DOSIS 1/2021

Vol. 37 

Dosis 

1 

2021 

Farmaseuttinen aikakauskirja 

TEEMA 

PÄÄKIRJOITUKSET 

Turvallinen 

lääkehoito 

Katri Hämeen-Anttila, Emilia Laukkanen: 

sairaalassa 

Tutkimusta tarvitaan turvallisen lääkehoidon 

toteutumisen kehittämiseen ja seurantaan.....................................................................................5 

Anneli Lauhio, Jukka Sallinen: 

Rokotteita uuteen COVID-19 tautiin..................................................................................................11 

ALKUPERÄISTUTKIMUKSET 

Elina Oksa, Karoliina Olin, Marja Airaksinen, Ercan Celikkayalar: 

Lääkitysturvallisuuden itsearviointi sairaalassa – itsearviointityökalun päivitys.....16 

Hanne Ahtiainen, Terhi Vanhalakka, Anna-Riia Holmström, 

Raisa Laaksonen, Marja Airaksinen: 

Keskitetyn lääkkeiden jakelumallin kehittäminen sairaalan 

sisätautiosastolla: kokemuksia pilottihankkeesta....................................................................56 

Tarja Mikkola, Meri Järvenpää, Kirsi Aronpuro, Raisa Laaksonen: 

Älylääkekaappien käyttöönotto tehohoidossa, tehovalvontahoidossa 

ja sydäntutkimusyksikössä – lääkehoitoprosessien kehittäminen 

yhteistyössä sairaala-apteekin ja hoitajien kesken.................................................................. 70 

Jatta Koljonen, Miia Kallio, Kirsi Kvarnström: 

HIV-potilaiden lääkeneuvonnan erityispiirteet ja farmaseuttien 

osaamistarpeet sairaala-apteekin avoapteekissa...................................................................100 

Mari Kuuttila, Niina Laine, Leena Astala: 

Kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuuden 

nykytila ja kehittyminen apteekin riskienhallintatyökalun avulla.................................. 126 

Outi Pajamo, Marja Airaksinen, Maarit Dimitrow: 

Lääkehoidon toteutuksen haasteet omaishoidossa: Miten apteekki voi auttaa?......146 

Tulossa: Lääkehoidon arvioinnin verkkokoulutus........................................................... 168

Dosis 

Farmaseuttinen aikakauskirja 

1 

2021 

Vol. 37 

Julkaisija 

Suomen Farmasialiitto ry / 

viestintä 

Asemamiehenkatu 2 

00520 Helsinki 

Päätoimittaja 

Dosentti Anneli Ritala-Nurmi 

VTT 

Tietotie 2 

Espoo 

dosis@farmasialiitto.fi 

Toimituskunta 

Dosentti Katri Hämeen-Anttila 

Proviisori, toksikologi Antti Kataja 

Farmasian tohtori Anne Lecklin 

Farmasian tohtori Minna Matikainen 

Dosentti Joni Palmgrén 

Farmasian tohtori Marika Pohjanoksa-Mäntylä 

Ulkoasu 

Omnipress Oy 

Oona Kavasto/Hank 

omnipress.fi 

ISSN 0783-4233 

2 Dosis Vol. 37 1/2021 © Suomen Farmasialiitto ry Suomen Farmasialiitto ry © 1/2021 Vol. 37 Dosis 3

PÄÄKIRJOITUS 

Tutkimusta tarvitaan 

turvallisen lääkehoidon 

toteutumisen kehittämiseen 

ja seurantaan 

Alkuvuodesta julkaistiin päivitettynä 

kaksi kansallista lääkkeiden järkevän 

käytön edistämistä tukemaan tarkoitettua 

julkaisua: Turvallinen lääkehoito 

-opas (Sosiaali- ja terveysministeriö 

2021) ja Lääkeinformaatiostrategia (Lääkealan 

turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea 2021). 

Alun perin vuonna 2006 julkaistu ja nyt toisen 

kerran päivitetty Turvallinen lääkehoito 

-opas on kansallinen suositus, joka ohjaa lääkehoidon 

toteuttamista erilaisissa yksiköissä, 

sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että niiden 

ulkopuolella, varhaiskasvatuksesta erikoissairaanhoitoon. 

Oppaan tavoitteena on auttaa turvallisen 

lääkehoitoprosessin varmistamisessa 

ja lääkehoitosuunnitelman laatimisessa. Se 

onkin edistänyt merkittävästi lääkitysturvallisuuskulttuurin 

kehittymistä terveydenhuollossa 

erityisesti yksikkökohtaisten lääkehoitosuunnitelmien 

avulla. 

Myös Lääkeinformaatiostrategia päivitettiin 

– nyt ensimmäistä kertaa (Lääkealan turvallisuus- 

ja kehittämiskeskus Fimea 2021). 

Tutkimus on ohjannut lääkeinformaatioverkoston 

toimintaa (Hämeen-Anttila ym. 2016, 

Mononen 2020), mikä jatkuu myös tulevalla 

strategiakaudella 2021–2026. Parhaillaan laaditaan 

kansallista lääkeinformaation tutkimusstrategiaa, 

jonka tavoitteena on erityisesti 

tukea lääkeinformaation ja lääkeinformaatiopalveluiden 

kehittämistä tukevaa tutkimusta. 

Lisäksi se tukee lääkeinformaatiokäytänteiden 

viemistä käytäntöön parhaan vaikuttavuuden 

takaamiseksi. 

Tutkimuksella osoitettu monenlaisia 

lääkitysturvallisuutta vaarantavia 

seikkoja 

Lääkitysturvallisuustutkimus on yleistynyt 

Suomessa erityisesti viimeisen vuosikymmenen 

aikana. Tutkimustieto osoittaa, että lääkitysturvallisuudessa 

on kehittämisen varaa. 

Lääkehoidon haittatapahtumat ovat yleinen 

sairaalahoidon syy (Laatikainen 2020), ja ne 

ovat yleisiä myös sairaalahoidon aikana (Härkänen 

ym. 2019, Laatikainen 2020). Lääkehoidon 

periaatteita ja ohjeistuksia ei aina välttämättä 

noudateta, mikä voi johtaa lääkitys- 

Hämeen-Anttila K, Laukkanen E: Tutkimusta tarvitaan turvallisen lääkehoidon 

toteutumisen kehittämiseen ja seurantaan. Dosis 37: 5–8, 2021 


poikkeamiin ja lääkehoidon haittatapahtumiin 

(Karttunen ym. 2020). Usein ajantasainen 

tieto potilaan tosiasiallisesti käytössä olevista 

lääkkeistä puuttuu potilastietojärjestelmistä, 

mikä aiheuttaa merkittävän riskin lääkitysturvallisuudelle 

(Sinnemäki ym. 2014, Lämsä 

ym. 2016, Schepel ym. 2018). Potilaiden hoitoon 

sitoutumisen tukemisessa ja neuvonnassa on 

myös kehittämisen varaa (esim. Kekäle 2016). 

Myös lääkehoidon osaamisessa on kehitettävää 

(Sulosaari ym. 2011, Sneck ym. 2016). 

Puutteet osaamisessa voivat johtaa lääkityspoikkeamiin 

(Mousavi ym. 2012, Sneck 2016). 

Jo ensimmäisessä Turvallinen lääkehoito 

-oppaassa annettiin ohjeet lääkehoidon osaamisen 

varmistamiseen, ja uusimmassa päivityksessä 

ohjeistusta on tarkennettu ja selkiytetty. 

Vaikka varsinaisista lääkeluvista ei 

uudessa oppaassa puhutakaan muutoin kuin 

vaativan lääkehoidon, kuten suonensisäisen 

neste- ja lääkehoidon osalta, on lääkehoidon 

osaamisen varmistaminen ja sen dokumentointi 

edelleen edellytys lääkehoidon turvalliselle 

toteuttamiselle. Lääkehoidon osaamisen 

varmistamisen kehittämiseksi tarvitaan vielä 

tutkimusta (Sneck 2016). 

Tutkimukset ovat siis osoittaneet monenlaisia 

riskikohtia lääkitysturvallisuuden toteutumisessa. 

Lääkitysturvallisuuteen liittyvää 

tutkimusta tarvitaan kuitenkin edelleen. 

Donabedianin (1997) laatiman, hoidon laatuun 

vaikuttavia tekijöitä kuvaavan mallin 

mukaisesti tutkimusta tarvitaan 1) rationaalista 

lääkehoitoa tukevista rakenteista ja toimintaedellytyksistä, 

2) lääkitysturvallisuutta 

edistävistä lääkehoidon toteutusprosesseista 

ja 3) lääkehoidon vaikuttavuudesta. Erityisesti 

rakenteisiin ja prosesseihin liittyvä tutkimus 

voi parhaimmillaan palvella suoraan toiminnan 

kehittämistä erilaisissa toimintayksiköissä. 

Tutkimuksen avulla voidaan myös luoda 

käytännön työhön soveltuvia, lääkitysturvallisuutta 

varmistavia työkaluja, kuten Dimitrowin 

(2016) tutkimuksen myötä luotu ja validoitu 

iäkkäiden lääkehoidon riskien arviointimittari. 

Tarvitsemme myös edelleen tutkimusta 

erilaisten toimintamallien ja lääkeinformaation 

vaikuttavuudesta, josta suomalaista tutkimusta 

on vähän (esim. Mononen ym. 2018, 

Toivo ym. 2019, Auvinen ym. 2021). Myös potilaiden 

osallisuuden merkitystä lääkitysturvallisuuden 

kehittämisessä on tutkittu Suomessa 

vähän (esim. Sahlström 2019). 

Nyt päivitetyt kansalliset suositukset tulevat 

todeksi vain toimintayksiköiden toimeenpanon 

(Turvallinen lääkehoito -opas) ja kansallisen 

yhteistyön (Lääkeinformaatiostrategia) 

kautta. Tarvitsemme tutkimusta seuraamaan 

näiden suositusten toteutumista ja 

vaikuttavuutta lääkitysturvallisuuden kehittymiseen 

Suomessa. 

Tutkimusjulkaisujen kautta tietoa ja hyviä 

käytäntöjä voidaan myös levittää muualle – 

kuten tässä Turvallinen lääkehoito sairaalassa 

-teemanumerossa julkaistavat artikkelit osoittavat. 

Ainoana suomalaisena farmasian alan 

tieteellisenä lehtenä Dosis antaa siihen erinomaisen 

väylän. 

Katri Hämeen-Anttila 

FaT, dosentti, tutkimus- ja 

kehittämispäällikkö, Fimea 

katri.hameen-anttila@fimea.fi 

Emilia Laukkanen 

sh, TtT, projektikoordinaattori, Fimea 

emilia.laukkanen@fimea.fi 

Auvinen K, Räisänen J, Voutilainen 

A, Jyrkkä J, Mäntyselkä P, Lönnroos 

E: Interprofessional medication 

assessment has effects on the quality 

of medication among home care 

patients: randomized controlled 

intervention study. J Am Med Dir 

Assoc 22: 74–81, 2021 

Dimitrow M: Development and 

validation of a drug-related 

problem risk assessment tool for 

use by practical nurses working 

with community-dwelling aged. 

Dissertationes Scholae Doctoralis 

Ad Sanitatem Investigandum 

Universitatis Helsinkiensis 69. 

University of Helsinki, 

Helsinki, 2016 

Donapedian A: The quality of care. 

How can it be assessed? Reprinted 

with permission from JAMA 260: 

1743-1748, 1988. Arch Pathol Lab 

Med 121: 1145–1150, 1997 

Hämeen-Anttila K, Mononen 

N, Pohjanoksa-Mäntylä 

M: Tutkimus kansallisen 

lääkeinformaatiostrategiatyön 

taustalla ja ohjaajana. Dosis 32: 

16–32, 2016 

Härkänen M, Vehviläinen-Julkunen 

K, Murrells T, Rafferty AM, Franklin 

BD: Medication administration errors 

and mortality: Incidents reported in 

England and Wales between 2007 ̶ 

2016. RSAP 15: 858–863, 2019 

Kirjallisuus 

Karttunen M, Sneck S, Jokelainen 

J, Elo S: Nurses' self-assessments 

of adherence to guidelines on 

safe medication preparation and 

administration in long-term elderly 

care. Scand J Car Sci 34: 108–117, 

2020 

Kekäle M: Chronic Myeloid Leukemia 

Patients’ Adherence to Tyrosine 

Kinase Inhibitors in Finland: A 

Journey of Eighty-six Patients. 

Dissertationes Scholae Doctoralis 

Ad Sanitatem Investigandum 

Universitatis Helsinkiensis 51. 

University of Helsinki, Helsinki, 2016 

Laatikainen O: Medication-related 

adverse events in health care. Acta 

Universitatis Ouluensis D Medica 

1555. Oulun yliopisto, Oulu, 2020 

Lämsä E, Ojala R, Kettunen R, ym.: 

Kaatumisvaaraa lisäävien lääkkeiden 

havaitseminen osana potilaan 

lääkehoidon selvitystä. Dosis 32: 

48–65, 2016 

Lääkealan turvallisuus- ja 

kehittämiskeskus Fimea: Lääkkeen 

käyttäjä lääkeinformaation 

keskiöön. Kansallinen 

lääkeinformaatiostrategia 2021- 

2026. Fimea Kehittää, Arvioi 

ja Informoi 2/2021. Lääkealan 

turvallisuus- ja kehittämiskeskus 

Fimea, 2021 

Mononen N, Järvinen R, Hämeen- 

Anttila K, ym.: A national approach 

to medicines information research: 

A systematic review. RSAP 14: 1106– 

1124, 2018 


Mononen N: From paper to cyber 

– Medicines information as a 

strategic goal in Finland and the 

European Union. Dissertationes 

Scholae Doctoralis Ad Sanitatem 

Intestigandam Universitatis 

Helsinkiensis 15. University of 

Helsinki, Helsinki, 2020 

Mousavi M, Khalili H & Dashti- 

Khavidaki S: Errors in fluid therapy 

in medical wards. Nurs Stand 23: 

35–39, 2009 

Sahlström M: Patient participation 

in promoting patient safety: Finnish 

patients and patient safety experts 

views. Publications of the University 

of Eastern Finland. Dissertations in 

Health Sciences 495, Kuopio, 2019 

Schepel L, Lehtonen L, Airaksinen M, 

Ojala R, Ahonen J, Lapatto-Reiniluoto 

O: Medication reconciliation and 

review for older emergency patients’ 

requires improvement in Finland. Int 

J Risk Saf Med 30: 19–31, 2018 

Sneck S: Sairaanhoitajien 

lääkehoidon osaaminen ja osaamisen 

varmistaminen. Acta Universitatis 

Ouluensis, D 1338, Oulu, 2016 

Sulosaari V, Suhonen R, Leino- 

Kilpi H: An integrative review of 

the literature on registered nurses' 

medication competence. J Clin Nurs 

20: 464–478, 2011 

Toivo T, Airaksinen M, Dimitrow M, 

ym.: Enhanced coordination of care 

to reduce medication risks in older 

home care clients in primary care: 

a randomized controlled trial. BMC 

Geriatr 27: 332, 2019 

Sosiaali- ja terveysministeriö: 

Turvallinen lääkehoito. Opas 

lääkehoitosuunnitelman laatimiseen. 

Sosiaali- ja terveysministeriön 

julkaisuja 2021: 6, Helsinki, 2021 

Sinnemäki J, Saastamoinen LK, 

Hannula S, ym.: Starting an 

automated dose dispensing service 

provided by community pharmacies 

in Finland. Int J Clin Pharm 36: 345– 

51, 2014 

Sneck S, Saarnio R, Isola A, Boigu, 

R: Medication competency of 

nurses according to theoretical and 

drug calculation online exams: A 

descriptive correlational study. Nurse 

Educ Today 36: 195–201, 2016 

Hämeen-Anttila K, Laukkanen E: Tutkimusta tarvitaan turvallisen lääkehoidon 

toteutumisen kehittämiseen ja seurantaan. Dosis 37: 5–8, 2021 


PÄÄKIRJOITUS 

Rokotteita uuteen 

COVID-19 tautiin 

Uusi tauti ja uusi tarve rokotteille. 

WHO varoitti maailmaa uudesta 

uhkaavasta infektiotaudista noin 

vuosi sitten – 30.1.2020. Maaliskuussa 

2020 tilanne oli edennyt pandemiaksi. 

COVID-19 tauti laukaisi ennen näkemättömän 

nopean tutkimus-, rokote- ja muun lääkekehityksen, 

jotta uuden tarttuvan taudin hallitsemiseksi 

saataisiin muitakin keinoja kuin 

ei-lääkkeellisiä torjuntatoimia. 

EU panostus ja Suomen 

keskitetty hankinta 

EU:n on panostanut taloudellisesti COVID-19 

rokotekehitykseen, jotta Eurooppa – ja muu 

maailma – saisi tuotteita pandemian hallitsemiseksi. 

Taloudellista tukea on annettu 

ennakkoon ja sovittu niin sanotusta keskitetystä 

rokotehankinnasta EU-maille. Suomi on 

mukana EU-komission keskitetyssä rokotehankinnassa, 

ja sen mukaisesti rokotteita tulee 

Suomen käyttöön. 

Rokotekehityksestä 

COVID-19-rokotteita tutkitaan kuten muitakin 

lääkkeitä, keksintö ja koeputkivaiheen 

jälkeen, ensin eläinkokeissa. Kun eläinkokeissa 

on osoitettu, että rokote herättää suojaavan 

vasteen tautia vastaan eikä ole havaittu 

merkittäviä haittoja, voidaan siirtyä kliinisiin 

kokeisiin ihmisillä. I-vaiheen kliinisissä tutkimuksissa 

selvitetään muutamilla kymmenillä 

vapaaehtoisilla, terveillä koehenkilöillä rokotteen 

turvallisuutta ja muodostuvaa immuunivastetta. 

Ensimmäisessä vaiheessa koehenkilöiden 

määrä on varsin pieni, mutta 2-vaiheen 

tutkimuksissa vapaaehtoisia koehenkilöitä 

on usein muutamia satoja. 2-vaiheen 

tutkimuksessa selvitetään valmisteen annosta 

ja annostelua siten, että saadaan riittävä suo- 

Lauhio A, Sallinen J: Rokotteita uuteen COVID–19 tautiin. 

Dosis 37: 11–15, 2021 


jaava vaste ihmiselle ja että rokote on riittävän 

turvallinen. Kolmannessa kliinisessä vaiheessa 

testataan isossa potilasjoukossa, sillä 

annoksella, joka faasi 2 tutkimuksin on osoitettu 

parhaaksi, suojaako rokote siltä taudilta, 

jota vastaan se on kehitetty. Lisäksi arvioidaan 

valmisteen turvallisuutta. Koehenkilöitä 3-vaiheen 

tutkimuksissa tarvitaan yleensä tuhansia 

tai kymmeniä tuhansia. Usein tutkimuksessa 

on mukana vertailu lumelääkkeeseen. COVID- 

19 rokotteiden kohdalla nämä kaikki vaiheet 

on tehty, eikä vaatimuksesta ole tingitty. Yksi 

syy, joka on mahdollistanut näin nopean faasi 

I–III tutkimustyön, on taudin yleisyys. Tuotekehityksen 

nopeuttamiseksi on jouduttu tosin 

tekemään eri vaiheita osin limittäin esim. faasi 

II ja III tutkimuksia on tehty yhtä aikaa. Lisäksi 

isojen investointien myötä ja tavanomaisesta 

poiketen rokotetuotantoon on voitu panostaa 

isolla riskillä ja käytännön valmiuksia massatuotantoon 

on kehitetty jo paljon ennen varmaa 

tietoa rokotteen tehosta. 

Keskitetty myyntilupa ja rolling 

review (rullaava arviointi) 

COVID-19-rokotteet saavat myyntilupansa 

Euroopan lääkeviraston (EMA) keskitetyn 

myyntilupaprosessin kautta. Keskitetyssä 

myyntilupaprosessissa Euroopan Komissio 

päättää myyntiluvan myöntämisestä EMAn 

ihmislääkekomitean (CHMP:n) suosituksen 

perusteella. Normaali keskitetty myyntilupaprosessi 

kestää 210 päivää, jonka lisäksi kokonaisaikaa 

pidentävät niin sanotut clock-stopit, 

joiden aikana hakijat valmistelevat vastauksia 

CHMP:n esittämiin lisäkysymyksiin. 

Koronapandemian vuoksi COVID-19 rokotteiden 

myyntilupia on vauhditettu ottamalla 

käyttöön nopeutettu viranomaiskäsittely, 

rullaavaa käsittelyprosessi (ns. rolling review, 

rullaava arviointi). Nopeutettu käsittely on 

perusteltua väestön terveyden turvaamisen 

näkökulmasta. Normaalisti kaikki myyntilupahakemusta 

tukevat tiedot on toimitettava 

arviointimenettelyn alussa, mutta rullaavassa 

arvioinnissa tutkimustietoja arvioidaan sitä 

mukaa, kun niitä valmistuu. 

CHMP suositus 

Rokotteet ovat biologisia lääkkeitä, joten niiden 

laatu arvioidaan CHMP:n alaisessa biologisessa 

työryhmässä, Biological Working Party:ssa 

(BWP). Jokaisella EU:n jäsenmaalla on oikeus 

asettaa edustajansa työryhmään. Yhteenvedot 

kunkin valmisteen laatuarvioinnista välitetään 

CHMP:lle. CHMP-komitea muodostuu 

yhdestä jäsenestä ja yhdestä varajäsenestä 

kustakin EU:n jäsenvaltiosta sekä Islannista ja 

Norjasta. COVID-19 rokotteen vähimmäisedellytyksenä 

on 50 %:n teho. Tällöin esimerkiksi 

1000 ihmisestä vähintään 500:llä rokote estää 

koronaviruksen aiheuttaman oireisen infektion 

verrattuna lumekontrolliin. Turvallisuuden 

suhteen edellytetään riittävää rokotettavien 

lukumäärää ja vähintään kuuden viikon 

seurantaa ennen myyntiluvan myöntämistä. 

Lääkkeelle ja rokotteelle voidaan myöntää joko 

tavallinen tai ehdollinen myyntilupa. Valmisteen 

hyötyjen pitää olla suuremmat kuin tiedossa 

olevien haittojen myyntiluvan tyypistä 

riippumatta; ehdollisessa myyntilupapäätöksessä 

määritellään ne lisätutkimukset ja -selvitykset, 

jotka myyntiluvan saaneen hakijan 

tulee toimittaa tietyssä määräajassa. 

Rokote-erien testaaminen 

Rokotteet kuuluvat valmisteisiin, jotka testataan 

eurooppalaisissa viranomaislaboratorioissa 

ennen kulutukseen vapauttamista. Kukin 

rokote-erä testataan yhtäaikaisesti sekä valmistajan 

omassa laboratoriossa että viranomaislaboratoriossa. 

Rokote-erä hyväksytään 

käyttöön vain, jos sekä valmistajan omat 

että riippumattoman viranomaislaboratorion 

tulokset läpäisevät rokotteelle myyntiluvassa 

asetetut vaatimukset. Tuotantoteknologiasta 

riippumatta rokotteiden laatu varmistetaan 

useassa vaiheessa ennen rokotteiden käyttöönottoa. 

Jos poikkeamia havaitaan valmistusvaiheessa 

tai lopputuotteessa, erät hylätään 

eikä niitä päästetä kulutukseen. 

Uudet rokotetyypit 

Tällä hetkellä EU-alueella kolme COVID- 

19-rokotetta on saanut ehdollisen myyntiluvan. 

Comirnaty ja Modernan rokote ovat RNArokotteita 

ja Astra-Zenecan rokote on adenovirusvektorirokote. 

RNA-rokotteet edustavat 

uutta rokotetyyppiä. Myös adenovirusvektori 

rokote edustaa varsin uutta rokotetyyppiä, 

sillä vain vastikään Ebolaa vastaan tarkoitettu 

rokote EU alueella edustaa ensimmäisenä tätä 

rokotetyyppiä. Molempien RNA-rokotteiden 

suojateho on hyvä, yli 90 % oireista COVID- 

19-tautia vastaan, ja ne ovat osoittautuneet 

tehokkaiksi myös yli 65-vuotiailla, mikä on 

huomionarvoista COVID-19-taudin riskitekijöiden 

kannalta. Näiden kahden rokotteen 

suurin ero käytännön rokottamisen kannalta 

liittyy kylmäketjuvaatimukseen: Comirnatyn 

kohdalla edellytetään syväjäätä, ja Modernan 

rokote on helpompi käytännön kannalta. 

AstraZenecan (AZ) yhdessä Oxfordin yliopiston 

kanssa kehittämän rokotteen tutkimuksissa on 

ollut mukana vähemmän iäkkäitä henkilöitä, 

mutta menossa on tutkimuksia myös iäkkäämmille, 

joista odotetaan tuloksia lähiaikoina. 

EMA antoi myyntiluvan pandemiatilanteessa 

rokotteelle ilman yläikärajaa perustuen muun 

muassa tietoon sen aikaansaamasta immuunivasteesta. 

Tällä rokotteella ei ole senkaltaisia 

kylmäketjuvaatimuksia kuin edellä mainituilla 

RNA-rokotteilla, joten rokottamisen käytännön 

toteutus on siten helpompaa. 

Tulossa olevia COVID-19 rokotteita 

Käynnissä on vilkasta tutkimusta ympäri maailmaa, 

ja monia uusia rokotteita kehitetään 

suojaamaan COVID-19 taudilta. EU-lääkeviranomaisen 

rolling-review käsittelyssä on jo 

seuraavia valmisteita: Janssenin (Johnsson & 

Johnsson) rokote, Novavax ja CureVac. Janssenin 

rokote on myös adenovirusvektorirokote, 

mutta kerran annosteltava, mikä nopeuttaisi 

rokottamista. CureVac on RNA-rokote. Novavax 

poikkeaa edellä mainituista, ja siinä on 

yrityksen kehittämä tehosteaine (adjuvantti), 

matrix-1. Myös monia muita rokotehankkeita 

on alustavissa keskusteluissa EMAssa, ja odotettavissa 

on, että uusia rolling-review prosesseja 

käynnistyy, sikäli kun kunkin hankkeen 

arvioidaan olevan niin pitkällä, että ne voisivat 

täyttää myyntilupakriteerit. 

Rokoteturvallisuus 

Rokotteita, päin vastoin kuin muita lääkkeitä, 

annetaan myös terveille henkilöille suojaamaan 

taudilta. Siksi rokotteiden turvallisuuteen 

kiinnitetään tavallistakin enemmän huomiota. 

Rokote suojaa ottajaansa taudilta, mutta 

sen lisäksi rokotteiden hyödyt nähdään myös 

väestötasolla, ja siksi niiden merkitys yhteiskunnassa 

on tärkeä. Rokoteturvallisuutta seurataan 

myös rokotteiden kehityksen ja käyttöönoton 

jälkeen hyvin tarkasti. Suomessa 

Fimea seuraa rokotteiden haittavaikutusilmoituksia 

ja raportoi niistä säännöllisesti 

www-sivuillaan. Yhteistyötä rokotehaittojen 

seuraamiseksi tehdään kansallisella tasolla 

myös THL:n kanssa. Euroopan lääkevirastolla 

on myös oma rokoteturvallisuus- ja haittaseurantajärjestelmänsä, 

jossa myös Suomella on 

edustaja. Ajantasainen tieto rokotteen turvallisuudesta 

on tärkeää, ja se karttuu käyttökokemuksen 

myötä ympäri maailmaa. Tämä on 

tärkeää, jotta ihmiset uskaltavat ottaa rokotteen, 

sillä vain siten rokotekattavuus saadaan 

nousemaan riittävän korkeaksi väestötasolla. 

Avoimet kysymykset ja 

tutkimuksen haasteet 

Vaikka moni asia on jo selvitetty, on edelleen 

monia avoimia kysymyksiä liittyen COVID- 

19-rokotteisiin, joihin tarvitaan vielä tarkentavia 

vastauksia meneillään olevista tutkimuksista. 

Näitä kysymyksiä ovat muun muassa, 

kauanko rokotteen teho kestää ja mikä on 

annosvälin kesto siihen suhteutettuna. Tarvitaan 

myös tietoa eri rokotetyyppien käytöstä 

samalla henkilöllä, jos joudutaan esimerkiksi 

toistorokotuksiin, sillä nykykäsityksen mukaan 

on varsin todennäköistä, että virus jää kiertämään 

maapallolla, jolloin toistorokotuksia tarvittaisiin. 

Myös tietoa tartuttavuudesta ja epidemian 

hallintaan tarvittavaa tietoa COVID- 

19-rokotteiden käytön yhteydessä tarvitaan 

lisää. Uutena uhkana ovat myös virusmuunnokset 

ja niiden leviäminen suhteessa rokotteen 

tehoon. Keskustelussa ovat paitsi toisen 

myös jo kolmannen sukupolven rokotteet. On 

esitetty, että koronavirusseurantaan ja rokotevalmistukseen 

tulevaisuudessa luotaisiin 

saman tyyppinen järjestelmä, joka on jo olemassa 

influenssavirusseurannan ja influenssarokotteiden 

valmistuksen suhteen. Rokottamistyötä 

ympäri maailmaa helpottaisi, jos käy- 


tössä olisi kerta-annosrokotteita ja kylmäketjuvaatimus 

ei olisi liian haastava. On esitetty, 

että rokottamista helpottaisi myös, jos rokotteen 

antomuoto ei edellyttäisi ruiskuja ja neuloja 

– tämän tyyppisiä valmisteita onkin kehitteillä. 

Hieno saavutus 

On todella hieno saavutus, että meillä on jo 

vuodessa kolme COVID-19-rokotetta saanut 

ehdollisen myyntiluvun EU alueella. Toivottavasti 

myös lisää myyntiluvallisia rokotteita 

saadaan markkinoille, sillä tuotteiden kysyntä 

on valtava sekä Euroopan että koko maailman 

tarpeisiin pandemian kuriin saamiseksi. 

Uudeksi uhaksi ovat nousseet myös herkemmin 

tarttuvat muuntovirukset ja rokotteiden teho 

suhteessa niihin. Näin ollen monia käytännön 

haasteita on vielä rokottamisen suhteen voitettavana. 

Mutta joka tapauksessa se, että vuodessa 

meillä on EU-alueella jo kolme ehdollisen 

myyntiluvan saanutta rokotetta, on historiaan 

jäävä innovatiivinen lääketutkimuksen ja 

-kehityksen sekä regulaation yhteistyön saavutus 

suojaamaan uutta pandeemista COVID- 

19 tautia vastaan. 

Lauhio A: Uusia rokoteteknologioita 

kehitetään Covid-19-tautiin. 

Sic-verkkolehti, julkaistu 21.1.2021. 

www.sic.fimea.fi/arkisto/2020/4_2020/ 

palstat/uusia-rokoteteknologioitakehitetaan-covid-19-tautiin 

Mäki-Ikola O: Koronarokotteiden 

keskitetty myyntilupaprosessi. Sicverkkolehti, 

julkaistu 15.1.2021. 


palstat/koronarokotteiden-keskitettymyyntilupaprosessi 

Vesterinen J: Uusien 

koronarokotteiden myyntiluvat – 

miten laadun arviointi toimii? 

Sic-verkkolehti, julkaistu 21.1.2021. 


palstat/uusien-koronarokotteidenmyyntiluvat-miten-laadun-arviointitoimii- 

Kirjallisuus 

Anneli Lauhio 

Dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien 

erikoislääkäri, Ylilääkäri 

Lääkevalmisteiden arviointiprosessi, 

kliinis-farmakologinen yksikkö, Fimea 

anneli.lauhio@fimea.fi 

Jukka Sallinen 

LT, Kliinis-farmakologisen yksikön päällikkö 

Lääkevalmisteiden arviointiprosessi, 

kliinis-farmakologinen yksikkö, Fimea 

jukka.sallinen@fimea.fi 

Lauhio A, Sallinen J: Rokotteita uuteen COVID–19 tautiin. 

Dosis 37: 11–15, 2021 


Lääkitysturvallisuuden 

itsearviointi sairaalassa 

– itsearviointityökalun 

päivitys 

Tiivistelmä 

Johdanto 

Yhdysvaltalainen Institute for Safe Medication Practices (ISMP) on julkaissut sairaaloiden lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalun (Medication Safety Self Assessment ® for Hospitals) vuosina 

2000, 2004 ja 2011. Suomessa on laajasti käytetty aiemmassa tutkimuksessa (2008) ISMP:n 

työkalusta Suomen oloihin muokattua itsearviointityökalua. Tässä tutkimuksessa päivitettiin vuoden 

2008 kriteeristö, jotta se vastaisi paremmin nykyisiä lääkitysturvallisuuskäytäntöjä Suomessa. 

Aineisto ja menetelmät 

Tutkimuksen pohjana käytettiin 1) Celikkayalarin vuonna 2008 laatiman kriteeristön 121 kohtaa 

sekä 2) ISMP:n tuoreimman (2011) sairaaloille suunnatun lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun 

kriteeristön 270 kohtaa (ISMP:n luvalla). Alustavan muokkauksen jälkeen molemmat 

kriteeristöt arvioitiin samanaikaisesti Delfoi-konsensusmenetelmällä kahden asiantuntijapaneelikierroksen 

kautta. Asiantuntijapaneeleihin osallistui yhteensä 13 lääkitysturvallisuuden asiantuntijaa. 

Vähintään 70 % konsensuksen saavuttaneet kriteeristöjen kohdat hyväksyttiin uuteen 

itsearviointityökaluun. Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella arvioitiin kohtien toivottavuutta ja 

soveltuvuutta ja toisella Delfoi-kierroksella toteutettavuutta. Delfoi-kierrosten jälkeen kohtia 

viimeisteltiin ilmaisun selkiyttämiseksi ja toiston välttämiseksi. 

Elina Oksa* 

proviisori, 

Tyks Salon sairaalan 

lääkekeskus, 

Varsinais-Suomen 

sairaanhoitopiiri 

elina.oksa@tyks.fi 

Karolina Olin 

TtM, 

potilasturvallisuuspäällikkö, 

Varsinais-Suomen 

sairaanhoitopiiri 

Marja Airaksinen 

FaT, professori, 

Kliinisen farmasian ryhmä, 

Farmasian tiedekunta, 

Helsingin yliopisto 

Ercan Celikkayalar 

proviisori, yliopisto-opettaja, 


Farmasian tiedekunta 


* Kirjeenvaihto 

Tulokset 

Alustavan muokkauksen jälkeen arvioitavana oleva kriteeristö sisälsi 252 kohtaa, joista 201 kohtaa 

saavutti vaaditun konsensuksen ensimmäisellä Delfoi-kierroksella. Lisäksi panelistit ehdottivat 

seisemää uutta kohtaa. Toisella Delfoi-kierroksella kriteeristöstä poistettiin 13 kohtaa (alle 

70 % konsensus). Tutkimusryhmän viimeistelevässä muokkauksessa poistui vielä 17 kohtaa muun 

muassa päällekkäisyyden välttämiseksi. Lopullinen itsearviointityökalu (229 kohtaa) sisälsi 11 

osa-aluetta: 1. Potilastiedot (10 kohtaa), 2. Lääkeinformaatio (19), 3. Tiedonkulku lääkehoitoprosessissa 

(21), 4. Lääkkeiden merkitseminen ja pakkaaminen (10), 5. Lääkkeiden säilytys ja 

tilaaminen sekä lääkityksen standardointi (26), 6. Lääkkeiden annosteluun käytettävä välineistö 

(18) 7. Ympäristötekijät, työn sujuvuus ja henkilöstöresurssien käyttö (16), 8. Henkilöstön osaaminen 

ja koulutus (23), 9. Potilasohjaus (14), 10. Laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta (48), 

11. Organisaatiotasoinen osio (24). 

Johtopäätökset 

Päivitetty itsearviointityökalu sisälsi huomattavasti enemmän kohtia (205 hoitoyksikkötasoista 

+ 24 organisaatiotasoista kohtaa) kuin aikaisempi versio vuodelta 2008 (121 kohtaa). Useammat 

kriteerit hyväksyttiin, minkä voidaan katsoa johtuvan Suomessa noin kymmenen vuoden aikana 

yleistyneistä ja kehittyneistä lääkitysturvallisuuskäytännöistä. Uudessa itsearviointityökalussa 

huomioitiin ISMP:n alkuperäisestä kriteeristöstä lähtökohtaisesti myös organisaatiotasoisia kriteerejä, 

joita Celikkayalarin (2008) versioon ei sisällytetty. Uusi kattavampi itsearviointityökalu 

soveltuu sairaaloiden lääkitysturvallisuuden arvioimiseen sekä hoitoyksikön että organisaation 

näkökulmasta. 

Oksa E, Olin K, Airaksinen M, Celikkayalar E: Lääkitysturvallisuuden itsearviointi 

sairaalassa – itsearviointityökalun päivitys. Dosis 37: 16–55, 2021 

Avainsanat: lääkitysturvallisuus, itsearviointityökalu, sairaala, kliininen farmasia, 

riskinarviointi, riskinhallinta 


Johdanto 

Lääkityspoikkeama on lääkehoitoon liittyvä 

tapahtuma, joka voi johtaa vaaratapahtumaan 

(Stakes ja Rohto 2006). Lääkityspoikkeamat 

ovat yleisin syy vahingoille ja vältettävissä oleville 

haitoille terveydenhuoltojärjestelmissä 

maailmanlaajuisesti (WHO 2017). Myös Suomessa 

lääkityspoikkeamien on tiedostettu olevan 

haaste potilaan hoidossa (Koskinen 2013, 

Härkänen 2014, Lähde ja Westerling 2014, Eronen 

2016). Sairaalahoidossa lääkityspoikkeamia 

on havaittu joka neljännellä satunnaisesti 

tarkastellulla potilaalla (Härkänen 2014). Vuosina 

2013–2014 lääkityspoikkeama oli yhteydessä 

potilasvahingon syntymiseen yhteensä 

205 tapauksessa (Eronen 2016). 

Lääkitysturvallisuuden edistämiseksi terveydenhuollon 

toimintayksiköitä ohjataan laatimaan 

suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden 

täytäntöönpanosta, jonka 

yhtenä osana tulee kuvata lääkehoito (terveydenhuoltolaki 

1326/2010 ja sosiaali- ja terveysministeriön 

asetus laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden 

täytäntöönpanosta laadittavasta 

suunnitelmasta 341/2011). Lääkehoitosuunnitelman 

laatiminen on kansallisesti 

ohjeistettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 

(THL) julkaisussa Turvallinen lääkehoito, 

Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen 

(THL 2016). Lääkehoitosuunnitelmassa tulee 

kuvata terveydenhuollon toimintayksikön lääkehoito- 

ja huoltoprosessit, vastuunjako lääkehoitoon 

liittyen, osaamisen varmistaminen 

sekä lääkehoidon riskien hallinta (THL 2016). 

Turvallinen lääkehoito -opas (2016) suosittaa 

seuraamaan lääkehoidon käytännön toteuttamista 

esimerkiksi lääkitysturvallisuuden auditointien 

tai itsearviointien avulla. Opas suosittelee, 

että sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten 

viranomaisvelvoitteen mukaisia tarkastuksia 

laajennettaisiin käsittelemään enemmän 

myös lääkehoitoprosessia ja sen turvallisuuden 

varmistamista. Lääkitysturvallisuuden itsearvioinnissa 

organisaatio tai terveydenhuollon 

toimintayksikkö tarkastelee ja arvioi omaa lääkehoidon 

prosessiaan sekä korjaa siinä havaittuja 

puutteita jo ennen mahdollisia haittatapahtumia 

tai lääkityspoikkeamia (THL 2016). 

Vastaavasti lääkitysturvallisuuden auditoinnissa 

toimintayksikön lääkehoidon prosessia 

arvioidaan itsearviointityökalua käyttäen 

yhteistyössä farmasistin kanssa (Celikkayalar 

ym. 2016). 

Celikkayalarin tutkimuksessa kuvatussa 

lääkitysturvallisuuden auditoinnissa käytettiin 

pohjana yhdysvaltalaisen lääkitysturvallisuuteen 

keskittyvän Institute for Safe Medication 

Practices (ISMP) – organisaation lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalua Medication 

Safety Self Assessment ® for Hospitals 

2004 (ISMP 2004). Celikkayalar on muokannut 

kyseisestä ISMP:n itsearviointityökalusta 

Suomen lääkehoitokäytäntöihin sopivan ja 

hoitoyksikkötasolla käytettävän kriteeristön 

Delfoi-konsensusmenetelmällä (Celikkayalar 

2008, Celikkayalar ym. 2016). 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli päivittää 

Celikkayalarin vuonna 2008 kehittämä 

lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu, 

jonka käytöstä on hyviä kokemuksia sairaaloiden 

hoitoyksiköissä (Celikkayalar ym. 2016). 

Kriteeristön päivitys katsottiin hyödylliseksi, 

jotta itsearviointityökalu vastaisi paremmin 

nykyisiin sekä lähitulevaisuuden lääkitysturvallisuuskäytäntöihin. 


Tutkimuksen pohjana käytettiin Celikkayalarin 

itsearviointityökalun (2008) kriteeristön 

121 kohtaa sekä ISMP:n sairaaloiden lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalun 2011 

(Medication Safety Self Assessment ® for Hospitals) 

kriteeristön 270 kohtaa (ISMP 2011) 

(Kuva 1). Delfoi-konsensusmenetelmää käytettiin 

jäsenneltynä ryhmän viestintäkeinona 

tutkimusongelman käsittelemiseksi (Puumalainen 

2008, Humphrey-Murto ym. 2020, 

Taylor 2020). Tutkimuksen aineisto on kahden 

Delfoi-kierroksen sähköisiin kyselyihin saadut 

vastaukset ja kommentit. 

Delfoi-menetelmä 

Delfoi-menetelmä on konsensusmenetelmä, 

jonka avulla tavoitellaan asiantuntijoiden yksimielisyyttä 

tutkittavasta asiasta (Humphrey- 

Murto ym. 2020, Linturi 2020, Taylor 2020). 

Menetelmän kolme ydinominaisuutta ovat 

anonyymisyys (nimettömyys), asiantuntijuus 

ja iteratiivisuus (toisto) (Linturi 2020). Tyypillisesti 

asiantuntijapaneeli kommentoi kyselyä, 

jolla kartoitetaan asiantuntijoiden näkemystä 

Celikkayalar 2008: 

121 kohtaa 

Alustava 

muokkaus 

1. Delfoi kierros 

252 kohtaa 

≥ 70 % 

konsensus 

Ei 

2. Delfoi kierros 

51 kohtaa 

+ 7 uutta kohtaa 

≥ 70 % 

konsensus 

Ei 

13 kohtaa 

jää pois 

ISMP 2011: 

270 kohtaa 

Kyllä 

Kyllä 

Viimeistelevä 

muokkaus 

246 kohtaa 

Kuva 1. Lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun muodostuminen. 

tutkimusongelmasta (Taylor 2020). Tässä tutkimuksessa 

asiantuntijoille kommentoitaviksi 

annetut väittämät olivat lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalun kohtia, joista ennalta 

määritellyn konsensusprosentin saavuttaneet 

kohdat valittiin sairaalan lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökaluun. Delfoi-menetelmälle 

on tyypillistä useamman kyselykierroksen 

käyttäminen (Humphrey-Murto ym. 2020, 

Taylor 2020). Vastaajajoukko saa yleensä ainakin 

kerran palautteena tietoa ryhmätasoisesta 

vastauksesta ja sen jälkeen mahdollisuuden 

arvioida uudestaan omia vastauksiaan. 

Alustava itsearviointityökalun muokkaus 

Itsearviointityökalun alustavassa muokkausvaiheessa 

tarkasteltiin samanaikaisesti sekä 

Celikkayalarin kriteeristön 121 kohtaa että 

ISMP:n kriteeristön (2011) 270 kohtaa. Tutkimusryhmän 

toimesta (EO, KO, EC) muokattiin 

201 kohtaa 

Lopullinen itsearviointityökalu 

229 kohtaa 

Kohdat valittu, muokattu ja 

yhdistetty. Poistettu 140 kohtaa, 

lisätty 1 uusi kohta. 

Kohtia arvioitu toivottavuuden 

ja soveltuvuuden näkökulmasta. 

Yhteensä 13 panelistia osallistui. 

≥ 70 % konsensuksen saaneet 

kohdat otettiin mukaan itsearviointityökaluun. 

< 70 % konsensuksen saaneet 

kohdat uudelleen arvioitavaksi 

toiselle kierrokselle. 

Kohtia arvioitu toteutettavuuden 

näkökulmasta. Osa kohdista 

muokattuina, osa samassa 

muodossa kuin 1. kierroksella. 

Yhteensä 6 panelistia osallistui. 

Viimeistelevässä muokkauksessa 

kohtia hiottiin sekä yhdistettiin ja 

poistettiin toiston välttämiseksi. 


alustava kriteeristö asiantuntijapaneelin arviointia 

varten. ISMP:n 2011 kohdista jätettiin 

pois sellaisia kohtia, joita ei ollut mahdollista 

muokata suomalaiseen toimintaympäristöön 

sopiviksi. ISMP:n itsearviointityökalun 2011 

kohtien suomentamisessa käytettiin apuna 

ISMP:n itsearviointityökalun 2004 pohjalta 

tehtyä suomennosta (Lahtinen ja Oinas 2007). 

Celikkayalarin tutkimuksessa suomennos on 

tarkistettu ja muokattu Delfoi-konsensusmenetelmän 

avulla (Celikkayalar 2008, Celikkayalar 

2016). Tässä tutkimuksessa tutkija (EO) 

teki suomennoksen ISMP:n 2011 kriteeristöstä 

ja kaksi tutkimusryhmän jäsentä (KO, EC) tarkisti 

suomennoksen. Alustavan muokkauksen 

aikana erimielisyydet ratkaistiin keskustelemalla 

ja päästiin yhteisymmärrykseen muokkaamisesta. 

Celikkayalarin kriteeristön osaalueet 

oli muodostettu Turvallinen lääkehoitooppaan 

2006 (STM 2006) lääkehoitosuunnitelmarungon 

pohjalta. Tässä tutkimuksessa 

uuden työkalun rakenteena käytettiin ISMP:n 

2011 osa-alueita (Taulukko 5). 

Asiantuntijoiden valinta 

Asiantuntijapaneeliin kutsuttiin yhteensä 30 

henkilöä, joilla oli farmasian (n=10), hoitotyön 

(n=10) ja lääketieteen (n=10) koulutustausta 

sekä lääkitysturvallisuuden asiantuntijuutta. 

Kunkin koulutustaustan kiintiöstä kutsuttiin 

puolet käytännön työtä tekeviä ja puolet esimies- 

tai asiantuntijatyössä toimivia lääkitysturvallisuuden 

asiantuntijoita, heidän osaamisensa 

ja työtehtäviensä perusteella. Lääkitysturvallisuuden 

asiantuntijoina pidettiin terveydenhuollon 

ammattilaisia, jotka työskentelivät 

potilasturvallisuuden ja lääkitysturvallisuuden 

parissa (esimerkiksi vastuuhenkilöinä tai työryhmissä). 

Lisäkeinona käytettiin lumipallootantaa 

(Metsämuuronen 2006) eli pyydettiin 

asiantuntijapaneeliin kutsutuilta vinkkejä Delfoi-panelisteiksi 

sopivista lääkitysturvallisuuden 

asiantuntijoista. Näin asiantuntijoita saatiin 

valtakunnallisesti eri puolilta Suomea. 

Yhteensä 13 henkilöä osallistui asiantuntijapaneeliin. 

Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella 

vastasi 6–13 asiantuntijaa (vastausprosentti 

20–43 %) osiosta riippuen. Toisella 

Delfoi-kierroksella vastasi 5–6 asiantuntijaa 

(vastausprosentti 17–20 %). Farmasian edustajien 

osuus vastanneista oli ensimmäisellä 

Delfoi-kierroksella 54–71 % ja toisella 80–83 

%. Hoitotyön edustajien osuus vastanneista oli 

ensimmäisellä kierroksella 29–46 % ja toisella 

17–20 %. Lääkäreitä ei vastanneiden joukossa 

käytännössä ollut, koska yksi lääketieteen 

edustaja vastasi ensimmäisessä osiossa ainoastaan 

kahteen ensimmäiseen kysymykseen. 

Vastanneista suurin osa oli esimies- tai asiantuntijatyössä 

toimivia; 62–86 %. 

Delfoi-kyselyn tekninen toteutus 

Delfoi-kysely toteutettiin sähköisellä kyselyohjelmalla 

eDelphi (Metodix Oy). Kutsu asiantuntijapaneeliin 

osallistumiseksi lähetettiin 

asiantuntijoille sähköpostitse viikkoa ennen 

pilotoinnin tai ensimmäisen Delfoi-kierroksen 

alkua. Kutsussa kuvattiin tutkimus ja vastaamisen 

periaatteet. Varsinaiset vastausohjeet 

olivat asiantuntijoiden nähtävillä eDelphi-ohjelmassa 

kyselyn yhteydessä. Linkki 

kyselyyn lähetettiin asiantuntijapaneelisteille 

sähköpostitse. Kysely toteutettiin anonyymisti. 

Delfoi-kyselyn pilotointi 

Ensimmäisen Delfoi-kierroksen kysely pilotoitiin 

sen selkeyden ja ymmärrettävyyden sekä 

teknisen toteutuksen varmistamiseksi elokuussa 

2019. Pilottiin osallistui Delfoi-paneelin 

asiantuntijoista 2 farmasian alan ammattilaista, 

toinen käytännön työtä tekevä ja toinen 

esimiestehtävissä toimiva. Pilottiin osallistuneiden 

oli mahdollista jatkaa kyselyyn vastaamista 

koko ensimmäisen Delfoi-kierroksen 

vastausajan (yhteensä yhdeksän viikkoa). 

Kyselyn sisältöön ei tarvinnut tehdä muutoksia. 

Pilotoinnin vastaukset sisällytettiin tutkimuksen 

aineistoon. 

Ensimmäisen Delfoi-kierroksen toteutus 

Ensimmäinen Delfoi-kierros toteutettiin syyskuussa 

2019, ja vastausaikaa oli yhteensä viisi 

viikkoa. Muistutusviestit lähetettiin kolmannen 

ja neljännen vastausviikon alkaessa. 

Asiantuntijapaneelin jäseniä pyydettiin 

ensimmäisellä Delfoi-kierroksella ottamaan 

kantaa kuhunkin kriteeristön kohtaan sekä 

toivottavuuden että soveltuvuuden osalta 

(samassa kysymyksessä). Vaihtoehdot olivat 

”Kyllä”, ”Ei” ja ”En osaa sanoa”. Asiantuntijan 

oli mahdollista kirjoittaa kommentteja 

kohtaan liittyen. Mikäli asiantuntijapaneelin 

jäsen vastasi ”Ei”, hänen oli mahdollista lisätä 

kommentti, millaisilla muutoksilla kohta olisi 

hyväksyttävissä. 

Vastaajia pyydettiin pohtimaan, millainen 

toimintatapa turvallisen lääkehoidon toteuttamisessa 

olisi toivottavaa ja soveltuvaa lähitulevaisuudessa 

(noin 10 vuoden ajanjaksolla). 

Vastaajia ohjeistettiin, että kohtia ei ole tarkoitus 

kommentoida Delfoi-kyselyssä sen perusteella, 

miten tällä hetkellä toimitaan. 

Avoimiin kysymyksiin asiantuntijapaneelin 

jäsenillä oli mahdollisuus lisätä kohtia, jotka 

heidän mielestään puuttuivat, tai antaa muuta 

palautetta. 

Jos kohta sai vähintään 70 % konsensuksen 

sekä toivottavuuden että soveltuvuuden 

osalta, otettiin se mukaan itsearviointityökaluun. 

Vaadituksi konsensusprosentiksi valittiin 

70 %, koska se vastaa selkeää enemmistöä 

vastaajista. Konsensusprosentille ei ole standardia 

kirjallisuuden perusteella (Hasson ym. 

2000, Boulkedid ym. 2011). Valitun konsensusprosentin 

katsottiin olevan linjassa Celikkayalarin 

tutkimuksen kanssa, jossa konsensusprosentit 

Delfoi-kierroksilla olivat 50–75 % 

(Celikkayalar 2008). Konsensusprosentti laskettiin 

siten, että ”Kyllä” ja ”Ei” -vastaukset 

huomioitiin ja ”En osaa sanoa” -vaihtoehtoa 

ei huomioitu. Jos vastaaja keskeytti kyselyyn 

vastaamisen, hänen osittain antamansa vastaukset 

huomioitiin tuloksissa. Konsensusprosentit 

laskettiin Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla. 

Jos kohta sai alle 70 % konsensuksen, sitä 

muokattiin kommenttien perusteella ja se 

otettiin jatkokäsittelyyn toiselle Delfoi-kierrokselle. 

Asiantuntijapaneelille valmisteltiin 

ensimmäisen kierroksen vastausten perusteella 

palaute, josta ilmenivät vastaukset, vastaajien 

kommentit ja vastaajien määrä. Palaute 

oli nähtävillä toisen Delfoi-kierroksen kyselyn 

yhteydessä. 

Toisen Delfoi-kierroksen toteutus 

Toinen Delfoi-kierros toteutettiin marraskuussa 

2019, ja vastausaika oli neljä viikkoa. 

Muistutusviesti lähetettiin viikoittain 

eli yhteensä kolme kertaa. Kysely lähetettiin 

samoille asiantuntijoille kuin ensimmäisellä 

kierroksella. Saatteessa tuotiin esille, että 

asiantuntija voi vastata toisen Delfoi-kierroksen 

kyselyyn siitä huolimatta, vaikka ei olisi 

vastannut ensimmäisellä kierroksella. 

Tarkasteluun otettiin vain ne kohdat, jotka 

saivat alle 70 % konsensuksen ensimmäisellä 

kierroksella ja asiantuntijapaneelin ehdottamat 

uudet kohdat. Kohdissa oli nähtävillä, 

onko kohtaa muokattu ensimmäisen kierroksen 

jälkeen vai onko se samassa muodossa kuin 

ensimmäisellä kierroksella. 

Asiantuntijapaneelin jäseniä pyydettiin 

arvioimaan itsearviointityökalun väittämiä 

toteutettavuuden kannalta. Vaihtoehdot olivat 

”Kyllä”, ”Ei” ja ”En osaa sanoa”. Toisen 

kierroksen Delfoi-kysely ei sisältänyt avoimia 

kysymyksiä eikä kommenttikenttiä. 

Konsensusprosentti laskettiin ensimmäisen 

kierroksen tapaan. Mikäli kohta sai vähintään 

70 % konsensuksen, se otettiin mukaan 

uuteen itsearviointityökaluun. Mikäli konsensusprosentti 

jäi alle 70 %, kohta jätettiin pois 

työkalusta. 

Viimeistelevä muokkaus 

Delfoi-kierrosten jälkeen tehtiin viimeistelevä 

muokkaus tutkimusryhmän toimesta (EO, KO, 

EC). Kohtia muokattiin ilmaisun selkiyttämiseksi 

ja toiston välttämiseksi sekä huomioitiin 

ensimmäisellä kierroksella 70 % konsensuksen 

saaneiden kohtien kirjalliset kommentit. 

Asiantuntijoiden kommenttien perusteella 

muodostui tarve eritellä joitakin kohtia organisaation 

näkökulmasta arvioitaviksi. Viimeistelevässä 

muokkauksessa nämä kohdat koottiin 

omaan erilliseen osioonsa. 

Eettiset kysymykset ja tutkimuslupa 

Turku CRC on myöntänyt tutkimukselle tutkimusluvan. 

Tutkimuksen eettisyys varmistettiin 

hyvää tutkimustapaa noudattamalla. Asiantuntijoiden 

anonymiteetti varmistettiin koko tutkimuksen 

ajan. ISMP:lta on saatu suostumus heidän 

itsearviointityökalunsa käyttöön sekä muokkaamiseen 

Suomen käytäntöihin sopivaksi. 

Tulokset 

Alustavan muokkauksen tulokset 

Alustavan muokkauksen jälkeen itsearviointityökalussa 

oli 252 kohtaa, kun Celikkayalarin 

121 kohdan ja ISMP:n (2011) 270 kohdan pohjalta 

kohtia oli muokattu, yhdistetty ja pois- 


Taulukko 1. Esimerkkejä alkuperäisen ISMP:n lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun (2011) kohdista, 

jotka jäivät pois alustavassa muokkauksessa. 

Taulukko 2. Esimerkkejä lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kohtien muokkaamisesta ennen toista 

Delfoi-kierrosta sekä ensimmäisellä Delfoi-kierroksella asiantuntijapaneelin ehdottamat uudet kohdat. 

Esimerkkejä ISMP:n itsearviointityökalun 2011 kohdista, jotka jäivät pois alustavassa muokkauksessa 

seuraavista syistä: käytäntö on itsestäänselvä, suomalainen käytäntö eroaa täysin yhdysvaltalaisesta tai 

käytäntö, jonka ei katsottu toteutuvan riittävällä laajuudella lähitulevaisuudessa 

Paino- ja pituustiedot on mitattu ja dokumentoitu SI-järjestelmän mukaisina yksiköinä (esim. paino grammoina tai 

kilogrammoina ja pituus senttimetreinä). 

Potilaan tullessa hoitoon sairaalan osastolle, tieto kaikista hänelle aikaisemmin ensiavussa/päivystyksessä tai muuten 

polikliinisesti annostelluista lääkkeistä (esim. sydänkatetroinnissa, kuvantamisyksikössä yms.) välitetään välittömästi 

sairaala-apteekkiin. Siellä ne syötetään potilastietojärjestelmään (mikäli ne eivät jo siellä ole), joka antaa hälytyksen 

automaattisesti, jos lääkettä on määrätty kahteen tai useampaan kertaan samalle potilaalle tai jos lääkkeellä on interaktio 

muiden potilaan lääkkeiden kanssa. 

Lääkeannokset, joihin tarvitaan alle kokonainen tabletti (esim. ½, ¼ tai 1 ½ tabletin annos), pakataan sairaala-apteekissa 

kerta-annospakkauksiin. 

Vakioidut esitäytetyt lääketilauslomakkeet (sähköiset tai tulostetut) on luotu yhteisymmärryksessä tiettyä sairautta 

tai potilasryhmää hoitavien lääkkeenmäärääjien kesken, jotta varmistetaan näyttöön perustuvat yhtenäiset hoitokäytännöt. 

Lääkkeenmäärääjäkohtaiset tai osajoukkoa koskevat esitäytetyt lääketilauslomakkeet ovat sallittuja ainoastaan 

niissä tapauksissa, kun vain yksi lääkkeenmäärääjä tai vain pieni joukko lääkkeenmäärääjiä hoitaa tiettyä rajattua 

potilasryhmää. 

Vähintään 90 % kaikista aikuisten, lasten ja vastasyntyneiden injektoitavista lääkevalmisteista (mukaan lukien 

natriumkloridi- ja hepariinihuuhteluliuokset) toimitetaan sairaala-apteekista potilaskohtaisina annoksina. 

Osastoille on varastoitu lääkkeistä vain vähimmäismäärä annoksia, eri pitoisuuksia ja lääkemuotoja, jotka täyttävät 

potilaiden tarpeet täydennysten välillä (väli ei saa ylittää 72 tuntia). 

Kohta ensimmäisellä Delfoi-kierroksella 

• Kohta muokattuna ensimmäisen Delfoi-kierroksen palautteen perusteella 

Osastofarmasisti tarkistaa potilaiden mahdollisia allergiatietoja. 

• Yksikössä on määritelty, kuka tarkistaa potilaan allergiatiedot ja missä vaiheessa hoitoa se tehdään. 

Lääkemääräyksiä ja kaikkea (kirjallista sekä suullista) lääkeinformaatiota koskien on laadittu lista kielletyistä, 

virhealttiista lyhenteistä sekä vääristä tavoista ilmoittaa lääkeannos. 

• Lääkemääräyksiä ja muuta lääkeinformaation välittämistä varten on laadittu lista hyväksytyistä lyhenteistä ja tavoista 

ilmoittaa lääkeannos. 

Yksikössä toimiva osastofarmasisti on kouluttautunut yksikössä käytössä olevan lääkitykseen liittyvän teknologian 

vaatimuksiin (esim. potilastietojärjestelmän lääkitystiedot ja lääkkeen määrääminen potilastietojärjestelmässä, 

älylääkekaapit, älypumput, robotiikka, automatisoidut lääkkeenvalmistuslaitteistot, lääkkeenantotilanteessa 

käytettävä viivakooditeknologia). 

• Yksikössä käytössä olevan lääkehoitoon liittyvän teknologian kouluttaminen on suunniteltu ja toteutettu dokumentoidusti 

eri ammattiryhmille (esim. potilastietojärjestelmän lääkitystiedot ja lääkkeen määrääminen, älylääkekaapit, älypumput, 

robotiikka, lääkkeenantotilanteessa käytettävä viivakooditeknologia). 

Terveydenhuollon ammattilaisille lähetetään vähintään kerran vuodessa anonyymisti vastattava kysely, jossa heitä 

pyydetään arvioimaan työpaikan turvallisuuskulttuuria. 

• Terveydenhuollon ammattilaisille lähetetään 2-3 vuoden välein anonyymisti vastattava kysely, jossa heitä pyydetään 

arvioimaan työpaikan turvallisuuskulttuuria. 

Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella asiantuntijapaneelin ehdottamat uudet kohdat 

Yksikössä on tiedossa sairaala-apteekin yhteystiedot, josta voi selvittää valmisteiden saatavuutta tai saada neuvoa 

lääkkeiden käyttöön liittyvissä ongelmatilanteissa. 

Lääkkeiden annosteluvälineisiin liittyvät poikkeamat raportoidaan poikkeamien raportointijärjestelmään ja 

ilmoitetaan Valviraan. 

Henkilöstölle annetut erityistehtävien vastuut on määritelty lääkehoitosuunnitelmassa esim. lääkevastaava, 

elvytyslääkevastaava. 

tettu (Kuva 1). Kohtia muokattiin suomalaiseen 

toimintaympäristöön ja hoitoyksikkötasoiseen 

arviointiin soveltuviksi. Kohtiin tehtiin 

sekä sisällöllisiä että selkiyttäviä muokkauksia. 

ISMP:n 2011 kohdista jätettiin pois sellaisia 

kohtia, joita ei ollut mahdollista muokata 

suomalaiseen toimintaympäristöön sopiviksi 

(Taulukko 1). Alustavan muokkauksen yhteydessä 

tutkimusryhmä päätti yhteisymmärryksessä 

lisätä yhden kohdan: ”Lääkkeellisten 

kaasujen tilaaminen, toimittaminen ja varastointi 

sekä laadunvalvonta tapahtuvat sairaala-apteekin 

ohjeiden mukaisesti.” 

Ensimmäisen Delfoi-kierroksen tulokset 

201 kohtaa (252 kohdasta) sai vähintään 70 % 

konsensuksen sekä toivottavuuden että soveltuvuuden 

osalta, joten ne otettiin mukaan itsearviointityökaluun. 

Loput 51 kohtaa saivat alle 

70 % konsensuksen, joten ne valmisteltiin 

toiselle Delfoi-kierrokselle uudelleen arvioitaviksi 

muokkaamalla niitä palautteen perusteella 

(Taulukko 2). Kaikkia kohtia ei ollut mahdollista 

muokata esimerkiksi vastakkaisten 

asiantuntijanäkemysten vuoksi tai siksi, että 

ehdotetun muokkaamisen myötä alkuperäinen 

tavoite lääkitysturvallisuuden edistämiseksi 

olisi kadonnut. Asiantuntijapaneeli ehdotti 7 

uutta kohtaa (Taulukko 2). 

Asiantuntijat antoivat yhteensä 529 kirjallista 

kommenttia. Kommenteissa tuotiin esille 

kohtien lyhentämisen ja selkiyttämisen tarve. 

Kunkin kohdan toivottiin koskevan yhtä asiaa 

kerrallaan. Palautteen mukaan eri ammattiryhmiä 

ei olisi välttämätöntä mainita erikseen 

itsearviointityökalun kohdissa, vaan tärkeämpää 

on varmistaa, että toimintatavan vastuunjako 

on yksikössä määritelty. Esimerkiksi kohdat, 

joissa oli mainittu osastofarmasisti, saivat 

palautetta, että muu terveydenhuollon ammattilainen 

saattaa suorittaa kyseisen tehtävän, 

jos yksikössä ei työskentele osastofarmasis- 

Lääkehoitosuunnitelmassa on määritelty eri henkilöstöryhmien osaamisvaatimukset. 

Lääkehoitoon osallistuvan henkilöstön perehdytykseen kuuluu yksikön lääkehoitosuunnitelman lukeminen. 

Yksikössä on määritelty ne lääkehoidot, joista tulee olla potilasohjeet. Potilasohjeet ovat ajan tasalla ja ne ovat kaikkien 

potilasohjausta tekevien terveydenhuollon ammattilaisten saatavilla. 

Kaikki potilaalle annetut lääkkeet antokirjataan potilastietojärjestelmään. 

tia. Osassa kohdista oli alustavan muokkauksen 

jälkeen kaksi eri vaihtoehtoista toimintatapaa 

(esim. automaatiota tai tietotekniikkaa 

hyödyntävä ja manuaalinen), mutta palautteen 

mukaan niin ei tulisi olla. 

Osa kohdista sai palautetta, että toimintatapa 

on sama koko organisaatiossa, eikä hoitoyksikön 

tasolla siihen voida vaikuttaa. Näin 

ollen organisaatiotasoista toimintatapaa koskevat 

kohdat kuormittavat hoitoyksikkötasolla 

itsearviointiin osallistuvia. Osa organisaatiotasoisina 

pidetyistä kohdista kuitenkin arvioitiin 

tarpeellisiksi, joten ne koottiin erilliseen osioon. 

Osio 10 (Laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta) 

sai palautetta yleisistä potilasturvallisuutta 

edistävistä käytännöistä, jotka eivät ole 

suoraan (vaikkakin välillisesti) lääkitysturvallisuuteen 

liittyviä. Palautteen mukaan osion 10 

kohdat saattavat sisältää päällekkäistä sisältöä 

laatuauditointien kanssa. 


Taulukko 3. Esimerkkejä tutkimusryhmän toimesta tehdyistä muokkauksista lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökaluun viimeistelevässä muokkausvaiheessa. 

Taulukko 4. Toteutuneet muokkaukset itsearviointityökalun kohdille. 

Esimerkkejä tutkimusryhmän toimesta tehdyistä muokkauksista viimeistelevässä muokkausvaiheessa 

Toteutunut muokkaus lopullisen sairaalan lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kohdille 

Yhdistetty kaksi kohtaa: 

• Potilaan lääkehoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattilaiset pääsevät 

helposti potilaiden laboratoriotuloksiin työskennellessään omissa työpisteissään. 

• Kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla terveydenhuollon ammattilaisilla (mukaan lukien 

osastofarmasisti) on pääsy potilastietojärjestelmään. 

→ Kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla terveydenhuollon ammattilaisilla (mukaan lukien osastofarmasisti) 

on pääsy potilastietojärjestelmään ja laboratoriotuloksiin. 

Kahteen kohtaan oli kierrosten aikana muodostunut päällekkäisyyttä ja toinen poistettiin: 

• Potilastietojärjestelmä vaatii lääkkeen määrääjää kirjaamaan selityksen, jos hän hylkää vakavan 

hälytyksen lääkkeen määräämisen yhteydessä (esim. suurimman sallitun annoksen ylitys korkean 

riskin lääkkeellä, vakava yhteisvaikutus, allergia). 

• Potilastietojärjestelmä vaatii lääkkeen määrääjää kirjaamaan selityksen, jos hän ohittaa 

varoituksen allergiariskistä (tämä kohta poistettiin). 

