Neuvola
Neuvola%204_16
Neuvola%204_16
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
viestin hän oli oppinut Googlen uudelta toimitusjohtajalta.<br />
Tämä puolestaan kertoi ensimmäisistä kokemuksistaan uudessa<br />
tehtävässään. Erityisesti oli yllättänyt kaikkialta kuuluva<br />
innostunut keskustelu, jossa hahmoteltiin tulevaisuutta.<br />
Tulevaisuuden koulun tärkein yksittäinen tunnusmerkki on<br />
avoimista ikkunoista kaikuva keskustelu. Kolmanneksi Gerverin<br />
esityksestä jäi mieleeni onnistumisen mittari: Opettajat<br />
joutuvat ottamaan yhteyttä koteihin, kun lapset tulevat<br />
sairaana kouluun. Lapset kokevat koulun niin innostavaksi,<br />
että salaavat vanhemmiltaan sairastumisen, jotta pääsevät<br />
lähtemään kouluun. Gerver kysyikin, miksi lapset eivät aamuisin<br />
kouluun valmistautuessaan voisi kokea samanlaista<br />
odotuksen jännitystä kuin jonottaessaan huvipuiston vuoristorataan.<br />
Gerverin esitys sai minut ensin palauttamaan mieleeni<br />
Katriina Salmela-Aron tutkimuksia kouluinnostuksesta,<br />
joka tarkoittaa positiivista suhtautumista koulunkäyntiin,<br />
energisyyttä, päättäväisyyttä ja uppoutumista opiskeluun, ks.<br />
esim. Positiivisen psykologian voima. PS-Kustannus 2015).<br />
Seuraavaksi päädyin lukemaan luonnehdintoja työn imusta.<br />
Korvasin Työterveyslaitoksen kotisivulta kopioidussa luonnehdinnassa<br />
työn ilon koulutuksen imulla: ”Koulutuksen imu<br />
on oppimiseen liittyvää innostumista ja iloa kuvaava käsite.<br />
Sillä tarkoitetaan myönteistä<br />
tunne- ja motivaa-<br />
Koulutuksen imua voidaan<br />
pitää yhtenä kouluhyvinvoinnin<br />
mittarina.<br />
tiotilaa peruskoulussa.<br />
Oppilaiden ja henkilöstön<br />
yhdessä tuottama koulutuksen<br />
imu ja peruskoulun<br />
tuottavuus kulkevat<br />
käsi kädessä. Koulutuksen<br />
imua voidaan pitää yhtenä kouluhyvinvoinnin mittarina.<br />
Siksi jo koulutuksen imun kokemus itsessään on tavoittelemisen<br />
arvoinen. Lisäksi koulutuksen imulla on lukuisia<br />
myönteisiä yksilöllisiä ja organisatorisia seurauksia.” Kouluinnostus<br />
keskittää huomion lapseen ja nuoreen, kun taas<br />
työn imun soveltaminen koulutukseen nostaisi sen rinnalle<br />
koulutuksen järjestäjän vastuun.<br />
Opeuksen fiestan Yhteisöllinen koulu –työryhmässä kuvattiin<br />
Lappeenrannan perusopetuksen omaksumaa ratkaisukeskeisyyttä.<br />
Jopa 80 % peruskoulun opettajista oli<br />
jo osallistunut kaupungin järjestämään ratkaisukeskeisyyskoulutukseen.<br />
Tämän strategian tekee kiinnostavaksi se,<br />
että Lappeenrannan lastensuojelutilastot kertovat erittäin<br />
myönteisestä kehityksestä 2010-luvulla: Olisivatko Eksoten<br />
perhepalvelujen kehittämisen yhdessä perusopetuksen ratkaisukeskeisyyden<br />
kanssa puolittaneet sijaishuollon tarpeen<br />
muutamassa vuodessa?<br />
Tämän johdattelun jälkeen palaan otsikkoon, joka alkoi<br />
muotoutunut, kun sain allergiaoireita joka kerta kun joku<br />
puhuu yksilöllisistä oppimispoluista. Lapset ovat ennen<br />
kaikkea ’laumaeläimiä’. Me-säätiön kehitysjohtaja esitti, että<br />
yksilöllisyyden sijasta voisimme puhua omatahtisuudesta ja<br />
päädyimme yhdistämän sen yhdessä oppimiseen. Hyväksytyksi<br />
tuleminen ja yhdessä aikuisten ja ikätovereiden kanssa<br />
tekeminen ovat lasten aikuistumisen kulmakiviä. Innostunut<br />
luovuus kehittyy keskustelussa, ei yksin yksilöllistetyllä<br />
polulla kulkemalla.<br />
Omatahtinen kehitys alkaa jo varhaislapsuudessa. Keskimääräisestä<br />
