verrattuna työpaikan isoisiin ja -äiteihin,jotka kertovat lapsenlapsistaan työyhteisössä) voi ahdistaa. Osa vähemmistöihinkuuluvista pärjää paineista huolimatta työelämässä hyvin,mutta osalle heteronormatiiviset paineet voivat olla pää- tai osasyy52

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintävetäytymiseen työelämästä, joutumiseen sairauseläkkeelle tai hakeutumiseenennenaikaiselle eläkkeelle. Osa on joutunut työttömäksi taisyrjäytynyt työelämästä muiden syiden takia ennen eläkeikää, eikätyömarkkinoille paluussa helpota niiden heteronormatiiviset odotukset.Ikääntyneistä useilla on kokemuksia suhteista eri sukupuolta olevienkanssa, ja monet ovat olleet avio- tai avoliitossa eri sukupuoltaolevan kanssa. Joskus nämä suhteet ovat päätyneet eroon tai leskeytymiseen.Heterosuhteissa eläneistä tai elävistä seksuaalivähemmistöihinkuuluvista osa käynnistää uudenlaisen vaiheen elämässään vastamyöhemmällä iällä. Esimerkiksi ikääntynyt nainen voi lasten aikuiseksikasvamisen ja avioeron jälkeen alkaa elämään lesbona. 87 Transsukupuolinennainen, joka on pyrkinyt elämään koko aikuiselämänsämiehen roolissa heteroydinperheen isänä, saattaa eläkeiässä uskaltautuavihdoin rakentamaan naiseuttaan ja alkaa elää naisena. Vanhemmillaseksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillätilanne on toisenlainen kuin nuorilla elämänmuutoksen suhteen, sillä”yksi elämä on jo eletty”, eikä historiaa voi sivuuttaa. Ihminen on rakentanutverkostoja työelämässä, suvussaan, perheessään ja ystäväpiirissääntoisessa roolissa tai asemassa kuin uusi elämäntapa edellyttää,eikä ristiriitatilanteilta ja haasteilta ole helppo välttyä. Tällaisissamuutoskriiseissä sekä vähemmistöihin kuuluvat, heidän läheisensäettä muut verkostonsa kaipaavat ja tarvitset erityistä tukea, mutta sellaiseenei ole palvelujärjestelmissä kovin runsaasti osaamista.Muutokset voivat aiheuttaa vastusta ja esimerkiksi läheiset ja lääkäritsaattavat pohtia, kannattaako enää eläkeikäisen transsukupuolisenaloittaa sukupuolenkorjausprosessi. Vanhoja ihmisiä osin aseksuaalisoidaanja sukupuolineutralisoidaan niin, että ajatellaan varsinkinseksuaali- ja sukupuolivähemmistöteemojen yhteydessä, etteivät sukupuolija seksuaalisuus ole niin merkittäviä asioita vanhoille kuin nuorille.Transsukupuoliselta naiselta on evätty Kelassa erityiskorvattavahormonihoito vedoten ohjeistuksen viidenkymmenen vuoden yläikärajaan.Sosiaalivakuutuslautakunta kumosi Kelan päätöksen vuonna2006 ja edellytti, että hormonihoito korvataan, koska siihen löytyy53

Syrjintä Suomessa 2006perusteet, sillä transsukupuoliset tarvitset jatkuvan hormonilääkityksen.Sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta iäkkäillä ihmisillä onpainolastinaan menneisyyden kuva homo- ja biseksuaalisuudesta syntinä,sairautena ja rikollisena. He ovat eläneet aikana, jolloin seksuaalisuusja varsinkin samaa sukupuolta olevien rakkaus näyttäytyi hävettävänäja poissuljettavana asiana, eikä tämä helpota asioiden esiinottamista ja käsittelyä osana sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastilanteita,vaikka siitä olisi hyötyä 88 . Nykyisin yleisesti käytetyt käsitteetvoivat tuntua epäsopivilta kuvaaman ikäihmisten omaa kokemusta seksuaalisestasuuntautumisestaan tai sukupuolestaan. Menneisyyden syrjintäänliittyvien traumatisoivien kokemusten käsittelyssä tarvitaantyöntekijöiltä suurta sensitiivisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä.Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat vanhukset tarvitsevaterilaisia yhteiskunnan palveluita samoin kuin muut vanhukset.Kotipalvelu, kotisairaanhoito, vanhuksille suunnatut monenlaiset laitospalvelutsekä sosiaali- ja terveydenhuollon koko sektori ovat heikostivalmistautuneet vanhusten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuden kohtaamiseen. Työntekijöiden koulutuksessa ja käytäntöjenohjeistuksissa on riittämättömästi kiinnitetty huomiotasiihen, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ikäihmisilleturvataan oikeudenmukainen kohtelu 89 . Ollaanko valmiita sijoittamaansamaa sukupuolta oleva ikääntynyt pari yhteiseen asuntolaan,vaikka he eivät olisikaan rekisteröineet parisuhdettaan? 90 Selviääkökodinhoitaja hämmennyksestään, jonka voi aiheuttaa naiseksikotioloissaan pukeutuva iäkäs mies? Monien vanhusten hyvinvointiatuettaisiin, jos heidän elämäntilanteensa osattaisiin ottaa huomioonniin, että seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteenliittyvät syrjivät käytännöt saataisiin katkaistua.54

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä2.6. Yhteisö ja vastuuSeksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa ajavat melko harvattahot aktiivisesti. Seta on kansalaisjärjestö, joka pyrkii parantamaannäiden vähemmistöjen ihmisoikeuksien toteutumista ja heidän elinolojaan.Setalla on 19 jäsenjärjestöä eri puolilla maata. Lisäksi onmuutamia muita järjestöjä ja verkostoja, jotka pyrkivät tukemaan vähemmistöihinkuuluvia ja edistämään heidän asiaansa. Järjestöt saavatjonkin verran rahoitusta muutamien yksittäisten työntekijöiden palkkaamiseenja muuhun toimintaan Raha-automaattiyhdistykseltä sekäyksittäisiltä muilta tahoilta. Suurin osa tehdystä työstä järjestöissä jaliikkeissä tapahtuu vapaaehtoistyön varassa. Ihmisoikeus- ja lainsäädäntöuudistuskampanjoinninlisäksi Seta ja sen jäsenjärjestöt ovatkeskeisin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnatun yhteisötoiminnan,sosiaalipalvelujen ja tiedotuksen toteuttaja sekä keskeisinaihepiirin kouluttaja ja eri alojen ammattilaisten konsultoija. Näitätehtäviä järjestö tekee vuosittain haettavien määrärahojen, vaihtuvanvapaaehtoisjoukon ja muiltakin osin vähäisten resurssien varassa.Setan Transtukipisteessä on useampi asiakastyötä tekevä työntekijä tällähetkellä kuin muuten Setassa tai sen jäsenjärjestöissä yhteensä. Sepystyy osittain vastaamaan sukupuolivähemmistöjen ja heidän läheistensäpsykososiaalisen tuen tarpeisiin, mikä tehtävä sille on kansallisestimääritelty.Tilanne on ongelmallinen, sillä Setan nykyinen henkilökunta eiriitä hoitamaan pysyvästi tehtäviä, joiden hoitamisen vastuu kuuluukunnille ja valtiolle – varsinkaan, jos toimintaa ei rahoiteta riittävästi.Setan rooliin sopii paremmin, että se on mukana kehittämässä uudenlaisiatyöskentelymuotoja tai koordinoimassa yksittäisiä kampanjoitaeri teemojen osalta. Julkisen sektorin pitää puolestaan järjestää vakituinen,asiantunteva palvelu. Tavoitteena täytyy pitää sitä, että sosiaali-ja terveystoimen, opetus-, kulttuuri- ja nuorisotoimen, poliisin japuolustusvoimien työntekijät sekä työvoimaviranomaiset ja muut julkisensektorin palvelujen tarjoajat saavat osana perus- ja jatkokoulutustaanriittävästi perustietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen55

Syrjintä Suomessa 2006moninaisuudesta. Tällöin he pystyvät välttämään ja ehkäisemään epäasiallistaja heteronormatiivista käyttäytymistä omassa työssään ja tukemaansekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia asiakkaitaanettä työtovereitaan.Koulutuksen lisäksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua jasiihen liittyvää tiedotusta apuna käyttäen on varmistettava se, ettäeri alojen työyhteisöjen ja asiakaspalvelujen heteronormatiivisia käytäntöjämuutetaan moninaisuutta huomioiviksi ja arvostavaksi. Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin ja heidän läheisiinsä kuuluvien onvoitava luottaa siihen, että he saavat asiantuntevaa palvelua lähialueellaan.Heille suunnattuja palveluja pitää kehittää alueellisesti ja varmistaa,että jokaisen omalta lähialueelta (esimerkiksi sairaanhoitopiiristätai vastaavasta alueellisesta organisaatiosta) löytyy ainakin yksisosiaalityöntekijä, lääkäri, terveydenhoitaja ja psykologi, jolla on erityisosaamistaseksuaali- ja sukupuolivähemmistökysymyksissä ja jonkatehtäväalueeksi ne on määritelty 91 . Kuntien on nimettävä tasa-arvotaiyhdenvertaisuusvastaava, jonka tehtäväalueeseen kuuluu seksuaaliseensuuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvän hyvinvoinninlisääminen ja syrjinnän ehkäisy 92 . Mikäli julkinen sektori järjestääpalvelujaan yksityisen tai kolmannen sektorin tehtäväksi, pitäähuolehtia siitä, että nämä tahot ottavat huomioon seksuaali- jasukupuolivähemmistökysymykset ja pystyvät vastaamaan niihin liittyviintarpeisiin. Julkisen sektorin johdolla on keskeinen rooli, sillä moninaisuuskysymystenonnistunut valtavirtaistaminen edellyttää johdonsitoutumista ja esimerkkiä. 93Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat sisäisesti moninainenjoukko ihmisiä. Heidän elinolonsa ja asemansa vaihtelevat paljon senmukaan, missä he asuvat, työskentelevät ja millainen tausta heilläon esimerkiksi etnisyyden, vammaisuuden, terveyden, iän, sosiaalisenaseman ja sukupuolen perusteella 94 . Maaseudulla ja pienissä kaupungeissailmapiiri koetaan ahdistavammaksi kuin isoissa kaupungeissaja pääkaupunkiseudulla. Maalla myös salataan seksuaalinen suuntautuminenja sukupuoli-identiteetti useammin, ja siellä esiintyy syrjintääelämäntilanteestaan kertoneita kohtaan useammin kuin isoissa56

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäkaupungeissa. Myös kumppanien löytyminen on vaikeampaa maallakuin kaupungeissa. Useimmat seksuaalivähemmistöjen tapaamispaikatovatkin isoissa kaupungeissa. 95Jotta vähemmistöjen aseman kehittymistä voi seurata, eri viranomaistahojenpitää myös säännöllisesti koota tietoa siitä, miten seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä kohdellaan palvelujärjestelmissä jamuuten yhteiskunnassa. Väestötilastointia ja ihmisten elinolojen seurantaaon kehitettävä niin, että se huomioi paremmin näihin vähemmistöihinkuuluvat ja heihin suhtautumisen. Tiedon kokoamisessa onotettava huomioon se, etteivät yksittäisten henkilöiden tiedot leviävaan ne suojataan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää täytyisitutkia ja tutkimusta rahoittaa huomattavasti nykyistä enemmän.Etenkin heihin kohdistuvaa väkivaltaa, heidän hyvinvointiaan ja kohteluapalvelujärjestelmissä sekä mahdollista syrjäytymistä on tutkittavapikaisesti ja laajamittaisesti.Ensisijaisia tehtäviä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemanparantamiseksi ovat yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain täydennykset, perhe-ja parisuhdelainsäädännön muutokset, viharikoslainsäädännönkehittäminen ja yksittäisten lakien täydentäminen vastaamaan paremminvähemmistöihin kuuluvien tarpeita 96 . Yhdenvertaisuuden ja tasaarvonsaavuttaminen ja seuranta edellyttävät erillisen valtuutetun viranperustamista tai nykyisten valtuutettujen virkojen tehtävämääritystenlaajentamista niin, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuteen liittyvä syrjintä saadaan ehkäistyä. Tämä tarkoittaaesimerkiksi sitä, että vähemmistövaltuutetun tehtäviin lisätään etnisyyteenperustuvan syrjinnän vastaisen työn lisäksi seksuaalisen suuntautumisenperustuvan syrjinnän vastustaminen. Tasa-arvovastaavantyötehtäviin voi virallisesti kirjata tehtävälaajennuksen, jonka mukaansukupuolen moninaisuus ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnän ehkäisyja seuranta kuuluvat sen tehtäviin. Selkeämpi ratkaisu on se, ettäkaikkiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain sisältämiin syrjintätekijöihinliittyvä ehkäisytyö kootaan yhteen organisaatioon, joka sijoitetaan esimerkiksipääministerin kansliaan tai oikeusasiamiehen toimistoon 97 .Tällaista valtuutettujen toimistoa on lisäksi rahoitettava kunnolla ja57

Syrjintä Suomessa 2006on varmistettava, että seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolenmoninaisuuteen samoin kuin muihin syrjintäperusteisiin liittyvät teematon monipuolisesti katettu organisaation toiminnassa.1 Käsitteitä on satoja, ja monet niistä linkittyvät syrjiviin perinteisiin. Luokittelevina ne voivat tuntua ahdistavilta.Sukupuolivähemmistötermit on muutettu sukupuolipäätteisiksi, eikä enää puhuta trans- tai interseksuaalisuudesta,mikä vastaa näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden näkemyksiä. Homolla viitataan tyypillisesti mieheen, lesbollanaiseen ja biseksuaaliset voivat olla sekä binaisia että -miehiä. Ks. Kekki, Lasse (2006). ”Pervon puolustus.” Kulttuurintutkimus23:3, ss. 3 - 18; Ilmonen, Tuisku & Nissinen, Jussi (2006). ”Seksologian peruskäsitteistöä.” TeoksessaApter, Dan, Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, 20 - 26; Wickman, Jan(2001). Transgender Politics. The Construction of Binary Gender in the Finnish Transgender Community. Turku: ÅboAkademi University Press.; Lehtonen, Jukka (1998).”Nuoret ei-heteroseksuaaliset miehet ja homoidentiteetin mallit”.Psykologia 33:6, ss. 421 - 429.2 Heteronormatiivisuuden käsitteen lisäksi on käytetty muita käsitteitä, kuten heteroseksismi, joilla on kuvattu sukupuoleenja seksuaalisuuteen liittyvää syrjivää sosiaalista normijärjestystä. Ks. Rossi, Leena-Maija (2006). ”Heteronormatiivisuus.Käsitteen elämää ja kummastelua.” Kulttuurintutkimus 23:3, ss.19 - 28.3 Ks. homoseksuaalisuuden häiriöleiman historiasta Stålström, Olli (1997). Homoseksuaalisuuden sairausleimanloppu. Helsinki: Gaudemus. Homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisuusdiagnosoitiin DSM-luokittelussa sairaudeksi vuoteen 1981 asti ja itseä häiritsevä homoseksuaalisuus vuoteen 1986asti. Edelleen sukupuolen moninaisuuden muotoja diagnosoidaan häiriöiksi WHO:n ICD 10-luokittelussa.4 Lait on listattuna tämän kirjan liiteosiossa. Vuonna 1999 rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä kymmenienvuosien taistelun jälkeen samaa sukupuolta olevien välisille seksisuhteille asetettu korkeampi suojaikäraja ja samaasukupuolta olevien väliseen haureuteen kehottamisen kieltäminen poistettiin lainsäädännöstä.5 Syrjinnän seurannasta Suomessa ja Euroopassa tehtyjen raporttien mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenasemaan on kiinnitetty vain vähän huomiota, ks. Syrjinnän seuranta Suomessa (2007, ss. 24 - 25) Työhallinnonjulkaisuja 374, Helsinki: Työministeriö; Makkonen, Timo (2007) European Handbook on Equality Data. EuropeanComission. Luxemburg: Office for Official Publications of the European Communities; ks. myös Lehtonen, Jukka(2005). ”Näkymättömästä vähemmistöstä kansalaisiksi oikeuksineen: Tutkimuksia lesbojen, homojen, bi- ja transihmistenyhteiskunnallisesta asemasta.” Nettilehti Sysäys, Helsinki: Työministeriö, ss.4 - 6, www.join.fi/seis/lehti.shtml(31.3.2007).6 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa työelämässä on tutkittu Helsingin yliopiston, Setan ja Stakesinyhteishankkeessa, jota rahoitti ESR ja työministeriö vuosina 2001- 2006, ks. lisätietoja hankkeen internetsivuilta:www.valt.helsinki.fi/sosio/tutkimus/equal (31.3.2007). Vuonna 2006 käynnistyi Setassa kolmivuotinen Raha-automaattiyhdistyksenrahoittama Sateenkaariperhetyönprojekti, jonka yhteydessä kartoitetaan kyselyin perheidenkohtaamia ongelmia palvelujärjestelmässä, ks. lisätietoja www.seta.fi/perheprojekti (31.3.2007). Seksuaalivähemmistöjenelinoloja on laajasti tutkittu ainoastaan 25 vuotta sitten ks. Sievers, Kai & Stålström, Olli toim. (1984).Rakkauden monet kasvot. Espoo: Weilin+Göös. Aiemmat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää ja asemaakäsittelevät artikkelit ks. Lehtonen, Jukka (1996). ”Yhteiskunnan heteroseksuaalisuus ja seksuaalivähemmistöjenarki.” Teoksessa Dahlgren, Taina, Kortteinen, Juha, Lång, K.J., Pentikäinen, Merja & Scheinin, Martin toim. Vähemmistötja niiden syrjintä Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino, ss.155 - 170.; Lehtonen, Jukka (2000). “Ei-heteroseksuaalisetja transsukupuoliset ihmiset Suomessa.” Teoksessa Kontula, Osmo & Lottes, Ilsa toim. SeksuaaliterveysSuomessa. Helsinki: Tammi, ss. 282 - 292, sekä tasa-arvopolitiikan näkökulmasta Juvonen, Tuula (2002). ”Tasaarvoajattelunheteronormatiivisuus ja seksuaalinen tasa-arvo.” Teoksessa Holli, Anne Maria, Saarikoski, Terhi &Sana, Elina toim. Tasa-arvopolitiikan haasteet. Helsinki: WSOY, ss. 254 - 262.7 Artikkelia ovat ideoineet ja kommentoineet monet asiantuntijat, ja olen saanut lisätietoa monilta. Kiitän avustaSetan ja sen Transtukipisteen työntekijöitä Juha Jämsää, Maarit Huuskaa, Marita Karvista, Merja Rankista, Aija58

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäSaloa ja Malla Suohosta, Setan hallituksen puheenjohtaja Juha Jokelaa ja jäsen Johanna Pihlajamäkeä sekä muitaasiantuntijoita: Tiia Aarnipuu, Rainer Hiltunen, Kari Huotari, Tuula Juvonen, Marja Kaskisaari, Aino Mattila, JussiNissinen, Heli Paatero, Sinikka Suominen, Mika Venhola ja Terhi Viikki.8 Intersukupuolisuuksista ja niiden seulonnasta lisää ks. Pimenoff, Veronica (2006). ”Intersukupuolisuus.” TeoksessaApter, Dan, Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss. 173 - 182; Socada,Maria (2005). ”Voiko lääkäri päättää lapsen sukupuolen? Intersukupuolisten lasten hoitokäytännöistä.” SuomenLääkärilehti 60:38, ss. 3739 - 3743; Tenhola, Sirpa (2006). Cardiovascular risk factors and adrenal function in12-year-old children born small for gestational age or after a preeclamptic pregnancy (Sydän- ja verisuonisairauksienriskitekijät sekä lisämunuaisten toiminta 12 vuoden iässä sikiön kasvuhäiriön tai äidin raskausmyrkytyksenjälkeen). Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. Kuopio: Kuopin yliopisto; Antti-Rämö, Ilona, Laajalahti, Liisa,Koskinen, Hanna, Sintonen, Harri, Mäkelä, Marjatta & asiantuntijaryhmä (2004). Vastasyntyneiden harvinaistenaineenvaihduntatautien seulonta. FinOHTAn raportti 22. Helsinki: Stakes.9 Filosofinen näkökulma intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvaan kirurgiaan ja siitä, miten sukupuolimäärittelyssäpeniksen mitta ratkaisee mieheyden tai ei-mieheyden ks. Pirskanen, Jaana (2005). Sukupuolieron ongelma. Sukupuolisuudentarkastelua Judith Butlerin ja Luce Irigarayn teorioiden avulla. Filosofian pro gradu -tutkimus, Tampereenyliopisto.10 Laakso, Laura (2007). Medikalisoitu intersukupuolinen keho. Naistutkimuksen pro gradu-tutkielma, Jyväskylänyliopisto; Viikki, Terhi (2003). ”Erilainen sukupuoli.” Suomen Potilaslehti 3/2003, ss. 22 - 23.11 Venhola, Mika (2001). Intersukupuolisuus, www.seta.fi/transtukipiste/intersukupuolisuus/ (31.3.2007); Laki potilaanasemasta ja oikeuksista 1992/785; Laakso, Laura (2007). Medikalisoitu intersukupuolinen keho. Naistutkimuksenpro gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto; Viikki, Terhi (2004). ”Haastateltavana Mika Venhola.” SuomenPotilaslehti 2/2004.12 Pimenoff, Veronica (2006). ”Transsukupuolisuus.” Teoksessa Apter, Dan, Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.)Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss.164 - 172.13 Lehtonen, Jukka (2003). Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalistennuorten kertomukset. Helsinki: Yliopistopaino ja Nuorisotutkimusverkosto.14 Aaltonen, Sanna (2006). Tytöt, pojat ja sukupuolinen häirintä. Helsinki: Yliopistopaino; Lehtonen, Jukka (2006).”Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus koulun käytännöissä ja nuorten arjessa.” Teoksessa Asikainen, Eija(toim) Pysäytyskuvia. Sukupuoli ja seksuaalisuus nuorten elämässä ja koulun arjessa Joensuu: Joensuun yliopisto, ss.49 - 64.15 Tätä on esittänyt myös Tasa-arvoasiain neuvottelukunta vuonna 2007.16 Ks. Salmenkangas, Mai (2005). Muutu. Puutu. Oppilaitoksen yhdenvertaisuusopas. Helsinki: Seis-hanke.www.yhdenvertaisuus.fi (31.3.2007).17 Lehtonen, Jukka (2004). ”Seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret työmarkkinoilla.” Teoksessa Lehtonen, Jukka& Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä, ss.128 - 129. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 127 - 142; ks. myös Malinen, Jari (2005).Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsitykset seksuaalivähemmistöistä. Kasvatustieteellisen tiedekunnan pro gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto. Tutkielmassa kootun kyselyn yläkoululaisista kyselyyn vastanneista (N=1001) lähes12 prosenttia ilmoitti seksuaalisten tunteidensa tai käyttäytymisensä suuntautuvan samaa sukupuolta oleviin.18 Ks. Frantti-Malinen, Ulla (2004). ”Tietoa ja tukea seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvalle.” TeoksessaKosunen, Elise & Ritamo, Maija (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Raportteja 282. Helsinki: Stakes,ss. 100 - 111.19 Joillain intersukupuolisilla lapsilla ja nuorilla kokemus omasta ruumiista voi olla hyvin traumatisoitunut ja ahdistustaaiheuttava, jopa niin, että kokemuksellinen yhteys omaan ruumiiseen on kadoksissa.20 Huuska, Maarit (2002). ”Transihmiset – Sukupuoleltaan moninaiset työelämässä.” Teoksessa Lehtonen, Jukka(toim.) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä. Raportteja 269. Helsinki: Stakes, ss. 31 - 40: Lehtonen,Jukka (2003). Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalistennuorten kertomukset. Helsinki: Yliopistopaino & Nuorisotutkimusverkosto.59

Syrjintä Suomessa 200621 Remafedi,G. (toim.), (1994). Death by Denial. Studies of Suicide in Gay and Lesbian Teenagers. Boston: AlysonPublications; Moseng, Bera Ulstein (2000). ”Selvmordsatferd blant lesbiske kvinner og homophile menn – en kunnskapsoversikt.”Suicidologi 5:3, ss. 22 - 24.22 Lehtonen, Jukka (2004). ”Heteronormatiivisuus seksuaalikasvatuksen haasteena.” Teoksessa Kosunen, Elise &Ritamo, Maija (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Raportteja 282. Helsinki: Stakes, ss. 147 - 158.23 Lehtonen, Jukka (2004). ”Näkymättömät nuorten mallit – seksuaalivähemmistöön kuuluvat opettajat.” TeoksessaLehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiätyöelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 223 - 238; Valkonen, Miia (2003).Avoimena ammatissa. Homo-, lesbo- ja bi-opettajien kokemuksia. Helsinki: Seta.24 Ks. Lehtonen, Jukka (2006). ”Ei-heteroseksuaaliset nuoret miehet ja neuvottelut turvallisista suhteista.” TeoksessaKarvonen, Sakari (toim.): Onko sukupuolella väliä? Hyvinvointi, terveys, pojat ja tytöt. Nuorten elinolot -vuosikirja.Helsinki:Stakes, ss. 94 - 109.25 Ks. Lehtonen, Jukka (2007). ”Koulukokemukset pohjana ei-heteroseksuaalisten nuorten uravalinnoille.” Kasvatus38:2, ss. 14 - 153.26 Varsinkin uskonnollisissa ja perinteisiä sukupuolimalleja arvostavissa perheissä tai joidenkin maahanmuuttajaryhmienperheissä lapsen vääränlaiseksi koettu seksuaalisuus tai sukupuoli voi aiheuttaa ongelmia. Saatetaan kokea,että lapsi aiheuttaa häpeää perheellä ja häntä saatetaan painostaa tai jopa uhata väkivallalla tai poissulkemisellaperheyhteisöstä. Lapsilta ja nuorilta voidaan edellyttää osallistumista heidän sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaanmuuttamaan pyrkiviin prosesseihin, jotka voivat olla hyvinkin traumatisoivia.27 Lehtonen, Jukka (2004). ”Seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret työmarkkinoilla.” Teoksessa Lehtonen, Jukka &Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä, ss. 131- 32. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 127 - 142; ks. myös Lehtonen, Jukka (2002).”Kaapissa avoimesti ja piilossa julkisesti. Ei-heteroseksuaaliset nuoret naiset kertovat ja vaikenevat seksuaalisuudestaan.”Teoksessa Aaltonen, Sanna & Honkatukia, Päivi (toim.) Tulkintoja tytöistä. Helsinki: Suomen KirjallisuudenSeura, ss. 148 - 165.28 Ks. esim. Lupa kuulua, lupa näkyä (2005) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa. SLUjulkaisusarja6/05. Helsinki: Suomen Liikunta ja urheilu. ks. myös Anttonen, Erja (2007). Sukupuolisensitiivisyyskansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä. Sarja C. Oppimateriaaleja 13. Helsinki: Humak.29 Ks. Lehtonen, Jukka (2004). ”Ammatinvalinta ja ei-heteroseksuaalisuus.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola,Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimuksetja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 143 - 168; Lehtonen, Jukka (2004). ”Sukupuolivähemmistöt jaammatinvalinta.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden jasukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss.169 - 180.30 Tämä koskee perus- ja nuorisokoulutusasteen lisäksi korkeampaa koulutusta. ks. Opiskelijaterveydenhuollon opas(2006) Julkaisuja 2006:12. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, s. 60, 131. Oppaassa on korostettu myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistönäkökulman ottamista huomioon ja heteronormatiivisten ennakko-oletusten kyseenalaistamista.31 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä -hankkeen kysely ks. Mustola, Kati & Vanhala, Anna (2004, s.34). ”Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihänheterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 30 - 57; Miesten välistä seksiä koskevaan tutkimukseen vastanneista parisuhteessamiehen kanssa oli 65 prosenttia miesvastaajista. ks. Huotari, Kari & Lehtonen, Jukka (2000). ”Hiv-tartuntariskitmiesten välisessä seksissä.” Sosiaalilääketieteellinen Aikakauskirja 37:4, ss.330 - 342.32 Lehtonen, Jukka (2004). ”Seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret työmarkkinoilla.” Teoksessa Lehtonen, Jukka& Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESRTutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 127 - 142.33 Tilastokeskus (2007). Väestö. Perheet 2005. www. (31.3.2007).60

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä34 Ks. Lehtonen, Jukka (2006). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuudentueksi. ESR tutkimukset ja selvitykset 08/06. Helsinki: Työministeriö, s.16.35 Syrjinnän seurantaraportissa ehdotetaan, että myös samaa sukupuolta olevien avopareja tilastoitaisiin, jottaheidän elinolojensa seuranta tulisi helpommaksi, ks. Syrjinnän seuranta Suomessa (2007). Työhallinnon julkaisuja.Helsinki: Työministeriö.36 Ks. Leinonen, Eeva-Kaisa (2003). Elämä transvestiittina – osa-aikatytön ulostuloprosessi. Valtiotieteen pro gradututkielma,Helsingin yliopisto; Leinonen, Eeva-Kaisa (2006). ”Transvestisuus.” Teoksessa Apter, Dan, Väisälä, Leena& Kaimola, Kari (toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss.157 - 163.37 Rekisteröityä parisuhdetta koskevasta lainsäädäntökeskustelusta ks. Gerkman, Marjut (2004). ”Ilmarin ja Jalmarin”parisuhde avioliittoa määrittelemässä. Avioliiton asema eduskunnan parilakikeskustelussa. Sosiologian progradu tutkielma, Helsingin yliopisto; Charpentier, Sari (2001). Sukupuoliusko. Valta, sukupuoli ja pyhä avioliittolesbo- ja homoliittokeskustelussa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 69. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto;Kaskisaari, Marja (1997). ”Homoparisuhdekeskustelu – diskurssi ja performatiivi.” Teoksessa Jokinen, Eeva toim.Ruumiin siteet. Tekstejä eroista, järjestyksestä ja sukupuolesta. Tampere:Vastapaino.38 Pappien mahdollisuudesta siunata samaa sukupuolta oleva pariskunta on kiistelty kirkon sisällä. Helsingintuomiokapituli päätti syksyllä 2006, että naisparin parisuhteen ravintolassa siunanneen pastori Leena Huovisentoimet eivät vaadi jatkotoimenpiteitä kirkolta. Pastorista oli tehty tuomiokapituliin valitus, koska samaa sukupuoltaolevan parin siunaamista ei pidetty sopivana papille. ks. http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/tiedotteet/ hiippakuntatiedotteet/?num=14180(31.3.2007); Kirkon työntekijöille suunnatun kyselyn mukaan yli puolet papeista jakanttoreista vastustaa rekisteröidyn parisuhteen kirkollista siunaamista, mutta 38 prosenttia papeista hyväksyisi kirkollisensiunaamisen ja 56 prosenttia heistä hyväksyy samaa sukupuolta olevien parin kodin siunaamisen. Ks. Niemelä,Kati & Palmu, Harri (2006). ”Pappien ja kanttorien suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.”Crux, loka - marraskuu 2006, ss. 14 - 16.39 Avioliitossa oleva työntekijä saa esimerkiksi vapaapäivän hääpäivänään tai puolisonsa hautajaispäivänä.Rekisteröidyssä parisuhteessa oleville työntekijöille vapaat eivät automaattisesti kuuluneet, vaan niistä on tapauskohtaisestisovittu työpaikoittain. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen kaupungit ovat tehneet tasavertaisesta kohtelustaerillispäätöksen.40 Keskustelua on herättänyt eräissä kunnissa myös se, että kunnan tarjoamia pariterapiapalveluja on resurssienpuutteessa suunniteltu rajoitettavaksi vain lapsiperheille, jolloin monet lapsettomat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihinkuuluvat jäisivät näiden parisuhdetukimuotojen ulkopuolelle.41 Nissinen, Jussi (2002). ”Homomies isänä heterosuhteessa.” Perheterapia 4, ss. 18- 40; Lehtonen, Irma (2005).Siellä tai täällä – aina vieraissa. Vaiettu biseksuaalisuus parisuhteessa kriisiteorian näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikanpro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto; Leinonen, Eeva-Kaisa (2006). ”Transvestisuus.” Teoksessa Apter, Dan,Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss. 157 - 163.42 Mustola, Kati & Vanhala, Anna (2004). ”Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen,Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä.ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 30 - 57.43 Jämsä, Juha (2006). Isä, joka on homo – homomiehen perhe ja vanhemmuus. Helsinki: Seta-julkaisuja 16.44 Transsukupuoliset naiset ovat voineet varastoida siemennestettä ennen sukupuolenkorjausprosessia, jotta he pystyisiväthankkimaan mahdollisen naiskumppaninsa kanssa biologisen lapsen. Tätä maksullista palvelua on pyrittyestämään.45 Ks. Lehtonen, Jukka (2006). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuudentueksi. ESR tutkimukset ja selvitykset 08/06. Helsinki: Työministeriö, s.16.46 Samaa sukupuolta olevan parin lapsen ei-biologisella vanhemmalla ja siis lapsen juridisen vanhemman puolisollaei ole mahdollisuutta ottaa lastaan ottolapseksi. Tämä on mahdollista riippuen oikeuden päätöksestä tilanteessa,jossa lapsen juridinen vanhempi on kuollut. Vuonna 2003 sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä esitti,että perheen sisäisen adoption mahdollisuus on tarpeen rekisteröityneessä parisuhteessa olevien vanhempien perheessäelävien lasten oikeusturvan näkökulmasta.61

Syrjintä Suomessa 200647 Naisparin ja yksinäisen parin on maksettava keinohedelmöityspalveluista. Uusi laki on vaikuttanut siten, ettäseimennesteen luovuttajia on vaikeampi löytää. Rekisteröidyt luovuttajat pelkäävät, että lapsi ottaa yhteyttä tulevaisuudessaheihin. Aiemmin luovuttaja saattoi kieltää henkilötietojensa luovuttamisen. Tämä saattaa vähentää naisparienja yksinäisten naisten mahdollisuuksia saada hedelmöityshoitoja. Ks. lakiesityskeskustelusta Heino, Anna(2004). ”Ja mikä on sen turvallisempaa kuin normaali perhe?” Eduskunnan konservatiivinen perhekeskustelu vuoden2002 hedelmöityshoitolakiesityksestä. Sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.48 Aarnipuu, Tiia (2002). ”Sateenkaariperheellisiä töissä ja poissa töistä”. Teoksessa Lehtonen, Jukka (toim.) Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt työelämässä. Raportteja 269, s. 51. Helsinki: Stakes, ss. 48 - 52.49 Ei-juridisella, samassa taloudessa asuvalla vanhemmalla on kuitenkin lain mukaan oikeus nelipäiväiseen sairaanlapsen hoitovapaaseen, mutta aina näistä ja muista vastaavista oikeuksista ei olla tietoisia. Ei-synnyttävä äiti ei oleoikeutettu äitiys- eikä isyyslomaan. Naisparin kanssa yhdessä hankitun lapsen juridinen isä voi hakea isyysrahaa,mutta edellytyksenä on, että hän asuu samassa taloudessa lapsen ja tämän äidin kanssa. Ks. Aarnipuu, Tiia (2002,51). ”Sateenkaariperheellisiä töissä ja poissa töistä”. Teoksessa Lehtonen, Jukka (toim.) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöttyöelämässä. Raportteja 269.Helsinki: Stakes, ss. 48 - 52.50 Selänniemi, Minna (2006). Sateenkaariperheiden kokemuksia äitiys- ja lastenneuvolasta. Setan perhetyön projekti.Helsinki: Seta.51 Ks. Kuosmanen, Paula (2000). Äitien ja lesbojen arkipäivän tilanteita. Performatiivis-diskursiivinen tarkastelu.Naistutkimusraportteja 2000:1. Helsinki: Tasa-arvoasian neuvottelukunta, STM; Ahola, Minna (2000). ”Ihan perhevaan”. Lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksiä. Helsinki: Seta-julkaisuja 14.52 Aarnipuu, Tiia (2006). Sateenkaariperheen ABC-kirja. Helsinki: Seta-julkaisuja 17; Lapset ja rekisteröity parisuhde(2003). Rekisteröityihin parisuhteisiin liittyviä erityiskysymyksiä selvittäneen toimikunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriönjulkaisuja 2003:10. Helsinki: STM. Kansanedustaja Oras Tynkkynen laati lakialoitteen avioliitonavaamisesta samaa sukupuolta oleville pareille 19.12.2006.53 Ks. lesbo- ja homovanhempien soveltuvuutta vanhemmiksi käsittelevien tutkimusten yhteenveto Solantaus, Tytti(2003). ”Tutkimuskatsaus Sateenkaariperheissä elävien lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista.” Lapset ja rekisteröityparisuhde. Rekisteröityihin parisuhteisiin liittyviä erityiskysymyksiä selvittäneen toimikunnan mietintö. Sosiaali- jaterveysministeriön julkaisuja 2003:10. Helsinki: STM.54 Ks. Suoranta, Kirsti (2004). Veriside on eri side? Sukulaisuuden ja ydinperheen rakentuminen lastensa kanssaelävien naisparien sosiaalisissa verkostoissa ja puhetavoissa. Sosiologian pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto.55 Mustola, Kati & Vanhala, Anna (2004). ”Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen,Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä.ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 30 - 57.56 Mustola, Kati (2004). ”Sukupuolivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola,Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimuksetja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 58 - 77.57 Ks. Mustola, Kati & Vanhala, Anna (2004). ”Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” TeoksessaLehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiätyöelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 30 - 57; Mustola, Kati (2004). ”Sukupuolivähemmistöjäkoskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaankerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04.Helsinki: Työministeriö, ss. 58 - 77. Ongelmana seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän vastaisessatyössä on ollut se, että se on hahmotettu ainoastaan tai pelkästään naisten häirinnäksi miesten taholta. Moniaseksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia häirintätilanteita ei näin välttämättä edes osata tulkita häirinnäksi.58 Mustola, Kati & Vanhala, Anna (2004). ”Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen,Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä.ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 30 - 57.62

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä59 Lehtonen, Jukka (2004). ”Työ tekijäänsä odottaa: Ammattijärjestöt ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.” TeoksessaLehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiätyöelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 78 - 91.60 Ilmapiiritekijät vaihtelevat aloittain ja työpaikoittain sekä alueittain. Tiedotusvälineissä on keskustelua herättänytpaljon kirkon työntekijöiden asema. Kirkossa ja mediassa on pohdittu muun muassa sitä, voiko kirkon työntekijä,erityisesti pappi, kertoa omasta ei-heteroseksuaalisuudestaan vai pitääkö hänen salata se (tai saako hän elää parisuhteessatai solmia rekisteröidyn parisuhteen samaa sukupuolta olevan kanssa). Kyselyn mukaan papeista reilu kolmanneshyväksyisi sen, että pappina toimisi parisuhteensa rekisteröinyt. ks. Niemelä, Kati & Palmu, Harri (2006).”Pappien ja kanttorien suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.” Crux, loka-marraskuu 2006, ss. 14 - 16.Suomen yhdenvertaisuuslainsäädännön yhteydessä ei kirkoille annettu erivapauksia syrjinnän suhteen toisin kuinjoissain muissa EU-maissa. Ks. Valve, Katri (2004). ”Arki ja kutsumus – Seksuaalivähemmistöjen kokemuksia kirkontyöyhteisöissä.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden jasukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 210 - 222;Suhonen, Marja (2002). Kaapissa Jumalan nimeen – homoseksuaalisten työntekijöiden asema Suomen evankelisluterilaisessakirkossa. Teoksessa Lehtonen, Jukka (toim.) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä. Raportteja269. Helsinki: Stakes, ss. 97 - 104.61 Mustola, Kati & Vanhala, Anna (2004). ”Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia.” Teoksessa Lehtonen,Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä.ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 30 - 57.62 Lehtonen, Jukka (2004). ”Seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret työmarkkinoilla.” Teoksessa Lehtonen, Jukka& Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESRTutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 127 - 142.63 Heteropaine, salaaminen ja muut heteronormatiivisesta ilmapiiristä aiheutuvat ongelmat lisäävät seksuaali- jasukupuolivähemmistöihin kuuluvien riskiä työuupumuksen ja muuhun oirehtimiseen, jota ei välttämättä osata ottaahuomioon työterveydenhuollon palveluissa tai työnohjauksessa. Sairauspoissaolojen vähenemiseen voidaan vaikuttaamyös yhdenvertaisuutta tukevalla ilmapiirillä. Ks. Kaskisaari, Marja (2002). ”Työuupumuksen suhde työelämänsukupuolistaviin rakenteisiin.” Teoksessa Lehtonen, Jukka (toim.) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä.Raportteja 269. Helsinki: Stakes, ss. 105 - 113; Kaskisaari, Marja (2004). ”Nuorten lesbojen ja bi-naisten työssäjaksaminen.” Teoksessa Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden jasukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 117 - 126.64 Tasa-arvolain perusteluissa on nimenomaan otettu kantaa siihen, ettei sukupuolenkorjausprosessi saa olla syrjintääaiheuttava tekijä työelämässä.65 Setan ja sen jäsenjärjestöjen toiminnasta ks. www.seta.fi (31.3.2007).66 Muun muassa Helsingin, Oulun ja Turun kaupungin kirjastoissa on ollut seksuaalivähemmistöteemaiset näyttelyt,ks. Turun näyttelystä http://www05.turku.fi/kirja/linkit/valikoimaluettelot/rakkaus.htm (31.3.2007).67 Ks. Lupa kuulua, lupa näkyä (2005) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa. SLU-julkaisusarja6/05. Helsinki: Suomen Liikunta ja urheilu.68 Esimerkiksi vuosittain järjestettävät lesbo- ja homoelokuvafestivaalit Turussa (ks. www.tuseta.fi/vinokino/2006/31.3.2007) ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oma liikuntajärjestötoiminta HOT ry (ks. www.hot.fi31.3.2007)69 Ks. Lehtonen, Jukka (2006). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuudentueksi. ESR tutkimukset ja selvitykset 08/06. Helsinki: Työministeriö, s.16.70 Ks. Kirkko muutosten keskellä (2004). Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000 - 2003. Kirkon tutkimuskeskusjulkaisuja89. Jyväskylä: Gummerus, ss. 37 - 39.71 Ks. Pellinen, Sinikka (1997). Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko. Helsinki: Kirjaneliö; Nissinen, Martti& Tuovinen, Liisa toim. (2003). Synti vai siunaus? Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Helsinki: Kirjapaja; ks. myösseksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän etuja ajavien verkostojen toiminnasta Arcus, www.seta.fi /arcus63

Syrjintä Suomessa 2006(kirkon lesbo- ja homotyöntekijöiden ja luottamushenkilöiden ryhmä, 31.3.2007), Yhteys-liike, www.yhteys.org(seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kirkossa ajava ryhmä, 31.3.2007), Setan kristillinen piiri Malkus, (www.seta.fi/malkus, 31.3.2007).72 Tämä koskee pankki- ja vakuutuspalveluita, vaatetus- ja hyvinvointipalveluja ja matkailu- ja ravintolapalveluitakuten muitakin palveluja. Näissä palveluissa esiintyviä syrjiviä käytäntöjä ja hyviä kehittämisideoita tulee tutkia jakartoittaa.73 Esimerkiksi niin, että aletaan psykoanalysoimaan asiakkaan persoonaa ja pohtimaan minkälaisesta ”perhedynamiikanvääristymästä” hänen seksuaalinen suuntautumisensa johtuu.74 Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA suositti vuonna 2000, että välttääkseen vahingoittamasta potilaitaan psykiatrientulee välttää seksuaalisesta suuntautumista muuttamaan pyrkiviä terapiamuotoja. Suomessa tällaisia ”eheytysterapioita”on toteutettu ja niitä on markkinoinut Aslan-niminen uskonnollinen yhteisö. Kelan ei tule myöntääkorvausta terapiamuodoille, joilla seksuaalista suuntautumista pyritään muokkaamaan heteronormatiivisia lähtökohtiavastaaviksi.75 Sosiaali- ja terveysalan lesbo-, homo- , bi- ja transtyöntekijöillä on oma verkostonsa Steam: http://koti.welho.com/jnissine/steam.htm (31.3.2007).76 Nissinen, Jussi (2006). ”Seksuaalinen suuntautuminen.” Teoksessa Apter, Dan, Väisälä, Leena & Kaimola, Kari(toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss.130 - 156.77 Oleellisempaa kuin käytetyt nimikkeet luokituksissa on se, että hoitoja tarvitsevat transihmiset saisivat niitä. Asiakkaanhoidon tarve tulee olla ensisijainen vaikuttava tekijä hoidon saamisessa, eikä se, saadaanko asiakas mahtumaanluokitukseen, joka mahdollistaisi hoidon aloittamisen. Esimerkiksi transgender-ihmisiä on Suomessa hoidettukirurgisesti ja hormonaalisesti (ainakin kahta biologisesti naista ja kahta miestä), vaikka erillistä transgender-luokitteluaei ole. Tosin transgender-käsite on mainittu diagnoosin teon yhteydessä. Transgender-ihmiset ovat joutuneetkorvaamaan hoitojaan itse enemmän kuin transsukupuoliset, joiden sukupuolenkorjaushoito kuuluu pääosin julkisensektorin korvaamaan erikoissairaanhoitoon.78 Yhdysvaltain psykiatrinen yhdistys (APA) on muuttanut kantaansa trans-ilmiöiden häiriöleimoista niin, ettei semiellä niitä enää häiriöiksi. Intersukupuolisuus-termiä ei ICD-10-luokituksessa ole. Sitä koskevat kohdat eivät olepsykiatrisessa häiriöluokittelussa, vaan muualla (esim. AIS on kohdassa E34.5), mikä onkin mielekästä.79 Muun muassa Tanskan sairausluokituksesta transvestisuus on poistettu.80 Helsingin yliopiston keskussairaalaan ohjataan transsukupuolisuusdiagnosointiin Etelä-Suomen läänin alueellaasuvat ja muut ohjataan Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. Transsukupuolisista osa on suunnitellut muuttavansaEtelä-Suomesta muulle päästäkseen diagnosoitavaksi Tampereelle, mitä he pitävät tehokkaampana järjestämäänheille hoitomahdollisuuksia.81 Pimenoff, Veronica (2006). ”Transsukupuolisuus.” Teoksessa Apter, Dan, Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.)Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss.164 - 172.82 Tämä helpottaisi heidän mahdollisuuksiaan täysi-ikäisinä saada sukupuolenkorjausprosessissa tyydyttävämpitulos, koska estohoidoilla pystytään ehkäisemään transmiesten rintojen kasvua ja transnaisten parrankasvua jaäänen madaltumista.83 Harvoja terveystietoja, joiden luokittelussa on huomioitu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöt, on seksiteitse leviävättartunnat kuten hiv-infektio. Elokuuhun 2006 mennessä hiv-tartuntoja oli todettu tarttuneen lähes yhtä paljonmiesten välisessä seksissä kuin naisen ja miehen välisessä seksissä. 1980-luvulla suurin osa tartunnoista tapahtuimiesten välisessä seksissä, mutta edelleenkin tartunnoista huomattava osa tapahtuu vastaavalla tavalla. ks. Kansanterveyslaitos,infektioepidemiologian osasto, ww.ktl.fi, 31.3.2007).84 Drake, Ursula (2002). Ikääntyminen ja ikääntyvien ”naista rakastavien naisten” ajatukset Mummolaaksosta.Opinnäytetyö. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.85 Nuorisonäkökulmaa korostaa se, että näkyvimmät seksuaalivähemmistöjen tapaamispaikat eli homodiskot ja-baarit ovat pääosin nuorisokeskeisiä ja nuoruutta ihannoivia. Seta on nuorisojärjestö, jonka jäsenkunnasta ja aktivisteistaenemmistö on alle 30-vuotiaita. Myös lesbous on näyttäytynyt tiedostusvälineissä ensisijaisesti äitiyteen64

2. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäliittyvänä teemana, mikä sekin korostaa nuoruutta. Homomiehistä tiedostusvälineissä muodostuneeseen kuvaanliittyy ulkonäkökeskeisyys ja siinä nuoret aikuiset ovat pääosassa. Transteemoista julkisuudessa puhutaan harvemmineikä niitäkään ole tarkasteltu ikänäkökulmasta. Transtukipisteen asiakaskunnassa mukana on etenkin nuoriatransmiehiä . Transvestiittien ja transnaisten joukossa on mukana myös monia ikääntyneempiä; ks. Transtukipisteentoimintakertomus 2006 (2007). Helsinki: Seta.86 Charpentier, Sari (2004). ”Heteronormatiivisuus ja työelämänkulku yli 45-vuotiaiden kertomana.” TeoksessaLehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiätyöelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö, ss. 92 - 116.87 Ks. Ronkainen, Suvi, Pohjalainen, Pertti & Ruth, Jan-Erik (1994). Erotiikka ja elämänkulku. Juva: WSOY.88 Lehtonen, Jukka (2006). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuudentueksi. ESR tutkimukset ja selvitykset 08/06. Helsinki: Työministeriö, s.64 - 65.89 Sama.90 Ulkomailla on kokeiltu myös erillisiä seksuaalivähemmistöihin kuuluville vanhuksille suunnattuja palvelu- tai vanhustentaloja.Vanhusten palvelutaloissa voisi osastosijoittamisella pyrkiä siihen, että vähemmistöihin kuuluvia voidaansijoittaa samoille osastoille. ks. Nissinen, Jussi (2006). ”Seksuaalinen suuntautuminen.” Teoksessa Apter, Dan,Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, ss.130 - 156.91 Tämä tarkoittaisi esimeriksi sitä, että jokaista 20 000 henkilöä kohden olisi keskimäärin neljä alan erityisasiantuntijaalähialueella. Tähän joukkoon mahtuu ainakin 5000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tai heidänläheisiinsä kuuluvaa, joten työntekijämäärä ei ole ylimitoitettu.92 Mikäli kuntarakenneuudistus toteutuu niin, että kuntien määrä laskee lähellä kahtasataa, ei kyseinen ehdotus oleerityisen epärealistinen.93 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä -projektissa tuotettiin aineistoa moninaisuudesta ja käytäntöjenkehittämisestä kuntien ja muiden tahojen käyttöön. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työelämäkokemuksiakäsittelevä koulutuselokuva ”Olla oma itsensä” julkaistiin vuonna 2006 samoin kuin opas ”Seksuaali- jasukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuuden tueksi”. Dvd-elokuva jaettiin kaikkienkuntien kirjastoihin ja opaskirja lähetettiin yli 400 kunnanjohtajalle.94 Esimerkiksi vammaisten mahdollisuudet itseilmaisuun ja parisuhteisin voivat toteutua rajallisesti varsinkin, jos heovat liikkumisessaan tai viestinnässään riippuvaisia toisten avusta. Myös ennakkoluuloissa ja mielikuvissa vammaisistavoi korostua käsitykset, joiden mukaan vammaisissa ei ole seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia,mikä voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutuksessa.95 Ks. Lehtonen, Jukka (2006). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuudentueksi. ESR tutkimukset ja selvitykset 08/06. Helsinki: Työministeriö. Maan eri alueiden ilmapiiritekijät jamahdollisuudet vaikuttavat myös maassamuuttoon niin, että vähemmistöt (etenkin seksuaalivähemmistöihini kuuluvatmiehet) muuttavat maaseudulta ja pienistä kaupungeista pääkaupunkiseudulle ja isoihin kaupunkeihin.96 Pohtia voi myös sitä, tarvitaanko Suomessa juridista sukupuolta, vai voisiko lainsäädännön kirjoittaa ilman sitä.Tämä voisi avata mahdollisuuksia uudenlaiseen ajatteluun ja heteronormatiivisten rakenteiden haastamiseen. Sehelpottaisi myös monien sukupuolivähemmistöihin kuuluvien elämää.97 Tällainen ratkaisu helpottaisi myös moniperusteiseen syrjintään liittyvän ehkäisytoiminnan ja edistäisi kokonaisvaltaistaerilaisten syrjintämuotojen vastustamista yhteisillä koulutus- ja tiedotushankkeilla. Ruotsissa on päädyttyerillisten valtuutettujen toimistojen perustamiseen ja siellä on poikkeuksellisesti muihin maihin verrattuna myös omaseksuaalivähemmistövaltuutetun toimisto ks. www.homo.se (31.3.2007). Oikeusasiamiehen toimistoon on ehdotettuperustettavaksi myös Ihmisoikeusinstituutiota, joka kouluttaisi ja tutkisi ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa ja toimisikansainvälistä keskustelua ja sopimuksia seuraavana elimenä.65

Syrjintä Suomessa 2006Juha-Pekka Konttinen3. Vammaisten syrjintä3.1. Johdanto3.1.1. Vammaisuudesta ja sen määrittelystäVammaisia ihmisiä on maailmassa viimeisimmän tiedon mukaan noin650 miljoonaa. 1 Suomessa tilastotietoa vammaisten henkilöiden määrästäon vähän. Aikaisemmin esitettyjen tutkimustulosten mukaan vaikeavammaisiavoidaan arvioida olevan koko väestöstä noin yksi prosenttija vammaisia ihmisiä noin viisi prosenttia. 2 Laajasti käsitettynävammaisuutta on arvioitu esiintyvän noin 10 prosentilla väestöstä. Vammaisuudenesiintyminen kasvaa ikääntymisen myötä.Jossain määrin tulkinnanvaraista on, ketä edellä mainittuihin lukuihinja tilastoihin lasketaan kuuluvan. Vammaisia ei voida pitää yhtenäisenäryhmänä, vaan eri vammat saattavat rajoittaa eri tavalla yksilöidenmahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Vammaisuudentai vaikeavammaisuuden käsitteet eivät ole yksiselitteisiä. 3 Käsitteeton ymmärretty eri tavoin eri aikoina eri yhteiskunnissa ja järjestelmissä.Keskeistä on, että ihmisoikeuskontekstissa vammaisten lukumääräei ole ratkaiseva. Ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat yleensä yksilötasolla,jolloin ei ole merkityksellistä, kuinka paljon vammaisia tietyssävaltiossa tai alueella on. Politiikassa lukumääriä voidaan käyttääresurssien kohdistamisen tukena, mutta ihmisoikeuskontekstissaon arveluttavaa vedota vaikkapa vähäiseen lukumäärään, kun johonkintoimeen ei aiota ryhtyä.Suomessa vammaiset ihmiset olivat vielä viime vuosisadan alkupuolellahyväntekeväisyyden kohteita. Vammaisuutta tarkasteltiin1970-luvun puoliväliin saakka ensisijaisesti lääketieteellisenä ja hoidollisenakysymyksenä. Tuolloinkin vammainen ihminen on ollut lä-66

3. Vammaisten syrjintähinnä tarkastelun kohteena eikä itse päätöksiä tekevänä subjektina.Lääketieteellisen mallin jälkeen vammaisuutta on tarkasteltu sosiaalisenmallin lähtökohdista. Esimerkkinä sosiaalisen mallin mukaisestakuvauksesta on vammaispalvelulain (380/1987) mukainen vammaisuudenmäärittely: ”Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jollavamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksiasuoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista”. Sosiaalisenmallin mukaan vammaisuus on vammaisten ihmisten eriarvoistumista,joka seuraa yhteiskunnan rakenteista. Tuolloin tutkitaan yksilön ja ympäristönvälistä suhdetta. Vammaisuutta ei määritellä diagnoosiin perusteella,vaan keskitytään henkilön toimintakykyyn ja osallistumismahdollisuuksiinyhteiskunnassa.Parin viimeisen vuosikymmenen aikana ihmisoikeusnäkökulmanvoimistumisen myötä vammaisuutta on alettu tarkastella enemmänmyös oikeudellisesta näkökulmasta. Tämä onkin hiljalleen muuttamassatilannetta myönteisempään suuntaan. Vammaisten henkilöiden näkeminenitsenäisinä subjekteina tekee mahdolliseksi vammaisten henkilöidenperusvapauksien turvaamisen kunniallisella tavalla. Oikeudellisenmallin mukaan vammaisia ihmisiä ei nähdä enää ongelminavaan puhutaan heidän oikeuksistaan. Vammaisilla ihmisillä on samaoikeus yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen kuin muullakin väestöllä.Oikeudellinen näkökulma keskittyy ihmisen arvokkuuteen ja vaintarvittaessa yksilön lääketieteellisiin ominaisuuksiin. Näkökulman mukaanyksilö on kaikkien häntä koskevien päätösten keskipiste. Yksilönelämässä ilmenevät ongelmat paikallistetaan yksilön ulkopuolelle,yhteiskuntaan. Ongelmien taustalla tämän näkökulman mukaan onse, etteivät valtio ja yhteiskunta ole riittävästi vastanneet erilaisiin tarpeisiin,joita vammaisuus aiheuttaa. 4 Vaikka oikeudellinen näkökulmaon vahvistunut, se ei ole kuitenkaan vielä juurtunut ainoaksi vammaisuudentarkastelun lähtökohdaksi.Voidaan sanoa, että valtioneuvoston vuonna 2006 antaman vammaispoliittisenselonteon jälkeen palveluideologiasta aletaan siirtyä67

Syrjintä Suomessa 2006kohti ihmisoikeuskäsitteen näkökulmasta muotoutuvaa vammaispoliittistaajattelutapaa. 5 Suomen vammaispolitiikassa onkin pohdittavasitä, missä määrin vammaisten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta on kehitettäväsyrjinnänvastaisella lainsäädännöllä tai toisaalta riittävien erityispalveluidenja tukitoimien avulla. Eri painotuksista ja valinnoistariippumatta tavoitteena pitäisi kuitenkin olla kaikille ihmisille avoin,syrjimätön ja osallistumismahdollisuudet takaava yhteiskunta.3.1.2. AsenteistaErilaisten ihmisten kohtaaminen on joskus vaikeaa. Tietämättömyys,taikauskoisuus, asenteet ja pelko ovat sellaisia sosiaalisia tekijöitä, jotkaovat koko vammaisuuden historian ajan eristäneet ja syrjineet vammaisiaihmisiä ja haitanneet heidän mahdollisuuksiaan kehittyä täysivaltaisinayhteiskunnan jäseninä. 6 Ihmiset eivät vieläkään aina tiedä,kuinka suhtautua vammaiseen; oli sitten kohdattavana liikuntavammainen,aistivammainen tai kehitysvammainen henkilö. Toisinaanvammaisia ihmisiä säälitään, koska heidän todellisesta tilanteestaan,elämästään, toimintakyvystään ja onnellisuuden asteestaan tiedetäänniin vähän. Vammaisia ihmisiä ei aina uskalleta lähestyä luontevastivaan annetaan heidän olla omissa oloissaan.Nuorten kohdalla ennakkoluulot vammaisia kohtaan ovat vielä korostuneempia.Huomioitavaa on myös, että myös vammaisten ihmistenkeskuudessa asenteissa on parannettavaa. Edellä mainitusta huolimattaasenteet ja suhtautuminen vammaisuuteen ovat muuttuneetvähitellen parempaan suuntaan. Vammaiset ihmiset eivät asu enääjärjestelmällisesti laitoksissa, vaan heitä näkyy yhä enemmän katukuvassaja muutenkin osallistumassa yhteiskunnan toimintaan.Valtakunnallisen vammaisneuvoston (VANE) vuonna 2006 tekemänjärjestöselvityksen 7 mukaan vammaisten ihmisten oikeus osallistuaja elää tasavertaisena kansalaisena yhteiskunnassa ei toteuduriittävästi. Tämä mielipide tuli esille kyselyn vastauksista eri aihealu-68

3. Vammaisten syrjintäeiden kohdalla. Vaikka yleisen asenneilmaston koettiin muuttuneenvammaisia ja vammaisuutta kohtaan myönteisemmäksi, nähtiin yhteiskunnallisellatasolla vielä paljon asenteellista ja rakenteellista esteellisyyttä.Asenteista ja tietämättömyydestä johtuvaa syrjintää jaeriarvoiseen asemaan asettamista esiintyy kaikkien järjestöjen mielestärunsaasti niin työelämässä, yksityisyyteen, koskemattomuuteen jakoulutukseen liittyvissä asioissa, elinympäristön rakenteissa kuin myösjulkisissa ja yksityisissä palveluissa sekä vammaispalveluissa. Toisin sanoenkoko elämän kirjossa.VANEn selvityksen mukaan 80 prosenttia vastanneista järjestöistäkoki yleisen asenneilmaston muuttuneen vammaisia ja vammaisuuttakohtaan myönteisemmäksi. Asenneilmastossa on tapahtunut muutostajärjestöjen toiminnan ja lainsäädännön tuloksena ja myös yksittäistenvammaisten ihmisten toimesta. Vammaisten ja vammattomien lastenja nuorten kohtaamiset päiväkodeissa, kouluissa ja vapaa-aikana ovatmuuttaneet asenteita positiivisesti. Myös koulujen suvaitsevaisuuskasvatuksellaon ollut vaikutusta myönteisemmän asenteen muodostumisessavammaisia ihmisiä kohtaan. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, ettäpositiivisesta asennemuutoksesta huolimatta on vielä paljon tehtävää.Vammaisia henkilöitä pidetään edelleen ”kohteina” ja ihmisinä, jotkaviihtyvät pelkästään omissa ryhmissään. Vammaisista ihmisistä on stereotyyppinenja homogeeninen kuva. Heidät nähdään yhdenmukaisenaryhmänä eikä yksilöinä tarpeineen, ominaisuuksineen, rooleineenja elämäntilanteineen. Vastauksista kävi myös ilmi, että asenneilmapiirissätapahtui notkahdus 90-luvun laman myötä. Lama vaikuttikielteisellä tavalla etenkin viranomaisten ja vammaisten ihmisten välisiinsuhteisiin.Vammaiset ihmiset nähdään joissain tilanteissa sukupuolettominaolentoina, vaikka usein vammaisilla naisilla on aivan erilaisia ongelmiakuin vammaisilla miehillä. Vammaisten ihmisten vanhemmuusvoi myös herättää epäluuloja ja kummeksuntaa.Invalidiliiton vuonna 2006 teettämän asennetutkimuksen 8 mukaanliikuntavammaisiin ihmisiin ei suhtauduta tasavertaisesti muihin69

Syrjintä Suomessa 2006ihmisiin verrattuna. Kaksi toimivaa jalkaa ja kättä omaava, täysin liikuntakykyinenihminen on normi, jonka rinnalla liikuntavammaisuusnäyttäytyy puutteellisuutena ja siten esimerkiksi kyvyttömyytenä eläänormaalia elämää. Ennakkoluulot ja asenteet liikuntavammaisuuttakohtaan ovat osittain jopa voimakkaampia kuin uskalletaan tai huomataanajatella. Samalla ne ovat usein myös tiedostamattomia, jolloinniiden vaikutusta käyttäytymiseen ei osata tai voida kontrolloida.Asennetutkimuksessa todetaan, että liikuntavammaisuus on asia, jotaei ajatella aktiivisesti. Useimmille se tulee mieleen harrastuksiin, onnettomuuksiintai sairauksiin liittyviä riskejä mietittäessä. Lisäksi monetlastenvaunujen kanssa kaupungilla liikkuvat tai liikkuneet kertoivatmiettineensä usein, miten pyörätuolin kanssa pärjäisi normaalissaelämässä.Asenneilmapiirin kehityksellä on merkittävä vaikutus vammaistenihmisten tosiasialliseen asemaan ja menestymiseen yhteiskunnassa.Yhdenvertaisuus ei toteudu edes uuden lainsäädännön tai lainsäädäntömuutostenavulla, jos säädettyjä lakeja ei koeta yhteiskunnassahyväksyttäviksi ja oikeudenmukaisiksi. Tämän vuoksi on olennaisentärkeää muistaa kaiken muun kehityksen ohella myönteisten asenteidenluominen vammaisuudesta.3.1.3. Syrjinnän kieltävä Suomen lainsäädäntövammaisuuden näkökulmastaVammaisten ihmisten asema Suomessa on yleisen käsityksen mukaanhyvä. Tosiasiassa vammaisten välillinen ja institutionaalinen syrjintäon kuitenkin yleistä ja laaja-alaista yhteiskunnan eri osa-alueilla. Johtuukotämä puutteellisesta lainsäädännöstä, riittämättömistä palveluista,vääristä asenteista vai kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksesta?Lainsäädäntöproblematiikkaa voidaan lähestyä mallien mukaan,jotka on esitetty vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamiseksitehdyssä juridisessa esiselvityksessä 9 . Pohjoismaille tyypil-70

3. Vammaisten syrjintälisen palvelupainotteisen mallin perusajatuksena on palvelujen ja tukitoimienuniversaalisuus, joka antaa mahdollisuuden eri väestöryhmienvälillä olevien erojen vähentämiseen. Mallissa lainsäädäntö velvoittaaviranomaiset järjestämään hyvinvointipalveluja kansalaisille. Taustallaon julkisen vallan velvollisuus ryhtyä positiivisiin toimenpiteisiinvammaisten henkilöiden aseman parantamiseksi (esim. vammaispalvelulakija kehitysvammalaki). 10Syrjintäkieltopainotteinen malli lähtee siitä, että vammaisten henkilöidenoikeuksien yhdenvertainen toteutuminen turvataan yhteiskunnassaesiintyvän syrjinnän kieltävällä lainsäädännöllä. Mallissa painopisteon enemmän yhteiskuntaa ja sen toimintoja sääntelevässä,syrjinnän kieltävässä lainsäädännössä kuin palveluja ja tukitoimiasääntelevässä lainsäädännössä. Syrjintäkieltopainotteisesta lainsäädännöstäesimerkkinä voidaan mainita Isossa- Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa voimassa oleva The Disability Discrimination Act (1995). 11Suomessa ei ole tämäntyyppistä kansallista lakia, joka yhtä kattavastija yksityiskohtaisesti kieltäisi vammaisten syrjinnän kaikilla elämänalueilla.Suomessa syrjintäkieltopainotteinen lainsäädäntö on vahvistunuthiljalleen palvelupainotteisen lainsäädännön varjossa. Tätä vahvistumistavoidaan pitää hyvin positiivisena ilmiönä, kun tavoitellaan kaikillesoveltuvaa ja yhdenvertaista yhteiskuntaa. Mikäli esimerkiksi Suomenkaikki rakennukset ja julkinen liikenne olisivat täysin esteettömiä,ei tarvittaisi tukitoimia asunnon muutostöihin eikä erityisiä kuljetuspalveluita.Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksessävammaisuus on mainittu yhtenä kiellettynä erotteluperusteena.Kyseisen säännöksen mukaisesti ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustettaasettaa eri asemaan muun muassa vammaisuuden perusteella.Säännös kieltää välittömän syrjinnän ohella välillisen syrjinnän. Vammaisuuslisättiin syrjintäperusteiden luetteloon perusoikeusuudistuksessavuonna 1995, mitä voidaan pitää selvänä edistysaskeleena vammaistenhenkilöiden oikeuksien kannalta. Vammaisjärjestöt ajoivat ak-71

Syrjintä Suomessa 2006tiivisesti tätä perustuslain muutosta. Syrjintäkieltoon ja yhdenvertaisuudenvaatimukseen on viitattu useissa tuomioistuinten, eduskunnanoikeusasiamiehen sekä oikeuskanslerin vammaisten ihmisten oikeuksiakoskevissa ratkaisuissa. Perustuslaki sisältää myös säännöksen viittomakieltäkäyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapuatarvitsevien oikeudellisesta turvasta sekä julkisen vallan velvollisuudestaturvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.Perustuslain 6 § lähtee siitä, että jonkin syrjityn ryhmän positiivinenerityiskohtelu on sallittua, kunhan hyväksyttävä peruste tälle onosoitettavissa. Erityiskohtelu voi tulla vammaisten kohdalla kysymykseenesimerkiksi välttämättömien erityispalvelujen muodossa tosiasiallisenyhdenvertaisuuden saavuttamiseksi. Erityisesti positiivisia toimiavoidaan käyttää esimerkiksi vammaisten lasten ja naisten kohdalla,koska he kärsivät usein kaksinkertaisesta syrjinnästä. Näin voi ollamyös muiden moniperusteisen syrjinnän kohteeksi joutuvien vammaistenihmisten, kuten maahanmuuttajien, ikäihmisten tai seksuaalijasukupuolivähemmistöihin kuuluvien vammaisten kohdalla.Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) oli ja on edelleenkin pettymys vammaistenihmisten kannalta, koska laki ei ole yhdenvertainen eri syrjintäperusteidenkesken. Suuri osa yhdenvertaisuuslaista keskittyy vain etniseensyrjintään ja sen poistamiseen. Esimerkiksi yhdenvertaisuudenedistämisen ja syrjintään puuttumisen kannalta yhdenvertaisuussuunnitelma,syrjintälautakunta ja vähemmistövaltuutettu eivät olevammaisten ihmisten tukena. Yhdenvertaisuuslain soveltamisala on ehdottomastisaatava koskemaan kaikkia syrjintäperusteita tasapuolisesti.Rikoslain syrjintäsäännöksissä ei ole mainittu vammaisuutta erillisenäsyrjintäperusteena. 12 Tämä on selvä puute, vaikka oikeuskäytännössävammaisuuden on katsottu kuuluvan syrjintäperusteidenluetteloon. Kannatettavaa olisi rikoslain syrjintäsäännösten soveltamisalojenlaajentaminen koskemaan myös oikeushenkilöiden tekemiäsyrjintärikoksia. Syrjintäsäännöksiä löytyy edellä mainittujen lisäksimyös tasa-arvolaista ja työsopimuslaista. Näitä täydentäviä syrjintäkieltojalöytyy lainsäädännöstämme kymmenittäin. 1372

3. Vammaisten syrjintäVoimassaoleva perustuslain, rikoslain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoeivät turvaa riittävällä tavalla vammaisten ihmisten oikeuksia.Syrjinnän kieltävällä ja yhdenvertaisuutta edistävällä lainsäädännölläja voimassa olevan lainsäädännön täsmennyksillä on vielä tilaa oikeusjärjestyksessämme.Lähtökohtana pitäisi olla kaikille avoimen yhteiskunnanluominen syrjinnänvastaisen lainsäädännön avulla. Toissijaisestierityispalvelujen avulla olisi taattava tosiasiallisen yhdenvertaisuudentoteutuminen esimerkiksi vammaisten ihmisten kohdalla,jos muut syrjinnänvastaiset toimet eivät ole riittäviä. Palvelujen tarveon aina arvioita yksilöllisesti ottaen huomioon vammaisen henkilönomat näkemykset.Myös EU:n sisäinen lainsäädäntö ja monet kansainväliset Suomeasitovat ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän vammaisuuden perusteella.Suomea sitovat kansainväliset normit ovat aikaisemmin tuntuneetusein kaukaisilta, eikä niitä ole osattu käyttää tehokkaasti vammaistenoikeuksien ajamiseen, vaikka normistot ovat olleet suoraan sovellettavaaoikeutta. Kansainvälisen sääntelyn kehittyminen on kuitenkinviime aikoina selvästi alkanut vaikuttaa myös Suomen syrjinnänvastaisen lainsäädännön voimistumiseen ja sisältöön.3.1.4. Vammaispolitiikan suuntaPitkään odotetun vammaispoliittisen selonteon 14 antaminen vuonna2006 perustuu pääministeri Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksenohjelmaan. Selonteossa hallitus arvioi nykyisen vammaispolitiikanvahvuuksia ja haasteita sekä esittää ratkaisuja sen kehittämiseksi jauudistamiseksi. Selonteko on laadittu yhteistyössä eri tahojen kanssaniin, että sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on koordinoinutvalmistelua.73

