inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Inkeri</strong>n itkuvirsista vaitoskirja<br />
<strong>Inkeri</strong>n itkuvirsia on noin puolentoista<br />
vuosisadan aikana keratty Suomalaisen<br />
Kirj allisuuden Seuran kansanrunousarkistoon<br />
varsin runsaasti. Niista<br />
on myos kerrottu silloin talloin aikoinaan.<br />
Niinpa jo tasan sata vuotta sitten<br />
kielentutkija Volmari Porkka, joka teki<br />
useita runonkeraysmatkoja <strong>Inkeri</strong>nmaalle,<br />
julkaisi Valvoja-lehdessa kirjoitelman<br />
»<strong>Inkeri</strong>n itkuvirsista», ja Larin<br />
Parasken »16ytaja» Adolf Neovius<br />
v. 1894 kirjoitti »Ita-Rajalta»-julkaisussa<br />
suomalaisista itkuvirsista. Mutta vasta<br />
viime joulukuussa ilmestyi akateeminen<br />
vaitoskirja tasta mielenkiintoisesta<br />
asiasta.<br />
Vaitoskirja esitettiin Turun yliopistossa<br />
13. 12.1982. Kirjan otsikkona on<br />
»Studies in Ingrian Laments* eli Tutkimuksia<br />
<strong>Inkeri</strong>n itkuvirsista. Vaitoskirjan<br />
tekija on Turun yliopiston folkloristiikan<br />
ja uskontotieteen v.s. professorina<br />
toimiva fil.lis. Aili Nenola-Kallio.<br />
Hanet moni lehtemme lukijoista muistanee<br />
Helsingin kesajuhlilta parin vuoden<br />
takaa, jolloin han esitelmoi itkuvirsitutkimuksistaan.<br />
Esitelma myos julkaistiin<br />
lehdessamme (Ink. Viesti 9—10/<br />
1981).<br />
Paaosan vaitoskir j ansa ainehistoa Aili<br />
Nenola-Kallio on etsinyt edellamainitun<br />
kansanrunousarkiston laajoista kokoelmista.<br />
Mutta on iloiten todettava, etta<br />
tekija on onnistunut hankkimaan tietoja<br />
myoskin kentalta eli Ita-Karjalan ja<br />
Tverin alueilta, joissa kuulemma yha<br />
viela jossain maarin esitetaan itkuvirsia<br />
muun muassa hautajaisissa. Kun<br />
vaittelijan kertoman mukaan »itkuvirret<br />
vahvimmillakaan alueillaan eivat<br />
ela enaa montakaan vuosikymmenta»,<br />
niin on todella hyva asia, etta »itkujen»<br />
mielenkiintoinen perinne saadaan talteen<br />
mahdollisimman tarkoin.<br />
Fil.lis. Nenola-Kallion vaitostilaisuudesta<br />
oli selostus mm. seuraavan paivan<br />
Uudessa Suomessa. Siina mainittiin<br />
tekijan myos huomauttaneen, miten<br />
lansimaisella kulttuurilla, jossa pyritaan<br />
kieltamaan kuolema ja sureminen<br />
yhteiskunnallisen elaman tasolla,<br />
olisi paljon oppimista viime vuosisadan<br />
inkerilaisesta maaseutukulttuurista.<br />
»Siina kuolemalla ja surulla oli paikkansa<br />
yhteison elamassa. Yhteiso sailytti<br />
ja opetti jasenilleen mallit, joiden<br />
mukaan suruun tuli suhtautua ja joiden<br />
avulla se oli kestettavissii. On myos<br />
huomattava, etta kuoleman ja suremisen<br />
kestamiseksi luotujen mallien sailyttajat<br />
ja edelleen valittajat olivat<br />
poikkeuksetta naisia», tutkija kertoi ja<br />
jatkoi: »Naiset esittivat itkuvirsia kuoleman,<br />
hautajaisten ja muistajaismenojen<br />
yhteydessa, mutta myoskin muulloin.<br />
Itkuvirren valityksella naiset sanoivat<br />
jaahyvaiset sotavakeen lahteville<br />
miehilleen ja pojilleen. Lisaksi oli<br />
tilapaisia itkuja, joita naiset sepittivat<br />
huojentaakseen henkilokohtaisia murheitaan.»<br />
Vaitoskir jassa kerrotaan edelleen:<br />
»<strong>Inkeri</strong>lainen morsian esitti itkuvirsia<br />
haamenojen aikana. Se oli keino purkaa<br />
surua perheyhteison hajotessa. Morsianhan<br />
joutui luopumaan vanhemmistaan,<br />
sisaruksistaan, ystavistaan, kodistaan,<br />
ehka kotikylastaankin muuttaessaan<br />
vieraaseen sukuun ja ymparistoon.<br />
Avioliiton solmiminen vertautui nain liihinna<br />
kuolemaan, joka aiheutti vastaavat<br />
menetykset. Morsiamen oli omaksut-
Change language