inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kaikki tiet johtavat Roomaan<br />
Rooma, »ikuinen kaupunki» Tiber-joen varrella Italiassa on maailman vanhimpia<br />
ja merkittavimpia sivistyskeskuksia. Se on paavin asuinpaikka ja katolisen<br />
kristikunnan keskus. Kirjoittajamme kuvaa niatkaansa Italian maiseniissa niin<br />
elaytyneesti, etta kertomusta lukiessaan voi kuvitella itse olevansa matkassa<br />
mukana, katselevansa lumoutuneena taideaarteita. Roonian Pietarin kirkossa<br />
Michelangelon patsaan »Saali» aaressa voi tuntea ihmiskunnan tuskan ja ha dan,<br />
joka niin kipeasti koskettaa tatakin paivaa — ja juuri tata paivaa — elavaa<br />
ihmista. Vaikuttavimmin tulevat kirjoittajan tunnot patsaan aaressa esiin hanen<br />
runossaan »Kaikki», joka julkaistiin Viestin 1982 joulukuun numerossa.<br />
Varsinkin runon viime sakeet jarkyttavat sanoniallaan: »Ja kaikkien ihmisten<br />
tulisi tuntea, etta Madonnan sylissa lepaava Kristus on se: mies, nainen, isa,<br />
aiti, lapsi, jota me itkemme, jonka olemme menettaneet».<br />
Kaikki tiet johtavat Roomaan. Miljoonat<br />
ja taas miljoonat ihmiset ovat kayttaneet<br />
naita teita ja kayneet Roomassa.<br />
Minun tieni johti sinne vasta nyt. Olen<br />
kai eraissa asioissa jotenkin myohaissyntynyt.<br />
Ryhdyin ajattelemaan tata matkaa<br />
Suomen kylman kesan tahden. Ajattelin, etta<br />
Italiassa varmasti olisi lamminta, ja matkaesitteita<br />
katsellessani totesin, etta Tampereelta<br />
matka Riminiin tuntui kaikkein sopivimmalta,<br />
koska sinne oli suoralentoyhteys.<br />
Siis melkein kotiovelta suoraan maailman<br />
historian kulttuurikehtoon.<br />
Niinpa mina eraana kesakuun kylmana<br />
perjantai-iltana nousin muitten suomalaismatkustajien<br />
kanssa lentokoneeseen Tampere-Pirkkalan<br />
lentokentalla, ja runsaan kolmen<br />
tunnin lennon jalkeen Finnairin kone<br />
laskeutui Adrian meren rannalle Riminin<br />
lentokentalle.<br />
Jo koneessa siirsimme kelloa taaksepain<br />
tunnilla, ja niin matkaan ei mennyt edes<br />
tata runsasta kolmea tuntia, vaan reilut<br />
kaksi. Nain ollen olimme vallan luonnottoman<br />
nopeasti erilaisessa ilmastossa. Koneesta<br />
ulos maanpinnalle astuttuamme haistoimme<br />
lampiman meri-ilman ja tunsimme<br />
Italian tuoksun. Matkatoimiston opas oli<br />
meita lentokentalla vastassa ja ohjasi meidat<br />
bussiin ja edelleen niihin hotelleihin,<br />
jotka olimme jo matkaa tilatessamme valinneet.<br />
Minun ja kollegani hotelli oli sivukadun<br />
paassa lahella rautatieta, mika oli mainittu<br />
esitteessa hairioksi, mutta minua se ei ollenkaan<br />
hairinnyt. Oli jo melkein pimea,<br />
6<br />
kun saavuimme hotelliin. Voimaks jasmiinien<br />
tuoksu oli suorastaan pokerryttava.<br />
Seuraavana aamuna meille suomalaisturisteille<br />
oli rutiiniluontoinen tutustumistilaisuus<br />
Riminissa eraassa laajassa teltassa,<br />
jossa kaikki oppaat esittaytyivat ja esittivat<br />
lyhyesti ohjelman, joka oli laadittu turisteja<br />
varten. Ohjelmaan kuului mm. matkapaketti,<br />
josta sai valita mieluisensa ohjelman<br />
kukkaronsa ja kestokykynsa mukaan.<br />
Jo ensimmaisena iltana oli mahdollisuus<br />
tutustua Gradaran historiallisiin linnanraunioihin<br />
ja viettaa iltaa italialaisen ohjelman<br />
parissa. Koko paketin hinta tuntui<br />
hyvin edulliselta, ja niin mina valitsin<br />
kaikki tutustumiskohteet: Gradaran, San<br />
Marinon, Venetsian, Firenzen ja Rooman.<br />
Minulle ei siis jaanyt aikaa Riminissa rannalla<br />
lekotteluun ja Riminiin tutustumiseen<br />
kuin ohimennen.<br />
Jasmiinien tuoksusta paa oli kipea, mutta<br />
istuin bussissa, joka vei kohti historiallista<br />
Gradaran linnaa. Menomatkalla opas<br />
kertoi paikkakunnan elinoloista, Emilia Romagnan<br />
maakunnasta ja luonnollisesti edessa<br />
olevasta linnasta, joka tosin nyt oli jo<br />
raunioina. Ja hyvan mielikuvituksen omaavat<br />
saattoiyatkin kuulemma tanakin paivana<br />
nahda linnan raunioilla kulkemassa kaksi<br />
onnetonta, jotka rakkautensa tahden tulivat<br />
aikoinaan mustasukkaisen aviomiehen<br />
murhaamiksi. Mina en sellaisia nahnyt. Nain<br />
sen sijaan hienoimman italialaisen pizzanpaistajanaisen,<br />
joka tunsi ammattinsa arvon<br />
ja ojensi leipalapiolla pizzoja valtavan suu-
Change language