Siirtolaisuus-Migration 4/2013 - Siirtolaisuusinstituutti

Olin sotalapsiOlin sotalapsiPirkko KarvonenAsiasanat: Sotalapset, Ruotsi, Suomi, talvisota, jatkosota.Osallistuin kesäkuussa 2012 Suomen SiirtolaismuseonTuki ry:n ja Ulkosuomalaiskulttuurien Seura ry:nTellervo Lahden järjestämälle bussimatkalle NorjanFinnmarkin itäosiin. Olin kerran kirjoittanut artikkelin(Finnfactor in Norwegian Weaving) AmerikanNorjalaiseen lehteen mikä käsitteli suomalaistensiirtolaisten käsityötaidon vaikutusta Finnmarkissa.Artikkelini perustui kirjallisiin tutkimuksiin, jotenhalusin nähdä ja kokea itse suomalaisen käsityötaidonFinnmarkissa. Tietenkin löysin aineistoa museoistaja itse kankaankutojilta, mutta paluumatkallahuomioin, että matkalla olikin toinen tarkoitus.Minä, joka olen Kanadasta, keskustelin virolaisenemeritusprofessorin Ott Kurssin kanssa. Hänkertoi minulle, että matkalla on toinenkin sotalapsi.Ollessamme lähtöpuuhissa otin asian puheeksiAulis Kjallin kanssa, joka oli Seinäjoelta. Aulis kysyiminulta “Missäpäin Ruotsia olit?”Vastasin “Skånessa”. “Niin minäkin”, oli Auliksenvastaus. Hän kysyi:”Missäpäin Skånea?” “Maaseudullalähellä Kristianstadia”, oli vastaukseni. JohonAulis lisäsi “Ihanko totta, siellähän minäkin”.Juttelumme jatkui “Millä paikkakunnalla tarkemminottaen?” Oli yllättävää, että kummatkin kävimmekoulua Tranessa ja olimme jopa samalla luokalla.Olin tietoinen, että luokallamme oli KotkastaRaili niminen tyttö, mutta en tiennyt, että oli muitakinsuomalaisia. Minä, joka olin jo päässyt Forssassakolmannelle luokalle, jouduin ensimmäiselle luokalle,mutta sain osallistua käsitöihin kolmasluokkalaistenkanssa.Pirkko Karvonen on tekstiilitaiteilija,tutkija ja elokuvantekijä.Hänen taidettaan löytyy AlbertanTaidesäätiön kokoelmista,Kanadasta, Japanista ja Yhdysvalloista.Anna-Liisa Kirsikka kertoi minulle, että lähdinjunalla Forssasta 1944 Anita ja Aarna Österlundinkanssa. Mielessäni on muisto, että lensin lentokoneellamuistaen, miltä talot ja joet näyttivät ilmasta.Muistan yöpymisen kerrossängyissä. Pienet lapsetitkivät ja minä, joka olin perheemme ainoa lapsi,halailin heitä. Ei näkynyt aikuisia missään. Kerrointästä Marja Vuorelmalle vuosia myöhemmin vieraillessaniSuomessa. Marja valaisi tietoani kertomalla,että hän oli 17-vuotiaana yksi näistä vastaanottajistaTukholmassa ja lisäsi, että Suomella ei ollut lentokoneitalastensiirtoa varten. (Marja vei minut myöhemmintutustumaan Tukholmaan.) 1Tukholman jälkeen meidät majoitettiin jonnekinsairaalaan, missä olimme kaksi viikkoa. Täällä lääkäritarkisti meidät. Majoituin kahden tytön kanssasamaan huoneeseen. Valitsin paikan lämpöpatterinvierestä, sillä halusin pysyä lämpimänä. Lämpötilanioli muutaman asteen normaalia korkeampi,joten minut pidettiin sängyssä päivät ja yöt. Tästäjohtuu, että harhailin käytävissä öisin ja niin tekivätmuutkin. Lämpöpatterin vieressä oleva sänkynioli kauempana toisista, joten ehdin viimeksi paikallenija sain piiskaa. Muistan myös yhden tytön, jokaerotettiin meistä eri huoneeseen, sillä hänellä olikeuhkotauti. Kun kävimme ulkona leikkimässä, niinvilkutimme hänelle ikkunan läpi.Seuraavaksi muistan, että matkustin linja-autolla,joka pysähtyi maalaistalon eteen. Vastaanottajaoli täti, jota myöhemmin kutsuin nimeltä tant An-1Itse asiassa lapsia siirrettiin myös lentokoneilla (toimitus).17