HuSa_Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus

HUOLTAJA-SÄÄTIÖ Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus – haasteet opetukselle ja tutkimukselleSAKARI MÖTTÖNEN: ONKO KUNNALLISELLE SOSIAALIPOLITIIKALLE TILAA RAKENTEIDEN MUUTOKSESSA?edelleen toteuttamaan kansalaisyhteiskunnan tehtäviä kuntalaisten yhteistoiminnan organisoinnissa,kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamisessa ja ihmisten oman aktiivisuuden tukemisessa.Hyvinvointivaltio ei hävittänyt kunnan yhteisöllistä luonnetta.Kuntien merkitys kasvoi ja asema vahvistui, kun palvelujärjestelmän laajentuessa kunnillemäärättiin uusia tehtäviä. Tehtävien hoitamiseen kunnat saivat valtiolta rahaa. Kuntien kannaltavaltionosuusjärjestelmä merkitsi vakautta ja turvallisuutta valtion alullepanemien uudistustentoteuttamisessa. Kun on haastateltu sen ajan kunnanjohtajia, he ovat pitäneet vuosikymmenenvaihteeseen 1980–90 jatkunutta hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa kuntien kannaltamyönteisen kehittymisen kautena (Airaksinen 2013).Hyvinvointivaltion rakentamiskautta on pidetty sosiaalipolitiikan kultakautena. Hyvinvointivaltiotaolisi yhtä hyvin voitu alkaa kutsua sosiaalivaltioksi. Myöskin käsitteellä hyvinvointikunta onhyvät perusteet. Kunnissa hyvinvointivaltiokehitykseen liittyvä sosiaalipoliittisten tehtävienkasvu merkitsi sitä, että kuntien sosiaalivirastoista kasvoi muiden toimintojen rinnalle yhtäsuuria ja merkitykseltään samanarvoisia toimialoja. Sosiaalijohtajista tuli kuntien johtoryhmienjäseniä ja sosiaalilautakunnat tarjosivat houkuttelevia ja merkittäviä luottamushenkilöpaikkoja.Kunnallinen sosiaalipolitiikka ei ollut vain valtion antamien tehtävien paikallista hoitamista vaanmyös sosiaalisen näkökulman esilläpitoa kunnan toiminnassa.Laman käänneValtakunnallisessa hyvinvointipolitiikassa tehtiin 1990-luvun laman aikaan käänne. Julkunen(2001) on nimittänyt sitä suunnanmuutokseksi, jossa hyvinvointipalvelujen laajentamisvaiheestasiirryttiin niiden rajoittamiseen tähtäävään politiikkaan. Riihinen (2011) näkee, että universaalisestaja kansanryhmien välisiä eroja tasoittavasta hyvinvointipolitiikasta siirryttiin pluralistiseen jakeskiluokkaa hyödyttävään politikkaan. Molemmat korostavat, että taustalla olivat länsimaisetuusliberalististen oppien mukaiset vaatimukset valtion roolin ja tehtävien vähentämisestä jamarkkinoiden merkityksen kasvattamisesta. Tämä oppi sai julkista hallintoa koskevan muotonsaNew Public Management -suunnassa (NPM). Sen mukaan julkisen hallinnon tehtäviä on annettavamarkkinoiden hoidettavaksi, keskitettyä päätösvaltaa on hajautettava ja julkisessa hallinnossa onotettava käyttöön yrityssektorin johtamis- ja organisointitapoja.Uusien oppien mukaisesti päätösvaltaa hajautettiin kuntiin. Suuri muutos tehtiinvaltionosuuslainsäädännön uudistuksen (1992) yhteydessä, jossa tehtäväkohtaisista valtionosuuksistaluovuttiin ja siirryttiin asukas- ja tarvepohjaisiin osuuksiin eli ns. könttäsummiin. Valtio alkoivetäytyä palvelujen rahoitusvastuusta. Kuntien kannalta muutos merkitsi rahoituksen epävarmuudenkasvua. Kun valtio leikkasi kuntien valtionosuuksia ja kun kuntien oma tulorahoitus pienenilaman kourissa, kunnat saivat uuden tehtävä, joka koski myös sosiaalitointa. Niiden tuli sopeuttaapalvelut supistuvan talouden raameihin. Tässä tehtävässä kunnat osoittivat sellaista joustavuutta jasopeutumiskykyä, että voidaan todeta, että kunnat pelastivat hyvinvointivaltion. Tai ainakin voidaansanoa, että vauriot olivat pienempiä kuin siinä tapauksessa, että valtio olisi tehnyt supistuksetvanhassa tehtäväkohtaisessa valtionosuusjärjestelmässä.Uudessa hyvinvointipolitiikassa valtio väljensi kuntien ohjausta. Valtion sisällä ohjausjärjestelmästäkiisteltiin. Sektoritoimijat olisivat halunneet säilyttää yksityiskohtaisen ohjauksen. Vaatimuksettyrmättiin. Voiton vei valtiovarainministeriön ajama uusi ohjausideologia, jonka mukaan keskeisenäperiaatteena ei ollut kuntien yhdenmukaisten toimintakäytäntöjen varmistaminen, vaan kunnillemyönnettävästä valtion kokonaisrahoituksen suuruudesta päättäminen ja kuntien erilaisentoiminnan hyväksyminen, jopa siihen kannustaminen. Kuntia ryhdyttiin pitämään toisensa kanssakilpailevina toimijoina. Uusi ohjausideologia kuvastaa yhteiskunnallisten arvojen muutosta, jostaRiihinen (2011, 113) on todennut, että kun ”postmodernistit korostavat yksilöllisyyttä ja yhteiskunnansisäistä erilaistumista, pyrkimys kaikkien kansalaisten sosiaaliseen turvallisuuteen sopii loogisesti ottaenhuonosti tähän ajattelutapaan”. 6