voimaa muovit - Kemia-lehti

Robert LangerTuhansienideoiden isäKemisti, keksijä ja Millennium-voittaja Robert Langer onpulppuillut ideoita yli kolme vuosikymmentä, eikä loppua näy.Laura KoponenRobert Langerin 1970-luvulla käynnistämäpolymeeripohjaisten materiaalientutkimus on kantanut hienoa hedelmää.Jo toistasataa miljoonaa potilasta ympärimaailman käyttää Langerin kehittämiälääkeannostelijoita.Vuoden 2008 Millennium-teknologiapalkintokaanei silti saanut innovaattorialepäämään laakereilleen, vaan uusia keksintöjäsyntyy koko ajan.Innovaatio-Suomen rakentajille Langertarjoaa oivallisen esikuvan. Yliopistossauransa luonut mies tunnetaan poikkeuksellisenaktiivisena tutkimuksen kaupallistajana.Hänen keksintöihinsä perustuviapatentteja on lisensoitu yli 200 yritykseen,ja hän on myös itse ollut mukana perustamassalukuisia firmoja.Professori kuitenkin tuntee omat vahvuutensa:hän keskittyy tutkimustyöhönja antaa muiden hoitaa bisnesten johtamisen.Alansa menestyneimpiin kuuluva tiedemieson kahminut mittavan kokoelmanerilaisia palkintoja jo ennen Millenniumtunnustusta.Yli 600 patentin ja 1 000 tieteellisenjulkaisun luettelo on vaikuttava.Tutkimusalansa Langer kaikesta huolimattalöysi sattumalta.Sitkeä työpalkittiinLapsena Robert Langer leikki koeputkillaja mikroskoopeilla, mutta ei osannut haaveillahuippututkijan urasta. Luonnontieteissämenestynyttä poikaa kannustettiinopiskelemaan insinööriksi.Nuorukainen noudatti neuvoa ja opintojenpäätteeksi väitteli kemian tekniikastavuonna 1974, jolloin Yhdysvaltoja koetteliöljykriisi. Öljyfirmoista sateli työtarjouksia,mutta siinä vaiheessa tuoretta tohtoriakiinnostivat jo tutkimus ja opetus.Satunnaisen käytäväkeskustelun perusteellaLanger päätyi Harvard MedicalSchooliin Judah Folkmanin biolääketieteelliseenryhmään, jossa tehtiin poikkeuksellisenennakkoluulotonta tutkimusta.”Minun tehtäväni oli löytää lääkeaineita,jotka estäisivät verisuonten kasvamisensyöpäkasvaimeen, jotta sen ravinnonsaantija sitä kautta kasvu pysähtyisi”, Langerkertoo. ”Todelliseksi haasteeksiosoittautui kehittäämenetelmä, jolla aineitavoitaisiin annostella kasvaimenympäristöön tasaisestikuukausien ajan.”Pulmaa pähkäiltyään nuoritutkija päätteli, että ratkaisuvoisi olla lääkkeen varastoiminensitä hitaasti vapauttavaan polymeeriin.Kahden seuraavan vuoden aikana Langerkävi läpi noin 200 erilaista toteutustapaaidealleen, eikä yksikään toiminut. Sinnikäsuurastaja ei kuitenkaan hellittänyt,ja kahdessadasensimmäinen keino tepsi.Tiedeyhteisöä keksintö ei tosin heti vakuuttanut.”Pidin ensimmäisen tieteellisen esitelmänivuonna 1976. Käytin puhetta edeltäneetkaksi viikkoa kokonaan sen harjoit-teluun ja olin hyvin tyytyväinen, kun entakellellut arvovaltaisen yleisön edessä”,Langer muistelee.Ensikertalainen esitelmöitsijä jäi jännittyneenäodottamaan kommentteja, eikäodotuksesta tullut pitkä.”Luentoni jälkeen kuulijat tulivat ilmoittamaan,etteivät usko sanaakaan siitä,mitä olin kertonut.”Apteekkielimistössä”Luentoni jälkeenkuulijat ilmoittivat,etteivät uskosanaakaan siitä,mitä kerroin.”Nyt, runsaat 30 vuotta myöhemmin, polymeereistäkoostuvat kehonsisäiset lääkeaineidenannostelijat ovat rutiininomaisessakäytössä. Niitä hyödynnetäänmuun muassa aivosyöpien,eturauhassyöpien,skitsofrenian ja sydäntautienhoidossa.Tuoreempia esimerkkejäLangerin ryhmän tutkimuskohteistaovat muistipolymeereistävalmistetut,ruumiinlämmön vaikutuksesta itsestäänkiristyvät tikit sekä hengitettävien aerosolilääkkeidenuudentyyppinen huokoinenrakenne. Niissäkin innovaattori on ennakkoluulottomastitarttunut ongelmaanja löytänyt siihen ratkaisun yhdistämälläasioita toisiinsa uudella tavalla.Viime vuosina Langerin laboratoriossamaineikkaassa MIT:ssä on kehitetty joseuraavan sukupolven lääkeannostelijoita,jotka koostuvat mikrosirulle integroidustalääkeainevarastosta. Ulkoisella ohjaus-… sivulle 9Kemia-Kemi Vol. 35 (2008) 77