Ishtar 2-3/2016
06.11.2016 • Views
Share Embed Flag

Ishtar 2-3/2016

Ishtar 2–3/2016. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 20. vuosikerta.

Ishtar 2–3/2016. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 20. vuosikerta.

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
ishtar

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

2–3 <strong>2016</strong>

ISHTAR<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n jäsenlehti<br />

20. vuosikerta ISSN 2323-8933<br />

ishtar.fi<br />

<strong>Ishtar</strong>issa julkaistaan itämaiseen tanssiin ja kulttuuriin<br />

liittyvää aineistoa. Materiaali lähetetään<br />

toimitukseen. Lisätietoja <strong>Ishtar</strong>in verkkosivustolla.<br />

Aineisto voidaan julkaista uudelleen<br />

<strong>Ishtar</strong>issa ja lehden verkkosivustolla.<br />

Päätoimittaja<br />

Inka Vilén<br />

puh. 040 567 0798<br />

<strong>Ishtar</strong>in sähköpostiosoite<br />

toimitus@ishtar.fi<br />

aineisto@ishtar.fi (mainokset, juttuaineistot)<br />

Blogi, twitter, facebook<br />

<strong>Ishtar</strong>-blogi ishtar.fi/blogi<br />

Twitter @ishtarlehti, twitter.com/ishtarlehti<br />

Facebook facebook.com/ishtarlehti<br />

Painopaikka<br />

Grano Oy, Jyväskylä<br />

Osoitteenmuutokset ja häiriöt jakelussa<br />

Sähköpostitse jasen@7ht.fi tai verkkosivustolla,<br />

palvelu kuponki toiseksi viimeisellä sivulla.<br />

<strong>Ishtar</strong> postitetaan jäsenmaksun maksaneille<br />

jäsenille jäsenrekisterissä olevaan osoitteeseen.<br />

Aineistopäivät<br />

Jutut toimitukseen ja sitovat mainosvaraukset<br />

1. aineistopäivään mennessä. Mainos- ja ilmoitusaineisto<br />

2. aineistopäivään mennessä.<br />

4–5/<strong>2016</strong> 1. deadline 2.11. (ke)<br />

2. deadline 30.11. (ke)<br />

ilmestyy välipäivinä <strong>2016</strong> (vk 52)<br />

1/2017 ilmestyy kesällä 2017<br />

2/2017 ilmestyy välipäivinä 2017<br />

Ilmoitushinnat<br />

Mainokset tekstin jälkeen (leveys x korkeus mm)<br />

aukeama 120 €<br />

koko sivu 62 € (175 x 260 – 200 x 287)<br />

puoli sivua 35 € (175 x 130, 85 x 260)<br />

neljännessivu 20 € (85 x 130)<br />

määräpaikkalisä +50 %<br />

Mainokset tekstissä (leveys x korkeus mm)<br />

3 p x 30 mm 15 €/2 mainosta (175 x 30)<br />

2 p x 30 mm 15 €/3 mainosta (115 x 30)<br />

1 p x 30 mm 15 €/5 mainosta (55 x 30)<br />

Hinnat valmiille aineistolle (pdf-tiedosto julkaisukoossa).<br />

Lehti ei vastaa mainoksen poisjäämisen<br />

aiheuttamista vahingoista eikä siitä, jos mainosta<br />

ei voida julkaista. Lehdellä on oikeus kieltäytyä julkaisemasta<br />

mainosta. Laskutus lehden ilmestyttyä.<br />

Julkaistava aineisto toimitetaan.<br />

Toimitus voi muokata aineistoa julkaisu käytännön,<br />

tilan tai kustannusten niin vaatiessa.<br />

Pääkirjoitus<br />

Tarinoita ja kohtaamisia<br />

Kannessa<br />

Tässä numerossa<br />

Inka Vilén, päätoimittaja<br />

Tanssi on tarinoita ja kohtaamista yleisön kanssa – näihin ajatuksiin kiteytyivät<br />

Päivi Mielikäisen kurssit Jyväskylän kesäfestivaalissa kesäkuussa.<br />

Päivi Mielikäinen oli 20 vuotta sitten käynnistämässä itämaisen tanssin<br />

kesäfestivaalien tarinaa. Viime kesänä Päivi saapui juhlistamaan festareiden<br />

pyöreitä vuosia Australiasta asti.<br />

Päivin miekkatanssikurssilla ei opeteltu liiketasolla suunniteltua koreografiaa,<br />

vaan kerrottiin tarinaa. Musiikki ja tanssi heräsivät aivan toisella<br />

lailla eloon, kun tanssi ei ollut ainoastaan liikkeiden jatkumoa, vaan tarinaa,<br />

kertomusta, jossa on draaman kaari.<br />

Aussikabaree puolestaan heitti osallistujat ravintoloihin ja yökerhoihin<br />

tanssimaan yleisölle ja yleisön kanssa. Poissaolollaan loistivat tarkkaan<br />

suunnitellut, kahlitsevat koreografiat, ja tilalle astui spontaanius, improvisointi<br />

– ja ennen kaikkea yleisön huomioiminen.<br />

Itämainen tanssi on yleensä esittävää tanssia, jossa yleisökontakti on<br />

keskeinen osa esitystä. Tanssiteatteri puolestaan on tanssia teatterin<br />

kontekstissa, yleisölle mutta ilman yleisökontaktia. Teatterissa neljännen<br />

seinän rikkominen on poikkeus, itämaisessa tanssissa perusoletus.<br />

Päivin kursseilla oli kiehtovaa pohdiskella, miten itämainen tanssi pystyy<br />

ulottumaan molempiin kategorioihin. Itämainen tanssi antaa mahdollisuuden<br />

kommunikoida katsojan kanssa, mutta yhtä lailla se toimii<br />

tanssiteatterissa tarinan kertojana.<br />

Kuva: Nokilinssit<br />

Mila Tannermaa Red lips<br />

‐fuusiotribalkoreografiassa<br />

Nokian tanssijoiden<br />

kevätnäytöksessä.<br />

Enemmän tunnelmia<br />

tapahtumasta<br />

sivulla 20.<br />

4 Tanssien lentoon<br />

yllätyksiä Kuopiossa<br />

6 Sadie Marquardt<br />

Studio Sfinksin vieraana<br />

8 Prinssi Lumikki<br />

tanssisatu Saaran tapaan<br />

10 Zeina Turussa<br />

Karkadehin kurssit ja näytös<br />

12 Bastetin tyttäret<br />

Yasminen tanssifantasia<br />

16 Elämyksiä Berliinissä<br />

Cifuentesin tanssifestivaali<br />

18 Joulusta kevääseen<br />

Tanssitalo Juulian näytökset<br />

20 Nokialla tanssittiin<br />

Nawat-ryhmä ja vierailijat<br />

22 <strong>Ishtar</strong>in haasteet<br />

painavaa asiaa lehdestä<br />

24 Pitkät jäähyväiset<br />

tanssinopettajasta siviiliksi<br />

25 Tanssia ja tilpehöörejä<br />

kaupallisia tiedotteita<br />

2 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Aineistovaje viivästytti <strong>Ishtar</strong>ia<br />

<strong>Ishtar</strong> ei ole ilmestynyt sitten<br />

kevään <strong>2016</strong>. Säännöllisesti viisi<br />

kertaa vuodessa ilmestyneelle<br />

lehdelle tauko on ollut häkellyttävän<br />

pitkä, ja tauosta on tiedotettu<br />

huonosti.<br />

Ensiksimainittuun syynä on<br />

akuutti juttupula. Jos lehteen ei<br />

ole juttuja, julkaisua on paha raapia<br />

kokoon tyhjästä.<br />

Jälkimmäinen seikka menee<br />

puhtaasti päätoimittajan piikkiin.<br />

Päivätyöt ovat nielleet aiempaa<br />

enemmän aikaa, joten <strong>Ishtar</strong>ia<br />

on tehty jäljellejääneinä vapaina<br />

hetkinä. Kun kävi selväksi, että<br />

lehteä ei pysty toteuttamaan alkuperäisessä<br />

aikataulussa, aikaa<br />

kului myös uuden julkaisupolitiikan<br />

pohdintaan.<br />

Laveammin asiaa <strong>Ishtar</strong>in toimittamisen<br />

haasteista sivulla 22.<br />

Seuraava <strong>Ishtar</strong> pyöritellään julkaisukuntoon<br />

jo marraskuussa ja<br />

pistetään postiin parahiksi välipäivälukemiseksi.<br />

Ensi vuonna <strong>Ishtar</strong><br />

ilmestyy 20-vuotis juhlansa kunniaksi<br />

uudistuneena, harvemmin<br />

ilmestyvänä lukupakettina.<br />

Savonlinnassa<br />

9.–11.6.2017<br />

7HT<br />

tiedottaa<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n<br />

sääntömääräinen syyskokous<br />

pidetään lauantaina 19.11. yhdistyksen<br />

tanssisalilla Jyväskylässä.<br />

Kokouskutsu alla. Kaikki<br />

jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!<br />

Verkossa<br />

Tämän <strong>Ishtar</strong>in numeron voi<br />

lukea myös verkossa. <strong>Ishtar</strong>in<br />

verkkoversio löytyy osoitteesta<br />

ishtar.fi.<br />

Luetko lehtesi mieluummin<br />

printtinä vai verkossa? Vastaa<br />

kyselyyn!<br />

S yyskokouskutsu<br />

Aika<br />

lauantaina 19.11.<strong>2016</strong><br />

kello 15<br />

Paikka<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n<br />

tanssisali<br />

Pajatie 3, Jyväskylä<br />

Asiat<br />

esityslistan mukaan<br />

sääntömääräiset asiat<br />

Tervetuloa!<br />

Hallitus<br />

Syyskokous<br />

Kokouskutsu 17.10.<strong>2016</strong><br />

Syyskokouksen esityslista<br />

<strong>Ishtar</strong> nyt<br />

1. Kokouksen avaus.<br />

2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri,<br />

kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.<br />

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.<br />

4. Hyväksytään kokouksen esityslista.<br />

5. Vahvistetaan jäsenmaksu vuodelle 2017.<br />

6. Vahvistetaan toimintasuunnitelma 2017.<br />

7. Vahvistetaan talousarvio vuodelle 2017.<br />

8. Valitaan yhdistykselle puheenjohtaja.<br />

9. Valitaan yhdistykselle hallituksen jäsenet.<br />

10. Valitaan toiminnantarkastajat.<br />

11. Kokouksen päättäminen.<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 3

Tanssien<br />

lentoon<br />

Tanssikoulu Tahian oppilasnäytös 3.4.<strong>2016</strong> Kuopiossa<br />

Teija Hiekkalahti, Aliisa Ouaishe ja Milena Siimekselä aloittivat näytöksen "Tanssien lentoon" kultasiivin.<br />

teksti Henna Malinen<br />

25 vuotta sitten Teija Hiekkalahti lensi<br />

ensimmäistä kertaa Kairoon.<br />

Vuosien varrella suhde tanssiin, tanssin<br />

opettamiseen ja egyptiläiseen kulttuuriin<br />

on syventynyt, oppilaista on<br />

tullut tanssiperhe, ja ilojuhlaa vietettiin<br />

yhdessä.<br />

Näytöksessä lennettiin hengen (Ilpo<br />

Lahtinen) viemänä taikamatolla eri<br />

puolilla Egyptiä. Idea tuli 7–11-vuotiaiden<br />

tyttöjen ryhmästä, ja he myös veivät<br />

näytöstä eteenpäin tanssien, lentäen ja<br />

unelmoiden.<br />

Todellista tanssin iloa näytti yli 50 Teijan<br />

oppilasta alkeista edistyneisiin, Kirsi<br />

Siponen oppilaineen Lapinlahdelta, ja<br />

rumpali Jouni Kurki.<br />

Koska kysely näytösjutun kirjoittamisesta<br />

tuli jälkikäteen, en ollut tehnyt<br />

mitään muistiinpanoja esityksen aikana.<br />

Pystyin siis rauhassa nauttimaan musiikkien,<br />

liikkeiden ja värien virrasta näytöksessä<br />

miettimättä mitähän tuosta<br />

kirjoittaisi. Voin vain todeta että katsoin<br />

kaikkea ilolla, upeaa työtä sekä Teijalta<br />

että tanssijoilta, ja kaiken tasoiset tanssijat<br />

näyttivät siltä että hekin nauttivat<br />

tilanteesta. Parhautta!<br />

Koreografeina oli Teijan lisäksi Mahmoud<br />

Reda (usealla tanssilla), Magdy<br />

el Leisy, Suvi Tuominen, Horacio<br />

Cifuentes, Yousry Sharif ja Yasmina<br />

of Cairo.<br />

Huikea perhejuhla sai arvoisensa yllätyslopun<br />

(ainakin minulle täysi yllätys,<br />

tanssijoille salaisuus oli täytynyt paljastaa<br />

edellisen päivänä): lavalle tullut tuomari<br />

vihki Teijan ja Ilpon aviopariksi täpötäyden<br />

katsomon ällistellessä ja hurratessa.<br />

Tämä tarina ei varmasti lopu häihin,<br />

jatkoa odotellaan!<br />

Myös kirjoittaja oli Kairossa ensimmäistä<br />

kertaa 25 vuotta sitten.<br />

Alla: Loppuhuipennuksessa Tahian ihanaiset.<br />

4 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Vas.: Matka matolla hevosia etsien vei<br />

