Neuvola

PÄÄKIRJOITUS
Matti Rimpelä
Omatahtinen yhdessä oppiminen
monimuotoisessa kouluyhteisössä
Peruskoulun lähihistoria on aika vaihtelevaa. Olemme jo
unohtaneet kovan kritiikin ja jopa yksityistämisen valmistelun
1990-luvulla. Muutamassa vuodessa 2000-luvun
alussa siirryttiin PISA-tutkimusten vauhdittamaan
onnistumisen iloon ja ylpeyteen. Suomalaisen menestystarinan
vientiponnistelujen rinnalla huolet oppimistulosten
heikkenemisestä ja perusopetuksen eriarvoistumisesta ovat
sävyttäneet 2010-lukua. Nyt uusi opetussuunnitelma ja lukuisat
kehittämishankkeet yhdessä innovatiivisten koulujen
kanssa uudistavat perusopetusta vastaamaan 2020-luvun
haasteisiin.
Eikä tässä kaikki. Äskettäin opetus- ja kulttuuriministeri
ilmoitti asettavansa parlamentaarisen ryhmän ja peruskoulufoorumin
luomaan teesit perusopetuksen tulevaisuudelle.
Teesit julkistetaan elokuussa 2017. (http://www.minedu.fi/
OPM/Tiedotteet/2016/11/peruskoulufoorumi.html)
Viimeisen vuoden aikana olen saanut olla mukana monissa
perusopetuksen kehittämisen keskusteluissa ja kohtaamisissa.
Niiden summana on kiteytynyt tämän pääkirjoituksen
otsikko.
Vuosi sitten osallistuin Syvien vahvuuksien koulun
(http://www.syvienvahvuuksienkoulu.fi/) seminaariin, jossa
pohdittiin indikaattoreita. Seminaarissa tapasin Espoon
Saunalahden koulun rehtorin. Pienestä kyläkoulusta on vähitellen
kasvanut suuri yhtenäiskoulu, joka on saanut uudet
toimitilat ja jossa erityistä huomiota on kiinnitetty jokaisen
oppilaan oman kehityksen tukemiseen. Muutama käynti
Saunalahdessa ja monet keskustelut rehtorin kanssa ovat
vauhdittaneet ajatuksiani perusopetuksen tulevaisuudesta.
Kesäkuussa pohdimme THL:n työkokouksessa muun
ohessa innovaatioita lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen.
Paikalla oli myös Me-säätiön toiminnanjohtaja
ja siitä alkoi yhteistyö, jonka edetessä olemme keskustelleet
peruskoulun mahdollisuuksista vähentää lasten ja nuorten
syrjäytymistä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat olleet
ne lapset ja nuoret, jotka eivät suoraan asetu peruskoulun
’oppilaan rooliin’.
Elokuussa osallistuin Oma Linja –tutkimusohjelman
(www.omalinja.fi) tiedostustilaisuuteen. Päätuloksena olivat
suuret erot oppilaiden oppimistuloksissa. Suositusten viesti
tiivistyi otsikkoon ’yksilöllistyvä peruskoulu’. Kun oppilaat
kehittyvät eri tahdissa, olisi peruskoulun kestoa ja sisältöä
kehitettävä joustavammaksi. Ei sidota opetusta vuosiluokkiin,
vaan otetaan tavoitteeksi tietyn tason saavuttaminen
peruskoulun aikana. Luodaan oppilaille yksilölliset opintopolut.
Lokakuussa järjestettiin Hämeenlinnassa seminaari
LAPE-ohjelman puitteissa. Samalla tutustuttiin Tuomelan
kouluun, joka oli juuri siirtynyt mittavan peruskorjauksen
jälkeen valmistuneisiin uusiin tiloihin. Koulurakennuksessa
ei ollut lainkaan perinteisiä luokkahuoneita. Siirrettävät
kotaseinämät jakoivat avaria yhteisiä tiloja oppilasryhmien
omiksi tiloiksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli ryhmätyöpöytä,
jonka pinta oli perinteistä taulupintaa.
Yhteistyö Me-säätiön kanssa antoi aiheen osallistua
marraskuun alussa valtakunnalliseen Oppimisen fiesta –
tapahtumaan (http://www.oppimisenfiesta.fi/fi/etusivu/). Finlandia-talossa
oli mukana toista tuhatta perusopetuksen
ammattilaista ja kymmeniä esityksiä. Monista kiinnostavista
esityksistä jäivät erityisesti mieleen brittiguru Richard Gerver
(’Creating Tomorrow’s Schools Today’) ja Yhteisöllinen
koulu –työryhmä.
Gerver kertoi tuntevansa parkouria kehittäneen miehen,
joka oli kasvanut Pariisin sivukaupungin ankeissa oloissa.
Tämä mies oli opettanut hänelle, että rakennusten sijasta
jokaisen kannattaisi katsoa niiden välissä oleviin avoimiin
tiloihin: Mitä niissä voi tehdä, mihin ne johtavat? Vakiintuneista
tiloista ja muista rakenteista huolimatta tulevaisuuden
koulu voi rakentaa jo tänään, kun keskittyy avoimiin mahdollisuuksiin.
Toisen koulun kehittämisen kannalta tärkeän
Neuvola ja kouluterveys 4-2016 5