Kaxi_hengellista_wirtta_2 - Vaasa

Kaxi Hengellista
W iltl6,
Ensimmäinen,
Yhden armon kautta bsrämäisen ja mihel'
jäisydens ylitse mallttamaisen
Rippi-Lapsen Virsi,
Parannuxen aikomises ja harjottuxes^ ja
Nffottises turmamises lesuxen tvqö, ha»
nen suloisen tkens päällens ottamiseen:
Toinen,
SijtäHengellisesi Syömisesija
Huomisesi,
Kuin uffomMlda ja armotetuildä Oiettt"
llda, hengellises isomises ja janomiscs joka
paimä tapahtua taita; erinomattain filloingin,
jota enälnman fte tnndemat itsens
hengellisin sairaM ja radollisixi.
JM M3MH t^66 M präntijii äNdaNUt
Abraham 2!chrenius.
W,ASASA Prändättyt 1781.

p.i
EnsilMuMc».
Rippi « Lapsen Nirsi.
We,ftt.m kiiin: Plisian Herraa sydämesi le.
Herra Kaikkitvaldias, Kuin tnti
nun olet luonut; Luomisen koutt
olsin omas, EUei ols sytldi tuonut.
M'r.!l nmucuuren ajai^n,Ia ynnä myöskin
ijäiscn: myrkkyy olen ivo vt.
2-, Mun lanqcmuren turmeli, M'un koko
sndämem, Ia lihan kaiken saastutti, Ia kaikki
Jäseneni: Nyt synnin madot nousemat, Sydä«
West ulos kuohumat^),luur turmelluxereni,
;.M'un langemuxen mielä myös.Kaikk tur^
wel' Sielun woimcm: Nyt wael!an kuin pi<
zniäs yös, Jos en tul' armon toimeen: Sill
ymmärrys on pimilett' Ia bsngeilisist erytett'
luur kuolion warzon soimeen.
4.Ia lihan tahto sotin' on, Äin Herran tahtoo
wastan, Turmellun tahdon suosioon M'a
olen itsen ostan Naurull ja turhall ilolla;Eng
tahtol'. iNen paranda, Waikk saanut olin kasien.
s. on mun tundon saastainen, omista
symmstatchIamuiston' pahan kminemParan«
la lesureni Mun Sielun haawat hirmuiset,
Tul lMfcn Icsu mijpymät, TulMrmoturcxeni.
6.Sill endist iloon murhedin Ianaurunitfur
kaandy-f- Ett' synnin mallas waelsin,Sijs
sieu raukka nä^ndy: O lesu armoho, andex
ann, Snndian mcnkiast malitan, Ia pyydän
ormos Säälldöön.
7 Mun ymm^rroren wawise Ia tahtott
tailvut aina, M un oma tundoll puhmaise Ia
turi«
-^Matth,15:iX,20.Marc.7:21,32, 23.slac.4: ?,3z

kmituxel paina, Et jo nyt hurffast heräisinIa
synnin ijest mäldäisin: S'un annos lesu laina!
8.Mun muiston mnössin miritä,Nyt Sinun
Sanas zuuren,Ia kylmää sydand lämmitä, Et
saisin halun suuren Jumalan Sanaa kuuleffeli
Ia sydandani tmkistel , Etten mä murhest
ymren'.
9.Sill myös m'un rmmnn' jäsenet OnHen-
ZeMsist suljelt': M'un Kormain kuulo mahcnnett',
Kllin snnmn tiet on kuljett: M'unSilmän
sokian' sairasta:M'un SlNln on, taynäns
pahutta: Kaikis ou si>nnm j-'l?cl.
»o. Koff' mielä luonnost maeisin, M'unkuumaan
takaa ajain, Nizn aina itstn vane^.sm
Kuin jouduin synniu rajaan:Mniman padcu»
nuxista Kaikk synnit pyytä wMtg, Ia yllyke
Alös taajaan.
li.Mutt' lesu Sinun omaxes Mä kuiteng
zvielä pyydän;M'un Hengen halun nöyrydes;
Jos uston annais myöden; Niin uffon miel
ets armahdat, Ia mrmellurest mapahdar;
Muutoin m'a kuolioon myydän.
12. M'un jurltttoman elämän Nyt minn'
paljon waiwa:Mun epäust n endilv n Myös
kuollon hautaa kaima :Muut kaikki synnit sen»
ra myös, Mull ajais taka, 'zeke työt,Ia sul«
ke owen Taiwan.
i;.Mutt' rakas lesu armahda, Ia armon
omi awa; Sen päälle tahdon kolkutta Lastes
kans yhtä haawa,Kuin Sinun tygM p»iawat,
IaSinu' lesu halamat, Iaarmon maista
saamat.
14. Nyt pojes kiellän perkelen, Ia hänen
menons hyljän,Ia uffon pMe lesurezz, önnu
on