Hurghadaan Punaisen meren rannalle.<br />

Kuvassa etualalla Marja Randelin ja<br />

Kirsi Siponen.<br />

Alla: Luxorista löytyivät myös tanssivat hevoset.<br />

Tablaa soittamassa Jouni Kurki ja Kirsi<br />

Siponen.<br />

Oik. Matka jatkui<br />

Assuanin, Kairon ja<br />

Aleksandrian kautta<br />

Luxoriin. Kuvassa<br />

Maiju Karjalainen ja<br />

Elina Vartiainen.<br />

Alla: Henki löysi myös<br />

etsimänsä...<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 5

Sadie Marquardt ja Studio Sfinksi Stoassa 28.5.16<br />

Rumpusoolon<br />

kuningatar<br />

teksti Tuuli Kohonen<br />

kuvat Kuvagalleria.net<br />

Itämaisen tanssin supertähti, rumpusoolon<br />

kuningattareksikin tituleerattu<br />

Sadie Marquardt (USA,<br />

kuva vasemmalla) vieraili<br />

ensimmäistä kertaa Suomessa<br />

toukokuun lopulla<br />

valokuvastudio Kuvagallerian<br />

kutsumana.<br />

Sadien Suomen ohjelmaan kuului<br />

kahden päivän loppuunmyydyn<br />

tiiviskurssin lisäksi tanssikoulu Studio<br />

Sfinksin itämaisen tanssin Gala Show’n<br />

tähdittäminen.<br />

Kulttuurikeskus Stoassa 28.5.<strong>2016</strong><br />

järjestetyssä näytöksessä runsaslukuista<br />

yleisöä viihdyttivät Sadien lisäksi Sfinksin<br />

tuntiopettajat Tuuli Järvi, Saara Lehto,<br />

Ilona Kolachana, Nina Tiusanen<br />

ja Outi of Cairo (Outi Boman), heidän<br />

edistyneimmät oppilasryhmänsä sekä<br />

Tampereelta vieraileva tähti, Katerina<br />

Timonen.<br />

Ilta oli tyylillisesti kirjava, iloinen ja<br />

mukaansatempaava sekoitus itämaista<br />

kansantanssia, estraditanssia ja bollywoodia.<br />

Mahtuipa mukaan myös<br />

dramatisoitua darboukan soittoa. Kirjoitan<br />

omia vaikutelmiani ja huomioita<br />

illan esityksistä, mahdollisuuksien mukaan<br />

kronologisessa järjestyksessä.<br />

Illan avasi Tuulin ja Matin leppoisan<br />

flirttaileva, kabaree-tyylinen<br />

Gopher Mambo. Yma Sumacin<br />

ihmeellisen lauluäänen siivin katsoja<br />

tempautui mukaan tanssin<br />

maagiseen maailmaan. Savuinen<br />

yökerhotunnelma vaihtui vauhdilla<br />

värikkääseen Intiaan, bollywood-oppilasesityksen<br />

myötä. Gala Show’ssa<br />

esiintyi myös toinen Ilonan luotsaama,<br />

kansainvälistäkin mainetta<br />

niittänyt Bollywood Kamlees<br />

-tanssiryhmä.<br />

Kultaa, keltaa, kimallusta ja<br />

leveitä hymyjä. Siitä on bollywood-henki<br />

tehty! Bollywood-tanssissa<br />

enemmän on enemmän,<br />

niin tanssijoiden asusteiden, lukumäärän<br />

kuin flirtinkin suhteen. Koska<br />

bollywood ei ole itämaisen, niin kutsutun<br />

raqs sharqi -tanssin tapaan soolotanssi,<br />

vaan melodramaattisten elokuvien taidokasta<br />

täytettä, sen viehätys ei perustu<br />

niinkään yksittäisen tanssijan suoritukseen<br />

ja tyyliin.<br />

Bollywoodin viehätys on suureellisessa<br />

kokonaisuudessa, joka parhaimmillaan<br />

on lumoava ja häikäisevä. Laulun, liikkeen<br />

ja lähemmäs kahdenkymmenen tanssijan<br />

yhteistä hengitystä. Sfinksin Gala-illassa<br />

näimme myös toisenlaista, joskin yhtä<br />

iloista, ”kansan Intiaa”, Ilonan rajastanilaiseen<br />

musiikkiin tanssiman sooloesityksen<br />

myötä.<br />

Vatsatanssiin palatakseni, illan kulkiessa<br />

eteenpäin näimme lavalla Ninan intohimoa,<br />

kaipausta ja muita suuria tunteita<br />

tihkuvan, pehmeän sensuellin Ad Habaibak<br />

-koreografian (”You have lovers here<br />

and there but in the end there will be only<br />

me”). Esitys ja Ninan tyyli muodosti kiinnostavan<br />

kontrastin Katerinan etäisen,<br />

sisäänpäin kääntyneen ja konemaisenkin<br />

hallitun, uskallanko sanoa kylmän, mutta<br />

todella vaikuttavan käärmetanssin<br />

kanssa. Näiden kahden esityksen välissä<br />

näimme Tuulin oppilaiden Mahmoud<br />

Redan musiikkiin taidokkaasti tanssiman<br />

Haggala-kansantanssin.<br />

Kansantanssista voi saada mielikuvan<br />

– tai ainakin itse olin aiemmin siinä kuvitelmassa<br />

–, että se on yksinkertaista<br />

ja helppoa, koska nimensä mukaisesti<br />

se on ”kansan tanssia”. Päinvastoin!<br />

Kansantanssissa tulee kuuma! Oman<br />

kokemukseni mukaan ja Ilonan ja Tuulin<br />

ryhmän esityksiä seuratessani huomaan,<br />

että kansantanssi vaatii samanaikaisesti<br />

sekä maanläheistä juurevuutta, vahvaa ja<br />

ketterää jalkatyöskentelyä että kepeää,<br />

arjen ylittävää iloittelua.<br />

Tietynlaista juurevuutta ja ihana<br />

kypsyyttä oli myös Outin master class<br />

-ryhmän keppitanssissa. Show’n toisella<br />

puoliajalla näimme lisäksi Outin edisty-<br />

6 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

neiden tanssijoiden lumoavan kauniin ja<br />

naisellisen huivitanssin, sekä Outin itsensä<br />

tanssiman milayan. Outi oli samanaikaisesti<br />

hienostunut diiva että vapautuneen<br />

vallaton korkokenkineen. Hänen<br />

itsevarman maailmannaisen tyylissään<br />

näkyy varmasti Egyptissä vietetty aika.<br />

Illan ehkä yllättävin ja hauskin esitys<br />

oli Saaran ”tanssivan Pikkutikka-orkesterin”<br />

istualtaan esittämä, dramatisoitu<br />

Pimp my Darbouka.<br />

Show huipentui Tuulin ja Studio<br />

Sfinksin tanssiryhmän esityksiin, joita<br />

kumpaakin tahditti Khader Ahmadin<br />

Dum Tak (Revolution, vol. 2; vol. 3 ilmestynyt<br />

heinäkuun alussa <strong>2016</strong>, kirjoittajan<br />

huomio). Tanssiryhmän esitys oli huikean<br />

energinen rumpusoolo, jonka johdossa<br />

Tuuli tanssi punaisine hiuksineen<br />

ja vilkkuvine silmineen kuin villikissa!<br />

Kuin pohjustuksena tälle Tuuli tanssi<br />

ensin oman ”tuhkimotanssinsa” maanläheisesti<br />

ilkamoiden, niin kuin vain voi<br />

kenkänsä kadottanut (pois heittänyt?)<br />

villiprinsessa tanssia.<br />

Illan tähden Sadien esitykset päättivät<br />

molemmat puoliajat. Sadieta katsellessa<br />

mietiskelen, onko tanssijuus synnynnäistä?<br />

Niin vaivattomalta, suvereenilta Sadien<br />

liikehdintä näyttää.<br />

Tähden levollisessa lavakarismassa<br />

ja kuvankauniissa ulkomuodossa on jotain<br />

hyvin amerikkalaista. Sulavuus, tunteikkuus,<br />

luonteva läsnäolo, tanssin ilo,<br />

flirtti. Avoimuuden ja salaperäisyyden<br />

tasapaino. Unohtamatta teknistä osaamista.<br />

Näistä on onnistunut itämainen<br />

huipputanssi tehty!<br />

Sadielta jäämme odottamaan hänen<br />

tanssijanelämästään kertovaa dokumenttia<br />

Belly Dance Beyond the Glitter,<br />

jonka on tarkoitus ilmestyä muutaman<br />

vuoden kuluttua. Studio Sfinksi puolestaan<br />

tuo Suomeen Beata ja Horacio<br />

Cifuentesin syyskuussa <strong>2016</strong>. Nähtäväksi<br />

jää, syntyykö show’ta tämän tapahtuman<br />

ympärille.<br />

Kaiken kaikkiaan Gala Show oli värikäs,<br />

vauhdikas, muuntuva ja tunteikas<br />

ilta täynnä tanssia varmasti jokaiseen itämaiseen<br />

makuun! Tyylien kirjo sekä viehätti<br />

että hämmensi. Show oli itsenäisten,<br />

vahvojen, oman tyylin, ”jalanjäljen”,<br />

omaavien ammattitanssijoiden näytös.<br />

Jäinkö kuitenkin kaipaamaan esitysten<br />

läpi kulkevaa, koreografiat yhteen sitovaa<br />

draamallista kaarta?<br />

Jos jotain kritiikkiä on tarvis esittää,<br />

paikoitellen musiikki oli – ainakin eturivissä<br />

istuvan herkkäkorvaisen katsojan<br />

korviin – häiritsevän kovaäänistä, mikä<br />

vei huomion pois itse tanssista.<br />

Kirjoittaja on tanssinut itämaista tanssia<br />

aktiivisesti muutaman vuoden.<br />

Linkkejä<br />

kuvagalleria.net<br />

studiosfinksi.fi<br />

sadiebellydancer.com<br />

yllä Studio Sfinksin perustaja Tuuli Järvi<br />

vas. Mahmoud Redan Haggalatanssi<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 7

