Neuvola

Neuvola 

ja kouluterveys 

4 2016 

Juoksuvalmentaja 

Pasi Päällysaho 

kannustaa liikkumaan 

Ravitsemustekijät 

ja oppiminen 

Neuvolapalvelujen yhdistäminen 

Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

Ilmoitus

Neuvola 

ja kouluterveys 

Neuvola ja kouluterveys on lastenhoidon erikoisjulkaisu ammattihenkilöstölle 

Sisältö: 

Päätoimittaja 

Matti Rimpelä 

matti.rimpela@uta.fi 

Toimituspäällikkö 

Seija Sihvola 

seija.sihvola@gmail.com 

Kannen kuva 

Virpi Taipale 

Ulkoasu 

Painoyhtymä Oy 

Tämän numeron avustajat 

Eero Haapala 

Sari Taipale 

Hannu Hausen 

Riittakerttu Kaltiala-Heino 

Minna Asunmaa 

Toimituksen osoite 

Tykkitie 2 

02100 Espoo 

Toimitus: 

050 330 4890 

Osoitteenmuutokset (vain sähköpostilla) 

seija.sihvola@gmail.com 

Julkaisija 

Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi 

Kustantaja 

Painoyhtymä Oy 

Yhteistyökumppanit 

Lasten terveysfoorumi 

Varhaisen vuorovaikutuksen 

kehittämiskeskus Alma 

Ilmoitusmyynti 

Ilpo Pitkänen Oy 

puh. 040 545 8938, 

e-mail: christina.virtanen@ilpopitkanen.fi 

Tilaajapalvelu 

lehtitilaukset@painoyhtyma.fi 

puh. 019 517 170 

Tilaushinta 35 euroa 

4 numeroa vuodessa 

Painopaikka 

Painoyhtymä Oy, Porvoo 

ISSN 1458-1000 

Neuvola ja kouluterveyslehti 

16. vuosikerta. Valtakunnallinen 

Neuvola ja kouluterveyslehti 

ilmestyy neljä kertaa vuodessa 

Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu 

lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin 

asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedonja 

tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. 

Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä 

ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän 

edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin 

tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, 

hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, 

psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan 

ja liikunnan ammattilaisia, tutkijoita jne. 

s. 8 

5 Pääkirjoitus 

7 Lapsiystävälliset kunnat lisääntyvät 

8 Ravitsemustekijät ja oppiminen 

11 Pari tuntia liikuntaa päivässä 

15 Nutrigenomiikka selvittää geenien, ruokavalion ja terveyden yhteyttä 

14 Joka kymmenes lapsi kasvaa ilman riittävää huolenpitoa 

16 Atooppinen ekseema 

18 Rohkeasti rajalla 

20 Uusi kouluruokasuositus tulossa 

22 Makeis- ja jäätelövero ovat menossa – tuleeko sokerivero? 

23 Nyrkkeilysäkki ja mindfulness 

24 Suomalainen ruoka ei ole itsestäänselvyys 

26 Vauvan sykevälivaihtelu 

28 Samat geenit vaikuttavat syntymäpainoon ja aikuisiän terveyteen 

29 Uudet väitöskirjat 

s.24 

s. 20 

Kuva: Ruokatieto/Hyvää Suomesta 

Neuvola ja kouluterveys 4-2016 3

Ilmoitus

PÄÄKIRJOITUS 

Matti Rimpelä 

Omatahtinen yhdessä oppiminen 

monimuotoisessa kouluyhteisössä 

Peruskoulun lähihistoria on aika vaihtelevaa. Olemme jo 

unohtaneet kovan kritiikin ja jopa yksityistämisen valmistelun 

1990-luvulla. Muutamassa vuodessa 2000-luvun 

alussa siirryttiin PISA-tutkimusten vauhdittamaan 

onnistumisen iloon ja ylpeyteen. Suomalaisen menestystarinan 

vientiponnistelujen rinnalla huolet oppimistulosten 

heikkenemisestä ja perusopetuksen eriarvoistumisesta ovat 

sävyttäneet 2010-lukua. Nyt uusi opetussuunnitelma ja lukuisat 

kehittämishankkeet yhdessä innovatiivisten koulujen 

kanssa uudistavat perusopetusta vastaamaan 2020-luvun 

haasteisiin. 

Eikä tässä kaikki. Äskettäin opetus- ja kulttuuriministeri 

ilmoitti asettavansa parlamentaarisen ryhmän ja peruskoulufoorumin 

luomaan teesit perusopetuksen tulevaisuudelle. 

Teesit julkistetaan elokuussa 2017. (http://www.minedu.fi/ 

OPM/Tiedotteet/2016/11/peruskoulufoorumi.html) 

Viimeisen vuoden aikana olen saanut olla mukana monissa 

perusopetuksen kehittämisen keskusteluissa ja kohtaamisissa. 

Niiden summana on kiteytynyt tämän pääkirjoituksen 

otsikko. 

Vuosi sitten osallistuin Syvien vahvuuksien koulun 

(http://www.syvienvahvuuksienkoulu.fi/) seminaariin, jossa 

pohdittiin indikaattoreita. Seminaarissa tapasin Espoon 

Saunalahden koulun rehtorin. Pienestä kyläkoulusta on vähitellen 

kasvanut suuri yhtenäiskoulu, joka on saanut uudet 

toimitilat ja jossa erityistä huomiota on kiinnitetty jokaisen 

oppilaan oman kehityksen tukemiseen. Muutama käynti 

Saunalahdessa ja monet keskustelut rehtorin kanssa ovat 

vauhdittaneet ajatuksiani perusopetuksen tulevaisuudesta. 

Kesäkuussa pohdimme THL:n työkokouksessa muun 

ohessa innovaatioita lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. 

Paikalla oli myös Me-säätiön toiminnanjohtaja 

ja siitä alkoi yhteistyö, jonka edetessä olemme keskustelleet 

peruskoulun mahdollisuuksista vähentää lasten ja nuorten 

syrjäytymistä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat olleet 

ne lapset ja nuoret, jotka eivät suoraan asetu peruskoulun 

’oppilaan rooliin’. 

Elokuussa osallistuin Oma Linja –tutkimusohjelman 

(www.omalinja.fi) tiedostustilaisuuteen. Päätuloksena olivat 

suuret erot oppilaiden oppimistuloksissa. Suositusten viesti 

tiivistyi otsikkoon ’yksilöllistyvä peruskoulu’. Kun oppilaat 

kehittyvät eri tahdissa, olisi peruskoulun kestoa ja sisältöä 

kehitettävä joustavammaksi. Ei sidota opetusta vuosiluokkiin, 

vaan otetaan tavoitteeksi tietyn tason saavuttaminen 

peruskoulun aikana. Luodaan oppilaille yksilölliset opintopolut. 

Lokakuussa järjestettiin Hämeenlinnassa seminaari 

LAPE-ohjelman puitteissa. Samalla tutustuttiin Tuomelan 

kouluun, joka oli juuri siirtynyt mittavan peruskorjauksen 

jälkeen valmistuneisiin uusiin tiloihin. Koulurakennuksessa 

ei ollut lainkaan perinteisiä luokkahuoneita. Siirrettävät 

kotaseinämät jakoivat avaria yhteisiä tiloja oppilasryhmien 

omiksi tiloiksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli ryhmätyöpöytä, 

jonka pinta oli perinteistä taulupintaa. 

Yhteistyö Me-säätiön kanssa antoi aiheen osallistua 

marraskuun alussa valtakunnalliseen Oppimisen fiesta – 

tapahtumaan (http://www.oppimisenfiesta.fi/fi/etusivu/). Finlandia-talossa 

oli mukana toista tuhatta perusopetuksen 

ammattilaista ja kymmeniä esityksiä. Monista kiinnostavista 

esityksistä jäivät erityisesti mieleen brittiguru Richard Gerver 

(’Creating Tomorrow’s Schools Today’) ja Yhteisöllinen 

koulu –työryhmä. 

Gerver kertoi tuntevansa parkouria kehittäneen miehen, 

joka oli kasvanut Pariisin sivukaupungin ankeissa oloissa. 

Tämä mies oli opettanut hänelle, että rakennusten sijasta 

jokaisen kannattaisi katsoa niiden välissä oleviin avoimiin 

tiloihin: Mitä niissä voi tehdä, mihin ne johtavat? Vakiintuneista 

tiloista ja muista rakenteista huolimatta tulevaisuuden 

koulu voi rakentaa jo tänään, kun keskittyy avoimiin mahdollisuuksiin. 

Toisen koulun kehittämisen kannalta tärkeän 


viestin hän oli oppinut Googlen uudelta toimitusjohtajalta. 

Tämä puolestaan kertoi ensimmäisistä kokemuksistaan uudessa 

tehtävässään. Erityisesti oli yllättänyt kaikkialta kuuluva 

innostunut keskustelu, jossa hahmoteltiin tulevaisuutta. 

Tulevaisuuden koulun tärkein yksittäinen tunnusmerkki on 

avoimista ikkunoista kaikuva keskustelu. Kolmanneksi Gerverin 

esityksestä jäi mieleeni onnistumisen mittari: Opettajat 

joutuvat ottamaan yhteyttä koteihin, kun lapset tulevat 

sairaana kouluun. Lapset kokevat koulun niin innostavaksi, 

että salaavat vanhemmiltaan sairastumisen, jotta pääsevät 

lähtemään kouluun. Gerver kysyikin, miksi lapset eivät aamuisin 

kouluun valmistautuessaan voisi kokea samanlaista 

odotuksen jännitystä kuin jonottaessaan huvipuiston vuoristorataan. 

Gerverin esitys sai minut ensin palauttamaan mieleeni 

Katriina Salmela-Aron tutkimuksia kouluinnostuksesta, 

joka tarkoittaa positiivista suhtautumista koulunkäyntiin, 

energisyyttä, päättäväisyyttä ja uppoutumista opiskeluun, ks. 

esim. Positiivisen psykologian voima. PS-Kustannus 2015). 

Seuraavaksi päädyin lukemaan luonnehdintoja työn imusta. 

Korvasin Työterveyslaitoksen kotisivulta kopioidussa luonnehdinnassa 

työn ilon koulutuksen imulla: ”Koulutuksen imu 

on oppimiseen liittyvää innostumista ja iloa kuvaava käsite. 

Sillä tarkoitetaan myönteistä 

tunne- ja motivaa- 

Koulutuksen imua voidaan 

pitää yhtenä kouluhyvinvoinnin 

mittarina. 

tiotilaa peruskoulussa. 

Oppilaiden ja henkilöstön 

yhdessä tuottama koulutuksen 

imu ja peruskoulun 

tuottavuus kulkevat 

käsi kädessä. Koulutuksen 

imua voidaan pitää yhtenä kouluhyvinvoinnin mittarina. 

Siksi jo koulutuksen imun kokemus itsessään on tavoittelemisen 

arvoinen. Lisäksi koulutuksen imulla on lukuisia 

myönteisiä yksilöllisiä ja organisatorisia seurauksia.” Kouluinnostus 

keskittää huomion lapseen ja nuoreen, kun taas 

työn imun soveltaminen koulutukseen nostaisi sen rinnalle 

koulutuksen järjestäjän vastuun. 

Opeuksen fiestan Yhteisöllinen koulu –työryhmässä kuvattiin 

Lappeenrannan perusopetuksen omaksumaa ratkaisukeskeisyyttä. 

Jopa 80 % peruskoulun opettajista oli 

jo osallistunut kaupungin järjestämään ratkaisukeskeisyyskoulutukseen. 

Tämän strategian tekee kiinnostavaksi se, 

että Lappeenrannan lastensuojelutilastot kertovat erittäin 

myönteisestä kehityksestä 2010-luvulla: Olisivatko Eksoten 

perhepalvelujen kehittämisen yhdessä perusopetuksen ratkaisukeskeisyyden 

kanssa puolittaneet sijaishuollon tarpeen 

muutamassa vuodessa? 

Tämän johdattelun jälkeen palaan otsikkoon, joka alkoi 

muotoutunut, kun sain allergiaoireita joka kerta kun joku 

puhuu yksilöllisistä oppimispoluista. Lapset ovat ennen 

kaikkea ’laumaeläimiä’. Me-säätiön kehitysjohtaja esitti, että 

yksilöllisyyden sijasta voisimme puhua omatahtisuudesta ja 

päädyimme yhdistämän sen yhdessä oppimiseen. Hyväksytyksi 

tuleminen ja yhdessä aikuisten ja ikätovereiden kanssa 

tekeminen ovat lasten aikuistumisen kulmakiviä. Innostunut 

luovuus kehittyy keskustelussa, ei yksin yksilöllistetyllä 

polulla kulkemalla. 

Omatahtinen kehitys alkaa jo varhaislapsuudessa. Keskimääräisestä 

poikkeaminen ei ole ensisijaisesti ongelma eikä 

häiriö lapsessa. Erilaisuuden tukinta ongelmaksi kertoo 

useimmiten lapsen luonnollisen kehityksen ja ammattihenkilöistä 

koostuneen palvelujärjestelmän välisestä jännitteestä, 

jonka suurin syy saattaa olla tiukasti ikärajoihin 

perustuva (’fordistinen’) rakenne. 

Voisivatko varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen 

koulutus yhdistyä kokonaisuudeksi, jonka sisällä lapset saisivat 

edetä omatahtisesti ilman että heitä leimataan ongelmiksi 

ja häiriöiksi (ks. Äärelän väitöstutkimus nuorten vankien 

koulukokemuksista. Lapin yliopisto 2012). Oppivelvollisuus 

alkaisi noin viisi vuotiaana ilman sen suurempia seremonioita 

ja päättyisi kun nuori on saavuttanut riittävän osaamisen 

ja kypsymisen siirtyäkseen monimuotoistuvan toisen 

asteen opintoihin työpajoista lukioon. 

Nykyinen oppivelvollisuuslaki jättää lähes joka kymmenen 

nuoren heitteille 16-vuotiaana. Viime viikolla 

osallistuin pohjoismaiseen kansanterveyskonferenssin työryhmään 

nuorten syrjäytymisestä (NEET-nuoret). Jos oikein 

ymmärsin, Ruotsin koululait ovat vuodesta 2011 alkaen 

velvoittaneet kunnat seuraamaan jokaisen nuoren etenemistä 

20-vuotiaaksi saakka. Alustaja kertoi Tukholman palveluista, 

joiden tehtävänä oli yllä pitää yhteyttä koulutuksen 

ja työn ulkopuolelle jääneisiin nuoriin. Heitä pyrittiin tukemaan 

kaikin mahdollisin keinoin ns. tarranauhamenetelmällä: 

Välillä nuori saattoi kadota, mutta hänet haettiin aina 

uudelleen kunnes tarranauhat (nuori ja tukihenkilö) pysyivät 

yhdessä riittävän pitkään – tarvittaessa useita vuosia - ja 

päästiin kiinni koulutukseen tai työhön. 

Erilaisuudesta huolimatta jokaisella lapsella tulisi olla oikeus 

aamulla kouluun lähtiessään samaan innostuksen kokemukseen 

kuin jonottaessaan vuoristorataa. Koulujen tilat ja 

ympäristöt voivat olla hyvinkin erilaisia. Tärkeintä on koulutuksen 

imun vahvistuminen ja jokaisen oppilaan omatahtisen 

kehityksen tukeminen niin kauan, että hän on valmis ottamaan 

itsenäisen vastuun opiskelustaan ja työllistymisestään. 

