voimaa muovit - Kemia-lehti

Tohtori LangerinreseptiRobert Langer on paitsituottelias tutkija myös merkittäväuuden liiketoiminnan käynnistäjä.Lokakuisessa Millennium-palkintoseminaarissaMikkelissä puhunutLanger kiteytti menestyksenreseptin viiteen teesiin.Ensimmäinen teesi: Kehitä mahdollisimmanyleis- tai monikäyttöisiä ratkaisuja,joille löytyy paljon erilaisia sovelluksia.On helpompi kaupallistaa valmistusprosessi,jota muuntelemalla voidaan valmistaauseampaa lääkeainetta, kuin vain yhdelle aineellekehitetty menetelmä.Toinen teesi: Keskity konkreettisiin tuotteisiin.Langerin mielestä pelkkää informaatiotamyyvien biotekniikkayritysten markkina-arvoon selvästi heikompi kuin tuotteitakauppaavien. Jälkimmäisiä suosivat myösrahoittajat.Kolmas teesi: Paneudu tutkimuksiin, jotkavoivat johtaa läpimurtoihin.Tutkimustuloksien julkistamisen pitäätapahtua huipputiedelehdissä. Sellaista rahoittajatarvostavat. Sen sijaan esimerkiksilehdistötiedotteita todelliset riskirahoittajateivät juuri noteeraa.Neljäs teesi: Muokkaa tutkimustuloksistamahdollisimman kattava patentti.Tätä teesiä Langer pitää keskeisenä onnistumisenelementtinä. Esimerkkinä hän kertoiomasta hengitettävien lääkkeiden kuljetukseenliittyvästä patentistaan. Tekniikassalääkeainemolekyylit kulkeutuvat keuhkoihinhuokoisiin polymeerinanopartikkeleihinkiinnitettyinä.Patentissa materiaalia ei kuitenkaan olenimetty, vaan siinä puhutaan yleisesti materiaaleista,joiden tiheys on pienempi kuin0,4 grammaa kuutiosenttiä kohden. Hiukkaskoolleannetaan väljät rajat, eikä käytettäviälääkeaineitakaan yksilöidä.Tällainen kilpailua poissulkeva patentti onrahoitusneuvotteluissa kullanarvoinen.Viides teesi: Osoita keksinnön toimivuusin vivo -testeillä.Tämä kohta liittyy lähinnä lääkeaineisiin.Koeputki- ja eläinkokeista on rahoittajienmielestä vielä liian pitkä matka tuotteeseen.Toimisiko Langerinresepti Suomessa?Yhdysvaltoihin verrattuna meillä on tekijöitä, jotka tuntuvasti hankaloittavat Langerinoppien soveltamista.Ensinnäkin perustutkimuksen pitkäjänteinen tuki on meillä heikoissa kantimissa.Tämä on pääsyitä siihen, että lahjakkaita tutkijoita siirtyy ulkomaille. Erityisesti bioteknologiassapitkäjänteisyys on kuitenkin välttämätöntä. Ilman sitä ei kaupallistettaviasovelluksia synny.Toinen rajoitus on riskirahan puute. Suomessa ei ole kansainvälisen tason riskirahoittajia,ei riskinsietokyvyllä eikä sijoitettavien pääomien suuruudella mitaten. Tätänykyä ainoa tapa paikata asia on kääntyä kansainvälisten riskirahoittajien puoleen.Siitä pienyrityksillämme on vain vähän kokemusta ja tutkijoilla vielä vähemmän.Ihmiset pitäisikin kouluttaa toimimaan tällä alueella.Kansainvälinen riskiraha tietysti merkitsee kotimaisten innovaatioiden kaupallistamisenvalumista muualle, mutta niin tapahtuu jo nyt. Mitä muutakaan voi odottaamaassa, jossa pankeistakin kaksi kolmasosaa on ulkomaisessa omistuksessa?Suomi on kuin innovaatioiden varasto, josta muut voivat käydä napsimassa parhaatpalat päältä. Tämä on suomalaisten oma valinta.Jari Koponen8Kemia-Kemi Vol. 35 (2008) 7