Muokattu ensimmäisen kierroksen palautteen perusteella: 

• Uusin paperinen tai elektroninen lääkekortti tai alkuperäinen lääkemääräys ovat käytettävissä 

lääkkeen valinnan ja käyttökuntoon saattamisen aikana sekä potilaan sängyn luona (eristyspotilaiden 

tapauksessa eteishuoneessa) lääkettä annosteltaessa. Poikkeus: Henkeä uhkaavassa hätätilanteessa 

lääkkeen valmistus ja käyttökuntoon saattaminen. 

→ Potilaan sähköinen lääkelista on käytettävissä kaikissa lääkkeen annostelun vaiheissa eli lääkkeen 

valinnan, käyttökuntoon saattamisen sekä lääkkeen annostelun yhteydessä potilaan sängyn luona 

(eristyspotilaiden tapauksessa eteishuoneessa). Poikkeus: Toiminta henkeä uhkaavissa hätätilanteissa. 

Muokattu ensimmäisen kierroksen palautteen perusteella: 

• Potilaita tarkkaillaan säännöllisesti ja lääkäreitä informoidaan lääkityksen vaikutuksista. 

→ Yksikössä on määritelty, miten potilaiden lääkehoidon tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta 

arvioidaan (esim. kuvattu lääkehoitosuunnitelmassa). 

Toisen Delfoi-kierroksen tulokset 

Toisella Delfoi-kierroksella tarkasteluun 

otettiin yhteensä 58 kohtaa; 45 kohtaa muokattuna, 

6 kohtaa samassa muodossa kuin 

ensimmäisellä kierrokselle sekä 7 uutta kohtaa. 

Yhteensä 45 kohtaa sai vähintään 70 % konsensuksen 

toteutettavuuden osalta, joten ne 

otettiin mukaan itsearviointityökaluun. Loput 

13 kohtaa saivat alle 70 % konsensuksen, ja ne 

jätettiin pois itsearviointityökalusta. Toisen 

Delfoi-kierroksen jälkeen itsearviointityökaluun 

hyväksyttyjä kohtia oli yhteensä 246. 

Viimeistelevän muokkauksen tulokset 

Viimeistelevä muokkaus tehtiin tutkimusryhmän 

toimesta (EO, KO, EC). Viimeistelevässä 

muokkauksessa poistettiin 17 kohtaa, jonka 

jälkeen lopullisessa itsearviointityökalussa oli 

229 kohtaa. Sisällöllisiä muutoksia vältettiin 

tekemästä. Sen sijaan ilmaisua selkiytettiin, 

kohtia lyhennettiin ja päällekkäisyyttä poistettiin 

kohtia yhdistämällä (Taulukko 3). Erimielisyyksistä 

keskusteltiin tutkimusryhmän 

kesken ja muokkaamisesta päästiin yhteisymmärrykseen. 

Kohdat järjestettiin ISMP:n itsearviointityökalun 

2011 mukaisesti kymmeneen 

osa-alueeseen ja organisaatiotasoisille kohdille 

(24 kohtaa) tehtiin yhdestoista osio asiantuntijoiden 

toiveesta. 

Lopullinen itsearviointityökalu 

Muokkausvaiheiden (alustava muokkaus, 

Delfoi-kierrokset ja viimeistelevä muokkaus) 

myötä kriteeristöä jäsennettiin Celikkayalarin 

ja ISMP:n 2011 kohtien pohjalta (Taulukko 4). 

Celikkayalarin ja ISMP:n 2011 kriteeristöistä, 

61 kohtaa hyväksyttiin uuteen itsearviointityökaluun 

ilman sisällöllistä muokkausta ja 162 

kohtaa muokattuina. Lopulliseen itsearviointityökaluun 

saatiin uutta sisältöä ISMP:n viimei- 

Ilman sisällöllistä muokkausta hyväksytyt kohdat (yhteensä) 61 

Kohdan sisältö on vastaava kuin ISMP 2011 versiossa* 43 

Kohdan sisältö on vastaava kuin Celikkayalar 2008 versiossa 9 

Kohdan sisältö on vastaava kuin ISMP2011 ja Celikkayalar 2008 versioissa 9 

Muokattuina hyväksytyt kohdat (yhteensä) 162 

Kohta on muokattu ISMP 2011 version perusteella* 92 

Kohta on muokattu Celikkayalar 2008 version perusteella 27 

Kohta on muokattu ISMP 2011 ja Celikkayalar 2008 versioiden perusteella* 43 

Kokonaan uudet kohdat 6 

Lopullisen itsearviointityökalun kohtien määrä yhteensä 229 

* uutta sisältöä ilman sisällöllistä muokkausta tai muokattujen kohtien myötä 

simmän kriteeristön (2011) pohjalta yhteensä 

178 kohtaan, joko suoraan ilman sisällöllistä 

muokkausta tai muokattujen kohtien myötä. 

Taulukossa 5 on esitetty kohtien määrät osaalueittain 

ISMP:n itsearviointityökalussa 2011 

sekä tämän tutkimuksen lopullisessa itsearviointityökalussa. 

Pohdinta 

Tässä tutkimuksessa päivitettiin Suomessa 

laajasti käytetty Celikkayalarin lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalu (2008), joka 

perustui ISMP:n sairaaloiden lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalun aikaisempaan 

versioon (2004). Yhtenä tavoitteena oli 

täydentää Celikkayalarin työkalua ISMP:n 

uudemmalla versiolla (2011). Päivitystyön 

katsottiin olevan ajankohtainen ensisijaisesti 

Suomessa lähivuosien aikana toteutuneiden 

uusien kansallisten linjausten vuoksi muun 

muassa Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 

2017–2021 (STM 2017), Turvallinen lääkehoito 

(THL 2016), Rationaalinen lääkehoidon 

toimenpano-ohjelma (STM 2018). Tästä näkökulmasta 

katsottuna kiinnostuksen kohteena 

oli erityisesti se, kuinka paljon päivitetty uusi 

työkalu eroaisi Celikkayalarin versiosta sisällöltään 

ja laajuudeltaan. Tämä tutkimus ja 

Celikkayalarin aikaisempi tutkimus (2008) on 

toteutettu vastaavalla tavalla, arvioimalla toivottavuutta, 

soveltuvuutta ja toteutettavuutta. 

Celikkayalarin tutkimus on ainoa vastaava tutkimus, 

jossa ISMP:n itsearviointityökalusta on 

muokattu versio toisen maan toimintaympäristöön 

(Celikkayalar 2008, Celikkayalar 2016). 

ISMP:n itsearviointityökalusta on tehty adaptaatiot 

muun muassa Kanadassa (Greenall ym. 

2005), Espanjassa (Ministerio de sanidad, servicios 

sociales e igualdad 2018) ja Australiassa 

(CEC 2015) käytettäviksi, mutta adaptaatiosta 

ei löydy julkaistua tutkimusta. 

Päivitetyn itsearviointityökalun 

sisällön laajuus 

Tutkimuksessa tuli selkeästi esille, että päivitetystä 

itsearviointityökalusta muodostui huomattavasti 

laajempi kokonaisuus (229 kohtaa) 

verrattuna Celikkayalarin versioon (121 kohtaa). 

Asiantuntijoille arvioitaviksi tarjotuista 

251 kohdasta hyväksyttiin 91 %, kun Celikkayalarin 

tutkimuksessa vastaavasti 160 kohdasta 

hyväksyttiin 76 %. Tämä selittyy todennäköisesti 

sillä, että sairaaloiden lääkitysturvallisuuskäytännöt 

ovat kehittyneet (Schepel 

2018, Schepel ym. 2019) Celikkayalarin itsearviointityökalun 

luomisen jälkeen, minkä vuoksi 

aikaisempaa laajempi sisältö tuli tämän tutkimuksen 

kautta hyväksytyksi. Toisaalta useammat 

työkalun kohdat päätyivät tässä tutki- 


Taulukko 5. Kohtien määrät ISMP:n itsearviointityökalussa (2011) ja lopullisessa itsearviointityökalussa. 

ISMP 2011 osa-alueet* 

1. POTILASTIEDOT Olennaiset potilastiedot ovat helposti saatavilla, 

käyttökelpoisessa muodossa ja ne huomioidaan lääkkeiden määräämisen ja 

annostelun yhteydessä sekä silloin, kun seurataan lääkkeiden vaikutuksia. 

2. LÄÄKEINFORMAATIO Olennainen lääkeinformaatio on helposti saatavilla, 

käyttökelpoisessa muodossa ja se huomioidaan lääkkeiden määräämisen, 

tilaamisen ja annostelun yhteydessä sekä silloin, kun seurataan lääkkeiden 

vaikutuksia. 

3. TIEDONKULKU LÄÄKEHOITOPROSESSISSA Lääkemääräyksiin ja 

lääketilauksiin liittyvä tiedonkulku sekä muun lääkeinformaation 

välittäminen optimoidaan, standardoidaan ja automatisoidaan haittariskin 

minimoimiseksi. 

4. LÄÄKKEIDEN MERKITSEMINEN JA PAKKAAMINEN Poikkeaman 

mahdollisuutta ja sekaannuksen riskiä vähentäviä keinoja otetaan 

käyttöön, jos lääkkeiden etiketit, merkinnät tai pakkaukset ovat 

samankaltaiset tai jos valmisteiden nimet näyttävät tai kuulostavat 

samalta. 

5. LÄÄKKEIDEN SÄILYTYS JA TILAAMINEN SEKÄ LÄÄKITYKSEN 

STANDARDOINTI 

I.v. – lääkkeiden vahvuudet, annokset ja annosteluajankohdat 

standardoidaan aina kun se on mahdollista. 

6. LÄÄKKEIDEN ANNOSTELUUN KÄYTETTÄVÄ VÄLINEISTÖ Inhimillisen 

erehdyksen mahdollisuus pyritään estämään huomioimalla 

lääkitysturvallisuusnäkökohdat lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen 

ja annosteluun käytettävien välineiden ja laitteiden hankinnan, 

kunnossapidon ja käytön yhteydessä sekä standardisoinnin avulla. 

7. YMPÄRISTÖTEKIJÄT, TYÖN SUJUVUUS JA HENKILÖSTÖRESURSSIEN 

KÄYTTÖ Lääkkeiden määräämiseen, lääkemääräysten siirtämiseen paikasta 

toiseen, lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen ja annosteluun liittyvät 

prosessit ovat tehokkaita ja turvallisia. Nämä työtehtävät suoritetaan 

työympäristössä, jossa on riittävästi tilaa, valaistusta ja jossa työntekijät 

voivat keskittyä ilman häiriöitä. 

8. HENKILÖSTÖN OSAAMINEN JA KOULUTUS Lääkehoitoa toteuttavat 

terveydenhuollon ammattilaiset saavat riittävän perehdytyksen 

lääkehoidon toteuttamiseen ja heidän osaamisensa turvallisen lääkehoidon 

toteuttamiseksi arvioidaan vuosittain. 

9. POTILASOHJAUS Potilaat ovat aktiivisessa roolissa 

yhteistyökumppaneina heidän omassa hoidossaan. Heille annetaan tietoa 

heidän lääkkeistään ja keinoista, joilla lääkityspoikkeamia voidaan estää. 

10. LAADUNHALLINTAPROSESSIT JA RISKINHALLINTA Turvallisuutta 

tukevaa avointa ja syyllistämätöntä turvallisuuskulttuuria, jaetun 

vastuullisuuden mallia turvallisten työprosessien suunnittelussa sekä 

turvallisuutta edistävien valintojen tekemistä jokapäiväisessä työssä 

vaalitaan sekä tuetaan myös johdon ja hallinnon toimesta. 

11. ORGANISAATIOTASOINEN OSIO 

Yhteensä 

Kohtien määrät 

*: käytännössä samat osa-alueet, joitakin pieniä eroja ISMP Lopullinen 

tullut suomentamisen yhteydessä 2011 itsearviointityökalu 

27 

33 

17 

18 

33 

20 

21 

25 

13 

63 

Ei erillistä 

270 

10 

19 

21 

10 

26 

18 

16 

23 

14 

48 

24 

229 

muksessa Delfoi-kierroksille asiantuntijoiden 

arvioitaviksi, koska useampien katsottiin mahdollisesti 

olevan lähitulevaisuudessa toteutettavissa, 

vaikka niitä ei pidetty toteutettavina 

vuonna 2008. 

Yksi selitys uuden itsearviointityökalun laajempaan 

sisältöön on ISMP:n 2011 päivityksen 

kehityssuunta. Vuoden 2004 kriteeristössä oli 

231 kohtaa ja painotus oli riskien tunnistamisessa, 

kun vuoden 2011 versiossa (270 kohtaa) 

yhä enemmän painotettiin riskinarvion pohjalta 

tehtyjä, sekaannuksia ennalta ehkäiseviä 

kehittämistoimia ja niiden käytäntöön vientiä 

(ISMP 2011). Celikkayalarin kriteeristön kohdat 

olivat yhä suurelta osin oleellisia; 106 kohdan 

asiasisältö on edelleen mukana nyt päivitetyssä 

itsearviointityökalussa ja vain 15 kohdan 

asiasisällön voidaan katsoa poistuneen. Asiantuntijat 

pitivät kohtien sisältöä tärkeänä, mutta 

tiedostivat haasteet laajan itsearviointityökalun 

käytettävyydessä. 

Rakenteellisten erojen vertailu 

Celikkayalarin (2008) versiossa itsearviointityökalun 

kohtien järjestys muokattiin Turvallinen 

lääkehoito -oppaan 2006 (STM 2006) 

mukaiseksi, kun tässä tutkimuksessa kohtien 

järjestys on ISMP:n itsearviointityökalun 2011 

mukainen ja vastaavasti jaoteltu kymmeneen 

osa-alueeseen. Turvallinen lääkehoito -opas 

on sittemmin päivitetty, ja laajan aineiston 

ryhmittely ISMP:n 2011 mukaan nähtiin selkeämpänä. 

Nyt päivitetyssä itsearviointityökalussa 

ei ole erillistä osastofarmasian osiota 

kuten Celikkayalarin versiossa oli. Moniammatillinen 

yhteistyö on viime vuosina selvästi 

kehittynyt tiiviimmäksi ja osastofarmasistin 

tehtävänkuva on nivoutunut hoitoyksikköjen 

käytäntöihin (THL 2016, Schepel ym. 2019, 

Schepel ja Kuitunen 2020). Toisin kuin Celikkayalarin 

versiossa, tässä tutkimuksessa päädyttiin 

ottamaan mukaan ISMP:n alkuperäisestä 

kriteeristöstä myös organisaatiotasoisia 

kohtia ja luomaan niille oma osionsa itsearviointityökaluun. 

Tällä tavoin uuteen lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökaluun saatiin 

täydentävä organisaationäkökulma. 

Soveltamiseen liittyvät haasteet 

Suuri osa ISMP:n itsearviointityökalun 2011 kohdista 

oli sovellettavissa suomalaiseen sairaalaympäristöön 

joko sellaisenaan tai muotoiltavissa 

siihen sopivaksi. Kuitenkin Celikkayalarin 

tapaan havaittiin, että ISMP:n kohtien siirtäminen 

yhdysvaltalaisesta ympäristöstä suomalaiseen 

vaatii niiden huolellista tarkastelua ja 

osa kohdista ehdottomasti vaatii muokkausta 

(Celikkayalar 2008, Celikkayalar 2016). Haasteita 

aiheuttivat muun muassa eroavaisuudet terveydenhuollon 

ammattilaisten tehtävänkuvissa, 

työtavoissa, tietojärjestelmien ja teknologian 

hyödyntämisessä sekä viranomaisvaatimuksissa. 

Yhden haasteen ISMP:n kohtien soveltamisessa 

aiheutti farmasistien erilainen tehtävänkuva 

Yhdysvaltojen ja Suomen sairaaloissa. 

ISMP:n kriteeristössä tietyt tehtävät oli suunnattu 

nimenomaan farmasistille, mutta Delfoiasiantuntijapaneeli 

ei vaatinut sitä. Päinvastoin 

kohtia muokattiin siihen suuntaan, että yksikössä 

itse määritellään vastuunjako kyseisestä 

toiminnasta. Panelistien palautteen perusteella 

mainintoja osastofarmasistin vastuulle kuuluvista 

tehtävistä jätettiin useassa kohdassa pois 

muun muassa siitä syystä, että suomalaisissa 

sairaaloissa ei työskentele osastofarmasistia 

kaikissa hoitoyksiköissä, esimerkiksi: 

Lääkkeitä ei oteta yksikön lääkevarastosta tai 

lääkekaapista (mukaan lukien heräämö) ennen 

kuin farmasisti tarkastaa potilaskohtaisen lääkemääräyksen 

ja sen lääkitysturvallisuuden. Poikkeus: 

Äkillinen, henkeä uhkaava hätätapaus, jossa 

viive voisi olla haitallinen potilaalle. 

Menetelmän soveltuvuus 

Delfoi-konsensusmenetelmä soveltui hyvin 

tutkimuksen menetelmäksi, ja sen avulla saatiin 

näkökantoja suomalaisissa sairaaloissa, eri 

toimintaympäristöissä työskenteleviltä lääkitysturvallisuuden 

asiantuntijoilta. Anonyyminä 

annetut vastaukset katsottiin Delfoi-menetelmän 

eduksi, koska yksittäisellä ihmisellä oli 

vapaus ilmaisussaan tavanomaisiin ryhmäviestintätapoihin 

verrattuna (Humphrey-Murto 

ym. 2020, Taylor 2020). Delfoi-menetelmälle 

ominainen iteraatio nähtiin etuna, koska Delfoi-menetelmässä 

asiantuntijat pääsivät peilaamaan 

omia vastauksiaan toisiin ja pohtimaan 

niitä uudelleen. Kahta Delfoi-kierrosta 

käytettiin, sillä useimmiten se tuottaa riittävän 

iteraation, erityisesti kun kierrosten välillä 

annetaan huolellinen palaute ensimmäisen 

kierroksen vastauksista (Puumalainen 2008). 


Iteraatio toteutui niiden kohtien osalta, jotka 

saivat alle 70 % konsensuksen ensimmäisellä 

Delfoi-kierroksella. Ideaalitilanteessa kaikki 

itsearviointityökalun kohdat olisi tutkimuksen 

aikana arvioitu kolmesta näkökulmasta 

eli toivottavuuden, soveltuvuuden ja toteutettavuuden 

osalta. Koska se olisi pidentänyt Delfoi-kyselyä 

entisestään, päädyttiin siihen, että 

ensimmäisellä Delfoi-kierroksella 70 % konsensuksen 

sekä toivottavuuden että soveltuvuuden 

osalta saavuttaneita kohtia ei arvioitu 

enää toisella Delfoi-kierroksella toteutettavuuden 

näkökulmasta. Tutkimuksessa tavoiteltiin 

15 asiantuntijaa, koska Delfoi-kyselyissä 

10–20 asiantuntijan paneelit katsotaan yleensä 

riittäviksi (Puumalainen 2008). Koska vastaavissa 

Delfoi-tutkimuksissa noin puolet kutsutuista 

on osallistunut, kutsuttiin tässä tutkimuksessa 

asiantuntijapaneeliin 30 asiantuntijaa 

(Celikkayalar ym. 2016, Dimitrow ym. 2014, 

Suvikas-Peltonen ym. 2016). 

Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet 

Delfoi-menetelmän mukaiset periaatteet, 

kuten asiantuntijoiden valinnat, Delfoi-asiantuntijapaneelikierrokset, 

konsensuksen saavuttaminen 

ja työkalun kohtien muokkaaminen 

asiantuntijoiden kommenttien perusteella, 

vastaavat hyvin toisiaan Celikkayalarin 

tutkimuksen kanssa, ja tutkimusten voidaan 

katsoa olevan vertailukelpoisia (Celikkayalar 

2008). Tutkimuksen vahvuuksia ovat valtakunnallisesti 

koottu asiantuntijapaneeli ja eri 

toimintaympäristöistä saatu näkemys. Vastaajat 

olivat kiitettävän aktiivisia, mikä kävi ilmi 

lukuisista kommenteista. Farmasian edustajien 

aktiivisuutta (osallistumisprosentti 54–83 %) 

selittänee se, että aikaisempi laajasti käytössä 

ollut Celikkayalarin itsearviointityökalu saattoi 

olla heille entuudestaan tutumpi. Se olikin 

alun perin luotu sairaala-apteekkien työkaluksi 

farmasistien johdolla toteutettavaa auditointia 

varten. Hoitotyön edustajien osallistumista 

(osallistumisprosentti 17–46 %) saattoi selittää 

se, että he ovat tiiviisti mukana potilasturvallisuustyössä 

ja ovat keskiössä hoitoyksiköiden 

lääkehoitoprosessin turvallisuuden 

varmistamisessa jokapäiväisessä työssään. 

Lisäksi he toimivat useimmiten potilasturvallisuuskoordinaattorin 

tai potilasturvallisuuspäällikön 

tehtävissä. 

Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa 

Delfoi-menetelmässä asiantuntijoiden 

valinta eli vastaajien määrä ja laatu (Puumalainen 

2008, Humphrey-Murto ym. 2020, Linturi 

2020, Taylor 2020). Tässä tutkimuksessa 

Delfoi-paneelisteja voidaan pitää todellisina 

lääkitysturvallisuuden asiantuntijoina, koska 

monet työskentelivät potilasturvallisuuden tai 

lääkitysturvallisuuden parissa. Asiantuntijoiden 

valinnan laaja-alaisuus toteutui ja saatiin 

tarvittua ymmärrystä ja näkemystä. Lähtökohtana 

pidettyä ISMP:n itsearviointityökalua voidaan 

pitää luotettavana, ja samankaltaisesti 

luotuja itsearviointityökaluja ISMP:n materiaaleihin 

perustuen on kehitetty Suomessa muitakin 

(Halmepuro-Jaatinen ja Yritys 2010, Teinilä 

ym. 2012, Suvikas-Peltonen 2016, Hämäläinen 

ym. 2019). 

Ratkaisevaa validiteetin kannalta on, ovatko 

asiantuntijapaneelin jäsenet vastanneet siihen, 

mitä on kysytty. Kohtia pyydettiin arvioimaan 

lääkitysturvallisuuden näkökulmasta, 

suomalaisessa sairaalaympäristössä ja lähitulevaisuudessa 

noin 10 vuoden aikajänteellä. 

Riskikohta validiteetin kannalta on, jos vastaaja 

vastaakin, miten tällä hetkellä toimitaan 

(Celikkayalar 2008). Riskiä pyrittiin vähentämään 

korostamalla tätä vastausohjeissa. 

Tutkimuksen yhtenä heikkoutena voidaan 

pitää sitä, että lääkärien ammattiryhmästä ei 

saatu vastauksia Delfoi-kierroksilla. Näin ollen 

tutkimuksesta puuttuu yksi tärkeä ammattinäkökulma. 

Lääkäreiden tulisi olla mukana 

kaikessa hoitoyksiköissä tehtävässä lääkitysturvallisuustyössä 

esimerkiksi lääkehoidon 

perehdytyksen varmistamisessa (Kankaanpää 

ym. 2020) sekä lääkehoitosuunnitelmien laatimisessa 

ja ylläpitämisessä (THL 2016). Toisena 

heikkoutena voidaan pitää esimiesten osuuden 

huomattavaa korostumista vastaajien joukossa 

(62–86 %), eikä käytännön työtä tekevien 

näkemystä saatu tavoitellusti. Lisäksi osallistumisprosentti 

laski tutkimuksen edetessä 

(ensimmäisellä kierroksella 20–43%, toisella 

kierroksella 17–20%). Tämän syynä todennäköisesti 

oli se, että ensimmäisen Delfoi-kierroksen 

kysely oli pitkä. 

Jatkotutkimuksen aiheita 

Tutkimuksen tuloksena tuotettua sairaalan 

lääkitysturvallisuuden itsearviointityö- 

kalua voidaan hyödyntää suomalaisissa sairaaloissa 

osana lääkitysturvallisuuden edistämistyötä 

entistä laajemmin. Itsearviointityökalun 

käyttöönotto edellyttää pilotointeja, 

joilla voidaan varmistua itsearviointityökalun 

soveltuvuudesta erilaisiin toimintaympäristöihin. 

Uuden itsearviointityökalun kattava sisältö 

tarjoaa mahdollisuuksia lääkitysturvallisuuden 

arvioimiseen yksikön näkökulman lisäksi 

myös organisaatiotasoisesti. Suomen sairaaloissa 

lääkitysturvallisuutta arvioidaan pääasiassa 

hoitoyksikön näkökulmasta. Tämä on ollut 

hyvä lähtökohta, sillä jokaisella hoitoyksiköllä 

tulee olla oma lääkehoitosuunnitelma, jossa on 

kuvattuna yksikön omat käytännöt. Jatkossa 

sairaaloissa lääkitysturvallisuuden itsearviointiajattelua 

voisi laajentaa nykyisen yksikkötason 

arvioinnin rinnalla myös organisaatiotason 

arvioinnille. Organisaationäkökulma 

onkin ollut alkuperäisen itsearviointityökalun 

tarkoitus Yhdysvalloissa (Smetzer ym. 2003). 

Organisaatiotason lääkitysturvallisuuden itsearvioinnit 

tukisivat sairaaloiden johtoa lääkitysturvallisuutta 

edistävien käytäntöjen yhtenäistämisessä 

ja täydentäisivät yksikkötasoisia 

lääkitysturvallisuuden arviointeja. Organisaatiotasoiset 

kohdat tuovat erityisesti esille potilastietojärjestelmän 

ja muun teknologian hyödyntämisen 

potilaan turvallisen lääkehoidon 

varmistamisessa. 


Päivitetty uusi lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu 

sisälsi huomattavasti enemmän 

kohtia (205 yksikkötasoista + 24 organisaatiotasoista 

kohtaa) verrattuna Celikkayalarin 

versioon (121 kohtaa). Tässä tutkimuksessa 

useammat kriteeristön kohdat arvioitiin 

hyväksyttävinä, minkä voidaan katsoa johtuvan 

Suomessa noin kymmenen vuoden aikana 

yleistyneistä ja kehittyneistä lääkitysturvallisuuskäytännöistä. 

Uudessa itsearviointityökalussa 

huomioitiin ISMP:n 2011 kriteeristöstä 

lähtökohtaisesti myös organisaatiotasoisia 

kohtia, joita Celikkayalarin versioon 

2008 ei sisällytetty. Uusi huomattavasti laajempi 

itsearviointityökalu soveltuu sairaaloiden 

lääkitysturvallisuuden arvioimiseen sekä 

hoitoyksikön että organisaation näkökulmasta. 

Erilaisten pilottien myötä tulisi lisää 

tietoa itsearviointityökalun soveltuvuudesta 

käytäntöön. Suomessa olisi tarvetta lääkitysturvallisuuden 

kansalliselle koordinaatiolle ja 

koordinoivalle taholle (Schepel 2018, Schepel 

ja Kuitunen 2020). Uuden itsearviointityökalun 

avulla olisi mahdollista kerätä kansallista 

tietoa siitä, miten lääkitysturvallisuus toteutuu 

eri organisaatioissa ja mitä haasteita eri organisaatioissa 

esiintyy. 


Summary 

Medication safety self-assessment 

tool for Finnish hospitals 

– an update 

Elina Oksa* 

Master of Science (Pharmacy), 

Tyks Salo Hospital dispensary, 

Hospital District of Southwest Finland, 


Karolina Olin 

Master of Science (Nursing Science), 

Patient Safety Manager, 

Hospital District of Southwest Finland 


Professor, Clinical Pharmacy Group, 

Faculty of Pharmacy, 

University of Helsinki 


Master of Science (Pharmacy), 

University Teacher, Clinical Pharmacy Group, 


University of Helsinki and HUS-Pharmacy 

* Correspondence 

Introduction 

The US Institute for Safe Medication Practices 

(ISMP) has released the Medication Safety Self 

Assessment (MSSA) Tool for Hospitals in 2000, 

2004 and 2011. The ISMP MSSA tool (2004) was 

adopted for Finland by the previous research 

(Celikkayalar 2008) and it has been widely used 

in Finnish hospital environment. In this study, 

the 2008 adopted MSSA tool was updated to 

better support the current safe medication 

practices in Finland. 

Material and methods 

After the preliminary modification, both criteria, 

the 2008 adopted MSSA tool (121 items) 

and the ISMP MSSA tool 2011 (270 items), were 

evaluated simultaneously by the Delphi consensus 

method including two Delphi rounds. 

A total of 13 medication safety experts participated 

in the expert panel. The items that 

achieved a consensus of 70 % were included 

into the new adapted MSSA tool. In the first 

round of Delphi, the panelists assessed the 

desirability and suitability of the items and 

in the second round, they assessed the items 

for feasibility. After the Delphi rounds, the 

updated MSSA tool criteria was finalized by the 

researchers to clarify the expression and avoid 

repetition. ISMP has been asked for consent to 

use Medication Safety Self Assessment ® for 

Hospitals 2011 in this study and for adapting it 

to Finnish practices. 

Results 

After preliminary modification, the selfassessment 

tool consisted of 252 items. In the 

first round of Delphi, 201 items achieved consensus 

of 70 % and the panelists proposed 7 

new items. In the second round of Delphi, 

13 items were discarded. A further 17 items 

were discarded in the finalizing modification. 

The final self-assessment tool consisted of 

229 items under eleven thematic sections: 1. 

Patient information (10 items), 2. Drug information 

(19), 3. Communication of drug orders 

and other drug information (21), 4. Drug labeling, 

packaging, and nomenclature (10), 5. Drug 

standardization, storage, and distribution (26), 

6. Medication device acquisition, use and monitoring 

(18), 7. Environmental factors, workflow 

and staffing patterns (16), 8. Staff competency 

and education (23), 9. Patient education 

(14), 10. Quality processes and risk management 

(48) 11. Organizational level items (24). 

Conclusions 

The updated MSSA tool contained significantly 

more items (229 items) compared to the previous 

2008 adapted version (121 items). More 

criteria were accepted, probably because of the 

development of safe medication practices in 

Finland during the years. The updated MSSA 

tool included also organizational level criteria 

adopted from the original ISMP MSSA tool, 

unlike the 2008 adopted version. The updated, 

notably broader MSSA tool can be used to 

improve safe medication practices in Finnish 

hospital units. 

Keywords: medication safety, 

self-assessment tool, hospital, clinical 

pharmacy, risk assessment, risk management 

Sidonnaisuudet 

Ei sidonnaisuuksia. 

Kiitokset 

Kiitämme farmasian tohtori Allen Vaidaa 

(ISMP) saamastamme luvasta hyödyntää 

ISMP:n sairaaloiden lääkitysturvallisuuden 

itsearviointityökalua (Medication Safety 

Self Assessment ® for Hospitals 2011) 

tässä tutkimuksessa. 


Kirjallisuus 

Boulkedid R, Abdoul H, Loustau 

M, Sibony O, Alberti C: Using 

and reporting the Delphi method 

for selecting healthcare quality 

indicators: a systematic review. 

PLoS One 6:e20476, 2011. DOI 

10.1371/journal.pone.0020476 

Celikkayalar E: 


arviointi sairaalassa 

-Itsearviointityökalun kehittäminen 

ja lääkitysturvallisuuden auditointi 

Satakunnan keskussairaalassa. 

Pro gradu -tutkielma, Farmasian 

tiedekunta, Helsingin yliopisto, 

Helsinki 2008 

Celikkayalar E, Myllyntausta 

M, Grissinger M, Airaksinen M: 

Adapting and remodelling the 

US Institute for Safe Medication 

Practices’ Medication Safety Self- 

Assessment tool for hospitals to be 

used to support national medication 

safety initiatives in Finland. 

International Journal of Pharmacy 

Practice 24: 262–270, 2016. 

DOI: 10.1111/ijpp.12238 

Clinical Excellence Commission 

(CEC). Medication Safety Self- 

Assessment for Australian Hospitals 

2015. (viitattu 27.9.2020) 

www.cec.health.nsw.gov.au/__data/assets/ 

pdf_file/0011/326909/MSSA-Complete- 

Workbook-2015.pdf 

Dimitrow M, Mykkänen S, Leikola 

S, Kivelä S-L, Lyles A, Airaksinen 

M: Content validation of a tool for 

assessing risks for drug-related 

problems to be used by practical 

nurses caring for home-dwelling 

clients aged ≥65 years: a Delphi 

survey. Eur J Clin Pharmacol 70: 991– 

1002, 2014. DOI 10.1007/s00228-014- 

1699-5 

Eronen A-K: Potilasvahinkona 

korvatut lääkityspoikkeamat 

potilasvakuutuskeskuksen 

aineistossa 2013–2014. Pro gradu 

-tutkielma, Farmasian tiedekunta, 

Helsingin yliopisto, Helsinki 2016 

Greenall J, U D, Lam R: An effective 

tool to enhance a culture of patient 

safety and assess the risks of 

medication use systems. Healthc 

Q8: 53–58, 2005. DOI: 10.12927/ 

hcq..17663 

Halmepuro-Jaatinen S ja Yritys 

K: Lääkitysturvallisuuden 

itsearviointimittariston 

muodostaminen suomalaisille 

avoapteekeille, PD-projektityö, 

Helsingin Yliopisto, Helsinki 2010 

Hasson F, Keeney S, McKenna H: 

Research guidelines for the Delphi 

survey technique. J Adv Nurs. 

32: 1008–1015, 2000. 

Humphrey-Murto S, Wood TJ, 

Gonsalves C, Mascioli K, Varpio 

L: The Delphi Method. Acad Med. 

95: 168, 2020. DOI: 10.1097/ 

ACM.0000000000002887 

Hämäläinen M, Teinilä T, Westerling 

A: Apteekkien lääkitysturvallisuuden 

itsearviointimittaristo. Suomen 

Apteekkariliitto, 2019 

Härkänen M: Medicationrelated 

Adverse Outcomes and 

Contributing Factors among Hospital 

Patients. Väitöskirjatutkimus, 

Terveystieteiden tiedekunta, Itä- 

Suomen yliopisto, Kuopio 2014 

Institute for Safe Medication 

Practices (ISMP): ISMP Medication 

Safety Self Assessment for Hospitals 

2004. (viitattu 16.2.2018) 

www.ismp.org/assessments/hospitals 

Institute for Safe Medication 

Practices (ISMP): ISMP Medication 

Safety Self Assessment for Hospitals 

2011. (viitattu 16.2.2018) 

www.ismp.org/assessments/hospitals 

Kankaanpää M, Celikkayalar 

E, Kankaanpää J: 

Lääkitysturvallisuuskoordinaattori 

uutena toimijana Pirkanmaan 

sairaanhoitopiirissä – 

toimenkuvan kartoitus 

teemahaastattelututkimuksella. 

Dosis 36: 482–497, 2020 

Koskinen K: Lääkityspoikkeamat 

syövän hoidossa. Pro gradu 

-tutkielma, Farmasian tiedekunta, 


Lahtinen M, Oinas V: 

Lääkehoidon turvallisuus 

sairaalassa – ensimmäinen vaihe 

itsearviointityökalun kehittämiseksi 

ISMP:n työkalun pohjalta. 

Farmaseutin lopputyö. Helsingin 

yliopisto, Sosiaalifarmasian osasto, 

Helsinki 2007 

Linturi H: Delfoi-menetelmän 

tunnusmerkit. Metodix Oy, 12.6.2020. 

(viitattu 26.9.2020) 

www.metodix.fi/2020/06/11/delfoimenetelman-tunnusmerkit 

Lähde T ja Westerling A: 

Lääkityspoikkeamat apteekissa. 

PD-projektityö, Koulutus- ja 

kehittämiskeskus Palmenia, 


Metsämuuronen J: Metodologian 

perusteet ihmistieteissä. Kirjassa: 

Laadullisen tutkimuksen käsikirja. 

s. 15–77. Toim. Metsämuuronen J, 

International Methelp Ky, 

Helsinki 2006 

Ministerio de sanidad, servicios 

sociales e igualdad: Cuestionario 

de autoevaluación de la seguridad 

del sistema de utilización de los 

medicamentos en los hospitals 

Versión española II (2018) (viitattu 

27.9.2020) 

apps.ismp-espana.org/v2/ficheros/ 

CuestionarioV2.pdf 

Puumalainen I: 

Konsensusmenetelmät – 

esimerkkinä Delfoi-menetelmä. 

Kirjassa Yhteiskunnallinen 

lääketutkimus – ideasta näyttöön. 

1. Painos, sivut 178–186. Toim. 

Hämeen-Anttila K ja Katajavuori N, 

Gaudeamus, Tampere 2008 


Schepel L: Strategies for Medication 

Safety : An Organization-Based 

Approach Focusing on High-Alert 

Medications and Clinical Pharmacy 

Services in Helsinki University 

Hospital. Väitöskirjatutkimus, 

Farmasian tiedekunta, Helsingin 

yliopisto, Helsinki 2018 

Schepel L, Aronpuro K, Kvarnström 

K, Holmström A-R, Lehtonen L, 

Lapatto-Reiniluoto O, Laaksonen R, 

Carlsson K, Airaksinen M: Strategies 

for improving medication safety 

in hospitals: Evolution of clinical 

pharmacy services. Res Social Adm 

Pharm 15: 873–882, 2019. DOI: 

10.1016/j.sapharm.2019.02.004 

Schepel L, Kuitunen S: 

Lääkitysturvallisuus sairaalassa. 

Duodecim 136: 212–222, 2020 

Smetzer J, Vaida A, Cohen M, 

Tranum D, Pittman M, Armstrong C: 

Findings from the ISMP Medication 

Safety Self-Assessment for 

hospitals. Jt Comm J Qual Saf 29: 

586–97, 2003. DOI: 10.1016/s1549- 

3741(03)29069-9 

Sosiaali- ja terveysministeriö 

(STM): Potilas- ja 

asiakasturvallisuusstrategia 

2017–2021, Valtioneuvoston 

periaatepäätös. Sosiaali- ja 

terveysministeriön julkaisuja 2017: 9. 

Helsinki 2017 (viitattu 8.10.2020) 

www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3963-9 

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM): 

Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma, 

Loppuraportti. Sosiaali- 

ja terveysministeriön raportteja 

ja muistioita 15/2018. Helsinki 2018 

(viitattu 8.10.2020) 



(STM): Turvallinen lääkehoito, 

valtakunnallinen opas lääkehoidon 

toteuttamisesta sosiaali- ja 

terveydenhuollossa. Sosiaali- ja 

terveysministeriön oppaita 2005: 32. 


www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504226645 

Stakes ja Lääkehoidon 

kehittämiskeskus Rohto: Potilasja 

lääkehoidon turvallisuussanasto. 

Stakes, Työpapereita 28/2006. 



Suvikas-Peltonen E, Granfors 

E, Celikkayalar E, Laaksonen 

R, Palmgren J, Airaksinen M: 

Development and content validation 

of an assessment tool for medicine 

compounding on hospital wards. 

Int J Clin Pharm 38: 1457–1463, 2016. 

DOI: 10.1007/s11096-016-0389-z 

Taylor E: We Agree, Don’t We? 

The Delphi Method for Health 

Environments Research. 

HERD 13: 11–23, 2020. 

DOI: 10.1177/1937586719887709 

Teinila T, Halmepuro-Jaatinen S, 

Yritys K, Manni K, Airaksinen M: 

Adapting the US Institute for Safe 

Medication Practices' Medication 

Safety Self Assessment tool for 

community pharmacies in Finland. 

Int J Pharm Pract 20: 15–24, 2012. 

DOI 10.1111/j.2042-7174.2011.00158.x 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

(THL): Turvallinen lääkehoito. Opas 

lääkehoitosuunnitelman tekemiseen 

sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 

Ohjaus 14/2015. Juvenes Print – 

Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere, 

2016 

World Health Organization 

(WHO): Medication Without Harm, 

WHO's Third Global Patient Safety 

Challenge. Geneve 2017 (viitattu 

16.10.2018). 

apps.who.int/iris/bitstream/ 

handle/10665/255263/WHO-HIS-SDS- 

2017.6-eng.pdf;jsessionid=8F905C8EC2B18 

DDAF46668D0D8929D46?sequence=1 

Oksa E, Olin K, Airaksinen M, Celikkayalar E: Lääkitysturvallisuuden itsearviointi 

sairaalassa – itsearviointityökalun päivitys. Dosis 37: 16–55, 2021 


Liite 1. Sairaalan lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu. 

Sairaalan lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu 

Ohjeet itsearviointityökalun käyttöön 

Yhdysvaltalainen Institute for Safe Medication Practices (ISMP) on julkaissut sairaaloiden 

lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun (Medication Safety Self Assessment ® for Hospitals) 

vuosina 2000, 2004 ja 2011. Suomessa on laajasti käytetty aiemmassa tutkimuksessa (2008) ISMP:n 

työkalusta Suomen oloihin muokattua itsearviointityökalua. Vuoden 2008 kriteeristö päivitettiin, 

jotta se vastaisi paremmin nykyisiin lääkitysturvallisuuskäytäntöihin Suomessa. 

Tutkimuksen pohjana käytettiin 1) Celikkayalarin vuonna 2008 laatimaa kriteeristöä (121 kohtaa) 

sekä 2) ISMP:n tuoreimman (2011) sairaaloille suunnatun lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun 

kriteeristöä (270 kohtaa). Alustavan muokkauksen jälkeen molemmat kriteeristöt arvioitiin 

samanaikaisesti Delfoi-konsensusmenetelmällä kahden asiantuntijapaneelikierroksen kautta. 

Asiantuntijapaneeleihin osallistui yhteensä 13 lääkitysturvallisuuden asiantuntijaa. Vähintään 70 

% konsensuksen saavuttaneet kriteeristöjen kohdat hyväksyttiin uuteen itsearviointityökaluun. 

Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella arvioitiin kohtien toivottavuutta ja soveltuvuutta sekä toisella 

Delfoi-kierroksella toteutettavuutta. Delfoi-kierrosten jälkeen kohtia viimeisteltiin ilmaisun 

selkiyttämiseksi ja toiston välttämiseksi. 

Lopullinen itsearviointityökalu (229 kohtaa) sisältää 11 osa-aluetta: 1. Potilastiedot (10 kohtaa), 

2. Lääkeinformaatio (19), 3. Tiedonkulku lääkehoitoprosessissa (21), 4. Lääkkeiden merkitseminen 

ja pakkaaminen (10), 5. Lääkkeiden säilytys ja tilaaminen sekä lääkityksen standardointi (26), 

6. Lääkkeiden annosteluun käytettävä välineistö (18) 7. Ympäristötekijät, työn sujuvuus ja 

henkilöstöresurssien käyttö (16), 8. Henkilöstön osaaminen ja koulutus (23), 9. Potilasohjaus (14), 10. 

Laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta (48), 11. Organisaatiotasoinen osio (24). 

Uusi huomattavasti laajempi itsearviointityökalu soveltuu sairaaloiden lääkitysturvallisuuden 

arvioimiseen sekä hoitoyksikön että organisaation näkökulmasta. 

ISMP:ltä on saatu suostumus alkuperäisen itsearviointityökalun (Medication Safety Self 

Assessment ® for Hospitals 2011) käyttöön sekä muokkaamiseen Suomen käytäntöihin sopivaksi. 

Luvan saamisen ehtoina oli, että 1) Lopulliseen itsearviointityökaluun kirjataan sen perustuvan 

ISMP:n alkuperäiseen vuoden 2011 itsearviointityökaluun (ISMP Medication Safety Self Assessment 

for Hospitals 2011) ja että itsearviointityökalua on muokattu ISMP:n luvalla. 2) Tutkimuksen myötä 

päivitetty sairaaloiden lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu on tarkoitettu suomalaisissa julkisen 

terveydenhuollon sairaaloissa käytettäväksi, eikä sitä ole tehty kaupallisiin tarkoituksiin. 

10.2.2021 

Elina Oksa 

proviisori, Tyks Salon sairaalan lääkekeskus, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 


Karolina Olin 

TtM, potilasturvallisuuspäällikkö, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 


FaT, professori, Kliinisen farmasian ryhmä, 

Farmasian tiedekunta, Helsingin yliopisto 


proviisori, yliopisto-opettaja, Kliinisen farmasian ryhmä, 

Farmasian tiedekunta, Helsingin yliopisto 

TOIMINNAN ARVIOINTI 

A Toimintatapa on käytössä kattavasti 

Kohdassa kuvattua toimintatapaa 

noudatetaan yksikössä joka tilanteessa. 

Koko henkilökunta noudattaa 

toimintatapaa. 

B Toimintatapa on käytössä osittain 


noudatetaan tietyissä tilanteissa 

ja/tai tietty osa henkilökunnasta 

noudattaa toimintatapaa. Yksikössä on 

määritelty, missä tilanteissa ja mikä osa 

henkilökunnasta toimintatapaa noudattaa. 

C Toimintatapa on käytössä puutteellisesti 


noudatetaan ajoittain ja/tai osa 

henkilökunnasta noudattaa toimintatapaa. 

Yksikössä ei ole hallitusti määritelty, missä 

tilanteissa ja mikä osa henkilökunnasta 

toimintatapaa noudattaa. 

D Toimintatapa ei ole lainkaan käytössä 

E Toimintatapa ei koske yksikön toimintaa 

OHJEISTUKSEN ARVIOINTI 

A Toimintatapa on ohjeistettu kattavasti 

Kohdassa kuvattu toimintatapa on ohjeistettu 

täysin ja koko henkilökunta on perehtynyt 

ohjeistukseen sekä sisäistänyt sen sisällön. 

Perehtyminen on dokumentoitu koko 

henkilökunnan osalta (esim. lukukuittauksin). 

B Toimintatapa on ohjeistettu osittain 

Kohdassa kuvattu toimintatapa on ohjeistettu 

yksikössä pääpiirteittäin, mutta ei täysin. Koko 

henkilökunta ei ole perehtynyt ohjeistukseen. 

Perehdytyksen dokumentointi on toteutunut 

osittain. 

C Toimintatapa on ohjeistettu puutteellisesti 

Kohdassa kuvattua toimintatapaa on 

ohjeistettu yksikössä joiltakin osin. Ohjeistus ei 

kuitenkaan ole riittävä, jotta sen mukaan voisi 

noudattaa kohdassa kuvattua toimintatapaa. 

Perehtymistä ei ole dokumentoitu. 

D Toimintatapaa ei ole ohjeistettu lainkaan 

E Toimintatapa ei koske yksikön toimintaa 


1. POTILASTIEDOT Olennaiset potilastiedot ovat helposti saatavilla, käyttökelpoisessa 

muodossa, ja ne huomioidaan lääkkeiden määräämisen ja 

annostelun yhteydessä sekä silloin, kun seurataan lääkkeiden vaikutuksia. 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

A B C D E A B C D E 


1 

2 

3 

4 

5 

Potilas tunnistetaan lääkkeen annon yhteydessä koneellisesti luettavan koodin 

avulla (esim. viivakoodi) TAI vaihtoehtoisesti käyttäen kahta eri tunnistetta 

(joiksi ei koskaan lueta huone- tai paikkatietoa), joita kysytään potilaalta (aina 

kun mahdollista) ja verrataan potilaan tunnistusrannekkeen merkintöihin. 

Yksikössä on määritelty, kuka tarkistaa potilaan allergiatiedot ja missä 

vaiheessa hoitoa se tehdään. 

Yksikössä tunnistetaan todelliset allergiat ja kirjataan vain ne allergiatietoihin. 

Kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla terveydenhuollon ammattilaisilla 

(mukaan lukien osastofarmasisti) on pääsy potilastietojärjestelmään ja 

laboratoriotuloksiin. 

Potilaan laboratorioarvojen seuranta ja annosmuutosten tekeminen toteutuvat 

järjestelmällisesti niiden lääkitysten osalta, jotka tyypillisesti edellyttävät 

annoksen säätämistä laboratorioarvojen perusteella. 

15 

16 

17 

18 

Yksikössä on tiedossa sairaala-apteekin aukioloajat ja yhteystiedot, josta 

voi kysyä lääkeinformaatiota esimerkiksi valmisteiden saatavuudesta tai 

lääkkeiden käyttöön liittyvissä ongelmatilanteissa. 

Peruslääkevalikoimaan kuulumattomia lääkkeitä tilataan vain kun ne ovat 

terapeuttisesti tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia (esim. potentiaalinen 

haittavaikutus lääkitystä vaihdettaessa, yliherkkyys valmisteen ainesosalle tai 

saatavuuskatkos). 

Yksikössä tarkkaillaan potilailla mahdollisesti esiintyviä lääkkeiden 

haittavaikutuksia ja dokumentoidaan ne potilastietojärjestelmään. 

Erityisesti odottamattomista ja harvinaisista haittavaikutuksista ilmoitetaan 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle ja sairaalassa toimivaan 

raportointijärjestelmään (jos sellainen on). Tarvittaessa, mikäli lääkkeen 

haittavaikutus aiheuttaa hoidon haittavaikutuksen, tehdään siitä sosiaali- ja 

terveydenhuollon hoitoilmoitus (Hilmo). 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

13 

Sairaala-apteekkiin lähetettävissä potilaskohtaisissa tilauksissa on selkeästi 

kirjoitettuna potilaan nimi, henkilötunnus, tilaava yksikkö sekä hoitava lääkäri. 

Keskivahvaa sedaatiota, potilaan kontrolloimaa kipulääkitystä (PCA) 

tai huumausaineiksi luokiteltuja lääkkeitä epiduraalisesti tai laskimon 

sisäisesti saavia potilaita tarkkaillaan säännöllisesti yksikössä määritellyin 

aikavälein ylisedaation vaaran vuoksi. Potilasta tarkkaillaan tajunnan tason ja 

elintoimintojen osalta (mukaan lukien hengityksen tiheys ja laatu) esim. MEWS 

kriteerien avulla. 

Potilaan kontrolloimaa kipulääkitystä (PCA) käyttäville potilaille on olemassa 

valintakriteerit. Kriteerit poissulkevat potilaat, jotka eivät kykene ottamaan 

itse lääkitystään tajunnan tasonsa, fysiologisen tilansa tai rajoittuneen 

ymmärtämiskykynsä vuoksi. 

Kaikki dokumentoidut paino- ja pituustiedot paperisissa ja sähköisissä 

potilastiedoissa ovat todellisia (mitattuja), terveydenhuollon ammattilaisen 

arvioimia tai potilaan ilmoittamia. 

Lapsipotilaan paino tarkistetaan ja kirjataan potilastietojärjestelmään 

aina uuden hoitojakson alkaessa tai vähintään yksikkökohtaisesti sovituin 

määräajoin. 

2. LÄÄKEINFORMAATIO Olennainen lääkeinformaatio on helposti saatavilla, 

käyttökelpoisessa muodossa, ja se huomioidaan lääkkeiden määräämisen, 

tilaamisen ja annostelun yhteydessä sekä silloin, kun seurataan lääkkeiden 

vaikutuksia. 

Potilaan käytössä olevat resepti- ja itsehoitolääkkeet, vitamiinit, 

rohdostuotteet, laittomat huumeet, alkoholin käyttö ja tupakointi kirjataan 

joko potilaan tullessa sairaalaan tai ensimmäisellä käynnillä. Kaikista 

valmisteista kirjataan tosiasiallisen käytön mukaan annos, annostelutiheys, 

antoreitti, viimeisimmän annoksen ajankohta ja käyttöaihe. 

Prosessi ja vastuunjako potilaan ajantasaisen lääkityksen selvittämiseksi 

on luotu ja lääkityslistan ajantasaisuus tarkistetaan aina potilaan saapuessa 

hoitoyksikköön, potilassiirtojen yhteydessä sekä kotiutumisen yhteydessä. 

Jos lääkityslistan ajantasaisuuden tarkistuksen tekee muu terveydenhuollon 

ammattilainen kuin lääkäri, lääkäri vahvistaa potilaan lääkityksen omalla 

merkinnällään. 

19 

20 

21 

22 

23 

24 

25 

26 

Lääkehoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattilaiset pääsevät 

helposti käyttäjäystävälliseen, ajantasaiseen ja monipuoliseen 

lääkeinformaatiojärjestelmään (esim. Terveysportti) kaikilta 

tietokonepäätteiltä. 

Yksikön lääkeinformaatiolähteille ja lääkehoitoa koskeville ohjeistuksille 

on määritelty toimintatavat niiden hyväksymisen, käyttöönoton 

ja ajantasaisuuden osalta. Toimintatavoilla varmistetaan, että 

lääkeinformaatiolähteiden ja lääkehoitoa koskevien ohjeistusten ajantasaisuus 

tarkistetaan vuosittain. Vanhentuneet dokumentit poistetaan käytöstä ja 

korvataan tarvittaessa uusilla. 

Vakioidut ja organisaation hyväksymät hätätilanteen lääkeannosteluohjeet 

ovat saatavilla aikuisten ja lasten elvytyslääkkeiden sijoituspaikan välittömässä 

läheisyydessä. 

Pienimmän ja suurimman sallitun annoksen rajat on määritelty 

parenteraalisille lääkkeille, joiden annos titrataan vasteen mukaan (esim. 

insuliini-infuusiot, dopamiini ja dobutamiini). Jos pienin sallittu annos alitetaan 

tai suurin sallittu annos ylitetään, lääkäriltä pyydetään aina varmistus hoidon 

jatkamiseksi ja varmistus dokumentoidaan. 

Yksikössä käytettävät suuren riskin lääkkeet (esim. solunsalpaajat, 

antikoagulantit, opioidit, insuliini, elektrolyyttikonsentraatit) on tunnistettu ja 

määritelty. 

Yksikön suuren riskin lääkkeille on luotu poikkeamariskiä vähentäviä 

toimintatapoja, joista on tiedotettu kaikille lääkehoitoon osallistuville 

terveydenhuollon ammattilaisille, jotka määräävät tai annostelevat kyseisiä 

lääkkeitä tai tarkkailevat niiden vaikutuksia. 

Suuren riskin lääkkeitä koskevat voimassa olevat ohjeistukset, 

annosteluasteikot ja tarkistuslistat ovat helposti lääkehoitoon osallistuvien 

terveydenhuollon ammattilaisten saatavilla ja niitä noudatetaan suuren riskin 

lääkkeitä määrättäessä ja annosteltaessa. 

Kaikkien lääkehoitoon osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten 

saatavilla on yksikön lääkeinformaatiolähteisiin kuuluva opioidien 

annosvastaavuustaulukko, jossa on huomioitu eri antoreitit. 

14 

Yksikössä on tiedossa oman organisaation lääkehoidon toteuttamista koskeva 

ohjeistus sekä sairaala-apteekin lääkehuoltoa ja -hoitoa koskeva ohjeistus ja 

tiedotteet. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



27 

Mikäli jonkin uuden lääkevalmisteen epäillään aiheuttavan yksikössä 

lääkityspoikkeaman riskin, luodaan riskinhallintamenettelyt ja lääkkeen 

turvallista käyttöä tukevat toimenpiteet ennen lääkkeen käyttöönottoa. 

Lääkkeen turvallista käyttöä lisääviä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi 

lääkkeenmääräämisohjeet, tarkistuslistat, annosteluohjeet, potilaan 

monitorointiohjeet sekä käytön, annostelun tai varastoinnin rajoitukset. 

39 

40 

Lopetetun lääkkeen tahaton annostelu estetään poistamalla se lääkelistalta. 

Toimintatapa lopetettujen lääkkeiden poistamiseksi lääkelistalta on kirjallisesti 

ohjeistettu ja vastuutettu. 

Lääkemääräyksiä ja muuta lääkeinformaation välittämistä varten on laadittu 

lista hyväksytyistä lyhenteistä ja tavoista ilmoittaa lääkeannos. 

28 

29 

Vakioidut toimintatavat on määritelty niihin tilanteisiin, kun 

kuvantamistutkimuksessa käytetään varjoainetta. Toimintatapojen 

avulla seulotaan potilaat allergioiden, munuaisten vajaatoiminnan ja 

varjoainetutkimuksen vuoksi tauotettavien lääkkeiden osalta (esim. 

metformiini) sekä toteutetaan tarvittaessa asianmukaiset toimenpiteet 

varjoaineen aiheuttaman munuaistoksisuuden tai allergisen reaktion riskin 

vähentämiseksi. 

Lasten postoperatiivisessa nesteytyksessä noudatettavat toimintatavat on 

määritelty ja niitä noudatetaan, jotta asianmukainen i.v. nesteiden käyttö 

lapsipotilailla toteutuu. Ohjeissa on myös määritelty miten tunnistetaan, 

hoidetaan ja monitoroidaan lapsipotilaita, joilla on hyponatremia, 

vesimyrkytys tai antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen 

oireyhtymä (SIADH). 

41 

42 

43 

Turvallisten kommunikointikäytäntöjen noudattamista tarkastellaan 

dokumentoidusti vähintään vuosittain ja havaittuihin puutteisiin reagoidaan. 

Näitä kommunikointikäytäntöjä ovat esimerkiksi lääkkeen nimen, annoksen, 

antoreitin ja antotiheyden ilmoittaminen (mm. potilastietojärjestelmässä, 

älylääkekaapeissa, etiketeissä, lääkevaraston kylteissä). Tehtävän 

vastuuhenkilö on nimetty. 

Lääkkeiden annostelu tehdään suoraan potilastietojärjestelmän 

lääkemääräysten perusteella. 

Potilaan sähköinen lääkelista on käytettävissä kaikissa lääkkeen annostelun 

vaiheissa eli lääkkeen valinnan, käyttökuntoon saattamisen sekä lääkkeen 

annostelun yhteydessä potilaan sängyn luona (eristyspotilaiden tapauksessa 

eteishuoneessa). Poikkeus: Toiminta henkeä uhkaavissa hätätilanteissa. 

3. TIEDONKULKU LÄÄKEHOITOPROSESSISSA 

Lääkemääräyksiin ja lääketilauksiin liittyvä tiedonkulku sekä muun 

lääkeinformaation välittäminen optimoidaan, standardoidaan ja 

automatisoidaan haittariskin minimoimiseksi. 

44 

45 

Kun potilaalle jaetaan kaksoistarkastetut lääkkeet, lääkkeen antaja varmistaa 

niiden olevan lääkelistan mukaiset (lääke, annos, antoajankohta, antoreitti). 

Kaikki potilaalle annetut lääkkeet antokirjataan potilastietojärjestelmään. 

30 

31 

Lääkkeen määrääjä tekee lääkemääräyksen potilastietojärjestelmään 

henkilökohtaisesti. 

Suullisia, kasvokkain annettuja lääkemääräyksiä ei hyväksytä, kun lääkkeen 

määrääjä on sairaalassa paikan päällä. Poikkeuksena on tietojärjestelmäkatkos, 

potilaan henkeä uhkaava hätätilanne tai steriilit työvaiheet, joissa steriilien 

hanskojen pois ottaminen haittaisi työtä. 

46 

47 

Niissä tilanteissa, kun potilaan kotilääke on sairaalassa vaihdettu sairaalan 

peruslääkevalikoiman mukaiseen valmisteeseen, on potilasasiakirjoista 

nähtävissä sairaalajakson aikana potilaalle annostellun lääkevalmisteen 

tuotenimi. 

Jos potilaalla havaitaan hänelle mahdollisesti haitallinen lääkitys, sen antoa 

lykätään kunnes lääkäri on varmistanut lääkkeen soveltuvuuden potilaalle. 

32 

Kun suullisia tai puhelimitse annettuja lääkemääräyksiä otetaan vastaan, 

vastaanottava sairaanhoitaja kirjoittaa välittömästi sanelun ja toistaa sen 

lääkärille varmistuakseen tiedon oikeellisuudesta. 

48 

Yksikössä on määritelty, miten potilaiden lääkehoidon 

tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta arvioidaan (esim. kuvattu 

lääkehoitosuunnitelmassa). 

33 

34 

35 

36 

37 

38 

Suullisia tai puhelimitse annettuja lääkemääräyksiä ei koskaan oteta vastaan 

oraalisista tai parenteraalisista solunsalpaajista (sis. solunsalpaajat, joita 

käytetään myös muiden sairauksien kuin syövän hoidossa). 

Lääkkeen määrääjä hyödyntää potilastietojärjestelmän päätöksenteon tukea 

tehdessään lääkemääräyksen potilastietojärjestelmässä. Päätöksenteon tuen 

avulla hän tarkistaa potilaan kliiniset tiedot allergioiden, vasta-aiheiden, 

yhteisvaikutusten sekä annosten asianmukaisuuden osalta. 

Lääkkeen määrääjä määrää potilaan lääkityksen voimassa olevan 

peruslääkevalikoiman mukaisina valmisteina. 

Lääkkeen määrääjä kirjaa potilastietojärjestelmään perustelut, jos hän 

tietoisesti aloittaa potilaan lääkityksen tai jatkaa potilaan lääkitystä 

valmisteyhteenvedon maksimiannosta suuremmalla annoksella tai vakavasta 

yhteisvaikutuksesta tai allergiasta huolimatta. 

Lääkkeen määrääjät pääsevät helposti tarkastelemaan kunkin potilaan 

lääkitystietoja (kaikki sen hetkiset sekä jo lopetetut lääkitykset) ja huomioivat 

lääkitystiedot suunnitellessaan ja määrätessään potilaan kotilääkitystä. 

Yksikössä on ohjeistus, jonka mukaisesti lääkäri selvittää munuaisten tai 

maksan toiminnan laboratoriokokein määrätessään lääkkeen, joka voi olla 

haitallinen munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavalle potilaalle. 

49 

50 

51 

Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät strukturoitua 

raportointimenetelmää (esim. ISBAR: Identify (Tunnista) – Situation (Tilanne) 

– Background (Tausta) – Assessment (Nykytilanne) – Recommendation 

(Toimintaehdotus)) kun välitetään kliinistä informaatiota potilaan tilasta 

toiselle terveydenhuollon ammattilaiselle potilaan luovutuksen, potilassiirron, 

potilasta koskevan keskustelun tai puhelun yhteydessä. 

Terveydenhuollon ammattilainen saattaa potilaan kuvantamisyksikköön tai 

muuhun diagnostiseen tutkimukseen, jos potilaalla on meneillään yksikön 

määrittelemä suuren riskin lääke laskimoon tai epiduraalisesti annosteltavana 

infuusiona. Potilaan luovuttamisprosessi saattavan ja vastaanottavan 

työntekijän välillä on määritelty, mukaan lukien suullinen raportointi ja 

meneillään olevan suuren riskin lääkkeen infuusion toteaminen. 

4. LÄÄKKEIDEN MERKITSEMINEN JA PAKKAAMINEN Poikkeaman 

mahdollisuutta ja sekaannuksen riskiä vähentäviä keinoja otetaan 

käyttöön, jos lääkkeiden etiketit, merkinnät tai pakkaukset ovat 

samankaltaiset tai jos valmisteiden nimet näyttävät tai kuulostavat 

samalta. 

Yksikössä on tunnistettu käytössä olevat näköisnimiset (Look alike/ Sound 

alike -lääkkeet, LASA-lääkkeet) eli tuotenimiltään tai pakkauksiltaan samalta 

näyttävät tai samalta kuulostavat lääkkeet. Ennaltaehkäisevästi on luotu 

ohjeistetut toimintatavat sekaannusten välttämiseksi. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



52 

53 

54 

55 

56 

57 

Yksikössä on tunnistettu oman lääkevalikoiman osalta ongelmallisia/ 

sekaannuksen riskin aiheuttavia lääkkeiden nimiä (esim. erilaiset päätteet 

kuten Comp, Semi, Retard ja CR), pakkauksia, etikettejä tai pakkausmerkintöjä. 

Ennaltaehkäisevästi on luotu ohjeistetut toimintatavat sekaannusten 

välttämiseksi. 

Yksikössä on otettu käyttöön näköisnimisten lääkkeiden (LASA-lääkkeiden) 

sekaannuksia ennalta ehkäiseviä varastointiratkaisuja. 

Yksikön näköisnimisten lääkkeiden (LASA-lääkkeet) lista ohjeistuksineen 

sisältyy lääkehoitosuunnitelmaan ja se perehdytetään kaikille lääkitystietoja 

käsitteleville työntekijöille. 

Kaikissa lääkemääräyksissä ilmenee lääkkeen käyttötarkoitus, jotta 

vältyttäisiin sekaannuksilta toisiaan muistuttavien lääkkeiden nimien kanssa. 

Yksikössä etiketöidyillä lääkkeillä on selkeät ja yksiselitteiset merkinnät, joissa 

ei ole virhealttiita lyhenteitä (esim. etiketöinti lääkelisäystarralla). Etikettien 

laadinnassa ja muotoilussa otetaan huomioon sekaannusten mahdollisuus ja 

käytetään esim. erilaisia värejä ja fontteja. 

Kaikki lääkkeet ja nesteet on aina etiketöity vähintään nimellä ja vahvuudella. 

Periaatetta noudatetaan kaikilla alueilla. 

66 

67 

68 

69 

70 

71 

Yksiköstä ilmoitetaan sairaala-apteekkiin erityisen kiireellisistä 

lääketilauksista ja sovitaan toimituksen aikataulusta ja toimitustavasta. 

Yksikössä on määritelty, kuka tarkistaa sairaala-apteekista yksikköön 

saapuneet lääkkeet käyttäen apunaan lääketilauslistaa ja varmistaa, että kaikki 

tilatut lääkkeet ovat tulleet. 

Yksikössä on tiedossa sairaala-apteekin ohjeistus lääkkeiden ja erikseen 

huumausaineiksi luokiteltujen lääkkeiden lainaamisesta yksiköstä toiselle. 

Yksikössä on tiedossa, miten äkilliset lääketarpeet ratkaistaan sairaalaapteekin 

aukioloaikojen ulkopuolella esimerkiksi muista yksiköistä lainaamalla, 

erillisestä päivystysaikana käytettävissä olevasta lääkevarastosta tai sairaalaapteekin 

varallaolijan avustuksella. 

Lääkkeellisten kaasujen tilaaminen, toimittaminen ja varastointi sekä 

laadunvalvonta tapahtuvat sairaala-apteekin ohjeiden mukaisesti. 

Lääkenäytteet, joita on tarkoitus käyttää yksikön potilaiden hoidossa, 

toimitetaan sairaala-apteekkiin dokumentaatiota varten. Yksikössä 

huomioidaan lääkenäytteitä koskevat viranomaisnormit kuten se, että 

lääkkeenmäärääjä voi vastaanottaa lääkevalmistekohtaisesti vain yhden 

näytepakkauksen kalenterivuodessa. 

58 

59 

60 

61 

62 

63 

64 

Anestesiassa käytettävät lääkeruiskut on etiketöity vähintään lääkkeen nimellä 

ja vahvuudella sekä päivämäärällä ja kellonajalla, jolloin ruisku on täytetty. 

Potilaskohtaiset parenteraalisesti annosteltavat, käyttökuntoon saatetut 

lääkkeet on merkitty lääkelisäystarralla, jossa on lääkkeen nimi ja määrä, 

käytetty laimennin ja sen määrä, lääkelisäyksen tekoaika (päivämäärä ja 

kellonaika), potilaan nimi ja henkilötunnus sekä lääkelisäyksen tekijän nimi. 

Kaupallisiin i.v.-liuospakkauksiin kiinnitettävät lääkelisäystarrat kiinnitetään 

niin, että ne ovat helposti havaittavissa, mutta jättävät valmistajan 

etiketöinnin näkyviin. Tällöin liuoksen laatu ja sen ainesosien kokonaismäärät 

ja pitoisuudet ovat nähtävissä ja tarkistettavissa. 

5. LÄÄKKEIDEN SÄILYTYS JA TILAAMINEN SEKÄ LÄÄKITYKSEN 

STANDARDOINTI I.v.-lääkkeiden vahvuudet, annokset ja 

annosteluajankohdat standardoidaan aina kun se on mahdollista. 