Useiden suhteellisen itsenäisten palvelukokonaisuuksien 

(neuvola, varhaiskasvatus, perusopetus, oppilashuolto, kasvatus- 

ja perheneuvola, lastenpsykiatria, jne) rakenteessa 

erityisen ajankohtaista on löytää yhteinen ymmärrys siitä, 

mitä tarkoittaa ’yhteisöllinen koulu’. Usein sillä tarkoitetaan 

peruskoulun sisäistä yhteisöllisyyttä. Vielä tärkeämpää olisi 

nähdä kouluyhteisö siinä laajassa kokonaisuudessa, jota 

Bronfenbrenner kuvasi jo 1970-luvulla lapsen kehityksen 

ekologisessa tulkinnassaan. 

Kouluyhteisön ydin ei siis olekaan peruskoulu, vaan sen 

jokainen oppilas ja hänen oma kasvuympäristönsä. Peruskoulu 

on yksi tämän kasvuympäristön kehitysyhteisöistä 

kodin, asuinalueen, päiväkodin, median, harrastusten ja 

muiden vastaavien rinnalla. Kun lapsi ja hänen kehityksensä 

otetaan keskiöön, kouluyhteisö saa yhtä hallinnollista 

yksikköä laajemman tulkinnan. Välttämättömäksi yhteiseksi 

haasteeksi tulee laaja kasvatuskumppanuus. 

Näin esittäisin 2020-luvun perusopetuksen teesien joukkoon: 

Eritahtisesta fordistisessa rakenteessa yksin oppimisesta 

omatahtiseen yhdessä oppimiseen monimuotoisessa 

kouluyhteisössä. 

6 Neuvola ja kouluterveys 4-2016

Lapsiystävälliset kunnat 

lisääntyvät 

Suomen UNICEF on kehittänyt 

Lapsiystävällinen kunta -mallin 

kannustaakseen ja tukeakseen 

kuntia kehittämään hallintoaan 

ja toimintatapojaan lapsiystävällisemmiksi 

ja siten edistämään kunnan 

nuorimpien asukkaiden oikeuksia. 

Lapsiystävälliseksi katsotaan kunta, 

joka edistää aktiivisesti ja konkreettisilla 

teoilla lapsen oikeuksia. Tämä tarkoittaa, 

että lapsen oikeudet näkyvät 

kunnan politiikassa, ohjelmissa, toimintatavoissa, 

viestinnässä ja talousarviossa. 

Lapsiystävällisessä kunnassa 

lapset ovat aktiivisia toimijoita: heidän 

mielipiteitään kuullaan, ja he voivat 

vaikuttaa päätöksentekoon. 

Lapsiystävälliseksi katsotaan 

kunta, joka edistää aktiivisesti 

ja konkreettisilla teoilla lapsen 

oikeuksia. 

Lapsiystävällinen kunta -malli perustuu 

UNICEFin kansainväliseen 

Child Friendly Cities -malliin. Suomalainen 

versio on kehitetty yhdessä 

Hämeenlinnan kaupungin kanssa pilottiprojektissa 

2012– 2013. Mukana on 

jo 13 kuntaa: Hämeenlinna, Jyväskylä, 

Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, 

Lohja, Oulu, Pori, Raasepori, Rovaniemi, 

Rääkkylä, Tammela ja Turku. Tieto 

seuraavista hakuajoista julkistetaan 

viimeistään alkuvuodesta 2017. Lapsiystävällinen 

kunta -mallia toteuttavalla 

kunnalla on mahdollisuus saada 

kahden vuoden kehittämistyön jälkeen 

Suomen UNICEFin lapsiystävällinen 

kunta -tunnustus, joka on kiitos 

sitoutumisesta ja onnistuneesta työstä 

lapsen oikeuksien edistämiseksi. 

– Lasten ja nuorten osallisuutta rakennettuun 

ympäristöön liittyvässä 

suunnittelussa ja päätöksenteossa on 

lisättävä, toteaa Taiteen edistämiskeskuksella 

arkkitehtuurin läänintaiteilijana 

työskentelevä Eeva Astala. Hän 

on taustaltaan arkkitehtuurikasvatukseen 

erikoistunut taidekasvattaja. Astala 

työskentelee Kaakkois-Suomen ja 

Hämeen aluetoimipisteellä, mutta toimenkuva 

on valtakunnallinen. 

– Haaveilen siitä, että lapset ja 

nuoret saisivat nykyistä vahvemmin 

osallistua esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun 

ja kaavoitukseen. Uskon, 

että Lapsiystävällinen kunta -malli 

on yksi oivallinen väylä kehittää pienimpien 

kansalaisten osallistumis- ja 

vaikuttamismahdollisuuksia, Astala 

sanoo. 

Eeva Astala osallistui vastikään 

Kuva: Timo Wright 

Child in the City –konferenssiin Belgiassa. 

Kahden vuoden välein järjestettävässä 

konferenssissa lasten 

ammattilaiset, kaupunkisuunnittelijat, 

maantieteilijät ja päättäjät jakavat tietoa, 

hyviä käytäntöjä ja tutkimustuloksia 

lapsiystävällisten kaupunkien 

kehittämiseksi (www.childinthecity. 

eu).

Ravitsemustekijät 

ja oppiminen 

Terveellinen ruokavalio tukee lasten normaalia fyysistä ja psyykkistä kehittymistä. 

Lapsista valtaosa kuitenkin saa ruokavaliostaan liikaa sokeria ja tyydyttynyttä 

rasvaa ja liian vähän D-vitamiinia. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan terveellinen 

ruokavalio voi edistää lasten kognitiivisia toimintoja ja oppimista. Tämän 

artikkelin tarkoituksena kuvata tutkimustietoa sekä yksittäisten ravinto- ja ruokaaineiden 

sekä kokonaisruokavalioiden yhteyksistä kognitiivisiin toimintoihin ja 

koulumenestykseen lapsilla. 

Terveellinen ruokavalio voi siten edistää 

kognitiota ja oppimista epäsuorasti 

vähentämällä ylipainoa, parantamalla 

insuliinisensitiivisyyttä sekä muita 

metabolisen oireyhtymän osatekijöitä. 

Diabetesliitto ja Suomen Sydänliitto 

Miten ravitsemus 

voi vaikuttaa aivoihin 

Ravitsemustekijät voivat vaikuttaa 

kognitioon ja oppimiseen joko suoraan 

tai vähentämällä ylipainoisuutta 

ja sydänsairauksien riskitekijöitä. 

Esimerkiksi monityydyttymättömät 

rasvahapot voivat vaikuttaa suoraan 

aivoihin stimuloimalla hermokasvutekijöiden 

synteesiä, synapsien 

muovautuvuutta sekä lisäämällä neurogeneesiä 

1 . Lisäksi E-vitamiini, D- 

vitamiini ja ravintokuitu saattavat 

parantaa synapsien muovautuvuutta 

sekä suojella aivoja hermovaurioilta 

sekä tukea solujen jakautumista 2,3 . 

Ylipaino, insuliiniresistenssi ja metabolinen 

oireyhtymä on yhdistetty 

huonompiin tuloksiin kognitiivisissa 

testeissä lapsilla ja nuorilla 4–6 . Ylipainoisilla 

nuorilla sekä ilman että 

yhdessä insuliiniresistenssin kanssa 

on havaittu epäedullisia muutoksia 

aivoissa 4,7 . Terveellisempi ruokavalio 

ja syömiskäyttäytyminen on yhdistetty 

vähäisempään ylipainoon ja 

metaboliseen oireyhtymään lapsilla 8,9 . 

Ruokavalio, kognitio 

ja koulumenestys 

Erilaiset ravitsemuspuutokset, kuten 

raudanpuutosanemia tai aliravitsemus, 

vaikuttavat negatiivisesta aivojen 

ja älyllisten toimintojen kehitykseen 10 . 

Länsimaissa ravitsemuspuutoksia yleisempi 

ja aivojen kehitykseen vaikuttava 

tekijä on ruuan helppo ja jatkuva 

saatavuus sekä sen laatu. Vaikka lapsilla 

tutkimuksia ruokavalion yhteyksistä 

kognitioon ja oppimiseen on vielä 

vähän, poikittaistutkimuksissa, jotka 

ovat tarkastelleet yksittäisiä ravinto- ja 

ravintoaineita on havaittu, että runsaampi 

kalan ja kuidun ja vähäisempi 

tyydyttyneen rasvan saanti voivat 

edesauttaa kognitiivisten toimintojen 

kehittymistä ja oppimista 11,12,1 . Myös 

runsaampi dokosaheksaeenihapon 

(DHA) ja eikosapentaeenihapon 

(EPA) saanti saattaa edistää kognitiivista 

kehitystä erityisesti pienillä lapsilla 

13–15 . Lisäksi tuoreiden tutkimusten 

mukaan suurentunut DHA:n saanti 

voi tukea oppimista erityisesti lapsilla 

joilla on ongelmia tarkkaavuudessa ja 

keskittymiskyvyssä 16 . Omassa tutkimuksessamme 

olemme havainneet, 

että suuremmat veriplasmasta mitatut 

EPA:n ja DHA:n osuudet olivat yhte- 


ydessä päättelykykyyn ylipainoisilla, 

mutta eivät normaalipainoisilla lapsilla 

17 . Näiden tulosten 

perusteella monityydyttymättömät 

rasvahapot, 

erityisesti DHA ja EPA, 

voivat tukea oppimista 

erityisesti niillä lapsilla, 

joilla on muita oppimista 

heikentäviä riskitekijöitä, mutta aihe 

vaatii edelleen lisää tutkimusta. 

Yksittäisiä ruoka- ja ravintoaineita 

koskevissa tutkimuksissa pitää kuitenkin 

huomioida, että ruoka- ja ravintoaineet 

ovat usein yhteydessä toisiinsa 

ja niillä on usein myös yhdysvaikutuksia 

toistensa kanssa. Siksi kokonaisruokavalion 

tarkasteleminen on usein 

mielekästä ja kokonaisruokavalio kuvaa 

myös paremmin tavallista elämää, 

koska tavallisessa elämässä syömme 

erilaisia ruokia yhdessä, emme vain 

yksittäisiä ravintoaineita. 

Poikittaistutkimuksissa on melko 

järjestelmällisesti havaittu, että parempi 

kokonaisruokavalion laatu, 

mitattuna erilaisilla kokonaisruokavaliopisteillä, 

on yhteydessä parempiin 

kognitiivisiin toimintoihin 12,18,19 . 

Olemme havainneet myös Lasten liikunta 

ja ravitsemus -tutkimuksessa, 

että erityisesti pojat, jotka noudattavat 

paremmin niin sanottua Itämeren ruokavaliota 

ovat parempia päättelykykyä 

mittaavassa testissä 20 . 

Muutamat aikaisemmat tutkimukset 

antavat viitteitä siitä, että terveellisempi 

ruokavalio voi edistää kognitiota ja 

oppimista pitkällä aikavälillä. Eräässä 

tutkimuksessa kolmevuotiaana hyvälaatuinen 

ruokavalio, joka sisälsi runsaasti 

vihanneksia, marjoja, hedelmiä 

ja pähkinöitä oli yhteydessä parempaan 

koulumenestykseen 6-7-vuoden 

iässä 21 . Samaisessa tutkimuksessa ”roskaruokavalio”, 

joka sisälsi muun muassa 

runsaasti makkaraa, hampurilaisia 

ja muita pikaruokia, sipsejä, karkkeja 

sekä virvoitusjuomia, kolmen vuoden 

iässä oli negatiivisesti yhteydessä koulumenestykseen. 

Tässä tutkimuksessa 

havaittiin myös, että neljän eikä seitsemän 

vuoden iässä ruokavaliolla ei ollut 

yhteyttä koulumenestykseen. Varmaa 

syytä siihen, miksi vain kolmen vuoden 

iässä arvioidulla ruokavaliolla oli 

yhteys koulumenestykseen, ei voida 

sanoa. Yksi selitys voi olla, että ruokavaliolla 

voidaan vaikuttaa aivojen 

kehitykseen juuri niiden kiihkeimmän 

Herkkuja kyllä, 

mutta harkiten! 

kehityksen aikana eli varhaislapsuudessa. 

Australialaisessa tutkimuksessa 

”länsimainen” ruokavalio, eli ruokavalio 

johon liittyi runsas pikaruuan, 

punaisen ja paljon prosessoidun lihan 

ja virvoitusjuomien käyttö, 14-vuoden 

iässä oli yhteydessä heikompaan reaktioaikaan 

ja huonompaan spatiaaliseen 

ongelmanratkaisuun 17-vuoden 

iässä 22 . Myös Lasten liikunta ja ravitsemus- 

ja Alkuportaat –tutkimusten 

aineistot yhdistämällä olemme havainneet, 

että Itämeren ruokavaliomallin 

mukainen ruokavalio ensimmäisellä 

luokalla, oli yhteydessä parempaan 

lukutaitoon kolmena ensimmäisenä 

kouluvuotena 23 . 

Satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset 

antavat luotettavinta tietoa 

siitä, miten ruokavalion parantaminen 

voi vaikuttaa kognitioon ja oppimiseen 

lapsilla. Tähän mennessä on julkaistu 

yksi pelkästään ruokavalioon keskittynyt 

kolmen kuukauden mittainen 

interventiotutkimus 24 . Tässä tanskalaisessa 

tutkimuksessa muokattiin 

koulueväitä vastaamaan niin sanottua 

pohjoismaista ruokavaliota, joka 

vastaa melko hyvin Itämeren ruokavaliomallia. 

Koulussa tarjottiin interventioryhmälle 

suositusten mukainen 

välipala sekä lounas, kun kontrolliryhmä 

jatkoi kotoa tuotujen eväiden 

syöntiä. Tutkimuksessa havaittiin, että 

kouluruokainterventioon osallistuneiden 

lasten kasvisten ja kalan käyttö 

lisääntyi kuten myös folaatin, kuidun, 

jodin ja D-vitamiinin saanti, kun taas 

esimerkiksi tyydyttyneen rasvan saanti 

väheni. Tutkimuksessa havaittiin myös, 

että interventioon osallistuneiden lasten 

lukutaito, mutta ei keskittymiskyky 

eikä matemaattinen osaaminen, parani 

kolmen kuukauden seurannan aikana. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että 

EPA- ja DHA-pitoisuuksien kasvu selitti 

noin viidenneksen koulumenestyksen 

parannuksesta 25 . 

Tutkimusten mukaan terveellinen 

ruokavalio saattaa tukea lasten kognitiivista 

kehitystä ja oppimista. Vaikka 

yksittäiset ravintoaineet on yhdistetty 

kognitioon ja oppimiseen, kokonaisruokavaliolla 

on havaittu selkeimmät 

yhteydet. Näiden tulosten valossa ruokavaliokokonaisuus 

joka sisältää run- 


saasti vihanneksia, hedelmiä, marjoja, 

kalaa, kuitupitoisia tuotteita ja vähän 

punaista ja prosessoitua lihaa, tyydyttynyttä 

rasvaa sekä pikaruokia, voi 

tukea aivojen, kognition ja oppimisen 

kehittymistä lapsuudesta alkaen. 