Syrjintä Suomessa 2006Vammaispoliittisen selonteon suomalainen vammaispolitiikkaperustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen:1) Vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen.Suomi on sitoutunut YK:n ja Euroopan unionin jäsenvaltiona edistämään yhteiskuntaa,joka on avoin kaikille. Suomessa vammaisten henkilöiden syrjimättömyys onkirjattu perustuslakiin.2) Vammaisten henkilöiden oikeus osallisuuteen.Vammaiset henkilöt osallisuuden toteutumisen edellytyksenä on myönteinen suhtautuminen,vammaisten ihmisten tarpeiden huomioon ottaminen, rajoittavien esteidentunnistaminen, esteiden poistaminen sekä esteiden ennakointi.3) Vammaisten henkilöiden oikeus tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin.Palvelut ja tukitoimet ovat positiivista erityiskohtelua, joilla turvataan yhdenvertaisuudentoteutuminen.Edellä mainittujen teesien täysimääräinen toteutuminen edellyttää,että lähitulevaisuudessa laaditaan vammaispoliittinen ohjelma viitoittamaaneri hallinnon alojen ja kaikkien yhteiskunnan toimijoiden toimintaa,koska vammaispoliittinen vastuu kuuluu juuri näille tahoille.Selonteossa asetetaan vammaispolitiikan peruslähtökohdaksi ihmisoikeuksienja syrjimättömyyden takaaminen kaikille ihmisille. Puhutaan,että suomalainen yhteiskunta on tarkoitettu kaikille. Myös vammaistenhenkilöiden elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn sekä omatoimisuudentukeminen ovat hallituksen keskeisiä tavoitteita. Muitaselonteossa esitettyjä yksittäisiä kehittämistoimenpiteitä ovat muunmuassa vammaisten kansalaisten työn saannin edistäminen ja kohtuullisentoimeentulon turvaaminen sekä koulutuksellisen yhdenvertaisuudentoteuttaminen. Lisäksi tarkoituksena on turvata kulttuurisetoikeudet ja kulttuurin saavutettavuus. Tavoitteena on tukea myös vammaistenhenkilöiden mahdollisuuksia kehittää omia taitojaan sekä taiteenettä liikunnan alueilla. Myös mahdollisuutta itsenäiseen asumi-74

3. Vammaisten syrjintäseen tuetaan sekä parannetaan oman elämän hallintaa vammaispalveluilla.Tähän liittyy läheisesti vammaislainsäädännön uudistaminen,jolla vahvistetaan perusoikeuksien toteutumista, selkiytetään vammaispalvelujensoveltamiskäytäntöjä ja lisätään vammaisten henkilöidenitsenäisen elämän mahdollisuuksia. Tietoteknologisin ratkaisuinlisätään osallisuutta ja saavutettavuutta. Vammaisia henkilöitä koskevaatiedon hankintaa lisätään ja vammaistutkimusta vahvistetaan. Javielä listan lopuksi vammaisten henkilöiden hyvinvointia ja olosuhteitakoskevan tiedon keräämistä sekä tehtyjen toimenpiteiden arviointiatehostetaan osana vammaispolitiikan seurantaa.Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet ovat kansainvälisissä keskusteluissaja eri asiakirjoissa vammaispolitiikan keskeisimmät teemat.Vammaispoliittinen selonteko lähtee siitä, että myös Suomessa vammaispolitiikanperuslähtökohtia on tarkasteltava uudelleen ja vammaistenhenkilöiden asemaa on arvioitava vastaisuudessa oikeuksientoteutumisen näkökulmasta.Vammaispoliittisesta selonteosta ilmenee, ettei vammaisten ihmistenyhdenvertaisuus toteudu suhteessa valtaväestöön, mutta ei myöskäänvammaisten ihmisten kesken. Palveluiden ja tukitoimien saannissaon suuria puutteita, samoin on toimeentulon kohdalla. Tästä aiheutuuvammaisen henkilöiden arkielämässä kohtuuttomia tilanteita ja puutteitaesimerkiksi yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien turvaamisessa.Lisäksi useilta hallinnonaloilta puuttuu pitkäjänteinen ja sitoutunutvammaispolitiikka. Vaikka selonteon valmistelua varten tuotettiinlaaja tausta-aineisto, hallituksen esittämät kehittämistoimenpiteetjäävät hieman julistuksenluontoisiksi. Tausta-aineisto olisi antanutmahdollisuuden esittää konkreettisempia toimenpideehdotuksia jatehdä aikataulu mainituille kehittämistoimenpiteille. Vammaispoliittisenohjelman laatiminen yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa onvälttämätöntä lähitulevaisuudessa, jotta selonteossa esitetyt toimenpiteetvammaisten ihmisten aseman parantamiseksi toteutuisivat mahdollisimmanhyvin.Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma valmistuimyös vuonna 2006. 15 Vammaispoliittisen toimintaohjelman 2006–201575

Syrjintä Suomessa 2006tarkoituksena on saada aikaan Euroopan neuvoston vammaisten henkilöidenihmisoikeuksia, syrjimättömyyttä, yhtäläisiä mahdollisuuksia,täyttä kansalaisuutta ja osallistumista koskevien tavoitteiden pohjaltauudet kehykset tulevan vuosikymmenen eurooppalaiselle politiikalle.Tämän toimintaohjelman tavoitteena on luoda kattava kehys, jokaon tarpeeksi joustava ja mukautuva maakohtaisiin olosuhteisiin.Ohjelma on tarkoitettu poliittisia linjauksia auttavaksi etenemissuunnitelmaksi,jonka avulla työhön osallistuvat kykenevät laatimaan suunnitelmia,ohjelmia ja innovatiivisia strategioita sekä muuttamaan strategioidenpainotuksia ja toteuttamaan asetettuja tavoitteita. Euroopanneuvosto pyrkii toteuttamaan vammaispoliittista toimintaohjelmaaantamalla kaikkien jäsenvaltioiden avuksi suosituksia, neuvoja ja asiantuntijatietoa.Tarkoituksena on saada aikaan vammaisten henkilöidentäysi osallistuminen yhteiskunnassa ja lopulta vammaisnäkökulmanvaltavirtaistaminen politiikan kaikille osa-alueille jäsenvaltioissa.Kyseinen vammaispoliittinen toimintaohjelma noudattaa sitä perusperiaatetta,että yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan jokaisen jäsenensäosalta siitä, että vammaisuuden vaikutukset ovat mahdollisimmanvähäiset. Yhteiskunnan pitäisi tukea aktiivisesti terveellisiä elämäntapojaja huolehtia ympäristön turvallisuuden parantamisesta,asianmukaisesta terveydenhuollosta ja yhteisön tuesta.3.2. Vammaisten ihmisoikeudet3.2.1. Vammaisten ihmisoikeussääntelyn kehitysVammaisille ihmisille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin ihmisille.Esimerkiksi kaikki YK:n ihmisoikeussopimukset soveltuvat myösvammaisiin ihmisiin. 16 Kuitenkin monesti heikommassa asemassa oleviavammaisia ihmisiä syrjitään heidän vammansa tai sairautensavuoksi. Vammaisten ihmisoikeuksien tunnistaminen ei olekaan ollutvielä pitkään itsestään selvä asia.Suhtautuminen vammaisuuteen alkoi muuttua 1960-luvun loppu-76

3. Vammaisten syrjintäpuolella ja 1970-luvulla. Ihmisoikeuksien ulottaminen vammaisiin henkilöihinalkoi saada hiljalleen kansainvälistä hyväksyntää. EtenkinYK:lla on ollut merkittävä edelläkävijän asema vammaisten ihmisoikeuksienkehittymisessä. 17Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamistakoskevat yleisohjeet, Standard Rules, hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa20. joulukuuta 1993 18 . Yleisohjeet eivät ole oikeudellisesti valtioitasitovia, mutta niitä on sovellettu laajasti ja niillä on tosiasiallisestiratkaiseva rooli vammaisten ihmisoikeuksien toteutumisessa. Yleisohjeidenesipuheessakin viitataan oikeudellisesti sitoviin ihmisoikeussopimuksiin.Ohjeiden johtavia periaatteita ovat vastuullisuus, toimintaja yhteistyö, ja ne kiinnittävät huomiota täyden osallistumisen ja tasaarvonedellytyksiin. Ne edellyttävät valtioilta vahvaa moraalista ja poliittistasitoutumista vammaisten aseman parantamiseksi. Valtakunnallinenvammaisneuvosto (VANE) on julkaissut yleisohjeet suomeksi jalaatinut myös opasvihkon siitä, kuinka niiden pohjalta voidaan tehdäkunnallinen vammaispoliittinen ohjelma. Lisäksi VANE on laatinutvuonna 1995 Suomen vammaispoliittisen ohjelman Kohti yhteiskuntaakaikille. 19 Valtioneuvosto on antanut vuonna 2006 selonteon Suomenvammaispolitiikasta. Selonteossa keskeisiä periaatteita ovat: vammaistenhenkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, oikeus osallisuuteen sekäoikeus riittäviin palveluihin ja tukitoimiin. 20Vammaisten syrjinnän kieltävää sääntelyä on myös Euroopan tasolla.Amsterdamin sopimuksessa 1997 otettiin EU:ssa ensimmäistä kertaaesiin syrjinnän kielto myös vammaisuuden perusteella. 21 Syrjintäkiellonpohjalta on annettu myös työsyrjintädirektiivi (200/78/EY) jarasismidirektiivi (200/43/EY), jotka ovat olleet Suomessa yhdenvertaisuuslainvalmistelun pohjana.EU:n perusoikeuskirjaan koottiin vuonna 2000 yksiin kansiin eurooppalainenihmisoikeusperinne. Perusoikeuskirjan 21 artiklan yleisessäsyrjintäkiellossa mainitaan vammaisuus yhtenä kiellettynä syrjintäperusteena,ja lisäksi perusoikeuskirjassa on erillinen vammaistensopeutumista yhteiskuntaan koskeva 26 artikla. Artiklassa korostetaantoimenpiteitä, joilla edistetään vammaisten ihmisten itsenäistä77

Syrjintä Suomessa 2006elämää, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumista sekä osallistumistayhteiskuntaelämään.Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1999,pitää myös sisällään syrjinnänkiellon, vaikka vammaisuutta ei olekaanerikseen mainittu syrjintäperusteluettelossa. Kyseistä ihmisoikeussopimustavoidaan luonnehtia Euroopan neuvoston ihmisoikeustyön kulmakiveksi.Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan Suomi ratifioivuonna 2002. Artikla 15 käsittelee vammaisille tärkeitä asioita: ”Vammaistenhenkilöiden oikeus itsenäisyyteen, yhteiskuntaan sopeutumiseenja yhteiskunnalliseen elämään osallistumiseen”. Tämä artiklavelvoittaa Suomea toteuttamaan vammaisten oikeuksia koulutuksessa,työelämässä ja yleisesti yhteiskunnassa.Voitaneen sanoa, että vammaisten ihmisoikeuksia koskeva ja syrjinnänkieltävä sääntely on kehittynyt reilusti viimeisten kahdenkymmenenvuoden aikana. Aikaisempaa kansainvälistä sääntelyä voidaanpitää kuitenkin jossain määrin hajanaisena ja epäselvänä. Suomea sitovatkansainväliset normit ovat tuntuneet usein kaukaisilta, eikä niitäosata käyttää hyvin vammaisten oikeuksien ajamiseen. Tuntuu siltä,etteivät lainsäätäjät ja lainsoveltajatkaan osaa aina riittävästi tukeutuavammaisia koskevaan ihmisoikeusnormistoon ja muuhun velvoittavaankansainväliseen normistoon. Myös vammaisjärjestöillä on vieläpaljon opittavaa kansainvälisen ihmisoikeusnormiston hyödyntämisessäomassa toiminnassaan.3.2.2. YK:n vammaisten ihmisoikeussopimusPositiivinen edistysaskel vammaisten oikeuksien kehitykselle on YK:nvammaisten ihmisoikeussopimuksen 22 neuvotteluprosessin saaminenloppuun syksyllä 2006. YK:n yleiskokous hyväksyi 13. joulukuuta 2006New Yorkissa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksenja sen yksilövalitusta koskevan valinnaisen pöytäkirjan. Yleissopimuson ensimmäinen 2000-luvulla neuvoteltu YK:n ihmisoikeussopimus.Sopimus avattiin YK:n 192 jäsenvaltion allekirjoituksille ja78

3. Vammaisten syrjintäratifioinneille 30. maaliskuuta 2007 New Yorkissa. Suomi allekirjoittiyleissopimuksen ja valinnaisen pöytäkirjan ensimmäisten valtioidenjoukossa.Sopimusneuvottelut saatiin päätökseen elokuussa 2006 vain reilutneljä vuotta niiden aloittamisen jälkeen. Neuvotteluihin osallistui YK:njäsenvaltioiden edustajien lisäksi suuri määrä kansainvälisten järjestöjensekä kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti vammaisjärjestöjen edustajia.Kansalliseen valmisteluun osallistui ulkoministeriön ja sosiaalijaterveysministeriön virkamiesten lisäksi useita muiden viranomaistenja vammaisjärjestöjen edustajia. Osassa sopimuksen artikloista EU:njäsenmailla on jaettu toimivalta Euroopan komission kanssa, minkävuoksi EU-maiden osalta puhevaltaa käytti puheenjohtajavaltio. Suomineuvotteli ja hyväksyi sopimustekstin lopullisesti EU:n puheenjohtajana.Myös vammaisjärjestöjen edustajilla oli poikkeuksellisesti puheoikeusneuvotteluissa, ja he saivat käyttää lyhyen puheenvuoron myösviimeisessä yleiskokouksen istunnossa. Kansalaisjärjestöjen rooli olikinhyvin merkittävä, kun ne toivat neuvotteluihin tavanomaista monipuolisempaanäkemystä sekä laajaa asiantuntemusta sopimuksen kattamistaaihealueista.Yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot takaamaan myös vammaisillehenkilöille kaikki ne oikeudet, jotka on ihmisoikeussopimuksissa vahvistettukaikille ihmisille. Maailman 650 miljoonaa vammaista ihmistämuodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä, jonka elämää jakehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisiaesteitä. Nykyisin vain noin 45 maassa on erityisesti vammaisia henkilöitäkoskevaa lainsäädäntöä. 23Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja yhdenvertaisenkohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla. Syrjinnänkielto tarkoittaa sitä, ettei vammaisia henkilöitä saa kohdella ilman hyväksyttävääperustetta eri tavoin kuin muita ihmisiä. Positiivinen erityiskohteluon kuitenkin hyväksyttävää tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamiseksi.Sopimus vie syrjinnän kiellon vielä pidemmälle säätämälläjäsenvaltioille velvollisuuden ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin vammaistensyrjinnän ehkäisemiseksi ja säätämällä toimenpiteiden lai-79

Syrjintä Suomessa 2006minlyönnin välilliseksi syrjinnäksi. 24 Sopimus sisältää johdantolauseetja lisäksi yhteensä 50 artiklaa. Syrjintäkiellon lisäksi sopimuksessaon huomattava määrä vammaisten oikeuksia koskevia sisältöartikloja,joissa määritellään varsin yksityiskohtaisesti vammaisille ihmisille kuuluviaoikeuksia.Yleissopimuksen täytäntöönpano voi monilta osin tapahtua ajan kuluessa,tosin esimerkiksi syrjinnän kielto on välittömästi oikeusvaikutuksiaperustava säädös. Keskeinen edellytys sopimuksen tavoitteidentoteutumiselle on yleinen asennemuutos, minkä aikaansaamiseksijäsenvaltiot sitoutuvat edistämään stereotypioiden ja ennakkoluulojenpoistamista sekä lisäämään tietoisuutta eri vammoista ja vammaistenhenkilöiden positiivisesta vaikutuksesta yhteiskunnan monimuotoisuuteen.Yleissopimuksella ei perusteta uusia ihmisoikeuksia vammaisillevaan pyritään yksityiskohtaisesti erittelemään jo olemassa olevien oikeuksientäytäntöönpanokeinoja niin, että vammaisten henkilöidenolosuhteet huomioidaan. Sopimukseen liittyvät valtiot sitoutuvat kehittämäänja toteuttamaan käytäntöjä, lainsäädäntöä ja hallinnollisia toimenpiteitäoikeuksien tasapuoliseksi toteuttamiseksi sekä poistamaanlakeja, säädöksiä ja tapoja, jotka voidaan katsoa syrjiviksi.Yleissopimukseen liitetty valinnainen pöytäkirja 25 tekee mahdolliseksivammaisten henkilöiden yksilövalitukset mahdollisesta sopimusrikkomuksesta.Valitus voidaan tehdä sopimusta valvovalle komitealle,sen jälkeen kun kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Komiteamyös vastaanottaa hallitusten määräaikaisraportit yleissopimuksen täytäntöönpanostaja antaa suosituksia täytäntöönpanotoimien riittävyydestä.Uuden yleissopimuksen tarpeellisuutta voidaan perustella muunmuassa sillä, että sen avulla saadaan vammaisille ihmisille ja heidänkohtaamilleen ongelmille enemmän näkyvyyttä. Vammaisuutta einimenomaisesti mainita muissa YK:n ihmisoikeussopimuksissa. Vaikkasamojen oikeuksien pitäisi kuulua myös vammaisille ihmisille, varsinkinheikommassa asemassa olevat – esimerkiksi vammaiset lapsetja naiset – ovat jääneet väliinputoajiksi. 26 Aikaisemmin vammaisten80

3. Vammaisten syrjintäoikeuksista on puhuttu pääsääntöisesti vain julistuksissa, jotka eivätole olleet jäsenvaltioita sitovia. Sitova yleissopimus valvontajärjestelmänkera vahvistaa merkittävästi vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista.Uudella sopimuksella on erittäin suuri merkitys vammaisten henkilöidenihmisarvon tunnustamisen kannalta. Olemassa olevissa ihmisoikeussopimuksissamainitut kansainväliset valvontaelimet eivät olemyöskään pystyneet huomioimaan riittävästi vammaisten ihmisoikeusongelmia,joten vammaisille on tarvittu oma erityissopimus. 27Vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus ei kuitenkaan poista jäsenvaltioidenja valvontaelinten velvollisuutta noudattaa ja soveltaa edelleenmyös muita ihmisoikeussopimuksia vammaisiin ihmisiin.Yleissopimuksen ratifiointi Suomessa voi kestää kauan. 28 RatifiointiSuomessa edellyttää eduskunnan hyväksymistä sen jälkeen, kunSuomen lainsäädäntö on tarkistettu sopimusvelvoitteiden mukaiseksi.Yleissopimus tulee voimaan, kun kaksikymmentä jäsenvaltiota on ratifioinutsopimuksen. Mahdollisimman nopeasta ratifioinnista olisi Suomellehyötyä, koska ensimmäisinä sopimuksen ratifioineet maat saavatasettaa edustajansa sopimuksen täytäntöönpanoa ja noudattamista valvovaankomiteaan. Vammaisjärjestöillä ja muilla toimijoilla on keskeinenrooli lainsäädäntöä uudistettaessa, sopimuksesta tiedotettaessa jajärjestettäessä koulutuksia vammaisten ihmisten oikeuksista. Paljonon siis vielä tehtävää ennen kuin sopimusteksti on saatu käännettyäkäytäntöön eli sanoista teoiksi.3.2.3. Vammaisten Ihmisoikeuskeskus 29Vammaisten ihmisoikeustoiminnan vahvistumiseen liittyy läheisestimyös Vammaisten Ihmisoikeuskeskuksen perustaminen. Vammaisjärjestötovat muutaman vuoden ajan suunnitelleet Vammaisten Ihmisoikeuskeskuksenperustamista. Rahoituksen puuttuessa tämä on kuitenkinjäänyt aina haaveeksi. Vuodeksi 2007 Raha-automaattiyhdistysmyönsi projektiavustuksen, jonka avulla ihmisoikeuskeskuksen toimin-81

Syrjintä Suomessa 2006ta saadaan käyntiin. Invalidiliitto ry ja Kynnys ry allekirjoittivat VammaistenIhmisoikeuskeskuksen (VIKE) perustamissopimuksen 26. helmikuuta2007 Turussa. Yhteistyökumppanina sopimuksen allekirjoittimyös Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti, jonka tarkoituksena ontoimia ihmisoikeuskeskuksen tieteellisenä asiantuntijana.Vammaisten Ihmisoikeuskeskuksen johtoryhmään kuuluu kaksiedustajaa molemmista allekirjoittajajärjestöistä ja kaksi edustajaa ÅboAkademin ihmisoikeusinstituutista. Lisäksi on tarkoitus perustaa neuvottelukunta,johon kutsutaan jäseniä muista vammais- ja ihmisoikeusjärjestöistä.Keskuksessa on myös tieteellinen neuvottelukunta, jotaÅbo Akademin ihmisoikeusinstituutti vetää.Ihmisoikeuskeskuksen tavoitteena on edistää vammaisten ihmisoikeuksiaja koordinoida vammaisten ihmisoikeuksia koskevaa yhteistyötä.YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanonedistämisen lisäksi VIKEn tehtävänä on muun muassavalmistella kannanottoja vammaisten oikeuksiin liittyen, järjestää koulutustavammaisten ihmisoikeuksista ja julkaista sekä kerätä aiheestamateriaalia. Tärkeänä tehtävänä on myös tarjota yhteistyön areenaviranomaisille, tutkijoille ja kansainvälisille toimijoille.3.3. Vammaisten syrjintä käytä nnöss ä3.3.1. Koulutus ja työPerusopetuslaissa turvattu oikeus maksuttomaan perusopetukseen kuuluuyhdenvertaisesti kaikille lapsille. Eri tavoin vammaisten lasten erityisopetuson aikaisemmin järjestetty pääosin erityiskouluissa tai -luokissa.Vieläkin muun muassa kehitysvammaisille ja liikuntavammaisilleon olemassa erityiskouluja, joissa sovelletaan pidennettyä opetussuunnitelmaaja lasten yksilölliset tarpeet otetaan erityisesti huomioon. Vähitellenpyritään kuitenkin siirtymään opetusjärjestelmään, joka onkaikille koululaisille avoin. Vammaiset lapset integroidaan lähtökohtaisestilähikouluperiaatteen mukaisesti tavallisiin kouluihin ja pe-82

3. Vammaisten syrjintärusopetukseen. Useimmiten riittää, että vammaisten lasten erityisvaatimuksetotetaan huomioon tavallisessa koulussa, jossa heille ontarjolla tarvittavaa apua ja erityisopetusta. Erityisopetuksessa olevienlasten määrä kasvaa jatkuvasti lähinnä erilaisten keskittymis- ja oppimishäiriöidenlisääntymisen vuoksi 30 .Valtioneuvoston vuonna 2006 antaman vammaispoliittisen selonteonmukaan perusopetus tavoittaa vammaiset lapset hyvin ja koulutjärjestävät opetuksessa tarvittavat tukitoimet kohtuullisesti. Peruskoulunjälkeisessä koulutuksessa on todettu monenlaisia esteitä. Esteetliittyvät muun muassa koulutuksen kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon,opetusmateriaalin puuttumiseen, oppilaitosten tilojen esteellisyyteensekä opiskelijan tarvitsemien tukitoimien, kuten tulkkien,avustajien ja apuvälineiden, järjestämisen laiminlyöntiin. 31 Koulunkäynninesteeksi voi muodostua myös muuttaminen toiselle paikkakunnalla,jos esteettömiä ja muuten asianmukaisia asuntoloita ei oleolemassa. Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien vammaistenoikeudet eivät läheskään aina toteudu, ja yhdenvertaisen koulutustasonsaavuttaminen jää haaveeksi.Opetusministeriö selvitti yliopisto-opiskelun esteettömyyttä vuonna2005. 32 Ongelmakohdat ovat yliopistoissa lähtökohtaisesti samoja kuinmuussakin peruskoulun jälkeisessä opetuksessa. Selvityksen mukaanmyös henkilökunnan tai muiden opiskelijoiden asenteissa koettiin olevanparantamisen varaa. Esteettömyysselvityksen pohjalta käynnistyiyliopistojen ESOK-hanke, jonka tarkoituksena on edistää ammattikorkeakoulujenja yliopistojen opiskelun esteiden poistamista kaikilta korkeakouluissatoimivilta, mutta etenkin opiskelijoilta, joilla on jokinvamma, jotka ovat erilaisia oppijoita, ikääntyviä tai kuuluvat kieli- taikulttuurivähemmistöön. Tulevaisuuden haasteena on edistää yhdenvertaisuuttaja esteettömyyttä ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnoissa.33Oikeus työhön ja oikeus yhdenvertaisuuteen ovat perustuslaissa säädettyjäperusoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille. Myös lukuisissa kansainvälisissäsopimuksissa on painotettu työn ja työllisyyden merkitystäperustavanlaatuisina oikeuksina.83

Syrjintä Suomessa 2006Tuoreessa Stakesin tutkimuksessa 34 on tarkasteltu vammaisten työvoimaosuutta,työllisyyttä, työttömyyttä sekä tuloja ja koulutusta. Tutkimuksenmukaan ajanjaksolla 1995–2002 vammaisten asema työmarkkinoillaja tulojen osalta parani. Vammaisten asema muuhun väestöönverrattuna kuitenkin heikentyi. Taloudellinen nousukausi eimyöskään parantanut vammaisten olosuhteita samassa suhteessa kuinväestön keskimäärin.Tutkimuksesta ilmenee myös, että vammaisten yhdenvertainen jalaaja-alainen osallisuus työhön ja tuloihin ei toteudu yhteiskunnassapientä joukkoa lukuun ottamatta. Erityisen vaikea tilanne on niillä,joilla terveydentilan vajavuudet yhdistyvät koulutustason alhaisuuteentai koulutuksen puutteeseen. Näin ollen koulutuksen merkitystä työllisyyttäedistävänä tekijänä voidaan pitää vammaisten kohdalla erityisenkorostuneena.Parhaiten toimeentulon turvaava ansiotaso voidaan saavuttaa, mikälivammainen henkilö työllistyy avoimille työmarkkinoille. Alhaisenkoulutustason lisäksi yksi suurimmista vammaisten työllistymistä vaikeuttavistaesteistä on edelleenkin ihmisten asenteet vammaisia kohtaan.Vaikka vammaisella henkilöllä olisi parhaat ammatilliset edellytyksettyöstä suoriutumiseksi, ne saatetaan sivuuttaa hänen vammansavuoksi. Myös ympäristötekijät sekä apuvälineiden ja avustajapalvelujensaannin hankaluus vaikeuttavat tai estävät monilta työnsaannin. Syrjintä on yleistä varsinkin työnhakutilanteessa, mutta myöstyössäkäyvät vammaiset joutuvat syrjinnän kohteeksi.Vuonna 2006 on tutkittu myös vammaisten henkilöiden elinolojaja hyvinvointia Suomessa. 35 Stakesin teettämän tutkimuksen mukaanvammaisten työikäisten työllistyminen on heikkoa, vaikka vammaisillehenkilöille paremmin mukautetuissa ympäristössä huomattavan monikykenisi työhön. Niukan perustoimeentulon varassa osa vammaisistahenkilöistä elää köyhyydessä pysyvästi. Myös ikääntyneet vammaisetovat kasvava ja tarpeiltaan vielä osin tuntematon joukko. Moniperusteinensyrjintä voi tehdä ongelmista kaksinkertaisia ja vaikeuttaamuun muassa ikääntyvien vammaisten tilannetta työllistymisen suhteen.84

3. Vammaisten syrjintäStakesin tutkimuksessa on arvioitu, että 200 000 vammaista tai pitkäaikaissairastahenkilöä voisivat toisenlaisissa olosuhteissa liittyä työvoimaan.Vammaisten ja vajaakuntoisten työnhakijoiden lukumäärä onnoussut hitaasti koko 1990-luvun ja nousu jatkuu edelleen. Vajaakuntoisiatyönhakijoita oli vuonna 2005 työministeriön tilastojen mukaannoin 91 000. Myös tähän lukuun sisältyy vammaisten henkilöidenlisäksi muita työnhakijoita. 36 Vammaisjärjestöt ovat kritisoineet voimakkaastityölainsäädännössä käytettävää termistöä, sillä vajaakuntoinen-käsiteon harhaanjohtava eikä anna oikeaa kuvaa vammaistenasemasta ja sijoittumisesta työmarkkinoilla.Liikkumisesteisten ihmisten asemasta vuonna 2006 tehdyn vertailevantutkimuksen mukaan liikkumisesteisillä naisilla ja miehillä nettovuositulotjäivät alle vastaavanikäisten vertailuryhmien. Erityisestiliikuntaesteiset naiset joutuvat tinkimään paljon menoistaan tulojenalhaisuuden vuoksi. Useat liikuntaesteiset naiset ja miehet kokivatmyös, että heidän taloudellinen tilanteensa oli huonontunut kolmenviime vuoden aikana. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että liikkumisesteistenperusoikeudet eivät ole toteutuneet yhdenvertaisesti yhteiskunnassasamanikäisen liikkumisesteettömän väestön kanssa. 37Työvoimahallinnon tukitoimilla, kuten palkkatuella ja työolosuhteidenjärjestelytuella, ei ole vielä pystytty edistämään riittävästi vammaistenihmisten siirtymistä työelämään. Käytännössä on ilmennytesimerkiksi asiakastapauksia, joissa työolosuhteiden järjestämistukihakemuksiaon hylätty sillä perusteella, että yhdenvertaisuuslaki edellyttäätyönantajaa tekemään kohtuulliset työpaikalla tarvittavat mukauttamistoimenpiteet.Tällainen vammaisia henkilöitä vastaan kohdistuvayhdenvertaisuuslain tulkinta vaikeuttaa entisestään vammaistenhenkilöiden sijoittumista työelämään. 38 Lukuisat tahot järjestävätvammaisille muun muassa työharjoittelumahdollisuuksia, ammatillistakuntoutusta ja tarvittavia apuvälineitä työelämään. Näilläkään positiivisillatukitoimilla ja muilla työmarkkinatoimenpiteillä ei ole päästytyydyttävään työtilanteeseen vammaisten ihmisten kannalta. Vammaisiatyöllistävät sosiaaliset yritykset eivät ole myöskään yleistyneet toivotullatavalla.85

Syrjintä Suomessa 2006Vammaisten ihmisten mahdollisuuksien parantaminen työmarkkinoillaja työllistymisen edistäminen vaatii tukitoimia valtion taholta.Tarvitaankin lainsäädäntöä, tukitoimenpiteitä ja palveluja, joilla taataanvammaisten henkilöiden mahdollisuudet työllistyä ja pitää työpaikkansa.Tasavertaisia työllistymismahdollisuuksia olisi tuettava yhdistelemälläsyrjinnänvastaisia toimenpiteitä ja positiivisia erityistoimiasekä sisällyttämällä vammaisten kansalaisten työllisyyskysymyksiä valtavirrantyövoimapolitiikkaan. Sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminenon myös arvioitava tässä yhteydessä.Silloin, kun vammaisen suora työllistyminen avoimille työmarkkinoilleei ole ollut syystä tai toisesta mahdollista, heitä on työllistettysosiaalihuollon toissijaisilla toimenpiteillä (päivätoiminta ja työtoiminta).Pääsääntöisesti näitä työllistämismuotoja ovat käyttäneet kehitysvammaisethenkilöt. Tuoreen lakiuudistuksen 39 vuoksi päivätoiminnanjärjestäminen on nykyään mahdollista vaikeavammaisillevammaispalvelulain nojalla. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksilähtökohtana pitäisi kuitenkin olla mahdollisimman monenvammaisen ihmisen työllistyminen avoimille työmarkkinoille.3.3.2. Esteettömyys ja saavutettavuusVammaisten itsenäisen elämän saavuttamisessa perustuslaissa säädettyliikkumisvapaus on aivan keskeisessä asemassa. Mahdollisuus liikkumiseenja omaa elinympäristöään koskevan tiedon saantiin sekä sosiaaliseenkanssakäymiseen ovat perusedellytyksiä ihmisen täysivaltaiselleosallistumiselle, vaikuttamiselle ja todellisen elämänhallinnankehitykselle. Tästä huolimatta yhteiskunnan esteellisyyttä löytyy tiedonvälityksessä,rakennetussa ympäristössä ja esimerkiksi liikenteessä.Vaikka uudet kaupunkibussit ovat matalalattiaisia, vanhojakin onvielä käytössä. Lisäksi eri vammaryhmiä palvelevaa ja eri välineillätarjottavaa tietoa ja ympäristöjä on vasta melko vähän tarjolla. 40Valtioneuvoston vuonna 2006 antaman vammaispoliittisen selonteon86

3. Vammaisten syrjintämukaan ympäristön esteellisyyden vuoksi perustuslain takaama liikkumisvapaustoteutuu käytännössä heikosti vammaisten henkilöidenkohdalla. 41Nyky-yhteiskunnassa on tuskin sellaista julkista tietä, rakennustatai muuta tilaa, joita eivät käyttäisi tai haluaisi käyttää myös ne henkilöt,joiden kyky toimia on rajoittunut. Tämän huomioon ottaminenympäristön suunnittelussa parantaa ympäristön toimivuutta kaikkienkäyttäjäryhmien kannalta. Esteettömyys ja elämänkaariajattelu ovattärkeitä rakentamisen periaatteita. Näiden näkökulmien toteuttaminenkaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa on inhimillisesti perusteltuaja usein myös taloudellisesti kannattavaa. 42 Kaikkien rakennustenja palvelujen suunnitteluvaiheessa pitäisi kuulla aina niiden käyttäjäryhmiä.Arkkitehtien ja rakennusvalvonnan asenteilla ja toiminnallaon myös suuri merkitys uudis- ja korjausrakentamisen tosiasiallisenesteettömyyden ja Design for All -periaatteen toteutumisen kannalta.Esimerkiksi luiskaa ei pitäisi rakentaa pelkästään sen vuoksi, että lainsäädäntöniin vaatii. Luiskan rakentamisen lähtökohtana täytyy olla,että se tosiasiallisesti helpottaa liikkumista ja poistaa fyysiseen ympäristönesteellisyyttä. Huono luiska ei auta ketään.Joukkoliikenteen esteettömyyttä ja helppokäyttöisyyttä selvittäneessäliikenne- ja viestintäministeriön 43 arviointiselvityksessä (2001)havaittiin, että ongelmia ja kehittämisen tarvetta löytyy vielä monestaellei kaikista kohteista: liikenneterminaalien 44 sisäänkäynneistä, luiskista,portaista, hisseistä, palvelutiskeistä, inva-wc:istä, painikkeista,kulkuneuvojen sisäänkäynneistä, tukikaiteista ja opasteista.Kommunikaatioon liittyvien ongelmien poistaminen on osa ympäristönesteettömyyttä ja saavutettavuutta. Erilaisista vammoista aiheutuvatkommunikaation ongelmat ovat yhteiskunnan eriarvoisuutta luovatekijä. Vaikka vammaispalvelulain uudistuksella tulkkauksen vähimmäistuntimääriäon nostettu, tulkkaustunneista saa usein taistella kunnankanssa, koska hakijan yksilöllisiä tarpeita ei aina oteta päätöksenteossahuomioon. Tulkkipula on myös yksi suuri ongelma Suomessa.Palvelujen tarjoamisessa on lisäksi sekä alueellisia että vammaryhmit-87

Syrjintä Suomessa 2006täisiä eroja. Tulkkaus, kommunikaation apuvälineet ja tiedonsaantiovat vammaiselle henkilölle välttämättömiä yhdenvertaisuuden jaosallisuuden toteutumisen osatekijöitä.Tiedon saavutettavuusongelmana voidaan pitää myös sitä, ettäSuomen televisiosta ei voi katsoa ohjelmia tekstityksellä, koska tekstitettyjäohjelmia on niin vähän. Saavutettavuuteen liittyy myös turvallisuusnäkökulmia.Esimerkiksi tällä hetkellä kuulovammaiset eivätpysty hälyttämään apua 112-numerolla, koska toimivaa tekstiviestimahdollisuuttaei vielä ole.3.3.3. AsuminenVammaisilla ihmisillä on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti oltavamahdollisuus asua muun väestön keskellä. Heillä on niin ikään perustuslaillinenoikeus vaihtaa asuntoa ja asuinpaikkakuntaa muun väestöntavoin. Asunnon hankkiminen on kuitenkin usein ongelmallistaasuntokannan sopimattomuuden, ympäristön esteiden, palveluidenjärjestämisongelmien sekä taloudellisten seikkojen vuoksi. Erityisestivaikeavammaisten asuinolosuhteet ovatkin usein huonommat kuinmuun väestön keskimäärin. Vanhoissa omistus- ja vuokra-asunnoissaasuvat vaikeavammaiset ihmiset törmäävät usein ympäristön fyysiseenesteellisyyteen. On yleistä, etteivät vaikeavammaiset ihmiset pääseulos asunnostaan ilman ulkopuolista apua, koska kynnykset ovat liiankorkeita, kulkureitit ahtaita ja hissit liian pieniä (tai hissiä ei ole lainkaan).45 Kerrostalojen yhteiset tilat ovat myös usein saavuttamattomissa.Asumispalvelujen laatusuositus 46 vuodelta 2003 on kuvaus tavoitetilastavammaisten ihmisten asumisen ja sitä tukevien palveluiden osalta.Suositus ei keskity minkään yksittäisen vammaisryhmän ongelmiintai tiettyyn ikäkauteen vaan pyrkii kuvaamaan yleisesti niin päätöksenteon,rakentamisen kuin palveluiden osalta vammaisten ihmistenasumista tukevia toimivia käytäntöjä. Asumisessa ja sen mahdolliseksitekevissä palveluissa on viime kädessä kyse yksittäisen toimintara-88

3. Vammaisten syrjintäjoitteisen asukkaan turvallisuudesta, yksityisyydestä, elämänlaadustaja yhdenvertaisista mahdollisuuksista elää ja toimia yhteiskunnassamuiden kansalaisten tavoin. Asumisen perustilanteisiin vaikuttavat kuitenkinmonet taustalla olevat tekijät kuten lainsäädäntö, talous, yhteiskunnallinenpäätöksenteko ja rakentaminen.Tällä hetkellä kotikuntalaki on perustuslain ja vammaisten ihmisoikeussopimuksenvastainen siltä osin kuin se rajoittaa sosiaali- jaterveydenhuollon toimintayksikössä asuvaa henkilöä vaihtamasta kotikuntaansa.Sisäasiainministeriön Kotikuntatyöryhmän tekemä esitys 47kotikuntalain muuttamiseksi ei ole näiltä osin johtanut toivottuihintuloksiin.Vaikeavammaisten asuminen ja siihen liittyvät palvelut on järjestettymonin eri tavoin. Aivan liian usein vaikeavammaiset ihmiset,etenkin nuoret, joutuvat asumaan omaistensa ja sukulaistensa avustaminatai, mikäli tämä ei ole mahdollista, turvautumaan laitoksiin tailaitoksenomaisiin palvelutaloihin. Keskeinen ongelma asumisessa onvälttämättömien asumispalveluiden puute ja riittämättömät palveluasumisenerityispalvelut (esim. henkilökohtainen avustaja -tukitoimi,kotipalvelut, asunnon muutostyöt tai turvapuhelin). Palvelukokonaisuudenyksilöllinen suunnittelu pitäisi olla lähtökohtana asumispalvelujajärjestettäessä. Tavoitteeksi täytyisi asettaa mahdollisimman itsenäinenasuminen laitoskulttuurin 48 ulkopuolella.3.3.4. Osallistuminen, vapaa-aika ja urheiluMielekäs vapaa-ajan toiminta on yksi hyvinvointia ylläpitävä tekijä.Vammaisilla ihmisillä on perustuslain takaamat tasavertaiset sivistyksellisetoikeudet itsensä kehittämiseen, kulttuuripalveluihin, harrastustoimintaanja muihin vapaa-ajan toimintoihin. 49 Sekä asiantuntijatettä vammaisjärjestöt ovat kuitenkin sitä mieltä, että vammaistenihmisten osallistumisen mahdollisuudet ovat edelleen rajallisia. Vammaisjärjestöilläon erilaista kulttuuritoimintaa, kuten harrasteryhmiä,koulutusta, tapahtumia ja taidetta. Järjestöjen kulttuuritoiminnan89

Syrjintä Suomessa 2006ongelmana on kuitenkin varojen niukkuus ja toiminnan perustuminenosin vapaaehtoistyölle. 50 Vammaisille ihmisille osallistumisen jaharrastamisen suurimpina esteinä ovat edelleen esteellinen ympäristöja tiedon saavuttamattomuus.Kuitenkin ympäristön esteettömyyden lisääntyminen on avannutlisämahdollisuuksia vammaisille erilaisiin omaehtoisiin liikuntamuotoihin,kulttuuriharrastuksiin ja harrastuspiireihin. Vaikeavammaistenmahdollisuudet osallistua ovat kuitenkin rajallisemmat, sillä avustajiaon usein vaikea saada eikä matkustaminen välttämättä onnistu, joskuljetuspalvelujen kanssa on ongelmia varsinkin oman kunnan ulkopuolella.Osallistuminen voi estyä henkilökohtaisen avustajan puuttumisenvuoksi. Myös kirjavat käytännöt avustajien sisäänpääsyn osaltaeri tilaisuuksiin ja tapahtumiin vaikeuttavat monen vaikeavammaisenhenkilön mahdollisuuksia osallistua. Jotkut kunnat korvaavat avustajanlipun, jotkut eivät. Useiden vammaisten ihmisten vähävaraisuudenvuoksi mahdollisuudet osallistua vapaa-ajan ja kulttuurin tilaisuuksiinovat rajalliset. Lisäksi alueelliset erot vapaa-ajan ja kulttuurin harrastusmahdollisuuksissaovat erittäin suuret. Selkokielisen ja pistekirjoitetunmateriaalin sekä äänitteiden ja esimerkiksi kuvailutulkkauksenpuute asettaa vammaiset ihmiset eriarvoiseen asemaan kulttuuritarjonnansuhteen. 51Liikunnalla on suuri merkitys fyysisen toimintakyvyn kannalta. Liikunnankannalta erityisryhmiin kuuluvia on Suomessa yli miljoona.Luku kattaa vammaiset, pitkäaikaissairaat ja toimintarajoitteiset ikääntyneetihmiset. Vammaisten ihmisten mahdollisuutta harrastaa liikuntaaja urheilla voidaan pitää perustavanlaatuisena oikeutena 52 , jokaei valitettavasti aina toteudu yhdenvertaisesti muun väestön kanssa.Vammaisten henkilöiden liikuntaan osallistuminen voidaan toteuttaaesteettömyyttä ja saavutettavuutta lisäävillä toimenpiteillä. 53 Lisäksipositiivinen erityiskohtelu (erityisryhmät, palvelut, apuvälineet jne.)voi olla kuitenkin perusteltua tosiasiallisen yhdenvertaisuuden takaamiseksi.Lähtökohtana täytyisi olla tasavertaiset liikunnan ja urheilunharrastamismahdollisuudet kaikille ihmisille heidän toimintakyvystäänhuolimatta.90

3. Vammaisten syrjintäKaikille Avoin -ohjelman vision 54 mukaan urheiluseuroissa, alueorganisaatioissaja lajiliitoissa on halua ja kykyä toteuttaa kaikille avointatoimintaa. Laaja-alainen tasa-arvo, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuusovat olennainen osa arvopohjaa. Erilaisuus nähdään rikkautena jakaikkia toimijoita hyödyttävän seikkana. Toiminta voi olla yhteistä taierillisissä ryhmissä tai joukkueissa tapahtuvaa. Eri lajien vammaisurheilumuotoja,kaikkia harrastajia, toimijoita, ohjaajia ja valmentajiapidetään urheilussa, lajiliitoissa, alueorganisaatioissa ja seuroissa yhtäarvokkaina. Kaikki osapuolet hyötyvät tästä yhteistyöstä.3.3.5. Riittävät palvelutVaikka ympäristöä ja yleisten palveluiden joustavuutta sekä saavutettavuuttakehittämällä voidaan huomattavasti helpottaa vammaistenihmisten täysivaltaista ja yhdenvertaista osallistumista yhteiskuntaan,kaikkia vammaisuuden aiheuttamia esteitä ei välttämättä voida poistaanäillä toimilla. Myöskään syrjinnänvastaisella lainsäädännöllä eiole vielä pystytty saavuttamaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta vammaistenihmisten osalta. Tämän vuoksi positiivinen erityiskohtelupalveluja järjestämällä voi olla hyvinkin perusteltua. Esimerkiksi vammaistenhenkilöiden kuljetuspalvelujen osalta oikeutusperusteena onse, että vammaisten ihmisten on pääsääntöisesti mahdoton käyttääjulkista liikennettä. Asunnon muutostöihin saatavat tukitoimet tekevätmahdolliseksi itsenäisen asumisen alun perin esteellisessä ympäristössä.Mitä paremmin vammaiset henkilöt on otettu huomioon joyhteiskunnan rakenteita suunniteltaessa, sitä vähemmän vammaistenihmisten erityispalveluja tarvitaan.Pääperiaatteena sosiaali- ja terveyspalveluissa on, että vammainenhenkilö saa palvelut osana yleistä palvelujärjestelmää. Kunnan tehtävänäon huolehtia siitä, että palvelut soveltuvat myös vammaisillehenkilöille. Kuntien palveluissa on näiltä osin vielä varsin paljon kehitettävää,sillä kaikki kuntien palvelut eivät täytä kaikille soveltuvuudenkriteerejä. Vasta toissijaisesti turvaudutaan vammaisten erillispalve-91

Syrjintä Suomessa 2006luihin. Kuntien sosiaalihuollon yleisestä järjestämisestä säädetäänsosiaalihuoltolaissa. Vammaisten ihmisten erityispalveluista säädetäänvammaispalvelulaissa ja kehitysvammalaissa. 55Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelmaan oli kirjattu,että kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki uudistetaan sovittamallane yhteen. Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan hallituskaudellapäästy, vaikka vammaislainsäädännön uudistamiksi tehtiin erillistäselvitystyötä ja sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli asiaa. Lopultalakien yhdistäminen typistyi pieniin vammaispalvelulain muutoksiin.Vammaispalvelulakiin tuli uusi päivätoimintasäännös ja tulkkipalvelujen56 vähimmäistuntimääriä nostettiin, mutta esimerkiksi henkilökohtainenavustaja -järjestelmän kehittäminen subjektiiviseksi oikeudeksiei edennyt toivotulla tavalla.Vammaispalvelulain soveltamiskäytännöt vaihtelevat ja vammaisethenkilöt ovat palveluiden osalta eriarvoisessa asemassa asuinpaikkakunnastariippuen. Vammaisten henkilöiden oikeusturvan ja asiakkaanaseman kannalta palveluiden alueellinen eriarvoisuus ja resurssienniukkuus, varsinkin määrärahasidonnaisten palveluiden kohdalla, aiheuttavatkohtuuttomia tilanteita. Kielellistä vähemmistöä edustavatja moniperusteisen syrjinnän kohteeksi joutuneet vammaiset ihmisetsyrjäytyvät palveluista vielä muita useammin. Vammaisten aseman parantamiseksitarvitaan hyvää, selkeästi kuntia velvoittavaa ja sanktioitualainsäädäntöä.Erityisillä kuljetuspalvelujärjestelmillä ja tukimuodoilla ei ole pystyttyturvaamaan vammaisten ihmisten liikkumismahdollisuuksia riittävässämäärin. Lisäksi matkojenyhdistelykeskusten perustaminenon johtanut muutamalla paikkakunnalla sietämättömiin käytännönongelmatilanteisiin. Esimerkiksi Helsingissä vaikeavammaisten liikkuminenon vaikeutunut ja jopa estynyt matkapalvelukeskuksen toimimattomuudenvuoksi.Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain lisäksi vammaisten palvelujaja tukitoimia löytyy muun muassa kuntoutuslainsäädännöstä,sosiaaliturvalainsäädännöstä, verolainsäädännöstä, koulutusta koskevastalainsäädännöstä ja työvoimalainsäädännöstä. Viime aikoina92

3. Vammaisten syrjintäetenkin vaikeavammaisten kuntoutuspalvelut ovat puhuttaneet paljon.Kuntoutuspalveluiden osalta yli 65-vuotiaiden kuntoutuksessa on ollutvakavia puutteita lähes kaikkien vammaryhmien kannalta. Sama päteehenkilöihin, jotka eivät täytä Kelan vaikeavammaisuuden tai ammatillisenkuntoutuksen kriteereitä.Palvelusuunnitelmia tehdään joissain kunnissa hyvin vähän tai eiollenkaan, vaikka sosiaalihuollon asiakaslain 57 mukaan suunnitelmavoidaan jättää laatimatta vain poikkeustapauksissa. Laiminlyönnit palvelusuunnitelmienteossa aiheuttavat usein sen, että palvelukokonaisuudestavoi jäädä puuttumaan tärkeitä tukitoimia, eikä vammaisenihmisen tarpeita kartoiteta riittävän yksilöllisesti. Vammaisen ihmisentarpeisiin vastaaminen edellyttää, että häneltä kysytään ja häntä kuullaan.Asiakaslähtöisyys rakentuu osallistumisesta ja yhteistyöstä. Erityisentärkeää on, että vammaisten ihmisten pitäisi itse saada määritelläyksilölliset tarpeensa. Tämä näkökulma puuttuu kuitenkin usein palvelujensuunnittelusta.3.4. Syrjintään puuttuminen3.4.1. SyrjintärikostapauksiaVammaisten syrjintää koskevia rikostapauksia on esiintynyt harvoin.Tähän on monta syytä. Ensinnäkin rikosjutun nostaminen voi ollamonelle ihmiselle suuri kynnyskysymys, koska syrjintärikoslainsäädäntöon varsin harvoin tunnettua ja käräjille lähtemiseen liittyy ainatiettyjä ennakkoluuloja. Toiseksi poliisin suhtautuminen vammaistenihmisten tekemiin syrjintärikosilmoituksiin vaihtelee paikkakunnittain.93

Syrjintä Suomessa 2006Näkövammainen ajettiin ulos ravintolasta opaskoiran vuoksi 58Vaasan käräjäoikeus tuomitsi 27.9.2005 kaksi ravintolatyöntekijää päiväsakkoihin syrjinnästä, koska he kielsivätopaskoiran kanssa liikkuvalta näkövammaiselta asiakkaalta pääsyn pizzeriaan. Marraskuussa 2003vaasalaisravintolan työntekijät kieltäytyivät palvelemasta vaikeasti heikkonäköistä asiakasta perustelunaanse, ettei opaskoiraa saa tuoda sisälle ravintolaan. Asiaa selvittäneellä poliisillakaan ei ollut varmuutta opaskoiriakoskevasta lainsäädännöstä, ja seuruetta kehotettiin siirtymään toiseen ravintolaan. Lopulta seurue ottitilaamansa ateriat mukaansa.Sakkoihin tuomitut painottivat oikeudessa, että he eivät tunteneet opaskoiriin liittyvää lainsäädäntöä.Käräjäoikeus oli kuitenkin syyttäjän kanssa yhtä mieltä siitä, että ravintolahenkilökunnan toiminta täytti syrjinnänkriteerit. Kyseessä on ennakkotapaus, sillä vaikka opaskoiria on käännytetty julkisista tiloista aikaisemminkin,eivät syrjintätapaukset ole päätyneet oikeuteen saakka.Lainsäädäntömme kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan mm. vammaisuuden perusteella.Jos opas- tai avustajakoiran kanssa liikkuvalta evätään pääsy julkiseen paikkaan, on kyseessä selvä syrjintätapaus.Opas- tai avustajakoiran saa siis viedä esimerkiksi ravintolaan, elintarvikeliikkeeseen, virastoonja muihin julkisiin tiloihin. Terveydensuojeluasetuksen elintarvikehygieniaa käsittelevässä luvussa (32 §) todetaan,että opaskoirien ja avustajakoirien pääsy asiakastiloihin on sallittu.Vammaisten pääsy ravintolaan estettiin 59Helsinkiläiseen ravintolaan pyrkineistä asiakkaista toinen oli pyörätuolissa ja toinen näkövammainen. Heidäntarkoituksenaan oli mennä laulamaan karaokea ravintolaan illalla tammikuun lopulla vuonna 2004. Ravintolanjärjestyksenvalvojat sanoivat asiakkaille, että ravintolassa oli yksityistilaisuus. Samaan aikaan ravintolaankuitenkin päästettiin muita asiakkaita. Järjestyksenvalvojat vetosivat myös siihen, että asiakkaiksipyrkineillä miehillä oli ennestään porttikielto kyseiseen paikkaan.Helsingin käräjäoikeus ei kuitenkaan uskonut porttikiellon olemassa oloon. Myös asianomaiset kiistivätsen. Oikeuden mielestä järjestyksenvalvojina työskennelleet miehet eivät päästäneet kahta asiakasta sisäännäiden vammaisuuden vuoksi. Järjestyksenvalvojille määrättiin maksettavaksi 15 päiväsakkoa, josta kertyitoiselle 510 euron ja toiselle 90 euron lasku. Lisäksi järjestyksenvalvojat joutuvat maksamaan toiselle asiakkaista500 euron kärsimyskorvaukset.Edellä esitetty tapaus osoittaa kiistatta sen, että vammaisiin kohdistuvaa syrjintää on. Vain murto-osasiitä tulee kuitenkin ilmi. Viimeaikaiset käräjäoikeuksien päätökset ovat ennakkotapauksina rohkaisevia. Neosoittavat, että myös oikeudenvalvojat ovat heränneet vammaisiin ihmisiin kohdistuvan syrjinnän tunnistamiseen.Heidän tekemänsä päätökset luovat vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiselle pohjaa ja auttavatheitä pitämään oikeuksistaan kiinni silloin, kun joku pyrkii niitä epäämään. Perustuslain säännös yhdenvertaisestakohtelusta ja syrjintäkielto alkavat siis näkyä toivotulla tavalla myös käytännön laintulkinnoissa.Nivelreumaan sairastuneelle korvauksia syrjinnästä 60Vaasan hovioikeus määräsi työnantajan maksamaan korvauksia jyväskyläläiselle naiselle laittomasta irtisanomisestaja yhdenvertaisuuslain rikkomisesta. Yritys tuomittiin maksamaan laittomasta irtisanomisesta korva-94

3. Vammaisten syrjintäusta 25 000 euroa ja yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun syrjintäkiellon rikkomisesta 5 000 euroa. Työnantajajoutui lisäksi korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut, jotka ovat kahden oikeuskäsittelyn jälkeen yli 17000 euroa.Valtakunnallisesti toimiva yritys irtisanoi Keski-Suomen toimipisteestään syksyllä 2004 silloin 39-vuotiaanyksinhuoltajanaisen vedoten taloudellis-tuotannollisiin irtisanomisperusteisiin. Kanteen mukaan tosiasiallisenairtisanomisen syynä oli työntekijän sairastuminen nivelreumaan. Käräjäoikeuskin oli päätynyt samaanratkaisuun kuin hovioikeus.Hovioikeuden tuomio on merkittävä linjaratkaisu sen vuoksi, että ennakkoratkaisuja ei vielä ole1.2.2004 voimaan astuneen yhdenvertaisuuslain soveltamiskäytännöstä. Korkein korvaus yhdenvertaisuuslainrikkomisesta voi lain mukaan olla 15 000 euroa ja tässä tapauksessa hovioikeus arvioi kohtuulliseksikorvaukseksi tason, joka vastaa kolmasosaa enimmäismäärästä. Summaan vaikutti se, että syrjitty sai työsopimuslainkinperusteella korvausta.3.4.2. Syrjintään puuttuminen käytännössäVammaisten ihmisten ihmisoikeuksia ei Suomessa valvota systemaattisestieikä epäkohtiin puututa järjestelmällisesti. Syrjintärikoksenosalta esitutkinnan tekeminen kuuluu poliisille. Syrjintätapaukset tulevatpoliisin tietoon rikosilmoitusten kautta. Perus- ja ihmisoikeuksientoteutumisen valvontaa suorittavat omaan työhönsä kuuluvanaja pääosin kanteluiden perusteella eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri.Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön olisi seurattava erityisestivammaisia koskevien palvelujen saatavuutta ja vammaistenasemaa yhdessä lääninhallitusten kanssa.Kuntien sosiaali- ja terveysviranomaisten vastuulla on tarkkaillavammaisten ihmisten asemaa omassa kotikunnassa. Kunnan rakennusvalvontaviranomaistenpitäisi taas seurata rakentamiseen ja ympäristönesteettömyyteen sekä saavutettavuuteen liittyviä asioita. Ympäristöviranomaistenvelvollisuutena on selvittää muun muassa, pidetäänköinvavessoja käyttötarkoitukseensa soveltuvina vai tavaran säilytyskomeroina.Työsuojelupiirien vastuulle kuuluu työsyrjintään puuttuminenalueellisesti, mutta ne eivät toimivaltuuksiensa ja resurssiensa95

Syrjintä Suomessa 2006vuoksi voi todellisuudessa ajaa yhdenvertaisuuslain perusteella nostettujakanteita.Kun puhutaan syrjintään puuttumisesta, on hyvä muistaa, etteikaikki epäasiallinen kohtelu tai palvelu ole välttämättä syrjintää esimerkiksiyhdenvertaisuuslain tai rikoslain tarkoittamalla tavalla. Syrjintäänpuuttuminen edellyttää tietoa syrjinnästä, lainsäädännöstäja viranomaisista, joilla on mahdollisuus puuttua syrjintään. Tiedonpuuttumisen vuoksi vammaisten syrjintään, ihmisoikeusoikeusloukkauksiinja vaikuttamiseen liittyvät koulutukset ovat tarpeellisia ja kysyttyjä.61Koska suuri osa vammaisten kokemasta syrjinnästä on joko rakenteellistatai välillistä, syrjintään puuttuminen edellyttää viranomaisiltaja poliittisilta päätöksentekijöiltä aktiivista toimintaa. Paikallisellatasolla kunnalliset vammaispoliittiset ohjelmat ovat hyvä tapa poistaarakenteellista syrjintää pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudessa ihmisoikeusnäkökulmapitääkin saada nykyistä selkeämmin ja useammin ohjelmienlähtökohdaksi, jotta syrjintään puuttuminen helpottuu.3.4.3. SyrjintäraportointiTehokas syrjintään puuttuminen edellyttää hyvää seuranta- ja raportointijärjestelmää.Nykyään raportointi- ja tiedonkeruujärjestelmä onhajanainen, eikä se toimi vammaisten ihmisten osalta koordinoidusti.Kun lisäksi valvontajärjestelmät ovat vammaisten syrjintään puuttumisenosalta sirpaleiset, tilanne on varsin epätyydyttävä yksittäisen vammaisenihmisen kannalta.Useat kansanväliset sopimukset velvoittavat Suomea antamaan määräaikaisraportinsyrjintään ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyen.Esimerkiksi YK:lle ja Euroopan neuvostolle annettavissa raporteissa eipystytä kuitenkaan ratkaisemaan yksittäistapauksiin liittyviä ongelmia,vaan määräaikaisraportit keskittyvät selvittämään, miten jäsenvaltiotovat täyttäneet sopimusvelvoitteensa. Tietoa ihmisoikeusloukkauksistakertyy myös valtiovalitusten ja yksilövalitusten kautta, jos nämä96

3. Vammaisten syrjintäovat käytettävissä yksittäisen ihmisoikeussopimuksen kohdalla. Lisäksikansalaisjärjestöjen tekemät raportit kerryttävät arvokasta tietoa vallitsevastaihmisoikeustilanteesta.Vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry on jo useammanvuoden ajan järjestänyt lukuisia Vaikuttajakoulutus-tilaisuuksia,joissa on kerrottu vammaisten oikeuksista, syrjinnän kieltävästä lainsäädännöstäja keinoista puuttua syrjintään. Kynnys ry on kehittänytmyös syrjintäraportointijärjestelmää, jonka avulla vammaiset tai muuthenkilöt ovat saaneet ilmoittaa ilmenneistä syrjintätapauksista. 62 Vaikuttajakoulutuksiinon kuulunut yhtenä osiona syrjintäraportin täyttäminen.Suurimmassa osassa ilmoitetuista tapauksista ei ollut tehty ilmoitustaviranomaisille. Valtaosa syrjintäraporteista liittyy ympäristön jarakennusten esteellisyyteen. Monet ilmoitukset ovat koskeneet syrjintäätyönhakutilanteessa. Vammaisuuden on katsottu olevan syynämyös epäselviin tai laittomiin työsuhteiden päättämistilanteisiin. Joukossaoli myös ilmoituksia syrjinnästä tai huonosta kohtelusta yksityistenja julkisten palvelujen kohdalla. Esimerkiksi vammaisuuden vuoksitaksikuski ei ole ottanut kyytiin, ravintolaan pääsy on evätty tai tilatullamatkalla on koettu syrjintää. Syrjintäraporteissa on vedottu myösvammaispalveluiden toimimattomuuteen ja riittämättömyyteen. Merkittäväosa raporteista on koskenut epäasiallista kohtelua tai kielteisiäasenteita vammaisia ihmisiä kohtaan. Näistä kaikki tapaukset eivättäytä minkään lain syrjintätunnusmerkistöä, mutta osoittavat selvästijoidenkin ihmisten asenteellista ja kielteistä suhtautumista vammaisiin.Vammaisjärjestöillä on keskeinen rooli ihmisoikeuksien tosiasiallisentoteutumisen seurannassa. Yhä enemmän vammaisjärjestöt ovatalkaneet nostaa asioita ihmisoikeuskysymyksiksi. 63 Kuitenkin paljonon vielä tehtävää, jotta ihmisoikeusnäkökulma omaksutaan täysin järjestöissäja yleensäkin yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa vammaisjärjestöjenolisi pyrittävä seuraamaan entistä tiiviimmin vammaisten ihmisoikeuksiinliittyviä asioita, kerättävä ihmisoikeuksien loukkauksiinliittyvää tapauksia ja kerrottava niistä viranomaisille. Tätä varten on97

Syrjintä Suomessa 2006tärkeätä kouluttaa vammaisia ihmisiä itse tunnistamaan ihmisoikeusloukkauksiaja toimimaan eri tilanteiden vaatimalla tavalla. 64Syrjinnän raportoinnissa ja syrjintään puuttumisessa ”vastuu” onosaltaan myös vammaisella ihmisellä. Mikäli pystyy tunnistamaanitseensä kohdistuvan syrjinnän ja raportoimaan havainnoista vastuullisilleviranomaisille, asiat etenevät ja tapauksia saadaan viranomaistentietoon sekä julkisuuteen. Koska kaikilla vammaisilla ihmisillä eiole mahdollisuutta itse puolustaa oikeuksiaan, vastuu raportoinnistajää usein omaisille, ystäville ja järjestöille.Tulevaisuudessa kansallista seuranta- ja raportointijärjestelmääolisi kehitettävä niin, että kaikkia syrjintäperusteita käsitellään yhdenvertaisestitiedonkeruussa, raporttien arvioinnissa ja seurannassa. Viranomaisillapitäisi olla päävastuu raportointijärjestelmän kehittämisestä.Tavoitteena täytyisi olla järjestelmä, jolla pystytään tehokkaaseenseurantaan ja sen kautta tosiasiallisesti estämään vammaisiinkohdistuvaa syrjintää. Vuonna 2006 on MERA-hankkeen toimestavalmisteltu ehdotusta kansalliseksi seuranta- ja raportointijärjestelmäksi.65 Järjestelmää suunniteltaessa ja rakennettaessa on otettavahuomioon YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen asettamatvaatimukset seuranta- ja valvontakoneiston osalta.3.4.4. Valvontaelinten asema ja perustaminenSyrjintään puuttuminen on vaikeaa, jos lakien ja sopimusten valvontajärjestelmäei ole kunnossa. Ongelmia aiheuttaa usein valvontajärjestelmänepäselvyys, hajanaisuus ja tehottomuus. Edellä on käsiteltyniitä keinoja, joita vammaisilla ihmisillä on käytössään syrjintätilanteissa,ja sitä kuinka syrjinnän raportointi toimii käytännössä tällähetkellä.Suomen ihmisoikeuspolitiikka 66 lähtee siitä, että YK:n voimassaolevien ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanonmonitorointia pitää kehittää siten, että näillä ihmisoikeussopimuksillavoitaisiin suojella ja edistää entistä tehokkaammin vammaisten henki-98

3. Vammaisten syrjintälöiden oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa vammaisten oikeuksienkattavampaa käsittelyä hallitusten määräaikaisraporteissa. Suomentavoitteena on sisällyttää vammaisten henkilöiden oikeudet määräaikaisraportteihinsa.Vammaisjärjestöillä pitäisi olla myös mahdollisuustulla kuulluksi raporttien laatimisprosessin aikana. Lisäksi vammaistenhenkilöiden jäsenyyttä sopimuselimissä olisi tuettava. Jäsenyydenavulla vammaisten oikeudet heijastuisivat epäilemättä vahvemmin sopimuselintenantamiin päätelmiin ja suosituksiin ja sitä kautta myössopimusosapuolen toimintaan sopimusvelvoitteiden täytäntöön panemiseksi.YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus ja sen valinnainen pöytäkirjavelvoittaa jäsenvaltioita valvomaan ihmisoikeuksien toteutumista.Sopimuksen voidaan katsoa edellyttävän myös sellaisen kansallisenvalvontaelimen perustamista, jota Suomesta ei vielä tällä hetkellälöydy.Valtakunnallisen vammaisneuvoston vammaispoliittisen selonteontausta-aineistosta ilmenee, että useat vammaisjärjestöt ehdottavat Suomeenvammaisten tasa-arvolakia. Hallituksen olisi edistettävä vammaistenihmisten oikeuksien toteutumista hallituskausittain laadittavallavammaisten henkilöiden tasa-arvo-ohjelmalla. Ohjelmassa pitäisimääritellä tulevat toimenpiteet ja konkreettisesti toimista vastuussaolevat tahot. Ohjelman toteutumista pitäisi seurata esimerkiksi hallituskausittainannettavan selonteon muodossa. Seurantaa varten olisinimettävä toimielin, jota YK:ssa vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimuksenkinseuranta edellyttää. Elimellä täytyisi olla mahdollisuussanktioiden langettamiseen vammaisia ihmisiä koskevissa yksittäisissäsyrjintätapauksissa. Toimielimen johtoon on ehdotettu vammaisasiamiestätai vammaisvaltuutettua. 67YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavankohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus hyväksyttiin YK:nyleiskokouksessa vuonna 1984. 68 Sopimus tuli voimaan kansainvälisesti1987 ja Suomen osalta 1989. Kidutuksen vastaisen yleissopimuksenvalinnainen pöytäkirja edellyttää jäsenvaltioilta itsenäisen kansallisenvalvontamekanismin perustamista. 69 Suomi on allekirjoittanut99

Syrjintä Suomessa 2006Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastaisen sopimuksen lisäpöytäkirjanvuonna 2003. Suomi ei ole vielä ratifioinut eli saattanut valtionsisäisestivoimaan lisäpöytäkirjaa, toisin kuin esimerkiksi Viro, jokaratifioi lisäpöytäkirjan loppuvuodesta 2006. Ulkoministeriö on perustanuttyöryhmän suunnittelemaan lisäpöytäkirjan ratifiointia, muttatyöryhmään ei ole otettu mukaan vammaisjärjestöjen edustusta.Lisäpöytäkirjalla perustettu kansainvälinen valvontaelin valvoo olosuhteitapaikoissa, joissa henkilöiden vapaus on tai voidaan olettaaolevan riistetty tai joissa muun muassa vammaisia ihmisiä kohdellaanepäinhimillisellä tavalla. Tällaisia paikkoja voivat Suomessa olla vammaistenasumisyksiköt, erityisesti laitokset. Lisäpöytäkirja edellyttäämyös kansallisen valvontaelimen perustamista. Valvontaelimellä olisioikeus tehdä ennalta varoittamatta valvontakäyntejä vammaisten asumisyksikköihinja tarkistaa, ovatko olosuhteet epäinhimillisiä taialentavia. Myös riittävän henkilökohtaisen avun puute voi erityisestiyöaikaan johtaa epäinhimilliseen kohteluun.Keskeistä vammaisten oikeuksien toteutumista valvovien elimienperustamisessa on, että vammaiset ihmiset itse ovat mukana niidenperustamisvaiheesta lähtien. Vammaisten oma edustus on edellytysvalvontaelinten oikeutetun toiminnan turvaamiseksi.3.5. Suurennuslasin alla3.5.1. Henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittäminenVaikeavammaisten osalta henkilökohtaisen avustaja -tukitoimen saamisessaja julkisen vallan vastaavassa velvollisuudessa on kyse vaikeavammaistenyhdenvertaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisestaja turvaamisesta. Vammaispalvelulaki on säädetty ennen perusoikeusuudistuksenvoimaantuloa, eikä sitä sen vuoksi säätämisvaiheessa olearvioitu uusien perusoikeussäännösten kannalta. Henkilökohtainenavustaja -järjestelmä on ollut vuosia muutospaineiden ja kehittämistyönkohteena. Viimeksi Vanhasen ensimmäisen hallituksen 70 ohjel-100

3. Vammaisten syrjintämassa on todettu, että vammaispalvelujen saatavuus ja vammaistenihmisten tasa-arvoinen kohtelu turvataan. Hallitusohjelmassa oli myösnimenomainen maininta vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtainenavustaja -järjestelmän kehittämisestä. Kaikki avustajajärjestelmäänkohdistuneet uudistamisyritykset ovat kuitenkin kariutuneet.Vammaispoliittisessa selonteossa 2006 on myös todettu, että henkilökohtainenapu ja huolenpito turvataan niitä tarvitseville vaikeavammaisillehenkilöille ja että uuden vammaislain valmistelussa kiinnitetäänerityistä huomiota henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittämiseen.Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtainen avustaja -järjestelmäntarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiäelää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä.Vammaispalveluasetuksen 16 §:n mukaan ”kustannukset henkilökohtaisenavustajan palkkaamisesta voidaan korvata sellaiselle henkilölle,joka tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua kotona jokapäiväiseenelämään liittyvissä asioissa tai kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa,opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessaosallistumisessa”. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sängystäylös pääsemistä, hygieniatoimia, ruokailua, asennon vaihtoa, liikkumista,pukeutumista, asiointia ja muita vastaavia toimia, joista vaikeavammaiseteivät selviä ilman toisen henkilön apua.Voimassaolevan lainsäädännön perusteella järjestelmän toimeenpanokuuluu vammaispalvelulain nojalla kunnille. Kysymyksessä onkunnan yleiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluva määrärahasidonnainentukitoimi. Kunnallinen itsemääräämisoikeus sekä rahoituksenvuosittainen vaihtelu ja riippuvuus suhteellisen vapaan harkinnanmukaisesti kunnittain budjetoiduista määrärahoista ovat johtaneetsiihen, että vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja -järjestelmäei vastaa perustuslain 19.1 §:n sille asettamia edellytyksiä turvataihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Lisäksi vuonna 2005 Suomessaoli noin 80 kuntaa, joissa ei ollut tehty lainkaan henkilökohtainenavustaja -päätöksiä.Stakesin Hyvinvointivaltion rajat -raportin 2006 71 mukaan henki-101

Syrjintä Suomessa 2006lökohtainen avustaja on monille vaikeavammaisille henkilöille ehdotonedellytys jokapäiväisestä elämästä selviytymiselle ja tämän vuoksikysymys on sellaisesta ihmisarvoisen elämän edellyttämästä huolenpidosta,johon perustuslain 19.1 § takaa subjektiivisen oikeuden.Henkilökohtaisella avulla toteutetaan perustavanlaatuisia vammaistenoikeuksia ja edistetään yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Jottanämä oikeudet toteutuisivat, tarvitaan valtiovallan toimia vammaislainsäädännönuudistamiseksi. Myös rahoitusvastuun siirtämistävaltiolle avustajajärjestelmän osalta on pidetty tärkeänä, jotta tosiasiallinenyhdenvertaisuus voisi toteutua valtakunnallisesti.3.5.2. Laitosten purkaminenSuomessa on tapahtunut rakennemuutosta laitoshoidosta kohti avopalveluja.Mielisairaanhoidon ja kehitysvammahuollon laitospaikat ovatparissa vuosikymmenessä vähentyneet kolmannekseen tai neljännekseen.Mielisairaaloissa sairaalapaikat ovat vähentyneet 20 000 paikasta6 000 hoitopaikkaan ja kehitysvammahuollossa vajaasta 6 000 paikasta2 600 laitospaikkaan. 72 Viime vuosina tämä kehitys on kuitenkinhidastunut. Asiantuntija-arvion mukaan maassamme on edelleen noin1600 kehitysvammaista henkilöä, jotka voisivat asua muualla kuin laitoksessa.73Asumispalvelut ovat usein perusteltu vaihtoehto laitosasumiselle.Tarvetta laitosten purkamiseen on perusteltu perus- ja ihmisoikeuksienturvaamisella, kuten oikeudella yhdenvertaisuuteen, koskemattomuuteen,kotirauhaan, yksityisyyden suojaan, liikkumisvapauteen jahenkilökohtaiseen vapauteen. On todettu, että nämä oikeudet toteutuvatparhaiten pienemmissä asuinyksiköissä. Pienempiin asuinyksikköihinsiirtyminen edellyttää sopivien ja toimivien asuntojen ohellaasukkaiden tarpeita vastaavia tuki- ja hoitomuotoja sekä erityisosaamista.Ongelmia aiheuttaa käytännössä se, että asumista tukevia avopalvelujaei ole aina kehitetty vastaavassa suhteessa laitospaikkojenpurkuun nähden.102