poikkeaminen ei ole ensisijaisesti ongelma eikä<br />
häiriö lapsessa. Erilaisuuden tukinta ongelmaksi kertoo<br />
useimmiten lapsen luonnollisen kehityksen ja ammattihenkilöistä<br />
koostuneen palvelujärjestelmän välisestä jännitteestä,<br />
jonka suurin syy saattaa olla tiukasti ikärajoihin<br />
perustuva (’fordistinen’) rakenne.<br />
Voisivatko varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen<br />
koulutus yhdistyä kokonaisuudeksi, jonka sisällä lapset saisivat<br />
edetä omatahtisesti ilman että heitä leimataan ongelmiksi<br />
ja häiriöiksi (ks. Äärelän väitöstutkimus nuorten vankien<br />
koulukokemuksista. Lapin yliopisto 2012). Oppivelvollisuus<br />
alkaisi noin viisi vuotiaana ilman sen suurempia seremonioita<br />
ja päättyisi kun nuori on saavuttanut riittävän osaamisen<br />
ja kypsymisen siirtyäkseen monimuotoistuvan toisen<br />
asteen opintoihin työpajoista lukioon.<br />
Nykyinen oppivelvollisuuslaki jättää lähes joka kymmenen<br />
nuoren heitteille 16-vuotiaana. Viime viikolla<br />
osallistuin pohjoismaiseen kansanterveyskonferenssin työryhmään<br />
nuorten syrjäytymisestä (NEET-nuoret). Jos oikein<br />
ymmärsin, Ruotsin koululait ovat vuodesta 2011 alkaen<br />
velvoittaneet kunnat seuraamaan jokaisen nuoren etenemistä<br />
20-vuotiaaksi saakka. Alustaja kertoi Tukholman palveluista,<br />
joiden tehtävänä oli yllä pitää yhteyttä koulutuksen<br />
ja työn ulkopuolelle jääneisiin nuoriin. Heitä pyrittiin tukemaan<br />
kaikin mahdollisin keinoin ns. tarranauhamenetelmällä:<br />
Välillä nuori saattoi kadota, mutta hänet haettiin aina<br />
uudelleen kunnes tarranauhat (nuori ja tukihenkilö) pysyivät<br />
yhdessä riittävän pitkään – tarvittaessa useita vuosia - ja<br />
päästiin kiinni koulutukseen tai työhön.<br />
Erilaisuudesta huolimatta jokaisella lapsella tulisi olla oikeus<br />
aamulla kouluun lähtiessään samaan innostuksen kokemukseen<br />
kuin jonottaessaan vuoristorataa. Koulujen tilat ja<br />
ympäristöt voivat olla hyvinkin erilaisia. Tärkeintä on koulutuksen<br />
imun vahvistuminen ja jokaisen oppilaan omatahtisen<br />
kehityksen tukeminen niin kauan, että hän on valmis ottamaan<br />
itsenäisen vastuun opiskelustaan ja työllistymisestään.<br />
Useiden suhteellisen itsenäisten palvelukokonaisuuksien<br />
(neuvola, varhaiskasvatus, perusopetus, oppilashuolto, kasvatus-<br />
ja perheneuvola, lastenpsykiatria, jne) rakenteessa<br />
erityisen ajankohtaista on löytää yhteinen ymmärrys siitä,<br />
mitä tarkoittaa ’yhteisöllinen koulu’. Usein sillä tarkoitetaan<br />
peruskoulun sisäistä yhteisöllisyyttä. Vielä tärkeämpää olisi<br />
nähdä kouluyhteisö siinä laajassa kokonaisuudessa, jota<br />
Bronfenbrenner kuvasi jo 1970-luvulla lapsen kehityksen<br />
ekologisessa tulkinnassaan.<br />
Kouluyhteisön ydin ei siis olekaan peruskoulu, vaan sen<br />
jokainen oppilas ja hänen oma kasvuympäristönsä. Peruskoulu<br />
on yksi tämän kasvuympäristön kehitysyhteisöistä<br />
kodin, asuinalueen, päiväkodin, median, harrastusten ja<br />
muiden vastaavien rinnalla. Kun lapsi ja hänen kehityksensä<br />
otetaan keskiöön, kouluyhteisö saa yhtä hallinnollista<br />
yksikköä laajemman tulkinnan. Välttämättömäksi yhteiseksi<br />
haasteeksi tulee laaja kasvatuskumppanuus.<br />
Näin esittäisin 2020-luvun perusopetuksen teesien joukkoon:<br />
Eritahtisesta fordistisessa rakenteessa yksin oppimisesta<br />
omatahtiseen yhdessä oppimiseen monimuotoisessa<br />
kouluyhteisössä.<br />
6 <strong>Neuvola</strong> ja kouluterveys 4-2016
Change language