Kirjallisuusviitteet 

1. Bazinet RP, Layé S. Polyunsaturated 

fatty acids and their metabolites in 

brain function and disease. Nat Rev 

Neurosci. 2014;15(12):771-785. 

2. Frisardi V, Panza F, Seripa D, Inbimbo 

B, Vendemiale G. Nutraceutical 

properties of Mediterranean diet and 

cognitive decline: possible underlying 

mechanisms. J Alzheimer’s Dis. 

2010;22:715-740. 

3. Wu A, Ying Z, Gomez-Pinilla F. The 

interplay between oxidative stress and 

brain-derived neurotrophic factor modulates 

the outcome of a saturated fat 

diet on synaptic plasticity and cognition. 

Eur J Neurosci. 2004;19(7):1699- 

1707. 

4. Yau PL, Castro MG, Tagani A, Tsui 

WH, Convit A. Obesity and metabolic 

syndrome and functional and structural 

brain impairments in adolescence. 

Pediatrics. 2012;130(4):e856-e864. 

5. Haapala E, Lintu N, Väistö J, et 

al. Associations of physical performance 

and adiposity with cognition 

in children. Med Sci Sport Exerc. 

2015;47(10):2166-2174. 

6. Scudder MR, Khan NA, Lambourne K, 

et al. Cognitive control in pre-children 

with risk factors for metabolic syndrome. 

Health Psychol. 2015;34:243-252. 

7. Yau PL, Kang EH, Javier DC, Convit 

A. Preliminary evidence of cognitive 

and brain abnormalities in uncomplicated 

adolescent obesity. Obesity. 

2014;22(8):1865-1871. 

8. Eloranta AM, Schwab U, Venäläinen 

T, Kiiskinen S, Lakka HM., Laaksonen 

DE, Lakka TA Dietary quality indices 

in relation to cardiometabolic risk 

among Finnish children aged 6-8 years 

- The PANIC study. Nutr Metab Cardiovasc 

Dis. 2016: 26(9):833–841 

9. Eloranta A-M, Lindi V, Schwab U, et al. 

Dietary factors associated with overweight 

and body adiposity in Finnish 

children aged 6-8 years: the PANIC 

Study. Int J Obes. 2012;36(7):950-955. 

10. Taras H. Nutrition and student performance 

at school. J Sch Health. 

2005;75(6):199-213. 

11. Baym CL, Khan NA, Monti JM, et al. 

Dietary lipids are differentially associated 

with hippocampal-dependent 

relational memory in prepubescent 

children. Am J Clin Nutr. 2014:1026- 

1033. 

12. Khan NA, Raine LB, Drollette ES, Scudder 

MR, Kramer AF, Hillman CH. 

Dietary fiber is positively associated 

with cognitive control among prepubertal 

children. J Nutr. 2015;145(1):143- 

149. 

13. Boucher O, Burden MJ, Muckle G, et 

al. Neurophysiologic and neurobehavioral 

evidence of beneficial effects of 

prenatal omega-3 fatty acid intake on 

memory function at school age. Am J 

Clin Nutr. 2011;93:1025-1037. 

14. Innis SM. Dietary omega 3 fatty acids 

and the developing brain. Brain Res. 

2008;1237:35-43. 

15. Jiao J, Li Q, Chu J, Zeng W, Yang M, 

Zhu S. Effect of n-3 PUFA supplementation 

on cognitive function 

throughout the life span from infancy 

to old age: a systematic review and 

meta-analysis of randomized controlled 

trials. Am J Clin Nutr J Clin Nutr. 

2014;100(6):1422-1436. 

16. Johnson M, Fransson G, Östlund S, 

Areskoug B, Gillberg C. Omega 3/6 

fatty acids for reading in children: 

a randomized, double-blind, placebo-controlled 

trial in 9-year-old 

mainstream schoolchildren in Sweden. 

J Child Psychol Psychiatry. 2016. (painossa). 

17. Haapala EA, Viitasalo A, Venäläinen 

T, et al. Plasma polyunsaturated fatty 

acids are directly associated with cognition 

in overweight children but not in 

normal weight children. Acta Paediatr. 

2016. (painossa) 

18. Florence M, Asbridge M, Veugelers P. 

Diet quality and academic performance. 

J Sch Health. 2008;78(4):239-241. 

19. Esteban-Cornejo I, Izquierdo-Gomez 

R, Gómez-Martínez S, et al. Adherence 

to the Mediterranean diet and 

academic performance in youth: 

the UP&DOWN study. Eur J Nutr. 

2016:55(3):1133-1140. 

20. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen 

T, Schwab U, Lindi V, Lakka T. Associations 

of diet quality with cognition 

in children - The Physical Activity and 

Nutrition in Children Study. Br J Nutr. 

2015:14;114(7):1080-1087. 

21. Feinstein L, Sabates R, Sorhaindo a, et 

al. Dietary patterns related to attainment 

in school: the importance of early 

eating patterns. J Epidemiol Community 

Health. 2008;62(8):734-739. 

22. Nyaradi A, Foster JK, Hickling S, et al. 

Prospective associations between dietary 

patterns and cognitive performance 

during adolescence. J Child Psychol 

Psychiatry. 2014;55(9):1017-1024. 

23. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen 

T, et al. Diet quality and academic 

achievement – A prospective study 

among primary school children. Eur J 

Nutr. 2016. (painossa) 

24. Sørensen LB, Dyssegaard CB, Damsgaard 

CT, et al. The effects of Nordic 

school meals on concentration and 

school performance in 8- to 11-yearold 

children in the OPUS School 

Meal Study: a cluster-randomised, 

controlled, cross-over trial. Br J Nutr. 

2015;113(8):1280-1291. 

25. Sørensen LB, Damsgaard CT, Dalskov 

S-M, et al. Diet-induced changes 

in iron and n-3 fatty acid status 

and associations with cognitive performance 

in 8–11-year-old Danish 

children: secondary analyses of the 

Optimal Well-Being, Development and 

Health for Danish Children through a 

Healthy New Nordic Diet. Br J Nutr. 

2015:114(10):1623-1637. 

Kirjoittaja 

Eero Haapala, FT 

Post-doc -tutkija 

Biolääketieteen yksikkö, 

Itä-Suomen yliopisto 

Liikuntabiologian laitos, 

Jyväskylän yliopisto 

Wilhelmina Children’s Hospital, 

University Medical Center Utrecht, 

Alankomaat 


Pari tuntia liikuntaa 

päivässä 

Lapsista ja nuorista osa harrastaa liikuntaa aktiivisesti, osa ei juuri 

lainkaan. Lasten ja nuorten liikkumattomuus on pian myös kansanterveydellinen 

ongelma. Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho iloitsee 

peleistä, jotka ovat saaneet juniorit ylös, ulos ja liikkumaan. 

Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho 

korostaa monipuolisen liikunnan 

merkitystä lapsille. Pihapelit, leikit 

ja kisailut ovat parasta mahdollista 

liikuntaa lapsuudessa. 

– Juokseminen on osa liikuntaa 

lasten leikeissä, samoin kiipeilyt, hyppelyt, 

suunnanvaihdokset. Näin kehoa 

ärsytetään monipuolisesti ja hyödynnetään 

herkkyyskaudet, jolloin uusien 

asioiden oppiminen on helppoa. 

Päällysahon mukaan liikunnan tulisikin 

olla luonnollinen osa lapsen 

arkea. 

– UKK-instituutin suosituksen mukaan 

7-18-vuotiaiden tulisi liikkua päivässä 

1-2 tuntia. Liikkuminen voi olla 

harrastusten lisäksi esimerkiksi koulumatkojen 

kulkemista jalan tai pyörällä 

sekä välituntipelejä. 

– Monesti vanhemmat luulevat, että 

riittää, kun oma junnu käy kolmesti 

viikossa esimerkiksi jalkapallotreeneissä. 

Lapsen pitäisi kuitenkin liikkua 

ihan joka päivä, pelkät futistreenit eivät 

riitä. 

Pihapelit, leikit ja kisailut 

ovat parasta mahdollista 


Kuva: Virpi Taipale 

Pokemon ”pelastajana” 

Päällysaho on huolissaan siitä, että lasten 

ja etenkin nuorten liikkuminen on 

polarisoitunut. 

– On niitä nuoria, jotka liikkuvat todella 

paljon ja harrastavat seuratasolla 

aktiivisesti urheilua ja sitten niitä, jotka 

liikkuvat todella vähän. 

Hänen mukaansa suurin huoli 

kohdistuukin lähes liikkumattomiin 

lapsiin, jotka ovat lisäksi ylipainoisia. 

Tämä alkaa olla ongelma kansanterveydellisestikin. 

Yhtenä "pelastajana" Päällysaho näkee 

puhelimella pelattavat pelit. 


Juoksuvalmentaja Pasi 

Päällysahon mukaan jokainen 

lapsi pitäisi saada 

liikkumaan tarpeeksi. - 

Pihapelit, leikit ja kisailut 

ovat parasta mahdollista 


Kuva: Virpi Taipale 

– Pokemon Go -peli on hyvä juttu 

lieveilmiöistään huolimatta. Ei tarvitse 

mennä kivikaudelle 

ja pelata kirkonrottaa, 

vaan nyt on 

tilausta peleille, 

jotka saava lapset 

ja nuoret liikkeelle. 

Päällysaho korostaa 

myös vanhempien 

esimerkin merkitystä. Hän 

kertoo perheestä, jossa isän juostessa 

maratonia lapset potkivat kisapaikan 

laidalla jalkapalloa ja kasasivat lehtikasoja. 

Koko perhe oli ulkona yhdessä. 

– Se, mitä opitaan lapsena, kantaa 

aikuisuuteen asti, myös liikuntatottumuksissa. 

Monipuolisuus kehittää 

– Mielestäni lapsuudessa ei voi nostaa 

mitään yhtä lajia ylitse muiden. Ei ole 

mitään mieltä viedä lapsia esimerkiksi 

vain taitoluistelutreeneihin, jolloin 

muu liikunta jää vähemmällä ja oppiminen 

yksinkertaistuu. 

Päällysaho tietää hyvin ristiriidan, 

joka vallitsee liikkumisen ja tavoitteellisen 

urheilun välillä. 

– Jos halutaan huipulle, korostetaan 

usein sitä, että laji on aloitettava nuorena. 

On kuitenkin vaikeaa sanoa mitään 

tiettyä ikää, milloin esimerkiksi juokseminen 

pitäisi aloittaa tosissaan. Ehkä 

murrosikään saakka on hyvä pitää 

muitakin lajeja juoksemisen rinnalla, 

esimerkiksi lätkää, futista ja muita 

yleisurheilulajeja. 

Jos nuori kuitenkin haluaa panostaa 

”Mielestäni lapsuudessa 

ei voi nostaa mitään yhtä 

lajia ylitse muiden.” 

esimerkiksi juoksemiseen, Päällysaho 

suosittelee urheiluseuraan liittymistä. 

– Urheiluseuroissa 

on osaavia 

valmentajia, eivätkä 

ne ole kovin 

kalliita. Tässä vaiheessa 

kannattaa 

unohtaa höntsäporukat 

ja hankkia 

ammattitaitoista valmentamista. 

Lihakset kuntoon 

Jos lenkkarit ovat jostain syystä jääneet 

aikuisijällä komeroon ja mieli vetää 

Se, mitä opitaan lapsena, kantaa aikuisuuteen 

asti, myös liikuntatottumuksissa, muistuttaa 

juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho. 

Kuva: Ilkka Kyllönen 

taas lenkkipoluille, mitä kannattaisi 

tehdä? 

– Riippuu paljon ihmisen taustoista, 

siitä, miten on liikkunut nuorena, onko 

ylipainoa tai onko harrastanut jotakin 

muuta liikuntaa aikuisiällä. Kannattaa 

lähteä liikkeelle oman kuntotason 

mukaan. Jos painoa on reippaasti, voi 

aloittaa kävelyllä ja siirtyä vähitellen 

kevyeen juoksuun. Heti ei kannata 

juosta seitsemänä päivänä viikossa. 

Päällysaho korostaa myös lihashuollon 

ja -kunnon merkitystä. 

– Alusta alkaen pitää muistaa huoltaa 

kehoa, esimerkiksi venytellä. 

Ikääntyessä myös lihasmassa vähenee. 

Siksi juoksijakin tarvitsee 

oheistreeniä. 

– Voi aloittaa kevyet helpot lihaskuntoliikkeet 

kotikuntopiirinä ja siirtyä 

sitten kuntosalille. Treenaamisessa 

pitää edetä rauhallisesti ja kiinnittää 

huomiota esimerkiksi oikeisiin nostotekniikoihin 

ennen siirtymistä isompiin 

rautoihin. 

Ja sitten ne varusteet. 

– Oli kyseessä lapsi, nuori tai aikuinen, 

juoksukenkiin pitää panostaa. 

Niiden valitsemiseen kannattaa 

käyttää aikaa eikä ostaa ensimmäisiä 

lenkkereita alennuskorista, Päällysaho 

muistuttaa. 

Juoksutreffit motivoi 

Päällysaho korostaa, että liikkumisen 

pitää olla hauskaa. 

– Silloin jaksaa juosta vielä kymmenenkin 

vuoden kuluttua. 

Jos yksin juokseminen ei huvita, 

Päällysaho suosittelee juoksutreffejä tai 


liittymistä johonkin juoksuporukkaan. 

– Kun sopii juoksudeitit, ei tule ihan helposti peruttua. 

Sanotaan, että juokseminen vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. 

– Kyllä se tuottaa mielihyvää. Vaikka olisi huono fiilis lenkille 

lähtiessä, sieltä palaa takaisin hyvällä tuulella, Päällysaho 

sanoo. 

Juokseminen helpottaa hänen mukaansa myös stressiä ja 

vaikuttaa itsetuntoon. 

– Kun juokseminen sujuu, sujuu moni muukin asia elämässä, 

hän tiivistää. 

Milloin ei kannata lähteä lenkille? 

– Kipeänä ei saa juosta. Jos on jokin vamma, kannattaa mennä 

lääkäriin eikä yrittää parantaa sitä esimerkiksi juoksemalla. 

Elämäntavat remonttiin 

Päällysaho on juossut aktiivisesti vuodesta 1999. Juoksuvalmentajana 

hän on toiminut viimeiset kuusi vuotta, muun 

muassa Puistolan Urheilijoiden Maratonklubissa. Hän on valmentanut 

myös jalkapallojunnuja. 

Nykyisin Päällysaho valmentaa aikuisia kuntourheilijoita ja 

kilpakuntoilijoita, jotka haluavat kehittyä juoksijoina ja parantaa 

tuloksiaan. 

– Keski-ikäisen juoksijan levon ja rasituksen suhde on erilainen 

kuin nuorella. Se asettaa harjoittelulle omanlaiset haasteet, 

jotka pitää huomioida harjoittelua suunniteltaessa. 

Päällysaho aloitti itse aikoinaan juoksemisen, koska halusi 

saada painonsa hallintaan. 

– Liikuin lapsena ja nuorena tosi paljon. Liikunta jäi kuitenkin 

kokonaan uraa tehdessä. Kun ylipainoa oli kertynyt ja 

elämäntavat olivat muutenkin epäterveelliset, oli pakko tehdä 

jotain. 