3. Vammaisten syrjintäSuurista laitoksista olisi pyrittävä eroon hallitusti niin, että siirtymävaiheeseenvarataan riittävästi yhteiskunnan tukea. Valtiovallantäytyisi antaa omistajayhteisöille selkeä ohjeistus laitosten lakkauttamiseksi.Kaiken kaikkiaan laitosten purkaminen pitäisi tehdä ohjatustiniin, että vammaisia ihmisiä ei vain siirrettäisi laitoksesta toiseen,kuten kehitysvammalaitoksesta terveyskeskuksen vuodeosastolle.Tulevaisuudessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, etteivät laitoskulttuurija vanhat käytännöt seuraa mukana siirryttäessä asumispalveluyksikköön.Asumisympäristön muutoksen ja resurssien lisäksitarvitaan myös avustavan henkilökunnan asenteiden ja toimintatapojenmuutosta.Sosiaali- ja terveysministeriö on teettänyt vuonna 2006 selvityksen,jossa tarkastellaan pakkotoimenpiteiden käyttöä kehitysvammahuollossa.74 Selvityksen mukaan pakkotoimenpiteiden käytössä on kyseyksilön perusoikeuksien rajoittamisesta. Arkipäivässä perusoikeuksienrajoitukset tulevat esille tilanteissa, jotka ovat muodostuneet aikaamyöten käytännöiksi, joita kukaan ei ole kyseenalaistanut perusoikeusnäkökulmastakäsin. Kehitysvammaiset henkilöt joutuvat useinalistavien, nöyryyttävien ja halventavien menettelyjen kohteeksi. Pääsääntöisestitällaiset menettelyt tapahtuvat ”suljettujen ovien takana”.Selvityksessä todetaan, että liikkumisvapauden rajoittaminen onyleisin kehitysvammaisten palvelujentarjonnassa käytetty pakkotoimenpide.Rajoittamista toteutetaan esimerkiksi erilaisilla liikkumistaohjaavilla tilajärjestelyillä, fyysisellä kiinnipitämisellä, sitomisella taierityisvaatteilla. Mikäli henkilöllä ei ole tosiasiallista mahdollisuuttapoistua tiloista vapaasti, kyseessä voi olla vapaaehtoisesti palvelunpiirissä olevan henkilön osalta laiton vapaudenriisto. Selvityksessäpäädyttiin lopputulokseen, ettei kehitysvammaisuus saisi enää ollalaillisen vapaudenriiston hyväksyttävä peruste. Suomen lainsäädäntöä,siis kehitysvammalain ja mielenterveyslain osalta, pitäisi tarkastellakriittisesti tästä näkökulmasta. Vakiintuneita käytäntöjä ei voidakuitenkaan muuttaa pelkästään uudistamalla lainsäädäntöä, vaankäytäntöjen muuttuminen vaatii laajaa ja ammattitaitoista kouluttamista.103

Syrjintä Suomessa 20063.5.3. Hengityshalvauspotilaiden asemaHengityshalvauspotilaiden 75 hoitoa ja palveluiden järjestämistä koskevatkäytännöt ovat vuosien varrella johtaneet tilanteeseen, jota eivoida pitää hyväksyttävänä yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusnäkökulmastakatsottuna.Voimassa olevissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuistaannetussa laissa (734/1992) ja asetuksessa (912/1992) on hengityshalvaantuneidenhenkilöiden osalta erityissääntelyä. Mainitun asetuksen22 § määrittelee hengityshalvaantuneet laitosasiakkaiksi, joidenhoidosta vastaa hoitava sairaala. Erityisesti hengityshalvaantuneidenosalta erikoissairaanhoidon ja vammaisia koskevan palvelu- ja tukitoimisääntelyntyönjaon ja rahoituskanavan selkeyttäminen olisi tärkeätä.Sosiaali- ja terveysministeriön asettama valtakunnallinen hengityshalvauspotilaidenhoidon asiantuntijatyöryhmä (2006) 76 on antamassaanraportissa katsonut, ettei hengityshalvauskäsitteen määrittely olemahdollista eikä enää tarkoituksenmukaista. Koska hengityshalvauspotilaatovat olleet kotona asuessaankin kirjoilla sairaalassa, he ovatjoutuneet eriarvoiseen asemaan muiden vammaisten kanssa, puhumattakaansuhteessa muuhun yhteiskuntaan.Raportin yksi keskeisistä viesteistä on se, että hengityskoneen käyttäjienkotona asuminen olisi oltava mahdollista jatkossakin. Työryhmäesittää, että nykyisen kaltaisesta laitossidonnaisuudesta luovutaan. Sentilalle luodaan järjestelmä, joka takaa subjektiivisen oikeuden avustajapalveluihinja jonka rahoitus tulisi pääosaltaan valtiolta. Muutenhengityshalvauspotilaiden hoidon ja palvelujen järjestäminen ei poikkeasiinä määrin oleellisesti muista vaikeavammaisten potilaiden ryhmistä,että sen osalta pitäisi ryhtyä erityisjärjestelyihin. Muutostentarkoituksena on siis edistää yhdenvertaisuutta ihmisten välillä, joillaon erilaisia vammoja. Lisäksi tarkoituksena on varmistaa hengityshalvauspotilaidenoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen.Nykyistä hengityshalvauspotilaiden hoitoa koskevaa järjestelmää eivoida kuitenkaan purkaa, ennen kuin riittävän kattava korvaava järjes-104

3. Vammaisten syrjintätelmä on olemassa. Käytännössä jotkut sairaalat ovat kirjoittaneet hengityshalvauspotilaitaulos ilman, että tarvittavat asumispalvelut ja muuttukitoimet olisivat olleet asianmukaisesti järjestettynä. Palvelujärjestelmäntoimivuuden takaaminen edellyttää vammaislainsäädännönperusteellista tarkastamista ja henkilökohtainen apu -järjestelmänrahoituksen vahvistamista kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä.1 YK:n pääsihteerin tiedote 13.12.2006, http://www.un.org/News/Press/docs//2006/sgsm10797.doc.htm.Euroopan unionissa on yli 50 miljoonaa vammaista kansalaista (Euroopan vammaisfoorumin tiedonanto).2 Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006), s. 18. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htx3 Vammaisuuden ja vaikeavammaisuuden määrittelyä tai rajanvetoa ei voida perustaa yksistään diagnoosiin,ikään, lääkärin arvioon tai yhteiskunnalliseen asemaan. Sen sijaan arvioinnin tulisi painottua lähinnä toiminnallistenrajoitusten selvittämiseen, kuvaamiseen ja vamman pysyvyyden arviointiin sekä myös vammaisen henkilökohtaistenmielipiteiden huomioimiseen. Kysymyksessä on aina yksittäistapauksessa tehtävä yksilöllinen arviointi eikäyleispätevien määrittelyjen tekeminen, esimerkiksi tiettyyn vammaryhmään kuulumisen perusteella, ole käytännössämahdollista. Oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin määritellään kunnan sosiaalitoimessa kunkinpalvelun/säännöksen kohdalla erikseen. Esimerkiksi henkilö voi olla oikeutettu vaikeavammaisten kuljetuspalveluihin,muttei täytä vaikeavammaisuuden kriteerejä palveluasumisen tai asunnon muutostöiden kohdalla. Samanlaisiarajanvetotilanteita esiintyy myös määriteltäessä vammaisen henkilön oikeutta mm. KELAn etuuksiin.4 Kumpuvuori, Jukka – Högbacka, Marika (2003). Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet Suomessa. Ihmisoikeusinstituutti,Åbo Akademi.5 Valtakunnallinen vammaisneuvosto 2006. Vammaispolitiikan haasteet ja menestystekijät, s.118. Vammaispoliittisenselonteon taustaselvityksessä. Kts. myös Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006). Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htx.6 Korpi, Jari (1996). Vammaisten henkilöiden asema vähemmistönä Suomessa, s. 140. Teoksessa Dahlgren, Tainaym. (toim.) Vähemmistöt ja niiden syrjintä Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino.Kts. myös. Haarni, Ilka (2006). Keskeneräistä yhdenvertaisuutta; Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolotSuomessa tutkimustiedon valossa, s. 31. Helsinki: Stakesin raportteja 6/2006.7 Valtakunnallinen vammaisneuvosto 2006. Vammaispolitiikan haasteet ja menestystekijät, s. 107 - 119. Vammaispoliittisenselonteon taustaselvityksessä.8 Kiuru, Mari (2006). Kvalitatiivinen tutkimus liikuntavammaisuuteen liittyvistä asenteista ja mielikuvista. Invalidiliittory:n tilaama tutkimus. Euro RSCG Oy.9 Kumpuvuori, Jukka (2004). Juridinen esiselvitys vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamisesta, s.15. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:14.10 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) ja Laki kehitysvammaistenerityishuollosta (519/1977).11 Ks. The Disability Discrimination Act (1995): http://www.opsi.gov.uk/acts/acts1995/1995050.htm.12 Rikoslaki 39/1889 (yleinen syrjintäsäännös 11:9 § ja työsyrjintäsäännös 47:3 §); voimaan rikoslain muuttamisestaannetulla lailla 578/1995.13 Makkonen, Timo (2003). Syrjinnän vastainen käsikirja, 109 - 113. Vammala: Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestöIOM.14 Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006), s. 18. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriönjulkaisuja 2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htx105

Syrjintä Suomessa 200615 Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma (2006). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä2006:18. Alkuperäinen teos: Council of Europe, Committee of Ministers Recommendation Rec(2006)5 ofthe Committee of Ministers to member states on the Council of Europe Action Plan to promote the rights and fullparticipation of people with disabilities in society: improving the quality of life of people with disabilities in Europe2006-2015. Strasbourg 2006.16 Tällä tarkoitetaan mm. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta 1948, KP-sopimusta, TSS-sopimusta, naistenja lasten oikeuksien sopimusta, kidutuksen vastainen sopimus ja rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinenyleissopimus.17 Vuonna 1971 YK:n yleiskokous hyväksyi kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan julistuksen, jonkaperusajatuksena oli taata kehitysvammaisille samat oikeudet kuin muillekin ihmisille. YK:ssa vammaisiin ihmisiinon kiinnitetty erityisesti huomiota vammaisten oikeuksien julistuksessa vuonna 1975 (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma3447 [xxx], 9.12.1975). Vammaisia koskeva yleismaailmallinen toimintaohjelma laadittiin vuonna 1982(YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 37/52 3.12.1982).18 YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 48/96, 20.12.1993. kts. http://www.un.org/esa/socdev/enable/dissre00.htm19 Könkkölä, Kalle (toim.), (2003). Tunne oikeutesi – Pidä puolesi – Auta muitakin. Vammaisten ihmisten ihmisoikeusopas,s. 33. Helsinki: VANE-julkaisuja 1.20 Vammaispoliittisesta selonteosta lisää luvussa 3.1.4.21 Yhteisön perustamissopimuksen uusi 13 artikla.22 Vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus (sopimuksen tarkka suomenkielinen nimi ei vielä tätä kirjoitettaessaole selvillä): http://www.un.org/esa/socdev/enable/documents/tccconve.pdf. ja muuta vammaisten oikeuksiakoskevaa materiaalia: http://www.un.org/esa/socdev/enable/.23 Ulkoasianministeriön lehdistötiedote 13.12.2006 (525/2006).24 Vammaisjärjestöt ovat kritisoineet voimakkaasti sitä, että ihmisoikeussopimus edellyttää muutamissa kohdinjäsenvaltioilta ainoastaan kohtuullisten mukauttamistoimien tekemistä “reasonable accomodation”. Kyseiset mukauttamistoimetjättävät liian paljon liikkumavaraa jäsenvaltioille sopimusta toimeenpantaessa. Vammaisjärjestöt eivätole pitäneet kohtuullisten mukauttamistoimen tekemistä riittävänä, vaan järjestöt ovat vaatineet laajemmin kaikensyrjinnän kieltämistä eri elämänalueilla.25 Valinnainen pöytäkirja (yhteensä 18 artiklaa): http://www.un.org/esa/socdev/enable/documents/tccoptprote.pdf.26 Vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen artiklat 6 ja 7 koskevat nimenomaisesti vammaisia naisia jalapsia.27 Nieminen, Liisa (2005). Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet yleiseen ihmisoikeuskehykseen sijoitettuna. Lakimies6/2005.28 Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja Martin Scheinin totesi vammaisten ihmisoikeuskeskuksen perustamistilaisuudessa26.2.2007, että ratifiointiin voi mennä Suomessa arviolta noin 1 - 2 vuotta.29 VIKEn toiminnasta tiedotetaan aluksi osoitteessa: www.kynnys.fi ja tulevaisuudessa: www.vike.fi.30 Keskittymis- ja oppimishäiriöiden tilastollinen lisääntyminen aiheutuu osin siitä, että nykyään tapauksia diagnosoidaantarkemmin ja oppimishäiriöiseksi luokitellaan helpommin kuin ennen.31 Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htx32 Laaksonen, Elina (2005). Esteetön opiskelu yliopistoissa. Helsinki: opetusministeriön julkaisuja 2005:6.33 ESOK-hankkeen internetsivusto: http://esok.jyu.fi/.34 Linnakangas, Ritva – Suikkanen, Asko – Savtschenko, Victor – Virta, Lauri (2006). Uuden alussa vai umpikujassa?Vammaiset matkalla yhdenvertaiseen kansalaisuuteen. Helsinki: Stakesin raportteja 15/2006.35 Haarni, Ilka (2006). Keskeneräistä yhdenvertaisuutta; Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolot Suomessatutkimustiedon valossa, s. 5. Helsinki: Stakesin raportteja 6/2006.36 Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006), s. 13. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriönjulkaisuja 2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htx106

3. Vammaisten syrjintä37 Airaksinen, Tiina (2006). Syrjäyttäminen eriarvoistaa. Vertaileva tutkimus liikkumisesteisten ihmisten asemasta.Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. kts. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00970.pdf.38 Valtakunnallinen vammaisneuvosto (2006). Vammaispolitiikan haasteet ja menestystekijät, s.114. Vammaispoliittisenselonteon taustaselvityksessä.39 Vammaispalvelulain muutos 1267/2006.40 Haarni, Ilka (2006). Keskeneräistä yhdenvertaisuutta; Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolot Suomessatutkimustiedon valossa, s. 5. Helsinki: Stakesin raportteja 6/2006.41 Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htx42 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimistasekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta. Yleisperustelut sivu 3. 1986. HE n:o 219. Ja Asumispalvelujenlaatusuositus (2003). Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä.43 Esteittä eteenpäin (2001). Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 23/2001. Ks. myös Liikenne- ja viestintäministeriönvammaispoliittiset linjaukset sisältyvät liikenteen osalta vuonna 2003 laadittuun Esteettömyysstrategiaan”Kohti esteetöntä liikkumista” ja viestinnän osalta vuonna 2004 valmistuneeseen toimenpideohjelmaan ”Kohti esteetöntäviestintää”.44 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006 vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöidenoikeuksista lentoliikenteessä siirtää vastuun kyseisten matkustajien tarvitsemista palveluista Euroopan unionin lentoasemillalentoasemien pitäjille. Vastuualue myös laajenee kattamaan lentoasemilla terminaalien ulkopuolisia osiapysäköintialueilla ja joukkoliikenneasemilla. Myös matkustajalle itselleen ja lentoyhtiölle asetetaan uusia velvoitteitapalveluketjun varmistamiseksi.45 1.3.2005 tuli voimaan Suomen rakentamismääräyskokoelman G1 asuntosuunnittelun määräykset ja ohjeet.Määräyksen mukaan kerrostalossa, jossa käynti asuinhuoneistoihin on sisääntulon kerrostaso mukaan lukien kolmannessatai sitä ylemmässä kerroksessa, porrasyhteys asuinhuoneistoihin on varustettava pyörätuolin ja pyörällisenkävelytelineen käyttäjälle soveltuvalla hissillä. Nyt on ongelmana, että rakennetaan paljon ”matalaa jatiivistä”. Nämä asuintalot ovat käytännössä usein esteellisiä.46 Asumispalvelujen laatusuositus (2003). Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4.47 Kotikuntatyöryhmän loppuraportti (2005). Kotikuntalaki ja kotikunnan vaihtamisen rajoitukset. Sisäasiainministeriönjulkaisuja 24/2005.48 Kehitysvammahuollossa laitospaikkoja on vähennetty ja asumispalveluja lisätty jo 1980-luvulta lähtien. Tämänrakennemuutoksen seurauksena laitoshoidon asiakkaat ovat vähentyneet. Laitoksissa asuvat vammaiset ihmiset ovatusein vaikeassa asemassa, koska heidän yksityisyyden suojaansa, henkilökohtaiseen vapauteensa ja fyysiseen sekähenkiseen koskemattomuuteensa ei kiinnitetä riittävästi huomiota. (Ks. tarkemmin luku 3.5.2. laitosten purkaminen).49 TSS-oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen on erittäin tärkeää yhdenvertaisuuden ja osallisuuden kannalta.Ks. myös vammaispoliittisessa selonteossa 2006.50 Haarni, Ilka (2006). Keskeneräistä yhdenvertaisuutta; Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolot Suomessatutkimustiedon valossa, s. 24 - 25. Helsinki: Stakesin raportteja 6/2006.51 Valtakunnallinen vammaisneuvosto 2006. Vammaispolitiikan haasteet ja menestystekijät, s.117. Vammaispoliittisenselonteon taustaselvityksessä.52 Ks. esim. YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen 30 artikla.53 Esimerkki inkluusiofilosofiaa tavoittelevasta kehityshankkeesta on Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke, jossa tehtiin(2003 - 2005) yhteistyötä seitsemän lajiliiton (judo, yleisurheilu, jalkapallo, taitoluistelu, uinti, voimistelu, salibandy)kanssa lasten liikunnan avaamiseksi kaikille ja hyvien toimintamallien löytämiseksi. Hankkeen seurauksena lajiliitoissaon aiempaa suurempaa kiinnostusta jatkaa toimintansa avaamista kaikkien ulottuville. Inkluusio-hanke jatkaavuonna 2007.107

Syrjintä Suomessa 200654 Ks. www.kaikilleavoin.fi.55 Sosiaalihuoltolaki (710/1982); Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista(380/1987); Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977).56 Vammaispalvelulain muutos 1267/2006.57 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000.58 Edilex-lakitieto, internetpalvelu 6.10.2005.59 Helsingin Sanomat 28.1.2006.60 Ks. esim. Aamulehti 17.11.2006, STT:n uutinen.61 Kynnys ry on järjestänyt jo muutaman vuoden ajan vammaisille ihmisille vaikuttajakoulutuksia, joissa harjoitellaansyrjintään puuttumista, raportointia ja vaikuttamista omiin asioihin.62 Ks. syrjintäraportti: www.kynnys.fi > Mitä tarkoittaa syrjintä?.63 Vammaisten ihmisoikeuskeskus (VIKE) aloittaa toimintansa vuonna 2007. Kts. lisätietoa kirjan luvusta 2.2.3.64 Könkkölä, Kalle (toim.), (2003). Tunne oikeutesi – Pidä puolesi – Auta muitakin. Vammaisten ihmisten ihmisoikeusopas.Helsinki: VANE-julkaisuja 1.65 Vrt. Syrjinnän seuranta Suomessa (2007). Ehdotus syrjinnän kansalliseksi seurannaksi. Työhallinnon julkaisu2007. Ehdotettu seuranta- ja raportointijärjestelmä antaa tietoa eri perusteisiin liittyvästä syrjinnästä, kuvaa tilanteenkehitystä, auttaa kohdentamaan syrjinnän vastaista politiikkaa ja arvioimaan tämän toiminnan vaikutuksia.66 Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (2004).67 Valtakunnallinen vammaisneuvosto 2006. Vammaispolitiikan haasteet ja menestystekijät, s.118 - 119. Vammaispoliittisenselonteon taustaselvityksessä.68 Ks. kidutuksen vastainen sopimus: www.ihmisoikeudet.net/Lakijaturva/lakijaturva_3_5_a.html.69 Ks. www.ohchr.org/english/bodies/cat/opcat/ ja Kynnys ry:n tiedote 2.3.2007.70 Hallitus aloitti toimikautensa 24.6.2003.71 Hyvinvointivaltion rajat -hanke (2006). Tällä lailla sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan saamisedellytyksistä ja -takeista, s.88. Helsinki: Stakes. Kts. myös professori Kaarlo Tuorin lausunto 23.11.2005: Vammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseenavustajaan. www.heta-liitto.fi/DesktopModules/eTapahtuma/Tiedostot/372/Kaarlo%20Tuori%2005.pdf72 Paara, Erkki (2005). Selvitys vammaislakien yhdistämisestä, s. 62. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä2005:4. Paara ehdottaa myös, että vammaisten sijoittaminen laitoksiin asunnon ja asumiseen liittyvienpalvelujen puutteen vuoksi lopetetaan vuoteen 2013 mennessä. Julkisin varoin ei enää tuettaisi yli 15-paikkaistenasuinyhteisöjen rakentamista.73 Nurmi-Koikkalainen, Päivi (2005): Suullinen tiedonanto.74 Kumpuvuori, Jukka (2006). Perusoikeuksien rajoittamisesta kehitysvammapalvelujen toteuttamisessa. Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:45.75 Vuonna 2004 hengityshalvauspäätöksen saaneita potilaita Suomessa oli 135 ja heidän hoitokustannuksensaolivat 27 miljoonaa euroa.76 Hengityshalvauspotilaiden hoito (2006). Valtakunnallisen asiantuntijatyöryhmän raportti. Helsinki: Sosiaali- jaterveysministeriön selvityksiä 2006:61.108

Outi Lepola, Mikko Joronen & Milla Aaltonen4. Syrjintä etnisyyden,uskonnon, kielen taikansalaisuuden perusteella4.1. JohdantoTässä luvussa käsitellään rasismia sekä syrjintää etnisen tai kansallisenalkuperän, kansalaisuuden, kielen ja uskonnon perusteella.Edellä mainitut taustatekijät on mainittu yhdenvertaisuuslaissa kiellettyinäsyrjintäperusteina (6§). Kuitenkaan yhdenvertaisuuslaissa eimääritellä sitä, mihin niillä täsmällisesti ottaen viitataan. Varsinkinetninen tai kansallinen alkuperä on käsite, jota ei määritellä missäänmuussakaan laissa ja jonka merkitys ei myöskään arkikielessä ole yhtävakiintunut kuin muiden mainittujen käsitteiden. Niinpä käytäntömäärittää sitä, mitä pidetään syrjintänä edellä mainituilla perusteilla:toisaalta se, millaisissa tilanteissa henkilöt katsovat tulleensa syrjityksijollain mainituista perusteista ja tekevät valituksen, ja toisaalta se,mihin ratkaisuihin valituksia käsittelevät viranomaiset päätyvät.Kansalaisuus on valtioiden virallisesti myöntämä ja melko yksiselitteinenasia, tosin on muistettava, että joillakin ihmisillä on kaksi taijopa useampia kansalaisuuksia ja että on myös jonkin verran kansalaisuudettomiahenkilöitä. Suomen kansalaisuutta edellyttävien lakisääteistenoikeuksien määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä,mutta jotkut oikeudet perustuvat edelleen siihen. Suomessa asuvien taiSuomeen pyrkivien ulkomaan kansalaisten asemaa ja siihen liittyviäongelmia käsitellään luvussa 4.7.Kielellä viitataan yhdenvertaisuuslaissa oletettavasti henkilön äidinkieleen,vaikka muitakin mahdollisuuksia tulee mieleen. Henkilön syrjintävoisi myös johtua esimerkiksi siitä, miten hyvin hän osaa suomeatai ruotsia, tai siitä, mitä kieltä hän tietyissä tilanteissa käyttää tai109

Syrjintä Suomessa 2006haluaa käyttää. Siitä, millä kielellä henkilöllä on oikeus Suomessasaada palveluja eri kunnissa ja viranomaisissa, on lukuisia säädöksiäeri laeissa, kuten kielilaissa, saamen kielilaissa ja hallintolaissa. Oikeudestasaada koulussa opetusta omalla äidinkielellä tai kotikielen opetustasäädetään useissa koululaitosta koskevissa laeissa. Laeissa onmyös säädöksiä, jotka liittyvät oikeuteen ylläpitää omaa kieltä jakulttuuria. Kieleen perustuvaa syrjintää voi siis tapahtua monessaerilaisessa asiayhteydessä. Kielivähemmistöjen tilannetta käsitelläänluvussa 4.5.Henkilön uskonto on joissain tapauksissa helposti todettavissa, joissainei. Valtaosa Suomessa asuvista ihmisistä kuuluu sellaisiin uskontokuntiin,jotka rekisteröivät jäsenensä, mutta kaikkien uskontojenpiirissä virallinen rekisteröityminen ei ole tapana. Uskontoon perustuvasyrjintä voi liittyä esimerkiksi uskonnonharjoitukseen, uskonnonopetukseen,uskontoon liittyvien sääntöjen ja tapojen noudattamiseentai uskontoihin kohdistuviin ennakkoluuloihin ja vihamielisyyteen.Uskontoihin liittyviä kysymyksiä käsitellään luvussa 4.6.Kuten edellä todettiin, missään Suomen laissa tai muussa virallisessasäädöksessä ei määritellä sitä, mitä etnisellä alkuperällä tai etniselläryhmällä tarkoitetaan. Sen täsmällinen määrittely olisikin mahdotonta,sillä etnisyys on suhteellinen ja ajallisesti muuttuva ilmiö. Siitävoidaan puhua yksilön identiteetin yhtenä ulottuvuutena, muttase on perimmältään yhteisöllinen ilmiö. Etnisyys liitetään sellaisiinominaisuuksiin kuin kansallinen tai maantieteellinen alkuperä, sukujuuret,kieli, kulttuuri, tavat ja arvot, mutta etnisiä ryhmiä on mahdotontatäsmällisesti ja objektiivisesti määritellä näiden ominaisuuksienperusteella. Tämä on käynyt Suomessa hyvin konkreettisesti ilmi,kun on ryhdytty lakitekstissä määrittelemään sitä, ketkä ovat saamelaisia.Eri tekijöiden painoarvo vaihtelee eri ryhmillä ja eri aikoina,ja niiden merkitys määrittyy myös suhteessa muihin ryhmiin, jotkaelävät samalla alueella. Etnisyyden kulttuurista sisältöä tärkeämpitekijä onkin sosiaalista elämää kanavoiva etninen raja, jonka perustanaon subjektiivinen usko yhteenkuulumiseen sekä se, että myös ulkopuolisetpitävät ryhmää erillisenä etnisenä yhteisönä. Kiinnostavaa110

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaetnisyydessä on myös se, että vähemmistönä olevien ryhmien etnisyyson helpompi havaita kuin enemmistöjen etnisyys. Etninen suomalaisuusnäkyy ja tuntuu Amerikkaan, Ruotsiin ja muualle maailmaanmuuttaneiden Suomen kansalaisten ja heidän jälkeläistensä keskuudessa,mutta Suomessa emme useinkaan ajattele suomalaisia etnisenäryhmänä. 1Etnisten ryhmien koosta Suomessa ei ole täsmällistä tietoa, sillähenkilötietolain (11 §) mukaan etninen alkuperä on senkaltaista arkaluontoistahenkilötietoa, että sen käsittely on pääsääntöisesti kielletty. 2Niinpä etninen alkuperä ei myöskään ilmene julkisissa tilastoissa. TilastotietoaSuomessa asuvista henkilöistä on mahdollista saada kansalaisuuden,syntymämaan ja äidinkielen perusteella. Näitä tilastotietojayhdistelmälläkään emme saa täsmällistä tietoa eri etnisten ryhmienkoosta. Osa ulkomaan kansalaisista on etnisesti suomalaisia, esimerkiksiRuotsista takaisin Suomeen Ruotsin kansalaisina muuttaneita.Suomen kansalaisista puolestaan osa on etniseltä alkuperältäänmuita kuin suomalaisia, esimerkiksi saamelaisia, romaneja, somaleja jakurdeja. Myöskään syntymämaa ei suoraan määritä etnisyyttä: useimmissa,ellei kaikissa maailman maissa asuu useita etnisiä ryhmiä. Myössyntyperäinen Suomen kansalainen ja etnisesti suomalainen henkilövoi olla syntynyt ulkomailla. Äidinkielen ja etnisyyden suhde vaihtelee:jotkut äidinkielet ovat tiiviimmin sidoksissa etnisyyteen kuin jotkutmuut. Esimerkiksi kurdinkielisyys viittaa tiettyyn etniseen taustaan,kun taas esimerkiksi englanninkielisyys liittyy moniin etnisiin ryhmiin.Seuraavissa luvuissa käsitellään etnisen syrjinnän valvontaa (4.2.),etnistä syrjintää työelämässä ja koulutuksessa (4.4.) sekä rasististarikollisuutta (4.3.), jota voidaan pitää etnisen syrjinnän äärimuotona.Rasismilla on perinteisesti tarkoitettu ideologiaa, jonka mukaan ihmisetvoidaan jakaa syntyperänsä perusteella biologisiin ja sosiaalisiinominaisuuksiin pohjautuviin rotuihin. Lisäksi näitä ”rotuja” pidetäänperusteena ryhmien väliselle hierarkkiselle järjestykselle. Vaikka tieteessäon jo vuosikymmeniä sitten osoitettu, että ihmiskuntaa ei voidajaotella eri rotuihin, termi ei ole poistunut käytöstä, kuten ei siihen111

Syrjintä Suomessa 2006perustuva rasismikaan. Rasistisen ideologian toinen, uudempi, muotokorostaa kulttuuriin perustuvaa erilaisuutta ryhmien välillä. Tässäniin kutsutussa kulttuurirasismissa korostetaan kulttuurien erilläänpitämisen luonnollisuutta, mitä tuetaan tulkitsemalla kulttuuri absoluuttisenaja muuttumattomana tekijänä. Käytännössä ei välttämättäole paljon eroa sillä, pohjautuuko rasismi käsitykseen biologisistavai kulttuurisista ominaisuuksista, sillä olennaista on se, että näitäominaisuuksia pidetään muuttumattomina ja että ihmisiä arvotetaanjohonkin ryhmään kuuluvina, ei niinkään yksilöinä. 3Rasismi toimintana on ennen kaikkea sellaista toimintaa, jonka”tietoisena päämääränä tai seurauksena on henkilön tai ryhmän ihmisoikeuksienkieltäminen tai vaarantuminen ryhmän todellisten taikuviteltujen etnisten tai rodullisten ominaisuuksien tähden”. Rasistisellatoiminnalla on kaksi eri päätyyppiä: ”perinteiselle rasismille”on tyypillistä alistaminen, kulttuurirasismille poissulkeminen. Kolmasrasismin muoto on rasismi olosuhteena. Erilaiset käytännöt, toiminnotja yhteiskunnalliset rakenteet voivat tuottaa eriarvoisuutta, jonkaperusteella ryhmät voivat jäädä tiettyjen etujen ulkopuolelle tai muutenjoutua huonompaan asemaan. Puhuttaessa rasismista olosuhteena,tai institutionaalisesta rasismista, on kuitenkin syytä huomata, ettäkaikki syrjintä ei ole rasismia. On eri asia kieltää vaikkapa äänestämineniän kuin ihonvärin perusteella. 44.2. Etnisen syrjinnänvalvonta, torjunta ja neuvonta4.2.1. Valvontaa kansallisella tasollaVähemmistövaltuutetun tehtävänä on valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamistaetniseen alkuperään perustuvan syrjinnän osalta, muissakuin työsuhteisiin liittyvissä asioissa. 5 Vuonna 2006 vähemmistövaltuutetuntoimistossa käsiteltiin 645 asiakastapausta. Noin puolet niistäkoski syrjintää tai epäasiallista kohtelua, vajaa neljännes ulkomaa-112

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellalaislainsäädännön ongelmatilanteita ja reilu neljännes muita asioita,kuten kotoutumiseen liittyviä ongelmia. Syrjintää koskevien yhteydenottojenosuus on viime vuosina kasvanut, ja ne aiheuttivat myös enitenjatkotoimenpiteitä. Niiden yhteydessä käsiteltiin joissain tapauksissamyös kunnianloukkauksia, väkivaltaa tai kiihottamista kansanryhmäävastaan. Vuoden mittaan vähemmistövaltuutettu puuttui erityisesti syrjintäänpalvelujen tarjonnassa ja sopimusehdoissa sekä romanien asunnonsaamisongelmiin.Vähemmistövaltuutetun käsittelemissä asioissavastapuolena oli useimmiten, vaikkakin entistä harvemmin, ulkomaalaisvirasto.Yli kuudessakymmenessä prosentissa tapauksista toinenosapuoli oli viranomainen. 6Vähemmistöasiain neuvottelukunta avustaa vähemmistövaltuutettua.Sen tehtävänä on edesauttaa etnisen syrjimättömyyden valvonnanja seurannan kehittämistä, syrjinnän ehkäisyä sekä ulkomaalaistenaseman ja oikeuksien turvaamista. Vuonna 2006 neuvottelukunta käsittelivähemmistövaltuutetun toimiston julkaisemaa selvitystä syrjinnänvastaisen neuvonnan kehittämisestä Suomessa, syrjintälautakunnantoimintaa sekä vähemmistövaltuutetun toimiston yhdenvertaisuussuunnitelmaa.7Syrjintälautakunta ratkaisee etnistä syrjintää koskevia kanteita. Seon tuomioistuimeen rinnastettava itsenäinen lainkäyttöelin, joka käsitteleesyrjintätapauksia yhdenvertaisuuslain perusteella (11§ - 15§). 8Syrjinnästä epäiltynä osapuolena voi olla niin viranomainen kuin yksityisensektorin elinkeinonharjoittaja. Syrjintä voi liittyä koulutuksentai ammatillisen ohjauksen saamiseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin,sosiaaliturvaetuuksiin, asumiseen, palvelujen tarjontaan, ammattiliitonjäsenyyteen, itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamiseensekä asevelvollisuuden tai siviilipalvelun suorittamiseen.Syrjintälautakunta ei käsittele työsuhteisiin liittyviä kysymyksiä,sillä ne kuuluvat työsuojelupiireille. Se ei myöskään käsittele sellaisiasyrjintätapauksia, jotka viedään käräjäoikeuteen ja joihin haetaanhyvitystä yhdenvertaisuuslain perusteella tai joista nostetaan syyterikoslain syrjintäkiellon perusteella. Syrjintälautakunta ei myöskäänkorvaa normaaleja muutoksenhakuelimiä. 9113

Syrjintä Suomessa 2006Nykyisen lautakunnan toimikausi alkoi vuonna 2004, ja se on toimintansaaikana tutkinut ja ratkaissut sata hakemusta. 10 Vuonna 2006syrjintälautakunta julkisti viisi päätöstä. 11Sosiaalitoimea koskevassa tapauksessa arvioitiin Espoon kaupungin sosiaaliviranomaisentoimintaa. Kantelun vähemmistövaltuutetulle oli tehnyt isä, joka oli eronnutlastensa äidistä pari vuotta aiemmin ja kokenut sosiaaliviranomaisten toiminnanlasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen sekä lastensuojeluun liittyvissä asioissa olleenasenteellista, puolueellista ja syrjivää. Asiaa oli käsitelty käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa,jotka olivat määränneet huoltajuuden äidille, mutta vahvistaneet lapsillelaajan tapaamisoikeuden isäänsä. Hovioikeus oli myös todennut väitteet isänväkivaltaisuudesta perättömiksi. Sosiaaliviranomaiset eivät kuitenkaan olleet toiminnassaanottaneet huomioon näitä päätöksiä, vaan olivat lähestymiskielto- jahuostaanottopäätöksillä toistuvasti estäneet isän ja lasten tapaamiset huolimattasiitä, että nämä päätökset kumottiin käräjäoikeudessa ja Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa.Lisäksi viranomaiset olivat käyttäneet isän muslimitaustaa jasiitä johtuvia tapoja häntä vastaan, ja epäselvyyksiä oli esiintynyt myös tulkin käytössä.Vähemmistövaltuutettu oli antanut sosiaalitoimelle lausunnon, jossa hän olitarkastellut toiminnan syrjivää luonnetta, mutta myöskään sillä ei ollut vaikutustasosiaaliviranomaisten toimintaan. Syrjintälautakunnan mukaan Espoon sosiaali- jaterveystoimen toiminta oli ollut asenteellista ja syrjivää, ja kielsi sosiaali- ja terveystoimeasyrjimästä isää tämän etnisen taustan perusteella. 12Kaksi syrjintälautakunnan antamaa kieltopäätöstä liittyi ravintolasyrjintään.Oulussa ravintolan omistajan vaihduttua ja uuden ravintolapäällikön aloitettuatämä oli ilmoittanut henkilökunnalle, että ravintolassa aiemmin usein käyneet ulkomaalaisetja maahanmuuttajataustaiset asiakkaat olivat nyt porttikiellossa eikäheitä enää palveltaisi. Lisäksi ravintolapäällikkö oli vuoropäiväkirjassa kutsunutheitä “karvakäsiksi”. Henkilökunta oli ilmoittanut ravintolapäällikölle, että asiakkaidenerottelu näiden alkuperän perusteella oli lainvastaista, ja vahtimestari oliirtisanoutunut palveluksesta uuden asiakasvalintapolitiikan vuoksi. Syrjintälautakunnalleantamassaan selvityksessä ravintolapäällikkö väitti, että ravintolasta poistaminenoli johtunut asiakkaiden häiritsevästä käyttäytymisestä. Syrjintälautakunnanmukaan häiritsevästi käyttäytyneiltä henkilöiltä oli perustellusti voitu evätä ravintolaanpääsy. Tämä ei kuitenkaan oikeuta yleisesti kieltämään sisäänpääsyä ravintolaanetnisellä perusteella. Lisäksi lautakunta totesi, että asiakkaiden nimittelyllä114

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaoli luotu ulkomaalaistaustaisia asiakkaita halventava ilmapiiri. Syrjintälautakuntakatsoi, että ravintolapäällikön ohjeet merkitsivät käskyä syrjiä, mikä on yhdenvertaisuuslaissamääritelty syrjinnäksi, ja kielsi ravintolapäällikköä ja ravintolan omistajayhtiötäsyrjimästä asiakkaita heidän etnisen taustansa perusteella. 13Toisessa tapauksessa helsinkiläistä ravintolaa syytettiin siitä, että se oli rikkonutyhdenvertaisuuslakia, kun kongolaisen henkilön sisäänpääsy ravintolaan oliestetty. Sisäänpääsyn epäämistä perusteltiin sillä, että hänellä oli ollut jalassaanlenkkikengät, jotka eivät ovimiehen mukaan olleet tarpeeksi siistit ravintolaan. Kuitenkinjonossa ja ravintolassa oli useita muita, joilla oli jalassaan vastaavanlaisetjalkineet. Kongolainen henkilö ja hänen suomalainen aviopuolisonsa seurueineenpitivät todellisena syynä kieltoon etnistä syrjintää. Järjestyksenvalvojat selittivätkiellon johtuneen osin ovimiehen väärästä käsityksestä siitä, minkälaista pukeutumistakyseisessä ravintolassa edellytettiin, osin siitä, että sisään pyrkinyt seuruevaan oli kiihtyneessä tilassa ja puoliso sätti ovimiehiä rasisteiksi. Syrjintälautakunnanmielestä sisäänpääsyn epäämisen todellisena syynä ei ole voinut olla kongolaisenhenkilön pukeutuminen, sillä vastaavasti pukeutuneita ihmisiä oli päästettysisään ravintolaan. Niinpä hän oli tullut asiakkaana kohdelluksi muita epäedullisemminja syrjintäkieltoa oli siten rikottu. Syrjintälautakunta kielsi järjestyksenvalvojaajatkamasta syrjintää etnisen taustan perusteella niin, että se estää kyseisenhenkilön sisään pääsyn ja palvelujen tarjoamisen. 14Eduskunnan oikeusasiamies valvoo viranomaisten ja virkamiesten sekämuiden julkista tehtävää hoitavien toimintaa. Erityisesti oikeusasiamiesseuraa sitä, että perus- ja ihmisoikeudet sekä lasten oikeudettoteutuvat. Tehtäväänsä hän hoitaa pääasiassa tutkimalla hänelletulevia kanteluita, mutta hän voi ottaa tapauksia tutkittavaksi myösomasta aloitteestaan. Hän voi myös tehdä esityksiä valtioneuvostolleepäkohtien korjaamiseksi sekä antaa lausuntoja lainvalmisteluhankkeistaministeriöille näiden pyynnöstä. Lisäksi hän tekee tarkastuksiavirastoissa ja laitoksissa: vuonna 2006 hän tarkasti esimerkiksi Metsälänvastaanottokeskuksen säilöönottoyksikön, Turun vastaanottokeskuksensekä Turun kihlakunnan poliisilaitoksen. 15115

Syrjintä Suomessa 2006Vuonna 2006 oikeusasiamiehelle saapui yhteensä 3662 kantelua.Niistä ulkomaalaisvirastoa koski 47, rasismia 10, kieliasioita 58, saamelaisasioita2, romaneja 1 sekä syrjintää 41 kantelua. Syrjintätapauksetpitävät sisällään kaikenlaisia, ei ainoastaan etnisyyteen liittyviäsyrjintäepäilyjä. Toimistossa ratkaistiin 65 ulkomaalaisasiaa. Useinkantelun kohteena oli lupahakemusten pitkä käsittelyaika tai tyytymättömyysviranomaisen tekemään kielteiseen oleskelulupa- tai viisumipäätökseen.Kantelut eivät yleensä johtaneet toimenpiteisiin, elleilupien käsittelyssä lain mukaisesti ollut huomauttamista. 164.2.2. Valvontaa kansainvälisellä tasollaEuroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun tehtävänä on edistää ihmisoikeuskoulutustaja yleistä tietoa ihmisoikeuksista. Hän seuraa jäsenvaltioidenihmisoikeustilannetta vierailemalla eri maissa ja antaasuosituksia ihmisoikeuksien edistämiseksi. Vuonna 2006 ihmisoikeusvaltuutettujulkaisi seurantaraportin, jossa arvioidaan sitä, millaisiintoimiin Suomessa on ryhdytty valtuutetun vuonna 2001 antamien suositustenpohjalta. 17Syrjinnän, rasismin ja muukalaisvihan vastaisten toimien osalta valtuutettuantaa Suomelle tunnustusta. Hänen mukaansa haavoittuvienryhmien valitusmahdollisuudet ovat selvästi parantuneet yhdenvertaisuuslainsäätämisen sekä vähemmistövaltuutetun viran ja syrjintälautakunnanperustamisen seurauksena. Vähemmistövaltuutettu on hänenmukaansa nopeasti kehittynyt aktiiviseksi toimijaksi etnisten suhteidenkehittämisessä ja käsitellyt tehokkaasti saamiaan valituksia.Hän arvioi, että yhdenvertaisuuslailla on ennalta ehkäisevä vaikutus,sillä sen vuoksi ihmiset ymmärtävät entistä selvemmin, että syrjintäja rasismi ovat laitonta ja usein jopa rikollista toimintaa. 18 Saamelaisten,romanien ja venäjänkielisen väestön sekä turvapaikanhakijoidentilanteen osalta ihmisoikeusvaltuutettu esittää huolenaiheita ja suosituksiatilanteen parantamiseksi. Niitä käsitellään asiayhteyksissääntoisaalla tässä luvussa.116

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaKansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksentavoitteena on taata kansalliseen vähemmistöön kuuluville henkilöilletosiasiallinen tasa-arvo sekä olosuhteet, jotka antavat mahdollisuudenvähemmistöryhmien identiteetin ja kulttuurin säilymiselleja kehitykselle. Valtiot voivat itse määritellä sen, mitkä ryhmät kuuluvatsopimuksen soveltamisen piiriin. Suomessa sen piiriin on katsottukuuluvan ainakin saamelaiset, romanit, juutalaiset, tataarit ja vanhavenäläisetsekä tosiasiallisesti myös suomenruotsalaiset, vaikka tästä eivallitse yksimielisyyttä. 19Sopimuksen toimeenpanoa valvoo Euroopan neuvoston ministerikomitea,joka antoi Suomea koskevan päätöslauselman tammikuussa2007. 20 Se perustuu neuvoa-antavan komitean maaliskuussa 2006 antamaanjulkilausumaan. Yksi ministerikomitean suosituksesta koskeesopimuksen soveltamista: Suomen harjoittama eronteko ”vanhojen venäläisten”ja uusien venäjänkielisten asukkaiden välillä on kyseenalainen.Lisäksi eräät ryhmät, kuten karjalaiset, ovat toivoneet pääsevänsäsopimuksen piiriin, ja komitea kiinnittää vielä huomiota inkeriläistenja virolaisten erityisen identiteettiin ja asemaan Suomessa. Asiantuntijakomiteasuosittelee, että venäjänkielisten jaottelua koskeva kritiikkiotettaisiin huomioon ja että keskustelua sopimuksen piiriin haluavienryhmien kanssa käytäisiin. Komitea suosittelee myös, että valtion jaAhvenanmaan viranomaisten välillä käytäisiin keskustelua siitä, olisikosopimusta sovellettava myös suomenkielisiin Ahvenanmaan asukkaisiin.21 Ministerikomitea yhtyy näihin suosituksiin.Syrjinnänvastaisen lainsäädännön osalta asiantuntijakomitea antaaseuraavia suosituksia: kattavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä sekäsiihen liittyvää seurantaa on edelleen kehitettävä ja yhdenvertaisuussuunnitelmienlaatua ja toimeenpanoa on seurattava säännöllisesti.Komitea kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistötaustaisten,mukaan lukien venäläisten lasten nimittelyyn koulussa. 22Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevalla eurooppalaisellaperuskirjalla pyritään suojelemaan ja edistämään perinteisiä alueellisiakieliä ja vähemmistökieliä, edistämään näiden käyttöä yksityisessäja julkisessa elämässä sekä ylläpitämään ja kehittämään Euroopan117

Syrjintä Suomessa 2006kulttuureja ja kulttuuriperintöä. Myös tämän sopimuksen toimeenpanoavalvoo Euroopan neuvoston ministerikomitea asiantuntijakomiteanavustamana. Suomi on sitoutunut täyttämään peruskirjan velvoitteetlaajimmin ruotsin kielen kohdalla ja lähes yhtä laajasti saamenkielen kohdalla. Romanikieleen ja muihin ei-alueellisiin kieliinSuomi soveltaa peruskirjan säännöksiä soveltuvin osin. Vuonna 2006Suomi antoi kolmannen kerran raporttinsa peruskirjan täytäntöönpanosta.Sen sisältöä käsitellään luvussa 4.5. 234.2.3. Syrjinnän torjuntaa ja aloitteitaValtioneuvoston maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa rasismin ja alkuperäänperustuvan syrjinnän torjumiseksi esitetään useita toimenpiteitä.On madallettava kynnystä puuttua alkuperään perustuvaansyrjintään ja viranomaisten pitää luoda hyvät käytännöt rasismin jasyrjinnän ehkäisemiseksi. Tästä ovat erityisesti vastuussa peruspalvelujentuottamisesta vastaavat viranomaiset. Valtionavustuksia myöntävienviranomaisten täytyy varmistua siitä, että avustettavien järjestöjentoiminta tukee suvaitsevaisuutta. 24Ajankohtaista on myös selvittää yhdenvertaisuuslain vaikutukset jamahdolliset ongelmakohdat sekä valmistella ehdotukset lain muuttamiseksi.25 Syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä koskevantiedottamisen onnistumista seurataan, ja työministeriö laatiimonivuotisen tiedotus- ja koulutusstrategian tietoisuuden lisäämiseksi.Viranomaisia ja tiedotusvälineitä kannustetaan vastuulliseentiedonvälitykseen maahanmuutosta ja eri väestöryhmien välisistä suhteista.26Tavoitteeksi rasismin ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnänehkäisyssä asetetaan nollatoleranssi. Kaikkia viranomaisia sekä työmarkkina-ja kansalaisjärjestöjä kehotetaan omaksumaan päättäväinenasenne alkuperästä riippumattoman tosiasiallisen yhdenvertaisuudensaavuttamiseksi. Syrjimättömän yhteiskunnan kehittymisen katsotaanedellyttävän myös maahanmuuttajien osallisuuden edistämistä niin118

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellalähiyhteisöissä kuin kansalaistoiminnassa. Maahanmuuttajien osallisuudenkehittämisen todetaan olevan mukana myös hallituksen kansalaisvaikuttamisenpolitiikkaohjelmassa. Samoin pidetään tärkeänätukea eri väestöryhmien välisten suhteiden kehittymistä myönteiseensuuntaan. Tämä edellyttää sitä, että hyvien etnisten suhteiden kehittäminenotetaan huomioon kaikessa yhteiskuntapoliittisessa suunnittelussa,erityisesti työllisyys-, koulutus- ja asuntopolitiikassa sekä sosiaalisenja taloudellisen syrjäytymisen ehkäisyssä. Tarpeen on myösasennekasvatus ja syrjimättömyyttä koskeva tiedotus, erityisesti päiväkodeissa,oppilaitoksissa ja opettajankoulutuksessa, työpaikoilla jatiedotusvälineissä. 27Etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) tehtävänä on avustaaministeriöitä etnisesti yhdenvertaisen ja monimuotoisen yhteiskunnankehittämisessä ja toimia asiantuntijaelimenä maahanmuuttopolitiikaneri osa-alueiden kehittämisessä sekä tiedottaa näistä asioista. Lisäksisen tehtävänä on edistää hyviä etnisiä suhteita ja osallistua maahanmuuttajienjärjestötoiminnan edistämiseen. ETNO toimii sekä valtakunnallisella,että alueellisella tasolla, Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa.28 Vuonna 2006 ETNO järjesti ensimmäistä kertaa Etnistensuhteiden foorumin. Se pidettiin 25. tammikuuta eduskunnan tiloissa.Foorumin aiheena olivat hyvien etnisten suhteiden nykytila ja tulevaisuusSuomessa. Nykytilaa arvioivat tutkijat, tulevaisuuteen katsottiinavaintoimijoiden ja hyvien käytäntöjen avulla. 29ETNO:ssa toimi vuonna 2006 neljä työryhmää. Työelämän hyvätkäytännöt -työryhmä aloitti toimintansa. Uskonnollinen ja kulttuurinenvuoropuhelu -työryhmä käsitteli poikien ympärileikkausta jamuslimien hautapaikkakysymystä. Hyvät etniset suhteet pääkaupunkiseudulla-työryhmän kokousten teemoina olivat asenneilmapiiri, kielenoppiminen, työllistyminen, vuorovaikutus ja osallisuus sekä maahanmuuttajatkansainvälisenä voimavarana. 30Neljännen työryhmän aiheena oli rasismin vastainen työ, ja se valmisteliesityksen rasismin ehkäisystä tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta.Työryhmä hahmottelee esityksessään ETNO:lle entistä aktiivisempaaroolia rasismin vastaisessa työssä. Neuvottelukuntien laajan119

Syrjintä Suomessa 2006jäsenpohjan katsotaan takaavan niille hyvät edellytykset rasististentapausten ja ilmiöiden seuraamiseen sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.Työryhmän mukaan ETNO:n pitäisi ottaa käsittelyyn sellaisiatapauksia, joilla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä, ei yksittäisiätapauksia. ETNO:n tehtäviksi katsotaan myös aloitteiden tekeminen,hyvien etnisten suhteiden tärkeydestä ja rasismin vaikutuksistatiedottaminen, eri toimijoiden kouluttaminen ja hyvien käytäntöjenlevittäminen. Todetaan myös, että ETNO:n olisi seurattava kansainvälistärasismin torjuntaan liittyvää keskustelua ja tutkimusta sekä levittäätietoa muiden maiden käytännöistä. 31ETNO:n asettama työryhmä ehdotti vuonna 2002, että Suomeenperustettaisiin venäläisasioita käsittelevä neuvottelukunta. Neuvottelukunnassapitäisi olla edustettuina ne hallinnonalat, jotka käsittelevätvenäjänkielisen vähemmistön asioita, sekä itse venäjänkielinenvähemmistö. Neuvottelukunta olisi asiantuntijaelin, jonka tärkeimpiätehtäviä olisi valmistella suosituksia Suomen venäjänkielistä väestöäkoskevissa kysymyksissä ja auttaa viranomaisia hoitamaan niitä. 32Vuonna 2006 Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu viittasi Suomeakoskevassa raportissaan muun muassa tähän ehdotukseen ja kehottiviranomaisia vakavasti harkitsemaan työryhmän suosituksia. Ihmisoikeusvaltuutettuhuomautti, että venäjänkieliset muodostavat suurimmanvähemmistökieliryhmän Suomessa, ja totesi, ettei ole vakuuttunutsiitä, että venäjänkielisten erityisiin tarpeisiin kyettäisiin vastaamaantehokkaasti sellaisten neuvoa-antavien elinten puitteissa, jotkaedustavat vähemmistöjä ja maahanmuuttajia yleisesti. 33Romaniasiain neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu seurata romaniväestönyhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteidenkehittymistä ja tehdä aloitteita niiden edistämiseksi sekäedistää romanikieltä ja kulttuuria. Vuosi 2006 oli romaniasiain neuvottelukunnan(RONK) 50. juhlavuosi, jota se juhlisti huhtikuussa Finlandia-talolla.Samassa yhteydessä julkaistiin myös neuvottelukunnantoiminnasta kertova juhlakirja Romanit toimijoina yhteiskunnassa jamyönnettiin ensimmäinen Paarkiba-tunnustus romaniasioissa ansioituneellehenkilölle, presidentti Tarja Haloselle, hänen ehtymättömästätyöstään romaniväestön hyväksi.120

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaVuonna 2006 neuvottelukunta piti neljä kokousta ja lisäksi neuvottelukunnantyöjaosto kokoontui neljä kertaa 34 Romaniasiain neuvottelukuntapitää alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien toimintamäärärahojensisällyttämistä valtion budjettiin vuonna 2006merkittävimpänä konkreettisena kehitysaskelena romanien asemanparantamiseksi alue- ja paikallistasolla.Romaniasioiden hoidon näkökulmasta myönteistä kehitystä on tapahtunutvaltioneuvoston asetettua vuoden 2004 alusta alueellisetromaniasiain neuvottelukunnat neljän lääninhallituksen yhteyteen.Alueellisten neuvottelukuntien tehtäviin kuuluu toimia viranomaistenja romanien välisenä yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä oman lääninsäalueella. Alueelliset neuvottelukunnat ovat käytännössä edistäneet romanienaseman kohentumista omilla alueillaan. Vakinaisten työntekijöidenpalkkaamisen vuoksi toiminta saa lisää vahvuutta ja pitkäjänteisyyttä.Neuvottelukuntien vakinaistamisella on ollut selvästimyönteistä vaikutusta romanien aseman kehittymiselle alue- ja kuntatasolla.Ne ovat esimerkiksi vaikuttaneet myönteisesti ongelmiinasuntoasioissa, romanilasten varhaiskasvatuksen kehittämishankkeidenkäynnistämisessä ja EU-rahoitteisten romanien työllisyysprojektienkäynnistämisessä neljässä läänissä. Projekteilla on ollut vaikutustamuun muassa esiopetukseen osallistuvien romanilasten määränlisääntymiselle ja aikuisikäisten romanien kouluttautumiselle ammattiin.Länsi-Suomen läänin alueella alueellisen romaniasiain neuvottelukunnanaloitteesta on perustettu paikallisia kunnanvaltuuston nimeämiäromanityöryhmiä. Paikalliset romanityöryhmät voivat tehokkaastivälittää tietoa yhdenvertaisuuslainsäädännöstä paikallistasolla. Lähitulevaisuudessamyös muut alueelliset romaniasiain neuvottelukunnatpyrkivät innostamaan kuntia ja romaneja vastaavien paikallisten romanityöryhmienperustamiseen. 35Saamelaiskäräjät täytti vuonna 2006 kymmenen vuotta. Saamelaiskäräjienpuheenjohtajana alusta lähtien toiminut Pekka Aikio ontyytyväinen siihen, että saamelaiskäräjät on vuosikymmenen aikanavoinut edistää sekä poliittista että hallinnollista toimintaansa. Suomenhallituksen toiminnassa saamelaisten suhteen on hänen mukaansa121

Syrjintä Suomessa 2006kuitenkin edelleen paljon toivomisen varaa. Saamelaisten oikeudetmaahan, veteen ja perinteisiin elinkeinoihin ovat edelleen turvaamatta.Työn alla on kuitenkin juuri tärkeitä asioita, kuten Pohjoismaisensaamelaissopimuksen valmistelu ja valmistautuminen ILO:nalkuperäiskansasopimuksen ratifiointiin. 36Suomi ei ole vielä voinut ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimustan:o 169, koska lainsäädäntömme ei katsota vastaavan sopimuksenmääräyksiä saamelaisten maahan, veteen ja luonnonvaroihinkohdistuvien oikeuksien osalta. 37 Oikeusministeriössä valmistui saamelaiskäräjienmyötävaikutuksella valtion talousarvioon vuodelle2006 sisältynyt hanke luonnokseksi laiksi maankäyttöoikeuden turvaamisestasaamelaisten kotiseutualueella ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi.Perustuslain mukaiseen saamelaisten kulttuurimuotoonkuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, kalastusja metsästys. Pääministeri Matti Vanhasen kokoama epävirallinenministerityöryhmä seurasi hanketta ja määritteli sen linjaukset maahanja perinteisiin elinkeinoihin liittyvien oikeuksien järjestämisestä saamelaistenkotiseutualueella. 38 Valmista esitysluonnosta ei kuitenkaanennätetty lähettää lausunnolle niin, että esitys olisi voitu antaa eduskunnallevielä tämän vaalikauden aikana. Suomi oli kuitenkin –tarkoituksella saada edustajansa YK:n ihmisoikeusneuvostoon – ennättänytkeväällä 2006 antaa YK:n yleiskokoukselle lupauksen siitä, ettäILO:n alkuperäiskansasopimuksen määräysten täyttämiseksi hallitusantaa syksyllä 2006 kyseisen hallituksen esityksen eduskunnalle. 39Suomi sai edustajansa YK:n ihmisoikeusneuvostoon, mutta lupaus jäitäyttämättä. 40Ihmisoikeusliitto muistutti tästä rikotusta lupauksesta lausunnossaanulkoasiainministeriölle. Samassa yhteydessä Ihmisoikeusliitto painottisitä, että ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifiointi edellyttääsaamelaisten maaoikeuksiin liittyvien kysymysten ratkaisemista. Pohjoismaisensaamelaissopimuksen luonnoksen vakavin puute onkin se,että se ei sisällä ratkaisua näihin kysymyksiin. Alkuperäiskansasopimuksenratifioinnin viivästyminen on luonut epävarmuuden ilmapiirin,joka ruokkii ristiriitojen kärjistymistä metsätyöntekijöiden ja122

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaporonhoitajien välillä. Ihmisoikeusliitto varoittikin lausunnossaansiitä, että Suomi on menettämässä uskottavuutensa alkuperäiskansojenihmisoikeuksien puolestapuhujana, ellei saamelaisten kotialueeneri osia uhkaavia hakkuita saada loppumaan. 41Saamelaisten oikeuksien puolustajasta Ihmisoikeuspuurtaja 2006Ihmisoikeusliiton myöntämä Ihmisoikeuspuurtaja-palkinto annettiin vuonna 2006poronhoitaja Kalevi Paadarille. Paadar palkittiin sitkeästä työstään poroelinkeinonja saamelaiskulttuurin puolustajana. Palkinto jaettiin nyt kuudennen kerran, ja seluovutettiin torstaina 26. lokakuuta Ihmisoikeusliiton johtokunnan kokouksessa Helsingissä.Kalevi Paadarin haastattelu Ihmisoikeusraportti 4/2006Saamelaisten kulttuurin suojaaminen edellyttäisi perustuslakivaliokunnantarkoittamia erityistoimenpiteitä erityisesti porosaamelaistenosalta. 42 Martin Scheinin on todennut, että hakkuiden jatkuminenlaidunkiertoon perustuvien saamelaispaliskuntien talvilaidunalueillaja poron kohtelu Suomen maatalouspolitiikassa yhtenä lihantuotantoeläimenämuiden joukossa ovat hyvää vauhtia tuhoamassa saamelaisenporonhoidon. Samalla saamen kieli, saamelainen kultuuri ja viimekädessä saamelaisen kansan olemassaolo ovat uhanalaisia. Scheinininmukaan Suomen lainsäädäntö ja valtion muut toimet suhteessa saamelaistenporonhoitoon täyttävän kolme YK:n alkuperäiskansajulistusluonnoksen8 artiklassa määritellyn kulttuurisen kansanmurhankäsitteeseen liittyvää toimintatapaa: kyse on saamen kansan erityisluonteenja integriteetin kieltämisestä, heidän kulttuurinsa perustanaolevien keskeisten luonnonvarojen epäämisestä ja valtion toteuttamastaalkuperäiskansan pakkoassimilaatiosta valtaväestöön. 43Saamelaiskäräjät totesi kertomuksessaan vuodelta 2006, että Suomion valtiosääntöoikeudellisella tasolla tunnustanut saamelaisten aseman123

Syrjintä Suomessa 2006alkuperäiskansana, mutta hallitus kohtelee saamen alkuperäiskansaalähinnä alueellisena kielivähemmistönä. Ministeriöissä ja hallituksessatieto saamelaisista ja heidän asemastaan ja oikeuksistaan alkuperäiskansanaon useimmissa tapauksissa heikko, eikä hallituksella olevielä selkeää saamelaispoliittista linjaa eikä vakiintuneita hallinnollispoliittisiamenettelytapoja näiden asioiden hoitamiseksi. 44 Saamelaistensyrjintä Suomessa on rakenteellista, ja sen vähentämiseksi täytyisiennen kaikkea vaikuttaa saamelaisten kotiseutualueen hallintoon jasaamelaisten osallisuuteen päätöksenteossa. 454.2.4. Neuvontaa ja seurantaaHallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman politiikkalinjauksistayksi (nro 15) koskee rasismin ja etninen syrjinnän ehkäisyä sekä tosiasiallisenyhdenvertaisuuden saavuttamista. Yhtenä keinona tämänpäämäärän saavuttamiseksi esitetään syrjinnän ja rasismin uhreiksijoutuneiden tuki- ja neuvontapalvelujen kehittämistä. 46Vähemmistövaltuutetun toimisto ja työministeriö ovat vuodesta2005 alkaen olleet mukana EurEquality-hankkeessa, jossa Suomen tehtävänäon ollut etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen.Vuonna 2006 hankkeessa on erityisesti keskitetty siihen, miten neuvontapitäisi ja olisi mahdollista toteuttaa kunnissa ja alueellisellatasolla. Hankkeen toteutuksesta vastanneen Riikka Tellan näkemyson, että vastuu neuvonnan toteuttamisesta pitää olla kunnilla. Niidenolisi sisällytettävä syrjinnän vastainen neuvonta osaksi yhdenvertaisuussuunnitelmaa.Neuvonnasta voisi kunnassa vastata esimerkiksi sosiaaliasiamies,maahanmuuttajatyön koordinaattori tai sovittelutoiminnastavastaava henkilö. Mielekkäin tapa järjestää neuvonta riippuumyös kunnan koosta. Suomessa on 250 kuntaa, joissa asuu alle50 ulkomaalaista, ja tällaisten kuntien kannattaisi järjestää neuvontayhteistyössä lähialueen kuntien kanssa, mahdollisena toimintamuotonamuutaman avainhenkilön muodostama valmiusryhmä. Toisaalta26 kunnassa on yli 200 ulkomaalaista asukasta. Tällaisissa kunnissa124

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaerillinen neuvontapalvelu olisi tarpeen. Etnisen syrjinnän vastainenneuvonta palvelisi ulkomaalaisten lisäksi myös niitä etnisiin vähemmistöihinkuuluvia, jotka ovat Suomen kansalaisia. 47Tella muistuttaa, ettei kunnan vastuunotto merkitse sitä, että senpitäisi toteuttaa neuvontapalvelu yksin, vaan on päinvastoin tärkeää,että viranomaiset, vähemmistöt, järjestöt ja projektit verkostoituisivatja tekisivät yhteistyötä neuvonnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Viranomaistoiminnanvahvuutena on sen pysyvyys, resurssit ja laaja tiedonsaantioikeus.Sen heikkoutena taas on, että syrjintää kokenut, vähemmistöönkuuluva henkilö ei välttämättä luota viranomaisiin, jayhteydenottokynnys on korkeampi kuin silloin, jos neuvontaa antaasamaan etniseen ryhmään kuuluva henkilö omalla kielellä. Kansalaisjärjestöjenja projektien vahvuutena puolestaan on käytännönläheisyysja joustavuus. 48Valtakunnallisella tasolla neuvonnasta vastaisi vähemmistövaltuutetuntoimisto, joka tukisi ja kouluttaisi paikallisen ja alueellisen tasontoimijoita. Alueellisella tasolla keskeisessä roolissa olisivat lääninhallituksetja työvoima- ja elinkeinokeskukset sekä työsuojelupiirit, työmarkkinajärjestötja alueelliset neuvottelukunnat. 49Neuvontapalvelun rakentamisessa tarvitaan tietoa alueen etnistenvähemmistöjen kokemasta syrjinnästä ja syrjintätapausten käsittelystä.Tiedon keräämisen pitää olla jatkuvaa ja säännöllistä. Sen voi toteuttaaesimerkiksi yhdenvertaisuussuunnittelun arvioinnin yhteydessä.TE-keskukset tai lääninhallitukset voisivat lähettää kunnille vuosittainkyselyn, joista koottaisiin aluekohtaiset raportit. Tämä tehtävä voisikuulua maahanmuuttoasioiden toimikunnille, joita ollaan parhaillaanperustamassa TE-keskuksiin. Alueellisesti kerätyn tiedon välittäminenvähemmistövaltuutetulle auttaisi hänen toimintansa suuntaamisessa japarantaisi hänen mahdollisuuksiaan edistää hyviä etnisiä suhteita. 50Myös syrjinnän seurantaraportin kirjoittanut Simo Mannila pitääyhdenvertaisuuslain ja kotouttamislain toteuttamisen seurantaa mahdollisestimerkittävinä tietolähteinä. Tärkeinä hän pitää myös vähemmistövaltuutetunja syrjintälautakunnan sekä tuomioistuinten ratkaisuja,lausuntoja ja muita tietoja. Mannila toteaa, että Suomessa teh-125

Syrjintä Suomessa 2006dään runsaasti etnisyyteen liittyvää tutkimusta, mutta se on useinluonteeltaan laadullista, mikä merkitsee sitä, että aineistot ovat pieniäja tilastollisessa mielessä epäedustavia. Laajemmin tietoa voisi kerätäuhritutkimuksilla tai elinolotutkimuksilla. Työolotutkimusten jatyöolobarometrin kysymyksiä pitäisi täydentää, jotta niiden avulla saataisiintietoa myös etnisestä syrjinnästä. Myös yritystilastoja ja koulutustilastojavoisi hyödyntää nykyistä paremmin. Tilastokeskuksen maahanmuuttajatiedostossaon paljon tietoa maahanmuuttajien elinoloista,ja Mannila ehdottaa niiden täydentämistä KELA:n ja Stakesin rekisteritiedoilla.Perinteisten etnisten vähemmistöjen asemasta tilasto- jarekisteritiedot eivät kerro suoraan. Niinpä esimerkiksi saamelaistenja romanien tilannetta ja syrjintäkokemuksia on selvitettävä erillistutkimuksinja -selvityksin. Tärkeinä tietolähteinä Mannila nostaa esiinvielä etnisiä ryhmiä edustavat tahot, neuvottelukunnat ja muut yhteistyöelimetsekä kansalaisjärjestöjen tuottaman tiedon. 51Euroopan rasismin ja muukalaispelon seurantakeskuksen (EUMC)tehtävänä on tuottaa tietoa rasismista ja muukalaisvastaisuudesta. Seurantakeskuksellaon jokaisessa unionin jäsenmaassa kansallinen seurantakeskus,jotka muodostavat RAXEN-verkoston (European Racismand Xenophobia Network). Jäsenmaiden seurantakeskukset keräävätEUMC:lle kansallisen tason tietoa eri lähteistä rasismin ja muukalaispelonsekä juutalais- ja muslimivastaisuuden esiintymistä ja muodoista,niiden laajuudesta ja seurauksista. Ihmisoikeusliitto on toiminutSuomen kansallisena seurantakeskuksena vuodesta 2002 lähtien.EUMC julkaisi kuluneena vuonna muun muassa seuraavat tutkimukset:Muslims in the European Union: Discrimination and Islamophobia,Roma and Travellers in Public Education, Migrants, Minoritiesand Housing ja Annual Report 2006: Situation regarding Racismand Xenophobia in the Member States of the EU. Lisäksi EUMClanseerasi julkiseen käyttöön jäsenmaatietokannan, johon on kerättyjokaisesta jäsenmaasta tietoja kansallisesta lainsäädännöstä, rasisminja etnisen syrjinnän ilmentymistä työelämässä, koulutuksessa, asumisessaja tietoja rasistisesta rikollisuudesta. 52Lokakuussa 2006 EUMC järjesti yhteistyössä työministeriön kanssa126

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellapyöreän pöydän konferenssin Helsingissä. Konferenssin teemanaoli maahanmuuttajataustaisten etnisten vähemmistöjen osallisuudenparantaminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien lisäämien jäsenmaissa.Työryhmissä keskusteltiin muun muassa maahanmuuttajataustaistenetnisten vähemmistöjen poliittisesta osallisuudesta, tietoisuudenlisäämisestä ja hyvistä kotouttamisen käytännöistä sekä siitä, mitensyrjinnän vastainen työ saadaan viedyksi osaksi kotouttamista.Kulunut vuosi oli EUMC:n viimeinen toimintakausi nykymuodossa,sillä maaliskuussa 2007 se muuttui virallisesti Euroopan unioninperusoikeusvirastoksi (FRA). RAXEN-verkoston toiminta jatkuu edelleen,kuten myös Ihmisoikeusliiton rooli kansallisena seurantakeskuksena.4.3. Rasistinen rikollisuus4.3.1. Poliisin tietoon tulleet rasistiset rikoksetPoliisiammattikorkeakoulun viimeisin rasistisia rikosepäilyjä koskevavuosiselvitys kartoittaa vuoden 2005 tilanteen. 53 Poliisille tehtiin kyseisenävuonna 412 rikosilmoitusta, joissa oli kyse rasistisia piirteitä sisältävistärikosepäilyistä. Rasistisia rikosepäilyjä näissä ilmoituksissa oliyhteensä 669. Näiden lukujen välinen ero johtuu siitä, että yhdessärikosilmoituksessa voi olla kyse useammasta kuin yhdestä rikosnimikkeestä,kuten esimerkiksi syrjintä ja kunnianloukkaus tai pahoinpitelyja laiton uhkaus, ja myös useammasta henkilöstä samassa tapahtumassa.Verrattaessa keskenään vuosien 2003–2005 vuosiraporttejakasvua on tapahtunut sekä rikosilmoitusten että yksittäisten rikosepäilyjenmäärässä, mutta kasvu on selkeämpää yksittäisten rikosepäilyjenkohdalla. Määrän kasvun arvioidaan johtuvan siitä, että rasistiseenrikollisuuteen liittyy yhä useammin joukkotappelut.Vuonna 2005 rasistiseksi luokitelluissa rikosilmoituksissa yleisimmätrikosnimikkeet olivat pahoinpitely (205), kunnianloukkaus (94),laiton uhkaus (84) ja vahingonteko (66). Yhteensä eriasteisia pahoin-127

