Tutkiva sosiaalityo 2001.pdf - Sosiaalityön tutkimuksen seura

Tutkiva sosiaalityö 2001yksi ominaispiirre on hänen saamansa sosiaalityön koulutus, jota hän hyödyntääkansalaistoimintaan.Kolmannen sektorin toimijat käyttävät myös toimintamuotoja, jotka ovat likeisiäsosiaalityölle ilman, että toimintaa nimitetään sosiaalityöksi. Kolmannen sektorin toimijatkouluttavat toimijoitaan, ja sitoutuminen yhdistyksen toimintaperiaatteisiin johtaa useinlaajaan omaehtoiseen tiedonhankintaan. Näitä epävirallisia reittejä sosiaalityön erilaisettoimintatavat voivat upota kolmannen sektorin toimintatapoihin. Vammaisten ja pitkäaikaissairaidensekä vähäosaisten järjestöissä tunnetaan empowering-tyyppinen toimintalaaja-alaisesti, ja se saa toimijoiden määrittämät muodot. Tämä on areena, jolle sosiaalityövoi antaa virikkeitä. Toimijat päättävät, mikä osa sosiaalityön ajattelusta tai menetelmistäon heille hyödyllistä.Toisesta suunnasta tarkastellen virallisen sektorin sosiaalityö voi erilaisia sosiaalisentuen areenoita etsiessään rakentaa kansalaisten hyvinvointia tukevia toimintatapoja muuallekinkuin lähiyhteisöjen sisään tai virallistettuun palkalliseen toimintaan. Tällöin kolmassektori on sosiaalityöntekijän yhteistyökumppani, joka auttaa sosiaalityön päämääriensaavuttamisessa. Kolmannelta sektorilta löytyy sosiaali- ja terveysalan kanssatoimijoita,joille kansalaislähtöisyys ja vaikuttaminen ovat itsestään selviä toiminnanperuspilareita. Toisaalta kolmas sektori tarjoaa kaikessa toiminnan moninaisuudessaankansalaisille kiinnekohtia; areenoita, joilla osallisuus yhteiskuntaan voi saada konkreettisenmuotonsa. Näin ajatellen sosiaalityöntekijän yhteistyökumppani voi olla aivan yhtähyvin esimerkiksi liikuntajärjestö, kylätoimikunta, metsästysseura tai kirjapiiri.Pidemmälle vietynä tämä lähestymistapa voi olla yksi sosiaalityön tapa tukea hyvinvoinnintuottamisen monituottajamallia, joka nähdään relevanttina mallina tuottaa hyvinvointitulevaisuudessa (Eronen ym. 1995; Eronen ym. 2001). Tällöin sosiaalityö tukisitietoisesti kolmannen sektorin toimijoiden tulemista hyvinvoinnin tuottamisen kentälle.Se voi tarjota kolmannen sektorin toimijoille sisällöllistä ja menetelmällistä osaamistaan.Mutta ennen kaikkea sosiaalityö oppisi huomioimaan kansalaisten omatyhteenliittymät työskentelyssään yhteistyökumppaneina – ei vastustajina. Asiakkaiden,asukkaiden, erilaisten ihmisryhmien oma toiminta laajentaa sosiaalityön mahdollisuuksiatukea kansalaislähtöisen yhteiskunnan rakentumista. Tämä tarkoittaa osallisuudentukemista muuallakin kuin osallisuuden ja kumppanuuden tehostamiseksi tarkoitetuissaprojekteissa tai toiminnoissa.Kolmas sektori tarjoaa sosiaalityölle runsaasti toiminta-areenoita, yhteistyökumppaneitaja voimavaroja, joita ei ole hyödynnetty. Nyt on kyse paitsi uskalluksesta lähteäuusiin kokeiluihin, myös ajattelu- ja toimintatapojen muutoksesta. Kolmas sektori eitoimi sosiaalityöntekijän käskyttämänä. On löydettävä ne alueet, joilla yhteistyölle onmolemminpuolinen tarve. Yhteistyön perustuu yhteiseen päämäärään ja toimijoiden tasaarvoisuuteen.Usein julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä kaihertaa toimijoidentoimintatapojen erilaisuus. Vaikka kolmannesta sektorista puhutaan kuin uudesta asiasta,ei tule unohtaa järjestötoiminnan pitkää ja merkittävää yhteiskunnallista perinnettä(mm. Siisiäinen 1999), eikä myöskään sosiaalityön vakiintunutta asemaa tietyillä kolmannensektorin toiminnan areenoilla.32