Juokseminen antoi hyvän motivaation myös tupakoinnin 

lopettamiseen. 

Päällysaho on juossut yli 20 maratonia sekä lukuisia lyhyempiä 

kisoja. Hänen maraton-ennätyksensä on 2.48,22. Hän 

on myös juossut 100 kilometrin ultrakisan aikaan 8.14,43. 

Ilmoitus 

Sari Taipale 

www.pasipaallysaho.fi 

Kuva: Ilkka Kyllönen

Joka kymmenes lapsi 

kasvaa ilman riittävää 

huolenpitoa 

Ilmoitus 

Joka kymmenes lapsi, eli 220 miljoonaa lasta ympäri maailman, 

kasvaa ilman hoitoa ja huolenpitoa, johon hänellä on oikeus. 

Tämä vaarantaa lapsen emotionaalisen, fyysisen ja psyykkisen 

kehityksen - ja samalla hänen tulevaisuutensa. Nämä lapset ovat 

orpoja, elävät äärimmäisessä köyhyydessä, kasvavat laitoksissa, 

elävät ilman huoltajaa tai perheestään erossa, ovat pakolaisia ja 

maahanmuuttajia tai ovat paperittomia. 

SOS-lapsikyläjärjestö käynnisti kansainvälisen lapsen oikeuksien 

päivän 20.11. yhteydessä maailmanlaajuisen kampanjan 

’Yhdenkään lapsen ei pitäisi kasvaa yksin’. 

Huolenpito tarkoittaa lapselle: 

• hoivaa ja vakaata huolenpitoa ainakin yhdeltä turvalliselta 

aikuiselta, 

• kotia, joka turvaa lapsen fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, 

• riittävää ravintoa, terveydenhuoltoa, koulutusta ja muiden 

perustarpeiden täyttymistä. 

Jos yksikin näistä kolmesta puuttuu, sillä voi olla vakavia vaikutuksia 

lapsen fyysiseen, emotionaaliseen ja henkiseen kehitykseen. 

Tämä taakka on kuin reppu, jota lapsen täytyy kantaa 

lopun elämäänsä. Mitä vakavampi tilanne, sitä painavampi reppu, 

sanoo SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa 

Koisti-Auer. 

Yli 120 maassa SOS-lapsikyläjärjestö tukee perheitä, joissa 

lapset ovat vaarassa menettää vanhempiensa huolenpidon, sekä 

tarjoaa huolehtivan sijaisperheen lapsille, jotka ovat vanhempiensa 

huolenpidon jo menettäneet. 

Jokainen äiti ja isä tietää, että lapsen kasvattaminen on 

suuri haaste. Kun vanhemmat kamppailevat köyhyyden, masennuksen, 

sairauden tai perheväkivallan kanssa, heidän voi 

olla hyvin vaikea huolehtia lapsen tarpeista riittävällä tavalla. 

On todellinen uhka, että haastavan elämäntilanteen aiheuttamassa 

syöksykierteessä lapset jäävät liian usein vaille tarvitsemaansa 

huolenpitoa tai joutuvat pärjäämään omillaan. Tähän 

järjestömme haluaa puuttua, Koisti-Auer jatkaa. 

SOS-lapsikyläjärjestö painottaa, että jokaisesta lapsesta pitää 

kantaa huolta. Lapsella on oikeus perheeseen, joka välittää hänestä. 

Panostamalla lapsiin heistä kehittyy vahvoja aikuisia ja 

vakaan yhteiskunnan rakentajia. 

Kehotamme, että: 

• hallitukset ajavat painokkaasti niiden lasten asiaa, jotka ovat 

menettäneet tai ovat vaarassa menettää vanhempiensa huolenpidon, 

ja sitoutuvat takaamaan tarvittavat resurssit tukemaan 

näiden lasten laadukasta hoitoa, 

• yritykset ja yhteisöt panostavat sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen, 

jossa yhtäkään lasta jätetä yksin, 

• vanhemmat kuuntelevat lapsia, oppivat lasten oikeuksista ja 

ymmärtävät, että maailmassa on paljon lapsia, jotka eivät saa 

tarvitsemaansa ja ansaitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa, 

• jokainen, joka pystyy auttamaan tekisi sen. Autetaan yhdessä, 

jottei yksikään lapsi kasvaisi yksin! 

Koskettava kampanjavideo: 

https://vimeo.com/190851240/8f3069715d

Nutrigenomiikka 

selvittää geenien, ruokavalion 

ja terveyden yhteyttä 

Itä-Suomen ja Oslon yliopistojen 

tutkijat ovat vastikään julkaisseet 

ainutlaatuisen nutrigenomiikan oppikirjan. 

Nutrigenomiikka on uusi 

tieteenala, joka tutkii ruokavalion 

ja geenien välisiä yhteyksiä. Kirja 

tarjoaa katsauksen nutrigenomiikan 

periaatteisiin ja niiden rooliin terveydessä 

ja sairaudessa ihmisen elämänkulun 

aikana. 

– Meidän kaikkien täytyy syödä, 

joten kaikkien olisi hyvä olla tietoisia 

näistä yhteyksistä, sanoo professori 

Carsten Carlberg, joka laati kirjan 

yhdessä professori Stine Marie Ulvenin 

ja tohtori Ferdinand Molnárin 

kanssa. 

Springer-kustantamon julkaisema 

englanninkielinen Nutrigenomicsoppikirja 

valaisee ruokavalion, ruoan, 

ravintoaineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden 

päivittäistä vuorovaikutusta 

perimän kanssa. Kirjassa 

kuvaillaan myös ravinnon vaikutusta 

ihmisen evoluutioon ja alttiuteen sairastua 

esimerkiksi diabetekseen ja sepelvaltimotautiin. 

Huono ruokavalio 

voi aiheuttaa solu-, kudos- ja elintason 

stressiä ja sen on havaittu olevan usein 

yhteydessä myös elimistön matalaasteiseen 

tulehdustilaan. Liiallinen 

ravinnonsaanti ja liikkumattomuus 

puolestaan johtavat liikapainoon ja lihavuuteen, 

joka kuormittaa alkujaan 

Itä-Afrikan savanneja samoamaan 

mukautunutta ihmiskehoa. Kirjoittajien 

mukaan tavoitteena on tuoda 

nutrigenomiikka teoriatasolta elävään 

elämään ja havainnollistaa sen merkitystä 

kautta ihmisen elinkaaren. 

– Tarkoituksena ei ole haastaa 

muita oppikirjoja, joissa esimerkiksi 

molekyylitason ravitsemusta, evoluutiobiologiaa, 

genomiikkaa ja metabolisia 

sairauksia on jo käsitelty 

perusteellisesti. Kirjaan on tiivistetty 

useilta tieteenaloilta nutrigenomiikan 

näkökulmasta olennaiset seikat. Lisäksi 

toteutus on kuvapainotteinen, sillä 

kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat 

sanaa, kirjoittajat toteavat. 

Kirjan sisältö perustuu nutrigenomiikan 

luentokurssiin, jonka Carlberg 

on toteuttanut Itä-Suomen 

yliopiston Kuopion kampuksella vuosittain 

vuodesta 2003 lähtien. Kirjoittajat 

suosittelevat sitä myös käsikirjaksi 

biolääketieteen parissa työskenteleville. 

Kirjan pääosioissa nutrigenomiikkaa 

tarkastellaan sekä molekyylitason 

mekanismien että metabolisten sairauksien 

näkökulmasta. Tarkempia 

aiheita ovat esimerkiksi genomin mukautuminen 

ruokavalion muutoksiin, 

ravitsemuksen vaikutus solutason 

viestintään ja vanhenemiseen, ravinnon 

epigeneettiset vaikutukset sekä 

krooninen tulehdustila ja metabolinen 

stressi. 

Carsten Carlberg toimii biolääketieteen 

professorina Itä-Suomen 

yliopiston biolääketieteen yksikössä. 

Hänen keskeisiin tutkimuskohteisiinsa 

kuuluu tumareseptorien ja niiden ligandien 

genomiikka ja epigenomiikka 

erityisesti D-vitamiinin näkökulmasta. 

Carlberg ja Molnár ovat yhdessä 

julkaisseet myös geenien sääntelyn 

mekanismeja käsittelevän oppikirjan 

Mechanisms of gene regulation. 

Stine Marie Ulven toimii professorina 

Oslon yliopiston ravitsemustieteen 

laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee 

pääasiassa ihmisillä toteutettuja 

ruokavaliointerventioita, ruokavalion 

ja geenien yhteyksiä ja erityisesti ruokavalion 

rasvojen roolia kroonisten 

sairauksien ehkäisyssä. 

Tohtori Ferdinand Molnár toimii 

yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopiston 

farmasian laitoksella. Hänen 

tutkimuskohteitaan ovat erityisesti 

tumareseptoriproteiinit ja niiden luonnolliset 

ja synteettiset ligandit. 

Lisätietoja: 

Professori Carsten Carlberg, 

carsten.carlberg (a) uef.fi, 

+358 403553062 

Carlberg, Carsten, Ulven, Stine Marie, 

Molnar, Ferdinand. 

Nutrigenomics. Springer 

http://www.springer.com/us/ 

book/9783319304137 


Atooppinen ekseema 

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen ihotautilääkäriyhdistyksen, 

Atopialiiton ja Iholiiton asettama työryhmä Leena Koulu (pj.), Hannele Heikkilä, Antti Lauerma, 

Anna Pelkonen, Sanna Poikonen, Jorma Savolainen † , Raija Sipilä ja Maarit Vaalamo 

- Atooppinen ekseema on krooninen, laatua heikentäviä seikkoja ovat kukutiseva, 

tulehduksellinen ihotauti, tina, raapiminen, ihon arkuus ja unihäiriöt. 

jolle tyypillisiä ovat vaikeasti ennustettavat 

pahenemisvaiheet. 

- Atooppisen ekseeman taustalla on 

Diagnostiikka 

perimän, ympäristön, ihon läpäisyesteen 

- Diagnoosi on kliininen, ja siihen 

puutteellisen toiminnan riittävät seuraavat löydökset: 

ja immunologisten reaktioiden yhdessä 

• kutiava ja krooninen tai jatkuvasti 

aikaansaama tulehdussolujen toistuva ihotulehdus tyypillisillä 

aktivaatio, joista seuraavat ihon kuivuus, 

ihoalueilla 

kutina ja tulehdus. 

• ihottumassa on punoitusta, in- 

- Atooppisen ekseeman ehkäisyyn ei flammaatiota, kutiavia papuloita, 

Atooppinen ekseema Käypä hoito –suosituksen tunneta kiistattomia päivityksen yhteydessä keinoja. suositukseen raapimajälkiä, laadittiin runsaasti rikkoumia tai jäkälöitymistä. 

ovat 

materiaaleja, jotka tukevat ammattilaisia - Atooppinen omahoidon ekseema opastuksessa. heikentää Näitä elä- materiaaleja 

• 

mänlaatua. Merkittävimpiä elämän- 

Atooppisen ihottuman ohjattu omahoito aikuisilla 

- Osalla alle vuoden ikäisistä keskivai- 

• Atooppisen ihottuman ohjattu omahoito lapsilla 

Atooppinen ekseema Käypä hoito –suosituksen päivityksen • Ohje vanhemmille atooppisesta ekseemasta 

yhteydessä • suositukseen Ohje vanhemmille laadittiin atooppisesta runsaasti ekseemasta materiaaleja, • Potilasohje kostean kääreen käytöstä atooppisen eksee- 

jotka tukevat • Potilasohje ammattilaisia kostean omahoidon kääreen opastuksessa. käytöstä atooppisen Näitä ekseeman hoidossa hoidossa 

materiaaleja ovat 

• Videoita atooppisesta ekseemasta ja sen omahoidosta 

• Atooppisen • Videoita ihottuman atooppisesta ohjattu omahoito ekseemasta aikuisilla ja sen omahoidosta Näihin pääset tutustumaan suosituksen vierestä, sivun oi- 

• Atooppisen ihottuman ohjattu omahoito lapsilla 

Näihin pääset tutustumaan suosituksen vierestä, sivun oikeasta palkista 


Käypä hoito 

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, 

tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia 

hoitosuosituksia. Niissä käsitellään 

tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien 

hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. 

Suosituksia laaditaan lääkäreille, 

terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja 

kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. 

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura 

Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten 

kanssa. Suositusten 

tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä 

ja Käypä hoito -toimitus julkisella 

rahoituksella 

keaa tai vaikeaa atooppista ekseemaa 

sairastavista lapsista taustalla voi olla 

ruoka-allergia ja allergiaselvitykset 

ovat aiheellisia. 

Hoito 

- Atooppisen ekseeman hoidon 

päätavoite on oireiden hallinta ja 

pahenemisvaiheiden määrän, ja vaikeusasteen 

vähentäminen. 

- Omahoito ja hoidon hyvä ohjaus 

ovat atooppisen ekseeman hoidon 

kulmakiviä. 

Omahoito 

- Omahoitoon kuuluvat 

• aina perusvoiteet ja kortikosteroidivoiteet 

lääkärin ohjeiden mukaan 

• pahentavien tekijöiden välttäminen 

sekä 

• päivittäinen ihon pesu C . 

- Potilasohjauksella voidaan parantaa 

atooppisen ekseeman hoidon onnistumista 

A . 

- Suosituksen sähköisessä versiossa on 

ohjeet Atooppisen ihottuman ohjattu 

omahoito lapsilla ja aikuisilla sekä 

tietoa vanhemmille atooppisesta 

ekseemasta. Omahoidon ohjauksen 

tukena voi myös käyttää suosituksen 

videoita rasvausohjauksesta. 

Paikallishoidot 

- Atooppisen ekseeman ensisijainen 

hoito on kuivien ihoalueiden säännöllinen 

rasvaus perusvoiteella 1–2 

kertaa päivässä B ja ekseeman jaksoittainen 

(yleensä 1–2 viikon kuuri) 

paikallishoito kortikosteroideilla. 

• Perusvoiteiden kliininen teho osana 

atooppisen ekseeman hoitoa 

lienee parhaiten osoitettu karbamidia 

sisältävillä voiteilla. 

• Potilaan on hyvä valita itse hänelle 

sopiva perusvoide, koska se parantaa 

hoitoon sitoutumista. 

- Tavallisesti atooppisen ekseeman 

hoitoon riittävät miedot tai keskivahvat 

paikalliskortikosteroidit. 

• Keskivahvaa tai vahvaa kortikosteroidia 

käytetään kerran päivässä. 

• Tauot ovat vähintään hoitojakson 

pituisia. 

• Kuurin jälkeinen ylläpitohoito 

vahvalla paikalliskortikosteroidilla 

(vartalo ja raajat) kaksi kertaa 

viikossa näyttää estävän atooppisen 

ekseeman relapsia B . 

• Lapsilla käytetään miedompia 

kortikosteroideja ja lyhempiä 

kuureja (3–7 vuorokautta). 

• Käsiekseemassa paikallishoidossa 

tarvitaan usein vahvoja III ryhmän 

kortikosteroidivoiteita. Lisäksi 

tärkeätä on käsien suojaus. 

