Siirtolaisuus-Migration 4/2013 - Siirtolaisuusinstituutti

Aluepäällikön palstaMetsämarjanpoimijat – työntekijöitä vaiihmiskaupan uhreja?Markku MattilaAsiasanat: Ihmiskauppa, riisto, marjanpoiminta,Suomi, Thaimaa, elanto.Tänäkin kesänä Suomessa työskenteli ulkomaisiametsämarjanpoimijoita. Erään marjoja ostavan yrittäjänja thaimaalaisten marjanpoimijoiden keskensyntyi riita, jota saimme tiedotusvälineistä seurata.Riidan ydin oli ansioiden pienuus. Se puolestaanjohtui huonosta marjavuodesta (yrittäjän kanta) taipoimijoille osoitetuista kelvottomista marjamaista(poimijoiden kanta), tai poimijoiden laiskuudesta(yrittäjä) tai huijauksesta (poimijat). Riidan kärjistyessäpanokset kovenivat. Poimijoiden värväämistäalettiin kuvata jopa ihmiskaupaksi.Poimijat tulevat Suomeen turistiviisumilla. Lyhytkestoiseenmetsämarjanpoimintaan ei tarvitatyölupaa, vaan jokamiehenoikeuden perusteellapoimitaan aitoa ”jumalan viljaa”. Poimijat eivät oletyösuhteessa yrittäjään. He eivät myy suomalaisellemarjayrittäjälle työpanostaan, vaan tuottavat hänentarvitsemaansa raaka-ainetta. Poimijalle maksetaanpoimituista kiloista, ei tehdyistä työtunneista.Tiedotusvälineiden mukaan marjanpoimijoitavärvätään kertomalla heille Suomessa marjanpoiminnallasaatavista tuloista. Nämä tulot ovat moninkertaisetthaimaalaiseen tulotasoon nähden.Tuloja tosin pienentää se, että poimija maksaa itsematkansa, yleensä velalla. Perillä työmaallaan hänmaksaa suomalaiselle marjayrittäjälle korvaustamajoituksesta, ruuasta, paikallisesta kuljetuksestaynnä muusta. Lehdessä julkaistun mallilaskelmanmukaan poimija poimii 4 500 kiloa marjoja ja saa siitämarjayritykseltä 5 400 euroa. Poimijan maksamatkulut vievät yli 60 prosenttia marjoista maksetustarahasta. Ellei marjoja jostain syystä tule, kuluton kuitenkin maksettava. Pahimmillaan poimijantulot eivät riitä kulujen maksuun, vaan velan maksaakseenhänen on otettava uutta velkaa.Tässä systeemissä kaikki yrittämisen kulut ja riskiton ulkoistettu poimijoiden kannettavaksi. Poimitaanmetsämarjoja, joiden kasvattamiseen marjayrittäjälläei ole osaa, ei arpaa. Värvätyt poimijatovat lehtijutuista päätellen täysin ostajaosapuolenholhouksessa, ohjauksessa ja kontrollissa. Tämä eiole tasaveroinen liikesuhde, jossa ”marjanpoimintayrittäjä”myy tuotettaan vapailla markkinoilla sitäjatkojalostavalle marjayrittäjälle. Tämä ei myöskäänole tilanne, jossa ”marjanpoimintatyöläinen”myy työvoimaansa marjayrittäjälle. Tilanne muistuttaaamerikansuomalaisten siirtolaisten oloja 150vuotta sitten.Tästä näkökulmasta puheet ihmiskaupasta tulevatymmärrettävämmiksi. Mieleen tulee, että sellainenjärjestelmä, jossa köyhemmästä maasta tulevatyöntekijä maksaa työnantajalle matkasta, asunnosta,ruuasta ynnä muista kuluista, on kyllä toisaallakäytössä. Esimerkiksi Nigeriasta tulee Italiaantyttöjä töihin. Perillä heille esitetään lasku matkakuluistaja ylöspitokuluista. Lasku on niin suuri,että velka sen kun kertyy ja isonee, ei vähene. Asiaankuuluu, että työ on jotain muuta, kuin mistä alkujaanon ollut puhetta.Vaikka edellä kuvattu ja marjanpoiminta eivättietenkään ole millään tavalla sama asia, on systeemeissäniin paljon samoja piirteitä, että ihmiskauppatulee väistämättä mieleen. Vastaavalla kannallaon ollut myös Suomen syyttäjänvirasto. Eräs työnjohtajavärväsi maanmiehiään töihin. Työhön tulijatmaksoivat itse lentolippunsa. Sitä varten he olivatjoutuneet myymään omaisuuttaan ja ottamaan lainaa.Heitä oli laskutettu myös ylläpidosta. Työnjohtajankatsottiin johtaneen työhön tulijoita harhaansekä palkan että muiden olojen osalta. Tuomio tuli41