Suuren riskin lääkkeillä (kuten morfiini, hepariini, insuliini, verisuonia 

supistavat lääkkeet ja elektrolyyttikonsentraatit) infuusioiden konsentraatio 

on standardoitu yhteen konsentraatioon, jota käytetään aina kun mahdollista. 

Mikäli suuren riskin lääkkeestä on tarpeen tehdä infuusioita useammalla kuin 

yhdellä konsentraatiolla, yksikössä on sekaannusten ennalta ehkäisemiseksi 

luotu kirjallisesti määritellyt toimintatavat, joilla varmistetaan oikean 

konsentraation käyttö kussakin tilanteessa. Esimerkiksi voidaan käyttää 

visuaalisia merkkejä eri konsentraatioiden tunnistamiseen ja erottamiseen 

toisistaan. 

Yksikössä noudatetaan organisaatiossa sovittuja yhdenmukaistettuja 

lääkkeiden annosteluajankohtia. Poikkeukset: tehohoito tai tavallisesta 

toiminnasta poikkeavat hätätilanteet. 

Yksikössä on määritelty toimintatavat, joita noudattaen sairaanhoitajat voivat 

annostella turvallisesti useimmat lääkkeet standardoituina annosteluaikoina, 

vaikka ensimmäinen annos olisi annettu standardista poikkeavana 

ajankohtana. 

72 

73 

74 

75 

76 

77 

78 

Yksikön lääkevarasto kootaan ja ylläpidetään yksikön tarpeiden mukaan. 

Valmisteiden valinnassa otetaan huomioon mm. peruslääkevalikoima, 

yksikössä hoidettavien potilaiden ikä ja taudinkuva sekä 

lääkitysturvallisuusnäkökohdat (esim. sekaannusten ennalta ehkäiseminen). 

Tarpeettomia lääkkeitä pyritään tunnistamaan esimerkiksi puolivuosittain ja 

harkitaan niiden poistamista lääkevarastosta. 

Lääkkeiden saatavuuskatkoksista tiedotetaan yksikössä kaikille lääkehoitoon 

osallistuville työntekijöille, säännöstellään lääkkeiden käyttöä niitä eniten 

tarvitseville potilaille ja varmistetaan henkilökunnan osaaminen korvaavien 

valmisteiden käytön osalta. 

Lääkkeet säilytetään lukituissa lääkekaapeissa tai älylääkekaapeissa ja 

huumausaineille on erillinen lukittava tila. 

Yksikössä on kirjallinen ohjeistus siitä, miten lääkkeiden varastointitilojen 

lämpötilaseuranta toteutetaan ja miten menetellään, jos lämpötila poikkeaa 

sallituista raja-arvoista. 

Lääkkeiden varastointitilojen lämpötila dokumentoituu jatkuvasti 

elektroniseen järjestelmään, tai se kirjataan seurantalomakkeelle vähintään 

jokaisena työpäivänä. 

Myrkytys- ja yliannostustilanteissa käytettävät myrkytyslääkkeet ja antidootit 

(esim. naloksoni opioidimyrkytyksen hoitoon) ovat helposti saatavilla ja niiden 

yhteydessä on hätätilanteen käyttöohjeet. 

Hermo-lihasliitosta salpaavia lääkkeitä on saatavilla ainoastaan 

intubaatiovälineistön yhteydessä, leikkaussaleissa, heräämössä, 

anestesiavarastossa sekä kriittisessä tilassa olevia potilaita hoitavissa 

yksiköissä. Hermo-lihasliitosta salpaavia lääkkeitä säilytetään erillään 

muusta lääkevarastosta, mikä huomioidaan myös älylääkekaapeissa. Niiden 

tahattoman käytön ehkäisemiseksi on luotu suojauksia, esim. lisävaroitukset 

lääkkeen hengitystä lamaavasta vaikutuksesta ja koneellisen hengitysavun 

tarpeesta lääkettä käytettäessä. 

65 

Lääkkeet tilataan sairaala-apteekin ohjeistuksen mukaisina, sovittuina 

tilauspäivinä ja -aikoina. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



79 

80 

Konsentroidut elektrolyytit (kaliumkloridi, kaliumfosfaatti, 

magnesiumsulfaatti ja yli 0,9 % natriumkloridi), joiden sisältö vaatii 

laimentamista ennen niiden iv-annostelua, säilytetään erillään muista 

lääkkeistä ja infuusioliuoksista. Tahattoman käytön ehkäisemiseksi 

konsentroiduille elektrolyyteille on luotu suojauksia (esim. varoitustarrat). 

Steriilin veden, huuhtelunesteiden ja elinten säilytysnesteiden suurivolyymiset 

pussit ja pullot säilytetään siten, että ne ovat selkeästi erotettavissa 

parenteraalisesti annosteltavista infuusionesteistä. Sekaannusten ja 

tahattoman infusoimisen ennalta ehkäisemiseksi on luotu ja kirjallisesti 

ohjeistettu turvallisuutta edistävät toimintatavat yksikössä. 

91 

92 

93 

Yksikössä on laadittu kriteeristö, jonka mukaan päätetään mille potilasryhmille, 

lääkityksille ja infuusionopeuksille on käytettävä elektronista infuusiolaitetta 

infuusion antamisessa. 

Kaikkien elektronisten infuusiolaitteiden toiminta tarkistetaan 

dokumentoidusti ja laitekohtaisesti määritellyn huoltovälin mukaisesti. 

Elektronista infuusiolaitetta käytettäessä i.v. bolusannos voidaan antaa 

vain älypumpulla, joka voidaan ohjelmoida sekä ylläpitoinfuusion että 

bolusannoksen osalta. Infuusio jatkuu bolusannoksen annostelun jälkeen 

automaattisesti taas oikealla ylläpitoinfuusion annoksella. 

81 

Testireagensseja ei varastoida lääkkeiden säilytystiloissa, lääkkeiden 

käyttökuntoon saattamiseen käytettävissä tiloissa, potilashuoneissa tai 

potilaiden WC- ja suihkuhuoneissa. 

94 

Kaikissa elektronisissa infuusiolaitteissa käytettävissä letkuissa on 

sisäänrakennettu takaisinvirtauksen estäjä liuoksen valumisen estämiseksi 

i.v.-letkua ja/tai kasettia poistettaessa. 

82 

83 

84 

85 

86 

87 

Vanhenevat ja tarpeettomat lääkkeet palautetaan vähintään kuukausittain 

sairaala-apteekkiin suljetussa laatikossa, jossa on mukana lista palautetuista 

lääkkeistä. 

Huumausainelääkevalmisteet palautetaan muista valmisteista ja palautuksista 

erillään sinetöidyssä lääkelaatikossa. Mukana on palautuslista ja pakkauksiin 

kuuluvat huumausainekulutuskortit. 

Sairaala-apteekkiin palautettaville lääkkeille on varattu lääkehuoneesta 

asianmukaisesti merkitty, erillinen alue siihen asti, kunnes lääkkeet 

palautetaan. Käyttökelpoiset tarpeettomat lääkkeet ja lääkejäte säilytetään 

erillään. 

Käyttökelvottomat lääkkeet ja virheelliset pakkaukset palautetaan sairaalaapteekkiin 

heti, kun ne huomataan. Tuotevirhe-epäilyistä ilmoitetaan 

sairaala-apteekkiin annettujen ohjeiden mukaisesti. 

Potilaan omia lääkkeitä ei käytetä sairaalajakson aikana. Jos potilaan omia 

lääkkeitä pakottavista syistä joudutaan käyttämään tilapäisesti, lääkkeen 

määrääjä hyväksyy niiden käytön ja sairaanhoitaja tai osastofarmasisti 

tarkistaa lääkkeet. Potilaan omat lääkkeet tulee säilyttää siten, etteivät ne 

sekoitu yksikön muiden lääkkeiden kanssa. 

6. LÄÄKKEIDEN ANNOSTELUUN KÄYTETTÄVÄ VÄLINEISTÖ Inhimillisen 

erehdyksen mahdollisuus pyritään estämään huomioimalla 

lääkitysturvallisuusnäkökohdat lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen 

ja annosteluun käytettävien välineiden ja laitteiden hankinnan, 

kunnossapidon ja käytön yhteydessä sekä standardisoinnin avulla. 

Jos yksikössä havaitaan turvallisuusriskejä lääkkeiden annosteluvälineisiin 

liittyen, niistä ilmoitetaan aktiivisesti hankintayksikköön ja 

potilasturvallisuuspäällikölle tai -koordinaattorille. 

95 

96 

97 

98 

99 

100 

Älypumppujen lääkitysturvallisuutta edistäviä ominaisuuksia hyödynnetään, 

jotta voitaisiin ehkäistä virheellisestä ohjelmoinnista, laskuvirheestä tai 

epähuomiossa virheellisesti määrätystä lääkemääräyksestä johtuvia väärän 

annoksen tai väärän infuusionopeuden poikkeamia. 

Yksikössä on tunnistettu erilaiset käytössä olevat lääkkeenannosteluletkut, 

katetrit ja adapterit sekä selvitetty mahdolliset väärinkytkemisen 

riskit ja niiden seurausten vakavuus. Riskinarvion perusteella prosessin 

muutostarpeet on määritelty. Riskinarvio päivitetään aina ennen uusien 

lääkkeenannosteluletkujen, katetrien ja adaptereiden käyttöönottoa. 

Letkujen distaaliset päät on selkeästi merkitty potilailla, jotka saavat 

useita liuoksia useiden antoreittien kautta (erotetaan rakkohuuhde-, i.v.-, 

keskuslaskimo-, valtimo-, epiduraali-, napa- tai enteraaliset letkut esim. 

teipillä, johon on kirjoitettu antoreitti). 

Yksikön lääkehoitosuunnitelmassa on määritelty, miten kahden eri henkilön 

toteuttama kaksoistarkistus tehdään tiettyjen suuren riskin lääkkeiden ja 

tiettyjen lapsille annosteltavien lääkkeiden osalta. Kaksoistarkistuksessa 

varmistetaan oikea potilas, lääkeaine/infuusioneste, annos, pitoisuus, 

infuusionopeus, kanavan valinta (monikanavapumpuissa) ja antoreitti. 

Tarkastuksessa voidaan hyödyntää myös teknologiaa kuten älypumpun 

annoksen tarkistusominaisuutta tai viivakoodin lukua. 

Oraaliliuosten ja enteraalisesti annosteltavien liuosten annosteluun käytetään 

aina oraaliruiskuja, joita ei ole mahdollista yhdistää parenteraalisesti 

annosteltavien lääkkeiden letkustoon. 

Enteraalisen ravitsemuksen ravintopumppujen tyypit (huomioiden aikuisten, 

lasten ja vastasyntyneiden pumput) on rajoitettu mahdollisimman pieneen 

määrään. Enteraalisen ravitsemuksen pumput ovat erilaiset kuin muut yksikön 

käytössä olevat elektroniset infuusiolaitteet. 

88 

89 

90 

Lääkkeiden annosteluvälineisiin liittyvät vaaratilanteet raportoidaan 

poikkeamien raportointijärjestelmään ja ilmoitetaan Fimeaan. 

Työntekijät on dokumentoidusti perehdytetty käyttämään lääkkeiden 

annostelulaitteita (kuten elektroniset infuusiolaitteet) ja heidän osaamisensa 

varmistetaan ennen kuin heidät valtuutetaan näiden laitteiden käyttöön. 

Jotta hoitohenkilökunta hallitsisi elektronisten infuusiolaitteiden käytön 

mahdollisimman hyvin, infuusiopumppujen, ruiskupumppujen ja potilaan 

kontrolloimaan kivunhoitoon (PCA) tarkoitettujen pumppujen tyypit on 

rajoitettu mahdollisimman pieneen määrään. 

101 

102 

103 

Enteraalisen ravitsemuksen letkustot ovat yhdistettävissä ainoastaan 

oraaliruiskuihin. Enteraalisen ravitsemuksen letkustoissa ei ole Luer-liittimen 

naarasosaa. Poikkeus: Luer-liitintä voidaan käyttää joissakin pitkäkestoisen 

enteraalisen ravitsemuksen annostelulaitteistoissa sitä paikoillaan pitävän 

ballongin täyttämiseen. 

Epiduraaliannostelussa käytetään ainoastaan yhden tyyppistä elektronista 

infuusiolaitetta, joka on erilainen kuin muut yksikön käytössä olevat 

elektroniset infuusiolaitteet. 

Epiduraaliannosteluun käytettävässä annostelulaitteistossa on ainoastaan 

yksi annosteluportti (ei esim. Y-liitintä). 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



104 

105 

106 

107 

108 

109 

110 

111 

112 

113 

Epiduraaliannosteluun käytettävä annostelulaitteisto on helposti erotettavissa 

muista annostelulaitteistoista ja letkustoista (esim. koko letkuston mittainen 

keltainen raita) ja sitä käytetään ainoastaan epiduraaliannosteluun. 

7. YMPÄRISTÖTEKIJÄT, TYÖN SUJUVUUS JA HENKILÖSTÖRESURSSIEN 

KÄYTTÖ Lääkkeiden määräämiseen, lääkemääräysten siirtämiseen 

paikasta toiseen, lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen ja annosteluun 

liittyvät prosessit ovat tehokkaita ja turvallisia. Nämä työtehtävät 

suoritetaan työympäristössä, jossa on riittävästi tilaa ja riittävä valaistus ja 

jossa työntekijät voivat keskittyä ilman häiriöitä. 

Yksikön lääkehuoneessa on riittävät ja asianmukaiset tilat lääkkeiden, 

infuusionesteiden ja niiden käsittelyyn liittyvien tarvikkeiden säilytykseen. 

Yksikön lääkehuoneessa ja muissa lääkkeiden käsittelytiloissa on riittävä 

valaistus, jotta pakkausten etiketit ja muu tärkeä lääketieto voidaan lukea 

selkeästi. 

Sairaanhoitajat valitsevat potilaalle annosteltavat lääkkeet lääkehuoneessa, 

älylääkekaapista tai muutoin tätä työvaihetta varten varatulla erillisellä 

alueella, jossa ei ole häiriötekijöitä, keskeytyksiä tai melua. 

Lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen ja lääkeannoksen valmistelu (esim. 

i.v.-lääkkeet, tablettien murskaaminen) tapahtuu potilas ja lääke kerrallaan 

juuri ennen lääkkeen antoa. 

Työtilat, joissa lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen tapahtuu, ovat siistit, 

asianmukaiset ja häiriöttömät. Työtilassa ja -tasoilla ei ole ylimääräistä 

tavaraa, työtaso on helposti pyyhittävissä eikä sen välittömässä läheisyydessä 

ole kontaminaation lähteitä. 

Lääkkeiden käyttökuntoon saattamisessa (esim. i.m.- tai i.v.-injektio, i.v.- 

infuusio) noudatetaan asianmukaista käsihygieniaa ja ohjeistettua aseptista 

tekniikkaa. Laminaarivirtauskaapin käyttö on ohjeistettu. 

Mikäli yksikössä annetaan potilaille solunsalpaajia, niiden turvallinen käsittely 

on ohjeistettu (mukaan lukien käyttökuntoon saattaminen, jos sitä tehdään 

itse). 

Yksi tai useampi sairaanhoitaja on nimetty yksikön lääkevastaavaksi, jonka 

tehtävänä on lääkkeiden asianmukaisesta säilyttämisestä ja muista lääkkeisiin 

liittyvistä asioista vastaaminen (esimerkiksi ohjeiden ja tiedotteiden ajan 

tasalla pitäminen). Oleellisesti tehtävänkuvaan kuuluu lääkitysturvallisuuteen 

liittyvien asioiden seuraaminen ja kehittämiskohteiden keskusteluun 

nostaminen. 

Yksikössä toimivan osastofarmasistin tehtäviin kuuluu yksikkökohtaisesti 

räätälöidyt kliinisen farmasian tehtävät kuten potilaan ajantasaisten 

lääkitystietojen selvittäminen, lääkityksen tarkistus, lääkehoidon arviointi tai 

potilasohjaus. 

116 

117 

118 

119 

120 

121 

122 

123 

124 

125 

Lääkehoitoon osallistuvan henkilökunnan työnjako yksikössä on määritelty 

kirjallisesti esimerkiksi lääkehoitosuunnitelmassa. Sairaanhoitajien, perusja 

lähihoitajien sekä näihin ammatteihin opiskelevien työnkuvat ja vastuut 

lääkehoidossa on määritelty. Henkilöstölle annetut lääkehoitoon ja -huoltoon 

liittyvät erityistehtävien vastuut ja tehtävien kuvaus on määritelty (esim. 

lääkevastaava, elvytyslääkevastaava). 

Yksikössä on huolehdittu siitä, että henkilöstöresurssit riittävät 

takaamaan potilaiden hoidon laadun. Henkilöstöresurssien arvioimisessa 

käytetään objektiivisia mittareita kuten henkilöstömitoitus ja potilaiden 

hoitoisuusluokitus. Henkilöstöresurssit tarkistetaan hoitokäytäntöjen 

muuttuessa, jotta lisääntyvä työmäärä ei vaaranna potilasturvallisuutta. 

Jokaisessa työvuorossa on riittävästi yksikön erityispiirteisiin pätevöitynyttä ja 

riittävän kokenutta henkilökuntaa. 

Yksikössä on olemassa suunnitelma sen varalle, että henkilökuntaa on liian 

vähän esim. sairastumisten, lomien, koulutusten, potilaiden määrän tai 

hoitoisuuden vuoksi. 

Lääkehoitoon osallistuvan henkilökunnan on mahdollista pitää heille kuuluvat 

lepotauot työvuorojensa aikana. 

8. HENKILÖSTÖN OSAAMINEN JA KOULUTUS Lääkehoitoa toteuttavat 

terveydenhuollon ammattilaiset saavat riittävän perehdytyksen 

lääkehoidon toteuttamiseen ja heidän osaamisensa turvallisen lääkehoidon 

toteuttamiseksi arvioidaan vuosittain. 

Lääkehoitoon osallistuvien työntekijöiden perehdytys suunnitellaan 

yksilöllisesti ja perehdytys lääkehoitoon toteutetaan ennalta suunnitellun 

perehdytyssuunnitelman mukaisesti ja työntekijän valmiudet huomioiden. 

Perehdytys dokumentoidaan. 

Kaikkien lääkehoitoprosessiin osallistuvien uusien työntekijöiden ja sijaisten 

pätevyys arvioidaan ennen kuin he aloittavat itsenäisen työskentelyn. 

Valtuutus itsenäiseen työskentelyyn annetaan kirjallisesti ja se on osa 

perehdytysdokumentaatiota. 

Uusien työntekijöiden perehdyttämisestä vastaavien työt organisoidaan niin, 

että perehdytys toteutuu kattavasti ja dokumentoidusti. 

Lääkehoitoon osallistuvan terveydenhuollon ammattilaisen perehdytykseen 

kuuluu potilasturvallisuuden ja riskinhallinnan koulutus, jossa käsitellään 

systeemilähtöistä ja syyllistämätöntä lähestymistapaa poikkeamien 

hallinnassa (sisältäen mm. prosesseissa olevien riskien tunnistamisen ja 

poikkeamariskiä vähentävien, vaikuttavien kehittämistoimenpiteiden 

luomisen). 

Lääkehoitoon osallistuvan henkilöstön perehdytykseen kuuluu yksikön 

lääkehoitosuunnitelman lukeminen. 

114 

115 

Uusista tai laajennetuista hoitokäytännöistä tiedotetaan kaikille asianosaisille. 

Lääkehoitoa toteuttaa vakituinen henkilökunta tai pitkäaikaiset sijaiset, jotka 

on dokumentoidusti perehdytetty lääkehoidon toteuttamiseen yksikössä. 

Lyhytaikaisten sijaisten käyttö on mahdollisimman vähäistä, mutta näitä 

tilanteita varten on selkeä käytäntö sijaisten perehdyttämiseksi. 

126 

127 

128 

Lääkehoitosuunnitelmassa on määritelty eri henkilöstöryhmien 

osaamisvaatimukset. 

Kaikilta uusilta sairaanhoitajilta edellytetään organisaation määrittelemän 

lääkehoidon luvan suorittamista. 

Sairaanhoitajan ja lääkärin perehdytyksessä tutustutaan käytännön 

työn avulla lääketilausprosessiin, osastofarmasistin työnkuvaan, 

lääkeinformaatiolähteisiin sekä lääkitysturvallisuutta edistäviin käytäntöihin. 

Jos yksikössä työskentelee osastofarmasisti, hän huolehtii näiden asioiden 

perehdytyksestä. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



129 

130 

131 

132 

133 

Osastofarmasisti tutustuu perehdytyksen aikana yksikön lääkevarastoon ja 

käytäntöihin liittyen lääkkeiden määräämiseen, lääkkeiden annosteluun sekä 

potilasohjaukseen. 

Lääkehoitoon osallistuvaa henkilöstöä ei siirretä normaalityöstään auttamaan 

toisissa tehtävissä ilman riittävää ja dokumentoitua perehdytystä uusiin 

työtehtäviin (Poikkeus: Tavallisesta toiminnasta poikkeavat yksittäiset 

hätätilanteet). 

Syvää sedaatiota aiheuttavien lääkkeiden (esim. propofoli, ketamiini, 

etomidaatti) anto potilaille, jotka eivät ole respiraattorissa, on rajattu 

ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisille, jotka ovat harjaantuneet niiden 

käyttöön ja pätevöityneet hoitamaan potilaan yleisanestesian ja vakavan 

hengityslaman. 

Henkilökunta saa jatkuvasti tietoa yksikössä ja organisaatiossa tapahtuneista 

lääkityspoikkeamista, läheltä piti -tilanteista sekä muiden yksiköiden 

kehittämistoimenpiteistä samankaltaisten poikkeamien ehkäisemiseksi. 

Kun lääkityspoikkeamia ilmenee, koulutukselliset toimet suunnataan koko 

henkilökuntaan. Toimia ei kohdisteta ainoastaan työntekijöihin, jotka olivat 

osallisena poikkeamassa. 

143 

144 

145 

146 

147 

Jos yksikkö toimii lääketieteen, farmasian, hoitotyön tai muiden alojen 

opiskelijoiden harjoittelupaikkana, käydään harjoittelujakson aikana 

opiskelijan kanssa läpi lääkkeisiin liittyvät prosessit, organisaation suuren riskin 

lääkkeet, niihin liittyvät poikkeamia ennalta ehkäisevät toimintatavat sekä 

poikkeama-alttiit tilanteet, jotka voivat tulla opiskelijalle vastaan. 

9. POTILASOHJAUS Potilaat ovat aktiivisessa roolissa 

yhteistyökumppaneina heidän omassa hoidossaan. Heille annetaan tietoa 

heidän lääkkeistään ja keinoista, joilla lääkityspoikkeamia voidaan estää. 

Potilaat osallistetaan itsensä tunnistamisessa. Potilas näyttää henkilökunnalle 

tunnistusrannekkeen ja sanoo nimensä selkeästi ennen lääkkeiden tai muun 

hoidon antamista. 

Lääkehoitoon osallistuva terveydenhuollon ammattihenkilö antaa potilaalle 

lääkeinformaatiota ennen ensimmäisen lääkeannoksen annostelua. 

Lääkkeen annon yhteydessä potilaalle (ja/tai omaisille) kerrotaan lääkkeen 

kauppanimi ja vaikuttava aine, potilaskohtainen käyttötarkoitus sekä 

tarvittaessa merkittävimmät haittavaikutukset. 

Potilaita rohkaistaan kysymään lääkityksestään. 

134 

135 

136 

137 

138 

Lääkehoitoon osallistuva henkilökunta saa koulutusta, miten toimitaan 

lääkehoitoon liittyvässä vakavassa vaaratilanteessa. 

Koko henkilökunnalle järjestetään tiimityöharjoituksia, joissa 

harjoitellaan tietojen jakamista, konfliktien ratkaisua, kommunikaatio- ja 

ryhmätyöskentelytaitoja sekä tiimin roolien ja vastuiden selkiyttämistä. 

Lääkehoitoon osallistuvia terveydenhuollon ammattilaisia informoidaan 

uusista peruslääkevalikoimaan lisättävistä lääkkeistä sekä niihin liittyvistä 

ohjeistuksista ja rajoituksista ennen kuin lääkkeitä käytetään yksikössä. 

Osastofarmasistit antavat lääkehoitoon osallistuville terveydenhuollon 

ammattilaisille tarvittaessa tarkempaa lääkeinformaatiota 

peruslääkevalikoiman ulkopuolisista valmisteista ennen kuin niitä tilataan 

yksikköön (esimerkiksi havaitessaan käyttöön liittyviä riskejä tai käytössä 

erityisesti huomioitavia asioita). 

Lääkehoitoon osallistuvaa henkilökuntaa kannustetaan osallistumaan 

organisaation sisäisiin ja ulkoisiin lääkehoitoa käsitteleviin koulutuksiin ja heille 

järjestetään työaikaa koulutuksia varten. 

148 

149 

150 

151 

152 

Lääkehoitoon osallistuva henkilökunta ottaa huomioon potilaan/omaisten 

huolet ja vastaa heidän kysymyksiinsä lääkityksestä ennen lääkkeen 

määräämistä ja antoa potilaalle. 

Yksikössä on laadittu kriteeristö, jonka mukaan potilaille annetaan 

lääkeneuvontaa. Kriteeristön laatimisessa on huomioitu yksikön suuren riskin 

lääkkeet ja suuren riskin potilaat sekä on määritelty neuvonnan antaja ja 

sisältö. 

Potilaille kerrotaan lääkitysturvallisuuden kannalta ongelmallisten lääkkeiden 

riskeistä (esim. viikoittain otettava metotreksaatti, varfariiniannoksen tiheä 

vaihtuminen). Heille annetaan toimintaohjeita, joilla pyritään ehkäisemään 

lääkityspoikkeamien syntyä kotiuttamisen jälkeen. 

Yksikössä on määritelty ne lääkehoidot, joista tulee olla potilasohjeet. 

Potilasohjeet ovat ajan tasalla ja ne ovat kaikkien potilasohjausta tekevien 

terveydenhuollon ammattilaisten saatavilla. 

Kotiutumisen yhteydessä potilaille annetaan ajantasaista ja potilaan tarpeita 

vastaavaa suullista ohjausta lääkityksestä ja lääkehoidon jatkamisesta kotona. 

139 

Osastofarmasistit pitävät koulutuksia lääkehoitoon osallistuvalle 

henkilökunnalle tärkeistä lääkitysturvallisuuskysymyksistä. 

153 

Kotiutumisen yhteydessä määrätyistä lääkkeistä on potilaalle annettavissa 

selkeää kirjallista potilasohjausmateriaalia. 

140 

141 

142 

Yksikössä käytössä olevan lääkehoitoon liittyvän teknologian kouluttaminen 

on suunniteltu ja toteutettu dokumentoidusti eri ammattiryhmille 

(esim. potilastietojärjestelmän lääkitystiedot ja lääkkeen määrääminen, 

älylääkekaapit, älypumput, robotiikka, lääkkeenantotilanteessa käytettävä 

viivakooditeknologia). 

Lääkehoitoon osallistuvan henkilökunnan koulutustarvetta arvioidaan 

vuosittain työntekijäkohtaisella tasolla ja pyritään järjestämään koulutusta sen 

mukaisesti. 

Henkilökunnan koulutustarvetta lääkehoitoon liittyen arvioidaan vuosittain 

yksikön tasolla ja pyritään järjestämään koulutusta sen mukaisesti. 

154 

155 

156 

Ennen potilaan kotiutumista on saatavilla tulkki tarvittaessa. Hän voi kirjoittaa 

ylös tärkeää tietoa lääkkeistä niille potilaille, joille kirjoitettua materiaalia ei ole 

saatavilla heidän äidinkielellään. 

Osastofarmasisti tai lääkkeen määrääjä suunnittelee lääkkeenottoaikataulun 

yhdessä potilaan kanssa, jos potilaalla on suuri riski huonolle lääkehoitoon 

sitoutumiselle. Lääkkeenottoaikataulussa huomioidaan potilaan elämäntavat 

ja minimoidaan päivittäisten lääkkeenottokertojen lukumäärä. 

Potilaille neuvotaan, milloin ja mihin he voivat ottaa yhteyttä lääkehoitoaan 

koskevissa kysymyksissä kotiuttamisen jälkeen. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



157 

158 

159 

160 

161 

162 

163 

164 

165 

Potilasta ohjeistetaan ajantasaisen lääkityslistan tärkeydestä. Potilaalle 

annetaan kotiutumisen yhteydessä mukaan lääkityslista, jonka ajantasaisuus 

varmistetaan yhdessä potilaan kanssa. Potilasta kehotetaan täydentämään 

lääkityslistaa kotona tarvittaessa ja pitämään lääkityslista ajan tasalla. 

Potilasta neuvotaan pitämään lääkityslistaa aina mukanaan ja näyttämään sitä 

terveydenhuollon ammattilaisille aina terveydenhuollossa asioidessaan. 

10. LAADUNHALLINTAPROSESSIT JA RISKINHALLINTA Turvallisuutta 

tukevaa avointa ja syyllistämätöntä turvallisuuskulttuuria, jaetun 

vastuullisuuden mallia turvallisten työprosessien suunnittelussa sekä 

turvallisuutta edistävien valintojen tekemistä jokapäiväisessä työssä 

vaalitaan sekä tuetaan myös johdon ja hallinnon toimesta. 

Yksikön lääkehoitosuunnitelmassa on kuvattu lääkitysturvallisuutta edistävät 

toimintatavat, joita yksikössä noudatetaan. 

Yksikön esimiehet varmistavat, että lääkehoitosuunnitelma laaditaan ja 

päivitetään säännöllisesti, sen mukaan toimitaan ja sitä hyödynnetään 

käytännön työkaluna esim. perehdytyksessä. 

Toimintaperiaatteet, joilla pyritään ehkäisemään haittatapahtumien 

syntymistä ja tuetaan turvallisten toimintatapojen toteutumista, perustuvat 

järjestelmälähtöiseen kehittämiseen. 

Yksikön esimiehet ovat saaneet koulutuksen avoimen ja syyllistämättömän 

turvallisuuskulttuurin luomiseen ja ylläpitämiseen. 

Potilas- ja lääkitysturvallisuutta koskevat vastuut ja edellytykset 

sisältyvät henkilökunnan työnkuvauksiin, työsuorituksen arviointeihin ja 

terveydenhuollon ammattilaisia koskeviin ohjeistuksiin. Vastuukuvaukset 

ja menettelytavat eivät edellytä virheettömyyttä, eikä niissä ole raja-arvoja 

poikkeamien määrälle. Potilas- ja lääkitysturvallisuutta koskeville vastuille ja 

edellytyksille on johdon ja henkilöstöhallinnon tuki. 

Työntekijöille ei keräänny virhemerkintöjä tai -pisteitä lääkityspoikkeamasta 

eikä osallisuutta poikkeamiin käytetä työntekijän pätevyyden tai 

tarkkaavaisuuden mittarina henkilöstöarvioinneissa. 

Lääkitysturvallisuus- ja laatuasioita käsitellään yksikön kokouksissa 

säännöllisesti. 

Yksikössä katselmoidaan lääkityspoikkeamaraportteja moniammatillisesti 

vähintään kuukausittain, pyritään tunnistamaan poikkeamien 

järjestelmälähtöiset syyt ja luodaan sellaisia kehittämistoimenpiteitä, joiden 

avulla poikkeamien toistuminen voitaisiin estää. 

169 

170 

171 

172 

173 

174 

175 

176 

177 

Yksikössä on määritelty vastuuhenkilö (tai vastuuhenkilöt) kehittämään 

lääkityspoikkeamien havaitsemista, valvomaan poikkeamaraporttien 

käsittelyä, juurisyiden analyysia sekä kehittämistoimenpiteiden käytäntöön 

vientiä. 

Kaikki lääkityspoikkeamat, jotka tapahtuvat potilaalle, tuodaan rehellisesti 

ja viiveettä ilmi potilaille ja/tai omaisille riippumatta aiheutuneen haitan 

vakavuudesta. 

Henkilöstö raportoi lääkehoitoon liittyen sekä haittatapahtumat, läheltä 

piti -tilanteet (jotka olisivat voineet aiheuttaa haittaa potilaalle, mutta 

eivät todellisuudessa sillä kertaa aiheuttaneet) että riskialttiit tapahtumat 

(HaiProssa voi olla käytössä Muu havainto/ kehittämisehdotus). Myös 

rutiininomaisissa tarkastusvaiheissa (esim. lääkkeen valitseminen, 

käyttökuntoon saattaminen, etiketöinti) esille tulevat poikkeamat 

raportoidaan niiden taustalla olevien järjestelmälähtöisten syiden 

havaitsemiseksi ja kehittämistoimenpiteiden luomiseksi. 

Yksikön henkilöstölle on määritelty ja kuvattu esimerkein, millaisia 

lääkehoitoon liittyviä tilanteita raportoidaan lääkityspoikkeamina, läheltä piti 

– tilanteina ja muina turvallisuushavaintoina. 

Yksikössä henkilökunnalle annetaan säännöllisesti palautetta raportoiduista 

poikkeamista, vaaratilanteista sekä käyttöön tulevista toimintatavoista 

poikkeamien vähentämiseksi. 

Yksikön henkilökunta ilmoittaa ja keskustelee avoimesti poikkeamista ilman 

häpeää ja pelkoa seuraamuksista organisaation taholta. 

Yksikössä havaitut lääkkeenmääräämispoikkeamat kirjataan, analysoidaan 

ja niitä käytetään osana laadunparantamistoimintaa toimintatapojen ja 

lääkehoitosuunnitelman kehittämiseksi (esim. lääkkeitä/annoksia koskevien 

toimintaohjeiden laatiminen, tilausten standardoiminen, lääkkeen 

määrääjän koulutus). 

Lääkitysturvallisuuden arvioimiseksi on otettu käyttöön muitakin tapoja 

työntekijöiden tekemän poikkeamaraportoinnin lisäksi. Tapoja voivat 

olla avainsanahaut potilastietojärjestelmässä, vika- ja vaikutusanalyysi 

(Failure Mode and Effects Analysis), havainnointimenetelmät poikkeamien 

havaitsemiseksi, uusien lääkehoito-ohjeiden noudattamisen seuranta tai 

lääkkeiden käytön arviointi. 

Kliinistä työtä tekevät johtajat noudattavat potilasturvallisuutta tukevia 

toimintatapoja ja toimivat roolimalleina/ mentoreina sekä potilastyössä että 

hallinnollisessa työssä kannustaen vertaisoppimiseen. 

166 

Yksikön esimiehet kiittävät ja kehuvat poikkeamien havaitsemisesta, niistä 

ilmoittamisesta ja toimenpide-ehdotuksista. 

178 

Työntekijään ei kohdisteta kurinpidollisia toimia inhimillisen erehdyksen 

vuoksi. 

167 

168 

Koko lääkehoitoprosessi arvioidaan vähintään vuosittain (esim. käyttäen 

riskinhallintatyökalua, kuten tämä itsearviointityökalu) lääkityspoikkeamia 

mahdollisesti aiheuttavien riskitekijöiden tunnistamiseksi. Arvioinnin 

pohjalta suunnitellaan kehittämistoimenpiteet ja tehdään suunnitelma niiden 

toteuttamiseksi. 

Lääkitysturvallisuudelle asetetut tavoitteet (esim. lääkityspoikkeamien 

havaitsemisen parantuminen, raportoinnin ja kerätyn tiedon hyödyntäminen) 

kuuluvat strategian toiminnallisiin tavoitteisiin, niistä tiedotetaan koko 

henkilökunnalle ja tavoitteiden saavuttaminen huomioidaan positiivisesti. 

179 

180 

Kun poikkeama on johtunut inhimillisestä erehdyksestä, selvitetään 

tapahtumaa edeltäneet suorituskykyyn vaikuttaneet tekijät (esimerkiksi 

tehtävien monimutkaisuus, työprosessi, työhön käytettävissä oleva aika, 

tehtävän kiireellisyys, työntekijän kokemus, koulutus, väsymys ja stressi) 

sekä muut olosuhteet, järjestelmälähtöiset syyt, turvallisuuskäyttäytymiseen 

liittyvät valinnat ja työvälineiden mahdolliset puutteet, jotka ovat voineet 

edistää poikkeaman tapahtumista tai sen etenemistä potilaaseen saakka. 

Niissä tilanteissa, kun tapahtuneessa poikkeamassa osallisina olleet työntekijät 

ovat tietoisesti oikaisseet lääkehoitoprosessissa tai toimineet ohjeiden 

vastaisesti, selvitetään riskialttiiden toimintatapojen valitsemiseen johtaneet 

olosuhteet. Pyritään löytämään järjestelmälähtöiset syyt, jotka rohkaisivat 

riskialttiiseen toimintaan tai vaikeuttivat turvallisella tavalla toimimista. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



181 

182 

183 

184 

185 

186 

187 

188 

189 

190 

191 

192 

Yksikössä ennakoidaan riskialttiita toimintatapoja, ja toteutetaan 

ennaltaehkäisevästi toimenpiteitä, joilla tuetaan turvallisten toimintatapojen 

valitsemista ja riskialttiiden välttämistä. Asiaa käsitellään henkilökunnan 

kanssa esim. osastotunnilla ja se on kirjattu lääkehoitosuunnitelmaan 

esimerkein (riskialtista toimintaa voi olla esim. potilaan tunnistamisen tai 

suuren riskin lääkkeen kaksoistarkastuksen tekemättä jättäminen, lääkkeitä 

jakamassa olevan henkilön kanssa kuulumisten vaihtaminen). 

Yksikön esimiehet ohjaavat potilasturvallisuuden kannalta riskialttiita 

toimintatapoja käyttäviä työntekijöitä noudattamaan turvallisuuden kannalta 

parempia toimintamalleja jatkossa. 

Yksikön toimintatavat inhimillisen erehdyksen, riskialttiiden toimintatapojen 

ja piittaamattoman käytöksen yhteydessä ovat johdonmukaisia, riippumatta 

potilaalle aiheutuvan haitan vakavuudesta (myös siinä tapauksessa kun 

potilaalle ei aiheudu haittaa). 

Esimiesten johdolla yksikössä käsitellään uhkaavan ilmapiirin vaikutusta 

turvallisuuskulttuuriin ja pyritään vähentämään hierarkisia rakenteita, jotta 

ne eivät estäisi turvallisuushuolien esille tuomista työntekijän koulutuksesta, 

kokemuksesta tai asemasta riippumatta. 

Yksikössä arvioidaan tehokkaasti työntekijöiden pätevyyttä ja suoriutumista 

työstä, valvotaan ja ohjataan työntekijöiden kliinisiä taitoja sekä puututaan 

työntekijän vaikeaan käytökseen. 

Työntekijät, jotka ovat olleet mukana vakavassa tai potentiaalisesti vakavassa 

lääkityspoikkeamassa, osallistuvat tapahtuneen poikkeaman selvittämiseen 

(esim. Root cause analysis -prosessiin) ja osallistuvat poikkeaman riskiä 

tulevaisuudessa vähentävien järjestelmälähtöisten kehittämistoimenpiteiden 

luomiseen. 

Työntekijät, jotka ovat olleet osallisina potilaalle aiheutuneessa vakavassa 

haittatapahtumassa, saavat tukea esimieheltään sekä kollegoiltaan ja heille 

tarjotaan traumaattisen työtilanteen käsittely -prosessiin osallistumista. 

Kun yksikkö saa tiedokseen muualla sattuneen lääkehoitoon liittyneen vakavan 

vaaratapahtuman (esim. esimiesfoorumin tai median kautta), yksikössä 

pyritään oppimaan poikkeamasta ja tekemään kehittämistoimenpiteitä jo 

ennalta ehkäisevästi. 

Kun lapsipotilaalle määrätään annos painon mukaan, lääkäri merkitsee 

lääkemääräyksen yhteyteen potilaskohtaisen annoksen lisäksi mg/kgannoksen 

(tai vastaavan muulla mittayksiköllä ilmaistuna). Toimintatapaa 

noudatetaan yksikön ohjeistuksessa määritellyille lapsipotilaille (esim. alle 

40 kg painoiset lapsipotilaat). 

Solunsalpaaja-annoksen lääkemääräykseen lääkäri merkitsee potilaskohtaisen 

annoksen lisäksi mg/kg, mg/m², yksikköä/m², AUC- tai muun annoksen, jonka 

perusteella potilaskohtainen annos on laskettu. 

Yksikössä on määritelty, kuka terveydenhuollon ammattilainen (esim. 

osastofarmasisti) dokumentoidusti kaksoistarkistaa lääkemääräyksestä 

lapsipotilaan painon mukaisesti lasketun annoksen oikeellisuuden yksikön 

ohjeistuksen mukaisesti ennen lääkkeen tilaamista, käyttökuntoon 

saattamista ja annostelua. 

Yksikössä on määritelty, kuka terveydenhuollon ammattilainen (esim. 

osastofarmasisti) dokumentoidusti kaksoistarkistaa lääkemääräykseen 

lasketun solunsalpaajapotilasannoksen oikeellisuuden ja hoito-ohjeiden tai 

hoitosuunnitelman mukaisuuden ennen lääkkeen tilaamista/ käyttökuntoon 

saattamista ja annostelua. 

193 

194 

195 

196 

197 

198 

199 

200 

201 

202 

203 

204 

Lasten ja vastasyntyneiden lääkehoitoon liittyen, yksikössä on kirjallisesti 

määritelty toisen terveydenhuollon ammattilaisen suorittama ja 

dokumentoima kaksoistarkistus kaikissa tarvittavissa vaiheissa kuten ennen 

lääkkeen tilaamista, lääkkeen käyttökuntoon saattamisen yhteydessä sekä 

ennen lääkkeen annostelua potilaalle. Jokaisessa vaiheessa tarkistetaan 

annoksen oikeellisuus. 

Solunsalpaajahoitojen osalta, yksikössä on kirjallisesti määritelty 

toisen terveydenhuollon ammattilaisen suorittama ja dokumentoima 

kaksoistarkistus kaikissa tarvittavissa vaiheissa kuten ennen lääkkeen 

tilaamista, lääkkeen käyttökuntoon saattamisen yhteydessä sekä ennen 

lääkkeen annostelua potilaalle. Jokaisessa vaiheessa tarkistetaan annoksen 

oikeellisuus. 

Lapsille tai vastasyntyneille tarkoitettuihin parenteraalisiin liuoksiin 

käytettävät infuusionesteet sekä kaikki lisäykset (lääkeaine, lääkevalmiste, 

annos, ruiskuun vedetty tilavuus) kaksoistarkistaa itsenäisesti osastofarmasisti 

tai sairaanhoitaja (myös siinä tapauksessa, että osastofarmasisti olisi 

valmistanut liuoksen) ja dokumentoi tarkistuksen (esim. nimikirjaimillaan tai 

sähköisesti) ennen lääkkeen annostelua. 

Solunsalpaaja-annoksen valmistukseen käytettävät infuusionesteet sekä 

kaikki lisäykset (lääkeaine, lääkevalmiste, annos, ruiskuun vedetty tilavuus) 

kaksoistarkistaa itsenäisesti osastofarmasisti tai sairaanhoitaja (myös siinä 

tapauksessa, että osastofarmasisti olisi valmistanut liuoksen) ja dokumentoi 

tarkistuksen (esim. nimikirjaimillaan tai sähköisesti) ennen lääkkeen 

annostelemista. 

Kun yksikössä määriteltyjä suuren riskin lääkkeitä otetaan yksikön 

lääkekaapista tai muusta lääkkeiden varastointitilasta (kuten älylääkekaappi), 

sekä lääke että annos kaksoistarkistetaan itsenäisesti toisen terveydenhuollon 

ammattilaisen toimesta ja kaksoistarkistus dokumentoidaan ennen lääkkeen 

annostelua. 

Koneellisesti luettavissa olevaa koodia (esimerkiksi viivakoodi) käytetään 

lääkkeen valinnan varmentamisessa ennen sen annostelua potilaalle. 

Jos sairaalassa on moniammatillinen nopean vasteen ryhmä, kaikki 

terveydenhuollon työntekijät voivat kutsua ryhmän arvioimaan potilaan tilaa, 

kun määritellyt nopean vasteen kriteerit täyttyvät tai jos työntekijä epäilee 

jonkin olevan potilaalla vakavasti vialla. 

Vain koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset saavat annostella lapselle 

suun kautta annosteltavia sedatiiveja (esim. midatsolaami) hoitoyksikössä 

kun häntä valmistellaan toimenpiteeseen (esim. magneettikuvaukseen). 

Vanhempi tai muu huoltaja voi avustaa, mutta vastuu sedatiivin annostelusta 

on aina läsnä olevalla terveydenhuollon ammattilaisella. 

Yksikössä noudatetaan organisaation ajantasaisia hygieniaohjeita. 

Potilaita hoidettaessa ei käytetä moniannospulloja parenteraalisesti 

annosteltavien natriumkloridiliuosten, hepariiniliuosten tai 

paikallispuudutteiden osalta. Poikkeus: Leikkaussalissa käytettävät 

paikallispuudutteet, joita käytetään potilaskohtaisesti yhden toimenpiteen 

aikana. 

Silmä- ja korvatippapullot ovat potilaskohtaisia. Samasta pullosta ei annostella 

lääkettä useammalle potilaalle. 

Samaa ruiskua ei koskaan käytetä usealle potilaalle, vaikka neula olisikin 

vaihdettu potilaiden välillä. 


Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 

Toiminnan 

arviointi 

Ohjeistuksen 

arviointi 



205 

Useita annoksia sisältäviä kynämuotoisia annostelulaitteita (esim. 

insuliinikynät) käytetään ainoastaan potilaskohtaisesti. Niitä ei käytetä useille 

potilaille, vaikka neula vaihdettaisiin potilaiden välillä. Kynästä ei vedetä 

lääkeainetta steriiliin ruiskuun potilaalle annosteltavaksi. 

219 

Älypumppujen lääkitysturvallisuutta edistävien ominaisuuksien (kuten 

lääkeoppaan ”drug library” ja annoksen tarkistuksen) käyttöä seurataan. 

Havaintojen perusteella järjestetään ohjausta, jotta älypumppujen 

ominaisuudet hyödynnetään mahdollisimman laajasti. 

206 

11. ORGANISAATIOTASOINEN OSIO 

Potilastietojärjestelmässä on saatavilla potilaan aiempien käyntien 

hoito-, lääkitys-, ja allergiatiedot ainakin 5 vuoden ajalta sekä 

perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta. 

220 

Älypumpusta saatavaa dataa arvioidaan moniammatillisesti. Erityisesti 

tarkastellaan laitteen antamia annoksen ja tilavuuden varoituksia ("soft 

and hard stops"), joita on ohitettu tietoisesti. Tiedon perusteella tehdään 

toimenpiteitä kliinisesti merkittävien varoitusten ohittamisen vähentämiseksi 

tai tarvittaessa varoitusten raja-arvojen muuttamiseksi. 

207 

Avo- ja laitoshoidon tietojärjestelmät on yhdistetty siten, että potilasta 

hoitavalla henkilökunnalla on käytössään täydelliset potilasja lääkitystiedot 

riippumatta potilaan hoitopaikasta. 

221 

Älypumpun lääkeopasta (”drug library”) katselmoidaan organisaatiossa 

moniammatillisesti vähintään vuosittain. Havaintojen perusteella tehdään 

tarvittavat kehittämistoimenpiteet laitteen lääkeoppaaseen. 

208 

Lääkkeen määrääjät pääsevät helposti tarkastelemaan kunkin potilaan 

lääkitystietoja potilastietojärjestelmässä ja näkevät kaikki sen hetkiset sekä jo 

lopetetut lääkitykset. 

222 

Älypumpun lääkeopas ("drug library") päivitetään tietokoneohjatusti 

langatonta teknologiaa hyödyntäen, jotta jokaisessa laitteessa on samat 

päivitetyt tiedot. 

209 

210 

211 

212 

213 

214 

Potilaan hoitoa optimoidaan ja tunnistetaan mahdollisia lääkehoitoon liittyviä 

haittoja automaattisesti varoittavan järjestelmän avulla. Järjestelmä ilmoittaa 

potilasta hoitavalle henkilökunnalle reaaliaikaisesti, kun jokin hoitoa koskeva 

tieto (esim. laboratorioarvo) tulee saataville. 

Potilastietojärjestelmä tekee lääkkeen määräämisen yhteydessä 

annostarkastelua ja varoittaa lääkkeen määrääjää kaikkien suuren riskin 

lääkkeiden sekä useimpien muidenkin lääkkeiden yli- ja aliannostuksista. 

Sairaalan ICT-järjestelmät testataan rutiininomaisesti sen varmistamiseksi, 

että suurimman sallitun annoksen ylityksestä hälyttävät varoitukset 

toimivat suuren riskin lääkkeillä (esim. lääkkeen määrääminen 

potilastietojärjestelmässä, älypumput jne.). Tarvittaessa varoitus rakennetaan, 

jos sitä ei ole. 

Potilastietojärjestelmä ilmoittaa potilaasta aiemmin syötetyt allergiatiedot ja 

vaatii vahvistamaan ne. 

Lääkemääräystä ei voi tehdä potilastietojärjestelmään, ellei potilaan 

allergiatietoja ole ensin syötetty ja kuitattu asianmukaisesti. 

Potilaan ajantasaiset allergiatiedot ovat nähtävissä kaikista 

potilastietojärjestelmän näkymistä, joilta tehdään lääkemääräyksiä, 

jaetaan lääkkeitä tai tehdään antokirjauksia (myös mobiililaitteissa ja 

älylääkekapeissa). 

223 

224 

225 

226 

Organisaatiossa huolehditaan, että lääkehoitoprosessiin osallistuvat 

työntekijät saavat perehdytyksen aikana tietoa sairaalassa todellisuudessa 

tapahtuneista poikkeamista sekä kirjallisuuden mukaan muissa 

terveydenhuollon toimintayksiköissä tapahtuneista poikkeamista. Työntekijät 

koulutetaan systeemilähtöiseen lähestymistapaan samankaltaisten 

poikkeamien riskin vähentämiseksi. 

Simulaatiota käytetään poikkeama-alttiiden tilanteiden mallintamiseen ja 

potilasja lääkitysturvallisuusasioiden perehdyttämiseen henkilökunnalle, 

esimerkiksi kerran vuodessa yhteistyössä eri yksiköiden kanssa. Simulaatio 

sopii esimerkiksi riskialttiiden lääkepakkausten ja etikettien tai epäselvien 

lääkemääräysten havainnollistamiseksi tai kommunikaatio-, kysely- ja 

konfliktinratkaisutaitojen harjoitteluun. 

Mikäli jonkin uuden lääkevalmisteen epäillään aiheuttavan lääkityspoikkeaman 

riskin organisaatiossa, luodaan riskinhallintamenettelyt ja lääkkeen turvallista 

käyttöä tukevat toimenpiteet ennen lääkkeen käyttöönottoa (esimerkiksi 

herätteet potilastietojärjestelmässä). 

Organisaation lääkeinformaatiolähteille ja lääkehoitoa koskeville 

ohjeistuksille on määritelty toimintatavat niiden hyväksymisen, 

käyttöönoton ja ajantasaisuuden osalta. Toimintatavoilla varmistetaan, että 

lääkeinformaatiolähteiden ja lääkehoitoa koskevien ohjeistusten ajantasaisuus 

tarkistetaan vuosittain. Vanhentuneet dokumentit poistetaan käytöstä ja 

korvataan tarvittaessa uusilla. 

215 

Potilastietojärjestelmä vaatii lääkkeen määrääjää kirjaamaan selityksen, 

jos hän hylkää vakavan hälytyksen lääkkeen määräämisen yhteydessä 

(esim. suurimman sallitun annoksen ylitys suuren riskin lääkkeellä, vakava 

yhteisvaikutus, allergia). 

227 

Leikkausyksikkö käyttää kirurgista tarkistuslistaa (esim. WHO:n kirurgista 

tarkistuslistaa tai siitä muokattua versiota), jolla ennen toimenpidettä 

varmistetaan vähintään potilaan identiteetti, allergiat ja mahdolliset 

preoperatiiviset antibiootit. 

216 

217 

Älylääkekaappien ollessa käytössä, varoitusten ohittamisesta saadaan 

raportit, joita tarkastellaan säännöllisesti. Tarvittavat toimenpiteet (esim. 

lääkevaraston sisällön muokkaaminen, henkilöstön koulutus) tehdään, jotta 

voitaisiin vähentää epäasianmukaisia varoitusten ohittamisia. 

Kun i.v. tai epiduraalisesti annosteltavalle lääkkeelle on määritelty standardoitu 

konsentraatio, potilastietojärjestelmä tuo sen lääkkeen määrääjälle tiedoksi 

lääkkeen määräämisen yhteydessä. 

228 

229 

Remontoinnin tai uudisrakentamisen yhteydessä huomioidaan yksiköiden 

lääkehoidon prosessit. Käytännön työtä tekevät työntekijät osallistuvat tilojen 

suunnitteluun moniammatillisesti. 

Terveydenhuollon ammattilaisille lähetetään 2–3 vuoden välein 

anonyymisti vastattava kysely, jossa heitä pyydetään arvioimaan työpaikan 

turvallisuuskulttuuria. 

218 

Kun tehdään lääkemääräys infuusiopumpulla annosteltavasta lääkkeestä, 

lääkemääräyksen tiedot potilastietojärjestelmässä ovat samassa muodossa 

(esim. mg/kg, mcg/kg/min) ja samassa järjestyksessä kuin missä pumpun 

ohjelmointi tapahtuu. 


Tiivistelmä 

Keskitetyn lääkkeiden 

jakelumallin kehittäminen 

sairaalan sisätautiosastolla: 

kokemuksia pilottihankkeesta 

Johdanto 

Merkittävä osa sairaaloissa raportoiduista lääkityspoikkeamista liittyy lääkkeiden jakoon. Suomen 

sairaaloissa lääkkeiden jakelu on pääasiassa hajautettu osastoille, joissa hoitajat tai farmaseutit 

suorittavat lääkkeiden potilaskohtaisen jakelun joko täysin manuaalisesti lääkekuppeihin 

tai automatisoituja ratkaisuja, kuten älylääkekaappeja, hyödyntäen. Joissain maissa suositaan 

lääketurvallisuuden ja työaikajärjestelyjen vuoksi keskitettyä lääkkeiden jakelua, jossa lääkkeet 

jaellaan potilasannoksiksi sairaala-apteekeissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten 

keskitetty lääkkeiden jakelu muuttaa prosessia osastolla, mitä mahdollisia vaikutuksia sillä on 

lääkitysturvallisuuteen ja mitä asioita olisi huomioitava jakelumallin käyttöönotossa. 


Sisätautiosaston lääkehuoltoa kehitettiin siirtämällä pilottipotilaiden lääkkeiden jakelu keskitetysti 

sairaala-apteekkiin, jossa lääkkeet jaeltiin vuorokaudeksi valmiiksi lääkekärryyn koneellista 

annosjakelua hyödyntäen. Myös oraaliliuokset, pistos- ja liuoslääkkeet sekä tarvittaessa otettavat 

valmisteet jaeltiin lääkekärryyn valmiiksi. Lääkelistojen poikkeamia verrattiin toisiinsa ennen 

pilottia ja pilotin aikana. Pilottiin osallistuneille hoitajille toteutettiin avoin kysely keskitettyyn 

lääkkeidenjakelumalliin ja lääkitysturvallisuuteen liittyen ja vastauksille tehtiin sisältöanalyysi. 

Hanne Ahtiainen* 

proviisori 

HUS Apteekki 

hanne.ahtiainen@helsinki.fi 

Terhi Vanhalakka 

farmaseutti 

Pohjois-Kymen Sairaala 

HUS Apteekki 

Anna-Riia Holmström 

apulaisprofessori, FaT 

HOH Helsinki One Health 


Eläinlääketieteellinen 

tiedekunta 


Raisa Laaksonen 

yliopistonlehtori, PhD, 

kliinisen farmasian dosentti 

Farmakologian ja 

lääkehoidon osasto 




professori, FaT 

Farmakologian ja 

lääkehoidon osasto 




Tulokset 

Hoitajat (n=10/12) kokivat, että lääke- ja potilasturvallisuus parani keskitetyn lääkkeiden jakelun 

myötä. Lääkkeiden anto pystyttiin järjestämään esim. aamukierrolla yhdellä kerralla, mikä helpotti 

työskentelyä. Lääkekärry kuitenkin koettiin isoksi ja kömpelöksi käyttää nykyisissä potilashuoneissa. 

Lääkelistoissa olevia poikkeamia seurattiin 13 arkipäivää ennen pilottia ja 12 arkipäivää 

pilotin aikana. Poikkeamien kokonaismäärä laski 9,1 %:sta 8,0 %:iin keskitetyn lääkkeidenjakelumallin 

myötä. Osastofarmaseutti korjasi lääkelistojen merkintöjä aktiivisemmin pilotin 

aikana ja farmaseuttisen tarkastuksen jälkeen poikkeamien kokonaismäärä oli 3,4 % (ennen 

pilottia 5,3 %). 


Sairaala-apteekkiin keskitetyllä lääkkeiden jakelulla ja siihen liittyvällä automaatiolla voidaan 

lisätä kirjaamiseen, lääkkeenjakoon ja annosteluun liittyvää turvallisuutta osastoilla. Mallin myötä 

lääkehoitoprosessi selkiytyi ja farmaseuteilla ja hoitajilla oli mahdollisuus keskittyä paremmin 

oman ydinosaamisensa mukaisiin työtehtäviin. Lääketiedon ajantasaisuuteen ja esimerkiksi maksimiannosten 

asianmukaiseen kirjaamiseen tulee kiinnittää huomiota. Toteutuessaan suunnitellusti 

keskitetty lääkkeidenjakomalli voi vähentää osastoilla lääkkeiden sekaantumisriskiä 

merkittävästi. Uuden toimintamallin käyttöönoton yhteydessä tulee kuitenkin varmistaa osaston 

henkilökunnan sitoutuneisuus, sekä riittävä ymmärrys järjestelmälähtöisen lääkehoidon 

riskienhallinnan periaatteista. 

Avainsanat: lääkehoito, lääkitysvirheet, sairaalan lääkkeenannostelujärjestelmät, 

lääkelistan varmistus, sairaala-apteekki, kehityshankkeet 

Ahtiainen H, Vanhalakka T, Holmström A-R, Laaksonen R, Airaksinen M: Keskitetyn lääkkeiden jakelumallin 

kehittäminen sairaalan sisätautiosastolla: kokemuksia pilottihankkeesta. Dosis 37: 56–69, 2021 


Johdanto 

Lääkitysturvallisuus on potilasturvallisuuden 

keskeinen osa-alue, johon liittyy kansallisesti 

ja kansainvälisesti merkittäviä kehitystarpeita 

(WHO 2019). Potilasturvallisuudella tarkoitetaan 

sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivien yksiköiden 

ja organisaatioiden periaatteita ja toimintoja, 

joilla varmistetaan hoidon turvallisuus 

ja suojataan potilasta vahingoittumasta hoitonsa 

aikana (Stakes ja Rohto 2006). Lääkitysturvallisuus 

puolestaan keskittyy lääkkeiden käytön 

ja lääkehoitoprosessin turvallisuuteen kattaen 

toimenpiteet lääkehoidon poikkeamien (esim. 

potilaalle annostellaan väärä lääke osastolla) 

ehkäisemiseksi, välttämiseksi ja korjaamiseksi. 

Lääkehoitoprosessi sairaalassa on monivaiheinen 

ja virhealtis kokonaisuus. Eniten poikkeamia 

raportoidaan lääkkeiden jakelusta, 

lääkkeen annosta potilaalle ja kirjaamisesta 

(Aspden ym. 2007, Kohn ym. 2010, Holmström 

2017, Schepel ja Kuitunen 2020). Kirjaamisvirheitä 

raportoidaan Suomessa 16–17 %:ssa kaikista 

lääkitysvirheistä (Holmström ym. 2019, 

Schepel ja Kuitunen 2020). Osa johtuu siitä, että 

kirjaamistavat yksiköiden välillä vaihtelevat 

ja lääkelistoille päätyy peruslääkevalikoiman 

ulkopuolisia lääkkeitä puutteellisilla merkinnöillä 

(Ahlqvist ym. 2014, Schepel ja Kuitunen 

2020). Poikkeamille merkinnöissä altistaa mm. 

rakenteisen kirjaamisen puuttuminen suurimmasta 

osasta potilastietojärjestelmiä. Rakenteisessa 

kirjaamisessa potilastiedot kirjataan 

etukäteen sovittujen rakenteiden ja luokitusten 

mukaan, joka mahdollistaa tietojen käsittelyn 

ja siirron automaattisesti tietojärjestelmien ja 

organisaatioiden välillä (THL 2020). Suomen 

erikoissairaanhoidossa lääkkeiden jakelu on 

perinteisesti ollut hyvin manuaalista, joka sitoo 

hoitajien työaikaa. Poikkeamia raportoidaan 

yleisimmin lääkkeiden jakelusta (18–34 %) ja 

lääkkeiden antamisesta potilaalle (25–39 %) 

(Holmström 2019, Schepel ja Kuitunen 2020). 

Lääkkeen jakeluun ja antoon liittyvien riskien 

minimoimiseksi prosessi on alkanut teknistyä. 

Suomessa sekä kansainvälisesti lääkkeiden 

varastoinnissa ja potilaskohtaisessa jakelussa 

on lisääntyvässä määrin ryhdytty hyödyntämään 

erityyppisiä älylääkekaappeja, varastoja 

jakelurobotteja (Metsämuuronen ym. 2018). 

Lääkkeet voidaan jakaa potilaskohtaisiin 

annoksiin joko hajautetusti osastoilla tai keskitetysti 

sairaala-apteekissa (Ahtiainen ym. 

2019). Sairaala-apteekkiin keskitetyllä lääkkeiden 

jakelulla on saavutettu etuja lääkitysturvallisuudessa, 

lääkehoitoprosessin sujuvuudessa 

ja kliinisen farmasian toiminnoissa. 

Toisaalta osastoilla sijaitsevien älylääkekaappien 

hyödyntäminen lääkkeiden jakelussa on 

lisääntynyt viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa 

(American Society of Health-System 

Pharmacists 2010, Schneider ym. 2018, Ahtiainen 

ym. 2019). Keskitetyllä lääkkeen jakelulla 

on tutkimusten mukaan saavutettu lisäksi hoitajien 

työhön kohdistuvia ajankäytöllisiä säästöjä 

(Ahtiainen ym. 2019). 

Myös Suomen sairaaloissa on alettu uudistaa 

lääkkeiden jakelun prosesseja esimerkiksi 

sairaaloiden kunnostus- ja rakennuttamishankkeiden 

yhteydessä. Pohjois-Kymen Sairaala 

toimii vanhoissa tiloissa, ja uutta sairaalaa 

ollaan rakentamassa. Tämä antaa mahdollisuuden 

suunnitella lääkkeenjakelun tilat 

ja prosessit niin, että ne tukevat lääkehoidon 

turvallista toteuttamista. Tämän tutkimuksen 

tavoitteena oli tutkia sairaala-apteekkiin keskitetyn 

lääkkeiden jakelun mahdollisia hyötyjä 

ja vaikutuksia lääkitysturvallisuuteen. Tutkimuksessa 

selvitettiin kirjaamispoikkeamia 

potilaiden lääkelistoissa ennen pilottia ja sen 

aikana sekä verrattiin havaittujen poikkeamien 

sisältöjä ja määriä. Lisäksi tutkittiin hoitajien 

kokemuksia uudesta lääkkeidenjakomallista ja 

lääkekärryn käytöstä lääkekierrolla. 


Tutkimus oli prospektiivinen vertailututkimus, 

joka toteutettiin keskitetyn lääkkeenjaon pilottina 

Pohjois-Kymen Sairaalan erikoissairaanhoidon 

24 paikkaisella sisätautiosastolla syys– 

joulukuussa 2015. Keskitetyn lääkkeenjaon 

hyötyjä ja vaikutuksia lääkitysturvallisuuteen 

tutkittiin selvittämällä hoitajien kokemuksia 

uudesta lääkkeidenjakomallista ja lääkekärryn 

käytöstä lääkekierrolla. Tutkimuksessa 

kerättiin myös potilaiden lääkelistoja (ennen 

pilottia ja pilotin aikana), jotta voitaisiin tunnistaa 

myös mahdollisia uuden lääkkeidenjakelumallin 

myötä ilmeneviä muutoksia potilaiden 

lääkelistojen kirjaamismerkinnöissä. 

Tutkimuksen sisältö ja eteneminen ovat esitetty 

Kuvassa 1. Tutkimusta varten haettiin tut- 

Ennen pilottia (13 pv) 

Osastofarmaseutti tarkastaa päivittäin osaston potilaiden lääkitykset 

LÄÄKELISTAT: Osaston kaikkien potilaiden lääkelistat kerätään 

arkipäivisin ja lääkityspoikkeamista kerätään tiedot seurantaa varten. 

Ei kerättävää materiaalia. 

Kuva 1. Tutkimuksen eteneminen, kerättävä materiaali ja tutkimusmateriaalin analyysi. 

kimuslupa Pohjois-Kymen Sairaalan ylilääkäriltä. 

Keskitetty lääkkeiden jakelu 

Lääkkeiden keskitettyä jakelumallia pilotoitiin 

sairaalan sisätautiosastolla hyödyntämällä 

lääkkeenjaossa koneellista annosjakelua ja lääkekärryä. 

Tutkimukseen sisällytettiin pilotissa 

mukana olleet sisätautiosaston potilaat. Lääkekärryssä 

oli jokaiselle potilaalle oma henkilökohtainen 

lääketarjotin, tilaa infuusioliuoksille, 

tarvikkeille, jäteastioille ja desinfektioaineille. 

Kärryssä oli mukana myös tietokone 

potilastietojen selaamista varten. 

Pilottipotilaiden lääkkeiden annosjakelu 

suoritettiin apteekissa potilaskohtaisille lääketarjottimille 

kaikki lääkemuodot sekä säännölliset 

ja tarvittavat lääkitykset mukaan 

lukien. Sisätautiosaston osastofarmaseutti 

tarkasti potilaan lääkelistan ja siirsi manuaalisesti 

koneelliseen annosjakeluun soveltuvien 

lääkkeiden tiedot annosjakelulaitteelle (Tosho, 

Xana 4001U2), joka sijaitsi sairaala-apteekissa. 

Yhden antokerran tabletti- ja kapselivalmisteet 

Pilotin aloitus (n. 1 kk) 

Prosessia hiotaan toimintakykyiseksi 

Pilotti (12 pv) 

Osastofarmaseutti tarkastaa päivittäin pilottipotilaiden lääkitykset ja tekee tarvittavat 

korjaukset koneellista annosjakelua varten. 

LÄÄKELISTAT: Osaston pilottipotilaiden lääkelistat kerätään arkipäivisin ja 

lääkityspoikkeamista kerätään tiedot seurantaa varten. 

Pilotin jälkeen 

KYSELY: Toteutetaan kirjallinen kysely pilottiin osallistuneille hoitajille. 

Lähtötilanteen poikkeamia ja huomioita verrataan pilotin 

aikana kerättyyn materiaan. 

Ei analyysia. 

Lähtötilanteen poikkeamia ja huomioita verrataan 

pilotin aikana kerättyyn materiaaliin. 