- Jos paikalliskortikosteroidilla ei saada 

riittävää pitkäaikaista vastetta, 

aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla 

käytetään takrolimuusivoidetta 

(keskivaikea tai vaikea) tai pimekrolimuusiemulsiovoidetta 

(lievä tai 

keskivaikea) ohuelti ekseema-alueille 

kahdesti päivässä, kunnes ekseema 

on parantunut A , B . Ohuen ihon alueille, 

erityisesti silmänympäryksen 

atooppiseen ekseemaan, takrolimuusivoidetta 

tai pimekrolimuusiemulsiovoidetta 

voidaan käyttää myös 

ensisijaisena paikallishoitona. 

• Ekseeman parannuttua pidetään 

tauko voiteen käytössä ja oireiden 

ilmaantuessa aloitetaan heti uusi 

hoitojakso. 

• Voitelua takrolimuusivoiteella 2–3 

kertaa viikossa voidaan käyttää 

myös ekseeman pahenemisvaiheiden 

estoon A . 

• Ellei teho yksinään ole riittävä, 

voidaan pahenemisvaiheessa käyttää 

lisäksi mietioa tai keskivahvaa 

kortikosteroidia. 

- Paikallisten antimikrobisten aineiden 

hyödystä ei ole näyttöä. Pelkkä 

kortikosteroidivoide vähentää ihon 

stafylokokkien määrää. 

- Perusvoidetta ja lääkevoidetta ei laiteta 

samanaikaisesti samalle ihoalueelle. 

Niiden käytön välillä pidetään 

vähintään tunnin tauko. 

- Joustavat sidokset suojaavat ihoa 

raapimiselta, mikä voi nopeuttaa 

ekseeman rauhoittumista. Sidokset 

soveltuvat raajojen rikkiraavitun ekseeman 

hoitoon. Sidoksen alla käytetään 

paikalliskortikosteroidia tai 

perusvoidetta. 

Systeemiset lääkehoidot 

ja UV-valohoidot 

- Antibioottihoito on aiheellinen vain, 

jos ekseemaan kehittyy sekundaarinen 

infektio. Silloin ensisijainen 

antibioottihoito on ensimmäisen 

polven kefalosporiini. 

- Väsyttämättömillä antihistamiineilla 

ei ilmeisesti ole tehoa atooppisen 

ekseeman kutinaan B . Väsyttävien 

antihistamiinien vaikutus kutinaan 

perustuu niiden sedatiiviseen vaikutukseen, 

ei antihistamiinivaikutukseen. 

- Systeemihaittojen vuoksi sisäisten 

kortikosteroidien käyttöä ei suositella. 

- Vaikka siklosporiini näyttää lievittävän 

tehokkaasti hoitoresistentin 

atooppisen ekseeman oireita B , 

haittavaikutusten vuoksi sitä suositellaan 

käytettäväksi vain poikkeustapauksissa. 

- UV-valohoitoa voidaan käyttää aikuisten 

keskivaikean ja vaikean 

atooppisen ekseeman hoidossa, mikäli 

paikallishoidoilla ei saada riittävää 

vastetta. 

Koko suositus on luettavissa: 

www.kaypahoito.fi 

Näytön asteen luokitus: 

A=vahva tutkimusnäyttö 

B=Kohtalainen tutkimusnäyttö 

C=niukka tutkimusnäyttö 

D=ei tutkimusnäyttöä 

julkaistu Duodecim lehdessä 

2016;132(21):2030-1 


ROHKEASTI RAJALLA 

Kokemuksellisuus ja asiakaslähtöisyys hoidossa ja terveyden edistämisessä 

Uudistuva terveydenhoito järjesti työpajan Helsingissä marraskuussa 

Terveydenhuollon rajat liikkuvat. 

Julkinen ja yksityinen, virallinen 

ja täydentävä, tieteellinen ja kokemuksellinen 

toimivat rinnakkain 

ja limittäin. Raja, veteen 

piirretty viiva, on muutoksen ja uudistumisen 

mahdollisuus. 

Työpajassa, johon osallistui runsaat 

60 terveydenhuollon ammattilaista, 

keskusteltiin terveydenhuollon toimintaan 

vaikuttavista maailmankuvista ja 

ihmiskäsityksistä Tarja Kallio-Tammisen 

esityksen pohjalta. Työpajassa kokeiltiin 

käytännön harjoituksin, kuinka 

uudistuva terveysajattelu voi hyödyttää 

asiakkaita ja kuinka ammattilainen voi 

itse edistää (työ)hyvinvointiaan. Lisäksi 

keskusteltiin uusista ideoista ja 

näkökulmista, kokemuksellisuudesta 

ja asiakaslähtöisyydestä sekä uudistuvan 

terveydenhoidon tulevaisuudesta 

Suomessa. 

Fyysikko, filosofi, FT 

Tarja Kallio-Tamminen: 

Maailmankuva hoitokäytäntöjen piilovaikuttajana. 

Tarja kertoi, kuinka 

klassisessa fysiikassa mielellä ei 

uskottu olevan vaikutusta aineen 

väistämättömiin prosesseihin. Kvanttimekaniikassa 

havaitsijan tieto, arvot 

ja valinnat vaikuttavat todellisuuden 

muotoutumiseen, joten ihmisen suhde 

ympäristöönsä on arvioitava uudelleen. 

Maailmankuvan uudistuminen 

auttaa näkemään mekanistis-deterministisen 

ajattelutavan vaikutuksia kulttuuriimme 

– myös hoitokäytäntöihin. 

Lisäksi se parantaa ymmärrystä erilaisiin 

maailmankuviin nojaavista hoitomuodoista 

ja niiden vaikutustavoista. 

Psykofyysinen fysioterapeutti, NLPtyönohjaaja, 

EFT- ja TRE-ohjaaja 

Karita Palomäki: 

Kokemuksellisuus ja kehotietoisuus 

stressiperäisten oireidenja sairauksien 

hoidossa. Karita avasi kokemuksellisuuden 

ja kehotietoisuuden 

merkitystä käytännön työssä. Hänelle 

on tärkeää integroida ymmärrys stressireaktioiden 

heijastumisesta terveyteen. 

Kehotietoisuuden avulla on mahdollista 

pureutua stressiin ja sen syihin. Karita 

esitti käytännöllisiä keinoja, joita 

harjoitellaan yhdessä. 

YTT, terveyden edistämisen dosentti 

Pauliina Aarva: 

Kehomielihoidot, kokemusvaiku- 


tukset ja plasebo. Monien kehomielihoitojen on arveltu 

perustuvan plasebovaikutukseen, josta käytetään myös 

nimityksiä lume-, tunnelma-, hoiva- ja kokemusvaikutus. 

Pauliina esitteli, mitä tieteellinen tutkimus kertoo kehomielihoidoista, 

niiden käytöstä ja tehosta. Keskustelussa 

vaihdettiin mielipiteitä asiakkaan yksilöllisen kokemuksen 

merkityksestä paranemisessa ja podittiin, miten kokemuksellisuutta 

voisi hyödyntää terveydenhuollossa. 

Hammaslääkäri, hypnoterapeutti, mindfulness-ohjaaja 

Kati Sarvela: 

Keho ja mieli vai kehomieli? – Muuntuneet tajunnantilat 

(työ)hyvinvoinnin edistämisen keinoina. Kati kertoi, 

kuinka taiteellinen flowtila sekä tietoisuustaidoissa ja hypnoosissa 

käytettävät keskittymis- ja mielikuvaharjoitukset 

auttavat vahvistamaan puolustusvastettamme. Kaikilla 

on kehomuistiin kätkettyjä muistoja, joita voimme oppia 

kuuntelemaan viettämällä sisäistä aika, käyttäen hyväksi 

esimerkiksi muuntuneita tajunnantilojamme. Terveyden 

edistäminen ja hoitaminen eivät ole vain tieteellisten 

faktojen soveltamista, vaan myös kokemuksellista, muodonmuutoksellista 

yhdessä oppimista. Katin vetämässä 

harjoituksessa opittiin kuuntelemaan ja hyödyntämään 

oman kehomielemme erilaisia tiloja. 

Ilmoitus 

Proviisori, FaT Hanna Kortejärvi: 

Moninäkökulmaisuus ja moniammatillisuus. Juhlapuheista 

käytäntöön. Potilascase. Pienryhmissä jaettiin 

terveydenhuollon eri alojen asiantuntijoiden näkökulmia 

ja ideoita yhden moniongelmaisen potilaan erilaisista 

hoitamisen mahdollisuuksista. Pohdittiin myös, ovatko 

Sote-uudistuksessa kaavaillut potilaan Oma-tiimit joskus 

näin monialaisia ja –ammatillisia kuin tässä työpajassa 

koolla oleva joukko on? 

Palautetta: 

”Keskustelimme myös terveydenhuoltoalan toimijoiden 

omasta hyvinvoinnista. Aika monen kokemus on, että 

hoitotyön ammattilaisilla ei ole maailman paras olo työssään. 

Väsymystä, ”leipääntymistä” ja epämääräistä huonoa 

oloa on kiireen väsyttämillä hoitoalan työpaikoilla 

liian paljon. Uudistuva terveydenhoito- poppoo huomioi 

tavoitteissaan myös terveydenhuollon toimijoiden hyvinvoinnin.”

Uusi kouluruokasuositus tulossa 

Uuden kouluruokailusuosituksen 

tarkoituksena on antaa suuntaviivat 

täysipainoisen sekä tarkoituksenmukaisesti 

järjestetyn 

ja ohjatun kouluaikaisen ruokailun 

ja ruokakasvatuksen toteuttamiseksi 

opetuksen ja sitä tukevan toiminnan 

järjestäjille, kouluille, koulujen 

ruokapalvelusta ja oppilashuollosta 

vastaaville sekä kodeille ja koululaisille 

itselleen. Suositus kattaa ohjeistuksen 

kouluaterioista, välipaloista aamu- ja 

iltapäivätoiminnassa sekä koulun kerhotoiminnassa. 

Uusi suositus perustuu 

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 

Terveyttä ruoasta 

– suomalaiset ravitsemussuositukset 

(2014) väestötason suositukseen sekä 

Syödään yhdessä – ruokasuositukset 

lapsiperheille (2016) suositukseen sekä 

esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien 

perusteisiin. 

Kasvispainotus ja punaisen lihan 

käytön vähentäminen ovat uutta verrattuna 

edelliseen kouluruokailusuositukseen 

vuodelta 2008. Uutta 

suosituksessa ovat peruslautasmallin 

rinnalle tulleet vegaaninen ja monikulttuurinen 

lautasmalli. 

– Lautasmallien 

avulla 

kuvataan, miten 

erilaisen 

ruokavalion 

voi koostaa 

terveellisesti. 

Koulussa lautasmallin 

rinnalla 

ovat aina 

leipä ja levite, tuore pala ja ruokajuoma, 

toteaa erikoistutkija Heli Kuusipalo 

Terveyden ja hyvinvoinnin 

laitokselta. 

Suosituksen mukaan punainen liha, 

makkara ja lihaleikkeleet eivät kuulu 

koulussa päivittäin tarjottaviin tuotteisiin. 

Esi- ja alakouluikäisen suositeltava 

enimmäismäärä kypsennettyä 

punaista lihaa tai lihavalmisteita on 

350–400 grammaa viikossa ja yläkouluikäisen 

tai aikuistuneen nuoren 

400–500 grammaa viikossa. Määrät 

Uutta suosituksessa ovat 

peruslautasmallin rinnalle 

tulleet vegaaninen ja monikulttuurinen 

lautasmalli. 

koskevat sekä kouluruokaa että kotona 

ja muualla syötävää ruokaa yhteensä. 

– Määrä ylittyy helposti, jos kotona 

syödään paljon makkararuokia tai 

lihaleikkeleitä. Siksi kouluruuassa aika 

niukasti suositellaan käytettäväksi 

makkaraa ja lihaleikkeleitä. Kalaa sen 

sijaan suositellaan syötäväksi 1–2 kertaa 

viikossa, Kuusipalo kertoo. 

Kouluikäisten lasten ravitsemusta 

ja ruokakasvatusta kuvataan suosituksessa 

kokonaisuutena, jossa vastuun 

lapsen ja nuoren hyvästä ravitsemuksesta 

ja ruokaoppimisesta kantavat 

koti, koulu ja lähiyhteisö yhdessä. 

Uudessa suosituksessa otetaan huomioon 

koulun hyvinvoinnin ja terveyden 

edistämistä, kasvatuskumppanuutta 

ja yhteistyötä sekä ruokapalvelujen ja 

elintarvikkeiden hankintaa ja kilpailutusta 

koskevat periaatepäätökset ja 

asiakirjat. 

Suositus tulee korvaamaan edellisen 

2008 julkaistun Kouluruokailusuosituksen. 

Julkisten kommenttien 

käsittelyn ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 

hyväksymisen jälkeen 

suositus julkaistaan alkuvuodesta 2017 


Ilmoitus

Makeis- ja jäätelövero ovat menossa 

– tuleeko sokerivero? 

Niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa on 

viime aikoina taitettu innolla peistä terveysperusteisen 

sokeriveron puolesta ja sitä vastaan. Taustalla on 

asiantuntijoiden huoli liiallisen sokerinsaannin terveyshaitoista 

erityisesti lapsilla ja nuorilla. Sokerin 

osuus ei saisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä energiansaannistamme, 

mutta jo 2-vuotiailla lapsilla tämä suositus 

ylittyy keskimäärin parilla prosenttiyksiköllä; teini-ikäisyyteen 

mennessä osuus saattaa kivuta jopa 15 prosenttiin. 

Koko väestönkin terveyden kannalta on huolestuttavaa, että 

sokerisista ruuista ja juomista saadaan ylimääräistä energiaa, 

suklaasta ja jäätelöstä lisäksi tyydyttynyttä rasvaa. Liiallinen 

energiansaanti altistaa lihomiselle moninaisine seuraamuksineen. 

Runsas sokeristen ruokien ja juomien käyttö on haitaksi 

myös suunterveydelle. 

Tämänkertainen sokeriverokeskustelu käynnistyi, kun 

lukuisat tahot pettyivät hallituksen esitykseen makeisten, 

jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetun lain 

muuttamiseksi siten, että makeisten ja jäätelön valmisteverosta 

luovuttaisiin kokonaan ja että virvoitusjuomaveron 

piiristä poistettaisiin maustamattomat kasvipohjaiset maitoa 

korvaavat juomat sekä jääpalat. Hallitus pyrki esityksellään 

korjaamaan nykyisen verotuksen epäkohtia veronalaisten ja 

veron ulkopuolella olevien tuotteiden kohtelussa. Korjaustoimien 

lähtökohtana eivät olleet terveysnäkökohdat, vaan 

veron valtiontaloudellinen tuottotavoite ja pyrkimys siihen, 

että valmisteverotuksessa kohdeltaisiin mahdollisimman 

neutraalisti saman tuoteryhmän tuotteita. 

Edellisen kerran terveysperusteisen sokeriveron säätämisestä 

keskusteltiin nelisen vuotta sitten, kun valtiovarainministeriön 

asettama työryhmä oli perinpohjaisesti selvitellyt 

sokeriveron terveydellisiä ja taloudellisia näkökulmia sekä 

sen perimisen mahdollistavien veromallien vahvuuksia 

ja heikkouksia. Sillä kertaa sokeriveroa ei tullut, vaan makeisten, 

jäätelön ja virvoitusjuomien verottamista päätettiin 

jatkaa pienin täsmennyksiin vuonna 2010 säädettyyn lakiin. 