Syrjintä Suomessa 2006pitelyjä (pahoinpitelyn yritys, lievä pahoinpitely, pahoinpitely, törkeäpahoinpitelyn yritys ja törkeä pahoinpitely) kirjattiin 289 kappalettaeli noin 43 prosenttia kaikista rasistiseksi luokitelluista rikosilmoituksista.Silmiinpistävin muutos vuosien 2004–2005 selvityksissä on, ettäsyrjintätapausten määrä on laskenut vuodessa 93 tapauksesta 37 tapaukseen.Tälle suuntaukselle on mahdoton antaa tyhjentävää selitystä,mutta todennäköistä on, että vähemmistövaltuutetun toimisto on alkanutvakiinnuttaa asemaansa syrjinnän uhrien ensikontaktipisteenä.Tätä oletusta tukee etniseen syrjintään liittyvien asiakastapaustenkasvu vähemmistövaltuutetun toimistossa.Vuonna 2005 rasistisiksi luokitelluista rikosilmoituksista ilmenee,että uhriksi joutui kaiken kaikkiaan 569 henkilöä, joista osa oli joutunutuhriksi useammin kuin kerran. Aikaisempien vuosien tapaanyli 70 prosentissa tapauksista uhri oli ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen.Romanit olivat uhreja noin 5 prosentissa tapauksista. Uhrikuului valtaväestöön noin 25 prosentissa kaikista tapauksista. Suurinosa näistä oli sellaisia tapauksia, jossa valtaväestön edustaja oli ulkomaalaistaustaisenhenkilön seurassa. Selkeästi suurin uhrien kansalaisuusryhmäoli suomalaiset: he olivat uhrina lähes 50 prosentissatapauksia. Näistä 41 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia ja noin 10prosenttia romaneja. Somalialaiset olivat uhrina noin 9 prosentissatapauksista ja seuraavat kansalaisuusryhmät listassa olivat venäläiset,turkkilaiset, afganistanilaiset, irakilaiset, iranilaiset ja sudanilaiset.Rasistisiksi luokitelluissa rikosilmoituksissa oli kaiken kaikkiaan708 epäiltyä. Suurin osa epäillyistä oli Suomen kansalaisia (90 %), jasuurin osa heistä oli myös syntynyt Suomessa (80 %). Molemmat osuudetovat pienentyneet noin 10 prosentilla vuodesta 2004. Tämä tarkoittaa,että yhä useampi ulkomaalaistaustainen on syyllistynyt rasistiseentekoon. Lähes kaikki nämä teot olivat kuitenkin sellaisia, joissa onollut tekijänä tai uhrina mukana myös suomalaisia. Tapauksissa oliusein kyse pahoinpitelystä, jossa suomalainen oli aloittanut tappelunja ulkomaalaissyntyinen uhri vastannut tappelulla.Vuonna 2005 rasistisia piirteitä sisältäviä rikosilmoituksia tehtiin128

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellapoliisille eniten Etelä-Suomen läänissä (55 %), missä suurin osaSuomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä myös asuu. Toiseksi eniten(25 %) rikosilmoituksia tehtiin Länsi-Suomen läänissä. Suhteutettunarasististen tapausten määrä läänissä asuvien ulkomaalaisten kokonaismäärään,tulokset muuttuvat oleellisesti: vähiten rasistisia tapauksiatuhatta ulkomaalaista kohden oli Etelä-Suomen läänissä (5,3rikosta) ja Länsi-Suomen läänissä (5,4). Itä-Suomessa oli noin seitsemäntapausta tuhatta ulkomaalaista kohden. Lapin läänissä tehtiinnoin 11 ja Oulun läänissä noin 15 rasistista rikosta tuhatta ulkomaalaistakohden. Oulun läänin lukumäärään vaikutti suuresti Kajaaninpitseriakahakan tiimoilta tehdyt rikosilmoitukset kesällä 2005.Tässä yhteydessä on tärkeää kuitenkin muistaa, että aikaisempinavuosina tehtyjen uhritutkimuksien mukaan vain pieni osa rikostenuhreista, jotka kokevat sen johtuneen heidän etnisestä taustastaan,tekevät rikosilmoituksen poliisille. 54 Näin ollen poliisin tietoon tulleetrasistiset rikosepäilyt eivät anna täsmällistä kuvaa rasististen tapahtumienmäärästä ja rasististen ilmiöiden kokonaislaajuudesta.Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevanpuiteyleissopimuksen neuvoa-antava komitea toteaa viimeisimmässäSuomea koskevassa lausunnossaan, että meillä on edelleen tarvettavahvistaa poliisin ja kansallisten vähemmistöjen keskinäistä luottamusta.Komitean mukaan tiettyjen vähemmistöjen edustajia huolestuttaaesimerkiksi se, ettei poliisi aina käsittele heihin kohdistettuja suvaitsemattomuuden,rasismin ja väkivallan ilmauksia riittävän tehokkaasti.Komitea suosittelee, että poliisi ja kansallisten vähemmistöjenedustajat syventäisivät vuoropuheluaan yhteisistä asioista myös paikallistasolla.Poliisin pitää komitean mielestä myös varmistaa, että kaikkisuvaitsemattomuuden ilmaukset käsitellään asianmukaisesti. 55Vähemmistövaltuutetun toimistoon oli vuonna 2005 tullut asiakasyhteydenottoja,joissa kritisoitiin paikallispoliisin toimintaa muunmuassa rasistisiin motiiveihin liittyvien rikosten tutkinnassa hitaaksitai tehottomaksi. 56 Valtuutetun selvittäessä asiaa ilmeni, että poliisi eijoissain tapauksissa ollut ottanut huomioon rikoksen mahdollista rasististamotiivia. Lisäksi muutamissa tapauksissa poliisin toiminnasta oli129

Syrjintä Suomessa 2006syntynyt kuva, ettei poliisi suhtaudu näiden rikosten tutkintaan vakavasti.Valtuutettu saattoi nämä tapaukset poliisin ylijohdon tietoon, jaasiaa oli käsitelty poliisihallinnon ohjausryhmän kokouksessa. Ministeriöstälisäksi todettiin, että poliisiyksiköissä on kiinnitettävä huomiotarasististen rikosten tilastointiin ja valvontaan.Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa rasismin ja alkuperäänperustuvan syrjinnän torjumiseksi esitetyistä toimenpiteistäensimmäisenä mainitaan, että on madallettava kynnystä puuttua alkuperäänperustuvaan syrjintään ja rasismiin sekä kiihottamiseen kansanryhmäävastaan. Tässä erityisesti poliisi- ja oikeusviranomaistenrooli on keskeinen: heidän mahdollisuuksiaan puuttua rasistisesti motivoituneeseenrikollisuuteen vahvistetaan lisäämällä kouluttamista jatiedottamista. 57 Ihmisoikeusliitto pitää näitä toimenpide-ehdotuksiatervetulleina ja toivoo, että niiden toteuttamiseksi myönnetään tarvittavatresurssit.4.3.2. Rasistinen motiivija rasismikoodin käyttö rikosilmoituksessaHelmikuussa 2006 Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto FARO ryjulkaisi vetoomuksen,jossa tuotiin esiin huolestuneisuus venäjänkieliseenvähemmistöön kohdistuvista ennakkoluuloista. 58 Vetoomuksenpontimena oli muun muassa Lahdessa tapahtunut venäläistaustaistentyttöjen pahoinpitely ja Nastolassa tapahtunut inkerinsuomalaisenmiehen henkirikos. Näihin tapauksiin liittyen vetoomuksessa ihmeteltiin,miksi poliisi ei halua uskoa rikoksia rasistisiksi, vaikka asianomistajatpitävät niiden syitä selvästi sellaisena, ja kysyttiin onkopoliisi halukas selvittämään rikoksen motiiveja, jos uhrina on etnisenryhmän tai kielivähemmistön edustaja.Lahdessa tapahtuneessa pahoinpitelyssä kolmen venäläistaustaisennuoren tytön kimppuun oli hyökännyt 10–15 lahtelaistytön joukko.Tappelu käytiin nuorisotalon liepeillä diskoillan päätteeksi. Lehtitietojenmukaan venäläistaustaiset tytöt olivat tanssineet diskossa poikien130

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakanssa, mikä oli suututtanut lahtelaistytöt. Diskon jälkeen nuorisotalonpihalla alkoi huutelu ja uhoaminen, mikä sitten laajeni tappeluksi.Tyttöjoukko pahoinpiteli kaksi venäläistaustaista tyttöä niin pahasti,että molempien vammat vaativat lääkärinhoitoa. Syytteeseenasetettiin kolme pahoinpitelyyn osallistunutta tyttöä, koska muut asianomaisetolivat tapahtumahetkellä alaikäisiä. Lahden käräjäoikeustuomitsi tytöt pahoinpitelystä kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.59Nastolassa vuoden 2005 loppupuolella tapahtuneessa ravintolaammuskelussasai surmansa nuori inkerinsuomalainen mies. Tapahtumaketjualkoi ravintolasta, jossa kolmen suomalaismiehen seurueoli nimitellyt venäläisnuoria sanalla ”ryssä”. Tästä lopulta suivaantuneenayksi venäläisnuorista oli käynyt käsiksi yhteen suomalaismiehistä,minkä seurauksena oli syntynyt käsirysyä, johon oli ottanut osaauseampi henkilö niin venäläisnuorten kuin suomalaistenkin puolelta.Kahinan seurauksena suomalaiskolmikko oli poistettu ravintolasta.Kaksi seurueen miehistä palasi takaisin ravintolaan, toisen heistä haettuakotoaan pienoiskiväärin kostaakseen ”sille venäläiselle jätkälle”.Ravintolassa mies ampui inkerinsuomalaista lähietäisyydeltä kasvoihin,ja uhri kuoli laukauksesta saamiinsa vammoihin. Lahden käräjäoikeustuomitsi ampujan taposta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. 60Lahden käräjäoikeus ei käyttänyt kummastakaan tapauksesta langettamissaantuomiossa rasistista motiivia rangaistuksien koventamisperusteena.Venäläistaustaisten tyttöjen pahoinpitelytapauksessa käräjäoikeuspiti tyttöjoukon kateuden aiheuttamaa kimpaantumista todennäköisempänämotiivina pahoinpitelylle kuin rasistista motiivia.Tapaus pitää siis käräjäoikeuden mukaan ymmärtää siten, että venäläistaustaisettytöt olivat diskossa tanssineet tiettyjen poikien kanssa,mikä oli aiheuttanut suuttumuksen, sitä seuranneen huutelun ja nimittelynsekä lopulta pahoinpitelyn.Henkirikokseen johtanut tapahtumaketju sai alkunsa suomalaisseurueen”ryssitelystä”. Lahden käräjäoikeus on kuitenkin todennut,että ravintolassa tapahtuneen käsirysyn ja kahinoinnin perimmäinensyy, eli venäläisnuorten nimittely, ei ollut riittävä näyttö tapauksen131

Syrjintä Suomessa 2006rasistisesta motiivista. Tämä tuntuu kyseenalaiselta, sillä henkirikokseenjohtanutta tapausketjua ei olisi syntynytkään, jos kyseisessä ravintolassaei olisi ollut paikalla venäjää keskenään puhunutta seuruetta.Venäläisnuoret valittiin alun pitäen uhriksi nimenomaan heidän venäläisyytensätakia.Myös venäläistaustaisten tyttöjen pahoinpitelytapauksesta herääperustavanlaatuinen kysymys, olisiko lopputuloksena tosiaan ollut samanlainenpahoinpitely, jos poikien kanssa olisikin illan aikana tanssinutvaltaväestön edustajia. Alensiko tyttöjen venäläistausta mahdollisestikynnystä ryhtyä pahoinpitelyyn? Oliko tyttöjoukon tuntemavenäläisvastaisuus osatekijä pahoinpitelyn aloittamiseen, vai olikokyse todellakin vain pojista? Oliko ”ryssävihalla” tekemistä rikoksenkanssa?Lahden poliisin toiminnasta henkirikoksen tutkinnassa ja nimenomaisestisen rasistisen motiivin selvittämisestä tehtiin valitus sisäasianministeriönpoliisiosastolle vuoden 2006 alussa. 61 Etelä-Suomenläänihallituksen poliisiosaston toimittamassa vastauksessa todettiin,ettei Lahden kihlakunnan poliisilaitoksen tutkinnanjohtajan ja tutkijoidentoiminnassa ole moitittavaa. Vastauksen mukaan eräs keskeisimpiäselvityksen kohteita esitutkinnassa oli se, mistä syystä tekotapahtui, ja teon mahdollinen rasistinen motiivi oli tutkinnassa otettuhuomioon heti alun pitäen. Lisäksi vastauksessa todetaan, että poliisiei ole tutkinnassa ottanut kantaa siihen, onko teko rasistinen vai ei,sillä sen tehtävä on vain objektiivisesti selvittää teko ja sen mahdollisetsyyt. Syyttäjä ei ollut kuitenkaan vaatinut tuomion koventamista rasismiperusteinoikeudenkäynnissä.Rasismikoodin käytöstä ja sen merkityksestä on Suomessa vallinnuthämmennys niin etnisten vähemmistöjen kuin valtaväestönkinkeskuudessa, siitä lähtien kun rikoslain säädös rasistisesta motiivistarangaistuksen koventamisperusteena astui voimaan vuonna 2004. Rasismikoodillatarkoitetaan rikosilmoituskaavakkeen kohtaa, joka poliisintäytyisi rastia, jos kyseessä on rasistinen rikosepäily. Poliisin ohjeistuksessarasismikoodin käytöstä sanotaan, että rikosilmoitus pitäisiluokitella rasismijutuksi, kun henkilö on joutunut rikoksen uhriksi132

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellasen johdosta, että hän poikkeaa rikoksen tekijästä ihonväriltään,rodultaan tai etniseltä alkuperältään. Lisäksi siinä todetaan, että erityistähuomiota on kiinnitettävä tekijän käyttäytymiseen ja sanomisiinennen rikokseen ryhtymistä, kuten esimerkiksi mahdolliseen nimittelyynja solvaamiseen.Rasismikoodin käyttöä ja rasistisen rikoksen määritelmää poliisinarjessa ohjaa rikostutkinnallinen käytäntö, jonka voi kiteyttääkysymykseen, mikä oli rikoksen motiivi. Esimerkiksi pahoinpitelytapauksissapoliisin on selvitettävä, oliko kyseessä puhtaasti konfliktitilanteensynnyttämä väkivallanteko vai oliko konfliktitilanteen ja sitäseuranneen väkivallanteon syy uhrin etninen alkuperä. Todellisenmotiivin selvittäminen on haasteellista, sillä usein motiivit liittyvät toisiinsaja eroa niiden välillä on vaikea tehdä. Oleellisinta poliisin työssäon, että rasistisesta motiivista täytyy löytyä selkeää todistusaineisto –joko yksiselitteisen ilmeisesti tai muut mahdolliset motiivit järjestelmällisestipoissulkemalla.Poliisin toimintatapa rasistisen motiivin tutkinnan osalta on linjassasen kanssa, mitä rikoslain yleisiä oppeja koskevan lainsäädännönuudistamisesta annetun hallituksen esityksen perusteluissa todetaanrasistisesta motiivista rangaistuksen koventamisperusteena. 62 Perusteluissatehdään rajaus, että kovennus koskee ainoastaan rikoksia, joidenmotiivina on uhrin kuuluminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen taimuuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluminen, mutta että kaikkiatiettyihin kansanryhmiin suuntautuneita rikoksia ei tehdä tällaisestamotiivista. Koventamissäännöksen tarkoituksena on antaa suojaa juuriniitä rikoksia vastaan, joiden alkusyy ja tekijän motiivi liittyy uhrinominaisuuteen tietyn kansanryhmän jäsenenä.Rasistisen motiivin kokonaismerkityksen ohella on ollut epäselvyyttäsiitä, mitä rasismikoodin käyttö rikosilmoituksessa tosiasiallisestitarkoittaa ja mikä vaikutus sillä on suoritettavaan esitutkintaan.Monilla tahoilla rasismikoodin käyttämättömyys rikosilmoituksissaon ymmärretty merkiksi siitä, ettei poliisi tutkisi kyseisten rikostenmahdollisia rasistisia motiiveja. Tämä on virheellinen käsitys, sillä rasismikoodinkäytöllä tai käyttämättömyydellä ei ole vaikutusta esi-133

Syrjintä Suomessa 2006tutkinnan sisältöön tai sen toteuttamiseen. Tulevaisuudessa olisikintärkeää, että poliisi kertoisi rikosilmoituksen tekovaiheessa, mikä merkitysrasismikoodin käytöllä on rikostutkinnassa. Näin toivottavastivältyttäisiin perusteettomilta syytöksiltä, että poliisi ei suhtaudu vakavastietnisiin vähemmistöihin kohdistuneisiin rikoksiin.Rasismikoodin käyttö palvelee pääasiallisesti poliisiammattikorkeakoulussatehtäviä rasistista rikollisuutta kartoittavia vuosiselvityksiä.Vuosiselvityksissä rasistisiksi rikoksiksi luokitellaan hieman yksinkertaistaenilmaistuna kaikki rikosilmoituksissa mainitut rikosnimikkeet,jossa uhri poikkeaa tekijästä ihonväriltään, rodultaan tai etniseltä alkuperältäänja jotka täyttävät yhden tai useamman seuraavista kriteereistä:• poliisi on merkinnyt rikosilmoituksen rasismikoodilla• rikosilmoituksen selostusosassa mainitaan rasistisia herjauksia• epäilty on ilmoittanut rikoksen motiiviksi ulkomaalaisvihanja uhri oli jonkin etnisen vähemmistön edustaja• joku asianosaisista tai poliisi piti teon motiivia rasistisena.4.3.3. Rasististen rikosepäilyjen eteneminen oikeusjärjestelmässäEuroopan rasismin ja muukalaispelon seurantakeskus EUMC luokitteleevuosikertomuksessa 2006 Suomen rasistisen väkivallan ja rikollisuudentiedonkeruujärjestelmän kattavaksi. 63 Järjestelmämme onkattava, koska siinä eritellään seikkaperäisesti tietoja muun muassarikoksien tapahtumapaikasta, uhrien ja tekijöiden tunnusmerkeistä,kuten kansallisuudesta, äidinkielestä, sukupuolesta ja iästä. Sitä pitäisikuitenkin kehittää siten, että ainakin aika ajoin tehtaisiin kattava selvityssiitä, miten poliisille ilmoitetut rasistiset rikosepäilyt etenevätoikeusjärjestelmässä. Vuonna 2006 antamassaan Suomea koskevassalausunnossa Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojeluakoskevan puiteyleissopimuksen neuvoa-antava komitea huomauttiSuomea siitä, ettei luotettavia tilastotietoja rasistisia rikoksia koskevista134

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellasyytteistä ja tuomioista kerätä järjestelmällisesti. 64 Tämän komiteanäkee vaikeuttavan tilanteen tutkimista yksityiskohtaisesti. Komiteasuositteleekin, että syrjintää ja muita etnisiin syihin perustuvia rikoksiaolisi seurattava valppaasti, ja niistä olisi tarvittaessa määrättäväriittävät seuraamukset. Lisäksi Suomen olisi tuettava valtakunnansyyttäjänsitoumusta seurata tiiviisti syyttäjien toimia tällaisissa tapauksissa,ja tähän olisi liitettävä riittävät koulutustoimet. Komitea toteaamyös, että olisi kehitettävä uusia menetelmiä tietojen keräämiseksietnisiin syihin perustuvista rikoksista, myös niiden tutkinnasta ja syytteeseensaattamisesta.Vuonna 2006 poliisiammattikorkeakoulussa tehtiin suppeahko selvitysrasististen rikosten etenemisestä oikeusjärjestelmässä. 65 Siinätarkasteltiin, mitä tapahtui sattumanvaraisesti valituille 57 rasistiseksiluokitellulle rikosilmoitukselle, jotka oli ilmoitettu poliisille vuonna2004. Tarkastelun kohteena oli, millaisia päätöksiä oli tehty tutkinnanlopettamiseksi tai keskeyttämiseksi ja mihin nämä päätökset perustuvat,kuinka monta tapausta eteni syyteharkintaan ja edelleen tuomioistuinkäsittelyyn,millaiset tuomiot niistä langetettiin ja miten rasistisenrikoksen koventamisperustetta käytettiin. Selvityksen aineisto vastasikokonaisuudessaan 32 prosenttia kaikista pääkaupunkiseudulla tehdyistärasistiseksi luokitelluista rikosilmoituksista vuonna 2004.Selvityksessä tarkastelluista 57 tapauksesta kaiken kaikkiaan 25tapausta (44 %) eteni syyttäjän syyteharkintaan. Syyttämättäjättämispäätöksensyyttäjä teki yhdeksässä tapauksessa ja syyttämispäätöksen15 tapauksessa. Näistä kahdessa tapauksessa syytteet hylättiin ja yhdentapauksen käsittely käräjäoikeudessa oli vielä kesken. Käräjäoikeudenlangettamat 12 tuomiota vaihtelivat sakoista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.Käräjäoikeudet käyttivät tuomioissa rikoslaissa säädettyäkoventamisperustetta kolmessa tapauksessa.Poliisi teki päätöksen esitutkinnan lopettamisesta tai keskeyttämisestäyhteensä 30 tapauksessa, ja kaksi tapausta oli vielä esitutkinnassa.Suurin yksittäinen syy, miksi yli puolet rikosilmoituksista eiedennyt syyttäjälle, oli se, että rikoksentekijä oli jäänyt tuntemattomaksija tästä syystä esitutkinta keskeytettiin tuloksettomana jonkin135

Syrjintä Suomessa 2006ajan päästä. Selvityksessä esitetään arvostelua poliisin toiminnastasiitä syystä, että se oli lopettanut kolmen syrjintätapauksen esitutkinnansen perusteella, ettei tutkinnassa ollut saatu näyttöä rikoksesta.Aivan oikeutetusti todetaan, että näytön arvioiminen ei kuulu poliisintehtäviin vaan syyttäjälle. Jos esimerkiksi osapuolten kertomuksetovat keskenään ristiriitaisia, syyttäjän täytyisi tehdä asiassa ratkaisu, eipoliisin. Syrjintä on virallisen syytteen alainen rikos, joten edes asianomistajanrangaistusvaatimus ei saisi olla ratkaisevassa asemassa poliisinpäättäessä esitutkinnan lopettamisesta.Selvityksessä esitetään toiminnan kehittämisaskeleena, että poliisintiedottaisi osapuolille riittävän tarkasti esitutkinnan keskeyttämisjalopettamispäätöksistä, koska uhri on rasismirikoksissa usein maahanmuuttajatai ulkomaalainen, joiden tietämys Suomen oikeusjärjestelmästäja poliisista saattaa olla hyvinkin heikko. Näin vältyttäisiinmahdollisilta väärinkäsityksiltä.Selvityksessä tarkasteltiin myös koventamisperusteen soveltamistakäräjäoikeuksien ratkaisuissa. 66 Selvityksen mukaan käräjäoikeuksienpäätöksissä koventamisperusteen käyttö heijasti selkeästi erotteluakonfliktitilanteen synnyttämän tilanteen ja varsinaisen rasistisenmotiivin välillä. Esimerkiksi yhdessä pahoinpitelytapauksessa, jossapahoinpitelyyn syyllistynyt oli ennen tekoaan nimitellyt uhriaan etnisenalkuperän takia, rangaistusta ei ollut kovennettu, koska asiassaei ollut osoitettu, että pahoinpitely oli kohdistunut asianomistajaannimenomaan tämän etnisen taustan johdosta. Selvityksen perusteellaei voi tehdä yleistäviä johtopäätöksiä koventamisperusteen käytöstä,sillä siinä tarkasteltu aineisto oli määrällisesti suppea, mutta käräjäoikeuksienpäätöksien linja valaisee sitä, millaisia rikoksia pidetäänrasistisesti motivoituneena.Selvityksessä todetaan, että rasististen rikosten kohdalla tärkeimpänäasiana on se, että poliisi selvittää esitutkinnassa, liittyykö tekoonrasistinen motiivi. Tämä on tärkeää siitä syystä, että syyttäjä ei välttämättäosaa vaatia rangaistuksen koventamista rasismiperustein, josrikoksen mahdollista rasistista motiivia ei ole käsitelty esitutkintakuulusteluissatai sitä ei ole selkeästi esitetty esitutkintapöytäkirjassa. Selvityksessäläpikäydystä aineistosta ilmeni, että rasistinen motiivi oli136

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakäsitelty tavalla tai toisella esitutkinnassa, mutta usein oli kuitenkinniin, että se kävi ilmi vain asianomistajan kuulustelukertomuksessa.Muutamassa tapauksessa rasistisesta motiivista oli esitetty kysymyksiäsekä asianomistajalle että epäillylle, ja nämä kysymykset ja vastauksetolivat selkeästi erillään muusta tekstistä esitutkintapöytäkirjassa. Selvityksessäsuositellaan tällaisen käytännön vakiinnuttamista, jotta varmistetaanrikoksien mahdollisen rasistisen motiivin välittyminen syyttäjäntietoon. Syyttäjän tehtävä on sitten arvioida näytön riittävyys japunnita, riittääkö se koventamisperusteen vaatimiseen rasismiperusteinkäräjäoikeudessa.4.4. Syrjintä koulutuksessa ja työelämä ss ä4.4.1. Etninen syrjintä koulutuksessaSelkeimpiä suoria merkkejä koulutuksen piirissä tapahtuvasta syrjinnästäovat yksittäiset rasistiset tai muukalaisvihamieliset teot ja käytännöt.Näitä ovat muun muassa erilaiset väkivalta-, häirintä- ja solvaustapauksetja useissa Euroopan maissa yleisesti vielä käytössäoleva käytäntö erotella eri etnisiä ryhmiä toisistaan koulujärjestelmänsisällä. Epäsuoria merkkejä peruskoulutuksen piirissä tapahtuvastasyrjinnästä ovat muun muassa etnisten ryhmien väliset erot koulumenestyksessäja koulun keskeyttäneiden oppilaiden määrässä, joidenkinetnisten ryhmien yliedustus erityisopetuksessa tai aliedustusperusasteen jälkeiseen koulutukseen hakeutumisessa ja pääsyssä.Suomessa on kovin vähän tilastollista tietoa koulutuksessa tapahtuvastaetniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä. Paras tilastotietolähdeon vähemmistövaltuutetun toimistossa käsiteltyjen koulutuksenpiiriin liittyvien asiakastapausten määrä. Viimeisimmät tilastotiedotkoskevat vuotta 2005. Silloin toimistossa käsiteltiin kaiken kaikkiaan35 etnistä syrjintää koulutuksen piirissä koskevaa asiakastapausta.Tämä vastasi yhdeksää prosenttia kaikista etnistä syrjintää koskeneistaasiakastapauksista. 67137

Syrjintä Suomessa 2006Syrjintälautakunta antoi kuluneena vuonna ensimmäisen etnistäsyrjintää koulutuksen piirissä koskeneen kieltopäätöksen. Tapauksessaoli kysymys siitä, että erään helsinkiläisen peruskoulun alimmilla luokillakaikki maahanmuuttajalapset oli sijoitettu samalle luokalle, kuntaas rinnakkaisluokalle oli laitettu ainoastaan syntyperäisiä suomalaisialapsia. Koulun rehtori oli perustellut ryhmäjakoa pedagogisilla jatyöjärjestyksen laadintaa koskevilla perusteilla: samalle luokalle olisijoitettu ne oppilaat, joiden äidinkieleksi oli ilmoitettu muu kuinsuomi tai joiden huoltaja oli pyytänyt suomi toisena kielenä -opetusta.Helsingin kaupungin opetuslautakunta, jolle yhden oppilaan isä oliasiasta valittanut, piti tätä perustelua asiallisena. Vähemmistövaltuutettupuolestaan piti luokkajakoa kiellettynä erilliskohteluna eikä sellaisenapositiivisena erityiskohteluna, josta yhdenvertaisuuslain 7 § 2momentissa säädetään. Syrjintälautakunta päätyi pitämään menettelyäsyrjivänä ja kielsi Helsingin kaupunkia ja peruskoulua muodostamastavuosiluokkia maahanmuuttajan kielen perusteella (äänestyksenjälkeen). Päätöksen perustelujen mukaan oppilaiden sijoittelua suomitoisena kielenä -opetusryhmiin ei voi tehdä luokka-asteen mukaan,vaan sen pitää tapahtua testatun taitotason mukaan. Toteutettu luokkajärjestelyei vastannut kielenopetuksen vaatimuksia eikä opetustamyöskään ollut antanut suomi toisena kielenä -opetukseen erikoistunut,pätevä opettaja. Niinpä oppilaat olivat joutuneet epäsuotuisaanasemaan kielen opetuksessa. 684.4.2. Vähemmistölasten asema koulutuksessaIhmisoikeussopimuksien toimeenpanoa valvovista elimistä vain Euroopanneuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksenneuvoa-antava komitea antoi Suomea koskevanlausunnon vuoden 2006 aikana. 69 Tämän lisäksi maamme koulutusasioitavuoden aikana kommentoi Euroopan ihmisoikeusvaltuutettuSuomea koskevassa seurantaraportissaan. 70Neuvoa-antavan komitean mukaan oppikirjoissamme olevat tiedotkansallisista vähemmistöistä ovat puutteelliset sekä määrältään että138

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellasisällöltään ja opettajien tietämys kansallisista vähemmistöistä onrajoittunutta. Komitea suosittaa, että Suomen keskusviranomaisillekehitetään keinoja huolehtia paikallisten opetussuunnitelmien sekähistorian ja muiden aineiden oppikirjojen sisällön säännöllisestä uudelleenarvioinnista,vaikka koulutusasiat ovatkin hajautettuna paikallistasolle.Lisäksi Suomen pitäisi komitean mielestä huolehtia siitä,että opettajankoulutuksessa kiinnitetään riittävästi huomiota tulevienopettajien tietämykseen kansallisista vähemmistöistä.Sekä neuvoa-antava komitea että ihmisoikeusvaltuutettu nostavatesille ongelman romanikielen opettajien vähyydestä Suomessa. IhmisoikeusvaltuutetunSuomen viranomaisilta saamien tietojen mukaanromanilasten romanikielen opiskelu on vähentynyt merkittävästi viimevuosina ja molemmat tahot patistavat Suomea lisäämään romanikielenopettajien opettajakoulutusta. Komitea suosittaa myös, että viranomaisetnoudattaisivat niitä suosituksia, joita Opetushallituksen romanilastenperusopetuksen tilaa kartoittaneessa selvityksessä annettiin.Selvityksessä suositetaan muun muassa yksityiskohtaista analysointianiistä syistä, joihin romanioppilaiden siirto erityisopetukseen perustuu.Vuoden 2001–2002 tilanteeseen perustuvan selvityksen mukaan50 prosenttia romanilapsista sai jonkinlaista erityisopetusta, kun kokoväestöstä eritysopetusta sai 20 prosenttia. 71Venäjää äidinkielenään puhuville oppilaille tarkoitetun opetuksenniukkuus julkisessa opetusjärjestelmässä huolestuttaa sekä neuvoa-antavaakomiteaa että ihmisoikeusvaltuutettua. Suomessa on kaksikoulua, joissa suurin osa opetuksesta annetaan venäjäksi, mutta muissakouluissa venäjää äidinkielenään puhuvat peruskoululaiset voivatopiskella kieltä enintään kaksi tuntia viikossa. Tämän ei katsota olevanriittävä määrä äidinkielenopetusta. Molemmat suosittelevatkin, ettäSuomi johdonmukaisesti kehittää politiikkaa venäjää äidinkielenäänpuhuville suunnatun venäjänkielisen opetuksen kehittämiseksi, jottasen laatu ja määrä täyttäisivät äidinkielenopetuksen kriteerit. Tämäon erityisen ajankohtaista ja tarpeellista siksi, että venäjää äidinkielenäänpuhuvien määrä on jatkuvasti kasvanut Suomessa viime vuosinaja todennäköisesti kasvaa edelleen.139

Syrjintä Suomessa 2006Saamenkielisen opetuksessa neuvoa-antava komitea pitää huolestuttavanasitä, että suurin osa kouluikäisistä saamelaisista jää saamenkielisenopetuksen ulkopuolelle, koska he asuvat saamelaisten kotiseutualueenulkopuolisissa kunnissa. Kotiseutualueen ulkopuolella mahdollisuudetsaada opetusta saamen kielillä ovat erittäin huonot. Erityinenongelmakohta saamenkielisen opetuksen järjestämisessä saamelaistenkotiseutualueella taas on komitean mielestä se, että joissakintapauksissa vain väestörekisterin mukaan saamea äidinkielenään puhuvatlapset ovat päässeet saamenkieliseen esiopetukseen. Komitea painottaa,että väestörekisteritietoja ei pidä käyttää kriteerinä saamenkieliseenesiopetukseen pääsylle. Monet saamelaiset ovat tosiasiallisestikaksikielisiä, mutta väestörekisterissä voi ilmoittaa äidinkielekseenvain yhden kielen. Komitea suosittelee saamenkielisen opetuksen kehittämistämyös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, jotta sesäilyisi elinvoimaisena.Rovaniemen käräjäoikeudessa annettiin kuluneen vuoden merkittävinsaamelaisten kieli- ja kulttuurioikeuksia koskenut päätös. Turvaamisasiaakoskeneessa päätöksessä käräjäoikeus velvoitti Rovaniemenkaupunkia järjestämään 5 000 euron sakon uhalla saamenkielisenpäivähoidon saamenkieliselle lapselle 1. elokuuta 2006 mennessä. 72Päätöksen perusteluissa todettiin muun muassa, että lasten päivähoidostaannetun lain (36/1973) mukaan kunnan on huolehdittava siitä,että lasten päivähoitoa on saatavissa kunnan järjestämänä tai valvomanasiinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassaesiintyvä tarve edellyttää. Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, ettälasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen,ruotsin ja saamen kielellä.4.4.3. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ja opettajatOpetusministeriö ja Opetushallitus teettivät vuonna 2005 selvityksensuomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen järjestämisestä perusopetuksessasekä perusopetuksen loppuvaiheessa Suomeen tulleiden maa-140

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellahanmuuttajanuorten opetusjärjestelyistä kunnissa. 73 Ensin mainitustaselvityksestä ilmeni muun muassa, että 65 prosenttia suomenkielistäkunnista pitää rahoitusta suomi toisena kielenä -opetukselle heikkonatai täysin riittämättömänä. Jälkimmäisen selvityksen mukaan suurinhaaste opetuksen järjestämisessä ja toteutuksessa perusopetuksen loppuvaiheessaSuomeen tulleiden maahanmuuttajanuorten kohdalla ontämän ihmisryhmän heterogeenisyys. Tukiopetusta oppilaiden äidinkielelläpitäisi olla mahdollisuus järjestää nykyistä enemmän, jottaopetus vastaisi paremmin heidän erityistarpeitaan. Selvityksen mukaantukiopetusta omalla äidinkielellä oli tarjolla vain 45 prosentille oppilaistaja oman äidinkielen opetusta sai 65 prosenttia oppilaista.Suomessa valtioneuvosto tekee koulutuspoliittisen selonteon kolmenvuoden välein. Viimeisin selonteko esiteltiin eduskunnalle alkuvuodesta2006. 74 Selonteossa todetaan, että tulevien vuosien aikana maahanmuuttajaoppilaidenkoulutuksessa korostetaan erityisesti riittäväänsuomen tai ruotsin kielen hallintaa. Riittävän kielitaidon nähdään tekevänmahdolliseksi kotoutumisen suomalaiseen yhteiskuntaan ja luovanpohjan jatko-opinnoille. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi, ettävuonna 2008 maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden osuus lukionopiskelijoista on selvästi suurempi kuin vuonna 2003. Tämän tavoitteensaavuttamiseksi tullaan kehittämään keinoja, joilla maahanmuuttajaoppilaitavoidaan tukea perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihinhakeutumisessa. Viimeisimpien tilastotietojen mukaan lukiokoulutukseenhakeutui runsas 900 muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenäänpuhuvaa. Hakijoista valittiin 78 prosenttia. Selonteossa kiinnitetäänmyös huomiota tarpeeseen lisätä maahanmuuttajataustaistenopiskelijoiden hakeutumista opettajakoulutukseen.Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mukaan maahanmuuttajataustaistenopettajien määrä on kasvanut Suomessa nopeasti viime vuosina.Maahanmuuttajataustaisten opettajien pätevöitymistä opettajiksihidastaa kelpoisuuden tuovan lisäkoulutuksen hankkimisen vaikeus.OAJ suosittaakin, että ulkomailta tulleille opettajille alettaisiin järjestäävaltakunnallisesti koordinoitua täydennyskoulutusta. Tällä hetkelläSuomessa työskentelee opettajana OAJ:n teettämän kyselyn mu-141

Syrjintä Suomessa 2006kaan 800 ulkomaalaista ja satoja jo Suomen kansalaisuuden saaneitamaahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneistaoli suorittanut opettajantutkinnon muualla kuin Suomessaja noin viidennes suomalaisen opettajatutkinnon. Reilulla kymmenykselläopettajana toimivista ei ollut opettajantutkintoa. Yllättävää OAJ:nmukaan oli se, että 64 prosenttia opettajista työskenteli suomalaistenoppilaiden ja opiskelijoiden opettajana. Esi- ja perusopetuksessa vaatimuksenaon erinomainen kielitaito, lukiossa ja ammattioppilaitoksissaedellytetään opetuskielen hallintaa. Vieraskielisten oppilaidenomaa äidinkieltä opetti 15 prosenttia opettajista ja perusopetukseentai ammatilliseen koulutukseen valmistavassa opetuksessa toimi viisiprosenttia opettajista. 75Loppuvuonna 2006 Helsingin yliopisto ilmoitti kaksinkertaistavansamonikulttuurisuuskiintiön luokanopettajakoulutuksessa. Hakijoiltaedellytetään, että heidän äidinkielensä tai kotikielensä on jokinmuu kuin suomi tai ruotsi. Uusien 20 kiintiöpaikan kautta tulleetoppilaat opiskelevat muiden oppilaiden mukana, sillä opiskelu on kokonaanluokanopettajan koulutuksen normaalin opetussuunnitelmanmukaista. Vastaavanlaista kiintiötä suunnitellaan Helsingin yliopistossalastentarhanopettajien koulutusohjelmaan. Monikulttuurisen ammatillisenopettajakoulutuksen edelläkävijä Suomessa on Hämeen ammattikorkeakoulu,joka aloittaa syksyllä 2007 ammatillisen opettajakoulutuksenmaahanmuuttajataustaisille opiskelijoille. Parissa muussaammattikorkeakoulussa on jo olemassa englanninkielistä opettajankoulutusta,mutta Hämeen ammattikorkeakoulussa opetus on suomeksi.Maahanmuuttajataustaisia opettajaoppilaita on tarkoitus ottaa sisään20. 76Turun yliopistossa tarkastetun Arto Soilamon väitöskirjan mukaankoulukiusaaminen on ongelma monikulttuurisissa kouluissa. 77 Tutkimustoteutettiin kuudessa Turun monikulttuurisessa alakoulussa. Senmukaan monikulttuurisissa kouluissa tapahtuu koulukiusaamista jokapäivä. Tutkimukseen osallistuneista noin joka neljäs oppilas (26 %)mainittiin muiden vastaajien toimesta nimeltä kiusaamisen uhriksi.Noin joka kolmas vastaaja (39 %) kertoi itse joutuneensa kiusatuksi.Maahanmuuttajaoppilaiden nimi löytyi syntyperäisiä suomalaisia oppi-142

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellalaita useammin kiusaamisen uhrien listalta. Kiusaamisen uhreista maahanmuuttajapoikientilanne oli maahanmuuttajatyttöjä tukalampi. Tutkimuksenmukaan maahanmuuttajapoikaan näyttää liittyvän kaksoisrooli:häntä sekä kiusataan paljon että hän itse kiusaa paljon muita.Niinpä maahanmuuttajapojista noin 49 prosenttia mainittiin nimeltäkiusaajan roolissa ja uhrin roolissa 44 prosentissa vastauksissa. Tutkimuksentulosten mukaan ulkomaalaistausta oli harvoin kiusaamisensyynä. Maahanmuuttajaoppilaista vain harvat (7,5 prosenttia) arvelivatheihin kohdistuneen kiusaamisen johtuvan ulkomaalaistaustasta.Kuitenkin lähes joka neljäs maahanmuuttajaoppilas kertoi pelkäävänsäsitä, että häntä kiusataan välitunnilla.4.4.4. Etninen syrjintä työelämässäPoliisille tai työsuojelupiireille ilmoitettujen syrjintätapausten sekä niitäkoskevien oikeustapausten määrät ovat selkeitä, suoria indikaattoreitatyöelämässä tapahtuvasta etnisestä syrjinnästä. Niiden maalaamakuva ilmiöstä on kuitenkin vain jäävuoren huippu: kaikki työelämänpiirissä tapahtuva alkuperään perustuva syrjintä ei koskaanpäädy viranomaisten tietoon.Niin sanotuilla uhritutkimuksilla voidaan täydentää kuvaa syrjinnänyleisyydestä työmarkkinoilla. Uhritutkimuksissa tiettyjen etnistenryhmien edustajilta kysytään esimerkiksi, kokeeko tämä tulleensasyrjityksi työhönotossa etnisen taustansa takia. 78 Näin saadaan tietoasubjektiivisista syrjintäkokemuksista ja niiden yleisyydestä työhönottotilanteissa.Tämän menetelmän heikkous on siinä, että vastauksiaon mahdoton puhdistaa subjektiivisuuden mahdollisesti aiheuttamistavääristymistä. Syrjintätestaus-tyyppisissä tutkimuksissa tästä ongelmastapyritään eroon luomalla asetelma, jossa esimerkiksi työnantajillelähetetään mahdollisimman yhtäläiset ansioluettelot, joissa toinenhakija on valtaväestön edustaja ja toinen etnisen vähemmistön edustaja.Jos vain valtaväestön edustaja pyydetään haastatteluun, voidaantämän päätellä johtuvan etnisestä syrjinnästä.143

Syrjintä Suomessa 2006Tärkein epäsuora indikaattori työmarkkinoilla esiintyvästä etnisestäsyrjinnästä on eri etnisten ryhmien väliset suuret erot työttömyysasteissa.Suuret erot eivät johdu yksistään syrjinnästä, sillä heikkotyömarkkina-asema voi olla myös seurausta koulutustasosta, muttaeroista työttömyysasteissa voidaan päätellä syrjintää esiintyvän. Työministeriönarvion mukaan Suomen kokonaistyöttömyysaste oli kuusiprosenttia vuonna 2006. 79 Arvio Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaankansalaisten työttömyysasteesta samana vuonna oli 26 prosenttia. Molemmatluvut ovat laskeneet kaksi prosenttiyksikköä työministeriönedellisen vuoden arviosta. Näiden tilastotietojen perusteella ei voitehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta positiivista on ainakinse, että kohentunut työllisyystilanne näyttää kohdistuneen myös ulkomaankansalaisiin.Korkeimmat työttömyysasteet työministeriön arvion mukaan vuonna2006 olivat afganistanilaisilla (80 %), irakilaisilla (73 %), somalialaisilla(64 %) ja iranilaisilla (62 %). Tämän hetkisen korkean työttömyysasteenlisäksi erittäin huolestuttava trendi on se, että nämä samaisetkansallisuusryhmät ovat jo usean vuoden ajan pitäneet hallussaanvuosittaisten työttömyystilastojen kärkisijoja Suomessa.Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevanpuiteyleissopimuksen neuvoa-antava komitea toteaa Suomen viranomaistenmyöntävän avoimesti, että romanit kohtaavat työmarkkinoillasyrjintää. Romanien työttömyysasteesta ei kuitenkaan ole esitettyuusia arvioita, ja eikä heidän kohtaamastaan syrjinnästä työmarkkinoillaole tehty selvityksiä. Neuvoa-antava komitea kiinnittää huomiotasiihen, että tilastotietojen puuttuminen vaikeuttaa romanien työllisyystilanteenseuraamista, sen taustalla olevien ongelmien tunnistamistaja parannuskeinojen ehdottamista. Näin ollen se peräänkuuluttaakinviranomaisten ja romanien edustajien yhteistyötä nykyistä parempientilastotietojen saamiseksi. 80Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman maahanmuuttajayrittäjyydenedellytyksiä Suomessa tutkineen työryhmän loppuraportinmukaan Suomeen on viime vuosina perustettu vilkkaasti uusia maahanmuuttajayrityksiä.81 Ulkomaalaisten yrittäjien määrä on liki kak-144

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellasinkertaistunut vuodesta 2001. Tällä hetkellä Suomessa on noin 5 600maahanmuuttajien perustamaa ja johtamaa yritystä. Maahanmuuttajatnäyttävät perustavan kantaväestöä herkemmin yrityksiä, sillä yrittäjienosuus ulkomaisista työllisistä on 16 prosenttia, kun kantaväestössävastaava luku on 10. Selvityksen mukaan yksioikoinen mielikuvaulkomaalaisista pitsa- ja kebabyrittäjinä on aikansa elänyt. Suuri osamaahanmuuttajayrityksistä toimii yhä kauppa- ja ravitsemusalalla, muttaliike-elämän palveluyrityksiä on noin 11 prosenttia yrityksistä. Tämäon saman verran kuin kantaväestölläkin. Suurimmaksi tulevaisuudenongelmaksi maahanmuuttajayrittäjyyden kasvulle selonteossa nähtiinkielitaidon puute.Uudenmaan liiton ja Helsingin seudun kauppakamarin tutkimuksesta,jossa haastateltiin 200 yrityksen edustajia, ilmenee, että pääkaupunkiseudullatoimivat yritykset haluavat palkata aiempia vuosiaenemmän maahanmuuttajia. 82 Maahanmuuttajia kaivataan erityisestikeskisuuriin yrityksiin ja liikenteen palvelukseen, mutta lähes kaikkitutkimukseen osallistuneet yritykset ovat halukkaita palkkaamaan vakinaisestimaahanmuuttajia. Etuina yrityksissä koetaan kansainvälisyys,kielitaito, monikulttuurisuus sekä ylipäänsä työvoiman saanti.Ongelmina maahanmuuttajien palkkaamisessa mainitaan muidentyöntekijöiden ja asiakkaiden ennakkoasenteet. Tutkimuksen mukaanammattikoulutuksen tai korkeakoulutasoisen koulutuksen saaneillaon hyvät mahdollisuudet työllistyä.Pääkaupunkiseudun kunnat työllistävät vain vähän maahanmuuttajataustaisia.Vantaan kaupungin työntekijöistä 2,3 prosenttia onmaahanmuuttajataustaisia, kun asukkaista heitä on 6,2 prosenttia.Helsingissä maahanmuuttajataustaisten osuus on 7,6 prosenttia väestöstä,mutta kaupungin työntekijöistä heitä on vain 2,1 prosenttia.Espoossa maahanmuuttajataustaisten osuus kaupungin työntekijöistäon pääkaupunkiseudun suurin, 2,7 prosenttia. Espoon väestöstä ulkomaalaistaustaisiaon 6,3 prosenttia. 83 Kaupungit ovat kuitenkinomissa yhdenvertaisuussuunnitelmissaan sitoutuneet lisäämään etnistenvähemmistöjen ja maahanmuuttajien osuutta kaupungin henkilöstössä.145

Syrjintä Suomessa 2006Kaikilla viranomaisilla on yhdenvertaisuuslaissa säädetty velvollisuuslaatia yhdenvertaisuussuunnitelma, mutta tällä hetkellä vain harvattahot ovat ulottaneet sen koskemaan myös rekrytointia, saati omaksuneetpositiivisia erityistoimenpiteitä rekrytointiin. Tähän tematiikkaanliittyen vähemmistövaltuutettu pyysi syrjintälautakuntaa tutkimaan,pitääkö viranomaisten käsitellä yhdenvertaisuussuunnitelmissaanmyös omaa rooliaan työnantajana etnisen yhdenvertaisuudenedistämiseksi. Syrjintälautakunta antoi vuonna 2006 lausunnon, jossase totesi, että näin pitäisi toimia. Se perusteli tulkintaansa sillä, ettäyhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten pitää kaikessa toiminnassaanedistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti,eikä missään ole säädetty, että tämä ei koskisi viranomaisen omaarekrytointia. Niinpä lakia sovelletaan julkisessa toiminnassa myös työhönottoperusteisiin,työoloihin, työehtoihin, henkilöstökoulutukseenja uralla etenemiseen. 844.4.5. Työsyrjinnän valvontaSuomessa etnisen yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden valvonta työelämässäon sälytetty työsuojeluviranomaisten harteille. Työsuojeluviranomaisillatarkoitetaan virkamieskuntaa, jotka työskentelevätmaamme kahdeksassa alueellisessa työsuojelupiirissä tai sosiaali- ja terveysministeriöntyösuojeluosastolla. Työsuojelupiireissä tehdään valvontatyötäviranomaislähtöisesti työpaikkatarkastuksilla ja asiakaslähtöisestiasiakaspalveluna. Työsyrjinnän valvonnassa työsuojelupiirienensisijainen tehtävä on valvoa työnantajan toimintaa ja niin sanotuntyösuojelun valvontalain (44/2006) toimenpitein huolehtia siitä, ettäsäännösten vastainen toiminta korjaantuu. Tarvittaessa työsuojeluviranomainenantaa työnantajalle toimintaohjeen tai kehotuksen taitekee viranomaisena valvontalain 15 § mukaisen päätöksen, jolla työnantajavelvoitetaan korjaamaan tai poistamaan sääntöjen vastainenolotila määräajassa. Lisäksi työsuojeluviranomainen käynnistää tarvittaessarikosoikeudellisen prosessin ilmoittamalla työsyrjintärikosepäilystäpoliisille esitutkintaa varten.146

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaVuonna 2005 työsuojelupiirit saivat kaiken kaikkiaan 28 etniseentyösyrjintään liittyvää asiakasyhteydenottoa. Läheskään kaikki näistäeivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin. Työsuojelupiirit tekivät esitutkintapyynnönjoko poliisille tai yleiselle syyttäjälle seitsemässä tapauksessaja kahdessa tapauksessa asia soviteltiin asianomaisten kesken.Vuonna 2006 asiakasyhteydenottojen määrä kasvoi huomattavasti. Etninentyösyrjintä oli asiakasyhteydenoton aihe 60 tapauksessa. Näistä21 tapausta johti jatkotoimenpiteisiin: 15 tapauksesta tehtiin esitutkintapyyntöpoliisille tai syyttäjälle ja kuusi tapausta ratkaistiin sovittelulla.85Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto oli määritellyt työsuojelupiirienvuoden 2006 toiminnan yhdeksi painopistealueeksi työsuhdelainsäädännönvalvonnan ulkomaalaisten työntekijöiden osalta.Vuoden aikana tehdyissä työpaikkatarkastuksissa ilmeni, että useillatyöpaikoilla on puutteita ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteenvähimmäisehtojen toteutumisessa. Suurimmat ongelmakohdat olivatpalkkaus ja korvausten maksaminen: ulkomaalaisille työntekijöillemaksettiin usein suomalaisia työntekijöitä pienempää palkkaa ja heilläteetettiin ylitöitä ilman asianmukaisia korvauksia.Työsuojeluosaston tilastojen mukaan työsuojelupiirit tarkastivat 687työpaikassa ulkomaalaisten työntekijöiden palkkauksen suhteessa alantyöehtosopimuksen vähimmäisehtoihin. Tarkastustietojen mukaannoin 30 prosentissa työpaikoista palkkaus ei ollut asianmukainen ainakaankaikkien ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla. Vuoden aikanasuoritetuissa tarkastuksissa ilmeni enemmän vähimmäispalkan alituksia(289) kuin työehtosopimuksen mukaisia tapauksia (165). 86Työsuojelupiirien tekemissä työlupatarkastuksissa selvisi, että suurimmallaosalla ulkomaalaisista työntekijöistä työnteko-oikeus oli kunnossa.Työsuojelupiirit tarkastivat vuoden aikana kaiken kaikkiaan708 sellaista työpaikkaa, joissa työskenteli ulkomaalaisia työntekijöitä.Näistä noin 10 prosentissa ilmeni työnteko-oikeuden laiminlyöntejä.Työsuojelupiirien suorittamat tarkastukset kohdistettiin erityisestikeikkavaltaisille ja aliurakointia suosiville aloille, kuten rakennus-,metalli- ja siivousaloille sekä majoitus- ja ravitsemusalalle. Tarkastuk-147

Syrjintä Suomessa 2006sien tulokset selkeästi osoittavat, että laittoman työvoiman käyttö näillänimenomaisilla aloilla ei Suomessa ole kovin yleistä, mutta myössen, että työnantajat joustavat ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksissa.Osassa tapauksia kyse voi olla enemmän ulkomaalaisen työntekijäntietämättömyydestä tarkkojen palkkaus- ja ylityökorvausten osalta,minkä vuoksi hän ei osaa valvoa omia oikeuksiaan, kuin työnantajanhäikäilemättömistä hyväksikäyttämispyrkimyksistä. Työnantajien olisikuitenkin hyvä omaksua toimintatavaksi ulkomaalaisten työntekijöidenperehdyttäminen työelämää Suomessa sääteleviin säännöksiin,jotta tietämättömyydestä johtuvia laiminlyöntejä sattuisi työelämässämahdollisimman vähän.Työsuojeluviranomaisten omaksuma toimintatapa yhdenvertaisuuslainsyrjintäkiellon valvojana työelämässä on viime aikoina herättänytkeskustelua. Esimerkiksi vähemmistövaltuutettu toi vuoden 2005vuosikertomuksessaan esiin, että yhdenvertaisuuslaki ei ole odotetullatavalla alentanut työsuojeluviranomaisten reagointikynnystä puuttuatyöelämän syrjintään. 87 Vuosikertomuksessa todetaan, että työsuojeluviranomaisetnäyttävät reagoivan työelämässä ilmenevään syrjintäänpääasiallisesti rikoslain keinoin, jolloin joudutaan soveltamaan korkeampaatoteennäyttämiskynnystä. Vähemmistövaltuutetun kokemuksenmukaan vuoden 2004 alussa voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain(21/2004) sisältämä säännös jaetusta todistustaakasta on oleellisestihelpottanut syrjinnän todistamista verrattuna syrjintätapauksen käsittelemiseensyrjintärikoksena.Yhdenvertaisuuslain taustalla on niin kutsuttu rasismidirektiivi,jonka 13 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä elintai elimiä, joiden tehtävänä on edistää kaikkien ihmisten yhdenvertaista,rotuun tai etniseen alkuperään perustuvasta vapaata kohtelua.Samaisen artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava,että näiden elinten toimivaltaan kuuluu avustaa itsenäisesti syrjinnänuhriksi joutuneita henkilöitä näiden tekemiä syrjintävalituksia tutkittaessa.Suomen osalta on tällä hetkellä epäselvää erityisesti se, toteutuuko13 artiklan 2 kohta direktiivin edellyttämällä tavalla, koskatyösuojeluviranomaiset katsovat, että heidän toimivaltaan ei kuulu148

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaavustaa itsenäisesti syrjinnän uhreiksi joutuneita henkilöitä yhdenvertaisuuslainmahdollistamin siviilioikeudellisin keinoin. Tämän toiminnantyösuojeluviranomaiset ovat ikään kuin ulkoistaneet järjestäytyneidentyöntekijöiden osalta ammattiliitoille ja järjestäytymättömientyöntekijöiden osalta muun muassa kuntien oikeusaputoimistoille. Ihmisoikeusliitonnäkemys on, että syrjintää työelämässä kokeneidenoikeusturvaa ei Suomessa taata rasismidirektiivin edellyttämällä tavalla,sillä työsuojeluviranomaisten (tai jonkin toisen viranomaisen)toimivaltaan täytyisi kuulua syrjinnän uhrien avustaminen myös siviilioikeudellisinkeinoin.Syrjintää etnisyyden perusteella työelämässä kokeneiden puutteellinenoikeusturva tulee konkreettisesti esiin, kun verrataan heidän tilannettaesimerkiksi syrjintää palveluiden tarjonnassa etnisyyden perusteellakokeneiden oikeusturvaan. Heidän kohdalla vähemmistövaltuutettuvoi muun muassa avustaa tai määrätä toimistonsa työntekijänavustamaan etnisen syrjinnän kohteeksi joutunutta tämän oikeuksienturvaamisessa siviilioikeudenkäynnissä tai viedä asian syrjintälautakunnanratkaistavaksi.Työelämässä ilmitulleen syrjintätapauksen työsuojeluviranomaisetsiirtävät poliisille esitutkintaan, jos on syytä epäillä sen täyttävänrikoslain työsyrjintäkiellon tunnusmerkistön lain työsuojelun valvonnastaja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) perustuvantoimintatavan mukaisesti. Sellaisessa syrjintätapauksessa, jonka ei katsotatäyttävän työsyrjintärikoksen tunnusmerkkejä riittävän näytönpuuttuessa – mutta jossa työnantaja kuitenkin on saattanut rikkoa lainsäädännössäsäädettyä syrjintäkieltoa tai syrjintäolettama täyttyy –antavat työsuojeluviranomaiset työnantajalle toimintaohjeen. Työsuojeluviranomaisillaei ole mahdollisuutta viedä jälkimmäisen kaltaistasyrjintätapausta syrjintälautakunnan ratkaistavaksi, koska sen toimivaltaei nykyisellään ulotu työelämän piirissä tapahtuvaan etniseensyrjintään. Työsuojeluviranomaisten työnantajalle antaman toimintaohjeenlisäksi syrjinnän uhri voi itse nostaa hyvityskanteen käräjäoikeudessa,mutta työsuojeluviranomaiset eivät avusta häntä tässäprosessissa, vaan ohjaavat hänet hakemaan apua joko omasta ammattiliitostatai kunnan oikeusaputoimistosta.149

Syrjintä Suomessa 2006Ihmisoikeusliitto peräänkuuluttaa laajapohjaista keskustelua yhdenvertaisuuslainmukaisen syrjinnänkiellon valvonnan riittävyydestä työelämässä.Onko syrjinnän uhrien oikeusturva nykyisellään riittävä?Vastaako valvonta rasismidirektiivin vaatimuksia? Millaisia mahdollistenlainsäädännöllisten muutoksien pitäisi olla? Ihmisoikeusliitonnäkemys on, että syrjinnän uhrien oikeusturva taattaisiin tulevaisuudessaparhaiten laajentamalla syrjintälautakunnan mandaattia siten,että sen käsiteltäväksi voisi viedä myös työelämän piirissä tapahtuneetetnisyyteen perustuvat syrjintätapaukset. Tämän lisäksi pitäisi huolehtiasiitä, että työelämässä syrjinnän uhreiksi joutuneilla yksilöilläon tarjolla rasismidirektiivin edellyttämällä tavalla oikeudellista apuamyös siviilikanteen nostamisessa.4.5. Syrjintä kielen perusteellaPerustuslaissa säädetään kaikkien ryhmien oikeudesta ylläpitää jakehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Kielen ja kulttuurin ylläpitämisessäon kyse kulttuurin moninaisuuden vaalimisesta, vaikka erityisentärkeää kielen säilyminen elävänä on kieltä käyttävälle ryhmälle jayksilölle. Syrjintä kielen perusteella kielletään yhdenvertaisuuslaissa.Suomessa väestörekisteriin voidaan jokaiselle merkitä vain yksi kieliäidinkieleksi. Yhä useammat kuitenkin puhuvat äidinkielensä ohellamuitakin kieliä. Yhä enemmän on kaksikielisiä ihmisiä, joiden voiolla vaikea päättää, kumman kielen he ilmoittavat äidinkielekseen.Kaksikielisyys on usein seurausta siitä, että ihminen on oppinut lapsenavanhemmiltaan kaksi eri kieltä. Kaksi- tai monikielisyys voi ollamyös kehittynyt siten, että henkilön äidinkieli tai kotikieli on toinenkuin kieli, jolla hän on käynyt koulunsa ja jota hän enimmäkseentai yksinomaan käyttää kodin ulkopuolella. Muutenkin ihminen voihaluta ilmoittaa kielekseen valtakielen tai vaihtoehtoisesti etnisen ryhmänkielen siitä huolimatta, ettei osaa sitä hyvin. Vuoden 2006 lopussaSuomen väestöstä äidinkieleltään suomenkielisiä oli 4 828 747 henkeä(91,5 prosenttia), ruotsinkielisiä 289 609 henkeä (5,5 prosenttia) ja150

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellasaamenkielisiä 1772 henkeä (0,03 prosenttia). Suurimmat vieraskielistenryhmät olivat venäjänkieliset (42 182 henkeä), vironkieliset(17489 henkeä), englanninkieliset (9659 henkeä) somaliankieliset(8990 henkeä) ja arabiankieliset (7564 henkeä). 884.5.1. Kansallinen seurantaValtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta annetaankerran vaalikaudessa eduskunnalle, ja siinä käsitellään kielilainsäädännönsoveltamista, kielellisten oikeuksien toteutumista jaSuomen kielioloja. Kertomus annettiin ensimmäisen kerran vuonna2006. 89Kansalliskieliä suomea ja ruotsia koskeva kielilaki tuli voimaanvuoden 2004 alussa, ja sen tavoitteena on turvata kielelliset perusoikeudet.Kielilaki on koko hallintoa velvoittava yleislaki, ja jokainenviranomainen valvoo lain noudattamista omalla toimialallaan. Kielilainmukaan mahdollisuus käyttää omaa kieltään ja saada palvelujaomalla kielellään on riippuvainen siitä, onko kunta yksi- vai kaksikielinen.Suomen kunnista 368 on yksikielisesti suomenkielisiä ja 19ruotsinkielisiä. Kaksikielisiä kuntia on 44. Ruotsinkieliset tiedostavatyleensä kuuluvansa vähemmistöön ja elävänsä kaksikielisessä maassa,kun taas suomenkieliselle muutto kaksikieliselle tai yksikielisesti ruotsinkielisellepaikkakunnalle saattaa olla yllättävä kokemus. Sellaisissakaksikielisissä kunnissa, joissa enemmistön kieli on ruotsi, suomenkielisistä84 prosenttia kokee saavansa tavallisesti hyvää palvelua äidinkielellään.Ruotsinkielisistä 40 prosenttia koki saavansa hyvää palveluasellaisissa kaksikielisissä kunnissa, joissa enemmistön kieli on suomi.Ruotsinkielisten suomen kielen taitoa pidetään usein parempana kuinse todellisuudessa onkaan. Samalla ruotsinkielisten oikeutta ruotsinkieliseenpalveluun vähätellään heidän oletetun suomen kielen taitonsavuoksi. Kielelliset oikeudet ovat kuitenkin riippumattomia siitä,mitä muita kieliä kansalaiset osaavat.Perustuslaissa mainitaan kansalliskielten lisäksi erikseen romani-151

Syrjintä Suomessa 2006kieli, viittomakieli ja saamen kieli. Romanit ovat hyvin vanha kielellinenja kulttuurinen vähemmistö. Käytännössä kaikki Suomen romanitpuhuvat äidinkielenään joko suomea tai ruotsia, ja noin kolmannesSuomessa asuvasta noin 10 000 romanista puhuu lisäksi romanikieltä.Viittomakieliset ovat yksi maamme suurista kielivähemmistöistä, jaSuomessa on arviolta 14 000 viittomakielistä. Suomessa käytetään vanhastaansuomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä, mutta maahanmuutonseurauksena Suomessa käytetään enenevässä määrinmyös muita viittomakieliä.Romanikielen osalta valtioneuvoston kertomuksessa todetaan romanienitse kokevan kielensä käyvän eloonjäämiskamppailua. Romanikielenopetusta hankaloittaa puute pätevistä romanikielen opettajistasekä vaikeudet saada kokoon riittävän suuria opetusryhmiä. Viittomakielenosalta puutteita ilmenee viittomakielisessä tulkkauksessa, opetuksessaja päivähoidossa. Suomenruotsalaisen viittomakielen osaltaerityinen ongelma on se, ettei suomenruotsalaisella viittomakielelläenää järjestetä opetusta.Saamelaiskäräjien mukaan Suomessa asuu noin 7400 saamelaista.Enemmistö saamelaisista on suomenkielisiä. Pohjoissaamea puhuusaamelaiskäräjien mukaan 1378 henkeä, koltansaamea 337 henkeäja inarinsaamea 258 henkeä. Pohjoissaame on uhanalainen, inarinsaameja koltansaame taas erittäin uhanalaisia kieliä. Saamen kielenkäyttämisestä asioimiskielenä on annettu oma lakinsa, saamen kielilaki,joka on säädetty turvaamaan saamelaisten oikeutta ylläpitää jakehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lain mukaan saamelaisella onoikeus käyttää saamen kieltä tietyissä viranomaisissa ilman eri vaatimusta.Viranomaisen on myös oma-aloitteisesti huolehdittava kielellistenoikeuksien toteutumisesta käytännössä ja osoitettava palvelevansamyös saamen kielellä. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat vahvemmatsaamelaisalueella.Valtioneuvoston kertomuksen mukaan saamen kielilaki on parantanutsaamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumista. Saamelaiskäräjienmukaan viranomaisten saamen kielten taito ei kuitenkaan oleriittävä, ja kynnys saamen kielen käyttöön on monesti korkea. Eten-152

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakin inarinsaamen- ja koltansaamenkielisten virkamiesten, tulkkien jakääntäjien puute vaikeuttaa saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumista.Saamen kielilaista on myös tiedotettu riittämättömästi.Lisäksi saamelaiset kokevat, että heidän kieltään ja kulttuuriaan kohtaankohdistuu ennakkoluuloja.Lisäksi Suomessa on puhuttu pitkään esimerkiksi tataaria, jiddisiä,venäjää ja karjalan kieltä. Suomessa asuu nykyisin noin 800 tataaria,joista 75 prosenttia arvioi puhuvansa kieltä erittäin tai melko hyvin.Tataarin kieli on käytössä lähinnä kotikielenä ja uskonnollisissa toimituksissa.Jiddisiä puhuu nykyisin arviolta 200 henkeä. Molempien kieltenpuhujat ovat vähenemässä, sillä kieliä sujuvasti puhuvat kuuluvatyhteisöjen iäkkäämpiin henkilöihin. Karjalan kieltä on puhuttu Suomessapitkään vähemmistökielenä, vaikkei sillä virallista vähemmistökielenasemaa olekaan. Venäjänkielinen vähemmistö on kasvanutviime vuosikymmenen aikana merkittäväksi kielelliseksi vähemmistöksi,ja venäjä onkin vakiinnuttanut asemansa Suomen kolmanneksisuurimpana kielenä. Tämän vuoksi on syntynyt tarve parantaa viranomaistenkielellisiä palveluja muun muassa lisäämällä venäjänkielistenverkkosivujen ja esitteiden määrää. Venäjänkielisiin kohdistuumonesti epäluuloja, eivätkä he välttämättä halua käyttää kieltään julkisillapaikoilla.Valtioneuvoston kertomuksessa todetaan säännöllisen seurannanpuuttuvan kansalaisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta ja palveluidentoimivuudesta viranomaisissa. Tällä hetkellä viranomaistentoimintaa on tarkasteltu kokonaisuutena erottamatta kielellisiä oikeuksia.Lisääntynyttä monikielisyyttä ei ole riittävästi otettu huomioon, jakielivähemmistöjen koko vaikuttaa ratkaisevasti palvelujen järjestämiseen,kuten tulkkien saatavuuteen.Vuonna 2006 Suomi antoi kolmannen määräaikaisraporttinsa koskienalueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisenperuskirjan täytäntöönpanoa. 90 Raportissa käsitellään Euroopan neuvostonministerikomitean vuonna 2004 tekemiä Suomea koskeviasuosituksia ja niiden täytäntöönpanoa. Ministerikomitea ilmaisi suosituksissaanhuolensa muun muassa saamenkielisen sanomalehden153

Syrjintä Suomessa 2006puutteesta sekä saamenkielisen opetuksen tasosta ja resurssien riittävyydestä.Opetuksen parantamiseksi saamelaisten kotiseutualueenkunnille on myönnetty erillistä valtionavustusta saamenkieliseen jasaamen kielen opetukseen sekä oppimateriaalin tuottamiseen. Ministerikomiteailmaisi myös huolensa sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudestaruotsin ja saamen kielillä. Määräaikaisraportissa todetaan,että paikallishallinnon tasolla on ryhdytty toimenpiteisiin ruotsinkielisenpalvelutason parantamiseksi ja saamenkielisten osalta on ryhdyttytoimenpiteisiin riittävien resurssien varmistamiseksi. Neljänneksiministerikomitea nosti esille huolensa romanikielen suojelemisesta, romanikielisestäopetuksesta ja opettajakoulutuksesta sekä romanikielistenradio- ja televisio-ohjelmien tilanteesta. Määräaikaisraportissanostetaan esille Opetushallituksen alaisen romaniväestön koulutusyksiköntoimenpiteet romanikielisen opetuksen turvaamiseksi ja parantamiseksisekä todetaan romanikielisten radio-ohjelmien säännöllisenja pidemmän lähetysajan parantaneen tilannetta.Suomen raporttiin vastineensa antanut saamelaiskäräjät toteaa saamelaistenkielellisten oikeuksien toteutuvan sattumanvaraisesti viranomaisissaja julkisissa palveluissa. Saamelaiskäräjät pitää saamen kielenja saamenkielisen koulutuksen tilaa edelleen huolestuttavana, silläopetus turvataan ainoastaan kotiseutualueella, jossa nykyään asuu alle50 prosenttia saamelaisväestöstä. Kotiseutualueen ulkopuolella asuvatlapset jäävät siis edelleen vaille oman kielen opetusta. Saamelaiskäräjättoivoo saamelaisopetusta koskevan arviointihankkeen käynnistämistäja opetuksen kehittämisvastuun selvittämistä. Saamelaiskäräjätilmaisee myös huolensa saamenkielisen sanomalehden sekä lastenohjelmienpuutteesta. 91Laki velvoittaa Yleisradiota tuottamaan palveluja saameksi sekä romani-ja viittomakielellä ja soveltuvin osin myös muiden kieliryhmienkielillä. Yle esitteli vuoden 2006 aikana uuden, erillisen Erityis- javähemmistöryhmien palvelustrategian, jonka tarkoituksena on edistääjatkossa eri väestöryhmien tasa-arvoisuutta ohjelmatarjonnassa ja-tuotannossa. Strategian esitykset on suunnitelmien mukaan toteutettavavaiheittain vuoteen 2010 mennessä. Eri vähemmistöryhmät ovat154

