Apartheidin loputtua sangomista <strong>on</strong>tullut afrikkalaisuuden symboleita.<strong>Etelä</strong>-Afrikan parlamentinavajaisissakin tunnelmaa kohottaalehmän hännästä tehtyä huiskaansaheilutteleva sangoma.Taitavia parantajia vai huijareita?Apartheidin aikaan <strong>Etelä</strong>-Afrikan terveydenhuoltojärjestelmääei mustien alueilla juuri kehitetty.Apartheidin vääristyneen logiikan mukaan mustillatuli olla oma valkoisista erillinen järjestelmänsä.Bantustaneissa ja townshipeissä oli valtava lääkäripula,mutta sangomia riitti.Apartheidin loppumisen jälkeen sangomista <strong>on</strong>tullut afrikkalaisuuden symboleita. <strong>Etelä</strong>-Afrikanparlamentin avajaisissa ja m<strong>on</strong>issa muissa juhlatilaisuuksiatunnelmaa kohottaa sangoma, joka heilutteleelehmän hännästä tehtyä huiskaansa.Sangomia <strong>on</strong> myös pyritty erilaisissa kehitysprojekteissavaljastamaan aids-työhön. <strong>Etelä</strong>-<strong>Afrikassa</strong><strong>on</strong> ollut terveydenhuoltoprojekteja, joissa kliinisenlääketieteen edustajien ja sangomien välille <strong>on</strong> pyrittyluomaan yhteistyöverkostoja muun muassa rakentamallanäille yhteisiä vastaanottoja.Sangomilta puuttuva koululääketieteellinen tietoja heidän vahva suhteensa ylilu<strong>on</strong>nolliseen saavatkliinisen lääketieteen edustajat hylkimään heitä.Sangomat ovat kuitenkin yhteisöissään niitä, joidenluokse esimerkiksi aidsiin sairastuneet tulevat ensin.Heillä <strong>on</strong> usein myös laajat tiedot paikallisista yrteistäja lääkekasveista. Mutia eli perinteisiä lääkkeitämyyvillä toreilla kaupataan satoja kasveja, joilla<strong>on</strong> lääkinnällisiä ominaisuuksia. Läheskään kaikkianiistä ei vielä tunneta.Toiset sangomat ohjaavat avun tarvitsijat sairaalaan,mutta toiset tarjoavat sairastuneille omatekoisialääkkeitään. Mahdollisuuteen saada esi-isien hengiltäparannusohjeita uskotaan laajalti. Vu<strong>on</strong>na 2001 ministeriStella Sigcau kertoi Sunday Times -lehdellesaaneensa unessa edesmenneeltä isältään aids-lääkereseptin.Tähän lääkkeeseen kuului muun muassamultaa, auringossa kuivattuja persikan lehtiä ja ”salaisiaainesosia”. Sigcaun väitteet herättivät laajaa jaerittäin ivallista huomiota <strong>Etelä</strong>-Afrikan lehdistössä.Sangomat ovat viime aikoina myös pyrkineetjärjestäytymään: heidän suurin etujärjestönsä <strong>on</strong>Traditi<strong>on</strong>al Healers Associati<strong>on</strong> (THA), j<strong>on</strong>ka riveihinhyväksytään initiaati<strong>on</strong> läpikäyneet sangomat.Ihanteen mukaan sangomat viittaavat toisiinsa sukulaisuusnimikkeilläja ovat solidaarisia keskenään,mutta käytännössä he ovat varsin riitaisia, ja kinastelevatusein.Tällaisessa yhteydessä singotut noituussyytökseteivät myöskään ole epätavallisia, sillä voidakseentorjua noituutta, sangomien tulee tietää mitä noidattekevät. Koska sangomilla <strong>on</strong> palj<strong>on</strong> kiellettyäja salaista tietoa, heidän eettisyyteensä ei aina täysinluoteta. Onkin tavallista, että sangomalta apua hakevaottaa mukaansa j<strong>on</strong>kun luotettavan henkilön,joka valvoo, että sangoma ei noidu asiakastaan.Sangomia epäilevät eteläafrikkalaiset pitävätnäitä ahneina huijareina. Sangomathan eivät tunnetustitee mitään ilmaiseksi. Sangomat voivat syyttäämyös toisiaan ahneudesta.– Minä en mene sangoman luo, kertoi 52-vuotiasLindiwe Khayelitshasta. He kyllä tietävät asioita,mutta usein he epäilevät noituutta ja syyttävätlähisukulaisia. Se aiheuttaa <strong>on</strong>gelmia perheessä.Ja aina pitää maksaa, palj<strong>on</strong>. Menen mieluumminkirkko<strong>on</strong> ja rukoilen Jeesukselta apua.Perinteisen uskomusjärjestelmän synkät puoletselittävätkin osaltaan afrikkalaisten kirkkojen suosiota:m<strong>on</strong>et kirkot ovat erikoistuneet noituudentorjuntaan, mutta ilman sukulaisiin kohdistuviasyytöksiä ja huimia palkkioita.Sangoman tie – lisätietoa<strong>Etelä</strong>-Afrikan kirjallisuudessa ja joukkotiedotusvälineissäsangomat ovat olleet runsaasti esillä. M<strong>on</strong>isangoma <strong>on</strong> kirjoittanut elämästään kirjan. He antavatmyös kernaasti haastatteluja tiedotusvälineille.Tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi White WomanWitchdoctor (1993), joka kertoo brittisyntyisensairaanhoitajan Rae Grahamin tiestä sangomaksiVendassa.