Tämä oli iso pettymys terveysperusteisen sokeriveron kannattajille, 

sillä verosta vapaaksi jäi koko joukko epäterveellisiksi 

miellettyjä runsaasti lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita, 

kuten keksit, vohvelit ja vanukkaat. Toisaalta veroa perittiin 

esimerkiksi sokeria sisältämättömistä maustamattomista 

vesistä, jotka ovat terveydelle haitattomia ja sopivat hyvin 

janojuomanakin käytettäviksi. Kohdentumisen ongelmista 

huolimatta nykyisen verotuksen katsotaan hieman hillinneen 

sokerin kulutusta. 

Nykyisin terveysperusteisen sokeriveron kannattajien 

joukko näyttäisi olevan runsaslukuisampi ja toimivan 

päättäväisemmin kuin vuonna 2012. Eduskunnan sosiaali- 

ja terveysvaliokunta päätti hallituksen makeis- ja jää- 

telöveron poistamiseen tähtäävää esitystä käsitellessään 

tehdä eduskunnalle lausumaesityksen, että hallitus käynnistäisi 

välittömästi säädösvalmistelun elintarvikkeiden terveysperusteisen 

valmisteverotuksen kehittämiseksi. Useat 

hallituspuolueidenkin kansanedustajat ovat julkisissa kannanotoissaan 

näkyvästi puhuneet terveysperusteisen sokeriveron 

puolesta. Lukuistenkaan arvovaltaisten poliittisten 

päättäjien kääntyminen ravitsemuksen ja kansanterveyden 

asiantuntijoiden kannalle terveysperusteisen sokeriveron 

tarpeellisuudesta ei välttämättä johda siihen, että toiveet 

tällaisen veron säätämisestä tälläkään kertaa toteutuisivat. 

Siltä varalta että näin kävisi, ainakin suunterveyden puolestapuhujan 

hartaana toivomuksena on, että makeis- ja jäätelöveroa 

ei kokonaan poistettaisi. Jos makeisveron piiriin 

lisättäisiin keksit, vohvelit ja vanukkaat, nykyisenkin veron 

myönteisiä terveysvaikutuksia saataisiin parannettua olennaisesti. 

Myönteisiä terveysvaikutuksia olisi myös sillä, että 

virvoitusjuomaveroa muutettaisiin nyt ehdotetun lisäksi 

poistamalla sen piiristä kaikki tullitariffinimikkeeseen 2201 

sisältyvät terveydelle haitattomat vedet. 

Hannu Hausen 

sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, 

Oulun yliopisto 

asiantuntijahammaslääkäri, 

Suomen Hammaslääkäriliitto ry 


Riittakerttu Kaltiala-Heino 

Nyrkkeilysäkki 

ja mindfulness 

Olin luvannut pitää luennon lasten ja nuorten aggression-ongelmista. 

Mietin aggressiivista käyttäytymistä 

hyvin paljon sekä kliinisessä työssämme vaikeahoitoisten 

alaikäisten tutkimus- ja hoitoyksikössä 

(EVA) että tutkimustyössäni. Materiaalia on kertynyt 

jaettavaksi. 

Luentomateriaalin päivittäminen kulloisiinkin tarpeisiin 

on sopiva tilaisuus pysähtyä tarkastelemaan, miten ymmärrys 

kyseisestä asiasta on kehittynyt. Kun avasimme vaikeahoitoisten 

alaikäisten yksikön, pidimme erityisen tärkeänä 

oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukainen toimintamme 

olisi avain nuorten aggressiokäyttäytymisen hallitsemiseen. 

Oikeudenmukaista olisi, että yksikössä on selvät säännöt ja 

ennalta tiedossa olevat seuraamukset rajojen rikkomisesta, 

ja näitä noudatettaisiin systemaattisesti. 

Nykyään kuitenkin kaikille yhtenäiset säännöt ja seuraamukset 

käsitetään laitosvallaksi. Toisaalta mahtaako sama 

seuraamus samasta asiasta edes olla oikeudenmukaisuutta 

kasvatuksessa ja kehityksen tukemisessa? 

Ajattelepa, että 14-, 9- ja 5-vuotiaat lapsesi päättävät leipoa. 

He leipovat kakun ja syövät sen. Kotiin palatessasi löydät 

aamulla siivoamasi keittiön ylösalaisin, ja sinulle arvokas 

kakkuvati on rikki. (Kakkuakaan ei ole jäänyt edes yhtä 

palaa.) Tuskinpa pidät 5-vuotiasta päävastuullisena? Oikeudenmukaisuus 

saattaa siis edellyttää, että kukin kohdataan 

kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. 

Lasten- ja nuorisopsykiatriassa työskennellään pääasiassa 

reaktiivisen aggression kanssa. Aggressiivinen käyttäytyminen 

syntyy reaktiona koettuun uhkaan tai ärsytykseen. 

Kokemus saattaa syntyä vihamielisen virhetulkinnan takia, 

mutta kokijalle se on kuitenkin totta. Aggressiivinen käyttäytyminen 

tapahtuu sietämättömän tunnetilan vallassa, ja 

sen tavoitteena on tunnetilan poistaminen. Lapsi tai nuori ei 

osaa muita keinoja, joilla ratkaista tilanne. 

Jos kehitysikäisellä ei (hänelle) haastavissa tilanteissa ole 

muita taitoja kuin väkivaltainen toiminta, lisääntyvätkö taidot, 

kunhan olemme systemaattisia seuraamusten kanssa? 

Lisääntyvätkö taidot, jos systemaattisesti emme huomioi ag- 

gressiivista käyttäytymistä mitenkään? Lisääntyvätkö taidot, 

jos käytämme enemmän pakkoa? 

Yksi avaintaito bisnesmenestykseen on kyky tunnistaa 

heikkoja signaaleja. Olen havainnut sellaisen heikon signaalin, 

että aggression purkaminen turvallisia kohteita 

hakkaamalla on tekemässä paluuta aggressio-ongelmaisten 

kehitysikäisten käyttäytymisen hallinnan keskusteluun. 

Mutta lisääntyvätkö itsehallinnan ja vuorovaikutuksen taidot, 

jos lapsi/ nuori ohjataan erityishuoneeseen, jossa saa 

(melko) turvallisesti hakata tavaroita kunnes väsyy? 

Jo päällä olevat väkivaltatilanteet on ratkaistava tavalla tai 

toisella, parasta tapaa etsitään. Mutta kaikkein paras ratkaisu 

tuhoavaan aggressiiviseen käyttäytymiseen on ennaltaehkäisy. 

Kehitysikäiset, joilla on taipumusta vihamieliseen virhetulkintaan 

ja sietämättömiin tunnetiloihin joutumiseen ja 

joilla ei ole tähän parempia ratkaisukeinoja kuin väkivalta, 

tarvitsevat taitoa pysäyttää negatiivisen tunnetilan paheneminen, 

taitoa sietää ahdistusta ja suunnata huomionsa 

toisaalle ja rauhoittaa itsensä rakentavalla tavalla sekä tehokkaampia 

sosiaalisia taitoja. En usko, että nyrkkeilysäkin 

hakkaaminen vihanhallinnaksi opettaa näitä. 

Yksi elämäni tärkeimpiä tavoitteita on mielentyyneys. 

Matkalla pitämään lupaamaani luentoa kuuntelin keskittyneesti 

ruotsalaista podcastia, koska ajankohtainen tärkeä 

tavoitteeni on parantaa ruotsintaitojani. Päivän päätteeksi 

oivalsin, että sivutuotteena ruotsin opiskelusta en ollut 

kertaakaan kiihtynyt ja hermostunut 37 unohtamani asian 

mieleen pulpahtamisesta, taannoisesta ristiriidasta tai myöhästymisen 

vaarasta tai siitä, mitä yleisö ajattelee luennostani. 

Huomion suuntaaminen tämän hetken toimintoon antoi 

enemmän kuin odotinkaan. 

Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian professori Tampereen yliopistossa 

ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja 


Suomalainen ruoka 

ei ole itsestäänselvyys 

Monelle suomalainen ruoka on itsestään selvyys. 

Meillähän on paljon maatiloja, luonto tuottaa villiä 

ruokaa, on monenlaista elintarviketeollisuutta 

ja tuttuja tuotemerkkejä. 

Ruokatieto Yhdistys ry:n ja Hyvää Suomesta 

-merkin näkökulmasta itsestäänselvyys on suomalaisesta 

ruuasta kaukana. Maatalouden ammattilaisten määrä laskee, 

tuonti kasvaa, suurta joukkoa kuluttajia ohjaa ruokavalinnoissaan 

raha. 

Ruoka, mukaan luettuna oman maan ruoka, on kuitenkin 

hyvässä nosteessa. Sitä hyödyntää kaikki ruokayritykset, jotka 

suinkin voivat. Lisäksi lukuisa joukko aktiivisia kuluttajia 

ja ammattilaisia puhuvat oman maan ruuasta, kaikissa viestintäkanavissa. 

Itsestään selvää ei kuitenkaan ole se, että kotimainen 

ruoka tunnistetaan laajan tarjonnan keskeltä. On sinivalkoisia 

pakkauksia, merkkejä ja tekstejä. On tutun näköistä 

maalaismaisemaa ja suomenkielisiä tuotenimiä. Nämä eivät 

kuitenkaan takaa sitä, että tuote olisi valmistettu Suomessa, 

saati valmistukseen käyttävistä raaka-aineista edes osa olisi 

Suomesta. 

Laki vaatii pakkauksiin alkuperästäkin yhä enemmän tietoa 

mutta nekään eivät kotimaisuuden sisällössä yllä Hyvää 

Suomesta -merkin kriteerien tasolle, eikä tuotevalikoiman 

laajuuteen. 

Hyvää Suomesta -merkki tekee suomalaisen ruokavalinnan 

helpoksi. Sininen joutsen-tunnus kertoo sen ensisilmäyksellä, 

ilman että pakkausta tarvitsee käännellä. 

Terveellistä turvallista, puhdasta 

Hyvä, jos kotimaisen ruuan tunnistaa. Vielä parempi on, jos 

tunnistaa myös sen myönteiset vaikutukset koko laajuudessaan. 

Erinomainen lähde tähän on raportti nimeltään Arktinen 

ruoantuotanto (Luke 2015). 

Lähtökohtana meillä on terve tuotantoympäristö, joka 

koostuu puhtaasta maaperästä ja ilmasta sekä runsaista 

puhtaista vesivaroista. Kun tähän lisätään osaaminen koko 

ruokaketjussa, saadaan aikaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia 

raaka-aineita ja ruokatuotteita. 

Turvallinen, terveellinen, puhdas ruoka onkin näkökulma, 

joka työllistävyyden lisäksi on usein keskustelun alla. 

Mutta oman maan ruoka tätäkin enemmän, katso vaikkapa 

oheista kuuden kohdan koostetta. 

Hyvää Suomesta –merkin määritelmä 

suomalaiselle ruualle 

Hyvää Suomesta –merkitty ruoka valmistetaan suomalaisista 

raaka-aineista suomalaisella työllä. 

✦ Kaikki yhden ainesosan tuotteet, kuten maito, rypsiöljy 

tai vehnäjauho, ovat 100 % suomalaisesta raakaaineesta. 

✦ Kaikki tuotteissa oleva liha, kala, muna ja maito ovat 

myös aina 100 % suomalaisia - esimerkiksi makkarassa 

liha tai kalakeitossa kala. 

✦ Kun usean ainesosan tuotteiden kaikki raaka-aineet 

lasketaan yhteen, on suomalaisuusasteen oltava vähintään 

75%. Käytännössä useimpien merkittyjen 

tuotteiden kotimaisuusaste ylittää minimivaatimuksen 

reilusti. 

✦ Tuotteet on valmistettu kokonaan Suomessa, valmistuksesta 

etiketöintiin asti. 

Kuva: Ruokatieto/Hyvää Suomesta 

Minna Asunmaa 

ETM, Markkinointi- ja viestintäpäällikkö 

Ruokatieto Yhdistys ry 

hyvaasuomesta.fi, ruokatieto.fi 

Kirjoittaja toimii Ruokatieto Yhdistys 

ry:ssä ja vastaa Hyvää Suomesta –merkistä. 


Monta hyvää syytä valita suomalaista ruokaa 

1. TULEE LÄHELTÄ JA ON JÄLJITETTÄVÄÄ 

Suomessa toimii noin 3000 elintarvikeyritystä. Niistä valtaosa on pieniä ja paikallisia, 

ja vain vähemmistö tuottaa ruokaa valtakunnallisille markkinoille. Suurimpienkin 

yritysten käyttämät kotimaiset raaka-aineet tulevat kansainvälisesti tarkasteltuna 

hyvin läheltä. Suomalainen hankintaketju varmistaa ruuan hyvän jäljitettävyyden, jolla 

voidaan mm. tyydyttää kuluttajien tiedontarpeet alkuperästä ja tuotantotavasta, sekä 

löydetään sukkelaan ongelmakohdat korjaustoimenpiteitä varten. 

2. TERVEELLISTÄ JA TURVALLISTA 

Vuonna 2013 julkaistu SYSDIET-tutkimus todisti, että perinteinen suomalainen ruokavalio 

rypsiöljyllä ryyditettynä edistää terveyttä. Ns. Itämeren ruokavalio pienentää 

sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiä 10–15 % ja diabeteksen riskiä 20–40 

%. Lisäksi suomalaisesta ruuasta löytyy erittäin vähän erilaisia jäämiä ja haitallisia 

aineita. On siis mahdollista noudattaa terveellistä ruokavaliota aivan kotimaisin 

konstein. 

3. VARMISTAA SAATAVUUDEN JA RUOKATURVAN 

Jos jokin kansainvälinen kriisi tai luonnonkatastrofi vaikeuttaa 

ruoka- ja raaka-ainemarkkinoiden normaalia toimintaa, ruokaa 

on oltava saatavilla omasta takaa. Oman maan saatavuus on toki 

pitkälti riippuvainen tuontipanoksista kuten öljystä. Silti mahdollisimman 

laaja-alainen osaaminen ja omiin ilmasto-olosuhteisiin 

sopivat lajikkeet ovat korvaamaton tukipilari poikkeustilanteisiin 

reagointeihin. 

4. tuo työtä ja hyvinvointia 

Suomalaiset käyttävät ruokaan ja juomaan vuosittain yhteensä 

noin 22 miljardia euroa ja noin joka kymmenes työikäinen 

suomalainen saa elantonsa suoraan tai välillisesti 

ruuasta. Suomalainen ruokavalinta jättää ruokarallissa 

pyörivät rahat kotimaahan. Jos jokainen suomalainen 

sijoittaisi yhden lisäeuron kuukaudessa Suomessa 

valmistettuihin ruokiin ja juomiin, syntyisi Suomeen 

vuodeksi noin 1 500 uutta työpaikkaa! Ruoka työllistää 

siis enemmän kuin toimialat Suomessa keskimäärin. 

5. RUOKA ON KULTTUURIA 

Ruokakulttuuri on tärkeä osa omaa identiteettiämme. 