Sisältöanalyysi 

jaettiin annosjakelulaitteella samaan pussiin 

(multi-dose jakelu). Lisäksi kaikki muut lääkevalmisteet, 

kuten antibiootit ja muut annosjakelulaitteeseen 

sopimattomat kiinteät valmisteet, 

oraaliliuokset, pistos- ja liuoslääkkeet 

sekä muut lääkehoidon päivittäisessä toteuttamisessa 

tarvittavat tuotteet jaettiin potilaan 

tarjottimelle valmiina kerta-annoksina. Lääkekärry 

toimitettiin iltapäivällä osastolle potilaan 

vuorokauden lääkkeet mukanaan, ja lääkehuollosta 

vastuussa oleva hoitaja tarkasti ja 

jakoi annosjaetut lääkkeet kärrystä potilaalle 

lääkekierrolla. Pilotin ajankohta osui vuoden 

loppuun, ja pilotti jouduttiin keskeyttämään 

joulun työjärjestelyiden vuoksi. Myöhemmin 

pilottia ei enää uusittu, sillä annosjakelukone 

siirrettiin toiseen yksikköön. 

Lääkelistoissa esiintyvät poikkeamat 

Osastofarmaseutti (TV) keräsi sisätautiosaston 

kaikkien potilaiden lääkelistat 13 arkipäivän 

ajan ennen lääkkeidenjakelupilotin alkua 

(Kuva 1). Tarkoituksena oli tehdä päätelmät 

keskitetyn lääkkeiden jakelun vaikutuk- 

V 

E 

R 

T 

A 

I 

L 

U 


Taulukko 1. Pilottiin osallistuneille hoitajille suunnatun kyselyn avoimet kysymykset. 

Taulukko 2. Lääkehoitoprosessin haasteet ennen pilottia ja pilotin aikana tehdyt muutokset. 

Aihealue 

Kysymys 

Lähtötilanne 

Muutos 

Työaika 

Lääkitysturvallisuus, 

laatu, hygienia 

Potilaan mielipide 

Miten projekti vaikutti lääkehuoltoon käyttämääsi työaikaan 

• Mihin aikaa kului enemmän? 

• Mihin vähemmän? 

Miten projektin kaltainen malli vaikuttaa mielestäsi lääkitysturvallisuuteen, hygieniaan 

tai laatuun ylipäätään? 

Mitä mieltä potilaat olivat nimetyistä lääkepusseista ja kerta-annoksista? 

Osastolla jaettavissa 

lääkeannoksissa ei 

ole näkyvissä potilaan 

tietoja. Lääkekupeissa 

ja oraaliliuoksissa 

ei näy lääkkeiden 

nimet, vahvuudet 

ja määrät. 

Lääke ja nimitietojen lisäys osastolla jaettaviin lääkeannoksiin seuraavasti: 

• Potilaan nimi näkyviin annosjakelupusseihin ja lääketarjottimelle 

• Tabletit ja kapselit: lääkkeiden nimet, vahvuudet ja määrät näkyviin 

• Oraaliliuokset: Lääkkeiden nimet, vahvuudet ja määrät näkyviin 

Yleisvaikutelma 

Tulevaisuus 

Lääkekärry 

Millainen yleisvaikutelma tästä toteutetusta mallista ja projektista jäi? 

Tulevaisuudessa lääkehoidon malli vuodeosastoilla voisi olla tämän kaltainen, 

jossa apteekki toimittaisi potilaan yksittäiset lääkeannokset lääkekärryyn ja hoitaja 

antaessa lääkkeitä kirjaa ne järjestelmään skannaten lääkkeiden viivakoodit ja potilaan 

viivakoodirannekkeen. 

• Mitä hyviä asioita tällaiseen malliin liittyisi? 

• Mitä huonoja asioita tällaiseen malliin liittyisi? 

Minkälainen oli tämän lääkekärryn mekaaninen toiminta ja soveltuvuus osaston 

lääkehoidossa? 

Tarvittaessa annettavien 

lääkkeiden 

maksimimäärät eivät 

näy lääkelistoissa. 

Tarvittaessa annettavien 

lääkkeiden 

antojärjestys ei ole 

näkyvissä lääkelistassa. 

Tarvittaessa annettavien lääkkeiden maksimiannokset valmiina lääketarjottimella (ja 

lääkelistoissa), jolloin yliannostusriski minimoituu. 

Tarvittaessa annettavien lääkkeiden järjestys kirjataan näkyviin lääkelistalle, jolloin 

tulkinnanvaraisuudet vähenevät. Jos käytössä on useita lääkkeitä samaan oireeseen ja 

toivottu käyttö on portaittainen, merkitään esim. 

• ummetus: 1. Movicol → 2. Laxoberon 

• unettomuus: 1. Circadin → 2. Tenox 

Taulukkoon 3 on kirjattu lääkelistojen tiedot 

ja kirjaamispoikkeamien määrät ennen 

pilottia ja pilotin aikana. Keskitetyn lääkkeiden 

jaon myötä lääkelistojen poikkeaminen 

määrä laski 1,1 prosenttiyksikköä (9,1 % → 

8,0 %) suhteutettuna tutkimusjaksojen lääkelistojen 

lääkkeiden määrään. Mallin myötä 

osastofarmaseutti pystyi paremmin osallistumaan 

lääkitysten oikeellisuuden tarkastamiseen 

ja hän korjasikin pilotin aikana 58 % lääkelistojen 

poikkeamista (ennen pilottia 47 %). 

Loput havaituista virheistä edellyttivät hoitajan 

tai lääkärin tekemän korjauksen. Farmasista 

lääkelistojen oikeellisuuteen vertaamalla 

ennen pilottia ja sen aikana listoilla havaittuja 

kirjaamispoikkeamia. Poikkeamissa huomioitiin 

merkitsemisvirheet, lääkevalikoiman 

ulkopuolelta valitut valmisteet, päällekkäiset 

lääkitykset, annosteluajankohdat, annospoikkeamat, 

maksimiannosten puuttumiset 

ja muut mahdolliset epäselvyydet (esimerkiksi 

ristiriidat annosmerkinnöissä). Pilotin 

aikana osaston kahden potilashuoneen potilaiden 

(potilaspaikkoja n=6) lääkkeet jaettiin 

sairaala-apteekissa keskitetysti annosjakelukonetta 

ja yksittäispakattuja lääkeannoksia 

hyödyntäen lääkekärryyn. Pilotin kuukauden 

kokeilujakson jälkeen osastofarmaseutti 

keräsi 12 arkipäivän aikana pilotissa mukana 

olleiden 6 potilaspaikan potilaiden kaikki lääkelistat. 

Lääkelistojen poikkeamat analysoitiin 

ja niitä verrattiin lähtötilanteen lääkelistojen 

poikkeamiin. Lääkelistojen kirjaamiseen liittyvät 

poikkeamat kartoitettiin ja selvitettiin 

yksityiskohtaisemmin tarvittaessa annettavien 

lääkkeiden osalta. Ennen pilottia ja sen 

aikana havaittuja kirjaamispoikkeamia verrattiin 

toisiinsa. Tutkija (HA) analysoi materiaalin 

kuvailevin tilastollisin menetelmin käyttäen 

Microsoft Excel-ohjelmistoa (Metsämuuronen 

2011). Excel-taulukkoon kerättiin lääkelistalta 

potilaskohtaisesti: kokonaislääkemäärä, poikkeamien 

kokonaismäärä lääkelistalla, osastofarmaseutin 

korjaamat poikkeamat, tarvittaessa 

annettavien lääkkeiden (T-lääke) määrä, 

T-lääkkeiden maksimiannosten näkyvyys, 

T-lääkkeiden puuttuvien maksimiannosten 

määrä ja PKV-lääkkeiden määrä, joissa oli vaillinaisia 

merkintöjä. 

Hoitajille suunnattu kysely 

Kaikille pilottiin osallistuneille hoitajille (n=12) 

toteutettiin kirjallinen kysely, joka sisälsi kahdeksan 

avointa kysymystä keskitetystä lääkkeiden 

jakelusta ja sen vaikutuksista lääkitysturvallisuuteen 

sekä lääkekärryn käytöstä 

lääkekierrolla (Taulukko 1). Hoitajat vastasivat 

kyselyyn anonyymisti. Kyselyn vastaukset 

analysoitiin (HA) laadullisen sisältöanalyysin 

menetelmällä (Elo ja Kyngäs 2008). Aineiston 

pohjalta muodostettiin luokat (esim. uusi lääkkeenjakomalli 

vähentää hoitajan työaikaa lääkkeiden 

käsittelystä muuhun potilastyöhön), joiden 

avulla hoitajien vastaukset luokiteltiin ja 

kuvattiin prosenttiosuuksina. Luokista muodostettiin 

lisäksi kaksi yläluokkaa kuvaamaan 

uuden lääkkeenjakomallin hyötyjä ja haittoja. 

Tulokset koottiin taulukkoon aihepiireittäin ja 

palautetyypin mukaan (Taulukko 4). 

Lääkärin kierto 

tavanomaisesti 

venyy. 

Lääkkeet viedään 

useilla antokerroilla: 

1. PO-lääkkeet 

2. IV-lääkkeet 

3. Insuliinit 

4. Tarvittaessa 

annettavat lääkkeet 

jne. 

Muutokset lääkehoitoprosessissa 

keskitetyn lääkkeiden jakelun myötä 

Pilotti muutti tiettyjä lääkehoitoprosessin 

käytäntöjä tutkimusosaston pilottihuoneiden 

osalta. Muutokset on esitetty Taulukossa 2. 

Tulokset 

Keskitetyn lääkkeenjaon pilotin 12 arkipäivän 

aikana sisätautiosaston kahdessa potilashuoneessa 

hoidettiin yhteensä 29 potilasta, joiden 

lääkityslistat kerättiin tarkasteltaviksi. Ennen 

pilotin alkua lääkelistoja kerättiin 13 arkipäivän 

aikana koko osastolta koskien 100 potilaan 

lääkehoitoja. 

Pilotti muuttaa päivän työrytmiä seuraavasti: 

• Lääkärin kierto toteutuu ajallaan 

• Määräykset kirjataan hyvissä ajoin potilastietojärjestelmään (muu päivän rytmitys ei 

kärsi ja lääkkeet saadaan jaeltua aikataulun mukaan) 

Lääkkeiden vienti potilaalle tapahtuu (jopa) yhdellä antokerralla seuraavin odotetuin 

vaikutuksin: 

• Työ helpottuu 

• Unohdukset vähenevät 

• Riski tuplalääkitsemiselle vähenee (kaksi hoitajaa vie tarvittavan lääkkeen toisistaan 

tietämättä, koska kirjausta ei ole ehditty tekemään) 

Lääkelistoissa havaitut 

kirjaamispoikkeamat 


Taulukko 3. Lääkelistojen lääkemäärät ja lääkelistojen kirjaamispoikkeamat ennen pilottia ja keskitetyn 

lääkkeidenjaon pilotin aikana. T-lääke = tarvittaessa annettava lääke. 

Taulukko 4. Yhteenveto hoitajille (n=12) suunnatun kyselyn tuloksista lääkkeenjakopilotin 

hyödyistä ja haitoista. 

Ennen pilottia 

(100 hoitojaksoa) 

Pilotin aikana 

(29 hoitojaksoa) 

Hyödyt 

Haitat 

Lääkelistojen lääkkeet tutkimusjakson aikana, n 

Lääkelistojen määrä, joissa poikkeamia, 

n (% hoitojaksoista) 

Poikkeamien kokonaismäärä, 

n (% lääkelistojen lääkkeistä), 

• joista farmaseutti korjasi itsenäisesti, 

n (% poikkeamista) 

• joista jäi hoitajan tai lääkärin korjattavaksi, 

n (% lääkelistojen lääkkeistä) 

1237 

44 (44,0 %) 

112 (9,1 %) 

47 (42,0 % poikkeamista) 

65 (5,3 % lääkkeistä) 

413 

9 (31,0 %) 

33 (8,0 %) 

19 (57,6 % poikkeamista) 

14 (3,4 % lääkkeistä) 

Lääkitysturvallisuus 

Lääkitys- ja potilasturvallisuus lisääntyy (n=10, 83 %) 

Potilaiden ja lääkkeiden nimitiedot ovat näkyvissä, jolloin 

sekaantumisriski pienenee ja lääkitysturvallisuus 

lisääntyy (n=7, 58 %) 

Tietokone mahdollistaa lääkityksen välittömän 

tarkastuksen, seurannan ja kirjaamisen (n=4, 33 %) 

Lääkehoidon laatu paranee (n=4, 33 %) 

Kärryn automaattinen lukkiutuminen estää 

väärinkäytöt (n=4, 33 %) 


Huoli, miten lääkitysmuutokset 

toteutetaan viikonloppuna ja yöaikaan 

(farmaseutin 24 h tarve) (n=5, 42 %) 

T-lääkkeiden määrä, n (% lääkelistojen lääkkeistä) 

T-lääkkeen maksimiannos puuttuu, 

n (% T-lääkkeistä) 

T-lääkkeen maksimiannoksen pitäisi näkyä*, 


T-lääkkeen (PKV) maksimiannos puuttuu, 


295 (23,8 %) 

70 (23,7 % T-lääkkeistä) 



100 (24,2 %) 




*) maksimiannoksen pitäisi näkyä lääkelistalla = muu kuin astman avaava valmiste, nitro-suihke tai morfiini-valmiste 

tietyissä kiputiloissa 

seutti lisäsi lääkelistoille lääkkeiden puuttuvia 

annosteluaikoja, vaihtoi lääkkeiden antoaikoja 

imeytymisvaiheen interaktioiden välttämiseksi, 

muutti lääkkeitä lääkevalikoiman 

mukaisiksi valmisteiksi ja korjasi muita kirjaamisvirheitä, 

kuten väärin tauotettujen lääkkeiden 

sekä ”jatkuvien” ja ”määräaikaisten” 

lääkkeiden merkintöjä. Farmaseuttisen tarkistuksen 

jälkeen poikkeamien osuus oli 3,4 

% (ennen pilottia 5,3 %). Yleisesti ottaen tarvittavien 

lääkkeiden (T-lääke) maksimiannokset 

merkittiin lääkelistalle yhtä usein näkyviin 

ennen pilottia kuin pilotin aikana. Tavallisimmin 

maksimiannos puuttui astman avaavista 

valmisteista, nitro-suihkeista ja morfiini-valmisteista. 

Näiden valmisteiden jälkeen maksimiannos 

puuttui ennen pilottia 72 %:lta ja 

pilotin aikana 35 %:lta tarvittaessa annettavista 

lääkkeistä. Etenkin PKV-lääkkeiden maksimiannosmerkinnöissä 

tapahtui selvä muutos 

parempaan (Taulukko 3). 

Kyselyyn vastasivat kaikki pilottiin osallistuneet 

12 hoitajaa. Valtaosa hoitajista suhtautui 

keskitettyyn lääkkeiden jakeluun myönteisesti 

(83 %, n=10). Hoitajista suurin osa (83 %, 

n=10) koki, että potilasja lääkitysturvallisuus 

paranivat keskitetyn lääkkeiden jakelun 

myötä (Taulukko 4). Lääkkeiden sekaantumisriski 

pieneni, kun potilaiden ja lääkkeiden tiedot 

olivat näkyvissä lääkepakkauksissa. Lääkeprosessi 

muuttui yksinkertaisemmaksi keskitetyn 

jakelun myötä, jolloin hoitajat pystyivät 

suorittamaan lääkkeiden annon yhdellä kerralla 

(insuliinit, huumausaineet, tarvittavat 

lääkkeet ym.), eikä useita käyntejä potilaan luo 

tarvinnut tehdä. Hoitajat viettivät pidemmän 

ajan potilaan vieressä, ja tietokoneen kautta 

potilastiedot olivat nähtävissä koko ajan. Osan 

hoitajista mukaan (33 %, n=4) tämä mahdollisti 

potilaan hoitoon liittyvän informaation 

annon ja paremman vuorovaikutuksen. Hoitajien 

(25 %, n=3) mukaan myös potilaat huomasivat 

vuorovaikutuksen lisääntymisen. Myös 

lääkemääräykset saatiin tietokoneelle nopeasti 

kierron jälkeen ja viivästyksiltä vältyttiin. Keskitetyn 

lääkkeiden jakelun suurimpana haittana 

oli lääkekärryn koko, jonka vuoksi kärry 

koettiin isoksi ja kömpelöksi käyttää nykyisissä 

Ajankäyttö 

Vähentää hoitajan työaikaa lääkkeiden käsittelystä 

muuhun potilastyöhön (n=8, 67 %) 

Lääkkeenantokierros onnistuu yhdellä kerralla. Hoitajan ei 

tarvitse hakea mm. insuliineja tai IV-valmisteita erikseen ja 

N-lääkkeen anto ja kirjaus onnistuu heti potilaan vierellä 

(n=6, 50 %) 

Puuttuvien lääkkeiden ja tarvikkeiden hakemiseen 

kuluu vähemmän aikaa (n=5, 42 %) 

Tarvittaessa annettavien lääkkeiden anto ja kirjaus onnistuvat 

lääkekierroksen yhteydessä, kun kaikki lääkkeet löytyvät 

kerralla lääkekärrystä (n=5, 42 %) 

Lääkkeiden jakoon kuluu vähemmän aikaa (n=4, 33 %) 

Potilastietojen tarkistaminen, arvojen mittaaminen ja 

kirjaaminen sekä potilasinformaatio onnistuvat 

lääkekierrolla lääkekärryssä olevien tarvikkeiden ja 

tietokoneen ansiosta (n=4, 33 %) 

Lääkemääräykset siirretään nopeammin koneelle 

lääkärin kierron jälkeen (n=2, 17 %) 

Lääkekärry 

Kärrystä löytyy kaikki tarpeellinen (n=7, 58 %) 

Mekaaninen toiminta on hyvä, kärry on nykyaikainen ja 

lääkkeille on riittävästi tilaa (n=6, 50 %) 

Lukitus hyvä (n=2, 17 %) 

Hygienia 

Parempi hygienia: PO-lääkkeet hygieenisissä annospusseissa, 

henkilökohtaiset insuliinit, käsidesi aina mukana (n=8, 67 %) 

Neulajäteastia lääkekärryssä mukana, jolloin pistotapaturmien 

riski vähenee, kun neuloja ei tarvitse viedä lääkehuoneeseen tai 

neulajäteastiaa potilashuoneeseen (n=2, 17 %) 

Hyvä jätehuolto (n=2, 17 %) 

Potilaiden mielipiteet 

Potilaiden positiivinen palaute, kiinnostus lääkekärryä ja 

annosjakelupusseja kohtaan (n=4, 42 %) 

Mielikuva turvallisuudesta ja hyvästä hoidosta (n=3, 25 %) 

Hoitajan pidempi läsnäolo, vuorovaikutus mm. 

laboratoriotuloksista ja hoidosta paikan päällä (n=3, 25 %) 

Muuta 

Positiivinen yleisvaikutelma (n=10, 83 %) 

Ajankäyttö 

Lääkkeiden tarkistaminen on 

hitaampaa (n=8, 67 %) 

Lääkemuutosten tekeminen annosjakelupusseihin 

vie enemmän aikaa (n=4, 33 %) 

Kärryn käytön opettelu alkuvaiheessa 

vie työaikaa (n=3, 25 %) 

Osaston omat käytännöt, jossa esim. insuliinit 

ja IV-lääkkeet kirjataan seinälistoille sekä 

pilotin potilaille että osaston muille potilaille, 

vaikka pilottipotilaiden lääkitystietojen kirjaaminen 

ei mallin myötä ole enää tarpeen 

(n=3, 25 %) 

Enemmän aikaa kuluu potilashuoneissa, kun 

lääkkeenanto-kierros kestää lääkekärryn 

kanssa kauemmin (n=2, 17 %) 

Kärryn valmistelu viikonloppuna 

hidastaa lääkkeenjakoa (n=2, 17 %) 

Lääkekärry 

Liian iso (n=10, 83 %) 

Hankala liikutella ahtaassa 

potilashuoneessa (n=8, 67 %) 

Nykyiset tilat koetaan vanhanaikaisiksi ja pieniksi 

(n=4, 33 %) 

Kärry lukittuu liian nopeasti (n=4, 33 %) 

Hygienia 

Annospussit/läpipainopakkaukset hankala 

käsitellä, lääkkeet tyhjennettiin lääkekuppiin 

(n=7, 58 %) 

Potilaiden mielipiteet 

Ei raportoituja haittoja 

Muuta 

Ei raportoituja haittoja 


potilashuoneissa (83 %, n=10). Hoitajat tiesivät, 

että mallia testattiin uutta sairaalaa varten, 

joten kritiikki kohdistui osittain myös tilojen 

ahtauteen. Osastolla toimittiin rinnakkain sekä 

uuden lääkkeidenjakomallin kanssa että vanhan 

osastolla tapahtuvan lääkkeidenjakomallin 

mukaan, mikä hankaloitti joitain lääkehoitoprosessin 

työvaiheita. 

Pohdinta 

Tässä tutkimuksessa selvitettiin keskitetyn 

lääkkeiden jakelumallin hyötyjä ja vaikutuksia 

lääkitysturvallisuuteen. Kyselytutkimuksen 

perusteella hoitajat olivat tyytyväisiä malliin ja 

kokivat sen lisäävän lääkitysturvallisuutta ja 

hoidon laatua. Osaston lääkehoitoprosessi selkeytyi 

keskitetyn lääkkeiden jakelun ja lääkekärryn 

käytön myötä. Hoitajat kulkivat vähemmän 

lääkehuoneen ja potilashuoneen välillä, ja 

potilaan vierellä viivyttiin pidempään. Hoitajat 

saivat myös annettua tarvittavat lääkkeet, kirjattua 

lääkkeenannon ja tarkastettua laboratorioarvot 

potilaan vierellä. Tällöin potilaan hoitoon 

liittyviä asioita jäi hoitajille vähemmän 

muistettavaksi ja myöhemmin hoidettavaksi. 

Nämä löydökset ovat linjassa kansainvälisten 

tutkimusten kanssa, joissa hoitajien on havaittu 

kokeneen automaation lisäävän turvallisuutta 

(Rochais ym. 2013, Ahtiainen ym. 2019). 

Ajantasainen lääkelista on keskeinen lääkityspoikkeamien 

riskiä vähentävä suojaus 

potilaan hoidossa (Jiménez Muñoz ym. 2011, 

Schepel ja Kuitunen 2020). Osastofarmaseutin 

osallisuus ja ammattitaidon hyödynnettävyys 

lääkehoidon turvallisuuden varmistamisessa 

parani keskitetyn lääkkeenjakelumallin myötä. 

Tässä tutkimuksessa lääkelistoissa esiintyneiden 

kirjaamispoikkeamien havaittiin vähenevän 

farmaseutin tekemien korjausten jälkeen. 

Tämä on tutkimuksen keskeinen löydös, sillä 

kirjaamispoikkeamat edustavat yhtä tyypillisimmistä 

lääkehoidon ongelmista (Holmström 

ym. 2019, Schepel ja Kuitunen 2020). 

Vaikka kirjaamispoikkeamia esiintyi myös 

uuden jakelumallin myötä, pystyttiin mahdolliset 

annostelupoikkeamat ja yliannokset 

välttämään sairaala-apteekkiin keskitetyllä 

tarjotinjakelulla, jolloin lääkeannoksia jaettiin 

tarjottimelle valmiiksi vain turvallinen määrä. 

Suurimmat muutokset pilotin myötä saavutettiin 

potilaalle tarvittaessa annettavien PKVvalmisteiden 

maksimiannosten parempana 

kirjaamisena lääkelistoihin. Lääkitysturvallisuuden 

kannalta tämä on merkittävä kehitysaskel, 

sillä PKV-lääkkeet ovat riskilääkkeitä ja 

voivat väärin annosteltuna aiheuttaa merkittävän 

potilasvahingon (Saedder ym. 2014). Näin 

ollen maksimiannosten kirjaaminen lääkelistalle 

on keskeinen lääkityspoikkeamien riskiä 

vähentävä tekijä. 

Saavutetuista hyödyistä huolimatta, keskitetyn 

lääkejakelun prosessia ja sen käyttöönottoa 

yhdessä hoitajien kanssa on tarpeen kehittää 

edelleen. Esimerkiksi hoitajat tulisi saada 

ymmärtämään, että annosjakelupussin avaamisesta 

ja lääkkeiden siirtämisestä lääkekuppiin 

tulisi luopua, sillä käytäntö tuo lääkkeenantoon 

ylimääräisiä riskialttiita vaiheita. Lääkehoitoprosessin 

turvallisuuden takia hoitajien 

sitoutuminen uuden prosessin kaikkiin vaiheisiin 

sekä järjestelmälähtöisen lääkitysturvallisuuden 

riskienhallinnan perusymmärrys tulee 

varmistaa (Reason 2000). Useissa maissa sairaaloissa 

käytössä oleva unit dose -tyyppinen 

automatisoitu lääkkeiden jakeluprosessi 

perustuu yksittäispakattuihin annospusseihin, 

joiden avulla vähennetään manuaalisesta 

lääkkeenjaosta ja annostelusta aiheutuvia 

poikkeamia (Cousein ym. 2014). Tällöin lääkkeenanto 

on pystyttävä toteuttamaan suoraan 

annospussista potilaalle. Annosjakelupussien 

avaamista tulisi helpottaa siten, että lääkkeen 

annostelu pussista on mahdollista, ja hoitajien 

olisi sitouduttava lääkkeiden uudenlaiseen 

antotapaan turvallisuuden saavuttamiseksi. 

Toteutuessaan suunnitellusti keskitetty 

lääkkeiden jakelu voi vähentää osastoilla lääkkeiden 

sekaantumisriskiä. Keskitetyn lääkkeiden 

jakelun myötä potilaiden tiedot näkyvät 

annosjakelupusseissa ja lääkekärryn tarjottimella. 

Kaikkien lääkkeiden nimet ja vahvuudet 

on merkitty asianmukaisesti lääkkeiden 

kerta-annoksiin ja laimennuksiin. Lääkeannosten 

sekaantumisriskiä voidaan vähentää 

edelleen pyrkimällä kohti lääkehoidon katkeamatonta 

prosessia ottamalla käyttöön mm. 

viivakoodi- tai RFID-tekniikka potilasja lääketietojen 

tunnistuksessa (Aspden ym. 2007). 

Teknologian avulla lääketietojen kirjaaminen 

potilastietojärjestelmään saadaan automatisoitua. 

Lisäksi tietojärjestelmien integraa- 

tiota tulee lisätä, jotta lääketietojen manuaalista 

siirtoa potilastietojärjestelmän ja lääkkeen 

jakelulaitteen välillä ei tarvita ja sen tuomilta 

virhemahdollisuuksilta pystytään välttymään 

(Franklin ym. 2007). 

Tutkimuksen rajoitteet 

Keskitetyn lääkkeenjaon pilottivaiheen potilasmäärä 

jäi alkuperäistä suunnitelmaa pienemmäksi. 

Malli oli tarkoitus laajentaa käyttöön 

koko osastolle, mutta organisaatiossa 

tapahtuneiden muutosten takia annosjakelukone 

siirrettiin toiseen sairaalaan (toiseen 

kaupunkiin) ja logististen haasteiden vuoksi 

mallista jouduttiin luopumaan. Hoitojaksojen 

vähäisen määrän vuoksi lääkelistojen poikkeamamäärien 

erojen tilastollista merkitsevyyttä 

ennen pilottia ja pilotin aikana ei ollut mahdollista 

määrittää. Tutkimuksessa keskityttiin 

kuitenkin pääasiallisesti uuden lääkkeenjakomallin 

kehittämiseen ja siitä saatujen kokemusten 

kartoittamiseen. 


Tämän tutkimuksen mukaan sairaala-apteekkiin 

keskitetyllä lääkkeiden jakelulla, siihen 

liittyvällä automaatiolla ja osastofarmaseutin 

ammattitaidolla voidaan osastoilla lisätä lääkitystietojen 

oikeellisuutta sekä lääkkeiden jaon 

ja annostelun turvallisuutta. Mallin myötä lääkehoitoprosessi 

selkiytyi ja farmaseuteilla ja 

hoitajilla oli parempi mahdollisuus keskittyä 

oman ydinosaamisensa mukaisiin työtehtäviin. 

Lääketiedon ajantasaisuuteen ja esimerkiksi 

maksimiannosten asianmukaiseen kirjaamiseen 

tulee kiinnittää erityistä huomiota. Toteutuessaan 

suunnitellusti keskitetty lääkkeidenjakomalli 

yhdistettynä katkeamattomaan lääkehoidon 

prosessiin voi vähentää osastoilla 

lääkkeiden sekaantumisriskiä merkittävästi. 

Uuden toimintamallin jalkauttamisen yhteydessä 

tulee kuitenkin varmistaa osaston henkilökunnan 

sitoutuneisuus sekä riittävä ymmärrys 

järjestelmälähtöisen lääkehoidon riskienhallinnan 

periaatteista. 


Summary 

Transition to a centralized 

drug distribution model in 

an internal medicine ward: 

Experiences from a pilot project 

Hanne Ahtiainen* 

MSc (Pharm) 

HUS Pharmacy, Helsinki University Hospital 

hanne.ahtiainen@helsinki.fi 

Terhi Vanhalakka 

BSc (Pharm) 

HUS Pharmacy, 

North Kymi Hospital 

Anna-Riia Holmström 

PhD, MSc (Pharm), Assistant professor 

HOH Helsinki One Health 

Faculty of Pharmacy 

Faculty of Veterinary Medicine 



Senior lecturer, PhD, 

Adjunct professor in clinical pharmacy 

Division of Pharmacology and Pharmacotherapy 




PhD, MSc (Pharm), Professor 

Clinical Pharmacy Group, 

Division of Pharmacology and Pharmacotherapy 




Introduction 

A large proportion of medication errors 

reported in hospitals can be attributed to the 

drug distribution process. Many Finnish hospitals 

use the traditional ward stock system, a 

decentralized drug distribution model, where 

nurses or pharmacists located on the ward dispense 

individualized patient doses from each 

ward’s drug stock, either manually or with 

help of automated solutions, such as an automated 

dispensing cabinet. In contrast, centralized 

drug distribution systems are popular 

internationally, due to comparative advantages 

with respect to efficiency and patient safety. In 

a centralized model, drugs are dispensed into 

individualized patient doses prior to leaving the 

hospital pharmacy. The aim of this study was 

to investigate (1) how a centralized drug distribution 

model may affect medication management 

processes; (2) impact on medication 

safety for inpatients, and (3) implications to be 

considered when adopting a new drug distribution 

model. 

Materials and Methods 

A centralized drug distribution process was 

implemented on an internal medicine ward to 

facilitate this pilot study. For each pilot patient 

on the ward, the centralized hospital pharmacy 

dispensed a 24 hour supply of drugs into 

a specialized medication cart. In addition to 

drugs dispensed by an automated multi-dose 

drug dispensing system, the pharmacy dispensed 

individual patient doses of oral solutions, 

injectable drugs, and PRN (as needed) 

drugs into the cart. A comparison study examined 

the detection rates of patient medication 

errors, before and during the pilot. A survey 

with open-ended questions on medication 

safety and the centralized drug distribution 

model was completed by nursing staff participants. 

A qualitative analysis was conducted on 

survey responses. 

Results 

Nurses (n=10/12) agreed that drug and patient 

safety was improved by adopting a centralized 

drug distribution model. Respondents reported 

that the administration of drugs to patients 

was easier, as this part of the process could be 

performed in an uninterrupted ward round. 

However, the large physical size of the medication 

cart was not compatible with smaller 

sized patient rooms. Pharmacists monitored 

medication charts for 13 weekdays prior to the 

intervention, and for 12 weekdays during the 

centralized drug distribution pilot. Medication 

errors decreased from 9.1% to 8.0% with the 

centralized drug dispensing. During the pilot, 

the pharmacist had more time to review patient 

medication charts, and medication errors were 

found only 3.4% of medication charts (before 

pilot 5.3%). 

Conclusions 

In drug therapy, hospital pharmacy automation 

combined to centralized drug distribution 

can improve inpatient safety by increasing 

accuracy and efficiency in several ways, including 

transcribing, dispensing and administering 

drugs in the hospital wards. From ward staff 

perspective, the centralized drug dispensing 

simplified the medication management process, 

and pharmacists and nurses had more 

time to focus on their clinical responsibilities. 

When implementation is successful, the centralized 

drug dispensing may reduce the incidence 

of medication errors in wards. Attention 

should be paid to the correctness of patient 

medication charts, and the maximum dosage 

for any PRN drugs. Change management process 

is crucial to the successful adoption of a 

new drug distribution model. It is important 

to ensure that all personnel have an adequate 

understanding of the new drug dispensing system 

and medication risk management. 

Keywords: Drug therapy, medication 

errors, medication systems, hospital, 

medication reconciliation, pharmacy 

service, program development 




Kirjallisuus 

Ahlqvist S, Ahtiainen H, Airaksinen 

M, Hakoinen S, Haavisto E, 

Laaksonen R: Farmaseutin 

havaitsemat lääkityspoikkeamat 

potilaiden lääkityksissä kirurgisella 

vuodeosastolla Kymenlaakson 

keskussairaalassa. 

Dosis 30: 72–85, 2014 

Ahtiainen HK, Kallio MM, Airaksinen 

M, Holmström AR: Safety, time and 

cost evaluation of automated and 

semi-automated drug distribution 

systems in hospitals: a systematic 

review. Eur J Hosp Pharm, 2019. 

doi:10.1136/ejhpharm-2018-001791 

American Society of Health-System 

Pharmacists: ASHP guidelines on the 

safe use of automated dispensing 

devices. Am J Health-Syst Pharm. 

67: 483–90, 2010 

Aspden P, Wolcott JA, Bootman 

JL, Cronenwet LR: Preventing 

medication errors. The National 

Academies Press. Washington DC 

2007 

Cousein E, Mareville J, Lerooy A ym.: 

Effect of automated drug distribution 

systems on medication error rates in 

a short-stay geriatric unit. J Eval Clin 

Pract 20: 678–684, 2014 

Elo S, Kyngäs H: The qualitative 

content analysis process. 

J Adv Nurs 62: 107–115, 2008 

Franklin BD, O’Grady K, Donyai P, 

Jacklin A, Barber N: The impact of a 

closed-loop electronic prescribing 

and administration system on 

prescribing errors, administration 

errors and staff time: a before-andafter 

study. Qual Saf Health Care 16: 

279–284, 2007 

Holmström AR: Learning from 

medication errors in healthcare 

– How to make medication error 

reporting systems work?, 

Helsingin yliopisto, 2017 

Holmström AR, Järvinen R, 

Laaksonen R, Keistinen T, Doupi P, 

Airaksinen M: Inter-rater reliability 

of medication error classification in 

a voluntary patient safety incident 

reporting system HaiPro in Finland. 

Res Social Adm Pharm 15: 

864–872, 2019 

Jiménez Muñoz AB, Muiño 

Miguez A, Paz Rodriguez Pérez 

M ym. Comparison of medication 

error rates and clinical effects in 

three medication prescription – 

dispensation systems. Int J Health 

Care Qual Assur 24: 238–248, 2011. 

Kohn LT, Corrigan JM, Molla S: 

Errors in health care: A leading cause 

of death and injury. Kirjassa: To err 

is human: Building a safer health 

system. s.26–48. National Academy 

Press, Washington DC, 2010 

Metsämuuronen J: Tutkimuksen 

tekemisen perusteet ihmistieteissä: 

tutkijalaitos. 4. korjattu laitos, e-kirja 

1. painos, International Methelp Oy, 


Metsämuuronen R, Kurttila M, 

Naaranlahti T: Automaation 

hyödyntäminen sairaaloiden 

lääkehuollossa nyt ja tulevaisuudessa. 

Dosis 34: 104–119, 2018 

Reason J. Human error: models 

and management. West J Med 172: 

393–396, 2000 

Rochais É, Atkinson S, Bussières J-F: 

Nursing Perception of the Impact of 

Medication Carts on Patient Safety 

and Ergonomics in a Teaching Health 

Care Center. J Pharm Pract 26: 

131–137, 2013 

Saedder EA, Brock B, Nielsen LP, 

Bonnerup DK, Lisby M. Identifying 

high-risk medication: a systematic 

literature review. Eur J Clin Pharmacol 

70: 637–645, 2014 

Schneider PJ, Pedersen CA, 

Scheckelhoff DJ. ASHP national 

survey of pharmacy practice in 

hospital settings: Dispensing and 

administration - 2017. Am J Health 

Syst Pharm 75: 1203–1226, 2018 

Stakes ja lääkehoidon 

kehittämiskeskus Rohto. Potilasja 

lääkehoidon turvallisuussanasto. 

Outinen M, Idänpää-Heikkilä U. 

Stakes Työpapereita 28/2006. 


WHO Medication Safety in Transitions 

of Care - Technical Report 2019. 

www.who.int/patientsafety/medicationsafety/technical-reports/en 

Ahtiainen H, Vanhalakka T, Holmström A-R, Laaksonen R, Airaksinen M: Keskitetyn lääkkeiden jakelumallin 

kehittäminen sairaalan sisätautiosastolla: kokemuksia pilottihankkeesta. Dosis 37: 56–69, 2021 


Älylääkekaappien 

käyttöönotto tehohoidossa, 

tehovalvontahoidossa ja 

sydäntutkimusyksikössä 

Lääkehoitoprosessien 

kehittäminen yhteistyössä 

sairaala-apteekin ja 

hoitajien kesken 

Tarja Mikkola* 

farmaseutti 

Seinäjoen keskussairaalan 

sairaala-apteekki 

tarja.mikkola@epshp.fi 

Meri Järvenpää 

proviisori 

Seinäjoen keskussairaalan 

sairaala-apteekki 

Kirsi Aronpuro 

proviisori, osastofarmasian 

erityispätevyys 

TYKS sairaala-apteekki 


proviisori, PhD, 

yliopistonlehtori, kliinisen 

farmasian dosentti 

Apteekki- ja sairaalafarmasian 

erikoistumiskoulutus, Kliinisen 

farmasian ryhmä, Farmasian 

tiedekunta, Helsingin yliopisto 


Mikkola T, Järvenpää M, Aronpuro K, Laaksonen R: Pilottitutkimus: Älylääkekaappien käyttöönotto 

tehohoidossa, tehovalvontahoidossa ja sydäntutkimusyksikössä – lääkehoitoprosessien 

kehittäminen yhteistyössä sairaala-apteekin ja hoitajien kesken. Dosis 37: 70–99, 2021 

Tiivistelmä 

Johdanto 

Älylääkekaapit ovat yksi lääkehuollon automaatiouudistuksista, joilla pyritään teknologiaa hyödyntäen 

tehostamaan ja tarkentamaan lääkehuoltoa ja -hoitoa ja näin parantamaan potilasturvallisuutta. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksia 

teho- ja tehovalvontahoidon sekä sydäntutkimusyksikön lääkehoitoprosesseihin Seinäjoen 

keskussairaalassa sekä kuvailla hoitajien näkemyksiä ja käsityksiä lääkehoitoprosesseista ennen 

ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton. Kartoittamalla hoitajien kokemuksia lääkehoitoprosessien 

sujuvuudesta ja älylääkekaappien käytöstä voitiin kehittää ja yhtenäistää lääkehoitoprosessia 

ja älylääkekaappien käyttöä sekä ratkaista älylääkekaappien käytössä ilmeneviä ongelmia. 


Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen toimintatutkimus. Tutkimus tapahtui nelivaiheisena pitkäaikaistutkimuksena 

ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton ja koostui ryhmähaastatteluista, 

kyselystä ja projektityöryhmän palavereista. Tutkimus tehtiin teho- ja tehovalvontahoidon 

ja sydäntutkimuksen yksikössä Seinäjoen keskussairaalassa, ja tutkimukseen osallistui 

yksiköissä työskenteleviä lääkehoitoa toteuttavia sairaanhoitajia. Osallistuminen oli vapaaehtoista 

ja luottamuksellista. 

Tulokset 

Lääkehoitoprosessit muuttuivat jonkin verran älylääkekaappien käyttöönoton myötä. Lääkkeenjakaminen 

ja/tai käyttökuntoonsaattaminen tehdään juuri ennen lääkkeenantoa ja potilaan lääkitystiedot 

katsotaan sähköiseltä lääkelistalta. Sairaanhoitajat eivät tee säännöllisiä lääketilauksia, 

vaan osastofarmaseutti tilaa lääkkeet kolmesti viikossa älylääkekaapin ehdotukseen perustuen. 

Älylääkekaapin lääkkeet ovat sairaala-apteekin omaisuutta, ja sairaala-apteekki huolehtii 

lääkkeiden tilaamisesta, kaapin täyttämisestä ja varastonvalvonnasta. 

Älylääkekaappien käyttöön oltiin pääosin tyytyväisiä ja niiden käytön koettiin helpottaneen 

hoitajien työtä. Käyttöä pidettiin helppona omaksua ja uudet työntekijät oppivat sen nopeasti. 

Älylääkekaappeihin liittyvät ongelmat koskivat lähinnä käyttöjärjestelmän häiriöitä tai muita 

teknisiä ongelmia. Älylääkekaappien kokoonpano vaikutti niiden toiminnallisuuteen, ja valittua 

kokoonpanoa ei jälkikäteen voitu muuttaa. Älylääkekaappien käyttöönotto vaatii huolellista 

suunnittelua ja henkilökunnan riittävää koulutusta. 

Toimintatutkimuksen aikana tehtiin sairaanhoitajilta saadun palautteen perusteella muutoksia 

älylääkekaappien käyttöön. Lääkkeiden poimimista pyrittiin helpottamaan jakamalla keräilypaikkoja 

osiin ja ryhmittelemällä lääkkeitä uudelleen muun muassa ATC-koodien mukaan. 

Älylääkekaapin käytön ohjeistusta ja tiedotusta parannettiin. Älylääkekaappien käyttöönotto ja 

toimintatutkimus lisäsivät yksiköiden ja sairaala-apteekin välistä yhteistyötä ja antoivat hyvän 

alun moniammatilliselle yhteistyölle ja osastofarmasian kehittämiselle. 


Tutkimuksella saatiin tietoa älylääkekaappien vaikutuksista lääkehoitoprosesseihin ja pystyttiin 

kehittämään ja yhtenäistämään prosesseja. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä hoitohenkilöstön 

kanssa ja näin saatiin monipuolisesti kehitettyä uutta toimintamallia ja prosesseja. Toimintatutkimus 

edesauttoi myös moniammatillisen yhteistyön edistämistä. 

Avainsanat: Lääkeautomaatiojärjestelmä, älylääkekaappi, lääkehoitoprosessi, automaatio 


Johdanto 

Viime vuosina maamme sairaaloiden lääkehuolto 

on kokenut suuria muutoksia teknologian 

kehittymisen myötä. Yksi lääkehuollon 

automaatiouudistuksista on älylääkekaapit. 

Älylääkekaappeja on ollut Yhdysvalloissa jo 

1980-luvulta lähtien, ja Suomessa ensimmäiset 

älylääkekaapit on otettu käyttöön vuonna 

2011 (Metsämuuronen ym. 2018). Älylääkekaapeilla 

lääkkeiden varastointi ja jakelu hoidetaan 

tietotekniikkaa hyödyntäen ja näin pyritään 

tehostamaan lääkehuoltoa- ja hoitoa sekä 

parantamaan potilasturvallisuutta. European 

Association of Hospital Pharmacicts (EAHP) 

on linjannut (2014), että ”Potilasturvallisuuden 

ja laadun varmistamisessa tulisi toteutua 

seitsemän oikeaa” (oikea potilas, oikea 

lääke, oikea annostus, oikea annostelutapa, 

oikea aika, oikea informaatio ja oikea dokumentaatio) 

kaikessa sairaalan lääkkeisiin liittyvässä 

toiminnassa” (Kuitunen ym. 2017) – 

tämä linjaus koskee myös älylääkekaappien 

käyttöä. Älylääkekaappien käyttäjähallinnalla 

tunnistetaan kaapin käyttäjät ja taataan, 

etteivät ulkopuoliset pääse ottamaan lääkkeitä 

kaapista. Älylääkekaappi ohjaa käyttäjää. Oikea 

lääke ja lääkkeen vahvuus voidaan varmistaa 

viivakooditunnistuksella, joten lääkkeenjaon 

älylääkekaapista katsotaan vastaavan kaksoistarkastusta 

(Inkinen ym. 2016). 

Älylääkekaapeista ja lääkehoitoprosessien 

toimivuudesta Suomessa on hyvin vähän tutkittua 

tietoa: vain yksi tutkimusryhmä on tutkinut 

sairaalan automaatiota (Metsämuuronen 

2019). Kansainvälisissä tutkimuksissa yleisin 

tutkimuskohde älylääkekaappien kohdalla on 

ollut lääkityspoikkeamat (Chapuis ym. 2010, 

Cottney 2014, Cousein ym. 2014, Fanning ym. 

2016, Risør ym. 2018). Lisäksi on tutkittu hoitajien 

kokemaa tyytyväisyyttä älylääkekaappien 

käyttöön, älylääkekaappien vaikutusta lääkkeiden 

jakamiskäytäntöihin ja lääkkeen antamiseen 

kulunutta aikaa sekä jonkin verran kustannustehokkuutta 

ennen ja jälkeen älylääkekaappien 

käyttöönoton (Rochais ym. 2014, 

Chapuis ym. 2015, Roman ym. 2016, Zaidan ym. 

2016, Darwesh ym. 2017, Risør ym. 2017, Metsämuuronen 

2019). Yleiset lääkityspoikkeamat 

ovat vähentyneet automaation myötä, mutta 

virhetyypeissä (esimerkiksi väärä lääke, väärä 

annos) on ollut eroja eri tutkimusten välillä 

(Chapuis ym. 2010, Cottney 2014, Cousein ym. 

2014, Fanning ym. 2016, Metsämuuronen ym. 

2018, Risør ym. 2018). Sairaanhoitajat ovat 

suhtautuneet myönteisesti automatisointiin ja 

uskoneet älylääkekaappien helpottavan työtä, 

edistävän potilasturvallisuutta ja vähentävän 

lääkitysvirheitä (Chapuis ym. 2010, Rochais 

ym. 2014, Zaidan ym. 2016, Douglas ym. 2017, 

Metsämuuronen 2019). 

Keskeinen osa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta 

on tarkoituksenmukainen, tehokas, 

turvallinen ja taloudellinen lääkehoito 

(Inkinen ym. 2016, Hämeen-Anttila ym. 2018). 

Lääkehoitoprosessi sairaalassa on monivaiheinen 

ja siinä voi tapahtua paljon lääkityspoikkeamia 

prosessin eri vaiheissa (Holmström 

2015). Poikkeama voi syntyä tekemisestä, 

tekemättä jättämisestä tai suojausten 

pettämisestä (Stakes ja Rohto 2007). Lääkehuollon 

automaatiouudistuksilla ja lääkehoitoprosessin 

kehittämisellä pyritään saavuttamaan 

lääkehoitoprosessissa katkeamaton 

lääkehoitoketju eli suljettu lääkekierto, jossa 

tietojärjestelmien integraatioilla mahdollistetaan 

reaaliaikainen ja saumaton lääke- ja lääkitystietojen 

siirtyminen yksiköiden, apteekin 

ja potilastietojärjestelmien välillä (Metsämuuronen 

ym. 2018). Yhtenä varmennusmenetelmänä 

suljetussa lääkekierrossa on 

viivakooditeknologian hyödyntäminen. Viivakoodinlukijalla 

tunnistetaan potilas ja hänelle 

annettavat lääkkeet. Älylääkekaapit voivat olla 

yksi osa tätä katkeamatonta lääkehoitoketjua. 

Suomessa ei ole tutkittu, miten älylääkekaappien 

käyttöönotto vaikuttaa yksiköiden lääkehoitoprosesseihin 

lääkehoitoketjussa ja miten 

käyttöönotto voi muuttaa lääkehoitoprosesseja. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla 

älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksia 

teho- ja tehovalvontahoidon sekä sydäntutkimusyksikön 

lääkehoitoprosesseihin Seinäjoen 

keskussairaalassa sekä kuvailla hoitajien 

näkemyksiä ja käsityksiä lääkehoitoprosesseista 

ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton. 

Kartoittamalla hoitajien kokemuksia 

lääkehoitoprosessien sujuvuudesta ja älylääkekaappien 

käytöstä voitiin kehittää ja yhtenäistää 

lääkehoitoprosessia ja älylääkekaappien 

käyttöä sekä ratkaista älylääkekaappien 

käytössä ilmeneviä ongelmia. 


Tutkimuspaikka ja tutkimuksen taustaa 

Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin 

Seinäjoen Keskussairaalan 

teho- ja tehovalvontahoidon ja sydäntutkimuksen 

yksiköissä, joihin keväällä 2018 keskitettiin 

sairaalan kaikkien lääketieteen erikoisalojen 

tehohoidon, tehovalvontahoidon 

ja sydäntutkimuksen toiminnat (Hämäläinen 

2017). Tutkimukselle haettiin lupa sairaanhoitopiirin 

johtajaylilääkäriltä. Tehohoito ja tehovalvontahoito 

muodostivat tehostetun hoidon 

toimintayksikön. Tehovalvonnassa yhdistyivät 

toisistaan erillään toimineet neuroteho, sydänvalvontayksikkö 

ja vuonna 2016 toimintansa 

päättäneen vatsatautien osaston valvontahuone. 

Tehostetun hoidon yksikössä on kuusi 

tehohoidon ja 18 tehovalvontahoidon potilaspaikkaa 

yhden hengen huoneissa. Sydäntutkimusyksikössä 

(SYDY) on kaksi toimenpidesalia 

ja jatkoseurantaan valvontahuone kuudelle 

potilaalle. Sekä tehostetun hoidon yksikössä 

että SYDY:ssä annettava lääkehoito on erittäin 

vaativaa, pääasiassa parenteraalista lääke- ja 

nestehoitoa. 

Uuteen toimintayksikköön hankittiin kolme 

älylääkekaappikokonaisuutta (eMED ICON, 

NewIcon, Kuopio): kaksi suurempaa älylääkekaappikokonaisuutta 

tehohoidon (teho) ja 

tehovalvontahoidon (teva) lääkehuoneisiin ja 

yksi pienempi älylääkekaappi sydäntutkimusyksikön 

(SYDY) tiloihin. Seinäjoen keskussairaalassa 

älylääkekaapit ja älylääkekaapeissa 

olevat lääkkeet ovat sairaala-apteekin omaisuutta. 

Yksikkö maksaa käyttämistään lääkkeistä. 

Lääkkeille on asetettu lääkkeiden arvioidun 

menekin mukaan tavoitesaldot ja hälytysrajat. 

Lääkkeitä otettaessa/jaettaessa hoitaja 

kirjautuu omilla tunnuksillaan älylääkekaapille 

ja poimii lääkkeet. Kun hälytysraja alittuu, 

tilausehdotus siirtyy sairaala-apteekin tilausjärjestelmään. 

Sairaala-apteekki vastaa lääketilauksista, 

älylääkekaapin täytöstä ja varaston 

valvonnasta. Yksiköiden älylääkekaappikokonaisuudet 

muodostuvat erilaisista kokoonpanoista, 

ja niissä on eri turvatason varastopaikkoja. 

Parhaimman turvatason antavat älylokerikot 

ja anturoidut lääkekohtaiset kanavapaikat. 

Muita varastopaikkoja ovat muun muassa 

vedettävät laatikostot ja korkeat kaapit. Kaikki 

nämä toimivat valo-ohjauksella. Lisäksi älylääkekaapin 

varastopaikoiksi on liitetty lääkejääkaappi 

ja ulkopuolisia hyllyjä, joissa säilytetään 

esimerkiksi infuusionesteitä. Yksiköiden 

älylääkekaappikokonaisuuksien valinnan taustalla 

oli yksiköiden lääkekulutustiedot, käytettävissä 

oleva tila ja budjetti. Kokoonpanojen 

määrittelyssä olivat mukana sairaala-apteekin, 

yksiköiden ja laitetoimittajan edustajat. 

Tutkimusasetelma ja -menetelmä 

Tutkimus tapahtui prospektiivisena pitkäaikaistutkimuksena 

ennen ja jälkeen älylääkekaappien 

käyttöönoton hyödyntäen laadullisen 

toimintatutkimuksen menetelmiä (Hämeen- 

Anttila ja Katajavuori 2008a). Älylääkekaappien 

vaikutusta lääkehoitoprosesseihin ei ole aiemmin 

tutkittu ja hoitajien näkemyksien, kokemuksien 

ja käsityksien avulla oli mahdollista 

kehittää lääkehoitoprosesseja ja älylääkekaappien 

käyttöönottoa. Laadullinen toimintatutkimus 

pyrkii kuvaamaan tiettyjä ilmiöitä tai 

toimintaa, joten se soveltui tämän tutkimusaiheen 

tutkimiseen (Eskola ja Suoranta 1998, 

Hirsijärvi ym. 2009). Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin 

haastatteluja, kyselyä ja projektityöpalaverien 

muistiinpanoja, jotka ovat laadullisen 

tutkimuksen yleisiä aineistonkeruumenetelmiä 

(Tuomi ja Sarajärvi 2009). Haastattelut 

oli tarkoitus järjestää neljä kertaa: 

ensimmäinen ennen älylääkekaappien käyttöönottoa 

ja kolme seuraavaa älylääkekaappien 

käyttöönoton jälkeen älylääkekaappien 

käyttöönottoprosessin mukaisesti (Kuva 1). 

Neljäs haastattelu toteutettiin lopulta laadullisena 

kyselynä. 

Haastattelumuotona oli puolistrukturoitu 

haastattelu eli teemahaastattelu, jossa yksityiskohtaisten 

kysymysten sijaan haastattelu 

eteni tiettyjen keskeisten teemojen mukaan 

(Hirsijärvi ja Hurme 2008, Hirsijärvi ym. 

2009). Haastattelut toteutettiin vapaamuotoisena 

keskusteluna pienryhmissä, ja osallistujat 

saivat melko vapaasti kommentoida ja kertoa 

omista näkemyksistään ja huomioista (Hirsijärvi 

ja Hurme 2008). Näin saatiin monipuolista 

tietoa tutkittavasta asiasta. Haastattelijan tehtävänä 

ryhmäkeskusteluissa oli lähinnä keskustelun 

aikaansaaminen, ohjaaminen ja seuraaminen 

sekä tarkentavien kysymysten esittäminen, 

jos jokin kohta jäi epäselväksi (Hirsijärvi 

ja Hurme 2008). 


Tutkimukseen osallistujat 

Osallistujat valittiin tavoitteellisella otannalla 

(Hämeen-Anttila ja Katajavuori 2008a): haastateltavat 

olivat teho- ja tehovalvontahoidon 

ja sydäntutkimuksen yksiköissä lääkehoitoa 

toteuttavia sairaanhoitajia. Tehostetun hoidon 

(teho ja teva) toimintayksikön henkilökuntaan 

kuului kaksi osastonhoitajaa, kaksi 

apulaisosastonhoitajaa, kaksi asiantuntijahoitajaa, 

63 sairaanhoitajaa ja neljä perushoitajaa. 

Näistä edellä mainituista sydäntutkimuksen 

yksikössä (SYDY) työskenteli kahdeksan 

ostettua sairaanhoitajaa. Haastattelupyynnöt 

lähetettiin sähköpostitse yksiköiden esimiehille 

ja lääkevastaaville, jotka tiedottivat asiasta 

eteenpäin hoitohenkilökunnalle (n=73) 

osastotunneilla ja/tai sähköpostitse. Liitteenä 

haastattelupyynnössä oli tiedote, jossa kerrottiin 

tutkimuksen tarkoituksesta ja toiveista 

haastateltavien suhteen. Tiedotteessa kerrottiin 

myös, että tutkimukseen osallistuminen 

oli vapaaehtoista ja luottamuksellista eivätkä 

10/2017 

• Älylääkekaappien 

tilaus 

4/2018 

• Tutkimussuunnitelma 

ja 

tutkimusluvat 

• Haastattelu 1 

• Ryhmä 1. 

teho/neuroteho 

(n=4) 

• Ryhmä 2. 

sydänvalvonta 

ja sydäntutkimus 

(n=3) 

11–12/2017 

• Lääkehoitoprosessin 

työstäminen 

4/2018 

• Teho ja teva 

-toiminta 

alkaa 

2/2018 

• Uusi yksikkö 

valmistuu 

10/2018 


• Ryhmä 1. 

teho (n=3) 

• Ryhmä 2. 

tehovalvonta/ 

sydy (n=3) 

osallistujat ole tunnistettavissa ja että tuloksia 

käytettiin vain tähän tutkimukseen. Lääkevastaavat 

kokosivat ryhmät haastatteluihin 

halukkaista ja sopivat tutkijan kanssa sähköpostitse 

ja/tai suullisesti työvuoroihin soveltuvan 

ajan. Haastatteluihin osallistuneet hoitajat 

täyttivät suostumislomakkeen, jossa pyydettiin 

myös lupa haastattelujen eli ryhmäkeskusteluiden 

tallentamiseen. Viimeisen haastattelun 

korvannut kysely lähetettiin sähköpostitse 

tehon, tehovalvontahoidon ja sydäntutkimusyksikön 

hoitohenkilökunnalle (n=73, Kuva 1). 

Haastatteluissa oli kaksi eri ryhmää, koska 

alkujaan älylääkekaapit käyttöönottaneilla 

yksiköillä oli erilaiset lääkehoitoprosessit. 

Ensimmäisen haastattelukierroksen (haastattelu 

pidettiin ennen älylääkekaappien käyttöönottoa) 

yksi ryhmä koostui tehon/neurotehon 

hoitajista ja toinen ryhmä koostui 

sydänvalvontaosaston (CCU) ja sydäntutkimusyksikön 

(SYDY) hoitajista (Kuva 1). Uusintahaastattelut 

pidettiin kahdelle ryhmälle, 

2/2018 

• Sydyn älylääkekaapin 

asennus ja 

käyttöönotto 

• Laitteiden 

täyttö ja 

testaus 

• Käyttäjäkoulutukset 

3/2019 


• Ryhmä 1. teho 

(n=2) 

• Ryhmä 2. 

tehovalvonta/ 

sydy (n=2) 

2/2018 

• Sydy-toiminta 

alkaa 

6/2019 


• Toteutettiin 

kyselynä hoitohenkilökunnalle 

(n=6) 

Kuva 1. Haastattelujen ajankohdat älylääkekaappiprosessin eri vaiheissa. 

(Lyhenteet:Tehohoito (teho), tehovalvontahoito (teva), sydäntutkimusyksikkö (SYDY)). 

2/2018 

• Tehon ja 

tevan älylääkekaappien 

asennus 

ja käyttöönotto 

• Laitteiden 

täyttö ja testaus 

• Käyttäjäkoulutukset 

joista yhden ryhmän (ryhmä 1) sairaanhoitajat 

käyttivät pääasiassa tehon älylääkekaappia 

ja toisen ryhmän (ryhmä 2) sairaanhoitajat 

käyttivät SYDY:n ja tevan älylääkekaappeja. 

Ryhmiin oli tarkoitus saada 2–4 lääkehoitoa 

toteuttavaa sairaanhoitajaa, joista ainakin yksi 

olisi lääkevastaava kussakin ryhmässä (Kuva 1). 

Osallistujien ei tarvinnut olla samat joka haastattelukierroksella, 

sillä ryhmähaastatteluun 

osallistujat eivät osallistuneet yksilöinä, vaan 

edustivat koko yksikköä. 

Haastattelujen ja kyselyn 

laatiminen ja toteutus 

Seinäjoen keskussairaalan älylääkekaappien 

käyttöönoton projektiryhmä oli tutustunut tutkimuksessa 

mukana olleiden yksiköiden lääkehoitoprosesseihin 

ja toimintaan. Ennen älylääkekaappien 

käyttöönottoa sairaala-apteekki 

kartoitti yhteistyössä hoitohenkilöstön kanssa 

yksiköiden lääkehoitoprosesseja ja suunnitteli 

uusia yhtenäisiä lääkehoitoprosesseja (Kuva 1). 

Lääkehoitoprosesseista tehtiin kaaviot ja kirjoitettiin 

prosessikuvaukset. Haastattelukysymykset 

laadittiin niin, että ne koskivat niitä 

lääkehoitoprosessin osa-alueita, joihin älylääkekaappien 

tiedettiin tuovan muutoksia kuten 

lääkkeiden jakaminen, lääkkeiden tilaaminen 

ja varastointi sekä varaston hallinta. 

Tutkija laati ja tutkimusryhmä hyväksyi 

haastattelurungot ja -kysymykset, jotka 

muodostuivat teema-alueittain älylääkeprojektista 

saatuihin esitietoihin. Ensimmäisessä 

haastattelussa kartoitettiin tilannetta ennen 

älylääkekaappien käyttöönottoa (Liite 1). Toisessa 

haastattelussa keskusteltiin siitä, miten 

älylääkekaapit olivat vaikuttaneet lääkehoitoprosesseihin, 

mikä toimi hyvin, mitä ongelmakohtia 

oli ilmennyt ja mitä kehitettävää tai 

parannusehdotuksia oli tullut esille. Kolmannessa 

haastattelussa keskusteltiin jo toteutuneista 

kehityskohteista (toimivuus), mutta 

samalla haettiin lisää mahdollisia kehittämisehdotuksia. 

Viimeinen haastattelu toteutettiin 

kyselynä, jossa kartoitettiin älylääkekaappien 

käyttöä, toiminnallisuutta ja ergonomiaa sekä 

jatkokehityskohteita. Haastattelurungot myöhempiin 

haastatteluihin ja kyselyyn laadittiin 

edellisten haastattelujen löydösten perusteella. 

Ensimmäinen haastattelu toteutui teholla 

ja tevalla ennen älylääkekaappien käyttöönottoa 

huhtikuussa 2018 (Kuva 1). Sydäntutkimusyksikön 

(SYDY) hoitajien ensimmäinen 

haastattelu tapahtui vasta älylääkekaappien 

käyttöönoton jälkeen, koska yksikön toiminta 

uusissa tiloissa oli alkanut jo helmikuussa 2018. 

Haastattelussa kuitenkin keskityttiin toimintaan 

ennen älylääkekaappien käyttöönottoa. 

Haastattelut oli tarkoitus uusia noin kolmen 

kuukauden välein älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeen. Osa haastatteluista oli tarkoitus 

toteuttaa sen jälkeen, kun integraatiot älylääkekaapin 

ja yksikön potilastietojärjestelmän 

välillä toimisivat. Integraation myötä potilas-, 

paikka, lääkäri- ja lääkitystiedot olisivat siirtyneet 

potilastietojärjestelmästä suoraan älylääkekaapille. 

Tällöin älylääkekaappeja olisi saatu 

paremmin hyödynnettyä potilasja lääkitysturvallisuutta 

ajatellen. Syksyllä 2018 suunnitelmat 

potilas-, paikka- ja lääkäritietojen siirtymisestä 

älylääkekaapille eivät toteutuneet 

aikataulun mukaan, joten tietoa integraatioiden 

vaikutuksesta lääkehoitoprosesseihin ei 

tähän tutkimukseen saatu. Sopivien haastatteluaikojen 

löytyminen oli vaikeaa, ja haastattelujen 

välit venyivät. Viimeinen haastattelu päätettiin 

toteuttaa tämän vuoksi kyselynä tehon, 

tevan ja SYDY:n hoitohenkilökunnalle. 

Ryhmäkeskustelut järjestettiin työaikana 

toimintayksikössä. Ne tallennettiin haastateltavien 

luvalla. Teemahaastattelun luonteeseen 

kuuluu haastattelujen tallentaminen, 

jolloin haastattelu etenee nopeasti ja sujuvasti 

(Hirsijärvi ja Hurme 2008). Keskustelut tallentamalla 

saatiin haastattelutapahtumasta säilytettyä 

myös olennaisia asioita. 

Aineiston analysointi 

Teemahaastattelulla saadaan yleensä runsaasti 

aineistoa. Aineiston purkamiseen vaikuttaa se, 

miten materiaalia käytetään. Aineisto voidaan 

purkaa eli kirjoittaa sanasta sanaan tai valikoiden, 

esimerkiksi teema-alueittain, tai päätelmät 

ja teemojen koodaus voidaan tehdä suoraan 

tallennetusta aineistosta (Hirsijärvi ja 

Hurme 2008). Tämä tutkimus ei edellyttänyt 

haastattelujen sanatarkkaa auki purkamista, 

vaan purkaminen eli litterointi tapahtui valikoiden 

teema-alueittain ja päätelmillä suoraan 

aineistosta. 

Aineisto eli ryhmäkeskustelut, kysely ja 

projektityöryhmän palaverimuistiot analysoi- 


tiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä 

hyödyntäen ja teemoittelutekniikalla. 

Aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin kuuluu 

aineiston pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi 

(Tuomi ja Sarajärvi 2009). Teemoittelulla 

tarkoitetaan aineiston pilkkomista ja 

järjestämistä erilaisten aihepiirien mukaan. 

Tutkimuksen analyysiprosessi kulki vaiheittain 

syklimäisesti ja syvenevästi (Kuva 2). Tutkimuskysymykseen 

vastaavat asiat koodattiin 

värikoodein ja aineisto pilkottiin ja ryhmiteltiin 

erilaisten aihepiirien mukaan teemoiksi. 

Tulokset 

Ensimmäiseen haastatteluun osallistui 

yhteensä seitsemän, toiseen kuusi ja kolmanteen 

neljä hoitajaa kahdessa eri ryhmässä. 

Kyselyyn vastasi kuusi hoitajaa. 

Älylääkekaapin vaikutukset 

lääkehoitoprosessiin – kehittäminen 

ja yhtenäistäminen 

Ennen älylääkekaappien käyttöönottoa ja 

uuden teho- ja tehovalvontahoidon toimintayksikön 

perustamista teholla, neuroteholla 

Haastattelujen 

kuunteleminen ja 

purkaminen teemaalueittain 

Ilmiötä kuvaavien 

luokkien ryhmittely 

ja kirjoittaminen/ 

taulukointi 

Haastattelujen ym. 

aineistojen lukeminen ja 

sisältöön perehtyminen 

Koodikohtaisten 

alaluokkien poimiminen 

ja tarkempi analyysi 

ja sydänvalvontaosastolla (CCU) oli erilaiset 

lääkehoitoprosessit (Kuva 3). Uudessa tehohoidon 

ja tehovalvontahoidon yksikössä otettiin 

käyttöön myös uusi potilastietojärjestelmä, 

jossa lääkäri kirjaa lääkemääräykset suoraan 

potilastietojärjestelmään. Suulliset määräykset, 

esim. puhelimitse annetut määräykset 

päivystysaikaan, sairaanhoitaja kirjaa edelleen 

järjestelmään ja merkitsee määräyksen antaneen 

lääkärin nimen. 

Uudessa teho ja tehovalvonnan yksikössä 

omahoitaja jakaa ja/tai saattaa lääkkeet käyttökuntoon 

juuri ennen potilaalle antamista 

(Kuva 3). Tämä toteutui jo aiemmin tehon ja 

neurotehon yksiköissä, mutta sydänvalvonnan 

yksikössä (CCU) lääkkeet jaettiin vuorokaudeksi 

eteenpäin. Uutena toimintatapana 

lääkkeenjakokorttia ei tulosteta, vaan potilaan 

ajantasainen lääke- ja nestehoito katsotaan 

lääkehuoneen toimistotyöasemalta. Kun 

potilas on saanut lääkkeensä, hoitaja kirjaa 

lääkkeet annetuksi potilastietojärjestelmään. 

Sydäntutkimusyksiköllä (SYDY) on oma 

lääkehoitoprosessinsa (Kuva 4). SYDY:ssä suurin 

osa lääkkeistä ostetaan älylääkekaapista 

kokonaisina pakkauksina ja säilytetään anes- 

Pelkistettyjen 

ilmausten etsiminen ja 

koodaaminen eri värein 

Pelkistettyjen ilmausten 

ryhmittely/yhdistäminen 

ja ilmiötä kuvaavien 

luokkien muodostaminen 

Teho/neuroteho: lääkehoitoprosessi 

ennen älylääkekaappeja 

LÄÄKÄRI : 

Arvioi lääke- ja nestehoidon tarpeen. 