<strong>Etelä</strong>-Afrikan kuuluisin sangoma <strong>on</strong> menestyskirjailijaCredo Mutwa, j<strong>on</strong>ka tunnetuin teos <strong>on</strong>Indaba, My Children (1964). Siitä otetaan edelleenuusia painoksia.Joskus myös tutkija ryhtyy sangomaksi. Heistätunnetuin <strong>on</strong> Botswanassa koulutettu hollantilainenantropologi Wim van Bingsbergen, joka <strong>on</strong>julkaissut kirjoituksiaan laajalti myös sähköisessämuodossa. (www.shikanda.net).Kirjoittaja <strong>on</strong> kaupunkitutkimuksen dosentti ja SuomenAkatemian tutkijatohtori, joka <strong>on</strong> tutkinut <strong>Etelä</strong>-<strong>Afrikka</strong>a vuodesta 1996. Vuodesta 2008 hän <strong>on</strong> vetänyttutkimusprojektia, joka käsittelee usk<strong>on</strong>nollisiamuutoksia <strong>Etelä</strong>-Afrikan kaupungeissa. Tutkimus keskittyyerityisesti valkoisten sangomien työhön ja asemaanapartheidin jälkeen nopeasti muuttuvassa kaupunkitilassa.Projektin rahoittaa Suomen Akatemia.Joitakin Tep<strong>on</strong> tuoreimmista julkaisuista löytyysivulta:http://www.helsinki.fi/~teppo/julkaisut.htmannika.teppo@helsinki.fi24
Teksti J<strong>on</strong>na Roos<strong>Etelä</strong>-AfrikanseksuaalisuudetVieraat vaikutteet ja valta rikkoivatafrikkalaisen perheenSiirtomaavalta, apartheid ja kristinuskoovat muokanneet <strong>Etelä</strong>-Afrikan valtiota.Seksuaalisuus ja sen säätely ovatolleet oleellinen osa niitä kaikkia. Laitja usk<strong>on</strong>to ovat määränneet, kuka saaavioitua kenen kanssa ja minkä värisetihmiset voivat olla sukupuolisuhteissakeskenään. Liikkumavapautta rajoittavatlait rikkoivat perinteisen afrikkalaisenyhteisön ja perheen. Miehettyöskentelivät kaupunkien kaivoksillaja perheet sinnittelivät naisten voiminmaaseudulla. Tiukasta k<strong>on</strong>trollistahuolimatta kaiken väriset ihmiset <strong>Etelä</strong>-<strong>Afrikassa</strong>aloittivat rakkaussuhteitaja jatkoivat sukua keskenään.Perinteinen afrikkalainen kulttuurikeskittyi hedelmällisyyden ja elämänjatkumisen ympärille. Yhteisöt rakentuivatmiesten johtajuudelle. Miehetk<strong>on</strong>trolloivat niin maan jakamista,viljelyä kuin vaimojakin. Avioliit<strong>on</strong>tarkoituksena ei ollut kokea romanttistarakkautta, vaan tehdä lapsia jajatkaa sukua. Lapset olivat osoitusmiehen kyvykkyydestä ja vallasta.Hedelmällisyyden ja suvun jatkamisenkorostuessa, myös naisen seksuaalisuudenk<strong>on</strong>trollointi oli tärkeää.Naisen seksuaalisuus ja arvo ihmisenäsidottiin lapsen synnyttämiseen ja suvunjatkamiseen. Naisesta tuli nainen,vasta kun hän oli synnyttänyt sukuunlapsia ja miehillä oli oikeus palauttaanainen takaisin biologiseen sukuunsa,jos hän ei kyennyt synnyttämään lapsia.Samoin miehestä tuli tosi mies,vasta kun hänestä oli tullut isä ja jälkeläistenlukumäärä lisäsi hänen arvoaan.Avioliitto oli kahden suvun sopimus,ei niinkään kahden ihmisen.Vaimosta tuli avioliit<strong>on</strong> jälkeen miehensuvun jäsen. Kristinusk<strong>on</strong> käsitysavioliitosta sen sijaan lähti miehen javaim<strong>on</strong> välisestä liitosta, joka oli perustanaydinperheelle ja lasten kasvattamiselle.Näin kristinusko muuttiperustavanlaatuisesti afrikkalaistakulttuuria. Perinteisillä afrikkalaisillakäsityksille ja kristinuskolle oli kuitenkinyhteistä seksuaalisuuden valjastamisestaetupäässä jälkeläistentuottamiseen.25
Change language