Yhdessä lasten kanssa.indd
Yhdessä lasten kanssa.indd
Yhdessä lasten kanssa.indd
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Näkyväksi tekemisestä<br />
Työntekijät kirjasivat <strong>lasten</strong> toimintaa ja pienryhmäkeskusteluja.<br />
Selvittääkseen, mikä lapsia kiinnostaa<br />
aikuiset havainnoivat <strong>lasten</strong> toimintaa ja<br />
saduttivat puhumaan oppineita lapsia. Lasten ajatuksia<br />
ja sanomisia kirjoitettiin <strong>lasten</strong> töiden yhteyteen.<br />
Lasten oma osuus tekstien tuottamisessa<br />
nousi keskeiseen asemaan, kun ryhmässä otettiin<br />
käyttöön kasvun kansiot.<br />
Vesiprojektin aikana sadutusdokumentointia<br />
tehtiin kirjaamalla tilanteen tapahtumia ja <strong>lasten</strong><br />
vuoropuheluja <strong>lasten</strong> omin sanoin. Lasten keskustelut<br />
kirjattiin siten, että aikuinen meni sinne,<br />
missä lapset leikkivät, esimerkiksi ulos veden ääreen.<br />
Aikuinen kirjasi <strong>lasten</strong> puheet ja tilannekuvauksen<br />
ja myöhemmin hän luki kirjaamansa asiat<br />
lapsille. Vesiprojektiin liittyivät kiinteästi valokuvat,<br />
<strong>lasten</strong> piirustukset, muut työt ja retkiltä kerätyt<br />
aarteet. Aikuiset huomasivat, että valokuvat,<br />
joita projektin aikana otettiin, olivat lapsille tärkeitä.<br />
Tämä näkyi mm. siinä, että lapset katselivat<br />
mielellään seinällä esillä olevia valokuvia ja he kertoivat<br />
oma-aloitteisesti, mitä heille tuli valokuvista<br />
mieleen. (Tiira 2000, 19–20.)<br />
Sadutusdokumentointi (<strong>lasten</strong> leikkien ja toiminnan<br />
sanatarkka kirjaaminen) on aikuisen<br />
kiinnostusta <strong>lasten</strong> toimintaan, kiteytti yksi päiväkodin<br />
työtekijä. Sadutusdokumentointi voi olla<br />
ennalta suunniteltua tai hetkiä, jolloin aikuinen<br />
menee <strong>lasten</strong> luo ja kuuntelee <strong>lasten</strong> kertomusta<br />
leikistä. Vuoden lopussa ryhmän aikuiset arvioivat<br />
<strong>lasten</strong> toiminnan ja puheen kirjaamisen parhaaksi<br />
dokumentointitavaksi. Kirjaaminen vei aikaa,<br />
mutta pienryhmässä sen ehti hyvin tekemään.<br />
Eräs työtekijä totesi, että on tärkeää kirjoittaa, mitä<br />
lapset tekevät, sillä pienet lapset puhuvat vähän<br />
ja tekevät paljon. (Tiira 2000, 25–27, 59–61.)<br />
Tuula Stenius<br />
Parhaaksi tavaksi kirjata koettiin toimintakuvauksen<br />
ja <strong>lasten</strong> puheiden yhdistelmä. Tällä tavoin<br />
kirjattujen dokumenttien havaittiin avautuvan<br />
helpoiten ihmisille, jotka eivät olleet kirjaustilanteessa<br />
läsnä. Vesi-projektin aikana tuli esiin, että<br />
lapset käyttivät peräti 90 erilaista veteen liittyvää<br />
käsitettä tai käsiteparia kahdeksassa dokumentoidussa<br />
tilanteessa, siis huomattavasti useampaa<br />
käsitettä kuin aikuiset. Lapset puhuivat omista<br />
kokemuksistaan kun taas aikuiset puhuivat yläkäsitteillä.<br />
Aikuinen pohti elämää vedessä ja lapset<br />
sukelsivat veden olemukseen. Sadutusdokumentointi<br />
toi hyödyllistä tietoa siitä, miten monipuolisesti<br />
lapset käsittelivät aihetta. (Tiira 2000, 58–60,<br />
81, 88.)<br />
Yhteistyö vanhempien <strong>kanssa</strong><br />
Päiväkodissa oli jo ennen projektin alkamista tehty<br />
tiivistä yhteistyötä vanhempien <strong>kanssa</strong>. Projektin<br />
aikana vanhemmat keskustelivat työtekijöiden<br />
<strong>kanssa</strong> <strong>lasten</strong> tutkimuksista ja näkivät tutkimusten<br />
aikana kuvattua videomateriaalia. Työntekijät saivat<br />
näin uutta tietoa ja vanhempien näkökulmia<br />
mukaan projektiin. Järjestettiin isien ja <strong>lasten</strong> ilta,<br />
jolloin rakennettiin yhdessä laivoja <strong>lasten</strong> tekemien<br />
suunnitelmien mukaan, sillä isät erityisesti<br />
haluttiin saada mukaan vesiprojektiin. (Tiira, K.<br />
2000, 19-20).<br />
Projektin eteneminen<br />
Vuodenaikojen vaihtelut toivat vesiprojektiin<br />
oman lisänsä, sillä veden eri olomuodot jäätymisestä<br />
ja sulamiseen olivat projektissa mielenkiinnon<br />
kohteina. Sisällä tutkittiin lumen ja jään sulamista<br />
ja <strong>lasten</strong> pilkkimisinnostuksesta nousi ajatus<br />
lähteä pilkkiretkelle. Jäällä lapset pohdiskelivat,<br />
mitä jään alla on. Tästä aikuiset saivat ajatuksen,<br />
että lapset voisivat askarrella omat akvaariot. Lapset<br />
saivat itse pohtia, mitä akvaarioon tulee ja toteuttaa<br />
itse suunnitelmansa. (Tiira, K. 2000, 20).<br />
Keväällä jäiden lähdön jälkeen <strong>lasten</strong> <strong>kanssa</strong><br />
tehtiin uusia rantaretkiä järvelle. Vesiprojekti<br />
päättyi näyttelyyn, jonka aikuiset kokosivat ja lapset<br />
osallistuivat kertomalla mitä projektin aikana<br />
otetuissa valokuvissa heidän mielestään tapahtuu.<br />
Näyttely koostui valokuvista, kirjatuista dokumenteista,<br />
kerätyistä aarteista, <strong>lasten</strong> piirustuksista,<br />
muista töistä sekä <strong>lasten</strong> ja aikuisten ajatuksista<br />
vesiprojektin ajalta. Lisäksi näyttelyssä oli esillä<br />
teemojen käsittelyssä käytettyä esineistöä ja kirjoja.<br />
(Tiira, K. 2000, 20).<br />
<strong>Yhdessä</strong> <strong>lasten</strong> <strong>kanssa</strong> – seikkailu osallisuuteen<br />
45
Change language