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakiitelleet strategiaa hyväksi ja kattavaksi lähtökohdaksi vähemmistöjenhuomioimiseksi entistä paremmin. Samalla strategiaa on kuitenkinkritisoitu muun muassa epärealistiseksi, koska sen toteuttamiseenei ole esitetty lisävaroja vaan toimet on tehtävä Ylen nykyisten budjettiraamiensisällä.4.5.2. Kansainvälinen valvonta ja suosituksetKuluneen vuoden aikana kielivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä onkäsitelty Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun toisessa seurantaraportissa92 sekä Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjensuojelua koskevan puiteyleissopimuksen neuvoa-antavan komiteanantamassa lausunnossa. 93 Ihmisoikeusvaltuutetun ja neuvoa-antavankomitean koulutukseen liittyviä suosituksia on käsitelty luvussa 4.4.Molemmissa raporteissa kiiteltiin vähemmistöjen oikeuksissa tapahtunuttakehitystä, erityisesti kansalliskieliä koskevan kielilain ja saamenkielilain sekä yhdenvertaisuuslain voimaantuloa sekä vähemmistövaltuutetunviran perustamista. Molemmissa raporteissa kiiteltiin vähemmistöasioidenhoitamiseen perustettuja neuvottelukuntia ja nähtiintärkeänä kehittää edelleen vähemmistöjen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia.Erityinen tarve tälle nähtiin venäjänkielisten osalta,ja ihmisoikeusvaltuutettu sekä neuvoa-antava komitea pitivät tärkeänävenäläisasioita käsittelevän neuvottelukunnan perustamista.Neuvoa-antava komitea kiinnitti huomiota myös vähemmistökielisenmedian asemaan. Suuri osa saamelaisista asuu kotiseutualueenulkopuolella, ja raportissa kiitellään saamenkielisten televisiouutistensiirtymistä valtakunnalliseen verkkoon ja harmitellaan saamenkielisenradion kuulumista ainoastaan Pohjois-Lapissa. Samoin komitea ilmaisihuolensa saamenkielisen sanomalehden puutteesta. VenäjänkielisilleSpektr-lehdestä on muodostunut tärkeä tiedonlähde, ja raportissapahoitellaan lehden julkisen tuen vähentämistä. Komitea kehottaamyös selvittämään, onko nykyinen tukijärjestelmä riittävä vähemmistökielistenlehtien kannalta.155

Syrjintä Suomessa 20064.6. Syrjintä uskonnon tai vakaumuksen perusteellaTässä luvussa käsitellään syrjintää uskonnon ja vakaumuksen näkökulmasta.Uskontoa, kulttuuria ja etnisyyttä ei aina ole helppoa erottaatoisistaan. Esimerkiksi musliminaiseen kohdistunut syrjintä voi liittyäetniseen taustaan tai erityisesti uskontoon ja siihen liittyvään pukeutumiseen.Tästä syystä konkreettisen syrjintäperusteen arvioiminen onvälillä vaikeaa. Maahanmuuttajia ja uskontoa käsiteltäessä erityisestiislam nousee esiin, ja unohdetaan, että valtaosa maahanmuuttajistaon kristittyjä. Monet uskontoon ja syrjintään liittyvät kysymykset ovatkuitenkin tulleet ajankohtaisiksi nimenomaan muslimien määränlisääntyessä, ja siitä syystä tässäkin luvussa käsitellään erityisesti muslimeihinliittyviä ajankohtaisia kysymyksiä.Varsinaista uskonnollisen syrjinnän seurantaa uskontojen ja vakaumuksienosalta ei tehdä järjestelmällisesti, vaikka uutta vuonna 2003voimaantullutta uskonnonvapauslakia on arvioitu myös uskonnonvapaudentoteutumisen kannalta. Uskonnollinen syrjintä nousee monissatutkimuksissa esille etnisen syrjinnän seurannassa, ja uskontoon jaasenteisiin liittyvät tutkimukset keskittyvät yleensä islamiin kohdistuviinasenteisiin.Vuoden 2005 lopussa 83 prosenttia suomalaisista kuului evankelisluterilaiseenkirkkoon. Suomen toiseen valtionkirkkoon eli ortodoksiseenkirkkoon kuului yksi prosentti väestöstä. Muihin uskonnollisiinyhdyskuntiin kuuluminen on vähäistä, yhteensä muilla uskonnollisillayhdyskunnilla on alle 64 000 jäsentä. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomiaon väestöstä 14 prosenttia, ja heidän määränsä nouseejatkuvasti. 94 Luterilaisen kirkon valta-asemaa eivät uhkaa niinkäänmuut uskonnolliset yhteisöt vaan uskonnottomien määrän lisääntyminen.Vuonna 2003 voimaantulleeseen uskonnonvapauslakiin onollut tyytymätön erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto, joka kritisoi luterilaisenkirkon erityisaseman säilyttämistä ja positiivisen uskonnonvapaudenkorostamista, sekä jotkut kristilliset vähemmistöt, joidenmukaan heidän jäsenistönsä ei ole yhdenvertaisessa asemassa valtauskonnonharjoittajiin verrattuna esimerkiksi verotusoikeuden osalta. 95156

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaSyrjintää uskonnon tai vakaumuksen perusteella käsitellään esimerkiksiEtnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) Uskonnollinenja kulttuurinen vuoropuhelu -työryhmässä. Työryhmä toimii keskustelu-ja tiedonvaihtofoorumina uskonnollisten yhdyskuntien javiranomaisten välillä, ja sen tavoitteena on lisätä ymmärrystä eri vakaumustaustaaedustavien ihmisten kesken. Vuonna 2006 työryhmäkokoontui viisi kertaa ja kokouksissa käsiteltiin muun muassa poikienympärileikkaus- ja muslimien hautapaikkakysymystä.Syrjintätilannetta Euroopan unionissa kesällä 2006 kartoittaneenEurobarometrin mukaan eurooppalaisten mielipiteet ovat jakautuneetuskonnollisen syrjinnän osalta: 44 prosenttia uskoo syrjinnän olevanyleistä ja 47 prosenttia harvinaista. Suomalaiset uskovat uskonnollisensyrjinnän olevan harvinaisempaa kuin eurooppalaiset keskimäärin,sillä ainoastaan 24 prosenttia suomalaisista uskoo uskonnollisen syrjinnänolevan yleistä. 96Suomen Punaisen Ristin asennebarometrissä uskonnon tai vakaumuksenuskottiin olevan syrjinnän taustalla 18 prosentissa syrjintätapauksista.Barometrin vastaajat olivat jokseenkin yksimielisiäsiitä, että suomalaisten ja täällä asuvien ulkomaalaisten mahdollisuudetharjoittaa uskontoa pitäisi olla yhtäläiset verrattuna suomalaistenmahdollisuuksiin, ja ainoastaan kymmenen prosentin mielestä suomalaistenolojen täytyisi olla paremmin. Todellisuus on vastaajienmukaan kuitenkin toisenlainen: 39 prosenttia vastaajista pitää suomalaistenmahdollisuuksia parempina, yhtäläisiin mahdollisuuksiinuskoo 54 prosenttia. 974.6.1. Muslimien asema SuomessaMuslimeja arvioidaan asuvan Suomessa noin 30 000, eli alle puoliprosenttia Suomen väestöstä. 98 Muslimien määrän arvioiminen onhankalaa, ja arvioinnissa käytetäänkin hyväksi syntymämaata, kansalaisuuttaja äidinkieltä. Uskonnollisten yhdyskuntien, rukoushuoneidenja moskeijoiden määrä alkoi kasvaa 1990-luvulla, ja vuoden 2007157

Syrjintä Suomessa 2006alussa rekisteröityneitä yhdyskuntia oli 24, joista 15 toimi pääkaupunkiseudulla.99 Uskonnollisen järjestäytymisen jälkeen ollaan siirtymässätoiminnan vakiinnuttamiseen. Loppusyksystä 2006 Suomenmuslimijärjestöt perustivat Suomen islamilaisen neuvoston (SINE),jonka tarkoituksena on vahvistaa muslimien välistä yhteistyötä japyrkiä saavuttamaan yhteisiä näkökantoja muslimeihin vaikuttavissakysymyksissä. 100Suomessa muslimit joutuvat kenties ensimmäistä kertaa elämässääntilanteeseen, jossa he joutuvat neuvottelemaan muun muassa rukouksista,juhlapäivistä ja pukeutumisesta esimerkiksi työnantajankanssa. Näkyvien uskonnollisten tunnusmerkkien käyttöä työpaikallapitää hyväksyttävänä 54 prosenttia eurooppalaisista, suomalaisistanäin ajattelee 48 prosenttia. 101Työelämän moninaisuutta vuonna 2020 arvioineen raportin mukaanuskonnolliseen monimuotoisuuteen liittyvät asiat eivät yleisestiottaen ole vielä merkittäviä haasteita suomalaiselle työelämälle. Islamiinliittyvät uskonnolliset käytännöt kuten huivin käyttö, juhlapyhätja rukousajat kuitenkin haastavat totutut mallit, ja näiden asioidensuhteen pidetään tärkeänä sopia yhteisistä pelisäännöistä. Kysymyshunnun tai perinteisen romaniasun yleisyydestä asiakastyössä jakoivastaajien mielipiteet, 48 prosenttia uskoo etnisen pukeutumisenolevan tavallista vuonna 2020, kun taas 48 prosenttia uskoo työelämänpysyvän tältä osin valtaväestön määrittelemänä tilana. Osa vastaajistauskoo huivikysymyksen menettävän merkityksensä muslimien maallistuessa.102Käytännössä työnantajat ovat päätyneet erilaisiin ratkaisuihinsuhtautumisessaan etniseen pukeutumiseen. Asiakaspalvelutehtävissäharjoittelijana ollut huivia käyttävä nainen teki rikosilmoituksen esimiehestään,joka kielsi huivin käytön asiakaspalvelussa. Nainen joutuijättämään harjoittelun kesken, sillä hän ilmoitti, että huivin käyttökuuluu hänen uskontoonsa, eikä hän voi luopua huivistaan työharjoittelunajaksi. Aikaisemmissa työharjoitteluissa nainen ei ollut joutunutvastaavaan tilanteeseen, vaikka olikin työskennellyt asiakaspalvelussa.Kihlakunnansyyttäjä antoi asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, jota158

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellahän perusteli yleisöpalvelutehtävissä vaadittavalla yhtenäisellä pukeutumisella,jonka noudattamista esimiehellä on oikeus vaatia. 1034.6.2. Uskonnon opetusVuonna 2003 voimaantullut uskonnonvapauslaki painottaa jokaisenoikeutta saada oman uskontonsa opetusta. Uskonnon opetus järjestetäänsen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaidenenemmistö kuuluu. Myös muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvattai mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomat oppilaatvoivat osallistua enemmistöuskonnon opetukseen huoltajanpyynnöstä. Ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvien ja uskonnollisiinyhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden osalta vähintään kolmelleoppilaalle, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen,järjestetään automaattisesti heidän oman vakaumuksensa mukaistaopetusta. Muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluville vähintäänkolmelle oppilaalle järjestetään heidän oman uskontonsa opetustapyydettäessä. 104Ulkomailla syntyneistä henkilöistä 66 prosenttia ei ole minkäänuskonnollisen yhdyskunnan jäseniä, ja uskonnon harjoittamiseksi järjestäytyminenon esimerkiksi muslimeille vierasta, sillä ainoastaankymmenisen prosenttia muslimeista kuuluu johonkin uskonnolliseenyhdyskuntaan. 105 Tilannetta on yritetty helpottaa säädöksellä, jonkamukaan oppilaat voivat huoltajan pyynnöstä osallistua tarjolla olevaanuskonnon opetukseen, joka vastaa heidän kasvatustaan ja kulttuuritaustaansa.106 Uskonnollisen monimuotoisuuden lisääntyessä kouluissaopetettavien uskontojen määrä on kasvussa. Pääkaupunkiseudulla syksyllä2005 luterilaiseen uskonnon opetukseen (n. 74 300 oppilasta) jaelämänkatsomustiedon opetukseen osallistuvien oppilaiden (n. 6900oppilasta) jälkeen muslimit olivat seuraavaksi suurin ryhmä (n. 3200oppilasta). Ortodoksioppilaita oli lähes 2000, ja katolilaisia lähes 500oppilasta. Näiden lisäksi opetusta tarjottiin buddhalaisesta uskonnosta(72 oppilasta) ja Krishna-uskonnosta (6 oppilasta). 107159

Syrjintä Suomessa 2006Vähemmistöuskontojen opetuksessa on puutteita opettajien koulutuksessa,opetusmateriaalissa sekä opettajille suunnatusta materiaalissa.Vähemmistöuskontojen opettajille ei ole tähän mennessä olluttarjolla opettajankoulutusta, mutta tilanne paranee, kun Helsingin yliopistonuskontotieteen laitos aloittaa vähemmistöuskontojen opettajienkoulutuksen syksyllä 2007. 108 Islamin opetuksen tekee hankalaksimyös se, että oppilaat ovat etniseltä, kielelliseltä ja uskonnolliseltataustaltaan erilaisia. Lisäksi he ovat usein eri-ikäisiä. Suomen kieli,joka ei välttämättä ole oppilaiden eikä opettajan äidinkieli, vaikeuttaauskonnollisten ilmiöiden ja abstraktia ilmaisua vaativien symbolienkuvaamista. Myös opettajan ja vanhempien kulttuurinen taustasaattaa olla erilainen, ja tällöin käydään rajanvetoa sen välillä, mitkäasiat kuuluvat uskontoon ja mitkä kulttuuriin. Vanhemmilla saattaalisäksi olla erilaisia vaatimuksia sen suhteen, mikä oppilaille on kiellettyäja sallittua. Opettaja joutuukin toimimaan välittäjinä koulun jakodin välillä. 109Uuden lainsäädännön toimivuus opetukseen liittyvien käytännönkysymysten ratkaisemisessa selviää vasta ajan myötä. Uskonnon opetukseenliittyvät haasteet ovat samankaltaisia kaikille vähemmistöuskonnoille,sillä on täysin eri asia vahvistaa enemmistön kuin vähemmistönuskonnollista identiteettiä. Tästä näkökulmasta enemmistö on selvästivähemmistöä paremmassa asemassa. 110Uudessa uskonnonvapauslaissa uskonnon opetuksen tunnustuksellisuusmuuttui oman uskonnon opetukseksi, ja tämän seurauksenaesiin nostettiin uskonnon opetuksen ja uskonnon harjoittamisensuhde. Vaikka uskonnon opetus ei tunnustuksellista olekaan, oppilaanoman uskonnon opetukseen kuuluu tutustuminen uskonnon harjoittamisentapoihin, kuten rukouksiin ja virsiin ja opintokäynnit uskonnollisiinrakennuksiin.Uskonto näkyy koulun arjessa myös varsinaisten uskonnontuntienulkopuolella. Opetushallituksen mukaan koulun perinteiset juhlatkuten itsenäisyyspäivä- ja joulujuhla ovat osa suomalaista kulttuuria,eikä juhlia pidetä uskonnon harjoittamisena Juhlilla katsotaan olevan160

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakulttuurinen merkitys, jolloin kaikki oppilaat voivat osallistua niihinvakaumuksestaan riippumatta. Koulun järjestämät uskonnolliset tilaisuudet,kuten uskonnolliset päivänavaukset tai jumalanpalvelukset,taas ovat uskonnon harjoittamista, johon oppilasta ei voida velvoittaaosallistumaan. 111 Ongelmaksi saattaa muodostua sen arvioiminen, milloinkoulun juhla on sellainen uskonnollinen tilaisuus, josta oppilaallaon lupa kieltäytyä. Opetushallituksen mukaan juhlan tarkoitus ratkaisee,jolloin esimerkiksi kevätjuhlassa laulettava virsi ei tee juhlastauskonnollista, vaikka samaa virttä laulettaisiin uskonnollisissakin tilaisuuksissa.Vaikka juhlat ovatkin periaatteessa luonteeltaan kulttuurisia,erityistapauksissa oppilaan huoltajan kanssa voidaan vielä sopiayksilöllisestä järjestelystä. 112 Opettajat antavat tukensa Opetushallituksenlinjauksille, sillä 94 prosenttia heistä kannattaa Suvivirren esittämistäkevätjuhlassa. Lähes yksimielisesti opettajat myös tyrmäävätjouluevankeliumin ja aamunavausten tulkitsemisen tunnustuksellisiksi.Opettajien mukaan voimakkain kritiikki juhlakäytäntöjä kohtaanei tule maahanmuuttajilta vaan vanhemmilta, jotka haluaisivatpoistaa koulun ohjelmasta kaikki uskontoon viittaavat elementit.Vähemmistöuskontojen opetuksen järjestäminen ja oppilaidenhuomioiminen koulun arjessa aiheuttavat opettajien mukaan kuitenkinkoululle ongelmia. Lähes joka kymmenennen opettajan mukaanislamin opetukseen liittyvät järjestelyt tuottavat koululle ylimääräistävaivaa, kuten vaihtoehtoisen ohjelman järjestäminen joulu- ja kevätjuhlanajaksi, pätevien opettajien saatavuus, opettajien poissaolot sekäsijaisten saamisen vaikeus. Opettajien kriittisyys on sitä suurempaa,mitä enemmän koulussa on islaminuskoisia oppilaita. 113Opetuksen järjestäjän ja koulun vastuulla on tiedottaa huoltajillekoulun toiminnasta ja tilaisuuksista sekä niihin liittyvistä oikeuksistaja velvollisuuksista. Vanhempien saattaa olla vaikeaa arvioida lapsenosallistumista ja sen esteitä. Etenkin sen arvioiminen mikä on suomalaiseenkulttuuriin kuuluvaa ja milloin on kyse uskonnon harjoittamisestasaattaa olla vanhemmille ylivoimainen tehtävä.161

Syrjintä Suomessa 20064.6.3. Uskonto ja sananvapausSyyskuussa 2005 tanskalainen Jyllands-Posten-sanomalehti julkaisi12 profeetta Muhammedia esittävää pilapiirrosta, joiden oli lehdenmukaan tarkoituksena käsitellä sananvapautta ja itsesensuuria. Enitensuuttumusta herättänyt piirros esitti profeetta Muhammedin pommiturbaanissaan. Pilapiirrosten sisällön lisäksi kuvien julkaiseminenloukkasi muslimien tunteita siksi, että joidenkin muslimien mukaanprofeetta Muhammedin esittäminen kuvin on kiellettyä. Pilapiirroksiaesiteltiin useiden maiden tiedotusvälineissä. Suomessa ne kuitenkinvain vilahtivat sähköisten viestinten uutisissa. Pilapiirroskiista saipaljon palstatilaa suomalaisessa lehdistössä, ja monien lehtien kolumneissaja mielipidekirjoituksissa on pohdittu julkaisupäätöstä ja senmerkitystä. Kirjoituksissa pohdittiin, kumpi arvoista lopulta on tärkeämpi:uskonnonvapaus vai sananvapaus. Uskonnolliset johtajat toivatlausunnoissaan esille erityisesti uskontojen kunnioittamisen. SuomenIslamilaisen Yhdyskunnan imaami Khodr Chehabin mukaan sananvapauslänsimaissa on valikoivaa: holokaustin kieltäminen voi johtaavankeusrangaistukseen, samoin rasismi ja kiihottaminen kansanryhmäävastaan ovat kiellettyjä. Imaamin mukaan samoja periaatteitapitäisi soveltaa myös uskonnon ja vakaumuksen kohdalla. 114Pieni ”kansallismielinen” liike Suomen Sisu julkaisi kuvat nettisivuillaan13. helmikuuta 2006. Julkaisemisesta tehty syyteharkintapäättyi 1. kesäkuuta 2006 syyttämättäjättämispäätökseen. Päätöksenmukaan epäiltyjen menettelystä puuttui erityisessä loukkaamistarkoituksessatehty herjaaminen ja häpäisy, ja vaikka kuvien julkaiseminenloukkaisikin muslimien uskonnollisia tunteita, se ei täyttänyt rikoksentunnusmerkkejä. 115Pilapiirroskiistan jälkimainingeissa Vapaa-ajattelijain liitosta tehtiintutkintapyyntö poliisille. Tutkintapyynnön mukaan liiton sivuillaolevissa sähköisissä postikorteissa olevat kuvat rikkovat uskonrauhaa jakiihottavat kansaryhmää vastaan. Korttien joukossa on muun muassakuva, jossa Jeesus-hahmo esittelee käsissään olevia neulanreikiä jatoteaa lävistysten olevan muotia. Vapaa-ajattelijain liiton mukaan tut-162

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakintapyynnöllä on selvä yhteys pilapiirroskiistaan, sillä kuvat ovatolleet netissä jo kymmenen vuotta. Tutkintapyynnön seurauksenaVapaa-ajattelijain liitto teki rikosilmoituksen kirkosta, sillä sen nettisivuillaolevassa Raamattu-nimisessä kirjassa solvataan ateisteja. Syytteitäei kuitenkaan nostettu kummassakaan tapauksessa. 116Heinäkuussa 2006 Uusimaassa ja Kansan Uutisissa julkaistusta juutalaisvastaisestamielipidekirjoituksesta taas annettiin sakkotuomioita.Mielipidekirjoituksessa annettiin ymmärtää, että juutalaisten joukkotuhotoisen maailmansodan aikana olisi ollut toivottavaa. Oikeudessamolempien lehtien edustajat myönsivät, että kirjoitus oli hyvän maunvastainen. Uusimaan varapäätoimittaja oli kirjoituksen kuitenkinhyväksynyt ja sai kirjoituksen laatijan tavoin tuomion kiihottamisestakansanryhmää vastaan. Kansan Uutisissa kirjoitus hylättiin käsittelyvaiheessa,ja lehteen kirjoitus päätyi virheen vuoksi. Lehti myös julkaisiseuraavana päivänä anteeksipyynnön kirjoituksen johdosta. KansanUutisten vastaava toimittaja tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta. 1174.7. Syrjintä kansalaisuuden perusteella4.7.1. Ulkomaalaisen oikeusasema ja syrjintäYhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä kansalaisuuden perusteella(6 §). Samaan aikaan lain soveltamisalaa on kuitenkin rajoitettu siten,että sitä ei sovelleta ”ulkomaalaisten asettamiseen erilaiseen asemaanheidän lakiin perustuvasta oikeusasemastaan aiheutuvasta syystä” (3§). Ulkomaalaiset ovat siis toisaalta lähtökohtaisesti eri asemassa, toisaaltaheitä ei saisi syrjiä kansalaisuuden perusteella. Miten tämä onymmärrettävissä?Yhdenvertaisuuslakia koskeva hallituksen esitys avaa kysymystänäin: ”Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät ulkomaalaislain soveltamisalaankuuluvat asiat, kuten EU:n jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolistenmaiden kansalaisten sekä valtiottomien henkilöiden maahantuloa ja maassa oleskelua koskevat säännökset ja niiden soveltaminen.163

Syrjintä Suomessa 2006Lain soveltamisalaan ei myöskään kuuluisi ulkomaalaisten oikeusasemastaaiheutuva erilaiseen asemaan asettaminen. Kysymys olisi henkilönulkomaalaislaista johtuvasta oikeusasemasta ja muussa lainsäädännössätähän statukseen liittyvästä perusteesta asettaa henkilö eriasemaan. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi Suomessa sijaitsevan kotikunnanpuuttumisesta, oleskeluluvan lyhytkestoisuudesta tai sen voimassaoloalansuppeudesta johtuvaa erilaiseen asemaan asettamista.Lailla ei siten estettäisi esimerkiksi äänioikeuden rajaamista kunnallisvaaleissasen mukaan, kuinka kauan ulkomaalaisella on ollut kotikuntaSuomessa, työvoimapalvelujen rajoittamista maassa tilapäisestioleskelevilta ulkomaalaisilta tai palkkaturvaoikeuden rajoittamista silloin,kun työn on tehnyt ulkomailta Suomeen tilapäiseen työhön tulluttyöntekijä, vaikka eri asemaan asettamisella olisi osoitettavissa yhteysetniseen alkuperään. Erilaiseen asemaan asettamisen tulisi tosiasiallisestijohtua ulkomaalaisen oikeusasemasta eikä esimerkiksi vain siitä,että henkilö on tai hänen mielletään olevan ulkomaalainen.” 118Ulkomaalainen ei siis voi vedota yhdenvertaisuuslakiin ja väittäätulleensa syrjityksi, mikäli ulkomaalaislaissa tai muussa laissa onerottelevan käytännön oikeuttavia pykäliä. Ulkomaalaisia koskeviaerityismainintoja on yli sadassa Suomessa voimassaolevassa laissa, esimerkkeinämainittakoon rikoslaki, avioliittolaki, kansaneläkelaki javaltion virkamieslaki. Tietyt lait koskevat nimenomaan ulkomaalaisia,keskeisimpinä näistä ulkomaalaislain lisäksi kotouttamislaki ja kansalaisuuslaki.Periaatteessa voi kysyä jokaisen lain kohdalla, onko ulkomaalaistenerottelu perusteltua vai syrjivää. Viime vuosikymmenellätapahtui suuria muutoksia siihen suuntaan, että ulkomaalaisille avattiinsellaisia oikeuksia, joiden oli aiemmin katsottu kuuluvan vainSuomen kansalaisille, tärkeimpänä esimerkkinä näistä perustuslakimuutos(1995), jossa perusoikeuksien säädettiin kuuluvan ”jokaiselle”,ei ainoastaan Suomen kansalaisille, kuten aiemmin.164

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellaMaahanmuutto ja ulkomaalaiset asukkaat vuonna 2006Vakituisista asukkaista ulkomaan kansalaisia yhteensä 121 739joista:1. Venäjän kansalaisia 25 3142. Viron kansalaisia 17 5433. Ruotsin kansalaisia 8 2594. Somalian kansalaisia 4 6215. Serbian ja Montenegron kansalaisia 3 3526. Kiinan kansalaisia 3 2997. Irakin kansalaisia 3 0388. Thaimaan kansalaisia 2 9889. Saksan kansalaisia 2 95710. Ison-Britannian kansalaisia 2 915Suomeen muutti 22 032joista:- Suomen kansalaisia 8 583- muiden EU-maiden kansalaisia 5 368- EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiaSuomesta pois muutti8 50011 988Nettomuutto (muuttovoitto) oli 10 044Turvapaikanhakijoita saapui 2 424Turvapaikkoja myönnettiin 38Oleskelulupa suojelun tarpeen vuoksi 85Oleskelulupa muusta syystä 495Kielteisiä päätöksiä 1 481Pakolaiskiintiö oli 750Kiintiöpakolaisia saapui maahan 547165

Syrjintä Suomessa 2006Myös vuonna 2006 tehtiin lakimuutoksia, jotka vähensivät ulkomaalaisteneriarvoisuutta suhteessa Suomen ja muiden EU-maiden kansalaisiin.Yksi näistä oli ulkomaalaislain muutos, jonka tarkoituksenaoli panna täytäntöön pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaistenasemasta annettu direktiivi (2003/109/EY). Direktiivilläpyritään lähentämään kolmansien, eli Euroopan unionin ulkopuolistenmaiden kansalaisten oikeusasemaa jäsenvaltioiden kansalaistenoikeusasemaan. Ulkomaalaislakiin lisättiin säännökset EY-oleskeluluvasta,joka myönnettäisiin viiden vuoden jatkuvaluonteisen oleskelunjälkeen. Yhtenäisellä EY-oleskeluluvalla on tarkoitus helpottaakolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä liikkumistaunionin sisällä. Laki tuli voimaan toukokuussa 2007. 121Tätä muutosta tuki toinen ulkomaalaislain muutos, joka saattoikansallisesti voimaan niin sanotun perheenyhdistämisdirektiivin(2003/86/EY). Tavoitteena oli parantaa kolmansien maiden kansalaistenedellytyksiä perhe-elämän ylläpitämiseen ja perheenyhdistämiseensekä harmonisoida perheenyhdistämisen edellytykset Euroopanunionissa. Direktiivi edellytti perheenjäsenen määritelmän laajentamistaulkomaalaislaissa siten, että siihen sisällytettiin myös perheenkokoajanaviopuolison lapset, vaikka perheenkokoaja ei olisi näidenhuoltaja. Perhesiteen perusteella oleskeluluvan saaneille myönnettiinrajoittamaton oikeus tehdä ansiotyötä. Lakiin lisättiin myös täsmennys,jonka mukaan säännöstä siitä, että oleskelulupa voidaan jättäämyöntämättä ulkomaalaiselle, jonka katsotaan vaarantavan Suomenkansainväliset suhteet, ei voi soveltaa perheenyhdistämiseen. 122Syrjintälautakunnan vuonna 2006 julkistamista päätöksistä löytyyyksi, joka tarjoaa esimerkin siitä, mikä sitten on yhdenvertaisuuslaintarkoittamaa syrjintää kansalaisuuden perusteella. Samalla tapaus onhyvä esimerkki välillisestä syrjinnästä.Epäiltynä oli Vakuutusosakeyhtiö Henki-Sampo, joka sairauskuluvakuutustahaettaessa on tiedustellut hakijan kansalaisuutta ja vaatinutulkomaalaisia lähettämään kopion Kela-kortistaan sekä selvityksenSuomessa asumisajasta. Vakuutusyhtiö perusteli tätä käytäntöä sillä,että vakuutusmaksu ja sopimusehdot määräytyvät hakijan terveyden-166

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellatilan perusteella ja että sairastavuus ja kuolemanriski vaihtelevat erimaissa ja maanosissa. Henki-Sampo edellyttää, että vakuutettava asuuSuomessa vakituisesti, minkä lisäksi Suomessa asumisajan pituus vaikuttaasiihen, miten vakuutusyhtiö pystyy hankkimaan tietoja vakuutetunaikaisemmasta terveydentilasta. Vakuutuksen hinnoittelu taasperustuu siihen, että vakuutettu saa osan korvauksista Kelalta, minkävuoksi yhtiön intressissä on varmistua siitä, että hakija kuuluu Suomensairausvakuutusjärjestelmän piiriin. 123Syrjintälautakunta katsoi, että vakuutusyhtiöllä on ollut hyväksyttävättavoitteet, mutta sen käyttämät keinot eivät sen sijaan ole olleetasianmukaisia ja tarpeellisia. Vakuutusedellytykset eivät välttämättätäyty myöskään Suomen kansalaisen kohdalla, ja sen vuoksi olisi asianmukaistaja yhdenvertaisen kohtelun kannalta hyväksyttävää tiedustellakansalaisuuden sijasta Suomessa oleskelun pituutta ja Kela-korttiakaikilta hakijoilta. Syrjintälautakunta päätti, että vakuutusyhtiön käytäntöulkomaalaisten vakuutuksenhakijoiden kohdalla on ollut välillisestisyrjivää, ja kielsi Henki-Sampoa käsittelemästä hakemuksiasillä tavoin, että ulkomaalaiset joutuvat suomalaisia huonompaan asemaan.1244.7.2. Maahanmuuttopolitiikka ja kotouttamistoimintaPitkään valmisteltu hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma annettiinvaltioneuvoston periaatepäätöksenä 19. lokakuuta 2006. Ohjelmanyleisenä tavoitteena on ”määritellä ihmis- ja perusoikeuksia kunnioittavatmaahanmuuttopolitiikan arvot, vahvistaa hyvää hallintokulttuuriasekä torjua maahanmuuttoon liittyviä uhkia”. Näiden lisäksi onkirjattu hieman konkreettisempia tavoitteita, joista ensimmäisenä mainitaankokonaisvaltaisten puitteiden muodostaminen maahanmuuttoakoskevan politiikan suunnittelulle ja toimeenpanolle. Toisena tuodaanesiin moniarvoisen, monikulttuurisen ja syrjimättömän yhteiskunnankehittymisen edistäminen. Tämän katsotaan tukevan Suomen kansainvälistymistä,parantavan kansainvälistä kilpailukykyä ja vastaavan167

Syrjintä Suomessa 2006väestön ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin. Lisäksi todetaan, ettäohjelman tavoitteisiin ”sisältyy ajatus aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta”.125Maahanmuuttopolitiikan arvoiksi määritellään “oikeusvaltioperiaate,ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutumisen edistäminen,rasismin ja syrjinnän torjuminen, tosiasiallisen yhdenvertaisuudenedistäminen, lapsen edun periaate, hyvän hallinnon periaate ja muuthallinnon oikeusperiaatteet sekä avoin toimintatapa”. 126 Nämä ovaterittäin kannatettavia arvoja ja jatkossa onkin tärkeää varmistaa, ettäne ohjaavat maahanmuuttopolitiikan toimeenpanoa kaikilla hallinnontasoilla.Yksi maahanmuuttopoliittisen ohjelman tavoitteista on tukea maahanmuuttajienkotoutumista. 127 Kotoutumisella tarkoitetaan ”maahanmuuttajanyksilöllistä kehitystä tavoitteenaan osallistua työelämään jayhteiskunnan toimintaan samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan säilyttäen”,kotouttamisella puolestaan ”viranomaisten järjestämiä kotoutumistaedistäviä toimenpiteitä ja voimavaroja”. 128Tärkeä resurssi maahanmuuttajalle on kotoutumissuunnitelma, jokalaaditaan hänelle henkilökohtaisesti ja jossa määritellään ne toimenpiteet,jotka edistävät hänen kielitaitonsa ja muiden yhteiskunnassatarvittavien tietojen ja taitojen kehittymistä ja tukevat hänenmahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan toimintaan. Kotoutumissuunnitelmaanon oikeus maahanmuuttajalla, jolla on kotikunta Suomessaja joka on työtön työnhakija tai toimeentulotuen hakija.Kotouttamislakia muutettiin vuoden 2006 alussa niin, että kotoutumissuunnitelmaon laadittava viimeistään silloin, kun maahanmuuttajaasiakkaantyöttömyys tai toimeentulon saaminen on kestänyt kaksikuukautta, aiemman viiden kuukauden sijaan. Oikeus kotoutumissuunnitelmaankestää kolme vuotta ja sitä voidaan erillisellä päätökselläpidentää vielä kaksi vuotta, jos se on perustellusta syystätarpeen. 129Kotoutumissuunnitelmien laatiminen on kunnan vastuulla, muttatyövoimatoimistolla on keskeinen rooli suunnitelman laatimisessaniille, jotka hakevat työtä. Työvoiman ulkopuolella oleville, kuten van-168

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellahuksille, kotiäideille ja sairauden tai vamman vuoksi työntekoonkykenemättömille kotoutumissuunnitelma pitäisi laatia kunnan viranomaistentoimesta. Työministeriön lokakuussa 2006 julkaiseman kotouttamislaintoimeenpanon seurantakyselyn mukaan yli puolet vastanneistakunnista kuitenkin ilmoitti, että suunnitelmia ei ole tehtyjuuri kenellekään työvoiman ulkopuolelle kuuluvalle. Harvinaista onmyös se, että perheen yhteisen suunnitelman lisäksi laadittaisiin omatsuunnitelmat eri perheenjäsenille. 130Tämä merkitsee sitä, että erityisesti lapset, nuoret, kotiäidit ja vanhuksetjäävät muita maahanmuuttajia huonompaan asemaan eivätkäsaa kunnalta kotouttamispalveluja, jotka edistäisivät heidän integroitumistaansuomalaiseen yhteiskuntaan. Myös työssä käyvät maahanmuuttajat,jotka eivät tarvitse kotoutumissuunnitelmaa ja -palvelujalöytääkseen työtä, voisivat tarvita niitä parantaakseen valmiuksiaantoimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtioneuvoston maahanmuuttopoliittisessaohjelmassa onkin kiinnitetty huomiota myös näihin maahanmuuttajiinja heidän perheisiinsä todeten tarpeelliseksi täydentääkotouttamisjärjestelmää heidän osaltaan. Samoin painotetaan erityisenhaavoittuvien ryhmien kotouttamista ja vaaditaan riittävien voimavarojenturvaamista kunnille, jotta ne voivat tarjota tukipalveluja hetimaahantulosta lähtien ja riittävän pitkän ajan. 1314.7.3. Turvapaikanhakijat ja pakolaisetVuonna 2006 tehdyistä ulkomaalaislain muutoksista yksi herätti huoltapakolaisten ja lasten parissa työskentelevissä järjestöissä. Siinä säädettiinyksin tulleiden turvapaikanhakijalasten hakemusta tutkivilleviranomaisille oikeus saada lapsen sukulaisia koskevaa tietoa vastaanottokeskustentyöntekijöiltä. Pelättiin, että tämä vaikeuttaisi työskentelyävastaanottokeskuksissa, joiden työntekijöillä ei lähtökohtaisestiole ollut mitään tekemistä turvapaikkahakemusten käsittelyn kanssa,vaan heidän tehtävänään on ollut huolehtia turvapaikanhakijoidenmajoituksesta ja välttämättömistä tarpeista odotusaikana. Ehdotettua169

Syrjintä Suomessa 2006käytäntöä pidettiin myös mahdollisesti yksityisyyden suojaa rikkovana.Myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ilmaisi huolensaehdotuksesta ja vaati Suomen viranomaisia harkitsemaan sitä uudelleen.Hän piti tiedonkulun parantumista sinänsä hyvänä tavoitteena,mutta painotti, että oli tärkeää turvata sekä turvapaikanhakijan ettähenkilökunnan oikeudet ja tutkia, ettei ehdotettu lainsäädäntö ollutristiriidassa perustuslain säädösten (10§) kanssa. 132Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu huomautti myös, ettätilapäisiä oleskelulupia (51§) myönnettäessä olisi aina varmistuttava(verify) siitä, että pykälän soveltaminen ei ole ristiriidassa ulkomaalaislainmuiden säädösten kanssa, joiden perusteella myönnettäisiinjatkuva oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella (88§). Ottaen huomioontilapäisestä oleskeluluvasta koituvat seuraukset mahdollisuuksillesaada työtä, terveys- ja sosiaalipalveluja ja perheenyhdistämispäätöstä,51 pykälää pitäisi tulkita kapeasti eikä laajasti. Ihmisoikeusvaltuutettuhuomauttaa, että 52 pykälässä säädetään, että jatkuva oleskelulupavoidaan myöntää ulkomaalaisille kohtuullisuussyistä terveydentilan,haavoittuvan aseman tai kotimaan olosuhteiden vuoksi. 133Vuonna 2006 eduskunta käsitteli lakiehdotusta, jolla on vaikutustamyös tilapäisen oleskeluluvan saaneiden henkilöiden asemaan, nimittäinkotikuntalain (201/1994) muutosta. Suomessa asuvalle määriteltykotikunta vaikuttaa lukuisiin oikeuksiin, kuten äänioikeuteen kunnallisvaaleissa,sosiaaliturvaan, terveyspalvelujen saamiseen ja muihinkunnallisiin palveluihin, kuten opetukseen. Kotikuntaratkaisun tekeemaistraatti. Hallituksen esityksen mukaan eri maistraatit ja muut lakiasoveltavat viranomaiset ovat tulkinneet sitä eri tavoin, minkä seurauksenaesimerkiksi ulkomaalaiset opiskelijat, jotka oleskelevat Suomessatilapäisellä oleskeluluvalla, ovat joutuneet keskenään eri asemaan eripaikkakunnilla. 134Lakiehdotuksella pyritään siihen, että laista ilmenisi nykyistä täsmällisemmin,missä tilanteissa Suomeen muuttava henkilö voi saadakotikunnan. Aiemmasta poiketen ehdotetaan, että myös tilapäiselläoleskeluluvalla maassa oleskeleva henkilö voisi saada kotikunnan, mi-170

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteellakäli hänellä on vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttavan luvanlisäksi ”tarkoitus olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaenjäädä Suomeen vakinaisesti asumaan” (4 §). Asumisen vakinaisuuttaosoittava seikka olisi muun muassa se, että henkilöllä on ollut tilapäinenasuinpaikka Suomessa vähintään vuoden ajan maahanmuutonjälkeen. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi ulkomaalaislain51 §:n perusteella myönnetyn tilapäisen oleskeluluvan eli niinsanotun B-luvan saaneella voisi olla mahdollisuus saada kotikuntaSuomessa, kuten lakiehdotuksen perusteluissa nimenomaisesti todetaankin.Perusteluissa tunnustetaan se tosiasia, jota pakolaisjärjestötovat koko ajan pitäneet esillä, että vaikka B-luvan saaneiden oleskeluSuomessa on tarkoitettu lyhytaikaiseksi, on käytäntö osoittanut, ettäheidän oleskelunsa on tietyissä tilanteissa muodostunut pitkäaikaiseksi.He ovat kuitenkin jääneet normaalin taloudellisen ja sosiaalisenturvaverkoston ulkopuolelle. 135 Mikäli tätä lakia todella sovelletaanniin, että tilapäisellä oleskeluluvalla maassa oleskeleville tulee mahdolliseksipäästä kotikuntalain piiriin, se merkitsee selvää parannustaB-luvan saaneiden turvapaikanhakijoiden ja muiden tilapäisellä oleskeluluvallaSuomessa pidempään oleskelevien ihmisten asemaan jaoikeuksiin.Muita pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevia julkisen keskustelunaiheita vuoden aikana olivat ulkomaalaisviraston suunnittelematpalautukset Somaliaan, Irakiin ja Afganistaniin sekä aikomus karkottaarikoksia tehneitä nuoria Somaliaan. Vuoden lopulla heräsi keskusteluapakolaiskiintiöstä, joka näytti jäävän ennätyksellisen vajaaksi.Pakolaiskiintiön 750 paikan täyttämisestä oli toisistaan poikkeavia näkemyksiätoisaalta UNHCR:n ja työministeriön, toisaalta sisäministeriönkesken. Erimielisyys saatiin sovittua vasta joulukuun puolivälissä,jolloin Suomen delegaatio pääsi lähtemään valintamatkalle Turkkiin.Sieltä saatiin valittua 123 Iranista, Somaliasta, Afganistanista ja Palestiinastalähtöisin ollutta pakolaista, mutta noin 90 paikkaa jäi täytettäväksivuoden 2007 puolella. 136171

Syrjintä Suomessa 20064.7.4. Syrjintäkokemukset ja asenteetVuonna 2006 julkaistiin maahanmuuttajien kotoutumista pääkaupunkiseudulletarkasteleva seurantatutkimus. Siihen osallistui 457 pääkaupunkiseudullaasuvaa etniseltä taustaltaan venäläistä, virolaista,suomalaista, somalialaista, arabiankielistä, vietnamilaista ja turkkilaistamaahanmuuttajaa, jotka vastasivat postikyselyyn sekä vuonna1997 että 2004. 137Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa maahanmuuttajien syrjintäkokemustenja asenneilmapiirin kehittymistä vuosien varrella.Tutkimukseen osallistuneista maahanmuuttajista 48 prosenttia kertoijoutuneensa Suomessa syrjinnän uhriksi ulkomaalaistaustansa vuoksi.Syrjinnän kokemisessa oli kuitenkin selkeitä eroja maahanmuuttajaryhmienvälillä. Virolaisista vain 32 prosenttia oli kokenut syrjintääulkomaalaistaustansa vuoksi. Venäläisten, suomalaisten, vietnamilaistenja turkkilaisten joukossa oli lähes yhtä paljon syrjintää kokeneitakuin sitä kokemattomia. Eniten syrjintäkokemuksia oli somaleilla (68%) ja arabeilla (72 %). 138Korkeasta syrjintäkokemusten määrästä huolimatta 50 prosenttiasyrjinnän uhriksi joutuneista ilmoitti, että heidän omat syrjintäkokemuksensaolivat vähentyneet viime aikoina. Viidennes heistä oli kuitenkinpäinvastaista mieltä: syrjintäkokemukset olivat heidän omallakohdallaan lisääntyneet. Kaikista maahanmuuttajaryhmistä 41 prosenttiakoki, että vihamielisyys omaa etnistä ryhmään kohtaan oliviime aikoina vähentynyt joko huomattavasti tai hieman. Vajaa viidennesoli kuitenkin sitä mieltä, että vihamielisyys oli lisääntynythieman (12%) tai huomattavasti (5%). Kokemukset vihamielisyydenmuutoksesta kuitenkin erosivat eri maahanmuuttajaryhmien kesken.Somaleista 18 prosenttia oli sitä mieltä, että vihamielisyys somalialaistaustaisiakohtaan oli lisääntynyt huomattavasti. Myös arabeillakokemukset vihamielisyyden lisääntymisestä omaa ryhmää kohtaanhieman tai huomattavasti olivat muihin maahanmuuttajaryhmiin verrattunayleisempiä (34%). 139Suomessa asuvien asenteita maahanmuuttoa kohtaan on vuonna172

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteella2006 tutkittu lähinnä pienimuotoisin kyselyin. Helsingin Sanomatteetti joulukuussa Suomen Gallupilla kyselyn helsinkiläisten, espoolaistenja vantaalaisten näkemyksistä siitä, ”tarvitseeko pääkaupunkiseutulisää maahanmuuttajia ennakoidun työvoimapulan paikkaamiseksi”.Vastanneista (1 002 henkeä) 44 prosenttia vastasi kyllä ja 47 prosenttiaei. Kolmen prosenttiyksikön virhemarginaali huomioon ottaen mielipiteetjakautuivat siis tasan. 140Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa vastaajiltakysyttiin, ovatko he samaa vai eri mieltä väitteestä ”maammeväestön ikääntyminen ja uhkaava vähentyminen edellyttävät ulkomaalaistenSuomeen muuton helpottamista”. Täysin tai jokseenkinsamaa mieltä on 35 prosenttia vastaajista, täysin tai jokseenkin erimieltä taas 42 prosenttia vastaajista. EVA:n kyselyssä sama kysymys ontoistettu kahdeksan vuoden ajan ja väittämän kannatus on noussutjokaisella mittauskerralla. Niinpä voidaan todeta, että yhä useammatpitävät maahanmuuttoa tarpeellisena väestön ikääntymisen vastapainona.141Asenteiden muutos myönteisempään suuntaan näkyy myös SPR:nvuoden 2006 ja 2007 alussa julkaisemassa asennebarometrissa. Vastaajiltakysyttiin muun muassa: ”Miten maamme pitäisi suhtautua ulkomaiseentyövoimaan?” Liberaaleimman vaihtoehdon ”antaa kaikkientulla” -kannattajien määrä nousi vuodessa prosentilla (2007, 8%) Valtaosavalitsi vaihtoehdon ”mikäli työtä löytyy”, vuonna 2007 vastaajista57 prosenttia, 3 prosenttia edellisvuotta enemmän. Vaihtoehdon“määrittää selvät rajat, kuinka paljon ulkomaalaisia saa tulla töihin”valitsi vuonna 2006 vastaajista 30 prosenttia, vuotta myöhemmin enää25 prosenttia vastaajista. 142Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset eivät sijoitu kumpaankaanääripäähän. Joulukuussa 2006 julkaistun Eurobarometrin tulokset voitiivistää toteamalla, että suomalaiset suhtautuvat nihkeästi maahantulonsallimiseen; sen suhteen suomalaiset ovat keskimääräisiä kielteisempiä.Sen sijaan suomalaiset suhtautuvat verraten myönteisestimaahanmuuttajien kanssa käytävään sosiaaliseen vuorovaikutukseen,monikulttuurisuuteen, turvapaikanhakijan oikeuksiin ja maahanmuut-173

Syrjintä Suomessa 2006tajan oikeuteen jäädä maahan. 143 Suomalaisista 54 prosenttia uskoo,että maahanmuuttajilla on paljon annettavaa suomalaisille. 144Toisen tuoreen eurobarometri-kyselyn mukaan 81 prosenttia suomalaisistakatsoo, että erilaisen etnisen taustan omaavat ihmiset rikastuttavatmaan kulttuuria. Tässä suomalaiset ovat yhdessä ruotsalaisten(86%) kanssa positiivisessa ääripäässä, kun toisessa ääripäässä vain32 prosenttia maltalaisista ja 39 prosenttia kyproslaisista on tätämieltä. 145Valtaväestön asenteisiin etnisiä vähemmistöryhmiä kohtaan vaikuttaasuuresti se, miten joukkoviestimet raportoivat vähemmistöasioista.Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevanpuiteyleissopimuksen neuvoa-antava komitea pitää viimeisimmässäSuomea koskevassa lausunnossaan huolestuttavana sitä, ettei vähemmistöasioistaraportointi ole kehittynyt myönteiseen suuntaan kaikissasuomalaisissa joukkoviestimissä. Komitean mielestä useat niistä raportoivatedelleen vähemmistöistä tavalla, joka saattaa heikentää valtaväestönja vähemmistöjen keskinäistä kunnioitusta. 146Komitea esittää myös huolestuneisuutensa siitä, että internetiäja useita valvottuja keskustelupalstoja käytetään säännöllisesti sekäkielteisten stereotypioiden levittämiseen tietyistä vähemmistöistä ettärasistisen materiaalin levittämiseen. Ongelmia esiintyy erityisesti kirjoitettaessamaahanmuuttajavähemmistöistä, mutta ne ulottuvat myösperinteisiin etnisiin vähemmistöryhmiin. Komitea kunnioittaa internetinarvoa avoimena keskustelu- ja väittelyfoorumina, mutta onhuolestunut siitä, ettei suomalainen yhteiskunta ole täysimittaisestisitoutunut rohkaisemaan suvaitsevaisuuden henkeä ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Komitea suosittaakin, että joukkoviestimien itsesääntelyelimiäolisi kehotettava viemään eteenpäin aloitteita, joidentarkoituksena on lopettaa halventavien ilmaisujen käyttö ja vähemmistöjäkoskeviin kielteisiin stereotypioihin perustuva raportointi. Lisäksipitäisi levittää hyviä käytäntöjä internetoperaattorien keskuuteen jatarvittaessa ottaa käyttöön uusia oikeudellisia välineitä rasistisen kirjoitteluntorjumiseksi internetissä. Samalla on kuitenkin kunnioitettavatäysimittaisesti sananvapautta.174

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteella1 Eriksen, Thomas Hylland (1993). Ethnicity & Nationalism. London: Pluto Press, ss. 12 - 18; Barth, Fredrik(1969): Ethnic Groups and Boundaries.Bergen-Oslo: Universitetsforlaget, ss. 15 - 16; Lepola, Outi (2000).Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, s. 21, 331.2 Henkilötietolaki (532/1999). Lain 12 §:ssä on lueteltu poikkeukset arkaluonteisten tietojen käsittelykiellosta. Poikkeuksetovat mahdollisia rekisteröidyn omalla suostumuksella tai tietosuojalautakunnan luvalla sekä elintärkeänedun suojaamiseksi, oikeusvaateen laatimiseksi tai ratkaisemiseksi sekä historiallista tai tieteellistä tutkimusta taikkatilastointia varten.3 Makkonen, Timo (2000). Rasismi Suomessa 2000. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.4 Rastas, Anna (2005). ”Rasismi.” Teoksessa Huttunen, Laura, Löytty, Olli ja Rastas, Anna (toim.) Suomalainenvieraskirja: Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino.5 Yhdenvertaisuuslain noudattamista työsuhteessa, julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa sekä työharjoittelussaja muussa vastaavassa toiminnassa valvovat työsuojeluviranomaiset (11§). Heidän toimintaansa esitellään tämänkirjan luvussa 4.3.6 Vähemmistövaltuutetulta saadut alustavat toimintatiedot vuodelta 2006. Sähköpostiviesti Rainer Hiltuselta22.3.2007.7 Vähemmistöasiain neuvottelukunnan pöytäkirjat 15.3.2006 ja 14.11.2006.8 www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/02_organisaatio/05_muut/syrjintalautakunta/index.jsp.9 Sama.10 Syrjintälautakunta (2007). Katsaus syrjintälautakunnan toimintaan vuosina 2004 - 2006, s.7. Helsinki.11 Koulutoimeen ja vakuutusalaan liittyvät tapaukset esitellään seuraavissa alaluvuissa.12 Syrjintälautakunnan päätös 1366/66/2005. http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/02_organisaatio/05_muut/syrjintalautakunta/paatokset2006/index.jsp.13 Syrjintälautakunta 1528/66/2005.14 Syrjintälautakunta 2392/66/2005.15 www.oikeusasiamies.fi; Oikeusasiamiehen toiminnasta 2006 saadut tiedot, sähköposti 26.3.2007.16 Sama.17 Office of the Commissioner for Human Rights (2006): Follow-up Report on Finland (2001- 2005). CommDH(2006)9, Strasbourg 29 March 2006. https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=984045&BackColorInternet=99B5AD&BackColorIntranet=FABF45&BackColorLogged=FFC67918 Office of the Commissioner for Human Rights (2006): Follow-up Report on Finland (2001-2005).CommDH(2006)9, Strasbourg 29 March 2006. https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=984045&BackColorInternet=99B5AD&BackColorIntranet=FABF45&BackColorLogged=FFC67919 Advisory Committee on the Framework Convention for the Protection of National Minorities (2006). SecondOpinion on Finland, adopted on 2 March 2006. Euroopan neuvosto, ACFC/OP/II(2006)003, s. 7.http://www.ihmisoikeusliitto.fi/suosituskansio/FCNM%20AC%202006.pdf20 Euroopan neuvoston ministerikomitea (2007). Resolution ResCMN (2007) 1 on the implementation of theFramework Convention for the Protection of national Minorities by Finland.21 Advisory Committee on the Framework Convention for the Protection of National Minorities (2006). SecondOpinion on Finland, adopted on 2 March 2006. Euroopan neuvosto, ACFC/OP/II(2006)003, s. 8.22 Advisory Committee on the Framework Convention for the Protection of National Minorities (2006). SecondOpinion on Finland, adopted on 2 March 2006. Euroopan neuvosto, ACFC/OP/II(2006)003, s. 9.23 Suomen kolmas raportti alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta(2006). ss. 3 - 4 Ulkoasiainministeriö, oikeudellinen osasto. www.ihmisoikeusliitto.fi/suosituskansio/ECRML%20suomen%20raportti%202006.pdf24 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), s.19. Työhallinnon julkaisu 371. Helsinki: Työministeriö.25 Tätä koskeva hanke onkin käynnistetty oikeusministeriössä. www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=12573175

Syrjintä Suomessa 200626 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), s.19. Työhallinnon julkaisu 371. Helsinki: Työministeriö.27 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), ss. 17 - 19. Työhallinnon julkaisu 371. Helsinki: Työministeriö.28 www.mol.fi/etno29 Foorumin raportti. www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/04_yhdenvert/ETNO/raportti13924.pdf30 www.mol.fi/mol/fi/04_maahanmuutto/04_etniset_suhteet/02_etno11260/03_toimintakausi_2005-2008/index.jsp31 Etnisten suhteiden neuvottelukunnan ja alueellisten neuvottelukuntien rasismin vastainen työ. Rasismin vastainentyö -työryhmän esitys, s. 4, 7. http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/04_yhdenvert/ETNO/Rasismi-tr_esitys.pdf32 Suomen venäjänkielisen väestönosan kysymyksiä 2002. Etnisten suhteiden neuvottelukunnan asettaman työryhmänraportti. www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/04_yhdenvert/ETNO/venajankieliset.pdf.33 Office of the Commissioner for Human Rights (2006) Follow-up report on Finland (2001-2005)CommDH(2006)9, ss. 9 - 10.34 Kokousten pöytäkirjat löytyvät RONKin kotisivuilta www.romani.fi.35 Romaniasian neuvottelukuntaa koskeva osuus perustuu RONK:n pääsihteerin Anne-Mari Mäen lähettämiintietoihin. Sähköposti 16.4.2007.36 www.samediggi.fi, tiedote 1.3.2006. Ks. Oikeusministeriö (2007). Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi.Lausuntotiivistelmä. Helsinki: Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2007:6.37 Ks. hallituksen esitys HE 306/1990 vp, ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 26/1990 vp.38 Pääministeri Matti Vanhasen vastaus kansanedustaja Simo Rundgrenin kirjalliseen kysymykseen (KK 228/2006vp) huhtikuussa 2006.39 Saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2006. Ks. tarkemmin: Permanent mission of Finland to the United NationsNew York. New York 6 April 2006. Aide-Memoire on the Canditature of Finland to the United Nations HumanRights Council.40 Saamelaiskäräjien kertomus 2006. Saamelaiskäräjien edustajan Heikki J. Hyvärisen sähköpostiviesti30.4.2007.41 Ihmisoikeusliiton lausunto oikeusministeriölle Pohjoismaista saamelaissopimusta koskevasta luonnoksesta. http://www.ihmisoikeusliitto.fi/toiminta/lausunto/IOL%20lausunto%20saamelaissopimus.pdf. Ihmisoikeusliiton lausuntoulkoasiainministeriölle 30.1.2007: Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus,Suomen viidennen määräaikaisraportin kuuleminen; TSS-komitean esittämät lisäkysymykset.42 Perustuslakivaliokunnan mietinnöt PeVL 3/1990 vp, PeVL 8/1993 vp, PeVL 30/1993 vp .43 Scheinin, Martin (2006). Ihmisen ja kansan oikeudet. Kohti Pohjoismaista saamelaissopimusta, s. 39. Lakimies1/2006. Saamelaiskäräjien edustajan Heikki J. Hyvärisen sähköpostiviesti 30.4.2007.44 Ks. Saamelaiskäräjien kertomus 2006, Laki saamelaiskäräjistä 7 §. Saamelaiskäräjien edustajan Heikki J.Hyvärisen sähköpostiviesti 30.4.2007.45 Tella, Riikka (2005) Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen, s. 42. Vähemmistövaltuutetun julkaisusarja1. Helsinki: Vähemmistövaltuutettu.46 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), Työhallinnon julkaisu 371, s. 19.47 Tella, Riikka (2005). Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen, ss.1 - 2, 8, 29 - 30. Vähemmistövaltuutetunjulkaisusarja 1. Helsinki: Vähemmistövaltuutettu.48 Tella, Riikka (2005). Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen, ss. 4 - 5, 8 - 9. Vähemmistövaltuutetunjulkaisusarja 1. Helsinki: Vähemmistövaltuutettu.49 Tella, Riikka (2005). Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen, ss. 9 - 10. Vähemmistövaltuutetunjulkaisusarja 1. Helsinki: Vähemmistövaltuutettu.50 Tella, Riikka (2005). Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen, ss. 23 - 32. Vähemmistövaltuutetunjulkaisusarja 1. Helsinki: Vähemmistövaltuutettu.176

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteella51 Syrjinnän seuranta Suomessa (2007). Työhallinnon julkaisu 374, ss. 17 - 19.52 Tietokanta ja julkaisut löytyvät EUMC:n nettisosoitteesta http://eumc.europa.eu/eumc/index.php .53 Ellonen, Noora (2006). Poliisin tietoon tullut rasistinen rikollisuus Suomessa 2005. Espoo. Poliisiammattikorkeakouluntiedotteita 53.54 Kts. esim. Jasinskaja-Lahti, I., Liebkind, K. & Vesala, T. (2002). Rasismi ja syrjintä Suomessa – maahanmuuttajienkokemuksia. Helsinki: Gaudeamus; ja Pohjanpää, K., Paananen, S.& Nieminen, M. (2003). Maahanmuuttajienelinolot – venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002. Tilastokeskus, Elinolot2003:155 Neuvoa-antavan komitean Suomea koskeva raportti löytyy osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=67435 (28.3.2007).56 Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus 2005 (2006). Helsinki: Edita.57 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Työhallinnon julkaisu 372:200658 Vetoomus löytyy osoitteesta http://www.faror.com/faro/rus/index.php?newlang=finnish (29.3.2007)59 Lahden käräjäoikeus 06/561. Etelä-Suomen Sanomat 21.4.2006.60 Lahden käräjäoikeus 06/202. Helsingin Sanomat 7.9.2005, Helsingin Sanomat 25.1.2006.61 Tiedot saatu FARO ry:n toiminnanjohtaja Anna Leskiseltä.62 HE 44/2002.63 EUMC (2006). The Annual Report on the Situation regarding Racism and Xenophobia in the Member States ofthe EU. http://eumc.europa.eu/eumc/material/pub/ar06/AR06-P2-EN.pdf (31.1.2007).64 Neuvoa-antavan komitean Suomea koskeva raportti löytyy osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=67435 (28.3.2007).65 Fagerholm, Peter (2006). Rasistinen Rikollisuus. Selvitys rasististen rikosten etenemisestä oikeusjärjestelmässä.66 Sama.67 Syrjintätapauksia koskevat tiedot saatu Rainer Hiltuselta 26.9.2006.68 Syrjintälautakunta 273/66/2004.69 Neuvoa-antavan komitean Suomea koskeva raportti löytyy osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=67435 (28.3.2007).70 Ihmisoikeusvaltuutetun Suomea koskeva seuranta raportti löytyy osoitteesta https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=984045&BackColorInternet=99B5AD&BackColorIntranet=FABF45&BackColorLogged=FFC679(28.3.2007).71 Opetushallitus (2004). Romanilasten perusopetuksen tila. Selvitys lukuvuodelta 2001 - 2002. Helsinki: EditaPrima Oy.72 Rovaniemen käräjäoikeus 06/423.73 Selvitykset löytyvät osoitteesta http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,526,7008,52893 (29.3.2007).74 Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko eduskunnalle. Opetusministeriön julkaisuja 2006:24.75 Helsingin Sanomat 10.8.2006. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n lehdistötiedote http://www.oaj.fi/Resource.phx/sivut/sivut-oaj/tiedotteet-ja-julkaisut/lehdistotiedote13.htx (30.3.2007).76 Helsingin Sanomat 19.11.2006.77 Lisätietoa Turun Yliopiston sivuilta osoitteesta http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/13b4d5098b4cedcfc225721a003da4d9?OpenDocument(28.3.2007)78 Vuonna 2006 ei julkaistu yhtään uhritutkimusta, joka tarjoaisi uutta, ajankohtaista tietoa maahanmuuttajiensyrjintäkokemuksista Suomen työmarkkinoilla.79 http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/08_maahanmuuttotilastot/wulktyoll.pdf (28.3.2007)80 Neuvoa-antavan komitean Suomea koskeva raportti löytyy osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=67435 (28.3.2007).81 Maahanmuuttajayrittäjyys Suomessa. Nykytilanne ja toimenpide-ehdotuksia. Kauppa- ja teollisuusministeriönjulkaisuja 6/2007.177

Syrjintä Suomessa 200682 Uudenmaan liitto (2006). Yritysten työvoiman tarve pääkaupunkiseudulla 2006. Uudenmaan liiton julkaisujaC 54 – 2006.83 Helsingin Sanomat 4.1.2007.84 Katsaus syrjintälautakunnan toimintaan vuosina 2004–2006. www.mol.fi85 Tiedot saatu työsuojelupiireiltä.86 Tiedot saatu työsuojeluhallinnon valvontatietojärjestelmästä 20.4.2007.87 Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus 2005. Helsinki. Edita.88 Tilastokeskus, Tilastotietokannat. www.tilastokeskus.fi/tup/tilastotietokannat/index.html (4.4.2007).89 Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2006 löytyy osoitteesta http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Muutjulkaisut/Valtioneuvostonkertomuskielilainsaadannonsoveltamisesta2006 (4.4.2007).90 Suomen kolmas raportti alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjantäytäntöönpanosta löytyy osoitteesta http://www.coe.int/t/e/legal_affairs/local_and_regional_democracy/regional_or_minority_languages/2_monitoring/2.2_States_Reports/Finland_report3_FIN.pdf91 Muistio löytyy osoitteesta http://www.samediggi.fi/lausunnot/Asiantuntijakomitea_Inarissa_151106.pdf92 Ihmisoikeusvaltuutetun Suomea koskeva seuranta raportti löytyy osoitteesta https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=984045&BackColorInternet=99B5AD&BackColorIntranet=FABF45&BackColorLogged=FFC679(28.3.2007).93 Neuvoa-antavan komitean Suomea koskeva raportti löytyy osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=67435 (28.3.2007).94 Tilastokeskus (2006). Väestörakenne ja väestönmuutokset kunnittain 2005. Helsinki: Tilastokeskus.95 Sakaranaho, Tuula (2006). Religious freedom, multiculturalism, islam. Cross-reading Finland and Ireland.Leiden: Brill.96 European Commission (2007). Discrimination in the European Union. http://www.seis.fi/mp/db/file_library/x/IMG/31531/file/euro_baro_summary_en.pdf (12.2.2007).97 Suomen Punainen Risti (2006). SPR-barometri 2006. Saatavissa Suomen Punaisen Ristin pakolaistiimistä.98 Sakaranaho, Tuula (2006). Religious freedom, multiculturalism, islam. Cross-reading Finland and Ireland.Leiden: Brill.99 Patentti- ja rekisterihallitus, http://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/tietopalvelut/sahkoiset_palvelut/yhdistysnetti.html (8.3.2007).100 Monitori, 1/2007.101 European Commission (2007). Discrimination in the European Union. http://www.seis.fi/mp/db/file_library/x/IMG/31531/file/euro_baro_summary_en.pdf (12.2.2007).102 Moisio, Elina ja Martikainen, Tuomas (2006). Kykyjen mosaiikki? Suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiämoninaisuudesta työelämässä vuonna 2020. Väestöliitto: Väestöntutkimuslaitos.103 Ilta-Sanomat, 29.3.2006.104 Opetushallituksen muistio, http://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf (12.2.2007).105 Sakaranaho, Tuula (2006). Religious freedom, multiculturalism, islam. Cross-reading Finland and Ireland.Leiden: Brill ja Tilastokeskus (2006). Väestörakenne ja väestönmuutokset kunnittain 2005. Helsinki: Tilastokeskus.106 Opetushallituksen muistio, http://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf (12.2.2007).107 Helsingin Sanomat, 20.10.2005.108 Tieto saatu sähköpostitse yliopistolehtori Tuula Sakaranaholta 1.3.2007.109 Sakaranaho, Tuula (2006). Religious freedom, multiculturalism, islam. Cross-reading Finland and Ireland.Leiden: Brill.110 Sama.111 Opetushallituksen muistio, http://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf (12.2.2007).Opettaja, 20–21/2006.178

4. Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielen tai kansalaisuuden perusteella112 Opettaja, 20–21/2006.113 Helsingin Sanomat, 1.2.2006 ja 28.3.2006, Hufvudstadsbladet, 16.2.2006.114 Helsingin Sanomat, 2.6.2006.115 Helsingin Sanomat, 11.7.2006, 20.7.2006, 21.7.2006 ja 2.2.2007.116 Helsingin Sanomat, 9.1.2007.117 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuden turvaamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakienmuuttamisesta, HE 44/2003.118 Myönnettyjen turvapaikkojen ja oleskelulupien määrää ei voi suoraan verrata samana vuonna saapuneidenhakijoiden määrään, sillä osa päätöksistä koskee aiemmin tulleita.119 477 henkeä 2005 kiintiössä, 70 henkeä 2006 kiintiössä.120 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi ulkomaalaislain ja opintotukilain 1 §:n muuttamisesta (94/2006).121 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 198/2006), Laki ulkomaalaislainmuuttamisesta 380/2006, voimaan 1.7.2006.122 Syrjintälautakunnan päätös 1920/66/2005.123 Syrjintälautakunnan päätös 1920/66/2005.124 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), s. 2. Työhallinnon julkaisu 371.125 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), s. 3. Työhallinnon julkaisu 371.126 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), s. 17. Työhallinnon julkaisu 371.127 Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999)128 Työministeriön ohje maahanmuuttajien kotouttamisesta, kotoutumissuunnitelmasta ja kotoutumistuesta(20.4.2006 O/10/2006 TM).130 Työministeriön ohje maahanmuuttajien kotouttamisesta, kotoutumissuunnitelmasta ja kotoutumistuesta(20.4.2006 O/10/2006 TM), ss. 4 - 5, 12 - 13.131 Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006), ss. 20 - 25. Työhallinnon julkaisu 371.132 Laki ulkomaalaislain muutoksesta 1158/2006; Office of the Commissioner for Human Rights (2006) Follow-upreport on Finland (2001 - 2005) CommDH(2006)9, s. 13; Helsingin Sanomat 13.4.2006.133 Office of the Commissioner for Human Rights (2006) Follow-up report on Finland (2001 - 2005)CommDH(2006)9, s. 13.134 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kotikuntalain 4 §:n muuttamisesta (206/2006). Lakiehdotus hyväksyttiinaiemman eduskunnan aikana (EV 313/2006) ja se tulee voimaan vuonna 2007.135 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kotikuntalain 4 §:n muuttamisesta (206/2006).136 Helsingin Sanomat 22.12.2006, 23.12.2006.137 Perhoniemi, Riku & Jasinskaja-Lahti, Inga (2006). Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla.Seurantatutkimus vuosilta 1997 - 2004, s. 97. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.138 Perhoniemi, Riku & Jasinskaja-Lahti, Inga (2006). Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla.Seurantatutkimus vuosilta 1997 - 2004, ss. 58 - 60. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.139 Sama.140 Teppo Moisio (2007). “Enemmistö ei pidä maahanmuuttoa ratkaisuna työvoimapulaan”. Helsingin Sanomat4.1.2007.141 Haavisto, Ilkka, Pentti Kiljunen, Martti Nyberg (2007). Satavuotias kuntotestissä. EVAn kansallinen arvo- jaasennetutkimus 2007, ss. 96 - 97. Helsinki: Taloustieto Oy. Tutkimus tehtiin kirjallisena postikyselynä vuosien 2006ja 2007 vaihteessa ja siihen vastasi 1923 henkilöä (42.7 prosenttia otoksesta).142 Punainen Risti (2006). SPR-barometri; Punainen Risti (2007): Rasismibarometri. Molemmat tutkimukset teki TNSGallup Oy puhelinhaastatteluina, joihin vastasi 1000 henkeä ympäri Suomea.143 Ismo Söderling (2007). “Suomalaiset eivät ole EU:n ulkomaalaisvastaisimpia”. Helsingin Sanomat, 31.1.2007.144 Eurobarometri 66. Kansalaismielipide Euroopan unionissa, Syksy 2006. Kansallinen raportti, Suomi, s. 49.Bryssel: Euroopan komissio. http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb66/eb66_fi_nat.pdf179

Syrjintä Suomessa 2006145 Discrimination in the European Union. Summary. Special Eurobarometer 263. (2007), s. 8. Bryssel: EuropeanCommission. http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_263_sum_en.pdf146 Neuvoa-antavan komitean Suomea koskeva raportti löytyy osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=67435 (28.3.2007).180

Jyrki Jyrkämä & Pirjo Nikander5. Ikä syrjintä , ageismi5.1. JohdantoJulkisessa keskustelussa ikäsyrjintä on ilmiönä useimmin liitetty työelämäänja siellä ennen kaikkea ikääntyviin työntekijöihin. 1 Ilmiönäja käytäntönä se on kuitenkin paljon tätä laajempi. Ikäsyrjintä voikohdistua niin lapsiin, nuoriin kuin vanhoihinkin, ja sitä voi esiintyämyös muilla elämänalueilla kuin työelämässä. Erityisen ongelmalliseksikysymys ikäsyrjinnästä ja sen esiintymismuodoista on nousemassavanhustenhuollon alueella suomalaisen yhteiskunnan ikääntyessä jahoitoa tarvitsevien ikäihmisten määrän jatkuvasti kasvaessa. Onkinnähtävissä, että ikäsyrjintä ja ikään liittyvät eettiset kysymykset ovatyhä merkittävämpi teema yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.2 Tämä on myös välttämätöntä, koska ikääntyvässä Suomessaon päämääräksi asetettu hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Tavoitteenaon siis yhteiskunta, jossa eri-ikäisten ihmisten on hyvä elääja jossa tavoitellaan kaikkien osallistumista, elämisen esteettömyyttä,suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. 3Tarkastelemme tässä luvussa ikäsyrjintää ja sen erilaisia ilmenemismuotoja.Lähdemme liikkeelle itse käsitteestä sekä iästä ja ikääntyvästäyhteiskunnasta. Tarkastelemme ikäsyrjintää myös lainsäädännönja ihmisoikeuksien näkökulmista. Tämän jälkeen käymme lävitse ikäsyrjintääeri elämänalueilla, työelämästä aina eri kulttuurituotteisiin.Tavoitteenamme on esitellä ikäsyrjintää eli ageismia koskevaa, toistaiseksisuhteellisen vähäistä tutkimusta, sekä käydä keskustelua siitä,millaisin keinoin ikäsyrjintään on mahdollista puuttua. Artikkelin lopussapohditaan erityisen ikäetiikan ja ikäpolitiikan tarvetta.181