on m'un oma tveljen; M'ck Isän turman ars
luoihin,
l-
Ia Pyhän Hengen helmoihin: Ia
«lon tietä kuljen.
is. Näin Kasten lijton uudistan, IaVinu'
lesu halan, Synneistän itsen eroitan lesuxen
tyqö palan.- Ia ripun kaikest sydämest Nylsi
UUs lew kindiäst: Eng enä syndin sala.
Orakaslesu armahda Sunkallin kuollos
kautta!Ia synnist minu' puhdista: Armo»
siaslesuaura;Et uffon kaikest sydämest,, Sun
Sanasoikiast armon tiest:Parannalesu tautin.
17.S'unPyhäHenges minull ann O Tai«
mallillen Isä , Et armon malos maellan, Ia
uffon moimaa lisä: O Pyhä Hengi tule tänn
Pettänyt minun sydämen, Sen asu Tempelisä.
*^
18.Saat minu' armon syierahax, Nyt^er»
ran Ehtollises, Tee syndi minuli katkerax."Ia
armo^halu lisä:Olesu Sinu' halajan, M'nll
Nffos Sinun omistan El muus' ol' l.po luisin.
19. G koko mailm' lydyta Ihr janomaista
Sielu: s?uin synnist pyytä herätä, Ia malttck
kuolion nieluu: Waan lesuxes on lepo uus;
Ia Hengen murhes mirmotus^ Ia udistus
myös mielen.
20. Aur lesu allas elän am luur elos hem
ZeUises, Ia annos sijhen lesu lain, Et Sinu'
ralmelisin, S'un annos kautta xyhydes Ia e»
lon manhurffaudes, Halaisin Taimallisii.
2,. Sun Ruumis, meres, mirmotta, Ia
synnit andez' anda, Ia saastailudest puhdista,
Ia armon tygöm kanda, M"ösuuteen Hengen
elämään, Tul' sijs O lesu sydämeen Ia
saata elon randaan. («.

22. Sijs liikut' nyt m'un sydämen luur
nöyrax katumaiser, Ia kaikk m'un sydän ytimen,
Myös armoo halamaisex: sbuino' mielellan
sua rakastan, Kuin olet meres muodattan
Hinnari ihanaisex.
G'un omas lesu tahdon 01l Äin koko
elin kanten;Sill edestän S'a olet kuoll, Etts
parauuaisil Tantin: Etts puhdistaisit merelläs
W'un ijät omar itselles:Senmaun olen nautin.
4. S'un ikees lesu päällen pan' Sen tah,
don aina kanda Sen löydän minull someljan.
Kuin Herra armons anda: Mailman ijes re«
wi pois, Ettei se minuil surmaa tois Ia saa«
tms kuolion randaan.
2s. Ann minull uffon kilmoitus, Ett' ijät e<
la saisin, Ol'lesu minull mirmotus, Ett'Su
nu rakastaisin: Tul' rakaslesu sydämeen, Ann'
armo jokapaimamen, Ett' annos mahmistuisin.
26. Sitt kannan pilkkaa iloisan lumalisuden
tähden^)Ia seuran nijn m'un lesustan;
Leirist myös uloslahden^*): M'un sydammen
ja sielun myösNyt olkon Herran pelmon työs
luur julki kaikkein nähden.f)
27. lesust am tahdon seurata, Ia hänen
iksns kanoa; Hän minun Sielun mirmottaIa
saata elon randaan: Nyt kijtos olkonlesurell,
Nijn meisan mielell iloisella Kuin Herran ar^
mons anda.
28. Mun Sydämen on mirmotet Ett' ar»
mos lemon lyödän, Ett' armon tie on kemitett
Nyt tykönHerran pöydän,M'a HengeMfts ilo«
san Nyt rakastelen lesustan Kuin anda ilon
täyden. (29.
-5) 2 Tim. 2: 12. Ebr« 25lz. t)Matttz. Lo;3^33-