Prinssi Lumikki – Saara Lehdon ja oppilaiden itämainen tanssisatu<br />

18.12.2015, Helsingin saksalainen koulu<br />

Tanssisatu vei mennessään<br />

Katariina Warpenius<br />

Saara Lehto järjesti joulujuhlanäytöksen<br />

nimeltä ”Prinssi Lumikki ja 3–11<br />

beduiinikaunotarta – Itämainen tanssisatu”.<br />

Äkkiseltään ajatus Prinssi Lumikista<br />

sai varoituslyhtyni palamaan: itämaisia<br />

tanssisatuja kun on kokemukseni mukaan<br />

hauskempaa tehdä kuin katsella.<br />

Epäilyni olivat turhia, sillä esitys oli harkittu<br />

ja huolellisesti valmisteltu kokonaisuus,<br />

joka vei mennessään.<br />

Asenne kohdallaan<br />

Saaran joulujuhlanäytös yllätti myönteisesti<br />

ennen kaikkea tanssiryhmän<br />

asenteen ansiosta. Nelisenkymmentä<br />

naista oli harjoitellut ilmeisen ahkerasti<br />

ja hyvässä hengessä, mikä näkyi vapautuneena<br />

ja sujuvana tarinankerrontana lavalla.<br />

Saaran apuopettajina toimivat Seri<br />

Khalil, Maija King ja Suvi Turunen.<br />

Koreografia ja dramaturgia pohjautuivat<br />

tanssijoiden improvisaatioon.<br />

Esityksen järjestelmällinen näytösrakenne<br />

tarjosi niin tanssijoille kuin katsojillekin<br />

selkeät puitteet. Teos jakautui<br />

klassisen baletin tai oopperan tavoin<br />

tarinallisiin kohtauksiin, jotka kannattelivat<br />

pääjuonta eteenpäin. Tarina eteni<br />

jouhevasti, mutta kirkkain vahvuus oli se,<br />

että esiintyjät olivat omaksuneet tanssisadun<br />

omakseen. Erikokoisia, -ikäisiä ja<br />

-taitotasoisia naisia liisi parrasvaloissa.<br />

Kaukana oli baletin yhdenmukaisuuteen<br />

pakottava paine.<br />

Mutta jokin näitä naisia yhdisti: he päivänselvästi<br />

tiesivät, mitä olivat tekemässä<br />

ja kantoivat itsensä ylväästi. Harvoin,<br />

jos koskaan, olen nähnyt näin sisäistettyä<br />

ilmaisua oppilasnäytöksissä.<br />

Samaa mielenvankkuutta edusti Saaran<br />

oma ”minisoolotanssi”, josta ei<br />

asennetta puuttunut. Taitelijatar oli<br />

tilapäisesti liikuntarajoitteinen, joten<br />

yleisön lyhyt tervehtiminen jäi rytmilliseksi<br />

markkeeraamiseksi kyynärsauvojen<br />

varassa.<br />

Itämaista feminismiä<br />

Perinteinen Lumikki-tarina on kaikille<br />

tuttu satu naisten välisestä kilpailusta<br />

ja kateudesta. Kauneustaiston viimekätinen<br />

palkinto on miesten, ja mieluiten<br />

prinssin, eroottisen huomion saavuttaminen.<br />

Siinä kilpailussa ikääntyvät äitipuolet<br />

kärsivät tappion ja hedelmälliset<br />

Lumikki-neitsyet voittavat.<br />

”Prinssi Lumikissa” tapahtumienkulku<br />

liikkui uusille urille. Tässä tarinassa<br />

nuoruuden kauneutta hehkui poikapuoli<br />

Prinssi Lumikki (Anu Pulkkinen),<br />

jonka jäljille kateellinen Paha Äitipuoli<br />

(Satu Lillak) lähetti palkkamurhaajan.<br />

Siihen yhtäläisyydet perinteiseen Lumikki-satuun<br />

päättyivät.<br />

Tässä tarinassa eroottinen vetovoima<br />

leimahti kahden androgyynin hahmon<br />

Prinssi Lumikin ja palkkamurhaaja Assassinin<br />

(Laura Mielityinen) välille.<br />

Siinä kipinät sinkoilivat, kun orastavan<br />

romanssin osapuolet arpoivat, pitäisikö<br />

tappaa, paeta vai lempiä. Valitsivat lopulta<br />

jälkimmäisen vaihtoehdon.<br />

Elämänsä rakkauden lisäksi Prinssi<br />

Lumikki löysi pakoretkillään kaikkea<br />

muutakin mukavaa, kuten viidakon eläimet,<br />

aavikon käärmeet ja lopulta iloisten<br />

beduiininaisten heimon, jonka koki<br />

omakseen. Riemukkaan karkeloinnin<br />

lisäksi esityksessä kosketeltiin tummanpuhuvia<br />

tunteita, kuten surutyötä läheisten<br />

kuoleman hetkellä.<br />

Sadun loppuratkaisun häämöttäessä<br />

Prinssi jakoi Pahan Äitipuolen tarjoaman<br />

myrkkyomenan osiin ja tuli surmanneeksi<br />

puolet beduiiniheimoa mukaan lukien<br />

oman rakastettunsa. Peri-inhimillinen<br />

kuvaus ruumiinvalvojaisista läheisten<br />

kalmojen äärellä oli todella koskettava.<br />

Naisten suru herätti lopulta Pahan Äitipuolen<br />

Peilikuvan (Anna Maanisen)<br />

myötätunnon, mikä oli se moraalinen<br />

voima, joka pelasti naisyhteisön. Paha<br />

Äitipuoli katui tekojaan ja perui taikansa,<br />

mistä seurasi kuolleiden kollektiivinen<br />

ylösnousemus.<br />

Tarinan lopuksi Prinssi Lumikin ja Assassinin<br />

häitä saapuivat viettämään kaikki<br />

beduiinit, viidakon eläimet ja hovinaiset.<br />

Kaiken kaikkiaan Saaran tarinankerrontaa<br />

kannatteli feministinen ote, joka<br />

tehokkaasti purki asetelmaa viattoman<br />

kaunottaren voittokulusta kohti prinssin<br />

käsivarsia ja turvattua elämää heteroseksuaalisessa<br />

suhteessa. Sen sijaan<br />

naisten välinen empatia ja solidaarisuus<br />

olivat tässä tarinassa juhlimisen arvoisia<br />

asioita.<br />

Vahvoja kuvia<br />

Esitys onnistui muodostamaan vahvoja<br />

tanssillisia kuvia. Vaihtuvat kohtaukset<br />

olivat selkeäpiirteisiä ja hyvin toteutettuja.<br />

Lavalla nähtiin kaavoihin kangistuneen<br />

hovin muodollista tanssia, narsistisen<br />

kuningattaren huimaa raivoa,<br />

lumoavia käärmeitä, hulvattomia eläimiä,<br />

taistelua elämästä, kuolemasta ja<br />

rakkaudesta sekä aivan huikea omenan<br />

myrkyttäminen.<br />

Näytöksen selkein linkki itämaisten<br />

tanssin traditioon muodostui beduiinikaunottarien<br />

leiriä kuvaavasta kohtauksesta.<br />

Siinä Saaran ja oppilaiden ”tanssiva<br />

orkesteri Pikkutikka” rummutteli<br />

ja hullutteli perinteiseen egyptiläiseen<br />

kansantanssityyliin. Tanssin kannalta kiinnostavinta<br />

oli itämaisen tanssin perustekniikan<br />

ja liikekielen välitön linkittäminen<br />

kerronnallisiin tarinakuviin. Liikkeen<br />

virtaavaa jatkuminen ja hengittävyys<br />

ovat leimallisia Saaran kehonkielelle, ja<br />

sitä samaa soljuvuutta nähtiin oppilaiden<br />

liikkeissä.<br />

Saara oli valinnut esitykseen raikkaan<br />

musiikkikattauksen, jossa yhdistyivät<br />

progressiivisuus ja itämaisen tanssin rytmikkäät<br />

juuret. Jo musiikkimaailmassa oli<br />

elämyksellistä uiskennella.<br />

Puvustuksessa oli viittauksia modernin<br />

populaarikulttuurin ikonisiin kuviin,<br />

kuten Walt Disneyn Lumikki-hahmoon.<br />

Musiikin ja puvustuksen elementit tukivat<br />

Lumikki-tarinan tulkintaa, joka<br />

oli yhdistelmä jotain uutta, vanhaa ja<br />

lainattua. Kokonaisuus loi kummallisen<br />

ja kiehtovan sekoituksen muistoja ja innovatiivisia<br />

riitasointuja.<br />

8 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Oriental Dance Festival / Savonlinna<br />

Mitä – missä – milloin?<br />

Suomalaiset itämaisen tanssin harrastajat<br />

ja ystävät kokoontuvat joka<br />

kesä yhteen tanssimaan yhdessä ja opiskelemaan<br />

uutta. Tällä kertaa kokoontumispaikkana<br />

on Oriental Dance Festival/Savonlinna.<br />

Ensi kesänä valloittava<br />

Savonlinna kutsuu tanssijat suojiinsa<br />

9.–11.6.2017. Tapahtumaa emännöivät<br />

sisaryhdistykset Farah – Ilon ja Onnen<br />

Tanssi ry. Savonlinnasta ja Karkadeh ry.<br />

Turusta.<br />

Kuten aina, festivaali tarjoaa lyömättömän<br />

kokonaisuuden kiinnostavia kursseja<br />

ja fantastisia näytöksiä. Opetuksesta<br />

vastaavat useat kotimaiset huippuopettajat<br />

sekä suomalaistunut Mohamed<br />

El Hosseny ja espanjalaistähti Nesma<br />

Al Andalus. Näytöksissä esiintyvät<br />

ammattitaitoiset artistit ja taitavat<br />

harrastajat. Sokerina pohjalla on Farahin<br />

perinteitä noudattava lumoava ja mystinen<br />

tanssiteatteriesitys.<br />

Tanssikurssit<br />

Monipuolinen kurssitarjonta ulottuu<br />

perinteisistä tanssityyleistä moderniin,<br />

useita tanssilajeja yhdistele-vään fuusioon,<br />

ja kursseja on tarjolla kaikentasoisille<br />

tanssijoille. Opettajien ammattitaitoisessa<br />

ohjauksessa kurssilaiset<br />

pääsevät tutustumaan esimerkiksi egyptiläisiin<br />

kansantansseihin, kuten eteläegyptiläiseen<br />

kavaasitanssiin ja Suezin<br />

kanavan alueelta kotoisin olevaan simsimiyyatanssiin.<br />

Fuusiotyylien kursseja puolestaan<br />

edustavat muun muassa nykyisin suosittu<br />

fuusiotirbal sekä festivaalin tähtivieraan<br />

opettama Spanish-Oriental. Halukkaille<br />

vasta-alkajille tarjotaan mahdollisuus<br />

tutustua uuteen lajiin perjantain<br />

koukutuskurssilla.<br />

Tanssikurssitarjonta alkaa perjantaina<br />

9.6. kello 13 ja päättyy sunnuntaina<br />

11.6. kello 16.<br />

Esittävä tanssi<br />

Festivaaliviikonloppu tarjoaa kaikkiaan<br />

neljä erisisältöistä näytöstä. Eritasoiset<br />

tanssinharrastajat pääsevät esittelemään<br />

taitojaan lauantain ja sunnuntain<br />

päivänäytöksissä Melartin-salissa, jossa<br />

eri puolilta maata kotoisin olevat tanssijat<br />

ovat useinkin ottaneet ensikosketuksensa<br />

kansallisiin ja kansanvälisiin<br />

estradeihin.<br />

Perjantain ja lauantain iltanäytökset<br />

tuovat yleisön eteen suomalaisia huipputanssijoita<br />

ja festivaalien päätähdet:<br />

kotimaiset opettajat sädehtivät kilpaa<br />

eivätkä kansainväliset tähtivieraat, egyptiläissyntyinen<br />

Mohamed El Hosseny ja<br />

espanjalainen Nesma Al Andalus, jätä<br />

ketään kylmäksi.<br />

Farah on perinteisesti tuottanut monimuotoista<br />

tanssiviihdettä Savonlinnan<br />

seudulla. Myös tällä kertaa tuotetaan ainutlaatuinen,<br />

järjestyksessä jo seitsemäs,<br />

tanssiteatteriesitys Toiseen maailmaan,<br />

jossa esiintyy paikallisten tanssitaitureiden<br />

lisäksi tanssijoita Helsingistä, Imatralta<br />

ja Turusta. Esitys tarjoilee tanssin<br />

keinoin suurta draamaa, jännitystä ja<br />

aimo annoksen romantiikkaa.<br />

Tervetulloo!<br />

Farah & Karkadeh<br />

Oriental Cocktail<br />

pe 9.6. klo 20, Melartin-sali<br />

liput 15 € /ennakkoon,<br />

20 € /ovelta<br />

HUOM! lippuvaraukset vain<br />

festarit.farah@gmail.com;<br />

lippuja ei postiteta<br />

Gaala Oriental &<br />

Toiseen maailmaan<br />

la 10.6. klo 20, Savonlinnasali<br />

Pääosissa Anne Kärkkäinen ja<br />

Sami Turunen<br />

liput 25,50 €/www.lippu.fi,<br />

30,50 €/ovelta<br />

(sis. palvelumaksun)<br />

HUOM! ennakkoliput vain<br />

Lippupisteen kautta<br />

Päivänäytökset<br />

la 10.6. ja su 11.6. klo 12.30<br />

vapaa pääsy<br />

Festivaali-info<br />

festarit.farahry@gmail.com<br />

puh. 046 631 5415<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 9

Zeinan kurssit ja Soirée Grand Gala Turussa 13.2.<strong>2016</strong>, järjestäjänä Karkadeh ry<br />

teksti Anu Toivonen<br />

kuvat Merja Otronen<br />

Helmikuun 13 päivänä saimme Turkuun<br />

vieraaksemme Ruotsista Suzanne<br />

Abou Shebikan, joka tunnetaan<br />

paremmin taiteilijanimellään Zeina.<br />

Yhdessä egyptiläissyntyisen miehensä<br />

Mohamedin kanssa Zeina on yksi tämänhetkisistä<br />

huipputuottajista, sillä hän<br />

järjestää vuosittain Ruotsin tunnetuimman<br />

tanssifestivaalin Stockholm Belly<br />

Dance Festivalin (tuttavallisesti SBDF:n),<br />

lokakuisen Cairo By Night -tapahtuman,<br />

sekä neljästi vuodessa Kairon kuuluisat<br />

Nile Groupin tanssifestivaalit. Nile<br />

Group on tuottanut festivaaleja myös<br />

muualla maailmassa ja on varsin tunnettu<br />

mm. Itä-Aasiassa.<br />

Oppia...<br />

Moon Dance Studion tanssisali alkoi jo<br />

tekniikkakurssin jälkeen muistuttaa kunnon<br />

saunaa, niin railakkaasti Zeina meitä<br />

tanssitti. Oman hienon lisänsä kurssiin<br />

toi tablasäestys – ylellisyys, josta ei valitettavasti<br />

kovin usein meillä Suomessa<br />

saa nauttia. Nyt meillä kuitenkin oli<br />

ilo askeltaa Mohamedin tablan tahtiin,<br />

ja keskivartalon käyttö sekä erilaiset<br />

askelsarjat imaisivat täyden mielenkiintomme<br />

parin tunnin ajaksi. Kurssilaiset<br />

olivat tanssi-iältään varsin moninainen<br />

joukko, mutta sulassa sovussa tutustuimme<br />

Zeinan tekniikkaan ja pohjustimme<br />

seuraavaa kurssia.<br />

Koreografiakurssilla paneuduttiin<br />

sitten shaabin saloihin, ja kurssilaisilla<br />

olikin kotiin viemisinään hauska<br />

ja energinen tanssi. Iloisia ilmeitä ja<br />

hyvää fiilistä tuntui riittävän. Järjestäjinä<br />

olimme erityisen iloisia siitä,<br />

että osanottajia oli monelta paikkakunnalta,<br />

joten toivottavasti saamme nähdä<br />

shaabitanssin pikapuoliin lavalla useina<br />

erilaisina sovituksina!<br />

Kurssien välillä tanssijat sukelsivat basaariin,<br />

sillä Mohamed raahasi (kirjaimellisesti)<br />

paikalle kaksi isoa matkalaukkua<br />

täynnä Kairon pukusuunnittelijoiden ja<br />

välinemaakareiden pajojen antimia. Taisi<br />

siinä muutama kaunis kankaanpalanen<br />

vaihtaa omistajaa, kun naiset ihastelivat<br />

kilvan blingiä poikineen.<br />

Näyttökoe?<br />

Tällä kertaa perinteinen Soiréemme oli<br />

saanut nimen Grand Gala. Vieraiksemme<br />

olimme saaneet useita itämaisen tanssin<br />

kotimaisia osaajia, sillä Heli Turunen<br />

(Savonlinna), Pauliina Tujula (Aura) ja<br />

Amanda Nousiainen (Turku) olivat<br />

iloksemme kanssamme lavalla. Lisäksi<br />

Zeina oli tuonut mukanaan Tukholmasta<br />

tanssiryhmänsä Nefertarin, joka<br />

esiintyi sekä omalla numerollaan että<br />

yhdessä Zeinan kanssa. Illan päätähtenä<br />

säteili tietysti opettajavieraamme Zeina.<br />

10 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Soiréemme ovat aina esitelleet<br />

