HuSa_Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus

HUOLTAJA-SÄÄTIÖ Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus – haasteet opetukselle ja tutkimuksellePEKKA LUND JA PÄIVI KIVELÄ: ILKEÄT ONGELMAT JA AUTTAMISTYÖIlkeät ongelmat, auttamisyhteistyön kuormittavuusja sosiaalinen eetosSe on ihan sama ongelma, sen mä oon huomannu, diakoneilla, kotihoidolla plus kaikillamuillakin, alkoholistien koteihin ei mennä, se on tosi korkee kynnys sinne mennä.(Järjestötyöntekijä)Kuten haastattelusitaattikin kertoo, päihdeongelmaiset ovat myös sosiaali- ja terveysalojenammattilaisille ”vaikea ryhmä” ja ”haastavaa väkeä”. Näiden ihmisten luottamuksen saavuttaminen,auttaminen ja elämäntilanteen parantaminen vaatii ensinnäkin paljon aikaa. Se vaatii myöspitkäjänteistä työstämistä ja erityisosaamista. Alkoholistit, sekakäyttäjät ja ihmiset, joillapäihdeongelmaan yhdistyy esimerkiksi erilaisia mielenterveysongelmia, ovat niin aikuissosiaalityölle,perusterveydenhuollolle, kotihoidolle kuin seurakuntien diakoniatyöntekijöillekin ilkeä ongelma.Päihdeongelma määrittyy ilkeäksi ongelmaksi, koska siihen liittyy päihteiden käytön lisäksimitä moninaisimpia sosiaalisia, psyykkisiä ja terveydellisiä ongelmia sekä hyvin usein köyhyyttä.Moniongelmaisuuden käsittely on vaikeaa yleisille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, muttakokonaisvaltaisen työskentelyn edellytykset ovat viime aikoina toiminnan tehostamisvaatimustenvuoksi vaikeutuneet myös erityispalveluissa. (Murto 2009, 15.)Ritva Karinsalo (2010, 17–18) toteaa, että monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaansellaista lähestymistapaa, jota määrittävät voimavarakeskeisyys, verkostoituneisuus, sektorirajojenylittäminen ja dialogisuus. Syrjäytyneisyyttä, köyhyyttä, päihdeongelmaa tai pitkäaikaistyöttömyyttäpurkamaan on käytävä usealta suunnalta, sektorirajat ja asiantuntijakeskeisen toimintatavanperiaatteet ylittäen.Ilkeiden ongelmien vaikeus ja niiden hallintaan saamisen haasteellisuus eivät silti ole ainoasyy siihen, että näiden hankalien tyyppien auttaminen on vaikeaa. Niistä kärsivien ihmistenauttamiseen liittyvää työtä voidaan pitää inhimillisesti katsoen hyvin vaikeana, jopa likaisenaja vaarallisena työnä (Karinsalo 2010, 17). Kohtaamistilanteissa syntyvän käyttäytymisen taustallaovat ihmisten inhimilliset tunteet ja tuntemukset. Esimerkiksi pelko tai inho voi romuttaamahdollisuudet sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Se voi estää neuvottelut, välittämisen jaauttamisen; johtaa ylipäätään välinpitämättömyyteen. Pelon ja epävarmuuden tuntemuksiinkohtaamistilanteissa on kuitenkin mahdollista reagoida kehittämällä omia taitojaan jatoimintatapojaan, kouluttautumalla. Myös omat elämänkokemukset vaikuttavat siihen mitenauttajat suhtautuvat ilkeisiin ongelmiin. (Koskela 2009, 103.) Verkostoyhteistyö, eri toimijoidenasiantuntemuksen hyödyntäminen ja aivan konkreettisesti hankalien asiakkaiden kohtaaminenyhdessä mahdollistaa pelon ja epävarmuuden voittamisen auttamistyössä. Päihde- jamielenterveysjärjestöjen työntekijät ja kokemusasiantuntijat voivat toteuttaa esimerkiksi etsiväätyötä ja toimia luottamussuhdetta edistävinä välittäjinä viranomaisten ja haastavien asiakkaidenvälillä.Myös heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten julkisin varoin tuotetusta auttamistyöstäkäytetään nykyisin sellaisia käsitteitä kuin suorite, tuotekehitys ja tulostavoitteet. Nämä määreet ovatsuorastaan absurdeja, kun toiminnan pyrkimys on elämäntilanteen kokonaisvaltainen parantaminen,hyvinvoinnin lisääminen ja kärsimyksen lievittäminen – tai äärimmilleen vietynä hätääkärsivänihmisen heitteellejätön estäminen ja ihmisarvoiseen elämään palauttaminen. (Murto 2009.) Julkisensektorin alettua ulkoistaa palveluiden tuotantoa yrityksille ja järjestöille, kolmannesta sektorista ontullut osittain julkisen sektorin jatke. ”Uusi kolmas sektori” ei voi enää perustua vapaaehtoisuudelle,intressi- ja identiteettipolitiikalle tai kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistamiselle (Huotari, Pyykkönen& Pättiniemi 2008).Järjestöjen merkitys kaikkein huono-osaisimpien ja hankalimmista ongelmista kärsivien”palveluareenoina” on kasvanut sitä mukaa, kun julkinen sektori on ulkoistanut niihin liittyviäpalveluita. Tässä puheenvuorossa käsiteltävä järjestöissä tehtävä sosiaalityö onkin pääosin sellaista34