29. Nyt IfM olkon ylistys A,M m'un on
annos metän, Ett Issuxehen mielistys M'ull
joudui, kost' nain hMn; SenIsa teki annos
mull, Ia meti suure!! laupiuli. Armon istuimen
eteen.
3Q. Kijtos myös olkon lesurell, Kuin minun
kuorman kandoi, Rakattawaisc!l sydnuell
Ia hengens ulosandoi: Wiel mastanotti syn»
disen, raadollnen ja maimaistn.Ia saatti elml
randoin.
3«. MsiysPyhMHengel! myös, Kummal-
mistuxen laitti; luur armost pyhityxen työs
Ia synnin ikenlaitti:Nyt minä elän lesuxes:
luur miherlsifts laitnmes,Hän mmunSielun
raitti.
Töille» Wirsi.
Sijtä Hengellisesi Syömiststja huomisesi 5
Kanssapuhesa lesuxen ja Sielun" mälillä.
W. k. Gu3 Jim mielch »oyräsia :c.
Sielu.
lesu minun elämän, Ia elon alku
V.!.^.V aina Am oikein sinun käsitän,
'^^S> annos fijhen Ia
laina:Ett löydänSi
nmt Sanasa, Ia Herran Ehtollisesa, Kost'
synnin tauti paina.
2. Sun Sanas minltn wirwotta,Koff sel<
Mn opin kuulen, Wiel nnhteiilanskin lohdut»
taEtt p«lawaxi tulen*) lesuxes kijnmppumaan.
Ia sinu' lesu halamaan, Wiel ennellg kuin
ma luulen.
3. Murt' katso , minä tarmits.n Wiel joka
päimä ime, Myös mirmotusta sielullen Auxs
huuta Herran Nimse: SM sielun on Nyt iso»
5) Luc. 24:25, 32. WH

wa Elämän autuut janoma, Et armon löysin
wijW3M.
lEsus.
4. Tul' Minun tygön Lapseni, MNtt armon
Nisät muota: Se on nyt minun iloni, Sull
Hengen eloö tuotta, Etts lohdutuxen nM,
Sä saisitussos imeä,Ia sulaan armoon luotta.
5. MUn Nimesän sa Mirmotust Wiel joka«
päimä löydät, M'un Sanasan myös lohdutust
Sijn löydät armon köydet JM medän sinu'
Kaimascen t Älä maan saastaisuteen men', ZÄjns
löydät ilon täyden. Siellt.
6.Q lesu katso saastainen M'a yli tuasrän
vten "/ En muuta loydH itsesän Jos elän eli
kuolen, Kuin synnin lihan saastcchutt.Ia kiu-
sausten kamalutt: Ah katsahd lesu puolen.
7. S'un mereUas mua puhdista Ai» kaikest
saastmsudest, Ia aina mielell uudista Öin pM
rom kuin mastudest: Ia mahmist minun Ie«
suren M'ua aina henges elämään: Aharmahd
iaupiNdest!
8. Mutt sijs myös puhdas sydän luo, Ia
saastaimdet estä: Sun Henges apu minull
tuo: En muutoin sotij kestä: Ett' kiusauxet
mottaisin , Ia Hengen elos kasmaisin, Kuiu
armon löydän tästä.
lEsus.
9.Jos halat elon mahmistust Ia puhdistusta
Sielult, Nijn etsi armon makutust Sek' sydä>
mell et mielell:Nijns eläisäs za kuollesas,Muft
zvirmotuxen löydät taas, Sek täol et ijät siellä.
50. M'un meren sinun puhdista? Ia synnit
andeK
5) Es 64: 5