Antaa määräyksiä suullisesti/puhelimitse/ 

kirjallisesti. 

Teho: Kirjaa määräykset tehon potilastietojärjestelmään. 

Neuroteho: Kirjaa määräykset potilastietojärjestelmään 

erikoisalan lehdille/ määräysosioon. 

→ → → → → → → → 

SAIRAANHOITAJA: 

Varmistaa, että potilas saa tarvitsemansa 

lääke- ja nestehoidon määräykset lääkäriltä. 

Teho: Kaksoiskirjaa määräykset tehon potilastietojärjestelmän 

lisäksi potilastietojäejestelmän 

osastolääkitysosioon ja tekee 

antibiootista SAI-ilmoituksen. 

Neuroteho: Siirtää potilaan avolääkityksen 

ja määräykset potilastietojärjestelmän 

osastolääkitysosioon. 

Potilastietojärjestelmän osastolääkitysosiosta 

tulostetaan lääkelista 

(ei infuusiot) lääkehuoneeseen. 

OMAHOITAJA: 

Jakaa/saattaa käyttökuntoon lääkkeet 

potlaalle juuri ennen lääkkeen antamista 

lääkelistan mukaan. 

Jakaa huumausainelääkkeet juuri ennen 

antamista ja kirjaa huumausainekulutuskorttiin. 

Antaa lääkkeet potilaalle. 

Teho: Kirjaa toteutuksen tehon 

potilastietojärjestelmään, kun potilas 

on saanut lääkeensä. 

Neuroteho: Kirjaa toteutuksen potilastietojärjestelmän 

osastolääkitysosioon 

ja erikoisalan lehdelle 

Lääke tai neste tilaukseen 

NIMETYT SAIRAANHOITAJAT 

(tilausoikeudet): 

Tilaa lääkkeet ja nesteet 

lääketilausohjelmalla. 

LÄÄKÄRI: 

Hyväksyy tilaukset: PKV- ja huumausainelääkkeet, 

erityisluvalliset lääkkeet ja 

lääkevalikoimaan kuulumattomat. 

APTEEKKI: 

Vastaanottaa lääke- ja nestetilaukset. 

Keräilee ja toimittaa lääke- ja 

nestetilaukset. 


Eri henkilö kuin tilaaja. 

Vastaanottaa ja hyllyttää lääkkeet ja 

nesteet. 

CCU: lääkehoitoprosessi ennen 

älylääkekaappeja 

LÄÄKÄRI : 


Kirjaa määräykset potilastietojärjestelmään 

määräysosioon. 

→ → → 

→ → → → → 

OMAHOITAJA: 

Vastaanottaa lääke- ja 

nestehoitomääräykset, 

Siirtää määräykset potiastietojärjestelmän 

osastolääkitysosioon. 

Tulostaa lääkkeiden jako-ohjeen. 


tulostetaan lääkelista lääkehuoneeseen. 

Infuusioista tulostetaan oma lista. 


tulostetaan lääkelista lääkehuoneeseen. 

Infuusioista tulostetaan oma lista. 

OMAHOITAJA/ 


Jakaa lääkkeet potilastietojärjestelmän 

lääkelehden tai lääkemääräysten mukaan 

(päiväkäyntipotilaalle). 

Jakaa vuorokauden lääkkeet potilaskohtaisiksi 

annoksiksi potilastietojärjestelmästä 

tulostetun lääkkeenjakokortin mukaan 

(päivystyspotilaalle). 

Jakaa huumausainelääkkeet 

juuri ennen potilaalle antamista ja 

kirjaa huumausainekulutuskorttiin 

Antaa lääkkeet potilaalle (eri kuin 

lääkkeenjakaja). 

Lääke tai neste tilaukseen. 

NIMETYT SAIRAANHOITAJAT 

(tilausoikeudet): 

Tilaa lääkkeet ja nesteet lääketilausohjelmalla 

(3 x viikko). 

LÄÄKÄRI: 

Hyväksyy tilaukset: PKV- ja huumausainelääkkeet, 

erityisluvalliset lääkkeet ja lääkevalikoimaan 

kuulumattomat. 

APTEEKKI: 

Vastaanottaa lääke- ja 


Keräilee ja toimitaa lääke- ja nestetilaukset. 


Eri henkilö kuin tilaaja. 

Vastaanottaa ja hyllyttää lääkkeet 

ja nesteet. 

Teho ja teva: lääkehoitoprosessi äly- 

lääkekaappien käyttöönoton jälkeen 

LÄÄKÄRI : 


Antaa lääkemääräykset, määrää PKV- ja 

huumausainelääkkeet sekä erityisluvalliset 

lääkkeet (= lääkärin vahvistus lääkkeen 

tilaamiselle, Fimean määräys 6/2012). 

Kirjaa määräykset suoraan tehon 

potilastietojärjestelmään. 

Täyttää antibiootista SAI-ilmoituksen. 

→ → → → → → → 

Ei tulosteta lääkelistaa. 

OMAHOITAJA/ 


Jakaa/saattaa käyttökuntoon 

lääkkeet juuri ennen potilaalle 

antamista katsoen tehon 

potilastietojrjestelmästä. 

→ Kirjautuu älylääkekaapille ja 

poimii lääkkeet. 

→ Kirjaa huumausainelääkkeet 

kulutuskorttiin. 

Antaa lääkkeet potilaalle. 

Kirjaa ja kuittaa lääke- ja 

nestehoidon toteutetuksi tehon 


Lääkkeen tai nesteen hälytysraja alittuu 

Tilausehdotus apteekin järjestelmään. 

OSASTOFARMASEUTTI: 

Tarkastaa tilausehdotuksen ja tekee 

lääketilauksen (3x viikko). 

APTEEKKI: 

Keräilee ja toimittaa 

lääke- ja 


LÄÄKETYÖNTEKIJÄ: 

Täyttää 

älylääkekaapin 

siirtolistaa vastaan. 

Kuva 2. Tutkimusaineisto eli ryhmäkeskustelujen, kyselyn ja projektityöryhmän palaverimuistioiden 

analysoinnin vaiheet. 

Kuva 3. Lääkehoitoprosessit kuvattuna ennen älylääkekaappien käyttöönottoa tehostetun hoidon (teho 

ja neuroteho) ja sydänvalvonnan (CCU) yksiköissä ja älylääkekaappien käyttöönoton jälkeen uuden 

toimintayksikön tehohoidon (teho) ja tehovalvontahoidon (teva) yksiköissä. 


SYDY: Lääkehoitoprosessi 

ennen älylääkekaappia 

LÄÄKÄRI : 

Antaa lääke- ja nestehoidon määräyksiä 

toimenpiteen aikana suullisesti. Arvioi ja 

määrää toimenpiteen jälkeen tarvittavan 

lääkehoidon. 

Arvioi tarvittavan jatkolääkityksen ja kirjaa 

potilastietojärjestelmän erikoisalan 

lehdelle jatkosuunnitelmaan ja KanTaan. 

→ → 

→ → → 

ANESTESIAHOITAJA: 

Lääkitsee potilasta ennen toimenpidettä, 

sen aikana ja toimenpiteen jälkeen lääkärin 

määräysten mukaan. Kirjaa määräykset 

potilastietojärjestelmään erikoisalalehden 

toimenpidekertomukseen. 

Kirjaa huumausainelääkkeen 

kulutuskorttiin heti lääkkeen annettua. 

SAIRAANHOITAJA (tilausoikeudet): 

Tarkistaa lääkekaapin, varjoaineet ja 

nestevaraston ja tekee listan tilattavista 

lääkkeistä ja nesteistä. 

Tilaa lääkket ja nesteet 

lääketilausohjelmalla. 

LÄÄKÄRI: 

Hyväksyy tilaukset: PKV- ja 

huumausainelääkkeet, alkoholit ja 

erityslupavalmisteet. 

APTEEKKI: 

Vastaanottaa lääke- ja nestetilaukset. 

Keräilee ja toimittaa tilaukset. 


Eri kuin lääkkeen tilaaja. 

Vastaanottaa ja hyllyttää lääkkeet ja 

nesteet. 

SYDY: Lääkehoitoprosessi älylääkekaapin 

käyttöönoton jälkeen 

LÄÄKÄRI : 

Antaa lääke- ja nestehoidon määräyksiä 

toimenpiteen aikana suullisesti. 

Arvioi ja määrää toimenpiteen jälkeen 

tarvittavan lääkehoidon ja kirjaa tehon 


Määrää annettavat PKVja 

huumausainelääkkeet ja 

erityislupavalmisteet 

(= lääkärin vahvistus lääkkeen tilaamiselle, 

Fimean määräys 6/2012). 

Arvioi tarvittavan jatkolääkityksen ja 

kirjaa potilastietojärjestelmän erikoisalan 

lehdelle, lääkelehdelle ja KanTaan. 

Kuva 4. Sydäntutkimusyksikön (SYDY) lääkehoitoprosessi kuvattuna ennen ja jälkeen älylääkekaapin 

käyttöönoton niiden vaiheiden osalta, joihin älylääkekaappi vaikuttaa. 

→ → 

ANESTESIAHOITAJA: 

Lääkitsee potilasta ennen toimenpidettä 

ja sen aikana lääkärin määräysten 

mukaan. Kirjaa määräykset tehon 

potilastietojärjestelmään. Toimenpiteen 

jälkeen jatkolääkitsee lääkärin tehon 

potilastietojärjestelmään kirjaaman 

määräyksen mukaan. 

Kirjaa annetut huumausainelääkkeet 

kulutuskorttiin. 


Noutaa/täydentää toimenpidesaleihin 

lääkkeitä älylääkekaapista (aamuisin). 

→ Kirjautuu älylääkekaapille 

→ Poimii tarvittavat lääkkeet (yleensä 

kokonaisia pakkauksia) ja nesteet. 

Vie toimenpidesaleihin. 

Lääkkeen tai nesteen hälytysraja alittuu 

→ → → → 

Tilausehdotus apteekin järjestelmään. 

OSASTOFARMASEUTTI: 

Tarkistaa tilausehdotuksen ja tekee 

tilauksen (3 x viikko). 

APTEEKKI: 

Keräilee ja toimittaa lääketilaukset 

yksikköön. 

LÄÄKETYÖNTEKIJÄ: 

Täyttää älylääkekaapin 

siirtolistaa 

vastaan. 

tesiapöytien lukituissa laatikoissa toimenpidesaleissa. 

Älylääkekaappi toimii lähinnä välivarastona, 

jonka sisältöä sairaala-apteekki valvoo 

ja täyttää. 

Hoitajien näkemykset ja käsitykset 

prosesseista ennen ja jälkeen 

älylääkekaappien käyttöönoton 

Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien näkemyksiä 

lääkehoitoprosessin hyvistä ja huonoista 

puolista ennen ja jälkeen älylääkekaappien 

käyttöönoton esitellään Taulukossa 1. 

Taulukossa on eritelty älylääkekaappien toiminnallisuutta, 

lääkehoitoprosessia ja lääkitysturvallisuutta 

koskevat ominaisuudet. 

Älylääkekaappien koettiin helpottaneen 

hoitajien työtä: Hoitajien lääkehuoltoon ja 

varastonvalvontaan kulunut aika vähentyi, 

sillä älylääkekaappien tulon jälkeen sairaalaapteekki 

hoitaa lääkkeiden tilaamisen, täytön 

ja varaston valvonnan älylääkekaappien osalta. 

Huumausainekulutuskorttien epäselvyyksien 

selvittämisen koettiin helpottuneen älylääkekaappien 

myötä, sillä huumausaineiden otot 

tallentuvat järjestelmään, joten tarvittaessa 

on mahdollista jäljittää, mitä lääkkeitä älylääkekaapista 

on otettu, milloin ja kuka ne on 

ottanut. Yksiköissä, joissa on älylääkekaappi, 

myös osastofarmaseutti osallistuu epäselvyyksien 

selvittämiseen. 

Pääsääntöisesti lääkkeiden koettiin löytyvän 

helposti älylääkekaapista ja niiden poiminnan 

olevan nopeaa. Valo-ohjauksen ja oikean 

kaapin tai laatikon avautumisen lääkkeenoton 

yhteydessä mainittiin helpottavan lääkkeiden 

löytymistä. Seinäjoen keskussairaalassa älylääkekaapin 

ovien lukitus ei avaudu sisäänkirjautumisen 

yhteydessä, vaan vasta lääkettä otettaessa 

kyseisen lääkkeen varastopaikka aukeaa. 

Turvallinen lukitussysteemi edistää lääkitysturvallisuutta, 

ja lääkkeiden saldot pitävät 

paremmin paikkansa, kun otot eivät jää niin 

helposti kirjaamatta. Hyvänä ominaisuutena 

pidettiin myös sitä, että näkee, onko toisessa 

älylääkekaapissa lääkettä, jos lääkettä ei oman 

yksikön kaapista löydy. 

Lääkkeiden hakujen älylääkekaapista toivottiin 

toimivan kaikilla mahdollisilla tavoilla: 

kauppanimi, vaikuttava aine, geneerinen nimi, 

korvaava valmiste. Geneerinen haku ei kaikkien 

lääkkeiden kohdalla toimi, sillä hakutulokset 

määräytyvät sen mukaan, miten vaikuttava 

aine on kirjattu tuotteen perustietoihin 

sairaala-apteekin toiminnanohjausjärjestelmässä. 

Älylääkekaappi ei myöskään hae vastaavaa 

lääkevalmistetta kauppanimellä haettaessa. 

Lisäksi älylääkekaappi tarjoaa hakutuloksena 

kaikkia lääkeaineita ja kauppanimiä, 

joissa on syötetty hakusana (sanan alussa tai 

keskellä). Lääkkeiden vastaavuuksien hakeminen 

Terveysportista tai vastaavuustaulukoista 

koettiin hankalaksi ja aikaavieväksi. 

Potilasturvallisuuden koettiin parantuneen 

älylääkekaappien myötä. Viivakooditunnistamisen 

käytön, lääketarran tulostamisen ja 

”ostoskorin tekemisen” lääkkeiden poimimisen 

eli oton yhteydessä koettiin lisänneen lääkitysturvallisuutta. 

”Ostoskoria tehtäessä” eli 

otettaessa yhden potilaan lääkkeitä kerralla ei 

hyväksytä ottoa jokaisen lääkkeen jälkeen vaan 

vasta lopuksi, kun kaikki listan lääkkeet on poimittu, 

jolloin otettavat lääkkeet voi vielä tarkistaa 

näytöltä. Ostoskorin tekeminen myös 

nopeuttaa lääkkeenjakoa, sillä samassa keräilypaikassa 

olevia lääkkeitä voi poimia lukemalla 

lääkkeen viivakoodin ilman, että välillä 

laittaa laatikon tai kaapin kiinni ja hakee jokaisen 

tuotteen erikseen. Lääkitysturvallisuutta 

heikentävänä asiana puolestaan koettiin älylääkekaappien 

toimintahäiriöt ja hitaus sisäänkirjautumisessa. 

Moniammatillisuuden ja yhteistyön apteekin 

kanssa koettiin lisääntyneen. Sairaalaapteekkiin 

ja varsinkin suoraan osastofarmaseuttiin 

otettiin helpommin yhteyttä eri asioiden 

tiimoilta. Farmaseutille toivottiin enemmän 

työaikaa osastolla. Farmaseutin toivottiin 

osallistuvan muun muassa potilaiden lääkityksen 

selvitykseen ja antavan lääkeneuvontaa 

potilaille 

Älylääkekaappien käytön kehittäminen 

ja ilmenevien ongelmien ratkaiseminen 

Tutkimukseen osallistuneet hoitajat toivat 

haastatteluissa ja kyselyssä esille älylääkekaappien 

käytössä ilmenneitä ongelmia ja 

kehityskohteita. Toimintatutkimuksen projektiryhmässä 

pyrittiin etsimään vastauksia ja 

ratkaisuja näihin päivittäisessä toiminnassa 

esille tulleisiin ongelmiin (Taulukko 1). 

Käyttökoulutus koettiin riittäväksi, tosin 

kertausta ja tietoa uudistuksista ja muutoksista 


kaivattiin. Ilmoituskäytäntöä järjestelmäpäivityksistä 

ja muista toimintaan liittyvistä asioista 

selkeytettiin niin, että tieto ilmoitetaan puhelimitse 

vuorovastaavalle, joka sitten informoi 

muuta henkilökuntaa. Koko henkilökuntaa 

informoidaan sähköpostitse esimerkiksi 

uusista lääkkeistä, muutoksista ja ohjeistuksesta. 

Lisäksi älylääkekaapilla on myös ohjeistusta 

älylääkekaapin käyttöön liittyen (esim. 

ohje huumausaineiden poimimiseen) ja viestivihko 

molemminpuolista tiedottamista varten. 

Älylääkekaappeihin liittyvät ongelmat koskivat 

useimmiten käyttöjärjestelmän toimintahäiriöitä 

tai muita teknisiä ongelmia, kuten 

myös aikaisemmissa julkaisuissa on tullut 

esille (Metsämuuronen 2019). Yhtenä suurena 

ongelmana koettiin toimintojen hitaus kirjautumisen 

yhteydessä mutta myös muissa toiminnoissa. 

Yksiköitä on ohjeistettu, miten toimitaan 

häiriötilanteissa, ja ohjeet (mm. ohje 

uudelleen käynnistämiseen ja yhteystiedot) 

ovat näkyvillä myös älylääkekaapilla. Toisena 

ongelmana koettiin tarratulostimen ajoittainen 

toimimattomuus. Ohjeistusta tulostimen käytöstä 

parannettiin ja tulostimen käyttöä opastetaan 

myös koulutuksessa. 

Viivakoodin käytössä, lääkkeiden hakemisessa 

ja lääkkeiden (erityisesti huumausaineiden) 

poimimisessa ilmeni parantamisen varaa. 

Kaikki viivakoodit eivät aina toimineet tai toimivat 

huonosti. Viivakoodin lukeminen koettiin 

hitaaksi ja aikaavieväksi, joten viivakoodivarmistusta 

ei aina käytetty. Viivakoodin lukeminen 

tulikin uutena toimintona, ja se vaati 

harjoittelua sekä uuden toiminnan omaksumista. 

Lääkkeenoton yhteydessä tapahtuvan 

viivakooditunnistuksen on todettu pienentävän 

väärän lääkkeen ottamisen riskiä ja viivakoodivarmistusta 

tulisikin käyttää aina, kun 

se on mahdollista (Paoletti ym. 2007, Metsämuuronen 

2019). Kaikkiin lääke- ja nestepakkauksiin 

on pyritty saamaan toimivat viivakoodit 

tai datamatriisit tulostamalla täytön 

yhteydessä pakkaukseen tarra (, josta koodin 

lukeminen onnistuu), jos viivakoodi ei täytettäessä 

toimi. Viivakoodien toimivuus pyritään 

myös varmistamaan siten, että apteekin toiminnanohjausjärjestelmästä 

tarkistetaan, että 

tuotteen perustietoihin on lisätty viivakoodit ja 

datamatriisit ja että ne toimivat apteekin viivakoodinlukijalla. 

Lisäksi älylääkekaapin käyttäjiä 

on informoitu viivakoodinvarmennuksen 

tärkeydestä lääkitysturvallisuutta ajatellen. 

Huumausaineiden ottamisessa koettiin olevan 

paljon muistettavaa. Kirjaaminen huumausainekulutuskorttiin 

tai otto älylääkekaapista 

jäi helposti tekemättä tai ottaminen kohdistui 

väärään pakkaukseen, kun huumausainepakkauksen 

tarran koodia ei aina lueta 

lääkettä otettaessa. Huumausainepakkauksen 

tarran viivakoodin lukeminen tuli toimintatavaksi 

myöhemmin älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeen, ja osa käyttäjistä kokee viiveen 

viivakoodin luvussa käyttöä hankaloittavaksi. 

Huumausaineiden kirjaamisen muuttuminen 

sähköiseksi ratkaisisi useimmat huumausaineiden 

ottamiseen liittyvät ongelmat. 

Älylääkekaappien ulkoisissa ominaisuuksissa 

ilmeni hoitajien mielestä toivomisen 

varaa. Liian pienen lasku- ja pöytätilan todettiin 

hankaloittavan lääkkeiden jakamista. 

Lasku- ja pöytätilan tarve kannattaa miettiä 

tarkoin ennen kuin älylääkekaappeja hankitaan, 

sillä se on vaikeasti muutettavissa jälkikäteen. 

Vedettävät laatikot koettiin hankaliksi, 

kun laatikoissa oli paljon lääkkeitä. Alalaatikot 

koettiin myös ergonomian kannalta huonoiksi. 

Vetolaatikoiden käyttöä helpotettiin jakamalla 

laatikoita osiin ja ryhmittelemällä laatikoissa 

olevia lääkkeitä. Lääkkeiden ottamisessa valoohjattavilla 

kanavilla varustetuista kaapeista 

ilmeni ongelmia lähinnä silloin, kun tuotetta 

oli monessa kanavassa. 

Yhtenä lääkkeiden jakoa hankaloittavana 

ongelmana koettiin oman vuoron odottamisen 

älylääkekaapille; vain yksi hoitaja kerrallaan 

voi olla ottamassa/jakamassa lääkkeitä ja 

suurin osa lääkkeiden antamisesta keskittyy 

aamuun. Tämä aiheutti varsinkin tehovalvonnan 

(teva) älylääkekaapilla ruuhkaa aamuisin. 

Lääkkeenjakoa pyrittiin helpottamaan aikataulutetulla 

lääkkeenjakoprosessilla, eli lääkkeet 

jaetaan vuorotellen huone kerrallaan. Ruuhkaa 

tehovalvonnan lääkehuoneessa on myös helpotettu 

käyttämällä tehon lääkehuoneen älylääkekaappia, 

joka on lähempänä osaa tehovalvonnan 

potilaspaikoista. 

Taulukko 1. Haastatteluissa esille tulleet hoitajien näkemykset hyvistä ja huonoista puolista yksiköiden 

lääkehoitoprosesseissa ennen (Haastattelu 1) ja jälkeen (Haastattelut 2–4) älylääkekaappien 

käyttöönoton sekä hoitajien kehitysehdotukset ja projektiryhmän vastaukset hoitajien näkemyksiin ja 

kehitysehdotuksiin. 

Haastattelu 

1 

(ennen) 

Toiminnallisuus 

Lääkehoitoprosessi 

Hoitajien näkemykset 

hyvistä 

puolista 

Lääkehuoneen sijainti: 

Lähellä tehopaikkoja, 

näköyhteys 

(teho). 

Lääkkeiden säilytys: 

Lääkkeet helposti 

saatavilla ja nopeasti 

noudettavissa. 

Akuutit ja elvytyslääkkeet 

saa nopeasti. 

Yksikön lääkevalikoima: 

Lääkityksen selvitys: 


huonoista 

puolista 

Pienet säilytystilat, 

hankalat kaapinovet 

(CCU). 

Lääkettä eri nimellä 

(vanhaa ja uutta 

valikoimaa). 

Suppea tablettivalikoima 

(teho). 

Potilas ei pysty 

kommunikoimaan 

(teho). 

Lääkelistat eivät ole 

aina ajan tasalla 

Hoitajien kehitysehdotukset 

Geneerisen nimen 

mukainen järjestys 

(esim. Primaspan 

50mg, Asa 100mg). 

Järjestelmällisyys 

esim. Caprilon -> 

Tranexan haasteellista 

nykyisin. 

Kokonaisuutena 

(erilaiset yksiköt – 

laajempi valikoima 

tabletteja). 

Projektiryhmän 

vastaukset hoitajien 

näkemyksiin ja 

kehitysehdotuksiin 

Uudet lääkehuoneet 

keskeisillä paikoilla, 

mutta eivät lähellä 

kaikkia potilashuoneita. 

Lääkkeiden ottaminen 

älylääkekaapista 

vaatii kirjautumisen. 

Lääkettä otettaessa 

avautuu haettavan 

lääkkeen varastotila. 

Nopeasti tarvittavat/akuutit 

lääkkeet 

moduuleissa lähellä 

potilashuoneita. 

Lääkkeet (tabletit) 

voidaan ryhmitellä 

ATC-koodeittain/ 

terapiaryhmittäin/ 

vaikuttavan aineen 

perusteella. 

Haetaan lääkettä 

vaikuttavalla 

aineella. 

Valikoima luodaan 

yksiköiden tarpeiden 

mukaan. Yksiköt 

voivat hyödyntää 

toistensa kaappeja. 

Tavoitteena/toiveena 

yksikköön 

kokoaikainen farmaseutti 

-> yhtenä 

tehtävänä lääkelistojen 

ajantasaistaminen. 


Lääkkeiden määrääminen: 

Selkeät lääkemääräykset 

ja lääkitys 

selkeää (teho). Lääkäri 

kirjaa määräyksen 


Teho/teva: lääkäri 

kirjaa määräyksen 


Moniammatillisuus: 

Lääke laitetaan 

takaisin paikalleen 

oton jälkeen. Lääke 

menee tilaukseen 

hälytysrajan alituttua. 

Lääkehoidon toteuttaminen: 

Hoitaja jakaa/valmistaa 

lääkkeet 

juuri ennen antamista 

(teho). Antaminen 

kirjataan 

tietojärjestelmään 

(teho). Omahoitaja 

vastaa oman potilaan 

lääkityksestä. 

Menee aikaa etsiä/ 

hakea lääkkeitä. 

Lääkkeiden tilaaminen/varaston hallinta: 

Kiire, tilaukset määräaikaan 

mennessä, 

tilausoikeuksia 

rajoitetusti, tehdään 

potilaan hoidon 

ohella, menekin 

arviointi vaikeaa 

(esim. viikonlopuksi). 

Lääkelähetysten 

purkamiseen 

ei aina aikaa. 

Lääke jää laittamatta 

tilaukseen -> 

hylly tyhjä. 

Lääke väärässä paikassa 

tai väärällä 

hyllyllä -> menee 

uudelleen tilaukseen. 

Jouhevuutta ja sujuvuutta 

lääkkeiden 

kaapista ottamiseen 

ja jakamiseen 

(ei tulostettua lääkekorttia). 

Lääkkeiden varsinkin 

tablettien löytyminen 

helpommaksi. 

Kaappi kertoisi, 

onko lääkettä. Kertoisi 

myös, onko 

vastaavaa lääkettä. 

Lääkkeiden tunnistaminen 

(mitä lääkkeitä 

kipossa?). 

Enemmän aikaa 

potilaille, ei tarvitse 

huolehtia tilaamisesta, 

seurannasta 

ja kaapin täytöstä. 

Takaus, ettei lääkkeet 

lopu hyllystä, ei 

tule hukkaa, ei vanhene 

lääkkeitä. 

Että lääke olisi 

oikealla hyllyllä. 

Yksi kerrallaan kaapilla. 

Lääkkeenjako 

vuorotellen, huone 

kerrallaan (teva). 

Tietokone lääkehuoneessa 

ja yhteys 

potilastietojärjestelmään 

Valo-ohjaus opastaa 

lääkkeenottamista. 

Viivakoodauksella 

varmistetaan 

oikea lääke. 

Lääkettä voidaan 

hakea lääkkeen 

nimellä tai vaikuttavalla 

aineella. 

Kaappi kertoo myös, 

onko tuotetta 

muissa älylääkekaapeissa. 

Tablettien tunnistamisohjelmia 

voidaan 

hyödyntää. 

Hälytysrajan alituttua 

tilausehdotus 

apteekin järjestelmään. 

Ei tarvitse 

arvioida menekkiä. 

Sairaala-apteekki 

täyttää kaapin, seuraa 

vanhenevia, 

poistaa vanhenevat, 

seuraa varastoa ja 

inventoi. 

Tuotteille laitetaan 

tavoitesaldot 

ja hälytysrajat 

-> automaattisesti 

tilaukseen. 

Vanhenevia lääkkeitä 

seurataan. 



Lääkkeen eri vahvuudet 

eri hyllyillä. 


Eri hoitaja jakaa ja 

antaa lääkkeet -> 

kaksoistarkistus 

toteutuu (CCU). 

Osastokohtaiset 

lääkeohjeet (teho/ 

neuroteho) 

Lääkevalikoima: 

Aseptiikka ei 

toteudu. 

Ei LVI-kaappia. 

Ei rauhaa. 

Lääkkeiden ja valikoiman 

vaihtuminen. 

Yhteistyön lisääntyminen 

apteekin 

kanssa. 

Lääkevalikoiman 

pysyvyys. 

Yksiköllä oma osaaikainen 

farmaseutti. 

Lääkkeet (tabletit) 

voidaan ryhmitellä: 

lääkkeen eri vahvuudet 

ja LASAlääkkeet 

eri keräilypaikkoihin 

tai sijoittaa 

varastopaikoille, 

joissa valo-ohjaus 

pakkauskohtaisesti. 

Viivakoodin lukeminen 

lääkettä otettaessa 

vastaa kaksoistarkistusta. 

LVI-kaapit tulevat 

sekä tehon että 

tevan lääkehuoneisiin. 

Yksi lääkkeenjakaja 

kerrallaan. 

Lääkeohjeita päivitetään 

lääkevastaavien 

toimesta. Antibioottien 

laimennosohjeet 

tekee/ 

päivittää sairaalaapteekki. 

Lääkekilpailutus 

-> valikoima vaihtuu 

kahden vuoden 

välein, pysyvyyttä ei 

voi taata. 


vaikuttavalla 

aineella. 



Älylääkekaappien käyttö: 

Uudet työntekijät 

Alussa aikaa vievää. 

oppivat hyvin. 

Kaapille kirjautumi- 

Vuoron alussa kirnen 

kestää. 

jautuminen (VRKkortti, 

tunnukset), 

Hidas välillä. 

jatkossa kuvake + 

pin-koodi. 


Hätätilanteita var- 

Lääkehuone pieni. 

ten lääkkeitä elvy- 

Älylääkekaappi liian 

tyskärryssä. 

pieni lääkemäärään 

nähden (teva). 

IV-lääkkeet ja 

-antibiootit löyty- 

Nestekaappi kauvät 

hyvin. 

kana älylääkekaapista 

(sydy) 

Liian täydet tablettilaatikostot. 

Lääkevalikoima: 

Lääkkeitä on riittä- 

Lääkepakkausten 

västi. 

koko! 

Akuuttivarastoa ei 

ole tarvinnut käyttää. 

Lisää kaappitilaa 

lääkkeiden säilytykseen 

(teva). 

Nesteet lähemmäksi 

älylääkekaappia 

(sydy). 

Valo-ohjaus, pienemmät 

yksiköt tai 

lääkeryhmittäin eriteltynä 

laatikossa! 

Pitääkö aina olla iso 

purkki? 





Uuden oppiminen 

vie aikaa (uudet toimintatavat/rutiinit). 

Kirjautuminen 

työvuoron alussa 

- hyvä käytäntö 

->nopeuttaa. 

Lääkehuone suunniteltu/tehty 

liian 

pieneksi -> moduulien 

lisääminen 

mahdotonta (teva). 

Yksikössä määritelty 

paikka nesteille 

(sydy) – paikan 

vaihtaminen. 

Tabletit ryhmitellään 

ATC-koodeittain 

laatikoihin. 

Laatikot voidaan 

jakaa myös osiin. 

Pakkaus-/osiokohtaista 

valo-ohjausta 

ei voi jälkikäteen 

laittaa (laatikkokohtainen 

valoohjaus 

on). 

Valikoimaa/lääkkeiden 

määrää muokataan 

yksikön tarpeen 

mukaisesti. 

Lääkkeet kilpailutetaan 

joka toinen 

vuosi ja valitaan tarjousten 

perusteella 

edullisin. 


Ergoniomia: 

Hyvä korkeus käyt- 

Tabletit laatikoissa 

tää. Pääte hyvällä 

ja osa alalaatikoissa. 

korkeudella. 

Lääkityksen selvitys: 


Lääkärit eivät tiedä 

peruslääkevalikoimaa. 


Lääke jaetaan juuri 

Liian tiiviit ja paljon 

ennen potilaalle 

asiaa sisältävät lää- 

antamista. 

keohjeet. 

Aikataulutettu lääkkeenjakoprosessi. 

Useampi potilas/ 

paljon lääkkeitä. 

Yksittäisen lääkkeen 

ja nesteen otto 

Ottoja jää teke- 

helppoa. 

mättä -> ei nouse 

ajoissa tilaukseen. 

Näyttää saldon. 

Näkee, onko toi- 

Jääkaapin ovi ja korsessa 

kaapissa lääkeakaapin 

lasiovet 

kettä 

menevät kiinni kesken 

lääkkeen oton. 

Aukeaa oikea ovi/ 

laatikko lääkettä 

Liian pieni taso 

haettaessa. 

(esim. huumausaineiden 

kulutuskorttikansio 

kaukana). 

Lääkettä on olemassa 

monella 

kauppanimellä. 

Tablettien säilytys 

katsekorkeudelle 

(teva). Voisiko 

ajatella paikkoja 

uusiksi? 

Farmaseutti/proviisori 

osallistuisi 

potilaan lääkityksen 

selvitykseen. 

Farmaseutti antaisi 

lääkeneuvontaa 

potilaalle. 

Lääkeohjeet voisivat 

olla selkeämpiä. 

Fonttikoko voisi olla 

suurempi ja väriä. 

Laimennusohje 

ohjeen alkuun! 

Enemmän laskutilaa. 

Vedettävä laskutila 

kaapilla olisi 

hyvä! 

Kaappi ohjaisi 

ottamaan toisella 

nimellä olevaa 

samaa vaikuttavaa 

lääkeainetta olevaa. 

Osittain toteutettavissa! 

Kaappi liian 

pieni lääkemäärään 

nähden ja yläkaappitilaa 

vähän (teva). 

Ei voida kaikkia 

tabletti -lääkkeitä 

sijoittaa katsekorkeudella. 

Tulisi olla kokoaikainen 

farmaseutti 

yksikössä. 

Lääkevalikoima löytyy 

sairaala-apteekin 

kotisivuilta. 

Iv-laimennosohjeet 

tehdään yksikössä. 

Asia esille lääkevastaavien 

kanssa ja 

palaverissa. 

”Ostoskorin” tekeminen 

ja lopuksi 

otto (OK). 

Oton kirjaaminen 

uusi toimintatapa. 

Viivakoodin käyttö 

otettaessa! Lopuksi 

OK! 

Jääkaapin oven ja 

lasiovet saadaan 

uudelleen auki, kun 

luetaan pakkauksen 

viivakoodi. Lasiovien 

korjaaminen 

(herkkyys) vaatisi 

suurempia toimenpiteitä. 

Vedettävää laskutilaa 

ei ole lääkekaappimoduuleissa, 

mutta erillistä apupöytää 

voi käyttää. 

16 84 Dosis Vol. 37 1/2021 © Suomen Farmasialiitto ry Suomen Farmasialiitto ry © 1/2021 Vol. 37 Dosis 85 17

Lääkkeiden tilaaminen/ varaston hallinta: 

Geneerinen haku ei 

ole mahdollista -> 

apuna terveysportti, 

vastaavuustaulukko 

ja valikoiman vaihtuessa 

lista kullakin 

kaapilla vaihtuneista 



vaikuttavalla 

aineella. 

Hoitajaa kohden 

vähemmän potilaita. 

Rauhallinen lääkkeenjakotila. 

. 

Integraatio potilastietojärjestelmään 

-> tarraan tulostuu 

viivakoodi/datamatriisi, 

joka mahdollistaa 

antokirjauksen. 

Lääkkeet poimitaan 

tuote kerrallaan 

(jäävät näytölle) ja 

kun kaikki lääkkeet 

poimittu, painetaan 

lopuksi OK (eli tehdään 

osto). 

Sairaala-apteekki 

hoitaa tilaamisen, 

täytön ja vanhenevat. 

Yksikön lääkehävikki 

pienentynyt. 

Älylääkekaapin 

sisältö apteekin 

omaisuutta. Yksikkö 

maksaa käyttämistään 


Yksikön hävikkiin 

menevät mm. avatut 

vanhentuneet ja 

yksikölle tilatut. 

Informaatio: 

Lisää potilasturvallisuutta! 

Lisää potilasturvallisuutta! 

Moniammatillisuus: 

Yhteistyö apteekin 

kanssa lisääntynyt. 

Henkilökunta tullut 

tutummaksi puolin 

ja toisin. Moniammatillisuus, 

yhteydenpito 

eri asioissa 

lisääntynyt. 

Muuta 

Pikainfo osastotunnilla, 

vaikka 10 

min apteekkiasiaa – 

ajankohtaista. 

Toteutetaan, kun 

osastotunteja järjestetään. 



Lääkäri kirjaa mää- 

Lääkäri kirjaa määräykset 

suoraan 

räyksen väärään 

potilastietojärjes- 

paikkaan. 

telmään. 

Lääkäri antaa määräyksen 

sanelussa 

tai kirjallisena. 


Viivakoodin käyttö 

Ei käytetä aina vii- 

(kaksoistarkastus). 

vakoodia. 

Lääkkeestä tulos- 

Lääke voidaan ottaa 

tettava tarra (lääk- 

väärästä purkista. 

keen nimi, vaikuttava 

aine + ottoaika) 

-> lääkekippoon/ruiskuun. 

”Ostoskorin” tekeminen 

(voi tarkastaa 

ennen ottoa). 

Pidetään asiaa esillä 

lääkärien kanssa. 

Potilasturvallisuus! 

Viivakoodin lukeminen 

voidaan laittaa 

pakotetuksi. Ei 

toteutettu vielä, 

koska viivakoodien 

toimintavarmuus 

on ollut puutteellista. 

Voi tarkistaa annettavat 

lääkkeet. 


Älylääkekaapin käyttö: 


Lääkkeet ryhmitelty, 

tabletit ATCkoodin 

mukaan, 

nimet jääkaapin 

hyllyjen reunassa, 

lääkettä vain 

yhdessä kanavassa. 

Ohjelappu ”ota viereisestä/toisesta 

kanavasta ensin”. 

Hidas välillä, lääkkeen 

ottoon pääseminen 

kestää, 

”pyörittää” osaston 

valintaa. 

Olisi hyvä, kun laatikot 

olisi lokeroitu ja 

valo palaisi lääkkeen 

kohdassa. 

Voi suorittaa älylääkekaapin 

alustuksen 

tai uudelleenkäynnistyksen, 

Ohjelmistopäivitys 

korjannee tilannetta. 

Lääkelaatikot voidaan 

jakaa osiin 

(esim. M1, M2 ja 

M3), jolloin keräilypaikka 

näkyy 

näytöllä. Myös jääkaappi 

voidaan 

jakaa hyllyittäin 

keräilypaikoiksi. 

86 18 Dosis Vol. 37 1/2021 © Suomen Farmasialiitto ry Suomen Farmasialiitto ry © 1/2021 Vol. 37 Dosis 87 19



Kokonaisten pakettien 

poimiminen 

(sydy) 

Otetaan väärä 

määrä (esim. koko 

pakkaus/pullo) -> 

tuote ei nouse tilaukseen. 

Ei löydetä lääkettä – 

millä nimellä haku? 

Paketit/pakettien 

kannet rikki. 

Tablettipurkkeja ei 

laiteta heti paikoilleen. 

Pakkaus laitetaan 

väärään paikkaan. 

Helpottaisi lääkkeen 

hakua, jos menisi 

suoraan korvaavaan. 

Hakujen pitäisi 

toimia kaikilla 

eri tavoilla: nimi, 

vaikuttava aine, 

geneerinen nimi, 

korvaava valmiste. 

Paketteja pitää 

käännellä, jotta löytää 

lääkkeen. 

Ei välttämättä kiire! 

Muutetaan otettaessa 

yksiköksi koko 

pakkaus. 


mahdollista. 

Voidaan hakea lääkkeen 

nimellä tai vaikuttavalla 

aineella. 

Integraatio potilastietojärjestelmään 

muuttaa lääkkeenhakuprosessia. 

Pakettien huolellinen 

avaaminen 

ensimmäisellä kerralla. 

Nimitarra kanteen, 

jos kannessa ei 

nimeä. 

Haastattelu 

4 (=Kysely) 

(jälkeen) 


hyvistä 

puolista 

Älylääkekaapin käyttö: 


huonoista 

puolista 

Hoitajien kehitysehdotukset 

keät puh. numerot. 

Älylääkekaapin 

ovessa ohje, miten 

toimitaan häiriötilanteissa. 

Osastovarttiin osallistutaan 

työajan 

puitteissa! 

Viestivihkon käyttö. 







Kaikki viivakoodit 

eivät toimi tai toimivat 

huonosti. 

Viivakoodit toimiviksi. 

Laitetaan pakkaus 

oton jälkeen 

paikoilleen (ei vie 

enennän aikaa), 

jotta seuraava löytää 

pakkauksen. 

Osassa pakkauksia 

myös datamatriisi, 

joka toimii! 

Pakkauksiin, joissa 

ed. mainitut eivät 

toimi, on lisätty viivakooditarra. 

Tieto tuotteista, 

joiden koodit eivät 

toimi viestivihkoon! 


Käyttökoulutus riittävä. 

Käyttö helppo 

oppia. 

Toiminnoissa välillä 

hitautta. 

Kosketusnäyttö toimii 

huonosti. 

Viivakoodien lukeminen 

hidasta. 

Tarratulostin ei 

toimi välillä. 

Kaivataan lisäkoulutusta 

(uudet/ 

muuttuneet toiminnot). 

Järjestettäviin koulutuksiin 

voi osallistua 

uudelleen. Uusista 

asioista ohjeistetaan 

koko henkilökuntaa 

(sähköposti, käyttöohjeet). 

Voi suorittaa uudelleenkäynnistyksen! 

Kuivat sormet, pieni 

näyttö -> toimii 

huonosti. Kosketusnäyttökynän 

käyttö! 

Uusi toiminto -> 

vaatii harjoittelua! 

Mustekasetti 

yleensä loppu -> 

mustekasetteja ja 

tarrarullia kaapissa/ 

hyllyllä ja ohje tarratulostimen 

luona. 

Muuta 

Informaatio: 

Tietoa päivityksistä. 

Sähköpostia kaikille 

ja tieto vuorovastaavalle. 

Ilmoitustaululle 

numero, johon voi 

soittaa ongelmatilanteissa. 

Infoa osastovarttiin. 

Päivityksistä ilmoitetaan 

vuorovastaavalle, 

joka informoi 

henkilökuntaa. 

Lisäksi laitetaan tiedote 

älylääkekaapille. 

Uusista lääkkeistä, 

muutoksista 

älylääkekaapeilla 

ym. tiedotetaan 

sähköpostitse koko 

henkilökuntaa. 

Ilmoitustaululla/ 

älylääkekaapin 

ovessa osastofarmaseutin 

ym. tär- 


Samaa lääkettä 

monessa kanavassa. 

Välillä epätietoisuutta, 

mitkä nesteet 

on jo ostettu. 

Avattuja pakkauksia 

joka kanavassa -> 

ruksi avattuun pakkaukseen. 

Voisiko kaikki nesteet 

olla jo ostettu? 

Merkinnän käyttö ja 

tarkkuutta lääkkeen 

ottamiseen. Ohjelippu 

”ota viereisestä 

kanavasta”. Pyritään 

sijoittamaan yhteen 

kanavaan. Ostetut 

nesteet säilytetään 

erillään ja kaapin 

piiriin kuuluvat 

merkitty ”ostettava 

älylääkekaapista”. 

Jos kaikki nesteet 

olisi ostettu, ne eivät 

automaattisesti 

nousisi tilaukseen. 


Ergonomia: 



Lääkkeiden ottaminen 

alemmista 

laatikoista, kyykistelyä. 

Liian täydet vedettävät 

laatikot. 

Tablettilääkkeitä 

paljon vedettävissä 

laatikoissa (teva), 

osa aika alhaalla. 

Paikkojen vaihtaminen! 

Lääkkeiden uudelleen 

järjestely 

menekin mukaan 

sekä uusille paikoille. 

Hankala toteuttaa, 

kun tilat/kaappi 

pienet. 

Häiriöitä kanavien 

toiminnassa. 

Toimimattomat 

kanavat otettu pois 

käytöstä. Toimittaja 

korjaa huoltosopimuksen 

mukaisesti. 



Kanavat (valoohjaus), 

korkea 

kaappi (lasiovet), 

jääkaappi (lasiovi, 

nimet hyllyn reunassa 

ja hyllyt keräilypaikkana) 

Vedettävät laatikot 

jaettu osiin. 

Tabletit ryhmittely 

ATC-koodien 

mukaan. 

Huumausaineet: 

kanavat (valoohjaus), 

älylokerikot 

(valo-ohjaus, 

aukeaa oikea lokero) 

(sydy). 

Yksi hoitaja kerrallaan 

kaapilla. 

Aamuisin ruuhkaa. 


toimi/ ei hae vastaavaa 

lääkettä 

nimellä haettaessa. 

Haettava lääkkeiden 

vastaavuuksia 

Terveysportista. 

Huumausaineita 

otettaessa tarkistettava 

monesta 

kohtaa (oikea 

paketti/oikea huumausaineen 

kulutuskortti). 

Olisi hyvä, jos kaappi 

tarjoaisi vastaavia 

lääkkeitä, jos tietyllä 

nimellä ei löydy. 

Laatikoihin myös 

jokin valo tai muu 

tunnistin, että lääke 

olisi helpompi löytää. 

Huumausaineet 

luettaisiin viivakoodilla. 

Laskutila huumausainekansiolle 

kaapin 

yhteyteen. 

Aikataulutettu lääkkeenjakoprosessi 

- 

käyttö! 

Ei mahdollista 

ilman integraatiota. 

Apuna voisi käyttää 

tabletin tunnistusohjelmaa, 

jossa 

peruslääkevalikoima! 

Vedettäviä laatikoita 

on jaettu osiin 

keräilypaikoiksi 

(esim. M1, M2, M3) 

ja osat on jaoteltu 

ja merkitty laatikoihin. 

Lääkettä haettaessa 

näkyy paikka 

näytöllä. 


Morphinista käytössä 

vain 2mg/ml 

vahvuus. 

Hoitajan täytyy 

osata katsoa oikea 

lääke, vahvuus jne. 

Konsentraatit sijoitettu 

erilleen. Lääkkeen 

eri vahvuuksia 

sijoitettu erilleen. 

Käytetään viivakoodia 

lääkettä otettaessa. 

Huumausainepaketissa 

on tarra, 

jonka matriisin 

lukemalla valikoituu 

oikea pakkaus. 

Henkilökuntaa on 

informoitu + ohje 

huumausaineen 

ottamisesta kaapin 

ovessa. 

Laskutila olisi pitänyt 

huomioita 

paremmin kaappeja 

suunniteltaessa, 

mutta 

apupöytää voi käyttää 

laskutilana. 

Ongelma tulee poistumaan, 

kun tulee 

sähköinen huumausainekortti. 

Moniammatillisuus/ yhteistyö: 

Farmaseutille 

enemmän työaikaa 

osastolle. 

Resurssien riittävyys! 


Pohdinta 

Toimintatutkimus toi monipuolisesti esille tietoa 

älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksesta 

lääkehoitoprosesseihin sekä prosessien 

sujuvuudesta hoitajien näkökulmasta. Lisäksi 

tässä tutkimuksessa tuli esille samoja asioita 

kuin aiemmissa tutkimuksissa älylääkekaappien 

toiminnasta (Metsämuuronen 2019). Hoitajien 

kehitysehdotuksia hyödynnettiin sekä 

älylääkekaappien toimintojen sujuvuuden 

että niiden käytön kehittämisessä. Toisaalta 

tuli esille niitä prosesseihin vaikuttavia tekijöitä, 

joihin oli mahdotonta vaikuttaa jälkikäteen, 

kuten lääkehuoneen pieni koko, älylääkekaappien 

kokoonpano ja laskutilan saaminen 

kaapin yhteyteen. Toimintatutkimus kuitenkin 

mahdollisti keskustelun hoitajien kanssa 

siitä, mitä ei ole mahdollista muuttaa ja toisaalta 

siitä, miten toimintoja voidaan kehittää 

tulevaisuudessa. 

Tutkimus osoitti tärkeäksi henkilöstön 

mukanaolon suunnittelussa ja muutosten 

toteuttamisessa alusta alkaen sekä hoitajien 

mielipiteiden kuuntelun, sillä lääkehuollon 

automaatiouudistukset aiheuttavat usein 

suuria muutoksia niin yksiköiden kuin apteekin 

toiminnoissa (Carayon ja Wood 2010, Metsämuuronen 

2019). Muutosten myötä menetetään 

tuttuus, turvallisuus ja entinen tapa tehdä 

työtä. Hoitajien mukanaolo uudistuksien suunnittelussa 

edesauttaa myönteistä suhtautumista 

ja uuden oppimista. Toisaalta muutosvastarinnan 

seurauksena saattaa nousta esille asioita, 

joita hyväksikäyttäen muutoksen laatua voidaan 

parantaa (Stenvall & Virtanen 2007). 

Tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunnan 

suhtautuminen älylääkekaappeihin oli pääosin 

myönteistä, mikä on todettavissa myös aikaisemmissa 

tutkimuksissa (Chapuis ym. 2010, 

Rochais ym. 2014, Roman ym. 2016, Zaidan 

ym. 2016, Metsämuuronen 2019). Älylääkekaapit 

ovat tuoneet muutoksia lääkelogistiikkaan, 

ja tämän myötä hoitajien aikaa on vapautunut 

varsinaiseen potilastyöhön (Metsämuuronen 

2019). Älylääkekaappien käytössä ilmenneet 

huonot puolet kohdistuivat lähinnä erilaisiin 

teknisiin ongelmiin, mikä myös on todettu 

aikaisemmin (Metsämuuronen 2019). Näiden 

ehkäiseminen onkin tärkeää käyttäjätyytyväisyyden 

ylläpitämiseksi ja parantamiseksi, 

sillä teknisten ongelmien on todettu vähentävän 

älylääkekaappien asianmukaista käyttöä 

(Metsämuuronen 2019). 

Tämä tutkimus antoi viitettä siihen, että 

älylääkekaappien käyttöönotto vaatii huolellista 

suunnittelua ja riittävää koulutusta muutoksen 

onnistuneeseen läpivientiin. Käyttöönottoprosessi 

kannattaa aikatauluttaa ja aikaa 

olisi hyvä varata riittävästi sekä sisällön että 

kaappikokonaisuuden suunnitteluun. Suunnitteluvaiheessa 

tulisi miettiä tarkoin, millainen 

älylääkekaappikokoonpano on yksikön lääkkeille 

sopivin ja miten lääkkeet kannattaa sijoitella 

ergonomiankin kannalta, sillä nämä asiat 

vaikuttavat toiminnallisuuteen. Henkilökunta 

tulee myös perehdyttää huolella älylääkekaapin 

käyttöön, sillä uuden teknologian oppiminen 

vaatii riittävää koulutusta, jotta muutosten 

läpivieminen onnistuisi hyvin (Lorenzi ja Riley 

2000, Metsämuuronen 2019). 

Älylääkekaappien käyttöönotto ja toimintatutkimus 

lisäsivät yksiköiden ja sairaalaapteekin 

välistä yhteistyötä ja antoivat hyvän 

alun moniammatilliselle yhteistyölle ja osastofarmasian 

kehittämiselle. Tutkimuksessa tuli 

esille, että farmasian ammattilaiselle olisi tarvetta 

niin hoitohenkilökunnan ohjeistuksessa 

kuin potilaiden lääkitysten selvittämisessä ja 

lääkeneuvonnan antamisessa. 

Tämän tutkimuksen tuloksia on mahdollista 

hyödyntää suunniteltaessa uusia älylääkekaappihankintoja. 

Suunnittelu olisi hyvä aloittaa 

kartoittamalla yksikön lääkehoitoprosessia, 

lääkevalikoimaa ja toiminnalle sopivaa älylääkekaapin 

kokoonpanoa (huomioiden lääkevalikoima, 

täyttötiheys, varastopaikkojen haluttu 

turvataso, käytettävyys, ergonomia) sekä tilaa, 

johon älylääkekaappi sijoitetaan. Tutkimustulokset 

antavat suuntaa siihen, mitä älylääkekaappien 

suunnittelussa ja hankinnassa kannattaa 

ottaa huomioon ja miten lääkehoitoprosesseja 

voidaan kehittää ja yhtenäistää. Tämä 

tutkimus ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa lääkehoitoprosessien 

muutoksista, sillä tutkimus 

koski lähinnä tehon lääkehoitoprosessia, 

joka saattaa poiketa monilta osin vuodeosastojen 

lääkehoitoprosesseista. Lisäksi tutkimuksessa 

ei saatu tietoa potilastietointegraatioiden 

vaikutuksesta lääkehoitoprosesseihin. Katkeamaton 

lääkehoitoprosessi vaatii toteutuakseen 

integraatioita eri järjestelmien välillä. Tässä 

onkin aihetta jatkotutkimukselle. 


Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuden 

arviointi kohdistuu koko tutkimusprojektiin ja 

sen kulkuun (Kylmä ja Juvakka 2007, Hämeen- 

Anttila ja Katajavuori 2008b). Kvalitatiivisessa 

tutkimuksessa tutkijan täytyy arvioida jatkuvasti 

omia ratkaisujaan siitä, miten kattavasti 

analyysi on tehty ja miten luotettavaa analyysin 

teko on ollut (Eskola & Suoranta 1998). 

Tämän tutkimuksen luotettavuutta kuvaa tutkimuksen 

huolellinen suunnittelu. Yksiköiden 

toimintaan ja lääkehoitoprosesseihin tutustuttiin 

ennen tutkimuksen aloitusta. Tutkimukseen 

osallistuneiden valinta oli myös tavoitteellista. 

Tutkimukseen osallistui yksikössä 

lääkehoitoa toteuttavia sairaanhoitajia, joilla 

on paras asiantuntemus ja tietämys tutkittavasta 

aiheesta. Tutkimusprosessin kulku ja tutkimuksen 

suorittaminen on selostettu, analyysin 

eri vaiheet on kuvattu ja haastattelutulokset 

on taulukoitu (Silverman 2000). Aineiston 

ja analyysin luotettavuutta lisää myös se, että 

tutkimuksen ohjaajat ovat tutustuneet aineistoon 

ja osallistuneet analyysiin. 

Tutkimuksen tulokset ovat verrattavissa 

aikaisempiin suomalaisiin ja kansainvälisiin 

tutkimuksiin älylääkekaapeista (Chapuis ym. 

2010, Cottney 2014, Rochais ym. 2014, Chapuis 

ym. 2015, Roman ym. 2016, Zaidan ym. 2016, 

Metsämuuronen 2019). Lisäksi tutkimuksen 

luotettavuutta lisäsi haastattelujen tallentaminen, 

avointen kysymysten käyttö haastattelussa 

ja johdattelun välttäminen. Avoimet 

kysymykset laajensivat aineiston monipuolisuutta, 

ja haastateltavat toivat näin esille asioita, 

joita tutkija ei osannut ottaa huomioon. 

Tutkimuksen luotettavuutta saattoi heikentää 

tutkijan oma työrooli tutkimuksen kohteena 

olevassa työyksikössä. Haastateltavat ja 

työympäristö olivat entuudestaan tuttuja. Tällä 

saattoi olla vaikutusta siihen, miten kyseisen 

yksikön haastateltavat kertoivat asioita, koska 

haastattelijan oletettiin tietävän jo aiheesta. 

Tutkija tiedosti tämän ongelman etukäteen ja 

otti sen huomioon haastattelutilanteissa. 


Tutkimus osoitti, että toimintatutkimus toimii 

lääkehoitoprosessien kehittämistyössä. Tutkimuksen 

avulla saatiin tietoa älylääkekaappien 

vaikutuksista lääkehoitoprosesseihin ja pystyttiin 

kehittämään ja yhtenäistämään prosesseja. 

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä hoitohenkilöstön 

kanssa ja näin saatiin monipuolisesti 

kehitettyä uutta toimintamallia ja prosesseja. 

Toimintatutkimuksen käyttöä voidaan suositella, 

kun otetaan uusia toimintamalleja käyttöön. 

Tutkimalla on opittu, miten älylääkekaapit 

saadaan toimiviksi ja miten älylääkekaappien 

käyttöä voidaan kehittää ja hyödyntää. Kuuntelemalla 

älylääkekaappeja käyttävän henkilöstön 

näkemyksiä ja kokemuksia voidaan kehittää 

automaatiota ja muokata älylääkekaappeja 

käyttäjäystävällisemmiksi. Tutkimuksen 

myötä saatiin esille toiminnassa ilmenneitä 

ongelmakohtia ja osaan ongelmista saatiin 

yhdessä kehitettyä ratkaisuja. 

Toimintatutkimus edesauttoi moniammatilliseen 

yhteistyön edistämistä. Yhteistyö 

jatkuu edelleen lääkehoitoprosessien kehittämistyön, 

uusien älylääkekaappihankkeiden 

sekä potilastietotietojärjestelmän ja älylääkekaappien 

välisten integraatioiden käyttöönoton 

parissa. 


Summary 

Implementing the use of automated 

drug dispensing cabinets in intensive 

care, high dependency and cardiac 

care units – developing medication 

processes in collaboration between 

hospital pharmacy and nurses 

Tarja Mikkola* 

BSc (Pharm) 

Seinäjoki Central Hospital 

tarja.mikkola@epshp.fi 

Meri Järvenpää 

MSc (Pharm) 

Seinäjoki Central Hospital 

Kirsi Aronpuro 

MSc (Pharm), 

specialisation in ward pharmacy 

Turku University Central Hospital 


MSc (Pharm), PhD, Senior Lecturer, 

Adjunct Professor in Clinical Pharmacy 

Specialisation Programme in Community and 

Hospital Pharmacy, Clinical Pharmacy Group, 

Faculty of Pharmacy, University of Helsinki 


Introduction 

Automated drug dispensing cabinets can be 

utilised to improve medication and patient 

safety. This study aimed to describe the effects 

of the implementation of the use of automated 

drug dispensing cabinets on medication processes, 

develop the medication processes, to 

describe the perceptions and views of nurses 

of the medication processes before and after 

implementing the use of the automated drug 

dispensing cabinets and to describe and solve 

any issues occurring in the use of the cabinets. 

Materials and methods 

A longitudinal before-and-after action 

research approach with four phases was utilised. 

The study was completed at the intensive 

care, high dependency and cardiac care units 

of Seinäjoki Central Hospital. Nurses who dispense 

and administer medicines were recruited 

to participate in group interviews and a survey 

during the implementation process of the 

automated drug dispensing cabinets. Participation 

was voluntary and confidential. Additionally, 

notes taken at the project group meetings 

were utilised in the content analysis of the data. 

Results 

The medication processes was standardised 

after implementing the use of the automated 

drug dispensing cabinets. In the new medication 

process, the nurses check the current 

details of the prescribed drugs on a patient’s 

electronic drug list, and dispensing and/or 

preparation of drugs occur immediately before 

drug administration. The nurses do not regularly 

order drugs from the hospital pharmacy. 

Instead, the automated drug dispensing cabinets 

check the consumption of drugs and compile 

a suggested list of drugs to be ordered. A 

ward pharmacist orders the drugs for the cabinets 

three times weekly. The hospital pharmacy 

owns the drugs in the cabinets and is responsible 

for ordering, filling and stocktaking. 

The nurses who participated in the study 

were mostly satisfied with the use of the automated 

drug dispensing cabinets. The nurses 

thought that the use of the cabinets had lightened 

their workload. They reported that the use 

of the cabinets was easy to adopt and that new 

employees were quick learners. The reported 

issues occurring in the use of the cabinets 

were mainly technical problems in the operating 

system or other technical problems that 

were possible to solve. However, it was not 

possible to solve issues that were linked to the 

assembly of the cabinets and that affected their 

functionality. Implementation of the use of the 

automated drug dispensing cabinets requires 

detailed planning and sufficient training of 

staff. 

The longitudinal action research approach, 

that is, consultation of staff, made it possible to 

the nurses to influence how they use the cabinets 

and how drugs were ordered in the cabinets. 

To make it easier to collect the drugs for 

administration, the drawers were divided into 

smaller sections and drugs were grouped based 

on ATC codes. Based on the feedback received, 

the standard operating procedures for using 

the cabinets and the information provided on 

the cabinets and their implementation process 

were improved. The implementation project 

and the research method used in this study 

increased the collaboration between the staff 

at the three units and the hospital pharmacy. 

Conclusions 

This study reports how the implementation 

of the use of automated drug dispensing cabinets 

may influence medication processes. The 

systematic collection of data before and after 

the implementation enabled development and 

standardisation of the medication process. The 

new processes were developed together with 

the nurses, thus, enabling the user perspective 

to be heard. This study assisted in fostering 

interprofessional collaboration between 

nurses and pharmacists. 

Keywords: Automation, automated drug 

dispensing cabinet, automated drug 

dispensing system, medication process 




Kirjallisuus 

Carayon P, Wood KE: Patient safety 

— the role of human factors and 

systems engineering. Stud Health 

Technol Inform 153: 23–46, 2010 

Chapuis, C, Bedouch P, Detavernier 

M ym.: Automated drug dispensing 

systems in the intensive care unit: 

a financial analysis. Crit Care 19: 

318, 2015 

Chapuis C, Roustit M, Bal G ym.: 

Automated drug dispensing system 

reduces medication errors in an 

intensive care setting. Crit Care Med 

38: 2275–2281, 2010 

Cottney A: Improving the safety 

and efficiency of nurse medication 

rounds through the introduction of 

an automated dispensing cabinet. 

BMJ Qual Improv Rep 3: u204237. 

w1843-u204237.w1843, 2014 

Cousein E, Mareville J, Lerooy A ym.: 

Effect of automated drug distribution 

systems on medication error rates in 

a short-stay geriatric unit. J Eval Clin 

Pract 20: 678–684, 2014 

Darwesh B, Machudo S, John S: The 

Experience of using an Automated 

Dispensing System to Improve 

Medication Safety and Management 

at King Abdul aziz University 

Hospital. Journal of Pharmacy 

Practice and Community Medicine. 

3: 114–119, 2017 

Douglas C, Desai N, Aroh D ym.: 

Automated dispensing cabinets and 

nurse satisfaction. Nurs. Manage 48: 

21–24, 2017 

Eskola J, Suoranta J: Johdatus 

laadulliseen tutkimukseen 7. painos. 

Vastapaino, Tampere 1998 

Fanning L, Jones N, Manias E: Impact 

of automated dispensing cabinets on 

medication selection and preparation 

error rates in an emergency 

department: a prospective and direct 

observational before-and-after 

study. J Eval Clin Pract 22: 156–163, 

2016 

Hirsijärvi S, Hurme H: 

Tutkimushaastattelu - 

Teemahaastattelun teoria ja 

käytäntö. Gaudeamus Helsinki 

University Press, Helsinki 2008 

Hirsijärvi S, Remes P, Sajavaara P: 

Kvalitatiivinen tutkimus. Kirjassa: 

Tutki ja kirjoita. s. 160–166. Toim. 

Kustannusosakeyhtiö Tammi, 

Helsinki 2009 

Holmström A-R: The Finnish 

Society for Patient Safety - Actions 

to promote patient and medication 

safety. Dosis 32: 6–13, 2015 

Hämeen-Anttila K, Katajavuori 

N: Haastattelututkimus. Kirjassa: 

Yhteiskunnallinen lääketutkimus – 

ideasta käyttöön. s. 138–164. Toim. 

Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. 

Palmenia, Helsinki 2008a 


N: Laadullisen aineiston analyysi. 

Kirjassa: Yhteiskunnallinen 

lääketutkimus – ideasta käyttöön. 

s. 187–210. Toim. Hämeen- 

Anttila K, Katajavuori N. Palmenia, 

Helsinki 2008b 

Hämeen-Anttila K, Närhi U, 

Tahvanainen H: Rationaalisen 

lääkehoidon toimeenpanoohjelma 

Loppuraportti. Sosiaali- ja 

terveysministeriö, 2018 


Hämäläinen K: Sairaanhoitajan 

rooli uudistuvassa tehohoidon 

ja tehovalvontahoidon 

toimintaympäristössä. 

Vuorovastaavan sairaanhoitajan 

toimintamallin kehittäminen. 

Opinnäytetyö. SeAMK, 2017 

Inkinen R, Volmanen P, Hakoinen S 

(toim.): Turvallinen lääkehoito. Opas 


sosiaali- ja terveydenhuollossa. Terveyden 

ja hyvinvoinnin laitos, 2016 


Kuitunen S, Linden-Lahti C, Tolonen 

H: Eurooppalaiset sairaalafarmasian 

lauselmat ohjaavat kohti 

yhtenäisempiä sairaalafarmasian 

palveluita. 

Dosis 33: 99–108, 2017 

Kylmä J, Juvakka T: Laadullinen 

terveystutkimus. 1. painos. Edita 

Prima Oy, Helsinki 2007 

Lorenzi NM, Riley RT: Managing 

change: an overview. J Am Med 

Inform Assoc 7: 116–124, 2000 

Metsämuuronen R, Kurttila M, 

Naaranlahti T: Automaation 

hyödyntäminen sairaaloiden 

lääkehuollossa nyt ja 

tulevaisuudessa. 

Dosis 34: 104–118, 2018 

Metsämuuronen R: Lääkehuollon 

automaatio yliopistollisessa 

sairaalassa, tutkimus henkilökunnan 

ja potilasturvallisuuden 

näkökulmasta, Väitöskirja, Itä- 

Suomen yliopisto, 2019 

Paoletti RD, Suess TM, Lesko MG 

ym.: Using bar-code technology and 

medication observation methodology 

for safer medication administration. 

Am J Health Syst Pharm 64: 536– 

543, 2007 

Risør BW, Lisby M, Sørensen J: 

Cost-Effectiveness Analysis of an 

Automated Medication System 

Implemented in a Danish Hospital 

Setting. Value Health 20: 886–893, 

2017 

Risør BW, Lisby M, Sørensen J: 

Complex automated medication 

systems reduce medication 

administration errors in a Danish 

acute medical unit International. 

International Journal for Quality in 

Health Care 30: 457–465, 2018 

Rochais E, Atkinson S, Guilbeault M, 

Bussières JF: Nursing perception of 

the impact of automated dispensing 

cabinets on patient safety and 

ergonomics in a teaching health care 

center. J Pharm Pract 27: 150-157, 

2014 

Roman C, Poole S, Walker C ym.: 

A 'time and motion' evaluation of 

automated dispensing machines in 

the emergency department. Australas 

Emerg Nurs J 19: 112–117, 2016 


Liite 1. Haastattelurunko ensimmäiseen haastatteluun (toiminta ennen älylääkekaappeja): 

Stakes ja Lääkehoidon 

kehittämiskeskus Rohto: 

Potilas- ja lääkehoidon 

turvallisuussanasto, 2007 

www.thl.fi/documents/10531/102913/ 

potilasturvallisuuden_sanasto_071209.pdf 

Stenvall J, Virtanen P: Muutosta 

johtamassa. Edita Publishing Oy, 


Tuomi J, Sarajärvi A: Laadullinen 

tutkimus ja sisällönanalyysi. 

5. uudistettu painos. 

Kustannusosakeyhtiö Tammi, 

Helsinki 2009 

Zaidan M, Rustom F, Kassem 

N ym.: Nurses' perceptions of 

and satisfaction with the use of 

automated dispensing cabinets at the 

Heart and Cancer Centers in Qatar: a 

cross-sectional study. BMC Nursing 

15, 2016 

→ Voisitteko kuvata yksikön lääkehoitoprosessin kokonaisuudessaan (tai piirtäen paperille)? 

→ Potilaan saapuminen yksikköön (alkuselvitys): 

• Miten ja mistä potilaat saapuvat yksikköön? 