Syrjintä Suomessa 20065.2. Ikä syrjintä kä sitteenäIkäsyrjintä, ageismi, on Robert N. Butlerin, tuolloisen Yhdysvaltojenkansallisen ikäinstituutin johtajan, vuonna 1969 4 julkituoma käsite.Nyt – miltei 40 vuotta myöhemmin – käsite on yhä ajankohtainen. Ikäsyrjivätkäytännöt sekä kieleen ja käsitteisiin, kulttuurisiin kuvastoihin,ihmisten arkikokemuksiin ja kohtaamisiin eri tavoin nivoutuvat ikäsyrjivätmerkitykset ovat osa kaikkien ikääntyvien yhteiskuntien arkea.Ilmiönä iän perusteella tapahtuva syrjintä ei ole uusi. Stereotyyppisistävanhuuskäsityksistä käytiin keskustelua jo esimerkiksi antiikinRoomassa. 5 Leo Simmonsin klassisen tutkimuksen perusteella tiedetäänolleen yhteiskuntia, joissa on vallinnut jonkinasteinen gerontofilia,vanhojen arvostus ja kunnioitus. Esimerkkejä löytyy myös yhteiskunnista,joiden osalta voidaan puhua gerontofobiasta, vanhuuteenja vanhoihin ihmisiin suuntautuneesta vieroksunnasta ja syrjinnästä. 6Ikäsyrjinnän uudemmastakin historiasta löytyy selvityksiä. 7 Myös Suomessaon keskusteltu vanhuuteen asennoitumisesta ja vanhojen ihmistenkohtelusta jo ennen kuin ikäsyrjintäkäsite on tullut julkiseen keskusteluun.8Rasismin ja seksismin tapaan ikäsyrjintä on ryhmää kohtaan iän perusteellasuunnattua ennakkoluuloisuutta ja syrjintää. Butlerin 9 alkuperäisenmääritelmän mukaan ageismilla tarkoitetaan järjestelmällistästereotypifioinnin ja alistamisen prosessia, joka kohdistuu vanhoihinihmisiin heidän ikänsä takia. Ikää käytetään perusteena samallatavalla kuin ihonväriä tai sukupuolta. Rasismista ja seksismistä ikäsyrjintäpoikkeaa kuitenkin kahdella olennaisella tavalla. Ensiksikin kukatahansa saattaa joutua sen kohteeksi. Syyksi riittää, että elää tarpeeksipitkään. Toiseksi, vaikka me kaikki olemme mahdollisia ageisminkohteita, tunnemme tämän käsitteen kenties muita syrjintämuotojahuonommin. Jokapäiväinen ageismi ei selkeästi koostu yksittäisistä,tunnistettavista tapahtumista vaan pikemminkin monimutkaisistakasautuvista käytännöistä. Ikäsyrjivä kulttuuri koostuu mielikuvista jaasenteista, käytännöllis-materiaalisista, rakenteellisista ja sosiaalisistaelementeistä. Syrjivät teot, käytännöt ja käsitteet myös siivilöityvät182

5. Ikäsyrjintä , ageismihuomaamatta osaksi arkea: jokapäiväinen ikäsyrjintä on muodoiltaanhienosyistä ja moninaista.Syntynsä jälkeen ageismin määritelmä on jatkuvasti tarkentunut.Butlerin kapean määritelmän rinnalle on tullut laveampi määritelmä,jonka mukaan ageismi voi kohdistua kaikenikäisiin, ja se voi olla vaikutuksiltaanpaitsi alistavaa myös yksilöä suosivaa. 10 Laaja ikäsyrjinnänmääritelmä rajaa samalla ulos joskus käytössä näkyvät termit ”ikärasismi”ja ”ikäsorto”, koska ne ovat liian epätäsmällisiä. Vain hiemankömpelö anglismi, ageismi, tavoittaa riittävän tarkasti käsitteen ja ilmiönkaikki vivahteet ja merkitykset.Butlerin mukaan ikäsyrjintä voitiin käsitteenä jakaa edelleen 1)vanhenemista ja ikääntyneitä koskeviin ennakkoluuloisiin asenteisiin2) ikääntyneisiin kohdistuviin syrjiviin käytäntöihin ja toimintamalleihinja 3) institutionaalisiin käytäntöihin, jotka alentavat ikääntyvienelämäntyytyväisyyttä. Myöhemmin Mary Kite ja Howard Gilesovat ageististen asenteiden taustatekijöitä tarkastellessaan kehittäneetageismin kolmiosaista mallia. Heidän mukaansa asenteiden taustallaon kolme komponenttia: affektiivinen, kognitiivinen ja käyttäytymiseenliittyvä komponentti. 11 Affektiivinen liittyy tunteisiin, joita ikääntyneitäihmisiä kohtaan tunnetaan. Kognitiivinen osa tarkoittaa uskomuksiaja stereotypioita, joita ikääntyneisiin liitetään. Käyttäytymisessäon puolestaan kyse siitä, miten ikääntyneitä kohdellaan. Osatekijätvoivat olla sisällöltään paitsi kielteisiä ja myönteisiä myös keskenäänristiriitaisia.Jo Butler esitti, että ageismiin liittyy myös vahva institutionaalinenulottuvuus. Instituutio voi toimia tiukkojen kronologiseen ikään liittyvienikämääreiden ohjaamana. Instituution toimintakäytännöt voivatolla yksittäistä ikäryhmää tai erityisesti ikääntyneitä syrjiviä tai suosivia.Institutionaalista ageismia – säädöksiin, toimintakäytäntöihin,toimintaa ohjaaviin käsityksiin ja itsestään selvänä pidettyyn toimintakulttuuriinsisältyvää ageismia – voikin pitää yhtenä ikäsyrjinnänkolmesta keskeisestä muodosta, kulttuurisen ja yksilöllisen ikäsyrjinnänohella. 12 Institutionaalinen syrjintä voidaan nähdä monissa yhteyksissämyös rakenteellisena syrjintänä.183

Syrjintä Suomessa 20065.3. Iä n ulottuvuudetIkä on ilmiö, joka liittyy jokaiseen. Etniseen taustaan tai sukupuoleenverrattuna se määrittää ihmistä hieman toisenlaisen dynamiikan kautta.Ikä on numeerinen määre, joka ajan kulussa vääjäämättä muuttuu.Ikään liittyy myös jatkuva vertailu: olemme aina jossakin suhteessanuoria, jossakin vanhoja. ”Jokainen on jollekin nuori tai vanha”, kutenranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu toteaa. 13 Iän suhteellisuus,kontekstuaalisuus, tekee sen myös syrjintäperusteena moniaineksiseksi.Voimme yhtäällä olla sopivan tai oikean ikäisiä, mutta toisaalla samaanaikaan liian nuoria tai liian vanhoja.Tilannetta monimutkaistavat myös monet iät. Ikääntymistutkimuksenalueella nähdään ihmisen ”perusikä”, kronologinen ikä, vain yhtenämonista ikämääreistä. 14 Kronologisen, vuosina mitatun iän ohellaihminen kantaa mukanaan sosiaalista ikää, joka määrittyy sosiaalistenroolien kautta. Biologinen ja psyykkinen ikämme puolestaan muuttuvatja muokkautuvat ihmisen ensin kasvaessa ja kehittyessä, sitten vanhetessaja mahdollisesti kunnon heiketessä. Toimintakykyyn kokonaisuudessaanviitataan useinkin puhumalla funktionaalisesta, toiminnallisestatai ”toimintakykyiästä”. Ikämääreisiin kuuluvat myös kokemuksellisuudenalueelle sijoittuvat iät: ikätutkimus puhuu kokemuksellisesta,subjektiivisesta iästä sekä persoonallisesta, ihmisen elämäntavoitteidenetenemiseen ja niiden arviointiin liittyvästä iästä. 15 Onmyös mahdollista puhua ruumiillisesta, institutionaalisesta, juridisesta,rituaalisesta ja symbolisesta iästä 16 .Ihmisen elämänkulun ja ikäsyrjinnänkin kannalta olennaista onnäiden monien ikien keskinäisdynamiikka. Ihminen voi kronologiseltaiältään olla vanha mutta samaan aikaan funktionaaliselta iältäänhyvinkin nuori verrattuna samanikäisiin kanssaveljiinsä tai -sisariinsa.Samalla tapaa ihminen voi ikävuosistaan riippumatta olla sosiaaliseltaiältään hyvinkin nuori – esimerkiksi aviopuolisona, vanhempanatai vaikkapa yliopisto-opiskelijana. Nyky-yhteiskunnan kehityssuuntiinkuuluukin ihmisen ikien aiempaa väljempi kietoutuminen toisiinsa. 17Voimme olla ikämääreiltämme yhtä aikaa monenikäisiä. Tämäkin on184

5. Ikäsyrjintä , ageismiylläpitämässä ja luomassa mahdollisuuksia ikäsyrjinnälle, jos ratkaisevanapidetään vain kronologista ikää ja jätetään muut iät huomiotta.Ikääntymistutkimuksen keskeisiä käsitteitä on myös ikäjärjestys.Ikä toimii yhtenä yhteiskunnan, sen eri osajärjestelmien ja instituutioidenkeskeisistä rakennepiirteistä. 18 Esimerkiksi koulutusinstituutioonjärjestelmänä liittyy runsaasti erilaisia, tässä tapauksessa erityisestikronologisia ikämääreitä ja ikäluokituksia, joiden mukaan ihmisetsijoitetaan ja sijoittuvat eri asemiin. Kaikissa instituutioissa ikämääreeteivät kuitenkaan ole samalla tavalla näkyviä ja eksplisiittisiä. Ne ovatusein piiloisia, ja huomaamattamme ne säätelevät muun muassa eriikäistenoikeuksia ja velvollisuuksia erilaisissa tilanteissa.Yhteiskuntatasolla perustavimpia ikäjärjestyksiä on ikävaiheistuminen.Ikämme perusteella meidät voidaan luokitella kuuluviksi lapsiin,nuoriin, aikuisiin tai vanhuksiin. 19 Eri ikävaiheisiin liittyy erilaisiaoikeuksia ja velvollisuuksia. Osa näistä on virallisesti säädeltyjä oikeusnormeja,osa kulttuurisesti muokkautuneita tapoja ja perinteitä taitilannesidonnaisia määrityksiä, jotka usein näyttäytyvät ”luonnollisina”itsestäänselvyyksinä. 20 Ikävaiheisiin liitetään myös odotuksia jakäsityksiä, jotka vaikuttavat siihen, millaisina niihin luokiteltavat ihmisetnähdään ja tulkitaan eri tilanteissa ja yhteyksissä. Olennaista ontällöin kysymys siitä, kohdistuuko eri ikävaiheisiin ajattelutapoja jatoimia, jotka antavat perusteita syrjinnälle.Ikäsyrjinnän näkökulmasta ikävaiheet tulevat ongelmallisiksi myös,koska ne ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti muuttuvia. Ketkäkulloinkin ovat lapsia, milloin lapsuus loppuu ja nuoruus alkaa? Entämilloin ihminen tulee aikuiseksi, saa aikuisen oikeudet, ja loppuukoaikuisuus jossain vaiheessa? Milloin vanhuus alkaa, ja mitä se merkitseeerilaisten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta? Miksiesimerkiksi asuminen vanhainkodissa monessa tapauksessa kaventaaihmisen oikeuksia verrattuna vaikkapa asumiseen omassa kodissaan?Ongelmana kenties onkin se, että käsityksemme ja mielikuvamme eriikävaiheista ja vanhuudesta muuttuvat viiveellä ja vääjäämättä väestönikärakenteessa tapahtuvan demografisen muutoksen jäljessä. 21185

Syrjintä Suomessa 20065.4. Ikä syrjintä , lains äädäntö ja ihmisoikeudet5.4.1. Ikäsyrjintä ja lainsäädäntöSuhteessa ikäsyrjintään Suomen lainsäädäntö on perustuslain tasollaehdoton. Sen toisen luvun kuudennen pykälän mukaan ihmiset ovatyhdenvertaisia lain edessä, siis ikään katsomatta. Tämän lisäksi ikämainitaan suoraan vain säädettäessä vaali- ja osallistumisoikeuksista.Lain mukaan jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoistavuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa sekä kunnallisissavaaleissa ja kansanäänestyksissä.Perustuslaki nostaa iän ohella esille myös ikävaiheet. Yhdenvertaisuuspykälässäviitataan suoraan lapsiin ja lapsuuteen, kun erityisestimäärätään, että ”lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä,ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystäänvastaavasti.” 22 Kiinnostavaa pykälässä on se, ettei kehitystä määritelläviittaamalla kronologiseen ikään, antamalla kaikkia lapsia koskevaaikämäärettä, vaan muotoilu tekee mahdolliseksi lapsen yksilöllisenkohtelun. Huomion arvoista on, että tässä voitaisiin puhua myös vanhoista,toimintakyvyltään heikentyneistä ja edelleen heikentyvistä ihmisistä,ja siitä, että myös heidän pitäisi saada vaikuttaa itseään koskeviinasioihin toimintakykyään ja ymmärrystään vastaavasti.Perustuslain määrittelemät ja luettelemat perusoikeudet kuuluvatkaikille iästä riippumatta. Vanhuus mainitaan erityisesti puhuttaessaoikeudesta sosiaaliturvaan korostaen samalla vahvemmin lasten oikeuksia.23 Yhdenvertaisuuden määrittely jatkuu uudemmassa, vuodelta2004 peräisin olevassa yhdenvertaisuuslaissa, jonka tarkoitukseksi asetetaanyhdenvertaisuuden toteutumisen edistäminen ja turvaaminensekä syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvan tehostaminen.Ikäsyrjinnän näkökulmasta olennaista on kuitenkin se, että lakimäärittelee tarkasti soveltamisalansa. Sitä sovelletaan186

5. Ikäsyrjintä , ageismi”yksityisessä ja julkisessa toiminnassa, kun kysymys on1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistätaikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista,henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä;3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleen koulutuksen,tai ammatillisen ohjauksen saamisesta; taikka4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössätai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti,taikka järjestön antamista etuuksista.” 24Erikseen vielä todetaan, että lakia ei sovelleta muun muassa koulutuksentavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään.Etnisen alkuperän osalta lain soveltamisala on laveampi. Lakia sovelletaanmyös silloin, kun kysymys on muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista,sosiaaliturvaetuuksista tai muista sosiaalisin perusteinmyönnettävistä tuista, alennuksista ja etuuksista. Etnisen alkuperänperusteella tapahtuvaan syrjintään puututaan yhdenvertaisuuslain perusteellamyös silloin, kun kyse on asumisesta tai palvelujen tarjonnastatai saatavuudesta muissa kuin yksityisten henkilöiden välisissäsuhteissa. Samankaltainen määrittely iän suhteen antaisi hyviä mahdollisuuksiatarkastella vaikkapa vanhustenhuollon kysymyksiä.Yhdenvertaisuuslaki liittää ikäsyrjinnän siis työelämään ja koulutukseenja näkee sen ennen kaikkea työ- ja koulutusikäisiin kohdistuvanailmiönä. Ikääntyneisiin, vanhoihin ihmisiin ja esimerkiksi vanhuspalveluihinliittyvät kysymykset jäävät yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle.Tasa-arvolaki ei puhu iästä mitään. Rikoslaissa syrjintä iän perusteella– muiden perusteiden ohella – määritellään rangaistavaksi teoksi,josta määrätään sakkoja tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.Rikoslain mukaan syrjintä on rangaistavaa, jos esimerkiksi elinkeinotoiminnassa,ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassatai muussa julkisessa tehtävässä ei palvele – kuten laki sanoo –jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla tai asettaa jonkun ilmeisen187

Syrjintä Suomessa 2006eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan. 25 Tässä siiskysymys ikäsyrjinnästä näyttäisi ainakin periaatteessa ulottuvan esimerkiksivanhuspalvelujen alueelle. Samanlainen syrjintäkielto kuinrikoslaissa löytyy myös työsopimuslaista. 26Entä muu lainsäädäntö? Ikämääreitä löytyy laeista vaihtelevasti.Voimassa olevia lakeja tällä hetkellä Suomessa on vajaa kaksituhatta. 27Jo vanhemman, vuonna 1984 tehdyn tutkimuksen mukaan silloisestayli 1600 laista kronologisia ikämääreitä sisältyi 15 prosenttiin lakienkokonaismäärästä. 28 Useimmin viitatut iät olivat elämän alkupäänvuodet 18, 16, 15 ja 20. Elämänkulun myöhemmissä vaiheissa puolestaanvuodet 60, 65 ja 70 saivat eniten mainintoja mutta huomattavastivähemmän kuin aikuistumisvaiheen vuodet. Ikämääreillä siis säädeltiin– ja arvatenkin säädellään – eniten täysi-ikäiseksi tuloa ja toisaaltasiirtymistä eläkkeelle. Luonteeltaan lakien ikäpykälät liittyvät rajoituksienpäättymiseen, oikeuksien ja velvollisuuksien alkamiseen taipäättymiseen.Uusinta lainsäädäntöä ikävaiheisiin liittyen edustaa vuoden 2006maaliskuussa voimaan tullut nuorisolaki 29 , jossa nuorilla tarkoitetaanalle 29-vuotiaita ja jossa tavoitteeksi on asetettu nuorten aktiivinen kansalaisuusja sosiaalinen vahvistaminen ja jonka sisältö liittyy keskeisestinuorisopolitiikan ja nuorisotyön sekä nuorisojärjestötoiminnan säätelyyn.Laissa ei käsitellä nuorten oikeuksia tai nuoriin mahdollisestikohdistuvaa syrjintää.5.4.2. Ikäsyrjintä , tasa-arvo ja ihmisoikeudetIkä luetaan Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimustensyrjintäkiellon mukaisiin kiellettyihin syrjintäperusteisiin,vaikka sopimukset eivät ikää erikseen mainitsekaan. LapsiinYK:n ihmisoikeuksissa otetaan selvä kanta. Sopimuksen 24. artiklassatodetaan yksiselitteisesti:188

5. Ikäsyrjintä , ageismi”Jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen,uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteentai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus alaikäisyytensä edellyttämäänsuojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta.” 30Lapsiin – alle 18-vuotiaisiin – kohdistuu myös YK:n yleissopimus lapsenoikeuksista 31 , jossa kielletään kaikkinainen lapsiin kohdistuva syrjintäja taataan lapsen hyvinvoinnille tarvittava välttämätön suojelu ja huolenpito.Ikääntyneitä koskevat 18 periaatetta YK toi julki 46. yleiskokouksessaanvuonna 1991. 32 Periaatteet koskevat elämisen perustarpeita,suojaa ja mahdollisuutta työn tekoon. Edelleen niissä korostetaan oikeuttakoulutukseen, toimintakyvyn mukaiseen asumiseen, asumiseenkotona, osallisuuteen ja vaikuttamiseen, järjestäytymiseen, hoitoonja huolenpitoon, itsensä toteuttamiseen ja arvokkuuteen. Suomalaisenkinvanhustenhuollon tilaa ajatellen merkittävä on julistuksen 14.kohta, jossa todetaan:”Ikääntyneiden ihmisten tulee voida nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksiaasuessaan missä tahansa suoja-, huolto- tai hoitolaitoksessa. Tähänsisältyy heidän ihmisarvonsa, vakaumuksensa, tarpeittensa ja yksityiselämänsäkunnioitus sekä se, että kunnioitetaan heidän oikeuttaan päättäähoidostaan ja elämänsä laadusta.”Olennaisia ovat myös julistuksen kaksi viimeistä kohtaa:”Ikääntyneiden ihmisten tulee voida elää arvokkaasti ja turvallisesti jaolla vapaita riistosta ja huonosta fyysisestä tai henkisestä kohtelusta.Ikääntyneitä ihmisiä tulee kohdella oikeudenmukaisesti katsomatta ikään,sukupuoleen, rotuun tai etniseen taustaan, vammaan tai muuhun tilaan,ja heitä tulee arvostaa riippumatta heidän tuottamastaan taloudellisestahyödystä.”189

Syrjintä Suomessa 2006Ihmisoikeuksista puhutaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.Peruskirja on tällä hetkellä voimassa ainoastaan poliittisena julistuksena,joka on oikeudellisesti sitova vasta EU:n perustuslakisopimuksenastuessa voimaan. 33 Perusoikeuskirjan 21 artikla kieltää syrjinnän,myös ikään perustuvan. Saman asiakirjan 24 artikla käsitteleelapsen oikeuksia YK:n säätämien lapsen oikeuksien mukaisesti. Merkittäväon perusoikeuskirjan 25 artikla, jossa nostetaan esille ikääntyneidenoikeudet todeten:”Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen jaitsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämäänja kulttuurielämään, ja kunnioittaa näitä oikeuksia.” 34Liisa Niemisen mukaan tämä ikääntyneiden oikeuksien artikla on sanamuotonsakintakia vaativampi kuin perinteiset syrjintäkiellot, ja seantaa julkiselle vallalle selvästi aktiivisia velvoitteita. 35 Perusoikeuskirjaantaisi hyvän lähtökohdan käsitellä ja puuttua ikäsyrjintään, erityisestiikääntyneiden osalta.Pelkät säädökset syrjinnästä ja ihmisoikeuksista eivät vielä yksinäänriitä ikäsyrjinnän estämiseen. Yhtä olennaista on säädettyjen oikeuksientoteutuminen käytännössä. Suomen perustuslain mukaanmeille on taattu seuraavat perusoikeudet:yhdenvertaisuus, oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen,laillisuusperiaate, liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja,uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus ja julkisuus, kokoontumis-ja yhdistymisvapaus, vaali- ja osallistumisoikeudet, omaisuudensuoja, sivistykselliset oikeudet, oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. 36Jotta tavoitteena oleva hyvä yhteiskunta kaikenikäisille voitaisiin taata,on tarkasteltava ja selvitettävä, miten nämä oikeudet toteutuvat eriikäistenja eri ikävaihettaan elävien ihmisten osalta. Kysymys on tällöinhyvin kouriintuntuvista pohdinnoista: Miten yksityisyyden suojatoteutuu vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa, joissa huonokuntoiset190

5. Ikäsyrjintä , ageismiikääntyneet ihmiset elävät elämästään mahdollisesti useita vuosia?Mitä merkitsee liikkumisvapaus? Missä määrin ikääntyneille sivistyksellisetoikeudet toteutuvat ikääntyneiden osalta? Mitä on henkilökohtainenvapaus tilanteessa, jossa laitoksen ulko-ovia pidetään lukittuna?5.5. Ikä syrjintä suomalaisessa yhteiskunnassaKysymykseen ”Onko Suomessa ikäsyrjintää?” on epäilemättä vastattavamyöntävästi. Vaikeampaa on jo vastata perusteellisesti ja kattavastikysymyksiin, missä ja miten ikäsyrjintää ilmenee, keihin ja millaisenase kohdistuu, tai miten ikäsyrjintä koetaan.Vaikeuksiin on ilmeiset syynsä. Perustava syy on ikäsyrjinnän monitasoisuus.Yksilöön kohdistuva ikäsyrjintä ja pahimmillaan kaltoinkohtelu on helpoimmin havaittavissa ja koettavissa, mutta sitäkäänei aina välittömästi tunnisteta. Institutionaalinen tai rakenteellinenikäsyrjintä onkin sitten usein vaikeammin tunnistettavissa. Kulttuurisessaikäsyrjinnässä on puolestaan useinkin kysymys arkipäivän itsestäänselvyyksistä,joiden näkeminen tai tulkitseminen ikäsyrjinnäksivoi olla vaikeaa. Kulttuurista ikäsyrjintää kuitenkin esiintyy laveastiyhteiskunnan eri alueilla ja ilmiöissä. Paljon puhuva esimerkki tästäon amerikkalainen ageismiensyklopedia, jossa tekijöiden mukaan ikäsyrjintääneri tavoin liittyviä hakusanoja on kaiken kaikkiaan 127. Hakusanojalöytyy Raamatusta mainontaan, arkkitehtuurista kasvojen kohotukseenja journalismista ikääntymisteorioihin. 37Vaikeuksia liittyy myös kysymykseen, mikä lopulta on ikäsyrjintää.Ovatko esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöä ja ravintoloihin pääsyäsäätelevät lait ja muut säädökset nuoriin ryhmänä kohdistuvaa ikäsyrjintää?Onko ikäsyrjintää toisaalta vaikkapa ajo-oikeuden päättyminenseitsemänkymmenen vuoden iässä? Nuoriin liitettyjä ikärajojavoi perustella nuorten suojaamiseen liittyvillä tekijöillä. Ikäsyrjinnännäkökulmasta tällöin on tietenkin kysyttävä, suojaavatko ikärajat jamiten, tai ovatko ikärajat asetettu oikealle kohdalle? Monesta 17-vuo-191

Syrjintä Suomessa 2006tiaasta itsestään toki useat 18. ikävuoteen liitetyt rajapyykit saattavathyvinkin tuntua ikäsyrjinnältä.Vanhojen ajo-oikeuden menetys on myös kiinnostava kysymys ikäsyrjinnännäkökulmasta. Ageismin määritelmien mukaan rajoitukset,jotka kohdistuvat tietynikäisiin sen takia, että he ovat senikäisiä,ilmentävät ikäsyrjintää. Ajo-oikeusikärajan asettamista seitsemäänkymmeneenvuoteen perustellaan toimintakykyyn liittyvillä tekijöillä.Ei-ageistiseksi lain tekee se, että hyväkuntoiset saavat jatkettua ajooikeuttaikävuosista riippumatta. Säädös siis kohtelee ikääntyviä yksilöllisesti,ei pelkästään kronologisen iän määrittämänä ryhmänä.Miten ikäsyrjintä sitten tulee näkyviin? Suomesta puuttuu yleinensyrjinnän seurantajärjestelmä, mutta jo nyt löytyy mekanismeja, jotkatuottavat tietoa eri syrjintäilmiöistä. 38 Ikä on raportoinnin kannaltahaasteellinen ilmiökenttä. Vaikka ikä on taustatietona lähes kaikissatiedonkeruun muodoissa, tietoja ei kuitenkaan kerätä syrjinnän takia.Tällöin niitä on vaikea käyttää syrjinnän mittaamisessa ja selvittämisessä.Usein on vaikeaa tulkita, milloin ongelmia aiheuttaa ikä, milloinmuut tekijät. Joissakin selvityksissä ikäsyrjintä on mukana myöseksplisiittisemmin. Työelämän alueella kerätään säännöllisesti työolobarometriä,ja ikääntymisilmiöihin liittyy myös Stakesin tuottamavanhusbarometri. Kummassakin syrjintäteema on ollut jollain tavallamukana.Suoraa tutkimusta ikäsyrjinnästä Suomessa ei ole kovin paljon verrattunavaikkapa Isoon-Britanniaan 39 . Tehty tutkimus on suurelta osinkohdistunut työelämään mutta osin myös ikääntyneisiin. Ikäsyrjinnästäsaadaan tietoa myös tutkimuksista, jotka eivät suoranaisestisiihen kohdistu mutta jotka kertovat vaikkapa ikääntyneiden elinoloistatai hoitoa tarvitseville suunnatuista palveluista. Ikäsyrjinnästätulee tietoa myös selvitysten ja tutkimusten ulkopuolelta. Lehdistöon viime aikoina puuttunut runsaasti esimerkiksi vanhustenhuollonongelmiin ja epäkohtiin. Tietoa tulee myös vanhustenhuollosta tehdyistävalituksista. Viime aikoina julkisuudessa on ollut esillä myösvanhustenhuollon epäkohtiin puuttuva, eduskunnalle vuonna 2006toimitettu kansalaisadressi, jonka joidenkin tietojen mukaan allekir-192

5. Ikäsyrjintä , ageismijoitti yli 400 000 suomalaista. Adressissa vaadittiin muun muassa vanhuksilleparempaa hoitoa. 405.5.1. Työelämä ja koulutusYhdenvertaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän ennen kaikkea työelämässäja koulutuksessa, ja useimmin ikäsyrjintä liitetäänkin työelämän suoriinja epäsuoriin ikäkäytänteisiin. Eri-ikäisten, useimmiten ikääntyneidentyöntekijöiden kohtelu ja rekrytointi, ikäjohtaminen, urallaeteneminen, koulutusmahdollisuudet sekä työssä pysyminen, eläkkeellehakeutuminen tai sinne ohjaaminen ovat olleet yhä enemmänkeskustelun ja tutkimuksenkin kohteina. Yleiskuva ikäsyrjinnästä työelämässäon kaksihuippuinen: niin nuoret kuin vanhatkin työntekijätkokevat syrjintää. Koetuista syrjintämuodoista ikäsyrjintä on myöstavallisin. 41Ikääntyminen työelämässä on Suomessa ollut merkittävän keskustelunkohteena. Virstanpylväs tilanteessa oli 1990-puolivälissä toiminutikääntyvien työllistymisedellytysten parantamista selvittänyt komitea,42 joka kehitteli aineksia ja ehdotuksia uudelle ikäpolitiikalle, jollaisenasitä seuranneita toimia on ryhdytty kutsumaan. Komitea pohtija selvitti laajasti ikääntyneiden asemaa työelämässä ja sen eri sektoreilla,työelämän kehitystrendejä, työkykyyn vaikuttavia tekijöitä sekäjo työelämän ulkopuolella olevien ikääntyneiden työttömien takaisintyöelämään saantia.Komiteatyötä seurasi Kansallisen ikäohjelman laatiminen vuosiksi1998–2002 sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja työministeriönvoimin. Tavoitteeksi asetettiin eläkkeelle jäämisen myöhentäminensekä vanhempien työntekijöiden työkyvyn säilyttäminen, motivaationylläpitäminen ja uuden oppimisen korostaminen. Ohjelmassajärjestettiin työnantajille ja työelämän avainryhmille suunnattujainformaatio- ja asennekampanjoita sekä tehtiin ja edistettiin asiaanliittyvää tutkimustoimintaa. Samalla muun muassa työsuojelulakiinlisättiin ikä seikkana, joka työnantajan on toiminnassaan otettava huo-193

Syrjintä Suomessa 2006mioon. Ohjelmaa on yleisesti pidetty menestyksenä. Sen seurauksenakatsotaan ikääntyvien tilanteen työelämässä – esimerkiksi työllistymisenosalta – parantuneen. Samalla ikäkysymys on noussut aiempaa selvemminnäkyviin ja työelämän eri toimijoiden tietoisuuteen. 43Juhani Ilmarisen mukaan Kansallisen ikäohjelman eräänä keskeisenätavoitteena oli juuri ikäsyrjinnän ehkäiseminen. 44 Miltä siis ikääntyneidenja ikäsyrjinnän tila näyttää tämän hetken työelämässä? Ilmarinenitse esittää tutkimustietoja, joiden mukaan ikäsyrjintää kokeneidennuorten, alle 29-vuotiaiden työntekijöiden osuus on vuodesta1997 vuoteen 2001 alentunut yhdeksästä kuuteen prosenttiin. Samoinon alentunut vanhempien, yli 55-vuotiaiden kokema ikäsyrjintä,heidän osaltaan 16:sta 12 prosenttiin. ”Keski-ikäisten” ryhmien kohdallaon puolestaan tapahtunut nousua prosenttiyksikön verran.Viidessätoista EU-maasta tehdyn tutkimuksen antama kuva poikkeaaedellisestä. Tutkimuksen kohteena olivat työolot ja -ympäristöEU-maissa vuosina 1995–2000. 45 Ikäsyrjinnästä kysyttiin yksinkertaisesti,onko vastaaja henkilökohtaisesti kokenut ikäsyrjintää viimeisenkahdentoista kuukauden aikana. Tulokset osoittivat, että ikäsyrjinnänkokeminen EU-maissa vuonna 2000 oli miesten osalta harvinaista.Vain 3,1 prosenttia vastasi joutuneensa syrjinnän kohteeksi. Naistenosalta se oli vielä harvinaisempaa: heistä vain 2,7 prosenttia kertoikokeneensa ikäsyrjintää.Eri maiden tilannetta yli 45-vuotiaiden työntekijöiden osalta vertailtaessaSuomi sijoittuu EU:n keskiarvon tienoille: Suomen kolmeprosenttia on melkein sama kuin EU:n 3,1 prosenttia. Vuoteen 1996verrattuna ikäsyrjinnän kokeminen oli useimmissa maissa vähentynyt,mutta Suomessa jonkin verran yli 45-vuotiaiden ikäryhmässä lisääntynyt.Naisten osalta tilanne oli jossain määrin toinen. Suomalaiset,yli 45 -vuotiaat naiset kokivat eniten ikäsyrjintää. Ikäsyrjintää kokeneidenosuus oli myös kasvanut vuodesta 1996 kolmella prosenttiyksiköllä,kun se keskimäärin oli tutkituissa maissa alentunut lähesyhdellä prosenttiyksiköllä. 46 Tulos on vähintäänkin mielenkiintoinen,kun muistetaan Kansallisen ikäohjelman olleen käynnissä juuri tuolloin.Tuloksia voi tietenkin tulkita ainakin kahdella tavalla: joko ikä-194

5. Ikäsyrjintä , ageismisyrjintä on todella lisääntynyt tai sitten ikäsyrjintää koskeva tietoisuuson lisääntynyt, ja tämä on johtanut sen havaitsemiseen aiempaa useammin.Tuloksiin voi vaikuttaa myös se, että eri tutkimuksissa ikäsyrjintäänkohdistuva kysymys on esitetty eri tavalla.Säännöllisemmin ikäsyrjintää Suomessa on selvitetty Työolobarometreissä,joita on tehty vuosittain jo viidentoista vuoden ajan. 47 Työolosuhdebarometritutkimuskohdistuu otantana suomalaisiin palkansaajiin,ja siinä selvitetään työelämän laatua, muuttumista sekä palkansaajienlähitulevaisuutta koskevia odotuksia. Barometri puuttuumyös suoraan syrjintään kysymällä työntekijöiden havaintoja ja omakohtaisiakokemuksia.Viimeisimmät julkaistut syrjintätiedot koskevat vuotta 2005. 48 Tutkimuksessatiedustellaan, esiintyykö vastaajien työpaikoilla eriarvoistakohtelua tai syrjintää esimerkiksi palkkauksessa, työhönotossa, urallaetenemisessä tai koulutukseen pääsyssä. Eniten syrjintää katsottiinkohdistuvan tilapäisiin ja osa-aikaisiin työntekijöihin. Tällaista syrjintääoli havainnut 14 prosenttia vastaajista. Kymmenen prosenttia vastaajistaoli huomannut syrjintää vanhoja kohtaan, kuusi prosenttianuoria kohtaan. Ikäsyrjinnän osalta luvut eivät edellisestä vuodestajuurikaan muuttuneet: sekä nuoriin että vanhoihin kohdistuvan syrjinnänhavaitsemisessa on kummassakin prosenttiyksikön lasku. Enitenpuolestaan sekä nuoriin että vanhoihin kohdistuvaa ikäsyrjintää havaittiinvaltion työpaikoilla (14 ja 14 %), nuoriin kohdistuvaa syrjintäävähiten yksityisissä palveluissa (5 %) ja vanhoihin kohdistuvaa teollisuudessa(9 %). 49Viime vuosien tutkimukset vahvistavat työolobarometrin tuottamaakuvaa ikäsyrjinnästä työpaikoilla. Eeva-Leena Vaahtion väitöskirjatutkimuksen50 mukaan pienten ja keskisuurten yritysten rekrytoinnistaon löydettävissä ikäsyrjintää, joka kohdistuu sekä nuoriin että vanhoihintyöntekijöihin. Iästä ei puhuttu, mutta työnantajat liittävät nuoruuteenkokemattomuutta, osaamattomuutta, vastuuntunnottomuutta,ailahtelevaisuutta ja epäluotettavuutta mutta myös energisyyttä jainnostuneisuutta. Varttunut työntekijä saa työnantajilta yhtäältä määreitäuupunut, sairas, työhaluton ja kaavoihin kangistunut, toisaalta195

Syrjintä Suomessa 2006kokenut, työnantajauskollinen ja kallis. Työnantajat suhtautuivat myönteisimmin30–40-vuotiaisiin työntekijöihin. Ikä syrjintäperusteenakielletään, mutta tarkasteltaessa tutkittujen yritysten todellista rekrytointiahavaitaan, että yli 50-vuotiaita ei juurikaan palkata. Tuloksiaanarvioidessaan Vaahtio pitää institutionaalista ageismia erityisenäongelmana. Tämä näkymätön ikäsyrjinnän muoto on sisään rakennettumuun muassa työelämässä noudatettaviin säädöksiin. 51Myös Raija Julkusen tekemissä tutkimuksissa on havaittu ikäsyrjintäätyöelämässä. 52 Iäkkäämpien työntekijöiden oli tutkimusten mukaanerittäin vaikea, lähes mahdoton, rekrytoitua tutkittuihin yrityksiin.Sisäisillä työmarkkinoilla ikäsyrjintä sanallisesti useinkin kiellettiin,mutta se liittyi kuitenkin ikäryhmien välisiin suhteisiin ja muunmuassa vanhempien työntekijöiden tuntemuksiin siitä, että heidänodotettiin jo lähtevän työpaikastaan.Julkusen tutkimusryhmän havainnot osoittavat, miten hankalaaikäsyrjinnän tutkiminen työelämässä voi olla. Kun lait kieltävät ikäsyrjinnän,sitä ei saisi olla eikä sitä sen takia voi tunnustaa. Syrjintääei myöskään välttämättä havaita tai tunnisteta ikäsyrjinnäksi varsinkin,jos se piiloutuu institutionaalisiin käytänteisiin ja tuntuu niidenmyötä itsestään selvältä. Ikäsyrjintää myös legitimoidaan eri tavoin:on hyväksyttävää puhua esimerkiksi yrityksen ikärakenteen nuorentamisestaja tätä kautta tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämisestä. 53Vaikeus saada ikäsyrjintä esiin viittaa siihen, etteivät sen havaitsemistailmentävät luvut kerro koko totuutta. Työpaikkojen ikäsyrjintäon myös usein tilannekohtaista esimerkiksi niin, että yrityksenjoutuessa kriisitilaan tai ylipäätään vaikeuksiin siitä koetetaan selvitätoimin, jotka usein lähenevät ikäsyrjintää. 54 Tämän takia ikäsyrjintääon tutkittava eksplisiittisten havaintojen lisäksi myös muun työelämääkoskevan tiedon osalta. Silloin esille nousevat kysymykset siitä, mitäikäsyrjintä on ja mikä on erityisesti sen osuus työelämän eri ilmiöissäja kehityssuunnissa.Palataan hetkeksi työolobarometriin. 55 Vuosittain kerättävä aineistoantaa mahdollisuuden myös asioiden ikäryhmittäiseen tarkasteluun. 56Julkaistavassa raportissa ikäryhmätarkasteluja ei kuitenkaan tehdä196

5. Ikäsyrjintä , ageismikuin joidenkin kysymysten osalta. Näitä ovat muun muassa kysymystyön tärkeydestä, työssä jaksamisongelmista, odotuksista työllisyystilanteen,oman työpaikan talouden tai omaa ammattitaitoa vastaavantyön saannin suhteen. Edelleen ikä on mukana tarkasteltaessa työkykyäsuhteessa työn fyysisiin ja henkisiin vaatimuksiin. Kaikkien kysymystensuhteen tilanne näyttää olevan sitä ongelmallisempi mitä vanhemmastaikäryhmästä on kysymys. Ikä on mukana myös selvitettäessälääkärin toteamia pitkäaikaisia sairauksia tai vammoja, työstä poissaolopäiviä,sairauspoissaoloja ja niiden pituuksia, käsityksiä työssäjaksamisesta kahden vuoden kuluttua ja arviota työkyvystä. Kiinnostavaaon, että suurin osa iän mukaan tarkasteltuja kysymyksiä on juuriniitä, joissa vanhemmat ikäryhmät näyttäytyvät nuorempia ongelmallisempana.Pohdittavaksi jääkin, missä määrin työolobarometrin luvutitsessään ovat lisäämässä vanhempiin työtekijöihin liittyviä stereotyyppisiäennakkoasenteita ja -odotuksia.Työolobarometrin ohella Tilastokeskus ja työministeriö tuottavatrunsaasti työelämää, työmarkkinoita ja työvoimahallintoa koskevaatilastotietoa, jossa ikä on eri tavoin mukana. Kuukausittaisessa tilastojulkaisussa57 ikäryhmittäisiä tietoja on työttömien määristä jatyöttömien työnhakijoiden määristä alueellisesti. Työpoliittiseen Aikakauskirjaan58 on koottu kuvioita ja taulukoita työvoimasta, työttömyydestä,työllisyydestä ja työnvälityksestä. Ikäsyrjinnästä kertovat lähinnäluvut päättyneistä työttömyysjaksoista: 55–59- ja 60–64-vuotiaidentyöttömyys on kestänyt kaikkein kauemmin. Kaiken kaikkiaantyöministeriön julkaisuista ja tilastoista 59 ei kuitenkaan nykyiselläänole mahdollisuutta päästä suoraan käsiksi ikäsyrjintään.Säännöllisesti julkaistavassa Aikuiskoulutuksen vuosikirjassa 60 ikäsyrjintääedustaa tavallaan jo käytetty aikuisopiskelijan määritelmä.Sen mukaan hän on 25–64-vuotias, joka on tullut takaisin koulutusjärjestelmänpiiriin. Ikäihmisten yliopistojen opiskelijat rajautuvatmääritelmän ulkopuolelle, eikä määritelmä myöskään huomioi ajatustaelinikäisestä oppimisesta. Samalla määritelmä jättää huomiottaeläkeiän nousun 68 ikävuoteen. Vuosikirja kylläkin pitää ikää näkyvästiesillä. Tietoja erilaisen koulutuksen jakautumisesta esitetään iän197

Syrjintä Suomessa 2006mukaan, samoin tietoja eri-ikäisten osallistumisesta eritasoiseen koulutukseen,tutkinnon suorittaneista sekä opettajien ikärakenteesta.Suoremmin iän merkitystä työelämässä koulutuksen näkökulmastaon tarkastellut Susanna Paloniemi. 61 Hän viittaa ikäsyrjintään yhtenätyöelämän kehitystrendinä, joka 1990-luvulla tuli näkyviin ikääntyneidentyöntekijöiden korkeana työttömyysasteena. Paloniemen käyttämässäaineistossa ikäsyrjintä ei kuitenkaan tule vahvasti näkyviin.Ikäkäsitysten osalta haastatteluissa voimakkaimmin korostui ikäneutraaliusja iän kategorian häviäminen. Tämän ohella painottuivat myösselkeästi myönteiset ikäkäsitykset, mikä tuli näkyviin lähinnä kokemuksenkarttumisen korostamisena. Kielteisyys – Paloniemen tulkinnanmukaan – puolestaan ilmeni eläkehakuisuuden pohdintana sekätyöelämän muutosten ja työ- ja toimintakyvyn tarkasteluina. 62Kaiken kaikkiaan haastatellut yli 45-vuotiaat työntekijät korostivatenemmän yksilöllisiä tilanteita ja tekijöitä, vähemmän kronologistaikää. Tämä antaa aiheen kysyä, missä määrin tällä hetkellä työelämässäkäytettävät nimitykset ovat oikeita tai mitä mielikuvia nimityksetvirittävät. Ikääntyvät työelämässä -komitea otti käyttöön 45–54-vuotiaistanimityksen ikääntyvä ja alkoi puhua 55–64-vuotiaista ikääntyneinä.63 Kärjistäen voi ehkä todeta, että yleistävästi ja yksipuolisestikronologisen iän perusteella tapahtuva luokittelu jo itsessään sisältääageismin siemenen. Ikäsyrjimättömyyden yhtenä perustanahan onihmisten näkeminen ainutkertaisina yksilöinä myös työelämässä.5.5.2. Hoito- ja palvelujärjestelmäTyöelämän ohella kysymys ikäsyrjinnästä kaikkine muotoineen koskeemyös työn jälkeistä elämää, eläkkeellä oloa ja lopulta vanhuutta. Kiinteästise liittyy vanhusten hoitoon ja palveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelujen saatavuus, palveluja tarvitsevien riittävä tukeminenja tasapuolinen ja ihmisarvoinen kohtelu ikään ja tilaan katsomattaovat keskeisimpiä kysymyksiä tällä hetkellä. Vanhojen ihmisten tilanteeseenja asemaan liittyy monisyinen kysymysvyyhti: miten ikäänty-198

5. Ikäsyrjintä , ageismineisiin yleensä suhtaudutaan, miten vanhat ihmiset nähdään ja mitenheidät yhteiskunnan eri areenoilla ja tilanteissa kohdataan? 64Liikkeelle on lähdettävä siitä, miten ikääntyneet itse näkevät tilanteensa,ja kokevatko he Suomessa ikäsyrjintää. Stakes kerää ikääntyneiden– tässä yli 60-vuotiaiden – elinoloista ja elämänlaadusta Suomessavanhusbarometriä, joka perustuu laajaan otantatutkimukseen.Viimeisimpien julkaistujen tietojen mukaan 65 yli 60-vuotiaiden aineellinenhyvinvointi on parantunut, vanhojen naisten jäädessä heikoimpaanasemaan. Yhdeksällä kymmenestä kaikista ikääntyvistä on mielestääntarpeeksi rahaa tarpeisiinsa nähden. Noin joka viides on tyytymätönterveydentilaansa, mutta psyykkinen hyvinvointi on yleisestiottaen hyvä. Joka kymmenes kokee jatkuvaa yksinäisyyttä. Yhteydetläheisiin ovat kiinteät, ja aktiivisuus säilyy hyvin pitkään. Omaiset ovatedelleen tärkein avunlähde, mutta aiempaan verrattuna tyytymättömyysavun riittävyyteen on lisääntynyt. Valtaosa vastaajista arvioi elämänlaatunsahyväksi, kymmenes tosin hyvin huonoksi. Yleisintä elämänlaadunkokeminen huonoksi tai erittäin huonoksi on 75–79-vuotiaillamiehillä ja 85 vuotta täyttäneillä naisilla. Verrattuna aiempaantutkimukseen vuonna 1998 tilanne näyttää nyt tutkijoiden mukaanparantuneen.Täysin särötön kuva ei kuitenkaan ole. Hyvinvointi jakaantuu epätasaisestimyös ikääntyneiden keskuudessa. Riskitekijöitä ovat korkeaikä, naissukupuoli, pienet tulot, heikoksi koettu terveys, huono toimintakyky,yksinäisyys ja masennus, puutteelliset asunnot ja asuinympäristötsekä lähipalvelujen ja julkisen liikenteen heikko saatavuus. Riskitekijöidenluettelo viittaakin siihen, että kolmas ikä on suomalaisessayhteiskunnassa hyvää aikaa ja että ongelmat alkavat ilmetä neljännessäiässä – jossain 75 ja 80 ikävuoden tienoilla – toimintakyvyn heiketessäja palvelujen tarpeen kasvaessa. Kysymys ikäsyrjinnästä kohdistuu tällöinsuomalaiseen vanhustenhuoltoon ja palvelujärjestelmään.Suomalaisen vanhuspolitiikan peruslinjaksi on valittu laitoksista kotiinavohoidon, kotihoidon ja omaishoidon piiriin. Tavoitteena on tukeavalittua linjaa kehittämällä ennaltaehkäisyä sekä ikääntyneidenja heidän hoitajiensa kuntoutusta. Linjaa perustellaan muun muassa199

Syrjintä Suomessa 2006sillä, että ikääntyneet ihmiset haluavat asua kotonaan niin pitkäänkuin mahdollista. Ikääntyneen kotona asuminen on myös useimmitenhalvempaa kuin sen vaihtoehdot.Miten linja toteutuu käytännössä? Vanhuspolitiikan kohteita – yli75-vuotiaita ikääntyneitä – on Suomessa tällä hetkellä on noin 400000, ja määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.66 Kaikki tämänikäiset eivät vielä ole avun- ja hoidon tarpeessa,mutta apua tarvitsevien osuus kasvaa iän karttuessa. Ongelmana viimevuosina on kuitenkin ollut, että kotihoidon määrä ei ole kasvanut,vaikka laitospaikkojen luku on vähenemässä. Ainoa selkeästi lisääntynythoitomuoto on palveluasuminen. Kun samalla tiedetään, että yli75-vuotiaista kotona asuvista yhä useampi asuu yksinään, alkaa kuvavanhustenhuollon perustilanteesta hahmottua. Ongelmakohdat löytyvätyhtäältä aliresursoidusta laitoshoidosta, toisaalta lisääntyvästimyös kotona asumisen puolelta, jossa kasvava joukko toimintakyvyltäänhuononevia, yksinasuvia ihmisiä joutuu kohtamaan riittämättömätkotipalvelut. Ongelmia liittyy yhä myös omaishoitotilanteisiin jaesimerkiksi omaishoidon tuen riittävyyteen ja jakoperusteisiin. 67Mitä sitten tiedetään laitoshoidosta? Muutaman vuoden takaisessa,vuonna 1999 tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin vanhustenkohtelua ja hoidon laatua pitkäaikaislaitoksissa. 68 Tutkimuksen mukaanomaiset olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä läheistensä hoitoon.Paras tilanne arvioiden mukaan oli palvelutaloissa. Hoidon laadussalöytyi kuitenkin ongelmia, jotka liittyivät useimmin suuriin, julkisiinlaitoksiin. Toimintakulttuurit laitoksissa eivät aina kulje asukkaidentarpeiden mukaan, ja vanhuksilla on useinkin hyvin vähän mahdollisuuksiavaikuttaa hoitoonsa ja elämäänsä. Loukkaavaa kohtelua esiintyyharvoin, enemmänkin on kyse hoidotta jättämisestä, esimerkiksivanhuksen pitämisestä liian kauan märissä vaipoissa. Myös henkilöstöon huolissaan siitä, ettei asiakkaiden perustarpeista ehditä huolehtia.Samankaltainen kuva on saatavissa vuonna 2007 julkaistusta tutkimuksesta,jonka kohteena oli joukko erilaisia dementiahoidon yksikköjäja jossa selvitettiin hoidon laatua asiakkaiden näkökulmasta. 69Tutkimuksen mukaan asiakkaat – hoitoyksikköjen asukkaat – voivat200

5. Ikäsyrjintä , ageismikeskimäärin kohtuullisen hyvin, mutta dementoivan sairauden eteneminenvähensi heidän hyvinvointiaan. Päivähoitopaikat kykenivät vastaamaanhyvin asiakkaiden tarpeisiin, ongelmia löytyi ympärivuorokautisistahoitopaikoista. Myös yksiköiden välillä oli suuria eroja. Asiatontakohtelua oli havaittavissa, mutta varsinaisesta kaltoin kohtelustaei ollut kysymys. Asiatonta kohtelua huomattavasti enemmän oli tilanteita,jotka asiakkaiden hoidon ja elämän näkökulmasta olivat myönteisiä.Tulosten perusteella tutkijat korostavat, että on syytä pohtia, miksiympärivuorokautinen hoito on usein riisuttu vain vastaamaan ihmisenfyysisiin perustarpeisiin.Tutkimustiedot, vanhusten laitoshoidon tilasta käyty julkinen keskusteluja laitoshoitoon liittyvät valitukset 70 viittaavat vahvasti siihen,että laitoshoidon osalta on mahdollista puhua institutionaalisesta ikäsyrjinnästä.Aliresursointi ja joissakin tapauksissa myös vanhentuneettoimintakäytännöt ovat johtamassa tilanteisiin, joissa henkilökunnanantama hoito ei ole riittävää ja joissa vanhuksia kohdellaan huonostihenkilökunnan väsymisen vuoksi. Kyse saattaa olla esimerkiksi asukkaidensitomisesta, liiallisesta rauhoittavien lääkkeiden käytöstä taitilanteista, joissa asukkaita ei ehditä kuuntelemaan tai hoitamaan.Kotona asuvien osalta kysymys ikäsyrjinnästä on vaikeampi, koskasiitä ei ole tällä hetkellä riittävästi tutkimusta. Omaishoitajien useinvaikeasta tilanteesta toki tiedetään. 71 Iäkkäiden, kotonaan yksinasuvienhuonokuntoisten vanhusten tilanteesta ei ole tarpeeksi tietoa.Kaikki eivät saa kotiapua tai jos saavatkin, se kohdistuu vain välttämättömäänperushoitoon. Useat kotona asuvista vanhuksista ovat dementoitumassa,ja monet ovat loukussa asunnossaan huononevan liikuntakykynsätakia. Olennainen kysymys on, miten tällaisessa tilanteessatoteutuvat tavoitteet hyvästä, täydestä elämästä, ihmisarvosta,autonomiasta, yksilöllisyydestä ja vaikkapa osallisuudesta? 72 Vaaranaon näkymättömiin jäävä elämän typistyminen ja medikalisoituminen.Vanhustenhuollon tilanteeseen ovat puuttuneet viime aikoina myösvaltiontilintarkastajat. 73 Perusongelma ikääntyneiden palvelujen osaltaon kuntien mahdollisuus järjestää palvelut oman politiikkansa mukaisestiilman, että ne noudattaisivat valtakunnallisia mitoitus- ja muita201

Syrjintä Suomessa 2006suosituksia. Palvelujen järjestämistä usein säätelee enemmänkin kuntatalouskuin ikääntyneitten tarpeet. Vanhustenhoidon tilasta on mahdollistatehdä hallintokantelu lääninhallitukselle, ja esimerkiksivuonna 2005 Etelä-Suomen lääninhallitukseen saapui jo 28 kantelua.Kanteluista suurin osa kohdistui palvelujen ja hoidon laatuun, jauseimmissa kysymys oli vanhusten huonosta kohtelusta. Valitusten kertovattodennäköisesti vain pienen osan ongelmien todellisuudesta. Ongelmissaon pitkälti kyse rakenteellisista, taloudellisista ja institutionaalisistaseikoista, eikä suinkaan siitä, että vanhustenhuollon työntekijätitse haluaisivat toimia tavoilla, joista kanteluissa valitetaan.5.5.3. Osallisuus ja sukupolvien väliset suhteetKolmas ikäsyrjintäteema liittyy osallisuuteen ja sukupolvien välisiinsuhteisiin. Osallisuus nostetaan laajasti näkyviin esimerkiksi kansainvälisissäihmisoikeusperiaatteissa. Osallisuudesta puhuu myös suomalainennuorisolaki 74 , joka asettaa tavoitteikseen muun muassa nuortenaktiivisen kansalaisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen. Osallisuudestapuhutaan myös YK:n ikääntyneitä koskevissa periaatteissa 75 , ja EU:nasiakirjoissa viitataan ikääntyneiden oikeuteen osallistua yhteiskunnalliseenelämään ja kulttuurielämään. 76Nuorten osalta ongelmaksi on useinkin nähty osallistumattomuus.On kysytty esimerkiksi, miten nuoret saataisiin äänestämään. Vanhojenosalta tilanne on ollut toinen, sillä ongelmana on nähty pikemminkinliiallinen osallistuminen. Keskustelua sai aikaan muun muassaElinkeinoelämän Valtuuskunnan toimitusjohtaja Pentti Vartia kirjoittaessaaneläkeläisten äänestämisestä. 77 Tieteessä tapahtuu -lehdessävuonna 2005 julkaistussa kirjoituksessa Vartia pohtii, mikä merkityson sillä, että yhä suurempi osa äänestäjistä on eläkeikäisiä, jotka myöskäyttävät äänioikeuttaan muita ikäryhmiä enemmän. Kirjoitus viittaaFriedrich Hayekin jo 60-luvulla esittämään ajatukseen siitä, että julkisentuen varassa eläviltä – siis eläkeläisiltäkin – otettaisiin äänioikeuspois, koska ”voi olla ongelmallista, jos verotuloista riippuvat ikääntyvät202

5. Ikäsyrjintä , ageismiväestöryhmät päättävät julkisten menojen rakenteen” 78 . Sama teemaon muunnelmina näkynyt myös vaalikampanjoissa, joissa esimerkiksikehotettiin opiskelijoita äänestämään siksi, että muutoin eläkeläinenäänestää puolestasi. 79Tällaisessa ajattelutavassa on kysymys ikäsyrjinnästä. Siinä yksi kaikillekansalaisille kuuluva perusoikeus nähdään ongelmalliseksi tietynikäryhmän kohdalla. Ajattelutapa ilmentää myös stereotypisoivaa ikäsyrjintää,nähdäänhän siinä eläkeläiset yleistäen joukkona, jonka katsotaanajavan vain omia etujaan ja äänestävän vain omanikäisiään.Vanhempien ikäryhmien äänestysaktiivisuus on kylläkin varsin korkea,ja parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana aktiivisuus on siirtynytyhä vanhempiin ikäryhmiin. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissaaktiivisin äänestäjäikäryhmä oli 70–79-vuotiaat, ja äänestämisestä alkavatluopua vasta yli 80-vuotiaat. 80 Samoista vaaleista toisaalta tiedetään,että vanhuuseläkeikäisiä äänestäjiä oli noin viidennes, mutta samanikäistensaama ääniosuus jäi vain yhteen prosenttiin. 81 On siis jopamahdollista sanoa, että iäkkäämmät ihmiset ovat vaaleissa vähitenikäsidonnaisia.Ikäsyrjinnän ja ikääntyneiden ihmisarvoisen elämän näkökulmastaäänestysaktiivisuutta suuremmat ongelmat liittyvät kysymyksiin siitä,miten todella vanhojen, huonokuntoisten ja haavoittuvien ihmistenasiat ja tarpeet otetaan huomioon. Tällä hetkellä ikäihmisten ”edunvalvontaorganisaatioon”kuuluvat eläkeläisjärjestöt 82 , jotka vaikuttavatvaltakunnan tason politiikkaan sekä suoraan että niiden taustallaolevien puoluejärjestöjen kautta. Eläkeläisjärjestöt, joiden yhteinenjäsenmäärä on varsin suuri, vajaa kolmesataatuhatta jäsentä, ovat mukanamyös sosiaali- ja terveysministeriön Vanhus- ja eläkeasian neuvottelukunnassa.83 Samassa elimessä on edustus myös eräistä muista vanhuuteenliittyvistä järjestöistä, joista keskeisenä voi pitää Vanhustyönkeskusliittoa 84 .Palvelujen osalta ongelma ei ehkä olekaan valtakunnallinen vaikuttaminenvaan vaikuttaminen kuntatason päätöksiin. Kuntatasolla vaikutuskanavinaovat jossain määrin kunnalliset vanhusneuvostot, joitaon perustettu nykyisin lähes kaikkiin kuntiin 1990-luvulta alkaen.203

Syrjintä Suomessa 2006Keski-Suomessa tehdyn tutkimuksen 85 mukaan neuvostoihin liittyy kuitenkinmyös ongelmia. Ne eivät ole päätöksiä tekeviä elimiä. Vanhusneuvostoihinliitetään odotuksia vaikuttamisesta ja osallistumisesta,mutta vaikuttamismahdollisuudet niiden kautta ovat ongelmallisia.Neuvostoihin liittyy myös edustavuuden ongelma: ikääntynyt väestöryhmäon varsin moniaineksinen. Myös rooliristiriidat ovat mahdollisia,toimivathan kuntien virkamiehet usein myös neuvostojen sihteereinä.Toistaiseksi vanhusneuvostot eivät ole osoittautuneet kovinkaantehokkaiksi vaikuttamaan vaikkapa kuntien palvelurakenteidenkehittämiseen ja epäkohtien korjaamiseen. Neuvostojen toiminnan kehittämiselleonkin olemassa selvä tilaus ja tarve.Eri ikäryhmien osallisuudessa on kyse myös sukupolvien välisistäsuhteista. Ikäsyrjintä voi ilmetä myös ”sukupolvisyrjintänä”. Tällä hetkelläon esimerkiksi perusteltua miettiä sitä, missä määrin työelämänpätkätyöläisyys kohdistuu institutionaalisena ikäsyrjintä tiettyihin ikäryhmiintai sukupolviin. Toisaalta sukupolvisyrjintä voi ilmetä myösjoihinkin tai johonkin sukupolveen kohdistettuina stereotyyppisinäyleistyksinä. On varsin kyseenalaista, jos esimerkiksi suuria ikäluokkiakohdellaan yhtenäisenä sukupolvena, johon liitetään yleinen vastuuerilaisista yhteiskunnallisista ongelmista ja kehityssuunnista. 865.5.4. Arki, ympäristö ja vuorovaikutustilanteetIkäsyrjintä on myös ihmisten arkeen, elämän ympäristöön sekä arjessatapahtuviin vuorovaikutustilanteisiin liittyvä ilmiö. Arkinen ikäsyrjintävoi kohdistua eri ikäryhmiin, lapsista vanhoihin ihmisiin saakka.Yleisesti ikäsyrjintää tästä näkökulmasta on kuitenkin tarkastelu suhteessavanhoihin, ikääntyneisiin ihmisiin.Vuoden 1998 vanhusbarometrissä 87 yli 60-vuotiailta tiedusteltiin heidänmuiden taholta saamastaan arvostuksesta. Neljä prosenttia vastaajistakatsoi arvostuksen ikääntymisen myötä lisääntyneen ja 19 prosenttiavähentyneen. Arvostus oli pysynyt ennallaan 68 prosentin mielestä,ja 8 prosenttia ei osannut sanoa. Kysyttäessä arvioita ikään pe-204

5. Ikäsyrjintä , ageismirustuvasta syrjinnästä 69 prosenttia vastasi kyllä väitteeseen ”yhteiskunnassaon ikään perustuvaa syrjintää”, 23 prosenttia ei ja 8 prosenttiaei osannut sanoa.Edellä esitetyt luvut kertovat suoraan jotakin ikäsyrjinnästä ja senyleisyydestä. Kiinnostavampaa tässä yhteydessä on, miltä tahoilta vastaajatkokivat tulleensa huonosti kohdelluiksi. Ikääntyneitä koskevaanegatiivista kohtelua oli 63 prosentin mielestä poliitikkojen kannanotoissaja 43 prosentin mielestä tiedotusvälineissä. Henkilökohtaisestivastaajia oli kohdeltu huonosti eniten kunnallisissa terveyspalveluissa(12 %) sekä lasten ja nuorten (10 %) tai keski-ikäisten taholta (8 %).Yhdeksän prosenttia koki tulleensa huonosti kohdelluksi eläkelaitosten,seitsemän prosenttia kuntien ja valtion muiden viranomaisten jakuusi prosenttia kunnallisten sosiaalipalvelujen osalta. Asiointi kaupoissa(6 %), liikennevälineissä (5 %), pankeissa ja posteissa (4 %)tai yksityisissä terveyspalveluissa (2 %) sisälsi samoin huonoa kohtelua.Oman perheen taholta huonoa kohtelua vanhusbarometrin mukaankoki saaneensa vastaajista neljä prosenttia. Luvut ovat toki hiemanvanhoja, mutta niiden voi ajatella tarjoavan suuntaa-antavan käsityksenmyös nykytilanteesta.Arjessa, ympäristössä ja niissä tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissakoettu huono kohtelu ja ikäsyrjintä liittyvät myös ympäristötekijöihinja niiden suunnitteluun. Toimintakyvyltään heikentyneitä ikääntyviähuomioiva ympäristö ja palvelut pitäisi suunnitella niin, että itsenäinenelämä olisi mahdollista ja tarvittavat palvelut ja tavarat löytyisivätläheltä. Ikäsyrjinnän näkökulmasta on jatkossakin syytä miettiäesimerkiksi katujen puhtaanapitoa ja talvista hiekoittamista, liikennevalojenajoitusta ja muuta liikennesuunnittelua, ylipäätään tekijöitä,jotka liittyvät niin rakenteelliseen kuin toiminnalliseen esteettömyyteen.Vanhuspolitiikan perustavoitteena kotona asuminen ymmärretäänvarsin usein hyvin kapeasti vain kotona, asunnossa, asumiseksi.Ikääntyneiden liikkumismahdollisuuksien turvaaminen ja edistäminenon olennainen osa pyrittäessä takaamaan eri ikäryhmien mahdollisuuksientasa-arvoisuutta. 88Jotain ageistisista arkikäytännöistämme kertoo myös se, että päi-205

Syrjintä Suomessa 2006vittäisessä tilankäytössä tietyt tilat ja vuorokaudenajat leimautuvatikäspesifisti pääasiassa aktiiviväestön käyttöön. Vuoden 1998 Vanhusbarometrin89 mukaan 75 prosenttia vastaajista piti ympäristön väkivaltaaja rikollisuutta yleisenä ikääntyneitä koskevana ongelmana, ja15 prosenttia koki väkivallan ja rikollisuuden myös henkilökohtaisenaongelmana. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen 90 mukaan eläkeikäisetkokivat aiempaa enemmän turvattomuutta. Pahimmat pelot liittyivätjoutumiseen riippuvaiseksi toisten avusta, eläketulojen niukkuuteen,muistin heikkenemiseen ja laitoshoitoon joutumiseen. Turvattomuuttasynnyttää myös väkivaltarikollisuus. Ikäsyrjinnäksi on määriteltävissätilanne, jossa ikääntynet ihmiset välttävät liikkumista ulkona – vaikkapaoman asuinkaupunkinsa keskustassa – joinakin aikoina pelätessäänjoutuvansa väkivallan tai rikollisuuden kohteiksi, oli tämä pelkoaiheellinen tai sitten ei. Onkin kysyttävä, pitäisikö esimerkiksi kaupunkienajallisen ja alueellisen ikämaantiedon myös muuttua väestönikääntyessä?Ikäsyrjintä ja tasa-arvo ovat myös alueellisia kysymyksiä. Kyetäänköjatkossa turvaamaan maan eri osissa asuville ikääntyville samanlaisetpalvelut? Miten erilaisten asioitten priorisointi tapahtuu eri-ikäistenosalta eri puolilla maata? Johtaako palvelurakenneuudistus siihen, ettähuonokuntoisia ikääntyneitä siirrellään paikasta toiseen? Onkoikääntyvillä oikeus muuttaa asuinpaikkaansa lähemmäksi omaisiaan,vaikka se saattaisikin aiheuttaa kustannuksia tulokunnalle? Toteutuukotässä suhteessa laissa määritellyt perusoikeudet?5.5.5. Ikäsyrjintä ja kulttuuriIlmiönä ikäsyrjintä liittyy läheisesti ajassa muuttuviin kulttuurisiin käsityksiin,mielikuviin ja käytäntöihin. Käsityksemme vanhuudesta, senalkamiskohdasta tai merkityksestä tai esimerkiksi eläkkeelle jäämisestäon tänään täysin toinen kuin viisikymmentä vuotta sitten. Ikäänsuhtautumista, ikäkuvastoja ja ikäasenteita leimaa silti yhä vahva kak-206

5. Ikäsyrjintä , ageismisijakoisuus. Niin sanottu kolmas ikä näyttäytyy yhä vahvemmin aikuisuudenjatkoaikana. Neljäs ikä, terveyden rapistumisen, tuen tarvitsemisenja kuoleman läheisyyden aikana sen sijaan näyttäisi edustavanuudenlaista kulttuurista tabua. 91 Kauhu- ja kiiltokuvat eivät ääripäinäkumpikaan kuitenkaan tavoita ikääntyneen kansanosan jatkuvasti monimuotoistuvaarakennetta. Sillä yksi asia lienee selvää: ikäänty-vässäyhteiskunnassa harmaan sävyt ja vivahde-erot vääjäämättä moninkertaistuvat.92Visuaalisimmin ageismi kenties näkyy nuoren ruumiin ylivaltanasekä ikääntymisen hallinnoinnin eli kohotuksen, kiristämisen ja kauneudenkulttuurina. Arkiympäristömme kuvasto: katumainonta, erimediat ja tiedonvälitys eivät heijasta käynnissä olevaa demografistamuutosta. Loputtomat uudet tuotteet, niin kosmetiikka kuin TV-sarjatkin,joissa muututaan radikaalisti ”kauniimmiksi” tai tipautetaankymmenen vuotta käden käänteessä, asettavat viimeisiä myyntipäiviäja moraalisia kauneudenhoitopakkoja yhä nuoremmille ja sukupuoleenkatsomatta. 93 Vanhuudesta onkin tulossa markkinapaikka. Ikääntymiseenliittyvä tavara- ja palvelutuotanto laajenee vääjäämättä, jamukana on sekä asiallista ja hyödyllistä että ageistiselle ikääntymishysteriallepohjaavia tuotteita. Eräänlainen anti-ageing-boom, ikääntymisentuotteistettu kieltäminen, pysäyttäminen ja piilottaminen, leimaalänsimaista ikääntymistämme.Kulttuurinen ikäsyrjintä liittyy myös termeihin. Ikää koskevat käsitteetovat yksi olennainen tapa hahmottaa elämänkulkua. Pitäisiköpyrkiä yhdessä sopimaan ja käyttämään poliittisesti korrekteja termejä,kuten ikäihminen tai seniori, vai ovatko nämä omiaan peittämäänikääntymiseen liittyvän moninaistumisen, vanhuuden alakulttuurit jamuutoksen? Mitä vaikutusta on esimerkiksi sillä, että jaamme ikäihmisetedelleen seniorikansalaisiin ja vanhuksiin? Tarkoittaako tämäsitä, että kansalaisstatuksellamme on viimeinen myyntipäivä? 94 Riittääkösiis käytössä olevista käsitteistä sopiminen ja poliittinen korrektius,auttaako käsitteiden oikea käyttö myös muuttamaan asenteita jakäytäntöjä, vai onko niiden takana peräti helpompaa pitää sunnun-207

Syrjintä Suomessa 2006taipuheita ja jatkaa kuten ennenkin? Ikääntymisen monimuotoisuuttaajatellen saattaa lopulta olla parasta antaa termien ”kellua”, muuttuaja näin aidosti heijastaa ikääntymisen kulttuurista kirjoa ja merkityksiä.Ageismi pohjaa kielenkäyttöön myös monin muin tavoin. Kielenkäyttökoskee esimerkiksi ikääntymisen tutkimusta ja siinä omaksuttaviakäsitteitä ja lähestymistapoja. Aiheellinen kysymys on muunmuassa se, yliarvioidaanko ikääntyvien haavoittuvuutta liiaksi tavalla,joka samalla sulkee olennaisia kysymyksenasetteluita tutkimuksenulkopuolelle. 95 Kielenkäytön ageismia edustavat myös alentuvat puhuttelutavat(ns. baby-talk) sekä ikääntyvät negatiivisessa valossa esittävätvitsit, mediakuvastot ja syntymäpäiväkortit. Bill Bythewaytä mukaillenvoisikin kysyä, miten on mahdollista, että ageistiset vitsit hyväksytäänaikana, jolloin rasistiset vitsit on unohdettu ja hyvä maku jo tuomitseeseksistiset vitsit? Kenties ei olekaan ihan yhdentekevää, miten ikääntyneistäpuhutaan ja kirjoitetaan mediassa, minkä ikäisiä roolihahmojatv:n kotikaduilla kulkee, mitä ohjelmaformaatteja meille tarjotaan jasallitaanko mahdollisemman laajan vanhuuskäsityksen välittyä katsojalle.96Kulttuuriset ikäsyrjivät käsitteet näkyvät myös tavoissamme käsitteellistääomaa ikääntymistämme. Esimerkiksi suurten ikäluokkienhaastatteluista voi löytää omaa ikäryhmää koskevia ageistisia oletuksia97 , ja ammattilaisten ja ikääntyvien asiakkaiden tai potilaiden kohtaamistilanteetsisältävät eriasteisesti tiedostettuja oletuksia iän myötätapahtuvista ”normaaleista” muutoksista, rajoituksista tai priorisoinneista.Ammattilaisten lisäksi myös ikääntyvät itse siis omaksuvatageistisia oletuksia ja saattavat näin huomaamattaan rajoittaa omaavalinnan ja toimijuuden aluettaan. 98Ageististen käytäntöjen ohella kulttuurinen kuvamme ikääntymisestäon kuitenkin laventumassa. Tulevaisuudessa toisenlaista ikääntymistäpainottavien ja vallalla olevia kulttuurisia käsityksiä rikkovienanti-ageististen äänenpainojen määrä vääjäämättä lisääntyy. Merkkejätästä on jo olemassa. 99208