andex anda, luur sulast Herran ar^Fa Ia
elämän sun kauda: Nyt karso maan, etts naulitset
M'un lihan, meren, estämät: Nijns ;ou<
dut elon randaan. Sielu.
tl. S'un ruumis, meres, namitsen M'H
Herran Ehtoll^ses: Mutt usemmm ma tar-
Mirsen, Etts eloo minull lisät: M'a jokcp i<
wä syön ja juon, Sill ruumilleni elon tuon t
Jos saissn armon nisää.
12. Myös jokapäimä nautita, S'un lihas
ja myös r.eres Nijn st m'un taidais wi
ta. Elon ja kuolion eräs: O lesu zuodu,
opeta, Ett Sinu' am saan nautitaSiunatus
armon mckäräs.
i).Sill Sinu'lesu halajan S'un matdas
ikämöitsen M'un Hengesan ja sielusa;!, Ia
Sinu' kunnioitsen Kuin minun ole: ostanut >
Ia kuolion mallast moittanut: Sijs armoo
haperoitftn.
IGsus.
t4> Sijt' Hengellisesi snsmisest, CM sle
waari ottan, Ia HenaeMsest juomiftst: Sijt
sanon toden totta: M'a olen leipä elämän^),
Tul' minun tygön sielumen,Ia Minun pM«
len luota.
15. Nijn ei sun pidä isoman Kuins MmM
tygön tulet: Eik kossan pidä janoman, Kuins
minuu äänen kuulet, Ia uffot minuiH päällen
myös,Se tasa sinun ombi työs Mailks to-
wax työx sen luulet.
16 Sen sanon sinu! totisesi Ellets snö ml»
nun lihan,Ia juo m'un werm ustolisest Nijns
taaout

kaadut alla mihan: Jok' syö m'M liban^ wc«
ren juo, SÄ ruumiu, mereu elon tuo: Sen
" saatan taiman pihaan.
I?» Sill minun lihan, totinen On missin sielun
ruoka, Ia minun meren Mnqinen, Sen
sielun wk' am huoka. Dn myostin juoma to«
tinen>Sen uffomaisill lahjottsen:Sijs he mM
kijtost luokan.
'8.Se kuin m'un Khan uffos sys, IaSänastau
kijn pitä, Se kuin minun tnyös Meren
juo,En hyliä minä sttä;Waan se on minuun
syttymä, Ia minä hcknes pysymän Kuin mi«
nuun itsens lizttä.
. 19. Sill ombi jokapMmäinen Äin sielun rilö-
ka aldis, Ia Uffos juoma suloinen: Ei minun
sanan salli Hand ikänänjä hukkuman , Kuin
ininUn sanan uffo maan, Se oN mun sanan
kallis^ Sijs minlln Sanan tlitkiste'), Ia lus
svul ja mielet, Ia omist ussöll elamall, Ia ei
waan valjall kielell;Ne sanat kum si s sanon
Mä, Ne hengi on ja elämä'/. Elämin oitiall
tiellä
2«. Sijs tätä svömist harjoitaIa fiiomist jo^
!kapälwä, M'l!n saimn uffos omista. Niin artnö
ylöskaymä, Myös wahwi

lm aldis Aitt sinu' wastanottamau, Saata
Myös minu' tottuman Annan äänes halduun.
lEsus.
24.Awa myös sinä Sielu raukt", Sydames
omi aina,Et Hengen halus se ol s auk; Kuin
minun sanan paina S'un sydänlts nijn hslcv
man Ia uffos perän' palaman, Arkkion jO
Sunnuntaina.
25. Mun puolestan se ametan Kltin sydän
sanan uffo: Ama myössinä halus, maan Kuin
Stelus tunde tuffan , Sun miheljäisydestäsniinEtts
annos pyydät rtppu kijn, Nähd' ar«
mon aamuruffon. Sielu.
26. Ah sytyt halun kuitenqin O lesu lahjais
Kautta, Ct Hengen halun löydaisin O rakas
lem aura: M'a katumuxen murhella Sydämen
pyydän amata, Ia halus ikälvöitä.
2?. Tul' le'v minun sydämeen,llkostan
Mon wi;wy; Sil! sinä olet elämän; Muutoin
tn'" pojes hirnun, O Isju lesu joudo jo, Ia
llstomilles apu tuo! Wedä heit kuollos siwu?ln.
28.Sun kuollos simuun kuolemaan Äin sym
nM mkaoäimel, Ia sinuslesu elämään;Se auringylöskaytvä;Annloutu
sieMinautuudexS un
sijpeis alla suloisex*)Wijmeistm aikain mmroois.
H9> Ett' armon walos kasmaisim,Ia armon
tvahmstuxes,Ia sinull lesu tundisim. Zionin
lohdutuxes: Ett' isoisim ja janoisiin,Iarawin<
non mnös löydäisimS'un annos mirmotuxes.
swHain st)ömisen ja juomisen Aut uffos ka-
MUn O lesu minun elämän, Ett' annos
wahwistmssn:O lesu opet minua Nijn hala>
jgnmn sinua, ett ustosn rohwastuisin.
Ml. 4: 2« ztt