muidenkin tanssilajien taitajia, ja tällä<br />

kertaa meillä oli tarjolla Bollywoodia<br />

runsain mitoin: Ilona Kolachana ja<br />

Bollywood Kamlees saapuivat Helsingistä,<br />

ja paikallista väriä edusti Åbolly<br />

Dancers. Kaukaisin vieraamme saapui<br />

Saksasta: Debarati Mandal oli jälleen<br />

kerran Duende ry:n vierailevana opettajana,<br />

ja lupautui iloksemme esiintymään<br />

Soirée GG:ssa. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus<br />

oli monipuolinen ja viehättävä<br />

– järjestäjinä olemme todella onnellisia<br />

saadessamme näin taidokkaan ja näyttävän<br />

vierasjoukon kanssamme lavalle!<br />

Järjestäjän osa<br />

Vierailevan opettajan kurssien järjestäminen<br />

on aikaa ja energiaa vaativa,<br />

mutta palkitseva prosessi. Kun yhtälöön<br />

lisätään vielä ison näytöksen järjestelyt,<br />

alkaa hanke niellä jo yöuniakin – jos ei<br />

muuten, niin ajallisesti. Karkadeh ry:n<br />

pieni väkimäärä lisää omat haasteensa, ja<br />

kaikki mahdolliset apujoukot värvätään<br />

remmiin; ei siis mitään uutta auringon<br />

alla, sillä ilmiö lienee tuttu kaikille Suomen<br />

itämaisen tanssin kentällä puuhaaville<br />

tapahtumajärjestäjille.<br />

Kurssipäivän aikataulu oli varsin tiukka,<br />

sillä vieraamme saapuivat ani varhain<br />

aamulaivalla Turkuun. Pikaisen aamiaisen<br />

jälkeen heidät kiidätettiin tanssistudiolle,<br />

jossa ”Zeinan saunassa” hikoiltiin<br />

useampi tunti. Järjestäjien pieni joukko<br />

jakaantui sitten eri tehtäviin: yksi kiikutti<br />

tavaroita näytöspaikalle, toinen huolehti<br />

vieraista tanssisalilla, kolmas kuskasi<br />

vieraat hotellille virkistäytymään ja pikapuoliin<br />

esiintymispaikalle, jossa neljäs<br />

vastaanotti esiintyjiä. Kallisarvoiset apujoukot<br />

(sukulaiset ja ystävät) avittivat<br />

ansiokkaasti, emmekä olisi mitenkään<br />

selvinneet ilman esimerkiksi Turusen<br />

Samia, joka sankarillisesti huolehti<br />

läpimenoista ja toimi ylipääjohtajana<br />

näytöspaikalla.<br />

Joskus (lue: usein, ellei jopa yleensä)<br />

järjestelyistä vastaava taho jää paitsi<br />

kurssien iloa, sillä kaikki muu toiminta<br />

(se, joka tapahtuu kulissien takana<br />

katseilta piilossa) vie runsaasti aikaa ja<br />

työvoimaa. Jokainen järjestäjä kohtaa<br />

ylläreitä ja joskus vakavampiakin ongelmia,<br />

mutta luovuudella ja hyvällä tahdolla<br />

niistä selvitään.<br />

Meillekin kävi tällä kertaa niin, että<br />

miesvahvuutemme kutistui yllättäen kolmanneksella<br />

juuri tapahtuman alla, minkä<br />

vuoksi liki kaikki järjestelyt ja toinen<br />

ryhmäkoreografioista piti panna aika<br />

lailla uuteen uskoon. ”Näillä mennään,<br />

ja jos ei mennä, niin improtaan lennossa”<br />

muodostui tunnuslauseeksemme.<br />

Kaikki tuntui kuitenkin loppujen lopuksi<br />

luonnistuvan ja sujuvan mukavasti, joten<br />

tapahtumaa seuranneella viikolla olemme<br />

saaneet levätä laakereillamme – ja<br />

nukkua täydet yöunetkin.<br />

Seuraavaan kertaan!<br />

Tapahtuman alla järjestäjä vannoo aina,<br />

että ”ei ihan äkkiä uudestaan”. Onnistuneen<br />

tapahtuman jälkeisessä euforiassa<br />

taas... Me katsomme jo innokkaina kesään<br />

2017, jolloin olemme mukana Savonlinnan<br />

kesäfestivaalien järjestelyissä.<br />

Pari muutakin ajatusta on jo muhimassa,<br />

joten perästä kuuluu. Ja tervetuloa Savonlinnaan<br />

- siellä tanssitaan taas!<br />

Zeinan kurssilla. Yläkuvassa Mohamed<br />

Abou Shebika ja tabla.<br />

Molemmat kuvat Anu Toivonen.<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 11

Kissajumalattaren<br />

kutsumat<br />

Yasminen ry:n tanssifantasiasta loisti<br />

pettämätön draaman taju<br />

teksti Emmi Välkki<br />

kuvat Juha Ristola<br />

Oulun itämaisen tanssin yhdistys Yasmine<br />

ei tämänkeväisessä näytöksessään<br />

arastellut draamaa ja mahtipontisuutta,<br />

ja lopputulos Bastetin tyttäret oli fantasiaspektaakkeli,<br />

jonka veroista en neljännesvuosisataisen<br />

katsojanurani aikana<br />

ole kohdannut. Pohjoisen pääkaupunki<br />

syttyi tuleen jo ensimmäisillä minuuteilla:<br />

Tuula Heikkilän omassa koreografiassa<br />

Sahar – Lumous aurinko ei ollut<br />

mikään hentoinen kajastus vaan tulvi<br />

voimaa. Alun perin elokuvateollisuuden<br />

käyttöön sävelletty Pharaonic Odyssey vei<br />

ajatukset muinaiseen Heliopolikseen, eikä<br />

ole vaikeaa ymmärtää, miksi<br />

Auringon kultaista mahtia on<br />

vuosituhannet palvottu jumalana.<br />

Veistoksellinen tanssi ei rakentunut<br />

pelkästään upeiden kultaisten Isis-siipien<br />

varaan, vaan pääosassa oli Heikkilän<br />

tanssillinen ilmaisuvoima.<br />

Entä mitä olisikaan kissajumalattaren<br />

mukaan nimetty näytös ilman kissoja?<br />

Yasminen nuorin sukupolvi tulkitsi<br />

temppelikaupungin viehkoja nelijalkaisia<br />

valtiattaria 1960-luvun Kleopatra-elokuvan<br />

musiikkiin koreografiassa Tell Bastan<br />

prinsessat. Ryhmää luotsaava Matilda<br />

Ristola oli oivaltavasti poiminut näyt-<br />

ylinnä The Dance of The Ancient Light<br />

vas. Tamra Henna, yllä Tell Bastan prinsessat<br />

12 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

tämölle kunkin tanssijan<br />

henkilökohtaiset<br />

vahvuudet lanneliikkeistä<br />

akrobatiaan, ja<br />

tanssista välittyi siten<br />

eheys ja ryhmähenki:<br />

kissat saivat toinen<br />

toisensa loistamaan.<br />

Siinä missä alun<br />

tanssit johdattivat<br />

katsojan muinaisiin<br />

temppeleihin ja jumalten<br />

tyyssijoille, herättivät<br />

ensimmäisen<br />

näytöksen seuraavat<br />

koreografiat eloon<br />

ihmisten kaupungin. Kirkasvärinen milaya-ryhmätanssi<br />

Edalla Ala Kayfak (koreografia<br />

ja ohjaus Anu Alatyppö) oli<br />

perinteelle uskollinen keimailuineen ja<br />

kansanomaisuudessaan uskottava siirtymä<br />

myyteistä kujille ja kaivoille.<br />

Anna Niemistön soolotanssi Tamra<br />

Henna puolestaan ammensi vaikutteita<br />

1950-luvun egyptiläisestä elokuvasta,<br />

ja siinä olikin tämän filmiteollisuuden<br />

kultakauden pehmeyttä ja hienostuneisuutta.<br />

Niemistön tekniikka on viimeisen<br />

päälle hiottua ja varsinkin värinät<br />

suorastaan hämmästyttävät. Kasvot<br />

isolta osin peittänyt hiuskiehkura olisi<br />

saattanut katkaista yhteyden tanssijan<br />

ja katsojan välillä, mutta ainakin keskikatsomoon<br />

Niemistön silmistä välittyi<br />

pilke myös tämän verhon takaa.<br />

Kun Yasminen nuortenryhmä starttasi<br />

kymmenkunta vuotta sitten, se oli minulle<br />

ja useimmille muille ryhmäläisille<br />

ensikosketus itämaiseen tanssiin – mitä<br />

nyt yksi jos toinenkin meistä oli tainnut<br />

istua näytösten yleisössä lapsena. Nykyisestä<br />

sukupolvesta sen sijaan näkyy,<br />

että tanssikokemusta on jo karttunut.<br />

Anna Niemistön ryhmälle koreografioima<br />

Moumou Einy erottui muista nähdyistä<br />

tansseista<br />

pop- ja lattarivaikutteillaan<br />

ja edusti siten<br />

melko perinteistä<br />

nuorten<br />

ryhmän linjaa,<br />

mutta on ilahduttavaa<br />

nähdä,<br />

että tekniikasta<br />

ei suinkaan tingitä<br />

bilemeiningin<br />

varjolla. Yasminen<br />

lasten- ja<br />

nuortenryhmissä<br />

kypsyy ilmeisen<br />

kovatasoisia<br />

tanssijoita.<br />

Saila Kakko<br />

vei soolossaan<br />

yleisön<br />

hykerryttävälle<br />

päiväkävelylle<br />

1920-luvun<br />

Egyptiin. Käsiohjelmassa<br />

fuusioleikittelyksi<br />

nimetty Sightseeing<br />

oli tyyliltään<br />

kuin tribal<br />

yllä Enta el hob<br />

vas. kabaree<br />

alla Pirjo Huusko<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 13

vas. Sightseeing<br />

alla Yearning<br />

oik. Pharaonic odysseia<br />

alinna Emta hashoufak<br />

fusionin tomusokerissa kieritelty<br />

kesäheila ja Kakko pitsipäivänvarjoineen<br />

ja -hansikkaineen mitä<br />

valloittavin siirtomaa-ajan mamselli.<br />

Yhdistelemällä orientaaliin<br />

liikekieleen mykkäelokuvan mimiikkaa<br />

Kakko on onnistunut<br />

luomaan todellisen taideteoksen.<br />

Tämä Pohjanlahden helmi nähdään<br />

toivottavasti uudelleen ja<br />

myös Oulun ulkopuolella.<br />

Siinä missä Sightseeing kertoi<br />

kokonaisen pienen tarinan miljöineen,<br />

oli Anna Salmisen ohjaaman<br />

Leidit-ryhmän arabialainen tango Emta<br />

Hashoufak kiinni hetkessä kaikin aistein.<br />

Tanssijat tuntuivat elävän musiikissa koko<br />

kehollaan, ja tämä tunnelma välittyi<br />

kutsuvana yleisöön.<br />

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä<br />

länsimaat valtasi orientalismivillitys,<br />

jossa siirtomaiden kulttuuria kopioitiin<br />

niin muodissa kuin tanssityyleissäkin.<br />

Pohjoisafrikkalaiset shimmyt ja<br />

lantioympyrät lainattiin charlestoniin,<br />

jazziin ja rock’n’rolliin. Bastetin tyttärien<br />

ensimmäisen näytöksen päättänyt viiden<br />

tanssijan Kabaree vastaavasti nappasi<br />

1920-luvun tanssityttöjen parhaat liikkeet<br />

osaksi modernia itämaista tanssia.<br />

Anu Toivosen koreografian oululaissovituksessa<br />

oltiin napakasti kiinni burleskitrendissä<br />

höyhenpuuhkin ja kultahansikkain,<br />

vaikka liikekieli pysyikin esikuvaa<br />

viattomampana.<br />

Myös jälkimmäisen näytöksen avasi<br />

ravisuttavan voimakas esitys. Kerttu<br />

Ristolan ja Pirjo Ruhan Yearning-estradiduetossa<br />

kaipaus ei ollut<br />

eteeristä huokailua vaan vereslihaista<br />

ja silti raakuudessaankin eleganttia. Tasavahvan<br />

yasminelaiskaksikon sovitus<br />

Hannele Lindgrenin koreografiasta<br />

oli raastavan elämänmakuinen. Yearningin<br />

kytevä kuumuus sai huojennusta sitä<br />

seuranneesta aamukasteenraikkaasta<br />

estraditanssista Enta El Hob, jonka koreografia<br />

ja ohjaus olivat molemmat<br />

Pirjo Huuskon käsialaa. Vihreävalkoinen<br />

puvustus korosti kauniisti klassisen<br />

ryhmätanssin herkkyyttä.<br />

Kasteisista kaislikoista vetäydyttiin<br />

takaisin temppelien viileyteen, kun tribal<br />

fusion ‐koregrafia Anubis houkutteli<br />

katsojat taas lähemmäs muinaisia jumalia.<br />

Tribalin pikkutarkka liikekieli on<br />

näin hyvin toteutettuna hengästyttävää<br />

katsottavaa. Saila Kakon ohjaamien tanssijoiden<br />

huppumaiset päähineet olivat<br />

myös todella onnistunut valinta: kasvoja<br />

kehystävä huntu loi salaperäisyyttä kopioimatta<br />

kuitenkaan mauttomasti tosielämän<br />

etnisiä ja uskonnollisia päähineitä.<br />

14 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Temppelin portailla loimusivat soihdut<br />