5. Ikäsyrjintä , ageismi5.6. Ikä syrjinnä stä ikäetiikkaan ja -politiikkaanSuomalainen yhteiskunta ei ole ikäsyrjinnästä vapaa. Ikäsyrjintäänkohdistuva tutkimus on varsin vähäistä ja monet ageismin muodotjäävät vielä sen ulkopuolelle. Tutkimuksen ohella tietoa ikäsyrjinnästäsaadaan kuitenkin myös ihmisten omista kokemuksista niin työelämässäkuin vanhusten palvelujärjestelmässäkin. Näitä kokemuksia eivoida sivuuttaa. Ageismin eri muotoja ja käytäntöjä kartoittavalle seurannalle,tutkimukselle, osaamiselle ja koulutukselle onkin juuri nytolemassa selvä tilaus.Ikäsyrjinnän perinteinen esiintymisareena on työelämä, jossa sekohdistuu sekä nuoriin mutta ennen kaikkea vanheneviin työntekijöihin.Työelämän osalta syrjintälainsäädäntö on sikäli kunnossa, ettäiän perusteella tapahtuva syrjintä on ehdottomasti kielletty. Lakien valvontaon peruskysymys, samoin tapahtuvien rikkomusten esiin nostaminen.Työelämässä tapahtuvaa institutionaalista ikäsyrjintää vastustamaantarvitaan lakien, säädösten ja vaikkapa työmarkkinajärjestöjenkesken sovittujen toimintatapojen ikäsyrjinnällistä arvioimista. Millaisiasyrjintävaikutuksia erilaisilla säädöksillä on eri-ikäisiä työntekijöitäja työntekijäryhmiä kohtaan? Mihin erilaiset säädökset tässäsuhteessa antavat mahdollisuuden? 100Ikäsyrjintäarvioinnin perustana on oltava tämänhetkistä selvästitiukempi ja kattavampi syrjinnän seurantajärjestelmä. Tämän tarveonkin jo tunnustettu. 101 Seurantajärjestelmän kehittämisessä tarvitaanaiempaa enemmän myös metodologista pohdintaa ja kehittelytyötä:ikäsyrjintä monitasoisena ja -aineksisena ilmiönä edellyttää kattaviaja monenlaisia tiedonkeruumenetelmiä. Tämä ei taaskaan koskepelkästään työelämän ikäsyrjintää.Ikäsyrjinnän kannalta on myös erittäin tärkeää, että 1990-luvunpuolenvälin tienoilla silloisen ikäkomitean työn ohella alkanut keskusteluja kehittämistyö jatkuvat. Mutta myös tämä työ tarvitsee monitasoistaarviointia. Hyvä esimerkki on vaikkapa kysymys ikäjohtamisesta102 , jonka tavoite on erittäin hyvä, johon sisältyy tarpeellisiaja hyödyllisiä aineksia mutta joka käsitteenä on jäänyt osin epämää-209

Syrjintä Suomessa 2006räiseksi. Ikäjohtaminen voi esimerkiksi tarkoittamattaan myös tuottaaikäsyrjintää, etenkin jos sen perusteena on ensisijaisesti kronologinenikä. Pitäisikö työelämässä ryhtyä kehittämään niin iän, erilaiset yksilöllisettilanteet, kyvyt ja osaamiset huomioivaa elämäntilannejohtamistaikäjohtamisen sijaan?Toinen keskeisistä ikäsyrjinnän areenoista liittyy työelämän jälkeiseenikääntymiseen ja vanhuuden vaiheeseen, jossa kunto ja toimintakykyheikkenevät, krooniset sairaudet lisääntyvät ja ollaan yhäenemmän hoidon ja hoivan tarpeessa, toisista ihmisistä ja palvelujärjestelmästäriippuvaisia. Myös tätä varten tarvitaan seuranta- jaarviointijärjestelmän ylläpitämistä ja edelleen kehittämistä. 103 Ikäihmisiinkohdistuvan syrjinnän ja kohtelun tutkimiseen liittyy samallatavalla metodologisia haasteita kuin työelämän tutkimukseenkin. Mitentavoittaa tietoa ihmisistä, jotka eivät välttämättä enää kovin hyvinitse kykene tutkimukseen osallistumaan?Ikäihmisten syrjinnän ja kohtelun osalta on olemassa myös lainsäädäntöönliittyviä tarpeita. Perustuslaki puuttuu eksplisiittisesti lastentasa-arvoiseen ja yksilölliseen kohteluun ja edellyttää, että heidän tuleesaada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.104 Olisiko samantapainen muotoilu kohdistettavissa myös vanhuksiin,joilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä juuri huonokuntoisia, palvelujatarvitsevia iäkkäitä ihmisiä?Toinen kysymys liittyy yhdenvertaisuuslakiin, joka nykyisellään liittääikäsyrjinnän ensisijaisesti työelämään ja koulutukseen. Lain soveltamisalaesimerkiksi palveluja kohdalla kattaa ainoastaan etnisen syrjinnän.Iäkkäiden ikäsyrjintään voitaisiin siis puuttua, jos yhdenvertaisuuslainsoveltamisala määriteltäisiin näiltä osin uudelleen.Kolmas lainsäädännön antama mahdollisuus liittyy suoraan vanhuspalveluihin.Eduskunnassa on keskusteltu erityisesti vanhuspalvelulaistasaamatta sitä kuitenkaan toistaiseksi aikaiseksi. Tällainen lakiolisi yksi ja hyvä mahdollisuus vaikuttaa sekä nykytilanteeseen että tulevaankehitykseen. Laissa olisi mahdollisuus jo nyt konkretisoida esimerkiksiEU:n perusoikeusjulistuksen 25 artiklaa, jossa EU tunnustaaikääntyneiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään. Tämä210

5. Ikäsyrjintä , ageismion tärkeää viimeistään EU:n perustuslain astuessa voimaan ja saadessaoikeudellisesti velvoittavan aseman. Vanhuspalvelulain seurauksenasaattaisi myös olla ikäihmisten turvallisuuden ja luottamuksen lisääntyminen,nythän ikääntyneiden suurimmat turvattomuuden aiheetliittyvät paljolti yhtäältä palveluihin ja toisaalta ajatukseen laitoshoitoonjoutumisesta tulevaisuudessa. Kenties lainsäädännössä on yksilähtökohta tulevaisuuden anti-ageistiselle Suomelle osana Eurooppaa?Laajemmin ajateltuna ikääntyneiden ikäsyrjintä liittyy kysymykseenerityisestä ikäpolitiikasta. Ikäpolitiikan mahdollisesta ageistisuudestaon toisaalta puhunut muun muassa Eeva-Leena Vaahtio työelämänikäsyrjinnän yhteydessä. 105 Myönteisessä mielessä ikäpolitiikastapuolestaan on puhunut Voitto Helander tarkastellessaan seniorikansalaisuutta.106 Helanderin ikäpolitiikka näyttää kuitenkin suuntautuvanennen kaikkea kolmanteen ikään ja vielä hyväkuntoisiin ikääntyviin.Tämänkaltaisen ikäpolitiikan oheen tarvitaan eräänlaista elämäntilannepolitiikkaa,joka ottaisi huomioon nekin, jotka ovat jo pitkälläneljännessä iässään.Olennainen kysymys ikäihmisten ikäsyrjinnän osalta on se, mitenheidän ihmisoikeutensa, tasa-arvoisuuteensa, yhtäläiset mahdollisuutensaja ihmisarvonsa toteutuvat ja taataan. Yksi konkreettinen näkymätässä saattaisi löytyä Sirkka-Liisa Kivelän ehdotuksista. Kivelä selvittisosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta keväällä 2006 mahdollisuuksiakehittää geriatrista hoitoa ja vanhustyötä. 107 Ensimmäisenäehdotuksenaan Kivelä esitti, että Suomeen tarvitaan vanhuspoliittinenstrategia. Tämä on ikäsyrjinnän näkökulmasta erittäin kannatettavaasia. Toisen ehdotuksen mukaan vanhusten turvallisuuden ja hyvänvanhustenhoidon edistäminen vaatii vanhusasiamiehen toimistonperustamista maahamme. Tämäkin on erittäin kannatettavaa myösikäsyrjinnän perspektiivistä. 108Vanhustenhuollon kysymykset edellyttävät yhä enemmän myösikään ja ikääntymiseen ja palvelujen laatuun liittyvää yleistä 109 ja erityisestimyös eettistä pohdintaa. 110 Tässä saattaa korostua edelleenmyös sosiaali- ja terveysministeriön, potilaslaissa määritellyn Terveydenhuollonvaltakunnallisen eettisen neuvottelukunnan merkitys. 111211

Syrjintä Suomessa 2006Terveydenhuollon ja esimerkiksi sosiaalipalvelujen välinen raja on ratkaisevastiohentumassa, kun huonokuntoisten vanhusten kotona asuminenja kotiin hoitaminen lisääntyy jatkossa myös terveyden osalta.Näihin tilanteisiin liittyvät eettisetkin kysymykset ovat varsin moniaineksisia.On myönteistä, että ikäsyrjintään liittyvistä ilmiöistä ja käytännöistäkeskustellaan julkisuudessakin yhä vilkkaammin. Asenteelliset,eettiset, käytännölliset ja lainsäädännölliset kysymykset ovat vääjäämättäyhä merkittävämpi kohde myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.Ennen kevään 2006 eduskuntavaaleja ilmennyt poliittinen hyvätahto pitää kääntää käytännön teoiksi ja päätöksiksi, joilla syrjiviäkäytäntöjä on mahdollista purkaa ja ikääntyneiden elämäntilanteidenmonimuotoisuutta tehdä näkyväksi. Tämä on välttämätöntä tulevaisuudenikääntyvästä Suomesta puhuttaessa.Tavoitteena pitää olla anti-ageistinen ja gerontofratrinen, sukupolvienvälistä solidaarisuutta ja vastavuoroisuutta toteuttava yhteiskunta,jossa eri-ikäisten ihmisten on hyvä elää. Tämän toteuttamiseksi tarvitaankaikkien osallistumista, elämisen esteettömyyttä, suvaitsevaisuuttaja moniarvoisuutta. Toimia vaaditaan kaikilta. Voimme pyrkiätunnistamaan ja tekemään näkyväksi käytökseen, kielenkäyttöön jasuhtautumisen tapoihin sisältyviä asenteellisuuksia. Julkisen vallanohella kolmannen sektorin toimijat ja etujärjestöt ovat keskeisiä avaintoimijoitaageismin monia muotoja vastaan. Myös tiedotusvälineillä onerityinen velvollisuus ja vastuu edelleen laventaa ikääntyneistä välittyvääkulttuurista kuvastoa.Tarvitsemme ikäsyrjinnän tunnistamista ja ehkäisemistä yhteiskunnankaikilla alueilla. Suomalaisenkin yhteiskunnan ikääntyessätarvitsemme otetta erityisesti ikäihmisten syrjinnästä. Ikä, ikääntyminenja sen mahdollisesti mukanaan tuoma kyvykkyyden menettäminenei saa merkitä kansalaisoikeuksien ja ihmisarvon menettämistä.On tärkeää korostaa ikäihmisten produktiivisuutta ja voimavaroja,mutta yhtä tärkeää ja eettisesti kestävän gerontologisen realisminmukaista, on pitää huolta ihmisarvosta ja arvokkuudesta silloinkin,kun ihminen ei enää siihen itse välttämättä kykene.212

5. Ikäsyrjintä , ageismiIkäsyrjinnän vastaisen toiminnan keskeisiä haasteitatulevaisuudessa ovat erityisesti:• Ikäsyrjinnän seurantajärjestelmän kehittäminen nykyistä monipuolisemmaksija järjestelmällisemmäksi.• Innovatiivisten käsitteiden kehitteleminen tavalla, joka laajentaa puheenikäpolitiikasta kohti elämäntilannepolitiikkaa ja ottaa huomioon nekin,jotka ovat jo pitkällä neljännessä iässä.• Ageismiin eksplisiittisesti kohdentuvan tieteellisen tutkimuksen tukeminenja kehittäminen.• Hyvää hoitoa koskevan keskustelun jatkaminen. Polttavin kysymys on se,miten taataan hoiva- ja palvelujärjestelmän tasa-arvoisuus ja toimivuusasuinpaikasta, tuloista ja muista tekijöistä riippumatta.• EU:n perusoikeusjulistuksen 25 artiklan sisältämiin ikääntyneiden oikeuksiakoskeviin säännöksiin varautuminen hyvissä ajoin jo ennen niiden virallistavoimaantuloa.1 Ks. esim. Makkonen, Timo (2003).”Syrjintätilanne Suomessa”. Teoksessa Syrjinnän vastainen käsikirja. IOM:lletuottanut Timo Makkonen, ss. 28 - 41.2 Ks. esim. Levonen, Terttu (2001). Ikä karttuu, elämän jatkuu. Saarijärvi: Gummerus. Voimistuvaa huolestumistaosoittivat hyvin myös kevään 2006 eduskuntavaalien alla käydyt keskustelut.3 Ks. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen (2004). Tulevaisuusselonteon liiteraportti 1. Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 29. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, ss. 83 - 88.4 Butler, Robert N (1969). Age-ism: Another form of bigotry. The Gerontologist 9, ss. 243 - 46.5 Ks. Cicero, Marcus Tullius (2000). Vanhuudesta. 3. painos. Hämeenlinna: Karisto.6 Ks. Simmons, Leo (1945). The Role of the Aged in Primitive Society. New Haven: Yale University Press.7 Macnicol, John (2006). Age discrimination. An historical and contemporary analysis. Cambridge: UniversityPress. Hyvä yhteenveto ageismitutkimuksesta: ks. Wilkinson, Jody and Ferraro, Keith (2004). ”Thirty Years ofAgeism Research”. Teoksessa Nelson, Todd (edited). Ageism. Stereotyping and Prejudice against Older Persons.Cambridge: MIT Press, ss. 339 - 358.8 Ks. Alho, Raija (1971). ”Eristämispolitiikkaa vanhuksille”. Teoksessa: Alho, Raija (toim). Vanhukset tässä maassa.Helsinki: Otava, ss. 65 - 91. Ks. myös Laner-Sihvola, Anja ja Sihvola, Tapani (1983). ”Asennoituminen vanhuuteen”.Teoksessa Ruth, Jan-Erik ja Heikkinen, Eino toim. Vanhuus Suomessa. Espoo: Welin+Göös, ss. 70 - 106.9 Butler, Robert N (1969) Age-ism: Another form of bigotry. The Gerontologist 9, ss. 243 - 46.10 Ks. Palmore, Erdman (1999). Ageism. Negative and Positive. New York: Springer.11 Kite, Mary and Wagner, Lisa Smith (2002). ”Attitudes toward Older Adults”. Teoksessa Nelson, Todd (edited).Ageism. Stereotyping and Prejudice against Older Persons. Cambridge: MIT Press, ss. 129 - 162.12 Ks. Esim. Bytheway, Bill (1997). Ageism. Open University Press, Buckingham.13 Bourdieu, Pierre (1985) Sosiologian kysymyksiä. Tampere: Vastapaino. Bourdieu toteaa myös osuvasti, että ”ikäon biologinen suure, jota manipuloidaan ja jota voi manipuloida sosiaalisesti”, ss. 128 - 129.213

Syrjintä Suomessa 200614 Ks. esim. Rantamaa, Paula (2001). ”Ikä ja sen merkitykset”. Teoksessa Sankari, Anne ja Jyrkämä, Jyrki (toim).Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa. Tampere: Vastapaino, ss. 49 - 95.15 Ks. Uotinen, Virpi (2005). I’m as Old as I Feel. Subjective Age in Finnish Adults. Jyväskylä Studies in Education,Psychology and Social Research 276. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.16 Ks. Nieminen, Liisa (2006). Lapsuudesta vanhuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys eri ikävaiheissa. Helsinki:Edita, s. 257.17 Ks. Uotinen, Virpi (2005). I’m as Old as I Feel. Subjective Age in Finnish Adults. Jyväskylä Studies in Education,Psychology and Social Research 276. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.18 Ks. esim. Marin, Marjatta (1984) Laki ja elämänkaari. Osa 1. Lain ja elämänkaaren väliset yleiset yhteydet.Julkaisuja Nro 29. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston sosiologian laitos.19 Ks. Sankari, Anne ja Jyrkämä, Jyrki toim. (2001) Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa. Tampere: Vastapaino.20 Ks. Nieminen, Liisa (2006) Lapsuudesta vanhuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys eri ikävaiheissa. Helsinki:Edita.21 Nikander, Pirjo (1999) ”Ikääntyvä yhteiskunta ja tulevaisuuden ikääntyvä nainen”. Teoksessa Ilka Kangas & PirjoNikander (toim.) Naiset ja ikääntyminen. Tampere, Gaugeamus, ss. 211 - 228.22 Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 6 §.23 Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 19 §.24 Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21, 2 §.25 Rikoslaki 19.12.1889/39, 11 luku, 9 §.26 Työsopimuslaki 2001/55.27 Suullinen ilmoitus, Ulla Rehula, Oikeusministeriö. 3.4.2007. Rehulan ilmoituksen mukaan voimassaolevien lakienmäärä on arviolta 1900 - 2000. Lakeja ja lakimuutoksia on toisen maailmansodan jälkeen eduskunnassa säädettynoin 19000 kappaletta.28 Laskettu lähteestä Marin, Marjatta (1984) Laki ja elämänkaari. Osa 1. Lain ja elämänkaaren väliset yleisetyhteydet. Julkaisuja Nro 29. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston sosiologian laitos, s. 15.29 Ks. Nuorisolaki 27.1.2006/72.30 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Säädöskokoelma 108A/1976.31 Yleissopimus lasten oikeuksista. Ks. http://www.ykliitto.fi/iotieto/lapsen.htm. 3.4.2007.32 Yhdistyneiden kansakuntien ikääntyneitä koskevat periaatteet. Ks. http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/ykika/ikapers.htm. 3.4.2007.33 Nieminen, Liisa (2006) Lapsuudesta vanhuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys eri ikävaiheissa. Helsinki:Edita, s. 261.34 Euroopan unionin perusoikeuskirja (2000) Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 364/1. 18.12.2000.35 Nieminen, Liisa (2006) Lapsuudesta vanhuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys eri ikävaiheissa. Helsinki:Edita, s. 261.36 Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, Luku 2, Perusoikeudet.37 Ks. Palmore, Erdman; Branch, Laurence and Harris, Diana editors (2005). Encyclopedia of ageism. New York:Haworth Pastoral Press.38 Syrjinnän seuranta Suomessa (2007). Työhallinnon julkaisu 374.39 Britanniassa on tehty varsin paljon esimerkiksi ikääntymiseen ja ikäsyrjintään liittyvää selvitystä ja tutkimusta. Ks.esim. Bytheway, Bill; Ward, Richard; Holland, Caroline ja Peace, Sheila (2007). Too Old. Older People’s Accountsof Discrimination, Exclusion and Rejection. A Report from the Research on Age Discrimination Project (RoAD) to Helpthe Aged. London: Help the Aged. Ks. myös Ray, Sujata; Sharp, Ellen ja Abrams, Dominic (2006). Ageism. Abenchmark of public attitudes in Britain. London: Age Concern and University of Kent.40 Ks. http://www.tarjatallqvist.com/41 Syrjinnän seuranta Suomessa (2007). Työhallinnon julkaisu 374, s. 20.214

5. Ikäsyrjintä , ageismi42 IKOMI (1996). Ikääntyvät työelämässä. Ikääntyvien työllistymisedellytysten parantamista selvittäneen komiteanmietintö. Komiteanmietintö 14. Helsinki: Edita. Ks. myös ko. komiteanmietinnön liiteosa.43 Ks. Sihto, Matti (2005). Uuden ikäpolitiikan saavutukset ja rajat. Työpoliittinen Aikakauskirja 1, ss. 65 - 80. Tokion muistettava, että Kansallinen ikäohjelma ei suinkaan ollut ainoa tai ensimmäinen vastaavanlainen yritys vaikuttaaikääntyvien työntekijöiden asemaan: ks. esim. Ilmarinen, Juhani ja Louhevaara, Veikko toim. (2001). Ikääntyväarvoonsa – Ikääntyvien työntekijöiden, terveyden j, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelma 1990 - 1996.Helsinki: Työterveyslaitos. Kansallisesta ikäohjelmasta ja muista ohjelmista: ks. myös Paloniemi, Susanna (2004).Ikä, kokemus ja osaaminen työelämässä. Työntekijöiden käsityksiä iän ja kokemuksen merkityksestä ammatillisessaosaamisessa ja sen kehittämisessä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 253. Jyväskylä:Jyväskylän yliopisto.44 Ilmarinen, Juhani (2006). Towards a longer worklife! Ageing and the the quality of worklife in the EuropeanUnion. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, s. 95.45 Tutkimuksen toteutti Dublinissa sijaitseva The European Foundation for the Improvement of Living and Workingconditions. Ks. www.eurofound.eu.int46 Ilmarinen, Juhani (2006). Towards a longer worklife! Ageing and the quality of worklife in the European Union.Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, ss. 346 - 348.47 Ks. Työolobarometri (2007). Lokakuu 2006. Ennakkotietoja. Helsinki: Työministeriö.48 Ks. Ylöstalo, Pekka (2006). Työolobarometri. Lokakuu 2005. Työpoliittinen tutkimus 311. Helsinki: Työministeriö,ss. 193 - 196.49 Työolobarometri-tutkimuksesta on muistettava, että tutkittavien kokonaismäärä on siinä vuosittain vaihdellut noin1200 - 1300 tienoilla. Tällöin osaryhmät tulevat niin pieniksi, että niissä saattaa esiintyä satunnaisvaihtelua, mikähankaloittaa lukujen arviointia.50 Vaahtio, Eeva-Leena (2002). Rekrytointi, ikä ja ageismi. Työpoliittinen tutkimus 244.Helsinki: Työministeriö.51 Eräs esimerkki liittyy työttömyysturvaan ja sen maksamiseen. Työnantajille saattaa tulla erityisen kalliiksi irtisanoaennen vuotta 1950 syntyneitä työntekijöitä, joille ennen kuin he täyttävät 60 vuotta, tulee täyteen työttömyysturvan500 päivän yläraja. Sama koskeen vuoden 1950 jälkeen syntyneitä, jotka irtisanotaan 60 ikävuoden täyttymisenjälkeen ja joilla oikeus työttömyyspäivärahaan jatkuu eläkeikään saakka. Säädökset vaikuttavat hyvinkin varttuneidentyöntekijöiden työllistymiseen. Ks. Työttömyysturvalaki 30.12.2002/1290, 6 luku, 9§ ja Laki työttömyysetuuksienrahoituksesta 24.7.1998/555, 8 a luku, 24 §.52 Ks. Julkunen, Raija (2003). Kuusikymmentä ja työssä. Jyväskylä: SoPhi; Julkunen, Raija ja Pärnänen, Anna(2005). Uusi ikäsopimus. Jyväskylä: SoPhi.53 Ks. esim. Helsingin Sanomat (11.4.2007). ”Tutkimus: Yrityksille on eduksi ikärakenteen nuorentuminen”. Uutisessakerrotaan tutkimuksesta, jonka mukaan ”[…] yhtälö on melko yksinkertainen. Palkat nousevat kokemuksen myötä,mutta tuottavuus ei jatkuvasti kasva. Tällöin varsinkin vanhemmilla työntekijöillä saattaa olla yrityksen kannalta epäsuotuisapalkan ja tuottavuuden suhde.” Sama juttu viittaa myös Ruotsin Ericssoniin, jossa kultaista kädenpuristustaon tarvjottu jo 35-vuotiaille työntekijöille, jos he eroavat.54 Esimerkiksi tästä käy Yleisradion tilanne keväällä 2007, jolloin henkilökunnan vähentämisen ainakin julkisuudessaon sanottu kohdistuneen ensisijaisesti työpaikan iäkkäämpään työntekijäkuntaan.55 Ks. Ylöstalo, Pekka (2006). Työolobarometri. Lokakuu 2005. Työpoliittinen tutkimus 311. Helsinki: Työministeriö.56 Ikäryhmäjako on alle 24, 25 - 34, 35 - 44, 45 - 54 ja yli 55.57 Ks. esim. Työministeriö (2007). Työministeriön tilastoja. 2007 helmikuu. Työmarkkinat TM 2007:2.58 Ks. esim. Työministeriö (2007). Työpoliittinen Aikakauskirja 1.59 Sama koskee esimerkiksi työministeriön työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen vuositilastoja, jatkuvasti ilmestyväätilastotiedotetta työttömistä työnhakijoista ja niiden osuudesta kunnittain ja työvälityksen toistuvia vuositilastoja.60 Kumpulainen, Timo, toim. (2006). Aikuiskoulutuksen vuosikirja. Tilastotietoja aikuisten opiskelusta 2004. Julkaisuja36. Helsinki: Opetusministeriö, s. 18.61 Paloniemi, Susanna (2004). Ikä, kokemus ja osaaminen työelämässä. Työntekijöiden käsityksiä iän ja kokemuk-215

Syrjintä Suomessa 2006sen merkityksestä ammatillisessa osaamisessa ja sen kehittämisessä. Jyväskylä Studies in Education, Psychologyand Social Research 253. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.62 Ks. Paloniemi, Susanna (2004). Ikä, kokemus ja osaaminen työelämässä. Työntekijöiden käsityksiä iän ja kokemuksenmerkityksestä ammatillisessa osaamisessa ja sen kehittämisessä. Jyväskylä Studies in Education, Psychologyand Social Research 253. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, ss. 104 - 105.63 IKOMI (1996). Ikääntyvät työelämässä. Ikääntyvien työllistymisedellytysten parantamista selvittäneen komiteanmietintö. Komiteanmietintö 14. Helsinki: Edita.64 Ks. Pohjolainen, Pertti (1998) ”Näkökulmia ikäsortoon”. Teoksessa Parviainen, Tuire (toim.) Näkökulmia vanhustenhoitotyöhön. Helsinki: Kirjayhtymä.65 Ks. Vaarama, Marja; Luoma, Minna-Liisa ja Ylönen, Lauri (2006). ”Ikääntyneiden toimintakyky, palvelut ja koettuelämänlaatu”, ss. 104 - 136. Teoksessa Kautto, Mikko (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2006. Helsinki: Sosiaali- jaterveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.66 Vaarama, Marja (2004). ”Ikääntyneiden toimintakyky ja hoivapalvelut – nykytila ja vuosi 2015”. TeoksessaIkääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33. Helsinki:Edita.67 Esim. Nikander, Pirjo (2005). ”Managing Scarcity: Joint decision making in interprofessional meetings”, ss. 260- 279. Teoksessa Heinonen, Tuula & Metteri, Anna (Eds.): Social Work in Health and Mental Health: Issues, Developmentsand Actions. Toronto, Canadian Scholar’s Press.68 Vaarama, Marja; Kainulainen, Sakari; Perälä, Marja-Leena ja Sinervo, Timo (1999). Vanhusten laitoshoidon tila.Voimavarat, henkilöstön hyvinvointi ja hoidon laatu. Aiheita 46. Helsinki: STAKES.69 Topo, Päivi; Sormunen, Saila; Saarikalle, Kristiina, Räikkönen, Outi ja Eloniemi-Sulkava, Ulla (2007). Kohtaamisiadementiahoidon arjessa – havainnointitutkimus hoidon laadusta asiakkaan näkökulmasta. Helsinki: STAKES.70 Julkisuudesta tunnettu on Tampereen Koukkuniemen vanhainkotiin liittynyt keskustelu ja valitukset sen henkilöstömitoituksesta.Hoitajien riittämättömyydestä teki yksityinen henkilö valituksen, jonka seurauksena Koukkuniemenvanhainkoti sai huomautuksen Länsi-Suomen lääninhallitukselta.Vanhainkoti velvoitettiin perustamaan 1.2.2007mennessä 103 uutta hoitajan toimea. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Koukkuniemen_vanhainkoti (12.4.2007)71 Raivio, Minna; Eloniemi-Sulkava, Ulla; Saarenheimo, Marja; Laakkonen, Marja-Liisa; Pietilä, Minna ja Pitkälä,Kaisu (2006) ”Suomalaisten omaishoitajien kokemuksia palveluista – valtakunnallinen kyselytutkimus Alzheimerintautia sairastavien henkilöiden puolisoille.” Teoksessa Eloniemi-Sulkava, Ulla; Saarenheimo, Marja; Laakkonen,Marja-Liisa; Pietilä, Minna; Savikko, Niina ja Pitkälä, Kaisu (toim.) Omaishoito yhteistyönä. Iäkkäiden dementiaperheidentukimallin vaikuttavuus. Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke: tutkimusraportti 14. Helsinki:Vanhustyön keskusliitto.72 Monet kotihoitotilanteet lähestyvät tällä hetkellä jo eräänlaista kotisairaalaa, jolloin on mahdollista vaikkapakysellä, miten esimerkiksi potilaslaissa määritellyt oikeudet tällaisissa tilanteissa toteutuvat. Ks. Laki potilaan asemastaja oikeuksista 17.8.1992/785.73 Valtiontilintarkastajien kertomus (2006). K 16/2006 vp, ss. 242 - 262.74 Ks. Nuorisolaki 27.1.2006/72.75 Yhdistyneiden kansakuntien ikääntyneitä koskevat periaatteet. Ks. http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/ykika/ikapers.htm. 3.4.2007.76 Euroopan unionin perusoikeuskirja (2000) Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 364/1. 18.12.2000.77 Vartia, Pentti (2005). ”Eläkeläisistäkö äänestäjien enemmistö?” Tieteessä tapahtuu 1/2005.78 Friedrich A. Hayek (1960). ”The Constitution of Liberty” New York, John Wiley.79 Ks. esim. http://www.svol.fi/show.php?id=news45bf1f0744e2e (13.4.2007).80 Ks. Helander, Voitto (2006). Seniorikansalainen voimavarana. Havaintoja ja pohdintoja ikäpolitiikan suuntaamiseksi.Helsinki: Suomen kuntaliitto, ss. 54 - 56.81 Tästä voi jopa kysyä, heijasteleeko tämä ikäihmisten omia ageistisia käsityksiä omanikäisistään ihmisistä.216

5. Ikäsyrjintä , ageismi82 Ks. esim. Leinonen, Anu (2006). Vanhusneuvoston funktioita jäljittämässä. Tutkimus maaseutumaisten kuntienvanhusneuvostoista. Jyväskylä Studies in Education, Psychlogy and Social Research 295. Jyväskylä: Jyväskylänyliopisto, ss. 38 - 43.83 Ks. http://www.stm.fi/Resource.phx/orgns/neuvt/vanhusnk.htx84 Ks. www.vanhustyonkeskuslitto.fi/85 Leinonen, Anu (2006). Vanhusneuvoston funktioita jäljittämässä. Tutkimus maaseutumaisten kuntien vanhusneuvostoista.Jyväskylä Studies in Education, Psychlogy and Social Research 295. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.86 Ks. Pajamäki, Osku (2006) Ahne sukupolvi. Suurten ikäluokkien perintö. Jyväskylä: Ajatus kirjat. Vrt. Karisto,Antti, toim. (2005) Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino; Erola, Jani ja Wilska, Terhi-Anna, toim. (2004). Yhteiskunnanmoottori vai kivireki. Suuret ikäluokat ja 1960-lukulaisuus. Jyväskylä: SoPhi.87 Vaarama, Marja; Hakkarainen, Anne ja Laaksonen, Seppo (1999). Vanhusbarometri. Selvityksiä 1999:3. Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriö.88 Ks. esim. Mollenkopf, Heidrun; Marcellini, Fiorella; Ruoppila, Isto, Szeman, Zsuzsa ja Tacken Mart, edited(2005). Enhancing Mobility in Later Life. Personal Coping, Environmental Resources and Technical Support. The Outof-HomeMobility of Older Adults in Urban and Rural Regions of Five European Countries. Amsterdam: IOS Press.89 Ks. Vaarama, Marja; Hakkarainen, Anne ja Laaksonen, Seppo (1999) Vanhusbarometri. Selvityksiä 1999:3.Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, s. 13.90 Ks. Laitalainen, Elina; Helakorpi, Satu ja Uutela, Antti (2007). ”Eläkeikäiset kokevat aiempaa enemmän turvattomuuta.”Kansanterveys 3/2007, ss. 23 - 24.91 Blaikie, Andrew (1999). Ageing & Popular Culture. Cambridge, UK: Cambridge University Press.92 Katx, Stephen (2005). Cultural aging. Life course, lifestyle, and senior worlds. Peterborough, Canada: BroadviewPress.93 Vrt. Nikander, Pirjo (1999). Elämänkaaresta elämänkulkuun: iän muuttuva merkitysmaailma, ss. 27 - 45. Teoksessa:Kangas Ilka & Nikander Pirjo (toim.): Naiset ja ikääntyminen. Helsinki: Gaudeamus.94 Helander, Voitto (2006). Seniorikansalainen voimavarana. Helsinki: Kuntaliitto.95 Nikander, Pirjo ja Zechner, Minna (2006). Ikäetiikka. Elämänkulun ääripäät, haavoittuvuus ja eettiset kysymykset.Yhteiskuntapolitiikka 5, ss. 515 - 526.96 Ks. esim. Tiedotustutkimus -lehden ikää ja mediakuvastoa käsittelevä teemanumero 3/2002 sekä Harwood, Jakeja Giles, Howard (1992). Don’t make me laugh. Age representations in a humorous context. Discourse & Society3(3), ss. 403 - 436.97 Nikander, Pirjo (2002). Age in action. Membership work and stage of life categories in talk. Helsinki: SuomalainenTiedeakatemia.98 Coupland Nikolas and Coupland, Justine 1998. ”Reshaping lives: Constitutive identity work in geriatric medicalconsultations.” Text 18(2): 159 - 189. Coupland, Nikolas ja Coupland Justine (1993). ”Discourses of Ageism andAnti-Ageism.” Journal of Aging Studies, 7:3, ss. 279 - 302.99 Esim. The hen Co-op (1993). Growing up discracefully. New ideas for getting the most out of life. London: Piatkus.100 Itse asiassa koko suomalainen lainsäädäntö tarvitsisikin tämänkaltaisen ikäsyrjintäarvioinnin.101 Ks. Syrjinnän seuranta Suomessa (2007). Työhallinnon julkaisu 374. Helsinki: Työvoimaministeriö, s. 21. Varsinpitkälle tässä päästään hyödyntämällä paremmin jo nyt kerättäviä tilastoja.102 Ks. Juuti, Pauli (2000). Ikäjohtaminen. Ikäohjelma 1998 - 2002 Hyvä Ikä. JTO-tutkimuksia, nro 13. Helsinki:Johtamistaidon opisto.103 Esimerkiksi vuoden 1998 vanhusbarometrin jälkeen ei samalla tavalla ole kerätty ja julkaistu ikäihmisten kokemuksiasyrjinnästä ja kohtelusta, vaikka vanhusbarometritutkimus toistetaan säännöllisesti.104 Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 6 §.105 Ks. Vaahtio, Eeva-Leena (2002). Rekrytointi, ikä ja ageismi. Työpoliittinen tutkimus 244. Helsinki: Työministeriö,ss. 178 - 180.217

Syrjintä Suomessa 2006106 Helander, Voitto (2006). Seniorikansalainen voimavarana. Havaintoja ja pohdintoja ikäpolitiikan suuntaamiseksi.Helsinki. Suomen Kuntaliitto.107 Kivelä, Sirkka-Liisa (2006). Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- jaterveysministeriön selvityksiä 30. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.108 Keski-Suomessa on parhaillaan lähdössä liikkeelle alueellinen, Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama vanhusasiamiestoiminnankokeilu- ja kehittämishanke.109 Ks. esim. Tie hyvään vanhuuteen (2007). Vanhusten hoidon ja palvelujen linjat vuoteen 2015. Selvityksiä 8.Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö.110 Ks. esim. Nikander, Pirjo ja Zechner, Minna (2006). Ikäetiikka. Elämänkulun ääripäät, haavoittuvuus ja eettisetkysymykset. Yhteiskuntapolitiikka 5, ss. 515 - 526.111 Ks. http://www.etene.org/218

Outi Lepola6. Päätelmiä6.1. Moniperusteinen syrjintä ,moninaiset elämä ntilanteetAiemmissa luvuissa on tuotu esiin useita esimerkkejä henkilöistä, jotkaovat syrjinnälle alttiita useammasta syystä. Kielellisiä vähemmistöjäedustavat vammaiset syrjäytyvät palveluista muita vammaisia useammin.Vammaiset naiset ja lapset sekä maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöihinkuuluvat ja ikäihmiset ovat erityisten positiivisten tukitoimientarpeessa. Väestön vanhentuessa lisääntyy myös maahanmuuttajataustaisten,vammaisten ja homoseksuaalisten vanhusten määrä.Ikääntyneet homoseksuaaliset ihmiset kärsivät erityisen voimakkaastityöelämän heteronormatiivisuudesta. Maahanmuuttajavanhuksetovat erityisessä syrjintävaarassa ja heitä vaivaa varsinkin yksinäisyyssekä tiedon ja kielitaidon puute. Myös eläkejärjestelmiin ja mielenterveyspalveluihinliittyy erityisesti maahanmuuttajavanhusten elämäähankaloittavia tekijöitä. 1 Kielivaikeudet hankaloittavat myös saamelais-ja romanivanhusten elämää. 2Tilannetta, jossa ihminen kokee syrjintää useammasta syystä, joskusjopa samanaikaisesti, on kutsuttu moniperusteiseksi syrjinnäksi. Moniperusteistasyrjintää on määritelty eri tavoin, kuten esimerkiksi: ”koskaihmisillä on monia identiteettejä, useampikin kuin yksi tekijä saattaaolla syrjinnän taustalla” 3 tai ”kun ihminen kuuluu samanaikaisestiuseaan epäedullisessa asemassa olevaan ryhmään, on näillä perusteillayhdessä tapahtuva syrjintä moniperustaista”. 4 Kun eri syrjintäperusteetvaikuttavat toinen toisiinsa, tuloksena on aivan erityisiä syrjinnänmuotoja ja kohderyhmiä. 5Syrjinnän moniperusteisuus vaikuttaa myös siihen, millä tavoin syrjintätilanteitatulkitaan. On esimerkiksi havaittu, että homot kokevattyöelämässä kohtaamansa syrjinnän johtuvan ensisijaisesti heidän219

Syrjintä Suomessa 2006homoseksuaalisuudestaan, kun taas lesbot tulkitsevat sen johtuvan ensisijaisestiheidän naiseudestaan. 6 Koska naisia muutenkin syrjitään miehiäyleisemmin, lesboille tarjoutuu mahdollisuus tulkita kokemansa syrjintäsukupuolesta johtuvaksi riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.Miehet taas yleensä ovat naisia paremmassa asemassa,ja siksi homot ovat taipuvaisia löytämään muun syyn kuin sukupuolenkokemalleen syrjinnälle.On tärkeää huomata, että moniperusteinen syrjintä voi ilmetäniin ulkoryhmä- kuin sisäryhmäsyrjintänäkin. Ulkoryhmäsyrjintä viittaasyrjintään, jota uhri kohtaa yhteiskunnassa ylipäänsä eri arkielämäntilanteissa. Sisäryhmäsyrjintä puolestaan viittaa vertaisryhmäntaholta koettavaan syrjintään, joka johtuu kuulumisesta samanaikaisestijohonkin toiseen ryhmään. Ulkoryhmistä lähtöisin oleva moniperusteinensyrjintä johtaa tilanteisiin, joissa syrjinnän vaikutus uhriinon usein varsin vakava jo yksin syrjinnän suuren toistuvuuden vuoksi.Sisäryhmäsyrjintä voi kuitenkin olla jopa vahingollisempaa, koskaoikeus tasaveroiseen kohteluun kiistetään niiden taholta, joihin yksilöhaluaa samastua. Näin voi käydä esimerkiksi etnisessä tai uskonnollisessayhteisössä, joka suhtautuu kielteisesti seksuaalisiin vähemmistöihinkuuluviin jäseniinsä. 7 Yhtä lailla seksuaalivähemmistöihin voikuulua ihmisiä, jotka suhtautuvat vihamielisesti ja syrjivästi eri-ikäisiin,toista sukupuolta oleviin tai ihonväriltään tummiin ihmisiin, olivatpanämä hetero- tai homoseksuaalisia.Lainsäädännön ja lainkäytön kannalta moniperusteinen syrjintä onilmiö, jonka käsittelyä ei ole lopullisesti ratkaistu. Vähemmistövaltuutetunmukaan lainsäädännössä ei nykyisellään oteta erikseen kantaasiihen, mitä moniperusteisen syrjinnän tilanne merkitsee, vaan kutakinsyrjintäperustetta käsitellään erillään, samoin kuin EU:n syrjintädirektiiveissä.Vähemmistövaltuutetun mukaan on mahdollista ajatella,että jos moniperusteinen syrjintä osoitetaan, voi syrjinnän moniperusteisuusnäkyä seuraamuksissa, esimerkiksi direktiiveissä mainittunaseuraamusten oikeasuhtaisuutena. 8 Yhdenvertaisuuslain säädös”hyvityksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon syrjinnän laatuja laajuus” tarjoaisi mahdollisuuden ottaa huomioon syrjinnän moniperustaisuus.9220

6. PäätelmiäSyrjinnän moniperusteisuutta ei mielestämme ole hyödyllistä pohtiavain siinä mielessä, että tunnistettaisiin, millä perusteella jotakutajossain tilanteessa nimenomaisesti syrjitään – tai jopa missä suhteessamilläkin perusteella – vaan toivomme sen avaavan näköalan ihmistenja heidän elämäntilanteidensa moninaisuuteen. Erilaiset syrjintärakenteetvaikuttavat ihmisiin eri elämäntilanteissa eri tavoin. Monenlaisettilanteet ja asiat vaikuttavat siihen, joutuuko ihminen syrjinnänkohteeksi, ja millä tavoin syrjintä vaikuttaa hänen elämäänsä. Yhdenvertaisuuslaissamainitut syrjintäperusteet eivät merkitse sitä, että olisiolemassa homogeenisia ryhmiä, joihin kuuluvia tietty syrjintäperustejollain olennaisella tavalla yhdistää.Kukaan ihminen ei esimerkiksi ole yksinomaan vammainen. Vammainenihminen voi olla vaikkapa kouluikäinen, työssä käyvä tai eläkkeellä,ja kaikissa näissä tilanteissa hänellä on erilaisia tarpeita, joidenkohdalla hän voi tulla syrjityksi eri tavoin. Esimerkiksi työssä käyväntai opiskelevan liikuntavammaisen henkilön kuljetuspalveluiden tarveon yleensä korostunut verrattuna toisenlaisessa elämäntilanteessa olevaanliikuntavammaiseen henkilöön. Jos hänen liikkumisen tarpeensarinnastetaan kuljetuspalveluja käyttävän vanhusväestön liikkumistarpeisiinja pidetään samaa tasoa riittävänä, se estää häntä opiskelemastatai käymässä työssä ja merkitsee hänen rakenteellista syrjimistäänsuhteessa muuhun työvoimaan tai muihin opiskelijoihin. Vammainenvanhus puolestaan tarvitsee erilaista tukea kuin muut vanhuksettai muut vammaiset tullakseen toimeen.Se seikka, että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia pareja, ei välttämättäaiheuta kokemusta syrjinnästä sellaiselle homoseksuaaliselleihmiselle, jolle kirkkohäät eivät merkitse mitään tai joka ylipäänsä eiole aikeissa avioitua. Sen sijaan kirkkoon kuuluva samaa sukupuoltaoleva pari voi kokea kirkon kannan ja käytännön äärimmäisen syrjiväksija loukkaavaksi.Maahanmuuttajataustaiseen naiseen kohdistuu erilaisia odotuksiaja erilaista syrjintää kuin maahanmuuttajataustaiseen mieheen. Maahanmuuttajanuoretpuolestaan ovat erityisellä tavalla alttiita syrjinnällekoulumaailmassa, opiskellessa ja työelämään pyrkiessä. Suomalaisen221

Syrjintä Suomessa 2006koulun käynyt, suomea erinomaisesti osaava, ammattiin valmistuvamaahanmuuttajataustainen nuori voi kokea erityisen epäoikeudenmukaiseksija syrjiväksi sen, että hän ei työllisty yhtä lailla kuin samastaopinahjosta valmistuvat valtaväestöön kuuluvat nuoret.Pakolaisista osa on voinut joutua väkivallan, kidutuksen ja vainonkohteeksi nimenomaisesti seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoliidentiteettinsätakia. Heidän täytyy saada nopeasti pakolaisstatus jatarvittavaa tukea traumatisoivista kokemuksista selvitäkseen. 10 Suomeenmuuttaville on kerrottava yhdenvertaisuutta korostavasta lainsäädännöstä.11 Se auttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviamaahanmuuttajia puolustamaan oikeuksiaan ja edistää myös maahanmuuttajaryhmienasenteiden muuttamisessa myönteisemmiksi sukupuolenja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta kohtaan.6.2. Tavoitteena tasa-arvoinen syrjintä suojaEdellisissä luvuissa on useaan kertaan tuotu ilmi vakavana puutteenase, että yhdenvertaisuuslaissa mainitut eri syrjintäperusteet eivät olesamassa asemassa keskenään. Muiden syrjintäperusteiden osalta lainsoveltamisala on kapeampi kuin etnisen syrjinnän kohdalla. Vammaisuuden,seksuaalisen suuntautumisen tai iän perusteella tapahtuvaasyrjintää ei myöskään seurata ja valvota, eikä siihen puututa yhtä tarmokkaastikuin etnisen syrjinnän perusteella tapahtuvaan syrjintään,sillä ei ole erityistä valtuutettua tai muuta tahoa, jonka tehtäviin syrjinnänvalvonta näiltä osin erityisesti kuuluisi. Myöskään kuntia eivelvoiteta sisällyttämään yhdenvertaisuussuunnitelmiinsa muita tekijöitäkuin etnisyys, vaikka niitä onkin kannustettu moniperusteiseenyhdenvertaisuussuunnitteluun.Niinpä esimerkiksi vammaisten ja seksuaalivähemmistöjen asiaaajavat järjestöt ovat omien resurssiensa puitteissa pyrkineet vastaamaansyrjintää kokeneiden neuvontaan ja tuen tarpeeseen. Työtä ontehty paljolti projektiluonteisesti ja osittain vapaaehtoisvoimin. Onilmeistä, että julkisen sektorin pitäisi kantaa vastuu syrjinnän ehkäise-222

6. Päätelmiämisestä, taata toiminnan jatkuvuus ja järjestää siihen riittävät resurssit.Yhtä lailla tärkeää on, että järjestelmää kehitettäessä tehdäänyhteistyötä kansalaisjärjestösektorin asiantuntijoiden ja asianosaistenkanssa.Aiemmissa luvuissa on tuotu esiin useita ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.Esimerkiksi ehdotetaan, että kuntien edellytettäisiin nimeäväntasa-arvo- tai yhdenvertaisuusvastaavan, jonka tehtäväalaankuuluisi myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteenliittyvän syrjinnän ehkäisy. Välttämättömänä pidetään erillistenvaltuutettujen perustamista eri syrjintäperusteiden valvontaantai vaihtoehtoisesti nykyisten valtuutettujen virkojen tehtävien laajentamistakattamaan kaikki vähemmistöt.Suomessa toimii tällä hetkellä neljä valtuutettuja, joita voidaan pitäämerkittävinä ihmis- ja perusoikeuksien valvojina: tasa-arvovaltuutettu,vähemmistövaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu ja tietosuojavaltuutettu.12 Nykyisessä järjestelmässä valtuutettujen toimialojen väliin jääaukkoja, esimerkiksi juuri vammaisuuden ja seksuaalisen suuntautumisenosalta. Ihmisoikeusliitto laati keväällä 2006 ulkoministeriön toimeksiannostaselvityksen Suomen ihmisoikeuskentän kehittämisen jaihmisoikeusinstituution perustamisen tarpeesta. Selvitystä laadittaessahaastateltiin useita eri tahoja ja kuultiin näiden näkemyksiä muunmuassa erityisvaltuutettujen tehtävien mahdollisesta yhdistämisestä.Raportissa haastatellut tahot esittivät erilaisia näkemyksiä siitä, mitenvaltuutettujärjestelmää olisi kehitettävä. Yhden yleisen valtuutetun järjestelmäsai kannatusta selkeyden, koherenttiuden ja synergiaetujenvuoksi. Näin päästäisiin yksittäisen kansalaisen näkökulmasta ongelmallisestavalvontajärjestelmän hajanaisuudesta, ja yksi laaja-alaisestivaltuutettu toimija antaisi mahdollisuuden asioiden kokonaisvaltaiseenkäsittelyyn. Haastatteluissa esitettiin kuitenkin myös näkemyksiä,joiden mukaan tietyt kysymykset ja ryhmät eivät saisi riittävästihuomiota tällaisessa järjestelmässä, vaan heidän oikeuksiensa toteutumistaolisi tarkasteltava myös erikseen, mikä takaisi riittävän erityisosaamisenja myös eri toimijoiden vertailun. Tästä näkökulmastavaltuutettujen keskinäisen yhteistyön kehittäminen takaisi riittävänkoherenttiuden. 13223

Syrjintä Suomessa 2006Myös tähän kirjahankkeeseen osallistuneiden tahojen näkemyksetvalvontakentän kehittämisestä vaihtelevat. Kynnys ry ja Valtakunnallinenvammaisneuvosto ovat sitä mieltä, että vammaisten oikeuksientoteutumisen seurantaa varten pitäisi nimetä erityinen toimielin, kutenmyös YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen seurantaedellyttää. Toimielintä johtaisi vammaisasiamies tai vammaisvaltuutettu.14 Seta ry on puolestaan sillä kannalla, että vähemmistövaltuutetuntoimialaa pitäisi laajentaa kattamaan myös muut syrjintäperusteet.15Ihmisoikeusliitto on esittänyt kannanoton, jonka mukaan Suomeenolisi muodostettava niin kutsuttujen Pariisin periaatteiden mukainenkansallinen ihmisoikeusinstituutio, jonka tehtävänä olisi edistää laajaalaisestiperus- ja ihmisoikeuksia. Ihmisoikeusinstituutio voisi mahdollisestitoimia eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä. 16Eduskunnan oikeusasiamiehen roolista syrjinnän torjunnassa onkeskusteltu myös Ihmisoikeusliiton tekemän selvityksen yhteydessä.Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta kuuluu entuudestaaneduskunnan oikeusasiamiehen, samoin kuin oikeuskanslerintehtäviin. Näiden ylimpien laillisuusvalvojien toimintakenttäon lähtökohtaisesti laaja-alainen: kuka tahansa voi tehdä valituksenoikeusasiamiehelle, jos kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin käytettävissä on myösjäreitä keinoja, kuten syyteoikeus. Heidän valvontatehtävänsä kuitenkinrajoittuu koskemaan julkista sektoria; yksityisten henkilöiden jayhteisöjen toiminnan valvominen jää sen ulkopuolelle. Raportissa haastatelluterityisvaltuutetut näkevätkin valtuutettujen joustavamman toimenkuvanhyödylliseksi syrjinnän valvonnassa. Valtuutetut voivat puuttuamyös yksityisellä sektorilla tapahtuvaan syrjintään ja ottaa kantaasellaisiinkin yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka eivät välttämättäole ratkaistavissa lainsäädännöllä. Valtuutettujen toimenkuvat olisivatlaillisuusvalvojien roolia helpommin muokattavissa ja yhdistettävissätoisiinsa. Eduskunnan oikeusasiamiehen uskottavuuden kannaltakatsotaan hyväksi se, että se ei edelleenkään olisi toiminnallisesti yhteydessäminkään tiettyjen ryhmien oikeuksien edistämistä ajavan toimielimenkanssa vaan valvoisi myös tämän toimintaa. 17224

6. PäätelmiäYhdenvertaisuuslain ongelmiin kiinnitettiin huomiota jo sen säätämisvaiheessa.Perustuslakivaliokunta ei pitänyt onnistuneena tapaa,jolla kaksi eri direktiiviä oli yhdistetty yhdeksi laiksi, sen vuoksi, ettälaki itsessään sisältää useita erotteluja. Valiokunnan mukaan ”suomalaiseenoikeuskulttuuriin olisi esityksessä omaksuttua mallia paremminsopinut joko se, että yhdenvertaisuudesta luodaan sellainen laki,joka ei luo erilaisia oikeuksia eri henkilöille ja ryhmille, tai se, ettäyhdenvertaisesta kohtelusta ja sen toteuttamiseksi tarpeellisista toimistasäädetään tähänastiseen tapaan aina kulloinkin kyseessä olevanalan lainsäädännössä”. 18 Oikeusministeriössä onkin käynnistynyt yhdenvertaisuuslainsäädännönuudistamishanke, jolla pyritään vahvistamaanyhdenvertaisuuden suojaa siten, että lainsäädäntö kattaisi entistäselkeämmin kaikki syrjintäperusteet. Hankkeen yhteydessä tarkistetaanmyös syrjintäasioita nykyisin hoitavien viranomaisten asemaa,tehtäviä ja toimivaltuuksia. 19Mielestämme yhdenvertaisuuslain uudistuksessa on välttämätöntävarmistaa se, että jokaisen syrjintäperusteen osalta määritellään selvästivaltuutettu tai vastaava viranomainen, joka vastaa neuvonnasta,käsittelee syrjintäilmoituksia ja toimii aloitteellisesti rakenteellisen syrjinnänpoistamiseksi. Toteutettiinpa syrjinnän valvonta millä tavallatahansa, olennaista on, että valvovalle elimelle tai elimille taataan riippumatonasema ja riittävät resurssit toimintaansa sekä perinpohjainenasiantuntemus jokaisen syrjintäperusteen osalta.6.3. Syrjinnän torjuntaedellyttää syrjinnän seurantaaEnsiarvoisen tärkeää syrjinnän ehkäisemisessä on kattavan, toimivaltaisenvalvontajärjestelmän ohella se, että käytettävissä on ajantasaistaja monipuolista tietoa yhteiskunnassa tapahtuvasta syrjinnästä. Tietoatarvitsevat niin valtuutetut ja laillisuusvalvojat, poliittiset päättäjät javirkamiehet kuin myös kansalaisyhteiskunnan toimijat ja yksittäisetkansalaiset.225

Syrjintä Suomessa 2006Tämä tarve on tiedostettu ja siihen on vastattu laajapohjaisellaMaking Equality a Reality- eli MERA-hankkeella, joka oli käynnissä vuosina2005–2006 ja jonka loppuraportin pohjalta syrjinnän seurantaakehitetään edelleen. Raportissa esitetään laajan selvitystyön tuloksenaehdotus kansalliseksi syrjinnän seuranta- ja raportointijärjestelmäksi.Ehdotuksen mukaan kattava raportointi tapahtuisi joka neljäs vuosi.Raportoinnin runkona olisi pysyvä perusosa, jonka tietolähteet olisimääritelty etukäteen ja joka käsittelisi kaikkien yhdenvertaisuuslaissamainittujen piirteiden perusteella tapahtuvaa syrjintää niin kvantitatiivisestikuin kvalitatiivisestikin. Sitä täydennettäisiin ad hoc -osalla,jonka muodostaisivat erilliset selvitykset ja tutkimukset ajankohtaisistaerityiskysymyksistä. Lisäksi ylläpidettäisiin internetsivustoa, jollekoottaisiin jatkuvasti syrjintää koskevaa tietoa. Kansallinen raportointitukisi myös kansainvälisiin sopimuksiin liittyvää raportointia. 20MERA-hankkeen loppuraportissa on esitetty kootusti erilaisia tietolähteitä,joista syrjintätietoa voi saada. Ensi käden tietoa syrjinnästätulee luonnollisesti niille viranomaisille, jotka ottavat vastaan valituksiaja rikosilmoituksia syrjinnästä, sekä tuomioistuimille, jotka käsittelevätsyrjintätapauksia. Paljon, joskaan ei välttämättä systemaattisestikerättyä, tietoa on myös neuvottelukunnilla ja kansalaisjärjestöillä, jotkaedustavat eri vähemmistöjä ja tarjoavat tukea syrjintää kokeneillehenkilöille. Jo olemassa olevia tietolähteitä ovat myös moninaiset viranomaistenylläpitämät tietojärjestelmät, rekisterit ja tilastot, jotka palvelevattiedonsaantia nykyiselläänkin tai joita voidaan muokata niin,että niistä saadaan nykyistä enemmän tietoa syrjinnästä eri aloilla. Esimerkkejätällaisista ovat poliisin PATJA-tietojärjestelmä, työhallinnonURA-tietojärjestelmä, Tilastokeskuksen koulutustilastot ja maahanmuuttajatiedostosekä Kelan ja Stakesin rekisterit. Lisäksi viranomaisettekevät aika ajoin erillisselvityksiä, niin kuin esimerkiksi opetushallituson tehnyt romanilasten perusopetuksen tilasta. Erilaiset tutkimuslaitoksettekevät säännöllisesti laajoja tutkimuksia, kuten elinolo- jatyöolotutkimukset, joissa voitaisiin nykyistä laajemmin huomioida erisyrjintäperusteita. Myös asennetutkimuksia tehdään jatkuvasti. Erityisentiiviisti on seurattu maahanmuuttajiin liittyvää asenneilmastoa,226

6. Päätelmiämutta olisi tarpeen liittää asennetutkimuksiin myös muita yhdenvertaisuuslainsyrjintäperusteita koskevia kysymyksiä. Syrjintäkokemuksistatietoa voidaan kerätä esimerkiksi uhritutkimusten avulla. Muutenkinerillistutkimukset ovat tarpeen erityisesti sellaisista kysymyksistä, joistamuiden tietolähteiden kautta ei saada riittävästi tietoa. 21Syrjintäperusteiden erilaisesta asemasta kertoo ehkä sekin, ettäMERA-raportissa esitetään eniten erityisesti etnisen alkuperään liittyvänsyrjinnän seurantaan liittyviä ehdotuksia ja selvästi vähitenerityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään liittyviä ehdotuksia.Viimeksi mainittu seikka ei varmasti johdu siitä, että seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä olisi jo entuudestaan paljontietoa, vaan päinvastoin pikemminkin siitä, että näitä henkilöitäkoskevan tiedon keräämistä pidetään erityisen vaikeana. Seksuaalivähemmistöjenosalta tilastotietoa on ylipäätään erittäin vähän. Lähinnätiedetään parisuhteensa rekisteröineiden määrä, avopareista tilastoidaanvain heteroparit. Väestötilastointia ja elinolojen seurantaaonkin kehitettävä niin, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvathuomioidaan. Erilaisiin massakyselyihin, kuten kouluterveyskyselyyn,pitäisi liittää myös seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoliidentiteettiinliittyviä kysymyksiä. Lisäksi on tarvetta erityistutkimuksiinkoskien heihin kohdistuvaa väkivaltaa, perheväkivaltaa, heidän hyvinvointiaanja kohteluaan palvelujärjestelmissä sekä mahdollista syrjäytymistä.Seksuaalisen suuntautumisen tavoin ihmisen etnistä taustaa pidetäänarkaluontoisena, ei-julkisena tietoa. Niinpä tilastoista ja tietokannoistaei ole helppoa saada tietoa sellaisista etnisistä vähemmistöistä,joihin kuuluvat ovat Suomen kansalaisia. Ulkomaalaisuus ja ulkomaalaistaustaisuussen sijaan näkyvät erilaisissa rekistereissä. Siihen, ettäetnisiä vähemmistöjä ja heidän kokemaansa syrjintää koskevaa tietoasekä mahdollisia tietolähteitä kuitenkin on olemassa enemmän kuinmuiden ryhmien kohdalla, lienee useampia syitä. Suomeen muuttaneistaulkomaalaisista viranomaisilla on paljon tietoa ulkomaalaisiakoskevien lupamenettelyjen seurauksena, minkä lisäksi jotkut maahanmuuttajistaovat erityisten tukitoimenpiteiden ja niihin liittyvän tiedon-227

Syrjintä Suomessa 2006keruun kohteina. Myös joistakin kotimaisista etnisistä vähemmistöistäon tietoa erityisten tukitoimenpiteiden seurauksena. Romaniasiainneuvottelukunta ja saamelaiskäräjät ovat tuottaneet perustietoa näistäryhmistä ja nostaneet esiin ongelmia heidän asemassaan. On mahdollista,että etnisiä vähemmistöjä on pidetty erityisen alttiina syrjinnälle.Joka tapauksessa heihin liittyvän syrjinnän seurannan ja ehkäisynkäytännöt ovat kehittyneemmät kuin muiden ryhmien osalta.Myös vammaisia henkilöitä koskevaa tietoa on viranomaisten tietokannoissasen vuoksi, että heille on myönnetty esimerkiksi erityisiävammasta johtuvia tukitoimia, kuntoutusetuuksia tai työvoimahallinnonpalveluita. Vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien toteutumistaei kuitenkaan valvota systemaattisesti eikä epäkohtiin puututa järjestelmällisesti.Tietoa vammaisten ihmisten syrjintäkokemuksista eiole kerätty virallisia kanavia pitkin. Vammaisjärjestöillä onkin ollutkeskeinen rooli ihmisoikeuksien toteutumisen seurannassa ja syrjintäraportointijärjestelmänkehittämisessä. Kehitettäessä kansallista seurantajärjestelmääon vammaisten osalta otettava huomioon myös YK:nvammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen asettamat vaatimukset.Ihmisen ikää ei yleensä pidetä arkaluontoisena tietona ja ikä onkintaustatietona lähes kaikissa olemassa olevissa tiedonkeruun muodoissa.Tietoja ei kuitenkaan juuri kerätä syrjinnän tutkimista varten. Erilaisiatilasto- ja rekisteritietoja yhdistelemällä olisi kuitenkin mahdollistasaada paljon tietoa myös ikäsyrjinnästä tai ainakin viitteitä syrjinnänmahdollisesta esiintymisestä. Myös ikään liittyviä syrjintäkokemuksiapitäisi kerätä erillistutkimuksin. Ikäsyrjintää tutkittaessa olisisyytä kiinnittää huomioita kaikenikäisiin ihmisiin, ei ainoastaanvanhoihin ja ikääntyviin. Eri-ikäiset ihmiset voivat kokea syrjintääeri tilanteissa. Esimerkiksi työelämässä lähes jokaisen voidaan katsoaolevan liian nuori joihinkin tehtäviin ja liian vanha joihinkin toisiin,joskus perusteettomasti.Tähän raporttiin olemme pyrkineet keräämään julkisesti saatavillaolevan tiedon edellä mainittujen ryhmien kokemasta syrjinnästä.228

6. PäätelmiäLisäksi olemme lähestyneet syrjintää valvovia viranomaisia, kyseisiäryhmiä edustavia järjestöjä ja useita muita tahoja pyytäen käyttöömmeheillä olevaa julkaisematonta tietoa syrjinnästä. Raportti on toteutettumelko pienin resurssein ja lyhyen ajan kuluessa, minkä vuoksi esimerkiksitutkimuslaitoksilla tai viranomaisjärjestelmissä olevan hajanaisentiedon kokoaminen ja analysointi syrjinnän näkökulmasta ei oleollut mahdollista. On selvää, että sellainen syrjintäraportti, joka pyrkiitäyttämään esimerkiksi MERA-hankkeen lopputuloksena esitetyn syrjinnänseurantajärjestelmän kunnianhimoiset tavoitteet, edellyttäähuomattavasti suurempia resursseja niin käytettävissä olevan työajankuin tiedonkeruumahdollisuuksien suhteen. Toivomme raporttimmekuitenkin tarjoavan lukijoilleen uutta, mielenkiintoista tietoa syrjinnäntilasta Suomessa vuonna 2006 ja opastavan edelleen muille tiedonlähteille.1 Hilkka Linderborg (2007). Näkymättömät asiakkaat. Ihmisoikeusraportti 1/2007. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.Hilkka Linderborg (2006). Ikääntyvät maahanmuuttajat -verkosto projektin (2003 - 2005) loppuraportti. Helsinki:Vanhustyön keskusliitto. http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi/image.ph?i=1&tid=100858&n=Loppuraportti.pdf2 Päivi Majaniemi (2007). Romanivanhus jäi yksin ja Ristenrauna Magga (2007): Uhkana kieletön vanhuus.Ihmisoikeusraportti 1/2007. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.3 Syrjinnänvastainen taistelu Euroopan Unionissa (2005). Bryssel: Euroopan komissio. http://ec.europa.eu/employment_social/fundamental_rights/pdf/pubst/broch/flyer06_fi.pdf4 http://www.yhdenvertaisuus.fi/suomi/yhdenvertaisuus/kasitteita_ja_maaritelmia/5 Pirkko Mahlamäki (2006). Puheenvuoro SEIS – Suomi eteenpäin ilman syrjintää -projektin arviointiseminaarissa.http://www.seis.fi/mp/db/file_library/x/IMG/31530/file/evaluointiseminaariseis6final.doc6 Mustola, Kati & Vanhala, Anna 2004. Seksuaalivähemmistöjä koskevan kyselyn tuloksia. ss. 30 - 57. TeoksessaLehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.) ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiätyöelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2/04. Helsinki: Työministeriö.7 Timo Makkonen (2003). Syrjinnän vastainen käsikirja, s. 14. Helsinki: IOM, Regional Office for the Balticand Nordic States.8 Vähemmistövaltuutettu (2002). Kuurojen maahanmuuttajien kotoutuminen.http://www.koulutuslinja.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/02_organisaatio/02_vahemmistovaltuutettu/puheet2002/kuurot_maahanmuuttajat.pdf. Moniperusteisuuden huomioon ottamistaEU:n syrjintälainsäädännössä on käsitellyt Sandra Fredman (2005). Double Trouble: multiple discrimination andEU law. European Anti-Discrimination Law Review 2/2005. http://web20.s112.typo3server.com/fileadmin/pdfs/Reports/Law_Review_2005/05lawrev2_en.pdf9 Yhdenvertaisuuslaki 21/2004, 9 §, 2 momentti.10 Voimassa olevan ulkomaalaislain perusteluissa seksuaalinen suuntautuminen mainitaan nimenomaisesti esimerkkinälaissa mainitusta yhteiskunnalliseen ryhmään kulumisesta mahdollisen vainon perusteena. Yksityiskohtaisetperustelut, 87 §. Hallituksen esitys eduskunnalle ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 28/2003.229

Syrjintä Suomessa 200611 Osassa maahanmuuttajille suunnattua materiaalia on jo tämänsuuntaista tietoa, kuten maininta siitä, ettäSuomessa kaksi samaa sukupuolta olevaa voi solmia rekisteröidyn parisuhteen. Erillisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistökeskeisiäesitteitä eri kielillä tulee tuottaa ja jakaa, jotta vähemmistöihin kuuluvat ja heidän kanssaantekemisissä olevat tahot ovat tietoisempia vähemmistöjen asemasta.12 Ahvenanmaalla aloitti toimintansa maaliskuussa 2006 syrjintävaltuutettu, Ålands diskrimineringsombudsman(DO), jonka toimialaan kuuluvat yhdenvertaisuuslakia vastaavat syrjintäperusteet. Ks. www.doaland.ax;Landskapslag om diskrimineringsombudsmannen. Ålands Författningssamling 67/2005. www.ls.aland/afs2005.pbs. Ruotsissa toimii vielä useampia valtuutettuja kuin Suomessa, muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseenja vammaisuuteen erikoistuneet valtuutetut. Suomen ja Ruotsin tilannetta on vertaillut Ilona Salonen (2006).”A Comparative Analysis of Anti-Dsicrimination Structures: The Case of Finland and Sweden”. Teoksessa Artemjeff,Panu & Henriksson, Kirsi (toim.) (2006). Mainstreaming equality and non-discrimination in theory and practice.Experiences from the Join In Project.13 Arvioita Suomen ihmisoikeuskentän kehittämistarpeesta ja tarpeesta perustaa kansallinen ihmisoikeusinstituutio(2006), ss. 21 - 28. http://www.ihmisoikeusliitto.fi/IOL%20selvitys%20%203.5.2006.pdf14 Valtakunnallinen vammaisneuvosto 2006, ss. 118 - 119.15 Seksuaalinen tasavertaisuus - Sexuellt likberättigande SETA ry hallitusohjelmatavoitteet 2007 - 2011. Helmikuu7th, 2007. http://setavaalit.wordpress.com16 Ihmisoikeusliitto (2006). Suomeen perustettava kansallinen ihmisoikeusinstituutio.http://www.ihmisoikeusliitto.fi/IOL%20kannanotto.pdf. Pariisin periaatteilla viitataan YK:n ihmisoikeustoimikunnanvuonna 1991 Pariisissa hyväksymiin periaatteisiin, joissa hahmotellaan kansallisen ihmisoikeusinstituution tehtäväkenttääja painotetaan instituution itsenäisyyden ja riippumattomuuden tärkeyttä. Periaatteista lisää ks.Ihmisoikeusraportti 4/2005, s. 23. http://www.ihmisoikeusliitto.fi/julkaisut/ihmisoikeusraportti/405.pdf17 Arvioita Suomen ihmisoikeuskentän kehittämistarpeesta ja tarpeesta perustaa kansallinen ihmisoikeusinstituutio(2006), ss. 26 - 28. http://www.ihmisoikeusliitto.fi/IOL%20selvitys%20%203.5.2006.pdf18 Perustuslakivaliokunnan lausunto 10/2003.19 http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=1257320 Syrjinnän seuranta Suomessa (2007), ss. 7 - 9. Helsinki: Työhallinnon julkaisu 374.21 Syrjinnän seuranta Suomessa (2007), ss. 9 - 25. Helsinki: Työhallinnon julkaisu 374.230

LiitteetJulkaisutSeksuaalisen suuntautumisenja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintäAarnipuu, Tiia (2006). Sateenkaariperheen ABC-kirja. Helsinki: Seta-julkaisuja 17.Ahola, Minna (2001). ”Ihan perhe vaan”. Lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksiä.Helsinki: Seta-julkaisuja 14.Apter, Dan – Väisälä , Leena & Kaimola, Kari (toim.), (2007). Seksuaalisuus. Helsinki:Duodecim.Charpentier, Sari (2001). Sukupuoliusko. Valta, sukupuoli ja pyhä avioliitto lesbo- jahomoliittokeskustelussa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 69. Jyväskylä:Jyväskylän yliopisto.Jämsä , Juha (2006). Isä, joka on homo – homomiehen perhe ja vanhemmuus. Helsinki:Seta-julkaisuja 16.Juvonen, Tuula (2002). Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Tampere: Vastapaino.Kinnunen, Taina & Puuronen, Anne (toim.), (2006). Seksuaalinen ruumis. Helsinki:Gaudeamus.Koivunen, Anu (toim.), (2006). Kulttuurintutkimus. Erityisnumero queer-tutkimuksesta.Kulttuurintutkimus 23 (2006): 3.Kuosmanen, Paula (2000). Äitien ja lesbojen arkipäivän tilanteita. Performatiivis-diskursiivinentarkastelu. Naistutkimusraportteja 2000:1. Helsinki: Tasa-arvoasiain Neuvottelukunta,Sosiaali- ja terveysministeriö.Lehtonen, Jukka (2003). Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuusja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset. Helsinki: Yliopistopainoja Nuorisotutkimusverkosto.Lehtonen, Jukka (2006). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinojaja ideoita yhdenvertaisuuden tueksi. ESR Tutkimuksia ja selvityksiä 08/06. Helsinki:Työministeriö.Lehtonen, Jukka (toim.), (2000). Yhtä tavallisia kuin muut. Lukiolaisten käsityksiä seksuaalivähemmistöistä.Helsinki: Seta-julkaisut 12.231