zi. Tul' myös O lesu tulossas Karitsan
häiden riemull^^),Ia malnux, saata morsian»
das Tall' lopun ajall pienell, Ett' puhtas sil»
kis kijldäisim Ia ilon, riemun, löydäisimf),
Sun malituides niemell.
Ia saata loppu Babelist, Ia turbistmenoist
kaikist, Saat apu meille Zionist Pääft ran«
gaistuxist haikioist^);Ett sinus lesusiloitsemla
Ehtoluses lmutitsem MyösTaiwan ilon paikbis.
33.Ia siel ei enä isota TykönäTaiwanpöy;
bän; Eik ena koffan janota, Sill ilon anda
täyden lesuxen kallis lunastus;Siel moiton
mirsi am on uus; Siel lesuxeui löydän.
34- Siel ilon riemusi kajamat Ijäiset Tav
wan ääret, Ia karitsaa kunnioittamat, Walttut
ilman määrät: SielJumal ilse Templionf),
Iakaritsa sijnuunnawuon,lokaeikostan järaht.
35. SielHerran kunnian kirkkaus, Kaupmt»
Öin malaisepi;Kuin joutuJerusalem uus;Ka»
ritjan malo repiPois endiser kaikk hämärät. O
joudu wijpymät.'Sull kijtoskunnia!Amen,
lesu
loh. 6: 35.
Minä olstt elämän leipä: joka tule minun tl>
Zöni, ei hän sningan iso: ja joka uffo minun
päälleni, ei hän koffan jano.
v. 53, 54, 55, 56. .^
Totisestl tottsesti sanon minä teille: ellette syö
ihmisen Pojan lihaa, ja juo hänen mertansa,
Nijn ei ole elämä teisä.
Joka syö minun lchani, ja juo minunmereni,
hänellä on ijankaikkinen elämä: ja minä olen herättämä
hänen mijmeifnä päimänck.
GM
55) Ilm.k. 19: 7. 5) Ilm.k. 19: z. *)Ilmest. k. Nl
,

Sillä minun lihani on se totinen ruoka, ja
minun mereni ou se totinen juoma.
Joka syö minun lihani, ja zuo minun me»
reni, hau on minusa, ja minä hanesä.
H. 63.
Ne sanat kuin mmä reille puhun, omat hen-
<
Zi za (lama.
Ilmesi. kirj. ? : 2G.
Katso minä seison omesa za kolkutan: jos w<
tv minun äamni kuule, za ama owen, sen tygö
milm tahdon sisälle mennä, ja pitä ehtMM
hältcn kanssansa, ja hau minun kansiani.
1, loh. 1: 7.
lesuxen Chrisiuxen Jumalan Pojan meri
pichdista meilä kaikesta synnistä.
IHltst. k. 19: 6, 7, 8,9- ,.
Halleluja: Silla Herra kaitttmaldms Ili«
Mala on waldakunnan omistanut.
Iloittamme ja riemuitkamme, ja andakaMme
kunnia hänelle: sillä karitsan häät omat
tullet, ja sen emändä malmisti ttsenla.
Ia hänen annettin hänensa dukea puhtalla
ja killdamällä kalMa limalla; joka kallis lijna
on pyhäin manhurffaus.
Aumat omat ne jotka omat karitsan haihift
ehtollffelle kutsutut. :c.
f,l.