ja hohtivat kynttilät, ja niiden huipulla<br />

valvoivat muinoin haudatun hallitsijan<br />

maalatut kasvot. Sitten – häkellyttävän<br />

yksinkertaisen diakuvatrikin avulla – sarkofagiin<br />

laskeutui henki, ja sen asukas<br />

heräsi vuosituhantisesta unestaan. Pirjo<br />

Huuskon soolot ovat useina muinakin<br />

vuosina jättäneet katsojan sanattomaksi<br />

huikeassa poikkitaiteellisuudessaan,<br />

ja tällä kertaa yleisön mielikuvitus sai<br />

ravinnokseen harkitun yhdistelmän<br />

fantasiaepiikkaa, itämaista ja modernia<br />

tanssia sekä Broadway-teatteria. Huuskon<br />

klassinen Kleopatra-hahmo oli yhtä<br />

aikaa vaikuttava ja kevyen itseironinen,<br />

mikä sopi mainiosti Bastetin tytärten<br />

elokuvalliseen henkeen.<br />

Anubiksesta alkanut draamallinen<br />

loppukiihdytys saavutti lakipisteensä<br />

niin ikään muinaisen temppelin uumenissa.<br />

Näytöksen taiteellisesta johdostakin<br />

vastanneen Pirjo Huuskon luoma<br />

ryhmäspektaakkeli The Dance of Ancient<br />

Light oli oikeastaan kokonainen itsenäinen<br />

tanssiteos ja upeana sellaisena<br />

varmasti lähetettävissä tuomaan valoa<br />

myös Bastetin tyttäret ‐kokonaisuuden<br />

ulkopuolelle. Zillien toisteinen rytmi ja<br />

yhdeksän tanssijan synkronoitu liike johdattivat<br />

paikalleen liimautunutta katsojaa<br />

yhä syvemmälle transsiin. Lähes rituaalinomaisen<br />

koreografian tähdet nousivat<br />

kuitenkin vasta sen loppupuolella esiin<br />

katsomon varjoista: Minna Kraatari<br />

ja Matilda Ristola nostivat show’n vielä<br />

kerran uudelle tasolle henkeä salpaavalla<br />

shamadan- eli kynttiläkruunuosuudella.<br />

Duona moneen otteeseen esiintyneet<br />

toisen polven yasminelaiset naulitsivat<br />

katsojan niille sijoilleen omalla floor<br />

work ‐koreografiallaan, jossa teknisesti<br />

vaikuttava käärmemäinen pehmeys yhdistyi<br />

messinkisten kruunujen ja niiden<br />

lukuisten kynttilöiden vuosisatoja vanhaan<br />

mystiikkaan.<br />

Kynttiläkruunujen kajo laajeni näytöksen<br />

lopuksi tuikkujen mereksi, kun<br />

kaikki Bastetin tyttäret vaelsivat hiljaa<br />

omaa tultaan kantaen lavalle. Prince of<br />

Persia ‐elokuvaan sävelletty musiikkimaisema<br />

oli harkitun mahtipontinen päätös<br />

elokuvateollisuuden tehokeinoilla leikittelevälle<br />

kokonaisuudelle. Mitä kovemmaksi<br />

Yasminen näytösten taso nousee,<br />

sitä paremmin niitä vaikuttaa pukevan<br />

luopuminen perinteisestä “jammaillaan<br />

yhdessä” ‐lopputanssikonseptista.<br />

Päätösnumero on osa draaman kaarta,<br />

eikä yleisöä tarvitse siinäkään päästää<br />

helpolla. Itse nautin valtavasti siitä, että<br />

viimeisen tanssin jälkeen muistan hengittää<br />

vasta aplodien vaiettua. Hallittu<br />

loppu oli taas yksi merkki siitä, ettei<br />

Yasminen tämänkäänvuotisessa voimannäytteessä<br />

ole kysymys mistä tahansa<br />

oppilasnäytännöstä vaan kovan tason<br />

tanssitaiteesta.<br />

Bastetin tyttäret oli pysäyttävä kudelma<br />

elokuvahistoriaa, todellista Pohjois-Afrikan<br />

historiaa ja niin Oulun kuin<br />

Välimeren alueen elävää nykykulttuuria.<br />

Toivon hartaasti, ettei toukokuinen lauantai<br />

ollut viimeinen kerta, kun tämä<br />

maaginen taideteos saadaan näyttämölle.<br />

Kirjoittaja on Yasminen kulisseissa kasvanut<br />

helsinkiläinen haltioituja, joka itse poimii<br />

tanssiharrastuksissaan rusinat pullasta.<br />

Mikä huivissa maksaa?<br />

Aina toisinaan ihmetellään yrittäjän<br />

hillittömiä katteita kun hän myy 5<br />

euron huivin 20 eurolla.<br />

Laskeskelin huvikseni ja hyödykseni<br />

viime vuoden liiketoiminnan menojen<br />

osuuksia. Josko vielä opettelisi käyttämään<br />

tietokoneohjelman ihmeellisyyksiä.<br />

Tämä jako ei muodosta suoraan minkään<br />

tuotteen hintaa, vaan siinä on sekä<br />

paremmalla katteella olevat tavarat että<br />

ne jotka olen myynyt pois huomattavasti<br />

alle hankintakulujen (niitä oli viime<br />

vuonna aika paljon, mikä nostaa hankintakulujen<br />

osuutta koska nehän eivät<br />

pienentyneet). Joka vuosi on erilainen, ja<br />

joka yrittäjän kakku erilainen.<br />

Jotain suuntaviittaa sentään tulee siihen,<br />

mikä siitä 5 euroa Kairossa maksavasta<br />

huivista tekee täällä 20 euron<br />

hintaisen.<br />

Terveisin<br />

Henna Malinen / Studio Henna<br />

Itämaisen tanssin tarvikkeiden maahantuontia<br />

ja myyntiä jo yli 20 vuotta<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 15

Beatan ja Horacion festivaaleilla<br />

Berliinissä 30.6.–2.7.<strong>2016</strong><br />

teksti Tuuli Järvi<br />

kuvat Matti Lipponen<br />

Studio Sfinksillä on jo<br />

useamman vuoden ajan<br />

tanssittu loppukesästä<br />

Berliinin tuliaisia, sillä<br />

mieheni Matti Lipposen<br />

kanssa olemme<br />

tehneet useamman<br />

kerran retken Berliiniin<br />

Oriental Fantasy<br />

Summer Festival<br />

‐tapahtumaan, jossa<br />

Matti on ottanut<br />

festivaalin kuvat.<br />

Näin tälläkin<br />

kertaa, paitsi nyt<br />

tanssikurssien<br />

lisäksi sain Sfinksin<br />

tanssiryhmän<br />

kera kutsun<br />

esiintymään<br />

Open<br />

Stagelle, jossa<br />

oli tanssijoita<br />

ja Cifuentesien<br />

yhteistyökumppaneita<br />

eri puolilta maailmaa.<br />

Beata ja Horacio Cifuentes olivat<br />

tulossa syyskuussa opettamaan intensiiviviikonlopun<br />

Studio Sfinksillä.<br />

Matin homma festivaaleilla on aina<br />

melko intensiivistä ja aikaa vievää,<br />

varsinkin festivaalin jälkeen, kun kuvat<br />

pitää tehdä julkaisukuntoon ja videot<br />

editoida. Intensiivistä hommasta minulle<br />

tekee paitsi helteinen sää, myös alle<br />

puolitoistavuotias tyttäremme Leila,<br />

jonka liikkuvainen ja avoin luonne pitää<br />

äidin kiireisenä…<br />

Onneksi Berliinissä on runsaasti puistoja<br />

ja puuhaa myös lapsille, kaupunkimatkailu<br />

kohteena muutenkin hyvin lapsiystävällinen<br />

paikka, joten voin äitinäkin<br />

suositella. Itämaisista ruuista pitävälle<br />

eksoottista ja edullista kasvisvoittoista<br />

ruokaa on myös helposti tarjolla kaupungin<br />

turkkilaisissa ruokapaikoista, joista<br />

saa hyvät eväät muutamalla eurolla.<br />

Tämän vuoden opettajat olivat mielestäni<br />

korkeatasoisimmasta päästä,<br />

meille entuudestaan tuttu Sadie Marquardt<br />

on selkeä, taitava ja tinkimätön<br />

opettaja, jonka moni Helsingin kursseilla<br />

ollut varmasti tunsi iloisesti takalistossaan<br />

ja jaloissaan. Lisäksi kävimme tanssikurssilaisten<br />

kanssa Beatan ja Horacion<br />

kursseilla ja tietenkin turkkilaisen Didemin<br />

kurssilla, joka onkin aivan omaa<br />

luokkaansa.<br />

16 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Didem ei ole opettajana helppo,<br />

