Pohjola-Norden 4/2009

Finsk-inspirert kvinnekampNord-Norge har i mange hundre år mottattviktige kulturelle impulser fra Finland, meni Syd-Norge er finsk innflytelse nesten ikketil å spore – hverken før eller nå. Nå er detimidlertid i Norge utkommet en bok (”MarieHöeg – et politisk portrett”, av studierektorog doktor i kvinnepolitisk historie Brit ConnieStuksrud) som indikerer at finsk kvinnekampsmittet over til Norge i slutten på1800-tallet.Nordmenn flest svever i den villfarelse atNorge var først med kvinnelig stemmerett,men - som dere finlendere jo vet - var Finlandførst i Europa, og New Zealand enda litt førdet. Det var altså en aktiv kamp for kvinnersrettigheter i Finland da den 24-årige norskefotograf Marie Höeg etter utdannelse i Norgeog St. Petersburg i 1890 etablerte det førstefotoatelier i Ekenäs – med filial i Hangö.Hun drev sin virksomhet i Finland i barefem år, men fikk der en politisk ballast somgjorde at hun ble en av kvinnesakens pionereri Norge da hun kom hjem igjen og sammenmed en venninne (og samboer gjennom50 år) etablerte fotoatelier i flåtebyen Hortenved Oslofjorden.I sitt atelier startet hun 1896 ”Den SelskabeligeDiskussionsforening”. I realiteten vardet en skjult og relativt militant kvinnesaksforening.Menn hadde ikke adgang, og medlemmenehadde taushetsplikt om hva som foregikkpå møtene. De våget ikke å annonsere,men sendte møteinnkallelser med bud.Det er vel også tvilsomt om den konservativelokalavisen ”Gjengangeren” (et pussignavn, som har sin bakgrunn i at avisen haddeflyttet sammen med krigsmarinens hovedbasefra Stavern til Horten i 1851) hadde tattinn frøken Höegs møteannonser.Avisens syn på kvinnesak fremkom i dennelille proklamasjon i 1892: ”Med velberådd huhar naturen villet at kvinnenes samtaler skulledreie seg om de samme emner bestandig ogdet til og med de mest usammenhengende ogmest hverdagslige slik at deres samtaler står iforhold til barnets spede hjerne.”Marie Höeg var ingen enkel person, og alleredeåret etter at hun stiftet foreningen villeflere av medlemmene kaste henne som formann.Hun ble kritisert for å være aggressiv,og for å ville innta mannens rolle.Med en viss grunn, kanskje – for mer ennSuomalaisvaikutteinen naisasialiikePohjois-Norja on saanut usean vuosisadanajan vaikutteita kulttuuriinsa Suomesta,mutta Etelä-Norjassa Suomen vaikutustaei käytännössä ole nähtävissä - ei ennen eikänykyään. Nyt Norjassa on kuitenkin julkaistukirja (”Marie Höeg – et politisk portrett”,jonka on kirjoittanut naispoliittisen historiantohtori Brit Connie Stuksrud), joka osoittaa,että Norja sai tartunnan suomalaisesta naisasialiikkeestä1800-luvun lopussa.Monet norjalaiset elävät sen harhaluulonvallassa, että naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenäNorjassa, mutta kuten suomalaisettietävät, Suomi oli Euroopan ensimmäinenmaa ja vain vähän jäljessä Uutta-Seelantia.Naisten oikeuksien puolesta käytiin siisSuomessa aktiivista taistelua, kun 24-vuotiasnorjalaisvalokuvaaja Marie Höeg perustiNorjassa ja Pietarissa saamansa koulutuksenjälkeen ensimmäisen valokuva-ateljeen Tammisaareenja sivuliikkeen Hankoon.Hän harjoitti ammattiaan Suomessa vainviisi vuotta, mutta sai siellä sellaisen poliittisenpainolastin, että hänestä tuli naisasialiikkeenpioneeri Norjassa, kun hän palasi takaisinkotiin ja perusti ystävänsä (ja avopuolisonsayli 50 vuoden ajan) kanssa valokuvausateljeenHorteniin Oslovuonon rannalle.Ateljeessaan hän aloitti vuonna 1896 ”seurallisenkeskusteluyhdistyksen”. Todellisuudessakyseessä oli suljettu ja melko militanttinaisasiayhdistys. Miehet eivät päässeet kokouksiin,eivätkä jäsenet saaneet kertoa ulkopuolisillekokousten sisällöstä. He eivät uskaltaneetilmoittaa toiminnastaan lehdissä, vaanlähettivät kokouskutsut lähetin välityksellä.On myös todennäköistä, ettei konservatiivinenpaikallislehti ”Gjengangeren” (”Kummitus”,hassu nimi, joka juontaa juurensa siitä,että lehti oli muuttanut yhteen sotalaivastonpäämajan kanssa Stavernista Horteniin1851) olisi julkaissut neiti Höegin kokouskutsuja.Lehden näkemys naisasiasta ilmeni vuonna1892 ilmestyneestä pienestä julistuksesta:”Luonto on harkitusti halunnut, että naistenpuheenaiheet ovat alituisesti samat ja vieläpätäysin epäjohdonmukaisia ja arkipäiväisiä siten,että heidän keskustelunsa ovat lastenkinhentojen aivojen ymmärrettävissä.”Marie Höeg ei ollut helppo ihminen, ja jovuoden kuluttua yhdistyksen perustamisestauseat jäsenistä halusivat erottaa hänet puheenjohtajanpaikalta. Häntä pidettiin aggressiivisenaja halukkaana ottamaan itselleenmiehen roolin.30 år etter hennes død dukket det opp en eskeglassnegativer som viser hvordan Marie oghennes kompanjong lekte med kjønnsroller.Der ser man den kortklippede Marie i herreklærog med løsmustasje, og begge avbildesi utfordrende positurer foran romantiskestudiokulisser, gjerne med et drammeglass ihånden og en sigarett i munnviken.De holdt disse provoserende bildene private,og hadde nok sine gode grunner til det– for ”drag-performance” virket for hundreår siden enda mer sjokkerende enn idag, bådei Norge og Finland.HÄR ÄRTÄÄLLÄEinar AaraasPolitisk redaktörPoliittinen toimittajaSyytökset eivät ehkä olleet täysin perusteettomia,sillä yli 30 vuotta Marien kuolemanjälkeen löytyi rasia lasinegatiiveja, joistaselviää, miten hän kumppaninsa kanssaleikitteli naisen rooleilla. Kuvissa nähdäänlyhythiuksinen Marie miesten vaatteissa jairtoviiksissä, molemmat naiset haastavissaasennoissa romanttisten studiokulissienedessä, usein snapsilasi kädessä ja sikarisuunpielessä.He pitivät nämä provosoivat kuvat yksityisinä,ja hyvin perustein, sillä ”drag-performance”järkytti sata vuotta sitten vielä enemmänkuin nykyään, niin Norjassa kuin Suomessa.OSLOMikael Risedal/norden.org29