Maantiede ja historia ovat lyöneet siihen leimansa, ja 

lisää vaikutteita tulee maailmalta, ilmaston muutoksesta 

ja tieteestä koko ajan. Kenenkään kopioita 

emme halua olla, vaan suomalaisen ruuan tekijät, niin 

ammattilaiset kuin kotikokit, luovat omaa ruokatarinaa 

- perinteitä vahvistaen ja uutta keksien. 

6. KANTAA VASTUUN 

OMAN RUUAN VAIKUTUKSISTA 

Ruoka aiheuttaa yli kolmanneksen kulutuksen ympäristövaikutuksista, 

ja suurin osa tästä liittyy maatalouteen. 

Suomalaisen ruuantuotannon ympäristövaikutukset 

tunnetaan, ja niihin pystytään itse vaikuttamaan. Samoin 

tuotantoeläinten hyvinvointi ja muut eettiset olosuhteet ovat 

omissa käsissämme. Syömällä suomalaisen maatilan ja luonnon 

tuottamaa ruokaa, emme sälytä vastuuta muille, esimerkiksi vähästä 

vedestä kärsiviin maihin. 


Vauvan sykevälivaihtelu vaikuttaa siihen, 

kuinka herkkä vauva on raskausajan vaikutuksille 

Vauvan fysiologiset tekijät vaikuttavat 

siihen, kuinka voimakkaasti 

äidin raskaudenaikainen 

ahdistuneisuus ennustaa 

vauvan temperamentin kehitystä 

ja erityisesti negatiivisten tunteiden 

ilmaisua, kuten itkuisuutta, ärtyisyyttä 

ja pelokkuutta. 

Tampereen yliopistossa valmistuneen 

tutkimuksen mukaan niillä 

vauvoilla, joiden sydämen sykevälivaihtelu 

oli suurta, äidin raskaudenaikaisen 

ahdistuneisuuden ja vauvan 8 

kuukauden iässä mitatun negatiivisen 

emotionaalisuuden yhteys oli voimakas. 

Vastaavasti vauvoilla, joiden sydämen 

sykevälivaihtelu oli vähäisempää, 

äidin ahdistuneisuus raskausaikana ei 

ennustanut vauvan negatiivista emotionaalisuutta. 

Sydämen sykevälivaihtelu heijastelee 

autonomisen hermoston toimintaa. 

Korkea sykevälivaihtelu on 

viimeaikaisissa tutkimuksissa yhdistetty 

suurempaan alttiuteen erilaisille 

kasvuympäristön vaikutuksille. Useissa 

tutkimuksissa on myös osoitettu, 

että äidin raskausaikana kokema stressi 

ja ahdistuneisuus ovat yhteydessä 

vauvaiän temperamenttiin ja erityisesti 

voimakkaampaan negatiivisten tunteiden 

ilmaisuun. 

– Tämän tutkimuksen keskeisin anti 

on sen osoittaminen, että raskaudenaikaiset 

tekijät eivät vaikuta kaikkiin 

lapsiin samalla tavalla, vaan vauvan 

biologiset ominaisuudet voivat vaikuttaa 

siihen, kuinka herkkä vauva 

on esimerkiksi äidin kokeman stressin 

vaikutuksille, toteaa psykologian 

dosentti Mikko Peltola Tampereen 

yliopistosta. 

Tutkimuksessa sovellettiin ensimmäistä 

kertaa sykevälivaihtelua 

raskaudenaikaisten ilmiöiden vaikutusmekanismien 

tutkimiseen. Sykevälivaihtelua 

mitattiin niin sanotun 

respiratorisen sinusarytmian avulla. 

Tutkimuksen aineisto kerättiin 

laajan Lapsen uni ja terveys -tutkimushankkeen 

yhteydessä, joka alkoi 

Tampereella 2012. Lapsen uni 

ja terveys -tutkimusta koordinoivat 

Tampereen yliopisto, Tampereen yliopistollinen 

sairaala, Terveyden ja 

hyvinvoinnin laitos sekä Itä-Suomen 

yliopisto. Tutkimuksen päärahoittaja 

on Suomen Akatemia. 

Tutkimustulokset julkaistiin Developmental 

Psychobiology -lehdessä. 

Lisätietoja: 

Tutkijatohtori, dosentti 

Mikko Peltola, 050 318 6120 

Ilmoitus 


Ilmoitus

Samat geenit vaikuttavat 

syntymäpainoon ja aikuisiän terveyteen 

Poikkeavaan syntymäpainoon on 

tuoreen tutkimuksen mukaan 

usein geneettinen syy. Samat 

geneettiset tekijät lisäävät myös 

riskiä sairastua aikuisiällä tyypin 

2 diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. 

Havainto voi avata uusia 

näkökulmia näiden sairauksien ehkäisyyn 

ja hoitoon. Laajan kansainvälisen 

tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa 

Nature-lehdessä. 

Tutkimuksessa yhdistettiin kaikkiaan 

154 000 henkilön koko genomin 

analyysin tulokset. Tutkimukseen osallistui 

17 maasta tutkimusryhmiä, jotka 

kuuluvat varhaisen kasvun geneettisiä 

tekijöitä selvittävään Early Growth 

Genetics (EGG) -konsortioon. Itä- 

Suomen yliopistosta mukana oli biolääketieteen 

yksikön Lasten liikunta 

ja ravitsemus -tutkimus noin 450 kuopiolaislapsen 

aineistolla. 

Terveelliset elintavat ovat erityisen 

tärkeitä lapsille, joilla on ollut 

poikkeava syntymäpaino. 

Yhdistämällä tutkittavien geneettiset 

profiilit syntymäpainotietoihin 

tunnistettiin genomista 60 aluetta, 

joilla on yhteys syntymäpainoon. Monien 

näistä havaittiin olevan samoja 

geenialueita, jotka on aikaisemmissa 

tutkimuksissa liitetty suurentuneeseen 

tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien 

riskiin. 

Tulosten perusteella merkittävä osa 

eli vähintään kuudesosa syntymäpainon 

vaihtelusta selittyy vauvojen 

välisillä geneettisillä eroilla. Geenien 

selitysosuus on 7-8 kertaa suurempi 

kuin tunnettujen syntymäpainoon vaikuttavien 

ympäristötekijöiden, kuten 

äidin raskaudenaikaisen tupakoinnin 

ja raskautta edeltävän painoindeksin. 

Aikaisemmat tutkimukset ovat 

osoittaneet, että lapsilla, joiden syntymäpaino 

on huomattavasti keskimääräistä 

pienempi tai suurempi, 

on kohonnut riski sairastua tyypin 

2 diabetekseen aikuisena. Yhteyden 

on oletettu liittyvän poikkeavaan sikiöaikaiseen 

ravinnonsaantiin, joka 

”säätää” elimistön alttiimmaksi sairastumiselle 

aikuisiässä. 

Nyt julkaistussa tutkimuksessa 

havaittiin, että syntymäpainoa sekä 

tyypin 2 diabeteksen ja sydäntautien 

riskiä säätelevät geenit sijaitsevat osittain 

samoilla perimän alueilla. Suurin 

osa tästä päällekkäisyydestä liittyi vauvan 

geneettiseen profiiliin, mutta myös 

äidin geenien havaittiin vaikuttavan 

vauvan syntymäpainoon. Tutkijoiden 

mukaan tämä selittyy luultavasti äidin 

geenien vaikutuksilla sikiön kasvuympäristöön. 

– Tutkimustuloksemme osoittavat, 

että perinnölliset tekijät ovat tärkeitä 

poikkeavan syntymäpainon ja siihen 

liittyvän suurentuneen aikuisiän 

sairausriskin selittäjiä. Näin ollen 

terveelliset elintavat ovat erityisen tärkeitä 

lapsille, joilla on ollut poikkeava 

syntymäpaino. Lastenneuvoloissa ja 

kouluterveydenhuollossa annettava 

elintapaohjaus onkin ensiarvoisen 

tärkeää kroonisten sairauksien ehkäisyssä, 

toteaa Lasten liikunta ja ravitsemus 

-tutkimuksen johtaja professori 

Timo Lakka. 

Lisätietoja: 

Timo A. Lakka, lääketieteellisen fysiologian 

professori, sisätautien erikoislääkäri, 

Biolääketieteen yksikkö, puh. 

040-7707329 

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus 

– The Physical Activity and Nutrition 

in Children (PANIC) Study www.lastenliikuntajaravitsemus.fi 

ja http:// 

www.uef.fi/web/physical-activityand-nutrition-in-children/home 

Tutkimusartikkeli: 

Genome-wide associations for birth 

weight and correlations with adult disease. 

Momoko Horikoshi et al.Nature 

(2016) Published online 28 September 

2016, doi:10.1038/nature19806

of 

erial 

ulation 

- study. 

cibility. 

ctors, 

or 

y were 

s and 

pport 

AND 

DISSERTATIONS | AAPO VEIJALAINEN | CLINICAL CORRELATES OF ARTERIAL STIFFNESS, TONE, AND... | No 381 

PUBLICATIONS OF 

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND 

Dissertations in Health Sciences 

AAPO VEIJALAINEN 

CLINICAL CORRELATES OF ARTERIAL STIFFNESS, 

TONE, AND REACTIVITY IN CHILDREN 

LL Aapo Veijalainen 

Sydän- ja verisuonisairauksien 

riskitekijät näkyvissä jo 

lasten valtimoissa 

UUDET VÄITöSKIRJAT 

Sydän- ja verisuonitautien kehittymistä ennakoivaa valtimoiden 

jäykistymistä on havaittavissa jo lapsilla. Jäykimmät 

valtimot on lapsilla, joilla on sekä huono kestävyyskunto 

että liikapainoa, osoitti lääketieteen lisensiaatti Aapo Veijalaisen 

väitöstutkimus. 

Veijalainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan sydän- ja verisuonisairauksien 

riskitekijöiden yhteyksiä valtimoiden jäykkyyteen, supistustilaan 

ja laajenemiskykyyn sekä näiden mittausten toistettavuutta 

6-8-vuotiailla kuopiolaislapsilla. Sydän- ja verisuonisairauksien 

riskitekijöiden, kuten rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden, 

kohonneen verenpaineen, liikapainon, vähäisen liikunnan ja huonon 

kestävyyskunnon havaittiin olevan yhteydessä valtimoiden jäykkyyteen 

ja osin huonompaan laajenemiskykyyn jo lapsuusiässä. Tutkimus 

perustuu Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten 

liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon. 

Valtimoiden jäykkyyttä voi mitata 

kajoamattomasti ja luotettavasti 

pulssiaaltoanalyysin avulla 

Valtimoiden seinämien jäykistyminen ja valtimoiden vähäinen laajenemiskyky 

ovat keskeisiä tekijöitä sydän- ja verisuonisairauksien 

kehittymisessä. Ne ennakoivat valtimoiden kovettumista ja sen 

seurauksena ilmaantuvia sairauksia kuten sepelvaltimotautia, aivoinfarkteja 

ja alaraajojen valtimoverenkierron häiriöitä aikuisiässä. 

Väitöstutkimuksessa selvitettiin valtimoiden jäykkyyttä, supistustilaa 

ja laajenemiskykyä kajoamattomalla pulssiaaltoanalyysillä ja sormenpään 

lämpötilan mittauksella. Pulssiaaltoanalyysin toistettavuus 

valtimoiden jäykkyyden mittaamisessa oli hyvä 36 lapsen aineistossa. 

Valtimoiden supistustilan ja rasituskokeen aikaansaaman valtimoiden 

laajenemisen mittaamisessa toistettavuus oli huonompi. 

aineistossa. Yksittäisistä riskitekijöistä kohonnut plasman insuliinija 

triglyseridipitoisuus sekä kohonnut verenpaine olivat yhteydessä 

suurentuneeseen valtimoiden jäykkyyteen. 

Huono kunto, vähäinen liikunta ja liikapaino 

ennakoivat valtimoiden jäykistymistä 

Huono kestävyyskunto, vähäinen vapaa-ajan liikunta ja runsas kehon 

rasvakudoksen määrä olivat yhteydessä suurempaan valtimoiden 

seinämien jäykkyyteen 160 lapsen otoksessa. Näiden tekijöiden 

yhteisvaikutuksia tarkasteltaessa vain kestävyyskunnolla oli itsenäinen 

yhteys valtimoiden jäykkyyteen. 

Lisäksi tutkimus osoitti, että jäykimmät valtimot olivat lapsilla, joilla 

huono kestävyyskunto yhdistyi korkeaan kehon rasvaprosenttiin 

tai vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan. Jäykemmät valtimot havaittiin 

myös lapsilla, joilla vähäinen vapaa-ajan liikunta yhdistyi korkeaan 

kehon rasvaprosenttiin. Lapsilla, jotka liikkuivat vapaa-ajalla eniten 

ja joilla oli paras kestävyyskunto, oli paitsi vähäisempi valtimoiden 

jäykkyys myös parempi valtimoiden laajenemiskyky fyysisen rasituksen 

aikana. 

Elintapamuutokset aloitettava jo nuorena 

Väitöskirjatutkimus osoittaa, että sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät 

ovat yhteydessä valtimoiden jäykkyyteen jo lapsuusiässä. 

Nämä tulokset viittaavat siihen, että terveellisten elintapojen omaksuminen 

jo lapsuusiässä on tärkeää sydän- ja verisuonisairauksien 

ehkäisyssä. 

Rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan 

häiriöiden kasautuminen haitallista 

valtimoiden terveyden kannalta 

Tutkimuksessa havaittiin, että riskitekijöiden kasauma, jolle on 

tyypillistä rasvan kertyminen keskivartalolle, kohonnut plasman 

insuliinija triglyseridipitoisuus ja veren sokeripitoisuus, alentunut 

plasman HDL-kolesterolipitoisuus ja kohonnut verenpaine, oli yhteydessä 

suurentuneeseen valtimoiden jäykkyyteen 173 lapsen 


UUDET VÄITöSKIRJAT 

Th Miia Tuominen 

Perheet hyötyvät äitiysneuvolan 

ja lastenneuvolan palvelujen 

yhdistämisestä 

HYÖTYVÄTKÖ PERHEET 

ÄITIYSNEUVOLAN JA LASTENNEUVOLAN 

PALVELUJEN YHDISTÄMISESTÄ? 

Vertaileva palvelujärjestelmä tutkimus 

Miia Tuominen 

TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA TURUN YLIOPISTON – ANNALES JULKAISUJA UNIVERSITATIS – ANNALES TURKUENSIS UNIVERSITATIS TURKUENSIS 

Sarja Sarja - ser. - C ser. osa XX - osa tom. - 426 tom. | XX Scripta | Astronomica Lingua Fennica - Chemica Edita - Physica | Turku - 2016 Mathematica | Turku 20xx 

Vanhemmat voivat saada enemmän tukea yhdistetyssä äitiys- 

ja lastenneuvolassa verrattuna malliin, jossa äitiys- ja 

lastenneuvolat toimivat omina yksikköinään. Äidit kokivat 

saavansa yhdistelmäneuvolassa parempaa tukea esimerkiksi 

vanhemmuudessa ja liikunnassa. Kotikäyntejä ja tukea terveysongelmissa 

kokivat saavansa enemmän sekä isät että äidit. Äidin ja 

lapsen terveyden näkökulmasta neuvolamallit ovat yhtä vaikuttavia. 