• Kuinka käytössä oleva lääkitys selvitetään? 

→ Lääkehoidon suunnittelu: 

• Miten lääkkeiden määrääminen ja määräysten kirjaaminen ja varmistaminen tapahtuvat? 

→ Lääkehoidon toteuttaminen: 

• Lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen: 

• Miten toteutetaan – kuka tekee ja missä? 

• Lääkkeiden jakaminen ja varmistaminen, antaminen sekä antamisen kirjaaminen: 

• Jaetaanko valmiiksi? 

• Jos jaetaan valmiiksi, missä jaetut lääkkeet säilytetään? 

• Kuka jakaa/antaa lääkkeet (omahoitaja, tietyssä vuorossa oleva hoitaja)? 

→ Lääkehoidon seuranta ja jatkohoito: 

• Kuinka lääkehoitoa seurataan ja vaikuttavuutta arvioidaan? 

• Potilaan kotiutuminen/jatkohoitoon siirtyminen: 

• Miten tapahtuu jatkohoitoyksikköön raportointi? 

• Miten ja kuka informoi potilasta lääkehoidosta? 

→ Lääkkeiden hankinta/tilaaminen: 

• Kuka tilaa? 

• Kuinka usein tilauksia tehdään? 

• Kuinka paljon menee aikaa tilausten tekoon? 

→ Varastointi ja varaston valvonta: 

• Lääkkeiden ja nesteiden säilyttäminen: 

• Missä kaikkialla säilytetään (lääkehuone, nestevarasto ym.)? 

• Onko elvytyslääkkeitä ja missä säilytetään? 

• Miten lääkkeet on järjestetty kaapissa? 

• Miten riskilääkkeet säilytetään? 

• Miten LASA-lääkkeet säilytetään? 

• Miten on varmistettu, ettei asiattomat pääse lääkkeisiin käsiksi 

(lukittu lääkehuone/lukitut kaapit)? 

• Lääkkeiden kulutuksen seuranta: 

• Miten vanhenevia lääkkeitä seurataan ja kuka seuraa? 

• Huumausaineiden korttien tarkastaminen – kuka tarkastaa ja kuinka usein? 

• Lääkkeiden hävittäminen: 

• Vanhenevien lääkkeiden poistaminen - kuka poistaa? 

• Missä vanhentuneita lääkkeitä ym. hävitettäväksi meneviä lääkeitä säilytetään? 

→ Kun mietitte nykyisiä (vanhan puolen) lääkehoitoprosesseja 

• Mikä toimii hyvin? (keskustelua) 

• Mitä ongelmakohtia on? (keskustelua) 

• Mitä toiveita uuden myötä/ parannusehdotuksia? (keskustelua) 

→ Tuleeko vielä jokin asia mieleen? 

Mikkola T, Järvenpää M, Aronpuro K, Laaksonen R: Pilottitutkimus: Älylääkekaappien käyttöönotto 

tehohoidossa, tehovalvontahoidossa ja sydäntutkimusyksikössä – lääkehoitoprosessien 

kehittäminen yhteistyössä sairaala-apteekin ja hoitajien kesken. Dosis 37: 70–99, 2021 


Tiivistelmä 

HIV-potilaiden 

lääkeneuvonnan erityispiirteet 

ja farmaseuttien osaamistarpeet 

sairaala-apteekin avoapteekissa 

Jatta Koljonen 

Farmaseutti 

Farmasian tiedekunta, 


(tutkimuksen aikana) 

Virkkalan Omena-apteekki 

Miia Kallio 

Vastaava proviisori, 

tohtorikoulutettava 

HUS Apteekki, Helsingin 

yliopisto ja HUS Helsingin 

yliopistollinen sairaala 

Kirsi Kvarnström* 

Vastaava proviisori, 

tohtorikoulutettava 

HUS Apteekki, 

Helsingin yliopisto ja 

HUS Helsingin 

yliopistollinen sairaala 

kirsi.kvarnstrom@hus.fi 


Johdanto 

Ihmisen immuunikatovirus (HIV) on nykyään krooninen sairaus, jonka hoidon onnistumisen 

edellytyksenä on potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa. HIV-infektiolääkkeet toimitetaan yleensä 

sairaala-apteekista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää HUS Apteekin avoapteekissa 

asioiville HIV-infektiota sairastaville potilaille annettavan lääkeneuvonnan erityispiirteitä ja 

lääkeneuvontaa antavien farmaseuttien osaamistarpeita. 


Tutkimus toteutettiin HUS Apteekin avoapteekin farmaseuteille keväällä 2020. Tutkimusmenetelmäksi 

valittiin sekä kvantitatiivinen kysely että laadullinen teemoitettu ryhmähaastattelu. 

Kysely mahdollisti vastausten saamisen mahdollisimman monelta tutkimusjoukon farmaseutilta 

anonyymisti. Kvalitatiivisen ryhmähaastattelun avulla syvennettiin verkkokyselyssä saatuja tietoja. 

Ryhmähaastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen aineisto analysoitiin induktiivisen 

sisällönanalyysin kautta. 

Tulokset 

Kyselyyn (n=6) ja haastatteluun (n=3) osallistuneiden farmaseuttien mukaan HIV-hoitokäytäntöjen 

osaaminen on lääkeneuvonnan perusta. HIV-lääkeneuvonnan erityispiirteiksi tunnistettiin 

hoitoon sitoutumisen tärkeys ja sen tukeminen lääkeneuvontatilanteessa. Potilaiden häpeä 

sairaudesta ja leimautumisen pelko voivat aiheuttaa haasteita lääkeneuvonnalle. HUS Apteekin 

asiakaskunta on laaja ja monikulttuurinen, ja HIV-potilaiden ikääntyessä riski monilääkitykselle 

lisääntyy. Potilaan kokonaislääkityksen hallinta saattaa olla hankalaa, koska sairaala-apteekin 

farmaseuteilla ei ole vielä pääsyä reseptikeskukseen eivätkä lääkereseptit ole sähköisiä. Potilaat 

hakevat muut lääkkeet avohuollon apteekeista, joissa ei myöskään ole tietoa potilaan HIV-lääkityksestä. 

Farmaseutit kokivat oman perusosaamisensa perehdytyksen jälkeen riittäväksi, mutta kaipasivat 

päivittyvää tietoa erityisesti HIV-lääkehoidon erityistilanteista, kuten raskaana olevien, 

lasten ja nuorten sekä AIDS-vaiheen potilaiden lääkehoidoista. Tietokantojen ja -lähteiden käytön 

lisäksi lääkeneuvontaan toivottiin työkaluiksi helppokäyttöisiä piktogrammeja ja potilasohjeita 

eri kielillä. 


HIV-potilaiden lääkeneuvonta vaatii monenlaista osaamista ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä. 

HUS Apteekin farmaseuttien osaaminen on heidän oman käsityksensä mukaan hyvällä tasolla, 

mutta tukea, työkaluja ja lisäkoulutusta tarvitaan etenkin päivittyvien hoitokäytäntöjen ja erityisryhmien 

lääkehoidon osalta. Farmaseutin vastaanottomallin kehittäminen sekä uusien tietojärjestelmien 

mahdollistamat farmaseuttien lääkehoitojen eritasoiset tarkistukset ja arvioinnit 

voisivat tulevaisuudessa olla osa HUS Apteekin avoapteekin tarjoamia farmaseuttisia palveluita. 

Avainsanat: HIV, sairaala-apteekki, lääkeneuvonta, farmaseuttinen hoito, hoitoon sitoutuminen 

Koljonen J, Kallio M, Kvarnström K: HIV-potilaiden lääkeneuvonnan erityispiirteet ja 

farmaseuttien osaamistarpeet sairaala-apteekin avoapteekissa. Dosis 37: 100–125, 2021 


Johdanto 

Antiretroviraalinen lääkehoito on muuttanut 

ihmisen immuunikatovirusta (HIV) kantavien 

potilaiden ennustetta maailmanlaajuisesti 

(WHO 2016). Kansainvälisten suositusten 

mukaan antiretroviraalinen yhdistelmälääkehoito 

tulee aloittaa heti diagnoosin 

saamisen jälkeen (Ryom ym. 2016, WHO 2016, 

HYKS-instituutti 2020). HIV-infektioon ei ole 

parantavaa hoitoa, mutta infektion eteneminen 

AIDS-vaiheeseen on estettävissä lääkehoidon 

avulla (WHO 2016). Lääkehoito on pidentänyt 

potilaiden elinikää ja vähentänyt kuolleisuutta, 

jolloin HIV-infektion hoito on muuttunut 

kroonisen sairauden hoidoksi (Deeks ym. 

2013, WHO 2016). Hoidon onnistumisen edellytyksenä 

on potilaan sitoutuminen lääkehoitoonsa, 

sillä ongelmat hoitoon sitoutumisessa 

voivat johtaa hoidon epäonnistumiseen (WHO 

2016). Hoidon onnistumisella on kansanterveydellinen 

merkitys, sillä lääkehoidon hyvä hoitovaste 

alentaa virustasoja, jolloin HIV-infektion 

tartuttamisriski pienenee (Vernazza ym. 

2008, WHO 2016). Pitkäaikaisen hoitovasteen 

aikaansaaminen edellyttää noin 90–95 %:n 

hoitoon sitoutumista (Sutton ym. 2017, Laine 

ja Mikkola 2019). 

Farmaseuttinen hoito on farmasian 

ammattilaisen kokonaisvaltaista vastuunottoa 

potilaan lääkehoidosta (Hepler ja Strand 

1990). Farmasian ammattilainen tukee potilasta 

hänen lääkehoitonsa onnistumiseksi 

seuraamalla lääkehoidolle asetettujen tavoitteiden 

toteutumista ja auttamalla potilasta 

integroimaan lääkehoito osaksi arkea. Farmasian 

ammattilaisten tuki saattaa tutkimusten 

mukaan edistää HIV-potilaiden hoitoon sitoutumista, 

mutta lisätutkimusta tarvitaan (Rocha 

ym. 2015, Dilworth ym. 2018). Yhdysvalloissa 

on esimerkiksi HIV-infektion hoitoon keskittyneitä 

apteekkeja, joissa pyritään tukemaan 

HIV-potilaita lääkehoidon toteuttamisessa 

(Barnes ym. 2020). Lääkehoito-osaamisen 

päivittäminen, hoitosuositusten hallinta, lääkeinformaation 

antaminen sekä huolestuneiden 

ja ahdistuneiden HIV-potilaiden kohtaaminen 

tuovat farmasian ammattilaisten mielestä 

HIV-lääkehoitoon omat haasteensa (Jallow 

ym. 2007). Potilaan kokeman pystyvyyden 

tunteen edistäminen räätälöidyn lääkeneuvonnan 

ja kotiin tehtävien tarkistuspuhelinsoittojen 

avulla sekä asiakkaan ohjaaminen tarvittaessa 

muun terveydenhuollon piiriin ovat 

käytettävissä olevia keinoja HIV-potilaiden 

hoitoon sitoutumisen tukemiseksi (Kibicho ja 

Owczarzak 2011). 

Suomessa todettiin vuonna 2019 noin 150 

uutta HIV-tartuntaa, joista 51 % todettiin Helsingin 

ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) 

alueella (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

2020a). Suurin osa ilmoitetuista uusista HIVtapauksista 

on viime vuosina todettu ulkomaalaistaustaisilla 

henkilöillä (Terveyden ja 

hyvinvoinninlaitos 2020b). Tartuntatautilain 

nojalla HUS:n alueella oli 12.4.2020 mennessä 

ilmoitettu 2568 todettua HIV-infektiota (Tartuntatautilaki 

1227/2016, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 

2020c). Näistä HIV-infektioista 

40 % oli todettu henkilöillä, joiden syntymämaa 

oli muu kuin Suomi (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 

2020b). Suomen lähialueista 

Viron ja Venäjän HIV-infektiotilanne on hankalin 

(Lumio 2019). 

HIV-infektion hoitoon tartuntatautilain 

mukaisesti määrätyt lääkkeet toimitetaan 

maksutta potilaalle yleensä sairaalan apteekista 

(Lääkelaki 395/1987, Laki sosiaali- ja 

terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992, 

Tartuntatautilaki 1227/2016). Helsingin yliopistollisessa 

sairaalassa (HUS) hoidossa olevat 

potilaat hakevat pääsääntöisesti HIV-lääkkeensä 

HUS Apteekin avoapteekista. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 

HUS Apteekin avoapteekissa asioiville HIVinfektiota 

sairastaville potilaille annettavan 

lääkeneuvonnan erityispiirteitä ja lääkeneuvontaa 

antavien farmaseuttien osaamistarpeita. 

Lisäksi haluttiin selvittää, ovatko lääkeneuvonnassa 

käytettävät työvälineet riittäviä 

ja tarvitsevatko farmaseutit lääkeneuvonnan 

onnistumiseksi muuta tukea. Tutkimuksessa 

kartoitettiin käytännön työtä tekevien farmaseuttien 

mielipiteitä ja tutkimus toteutettiin 

sekä kyselynä että ryhmähaastatteluna. Vastaavanlaista 

tutkimusta ei ole aiemmin tehty 

Suomessa. 


Tutkimuksen aineisto koostui HUS Apteekin 

avoapteekissa työskentelevien farmaseuttien 

näkemyksistä. Farmaseutit (n=9) työskente- 

livät avoapteekissa osa-aikaisesti kiertävässä 

vuorossa, ja heillä oli myös muita työtehtäviä 

HUS Apteekissa. 

Koska aiheesta on hyvin vähän aiempaa 

tutkimusta, tutkimusmenetelmäksi valittiin 

sekä kvantitatiivinen kysely että kvalitatiivinen 

teemoitettu ryhmähaastattelu. Kysely mahdollisti 

vastausten saamisen mahdollisimman 

monelta tutkimusjoukon farmaseutilta anonyymisti. 

Kvalitatiivisen ryhmähaastattelun 

avulla syvennettiin kyselyssä saatuja tietoja. 

Aineiston toimintaympäristön kuvaus 

HUS-alueella hoidetaan HIV-potilaita keskitetysti 

Meilahden sairaalassa. HUS Apteekin Meilahden 

toimipisteen yhteydessä toimii erillinen 

avoapteekki, josta luovutetaan asiakkaalle 

maksutta yleisvaarallisiin ja valvottaviin tartuntatauteihin 

määrättyjä lääkkeitä (Lääkelaki 

395/1987, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon 

asiakasmaksuista 734/1992, Valtioneuvoston 

asetus tartuntataudeista 146/2017). Tällaisia 

tartuntatauteja ovat esimerkiksi tuberkuloosi 

(yleisvaarallinen tartuntatauti) tai HIV-infektio, 

hepatiitti B ja hepatiitti C (valvottava tartuntatauti). 

HUS Apteekin avoapteekin reseptuuri oli 

vuonna 2019 noin 15 000 reseptiä. Reseptit 

ovat edelleen paperireseptejä, ja ne faksataan 

avoapteekkiin pääsääntöisesti HUS 

Tulehduskeskuksen infektiosairauksien poliklinikalta. 

Reseptit säilytetään HUS Apteekin 

avoapteekissa, ja lääkkeiden toimitus tapahtuu 

sairaala-apteekin varastonhallintaohjelma 

Marelan kautta. Sairaala-apteekista ei 

tutkimuksen tekohetkellä ollut pääsyä Reseptikeskukseen. 

Potilastietojärjestelmä Apotin 

käyttöönotto lokakuussa 2020 mahdollistaa 

jatkossa Reseptikeskukseen pääsyn ja siten 

myös potilaan kokonaislääkityksen tarkastelun. 

Sairaala-apteekin e-Reseptisovellus Sai- 

Recin käyttöönotto keväällä 2022 muuttaa lääkemääräykset 

myös sairaala-apteekissa sähköisiksi 

e-resepteiksi. 

Kysely 

Aineiston keruumenetelmäksi valittiin kysely, 

koska tutkimuksessa haluttiin kartoittaa mahdollisimman 

monen avoapteekissa työskentelevän 

farmaseutin näkemyksiä tutkimusaiheesta. 

Kysymykset laadittiin yhteistyössä 

HUS Apteekin asiantuntijoiden kanssa ja laadinnassa 

hyödynnettiin Jallow’n ja työryhmän 

(2007) kyselytutkimusta HIV-potilaiden 

lääkeneuvonnan haasteista. Kyselylomake 

pilotoitiin HUS Apteekin kahden proviisorin 

ja yhden farmaseutin testivastauksilla (n=3). 

Saadun palautteen perusteella kyselylomaketta 

muokattiin, minkä jälkeen pilotointi toistettiin 

uudestaan samoilla henkilöillä. Kysely 

lähetettiin kaikille avoapteekissa työskenteleville 

farmaseuteille (n=9) sähköpostitse ja 

se toteutettiin Helsingin yliopiston E-lomakkeella 

4.3.–18.3.2020. Kysely sisälsi 55 Likertasteikon 

muotoon laadittua väittämää, yhden 

monivalintakysymyksen ja kuusi avointa kysymystä 

(Liite 1). Vastausajan puolivälissä lähetettiin 

muistutusviesti. Kyselyyn vastaaminen 

tapahtui anonyymisti ja vapaaehtoisesti, eikä 

vastauksista pystynyt identifioimaan vastaajia. 

Kyselyn kvantitatiivisen aineiston analyysissä 

käytettiin kuvailevaa tilastoanalyysiä (Holopainen 

ja Pulkkinen 2008). 

Ryhmähaastattelu 

Toiseksi aineiston keruumenetelmäksi valittiin 

laadullinen ryhmähaastattelu, sillä sen avulla 

haluttiin ymmärtää ja kuvata HIV-potilaiden 

lääkeneuvonnan erityispiirteitä ja farmaseuttien 

osaamistarpeita HUS Apteekin avoapteekin 

asiakaspalvelussa työskentelevien farmaseuttien 

näkökulmasta. Ryhmähaastattelun runko 

luotiin tutkimuksen tavoitteiden ja kyselylomakkeen 

teemojen pohjalta (Liite 2) (Kylmä ja 

Juvakka 2007). HUS Apteekin avoapteekkitoiminnan 

hyvin tuntevat HUS Apteekin proviisori 

ja farmaseutti valitsivat ryhmähaastatteluun 

pyydettävät farmaseutit (n=3) harkinnanvaraisella 

otannalla siten, että haastatteluun 

osallistuneiden työkokemus avoapteekissa oli 

vaihteleva. Ryhmähaastatteluun valitut farmaseutit 

olivat aiemmin saaneet kutsun osallistua 

kyselyyn, mutta kyselyn anonyymiyden vuoksi 

ei ole tietoa, vastasivatko siihen kaikki ryhmähaastatteluun 

osallistuneet. Vallitsevasta 

Covid-19-pandemiatilanteesta johtuen ryhmähaastattelu 

jouduttiin toteuttamaan etäyhteydellä, 

sillä kaikki vierailut HUS:ssa oli kielletty 

tartuntavaaran vuoksi. Ryhmähaastattelu 

kesti 45 minuuttia, ja se nauhoitettiin haastateltavien 

suostumuksella. Litterointi tehtiin 

peruslitterointina, jolloin aineistonanalyysi 


tapahtui asiasisältöjen tasolla eikä osallistujien 

vuorovaikutusta analysoitu (Yhteiskuntatieteellinen 

arkisto 2017). Tämän jälkeen 

aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin 

kautta. Aineistosta nousseet ilmaisut ja 

väittämät tiivistettiin ja tiivistetyt merkitykset 

luokiteltiin edelleen ala- ja yläteemoihin. 

Tutkimuksen eettisyys ja tutkimusluvat 

Tutkimus toteutettiin hyvää tieteellistä 

käytäntöä noudattaen (Tutkimuseettinen 

neuvottelukunta 2012). Tutkimukselle saatiin 

HUS:n tutkimuslupa. HUS:n eettisen toimikunnan 

puoltavaa lausuntoa ei tarvittu, koska tutkimuksessa 

ei kerätty henkilötietoja, potilastietoja 

tai potilaita yksilöiviä tietoja (Tutkimuseettinen 

neuvottelukunta 2019). Osallistujat 

tutustuivat tutkimusinformaatioon ennen päätöstä 

tutkimukseen osallistumisesta. Kyselyyn 

vastattiin nimettömästi, ja osallistuminen sekä 

kyselyyn että ryhmähaastatteluun oli vapaaehtoista. 

Tulokset 

Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden farmaseuttien työkokemus 

farmaseuttina ja HUS Apteekin avoapteekissa. 

Farmaseuttien työkokemus 

Työkokemus vuosina 

Farmaseuttina 

0–5 3 

6–10 0 

>10 3 

HUS Apteekin avoapteekista 

0–5 4 

6–10 0 

>10 2 

(n) 

Tutkimuksen osallistujat 

Kyselyn vastausprosentti oli 66,7 % (n=6/9). 

Vastanneiden farmaseuttien farmaseuttinen 

työkokemus ja työvuodet HUS Apteekin avoapteekissa 

vaihtelivat (Taulukko 1). Kaikki ryhmähaastatteluun 

valitut farmaseutit (n=3) olivat 

naisia ja vastasivat myönteisesti haastattelupyyntöön. 

Haastattelussa tuli esille, että 

osalla ryhmähaastatteluun osallistuneista farmaseuteista 

oli kokemusta myös avohuollon 

apteekissa työskentelystä 

HIV-potilaiden lääkeneuvonnan 

erityispiirteet 

Ryhmähaastattelussa farmaseutit toivat 

esille, että ajankohtaisten HIV-hoitokäytäntöjen 

osaaminen on lääkeneuvonnan perusta. 

Farmaseutit pyrkivät edistämään potilaiden 

säännöllistä lääkkeiden käyttöä lääkeneuvonnan 

avulla. He keskustelivat potilaiden kanssa 

HIV-lääkehoitoon sitoutumisen tärkeydestä ja 

siitä, miksi lääkkeitä tulee ottaa säännöllisesti, 

sekä pyrkivät selvittämään potilaiden hoitoon 

sitoutumisessa mahdollisesti olevia ongelmia 

tarkastelemalla reseptien toimitustietoja. Farmaseutit 

toivat esille, että HIV-potilaat vaikuttivat 

sitoutuneilta lääkehoitoonsa. Farmaseutit 

pyrkivät tukemaan potilaita lääkehoidon jatkon 

suunnittelussa esimerkiksi kertomalla, milloin 

seuraavan lääke-erän voi hakea apteekista. 

Asiakkaan kohtaaminen avoimesti ja empaattisesti 

ilman ennakkokäsityksiä sekä asiakkaan 

tilanteeseen suhteutettu lääkeneuvonta 

koettiin hyvän asiakaskohtaamisen edellytyk- 

siksi. Asiakkaat ovat saattaneet vastikään saada 

tuoreen HIV-diagnoosin, tai he ovat saattaneet 

joutua seksuaalirikoksen uhreiksi, jolloin vastaanottavuus 

lääkeneuvonnalle voi olla rajallinen. 

Asiointirauhan turvaaminen asiakaspalvelutilanteessa 

koettiin tärkeäksi. HIV:hen sairautena 

liittyvä häpeä ja leimautumisen pelko 

näkyy farmaseuttien mukaan asiakaspalvelutilanteessa. 

Asiakkaat saattavat seisoskella 

apteekin nurkan takana odottaessaan lääkkeiden 

toimitusta, lääkepakkaukseen liimattava 

ohjelippu saatetaan pyytää poistettaviksi, 

lääkkeiden ulkopakkauksia tai pakkausselosteita 

ei haluta ottaa mukaan. Asiakkaat saattavat 

myös huolestua muiden asiakkaiden saapuessa 

apteekin asiakastilaan ja haluavat asiakaskäynnin 

hoituvan nopeasti. Tästä johtuen 

farmaseutit kokivat toisinaan vaikeaksi ottaa 

asiakkaan kanssa puheeksi lääkehoidon sujumisen 

ja lääkehoidossa mahdollisesti olevat 

ongelmat. Farmaseutit myös välttivät puhumasta 

valmisteista niiden kauppanimillä muiden 

asiakkaiden läsnä ollessa. 

Farmaseutit toivat esille, että eri kulttuureihin 

liittyvien erityispiirteiden lisäksi lisähaastetta 

voi aiheuttaa yhteisen kielen puuttuminen. 

Kaikki asiakkaat eivät puhu suomea, 

ruotsia tai englantia, ja asiakkaissa saattaa olla 

myös luku- ja kirjoitustaidottomia henkilöitä. 

Tällöin ei voida olla varmoja, pystyykö asiakas 

hyödyntämään kirjallista tukimateriaalia lääkehoidon 

onnistumisen tuekena. HUS Apteekki 

on laatinut lääkehoidon tukimateriaalia, mutta 

farmaseutit kaipasivat muun muassa parempia 

piktogrammeja lääkeneuvonnan tueksi. 

HIV-potilaiden vanhentuessa riski monilääkitykselle 

lisääntyy. Farmaseutit olivat 

huolissaan ikääntyvien HIV-potilaiden kokonaislääkityksen 

hallinnasta. Farmaseuteilla ei 

ole tällä hetkellä pääsyä Reseptikeskukseen, 

eikä asiakkaan kokonaislääkitystä pystytä sen 

vuoksi HUS Apteekin avoapteekissa tarkistamaan. 

HIV-lääkkeitä käyttävät potilaat eivät 

välttämättä tuo lääkitystään esille avohuollon 

apteekissa asioidessaan, eikä lääkitys myöskään 

näy Reseptikeskuksessa. Farmaseutit olivatkin 

huolissaan muun muassa asiakkaiden 

itsehoitolääkkeiden ja HIV-lääkkeiden välisistä 

interaktioista. Farmaseutit toivat ryhmähaastattelussa 

esille, että vaikka HIV-potilaat hakevat 

HIV-lääkkeensä yleensä muualta kuin avohuollon 

apteekeista, myös avohuollon apteekkien 

farmaseuteilla tulisi olla riittävästi osaamista 

HIV-lääkityksestä ja sen interaktioista. 

Ylipäätään farmaseutit toivoivat, että jollakin 

taholla olisi selkeä kokonaiskuva HIV-potilaan 

lääkehoidosta (ml. itsehoitolääkkeet ja ravintolisät). 

Osaaminen ja osaamisen kehittäminen 

Farmaseutit olivat pääosin tyytyväisiä osaamiseensa 

(Kuva 1). Suurin osa kyselyyn vastanneista 

arvioi hallitsevansa ajankohtaisen HIVlääkehoidon 

periaatteet ja lääkehoidossa käytettävät 

lääkkeet sekä osaavansa kertoa niistä 

asiakkaille. Tärkeiksi osaamisalueiksi koettiin 

lääkeneuvonnan suhteuttaminen asiakkaan 

tilanteeseen, ongelmanratkaisutaidot, tiedonhakutaidot, 

empatiakyky, ennakkoluulottomuus 

ja rauhallisuus. Englannin kielen taitonsa 

farmaseutit kokivat riittäväksi. 

HUS Apteekin avoapteekissa työskentely 

vaatii farmaseuttien mielestä paljon perehtymistä, 

ja perehdytys koettiinkin tärkeäksi. Ryhmähaastattelussa 

farmaseutit toivat esille, että 

farmaseuttiopintojen aikana HIV-lääkkeistä 

ei ole kovinkaan paljon koulutusta eikä avohuollon 

apteekeista useinkaan toimiteta HIVlääkkeitä. 

Näin ollen HIV-lääkeosaamista ei 

HUS Apteekin avoapteekkiuran alussa ole farmaseuteille 

kertynyt kovinkaan paljon. Osaamista 

täytyy myös jatkuvasti päivittää. Farmaseutit 

toivoivat lisäkoulutusta HIV-lääkehoidon 

erityistilanteista, kuten raskaana olevien, 

lasten ja nuorten sekä AIDS-vaiheen potilaiden 

lääkehoidoista. Myös HIV-lääkkeistä ja niiden 

vaikutusmekanismeista toivottiin lisäkoulutusta 

sekä yksittäisen potilaan yhdistelmälääkehoidon 

valintaperusteista. Osaamista haluttiin 

kehittää myös tiedonhakutaidoissa, ongelmanratkaisukyvyssä 

ja hoitoon sitoutumisen 

tukemisessa. Vaikka perusosaamisen arvioitiin 

olevan hyvällä tasolla, ajankohtaisten hoitokäytäntöjen 

osaamisen päivittämiseen kaivattiin 

tukea samoin kuin uusista lääkkeistä toivottiin 

päivittyvää tukimateriaalia. 

Moniammatillisuus nähtiin tärkeänä tekijänä. 

Avoapteekin ja HUS Tulehduskeskuksen 

infektiopoliklinikan välisiä yhteistyöpalavereita 

pidettiin oppimisen näkökulmasta erityisen 

antoisina. Hoitohenkilökunnan HIV- 


Yksityisyydestään huolestuneen asiakkaan kohtaaminen on haastavaa 

Eri kulttuurit aiheuttavat haasteita lääkeneuvontatilanteeseen 

Sairauteen liittyvä leimautumisen pelko aiheuttaa haasteita lääkeneuvonnalle 

Lääkeinformaation hyödyntäminen neuvontatilanteessa on helppoa 

lisen hoidon ohjeisto (ARVO) -sivustoa ja Duodecim 

lääkeinteraktiot ja -haitat -tietokantaa 

(Kuva 2). Puolet kyselyyn vastanneista käytti 

lisäksi Hoitotyön Pharmacaa, Positiiviset ry:n 

verkkosivustoa ja Liverpoolin yliopiston HIVinteraktiosivustoa. 

Tietolähteen valintaan vaikutti 

se, mitä tietolähdettä oli totuttu käyttämään, 

sillä tarvittavan tiedon oli löydyttävä 

nopeasti. ARVO-sivustolta löytyy tiivistetyssä 

muodossa perustietoa lääkeaineista ja lääkeaineryhmistä, 

mutta lääkeainekohtaisen tiedon 

koettiin olevan hankalasti löydettävissä. Hoitotyön 

Pharmacasta taas on mahdollista tulostaa 

potilasohje asiakkaalle useammalla kielellä. 

Farmaseutit asettivat uusille käyttöjärjestelmille 

suuria toiveita, sillä tämänhetkistä 

toiminnanohjausjärjestelmä Marelaa ei ole 

erityisemmin kehitetty reseptintoimituksen 

näkökulmasta. Nykyjärjestelmässä paperisten 

reseptien käsittelyn ja Reseptikeskuksen käytön 

puuttumisen koettiin aiheuttavan haasteita 

sekä lääkkeiden toimitustilanteessa että lääkeneuvonnassa. 

Lääkeneuvontaa tukevina ominaisuuksina 

uusilta käyttöjärjestelmiltä toivotpotilaalle 

antaman lääkeneuvonnan sisältö oli 

kuitenkin farmaseuteille epäselvää. Yhteistyön 

lisääminen infektiopoliklinikan kanssa voisi 

farmaseuttien mukaan olla yksi keino HIV-lääkehoidon 

osaamisen syventämiseksi. Kun uusi 

lääke tulee osaksi infektiopoliklinikan hoitokäytäntöjä, 

tarvitsevat farmaseutit vertailevaa 

tietoa lääkevalmisteista ja niiden eroista; 

minkä lääkevalmisteen uusi lääke tulee korvaamaan 

ja mitkä ovat uuden lääkevalmisteen 

edut verrattuna vanhaan, korvattavaan lääkevalmisteeseen. 

Uusista lääkkeistä on farmaseuttien 

mukaan saatavilla tietoa, mutta vertailevaa 

tietoa voi olla haasteellista löytää. Farmaseutit 

pohtivat, olisiko infektiopoliklinikan 

erikoistuvien lääkärien perehdytysmateriaalia 

mahdollista hyödyntää myös avoapteekissa. 

Vuosittain järjestettävä moniammatillinen valtakunnallinen 

HIV-seminaari, jossa infektiolääkärit 

ympäri Suomea tuovat ajankohtaista 

tietoa, koettiin osaamisen syventämisen näkökulmasta 

hyödylliseksi. Vuorovaikutteinen 

koulutus koettiin oppimisen kannalta tehokkaammaksi 

kuin itsenäinen opiskelu. 

Ulkoiset haasteet 

HUS Apteekin avoapteekissa olevien tietojärjestelmien 

käytettävyydessä on haasteita, 

Kysyn asiakkaalta lääkehoidon sujumisesta 

4 1 1 

3 3 

3 1 2 

2 3 1 

1 4 1 

mutta farmaseuttien tueksi on pyritty tekemään 

tukimateriaalia haastaviksi koettujen 

lääkeneuvontatilanteiden varalle. Kaikki kyselyyn 

vastanneet pitivät toiminnanohjausjärjestelmä 

Marelaan lisättyä tuotekohtaista lisäinformaatiota 

hyödyllisenä. Tukimateriaalin 

tulee farmaseuttien mielestä olla helppokäyttöistä 

ja ajantasaista. Avoapteekin seinällä olevat 

lääkevalmisteiden kuvat toivottiin päivitettävän 

vastaamaan ajantasaista peruslääkevalikoimaa 

ja uusista lääkkeistä toivottiin tiivistä, 

vertailevaa tuoteinformaatiota. HUS Apteekin 

lääkeinformaatioyksikön tuottamat lääketiedotteet 

koettiin hyödyllisiksi ja niitä annettiin 

asiakkaille peruslääkevalikoiman vaihtuessa. 

Tiedotteet saattoivat toisinaan tulla vasta 

valikoiman vaihtumisen jälkeen, mikä aiheutti 

lisähaasteita lääkeinformaation antamisessa. 

Vieraskielisten asiakkaiden lääkeneuvonnan 

tueksi toivottiin parempia piktogrammeja, 

ruotsinkielistä materiaalia ja lyhyitä, yksinkertaisia 

englanninkielisiä ohjeita. 

Kaikki farmaseutit käyttivät tietolähteinä 

Duodecim-lääketietokantaa, Antiretroviraa- 

Tiedon löytäminen asiakkaan kysymyksen tueksi on helppoa 

1 4 1 

Kerron asiakkaalle oma-aloitteisesti lääkehoidosta 

1 4 1 

Duodecim lääketietokanta 

6 

Järkyttyneen asiakkaan kohtaaminen (esim. seksuaalirikospotilaat tai tuoreet diagnoosit) on haastavaa 

1 3 2 

Antiretroviraalisen hoidon ohjeisto (Arvo) 

5 1 

Tunnen ja tunnistan haittavaikutukset 

1 3 1 1 

Lääkeinteraktio ja -haitat -tietokanta 

4 2 

Neuvontaa hankaloittaa se, ettei reseptikeskukseen ole pääsyä 

Yksityisyyden turvaaminen keskustelun aikana sujuu hyvin 

1 3 1 1 

1 1 2 2 

Hoitotyön Pharmaca 

Positiiviset ry:n internetsivut 

Liverpoolin yliopiston lääkeinteraktiosivut 

1 2 3 

1 2 3 

1 2 3 

Hallitsen ajankohtaisen HIV-lääkehoidon periaatteet 

5 1 

HUSin HIV-potilaan hoito-ohje 

1 1 4 

Tunnen lääkevalmisteet ja osaan kertoa niistä asiakkaalle 

Hallitsen ajankohtaisen C-hepatiittilääkehoidon periaatteet 

4 1 1 

4 1 1 

Seksuaalirikospotilaan kohtaamiseen liittyvä materiaalli 

Hoitotyön Pharmacan tulostettavat ohjeet (eri kielillä) 

HUS Apteekin laatujärjestelmä 

3 3 

2 4 

2 4 

Tunnistan ja tunnen interaktiot 

2 3 1 

Lääkeyritysten internetsivut 

2 4 

Tiedän mitä hoitohenkilökunta kertoo lääkehoidosta potilaalle 

Paperisten reseptien löytäminen ja käsittely on sujuvaa 

2 1 3 

2 2 2 

Yhdysvaltojen HIV/AIDS-ohjeisto (DHHS) 

Eurooppalaiset hoitosuositukset (EACS) 

Brittiläinen hoitosuositus (BHIVA) 

6 

6 

6 

Ruotsalainen hoitosuotitus ja -ohjeisto (RAV) 

6 

n Täysin samaa mieltä n Jokseenkin samaa mieltä n Ei samaa eikä eri mieltä n Jokseenkin eri mieltä n Täysin eri mieltä 

n Hyödynnän usein n Hyödynnän silloin tällöin n En ole hyödyntänyt 

Kuva 1. Farmaseuttien HIV-potilaan lääkeneuvontaosaaminen ja lääkeneuvonnassa esiintyvät haasteet 

kyselyn perusteella (numero vastauspalkin päällä ilmoittaa vaihtoehdon valinneiden lukumäärän). 

Kuva 2. Farmaseuttien käyttämät tietolähteet HUS Apteekin avoapteekissa (numero vastauspalkin päällä 

ilmoittaa vaihtoehdon valinneiden lukumäärän). 


tiin sähköisten reseptien käsittelyn lisäksi lääkeneuvonnan 

tukityökaluja, kuten esimerkiksi 

Tietotippa-tyyppistä tietokantaa, joka helpottaisi 

lääkeinformaation antamista. Lisäksi toivottiin 

reseptitietojen, erityisesti reseptissä 

jäljellä olevan määrän, siirtymistä tulostettavalle 

ohjelipulle kuten avohuollon apteekeissa. 

HUS Apteekin avoapteekin tilat on sijoitettu 

vanhaan, suojeltuun rakennukseen, mikä 

aiheuttaa haasteita. Tila on ahdas, eikä intimiteettisuojaa 

pystytä kattavasti huomioimaan. 

Farmaseutit ottivatkin kantaa tilan ongelmallisuuteen 

ja kertoivat sen vaikeuttavan lääkeneuvontatilannetta. 

Riittävän lääkeinformaation 

antaminen tilanteissa, joissa pienessä 

tilassa on muitakin asiakkaita mahdollisesti 

pienine vilkkaine lapsineen, on haastavaa. 

Äänieristys on heikko, ja palveltava asiakas 

näkyvissä muille asiakkaille, minkä johdosta 

asiakkaat haluavat tilanteesta nopeasti pois. 

Riittävä perehdytys avoapteekin kokonaisuuteen, 

yhtenäiset toimintatavat ja riittävä resursointi 

koettiin tärkeäksi, jotta tukea olisi saatavilla 

tilanteissa, joissa ei pärjää yksin. Myös 

omien ennakkokäsitysten karsiminen koettiin 

tärkeäksi. Farmaseuttien kyselyssä ja haastattelussa 

esittämät HIV-lääkeneuvonnan erityispiirteet, 

vaadittava osaaminen ja ulkoiset haasteet 

on esitetty Kuvassa 3. 

Kehitysideat 

Farmaseutit pohtivat, voisiko HIV-potilaiden 

lääkeneuvonta ja kliininen farmasia toteutua 

tulevaisuudessa parhaiten infektiopoliklinikan 

osastofarmasiapalveluna esimerkiksi infektiopoliklinikan 

yhteydessä olevalla farmaseutin 

vastaanotolla. Farmaseutin vastaanotto voisi 

farmaseuttien mielestä olla fyysisesti infektiopoliklinikalla 

tai se voitaisiin toteuttaa 

myös puhelinkonsultaationa tietyille potilaille. 

Puhelinkonsultaatio rajattaisiin pois 

potilailta, joilla on huono kuulo tai puheen 

tuottaminen ja kielitaito aiheuttavat ongelmia. 

Farmaseutin vastaanotolla farmaseutti ja 

asiakas voisivat kaikessa rauhassa käydä tarkemmin 

läpi lääkitystä ja siinä mahdollisesti 

olevia haasteita. Mikäli farmaseutti havaitsisi 

asiakkaan lääkehoidossa lääkityksestä johtuvia 

ongelmia, hän voisi tuoda havaintonsa lääkärin 

tietoon. Farmaseutti voisi keskittyä lääkehoidon 

tukemiseen muun muassa käymällä 

läpi potilaan mahdollisia muita lääkkeitä (ml. 

itsehoitolääkkeet), jolloin lääkäri ja hoitaja 

voisivat keskittyä potilaan sairauden hoitoon 

ja yleiseen oloon sekä seurattaviin laboratorioarvoihin. 

Lääkehoidon kokonaisarviointipalvelu 

voisi farmaseuttien mielestä kuulua tulevaisuudessa 

farmaseutin HIV-potilaille tarjoamaan 

palveluun. 

Erityispiirteet Osaaminen Ulkoiset haasteet 

• Asiakkailla häpeä sairaudesta 

ja leimautumisen pelko 

• Hoitoon sitouttamisen tärkeys 

• Asiakkaan kohtaaminen 

(mm. tuore HIV-diagnoosi, 

seksuaalirikoksen 

uhriksi joutuneet) 

• Yhteisen kielen tai luku-/ 

kirjoitustaidon puuttuminen 

• Pitkäaikaissairaus 

• Polyfarmasia ja sen hallinta 

(kokonaislääkitys ml. 

itsehoitolääkkeet, ravintolisät) 

• Erityisryhmät (raskaana 

olevat, lapset, nuoret) 

• Hoitokäytäntöjen hallinta 

• Lääkevalikoiman hallinta 

(ml. lääkemuutosten hallinta) 

• Tietokantojen käyttö 

• Kielitaito 

• Tilanneherkkyys 

asiakaspalvelutilanteessa 

(mm. seksuaalirikoksen uhrit, 

häpeä sairaudesta) 

• Riittävä perehdytys ja osaamisen 

jatkuva päivittäminen 

Kuva 3. HIV-lääkeneuvonnan erityispiirteet, farmaseuttien osaamistarpeet ja 

toiminnan ulkoiset haasteet kyselyn ja ryhmähaastattelun perusteella. 

• Tietojärjestelmät 

• Paperireseptit (lääkemääräykset 

faksataan apteekkiin) 

• Ei pääsyä Reseptikeskukseen 

• Asiakkaan intimiteettisuojan 

varmistaminen 

• Riittävä perehdytys ja yhtenäiset 

toimintatavat 

• Lääkevalikoiman vaihtuminen 

• Omat ennakkoasenteet 

Pohdinta 

Farmaseuttisen hoidon periaatteet näkyvät 

HUS Apteekin avoapteekin farmaseuttien 

työssä (Hepler ja Strand 1990). HIV-potilaiden 

lääkehoidon sujumisesta oltiin kiinnostuneita 

ja heidän hoitoon sitoutumista pyrittiin tukemaan. 

Lääkkeiden käytön säännöllisyyttä tarkasteltiin 

reseptien toimitustietojen avulla ja 

epäsäännöllisen lääkkeenkäytön syitä pyrittiin 

ratkaisemaan yhdessä asiakkaan kanssa. Räätälöity 

lääkeneuvonta ja asiakkaan motivointi 

lääkehoitoonsa, kotiin tehtävät tarkistuspuhelinsoitot 

lääkehoidon onnistumisen varmistamiseksi 

sekä asiakkaan ohjaaminen tarvittaessa 

muun terveydenhuollon palveluiden 

piiriin ovat tunnistettuja keinoja lääkehoidon 

onnistumisen edistämiseksi (Kibicho ja Owczarzak 

2011). HUS Apteekin avoapteekin farmaseuttien 

työnkuvaan ei vielä kuulu asiakkaalle 

tehtävät puhelinsoitot, mutta se voisi jatkossa 

olla toimintatapa, jota kannattaisi kokeilla varsinkin 

uutta lääkehoitoa aloitettaessa. Asiakas 

ei välttämättä osaa kysyä aloitusvaiheessa riittävästi 

lääkehoidostaan ja hän voi olla vallitsevasta 

tilanteesta järkyttynyt, varsinkin mikäli 

lääkehoito on jouduttu aloittamaan seksuaalirikoksen 

uhriksi joutumisen vuoksi. Mikäli 

farmaseutti soittaisi asiakkaalle muutaman 

päivän päästä lääkkeen ensimmäisen erän 

hakemisesta, olisi asiakkaalla ollut aikaa pohtia 

lääkehoitoaan ja sen toteuttamista kotona. 

Epäselvät asiat voitaisiin sen jälkeen käydä läpi 

puhelimessa ja farmaseutti voisi kerrata vielä 

lääkehoidon toteuttamisen kannalta oleelliset 

asiat. Tämä toimintatapa voisi jatkossa olla osa 

farmaseutin antamia palveluita potilaille, joille 

puhelinkontaktointi soveltuu. 

HUS Apteekin avoapteekki on erikoistunut 

HIV-potilaiden lääkehoitoon, sillä HIV-potilaiden 

hoito on keskitetty Uudellamaalla HUSin 

vastuulle ja HIV-lääkkeet toimitetaan ainoastaan 

HUS Apteekista. Tehtävään perehdytetään 

ennen itsenäistä työskentelyä ja farmaseuteille 

pyritään antamaan riittävästi koulutusta 

HIV-lääkehoidosta. HIV-potilaiden lääkehoitoon 

erikoistunut avoapteekki näyttäisi antavan 

hyvät edellytykset HIV-potilaiden lääkehoidon 

onnistumisen tukemiseen (Jallow ym. 

2007; Barnes ym. 2020). 

Farmaseuttien HIV-lääkehoidon osaaminen 

oli heidän oman arvionsa mukaan hyvä. 

HIV-potilaan ajankohtaisten hoitokäytäntöjen 

tuntemus ja tiedon jatkuva päivittäminen 

ovat pohjana hyvälle lääkeneuvonnalle, mutta 

se ei yksinään riitä. Farmaseutilta vaaditaan 

myös asiakkaan kohtaamiseen (mm. järkytys 

juuri todetusta sairaudesta) ja tiedonhakuun 

liittyviä taitoja sekä ongelmanratkaisukykyä. 

Farmaseutit totesivat tietoa olevan paljon saatavilla, 

mikäli sitä osaa etsiä. He arvioivat osaavansa 

hyödyntää tietokantoja lääkeneuvontatilanteissa. 

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, 

että saatavilla olevista tietolähteistä farmaseutit 

hyödynsivät vain osaa. He itse toivoivat helposti 

saatavilla olevaa ajankohtaista koulutusja 

tukimateriaalia, joka voisi olla integroituna 

apteekkijärjestelmään (vrt. avohuollon apteekkien 

Tietotippa). Farmaseutit tarvitsevat selkeästi 

lisäkoulutusta tietolähteiden hyödyntämisestä. 

HUS:n alueella todetuista HIV-infektioista 

suuri osuus on todettu henkilöillä, joiden syntymämaa 

on muu kuin Suomi (Terveyden ja 

hyvinvoinninlaitos 2020a ja b). Farmaseutit 

arvioivat englannin kielen taitonsa hyväksi, 

mutta asiakkaina saattaa olla myös muun kuin 

suomen-, ruotsin- tai englanninkielisiä asiakkaita. 

Näissä tilanteissa farmaseutit kokivat 

epävarmuutta lääkeneuvonnan onnistumisesta, 

vaikka käytössä on muun muassa piktogrammeja. 

HUS Tulehduskeskuksen infektiopoliklinikalla 

on käytössä tulkkipalvelu, 

jota voisi jatkossa pyrkiä hyödyntämään myös 

näissä tilanteissa. 

Terveydenhuollon ammattilaisia ohjeistetaan 

kiinnittämään hoitoon sitoutumiseen 

huomiota jo ennen HIV-lääkehoidon aloitusta 

ja jokaisen vastaanoton yhteydessä, sillä hyvä 

hoitoon sitoutuminen on yksi HIV-lääkehoidon 

onnistumisen edellytyksistä (Paterson ym. 

2000, Sutton ym. 2017, Laine ja Mikkola 2019, 

HYKS-instituutti 2020). HUS Apteekin avoapteekin 

farmaseuttien mukaan HIV-potilaat 

näyttäisivät olevan hyvin hoitoon sitoutuneita, 

vaikka hoitoon sitoutumista ei avoapteekissa 

voikaa luotettavasti mitata. Suomessa 

HIV-lääkityksellä olevien virustasot 

ovat hyvällä tasolla, mikä osaltaan vahvistaa 

tätä näkemystä (Hirvinen ym. 2017). Farmaseuttisen 

hoidon periaatteiden mukaisesti farmaseutit 

pyrkivät edistämään asiakkaan lääkehoitoon 

sitoutumista ja keskustelivat asi- 


akkaan kanssa lääkehoidon toteutumisesta. 

Asiakkaan säännöllistä lääkkeenottoa pyrittiin 

tukemaan, häntä informoitiin lääkkeiden 

riittävyydestä ja koska seuraavan erän voi 

hakea ja häntä kannustettiin kysymään lääkehoitoon 

liittyvistä epäselvyyksistä. Tarvittaessa 

HUS Apteekin avoapteekin farmaseutit saattoivat 

ottaa yhteyttä HUS Tulehduskeskuksen 

infektiopoliklinikkaan, mikäli havaitsivat hoitoon 

sitoutumisessa ongelmia. Uusien tietojärjestelmien 

käyttöönotto HUS:ssa tuo jatkossa 

paremmat mahdollisuudet kokonaislääkityksen 

tarkasteluun. Lisäksi Apotti-potilastietojärjestelmään 

sisäänrakennettu päätöksenteon 

tuen järjestelmä varoittaa mahdollisista 

yhteisvaikutuksista. 

Koska HIV-infektion hoito on lääkehoitojen 

kehittyessä muuttunut kroonisen sairauden 

hoidoksi, ikääntymisen seurauksena monilääkityksen 

riski kasvaa (Deeks ym. 2013, Ryom 

ym. 2016, WHO 2016). Farmaseuttista osaamista 

voisi HUS:ssa hyödyntää jatkossa enemmän 

esimerkiksi eritasoisilla lääkityksen arvioinneilla. 

Lääkityksen arvioinnit voisivatkin 

jatkossa olla osa HUS Apteekin avoapteekin 

farmaseuttien HIV-potilaille tarjoamia palveluita. 

Farmaseutit toivoivat tiiviimpää moniammatillista 

yhteistyötä HUS:n infektiopoliklinikan 

kanssa. Eri ammattiryhmien roolit 

vaativat selkeästi kirkastamista, sillä kyselyn 

mukaan farmaseuteilla oli epäselvyyttä esimerkiksi 

siitä, mitä asioita hoitohenkilökunta 

käy potilaan kanssa läpi HIV-lääkehoitoon liittyen. 

Jatkossa farmaseutilla voisikin olla infektiopoliklinikalla 

oma vastaanotto, jossa olisi 

mahdollista keskustella potilaan kanssa rauhassa 

hänen lääkehoitoonsa liittyvistä epäselvyyksistä, 

antaa lääkeneuvontaa, tarkistaa ja 

arvioida potilaan lääkitystä. Eritasoisten lääkitysten 

tarkistusten ja arviointien avulla farmaseutit 

voisivat yhteistyössä infektiopoliklinikan 

lääkäreiden ja hoitajien kanssa edistää potilaiden 

rationaalista ja turvallista lääkehoitoa. 


Kysely lähetettiin kaikille HUS Apteekin avoapteekissa 

työskenteleville farmaseuteille, ja 

vastaaminen oli vapaaehtoista. Ennen kyselyn 

lähettämistä kysely pilotoitiin ja kysymyksiä 

muokattiin vastausten perusteella. Koska 

kaikki farmaseutit eivät vastanneet kyselyyn, 

vastausten ei voida ajatella edustavan kaikkien 

avoapteekissa työskentelevien farmaseuttien 

näkemyksiä (vastausprosentti 66,7). 

Kyselyä haluttiin täydentää ryhmähaastattelun 

avulla. Haastatteluun kutsuttiin kolme 

eripituisen työkokemuksen omaavaa farmaseuttia, 

jotta eri työkokemus HUS Apteekin 

avoapteekissa tulisi haastattelussa huomioiduksi. 

Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista. 

Mikäli kaikki farmaseutit olisi kutsuttu 

ryhmähaastatteluun, saattaisi ryhmähaastattelusta 

saatavaa syventävää tietoa olla 

enemmän. Kyseessä oli kuitenkin farmaseutin 

lopputyö, jonka vuoksi ryhmähaastattelu päätettiin 

rajata vain yhteen haastateltavien ryhmään. 

Koska ryhmähaastattelu toteutettiin 

Covid19-pandemian juuri alettua, haastattelu 

täytyi tehdä etähaastatteluna HUS:ssa olevan 

vierailukiellon vuoksi. Tämä saattoi vaikuttaa 

haastattelijan ja osallistujien väliseen vuorovaikutukseen 

sekä ryhmädynamiikkaan. Myös 

aiheen syvällisempi pohdinta saattoi etähaastatteluna 

olla hankalampaa. 

Tutkimuksen tulosten voidaan katsoa olevan 

yleistettävissä HUS Apteekin avoapteekkiin 

ja niitä tullaan hyödyntämään avoapteekin 

kehittämistyössä. Tämän tutkimuksen 

tuloksia on mahdollista hyödyntää myös 

muissa HIV-lääkkeitä potilaille luovuttavissa 

sairaala-apteekeissa, vaikka tulosten ei voida 

katsoa olevan suoraan yleistettävissä muualle. 

Jatkotutkimusehdotukset 

Tämän tutkimuksen toistaminen seurantatutkimuksena 

sen jälkeen, kun HUS Apteekin 

avoapteekissa on otettu käyttöön e-Reseptisovellus 

SaiRec ja potilastietojärjestelmä Apotti, 

saattaisi tuoda tärkeää informaatiota.Tutkimuksen 

laajentaminen niin, että se koskee 

kaikkia HIV-lääkkeitä suoraan potilaalle toimittavia 

sairaala-apteekkeja, laajentaisi näkökulmaa 

HUS Apteekin ulkopuolelle. Myös farmaseuttien 

tekemien HIV-potilaiden lääkitysten 

tarkistusten ja arviointien vaikuttavuustutkimus 

saattaisi auttaa palvelun kehittämisessä 

samoin kuin jatkotutkimus potilaiden näkemyksistä 

HIV-lääkehoidossa olevista hoitoon 

sitoutumisen ongelmista. 


HIV-potilaiden lääkeneuvonta vaatii monenlaista 

osaamista ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä. 

Vaadittavaan erityisosaamiseen kuuluu 

HIV-lääkehoidon osaamisen lisäksi vallitsevien 

hoitosuositusten hallinta, lääkeneuvonta- 

ja tiedonhakutaidot sekä ahdistuneen 

asiakkaan kohtaamiseen liittyvät taidot. HUS 

Apteekin farmaseuttien osaaminen on heidän 

oman arvionsa mukaan hyvällä tasolla, mutta 

tukea, työkaluja ja lisäkoulutusta tarvitaan 

etenkin päivittyvien hoitokäytäntöjen ja erityisryhmien 

lääkehoidon osalta. Yhteisen kielen 

puuttuminen, monikulttuuriset potilaat, 

potilaiden kokema häpeä sairaudesta ja leimaantumisen 

pelko sekä kokonaislääkityksen 

hallinta aiheuttavat haasteita päivittäisessä 

työssä. Farmaseutin vastaanottomallin kehittäminen 

sekä uusien tietojärjestelmien mahdollistamat 

farmaseuttien lääkehoitojen eritasoiset 

tarkistukset ja arvioinnit voisivat tulevaisuudessa 

olla osa HUS Apteekin avoapteekin 

tarjoamia farmaseuttisia palveluita. 


Summary 

The special features of drug counselling 

for HIV patients and skills needed of 

pharmacists in the hospital pharmacy's 

outpatient pharmacy 

Jatta Koljonen 

BSc (Pharm) 

Faculty of Pharmacy, University of Helsinki 

(at the time of research) 

Virkkala Omena Pharmacy, Lohja 

Miia Kallio 

Senior Pharmacist-in-Charge 

HUS Pharmacy, Helsinki University Hospital 

and University of Helsinki 

Kirsi Kvarnström* 

Senior Pharmacist-in-Charge 

HUS Pharmacy, 

Helsinki University Hospital and 


kirsi.kvarnstrom@hus.fi 


Introduction 

Today, human immunodeficiency virus (HIV) is 

a chronic disease, and the success of its treatment 

depends on the patient's adherence to 

their medication. Medicines for the treatment 

of HIV infection are usually delivered from a 

hospital pharmacy. The aim of this study was to 

find out the special features of drug counseling 

for HIV-infected patients in the open pharmacy 

of HUS Pharmacy and the competence needs of 

pharmacists providing drug counseling. 


The research was carried out for the pharmacists 

of the open pharmacy of HUS Pharmacy in 

the spring of 2020. As a research method both 

a quantitative survey and a qualitative thematic 

group interview was selected. The survey 

allowed obtaining responses anonymously 

from as many pharmacists in the study population 

as possible. A qualitative group interview 

was used to deepen the information obtained in 

the survey. The group interview was recorded 

and transcribed, after which the material was 

analyzed through inductive content analysis. 

Results 

According to the pharmacists who participated 

in the survey (n = 6) and the interview (n = 3), 

knowledge of HIV treatment practices is the 

basis of drug counseling. The importance of 

medication adherence and supporting it in the 

counseling situation were identified as the special 

features of HIV drug counseling. Patients’ 

shame about the disease and fear of stigmatization 

can cause that the patient is not receptive 

to medication counseling. HUS Pharmacy's 

customer base is large and multicultural, 

and as HIV patients are aging, the risk of polypharmacy 

increases. Managing patient’s overall 

medication can be difficult because the hospital 

pharmacy does not yet have access to the prescription 

center and the prescriptions are not 

electronic. Patients seek other medicines from 

private pharmacies that do not have information 

about the patient's HIV medication. 

Pharmacists think that their basic knowledge 

was sufficient after the introduction, but 

needed up-to-date information, especially in 

the specific situations of HIV drug treatment, 

such as the treatment of pregnant women, 

children and adolescents, and patients with 

AIDS. In addition to the use of databases and 

sources, easy-to-use pictograms and patient 

guides in different languages were sought as 

tools for drug counseling. 

Conclusions 

Medication counseling for HIV patients 

requires a wide range of competencies and the 

continuous development of skills. The expertise 

of HUS Pharmacy's pharmacists is at a 

good level, but support, tools and additional 

training are needed, especially for up-to-date 

treatment practices and pharmacotherapy for 

special groups. The development of a pharmacist's 

appointment model and the different 

levels of reviews and evaluations of treatments 

made possible by new information systems 

could in the future be part of the pharmaceutical 

services provided by HUS Pharmacy’s 

open pharmacy. 

Keywords: HIV, hospital pharmacy, 

drug counselling, pharmaceutical care, 

medication adherence 




Kirjallisuus 

Barnes E, Zhao J, Giumenta A, 

Johnson M: The Effect of an 

Integrated Health System Specialty 

Pharmacy on HIV Antiretroviral 

Therapy Adherence, Viral 

Suppression, and CD4 Count in an 

Outpatient Infectious Disease Clinic J 

Manag Care Spec Pharm 26: 

95–102, 2020 

Deeks SG, Lewin SR, Havlir DV: 

The end of AIDS: HIV infection as a 

chronic disease. Lancet 382: 

1525–1533, 2013 

Dilworth T, Klein P, Mercier R. 

Borrego M, Jakeman B, Pinkerton 

S: Clinical and economic effects 

of a pharmacist-administered 

antiretroviral therapy adherence 

clinic for patients living with HIV. 

J Manag Care Spec Pharm 24: 

165–172, 2018 

Hepler CD, Strand LM: 

Opportunities and responsibilities 

in pharmaceutical care. Am J Hosp 

Pharm 47: 533–543, 1990 

Hirvinen S, Mäkinen H, Salo 

S: HIV-hoitotyön käsikirja. 4. 

uudistettu painos. Suomen HIV/ 

aids -sairaanhoitajayhdistys 

ry, Hiv-säätiö/Hivpoint ja HUS/ 

HYKS/Tulehduskeskus/Auroran 

infektiosairauksien poliklinikka, 

Helsinki 2017 

Holopainen M, Pulkkinen P: 

Tilastolliset menetelmät, 5. painos. 

Sanoma Pro Oy, Helsinki 2008 

HYKS-instituutti: Antiretroviraalisen 

hoidon ohjeistus 2020 

(viitattu 4.2.2020) 

www.arvosta.fi 

Jallow A, Kälvemark-Sporrong S, 

Walther-Jallow L, Persson PM, 

Hellgren U, Ericsson Ö: Pharmacy 

care perspectives on problems with 

HIV antiretroviral therapy in Sweden. 

Pharm World Sci 29: 412–421, 2007 

Kibicho J, Owczarzak J: Pharmacists' 

strategies for promoting medication 

adherence among patients with HIV. 

J Am Pharm Assoc 51: 746–755, 2011 

Kylmä J, Juvakka T: Laadullinen 

terveystutkimus. 1. painos. Edita 

Prima Oy Helsinki 2007 

Laine J, Mikkola J: HIV-infektio. 

Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy 

Duodecim (viitattu 1.4.2020) 

www.terveysportti.fi 

Lumio J: HIV (Ihmisen 

immuunikatovirus); Esiintyvyys, 

tartunta, ehkäisy. Lääkärikirja 

Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 

2019 (viitattu 1.4.2020) 

www.terveysportti.fi 

Paterson DL, Swindells S, Mohr J 

ym.: Adherence to protease inhibitor 

therapy and outcomes in patients 

with HIV infection. Ann Intern Med 

133: 21–30, 2000 

Rocha BS, Silviera MPT, Moraes CG, 

Kuchenbecker RS, Dal–Pizzol TS: 

Pharmaceutical interventions in 

antiretroviral therapy: systematic 

review and meta-analysis of 

randomized clinical trials. J Clin 

Pharm Ther 40: 251–258, 2015 

Ryom L, Boesecke C, Gisler V ym.: On 

behalf of the EACS Governing Board: 

Essentials from the 2015 European 

AIDS Clinical Society (EACS) 

guidelines for the treatment of adult 

HIV-positive persons. HIV Med 17: 

83–88, 2016 

Sutton SS, Magagnoli J, Hardin 

JW. Odds of viral suppression by 

single-tablet regimens, multipletablet 

regimens, and adherence 

level in HIV/AIDS patients 

receiving antiretroviral therapy. 

Pharmacotherapy 37: 204–213, 2017 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Hiv ja aids esiintyvyys ja tilastot 

16.6.2020 (viitattu 30.6.2020a) 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Hiv Suomessa sairaanhoitopiireittäin 

12.4.2020 mennessä ilmoitetut 

tapaukset – kotimaiset (viitattu 

14.4.2020b) 

www.thl.fi/ttr/gen/rpt/hivshpkotim.html 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hiv 

Suomessa sairaanhoitopiireittäin 

12.4.2020 mennessä ilmoitetut tapaukset 

– kaikki (viitattu 14.4.2020c) 

www.thl.fi/ttr/gen/rpt/hivshp.html 

Tutkimuseettinen neuvottelukunta: 

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen 

loukkausepäilyjen käsitteleminen 

Suomessa. Tutkimuseettisen 

neuvottelukunnan ohje 2012 

Tutkimuseettinen neuvottelukunta: 

Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen 

eettiset periaatteet ja ihmistieteiden 

eettinen ennakkoarviointi Suomessa. 

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan 

julkaisuja 3/2019 

Vernazza P, Hirschel B, Bernasconi 

E, Flepp M: HIV-infizierte 

Menschen ohne andere STD sind 

unter wirksamer antiretroviraler 

Therapie sexuell nicht infektiös. 

Schweizerische Ärtztezeitung 89: 

165–169, 2008 

WHO: Consolidated guidelines 

on the use of antiretroviral drugs 

for treating and preventing HIV 

infection: recommendations for a 

public health approach.2. painos. 

WHO Geneve 2016. 

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto: 

Aineistonhallinnan käsikirja. 

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, 

Tampere 2017 (viitattu 1.4.2020). 

www.fsd.tuni.fi/aineistonhallinta/fi 

Koljonen J, Kallio M, Kvarnström K: HIV-potilaiden lääkeneuvonnan erityispiirteet ja 

farmaseuttien osaamistarpeet sairaala-apteekin avoapteekissa. Dosis 37: 100–125, 2021 


Liite 1. Verkkokyselylomake 

Lääkeneuvonnan erityispiirteet ja osaamistarpeet HIV-potilaiden 

lääkeneuvonnassa sairaala-apteekin avoapteekissa 

1. Taustatiedot 

Työkokemus farmaseuttina (vuosina) 

2. Millaisia haasteita ja erityispiirteitä olet kohdannut työssäsi liittyen HIV-potilaiden 

lääkeneuvontaan? Arvioi seuraavia väittämiä omiin kokemuksiisi perustuen: 

Likert-asteikko: 

1. Täysin eri mieltä 

2. Jokseenkin eri mieltä 

3. Ei samaa eikä eri mieltä 

4. Jokseenkin samaa mieltä 

5. Täysin samaa mieltä 

______________________________________________________ 

Työkokemus hus apteekissa (vuosina) 

______________________________________________________ 

Työkokemus hus apteekin avoapteekissa (vuosina) 

______________________________________________________ 

Työskentelen avoapteekissa arviolta noin 

______________________________________________________ 

Oletko kouluttautunut lisää farmasian alalla valmistumisen jälkeen? 

Jos olet, mitä tutkintoja/koulutuksia? 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

Asiakkaan kohtaaminen 

Kerron asiakkaalle oma-aloitteisesti lääkehoidosta 1 2 3 4 5 

Kysyn asiakkaalta lääkehoidon sujumisesta 1 2 3 4 5 

Mielestäni asiakkaaseen on vaikea saada kontaktia 1 2 3 4 5 

Asiakkaan neuvontaan on tarpeeksi aikaa 1 2 3 4 5 

Tiedän, mitä hoitohenkilökunta kertoo 

lääkehoidosta potilaalle 1 2 3 4 5 

Eri kulttuurit aiheuttavat haasteita 

lääkeneuvontatilanteeseen 1 2 3 4 5 

Sairauteen liittyvä leimautumisen pelko 

aiheuttaa haasteita lääkeneuvonnalle 1 2 3 4 5 

Yksityisyydestään huolestuneen asiakkaan 

kohtaaminen on haastavaa 1 2 3 4 5 

Järkyttyneen asiakkaan kohtaaminen 

(esim. Seri-potilaat tai tuoreet diagnoosit) 

on haastavaa 1 2 3 4 5 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

Asiaosaaminen 

Hallitsen ajankohtaisen HIV-lääkehoidon periaatteet 1 2 3 4 5 

Hallitsen ajankohtaisen C-hepatiittilääkehoidon 

periaatteet 1 2 3 4 5 

Tunnen lääkevalmisteet ja osaan kertoa 

niistä asiakkaalle 1 2 3 4 5 

Tunnistan ja tunnen interaktiot 1 2 3 4 5 


Osaan arvioida interaktioiden kliinistä merkittävyyttä 1 2 3 4 5 

Tunnen ja tunnistan haittavaikutukset 1 2 3 4 5 

Tunnen kerralla toimitettavaan lääkemäärään 

liittyvät käytännöt ja osaan noudattaa niitä 1 2 3 4 5 

Hallitsen peruslääkevalikoiman 1 2 3 4 5 

Hallitsen tartuntatautilain HIV:n hoidon 

järjestämisen perusteena 1 2 3 4 5 

Mitä muita asioita haluaisit tuoda esille HIV-potilaiden lääkeneuvontaan liittyen? 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

Kielitaito 

Oma englannin kielen taitoni on riittävä 

lääkeneuvonnan sujumiseksi 1 2 3 4 5 

Asiakkaan englannin kielen taidon taso 

aiheuttaa haasteita lääkeneuvontatilanteeseen 1 2 3 4 5 

Yhteisen kielen puuttuminen vaikeuttaa 

lääkeneuvontatilannetta 1 2 3 4 5 

3. Lääkeneuvonnan tukimateriaalit 

Mitä seuraavista olet käyttänyt lääkeneuvonnan tukena? 