Syrjintä Suomessa 2006Lehtonen, Jukka (toim.), (2002). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä.Raportteja 269. Helsinki: Stakes.Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (2004). ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuudenja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. ESR Tutkimukset ja selvitykset 2004. Helsinki:Työministeriö.Rossi, Leena-Maija (2003). Heterotehdas. Televisiomainonta sukupuolituotantona. Helsinki:Gaudeamus.Valkonen, Miia (2003). Avoimena ammatissa. Homo-, lesbo- ja bi-opettajien kokemuksia.Helsinki: Seta ry ja Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä -projekti.Wickman, Jan (2002). Transgender Politics. The Construction and Deconstruction ofBinary Gender in the Finnish Transgender Community. Åbo: Åbo Akademi UniveristyPress.Vammaisten syrjintäAiraksinen, Tiina (2006). Syrjäyttäminen eriarvoistaa. Vertaileva tutkimus liikkumisesteistenihmisten asemasta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 110 (2006). Etelä-Suomen läänin vammaispoliittinenohjelma 2007–2010: ”Enemmän kuin tavallinen”. Helsinki.Haarni, Ilka (2006). Keskeneräistä yhdenvertaisuutta; Vammaisten henkilöiden hyvinvointija elinolot Suomessa tutkimustiedon valossa. Helsinki: Stakesin raportteja6/2006.Heiliö, Arto – Kattelus, Pia-Liisa – Kaukonen, Mervi – Kumpula, Olavi, Narikka, Anne– Sintonen, Jouko – Ylipartanen, Harri (2006). Sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädäntökäytännössä. Tietosanoma.Hengityshalvauspotilaiden hoito (2006). Valtakunnallisen asiantuntijatyöryhmänraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:61.Kiuru, Mari (2006). Kvalitatiivinen tutkimus liikuntavammaisuuteen liittyvistä asenteistaja mielikuvista. Invalidiliitto ry:n tilaama tutkimus. Euro RSCG Oy.Kumpuvuori, Jukka (2006). Perusoikeuksien rajoittamisesta kehitysvammapalvelujentoteuttamisessa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:45.Kumpuvuori, Jukka (2006). Oikeudellinen katsaus vammaisten opiskelijoiden asemaankorkeakouluissa 2-2006. Osoitteessa http://esok.jyu.fi/artikkelit/kumpuv/.Kumpuvuori, Jukka (2004). Juridinen esiselvitys vammaispalvelulain ja kehitysvammalainyhteensovittamisesta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:14.Kumpuvuori, Jukka – Högbacka, Marika (2003). Vammaisten henki-löiden ihmisoikeudetSuomessa. Ihmisoikeusinstituutti, Åbo Akademi.Kumpuvuori, Jukka (2003). Observations on the Process of Elaborating a New HumanRights Instrument on the Rights of Persons with Disabilities. Institute for Human Rights.Åbo Akademi University. www.abo.fi/instut/imr/norfa/Jukka_kumpuvuori.pdf232

LiitteetKumpuvuori, Jukka (2002). Turun yliopiston Esteetön UTU -raportti. Turun yliopisto.www.utu.fi/esteeton_UTUKönkkölä , Kalle (toim.), (2003). Tunne oikeutesi – Pidä puolesi – Auta muitakin. Vammaistenihmisten ihmisoikeusopas. Helsinki: VANE-julkaisuja 1.Linnakangas, Ritva – Suikkanen, Asko – Savtschenko, Victor – Virta, Lauri (2006).Uuden alussa vai umpikujassa? Vammaiset matkalla yhdenvertaiseen kansalaisuuteen.Helsinki: Stakesin raportteja 15/2006.Narikka, Jouko (2006). Sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädäntö ja rahoitus. Tietosanoma.Nieminen, Liisa (2005). Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet yleiseen ihmisoikeuskehykseensijoitettuna. Lakimies 6/2005.Paara, Erkki (2005). Selvitys vammaislakien yhdistämisestä. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriönselvityksiä 2005:4.Räty, Tapio (2003). Vammaispalvelut, vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Pieksämäki.Sosiaali- ja terveysministeriö (2005). Vammaislakien yhdistäminen lausuntoyhteenveto25.8.2005.Suomen vammaisfoorumi ry (2005). Vammaisaktivistin käsikirja – Vammaisuuden perusteellatapahtuvan syrjinnän torjuminen. Alkuperäinen teksti: Member of the EuropeanDisability Forum. www.invalidiliitto.fi/attachments/vammaisaktivistin_kasikirja.pdfTuori, Kaarlo (2004). Sosiaalioikeus. Porvoo.Tällä lailla sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan saamisedellytyksistä ja -takeista. ”Hyvinvointivaltionrajat -hanke” (2006). Helsinki: Stakes.Valtioneuvoston selonteko Suomen vammaispolitiikasta (2006). Helsinki: Sosiaali- jaterveysministeriön julkaisuja 2006:9. www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shvam/vammpol.htxValtioneuvoston vammaispoliittisen selonteon tausta-aineisto (2006). Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriön selvityksiä 2006:23.Vammaisen maahanmuuttajan palveluopas (2005). Helsinki: Helsingin invalidienyhdistys. Eri kieliversioita: www.hiy.fi/mamut.htmVehmas, Simo (2005). Vammaisuus, Johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Helsinki.Virtanen, Riku (toim.), (2005). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja vammaiset henkilöt,Opas näkövammaiselle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valittamisesta.Helsinki: Näkövammaisten Keskusliiton julkaisuja 2/2005.Ylikylä-Leiva, Helena (2003). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeudellisestaasemasta, Selvitys asiakkaiden kohtaamista oikeudellisista ongelmista ensiasteen päätöksenteossa.Helsinki.233

Syrjintä Suomessa 2006Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielentai kansalaisuuden perusteellaEllonen, Noora (2006). Poliisin tietoon tullut rasistinen rikollisuus Suomessa 2005.Espoo: Poliisiammattikorkeakoulu.Friman-Korpela, Sarita & Mäki, Anne-Mari (2006). Romanit toimijoina yhteiskunnassa.Romaniasiain neuvottelukunta 50 vuotta -juhlajulkaisu. Helsinki: Sosiaali- jaterveysministeriö.Hammar-Suutari, Sari (2006). Kulttuurien välinen viranomaistyö: työn valmiuksien jayhdenvertaisen asiakaspalvelun kehittäminen. Helsinki: Työministeriö.Hanski, Jari (2006). Juutalaisviha Suomessa 1918–1944. Helsinki: Ajatus.Honkatukia, Päivi (2005). ”Maahanmuuttajat väkivallan uhreina”. Kirjassa Reino Sirén& Päivi Honkatukia (toim.) Suomalaiset väkivallan uhreina. Tuloksia 1980–2003 kansallisistauhrihaastattelututkimuksista. OPTL:n julkaisuja 216. (http://www.optula.om.fi/uploads/4ti4gq.pdf)Iivari, Juhani (2006). Tuomittu maahanmuuttaja. Helsinki: Stakes.Iskanius, Sanna (2006). Venäjänkielisten maahanmuuttajaopiskelijoiden kieli-identiteetti.Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.Linderborg, Hilkka (2006). Ikääntyvät maahanmuuttajat - verkosto projektin(2003–2005) loppuraportti. Helsinki: Vanhustyön Keskusliitto.Markkanen, Kirsi (2006). Maahanmuuttajat hoitoalan työyhteisöissä: Tehyn selvitysmonikulttuurisuudesta. Helsinki: Tehy.Martikainen, Tuomas (toim.) (2006). Ylirajainen kulttuuri: etnisyys Suomessa2000-luvulla. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.Pehkonen, Aini (2006). Maahanmuuttajan kotikunta. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö.Perhoniemi, Riku & Jasinskaja-Lahti, Inga (2006). Maahanmuuttajien kotoutuminenpääkaupunkiseudulla: seurantatutkimus vuosilta 1997–2004. Helsinki: Helsingin kaupungintietokeskus.Pitkänen, Pirkko (2006). Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus viranomaistyössä.Helsinki: Edita.Pulma, Panu (2006). Suljetut ovet: pohjoismaiden romanipolitiikka 1500-luvulta EUaikaan.Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.Ruhanen, Milla – Martikainen, Tuomas (2006). Maahanmuuttajaprojektit: hankkeetja hyvät käytännöt. Helsinki: Väestöliitto.Salonen, Annamari – Villa, Susan (toim.), (2006). Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa2005. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.Soilamo, Arto (2006). Maahanmuuttajaoppilaan osallisuus koulukiusaamisessa. Turku :Turun yliopisto, Turun yliopiston julkaisuja, Sarja C. Scripta Lingua Fennica Edita.234

LiitteetYhdenvertaisuus asiakaspalvelussa. Mitä se on? Miten toimin syrjimättä? (2006). Helsinki:Ihmisoikeusliitto.Ikä syrjintä , ageismiHalme, Pinja (2005). Näkökulmia ikäjohtamisen tutkimukseen: Käsiteanalyysi. Jyväskylä:Jyväskylän yliopisto.Helander, Voitto (2006). Seniorikansalainen voimavarana. Havaintoja ja pohdintojaikäpolitiikan suuntaamiseksi. Acta Nro 189. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille (2004). Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä,väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 27. Helsinki: Edita.Ikäohjelman monet kasvot (2002). Kansallisen ikäohjelman 1998–2002 loppuraportti.Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Ilmarinen, Juhani (2005). Työtoveri toista sukupolvea. Helsinki: Työterveyslaitos.Ilmarinen, Juhani (2006). Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopanunionissa. Helsinki: Työterveyslaitos.Julkunen, Raija (2003). Kuusikymmentä ja työssä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.Julkunen, Raija ja Pärnänen, Anna (2005) Uusi ikäsopimus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.Kansallisen ikäohjelman arviointi (2002). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Karisalmi, Seppo (2005). Epätyypillinen työ, ikääntyvä työntekijä ja työssä jatkaminen.Helsinki: Eläketurvakeskus.Kivelä , Sirkka-Liisa (2006). Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilönraportti. Selvityksiä 30. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Koskinen, Simo (2004). Ikääntyneitten voimavarat. Teoksessa Ikääntyminen voimavarana.Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja33/2004. Helsinki, 24–90.Kosonen, Ulla (2003). Naisia työn reunoilla. Elämänkokemusta ja ikäsyrjintää. Jyväskylä:Jyväskylän yliopisto.Lehto, Markku (2007). Tie hyvään vanhuuteen. Vanhustenhoidon ja palvelujen linjatvuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 8. STM, Helsinki.Leinonen, Anu (2006). Vanhusneuvostojen funktioita jäljittämässä. Tutkimus maaseutumaistenkuntien vanhusneuvostoista. Jyväskylä Studies in Education, Psychologyand Social research 295. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.Moilanen, Raili (2003). Kestävä johtaminen. Ikä- ja työkykyjohtamisen haasteet. Jyväskylä:Jyväskylän yliopisto.Nieminen, Liisa (2006). Ikä tasa-arvokysymyksenä. Oikeus 2, s. 241.Nieminen, Liisa (2006). Lapsuudesta vanhuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien merkityseri ikävaiheissa. Helsinki: Edita.235

Syrjintä Suomessa 2006Paloniemi, Susanna (2004). Ikä, kokemus ja osaaminen työelämässä: työntekijöidenkäsityksiä iän ja kokemuksen merkityksestä ammatillisessa osaamisessa ja sen kehittämisessä.Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.Piekkola, Hannu (2004). Active ageing policies in Finland. Helsinki: Etla.Vaahtio, Eeva-Leena (2002). Rekrytointi, ikä ja ageismi. Työpoliittinen tutkimusnumero 244. Helsinki: Työministeriö.Vanhuuseläkeläiset yhteiskunnan voimavarana (2006). Helsinki: Vanhus- ja eläkeläisasioidenneuvottelukunta. 28.11.2006.Voutilainen, Päivi (toim.), (2007). Laatua laatusuosituksella? Ikäihmisten hoitoaja palveluja koskevan laatusuosituksen seuranta ja arviointi. Raportteja 2. Helsinki:Stakes.Väestön ikärakenteen muutoksen vaikutukset ja niihin varautuminen eri hallinnonaloilla(2004). Selvityksiä 18. Helsinki: Edita.Yhteisiä julkaisuja eri syrjintäperusteilleArtemjeff, Panu – Henriksson, Kirsi (toim.), (2006). Mainstreaming Equality andnon-discrimination in Theory and Practice. Experiences from the Join In Project. Helsinki.Ihmisoikeudet 2000-luvulla (2002). Sopimuksia ja asiakirjoja. Helsinki: Ihmisoikeusliitto/ Edita.Makkonen, Timo (2003). Syrjinnän vastainen käsikirja. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestöIOM. Vammala.Muinonen, Tuula ym. (2005). Epäasiallinen kohtelu. Ohjeita häirinnän ja muun epäasiallisenkohtelun ehkäisyyn ja käsittelyyn työpaikalla. Tampere: Työsuojeluhallinto.Niitepol, Inka (toim.), (2006). Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan lainsäädäntö 2006.Helsinki: Edita.Salmenkangas, Mai (2005). Muutu puutu. Oppilaitoksen yhdenvertaisuusopas. Helsinki:SEIS-projekti.SEIS-projekti (2004). Yhdenvertaisuuslaki, Työkalupakki syrjintää vastaan.Sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet (2001). Oppaita 11. Helsinki: Sosiaali- jaterveysministeriö.236

LiitteetHankkeetSeksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuteen liittyvä syrjintäMessiin (KomMed, JoinUs) (2005–2007)Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian, A-klinikkasäätiön, Aidstukikeskuksenja Setan yhteistyöhanke kehittää ja tarjoaa palveluja ei-heteroseksuaalisilleja trans-ihmisille, joilla on ongelmia päihteiden tai hiv-tartunnan kanssa, jottaheillä olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä työelämässä. Hanke kouluttaa ja neuvootyövoimaviranomaisia ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia kohtaamaan moninaisiaihmisiä ja ehkäisemään heidän syrjäytymistä.www.messiin.infoSeksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä (2001–2006)Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen, Setan ja Stakesin yhteistyöhanke kartoittitutkimuksin ja kyselyin tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta työelämässäja pyrki herättämään keskustelua aihepiiristä etenkin kuntien, työsuojelupiirienja ammattijärjestöjen keskuudessa. Hanke julkaisi dvd-koulutuselokuvan ”Ollaoma itsensä” ja useita tutkimusraportteja.www.valt.helsinki.fi/sosio/tutkimus/equal/Setan Sateenkaariperhetyö (2006–2008)Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hanke keskittyy tiedon kartoittamiseen ja levittämiseensateenkaariperheistä, joilla tarkoitetaan esimerkiksi lesbo-, homo-, bi- jatransvanhempien ja heidän lastensa perheistä. Tavoitteena on juurruttaa moninaisuudenhuomioivia, hyviä käytäntöjä perheiden kanssa työskentelevien toimijoidentyöskentelytapoihin.www.seta.fi/perheprojekti237

Syrjintä Suomessa 2006Vammaisten syrjintäEsteettömyysprojekti (2005–2008)Invalidiliitto ry:n hallinnoiman esteettömyysprojektin tavoitteena on lisätä ja levittäätietoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä valikoiduille kohderyhmille sekä luodakoordinoitu toimijaverkosto.www.invalidiliitto.fi/portal/esteeton.fi/fi/esteettomyysprojektiEsteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa– ESOK-hanke (2005–2009)ESOK-hankkeen tavoite on korkea-asteen opetuksen ja opiskelun fyysisen, psyykkisenja sosiaalisen esteettömyyden kehittäminen siten, että jokainen voi ominaisuuksistaanriippumatta opiskella yhdenvertaisesti muiden kanssa.http://esok.jyu.fi/Training as a Vehicle to Employment– työharjoittelulla työelämään (2006–2008)Hankkeen tarkoituksena on selvittää vammaisten työharjoittelumahdollisuuksia valtionhallinnossa ja valtion omistamissa yhtiöissä.www.independentliving.org/training/tve-partners-fi.htmlSisäänheitto työelämään! -projekti (2006–2008)Projektilla lisätään valtakunnallisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työ- ja harjoittelumahdollisuuksiavammaisjärjestöjen ja suuryritysten yhteistyöllä. Projektia koordinoiLihastautiliitto ry.www.sisaanheitto.fiJuridinen neuvontapalvelu (2000–)Juridisen neuvontapalvelun tarkoituksena on tehostaa vammaisten henkilöiden oikeusturvaavammaisuutta koskevissa asioissa ja ehkäistä syrjäytymisen uhkaa lisäämälläihmisten tietoisuutta omista oikeuksistaan sekä mahdollisuuksista niiden toteuttamiseksi.Juridinen neuvontapalvelu on Kynnys ry:n, Aivovammaliitto ry:n, Lihastautiliittory:n ja Hengityslaitepotilaat ry:n yhteinen. www.kynnys.fi/content/view/75/109/www.kynnys.fi/lakinetti.htmlInclusive Diversity (1.11.2004–31.7.2007)Yhteistyöprojektin tarkoituksena on työllistää vammaisia henkilöitä avoimille työmarkkinoille.Työnantajille halutaan antaa mahdollisuus löytää positiivinen kuva moninaisuudesta.www.inclusivediversity.fi238

LiitteetAssistentti.info (2005–2008)Assistentti.info keskittyy henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteutumista mahdollistaviin,helpottaviin ja tukeviin asioihin aluksi lähinnä koulutuksen, neuvonnan javerkostoinnin keinoin.www.assistentti.infoVähän mutta välttämättä (2006–2010)Näkövammaisten avustajatoimintaan keskittyvä Vähän mutta välttämättä -projektintoteuttavat yhteistyössä Asumispalvelusäätiö ASPA ja Näkövammaisten Keskusliitto ry.Monimuotoisen näkövammaisten avustajaprojektin toimintamuotoja ovat tiedottaminen,koulutus, sekä alueellisten yhteistyömallien kehittäminen.www.aspa.fi/index.phtml?s=279Liikuntaa Kaikille Lapsille (2005–2007)Hankkeen tavoitteena on luoda maahamme lasten liikunnan toimintaympäristö japalvelut, jotka eivät sulje ketään pois yhteisestä liikunnasta. Lähtökohtana on lapsija hänen tasa-arvoinen mahdollisuutensa itse valita haluamansa harrastuspaikka ja-muoto.http://lkl.sporttisaitti.com/Kaikille Avoin (2006–2010)Ohjelma on avoin kaikille inkluusiosta ja integraatiosta kiinnostuneille järjestöille, liitoilleja seuroille. Tavoitteena on koulutuksen, konsultoinnin ja rekrytoinnin avullaedistää yhä useamman mahdollisuuksia osallistua liikuntaan ja urheiluun valitsemallaantavalla.www.kaikilleavoin.fiSyrjintä etnisyyden, uskonnon,kielen tai kansalaisuuden perusteellaBecoming More Visible (2005–2007)Becoming More Visible (BMV) -projekti on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamavuonna 2005 alkanut kolmivuotinen kehittämishanke, jonka tavoitteena on Suomeentulleiden turvapaikanhakijoiden elämän laadun parantaminen, vastaanottojärjestelmänpalvelutarjonnan kehittäminen, rasisminvastaisuuden levittäminen ja monikulttuurisenyhteiskunnan vahvistaminen. Projektia hallinnoi Suomen Punaisen RistinVarsinais-Suomen piiri.www.becomingmorevisible.net239

Syrjintä Suomessa 2006Kirjo (päättyi 2006)Kirjo – monikulttuurisuus yhdistysten voimavaraksi -projektin kohderyhmänä ovatnuorisotyötä tekevät yhdistykset Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä, ja projektin tavoitteenaon vahvistaa Etelä-Kymenlaaksossa toimivien yhdistysten roolia hyvien etnistensuhteiden edistämisessä sekä syrjinnän ja rasismin vastaisessa toiminnassa ja vakiinnuttaamonikulttuurinen työote yhdistysten toimintaan.www.kotka.fi/index.asp?link=596%20KOTILO (2006–2008)Pakolaisavun kolmivuotinen KOTILO – asumisneuvonta ja konfliktien ehkäisy jasovittelutyö maahanmuuttajavaltaisissa taloissa -projektin tavoitteena on parantaaasumisviihtyvyyttä lähiöalueilla sekä ennaltaehkäistä ja sovitella asumiseen liittyviävaltaväestön ja maahanmuuttajien välisiä konflikteja.www.pakolaisapu.fi/kotilo.htmKotopolku (2001–2007)Suomen Punaisen Ristin Kotopolku-projekti on valtakunnallinen hanke, jonka toimipistesijaitsee Tampereella. Kotopolku-projektin tavoitteena on edistää maahanmuuttajienkotoutumista, toimia erilaisissa viranomais- ja järjestöverkostoissa, kehittääkotoutumista tukevia työkaluja, koulutusta ja materiaaleja sekä kehittää rasisminvastaistatyötä.www.kotopolku.redcross.fi/paasivu.htmLapset yli rajojen (2005–2007)Kassandra ry:n Lapset yli rajojen -projekti tarjoaa monikulttuurisia taidetyöpajoja päiväkoti-ja kouluikäisille lapsille. Uussuomalaiset taiteilijat ohjaavat työpajoja, joissalapset taiteen tekemiseen osallistumisen lisäksi saavat luontevaa kansainvälisyyskasvatustaja oppivat kunnioitusta erilaisuutta kohtaan.www.kassandra.fiMiehen linja (2005–2007)Miehen Linja -projekti keskittyy perheessä väkivaltaisesti käyttäytyneiden maahanmuuttajamiestenauttamiseen ja tukemiseen. Projektin tavoitteena on rohkaista maahanmuuttajamiehiähakeutumaan väkivallan katkaisuun.www.lyomatonlinja.fi/miehenlinja.htmMUKANA (2006–2008)Euroopan pakolaisrahaston rahoittama ja Punaisen Ristin hallinnoima MUKANAhanketukee pakolaisten kotoutumista sosiaalisella ja kulttuurisella tasolla sekä heidänhenkilökohtaisten taitojensa karttumista.www.redcross.fi/mukana240

LiitteetNeuvontaa rasismin uhreille (2005–2006)Pakolaisneuvonta ry:n projekti tarjosi oikeudellista neuvontaa rasismin kohteeksi joutuneille.Hanke päättyi 31. toukokuuta 2006. Neuvontaa annettiin sähköpostitse japuhelimitse. Neuvontaa antoivat Pakolaisneuvonnan lakimiehet.www.pakolaisneuvonta.fiRomanit työelämään (2004–2007)Jyväskylän seudun romanien aloitteesta alkaneen Romanit työelämään -hankkeentavoitteena on parantaa romanien mahdollisuuksia kouluttautua ja työllistyä, edesauttaayritystoiminnan aloittamista sekä asennetyö romanien ja valtaväestön keskuudessa.www.jyvaskyla.fi/sotepa/romanit_tyoelamaan/yhteystiedot.shtmlIkä syrjintä , ageismiKESTO-ohjelma (2004–2007)Työterveyslaitoksen meneillään olevan ohjelman tavoitteena on suomalaisten työurienvahvistaminen ja pidentäminen. Ohjelman painopistealueet ovat terveyden ja toimintakyvynedistäminen, työelämän vetovoiman lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy.Hankkeeseen kuuluu Duunitalkoot-internetpalvelu, jossa kiinnitetään huomiota mm.monikulttuuristen työyhteisöjen johtamiseen.www.ttl.fi/Internet/Suomi/Organisaatio/Toimintaohjelmat/Kesto/www.ttl.fi/Internet/Suomi/Palvelut/Tyoyhteisopalvelut/duunitalkootVETO-ohjelma (2003–2007)Työterveyslaitoksen meneillään olevan, valtakunnallisen Veto-ohjelman tavoitteena onylläpitää ja edistää työn ja työelämän vetovoimaa. Päämääränä on innostaa ihmisetjatkamaan työuraansa 2–3 vuodella.https://rtstm.teamware.com/Resource.phx/veto/index.htxYhteisiä hankkeita eri syrjintäperusteilleIhmisoikeudet.net (2003–)Ihmisoikeudet.net on Ihmisoikeusliiton koordinoima järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskasvatushanke,joka tarjoaa tietoa ihmisoikeuksista koulutusten, seminaarien, internetsivustonja painetun materiaalin välityksellä. Ihmisoikeudet.net toimii virtuaalisenaoppikirjana sisältäen monipuolista tietoa ihmisoikeuksista sekä Suomessa että maailmalla.www.ihmisoikeudet.net241

Syrjintä Suomessa 2006Join In (2005–2006)Join In -projekti on Euroopan komission rahoittama syrjinnän vastainen hanke,jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä paikallisellatasolla sekä vahvistaa viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen keskinäistä yhteistyötä Suomessa,Ruotsissa, Unkarissa, Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa. Suomessa projektiinosallistuvat Ihmisoikeusliitto ry, SETA ry, Vammaisfoorumi ry ja ENAR-Finland, ministeriötsekä Vantaan, Hämeenlinnan ja Helsingin kaupungit, ja projektia koordinoiEtelä-Suomen lääninhallitus.www.join-in.infoKaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia (2006–2007)Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanja (KEKS) puhuu moninaisuuden puolesta,ja kamppailee kaikkea suvaitsemattomuutta vastaan. Etnisen suvaitsemattomuudenlisäksi kampanja taistelee esimerkiksi sukupuolisesta suuntautuneisuudesta,vammaisuudesta tai uskonnosta johtuvan syrjinnän vähentämiseksi. Suomen lisäksikampanja toteutetaan 46 muussa Euroopan neuvoston jäsenmaassa.www.keks.fiSEIS (2001–2007)SEIS – Suomi Eteenpäin Ilman Syrjintää on kansallinen tiedotushanke, jonka tavoitteenaon tiedottaa ja kouluttaa yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvistäkysymyksistä sekä vahvistaa kykyä tunnistaa ja ennaltaehkäistä ja puuttua syrjintään.www.seis.fi/suomi/242

LiitteetToimijatSeksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuteen liittyvä syrjintäKansalliset toimijatSeta, Seksuaalinen tasavertaisuus ry – Sexuellt likaberättinga rf on valtakunnallinenihmisoikeusjärjestö sekä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudenasiantuntijajärjestö, jolla on 19 jäsenjärjestöä.www.seta.fiTranstukipiste. Setan transtukipiste on sukupuolen moninaisuuden asiantuntijakeskusja se tarjoaa sosiaalipalveluja trans-ihmisille, intersukupuolisille, sukupuolestaanhämmentyneille sekä heidän läheisille.www.transtukipiste.fiTrasek ry on trans- ja intersukupuolisten henkilöiden oikeuksia ajava potilasyhdistys,joka keskittyy laki- ja hoitokysymyksiin ja antaa neuvontaa.www.trasek.netKansainväliset toimijatIGLYO, International Gay, Lesbian, Bisexual, Transgender and Queer Youth and Studentorganisation on kansainvälinen nuorten ja opiskelijoiden järjestö, jonka tavoitteenaon tukea kansallisesti ja Euroopan laajuisesti lesbo-, homo-, bi- ja transnuortenja opiskelijoiden asemaa ja yhteistoimintaa.www.iglyo.comILGA, International Lesbian and Gay Association on kansainvälinen lesbojen, homojen,bi- ja transihmisten ihmisoikeusjärjestö, joka toimii yhteistyöverkostona yli 400 järjestölle.Tavoitteena on seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteenliittyvien ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutuminen maailmassa.www.ilga.org243

Syrjintä Suomessa 2006Ilga-Europe on eurooppalaisten lesbojen, homojen, bi- ja transihmisten ihmisoikeuksiaajavien järjestöjen yhteistyöverkosto, joka pyrkii muun muassa Euroopan unionin,Euroopan neuvoston ja ETY-järjestön kautta lisäämään tasa-arvoa ja ihmisoikeuksientoteutumista. Se on ILGA:n alueellinen organisaatio Euroopassa. Seta on ILGA:n jäsenjärjestö.www.ilga-europe.orgThe World Professional Association for Transgender Health on kansainvälinen sukupuolenmoninaisuuden asiantuntijajärjestö, joka pyrkii kartoittamaan tietoa sukupuolenmoninaisuudesta ja kehittämään siihen liittyviä hoitomenetelmiä.www.wpath.org/Vammaisten syrjintäKansalliset toimijatValtakunnallinen vammaisneuvosto (VANE) on viranomaisten sekä vammaisten henkilöiden,heidän omaistensa ja vammaisjärjestöjen yhteistoimintaelin yhteiskuntapolitiikansuunnittelua, kehittämistä ja toteuttamista koskevissa, vammaisten henkilöidenelinoloihin ja hyvinvointiin vaikuttavissa asioissa. Vammaisneuvosto toimii sosiaali- jaterveysministeriön yhteydessä.www.vane.toVammaisfoorumi ry. Vammaisjärjestöjen yhteistyöjärjestönä toimiva Suomen Vammaisfoorumiry edistää vammaisten ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja hyvinvointia.Foorumin kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisen osallistumisenturvaamiseen.http://inport2.invalidiliitto.fi/vammaisfoorumi/index.htmlVammaisjärjestöt (esim. Kynnys ry). Erityisesti ihmisoikeuksien edistämiseksi perustetutkansalaisjärjestöt seuraavat aktiivisesti valtioiden välisten järjestöjen toimintaaja osallistuvat siihen mahdollisuuksien mukaan. Usein järjestöt ovat aloitteentekijöitäuusien ihmisoikeussopimusten laatimisessa tai tietyn maan ihmisoikeustilanteen ottamisessakansainvälisen yhteisön arvioinnin kohteeksi.www.kynnys.fiVammaisten ihmisoikeuskeskus (VIKE). Invalidiliitto ry ja Kynnys ry perustivatvuoden 2007 alussa Vammaisten Ihmisoikeuskeskuksen (VIKE). Asiantuntijajäsenenätoiminnassa on mukana myös Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti. VIKEn tavoit-244

Liitteetteena on edistää vammaisten ihmisoikeuksia ja koordinoida vammaisten ihmisoikeuksiakoskevaa yhteistyötä. Vammaisten Ihmisoikeuskeskuksen tehtävänä on muunmuassa edistää YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen toimeenpanoa Suomessa.Kansainväliset toimijatEuropean Disability Forum (EDF) on eräänlainen kansallisten vammaisjärjestöjenkattojärjestö, joka edustaa yli 50 miljoonaa vammaista ihmistä Euroopassa. Sen tavoitteenaon taata vammaisille kansalaisille täydet ihmisoikeudet ja pyrkimys kehittää aktiivistaihmisoikeuspolitiikkaa EU:n laajentuessa. Uusi EU:n sosiaalipoliittinen ohjelma(2001–2005) on ollut lähtökohtana EDF:n toiminnalle.www.edf-feph.org/Disabled Peoples International (DPI). Vammaisten kansainvälinen yhteistyöjärjestö(DPI) on kansallisten vammaisjärjestöjen ja organisaatioiden verkosto, joka on perustettuturvaamaan ja edistämään vammaisten ihmisoikeuksia ja täyttä osallisuuttayhteiskunnassa sekä mahdollisuuksia yhdenvertaisuuteen ja kehitykseen.http://v1.dpi.org/lang-en/The International Disability Alliance (IDA) edustaa yli 600 miljoonaa vammaistaihmistä maailmassa. Tämä vammaisjärjestöjen merkittävä allianssi koostuu tällä hetkelläkahdeksasta suuresta kansainvälisestä vammaisjärjestöstä tai -organisaatiosta.www.internationaldisabilityalliance.org/International Disability Caucus (IDC) oli vammaisia ihmisiä edustava yhteenliittymäesimerkiksi valmisteltaessa YK:n vammaisten ihmisoikeussopimusta. Ja työ jatkuu ratifiointiprosessienmerkeissä. IDC:hen kuuluu yli 50 kansainvälistä järjestöä ja lisäksikansallisia ja alueellisia organisaatioita.www.advancednewcomers.com/index.htmlDisability Rights Promotion International (DRPI) on laajamittaiseen yhteistyöhönperustuva ihmisoikeusprojekti, joka pyrkii vakiinnuttamaan ja perustamaan kansainvälistävammaisten ihmisoikeuksien valvontajärjestelmää maailman laajuisesti.www.yorku.ca/drpi/index.htmlPanel of Experts. Standard Rulesin implementointia tarkkailevaksi elimeksi ja valvontamekanismiksiperustettiin YK:ssa 1994 Panel of Experts, joka koostui kymmenestäasiantuntijasta, joilla oli henkilökohtaista kokemusta vammaisuudesta.www.un.org/esa/socdev/enable/dismsre2.htm245

Syrjintä Suomessa 2006Syrjintä etnisyyden, uskonnon, kielentai kansalaisuuden perusteellaKansalliset toimijatVähemmistövaltuutettuwww.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/02_organisaatio/02_vahemmistovaltuutettu/index.jspVähemmistöasian neuvottelukuntawww.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/02_organisaatio/02_vahemmistovaltuutettu/05_vah_neuvottelukunta/index.jspSyrjintälautakuntawww.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/02_organisaatio/05_muut/syrjintalautakunta/index.jspSaamelaiskäräjätwww.samediggi.fi/Romaniasian neuvottelukuntawww.romani.fi/Resource.phx/stm/romani/index.htxEtnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO)www.mol.fi/mol/fi/04_maahanmuutto/04_etniset_suhteet/02_etno11260/index.jspÅlands Diskrimineringsombudsmanwww.regeringen.ax/do/news.pbs?news_id=130Kieliasiain neuvottelukuntawww.om.fi/Etusivu/Ministerio/Neuvottelujalautakunnat/KieliasiainneuvottelukuntaFinnish Bureau for Lesser Used Languages (FIBLUL)http://fiblul.eblul.net/Kansainväliset toimijatEuropean Monitoring Centre on Racism and Xenophobia (EUMC)http://eumc.europa.eu/eumc/index.php246

LiitteetEUMC 1.3.2007 alkaen: European Union Agency for Fundamental Rights (FRA)http://fra.europa.eu/fra/index.phpEuroopan neuvoston ministerikomiteawww.coe.int/cm/European Commission against Racism and Intolerance (ECRI)www.coe.int/t/e/human%5Frights/ecri/Euroopan romanifoorumiwww.coe.int/T/DG3/RomaTravellers/FERV/The European Bureau for Lesser-Used Languages (EBLUL)http://www.eblul.org/Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCRwww.unhcr.ch/YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD)www.ohchr.org/english/bodies/cerd/index.htmYK:n kidutuksenvastainen komitea (CAT)www.ohchr.org/english/bodies/cat/index.htmHigh Commissioner on National Minoritieswww.osce.org/hcnm/YK:n vähemmistötyöryhmäwww.unhchr.ch/minorities/index.htmlYK:n rasismia ja syrjintää koskevien kysymysten erityisraportoija Special Rapporteuron Contemporary forms of racism, racial discrimination, xenophobia and relatedintolerance.www.ohchr.org/english/issues/racism/rapporteur/247

Syrjintä Suomessa 2006Ikä syrjintä , ageismiKansalliset toimijatIkääntyminen ja palvelut -ryhmä, STAKES. Ryhmän tutkimus- ja kehittämisalueetovat: ikääntyneiden hyvinvointi ja palvelut, erityisesti kotona asumista tukevat palvelut;palveluiden laatu ja tuloksellisuus; ikääntymispolitiikka sekä tietojärjestelmät palvelujensuunnittelun ja tuloksellisuuden arvioinnin tueksi.http://groups.stakes.fi/IKI/FI/index.htmEläketurvakeskus (ETK) on työeläketurvan kehittämisen ja toimeenpanon lakisääteinenyhteistyöelin, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja. Työeläkkeillä on keskeinenmerkitys kansalaisten hyvinvoinnin ja taloudellisen turvallisuuden takaajana.www.etk.fi/Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunnan tehtävänä on toimia yhdyssiteenä vanhusjaeläkeläisasioihin vaikuttavien tahojen välillä sekä edistää vanhus- ja eläkeläisväestönelinoloja, oikeuksia ja kokemuksia koskevan tiedon levittämistä.www.stm.fi/Resource.phx/orgns/neuvt/vanhusnk.htxETENE. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) käsitteleeperiaatteelliselta kannalta terveydenhuoltoon ja potilaan asemaan liittyviä eettisiäkysymyksiä. Se voi myös tehdä aloitteita sekä antaa lausuntoja ja suosituksiaterveydenhuollon eettisistä kysymyksistä ja herättää niitä koskevaa keskustelua yhteiskunnassa.www.etene.org/Vanhustyön keskusliiton tarkoituksena on edistää vanhusten ja ikääntyvien hyvinvointiasosiaalista turvallisuutta.www.vanhustyonkeskuslitto.fi/Ikäinstituutti. Kuntokallio-Säätiön ylläpitämä Ikäinstituutti tuottaa ja välittää tietoavanhenemisesta ja vanhustenhuollosta. Ikäinstituutin tavoitteena on tutkimuksen,kehittämistyön ja koulutuksen avulla edistää hyvän vanhenemisen edellytyksiä.www.ikainst.fi/main.phpValtakunnalliset eläkeläisjärjestöt toimivat ikääntyneiden edunvalvojina kansallisestija paikallisyhdistyksiensä kautta paikallisesti. Kuusi eläkeläisjärjestöä on myös perustanutyhteisen katto-organisaation, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn.248

LiitteetEläkeliitto: www.elakeliitto.fi/Kansallinen senioriliitto: www.senioriliitto.fi/Eläkkeensaajien Keskusliitto: www.elakkeensaajat.fi/Eläkeläiset: www.elakelaiset.fi/Kristillinen eläkeliitto: www.krell.cc/Svenska Pensionärsförbundet: www.spfpension.fi/startsida/Kunnalliset vanhusneuvostot. Vanhusneuvosto on ikäihmisten, kunnan viranomaisten,vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen sekä muiden ikäihmisten parissa toimivien tahojen pysyväisluontoinenyhteistyöelin. Vanhusneuvoston asettaminen on kunnille vapaaehtoista.www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;192;224;372;38399;36754Lähimmäis- ja vanhuspalveluliitto ry toimii jäsenjärjestöjensä edunvalvojana, muttamyös vanhustenhuollon asiantuntijayhteisönä ja linkkinä vanhustenhuollon resursseihinja kehittämiseen vaikuttaviin valtakunnallisiin yhteisöihin.www.valli.fi/Gernet – geriatrian kotisivu. Sivusto sisältää tietoa ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä.www.gernet.fi/index.htmlKansainväliset toimijatHelpAge Internationalwww.helpage.org/HomeThe International Network for the Prevention of Elderly Abusewww.inpea.net/Yhteisiä toimijoita eri syrjintäperusteilleKansalliset toimijatEduskunnan oikeusasiamies valvoo, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakiaja täyttävät velvollisuutensa. Viranomaisten ja virkamiesten lisäksi hänen valvontaansakuuluvat muutkin, jotka hoitavat julkista tehtävää.www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/index.htx249

Syrjintä Suomessa 2006Valtioneuvoston oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen ohella ylin laillisuudenvalvoja Suomessa. Oikeuskansleri valvoo, että viranomaiset noudattavat voimassaolevaa oikeutta. Oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksientoteutumista.www.okv.fiLääninhallitus on alueensa monialainen valtion asiantuntijavirasto. Lääninhallitus ohjaaja valvoo kunnallista ja yksityistä sosiaalipalvelutoimintaa sekä käsittelee sosiaalihuoltoakoskevia kanteluja. Lääninhallitus arvioi peruspalvelujen laatua ja toteutumistasekä tukee kuntien sosiaalipalvelujen kehittämistyötä. Tavoitteena on kansalaistensosiaalisten perusoikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen.www.laaninhallitus.fiTuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa eli ratkaisevat, mikä yksittäisessä asiassa onoikein. Tuomioistuimet ovat riippumattomia: niitä sitoo ainoastaan voimassa olevaoikeus. Esimerkiksi syrjintärikos tai työsyrjintärikosasia voi tulla käsiteltäväksi rikosprosessissa.Yhdenvertaisuuslain mukaisia syrjintäjuttuja voidaan käsitellä myös siviiliprosessissahyvitysvaatimuksen osalta.www.oikeus.fi/4315.htmTyösuojelupiirit. Työsuojeluhallinnon tehtävänä on sosiaali- ja terveysministeriön johdollahuolehtia työsuojelun alueellisesta ohjauksesta ja valvonnasta. Työsuojeluhallintoon riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan. Työ- ja julkisoikeudellisissapalvelussuhteissa työsopimus- ja yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.Valvonta koskee kaikkien kiellettyjen syrjintäperusteiden perusteellatapahtuvaa syrjintää.www.tyosuojelu.fi/fi/Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutin päätavoitteena on tuottaa tutkimuksia, kouluttaaja informoida ihmisoikeuksista. Instituutilla on myös kattava ihmisoikeuksia koskevakokoelma kirjastossaan. Tutkimus keskittyy vähemmistöjen ja alkuperäiskansojenoikeuksiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin, syrjimättömyyteen, osallistumiseenja demokratiaan sekä ihmisoikeuksiin Suomessa.www.abo.fi/instut/imrSosiaaliasiamiehet. Jokaisessa kunnassa on oltava sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamiestoimii asiakkaan oikeuksien edistämiseksi muun muassa tiedottamalla asiakkaanoikeuksista, neuvomalla asiakasta asiakaslain soveltamiseen liittyvissä asioissa sekäavustamalla häntä muistutuksen tekemisessä kohtelustaan sosiaalihuollon toimintayksikönvastuuhenkilölle tai johtavalle viranhaltijalle.www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shasm/index.htx250

LiitteetPotilasasiamiehet. Jokaisella terveydenhuollon toimintayksiköllä on potilasasiamies.Hän antaa potilaalle tietoa tämän oikeuksista ja auttaa tarvittaessa potilasta tekemäänmuistutuksen tai kantelun hoidosta tai korvaushakemuksen hoitovirheestä.www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpot/index.htxKansainväliset toimijatYK:n valvontakomiteat. Yleismaailmalliset ihmisoikeudet on määritelty YK:n ihmisoikeussopimuksissa.Sopimusten toteutumista valvotaan YK:n alaisissa komiteoissaraportointimenettelyn ja joissain tapauksissa valitusmenettelyn avulla. Sopimukset javalvontajärjestelmä sitovat niitä valtioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineettietyn sopimuksen, eli sisällyttäneet sen omaan oikeusjärjestelmäänsä.www.ihmisoikeudet.net/Lakijaturva/lakijaturva_5_5.htmlEuroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Suomalaisten kannalta yksi tärkeimmistäihmisoikeuksien valvontamekanismeista on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Euroopanihmisoikeustuomioistuin ottaa vastaan yksilövalituksia, ja sen päätökset ovat valtioitasitovia. Ihmisoikeustuomioistuimeen voi valittaa silloin, kun valtion sisäisetoikeusmekanismit eivät turvaa ihmisoikeuksia yksilöä tyydyttävällä tavalla.www.echr.coe.int/echrYK:n ihmisoikeuskomiteawww.ohchr.org/english/bodies/hrc/index.htmYK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komiteawww.un.org/womenwatch/daw/cedaw/committee.htmEuroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettuwww.coe.int/t/commissioner/default_EN.aspYK:n lapsen oikeuksien komitea The Committee on the Rights of the Child (CRC)http://www.ohchr.org/english/bodies/crc/index.htmYK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komiteaThe Committee on Economic, Social and Cultural Rights (CESCR)http://www.ohchr.org/english/bodies/cescr/Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (ODIHR)www.osce.org/odihr/251

Syrjintä Suomessa 2006Eri syrjintäperusteisiin liittyvätlait SuomessaSuomen perustuslaki 731/1999Yhdenvertaisuuslaki 21/2004Rikoslaki 39/1889 (11:9 §, 47:3 §)Hallintolaki 434/2003Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986Kotikuntalaki 201/1994Kuntalaki 365/1999Työsuojelulaki 44/2006Työterveyshuoltolaki 1383/2001Työsopimuslaki 55/2001 (2:2 §)Työturvallisuuslaki 738/2002Työttömyysturvalaki 1290/2002Laki julkisesta työvoimapalvelusta 1295/2002Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001Laki sosiaalisista yrityksistä 1351/2003Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta 563/2002Laki parisuhteen rekisteröinnistä 950/2001Laki hedelmöityshoidoista 1237/2006Laki isyyslain muutoksesta 1238/2006Kansanterveyslaki 66/1972Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989Sosiaalihuoltolaki 710/1981Sosiaalihuoltoasetus 607/1983Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 (3 §)Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 (4 §)Kansaneläkelaki 347/1956252

LiitteetKansaneläkeasetus 594/1956Sairausvakuutuslaki 1224/2004Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005Laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä 497/2003Vammaistukilaki 124/1988Vammaistukiasetus 989/1988Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987Mielenterveyslaki 1116/1990Mielenterveysasetus 1247/1990Laki omaishoidon tuesta 937/2005Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 (5 §, 117 § 3 mom., 167 § 2 mom.)Landskapslag om förhindrande av diskriminering in landskapet Åland 66/2005Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999Uskonnonvapauslaki 453/2003Saamen kielilaki 1086/2003Ulkomaalaislaki 301/2004253

Syrjintä Suomessa 2006TiivistelmäSyrjintä Suomessa 2006 -kirjassa käsitellään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolenmoninaisuuteen liittyvää syrjintää, vammaisten syrjintää, etnisyyteen, kansalaisuuteen,kieleen ja uskontoon liittyvää syrjintää sekä ikäsyrjintää. Kirjan tavoitteenaon antaa ajankohtainen kuva syrjinnästä Suomessa, ja sisällössä painottuvat erityisestivuoden 2006 tapahtumat.Syrjintä on kielletty lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisissa laeissa.Suomen perustuslaissa säädetään, että ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustettaasettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen,terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.Syrjintä on kielletty myös rikoslaissa. Lisäksi rikoslaissa kielletään erikseen työsyrjintä(47:3 §), joka on kielletty myös työsopimuslaissa (2:2 §). Kirjan rajaukseen on erityisestivaikuttanut 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki.Kirjan 2. luvun aiheena on seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteenliittyvä syrjintä. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudella viitataan siihen,että ihminen voi haluta muodostaa rakkaussuhteen samaa tai eri sukupuoltaolevan henkilön, kumman tahansa tai ei kummankaan kanssa. Sukupuolen moninaisuudellapuolestaan tarkoitetaan sitä, että ihminen voi kokea olevansa nainen tai mies,sekä nainen että mies tai ei kumpikaan. Näiden ryhmien asemassa on viime vuosinatapahtunut paljon muutoksia, jotka ovat edistäneet heidän oikeuksiaan ja tasa-arvoaan.Kuitenkin edelleen muun muassa työelämässä, vapaa-ajanvietossa sekä sosiaalijaterveyspalveluissa esiintyy heitä syrjiviä käytäntöjä. Lasten ja nuorten kehitykseenvaikuttavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä syrjivät mallit.Luvussa 3 käsitellään vammaisten syrjintää. Vammaisia ei voida pitää yhtenäisenäryhmänä, vaan eri vammat saattavat rajoittaa eri tavalla yksilöiden mahdollisuuksiaosallistua yhteiskunnan toimintaan. Vaikka vammaisjärjestöt arvioivat yleisen ilmapiirinmuuttuneen myönteisemmäksi vammaisia ja vammaisuutta kohtaan, yhteiskunnallisellatasolla nähdään edelleen paljon asenteellista ja rakenteellista esteellisyyttä.Syrjintää ja esiintyy niin työelämässä, koulutuksessa, yksityisyyteen ja koskemattomuuteenliittyvissä asioissa, elinympäristön rakenteissa kuin palveluissakin.Luvussa 4 käsitellään etnisyyteen, kansalaisuuteen, kieleen ja uskontoon liittyvää254

Tiivistelmätsyrjintää. Etnisen syrjinnän valvontaan ja torjuntaan ja siten myös tiedonkeruuseen onolemassa muita syrjintäperusteita enemmän keinoja ja toimijoita. Erityisenä etniseensyrjintään liittyvänä kategoriana käsitellään rasistista rikollisuutta. Lisäksi pohditaankansalaisuuteen, uskontoon ja kieleen liittyviä syrjiviä ilmiöitä. Varsinkaan etnisen jakansallisen alkuperän käsitteitä ei määritellä missään laeissa, joten käytäntö määrittääsen, mitä pidetään syrjintänä etnisen ja kansallisen alkuperän perusteella. Luvunsyrjintäperusteiden osalta tilanteeseen Suomessa pureudutaankin pitkälti käytännönesimerkkien avulla.Luvun 5 aiheena on ikäsyrjintä, joka voi kohdistua niin lapsiin, nuoriin, keskiikäisiinkuin vanhoihinkin. Ikäsyrjinnän eri muodot läpäisevät elämänalat ja tilanteetusein vaikeasti tunnistettavin tavoin. Tutkimusta ikäsyrjinnästä on Suomessa toistaiseksitehty vähän, ja ikäsyrjinnän tutkimusta olisikin kehitettävä jatkossa. Ikäsyrjintäliitetään usein vain työelämään liittyviin kysymyksiin, mutta yksi tärkeimmistä kysymyksistäjatkossa on muun muassa se, miten Suomessa taataan tasa-arvoinen vanhustenhuolto.Luvussa 6 pohditaan moniperusteista syrjintää, millä yleensä tarkoitetaan sitä,että jotakuta syrjitään useamman kuin yhden tekijän vuoksi. Lisäksi luvussa nostetaanesille se, etteivät yhdenvertaisuuslaissa mainitut eri syrjintäperusteet ole samassa asemassakeskenään. Muiden syrjintäperusteiden osalta lain soveltamisala on kapeampikuin etnisen syrjinnän. Muunlaista syrjintää ei myöskään seurata ja valvota eikä siihenpuututa yhtä tarmokkaasti kuin etnisen syrjinnän perusteella tapahtuvaan syrjintään.Niiden osalle ei ole myöskään erityistä valtuutettua tai muuta tahoa, jonka tehtäviinvalvonta erityisesti kuuluisi.Yhdenvertaisuuslain uudistuksessa on välttämätöntä varmistaa, että jokaisen syrjintäperusteenosalta määritellään selvästi valtuutettu tai vastaava viranomainen, jokavastaa neuvonnasta, käsittelee syrjintäilmoituksia ja toimii aloitteellisesti rakenteellisensyrjinnän poistamiseksi. Toteutettiinpa syrjinnän valvonta millä tavalla tahansa,olennaista on, että valvovalle elimelle tai elimille taataan riippumaton asema ja riittävätresurssit toimintaansa sekä perinpohjainen asiantuntemus jokaisen syrjintäperusteenosalta. Ensiarvoisen tärkeää syrjinnän ehkäisemisessä on kattavan, toimivaltaisenvalvontajärjestelmän ohella se, että käytettävissä on ajantasaista ja monipuolista tietoayhteiskunnassa tapahtuvasta syrjinnästä.255

Syrjintä Suomessa 2006SammanfattningI boken Diskriminering i Finland 2006 behandlas diskrimineringen som sammanhängermed den sexuella läggningens och könets mångfald, diskrimineringen av handikappadepersoner, diskriminering p.g.a. etniskt ursprung, nationalitet, språk och religionsamt åldersdiskriminering. Syftet med boken är att ge en aktuell uppfattning om diskrimineringeni Finland och innehållet består främst av händelser som skett under år2006.Diskriminering är förbjudet enligt många internationella avtal och nationellalagar. I Finlands grundlag stadgas det att ”ingen får utan godtagbart skäl särbehandlaspå grund av kön, ålder, ursprung, språk, religion, övertygelse, åsikt, hälsotillstånd ellerhandikapp eller av någon annan orsak som gäller hans eller hennes person”. Diskrimineringär också förbjuden i strafflagen. Både i strafflagen och arbetsavtalslagen förbjudsskärskilt om diskriminering på arbetsplatsen. Diskriminering på arbetsplatsenär skilt förbjuden i arbetsavtalslagen. I synnerhet har lagen om likabehandling, somträdde i kraft 2004, påverkat bokens begränsning.Temat i bokens andra kapitel behandlas diskriminering som sammanhänger medden sexuella läggninges och könets mångfald. Med den sexuella läggningens mångfaldåsyftas att en människa kan bilda ett kärleksförhållande med en person av motsatteller samma kön, med en person av vilketdera könet som helst eller med varken meddet ena eller andra könet. Med könets mångfald åsyftas att en människa kan känna sigsom man eller kvinna, eller som både och eller ingetdera. Under de senaste åren harattityderna mot dessa grupper förändrats till det bättre som både stärker deras rättigheteroch jämnstäldhet. Trots detta diskrimineras fortfarande många av dem i arbetslivet,på fritiden och inom social- och hälsovårdsservicen. Modeller som diskriminerarköns- och sexuella minoriteter påverkar utvecklingen av barn och unga.I kapitel 3 behandlas diskriminering av handikappade. De handikappade kan inteuppfattas som en enhetlig grupp, utan olika handikapp kan begränsa individens möjligheterpå olika sätt för att kunna delta i samhällets verksamhet. Fastän handikappsorganisationerbedömer att attityderna mot handikappade blivit positivare finns detfortfarande fördomar och strukturella hinder inom samhället. Diskriminering förekommerförutom i arbetslivet och utbildningen, i frågor som berör intimitet och integritetsamtsamt inom strukturer i livsmiljön och inom servicesektorn.256

TiivistelmätI kapitel 4 behandlas diskriminering p.g.a. etniskt ursprung, nationalitet, språkoch religion. Den etniska diskrimineringen är lättare att förebygga och övervaka än deandra grunderna för diskriminering. Detta läder till att det är lättare att smal faktaom den. Rasistisk brottslighet i anslutning till etnisk diskriminering är behandlad somen egen kategori. Vidare diskuteras i detta kapitel företeelser som berör diskrimineringp.g.a. nationalitet, religion och språk. Begreppen etniskt eller nationellt ursprungdefinieras inte i någon lag, vilket leder till att man i praktiken avgör vad som anses varadiskriminering p.g.a. etniskt och nationellt ursprung. För att belysa situationen i Finlandangående grunderna för diskriminering utgår man i detta kapitel från praktiskaexempel.Temat i kapitel 5 behandlar åldersdiskriminering, som lika väl kan rikta sigmot barn som unga, medelålders- eller äldre personer. Ålderdiskrimineringens olikaformer är ofta svåra att upptäcka. I Finland har det tillsvidare forskats litet i åldersdiskrimineringoch den borde utökas i framtiden. Ofta sammanbinder man åldersdiskrimineringenendast till arbetslivet, fastän en av de viktigaste frågorna i framtidenkommer att vara bl.a. hur vi garanterar likvärdig äldreomsorg i Finland.I kapitel 6 diskuteras det om den mångfasetterade diskrimineringen, vilket i allmänhetbetyder att en person diskrimineras av flera orsaker än endast en. Vidareframhålls det att de olika orsakerna till diskriminering, som är nämnda i lagen omlikabehandling, inte är likvärdiga. I frågor som berör etnisk diskriminering är det lätttareatt tillämpa lagen än för de övriga. Den övriga formerna av diskriminering följsinte upp eller övervakas i samma utsträckning och man ingriper inte heller lika lätti dem som i fall där det är frågan om etniskt ursprung. För de övriga grunderna tilldiskriminerings finns det inte heller ett ombud eller annan instans som bevakar dessafrågor.Då lagen om likabehandling reformeras är det nödvändigt att trygga att ett ombudeller motsvarande myndighet är klart definierad för varje grund till diskriminering.Denna myndighet skall svara för rådgivningen, behandla diskrimineringsanmälningarnaoch som medverkar till att strukturell diskrimination upphör. Hur man än förverkligarövervakningen av diskriminering är det uppenbart att den övervakande instansenbör vara oberoende och den bör ha tillräckliga resurser och kunskap om vart och ett avgrunderna till diskriminering. De viktigaste åtgärderna för att förebygga diskrimineringär ett täckande övervakningssystem samtidigt som man har tillgång till tidsenligoch täckande information.257

Syrjintä Suomessa 2006SummaryDiscrimination in Finland 2006 concentrates on examining discrimination linked withdiversity of sexual orientation and gender, disability, ethnic origin, citizenship, language,religion, belief and age. The aim of the book is to provide an up-to-date snapshotof discrimination in Finland, with an emphasis on the developments and eventsthat took place particularly in 2006.Discrimination is prohibited by virtue of several international conventions andnational laws. According to the Constitution of Finland, “no one shall, without anacceptable reason, be treated differently from other persons on the ground of sex, age,origin, language, religion, conviction, opinion, health, disability or other reason thatconcerns his or her person”. Discrimination is also prohibited in the Penal Code. Furthermore,the Penal Code, as well as the Employment Contracts Act, prohibits discriminationalso in working life. The defining of the framework for this book was especiallyaffected by the Non-discrimination Act, which came into force in 2004.Chapter 2 concentrates on examining discrimination on the grounds of diversityof sexual orientation and gender. Sexual diversity refers to the willingness of a personto form a love relationship with a person of the same or different gender, of either ofthe genders or none at all. By contrast, gender diversity signifies that a person mayexperience oneself to be a woman or a man, both a woman and a man, or neither ofthem. As regards the standing of these groups, several changes have taken place in thepast years, which have positively affected their rights and equality. However, in areassuch as working life, leisure time and social and health services, practices that discriminatethese groups still exist. The development of the young and children is affected bythe models that are discriminative towards gender and sexual minorities.Chapter 3 discusses discrimination due to disability. The disabled cannot be consideredas a homogenous group, since different disabilities may have different effectson the possibilities of the individuals to participate in society. Even if according to disabilityorganisations, the general atmosphere towards the disabled and disability haschanged for the better, attitudinal and structural exclusion still exists on a societallevel. Discrimination is manifested in working life, education, in areas of privacy andintegrity, in the constructs of the environment as well as in services.258

TiivistelmätChapter 4 examines discrimination on the grounds of ethnic origin, nationality,language and religion. There are more actors involved in, as well as means availablefor, the supervision of ethnic discrimination than is the case with the other discriminationgrounds and thereby data collection with regard to ethnic discrimination is alsogreater. Racist crimes are examined as a specific category of ethnic discrimination. Inaddition, discriminative phenomena related to citizenship, religion and language arealso examined. The concepts of ethnicity and nationality, in particular, are not definedin any laws and thereby it is practice that will define what constitutes discrimination inthese cases. As regards the grounds of discrimination in this chapter, the situation inFinland is particularly examined by means of examples.Chapter 5 examines age discrimination, which can be aimed at children, theyoung, the middle-aged as well as the elderly. Different forms of age discriminationtake place in all situations and fields of life, in ways that can be difficult to discern.However, there has only been little research on age discrimination in Finland so far,thus research in this field should be enhanced in the future. Age discrimination isoften associated only with matters regarding working life. In the future, however, oneof the most important issues will focus on ensuring equal elderly care in Finland.Chapter 6 deals with multiple discrimination, which usually refers to a situationwhere a person is discriminated due to more than one discrimination ground. Furthermore,the chapter also emphasises the fact that the grounds of discrimination mentionedin the Non-discrimination Act are not equal with each other. The other groundsof discrimination have a narrower scope of application than ethnic discrimination.Moreover, ethnic discrimination is also monitored and supervised better, and moreserious measures are usually taken in ethnic discrimination than in the other cases.In addition, the other grounds of discrimination do not have a special ombudsman orother representative whose express task monitoring and supervision would be.In reforming the Non-discrimination Act, it is essential to assure that an authorisedrepresentative or a responsible authority is clearly defined for every ground ofdiscrimination. The authority should provide advice, handle reports of discriminationand take initiatives to abolish structural discrimination. Whatever the manner inwhich the monitoring is executed, it is essential to guarantee that the supervisory bodyor bodies have an independent position and sufficient resources to operate, as wellas thorough expertise in every ground of discrimination. In addition to an extensive,competent monitoring system, it is of primary importance in preventing discriminationthat both topical and comprehensive information on discrimination in society isat hand.259

Syrjintä Suomessa 2006ČoahkkáigeassuOlggušteapmi Suomas 2006 -girjjis gieđahallet seksuála guorraseapmái ja sohkabealimáŋggaláganvuhtii guoskevaš olggušteami, lámisolbmuid olggušteami, etnihkalašvuhtii,álbmotlahttovuhtii, gillii ja oskui guoskevaš olggušteami ja maiddái ahkeolggušteami.Girjji ulbmilin lea addit áigeguovdilis gova olggušteamis Suomas, ja sisdoalus ožžot deattuearenoamážit jagi 2006 dáhpáhusat.Olggušteapmi lea gildojuvvon máŋggain riikkaidgaskasaš soahpamušain ja sisriikkalašlágain. Suoma vuođđolágas ásahuvvo, ahte ”geange ii oaččo almmá dohkálaš vuođuštusa ásahitsierra sajádahkii sohkabeali, agi, riegádanduogáža, giela, oskku, jáhku, oaivila, dearvvasvuođa,lámisvuođa dahje olbmui gullevaš eará siva vuođul ”. Olggušteapmi lea gildojuvvon maiddáirihkuslágas. Dasa lassin rihkuslágas sierra gildojuvvo bargoolggušteapmi, mii lea gildojuvvonmaiddái bargosoahpamušlágas. Girjji ráddjemii lea earenoamážit váikkuhan ovttaveardásašvuođaláhka, mii bođii fápmui j. 2004.Girjji 2. logu fáddán lea seksuála guorraseapmái ja sohkabeali máŋggaláganvuhtii guoskevašolggušteapmi. Seksuála guorraseami máŋggaláganvuođain geažiduvvo dasa, ahte olmmošsáhttá háliidit čatnat ráhkislaš gaskavuođa seamma dahje nuppi sohkabeali ovddasteaddjiolbmuin, goappáin beare dahje ii goappáinge. Sohkabeali máŋggaláganvuođain dárkkuhuvvodat, ahte olmmoš sáhttá dovdat iežas nissonin dahje olbmán, sihke nissonin ja olbmán dahjeii goabbánge. Dáid joavkkuid sajádagas leat mannan jagiin dáhpáhuvvan ollu nuppástusat,mat leat ovddidan sin vuoigatvuođaid ja dásseárvvu. Goittotge ain earret earáid bargoeallimis,astoáigge loaktimis ja sosiála‐ ja dearvvasvuođabálvalusain albmanit geavadat, mat olgguštit sin.Mánáid ja nuoraid ovdáneapmái váikkuhit sohkeballe‐ ja seksuálaveahádagaid olggušteaddjimállet.Logus 3 gieđahallojuvvo lámisolbmuid olggušteapmi. Lámisolbmuid ii sáhte atnit ovttalašjoavkun, muhto sierra váttut sáhttet gáržžidit iešguđetláhkai ovttat olbmuid vejolašvuođaidoassálastit servodaga doibmii. Vaikko lápmásiidorganisašuvnnat árvvoštallet, ahte almmolašvuoigŋa lea nuppástuvvan miehtáseabbon lámisolbmuid ja lámisvuođa ektui, servodatdásisoidno ain ollu miellaguttolaš ja ráhkadatlaš easttalašvuohta. Olggušteapmi albmana nubargoeallimis, oahpahusas, priváhtaeallimii ja guoskameahttunvuhtii guoskevaš áššiin,eallinbirrasa ráhkadagain go bálvalusainge.260

TiivistelmätLogus 4 gieđahallojuvvo etnisitehtii, álbmotlahttovuhtii, gillii ja oskui guoskevašolggušteapmi. Etnihkalaš olggušteami bearráigehččui ja eastadeapmái ja nu maiddáidieđučoaggimii gávdnojit eanet vuogit ja doaibmit go eará olgguštanvuođuštusain. Earenoamáškategorian, mii laktása etnihkalaš olggušteapmái, gieđahallo rasisttalaš rihkolašvuohta. Dasalassin suokkardallojit álbmotlahttovuhtii, oskui ja gillii guoskevaš olggušteaddji albmanumit.Earenoamážit etnihkalaš ja álbmotlaš álgovuođu doahpagat eai meroštallo mainge lágain, nuahte geavat meroštallá dan, mii adnojuvvo olggušteapmin etnihkalaš ja álbmotlaš boahtimušavuođul. Logu olgguštanvuođuštusaid buohta dilli Suomas čilgejuvvoge guhkás geavadaovdamearkkaiguin.Logu 5 fáddán lea ahkeolggušteapmi, mii sáhttá čuohcat nu mánáide, nuoraide,gaskaahkásaččaide go boarrásiiddage. Ahkeolggušteami sierra hámit mannet eallinsurggiidja diliid čađa dávjá nu, ahte daid lea váttis dovdát. Dutkamuš ahkeolggušteamis lea Suomasdássážii dahkkon unnán, ja ahkeolggušteami dutkama galggašiige ovddidit dás ovddos.Ahkeolggušteami laktet dávjá dušše bargoeallimii guoskevaš gažaldagaide, muhto oktadeaŧaleamos jearaldagain dás ovddos lea earret eará dat, mo Suomas dáhkiduvvo dásseárvosašboarrásiidfuolahus.Logus 6 suokkardallo máŋggavuđot olggušteapmi, mainna dábálaččat dárkkuhuvvo dat,ahte soames olmmoš olgguštuvvo eanet go ovtta siva dihte. Dasa lassin logus loktejuvvo ovdandat, ahte ovttaveardásašvuođalágas namuhuvvon sierra olgguštanvuođuštusat eai leat seammasajádagas gaskaneaset. Eará olgguštanvuođuštusaid buohta lága ollašuhttinviidodat lea gáržžitgo etnihkalaš olggušteami buohta. Earálágan olggušteami eai maiddái čuovo ja bearráigeahčaeaige dasa seahkan seamma áŋgirit go olggušteapmái, mii dáhpáhuvvá etnihkalaš olggušteamivuođul. Daid várás ii leat maiddái sierranas áittardeaddji dahje eará doaibmi, man barguibearráigeahčču namalassii gulašii.Ovttaveardásašvuođalága ođastusas lea vealtameahttun sihkkarastit, ahte juohkeolgguštanvuođuštusa buohta meroštallo čielgasit áittardeaddji dahje vásttolaš virgeoapmahaš,mii vástida rávvemis, gieđahallá olgguštanalmmuhusaid ja doaibmá álgagiid dahkkinráhkatlaš olggušteami jávkadeami beales. Ollašuhttuiba bearráigeahčču mo beare, de leadeaŧalaš, ahte bearráigeahčči orgánii dahje orgánaide dáhkiduvvojit sorjjasmeahttun sajádat jadoarvái doaibmanresurssat ja dasa lassin vuđolaš áššedovdamuš juohke olgguštanvuođuštusaektui. Earenoamáš deaŧalaš olggušteami eastadeamis lea gokčevaš, doaibmaválddálašbearráigeahččanvuogádaga lassin dat, ahte geavahusas lea áiggedásat ja máŋggabealat diehtuolggušteamis, mii dáhpáhuvvá servodagas.261

Syrjintä Suomessa 2006Аннотация книгиДискриминация в Финляндии 2006В книге Дискриминация в Финляндии 2006 рассматриваются проблемы, связанные с дискриминациейпо признакам сексуальной и половой многоплановой ориентации жителей страны, по этническим,национальным, лингвистическим, возрастным и религиозным признакам; с дискриминацией инвалидов.Авторы исследования стремятся дать актуальную картину дискриминации в стране. Приводятсяконкретные случаи, отмеченные именно в 2006 году в Финляндии.Дискриминация запрещена многими международными и национальными законами. Так, в конституцииФинляндии установлено, что «ни у кого не может быть без веских на то оснований и причинпривилегий по половому, возрастному, кастовому (происхождение), лингвистическому и религиозномупризнакам, на основании жизненной философии, высказываемых мнений, состояния здоровья,инвалидности и других подобных личностных факторов человека». Дискриминация запрещается истатьями Уголовного кодекса. Этот же кодекс запрещает отдельной статьёй дискриминацию в трудовойжизни, о чём говорится и в законе о трудовых соглашениях. На фактологическое содержаниеиздания заметно повлиял принятый в 2004 году закон о равноправии.Во второй главе издания рассматриваются случаи дискриминации секс-меньшинств и другихграждан по признаку многоплановой сексуальной или половой ориентации. Многоплановая сексуальнаяориентация означает в данном контексте желание человека создать любовные отношения слицом того же пола или противоположного пола или с тем и другим или не создавать их вообще ни скем. Многоплановая половая ориентация означает в данном исследовании, что человек может ощущатьсебя мужчиной или женщиной, одновременно и мужчиной и женщиной или бесполым лицом.В положении указанных групп населения произошли за последние годы заметные изменения, приведшиек более эффективной защите их прав и к их равноправию. Но и сейчас на практике эти людисталкиваются с дискриминацией в трудовой жизни, при проведении своего свободного времени, присоциальном или медицинском обслуживании. На развитие детей и молодёжи влияют модели поведения,допускающие дискриминацию половых и сексуальных меньшинств.В третьей главе анализируются случаи дискриминации инвалидов. Инвалиды не могут рассматриватьсяв качестве отдельной единой группы населения, т.к. разные заболевания и увечья ограничиваютв разной степени возможности человека в сфере его участия в жизни общества. Ассоциацииинвалидов считают, что общая атмосфера в обществе изменилась к лучшему в вопросах, касающихсяжизни инвалидов и в целом проблем инвалидности, но на уровне финляндского общества, тем не менее,проявляются довольно масштабно структурные препоны и негативные позиции. Дискриминациянаблюдается как в трудовой жизни, так и в области образования и обучения инвалидов, в вопросахохраны тайн их частной жизни и неприкосновенности личности, при их контактах с институтами окружающейжизни, например, при необходимости иметь дело со сферой обслуживания.262

TiivistelmätВ четвертой главе рассматриваюся случаи дискриминации по этническому, национальному, лингвистическомуи религиозному признакам. Для контроля ситуации и недопущения дискриминации поэтническому признаку и для сбора информации по данной тематике существует больше, чем обычно,различных способов и действующих факторов. Отдельно рассматриваются в контексте этническойдискриминации преступления на почве расизма. Кроме этого приводятся и рассматриваются случаидискриминации по национальному, религиозному и лингвистическому признакам. Ни в каком законодательномакте не приводится определение понятия «этническое и национальное происхождение»и, следовательно, практика показывает, что же на самом деле означает дискриминация по этническомупризнаку или по принципу национального происхождения дискриминируемого.Поэтому случаи дискриминации по указанныи признакам в Финляндии и расматриваюся в даннойглаве, в основном, на основе конкретных примеров.В пятой главе приводятся случаи дискриминации по возрасту, т.е. неравноправное отношение кдетям, подросткам, к лицам среднего и пожилого возраста. Различные формы и виды дискриминациипо возрастному признаку встречаются в разных областях жизни и при различных обстоятельствах,поэтому их зачастую трудно зарегистрировать или точно определить. Исследования проблем дискриминациипо возрасту в Финляндии проводились в недостаточном объёме , поэтому изучение проблемыследовало бы продолжить активнее. Считается, что дискриминация по возрастному признакупроисходит чаще всего в трудовой жизни или на рабочем месте, но проблема должна рассматриватьсяв более широком плане, например, очень важные вопросы, связанные с обеспечением равноправногоухода за престарелыми жителями Финляндии, требуют в будущем своего решения.В шестой главе анализируются случаи «комплексной» (т.е по многим признакам) дискриминацииотдельного человека. Здесь же поднимаются вопросы, касающиеся того, что перечисленные взаконе о равноправии признаки дикриминации не равнозначны. Применение норм закона в случаях,не связанных с дискриминацией по этническому признаку, несколько сужено. Отдельные видыдискриминации, в отличие от этнической, не отслеживаются, не регистрируются и не наказываютсяв такой степени, как дискриминация расовая или национальная. Для пресечения проявлений такихвидов дискриминации нет специального чиновника/уполномоченного или государственного органа,который сконцентрировал бы свое внимание именно на подведомственных ему нарушениях законао равноправии.При дальнейшем совершенствовании буквы и духа закона о равноправии абсолютно необходимоопределить для каждого вида дискриминации государственный орган или чиновника, которыйнесёт ответственность за консультирование, рассматривает жалобы тех, кто оказался объектом дискриминационныхдействий, и в качестве официального лица проявляет инициативу для недопущенияструктурной дискриминации. В каком бы виде не производился контроль за положением в областиобеспечения равноправия, главное, чтобы надзорный орган или другие контролирующие органы былибы независимыми и имели достаточно ресурсов для выполнения своих функций и располагали необходимымизнаниями и умениями по каждому виду дискриминации и по их профилактике. А для недопущенияпроявлений дисриминации крайне важно, чтобы наряду с многоплановой и действеннойсистемой контроля и надзора существовала бы исчерпывающая и постоянно обновляемая, актуальнаяи комплексная информация о нарушениях принципов равноправия и о случаях дискриминации в обществе.263

Syrjintä Suomessa 2006264