ViikonloppuVANHAN AJAN TYYLIINVanhat autot ovat harrastus, johon voi helpostihurahtaa. Menneen maailman tyyli houkutti <strong>Fingrid</strong>invoimajohtoasiantuntijan Mika Kuivalaisen ystävineenviime kesänä Ruotsin Uddevallaan alan harrastajienOld Style Weekend -tapahtumaan. Vaiheikas yli 2 000kilometrin ajomatka tehtiin vuoden 1939 Fordilla.Teksti ja kuvat: Mika Kuivalainen, Mika Viitanen ja Juha VornanenViime vuonna yhtiön pikkujoulussaheräsi työkaverinkanssa yhteinen idea kesämatkastaRuotsiin Old StyleWeekendiin.”Onkos sinun Plymoutti jo sellaisessakunnossa silloin, että uskaltaa lähteä?”kaveri kysyi.”Ei varmaan, mutta mennään sinunVoortilla!” vastasin.”Ka lähetään!” päätimme yhdessä.Reissu tuntui niin mielenkiintoiselta,että sitä alettiin suunnitella heti. Fordiaoli ryhdyttävä kunnostamaan ”hieman”varmemmaksi; olihan edellinen pitkähköreissu katkennut kannentiivisteenpalamiseen 50 kilometrin ajon jälkeen.FINGRID 3/<strong>2007</strong> 20
Matkalle varattiin mukaan runsaasti työkaluja.Mika Kuivalainen (oikealla) ja Mika Viitanenlähtövalmistelujen parissa.Reissu-Fordimme on ollut edellisenkerran rekisterissä 1964. Auton moottorion 3,6-litrainen ”sivuventtiiliveekasi”.Hevosvoimia löytyy 95, ja ne ovatsitä vanhempaa sorttia. Sähköjänniteon kuusi volttia, ja vaihteita on kolmeeteenpäin (kakkonen ei oikein pysypäällä) sekä yksi taaksepäin. Auton ajojakaarreominaisuuksia on parannettumadaltamalla alustaa 10 senttiä. Mistäänmuseoautosta ei siis ole kyse.Old Style Weekendiin pääsee osallistumaanvain ennen vuotta 1956 valmistetuillaautoilla ja moottoripyörillä. Viimekesänä jo 12. kerran järjestetty tilaisuuson paisunut vuosi vuodelta pienenharrastajaporukan kokoontumisestamukavan kokoiseksi viikonlopun kestäväksitapahtumaksi, jonne tullaan pitkänkinmatkan takaa.Tapahtuman järjestää Ruotsin länsirannikollatoimiva vanhan tyylin hotrod-klubinimeltään A-Bombers. Itsejuhlapaikka on Uddevallassa.Lähes kaikki Old Style Weekendiin tulevatautot ovat enemmän tai vähemmänmuokattuja; yhteisenä nimittäjänäon ns. vanha tyyli – mitään ”alumiinivanne-tingel-tangel-autoja”ei alueellepäästetä, vaikka olisivat kuinka vanhoja.Kavereita olisi ollut mukaan lähdössäuseampiakin, mutta lähtijöiden määräpäätettiin rajoittaa kolmeen. Tilaa eiViikonlopun aikana tapahtuma-alueella oli nähtävissä kolmisen sataa autovanhusta.autossa liiemmälti olisi, sillä peräkonttitäyttyisi varaosista ja työkaluista.Jokainen meistä lähtijöistä on puuhastellutvanhojen autojen kanssa teinipojastalähtien. Reissulle uskallettiin siis lähteämyös ilman tarjottua huoltoautoa.Tiistai 31.7. Lähdimme Juha Vornasenkanssa Varkaudesta kohti ensimmäistäetappiamme Längelmäkeä. Vettäsateli hiljalleen, ja Jyväskylän kohdallasade yltyi kovaksi. Autossa ei ollut lasinpyyhkijöitäpaikallaan, joten välilläpiti hieman hidastaa vauhtia. Tuulilasiinhierottu sateenkarkoitusaine osoittautuitoimivaksi.Matkanopeudeksi näytti vakiintuvan75 km/h. Aikamme tuota vauhtia ajettuammealkoi kabiiniin kantautua käryä.Tutkimme asiaa konepeiton alta jatotesimme käryn nousevan latauslaitteesta.Jäähdyttelimme hetkisen ja jatkoimmematkaa ns. puolivaloilla.Längelmäellä vaihdoimme jäähdytysjärjestelmänveden siihen kertyneenruosteen vuoksi ja tarkastimme öljyt.Totesimme öljypinnan hieman laskeneen.Keskiviikko 1.8. Kangasalta poimimmekyytiin työkaluja, varusteita ja porukkammekolmannen jäsenen MikaViitasen. Auton perä laskeutui kuormauksenjohdosta pohjaanlyöntikumienvaraan. Sitten suunnistimme kohti Turkuaja satamaa.Torstai 2.8. Tukholmaan saavuimmejo kello 6.30. Liikennettä ei kaupungissajuuri ollut, joten kaistan vaihdot onnistuivathelposti: kättä vain ulos lasista sinnepäin, minne oltiin menossa. (Autossaei ole suuntavilkkuja tahi -viittoja.)Suuntasimme kohti Göteborgia. Moottoritiellämaisemat vaihtuivat ja bensiiniäpaloi (myös öljyä, kuten myöhemminhuomattiin). Parhaimmillaan ajoimmesadan kilometrin tuntivauhtia, eikäkaasu ollut edes vielä pohjassa.Iltapäivällä pysähdyimme syömäänMariestadin satamaravintolaan. Autommetuntui kiinnostavan turisteja, jotkaeivät kuitenkaan uskaltautuneet juttusille.Pieni poika huikkasi isälleen: ”Tittapappa, en raggarbil!”Illansuussa saavuimme Göteborgiin.Keskellä vilkkainta liikennettä autostahävisi tyhjäkäynti, ja sitä oli pidettäväkäynnissä lekuttamalla kaasupoljintajatkuvasti. No, pikkuvikoja, helppo korjata.Ajettiin sivuun, ja ei kun konepeittoylös. Tuumimme hetkisen, säädimmevähän kaasuttajaa, ja kappas, auto alkoitoimia. Hotellin parkkihallista saimmeautollemme yösijan.Perjantai 3.8. Aamulla lisäsimme autoonvoiteluaineita ja lähdimme et-21