Antiretroviraalisen hoidon ohjeistus www.arvosta.fi 

n En ole hyödyntänyt 

n Hyödynnän silloin tällöin 

n Hyödynnän usein 

n Duodecim lääketietokanta 

Tila ja lääkeneuvonta 

Yksityisyyden turvaaminen keskustelun 

aikana sujuu hyvin avoapteekissa 1 2 3 4 5 

Osaan huolehtia tietoturvasta 1 2 3 4 5 

Tietojärjestelmät 

Lääkeinformaation hyödyntäminen 

neuvontatilanteissa on helppoa 1 2 3 4 5 

Tiedon löytäminen asiakkaan kysymysten 

vastaamisen tueksi on helppoa 1 2 3 4 5 

Paperisten reseptien löytäminen ja käsittely on sujuvaa 1 2 3 4 5 

Neuvonta hankaloittaa se, ettei 

reseptikeskukseen ole pääsyä 1 2 3 4 5 

HUS apteekin laatujärjestelmä 





Hoitotyön Pharmaca 





Hoitotyön Pharmacasta eri kielillä tulostettava materiaali 






Lääkeinteraktio ja -haitat -tietokanta 





Eurooppalaiset hoitosuositukset www.eacsociety.org 





Seri-potilaan kohtaamiseen liittyvä materiaali 





Yhdysvaltojen DHHS:n hoito-ohjeistus www.aidsinfo.nih.gov 





HUSin HIV-potilaan hoito-ohje 





Brittiläinen hoitosuositus www.bhiva.org 





Liverpoolin yliopiston internetsivut lääkeaineiden interaktioista www.hiv-druginteractions.org 





Ruotsalainen hoitosuositus ja -ohjeistus www.sls.se/rav 





Positiiviset ry:n internetsivut www.positiiviset.fi 





Lääkeyritysten internetsivut 






Seuraavat avoapteekissa käytössä olevat työkalut ovat hyödyllisiä lääkeneuvonnan tukena 

Likert-asteikko: 


2. Jokseenkin eri mieltä 

3. Ei samaa eikä eri mieltä 

4. Jokseenkin samaa mieltä 


Hus apteekin laatujärjestelmä: lääkeinformaatio 1 2 3 4 5 

Kuvakommunikaatiomateriaali 1 2 3 4 5 

Millaista tukea tai työkaluja toivoisit työsi tueksi? 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

Lääkkeiden kuvat 1 2 3 4 5 

Yhteisvaikutukset –taulukko 1 2 3 4 5 

Marelaan lisätty informaatio 1 2 3 4 5 

Seri-potilaan kohtaamiseen liittyvä materiaali 1 2 3 4 5 

4. Osaamisen arviointi 

Miten arvioisit omaa osaamistasi kliinisen työnkuvan näkökulmasta? 

Lääkeosaamiseni on hyvällä tasolla 1 2 3 4 5 

Erilaisten asiakkaiden kohtaaminen on helppoa 1 2 3 4 5 

Käytätkö muita tietolähteitä (työkaluja, tietokantoja, sivustoja) lääkeneuvonnan tukena ja jos 

käytät niin mitä ja miksi? 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

Kielitaitoni on hyvällä tasolla 1 2 3 4 5 

Osaan käyttää tietojärjestelmiä hyvin 1 2 3 4 5 

Osaan hyödyntää työssäni tietokantoja 1 2 3 4 5 

Osaan antaa asiakaskohtaista lääkeneuvontaa 1 2 3 4 5 

Ymmärrän hoitoon sitoutumisen merkityksen 

HIV-lääkehoidon onnistumisessa 1 2 3 4 5 

Onko sinulla lääkeneuvonnan tueksi hyviä käytänteitä, joista muille farmaseuteille voisi olla 

avoapteekissa apua? 

Minkälainen osaaminen korostuu mielestäsi HIV-potilaiden lääkeneuvonnassa? 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 


5. Kaipaatko lisäkoulutusta seuraavista aiheista? 

HIV-lääkkeet 

n Käytettävät HIV-lääkkeet 

n Käytettävät c-hepatiittilääkkeet 

n Lääkeaineryhmät 

n Peruslääkevalikoimaan kuuluvat lääkkeet 

n Lääkkeiden vaikutusmekanismit 

n Lääkkeiden antotapa ja annostelu 

n Yhteisvaikutukset 

n Haittavaikutukset 

n Säilyvyystiedot 

n Raskauden ja imetyksen aikainen lääkehoito 

n Lasten lääkehoito 

HIV 

n HIV sairautena 

n Tartuttavuus 

n Sairauden eteneminen 

n Ennuste 

n Aids-vaiheen sairaudet ja niiden hoito 

HIVin hoito 

n Yhdistemälääkehoidot 

n Hoidon aloitus 

n Hoidon seuranta 

n Hoitoon sitoutuminen ja sen merkitys HIV-lääkehoidossa 

n HIV-lääkehoidon indikaatiot 

n Lääkeresistenssi 

n Lääkkeiden toimitusperiaatteet 

n Tartuntatautilaki 

Lääkeneuvonta ja osaaminen 

n Tietojärjestelmät ja tiedon hakeminen 

n Asiakkaan kohtaaminen 

n Hoitoon sitoutumisen eli adherenssin tukeminen 

Liite 2. Ryhmähaastattelun haastattelurunko 

1. Osaaminen 

Minkälainen osaaminen korostuu mielestäsi HIV-potilaiden lääkeneuvonnassa? 

Miten arvioisit omaa osaamistasi kliinisen työnkuvan näkökulmasta? 

• Lääkehoidon asiaosaaminen 

• Hoitoketjun ja sen roolien tuntemus 

• Sairauden kuvan ja etenemisen tuntemus 

Miten pyrit lääkeneuvonnassa tukemaan asiakkaan hoitoon sitoutumista? 

Millaista koulutusta kaipaat HIV-potilaiden lääkeneuvonnassa korostuvaan osaamiseen liittyen? 

2. Haasteet 

Minkälaisten asioiden koet aiheuttavan haasteita HIV-potilaiden lääkeneuvonnassa? 

• Vuorovaikutus 

• Stigma ja asiakkaan yksityisyys 

• Tietolähteiden käyttö 

3. Tuki ja työkalut 

Millaisia tietolähteitä käytät (työkaluja, tietokantoja, sivustoja) lääkeneuvonnan tukena? 

• Mitä käytät eniten ja miksi käytät juuri näitä? 

Ovatko nykyiset työkalut ja tietolähteet hyödyllisiä/riittäviä? 

Millaista tukea tai työkaluja toivoisit työsi tueksi? 

Onko sinulla lääkeneuvonnan tueksi hyviä käytänteitä, joista myös muille farmaseuteille voisi 

olla apua? 

Mitä muita asioita haluaisit tuoda esille HIV-potilaiden lääkeneuvontaan liittyen? 

Jokin muu aihe, mikä? 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 

______________________________________________________ 


Tiivistelmä 

Pilottitutkimus: Kotihoidon 

koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuuden 

nykytila ja kehittyminen 

apteekin riskienhallintatyökalun 

avulla 

Mari Kuuttila* 

proviisori, JET, 

erikoisproviisorikoulutettava 

Helsingin Yliopisto, 

Farmaseuttinen tiedekunta 

mari.kuuttila@ahs.ax 

Niina Laine 

Farmasian tohtori, 

Kliinisen farmasian maisteri 

Aino ja Eino Lääkehoitopalvelut 

Leena Astala 

Apteekkari 

Porin Asema-apteekki 


Johdanto 

Apteekkien lääkkeiden koneellisen annosjakelupalvelun odotetaan parantavan lääkehoidon laatua 

ja turvallisuutta sekä vähentävän lääkkeenjakovirheitä. Kotihoidon annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuutta 

voidaan parantaa tunnistamalla siihen liittyviä riskejä ennaltaehkäisevästi. 

Suomen Apteekkariliiton kehittämän Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelun avulla apteekit voivat 

tehdä moniammatillista yhteistyötä kotihoidon ja palveluasumisyksiköiden kanssa lääkitysturvallisuuden 

parantamiseksi. Palvelun Turvallinen koneellinen annosjakelu -työkalu soveltuu 

annosjakeluprosessin riskikohtien tunnistamiseen. 

Tämän pilottitutkimuksen tavoitteena oli kuvata kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuuden nykytilaa ja kehittymistä apteekkien riskienhallintatyökalun avulla. 

Lisäksi tavoitteena oli kuvata hoitohenkilökunnan näkemyksiä työkalun vaikutuksesta annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuuteen sekä sitä, miten apteekin ja yksiköiden yhteistyö kehittyi. 


Pilottitutkimus toteutettiin 20.4.2019–31.5.2020 välisenä aikana. Tutkimussaatteet pilotoitiin 

ennen tutkimuksen julkaisua. Pyyntö osallistua pilottitutkimukseen lähetettiin Suomen Apteekkariliiton 

jäsenapteekkien (n=632) apteekkareille sähköpostitse. Tutkimusaineisto kerättiin riskienhallintatyökalujen 

sekä seuranta- ja palautelomakkeiden avulla. Aineisto analysoitiin laadullisella 

aineistolähtöisellä, kuvailevalla sisältöanalyysillä. 

Tulokset 

Tutkimukseen osallistui kuusi apteekkia ja kotihoidon yksikköä pilotti mukaan luettuna. Riskienarviointityökaluista 

nousi esiin annosjakeluprosessin osin puutteelliset kirjalliset ohjeet, riskien 

tunnistamattomuus sekä apteekin ja kotihoidon välisen yhteistyön vähäisyys annosjakelun 

aloituksen jälkeen. Jokainen kotihoito nosti kehitettäväksi neljästä kuuteen kohdetta, joista yleisimpiä 

olivat annosjakelun toimintaohjeen tekeminen, lääkehoitosuunnitelman päivittäminen 

sekä apteekin ja kotihoidon vuotuisten annosjakelutapaamisten aloittaminen. Seuranta-ajan jälkeen 

kehittämiskohteista osa oli viety loppuun, osa oli kesken tai keskeytetty. Yksiköiden henkilökunta 

koki työkalun ja moniammatillisen yhteistyön hyödylliseksi ja annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuutta parantavaksi. 


Riskienhallintatyökalujen avulla pystyttiin muodostamaan kuva kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkehoidon turvallisuuden riskitekijöistä sekä listaamaan konkreettisia kehittämiskohteita. 

Seuranta- ja palautelomakkeista pystyttiin selvittämään henkilökunnan näkemyksiä 

yhteistyön vaikutuksesta lääkehoidon turvallisuuteen, ja tapoja, joilla voidaan lisätä apteekin ja 

kotihoidon yksiköiden yhteistyötä. Tutkimus osoittaa, että apteekin palvelu koetaan hyödylliseksi 

ja lääkitysturvallisuutta parantavaksi. 

Apteekkien tarjoama Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelu on uusi kotihoidolle suunnattu 

moniammatillisen yhteistyön muoto. Tähän palveluun liittyen tarvitaan vielä laajempia tutkimuksia, 

työkalun jatkokehittämistä ja markkinointia sekä työkalun käyttöönottoa tukevia viranomaissuosituksia, 

jotta mahdollisimman moni apteekki ottaisi palvelun käyttöön. 

Avainsanat: Koneellinen annosjakelu, lääkitysturvallisuus, kotihoito, apteekin palvelut, 

riskienhallintatyökalu 

Kuuttila M, Laine N, Astala L: Pilottitutkimus: Kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuuden 

nykytila ja kehittyminen apteekin riskienhallintatyökalun avulla. Dosis 37: 126–145, 2021 


Johdanto 

Lääkitysturvallisuudella tarkoitetaan lääkkeiden 

käyttöön liittyvää turvallisuutta, jonka 

tarkoituksena on varmistaa, että asiakas saa 

oikean lääkkeen, oikeaan aikaan, oikeaa reittiä 

ja oikealla annoksella (Stakes ja Rohto 2006). 

Pyrkimyksistä huolimatta lääkehoitoprosessien 

turvallisuudessa on puutteita ja lääkityspoikkeamat 

ovat yksi merkittävimmistä 

ehkäistävissä olevista potilaan turvallisuutta 

vaarantavista tekijöistä (Kohn ym. 2000, Linden-lahti 

ym. 2009). Jopa 23 % iäkkäiden päivystyskäynneistä 

Suomessa johtuu lääkehaitoista 

(Laatikainen 2020). 

Kotihoidon asiakkaiden iän mukanaan 

tuomat sairaudet ja monilääkitys, hoidon 

pirstaleisuus, terveydenhuollon tiedonhallinnan 

ongelmat sekä suositusten vastainen 

lääkkeen määrääminen, lääkkeiden jakelu ja 

käyttö haastavat kotihoidon asiakkaan turvallisen 

lääkehoidon toteuttamista (Klotz 2009, 

Hakoinen ym. 2017). Iäkkäiden lääkehoidon 

turvallista toteuttamista kotihoidossa tulisi 

ohjata lääkehoitosuunnitelman ohjaama toimiva 

lääkehoitoprosessi, prosessien säännöllinen 

auditointi ja riskien tunnistaminen (Terveyden 

ja Hyvinvoinnin laitos 2016). Valvira ja 

aluehallintovirastot ovat viimevuotisilla valvontakäynneillään 

havainneet vakavia puutteita 

esimerkiksi kotiin annettavien palveluiden 

lääkehoidon toteuttamisessa, sisäisissä 

lääkehoitokäytänteissä sekä lääkehoidon riskien 

tunnistamisessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 

2020). 

Apteekeilla on tärkeä rooli avohoitopotilaiden 

hoidon lääkitysturvallisuuden parantamisessa 

ja lääkitysriskien ehkäisemisessä 

(Toivo 2020). Kotihoidon asiakkaiden lääkehoidon 

turvallisuutta pyritään lisäämään muun 

muassa apteekkien tarjoamalla koneellisella 

annosjakelupalvelulla (STM 2016). Koneellisessa 

annosjakelussa apteekki toimittaa potilaan 

säännöllisesti käyttämät tabletti- ja kapselilääkkeet 

jaeltuina annoskohtaisiin pusseihin 

tai annostelijoihin yleensä kahden viikon 

erissä. Koneellisen annosjakelun odotetaan 

lisäävän asiakkaan lääkitysturvallisuutta, säästävän 

hoitajien työaikaa, vähentävän kustannuksia 

ja vähentävän lääkkeenjakovirheitä 

(Sinnemäki ym. 2013, Wallerstedt ym. 2013, 

Cheung ym. 2014). Annosjakelun on myös 

todettu pitävän lääkelistat paremmin ajan 

tasalla, vähentävän päällekkäisiä lääkityksiä 

ja parantavan asiakkaan hoitoon sitoutumista 

(Sinnemäki ym. 2013; Bardage ym. 2014). 

Tutkimuksissa on raportoitu, että annosjakelua 

käyttävillä asiakkailla on kuitenkin käytössään 

enemmän lääkkeitä kuin siihen kuulumattomilla 

ja iäkkäiden lääkitys voi sisältää 

enemmän lääkkeitä, joita ei suositella 

heille (Larsen ym. 2007, Kwint ym. 2011, Sjöberg 

ym. 2011, Wallerstedt ym. 2013, Sinnemäki 

2020). Lisäksi annosjakelun on havaittu 

lisäävän riskiä lääkityksen muuttumattomuudelle 

sekä lääke-lääkeinteraktioille, ellei lääkitystä 

arvioida säännöllisesti (Bobrova ym. 

2019; Sinnemäki 2020). Annosjakeluprosessin 

riskitekijöiksi on tunnistettu lääkkeen vaihtuminen, 

annosjakelun aloitus ja sen keskeytyminen 

sekä erikseen annettavien lääkkeiden 

anto. Myös tilanteet, joissa potilas siirtyy hoitopaikasta 

toiseen, voivat olla riski annosjakeluprosessille 

(Cheung ym. 2014). On arvioitu, 

että Suomessa annosjakelun lääkitysturvallisuutta 

heikentävät yhtenäisten toimintamallien 

puuttuminen, palvelun kilpailuttaminen 

ja paikalliset erot palvelussa (STM 2011, Sinnemäki 

ym. 2014, STM 2020). 

Suomen Apteekkariliiton kehittämän kotihoidon 

ja palveluasumisen yksiköille suunnatun 

Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelun 

riskienhallintatyökalujen avulla apteekeilla on 

vuodesta 2018 ollut mahdollisuus tukea yksiköitä 

lääkitysturvallisuuden riskikohtia tunnistamisessa 

ja niihin liittyvien moniammatillisessa 

yhteystyössä tehtävien kehittämistoimenpiteiden 

määrittämisessä. (Apteekkariliitto 

2018b). Palvelu koostuu neljästä 

lääkehoitoprosessin eri osa-aluetta arvioivasta 

riskienhallintatyökalusta. Näihin kuuluvat: 1) 

turvallinen koneellinen annosjakelu, 2) lääkekaapin 

tarkastus ja turvallinen lääkelogistiikka, 

3) turvallisen lääkehoidon toteutuminen 

ja 4) turvallisen lääkehoidon edellytykset. 

Palvelun tavoitteena on parantaa kotihoidon 

asiakkaiden lääkitysturvallisuutta apteekkien 

ja kotihoidon yksiköiden yhteistyötä lisäämällä. 

Palvelu suositellaan toteutettavan yksi 

riskienhallintatyökalu kerrallaan. Jos yksiköllä 

on koneellista annosjakelua apteekin kautta, 

suositellaan aloittamista siitä. Palvelun kaikkia 

työkaluja ei ole pakko hyödyntää. Palvelusta 

ei ole aiempaa julkaistua tutkimusaineistoa. 

Turvallinen koneellinen annosjakelu -palvelua 

oltiin pilotoitu yhdessä kotihoidon ja palveluasumisen 

yksikössä ennen palvelun lanseerausta 

apteekeille. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 

kotihoidon yksiköiden koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuuden nykytilaa ja 

kehittymistä apteekin Turvallinen koneellinen 

annosjakelu -riskienhallintatyökalun avulla. 

Lisäksi tavoitteena oli kuvata kotihoidon hoitohenkilökunnan 

näkemyksiä työkalun vaikutuksesta 

lääkitysturvallisuuteen sekä sitä, 

miten apteekin ja yksiköiden yhteistyö kehittyi. 


Pyyntö osallistua Turvallinen koneellinen 

annosjakelu -palvelun pilottitutkimukseen 

lähetettiin Suomen Apteekkariliiton jäsenapteekkien 

(n=632) apteekkareille sähköpostitse 

20.4.2019. Tutkija pilotoi tutkimuksen 

alun prosessin ja tutkimussaatteet ennen tätä 

yhden apteekin ja kotihoidon yksikön kanssa. 

Tutkimusaika päättyi 31.5.2020. Tutkimus 

perustuu apteekkien kotihoidolle tarjoamaan 

uuteen palveluun, jonka materiaalit tutkija 

1. Apteekki 

tutustuu palvelun 

materiaaleihin ja 

päättää tarjota 

palvelua kotihoidon 

yksikölle. 

5. Apteekki kirjoittaa 

riskienhallintatyökalun 

puhtaaksi, 

esitäyttää seurantalomakkeen 

ja lähettää ne 

kotihoitoon. 

2. Kotihoidon 

yksikkö lähtee 

mukaan palveluun 

ja osapuolet sopivat 

riskienhallintatilaisuuden 

ajankohdan. 

Kuva 1. Turvallinen koneellinen annosjakelu -palvelun vaiheet 

keräsi tutkimukseen tutkimuslupaa/suostumusta 

vastaan. Tutkija (MK) ei osallistunut 

palvelun toteuttamiseen (Kuva 1). 

Kohderyhmän rekrytointi ja 

tutkimukseen ilmoittautuminen 

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikki 

Suomen Apteekkariliiton jäsenapteekit, jotka 

tuottivat tutkimushetkellä koneellisen annosjakelun 

palvelua kotihoidon yksiköille. Suomen 

Apteekkariliiton toimintakyselyn perusteella 

364 apteekkia 524:stä vastanneesta (69 

%) tuotti annosjakelua julkisen tai yksityisen 

terveydenhuollon tai sosiaalihuollon yksiköille 

vuonna 2019 (Koskenkorva T, henkilökohtainen 

tiedoksianto 2020). Koska Suomen 

Apteekkariliitolla ei ollut tarkkaa tietoa, mitkä 

apteekit tuottavat juuri koneellisen annosjakelun 

palvelua kotihoitoon, tutkimustiedote 

lähetettiin kaikkien jäsenapteekkien (n=632) 

apteekkareiden sähköpostiin 20.4.2019 (Suomen 

Apteekkariliitto 2020). Lisäksi Suomen 

Apteekkariliitto vei tutkimusmateriaalit 

apteekkien sähköiseen tiedotuskanavaan 

Salkkuun osaksi palvelun materiaalia ja mainosti 

tutkimusta Salkun etusivulla keväällä ja 

syksyllä 2019. Helmikuussa 2020 Apteekka- 

3. Apteekki 

tutustuu kotihoidon 

lääkehoitosuunnitelmaan 

ja kotihoito apteekin 

riskienarviointityökaluun. 

→ → → 

6. Kotihoito kehittää 

7. Apteekin ja 

kehittämiskohteita 

kotihoidon 

yhdessä sovittujen 

→ 

tavoitteiden ja omien 

→ edustajat sopivat → 

seurantatapaamisen 

resurssiensa mukaan 

4–6 kk päähän 

(apteekin tuki vapaaehtoinen) 

riskienarvioinnista. 

4. Kotihoidon ja 

apteekin edustajat 

arvioivat annosjakeluprosessin 

riskit riskienarviointityökalun 

avulla ja päättävät 

kehittämiskohteista. 

8. Apteekin ja 

kotihoidon edustaja 

käyvät läpi seurantalomakkeen 

ja sopivat 

jatkotoimenpiteistä. 

Apteekki toimittaa 

kotihoitoon puhtaaksi 

kirjoitetun 

seurantalomakkeen . 


iliitto lähetti vielä kaikille Turvallisen lääkehoidon 

tuki -palvelua vuonna 2019 tarjonneille 

apteekeille sähköpostitse kutsun osallistua 

tutkimukseen. 

Tutkimukseen ilmoittautuakseen apteekin 

oli uuden palvelun testaamiseksi ja jalkauttamiseksi 

etsittävä kotihoidon yksikkö, 

jonka kanssa pilotoida prosessia, ja pyydettävä 

yksikkö mukaan tutkimukseen. Tässä apteekilla 

oli apuna muun muassa kotihoidon tutkimussaate 

ja tutkimuksen markkinointidiat. 

Apteekin edustaja pyysi kotihoidon edustajalta 

allekirjoituksen tutkimussuostumukseen 

tai välitti tutkijalle tiedon tutkimusluvan haun 

tarpeesta. Apteekin edustaja palautti apteekin 

ja mahdollisen kotihoidon tutkimussuostumuksen 

tutkijalle sähköisesti Helsingin Yliopiston 

e-lomakkeen avulla. Suostumuksella 

apteekin edustaja sitoutui tarjoamaan riskienhallintatyökalun 

kotihoidon yksikölle ja raportoimaan 

tutkimusmateriaalin tutkijalle tutkimusjakson 

loppuun mennessä. Tutkimuksen 

keskeyttäminen oli kuitenkin sallittua. 

Palveluun valmistautuminen sekä 

koneellisen annosjakeluprosessin 

riskienarviointi 

Apteekin palvelun toteutustapaa ohjasi Suomen 

Apteekkariliiton opas (2018 b). Palveluun 

valmistautuessaan apteekin edustaja arvioi 

kotihoidon yksikön lääkehoitosuunnitelman 

perusteella, miten hyvin hoitoyksikön keskeiset 

turvallista lääkehoitoa ohjaavat toimenpiteet 

on kuvattu lääkehoitosuunnitelmassa. 

Apteekin edustaja kirjasi kehittämisehdotuksensa 

valmiiksi ja lähetti riskienarviointityökalun 

kotihoidon yksikölle etukäteen tutustuttavaksi. 

Riskienarviointitapaamiseen suositellaan 

osallistuvan hoitoyksikön eri ammattiryhmien 

edustajia muun muassa lähihoitajia, sairaanhoitajia, 

lääkäri, lääkevastaava ja esimies. 

Apteekin edustaja johti riskienhallintatilaisuuden 

keskustelua, auttoi yksikön edustajia tunnistamaan 

koneellisen annosjakeluprosessinsa 

mahdollisia riskejä ja kirjasi yksikön yhteisen 

näkemyksen työkaluun. 

Riskienhallintatyökalun alussa on ohje 

kriteerien arvioimiseksi. Työkalu koostuu 

13:sta koneellisen annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuuteen 

vaikuttavasta arvioinnin 

kohdeaiheesta (Taulukko 1). Työkalu sisältää 

yhteensä 72 kriteeriä, joiden toteutumista 

arvioidaan moniammatillisesti A–D luokituksella, 

jossa kirjaimet tarkoittavat seuraavaa: 

A= toteutuu täysin, B= toteutuu osittain, C= ei 

toteudu ollenkaan ja D= ei koske hoitoyksikköä. 

Jos keskustelussa päädyttiin väittämiin B tai C, 

kohtaa tuli selventää kriteerin kommenttikenttään. 

Lopuksi apteekin edustaja kirjasi yhteisesti 

valitut kehittämiskohteet ja toimenpiteet 

tärkeysjärjestyksessä. Lisäksi mietittiin kehittämistoimenpiteiden 

konkreettista toteutusta, 

vastuita ja aikataulua. Työkalun palauteosioon 

apteekin edustaja kirjasi kotihoidon edustajien 

yhteisen näkemyksen siitä, kuinka hyödyllisenä 

he kokivat palvelun lääkitysturvallisuuden 

kehittämisen kannalta, millaista yhteistyötä 

he toivoisivat apteekilta jatkossa ja kehittämisehdotukset 

palvelulle. 

Seuranta-aika 

Arviointitilaisuuden jälkeen apteekin edustaja 

viimeisteli täytetyn riskienarviointityökalun, 

esitäytti seurantalomakkeen ja lähetti ne kotihoidon 

edustajalle. Hoitoyksikköä suositeltiin 

valitsemaan keskuudestaan vastuuhenkilö 

(esim. lääkevastaava tai esimies), joka vastaa 

sovittujen kehittämistoimenpiteiden viemisestä 

käytäntöön. Hoitoyksikkö vastasi kehittämistyöstä, 

mutta apteekki saattoi tukea tarjoten 

mm. eritasoisia lääkehoidon arviointeja, 

koulutusta, farmaseuttista asiantuntemusta tai 

apua työohjeiden kirjoittamiseen. 

Seurantatapaaminen sovittiin 4–6 kuukauden 

päähän riskienarviointitilaisuudesta. 

Tutkimuksessa suositeltiin 6–8 kuukauden 

seuranta-aikaa, koska muutostyöhön kuluu 

aikaa. Apteekin edustaja ja hoitoyksikön edustaja 

(esim. vastaava hoitaja) tapasivat seurantatapaamisessa, 

jossa jatkettiin seurantalomakkeen 

taulukon täyttöä. Seurantatapaamisen 

keskustelun lomassa apteekin edustaja 

kirjasi, toteutuivatko kehittämistoimenpiteet 

seuranta-aikana ja syyt, elleivät toimenpiteet 

olleet toteutuneet. Lisäksi kirjattiin sovitut jatkotoimenpiteet 

vastuuhenkilöineen ja aikatauluineen. 

Seurantatapaamisen päätteeksi apteekin 

edustaja keräsi lisäksi kotihoidon yksiköltä 

tutkimuspalautteen (Liite 1). Palautelomakkeen 

avulla kartoitettiin hoitohenkilökunnan 

mielipiteitä siitä, miten palvelu oli seurantaajan 

aikana kehittänyt annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuutta ja millä tavoin kotihoidon 

ja apteekin yhteistyö oli kehittynyt palvelun 

aikana. 

Tutkimuksen pilotointi 

Tutkimuksen alkuprosessin pilotointi toteutettiin 

helmi–maaliskuussa 2019. Tutkija rekrytoi 

yhden apteekin tarjoamaan palvelua kotihoidon 

yksikköön ja osallistumaan tutkimukseen. 

Pilotoinnin tarkoituksena oli saada käsitys tutkimuslupaprosessista, 

saada palautetta tutkimussaatteista 

ja testata e-lomakkeita, joiden 

kautta apteekit ilmoittautuisivat tutkimukseen 

ja palauttaisivat materiaalia. Tutkimusluvan 

hakemiseksi tutkija oli suoraan yhteydessä 

kotihoidon edustajaan. Tutkija osallistui 

riskienarviointitilaisuuteen apteekkarin ja 

farmaseutin kanssa, mutta hän ei vaikuttanut 

siihen, mitä apteekin edustaja kirjasi riskienhallintatyökaluun. 

Tilaisuuden jälkeen tutkija pyysi kotihoidon 

yksiköltä palautetta tutkimussaatteista ja 

siitä, miksi he lähtivät mukaan tutkimukseen. 

Palaute kerättiin e-lomakkeen avulla. Tutkimussaatteisiin 

ei saatu kehittämisehdotuksia, 

mutta tutkija sai kokonaiskuvan tutkimusprosessin 

alusta tutkimuslupahakuineen ja varmuuden 

e-lomakkeiden toimivuudesta. 

Aineiston keräys, hallinta ja säilytys 

Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin yliopiston 

ylläpitämän e-lomakepalvelun avulla. 

Tutkija oli muodostanut e-lomakepalveluun 

linkit tutkimukseen ilmoittautumiseksi ja 

materiaalien palauttamiseksi. Tutkija tulosti 

palautuneet suostumuskaavakkeet, allekirjoitti 

ja päiväsi ne vastaanotetuiksi. Tutkija poisti 

palautuneista materiaaleista kaikki nimitiedot 

ja numeroi apteekkien palauttaman materiaalin 

apteekeittain palauttamisjärjestyksessä 

ennen kuin tallensi tiedot tutkijan Helsingin 

yliopiston OneDrive-tilille. Tutkija sai 

joitain materiaaleja myös Helsingin yliopiston 

sähköpostiosoitteeseensa, josta hän tallensi ne 

OneDriveen. Tietoja ei tallennettu muualle. 

Tutkija huolehti tutkimusmateriaalin ja 

tutkimuslupien tietoturvallisesta säilytyksestä 

Helsingin yliopiston OneDrive-tilillään (salasanan 

takana), sähköpostissa ja Helsingin yliopiston 

palvelimella (e-lomake). Tutkimusaineisto 

hävitetään viimeistään vuoden kuluttua 

tutkimustulosten julkaisemisesta. Tutkimusmateriaalia 

ei jaeta Apteekkariliitolle, tutkimuksen 

ulkopuolisille tahoille eikä sitä käytetty 

muihin tutkimuksiin. 

Tutkimukseen ilmoittautui kuusi apteekkia 

pilotti mukaan lukien. Tutkija haki viisi tutkimuslupaa 

ja vastaanotti yhden allekirjoitetun 

suostumuslomakkeen. Tutkija oli tutkimuksen 

loppuvaiheessa yhteydessä apteekkien edustajiin 

puhelimitse tai sähköpostitse muistuttaakseen 

materiaalien palautuksen lähestymisestä 

ja/tai puutteellisesta materiaalista. Tutkija vastaanotti 

viimeiset materiaalit 9.7.2020 muistutusten 

jälkeen. Muistutuksia tehtiin niin kauan 

kun jokin tutkimusmateriaalin osio oli palauttamatta, 

mutta saatavilla. 

Aineiston analysointi 

Tutkija (MK) analysoi aineiston laadullisen 

aineistolähtöisen ja kuvailevan sisältöanalyysin 

avulla (Elo ja Kyngäs 2007, Hämeen-Anttila 

ja Katajavuori 2008) käyttäen Excel-taulukkoohjelmaa. 

Tutkija suoritti lääkitysturvallisuuden 

tason nykytilan analysoinnin tulkiten koneellisen 

annosjakeluprosessin kehittämistä vaativiksi 

alueiksi kaikki ne, jotka vähintään kolme 

kotihoidon yksikköä oli kokenut osittain tai ei 

ollenkaan (c- ja d-luokat) toteutuviksi. Kunnossa 

oleviksi kohteiksi tutkija poimi ne kohteet, 

jotka vähintään neljä yksikköä oli raportoinut 

toteutuviksi (a-luokka). Työkalun 

avoimia kommentteja käytettiin selkiyttämään 

kehittämistä vaativan tai kunnossa olevan 

kohteen kuvailua. Yhden apteekin palauttamaan 

riskienarviointityökaluun oli valittu 

useita vaihtoehtoja välillä A–D. Tämän työkalun 

A–D valinnat otettiin huomioon painottaen 

aina negatiivisinta arviota. Yhteisesti 

valitut kehittämiskohteet poimittiin seurantalomakkeista. 

Seurantalomakkeen avoimien kommenttien 

perusteella tutkija analysoi, oliko kehittämiskohde 

seuranta-ajan jälkeen saatu päätökseen, 

oliko se kesken vai keskeytetty ja, mikä 

oli mahdollisen keskeyttämisen syy. Yksiköiden 

antamasta palautteesta poimittiin hoitohenkilökunnan 

näkemyksiä siitä, miten lääkitysturvallisuus 

oli edistynyt (Liite 1). 


Tulokset 

Kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuuden nykytila 

Yhteensä kuusi apteekkia ja kotihoidon yksikköä, 

pilotti mukaan lukien, osallistui tutkimukseen. 

Palautunut materiaali oli hieman 

puutteellisesti täytettyä. Riskienhallistatyökaluista 

nousi esiin kotihoidon yksiköiden 

koneellisen annosjakeluprosessin kirjallisten 

toimintaohjeiden, riskien tunnistamisen ja 

hoitohenkilökunnan perehdyttämisen puutteellisuus 

(Taulukko 1). Sen sijaan annosjakeluprosessin 

perustoiminnot, kuten lääketilausten 

tekeminen ja lääkemuutosten ilmoittamiskäytänteet 

toimivat hyvin. 

Yhdessä valitut kehittämiskohteet 

Eri yksiköissä valittiin yhdessä kolmesta kuuteen 

kehittämiskohdetta. Kehittämiskohteiksi 

valittiin yleisimmin annosjakelun toimintaohjeen 

luominen kotihoitoon, annosjakeluprosessin 

päivitys lääkehoitosuunnitelmaan 

sekä apteekin ja kotihoidon yksikön välisten 

yhteisten annosjakelupalaverien pitäminen 

(Taulukko 2). Kehittämiskohteet ja kohteiden 

toteutuminen kuvattiin palautuneissa seurantalomakkeissa, 

mutta suunniteltujen toimenpiteiden, 

vastuuhenkilöiden ja aikataulun 

sekä sovittujen jatkotoimenpiteiden kuvaaminen 

oli osittain tai täysin puutteellista. Aina 

ei ollut aivan selvää, oliko apteekin ja yksikön 

välinen yhteistyö lomakkeiden täyttämisessä 

ollut riittävää. 

Seuranta-aika vaihteli eri yksiköissä viiden 

ja 14 kuukauden välillä. Yksiköiden kehittämistyötä 

olivat hidastaneet muun muassa apteekin 

resurssipula, kotihoidon työntekijävaihdokset, 

muutto, koronaepidemian tuomat muut työt 

ja muiden uusien järjestelmien käyttöönotto. 

Osassa kehittymisen esteitä ei ollut nimetty. 

Kotihoidon yksiköiden näkemykset 

Viideltä kotihoidon yksiköltä palautui yhteinen 

palaute riskienhallintatyökalusta ja kaikilta 

kuudelta seurannan jälkeinen palaute. Kuvan 

2 näkemykset on kerätty palautelomakkeiden 

(Liite 1) valintojen ja avointen kommenttien 

perusteella. 

Kotihoidon yksiköiden ja apteekin yhteistyö 

kehittyi monella tapaa palvelun aikana 

(Taulukko 3). Tutkimuksen mukaan yhteistyöstä 

haluttiin jatkuvaa yhteisten palaverien 

muodossa. 

Pohdinta 

Tämän pilottitutkimuksen mukaan Turvallinen 

koneellinen annosjakelu -palvelun myötä 

kaikki kotihoidon yksiköt lähtivät kehittämään 

annosjakeluprosessiaan ja tekemään enemmän 

yhteistyötä apteekkien kanssa. Kehittämiskohteiden 

työstämistä hidastivat koronapandemian 

tuomat lisätyöt ja muut projektit. 

Eri kehittämiskohteiden viemä aika vaihteli 

yksikkökohtaisesti. Esimerkiksi lääkehoitosuunnitelman 

kehittäminen on pitkä prosessi, 

sillä samalla esiin voi tulla muitakin kehittämiskohteita 

ja hyväksyminen ei ole yhden 

yksikön käsissä. Puutteellisesti täytetyt palvelun 

lomakkeet osoittavat myös, että uuden 

palvelun tasalaatuinen tuottaminen vie oman 

aikansa apteekissa. Jokisen (2020) väitöskirjatutkimuksen 

mukaan uusien palveluiden tarjoaminen 

terveydenhuoltoon vaatii apteekilta 

toimintojen tarkempaa suunnittelua, henkilöstön 

kouluttamista ja ajallisia investointeja. 

Jokainen apteekki kehittyy sitä paremmaksi, 

mitä useammin se käy palveluprosessin läpi. 

Kotimaisten ja kansainvälisten potilasturvallisuutta 

ohjaavien organisaatioiden mukaan 

lääkehoitoprosessien systemaattinen arviointi 

tulee olla jatkuvaa ja ennaltaehkäisevää asiakkaan 

lääkitysturvallisuuden parantamiseksi 

(Kohn ym. 2000, Suomen Potilasturvallisuusyhdistys 

ry 2015, Terveyden- ja hyvinvoinnin 

laitos 2016, WHO 2017). Tutkimuksen mukaan 

tällainen arviointi ei ollut tutkimukseen osallistuneissa 

yksiköissä säännöllistä. Aluehallintoviraston 

ja Valviran havainnot ovat olleet 

samansuuntaisia (STM 2020). Palvelun jälkeen 

yksiköt olivat kuitenkin motivoituneita arvioimaan 

prosessia uudelleen apteekin edustajan 

kanssa. Ne toivoivat apteekin tukea kehittämiskohteiden 

kehittämisessä ja yhteisiä tapaamisia 

1–2 kertaa vuodessa. Tämä osoittaa, että 

apteekin palvelulla on mahdollisuus lisätä 

merkittävästi kotihoidon yksiköiden annosjakeluprosessin 

turvallisuuden kehittymistä. 

Tutkimusten mukaan apteekkipalvelujen 

tunnettuus ja kysyntä on ollut vähäistä 

farmasian alan ulkopuolella, kuten kotihoidossa, 

vaikka kysyntää luovia lääkitysturval- 

Taulukko 1. Pilottitutkimukseen osallistuneiden kotihoitoyksiköiden (n=6) koneellisen 

annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuuden nykytila. 

Arvion kohde 

Lääkehoitosuunnitelma 

annosjakeluprosessin osalta 

Yleiset 

toimintaperiaatteet 

Lääkehoidon 

arviointi 

Annosjakelun 

Aloittaminen 

Reseptin 

kirjoittaminen 

Annosjakelulääkkeiden 

tilaaminen apteekista 

Lääkitysmuutosten hallinta 


vastaanottaminen 

hoitoyksikössä 

Annostuskortin 

käyttö ja säilytys 


säilyttäminen 


turvallinen käsittely ja 

lääkkeenanto 

Lääkeinformaation lähteet 


hävittäminen 

Lääkityspoikkeamien 

raportointi 

Nykytila 

Hoitoyksikön annosjakeluprosessi oli kuvattu lääkehoitosuunnitelmaan (n=3), tai se vaati 

paljon kehittämistä (n=3). Eri toimihenkilöiden vastuita ja tehtäviä ei ollut määritelty lainkaan 

viiden hoitoyksikön suunnitelmassa. Yhdessä ne oli kuvattu. Annosjakeluprosessin riskejä ei 

oltu määritelty yhdessäkään lääkehoitosuunnitelmassa. 

Annosjakelusta vastaavat henkilöt olivat yleisesti tiedossa apteekissa ja kotihoidossa ja 

annosjakelusta vastaava lääkäri oli nimetty, mutta saattoi vaihtua usein. Kaikissa yksiköissä 

annosjakeluprosessia kuvaava toimintaohje puuttui kokonaan tai se oli puutteellinen. 

Hoitajien ja lääkäreiden prosessiin perehdyttäminen ja yhteisistä pelisäännöistä sopiminen 

olivat puutteellisia, eivätkä apteekki ja kotihoito tavanneet säännöllisesti prosessin 

kehittämiseksi. 

Annosjakeluasiakkaiden kokonaislääkitys selvitettiin ja lääkehoidon tarve ja asianmukaisuus 

arvioitiin yleensä lääkärin ja hoitajan yhteistyössä annosjakelua aloitettaessa, muttei 

moniammatillisesti apteekin kanssa. Apteekkien tekemän asiakkaan kokonaislääkityksen 

arvion taso vaihteli apteekeittain. Kokonaislääkityksen säännöllistä arviointia esimerkiksi 

kerran vuodessa ja iäkkäillä puolen vuoden välein ei tehty systemaattisesti vaan lääkehoitoa 

muutetiin vain tarpeen mukaan. Lisäksi sairaanhoitajien tekemä asiakkaan lääkehoidon 

keston ja tarkoituksenmukaisuuden arviointi oli puutteellista ja riippui usein lähihoitajien 

tekemästä raportoinnista. 

Asiakkaan koko lääkehoito pyrittiin siirtämään annosjakeluun yhdellä kertaa, myös 

itsehoitolääkkeet, jos ne olivat tiedossa. Apteekin tekemät huomiot pyrittiin ottamaan 

huomioon annosjakelua aloitettaessa. 

Lääkäri määräsi reseptit yleensä kahdeksi vuodeksi, mutta lääkkeen käyttötarkoituksen 

kirjaaminen lääkemääräykseen oli havaittu puutteelliseksi. 

Annospussien tilaaminen oli useimmiten ohjeistettu kirjallisesti, kun taas kiireellisten 

lääkkeiden tilaamisen ohjeistus oli puutteellista. 

Lääkitysmuutosten ilmoittamisesta ja reseptien korjauksista oli useimmiten sovittu 

paikallisesti lääkärin, hoitoyksikön ja/tai apteekin kesken, muttei ohjeistettu kirjallisesti 

yksikössä. Lääkitysmuutoksen ilmoitus pääsääntöisesti dokumentoitiin, mutta 

dokumentointitavoissa oli eroa. Lääkitysmuutoksesta ilmoitettiin pääsääntöisesti 

apteekkiin, mutta lääkärin tekemä lääkemääräys ei välttämättä vastannut lääkemuutosta 

ja vanha määräys jäi usein mitätöimättä. Lääkemuutos pyrittiin tekemään seuraavaan 

annosjakelutilaukseen. Lääkkeen tunnistuksen apuvälineet, kuten annosjakelutoimittajien 

extranetit ja lääkityslistojen QR-koodit olivat vähäisessä käytössä. 

Harvassa yksikössä annosjakelulääkkeiden vastaanottamista ja tarkistusta oli ohjeistettu 

kirjallisesti, mutta se pyrittiin tekemään. Annosjakelupussien annostuskortin ja 

potilastietojärjestelmän lääkelistan vastaavuuden tarkistus koettiin puutteelliseksi. 

Ajantasainen potilastietojärjestelmän lääkelista pyrittiin pitämään asiakkaan kotona. 

Annosjakelun lääkekorttia käytettiin harvoin. 

Asiakkaan käytössä ja ei-käytössä olevien lääkkeiden erillään säilyttäminen oli puutteellista. 

Annospussit säilytettiin suositellussa lämpötilassa. 

Hoitaja pyrki tarkistamaan ennen lääkkeen antoa, että on antamassa lääkelistan mukaisia 

lääkkeitä. Myös pussin sisältö pääsääntöisesti tarkistettiin tunnistaen lääkkeet, vaikka 

se ei olisi tarpeen. Lääkkeet annettiin usein asiakkaalle lääkelasin kautta eikä suoraan 

annospussista suosituksen mukaan. Muiden lääkkeiden annon tarkistuksen koettiin toimivan 

hyvin. 

Hoitajien yleisimmin käyttämät lääkeinformaation lähteet lääkkeenantotilanteessa 

olivat apteekki, internet tai tiimin muut jäsenet. QR-koodit ja Terveysportti olivat harvoin 

käytettävissä. 

Käyttämättömät annosjakelupussit pyrittiin poistamaan pikimmiten asiakkaan kotoa 

lääkejätteisiin, mutta pussien tyhjentäminen ja repiminen tietosuojajätteenä oli puutteellista. 

Annosjakelupusseissa havaitut poikkeamat ilmoitettiin pääsääntöisesti heti 

apteekkiin, mutta poikkeamia ei oltu käsitelty yhteisesti apteekin kanssa. Haipropoikkeamaraportointijärjestelmä 

oli yleisesti aktiivisessa käytössä ja ilmoituksia käsiteltiin 

hoitajien kesken. 


Taulukko 2. Pilottitutkimuksessa apteekin ja kotihoidon yksikön (n=6) yhteisesti valitut 

kehittämiskohteet ja niiden kehittyminen seuranta-ajan aikana. 

Kehitettävä kohde 

Annosjakelun 

toimintaohjeen luominen 

Annosjakeluprosessin 

päivitys 

lääkehoitosuunnitelmaan 

Säännölliset apteekin ja 

kotihoidon yksikön väliset 

annosjakelutapaamiset 

Annosjakelun riskien 

tunnistaminen 

QR-koodin lukijan 

lisääminen hoitajien 

puhelimiin 

Yhteensä (kpl) 

6 

3 

3 

2 

2 

Toteutunut (kpl) 

2 

1 

1 

1 

1 

Kesken (kpl) 

4 

2 

2 

1 

0 

Keskeytetty (kpl) 

0 

0 

0 

0 

1 

lisuuden epäkohtia on todettu runsaasti (Eades 

ym. 2011, Hakoinen ym. 2017, Kalliomäki ym. 

2020, STM 2020). Tämä voi johtua tutkimusten 

mukaan muun muassa apteekin ja muun terveydenhuollon 

organisaatioiden tiedonkulun 

ongelmista, apteekkien palveluiden vähäisestä 

markkinoinnista ja tuotteistamisesta, ennakkoasenteista 

sekä eri tahojen tiedonpuutteesta 

(Kalliomäki ym. 2020). 

Jokisen (2020) väitöskirjatutkimuksen 

mukaan apteekit kokevat itsensä ensisijaisesti 

terveydenhuollon palveluiden tuottajiksi. Erityisesti 

aktiivista strategiatyötä tekevät apteekit 

ovat kiinnostuneempia tuottamaan uusia 

palveluita osaksi liiketoimintaa. Koska uusien 

palveluiden rahoitusmallia ei ole luotu, apteekit 

joutuvat pohtimaan myös omia taloudellisia 

mahdollisuuksiaan palveluiden tuottamiseen. 

Palveluun valmistautuminen, tapaamiset 

ja yhteistyö vievät aikaa. Voi siis hyvin olla, 

että tähän tutkimukseen valikoitui apteekkeja, 

jotka ovat hyvin kehitysmyönteisiä ja motivoituneita 

moniammatilliseen yhteistyöhön. 

Myös muut apteekit tulee saada motivoitua 

tarjoamaan palvelua kotihoidon yksiköilleen. 

Tähän tarvitaan yhteistyötä tukevia yhteiskunnallisten 

rakenteiden ja viranomaismääräysten 

lisäämistä. Vaikka Suomen Apteekkariliitto on 

tehnyt töitä palvelun tunnettuuden eteen, työtä 

tulee edelleen jatkaa. 

Kotihoidon yksiköt kuvasivat lääkitysturvallisuuden 

kehittymistä tekemillään kehittämistoimilla 

ja yhteistyön lisääntymisenä. 

Tutkimuksen lääkitysturvallisuuden kehittymistä 

kuvaavat mittarit olivat kuitenkin epätarkkoja. 

Tarvitaan lisätutkimusta, jossa käy- 

Apteekin 

annosjakelukoulutus 

hoitajille ja lääkäreille 

2 

0 

2 

0 

Kiireellisten 

lääkitysmuutosten 

toteuttamistoimintamallin 

yhtenäistäminen 

Iäkkäiden lääkehoidon 

riskienarviointimittarin 

käyttöönottokoulutus ja 

käyttöönotto 

1 

1 

1 

0 

0 

1 

0 

0 

”Päällekkäisen työn 

karsiminen on yksi niistä 

asioista, mistä on hyvä 

keskustella jatkossakin” 

”Roolit ovat 

selkiytyneet” 

”Yhteistyö on 

parantunut” 

Työkalua erittäin kattava 

ja hyvä (3), mutta sitä tulisi 

tiivistää (3) 

Muun koulutuksen 

tarjoaminen kotihoidolle 

(riskilääkkeet, pkvja 

huumausaineet) 

Vastuiden ja roolien 

selkeyttäminen 

1 

1 

0 

1 

1 

0 

0 

0 

”Osallistuminen avasi 

silmät monille asioille, 

joita emme olleet osanneet 

ajatellakaan” 

Työkalu on selkiyttänyt 

annosjakelun prosessia (6) 

Työkalun kriteerit 

arvioitaisiin mielellään 

uudelleen (5) tai hieman 

kevennettynä versiona (1) 

Tiimien välisten ohjeiden 

yhtenäistäminen 

Apteekin tekemien 

lääkehoidon arviointien 

tuominen osaksi 

vuosikontrolleja 

1 

1 

0 

0 

1 

1 

0 

0 

”Yhteistyön 

parantaminen apteekin 

kanssa on tärkeää. Emme 

ehkä ole osanneet hyödyntää 

apteekkia tarpeeksi 

yhteistyökumppanina ja 

asiantuntijana” 

Kotihoidon 

näkemyksiä 

palvelusta 

”Lääkkeiden tilaus 

on tehokkaampaa 

ja epäselvyydet ovat 

vähentyneet” 

Huume- ja PKV-lääkkeiden 

kulutusseurannan 

tehostaminen 

Sairaalajakson 

jälkeinen annosjakelun 

uudelleenkäynnistämisen 

kehittäminen 

1 

1 

1 

0 

0 

1 

0 

0 

”Seurantatapaamisessa 

tulee esiin oman työn 

tulokset selkeämmin” 

”Suosittelemme työkalua 

mielellämme muille 

yksiköille (6)” 

Toivomme apteekilta 

apua kehittämiskohteiden 

jatkokehitykseen (6) 

Yhteensä 

26 

9 

16 

1 

Kuva 2. Pilottitutkimukseen osallistuneiden kotihoidon yksiköiden (n=6) näkemyksiä Turvallinen 

koneellinen annosjakelu -palvelusta. Mikäli samoja näkemyksiä tuli esiin useammin, on niiden lukumäärä 

ilmoitettu vastauksen perässä suluissa. 


Taulukko 3. Pilottitutkimukseen osallistuneiden apteekkien ja kotihoidon yksiköiden (n=6) yhteistyön 

kehittyminen palvelun aikana. 

Tehtiin 

toimintasuunnitelma 

Yhteistyö 

kehittyi 

Apteekin ja kotihoidon 

yhteistyön muodot 

Apteekki ja kotihoito ovat 

yhdessä kehittäneet yhteistä 

koneellisen annosjakelun 

prosessia. 

Apteekki on ollut mukana 

laatimassa/päivittämässä 

kotihoidon toiminta- ja 

työohjeita. 

Apteekki on kouluttanut 

kotihoidon yksikön 

henkilökuntaa 

riskienarvioinnin tuloksista 

Apteekki on ollut mukana 

päivittämässä kotihoidon 

lääkehoitosuunnitelmaa. 

Apteekki on kouluttanut 

kotihoidon henkilökuntaa 

lääkehoitoon/ 

lääkitysturvallisuuteen 

liittyen. 

Epäselvyydet 

annosjakeluasiakkaiden 

lääkitysten suhteen ovat 

vähentyneet. 

Yksiköiden 

määrä 

4 

4 

3 

2 

3 

3 

Annosjakeluprosessille 

tehtiin ohje 

Havainnollistettiin, kuinka 

paljon kohtia vaaditaan, 

että annosjakelupussit 

ovat asiakkaan edessä 

lääkitysturvallisesti 

Annosjakelun riskikohtien 

tunnistaminen parani 

Annosjakelupusseihin 

tehtävät muutokset tehtiin 

systemaattisemmin 


edistyminen 

Asioita pohdittiin läpi 

yhdessä 

Työkalu herätti 

paljon ajatuksia ja 

kehittämiskohteita 

Lääkehoitosuunnitelma 

päivitettiin ja 

annosjakelusta vastaavat 

sovittiin. 

Kuva 3. Pilottitutkimuksen kotihoidon yksiköiden (n=6) näkemyksiä palvelun vaikutuksista 

annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuuden kehittymisestä. 

Apteekki on tehnyt 

lääkehoidon arviointeja 

kotihoidon asiakkaille. 

Kotihoidon henkilöstö 

on konsultoinut apteekin 

henkilökuntaa useammin 

kuin ennen palvelua. 

2 

2 

tetään tarkempia lääkitysturvallisuuden tason 

mittareita, kuten haittatapahtumien ja läheltä 

piti -tilanteiden määrän ja laadun muutokset. 

Tämän tutkimuksen perusteella ei voida 

tehdä yleisiä johtopäätöksiä siitä, miten palvelu 

edistää kotihoidon asiakkaiden lääkitysturvallisuutta 

eikä siitä, millä tasolla kotihoidon 

yksiköiden koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkitysturvallisuus todella on. 

Tutkimukseen osallistuneiden apteekkien 

määrään on voinut vaikuttaa apteekin halu 

tarjota palvelua, koneellisen annosjakelupalvelun 

julkinen kilpailuttaminen, mikä keskittää 

annosjakelupalvelun tietyille apteekeille, 

työkalun uutuus, apteekin ja kotihoidon yksikön 

tiedonkulun ongelmat sekä uuden palvelun 

tarjoamiseen apteekin tarvitsemat lisäresurssit. 

Tutkimustulosten luotettavuutta heikentävät 

puutteellisesti täytetyt lomakkeet, mahdolliset 

kriteerien tulkintaerot sekä yhden kriteerin 

sisältämät useat arvioitavat asiat. 

Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella 

suositukset eivät ole taanneet apteekkien tasalaatuisesti 

tarjoamaa koneellisen annosjakelun 

palvelua (STM 2016, Sinnemäki 2017). Perheja 

peruspalveluministeri Krista Kiurun vuonna 

2019 asettaman iäkkäiden henkilöiden palvelujen 

uudistamistyöryhmän lausunnon mukaan 

koneellinen annosjakelupalvelu vaatii vahvempaa 

lainsäädännöllistä ohjausta palvelun laadun 

tasapainottamiseksi ja parantamiseksi (STM 

2020). Myöskään suositusten mukaiset asiakkaiden 

vuosittaiset tai iäkkäiden puolivuosittaiset 

lääkehoidon arvioinnit eivät tutkimuksen 

mukaan toteudu. Sinnemäki (2013) löysi vastaavanlaisia 

tuloksia tutkimuksessaan. Toivon 

(2020) väitöskirjatutkimuksen mukaan apteekeilla 

on tärkeä rooli avohoitopotilaiden hoidon 

lääkitysturvallisuuden parantamisessa ja lääkitysriskien 

ehkäisemisessä, mutta tämän tutkimuksen 

mukaan apteekkien asiantuntijuutta ei 

vielä hyödynnetä kotihoidossa riittävästi. Suomen 

Apteekkariliitto ehdotti jo vuonna 2018 

Uusi Apteekki -ohjelmassaan, että kotihoidon 

ja palveluasumisen yksiköille asetettaisiin auditointivelvoite 

(Suomen Apteekkariliitto 2018a). 


Tämän pilottitutkimuksen mukaan apteekkien 

Turvallinen koneellinen annosjakelu -palvelun 

avulla kotihoidon yksiköt voivat kattavasti 

tunnistaa koneellisen annosjakeluprosessin 

riskikohteet ja kehittää niitä apteekkien 

asiantuntijoiden tukemina. Riskienhallintatyökaluja 

analysoimalla pystyttiin muodostamaan 

yleiskuva kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin 

lääkehoidon turvallisuuden riskitekijöistä 

ja listaamaan konkreettisia kehittämiskohteita. 

Seuranta- ja palautelomakkeiden 

avulla pystyttiin selvittämään henkilökunnan 

mielipiteitä työkalun ja yhteistyön 

vaikutuksesta lääkehoidon turvallisuuteen 

sekä siitä, miten apteekin ja kotihoidon yksiköiden 

yhteistyö lisääntyi. Jatkotutkimuksissa 

tulee kehittää edelleen lääkitysturvallisuuden 

tasoa mittaavia mittareita ja selvittää apteekin 

edustajien näkökulmaa Turvallinen koneellinen 

annosjakelu -palveluun. Kyseisen työka- 


lun laajempi käyttöönotto vaatii käyttöönottoa 

tukevia viranomaispäätöksiä ja muita lisäkannusteita, 

jotta apteekit saadaan innostettua 

mukaan palvelun tarjoamiseen. 

Summary 

Pilot study: The current medication 

safety status of automated dose 

dispensing process in homecare and 

it's development with the help of 

community pharmacy's risk 

management tool 

Mari Kuuttila* 

MSc (Pharm.), Specialist in management, 

Specialist trainee in Community 

and Hospital Pharmacy 


mari.kuuttila@ahs.ax 

Niina Laine 

PhD (Pharm), Master in clinical pharmacy 

Aino and Eino Medicationservices 

Leena Astala 

MSc (Pharm.), 

Owner of Porin Asema-apteekki 


Introduction 

The pharmacy's automated dose dispensing 

service is expected to improve the quality 

and safety of medication and to decrease 

drug delivery errors. The medication safety of 

the home care dose dispensing process can be 

improved by identifying the risks of the process. 

With the help of the new Safe Pharmacotherapy 

Support service developed by the Finnish 

Pharmacy Association, 

pharmacies can work in multi-professional 

co-operation to improve the medication safety 

of home care and service housing units. With 

the Safe automated dose dispensing management 

tool, risks related to the dose dispensing 

process can be identified. 

The aim of the pilot study was to describe 

the current state and development of the medication 

safety of the automated dose dispensing 

process in home care with the help of a community 

pharmacy`s risk management tool. In 

addition, the aim was to describe the views of 

the nursing staff on the impact of the tool on 

the medication safety of the dose distribution 

process and how the cooperation between the 

pharmacy and the units developed. 


The pilot study was carried out between 20st 

April 2019 and 31st May 2020. The research 

coverletters were piloted before the study was 

published. The request to participate in the 

pilot study was sent to the pharmacists of the 

member pharmacies of the Finnish Pharmacy 

Association (n = 632) by e-mail. The research 

material was collected using risk management 

tools and monitoring and feedback forms. The 

material was analyzed by qualitative materialbased, 

descriptive content analysis. 

Results 

The study involved six pharmacies and home 

care units, including the pilot. Based on the risk 

management tools, the written instructions for 

the home care dose distribution process and 

the identification of its risks were incomplete, 

and the cooperation between the pharmacy and 

home care was limited after the start of dose 

distribution. Each home care unit set four to six 

goals for development. The most common were 

making a dose distribution policy, updating the 

medication management plan, and initiating 

annual dose distribution meetings between the 

community pharmacy and home care. After the 

follow-up period, some of the development 

projects had been completed, some were in 

progress or suspended. The staff of the units 

found the tool and interprofessional cooperation 

useful, and to be able to improve the dose 

dispensing processes medication safety. 

Conclusions 

With the help of risk management tools, it 

was possible to form an image of the risk factors 

for the safety of medication in the automated 

dose distribution process in home care 

and what kind of concrete development targets 

were needed. From the follow-up and feedback 

forms, it was possible to find out the staff's 

views on the impact of the cooperation on the 

dispensing processes medication safety, as well 


as the ways in which the cooperation between 

the pharmacy and home care units increased. 

Research shows that the pharmacy's service is 

perceived as useful, and it is able to improve 

medication safety. 

The Support for safe pharmacotherapy service 

offered by pharmacies is another form of 

interprofessional cooperation aimed at home 

care. There is still a need for official recommendations 

to support the further development 

and marketing of the tool, more extensive 

research and the introduction of the tool, 

so that as many pharmacies as possible can 

adopt the service. 

Keywords: automated dose dispensing, 

medication safety, home care, pharmacy 

services, risk management tool 



Kiitokset 

Isot kiitokset Annika Koivistolle ja Tiina 

Koskenkorvalle heidän työpanoksestaan 

Apteekkariliitossa tutkimusprosessin työstössä, 

taustaselvittelyissä ja markkinoinnissa 

apteekeille. Lämmin kiitos Raisa Laaksoselle 

Helsingin yliopistosta tutkimussuunnitelman 

ja artikkelin arvioinnista sekä kommenteista. 

Vilpittömät kiitokset myös kaikille tutkimukseen 

osallistuneille apteekeille ja kotihoidon 

yksiköille. 

Bardage C, Ekedahl A, Ring L: 

Health care professionals’ 

perspectives on automated multidose 

drug dispensing. Pharmacy 

Practice: 12: 470, 2014 

Bobrova V, Heinamäki J, Honkanen 

O, Desselle S, Airaksinen M, Volmer 

D. Older adults using multi-dose dispensing 

exposed to risks of potentially 

inappropriate medications. Res Social 

Adm Pharm 15: 1102–1106, 2019 

Cheung K-C, van den Bemt P, 

Bouvy M, Wensing M, De Smet 

P: Medication Incidents Related 

to Automated Dose Dispensing 

in Community Pharmacies and 

Hospitals - A Reporting System 

Study. PLoS One 9 (7): e101686, 2014 

Elo S, Kyngäs H: The qualitative 

content analysis process. Journal of 

advanced nursing 62: 107–115, 2007 

Eades C, Ferguson J, O'Carroll 

R. Public health in community 

pharmacy: a systematic review of 

pharmacist and consumer views. 

BMC Public Health 11: 582–595, 2011 

Hakoinen S, Laitinen- 

Parkkonen P, Airaksinen M: 

Lääkekaaoksen hallinta sotemuutoksessa 

–nykytila, haasteet 

ja ratkaisuehdotukset. Kaks – 

Kunnallisalan kehittämissäätiö 2017 


N: Haastattelututkimus. Kirjassa: 

Yhteiskunnallinen lääketutkimus – 

ideasta näyttöön, s. 138–164. Toim. 

Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. 

Palmenia, Tampere 2008 

Kirjallisuus 

Jokinen L: Terveyspalveluita 

vai myyntityötä: Apteekkien 

toiminnan strateginen kehittäminen 

muuttuvassa toimintaympäristössä. 

Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2020 

Kalliomäki H, Dimitrov M 

ja Airaksinen M: Apteekki 

terveydenhuollon palveluketjussa 

– tutkimus Vantaan sotepalveluvastaaville. 

Dosis 36: 144–161, 2020 

Klotz U: Pharmacokinetics and drug 

metabolism in the elderly. Drug 

Metabolism Reviews 41: 67–76, 2009 

Kohn L, Corrigan J, Donaldson 

M: To err is human – Building a 

safer health system. Institute of 

Medicine, National Academy Press, 

Washington, DC. 2000 

Kwint H, Faber A, Gussekloo J, Bouvy 

M: Effects of Medication Review on 

Drug-Related Problems in Patients 

Using Automated Drug-Dispensing 

Systems, A Pragmatic Randomized 

Controlled Study. Grugs Aging 28: 

305–314, 2011 

Laatikainen O: Medication-related 

adverse events in health care. 

Academic dissertation. University of 

Oulu, 2020 

Larsen AB, Haugbolle LS. The impact 

of an automated dose-dispensing 

scheme on user compliance, 

medication understanding, and 

medication stockpiles. Res Social 

Adm Pharm 3: 265–284, 2007 


Linden-Lahti C, Airaksinen 

M, Pennanen P, Käyhkö K: 

Vakavat lääkityspoikkeamat 

potilasturvallisuuden haasteena. 

Lääkärilehti 41: 3429 –3434, 2009 

Sinnemäki J, Sihvo S, Isojärvi J, 

Blom M, Airaksinen M, Mäntylä A: 

Automated dose dispensing service 

for primary healthcare patients: 

a systematic review. Systematic 

Reviews 2: 1, 2013 

Sinnemäki J, Saastamoinen L K, 

Hannula S, Peura S, Airaksinen 

M: Starting an automated dose 

dispensing service provided by 

community pharmacies in Finland. 

Int J Clin Pharm 36: 345–351, 2014 

Sinnemäki J: Automated dose 

dispensing service for primary 

care patients and its impact on 

medication use, quality and safety. 

Doctoral dissertation. University of 


Sjöberg C, Edward C, Fastbom J ym.: 

Association between Multi-Dose 

Drug Dispensing and Quality of Drug 

Treatment – A Register-Based Study. 

PLoS One 6(10): e26574, 2011 


Avohuollon apteekkitoiminnan 

kehittämistarpeet. Sosiaali- ja 

terveysministeriön selvityksiä 16: 

2011. (viitattu 27.9.2020). 

www.julkaisut.valtioneuvosto.fi/ 

bitstream/handle/10024/72285/ 

URN%3aNBN%3afi-fe201504223133. 

pdf?sequence=1&isAllowed=y 


(STM): Lääkkeiden potilaskohtaisen 

annosjakelun hyvät toimintatavat. 


raportteja ja muistioita 

2016: 1 (viitattu 27.9.2020). 

julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ 

handle/10024/74744/RAP_2016_01_L 

%c3%a4%c3%a4kkeidenAnnosjakelu. 



Kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa. 

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen 

uudistamistyöryhmän raportti. 


raportteja ja muistioita 2020:16. 

(viitattu 27.9.2020). 


handle/10024/162239/STM_2020_16_R. 


Suomen Apteekkariliitto: 

Uusi apteekki. 2018a. 

(viitattu 13.2.2021). 

www.apteekkariliitto.fi/media/3- 

apteekkariliitto.fi/uusiapteekki/uusi_ 

apteekki_julkaisu_sec.pdf 


Turvallisen lääkehoidon tuki – 

Apteekin palvelu kotihoidolle ja 

palveluasumisyksiköille. Opas 

palvelun tarjoamiseen. 2018b. 

Saatavilla Apteekkariliitosta erikseen 

pyydettäessä: 

tiina.koskenkorva@apteekkariliitto.fi 


Vuosikatsaus 2019 

(viitattu 13.2.2021). 

www.apteekkariliitto.fi/media/3- 

apteekkariliitto.fi/liitto/vuosikatsaukset/ 

vuosikatsaus_2019.pdf 

Suomen Potilasturvallisuusyhdistys 

ry: Potilasturvallisuus ja 

riskien hallinta. Opas sosiaali- ja 

terveydenhuollon asiantuntijoille ja 

johdolle. 2015. (viitattu 3.10.2020) 

spty.fi/wp-content/uploads/2015/08/ 

RH-opas_nettiin_korjattu.pdf-02112015. 

pdf 

Stakes ja Rohto: Potilas- ja 

lääkehoidon turvallisuussanasto, 

Stakesin työpapereita 28/2006. 

(viitattu 13.2.2021) 

www.julkari.fi/bitstream/ 

handle/10024/75835/T28-2006-VERKKO. 

pdf?sequence=1 

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos: 

Turvallinen lääkehoito – Opas 


sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Tampere 2016 

The World Health Organization (WHO), 

2017. Medication Without Harm - 

Global Patient Safety Challenge on 

Medication Safety. Geneva. License: CC 

BY-NC-SA 3.0 IGO (viitattu 13.2.2021). 

www.apps.who.int/iris/ 

bitstream/10665/255263/1/WHO-HIS-SDS- 

2017.6-eng.pdf?ua=1&ua=1 

Toivo T: Prospective medication 

risk management in primary care: 

Enhancing coordination of care and 

community pharmacists`participation. 

