Me Rakentajat 2/03 pdf - Rakentaja.fi

RappausTyötä vai taidettaina roiskuu kun ra-Apataan, lienee aika monen mielikuvarapparin ammatista ja työstä. Käsityksetmuuttuvat keskusteltaessaalan todellisen taitajan, arvostetunammattilaisen kanssa. Tunnin rupattelutuokioTapani Ahmaojan kanssapani pohtimaan, että onkohan tässänyt kysymys työn vai taiteen teosta.Tapani Ahmaoja rappasiHelsingin teknillisenoppilaitoksenjulkisivuja kuumanakesänä 1995. Kevään2003 haasteista yksimielenkiintoisimpiaon Ravintola Fenniantalon julkisivurappauksetRautatietorinvarrella Helsingissä.Tapani Ahmaoja TA-Rappaus Oy:stäaloitti kivitalojen tekemisen muuraajanaHakassa, mutta koki sen liian yksipuoliseksija hakeutui aika pian vaativimpiin töihin –rappariksi. Rappariksi tullaan Ahmaojanmukaan yleensä niin, että aloitetaan apupoikanaja koitetaan siinä sitten “vakoilla”kokeneempien työmenetelmiä, kunnes jonainpäivänä oppi-isä lyö kauhan kouraanja tokaisee: Alahan rappaamaan!Jokainen rakennus opettaaVaikka vuosikymmenet ovat vaihtuneet jaAhmaojan kauha on heilunut jo mm. Helsinginkaupungintalon, Suomen Pankin,SKOP:in, Helsingin teknillisen oppilaitoksenja nyt Fennian julkisivujen kupeilla, niin omaaoppimis- ja työmotivaatiota kuvaa toteamus:Jokainen rakennus opettaa lisää. Ammattitaitokasvaa matkan varrella, mutta jos onollut huono oppi-isä, niin alussa tulee virheisaanuthänen luottamuksensa. Työ on vaativaa,on osattava linjata, tehdä sabluunoitaja hallittava mm. roiske-, sileä-, ruisku- javillarappauksen salat. Olenkin tässä vuosienvarrella huomannut, että kaikki rapparitosaavat muurata, mutta kaikki muurarit eivätosaa rapata. Ei tämäkään työ silti monimutkaistaole, kunhan muistaa huolehtiaetu- ja jälkikastelusta. Syksy on hyvää rakennusaikaarapparille, kun ilman luontainenkosteus auttaa oikeaan kuivumiseen,sanoo Ahmaoja. Työ on kausiluontoista,mutta monipuolista. Aina tulee alalle myösjotain uutta, esimerkiksi uusia pinnoitteita.Niiden ominaisuudet on sitten vaan opiskeltava,kehitettävä ammattitaitoa, jälki onoltava aina yhtä hyvää. Joillekin tosin saattaariittää, että työ kelpaa itselle, muttaammatistaan ylpeä lähtee siitä, että se kelpaamyös muille. Laatua tilaajakin edellyttää.Siksi kummastuttaakin, kun juhlapuheissapainotetaan laatua, mutta käytännössätilaajat valitsevat usein tarjouksen, jostanäkee, ettei kyseinen yritys voi suoriutuakaikista velvoitteistaan.Toimiva kokonaisketjuTeksti ja kuvat: Raimo Holopainentä. – Itse olen kouluttanut alalle 7-8 rappariaja kaikki aloittivat aputöistä. Jatko on ainakaverista itsestään kiinni. Pitää olla oikeaasenne ja sopiva suhde tekemisen iloa jataiteilijan vapautta. Joistain tulee vain suoranseinän tekijöitä. Pyöreät kulmat ja listatovat haasteita, ne vaativat malttia, Ahmaojakertoo. Alan “ammattitutkinto” onkin vapaallakädellä viimeisteltävä holvikaaren katto.Tällaiset monimuotoiset, vapaalla kädellätehtävät työt ovat myös herkkiä, on osattavalopettaa ajoissa, ettei mene yli. – Joskusmeinaa unohtua, että kun itse katsoo työtäpuolen metrin päästä, niin muut näkevätkinsen kenties katutasosta 50 m päästä, naurahtaaAhmaoja.Ylpeitä ollaan– Olen etuoikeutettu, kun olen saanut tehdäsamoja kohteita Jorma Pullan kanssa ja24Vaativat julkisivuremontit edellyttävät hyvääsuunnittelua ja se Ahmaojan mukaanhallitaan. Konsultit tietävät miten homma pitäätehdä ja ammattimies tekee suunnitelmienmukaan. Joitakin asioita punnitaan yhdessä,keskustellaan. Siinä se. Vanhoja kohteitasaneerattaessa tulee aina lähteä vesikatosta.Sen on oltava kunnossa ennen julkisivuihinkajoamista. Toinen vaaranpaikka onpellitysten väärä suunnittelu tai rakenne esim.ikkunoissa. Mahdollisuus virheisiin on myös,jos pohja on liian sileä tai käytetään vääriäsekoitussuhteita. Ja hyvänkin rappauksen saapilattua lateksimaalilla, varoittaa Ahmaoja.Hyvä pientalo on kivirakenteinen, siinäon räystäät ja riittävän korkea sokkeli. Aivankuten 100 vuotta sitten mäen päälletehdyt talot. Aina kannattaa tehdä hyvin jamyös maksaa hyvästä työstä työn laatuunsidottu palkka, vihjaisee Ahmaoja lopulta.Äänen värissä on kuitenkin enemmän ammattiylpeyttäkuin Tupo-aineksia.