sanoisin, että hän sopii parhaiten<br />

ohjaamaan edistyneitä tanssijoita, koska<br />

hänen tapansa opettaa on enemmän<br />

esiintyvän tanssijan tyyli, kuin varsinaista<br />

pedagogiikkaa.<br />

Tanssi oli ihan mahtava, melko haastava<br />

rumpusoolo ja Didemin turkkilainen<br />

tanssityyli eroaa jonkin verran Suomessa<br />

niin pitkään vallalla olleesta egyptiläisestä<br />

tyylistä, että välillä siihen tottuneelle<br />

tulee olo, ettei muuta tyyliä olisikaan. Didemin<br />

liikkeet ja iskut ovat isoja ja jalka<br />

nousee! Egyptiläisen tyylin salaisuus kun<br />

piilee usein pienissä ja tarkoissa sisäisissä<br />

liikkeissä ja lämpimässä rehevyydessä.<br />

Didemillä on huipputanssijan liikkuvuus<br />

ja lihasvoima kontrollin ohella. Lisäksi<br />

kielitaidottomuus vaikuttaa myös<br />

opetukseen. Didemin kurssilla oli koko<br />

ajan tulkki mukana, koska Didem itse<br />

puhuu vain muutamia lauseita englantia.<br />

Festivaaliorganisaatio on erilaista keskemmällä<br />

Eurooppaa, Suomessa kaikki<br />

sujuu lähes aina järjestävästä tahosta<br />

riippumatta siihen verrattuna täsmällisesti<br />

kuin kello, vaikka ainahan jotakin<br />

sattuu ja tapahtuu.<br />

Keski-Euroopassa esitykset alkavat<br />

usein puolisen tuntia myöhässä, koska<br />

sopivia musiikkeja haeskellaan samaan<br />

tiedostoon vasta viitisen minuuttia ennen<br />

esitystä, mikä on aika hupaisaa. Tämä<br />

liittynee siihen, että festivaalien järjestäjät<br />

ovat pienyrittäjiä ja koettavat selvitä<br />

niin monesta tehtävästä yhtä aikaa, että<br />

se on likipitäen mahdotonta. Kaiken suhteen<br />

kannattaakin ottaa rento asennoituminen<br />

ja iloinen mieli!<br />

Sfinksin esitykset Open Stagella menivät<br />

hienosti ja sitten vain seuraavana<br />

iltana yleisön sekaan nauttimaan esityksistä<br />

itse. Festivaaleilla oli myös notkuvat<br />

basaaripöydät täynnä designerien<br />

tanssiluomuksia eri puolilta Eurooppaa.<br />

Lisäksi festivaaleilla on useita kilpailukategorioita,<br />

joista onnekas voittaja voi<br />

pokata pukusuunnittelijalle lahjakortin<br />

palkinnoksi!<br />

Lauantain Galassa esiintyivät Beata ja<br />

Horacio CATT companynsa<br />

kanssa sekä festivaalin opettajasolistit.<br />

Upeana yllätyksenä<br />

kuultiin ja nähtiin myös saksassa<br />

asuvan rumpali Khader<br />

Ahmadin upeaa soittoa<br />

Beatan ja Sadien tanssiessa<br />

liverumpusoolot.<br />

Silti nauhamusiikilla Didem<br />

oli kuin lampusta<br />

noussut henki, ilmestys,<br />

joka salpaa hengen lavalla.<br />

Salamannopea tukan<br />

tuiskuttaja, jonka jokainen<br />

liike on voimakas ja<br />

työskentely perustuu<br />

nopeaan tempoon ja<br />

isoihin liikkeisiin. Näytti,<br />

kuin hän olisi soittanut<br />

musiikin jokaisen<br />

iskun vartalollaan. Ja<br />

huikea läsnäolo, sitähän<br />

tanssi on parhaimmillaan.<br />

Ihana elämys<br />

jälleen kerran ja<br />

suurkiitos Cifuenteseille<br />

tilaisuudesta<br />

tanssia ja Sfinksin tytöille Anna<br />

Maaniselle, Laura Mielityiselle,<br />

Leena Tuomaselle ja Hertta Matikaiselle<br />

tanssiurakasta sekä Saara<br />

Lehdolle puvustuksesta!<br />

Kirjoittaja on helsinkiläinen tanssinopettaja<br />

ja tanssija.<br />

ryhmäkuvissa Studio Sfinksin tanssiryhmä<br />

viereisellä sivulla Tuuli Järven tanssi Man in a Hat<br />

alla turkkilainen Didem<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 17

JouluJuulia-show Lumossa Vantaalla 12.12. 2015<br />

Esteettisiä elämyksiä tarjoiltiin runsaslukuiselle<br />

yleisölle kolmessa Tanssitalo<br />

Juulian kausinäytöksessä. Paikkana oli<br />

taas erinomaiset puitteet tarjoava Lumo<br />

Vantaan Korsossa.<br />

Kaikkiaan näytöksiä oli kolme, jokainen<br />

reilun tunnin mittainen. Kaikki ryhmät<br />

3–4-vuotiaiden Tanssia & Temppuja<br />

‐ryhmää lukuun ottamatta esittivät kauden<br />

tanssituntien tuloksia. Välineitä esiteltiin<br />

milayasta huiviin ja keppiin. Yleisöä<br />

ihastutti myös Juulian ensimmäinen<br />

itämaista tanssiva miespuolinen<br />

tanssija; yläasteikäinen Roope<br />

tanssi kolmen tyylisuunnan ryhmissä ja<br />

lähes asui lavalla.<br />

Ennen näytöksiä jaettiin lavalla kunniakirjoja<br />

ja diplomeita, sekä kruunattiin<br />

tulevan vuoden ”Juuliat”. Vuoden<br />

<strong>2016</strong> Juulia- kruunun painoi kutreillensa<br />

Anniina Koivuniemi. Vuoden <strong>2016</strong><br />

Juulia-neidoksi valittiin Senni Räty ja<br />

Pinja Pilke.<br />

Seuraava kevätkausi tuokin sitten<br />

mukanaan juonellisen näytöksen (aamu/päivä/ilta/yö),<br />

ja mikäli<br />

joulunäytösten esiintyjien<br />

innostuneita tunnelmia on<br />

uskominen, se hetki että<br />

taas pääsee lavalle ei ikinä<br />

tule tarpeeksi äkkiä.<br />

18 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

Aamusta yöhön<br />

yhtä tanssinjuhlaa<br />

Taikku Hyvönen<br />

Tanssitalo Juulian keväisiin näytöksiin<br />

oli valittu teemaksi neljä vuorokauden<br />

aikaa. Alun VRK-tanssin eli Miracles-ryhmän<br />

valtavan aamu–päivä–ilta–yö-spektaakkelin<br />

jälkeen tanssiesitykset alkoivat<br />

Kaisla-juontajan myötävaikutuksella.<br />

Kaisla Koski esitteli juonta ja tansseja<br />

milloin vaaleanpunaisessa miesten<br />

puvuntakissa, milloin futistreeneihin<br />

lähdössä olevana jalkapalloilijana,<br />

ja lopuksi iltajuhlan edellä upeassa<br />

valkoisessa gaala-asussa.<br />

Juontaja oli aluksi vielä aamupuuhissa<br />

kahvikuppi kädessään ja lavalla nähtiin<br />

aamutoimia tekeviä, yöpaidoissaan torkkuvia<br />

ja töihinsä kiiruhtavia roolihahmoja.<br />

Faija skitsoo ‐esitys kertoi 5–6-vuotiaiden<br />

tyttöjen näkökulmasta ymmärtämätöntä<br />

isää känkkäränkkä-aamuna.<br />

Päivää kohden käväistiin tanssillisin<br />

keinoin niin koulussa kuin koulun ulkopuolella<br />

muun muassa metsäretkellä, ja<br />

työpaikoilla haaveiltiin illan tanssituntitreenistä.<br />

Bellycious-ryhmä kahden<br />

kultaisen kepin mahtavalla työskentelyllä<br />

kuvaili päivän auringon kultaisia säteitä.<br />

Kun väliajan jälkeen ilta koitti, näimme<br />

ryhmiä niin tanssin harrastuksen parissa,<br />

kadulla hengailemassa ja joraamassa<br />

kavereiden kanssa kuin tuikkivia tähtiä<br />

katselemassa. Perheen äiti luki iltasatua<br />

ja isä katseli lätkämatsia tv:stä. Lätkämatsi-tanssi<br />

oli Rosalinda-ryhmän<br />

huikeaa tuotantoa ja yksi illan kohokohdista,<br />

yleisö ulvoi naurusta. Herkimmät<br />

hetket taas koettiin Anne Savolaisen<br />

ohjaaman Diamond Dash ‐ryhmän<br />

”keskiyön tanssissa”.<br />

Juulian näytösten yöelämään kuului<br />

oleellisena osana pyjamabileet, jotka<br />

kokosivat lavalle kerrallaan yli 100 esiintyjää<br />

yövaatteissaan. Jokainen Juuliassa<br />

tanssittava tanssilaji esitti vuorollaan<br />

pienen tanssinpätkän muiden bilettäessä<br />

lavan reunoilla.<br />

Yhteisöllisyys ja tanssin ilo, siinä muutama<br />

näytösten tansseja luonnehtiva<br />

sana. Runsas talkoojoukko piti huolta<br />

käytännön järjestelyistä. Opettajat luotsasivat<br />

Korson Lumon monitoimitalon<br />

käytävillä omia ja toistensa oppilaita<br />

ajoissa lavalle. Useissa ryhmissä tanssivat<br />

heittelivät lennossa seuraavan esityksen<br />

esitysvaatteita päällensä, jotkut jopa vain<br />

juonnon mittaisen ajan kuluessa. Muutama<br />

kylmägeelipussi uhrattiin pikkuvammoille.<br />

Aikuiset hyssyttelivät nuorempia<br />

äidillisesti olemaan hiljempaa verhojen<br />

takana. Ilon kyyneliä itkettiin halatessa<br />

kotimatkalle lähtiessä, samalla jätettiin<br />

haikeat hyvästit kavereille kesäloman<br />

ajaksi.<br />

Tätä kaikkea mahtui Juulian toukokuun<br />

lopun viikonlopun vuorokauteen.<br />

<br />

Kirjoittaja on Tanssitalo Juulian pomo ja itämaisen<br />

tanssin sekä discorientalin opettaja.<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 19

Nokialla tanssittiin<br />

itämaista ja muutakin<br />

teksti Tarja Nikupaavo-Oksanen<br />

kuvat Nokilinssit<br />

yllä Walkiakosken Weivaajat, ylinnä haggala<br />

Juna jolkotteli Tampereelta kohti Nokiaa<br />

toukokuisena sateisena lauantaina. Määränpää<br />

oli tanssiryhmä Nawatin ja Pirkan<br />

opiston näytös ”Pirkan opisto goes<br />

oriental and more”. Näytöstä emännöi<br />

Pirkan opiston itämaisen tanssin opettaja<br />

Ulriikka Katila, joka otti yleisön<br />

lämpimästi vastaan kertomalla hieman<br />

esiintyjistä ja tansseista.<br />

Ilahduttavaa oli panna merkille, että<br />

useat näytökset tanssit<br />

olivat Ulriikan käsialaa<br />

– myös voimakas ja<br />

hieman mahtipontinen<br />

aloitustanssi Intro, joka<br />

johdatteli yleisön tanssin<br />

taikapiiriin huiveilla ja<br />

viuhkahuiveilla. Seuraavaksi<br />

Nawat-duo Nina<br />

Hannonen ja Riitta<br />

Sulkama jatkoivat aavikon<br />

tunnelmissa Desert<br />

Rose ‐tanssilla. Huivit<br />

hulmusivat aavikkotuulten<br />

vieminä virtaavassa,<br />

mystissävyisessä tanssissa.<br />

Pienenä miinuksena oli tanssijoiden<br />

hienoinen eriaikaisuus liikkeissä.<br />

Iloiseen ja vauhdikkaaseen meininkiin<br />

päästiin maestro Mahmoud Redan El<br />

Haggallassa, jonka esitti Nawatin viiden<br />

naisen kokoonpano. Kansantanssien<br />

viehätystä lisää yhteneväinen, tanssiin<br />

kuuluva asustus. Vauhti vain kiihtyi Walkiakosken<br />

Weivaajien afrotanssissa<br />

Nyumbani/Takas kotiin. Villi tanssi sulkapäähineissä<br />

johdatteli Afrikan viidakon<br />

kätköihin keskelle heimojuhlaa. Musiikissa<br />

vaihteli jännästi suomenkielinen ja<br />

afrikkalainen laulu, ja vaihtelua ja liikkuvuutta<br />

löytyi myös itse tanssista. Pysy<br />

liikkeellä, älä pysähdy kuulutti musiikki.<br />

Hypyt, ”rummutukset” ja koko kehon<br />

taitava käyttö olivat mieleeni. Weijaajia<br />

on pitkään ja ansiokkaasti ohjannut Sari-Anne<br />

Ahvonen, ja hän tekee myös<br />

tanssien koreografiat.<br />

Pop-rai-kipale Fehmini oli Ulriikan<br />

koreografia isolle, mustavalkoisissa housuasuissa<br />

tanssivalle isolle Nawat-ryhmälle.<br />

Raita kuullaan ja nähdään itämaisessa<br />

tanssissa harvemmin, joten hienoa<br />

että musiikkirepertuaaria uskalletaan<br />

käyttää monipuolisesti. Tanssi antoi sijaa<br />

tunnelmoinnille, ja<br />

tanssijat ottivat hetkittäin<br />

kivasti kontaktia<br />

toisiinsa.<br />

Pohjois-Afrikan<br />

tunnelmista siirryttiin<br />

Pohjois-Amerikkaan<br />

New Yorkin Harlemiin,<br />

jossa kaksi daamia ja<br />

kolme herraa svengailivat<br />

charlestonin pyörteissä.<br />

Ilkikurisuutta,<br />

ilmeitä, eleitä ja huumoria<br />

riitti tässä tanssissa.<br />

Erityiskiitoksen<br />

ansaitsevat vielä maini-<br />

20 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

ot charleston-asut, myös hatut ja viuhkat<br />

olivat oivia tanssivälineitä.<br />

Ameriikoista siirryttiin jäyhähköön<br />

suomalaiseen lavatangoon ja kotimaiselta<br />

tanssilavalta Moulin Rougeen helmoja<br />

huiskimaan. Tanssiduo Iinojen hersyvä<br />

cancan tempasi yleisön mukaansa,<br />

vaikka sääret eivät<br />

aina ihan tasatahtiin<br />

nousseetkaan.<br />

Cancan-koreografia<br />

kuten Nawatin<br />

charlestonkin olivat<br />

porilaisen Titta<br />

Malmilan käsialaa.<br />

Ya rab tmoot baladissa<br />

iso Nawat<br />

ryhmä tunnelmoi<br />

pehmein käsiliikkein<br />

ja Min bahari<br />

-milayatanssissa pienempi<br />

kokoonpano<br />

kaihoisasti polveilevan<br />

haitarimusiikin<br />

tahtiin. Osa tanssijoista kihersi taustalla<br />

toisten tanssiessa. Ilmeikkyyttä ja kontaktia<br />

toisiin tanssijoihin olisi voinut olla<br />

enemmänkin.<br />

Kokenut tanssikolmikko – Nina<br />

Hannonen, Riitta Sulkama ja Sari<br />

Keisanen – soljui kauniisti ja herkästi<br />

andalusialaistanssissa Ana la habibi. Myös<br />

vihreät ja valkoiset andalusialaisasut olivat<br />

kauniit. Tanssijat liikehtivät harmonisesti<br />

ja yhtäaikaisesti musiikkiin eläytyen.<br />

Sooloja näytöksessä nähtiin vain yksi,<br />

mutta se oli sitäkin tyrmäävämpi. Mila<br />

Tannermaa loisti omassa Red lips<br />

‐fuusiotribaltanssissaan. Syvänpunaisessa<br />

asussa esiintynyt tanssijatar hallitsi niin<br />

keskivartaloliikkeet, taivutukset kuin villin<br />

pyörinnänkin. Sopiviin musiikkikohtiin<br />

toteutettu robovalaistus tehosti teknobiisin<br />

sykettä.<br />

Pianomusiikin myötä tunnelma vaihtui<br />

seesteisemmäksi Walkiakosken Weivaajien<br />

kahdeksan naisen Jäähyväiset-fuusiotanssissa.<br />

Herkässä tanssissa oli voimakas<br />

lataus: flamencokädet liikkuivat kauniisti.<br />

Lopussa kaikki tanssijat makasivat<br />

lavalla hiljaa. Oli aika pysähtyä ja levätä.<br />

Jälkiruokana tarjoiltiin Dessert of Arabia<br />

‐zillitanssi, ja hyvin se tuntui maittavan<br />

yleisölle. Iso Nawat-ryhmä hyödynsi<br />

hyvin ison lavan muodostelmillaan sekä<br />

hallitsi zillien kilkuttelun, ravistelut ja<br />

iskut. Tunnelma oli iloinen ja kanssatanssijat<br />

huomioiva. Zillien soittoakaan<br />

ei liikaa esityksissä kuule. Lopputanssina<br />

veivattiin vanha tuttu Magdy el Leisyn<br />

Ha’ollak eih.<br />

Lukuisia harjoittelutunteja on ollut<br />

tämänkin näytöksen takana, ja tanssitunneilla<br />

on taatusti viihdytty kannustavan<br />

opettajan, mieluisan harrastuksen, hyvän<br />

musiikin ja tanssikavereiden parissa.<br />

Rentouteen, ryhmätanssien yhdenaikaisuuteen<br />

ja musiikin tulkintaan olisi<br />

kauttaaltaan hyvä kiinnittää huomiota.<br />

Pieniin eikä isompiinkaan tanssimokiin<br />

ei maailma kaadu.<br />

Ulriikka kiitti<br />

lopuksi vierailijoita<br />

mukanaolosta<br />

ja tanssijoitaan<br />

upeista<br />

esityksistä ja<br />

oli selvästi ylpeä<br />

oppilaidensa<br />

suorituksesta.<br />

Tästä on hyvä<br />

jatkaa tanssimatkaa.<br />

ylinnä Ana la habibi, keskellä Puttin' on the Ritz, alinna Dessert of Arabia<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 21