Doctoral dissertation. University of 


Wallerstedt S, Fastbom J, Johnell K, 

Sjöberg C, Landahl S, Sundström A: 

Drug treatment in older people before 

and after the transition to a multi-dose 

drug dispensing system–a longitudinal 

analysis. PloS One, 8(6): e67088, 2013. 

Kuuttila M, Laine N, Astala L: Pilottitutkimus: Kotihoidon koneellisen annosjakeluprosessin lääkitysturvallisuuden 

nykytila ja kehittyminen apteekin riskienhallintatyökalun avulla. Dosis 37: 126–145, 2021 


Liite 1. Pilottitutkimuksessa käytetty seurantatapaamisen palautelomake. 

5. Kuinka pitkä 1. ja 2. tapaamisen välinen aika oli? Kerro kuukausien tarkkuudella. 

Seurantatapaamisen palautelomake 

Apteekin edustaja täyttää kotihoidon ja apteekin yhteisen näkemyksen seurantatapaamisen 

päätteeksi. Palautetta käytetään anonyymisti palvelun vaikutusten tutkimiseen ja palvelun 

laadun parantamiseksi. 

1. Arvioi asteikolla 1-5 (1 ollessa huonoin ja 5 paras), millä tasolla yksikkösi koneellisen 

annosjakelun prosessin lääkitysturvallisuus on nyt seurantatapaamisen jälkeen?___ 

2. Kuinka hyödyllisenä koit apteekin seurantatapaamisen yksikön lääkitysturvallisuuden 

kehittämisen kannalta? Perustele vastauksesi. 

1. Täysin hyödytön 

2. Melko hyödytön 

3. Ei hyödyllinen eikä hyödytön 

4. Melko hyödyllinen 

5. Erittäin hyödyllinen 

6. 1. ja 2. tapaamisen välinen aika oli sopiva. 


2. Eri mieltä 

3. En samaa enkä eri mieltä 

4. Samaa mieltä 


7. Palvelu edistää kotihoidon lääkitysturvallisuuskulttuuria 






8. Toivomme apteekilta apua kehittämiskohteiden jatkokehitykseen. 

3. Millä tavoin kotihoidon ja apteekin yhteistyö on kehittynyt palvelun aikana? Ruksatkaa 

sopivat vaihtoehdot ja kirjatkaa kaikki mieleen tulevat lisäykset muuta kohtaan. 

a. Apteekki on kouluttanut kotihoidon henkilökuntaa lääkehoitoon/ 

lääkitysturvallisuuteen liittyen 

b. Apteekki on ollut mukana päivittämässä kotihoidon lääkehoitosuunnitelmaa 

c. Apteekki on ollut mukana laatimassa/päivittämässä kotihoidon toiminta- ja työohjeita 

d. Apteekki on tehnyt lääkehoidon arviointeja kotihoidon asiakkaille 

e. Apteekki on kouluttanut kotihoidon yksikön henkilökuntaa riskienarvioinnin tuloksista 

f. Apteekki ja kotihoito ovat yhdessä kehittäneet yhteistä koneellisen 

annosjakelun prosessia 

g. Kotihoidon henkilöstö on konsultoinut apteekin henkilökuntaa useammin 

kuin ennen palvelua 

h. Epäselvyydet annosjakeluasiakkaiden lääkitysten suhteen ovat vähentyneet 

i. Muuta, mitä? 

4. Millä tavoin apteekin palvelu on edistänyt koneellisen annosjakelun prosessin 

lääkitysturvallisuutta kotihoidossa. Kerro kaikki tavat, mitä tulee mieleen. 






9. Arvioimme prosessin mielellämme säännöllisesti uudelleen apteekin kanssa. 






10. Suosittelisin palvelua muille sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille. 






11. Mitä muuta olisitte toivoneet apteekilta? 

144 Dosis Vol. 37 1/2021 © Suomen Farmasialiitto ry 

Suomen Farmasialiitto ry © 1/2021 Vol. 37 Dosis 145

Tiivistelmä 

Lääkehoidon 

toteutuksen haasteet 

omaishoidossa: 

Miten apteekki voi auttaa? 

Johdanto 

Omaishoitajat vastaavat omaisensa lääkehoidon toteutuksesta. He asioivat paljon apteekissa, 

mutta yhteistyötä omaishoitajien ja apteekkien välillä ei ole Suomessa yksityiskohtaisesti tutkittu. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia omaishoitajien kokemuksia omaishoidettavien 

lääkehoitoihin liittyvistä ongelmista ja siitä, millaista tukea he toivoisivat saavansa apteekista 

lääkehoidon toteutukseen. Lisäksi tutkittiin omaishoitajien kokemuksia lääkeneuvonnasta. 


Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena kaikille Vantaan sopimusomaishoitajille (n= 950) 

vuoden 2019 alussa. Kyselylomake koostui pääosin strukturoiduista kysymyksistä, joita täydennettiin 

avoimilla kysymyksillä. Tässä tutkimuksessa raportoidut tulokset perustuvat strukturoituihin 

kysymyksiin, joista tehtiin kuvaileva tilastoanalyysi. 

Outi Pajamo* 

Proviisori, Myyrmäen apteekki 

outi.pajamo@helsinki.fi 


Professori, Kliinisen farmasian 

ryhmä, Farmasian tiedekunta, 


Maarit Dimitrow 

FaT, vieraileva tutkija, 





Tulokset 

Kyselyyn vastasi 228 sopimusomaishoitajaa (vastausprosentti 24). Vastaajista 69 % oli naisia, ja 

vastaajien keski-ikä oli 67 vuotta. Omaishoidettavista suurin osa (62 %) oli miehiä ja keski-ikä 

oli 64 vuotta. Omaishoidettavan säännöllisesti käyttämien reseptilääkkeiden lukumäärä oli keskimäärin 

6,1. Ongelmia lääkehoidon toteutuksessa oli kohdannut 31 % sopimusomaishoitajista. 

Useimmin lääkehoidon toteutuksessa vastaan tulleet ongelmat olivat lääkkeiden saatavuusongelmat 

(35 %) tai lääkkeen aiheuttamat haitta- tai yhteisvaikutukset (33 %). Tietoa lääkehoidon 

toteuttamisesta sopimusomaishoitajat olivat saaneet yleisimmin lääkäriltä (81 %) ja apteekista 

(66 %). Apteekkien omaishoitoa tukevista palveluista sopimusomaishoitajat kokivat olevan eniten 

tarvetta reseptien uudistamispalvelulle (68 %), lääkityslistan ylläpidolle (46 %) ja lääkeneuvontapalvelulle 

puhelimitse (46 %). 


Kyselyyn vastanneet omaishoitajat painottuivat iäkkäisiin naisiin, jotka hoitivat iäkkäitä puolisoitaan. 

Lääkehoidon yleisyyteen suhteutettuna ongelmia lääkehoidon toteutuksessa oli varsin 

vähän painottuen lääkkeiden saatavuusongelmiin sekä haittaja yhteisvaikutuksiin. Lääkäreiden 

lisäksi apteekit olivat tärkein tietolähde lääkkeistä. Esille tuli tarpeita apteekista saatavalle 

avulle eritysesti reseptien uudistamisessa ja lääkityslistan ylläpitämisessä sekä tarve puhelinneuvonnalle. 

Avainsanat: Omaishoito, apteekkipalvelu, lääkehoidon ongelmat, lääkeneuvonta 

Pajamo O, Airaksinen M, Dimitrow M: Lääkehoidon toteutuksen haasteet 

omaishoidossa: Miten apteekki voi auttaa? Dosis 37: 146–167, 2021 


Johdanto 

Suomessa on yli 350 000 henkilöä, jotka hoitavat 

omaistaan sopimusomaishoitajina tai 

muutoin antavat pääasiallista apua omaiselleen 

(STM 2014). Omaishoitajilla on muun hoidon 

lisäksi vastuu omaishoidettavan lääkehoidon 

toteutuksesta (Lingler ym. 2016, Roter ym. 

2018). Tähän kuuluu muun muassa lääkitysohjeiden 

tulkitseminen, lääkkeiden dosettiin 

jakaminen, lääkkeiden otossa avustaminen, 

lääkkeiden nouto apteekista, lääkkeiden asianmukainen 

säilytys kotona ja reseptien uudistamisesta 

huolehtiminen. 

Lääkitysturvallisuutta omaishoidossa on 

tutkittu vähän. Muutaman vuoden takaisessa 

järjestelmällisessä katsauksessa todettiin 

omaishoidetun henkilön lääkitysturvallisuudessa 

olevan monenlaisia puutteita ja riskejä, 

jotka ovat samanlaisia kuin muutoinkin 

lääkkeiden käytössä (While ym. 2012, Lang 

ym. 2015, Parand ym. 2016). Lääkkeiden ottaminen 

voi unohtua tai ne otetaan väärään 

aikaan, lääkkeiden antotapa tai annos voi olla 

väärä tai lääkkeitä ei säilytetä oikein (Lingler 

2016, Parand ym. 2016). Lääkitysmuutokset 

tuovat haasteita lääkkeiden käytön hallintaan 

ja ajantasaisen lääkityslistan ylläpitämiseen 

(While ym. 2012). Turvallisuusriskit ovat 

ymmärrettäviä, koska valtaosa omaishoitajista 

on maallikoita terveys- ja lääkehoitoasioissa ja 

heillä itselläänkin saattaa olla terveysongelmia 

ja lääkkeitä käytössä (Roter ym. 2018). Nämä 

haasteet lisäävät omaishoitajan kuormitusta 

ja stressiä (While ym. 2012, Schumacher ym. 

2014, Lang ym. 2015, Parand ym. 2016). 

Ainoita Suomessa tehtyjä tutkimuksia lääkitysturvallisuudesta 

omaishoidossa on Tuusulassa 

vuonna 2009 tehty omaishoitajakysely, 

joka kattoi kaikki paikkakunnan omaishoitajat 

(vastausprosentti oli 71) (Vanhatalo 2009). 

Noin puolet vastanneista sopimusomaishoitajista 

(n=85) oli havainnut hoidettavansa lääkityksessä 

tapahtuneen poikkeamatilanteen tai 

-tilanteita. Yleisimmin ne olivat lääkkeen oton 

unohtaminen tai muu lääkkeen ottamiseen liittyvä 

ongelma. Omaishoitajat saivat ison osan 

lääkitykseen liittyvästä tiedosta apteekeista (40 

%) ja kokivat tiedon välittyvän parhaiten heidän 

ja apteekin välillä (86 %). Vaikka sopimusomaishoitajat 

ja muut omaisiaan hoitavat asioivat 

usein apteekissa, yhteistyötä omaishoitajien 

ja apteekkien välillä ei ole kohdennetusti 

tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli 

tutkia omaishoitajien kokemuksia omaishoidettavien 

lääkehoitoihin liittyvistä ongelmista 

ja sitä, millaista tukea he toivoisivat saavansa 

apteekista lääkehoidon toteutukseen. Lisäksi 

tutkittiin omaishoitajien kokemuksia lääkeneuvonnasta. 


Tutkimus on osa Vantaan kaupungissa tekemäämme 

tutkimuskokonaisuutta, jossa on tutkittu 

apteekkien toimintaa osana sosiaali- ja 

terveyspalveluja (Kalliomäki ym. 2020). Tutkimus 

toteutettiin kyselytutkimuksena kaikille 

Vantaan kaupungin sopimusomaishoitajille 

(n=950) tammi–helmikuussa 2019. Sopimusomaishoitajista 

noin puolet oli alaikäistä 

lastaan hoitavia vanhempia (Anne Aaltio/ Vantaan 

kaupunki, julkaisematon tiedonanto). 

Kysely postitettiin kaikille Vantaan kaupungin 

sopimusomaishoitajille kaupungin säännöllisen 

kirjepostituksen ohessa. Vastausaikaa 

oli noin kolme viikkoa. Omaishoitajat saivat 

vastata kyselyyn joko verkossa täytettävällä 

lomakkeella tai postitse palautettavalla paperilomakkeella 

valmiiksi maksetussa palautuskuoressa. 

Muistutusta kyselystä ei ollut mahdollista 

lähettää, sillä tutkimuksen tekijällä ei 

ollut omaishoitajien yhteystietoja. Verkkokyselyssä 

käytettiin Helsingin yliopiston e-lomaketta, 

johon pääsi vastaamaan saatekirjeessä 

ilmoitetussa internetosoitteessa. 

Kyselylomake koostui pääosin strukturoiduista 

kysymyksistä, joita täydennettiin avoimilla 

kysymyksillä (Liite 1). Kyselyssä oli viisi 

teemaa: 1) taustatiedot, 2) omaishoidettavan 

lääkehoidon toteuttaminen, 3) omaishoidettavan 

lääkehoidon ongelmat, 4) apteekin mahdollisuudet 

vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen 

ja 5) tarve laajentaa apteekin palveluita 

omaishoitajille. Kysymykset perustuivat osittain 

Vanhatalon (2009) kehittämään ja käyttämään 

kyselylomakkeeseen ja osittain kansainvälisistä 

tutkimustuloksista johdettuihin 

kysymyksiin (Parand ym. 2016). Kyselylomakkeessa 

oli yhteensä 38 kysymystä ja 8 

sivua. Kysymyksistä 28 oli strukturoituja, yksi 

Likert-tyyppinen kysymys ja yhdeksän avointa 

kysymystä. 

Kyselylomakkeen paperinen ja sähköinen 

versio saatekirjeineen pilotoitiin neljällä 

omaishoitajalla, jotka eivät kuuluneet tutkimuksen 

kohteena oleviin Vantaan kaupungin 

sopimusomaishoitajiin. Heidät haastateltiin 

lomakkeen täyttämisen jälkeen kysymysten 

ymmärrettävyyden ja lomakkeen teknisen 

toimivuuden varmistamiseksi. Kyselyä ja 

saatekirjettä muokattiin pilotoinnista saadun 

palautteen perusteella. 

Aineiston Likert-tyyppisestä ja muista 

strukturoiduista kysymyksistä tehtiin kuvaileva 

tilastoanalyysi (Smith 2002). Tulokset on 

esitetty prosenttiosuuksina ja frekvensseinä. 

Tässä tutkimuksessa raportoidut tulokset 

perustuvat Likert-tyyppiseen ja strukturoituihin 

kysymyksiin, sillä avoimiin kysymyksiin 

saatiin vain vähän vastauksia. Avoimien kysymyksien 

vastauksista on otettu vain yksittäisiä 

poimintoja havainnollistamaan tuloksia. 

Tutkimusetiikka ja tutkimusluvat 

Tutkimuksella oli Vantaan kaupungin tutkimuslupa. 

Tutkimuseettisten ohjeiden mukaan 

tämän tyyppiseen tutkimukseen ei tarvittu tutkimuseettistä 

ennakkoarviointia (Helsingin ja 

Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2012, Helsingin 

yliopisto 2018). 

Vastaajien anonyymiys varmistettiin sillä, 

että kyselyyn vastattiin nimettömänä ja ilman 

henkilötietoja. Näin ollen vastauksia ei ollut 

mahdollista yhdistää vastaajaan. Lisäksi Vantaan 

kaupunki hoiti kirjeiden postituksen, eikä 

tutkijalla ollut saatavilla kyselyyn osallistuvien 

nimiä tai yhteystietoja. Kyselyn mukana lähetetyssä 

saatekirjeessä kerrottiin tutkimukseen 

osallistumisen olevan vapaaehtoista (Liite 2). 

Koska vastaaminen oli vapaaehtoista, sitä 

pidettiin suostumuksena tutkimukseen. 

Tulokset 

Taustatiedot 

Kyselyn lopullinen vastausprosentti oli 24 % 

(n=228/950). Palautetuista 232 vastauksesta 

4 (1,7 %) hylättiin huomattavan puutteellisen 

täytön vuoksi. Kyselyyn vastanneista sopimusomaishoitajista 

93 % (n=216) vastasi postitse 

ja 7 % (n=16) verkkokyselynä. 

Kyselyyn vastanneista sopimusomaishoitajista 

valtaosa (69 %) oli naisia, ja omaishoidettavista 

lähes yhtä suuri osuus (62 %) oli miehiä 

(Taulukko 1). Vastanneiden sopimusomaishoitajien 

iän keskiarvo oli 67 vuotta (n=227), ja 

omaishoidettavien iän keskiarvo oli 64 vuotta 

(n=226). Suurin osa (69 %; n=157/224) vastaajista 

toimi sopimusomaishoitajana puolisolleen. 

Sopimusomaishoitajana vastaajat olivat 

toimineet keskimäärin 4,3 vuotta (vaihteluväli 

2 kuukaudesta 20 vuoteen). 

Omaishoidettavien pääasiallinen hoitotaho 

oli useimmiten julkinen terveysasema (83 %; 

n=186/223). Yksityisen lääkäriaseman pääasialliseksi 

hoitotahoksi ilmoitti 5 % (n=12/223) 

ja jonkin muun tahon 18 % (n=41/223) vastaajista. 

Avoimissa vastauksissa tämän muun 

tahon oli useimmiten tarkennettu olevan erikoissairaanhoito 

sairaalassa. Vastaajista noin 

7 % ilmoitti pääasialliseksi hoitotahoksi sekä 

terveysaseman että jonkin muun. Omaishoidettavista 

21 % (n=47/224) kuului kotihoidon 

palveluiden piiriin. Näistä kotihoidon piiriin 

kuuluvista suurin osa (69 %; n=31/45) sai 

kotihoidon palveluita kerran viikossa tai harvemmin. 

Hoito- ja palvelusuunnitelma oli sopimusomaishoidon 

aloittamisen yhteydessä laadittu 

yli puolelle (59 %; n=132/224) vastaajista. 

Näistä vastaajista 76 % (n=98/129) ilmoitti, 

että suunnitelmaa oli laatimisen jälkeen päivitetty. 

Omaishoidettavan lääkehoidon 

toteuttaminen 

Omaishoidettavan säännöllisesti käyttämien 

reseptilääkkeiden lukumäärä oli keskimäärin 

6,1 (vaihteluväli 0–22) ja tarvittaessa käytettyjen 

lukumäärä 1,2 (vaihteluväli 0–10). Säännöllisesti 

käytettyjen itsehoitovalmisteiden lukumäärä 

oli keskimäärin 1,3 (vaihteluväli 0–7) ja 

tarvittaessa käytettyjen 0,6 (vaihteluväli 0–8) 

(Taulukko 2). Säännöllisessä käytössä olevia 

reseptilääkkeitä oli 5 tai enemmän 62 %:lla 

omaishoidettavista. Monilääkityksen rajana 

on yleisesti pidetty 5 tai useamman lääkkeen 

päivittäistä käyttöä (Masnoon ym. 2017). 

Enemmistö vastanneista sopimusomaishoitajista 

jakeli itse omaishoidettavan 

lääkkeet dosettiin (70 %; n=153/220) tai 

annosteli ne suoraan lääkepakkauksista (22 

%; n=49/220). Pieni osa vastaajista ilmoitti 

omaishoidettavan jakavan itse omat lääk- 


Taulukko 1. Vastanneiden sopimusomaishoitajien antamat taustatiedot (n= kysymykseen vastanneiden 

lukumäärä) 

Taulukko 2. Omaishoidettavilla tutkimushetkellä käytössä olleet reseptilääkkeet ja itsehoitovalmisteet. 

Omaishoitaja 

% (n) 

Omaishoidettava % (n) 

Reseptilääkkeet 

Itsehoitovalmisteet 

Sukupuoli 

Nainen 

Mies 

Ikä vuosina 

Alle 18 

18–49 

50–59 

60–69 

70–79 

yli 80 

Omaishoitajan suhde 

omaishoidettavaan 

Puoliso 

Vanhempi 

Lapsi 

Muu 

n=227 

69 (156) 

31 (71) 

n= 227 

0 (0) 

15 (35) 

10 (22) 

22 (49) 

37 (85) 

16 (36) 

n=224 

69 (157) 

20 (46) 

9 (18) 

1 (3) 

n=227 

38 (86) 

62 (141) 

n= 226 

14 (33) 

6 (14) 

4 (9) 

11 (24) 

33 (74) 

32 (72) 

Omaishoidettavan 

käyttämien 

valmisteiden 

lukumäärä 

kappaleina 

0 

1–2 

3–4 

5–6 

7–8 

9–10 

Säännöllisessä 

käytössä olevat 

(n=218) % (n) 

4 (9) 

15 (33) 

19 (40) 

20 (44) 

25 (55) 

4 (9) 

Tarvittaessa 

käytettävät 

(n=216) % (n) 

41 (89) 

45 (99) 

9 (20) 

3 (6) 

1 (1) 

1 (1) 

Säännöllisessä 

käytössä olevat 

(n=218) % (n) 

40 (87) 

40 (87) 

16 (35) 

3 (8) 

1 (1) 

0 (0) 

Tarvittaessa 

käytettävät 

(n=218) % (n) 

69 (151) 

26 (57) 

3 (7) 

1 (2) 

1 (1) 

0 (0) 

Sopimusomaishoitajana 

toimimisen aika vuosina 

alle 2 

2–3 

4–5 

6–7 

8–9 

10 vuotta tai yli 

n=203 

42 (84) 

23 (47) 

17 (35) 

5 (11) 

5 (10) 

8 (16) 

yli 10 

13 (28) 

0 (0) 

0 (0) 

Omaishoidetun lääkehoidon toteutuksessa esiintyneitä ongelmia 

0 (0) 

Lääkkeen saatavuudessa on ollut ongelmia 

35 

Lääkkeellä on ollut haittoja tai yhteisvaikutuksia 

33 

Omaishoidettava on kieltäytynyt ottamasta lääkettä 

30 

Omaishoidettava ei pysty tai osaa ottaa lääkettä oikein 

20 

keensä dosettiin (6 %; n=14/220) tai ottavan 

ne itse suoraan lääkepakkauksesta (7 %; 

n=16/220). Vain harvalla (6 %; n=12/220) oli 

käytössä annosjakelu. Osalla vastaajista (20 

%; n=43/220) oli käytössä useampia lääkkeiden 

jakelumenetelmiä samanaikaisesti. 

Lähes kaikki (96 %; n= 215/223) vastanneista 

sopimusomaishoitajista ilmoitti varmistavansa, 

että omaishoidettava ottaa hänelle 

annostellut lääkkeet. Sopimusomaishoitajista 

91 % (n= 201/222) ilmoitti seuraavansa kotona, 

toimiiko lääkehoito toivotulla tavalla. Noin 

puolella (51 %; n= 114/225) omaishoidettavista 

lääkehoidon seuranta terveydenhuollossa 

tapahtui terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. 

Vastaajista 18 % (n= 40/225) ilmoitti, ettei terveydenhuollossa 

kukaan seurannut omaishoidettavan 

lääkehoidon toimivuutta. 

Omaishoidettavien lääkehoidoissa 

esiintyneet ongelmat 

Noin kolmasosa kysymykseen vastanneista 

sopimusomaishoitajista (31 %; n= 70/224) 

ilmoitti kohdanneensa ongelmia lääkehoidon 

toteuttamisessa. Suurimmassa osassa tapauksista 

(86 %; n= 56/65) ongelmat oli havainnut 

sopimusomaishoitaja itse joko yksin tai 

yhdessä jonkin muun tahon kanssa. Itsensä 

lisäksi myös jonkin muun tahon oli maininnut 

24 % vastaajista (n= 16/65). Kolme sopimusomaishoitajien 

yleisimmin kohtaamaa ongelmaa 

olivat: 1) lääkkeiden saatavuusongelmat 

apteekeissa (35 % vastaajista, jotka ilmoittivat, 

millaisia ongelmia oli esiintynyt), 2) lääkkeiden 

käytössä ilmenneet haitta- tai yhteisvaikutukset 

(33 %) ja 3) omaishoidettavan kieltäytyminen 

lääkkeen ottamisesta (30 %) (Kuva 1). 

Ei ole ollut tietoa, kuinka kauan lääkettä käytetään 

Lääkkeen ottaminen tai antaminen on unohtunut 

Reseptien uusinnassa on ollut ongelmia 

Lääke ei ole tehonnut 

Lääkettä on annettu liikaa tai liian vähän 

Lääkettä ei ole voitu hankkia taloudellisten syiden vuoksi 

Lääkettä on annettu väärin 

Ei ole ollut tietoa käytetyn lääkkeen käyttötarkoituksesta 

On käytetty väärää lääkettä 

On käytetty vanhentunutta lääkettä 

Lääkettä on säilytetty väärin 

Joku muu ongelma 

%-osuus vastaajista, jotka ilmoittivat, millaisia ongelmia oli esiintynyt (n=69) 

Kuva 1. Omaishoitajien tässä tutkimuksessa havaitsemia ongelmia omaishoidettavan lääkehoidon 

toteutuksessa. 

1 

0 

0 

3 

4 

4 

14 

16 

16 

0 10 20 30 

17 

17 

20 


Kolmessa avoimessa vastauksessa nousi esiin 

se, etteivät omaishoitajat päässeet hoitamaan 

omaishoidettavansa asioita Omakanta-palvelussa 

niissä tilanteissa, joissa omaishoidettavalla 

ei ollut verkkopankkitunnuksia tai joissa 

omaishoidettava oli 10–18-vuotias. 

Omaishoitajien yhteistyö apteekin ja 

muiden terveydenhuollon yksiköiden 

kanssa 

Tietoa lääkehoidon toteuttamisesta sopimusomaishoitajat 

olivat saaneet yleisimmin lääkäriltä 

(81 %; n= 181/224) ja apteekista (66 %; 

n=148/224). Muita tietolähteitä olivat pakkausseloste 

(36 %; n= 81/224), sairaanhoitaja (26 

%; n= 58/224) ja internet (26 %; n=50/224). 

Valtaosa oli saanut tietoa useammalta kuin 

yhdeltä taholta. 

Jos lääkehoidosta oli kysyttävää, sopimusomaishoitajat 

ottivat ensisijaisesti yhteyttä 

lääkäriin (67 %; n= 149/222), sairaanhoitajaan 

(24 %; n= 53/222) tai apteekkiin (16 %; 

n= 35/222). 

Vastaajista 86 % (n= 188/220) koki apteekista 

saadun tiedon olleen tarpeita vastaavaa 

ja 88 % (n= 195/221) vastasi, että apteekista oli 

helppo kysyä lääkehoitoon liittyvistä asioista. 

Vastaajista 76 % (n= 165/218) piti eri terveydenhuollon 

toimijoilta saamaansa tietoa lääkehoidosta 

yhdenmukaisena. 

Omaishoidettavan lääkehoitoihin liittyvinä 

tärkeimpinä keskusteltavina asioina apteekissa 

vastaajat pitivät lääkkeiden yhteisvaikutuksia 

(55 %), haittavaikutuksia (46 %) ja lääkkeiden 

Kela-korvauksia (34 %) (Kuva 2). 

Apteekkien omaishoitoa tukevista palveluista 

sopimusomaishoitajat kokivat olevan 

eniten tarvetta reseptien uudistamispalvelulle 

(yhteensä 68 % vastaajista, jotka ilmoittivat 

palvelulle olevan joko satunnaista tarvetta, 

olevan tarvetta, tai olevan tarvetta ja 

olisivat valmiita maksamaan kyseisestä palvelusta) 

ja lääkityslistan ylläpidolle (yhteensä 

46 %) (Kuva 3). Vain pieni osa vastanneista 

olisi valmis maksamaan apteekin palveluista. 

Vastaajista 9 % olisi valmis maksamaan reseptin 

uusintapalvelusta, 6 % kotiinkuljetuksesta 

ja 1–3 % muista kyselyssä mainituista palveluista. 

Muutamissa avoimissa vastauksissa 

nousi esiin toive, että apteekki voisi tarkistaa 

lääkityksen kokonaisuuden, vaikka sama vastaaja 

ei ollut merkinnyt kyseistä palvelua tarpeelliseksi 

palveluksi strukturoituun listaan. 

Vastaajista kolmasosa (33 %; n= 71/219) piti 

tarpeellisena apteekissa toimivan omaishoidon 

yhdyshenkilön palveluita, jos yhdyshenkilö 

olisi käytettävissä. Vastaajista yli puolet 

(52 %; n=111/214) ei olisi valmis maksamaan 

kyseisestä palvelusta. 

Pohdinta 

Vastanneista sopimusomaishoitajista valtaosa 

oli iäkkäitä naisia, jotka hoitivat iäkkäitä puolisoitaan. 

Vastauksissa korostuivat siten iäkkäämpien 

sopimusomaishoitajien näkemykset 

ja kokemukset. Tuloksia tulkitessa tulee 

myös muistaa, että kyselyyn vastasi vain noin 

neljännes Vantaan sopimusomaishoitajista. 

Vastaamatta jättäneiden joukossa saattaa olla 

sopimusomaishoitajia, joilla on joko enemmän 

tai vähemmän haasteita omaisensa hoidossa 

kuin vastanneilla sopimusomaishoitajilla. Toisaalta 

tuloksissa tulee heikosti esiin nuorempien 

omaishoitajien näkökulma tilanteissa, 

joissa vanhemmat hoitavat kotona sairasta lastaan. 

Tämä tutkimus ei siten anna yleistettävissä 

olevaa kuvaa kaikkien Vantaan kaupungin 

sopimusomaishoitajien kokemuksista. Kuitenkin 

sen avulla on mahdollista saada indikatiivista 

tietoa lääkehoitojen toteutuksesta ja siihen 

mahdollisesti liittyvistä haasteista, joita 

voi tarvittaessa tutkia yksityiskohtaisemmin 

muilla menetelmillä. 

Vaikka tutkimukseen vastanneiden omaishoidettavilla 

oli varsin runsaasti lääkkeitä käytössään 

(62 %:lla 5 lääkettä tai enemmän), 

ongelmia oli koettu suhteellisen vähän. Tässä 

tutkimuksessa lääkehoidon toteuttamisessa 

ongelmia oli kohdannut pienempi osa sopimusomaishoitajista 

(31 %) kuin Tuusulassa 

vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa (46 %) 

(Vanhatalo 2009). Vaikka valtaosa (69 %) 

tähän kyselyyn vastanneista omaishoitajista 

koki, ettei ongelmia ole ollut, on mahdollista, 

ettei esiintyneitä ongelmia oltu tunnistettu. 

Kansainvälisistä tutkimuksista kootussa katsausartikkelissa 

ongelmien esiintyminen vaihteli 

12–93 %:n välillä (Parand ym. 2016). Sekä 

Tuusulassa tehdyssä että kansainvälisissä tutkimuksissa 

yleisimmin esiintyneiksi ongelmiksi 

nousivat lääkkeen väärä annos, väärän 

Omaishoitajien toiveet apteekin lääkeneuvonnasta 

Annettaisiin tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksista 

Käytäisiin läpi lääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset 

Neuvottaisiin lääkkeiden Kela-korvauksista 

Opastettaisiin, miten lääke tulee ottaa 

Kerrottaisiin lääkkeen käyttötarkoitus 

Kerrottaisiin lääkkeen vaikutustapa 

Neuvottaisiin lääkkeen ottoajankohta 

Neuvottaisiin lääkkeen oikeasta säilyttämisestä 

Kysyttäisiin käytössä olevan lääkkeen sopivuudesta 

Kerrottaisiin lääkehoidon seurannan toteuttamisesta 

Joku muu 

%-osuus kysymykseen vastanneista (n=181) 

Kuva 2. Omaishoitajien tässä tutkimuksessa esiin tuomat toiveet apteekista saatavalle neuvonnalle 

omaishoidettavan lääkehoitoihin liittyen. 

Omaishoitajien tarve apteekkipalveluille 

Reseptien uusinta (n=204) 

Lääkityslistan ylläpito (n=186) 

Uuden lääkityksen aloituksen seurantapalvelu (n=185) 

Lääkeneuvontapalvelu puhelimitse (n=186) 

Lääkehoidon arviointipalvelu (n=182) 

Kotiinkuljetus (n=196) 

Dosettijakelu (n=186) 

Farmaseutin kotikäynti (n=188) 

Videopuhelu (n=186) 

n On tarve n On tarve, olisi valmis maksamaan n Satunnaisesti tarvetta n Ei tarvetta 

55 

46 

34 

32 

30 

29 

28 

22 

18 

16 

7 

0 15 30 45 

2 

36 9 23 32 

17 3 26 54 

12 2 29 57 

11 2 33 54 

6 1 25 68 

6 14 78 

1 3 5 91 

1 2 8 89 

1 5 94 

0 25 50 75 100 

%-Osuus kysymyksiin vastanneista 

Kuva 3. Omaishoitajien tarve jo osassa apteekkeja saatavilla oleville palveluille tässä tutkimuksessa. 


lääkkeen käyttäminen, lääkkeiden annosten 

väliin jättäminen ja lääkkeen ottamiseen liittyvät 

haasteet (Vanhatalo 2009, Parand ym. 

2016). Kaikki edellä mainitut ongelmat nousivat 

esiin myös tässä tutkimuksessa. Nämä 

ovat asioita, joihin apteekissa voidaan osittain 

vaikuttaa lääkeneuvonnan avulla, ja lääkeneuvonta 

on avainasemassa näiden ongelmien 

ennaltaehkäisyssä ja ongelmien ratkaisemisessa 

(Mohammad ym. 2016). 

Tässä tutkimuksessa lääkkeiden saatavuusongelmat 

nimettiin suurimmaksi yksittäiseksi 

ongelmaksi lääkehoidon toteuttamisessa. 

Edellä mainituissa aikaisemmissa tutkimuksissa 

kyseistä ongelmaa ei ole mainittu 

lainkaan (Vanhatalo 2009, Parand ym. 2016). 

Omaishoitajille tehdyssä pienessä (n=13) haastattelututkimuksessa 

saatavuusongelmat on 

nostettu esille lääkehoidon toteuttamista hankaloittavana 

tekijänä (Kohtanen 2015). Lääkkeiden 

saatavuusongelmat ovat lisääntyneet 

voimakkaasti viimeisten vuosien aikana ja 

näkyvät myös omaishoitajien arjessa. Vuonna 

2010 Fimeaan kirjattiin 67 ilmoitusta lääkkeiden 

saatavuushäiriöistä, vuonna 2018 kirjattiin 

1213 ilmoitusta ja vuonna 2019 jo yhteensä 1694 

ilmoitusta (Fimea 2020). 

Vastauksissa näkyi sopimusomaishoitajien 

kokonaisvastuu omaishoidettavan lääkehoidon 

toteuttamisesta. Sopimusomaishoitajista 

valtaosa vastasi omaisensa lääkkeiden 

jakamisesta dosettiin ja lähes kaikki ilmoittivat 

seuraavansa omaishoidettavan lääkehoidon 

vaikutuksia kotona. Tämän tutkimuksen 

mukaan eniten tietoa lääkehoidon toteuttamisesta 

sopimusomaishoitajat olivat saaneet 

lääkäreiltä ja apteekista. Tämä vastaa aiemmissa 

tutkimuksissa saatuja tuloksia (Mononen 

ym. 2019, Mononen 2020). On siis erityisen 

tärkeää, että sekä lääkärien vastaanotoilla 

että apteekeissa tunnistettaisiin paremmin 

omaishoitajat. Näin lääkeneuvonta osattaisiin 

kohdistaa paremmin heidän tarpeitaan 

vastaavaksi ja siltä osin keventää lääkitysten 

toteutukseen liittyvää epävarmuutta ja kuormitusta 

(Mohammad ym. 2016, Mononen ym. 

2019, Mononen 2020). 

Tässä tutkimuksessa tärkeimpien odotusten 

joukkoon apteekista saatavalle lääkeneuvonnalle 

nostettiin lääkkeiden yhteis- ja 

haittavaikutuksista sekä annostelussa opastaminen. 

Vuonna 2015 tehdyssä haastattelututkimuksessa 

saatiin vastaava tulos (Kohtanen 

2015). Tähän odotukseen apteekit voisivat 

vastata paremmin, mikäli apteekissa 

omaishoitajat tunnistettaisiin nykyistä paremmin 

(Mohammad ym. 2016). 

Internetistä tietoa lääkehoitojen toteuttamiseen 

oli saanut noin neljännes tähän kyselyyn 

vastanneista. Tämä on jonkin verran suurempi 

osuus kuin aiemmissa suomalaisissa 

väestötutkimuksissa (Mononen ym. 2019, 

Mononen 2020). Internetin käyttö tietolähteenä 

on lisääntymässä, ja haasteeksi muodostuu 

se, miten hyvin lääkkeiden käyttäjät 

osaavat löytää luotettavaa tietoa ja olla lähdekriittisiä 

(Fimea 2012). Myös tässä tilanteessa 

lääkärien ja apteekkien antaman lääkeinformaation 

merkitys korostuu, jotta omaishoitajat 

eivät jäisi pelkän internetistä saadun, mahdollisesti 

epäluotettavan, tiedon varaan. 

Tämän kyselyn perusteella osalla sopimusomaishoitajista 

olisi tarvetta etenkin sellaisille 

apteekkien lisäpalveluille, joita on nyt jo saatavilla, 

eli reseptien uusimiselle, lääkityslistan 

päivitykselle, uuden lääkehoidon aloituksessa 

avustamiselle ja puhelinneuvonnalle. Lisäksi 

avoimissa vastauksissa muutamat vastaajat 

olivat toivoneet lääkehoitojen arviointeja, 

vaikka monivalintakysymyksissä kyseisen palvelun 

kohdalle he olivat merkinneet, ettei sille 

ole tarvetta. Tämä viittaa siihen, etteivät kaikki 

vastanneet sopimusomaishoitajat ole tunnistaneet 

kyselyssä esitettyjen apteekkipalveluiden 

sisältöä, eivätkä ole välttämättä osanneet 

vastata sen tarpeellisuuteen omalla kohdallaan. 

Apteekkipalveluista ei tämän tutkimuksen 

mukaan olla halukkaita maksamaan, vaikka 

niille tarvetta olisikin. Tämä on ymmärrettävää, 

koska monet omaishoitajaperheet elävät 

minimituloilla (Tillman ym. 2014). Kuitenkin 

apua tulisi olla tarvittaessa saatavilla 

lääkehoitojen toteutukseen riippumatta siitä, 

pystyvätkö omaishoitajat itse kustantamaan 

lisäpalvelun. Erityisesti iäkkäille omaishoitajille, 

joiden vastuulla on monimutkaisen lääkehoidon 

toteutus omaishoidettavalle, tulisi 

löytää tukikeinoja omaishoidosta selviytymiseen. 

Äskettäin julkaistun, apteekkareiden 

sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden 

näkemyksiin perustuvan, väitöstutkimuksen 

tulosten perusteella apteekkeja tulisi tukea lää- 

kepoliittisin keinoin silloin, kun ne kehittävät 

palveluita, joilla on yhteiskunnallista merkitystä 

(Jokinen 2020). Omaishoitajille kohdennetuilla 

palveluilla olisi laajaa yhteiskunnallista 

merkitystä, ja näin ollen niiden kehittäminen 

ja tukeminen on perusteltua. 

Tämän tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa 

tulee huomioida, että kyselytutkimus ei 

välttämättä ole paras menetelmä lääkehoidon 

toteutukseen liittyvien ongelmien esille saamiseen. 

On mahdollista, että kyselyyn vastanneet 

sopimusomaishoitajat eivät ole ymmärtäneet 

kaikkia kyselyssä olevia kysymyksiä, 

jolloin vastaukset eivät ole täysin luotettavia. 

Haastatteluilla ja kotikäynneillä voisi täydentää 

tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia. Haastattelututkimuksella 

ei kuitenkaan olisi tavoitettu 

näin laajaa vastaajajoukkoa. Kyselyn vastausprosentti 

jäi huomattavasti alhaisemmaksi 

(24 %) kuin Tuusulassa vuonna 2009 tehdyn 

kyselyn (71 %) (Vanhatalo 2009). Alhaiseen 

vastausprosenttiin on saattanut vaikuttaa se, 

että kysely oli melko pitkä. Lisäksi vaikutusta 

on voinut olla sillä, ettei muistutusta kyselystä 

ollut mahdollista lähettää. 

Vaatisi lisätutkimuksia, jotta voisimme 

luotettavasti tehdä johtopäätöksiä ongelmien 

todellisesta esiintyvyydestä omaishoidettujen 

lääkehoitojen toteuttamisessa ja sopimusomaishoitajien 

kokemasta apteekkipalveluiden 

tarpeesta. Paremman kokonaiskuvan saamiseksi 

Suomessa tulisi tehdä tutkimuksia myös 

muissa kaupungeissa ja haja-asutusalueilla ja 

selvittää kokemuksia myös niiltä omaishoitajilta, 

joilla ei ole omaishoitosopimusta kaupungin 

kanssa. 

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää 

yhteiskunnallisten päätösten teossa ja 

toimintamallien sekä apteekkien lääkeneuvonnan 

ja apteekkipalveluiden kehittämisessä. 

Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää pohtiessa 

sitä, miten apteekki voitaisiin yhteistyötä 

muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa 

lisäämällä liittää osaksi omaishoitajien palvelujärjestelmää. 


Kyselyyn vastanneet omaishoitajat painottuivat 

iäkkäisiin naisiin, jotka hoitivat iäkkäitä 

puolisoitaan. Tulokset eivät siis ole yleistettävissä 

kaikkiin omaishoitajiin. Lääkehoidon 

yleisyyteen suhteutettuna ongelmia lääkehoidon 

toteutuksessa oli varsin vähän painottuen 

lääkkeiden saatavuusongelmiin, haittaja 

yhteisvaikutuksiin sekä omaishoidettavan 

halukkuuteen ottaa lääkkeitään. Lääkäreiden 

lisäksi apteekit olivat sopimusomaishoitajille 

tärkein tietolähde lääkehoitojen toteuttamisesta. 

Esille tuli tarpeita apteekista saataville 

palveluille eritysesti reseptien uusimisessa, 

lääkityslistan ylläpitämisessä, puhelinneuvonnassa 

ja lääkehoidon aloituksessa. 


Summary 

Challenges in medication use 

management in family caregiving: 

How can community pharmacists help? 

Outi Pajamo* 

MSc (Pharm), 

Myyrmäki Pharmacy, Vantaa 



Professor, Clinical Pharmacy Group, 



Maarit Dimitrow 

PhD (Pharm), Researcher, 

Clinical Pharmacy Group, 




Introduction 

Family caregivers are responsible for medication 

of their care recipients. Family caregivers 

visit a pharmacy often, but cooperation 

between caregivers and community pharmacists 

has not been studied in detail in Finland. 

The objective of this study was to examine the 

challenges caregivers experience in medication 

use management of their care recipients, 

and what kind of help they want to receive 

from community pharmacists in this respect. 

In addition, caregivers' experiences of medication 

counseling were studied. 

Material and methods 

This study was conducted as a postal and online 

survey for all contract family caregivers in Vantaa 

(n=950) at the beginning of 2019. The survey 

instrument consisted mainly of structured 

questions supplemented with open-ended 

questions. The results reported in this study 

are based on structured questions subjected to 

descriptive statistical analysis. 

Results 

The survey was responded by 228 contract caregivers 

(response rate 24%). Of the respondents, 

69% were women. The mean age of 

the responding caregivers was 67 years. The 

majority (62%) of care recipients were men and 

the mean age was 64 years. The mean number 

of prescription drugs used regularly by a care 

recipient was 6.1. Almost one-third (31%) of 

the contract caregivers had encountered problems 

in the medication use management. The 

problems most commonly encountered concerned 

availability of drugs (35% of the problems 

reported) and adverse drug reactions or 

interactions (33%). Contract caregivers had 

received mainly information about the medication 

use management from a doctor (81% of 

the respondents) and a pharmacist (66%). Of 

the community pharmacy services supporting 

family caregivers, the respondents indicated 

the greatest need for a prescription renewal 

service (68% of the respondents), a medication 

list maintenance (46%) and medication 

counseling by phone (46%). 

Conclusions 

The responding family caregivers were mainly 

older women caring for their old spouses. In 

relation to the high prevalence of medication 

use, the family caregivers reported few challenges 

in the medication use management, 

drug availability problems, adverse drug reactions 

and interactions being the most common. 

In addition to doctors, community pharmacists 

were the main source for medicines information. 

Expressed need for help from a pharmacy 

focused on renewing prescriptions, maintaining 

a list of medications, and having access to 

advice by phone. 


Outi Pajamo: Apuraha Apteekkien 

työnantajaliitolta (APTA) 

Marja Airaksinen ja Maarit Dimitrow: 

Ei sidonnaisuuksia 

Kiitokset 

Kiitokset FaT, Dos HY Juhani Pohjolalle 

sekä Vantaan kaupungille tämän 

tutkimuksen mahdollistamisesta. 

Keywords: Family caregiver, community 

pharmacy services, problems in medication 

use management, medicines information 


Kirjallisuus 

Fimea: Tiedolla järkevään 

lääkkeiden käyttöön, 

Lääkeinformaatiotoiminnan 

nykytila ja strategia vuoteen 2020. 

Fimea kehittää, arvioi ja informoi 

-julkaisusarja 1/2012, Lääkealan 

turvallisuus- ja kehittämiskeskus 

Fimea, Helsinki, 2012 

Fimea: Lääkkeiden 

saatavuushäiriötiedotteet (viitattu 

30.4.2020). 

www.fimea.fi/-/ 

saatavuushairioilmoitusten-maarakasvoi-vuonna-2019 

Helsingin ja Uudenmaan 

sairaanhoitopiirin kuntayhtymä: 

Tutkijan opas lääketieteellisen 

tutkimuksen eettisestä käsittelystä 

2012 (viitattu 20.9.2018). 

www.hus.fi/tutkijalle/tutkimuseettisettoimikunnat/Documents/Tutkijan%20opas. 

pdf 

Helsingin yliopisto: Milloin tarvitaan 

eettisen toimikunnan lausunto 

(viitattu 20.9.2018). 

www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/ 

files/milloinlausunto.pdf 

Jokinen L: Terveyspalveluita 

vai myyntityötä: Apteekkien 

toiminnan strateginen kehittäminen 

muuttuvassa toimintaympäristössä. 

Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2020 

Kalliomäki H, Airaksinen 

M, Dimitrow M: Apteekki 

terveydenhuollon palveluketjussa 

– tutkimus Vantaan sotepalveluvastaaville. 

Dosis 36: 144–161, 2020 

Kohtanen S: Omaishoitajien 

kokemuksia ja odotuksia 

apteekkiasioinneista. PDprojektityö, 


koulutusja kehittämiskeskus 

Palmenia, Helsinki 2015 

Lang A, Macdonald M, Marck P 

ym.: Seniors managing multiple 

medications: using mixed methods to 

view the home care safety lens. BMC 

Health Serv Res 15: 548, 2015 

Lingler J, Sereika S, Amspaugh C 

ym.: An intervention to maximize 

medication management by 

caregivers of persons with memory 

loss: Intervention overview and twomonth 

outcomes. Geriatr Nurs 37: 

186–191, 2016 

Masnoon N, Shakib S, Kalisch- Ellett 

L, Caughey G: What is polypharmacy? 

A systematic review of definitions. 

BMC Geriatr 17: 230, 2017 

Mohammad M, Moles R, Chen T: 

Medication-related burden and 

patients’ lived experience with 

medicine: a systematic review and 

metasynthesis of qualitative studies. 

BMJ Open 6: e010035, 2016 

Mononen N, Airaksinen M, Hämeen- 

Anttila K, Helakorpi S, Pohjanoksa- 

Mäntylä M: Trends in the receipt 

of medicines information among 

Finnish adults in 1999–2014: a 

nationwide repeated cross- sectional 

survey. BMJ Open 9: e026377, 2019 

Mononen N: From paper to cyber- 

Medicines Information as a Strategic 

Goal in Finland and the European 

Union. Väitöskirja, Helsingin 

yliopisto, Helsinki 2020 

Parand A, Garfield S, Vincent C, 

Franklin BD: Carers' medication 

administration errors in the 

domiciliary setting: Systematic 

review. PLoS ONE 11: e0167204, 2016 

Roter D, Narayanan S, Smith K ym.: 

Family caregivers’ facilitation of 

daily adult prescription medication 

use. Patient Educ Couns 101: 

908–916, 2018 

Schumacher K, Plano Clark V, West 

C, Dodd M, Rabow M, Miaskowski 

C: Pain Medication Management 

Processes Used by Oncology 

Outpatients and Family Caregivers 

Part I: Health Systems Contexts. 

J Pain Symptom Manag 48: 

770–783, 2014 

Smith F: Research Methods in 

Pharmacy Practice. 1. painos, 

Pharmaceutical Press, Lontoo 2002 

Sosiaali- ja terveysministeriö: 

Kansallinen omaishoidon 

kehittämisohjelma, työryhmän 

loppuraportti (viitattu 3.6.2018). 


handle/10024/70270/URN_ISBN_978-952- 

00-3483-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Tillman P, Kalliomaa- Puha L, 

Mikkola H: Rakas, mutta raskas 

työ- Kelan omaishoitohankkeen 

ensimmäisiä tuloksia. Työpapereita 

julkaisusarja 69/2014 Kelan 

tutkimusosasto, Helsinki, 2014 

Vanhatalo A: Omaishoitajien 

kokemuksia omaishoidettavien 

lääkehoidon toteutuksesta 

kotona. Pro gradu -tutkielma, 

Terveystieteiden laitos, Oulun 

yliopisto, Oulu 2009 

While C, Duane F, Beanland C, Koch 

S: Medication management: The 

perspectives of people with dementia 

and family carers. Dementia 12: 

734–750, 2012 

Pajamo O, Airaksinen M, Dimitrow M: Lääkehoidon toteutuksen haasteet 

omaishoidossa: Miten apteekki voi auttaa? Dosis 37: 146–167, 2021 


Liite 1. Kyselylomake sopimusomaishoitajille 

Kysely Vantaan kaupungin sopimusomaishoitajille. 

Tämä kysely on osa Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n 

koulutusohjelmassa toteutettavaa tutkimusta. Tutkimus koskee omaishoidettavien potilaiden 

lääkehoidon ongelmia ja apteekin mahdollisuuksia ehkäistä niitä. Tutkimuksen tuloksia 

hyödynnetään omaishoidettujen potilaiden lääkehoidon tukitoimintojen kehittämiseen 

apteekeissa. 

Vastatessanne kyselyyn merkitkää lomakkeeseen se vastausvaihtoehto, joka mielestänne 

parhaiten vastaa omaa tilannettanne tai mielipidettänne. Omin sanoin vastattaviin kysymyksiin 

on vastauksille varattu oma tilansa ja vastausta voi tarvittaessa jatkaa lomakkeen lopussa 

olevaan tilaan. Kyselyyn vastaamiseen menee noin 15-20 min. 

Voitte postittaa täytetyn kyselylomakkeen valmiiksi maksetussa 

palautuskuoressa, tai vaihtoehtoisesti vastata kyselyyn internetissä osoitteessa 

elomake.helsinki.fi/lomakkeet/91630/lomake.html 

Vastaattehan 14.2.2019 mennessä. Kokemuksenne ja mielipiteenne ovat meille tärkeitä! 

Taustatiedot omaishoitajasta: 

1. Omaishoitajan ikä: _____________ vuotta 

2. Omaishoitajan sukupuoli 

□ Nainen 

□ Mies 

3. Oletteko omaishoidettavan 

□ Puoliso 

□ Vanhempi 

□ Isovanhempi 

□ Lapsi 

□ Sisarus 

□ Joku muu? 

4. Kuinka kauan olette toiminut sopimusomaishoitajana? 

_________________________ 

Taustatiedot omaishoidettavasta: 

5. Omaishoidettavan ikä: _____________ vuotta 

6. Omaishoidettavan sukupuoli 

□ Nainen 

□ Mies 

7. Omaishoidettavan pääasiallinen hoitava taho? 

□ Julkinen terveysasema 

□ Yksityinen lääkäriasema 

□ Joku muu, mikä? ___________________________ 

8. Laadittiinko hoidettavalle omaishoidon aloittamisen yhteydessä hoito- ja 

palvelusuunnitelma? 

□ Kyllä 

□ Ei 

□ En osaa sanoa 

Jos vastasitte tähän kysymykseen ”Ei” tai ”En osaa sanoa” voitte siirtyä suoraan kysymykseen 11. 

9. Onko laadittua hoito- ja palvelusuunnitelmaa päivitetty? 

□ Kyllä 

□ Ei 


10. Jos hoito- ja palvelusuunnitelmaa on päivitetty, niin miten usein? 

_____________________________________________________ 

11. Kuuluuko omaishoidettava kotihoidon palvelujen piiriin? 

□ Kyllä 

□ Ei 

Jos vastasitte tähän kysymykseen ”Ei”, voitte siirtyä suoraan kysymykseen 13. 

12. Jos omaishoidettava kuuluu kotihoidon palvelujen piiriin, niin kuinka usein kotihoito käy 

omaishoidettavan luona? 

□ Useamman kerran päivässä 

□ Kerran päivässä 

□ Useamman kerran viikossa 

□ Kerran viikossa 

□ Useamman kerran kuukaudessa 

□ Kerran kuukaudessa 

□ Harvemmin kuin kerran kuukaudessa 

Omaishoidetun lääkehoidon toteutuminen: 

13. Omaishoidettavan käyttämien eri nimisten lääkkeiden lukumäärä? 

□ Säännöllisesti käytössä olevat □ Tarvittaessa käytössä olevat 

Reseptilääkkeet _________ kpl _________ kpl 

Ilman reseptiä myytävät valmisteet _________ kpl _________ kpl 


14. Miten omaishoidettavan säännöllisesti käytetyt lääkkeet jaellaan? 

□ Käytössä on koneellinen annosjakelu (säännöllisesti käytetyt lääkkeet jaellaan 

annoskohtaisesti kahden viikon erissä annospusseihin?) 

□ Omaishoitaja jakaa lääkkeet dosettiin 

□ Omaishoidettava jakaa itse lääkkeet dosettiin 

□ Apteekki jakaa lääkkeet dosettiin 

□ Kotihoito jakaa lääkkeet dosettiin 

□ Joku muu taho jakaa lääkkeet dosettiin, kuka? _______________________ 

□ Lääkkeitä ei jaella etukäteen, vaan omaishoitaja antaa 

lääkkeet päivittäin suoraan lääkepakkauksistaan 

□ Lääkkeitä ei jaella etukäteen, vaan omaishoidettava ottaa lääkkeet 

päivittäin suoraan lääkepakkauksistaan 

□ Jokin muu keino, mikä? __________________________ 

15. Jos käytössä on annosjakelu, niin saatteko lääketoimitusten mukana tietoa lääkehoidon 

käytännön toteuttamisesta? 

□ Kyllä 

□ Ei 

□ Ei annosjakelua käytössä 

16. Kuka varmistaa, että omaishoidettava ottaa lääkkeet? 

□ Omaishoitaja 

□ Kotihoidon hoitaja 

□ Joku muu, kuka? ____________________ 

□ Ei kukaan 

17. Miten lääkehoidon onnistumisen seuranta on järjestetty terveydenhuollossa? Eli missä 

seurataan, toimiiko lääkehoito toivotulla tavalla? 

□ Terveyskeskuslääkärin vastaanotolla 

□ Yksityislääkärin vastaanotolla 

□ Sairaanhoitajan vastaanotolla 

□ Kotihoito seuraa 

□ Joku muu taho seuraa, mikä?_______________________________ 

□ Seurantaa ei ole järjestetty 

18. Miten lääkehoidon onnistumisen seuranta on järjestetty kotona? Eli kuka kotona seuraa 

toimiiko lääkehoito toivotulla tavalla? ( Esim. verenpainemittaukset, verensokerimittaukset, 

PEF-mittaukset jne.) 

□ Omaishoitaja seuraa 

□ Omaishoidettava seuraa 

□ Kotihoidon hoitaja seuraa 

□ Joku muu seuraa, kuka? ___________________ 

□ Kukaan ei seuraa 

19. Tarkistetaanko omaishoidettavan lääkitys (eli lääkkeen annostus, sopivuus, vaikutukset, 

haitat sekä lääkehoidon tarve) säännöllisin väliajoin? 

□ Kyllä, 

• Kuinka usein lääkitys tarkistetaan? __________________________ 

• Kuka lääkityksen tarkistaa? ______________________________ 

□ Ei 


20. Otetaanko teidät omaishoitajana mukaan päätöksentekoon koskien omaisenne 

lääkehoitoa? 

□ Kyllä, aina 

□ Kyllä, useimmiten 

□ Kyllä, mutta vain satunnaisesti 

□ Ei koskaan 


Omaishoidettavan lääkehoidossa ilmenneet ongelmat: 

21. Onko teillä ollut ongelmia omaishoidettavan lääkehoidon toteuttamisen kanssa? 

□ Kyllä 

□ Ei 

Jos vastasitte tähän kysymykseen ”Ei”, voitte siirtyä suoraan kysymykseen nro 25. 

22. Miten lääkehoitoon liittyvä ongelma/ liittyvät ongelmat tulivat esiin? 

□ Omaishoitaja huomasi itse 

□ Omaishoidettava huomasi itse 

□ Lääkäri huomasi 

□ Sairaanhoitaja huomasi 

□ Kotihoidon hoitaja huomasi 

□ Apteekki huomasi 

□ Joku muu taho huomasi, mikä? ____________________________ 

23. Millaisia ongelmia omaishoidettavan lääkehoidon toteuttamisen kanssa on ollut? 

Voitte valita yhden tai useamman vaihtoehdon. 

□ Lääkettä on annettu liikaa tai liian vähän 

□ Lääkkeen ottaminen tai antaminen on unohtunut 

□ On annettu väärää lääkettä 

□ Lääke ei ole tehonnut 

□ Lääke on aiheuttanut haittoja tai on ilmennyt yhteisvaikutuksia (eli jotkin lääkkeet eivät ole 

sopineet käytettäväksi yhdessä) 

□ Ei ole ollut tietoa lääkken käyttötarkoituksesta 

□ Ei ole ollut tietoa, kuinka kauan lääkitystä on tarkoitus jatkaa 

□ Lääkettä on säilytetty väärin (esim. jääkaapissa säilytettävä lääke on säilytetty 

huoneenlämmössä) 

□ Lääke on annettu väärin (esim. kokonaisena nieltävä tabletti on murskattu, väärä antoreitti) 

□ Omaishoidettava ei osaa tai pysty ottamaan lääkettä oikein (esim. ei pysty nielemään 

tabletteja tai ei osaa käyttää annostelulaitetta, kuten esim. hengitettäviä astmalääkkeitä) 

□ Omaishoidettava on välillä kieltäytynyt ottamasta jotain lääkettä/lääkkeitä 

□ Lääkettä ei ole pystytty ostamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi 

□ Reseptien uusinnassa on ollut ongelmia (esim. ei ole pääsyä Kanta-palveluun tai ei ole 

saatu yhteyttä hoitavaan tahoon) 

□ Lääkkeen saatavuudessa apteekista on ollut ongelmia 

□ On käytetty vanhentunutta lääkettä 

□ Joku muu ongelma, mikä? _____________________________________ 


24. Miten ongelma/ ongelmat olisi mielestänne voitu välttää? 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

29. Millaista neuvontaa toivoisitte saavanne apteekilta omaishoidettavan lääkehoitoon liittyen? 

Voitte valita yhden tai useamman vaihtoehdon. 

□ Kerrottaisiin lääkkeen käyttötarkoitus 

□ Opastettaisiin, miten lääke tulee ottaa 

□ Neuvottaisiin lääkkeen ottoajankohta 

□ Kerrottaisiin lääkkeen vaikutustapa 

□ Käytäisiin läpi lääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset 

□ Annettaisiin tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksista muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa 

□ Neuvottaisiin lääkkeen oikeasta säilytyksestä 

□ Kysyttäisiin käytössä olevan lääkkeen sopivuudesta omaishoidettavalle 

□ Kerrottaisiin lääkehoidon seurannan toteuttamisesta 

□ Neuvottaisiin lääkkeiden Kela-korvauksista 

□ Joku muu, mikä? ______________________________ 

30. Millaista muuta tukea toivoisitte apteekilta lääkehoidon toteuttamiseen? 

Apteekin mahdollisuudet vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen 

25. Mistä olette saaneet lääkehoitoon liittyvää tietoa? Voitte valita yhden tai useamman 

vaihtoehdon. 

□ Lääkäri 

□ Sairaanhoitaja 


□ Apteekki 

□ Pakkausseloste 

□ Internet 

□ Internetin keskustelupalsta 

□ Luontaistuotekauppa 

□ Tuttavat/sukulaiset 

□ Muu taho, mikä? ______________________ 

26. Keneen otatte ensisijaisesti yhteyttä, jos teillä on kysyttävää lääkehoidon toteuttamiseen 

liittyen? 

□ Hoitava lääkäri 

□ Sairaanhoitaja 


□ Apteekki 

□ Joku muu taho, mikä? _________________________ 

□ En tiedä 

27. Onko terveydenhuollon ammattilaisilta (lääkärit, hoitajat, apteekki) saamanne tieto 

lääkehoidosta ollut yhdenmukaista? 

□ Kyllä 

□ Ei 


28. Jos olette saaneet apteekista tietoa, onko se mielestänne ollut tarpeitanne vastaavaa? 

□ Kyllä 

□ Ei 


_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

31. Onko mielestänne apteekissa helppo kysyä lääkehoidon ongelmista tai muista lääkehoitoon 

liittyvistä mieltä askarruttavista asioista? 

□ Kyllä 

□ Ei 


Apteekin tarjoamat mahdolliset lisäpalvelut 

32. Onko teillä riittävästi aikaa apteekissa asioimiseen? 

□ Kyllä 

□ Ei 


33. Kokisitteko hyödyllisenä apteekissa ajanvarauksella toimivan omaishoidon yhdyshenkilön 

(farmaseutti/proviisori), jonka puoleen voisi kääntyä omaishoidettavien lääkehoidon 

ongelmissa? 

□ Kyllä 

□ Ei 



34. Jos tällainen palvelu olisi, niin olisitteko valmiit maksamaan siitä? 

□ Kyllä 

□ Ei 


35. Miten haluaisitte olla yhteydessä omaishoidon yhdyshenkilöön? 

□ Käymällä henkilökohtaisesti apteekissa 

□ Puhelimella 

□ Sähköpostilla 

□ Videopuhelun avulla 

□ Chat-palvelulla (eli pikaviestipalvelulla tietokoneen välityksellä) 

□ Farmaseutin kotikäynti 

□ Jotenkin muuten, miten? ____________________________ 

36. Olisiko teillä tarvetta muulle apteekin tuottamalle palvelulle? Arvioi asteikolla 1-4 

palvelun tarpeellisuus itsellenne ja ympyröi parhaiten vastaava vaihtoehto 

1= ei ole tarvetta 

2= satunnaisesti tarvetta 

3= on tarvetta 

4= on tarvetta ja olisin valmis maksamaan siitä 

Lääkkeiden kotiinkuljetus 1 2 3 4 

Puhelimitse annettava lääkeneuvontapalvelu 1 2 3 4 

Asiakaspalvelu videopuhelun avulla 1 2 3 4 

Lääkehoidon arviointipalvelu 1 2 3 4 

Uuden lääkityksen aloituksen seurantapalvelu 1 2 3 4 

Lääkityslistan ajantasaistaminen ja ylläpito 1 2 3 4 

Reseptien uusintapalvelu 1 2 3 4 

Dosettijakelu 1 2 3 4 

Farmaseutin kotikäynti 1 2 3 4 

37. Olisiko joku muu apteekin tuottama palvelu hyödyllinen? Millainen palvelu? 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

38. Jos teillä on vielä joitain muita kommentteja liittyen omaishoidettava lääkehoidon 

toteuttamiseen, voitte kirjoittaa ne tähän. 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

_____________________________________________________ 

Kiitoksia vastauksistanne! 

Liite 2. Saatekirje sopimusomaishoitajille 

Hyvä Vantaan kaupungin sopimusomaishoitaja, 

Olen apteekissa työskentelevä proviisori. Suoritan työni ohella Apteekki- ja 

sairaala-apteekkien erikoistumiskoulutusta Helsingin yliopiston Koulutus- ja 

kehittämispalvelut HY+:n koulutusohjelmassa. Koulutukseen liittyen teen tutkimusta 

omaishoidettujen potilaiden lääkehoidon ongelmista ja apteekin mahdollisuudesta 

ehkäistä niitä. Tutkimus toteutetaan Vantaan kaupungin sopimusomaishoitajille. 

Tutkimuksen ohjaajina toimivat professori Marja Airaksinen ja farmasian tohtori 

Maarit Dimitrow Helsingin yliopistosta. Tutkimukseeni olen saanut luvan Vantaan 

kaupungilta. 

Omaishoitajana joudutte ottamaan merkittävää vastuuta omaishoidettavanne 

lääkehoidon toteuttamisesta. Tämän vuoksi Teillä on tärkeää, kokemukseen 

perustuvaa tietoa omaishoidettavanne lääkehoidon toteutumisen ongelmista ja 

haasteista. Kyselyssä ei testata tietoa tai osaamista, ainoastaan kokemuksianne 

ja mielipiteitänne omaishoidettavanne lääkehoitoon liittyen. Tutkimuksen 

tuloksia hyödynnetään omaishoidettujen potilaiden lääkehoidon tukitoimintojen 

kehittämiseen apteekeissa. 

Vantaan kaupunki pitää rekisteriä sopimusomaishoitajistaan ja on postittanut 

Teille tämän kyselyn. Kyselyssä esille tulevat asiat käsitellään ehdottoman 

luottamuksellisesti ja nimettöminä. Tutkimuksen raportista ei ole tunnistettavissa 

yksittäisten vastaajien tietoja. Lisäksi tulokset voidaan julkaista tieteellisenä 

raporttina. 

Osallistumisenne kyselyyn on vapaaehtoista ja vastaamatta jättäminen ei vaikuta 

omaan tai läheistenne palvelujen saantiin Vantaan kaupungilta nyt tai jatkossa. 

Kyselyyn vastaamiseen menee noin 15-20 minuuttia. Voitte postittaa täytetyn 

kyselylomakkeen valmiiksi maksetussa palautuskuoressa, tai vaihtoehtoisesti vastata 

kyselyyn internetissä osoitteessa elomake.helsinki.fi/lomakkeet/91630/lomake.html. 

Vastaattehan 14.2.2019 mennessä. Kokemuksenne ja mielipiteenne ovat meille 

tärkeitä! 

Vastaan mielelläni kyselyyn tai tutkimukseen liittyviin kysymyksiin. 

Terveisin, 

Outi Pajamo 

p. 040 841 1143 



TULOSSA 

Lääkehoidon arvioinnin 

verkkokoulutus 

Suomen Farmasialiitto aloittaa 

Lääkehoidon arvioinnin (LHA) koulutukset 

yhteistyössä Kuopion ja Oulun yliopistollisten 

sairaaloiden kanssa. Koulutukset avautuvat 

verkkoon huhtikuun 2021 alussa. 

Lääkehoidon arvioinnin asiantuntijuus osoitetaan LHA-portfolion avulla. 

Portfolio pohjautuu Apteekkien ammatillisen toiminnan edistämisen ryhmän 

(AATE) määrittelemiin osaamistavoitteisiin (Dosis 33: 199–209, 2017). 

LHA-koulutuspakettiin kuuluu luentoja, harjoitustöitä ja potilastapauksia. 

Potilastapauksissa noudatetaan osaamistavoitteiden kriteerejä. Tavoitteena 

on kouluttaa farmasian alan ammattilaisia suhteellisen nopeasti ja paljon, 

Farmasialiiton jäsenille hyvin edulliseen hintaan. 

Koulutukset avautuvat huhtikuun alussa. 

Seuraa Farmasialiiton tiedotusta ja verkkosivuja 

farmasialiitto.fi ja ilmoittaudu LHA-koulutukseen.

DOSIS 1/2021

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?