Hiv on politiikkaa Etelä-Afrikassa - Suomi-Etelä-Afrikka-seura

sa elämiseksi.Tutkimushankkeissaniolen pyrkinyt selvittämäänepidemian yhteiskunnallisuutta,ja merkityksenannonseurauksia. <strong>Hiv</strong>-järjestöjenrooli ja näkemyksetovat olleet erityinen mielenkiintoni kohde: Mitenkansalaisjärjestöt välittävät arjen kokemuksien siivilöimäätietoa poliittiseen päätöksentekoon? Millaisiavisioita sairauden hallinnasta ja sen kanssa elämisestäruohonjuuritason yhteisöt tuottavat?Ruohonjuuritason järjestöt ovat Etelä-Afrikassavoimakkaita ja saavat paljon aikaan niin yhteisötasollakuin politiikassakin. Ne toimivat tukiryhminä,tiedonvälittäjinä, kouluttajina ja avun tarjoajina. Nemyös muuttavat paikallista kulttuuria.Liikkeiden ja kirkkojen ansiosta aidsiin liittyvästigma on voimakkaasti vähentynyt. Sairaudenkanssa ei enää tarvitse elää yksin. Järjestöjen vaikutusnimenomaan toivon ja tulevaisuudenuskon herättäjinäon ollut vähintään yhtä merkittävä kuinniiden aikaansaamat poliittiset muutokset.Taide tavoittaa yksilön kokemuksenEtelä-Afrikan aids-politiikka on kaikessa ristiriitaisuudessaanharvinaisen vaikeasti kartoitettava tutkimuskohde.Se häilyy, muuttuu ja on välillä tekijöiltäänkinhukassa. Politiikan tutkimusta vielä astettavaikeampaa on tehdä tieteellistä tutkimusta elämästäaidsin leimaamissa yhteisöissä. Tähän tehtävääntaide sopii huomattavasti paremmin, onhan ihmiselämäaina monisävyistä ja -syistä ja pakenee tyhjentäviäselityksiä. Yhteisötaide tavoittaa häivähdyksiätaiteilijan tunteista ja tulevaisuuden toiveista, joitatutkijan ei kannata edes lähteä yksinkertaistavastiluokittelemaan.Etelä-Afrikan aids-tilanteesta yhdessä Åbo Akademintutkijan Katarina Jungarin kanssa tekemissämmetutkimuksissa päätimme hyvin tietoisestivälttää yksityisiä tuntemuksia kuvaavia kysymyksiä.Taidenäyttelyn saapuminen Suomeen onkin tutkijannäkökulmasta erityinen ilo. Se suo mahdollisuudenetsiä näkökulmaa tilanteeseen, jota on laajuudessaanvaikea käsittää. Uutisista tiedämme, että päivässä tapahtuu900 aids-kuolemaa, mutta se ei auta käsittämään,millaista on sairauden kanssa eläminen.Muistuma 1980-luvun vastakkainasetteluistaSuomessa on useampikin sukupolvi, joka jo lapsuudessaanseurasi ja tuki Etelä-Afrikan kehitystäEteläafrikkalaisethiv-aktivistitkorostavat oikeuttaelämään ja lääkkeisiinihmisoikeuskysymyksenä.kohti demokratiaa esimerkiksitaksvärkkikeräystenkautta. Pikkukaupunkienkouluissakinvietettiin välitunteja väitellensiitä, oliko ANCterroristijärjestö. OlimmeLittle Stevenin kanssa samaa mieltä siitä ettemme”ikinä soittaisi Sun Cityssä”. Vuonna 1994alkanut Mandelan kausi antoi toivoa kansalaisvaikuttamisenmahdollisuuksista maailmanlaajuisesti,mutta Mbekin aikaa on ollut vaikeampi hahmottaa,puhumattakaan Jacob Zuman Etelä-Afrikasta.Vuonna 2002 alkanut tutkimuksellinen kiinnostukseniEtelä-Afrikkaan kumpusi tuosta ristiriidantunteesta. Maahan oli ladattu valtaviaodotuksia ja sillä oli huomattavat resurssit niin taloudellisestikuin henkisestikin, mutta myös suunnattomathaasteet.2000-luvun alkupuolella Mbekin hallinto oliaidsin suhteen täysin lamaantunut, eikä kyennythaasteisiin vastaamaan. Kansalaisliikkeet järjestäytyivätsamaan aikaan ja osoittivat apartheidin vastaisentaistelun ajoilta säilyneen osaamisensa. Vastakkainasettelualkoi muistuttaa 1980-luvun asetelmia,mikä tietysti oli huolestuttavaa ANC:n ja demokratiakehityksenkannattajille.Vielä 1990-luvulla uuden demokratian rakennusintohämärsi nopeasti paisuvan hiv-epidemianvakavuutta, mutta 2000-luvun alkaessa todellisuuttaei voinut enää paeta.Oliko maa ajautumassa Mbekin johdolla poliittiseenumpikujaan, vai toteutuiko hiv-järjestöissäjuuri se apartheidin vastaisen liikehdinnän perintö,joka pystyisi toimimaan suunnannäyttäjänä muillekinepidemian riivaamille yhteiskunnille?Kohti kokonaisvaltaista politiikkaaAktivistien ja erilaisten ruohonjuuritason toimijoidenpolitiikkaa tarkastelevien tutkimustemmevalossa kymmenen vuoden kehitys Etelä-Afrikansisällä on ollut yllättävän myönteistä. Järjestöt ovatpäässeet yhteistyöhön aiemmin vastahakoisen hallinnonkanssa. Maa voi ylpeillä maailman laajimmallaja toimivalla hiv-ohjelmalla. Kansainvälinenrahoitus lääkitykseen koko Afrikassa on ollut huomattavaa,ja koskettanut miljoonia. Yhä useampielää hyvää ja mielekästä elämää hivin kanssa, useinhiv-järjestöissä toimien. Vastasyntyneiden lastentartunnat ovat vähentyneet yksinkertaisen ja halvanhoidon yleistymisen myötä.Viime vuosikymmen on osoittanut, että hiv-epi-10