Miia Tuominen vertaili Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa 

äitiysneuvolaa ja lastenneuvolaa sekä yhdistettyä äitiysja 

lastenneuvolaa käyttäneiden naisten syntymärekisteritietoja sekä 

vanhempien neuvolapalveluihin sekä vanhemmuuden kyvykkyyteen 

liittyviä kokemuksia. 

– Tulosten mukaan molemmat neuvolamallit ovat vaikuttavia, 

mutta yhdistetty äitiys- ja lastenneuvola, jossa sama terveydenhoitaja 

vastaa perheen seurannasta alkuraskaudesta lapsen kouluikään 

saakka, voi parantaa vanhempien neuvolakokemuksia ja tarjota 

enemmän tukea vanhemmuuteen, Tuominen sanoo. 

Yhdistetty äitiys- ja lastenneuvola mahdollistaa terveydenhoitajan 

ja perheen välisen jatkuvan yhteistyösuhteen, joka ei katkea perheen 

siirtyessä äitiysneuvolasta lastenneuvolan palveluihin. Tuomisen 

tutkimus osoitti perheiden hyötyvän tästä hoidon jatkuvuudesta. 

– Tutkimukseni osoitti myös, että neuvolassa koettu hoidon jatkuvuus 

voi tarjota parempien palvelukokemusten lisäksi myös suojaa 

masentuneiden äitien ja isien vanhemmuuden kyvykkyyden tunteelle, 

eli koetulle kyvylle selviytyä erilaisista vanhemmuuteen liittyvistä 

tehtävistä, Tuominen sanoo. 

Perheet suosivat yhdistelmämallia 

Äitiysneuvolan ja lastenneuvolan sekä yhdistetyn äitiys- ja lastenneuvolan 

väliset erot havaittiin kyselyssä, johon vastasi noin 1 000 

äitiä ja 800 isää lapsen ollessa 4 ja 18 kuukauden ikäinen. 

Ehdotukset neuvolatoiminnan 

kehittämiseen ja jatkotutkimukseen 

Meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (sote) 

tarkoituksena on vahvistaa peruspalveluja ja integroida sosiaali- ja 

terveyspalvelut asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi. (Sote- ja aluehallintouudistus, 

2016). Uudistus toteutuu muun muassa hallituksen 

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman avulla, jonka tavoitteena 

on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja voimavarojen vahvistaminen 

painottaen ehkäiseviä palveluja ja varhaista tukea. Muutosohjelman 

avulla vahvistetaan vanhemmuuden tukea ja matalan 

kynnyksen palveluja esimerkiksi moniammatillista perhekeskustoimintaa 

kehittämällä. (STM, 2016b.) 

– Yhdistelmäneuvolaa käyttäneet äidit arvioivat paremmaksi 

useat neuvolapalvelun osa-alueet, kuten neuvolan antaman tuen 

vanhemmuuteen ja liikuntaan. Sekä äidit että isät kokivat terveysongelmiin 

saadun tuen paremmaksi yhdistelmäneuvolassa, joka tarjosi 

asiakkailleen myös enemmän terveydenhoitajan tekemiä kotikäyntejä, 

Tuominen sanoo. 

Tuominen vertaili tutkimuksessaan myös lähes kolmentuhannen 

varsinaissuomalaisen naisen syntymärekisteritietoja. 

– Neuvolamalli ei ollut yhteydessä esimerkiksi neuvola- ja äitiyspoliklinikkakäyntien 

ja raskaudenaikaisen sairaalahoidon määrään, 

synnytyksen kulkuun tai vastasyntyneen vointiin. Oli hienoa voida 

osoittaa, että tässä onnistutaan hyvin riippumatta siitä, miten äitiysneuvolapalvelut 

on organisoitu, Miia Tuominen sanoo. 

Enemmistö tutkimukseen osallistuneista vanhemmista toivoi neuvolapalveluiden 

olevan tulevaisuudessa järjestetty niin, että sama 

terveydenhoitaja voi huolehtia perheestä äitiysneuvolassa ja lastenneuvolassa. 

Tutkijan mukaan tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusnäyttöä 

terveydenhuollon ammattihenkilön ja potilaan välisen hoitosuhteen 

jatkuvuuden tärkeydestä. Sen tiedetään esimerkiksi lisäävän 

potilastyytyväisyyttä sekä luottamusta hoitosuhteessa. 

– Neuvolan on perheitä varten, ja siksi vanhempien kokemukset 

ja toiveet pitää huomioida palvelujen järjestämisessä. Vanhempien 

kuuleminen on edellytys entistä asiakaslähtöisemmän neuvolan kehittämiselle. 

Tutkimuksessani molemmat neuvolamallit näyttäytyivät 

äidin ja lapsen terveyden näkökulmasta yhtä vaikuttavina, mutta 

hoidon jatkuvuuden mahdollistavan yhdistelmäneuvolan asiakkaina 

vanhemmat hyötyivät neuvolapalveluista enemmän. Yhdistetty äitiys- 

ja lastenneuvola näyttäisi siis olevan perheille erillisiä neuvoloita 

parempi tapa järjestää neuvolapalvelut, tiivistää Miia Tuominen. 

Hyvä johtaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio 

on nähty soten onnistumisen tärkeimmiksi edellytyksiksi (Eronen, 

Lehtinen, Londen & Perälahti, 2016). Näitä elementtejä tarvitaan 

myös neuvolatoiminnan kehittämisessä ja yhtenäistämisessä osana 

lapsi- ja perhepalvelujen muutosta. Tätä väitöskirjaa kirjoitettaessa 

monet soten ratkaisut ovat vielä avoinna. Tiedossa on kuitenkin, että 

terveyspalvelujen asiakkaan valinnanvapaus lisääntynee. On siis 

mahdollista, että jatkossa myös neuvolapalvelut voi valita nykyistä 

monimuotoisemmasta valikoimasta. 

Yksityisten neuvoloiden määrän ennustetaan kasvavan, ja pal- 


veluntuottajina saattavat tulevaisuudessa 

toimia myös kolmannen sektorin organisaatiot. 

Kilpailun kasvaessa palvelunjärjestäjän 

ja -tuottajan valtti on tieto siitä, 

mitä vanhemmat neuvolapalvelulta odottavat 

ja millä perusteella he neuvolansa 

valitsevat. Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan 

kansallista tutkimusta vanhempien 

neuvolaodotuksista ja -kokemuksista sekä 

neuvolatoiminnan kehittämisehdotuksista 

kohdentuen myös neuvolan terveydenhoitajien 

ja lääkäreiden toimintaan. Neuvolapalvelujen 

kehittämisen tulee pohjautua 

ajantasaiseen ja monikanavaiseen tietoon 

siitä, mikä on perheille tarpeen ja hyödyllistä. 

Lisäksi tarvitaan näyttöä eri neuvolamallien 

ja -palvelujen kustannuksista. 

Näitä asioita kannattaisi tulevaisuudessa 

tarkastella suhteessa kunnan kokoon ja 

lapsi- ja perhepalvelujen rakenteeseen. 

Vertailevan tutkimusasetelman mahdollistamiseksi 

olisi tärkeää, että neuvolamallitieto 

kirjattaisiin jatkossa Avohilmo-rekisteriin. 

Tämä loisi toteutuessaan erinomaiset 

lähtökohdat valtakunnalliselle neuvolapalvelujärjestelmätutkimukselle. 

Jatkossa myös ammattilaisilta olisi kysyttävä, 

kokevatko he neuvolan nykyiset 

työmuodot toimiviksi ja millaisia uusia 

menetelmiä, resursseja ja rakenteellisia 

ratkaisuja mahdollisesti tarvittaisiin? Tätä 

tarkastelua ei pidä tehdä vain neuvolajärjestelmän 

sisältä käsin, vaan siihen tulisi 

osallistaa kaikki lasta odottavien ja lapsiperheiden 

kanssa työskentelevät tahot 

sekä ammattiryhmät. Hoidon jatkuvuuden 

hyödyistä on vahvaa tutkimusnäyttöä, joka 

Palvelun lähtökohdat 

Palvelun organisointi 

Hoidon 

jatkuvuus 

Asiakkaiden kokemukset 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 1. Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto 

Kirjallisuuskatsaus 35 

NEUVOLA 

on ehkäisevä terveyspalvelu kaikille lasta odottaville ja alle kouluikäisten lasten perheille. 

Neuvolatoiminnan tavoitteena on koko perheen 

terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä vanhemmuuden tukeminen. 

Toiminnassa korostuu asiakas- ja perhelähtöisyys sekä moniammatillinen yhteistyö. 

TIEDETÄÄN 

EI TIEDETÄ 

1920-luvulla alkanut neuvolatoiminta on 

parantanut merkittävästi äitien ja lasten terveyttä 

Suomessa. 

Nykyään lähes kaikki suomalaiset perheet 

käyttävät neuvolapalveluja. 

Eri neuvolapalvelujen saatavuudessa ja käytössä 

on eroja (esim. kotikäynnit, ryhmätoiminta). 

Neuvolatoiminnan sääntelyä, ohjausta ja 

seurantaa on vahvistettu 2010-luvulla → 

neuvolan uudet velvoitteet, tavoitteet ja työtavat. 

Laki ei säätele neuvolapalvelujen organisointia. 

Neuvolapalvelut on organisoitu kunnissa 

vaihtelevasti. 

Kaksi yleistä neuvolamallia: 

a) äitiysneuvola ja lastenneuvola, 

b) yhdistetty äitiys- ja lastenneuvola. 

Asiantuntijoiden mielipiteet neuvolamalleista 

ovat ristiriitaisia. 

Yhdistetty äitiys- ja lastenneuvola on 

ainutlaatuinen malli → kansainvälisen 

tutkimustiedon puute. 

Hoidon jatkuvuus potilaan ja hoidon tarjoajan 

välillä on hyödyllistä. 

Yhdistetty äitiys- ja lastenneuvola mahdollistaa 

hoidon jatkuvuuden 

(= perheellä on sama terveydenhoitaja 

äitiysneuvolassa ja lastenneuvolassa). 

Vanhemmat ovat yleisesti tyytyväisiä 

neuvolaan. 

Vanhempien tyytyväisyys muodostuu 

neuvolapalvelun rakenteeseen, palveluprosessiin 

sekä henkilökuntaan ja vuorovaikutukseen 

liittyvistä odotuksista ja kokemuksista. 

Yleisen tyytyväisyyden mittaamisen lisäksi 

tarvitaan neuvolapalvelun osa-alueisiin liittyvien 

odotusten ja kokemusten tutkimista. 

Vanhempien kokemukset neuvolapalvelun eri 

osa-alueista ovat vaihtelevia. 

Miten neuvolamalli vaikuttaa 

äitien ja lasten terveyteen sekä 

neuvolapalvelun saatavuuteen ja 

käyttöön? 

Miten neuvolamalli vaikuttaa lain 

ja suositusten toteutumiseen? 


neuvolatoiminnan tavoitteiden ja 

periaatteiden toteutumiseen? 

Mitkä ovat neuvolamallien 

vahvuudet ja heikkoudet? 

Onko neuvolan 

terveydenhoitajan/lääkärin ja 

perheen välinen hoidon jatkuvuus 

hyödyllistä? Millaisia mahdolliset 

hyödyt ovat? 


yleiseen asiakastyytyväisyyteen? 


vanhempien neuvolapalvelun eri 

osa-alueisiin liittyviin 

kokemuksiin? 

pitäisi tunnustaa ja ottaa käyttöön neuvolatoiminnan kehittämisessä. 

Tämä toteutuisi käytännössä parhaiten järjestämällä neuvolapalvelut 

yhdistettynä äitiys- ja lastenneuvolana, joka toimisi osana 

perhekeskusta tai muuta lasten ja perheiden palvelut kokoavaa moniammatillista 

palvelukokonaisuutta. Silloin tulevaisuuden neuvola 

voisi olla asiakaslähtöinen ”yhden luukun neuvola”, jossa terveydenhoitaja 

ja lääkäri yhdessä pysyvän, moniammatillisen tiimin kanssa 

vastaisivat koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin seurannan, 

edistämisen ja tuen tarpeisiin esikoisen odotuksesta aina kuopuksen 

kouluikään saakka. 

Äitiys- ja lastenneuvolan yhdistelmätyö mahdollistaa pitkäkestoisen, 

tuttuutta ja luottamusta lisäävän yhteistyösuhteen perheen ja 

neuvolan henkilöstön välillä. Siksi se voi edistää perheen tuen ja 

avun tarpeiden varhaista tunnistamista sekä tuen tarjoamista osana 

määräaikaisia terveystarkastuksia ja kotikäyntejä. Koska elintapojen 

pysyvä muutos vaatii aikaa, hoidon jatkuvuus voisi tukea myös 

terveysneuvonnan vaikuttavuutta. Esimerkiksi äidin raskausaikana 

omaksumat terveelliset elämäntavat saattaisivat jatkua synnytyksen 

jälkeen helpommin, jos hänen tukenaan lastenneuvolassa olisi tuttu, 

jo odotusaikana elämäntapamuutoksiin kannustanut terveydenhoitaja. 

Hoidon jatkuvuuden ja perheen terveystottumusten sekä niissä 

tapahtuvien muutosten välisen yhteyden selvittäminen olisikin jatkossa 

mielenkiintoinen tutkimusaihe. On kuitenkin muistettava, että 

tiedon ja johtamisen osalta hoidon jatkuvuutta voidaan edistää monin 

tavoin, vaikka äitiys- ja lastenneuvolapalvelut olisi tuotettu erillisissä 

neuvoloissa. Esimerkiksi vauvan syntymän jälkeen perheen 

saumaton siirtymä eri neuvolayksiköiden välillä voidaan varmistaa 

tehokkaalla tiedonsiirrolla ja kommunikoinnilla äitiysneuvolan, synnytyssairaalan 

ja lastenneuvolan henkilöstön sekä vanhempien 

kesken. Neuvolapalvelujen kehittämiseen liittyvän päätöksenteon 

tueksi tarvitaan tietoa hoidon jatkuvuuden ja sen puutteen vaikutuksista 

terveydenhoitajan ja lääkärin työhön. Mahdollisuus jatkaa 

yhteistyötä perheen kanssa äitiysneuvolasta lastenneuvolaan olisi 

oletettavasti mielekästä myös terveydenhoitajalle ja lääkärille. 

Äitiys- ja lastenneuvolan yhdistelmätyö edellyttää työntekijältä 

laajaa osaamista ja sen jatkuvaa kehittämistä. Terveydenhoitajien 

ja lääkäreiden koulutuksessa naisten ja lasten terveyteen liittyvät 

sisällöt ovat pääosin erillisiä opintokokonaisuuksia. Lisäksi näiden 

työelämässä varsin tiiviisti yhdessä työskentelevien ammattilaisten 

perus- ja täydennyskoulutusta ei ole juurikaan integroitu, puhumattakaan 

muista neuvolan moniammatillisen tiimin ammattilaisista. 

Jatkossa myös koulutuksen soisi kehittyvän sote-uudistuksen hengessä 

neuvolatyön osa-alueet ja eri ammattiryhmien koulutustarpeet 

yhdistäväksi, asiakaslähtöiseen ja moniammatilliseen neuvolatyöhön 

valmentavaksi monitieteiseksi kokonaisuudeksi. 


Ilmoitus

Neuvola

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?