<strong>Ishtar</strong>in toimittamisen<br />

haasteet<br />

<strong>Ishtar</strong>in ensimmäinen numero ilmestyi<br />

kesällä 1997. Ensi kesänä on siis<br />

20-vuotisjuhlan aika!<br />

Näihin vuosiin mahtuu viisi vuosittaista<br />

julkaisua, lukuun ottamatta aloitusvuotta<br />

1997 ja kulunutta vuotta <strong>2016</strong>.<br />

Miksi <strong>Ishtar</strong>ia ei ole tänä vuonna näkynyt<br />

eikä kuulunut?<br />

Jutut harrastajilta<br />

<strong>Ishtar</strong>in toimitus on ollut aina yksimiehinen:<br />

päätoimittaja on ollut samalla<br />

myös toimitussihteeri, juttujen kirjoittaja,<br />

taittaja, kielentarkistaja, mainosten<br />

hankkija, laskuttaja, kalenterin ylläpitäjä,<br />

verkkosivuston päivittäjä ja ylipäänsä<br />

koko lehden kaikkien mahdollisten<br />

asioiden hoitaja.<br />

Julkaisun juttuomavaraisuusaste on<br />

lehden toimituksessa ollut pieni: pääosin<br />

lehden jutut ovat tulleet itämaisen<br />

tanssin harrastajakunnalta, vapaaehtoisilta<br />

kirjoittajilta ja kuvaajilta, jotka ovat<br />

paneutuneet näytöksiin, tapahtumiin<br />

ja itämaisessa tanssissa pinnalla oleviin<br />

asioihin.<br />

Ensimmäiset kymmenkunta vuotta<br />

systeemi toimikin mukavasti: juttuja tuli<br />

välillä niin paljon, ettei jokaista tekstiä<br />

saanut mahdutettua sellaisenaan lehden<br />

sivuille. Tanssijat olivat aktiivisia, tanssinäytösten<br />

järjestäjät halusivat näkyvyyttä<br />

lehdessä ja lukijat olivat innokkaasti<br />

mukana lehden tekemisessä.<br />

Sitten vauhti alkoi hiipua. Juttutarjontaa<br />

riitti, mutta päätoimittaja/toimitussihteeri/sekatyömiehen<br />

työpanosta vaadittiin<br />

aina vain enemmän. Enää tapahtumista<br />

ei tullut juttuja automaattisesti,<br />

vaan niitä piti erikseen pyytää. Vaikka<br />

jutusta oli sovittu, aina juttuja ei tullut<br />

– vapaaehtoiskirjoittajat eivät ehtineet<br />

ja jaksaneet tekstiä tuottaa, kuvat jäivät<br />

kuvaajien kameroihin eivätkä päätyneet<br />

koskaan toimitukseen asti. Yhä useammin<br />

näytösten järjestäjät eivät jaksaneet<br />

enää järjestämisrumban ja markkinoinnin<br />

ohella etsiä näytösjuttujen kirjoittajia,<br />

ja moni loistava näytös jäi kokonaan<br />

ikuistamatta lehden sivuille.<br />

Itämaiseen tanssiin liittyvät ikuisuusaiheet<br />

ja muu tanssiaiheinen pohdinta<br />

hiipuivat myös. Siinä missä <strong>Ishtar</strong>in alkuvuosina<br />

lukijat kirjoittivat juttuja, joissa<br />

pohdittiin itämaista tanssia, tanssikenttää<br />

ja sen muutoksia, viime vuosina tällaisia<br />

juttuja on ollut äärimmäisen vähän – ja<br />

nekin lähinnä itämaisen tanssin opettajakoulutuksen<br />

kirjallisia töitä.<br />

Itämainen tanssi elää Suomessa vahvana,<br />

mutta enää siitä ei kirjoiteta.<br />

Ajankohtaisuuden ehdoilla<br />

<strong>Ishtar</strong>in vahvuus on ollut sen ilmestymistiheys.<br />

Viiteen vuosittaiseen numeroon<br />

on pystytty raportoimaan suhteellisen<br />

tuoreeltaan itämaisen tanssin näytöksiä<br />

ja tapahtumia eri puolilta Suomea.<br />

Lehden toimittamisen haaste on ollut<br />

juuri tuossa ajankohtaisuudessa: <strong>Ishtar</strong>issa<br />

on pyritty julkaisemaan tapahtumajutut<br />

mahdollisimman tuoreina. Usein viimeisimmät<br />

lehteen ehtineet tapahtumat<br />

ovat olleet lehden deadlinen tienoilla tai<br />

jopa sen jälkeen.<br />

Tämä on tarkoittanut sitä, että kirjoittajat<br />

ovat kirjoittaneet juttunsa nopealla<br />

tahdilla heti tapahtuman jälkeen, ja lehden<br />

taittoa on lykätty viimeiseen mahdolliseen<br />

hetkeen, jotta aineisto on saatu<br />

sivuille. Käytäntö on palvellut loistavasti<br />

lehden lukijoita, mutta vaatinut loputonta<br />

joustoa niin vapaaehtoisilta kirjoittajilta<br />

kuin lehden toimitukseltakin.<br />

Itämaisen julkaisut<br />

ovat hiljenneet<br />

<strong>Ishtar</strong>in julkaisuvuosien aikana Suomessa<br />

on julkaistu ainakin kolmea muuta<br />

säännöllisesti ilmestynyttä itämaisen<br />

tanssin lehteä.<br />

Turkulaisvoimin julkaistu Afsana lopetti<br />

julkaisunsa jo vuosia sitten. Lehti<br />

kartoitti ansiokkaasti nimenomaan ajattomia<br />

juttuaiheita.<br />

Mihrimah ry:n jäsenlehti Mirhami ilmestyi<br />

pitkään kolme kertaa vuodessa.<br />

Lehden artikkelit olivat monipuolisia<br />

ja osin ajankohtaisiin tapahtumiin pureutuneita,<br />

mutta lopulta lehti lakkasi<br />

ilmestymästä painotuotteena muutama<br />

vuosi sitten.<br />

Shimmy-julkaisu ilmestyi muutaman<br />

numeron verran. Kunnianhimoinen lehti<br />

tarjosi mielenkiintoisia artikkeleita, mutta<br />

ei ilmestynyt pitkään.<br />

Eri yhdistyksillä on edelleen omat<br />

paperimuotoiset jäsentiedotteensa, toiset<br />

ilmestyvät säännöllisemmin, toiset<br />

harvemmin.<br />

Lehtiala on kriisissä<br />

Itämaisen tanssin julkaisut eivät ole ainoita<br />

julkaisuja, jotka lopettavat ilmestymisensä<br />

tai harventavat sitä. Viime<br />

vuosina lukuisat aikakauslehdet ja sanomalehdet<br />

ovat lopettaneet toimintansa<br />

tai siirtäneet sen verkkoon. Trendi on<br />

valtakunnallinen ja maailmanlaajuinen.<br />

Syitä on useita, mutta tärkeimmät<br />

syyt kaupallisissa julkaisuissa löytyvät<br />

mainosten määrän vähenemisestä. Lehtien<br />

tuotantorakenne vaatii mainoksia,<br />

pelkillä tilausmaksuilla ei elä yksikään<br />

julkaisu. Myös <strong>Ishtar</strong>in mainosmäärät<br />

ovat laskeneet huimasti viime vuosikymmenen<br />

mainosmääristä.<br />

Yksi syy julkaisujen kuolemiin on pitkittynyt<br />

talouden taantuma. Kun taloustilanne<br />

on heikko, ihmisten on pakko<br />

karsia kuluja. Sekä yksityishenkilöt että<br />

yhteisöt ovat vähentäneet lehtien tilauksia,<br />

joten lehtien taloudellinen tilanne<br />

on heikentynyt.<br />

<strong>Ishtar</strong>ia ei ole koskaan myyty irtonumeroina<br />

tai tilattavana lehtenä, vaan lehti<br />

on ollut aina Seitsemän Hunnun Tanssi<br />

22 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

k a l e n t e r i<br />

ishtar.fi/kalenteri<br />

Jyväskylä 19.11.<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n vuosikokous<br />

