HuSa_Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus

HUOLTAJA-SÄÄTIÖ Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus – haasteet opetukselle ja tutkimukselleSosiaalitoimi kunta- japalvelurakenneuudistuksessaHyvinvointivaltion rakentamisen voi nähdä prosessina, jossa valtio määrittelipalvelujärjestelmien kehityksen suunnan, sisällön ja tahdin. Kunnat olivat välineitä toteuttaauudistukset. Nykyisen tilanne on nähtävissä siten, että valtio kohdistaa huomionsa välineeseen. Se eitoimi valtion näkökulmasta tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Välinettä on siis korjattava.Yhteiskunnassa esiintyvien ongelmien ja epäkohtien korjaamiseen ei kiinnitetä niinkään huomiotaeikä pohdita sitä, saadaanko epäkohtia korjattua välinettä (kuntia) korjaamalla. Onko valtionkannalta kyse enemmänkin siitä, että sen kuntiin kohdistuva ohjaus on epäonnistunut ja sen vuoksivaltion ja kuntien työnjako ei ole enää toimiva? Korjaantuuko ohjaus ja yhteistyö sillä, että huomiokiinnitetään ohjauskohteen eli kuntakentän rakenteen muuttamiseen?Valtio aloitti kuntainstrumentin korjaustoimet käynnistämällä Vanhasen ensimmäisen hallituksenaikana Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras-hanke). Puitelakiesitys annettiin vuonna 2006 jase hyväksyttiin alkuvuonna 2007 (Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 9.2.2007). Lain mukaan kunnassatai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistäsosiaalipalveluista, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Sitä, mitä terveydenhuoltoon kiinteästiliittyvät sosiaalipalvelut ovat, ei määritelty. Myöhemmin hallitus tarkensi asiaa siten, että raja koskipäivähoito pois lukien kaikkia sosiaalipalveluja.Kesällä 2011 aloittaneen Kataisen hallituksen ohjelmassa (22.6.2011) tavoitteeksi asetettiin vahvatperuskunnat, jotka ovat riittävän suuria pystyäkseen itsenäisesti vastamaan peruspalveluista.Maassa on käynnissä laaja alueellinen kuntien yhdistämistä koskeva suunnittelu- ja selvityskierros.Suurimmilla kaupunkiseuduilla yhdistämisselvitysten tekemiseen on lakisääteinen velvollisuus.Valmistelun kohteena on lakimuutos, joka mahdollistaisi pakollisten liitosten tekemisen, josvapaaehtoisuuden pohjalta ei päästä suurempiin kuntakokoihin.Kuntarakenteen rinnalla tavoitteena on uudistaa kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestelmä. Sote-uudistuksessa on edetty terveydenhuoltopainotteisesti. Kun on otettu tavoitteeksiterveydenhuollon ja sosiaalihuollon integraatio, on pidetty selvänä, että sosiaalihuolto menee sinne,minne terveydenhuolto asettuu. Kiistaa on siitä, määrätäänkö palvelujen järjestämistehtävät ns.vastuukuntaperiaatteella suurimmille kaupungeille vai maakuntapohjaisille kuntayhtymille, jotkanykyisin vastaavat erikoissairaanhoitopalveluista.Kaavailtu uudistus perustuu järjestämistehtävien ja tuottamisen erottamiselle. Valmistelunpainopiste on ollut järjestämistehtävien organisoinnissa. Tuotannon uudistamisessa on tavoitteenamonituottajamalli, jossa kuntien rinnalla tuottajina toimisivat yksityiset yritykset ja kolmannensektorin toimijat.Sosiaalijohdon käsityksiäSosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on tehnyt vuosittain Sosiaalibarometreja, jotka perustuvatkuntien sosiaali- ja terveysjohtajille ja sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajille tehtyihinkyselyihin vastauksiin. Vuoden 2010 Sosiaalibarometrissa on koottua tietoa siitä, miten johtajat ovatnähneet sosiaalitoimen muutoksen (Eronen ym. 2010). Seuraava tarkastelu perustuu näihin tietoihin.10