lauantaina 19.11.<strong>2016</strong> kello 15. Paikkana Seitsemän<br />

Hunnun Tanssi ry:n tanssisali, Pajatie 3,<br />

Jyväskylä. Kokouksessa käsitellään esityslistan<br />

mukaan sääntömääräiset asiat. Kokouskutsu<br />

tämän lehden sivulla 3. Tervetuloa!<br />

<strong>Ishtar</strong>in kalenteri päättyy<br />

Olemme julkaisseet <strong>Ishtar</strong>in<br />

kalenteria tilan ja tarjonnan mukaan<br />

sekä painetussa lehdessä että lehden<br />

verkkosivustolla.<br />

Ilmoitusten määrä on kuihtunut<br />

niin pieneksi, että <strong>Ishtar</strong>in kalenterin<br />

julkaisu lopetetaan.<br />

Kiitos kalenterin<br />

rakentamiseen osallistuneille!<br />

ry:n jäsenlehti. Yhdistyksen jäsenmäärä<br />

on laskenut merkittävästi 1990-luvun<br />

huippuvuosista, joten myös <strong>Ishtar</strong>in lukijakunta<br />

on supistunut merkittävästi.<br />

Monet harrastelehdet ovat kärsineet<br />

samasta ongelmasta kuin <strong>Ishtar</strong>: juttujen<br />

tarjonta on tyrehtynyt. Jos lehdellä<br />

ei ole palkallista toimitusta, juttuja ei<br />

synny omana tuotantona, vaan lehden<br />

sisältö syntyy vapaaehtoisvoimin. Jos ei<br />

ole juttuja, ei ole lehteä.<br />

Tiedottamisella on<br />

uudet kanavat<br />

Kun <strong>Ishtar</strong> perustettiin vuonna 1997,<br />

tiedottamiskanavaa tarvittiin. Silloin lehti<br />

oli paras yhteydenpitokanava sekä yhdistyksen<br />

ja sen jäsenten että ylipäänsä<br />

harrastajien välillä.<br />

2000-luku toi mukanaan internetin<br />

nousun ja keskustelufoorumit, mikä jo<br />

vähensi hieman lehden merkitystä harrastajien<br />

yhteisenä keskustelukenttänä.<br />

Kun Facebook ja muut sosiaalisen<br />

median kanavat tekivät läpimurtonsa,<br />

tiedottaminen ja viestintä siirtyi lopullisesti<br />

nettiin. Enää yhditykset ja eri tanssialan<br />

toimijat eivät tarvitse akuutisti<br />

lehteä tiedottamiseen tai yhteydenpitoon<br />

jäsenten tai asiakkaiden kanssa –<br />

homma hoituu nopeammin ja (kustannus)tehokkaammin<br />

netissä.<br />

Tästä suuntauksesta kertoo vahvimmin<br />

<strong>Ishtar</strong>in kalenteri. Kalenteri-ilmoitukset<br />

ovat vähentyneet viimeisten<br />

viiden vuoden aikana huomattavasti.<br />

Kalenteri vietiin verkkoon, jotta se palvelisi<br />

paremmin itämaisen tanssin kent-<br />

tää, mutta tämäkään ei saanut toimijoita<br />

kiinnostumaan ilmaisesta kalenterista.<br />

Kalenteri on elänyt jo pari kolme vuotta<br />

tekohengityksellä.<br />

Tarvitaanko enää lehteä?<br />

Onko paperilehden tai ylipäänsä artikkeleita<br />

julkaisevan itämaisen tanssin median<br />

aika ohi? Seitsemän Hunnun Tanssi ry.<br />

uskoo, ettei ole. Uskomme, että lehdelle<br />

on edelleen kysyntää ja lukijoita.<br />

Koska olosuhteet ovat muuttuneet<br />

merkittävästi, olemme pitkän harkinnan<br />

myötä päätyneet muuttamaan <strong>Ishtar</strong>in<br />

julkaisumallia. Aineistoa ei yksinkertaisesti<br />

enää riitä viiteen lehteen vuodessa<br />

– tässä lehdessä on kaikki aineisto, mitä<br />

<strong>Ishtar</strong>iin on tarjottu tänä vuonna ensimmäisen<br />

kahdeksan kuukauden aikana.<br />

Aiemmin näin paksu lehti on pystytty<br />

tekemään viisi kertaa vuodessa.<br />

Julkaisemme silti vielä tänä vuonna<br />

yhden numeron vuodenvaihteen tienoilla.<br />

Vuonna 2017 <strong>Ishtar</strong> ilmestyy kaksi<br />

kertaa: yksi numero kesällä, toinen vuodenvaihteessa.<br />

Mitä tulevissa <strong>Ishtar</strong>in numeroissa<br />

julkaistaan? Se riippuu teistä, hyvät lukijat.<br />

Kertokaa tanssitapahtumistanne,<br />

kirjoittakaa itämaisen tanssin innovaatioista,<br />

pohtikaa tanssia nykymaailmassa ja<br />

itämaista tanssia tanssikentän vaikuttajana.<br />

Kaivakaa arkistojanne ja katsokaa,<br />

millaista tanssi oli ennen. Etsikää klassikkovalokuvia,<br />

ottakaa uusia valokuvia<br />

tanssista osana elämää. Lähettäkää aineistoa<br />

lehteen! Vain yhteistyöllä lehteä<br />

voidaan julkaista jatkossakin.<br />

Tämä numero<br />

myös verkossa<br />

Tämä <strong>Ishtar</strong>in numero julkaistaan<br />

myös verkossa sähköisenä<br />

julkaisuna. Linkin verkko-<strong>Ishtar</strong>iin<br />

löydät <strong>Ishtar</strong>in verkkosivustolta<br />

ishtar.fi sekä <strong>Ishtar</strong>in<br />

Facebook-sivulta facebook.com/<br />

ishtarlehti.<br />

Lukutottumukset ovat muuttuneet<br />

vuosien saatossa. Luetko<br />

itse lehdet mieluummin printtijulkaisuina<br />

vai sähköisinä lehtinä?<br />

Vastaa <strong>Ishtar</strong>in kyselyyn!<br />

Kyse on auki marraskuun 25.<br />

päivään saakka.<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 23

Pitkät jäähyväiset<br />

Olen jättämässä jäähyväisiä itämaiselle<br />

tanssille, joka oli 26 vuotta<br />

tärkeä ja rakas osa elämääni. Nyt seison<br />

luopumisen ja muistojen kynnyksellä.<br />

Miten se kaikki menikään…?<br />

Ensikohtaamiseni itämaisen tanssin<br />

kanssa tapahtui sattumalta ja yllättäen<br />

loppuvuodesta 1989, kun kuulin eräältä<br />

tutultani naisporukasta, joka harjoitteli<br />

tätä mystistä tanssilajia Kuopiossa. Saako<br />

niitä treenejä tulla katsomaan, kysyin.<br />

Sen kun tulet, sanoi tuttava. Uteliaana<br />

menin salille vailla minkäänlaista tietoa<br />

itämaisesta tanssista. Ja niin kävi että jäin<br />

koukkuun kertalaakista. Outo musiikki<br />

ja viehkot liikkeet tempasivat mukaansa.<br />

Seurasi monia kursseja, lukuisia opettajia,<br />

Egyptin matkoja ja festareita, joihin<br />

kaikkiin osallistuin innolla. Tajusin kyllä<br />

ettei minusta yli nelikymppisenä aloitettuani<br />

mestaritanssijaa tulisi, mutta<br />

tietotaitoa kertyi sen verran että syksystä<br />

1995 alkaen uskaltauduin tuntiopettajaksi.<br />

Nämä 21 vuotta tein Kuopiossa<br />

iltatyötä tanssiopettajana pienimuotoisesti<br />

mutta intensiivisesti. Nautin tuntien<br />

suunnittelusta ja uusien harjoitteiden<br />

keksimisestä helpottamaan liikkeiden<br />

oppimista. Omia koreografioitakin alkoi<br />

kertyä oppilasnäytöksiä varten, ja niiden<br />

tekeminen oli aina seikkailu – aloittaessa<br />

ei koskaan tiennyt millaiseksi tanssi<br />

lopulta muotoutuu. Mutta suurinta iloa<br />

tuotti tunne siitä, että olin avaamassa<br />

oppilailleni ovea uuteen kiehtovaan<br />

harrastukseen ja sain ohjata heidän ensi<br />

askeliaan tanssin maailmaan. Ja paras<br />

palkinto oli aina se, kun näin sen tietyn<br />

pilkkeen syttyvän tanssioppilaan silmiin.<br />

Hän, onnellinen, oli saanut juonen päästä<br />

kiinni!<br />

Vuosien kuluessa en koskaan ajatellut<br />

lopettamista. Päinvastoin sanoin<br />

usein, että jatkan tätä niin kauan kuin<br />

jalka suinkin nousee ja keho liikkuu. Vähitellen<br />

mieli alkoi kuitenkin muuttua.<br />

Intoni omien taitojeni päivittämiseen ja<br />

kehittämiseen alkoi laimentua. Kaipasin<br />

vapautta. Vaikka olin jäänyt eläkkeelle<br />

päivätyöstäni, iltatyö sitoi ja rajoitti. Mutta<br />

enhän minä voisi tanssia jättää! Enhän?<br />

Pari viime vuotta jatkoin pohdintaa<br />

– kiersin, kaarsin, torjuin, kypsyttelin.<br />

Viimein myönsin itselleni, että koko tämän<br />

pohtimisajan olen jo jättänyt pitkiä<br />

jäähyväisiä tälle osa-alueelle elämässäni.<br />

Vaikka fyysinen kunto vielä kestäisi, mieli<br />

on irtautumassa. Löytämisen ja jakamisen<br />

Ilo on muuttunut haikeudeksi. Näinä<br />

viikkoina pidän viimeisiä tanssituntejani<br />

erityisellä hellyydellä. Jokainen sana,<br />

ele ja liike on tärkeä. Kaikki tapahtuu<br />

«viimeistä kertaa». Oppilaat eivät tätä<br />

tiedä, kerron sitten viimeisten tuntien<br />

lopuksi.<br />

Nyt mietin, mitä teen kaikille tanssikamoilleni<br />

ja mittavalle musiikkikokoelmalleni.<br />

Varmaankaan en tee niille mitään vähään<br />

aikaan. Myymistä tai pois antamista<br />

en pysty vielä edes harkitsemaan. Kaikki<br />

nuo puvut, helmi- ja paljettivyöt, hunnut,<br />

kepit, zillit ja rummut... Olkoot laatikoissaan,<br />

uinukoot siellä kunnes niiden on<br />

aika taas herätä, tavalla tai toisella.<br />

Vasta kesän mentyä, kun kurssit ja<br />

harrastuspiirit taas alkavat, tiedän todella<br />

miltä lopettaminen tuntuu. Juuri nyt tunnen<br />

helpotusta siitä että urakka on pian<br />

ohi. Rakkauteni tanssiin ei mihinkään katoa,<br />

vain minä itse katoan kulisseihin työni<br />

tehneenä. Kotona pistän ehkä joskus<br />

musiikin soimaan ja tanssahdan hiukan,<br />

omaksi ja kissojeni iloksi.<br />

Haluan esittää kiitokseni tanssiyhteisölle,<br />

johon olen saanut kuulua, kaikille<br />

koti- ja ulkomaisille opettajilleni ja omille<br />

oppilailleni. Oli suurenmoista olla osana<br />

tätä kaikkea! Kiitos toveruudesta, elämyksistä,<br />

oivalluksista ja unohtumattomista<br />

vuosista tanssin pyörteissä.<br />

Marita Jama<br />

Kirjoittaja on 7HT:n, Pikku Egyptin ja monet<br />

vuodet myös Masrahin jäsen.<br />

Kohti uusia seikkailuja. (Kuva Maritan kotiarkisto)<br />

24 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

studio<br />

Henna<br />

Hennanpäivät<br />

la 14.1.2017<br />

asiaohjelmaa<br />

avolava<br />

Hennan Helmet -näytös<br />

Tiedot tulossa kotisivulle<br />

www.studiohenna.fi<br />

p. 0400 464 426 studio.henna@pp.inet.fi<br />

MASRAH kouluttaa<br />

Masrah intensiivi 4.–5.3.2017<br />

Syventävää tietotaitoa ja inspiraatiota kaikille<br />

itämaisen tanssin opettajille ja harrastajille.<br />

lauantai 4.3.<br />

Tanssikeidas, Hiihtäjäntie 4<br />

Peppina Lindfors: Liikkeiden<br />

variaatiot eri tanssityyleissä<br />

klo 10–14<br />

Kavaasi, haggala, fellahi,<br />

baladi, estradi... Opetusdemo<br />

tyylikysymyksistä, avoin kaikille<br />

harrastajille. (76 €/56 €)<br />

Saara Soikkeli: Motorinen<br />

oppiminen ja kehonhuolto<br />

klo 14.30–17.30<br />

Motorisen oppimisen perusteita,<br />

kokeilevaa anatomiaa ja<br />

tanssijan kehonhuoltoa.<br />

(57 €/42 €)<br />

Masrah 25 v. 2017 –<br />

juhlat tulossa syksyllä!<br />

sunnuntai 5.3.<br />

Studo Shamsina<br />

Hämeentie 105 C<br />

Jaana Åhl: Tila haltuun<br />

tanssien! klo 10-14<br />

Uusia näkökulmia tilaan ja<br />

liikesuuntiin kaikille, jotka<br />

haluavat kehittää tanssiaan.<br />

Opetusdemo. (76 €/56 €)<br />

Jaana Åhl: Kaikki zillailemaan!<br />

klo 14.30-16.30<br />

Tanssi- ja soittosarjoja, inspiraatiota<br />

omiin zillitansseihin.<br />

(38 €/28 €)<br />

Ilmoittautumiset masrahry@gmail.com<br />

Kurssit ovat avoimet kaikille, alempi hinta<br />

on Masrah ry:n jäsenille. Pakettihinta:<br />

kaikki 13 tuntia yhteensä 220 €/160 €!<br />

Masrah ry • 050 591 1065<br />

masrahry@gmail.com<br />

www.masrah.fi<br />

Lumoavan<br />

tanssin keskus<br />

Aleksanterin teatterissa itämainen,<br />

baletit, nykytanssi, jooga jne.<br />

Käy<br />

tykkäämässä<br />

Facebooksivustamme!<br />

Tervetuloa!<br />

www.amina.fi<br />

www.facebook.com/lumoavantanssin.amina<br />

leena@amina.fi puh. 050 327 6454<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 25

Liikkuvia esiintyjiä palveleva puoti –<br />

verkossa, kivijalassa ja reissussa.<br />

Yliopistonkatu 8<br />

40100 Jyväskylä<br />

(käynti Cygnaeuksenkadulta)<br />

044 298 0814<br />

Verkkokauppamme toimitus<br />

vauhdittui juuri: lisäsimme<br />

nettipuotiin verkkomaksupainikkeet.<br />

Tervetuloa Tanssiinaan!<br />

www.tanssiina.fi<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n jäsenlehti<br />

ISHTAR<br />

ishtar.fi<br />

Feel Dance<br />

www.feeldance.fi<br />

ISHTAR<br />

Seuraava numero<br />

<strong>Ishtar</strong> verkossa<br />

verkkosivusto<br />

blogi<br />

ilmestyy välipäivinä <strong>2016</strong><br />

Twitter<br />

Facebook<br />

toimitus<br />

aineisto<br />

jutut ja mainosvaraukset 2.11.<br />

valmiit mainokset 30.11.<br />

päätoimittaja<br />

Inka Vilén<br />

ishtar.fi<br />

ishtar.fi/blogi<br />

@ishtarlehti<br />

twitter.com/ishtarlehti<br />

facebook.com/ishtarlehti<br />

Yhteystiedot<br />

toimitus@ishtar.fi<br />

aineisto@ishtar.fi<br />

040 567 0798<br />

Suositut workshopit tilattavissa!<br />

KokoNainen tanssija – eleitä, ilmeitä ja vartalon<br />

hallintaa niin tanssijoille kuin muihinkin esiintymisiin.<br />

Vinkkejä ja ideoita eleiden traanaamiseen<br />

sekä improvisaatioharjoittelua!<br />

Hyvän mielen teema-aiheisia koreoita,<br />

jotka sopivat ihan alkeisista jatkoryhmiin.<br />

Opetus on iloista eikä niin vakavahenkistä.<br />

Viikkotunteja Porissa ja Raumalla<br />

sekä workshoppeja ympäri Suomea.<br />

Tanssillista liikuntaa<br />

JUURI SINULLE!<br />

tanssillista.liikuntaa@gmail.com<br />

Titta, p. 0400 784 840<br />

Porissa<br />

Porin kuntokeskus<br />

Sampsantie 8<br />

Raumalla<br />

Rauman kansalaisopisto<br />

Aittakarinkatu 10<br />

26 <strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong>

ISHTAR 4–5/<strong>2016</strong><br />

ilmestyy joulun jälkeen välipäivinä<br />

Yhdistyksen postiosoite ja tanssisali<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.<br />

Pajatie 3<br />

40630 JYVÄSKYLÄ<br />

Yhdistyksen puhelin<br />

040 845 9771<br />

Sähköposti<br />

7ht@7ht.fi<br />

Yhdistyksen verkkosivusto<br />

www.7ht.fi<br />

Osoitteenmuutokset<br />

jasen@7ht.fi tai palvelukortilla<br />

Vuodenvaihteen<br />

<strong>Ishtar</strong>issa luodaan<br />

katsaus kesän <strong>2016</strong><br />

kesäfestivaaliin ja<br />

vilkuillaan ensi kesän<br />

festivaalitarjontaa<br />

Savonlinnassa.<br />

Muu juttutarjonta<br />

riippuu sinusta:<br />

lähetä juttusi<br />

toimitukseen marraskuun<br />

alkuun mennessä!<br />

kuva Inka Vilén<br />

Yhdistyksen jäsenmaksu 22 €<br />

Kannatusjäsen 42 €<br />

Jäsenmaksun eräpäivä 31.1.<strong>2016</strong><br />

Pankkiyhteys<br />

FI52 2017 1800 0445 75<br />

NDEAFIHH<br />

Juttuaineisto ja mainostilan varaus viimeistään keskiviikkona 2.11.<br />

Mainokset toimitukseen viimeistään keskiviikkona 30.11.<br />

<strong>Ishtar</strong> 4–5/<strong>2016</strong> ilmestyy välipäivinä <strong>2016</strong><br />

Yhdistyksen hallitus <strong>2016</strong><br />

puheenjohtaja Elina Risunen<br />

pj@7ht.fi<br />

Varsinaiset jäsenet<br />

Reetta Junikka, varapuheenjohtaja<br />

Päivi Ahopelto, jäsensihteeri<br />

jasen@7ht.fi<br />

Sanna Tarnanen, sihteeri<br />

7ht@7ht.fi<br />

Minna Tuoriniemi, viikkotuntikurssisihteeri<br />

kurssit@7ht.fi<br />

Nina Moilanen, kesäfestivaali <strong>2016</strong><br />

kirjepostimerkki<br />

Päivi Ahopelto /<br />

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.<br />

Pajatie 3<br />

40630 JYVÄSKYLÄ<br />

Varajäsenet<br />

Tuula Leinikka-Puttonen<br />

Ritva Suvanto<br />

Hallituksen ulkopuoliset toimihenkilöt<br />

rahastonhoitaja Lahja Mehto<br />

rahasto@7ht.fi<br />

salin nettikalenteri Kirsti Pehkonen<br />

sali@7ht.fi<br />

<strong>Ishtar</strong>-lehti Inka Vilén<br />

toimitus@ishtar.fi<br />

Haluan liittyä jäseneksi (22 €/vuosi)<br />

Haluan liittyä kannatusjäseneksi (42 €)<br />

Haluan erota Seitsemän Hunnun<br />

Tanssi ry:n jäsenyydestä<br />

osoitteenmuutos alkaen __/__ <strong>2016</strong><br />

Vanha osoite<br />

Nimi .......................................................................<br />

Lähiosoite...............................................................<br />

Postinumero .........................................................<br />

Postitoimipaikka...................................................<br />

Uusi osoite<br />

Nimi .......................................................................<br />

Lähiosoite...............................................................<br />

Postinumero .........................................................<br />

Postitoimipaikka...................................................<br />

Puhelin....................................................................<br />

Sähköposti.............................................................<br />

Ellet halua leikata lehteäsi, voit kopioida tämän palvelukortin tai käyttää postin<br />

osoitteenmuutoskortteja. Voit tehdä osoitteenmuutoksen sähköpostitse osoitteeseen<br />

jasen@7ht.fi tai yhdistyksen verkkosivustolla www.7ht.fi.<br />

<strong>Ishtar</strong>in postitusosoitteet tulevat suoraan jäsenrekisteristämme. Osoitteenmuutos<br />

jäsensihteerille riittää. Mahdolliset jakeluhäiriöt hoitaa jäsensihteeri jasen@7ht.fi.<br />

<strong>Ishtar</strong> 2–3/<strong>2016</strong> 27

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.<br />

Pajatie 3<br />

40630 JYVÄSKYLÄ

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!