inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
een leivinuuniin, joka koko ajan lampisi<br />
puilla; ne pizzat olivatkin parhaita Italiassa<br />
maistamiani. Nain Italiassa kaikkialla pizzat<br />
paistettiin asiakkaan silmien edessa lampiavassa<br />
leivinuunissa.<br />
Gradaran linnan lahella olevassa teltassa,<br />
jossa illanvietto oli, kaikkein kauneinta ohjelmaa<br />
olivat italialaisten lasten esittamat<br />
kansallistanssit. Lasten sulokasta liikehdintaa<br />
oli ilo katsella. Tuli kumminkin mieleen,<br />
etta eikohan lapsiraukkojen pitaisi olla<br />
tahan aikaan nukkumassa.<br />
Seuraavana aamuna olin matkalla San<br />
Marinoon, maailman pienimpaan tasavaltaan,<br />
ja jalleen opas kertoi asiantuntevasti<br />
San Marinon historiasta. Ajattelin, etta<br />
Tampereelle sopisi reilut kymmenen San<br />
Marinon kokoista tasavaltaa, niin pieni<br />
pinta-ala tasavallassa kuului olevan. Mutta<br />
sota-aikana tasavalta oli suonut kahdellesadalle<br />
tuhannelle ihmiselle turvapaikan.<br />
San Marinon oli perustanut Pyha Marinus,<br />
ja perustajansa nimea se yha kantoi. Sen<br />
tarkein paikka sijaitsi ylhaalla vuorella<br />
josta saattoi nahda koko tasavallan alueen.<br />
Linna vuoren huipulla oli koko tasavallan<br />
symbol! ja suurin nahtavyys. Pikkukaupungin<br />
kapeat kadut olivat kauppaliikkeita<br />
taynna, ne olivat hyvassa sovussa vieri vieressa<br />
ja kukin myi omia tuotteitaan mahdollisimman<br />
edulliseen hintaan. Oli jannittavaa<br />
tehda viinaostoksia putiikissa, jossa<br />
samalla oli laadun maistiaiset. Mantelilikoori<br />
oli tasavallan omaa tuotetta ja taatusti<br />
halpaa, samoin »Mamma Rosa»: pieni pyorea<br />
korvallinen pullo taynna makeata<br />
»aidinmaitoa», jota myos sai maistaa.<br />
Maanantaina oli sitten aikainen heratys,<br />
ja matka jatkui Venetsiaan, historialliseen<br />
siltojen ja kanaalien kaupunkiin. Matkalla<br />
Riminista Venetsiaan odotin nakevani enemman<br />
kukkia — mutta nain elamani pahimman<br />
autokolarin. Ja silti opas oli kertonut<br />
edellisena paivana, kun suomalaiset turistit<br />
vetivat henkosiaan italialaisen liikenteen<br />
nahtyaan, etta Italiassa sattuu harvinaisen<br />
vahan autokolareita ottaen huomioon kaoottiselta<br />
tuntuvan liikenteen. Suomalaisten turistien<br />
ihmetellessa, miten taalla parjaa liikenteessa<br />
ollenkaan, opas sanoi: »Paaliikennesaanto<br />
on: sujuvasti sekaan.»<br />
Itse Venetsia ei minua yllattanyt. Olin jo<br />
etukateen kuvitellut sen sellaiseksi, kuin se<br />
olikin, ainakin paallisin puolin. Ainoastaan<br />
San Markuksen tori yllatti laajuudellaan<br />
ja kyyhkyset rauhallisuudellaan. Yhteen aikaan<br />
kyyhkysille oli syotetty E-pillereita,<br />
mutta sitten luovuttaa moisesta syntyvyyden<br />
saannostelysta. Matkamme hintaan sisaltyi<br />
kondoli-ajelu, ja musta kondoli, kuin ruumisarkku,<br />
paassa punainen neilikka ahdettiin<br />
niin tayteen kuin mahdollista, ja ammattitaitoinen<br />
punaraitapaita kondolieri paassa<br />
univormuunsa kuuluva aurinkolakki<br />
punaisine silkkinauhoineen, lahti kiidattamaan<br />
meita kohti kaupungin katuja, jotka<br />
olivat veden peitossa. Olivat niin olleet jo<br />
ammoisista ajoista asti, ja talot nayttivat<br />
nousevan vedesta kuin majakat, vieri vieressa.<br />
Jostakin vanhojen talojen kupeesta<br />
tuli virtsan loyhka, ja saatoin vain kuvitella<br />
millainen se mahtoi olla pahimmalla helteella<br />
heina-elokuussa. Mina ehdotin, etta<br />
olisi keratty kondolierille kolehti, niin nan<br />
olisi laulanut meille, mutta toiset suomalaisturistit<br />
eivat olleet siihen halukkaita. Ehka<br />
niin oli parempi, jo rasittava jatkuva soutaminenkin<br />
riitti varmasti miesparalle, jota<br />
minun oli jotenkin saali. Venetsian hienoista<br />
liikkeista teki mieli ostaa kaunista venetsialaista<br />
lasia, mutta siihen eivat rahani olisi<br />
riittaneet ja lohduttelin itseani, etta jos<br />
vaikka olisi ollut rahaa laseihin, olisin ne<br />
kuitenkin matkalla rikkonut.<br />
Tiistaina matka jatkui Firenzeen. Jo itse<br />
matka Italian suurimpaan taiteen keskukseen,<br />
jossa renessanssi syntyi, oli ihmeellinen.<br />
Apenniinien vuoret olivat maalauksellisen<br />
kauniita. Silma ei tahtonut uskoa<br />
nakemaansa todeksi. Ei ihme, etta nama<br />
maisemat synnyttivat sellaisia kuuluisuuksia,<br />
jotka maailman taidehistorian kannalta<br />
ovat ainutlaatuisia kauneuden ikuistajia.<br />
Kukkia, joita kaipasin Venetsian matkalla,<br />
taalla naytti olevan palj on. Erityisesti<br />
vuorten rinteet ja laaksot olivat tulvillaan<br />
villeja keltaisia kukkia, jotka kaukaa vaikuttivat<br />
aivan meidan kotoisen »ripsikkamme»<br />
kaltaisilta, mutta kun sain kasiini matkalla<br />
pysahtyessamme sellaisen rypsilta<br />
nayttavan kukan, se osoittautuikin erilaiseksi,<br />
opas kertoi sen keltaisen kukan olevan<br />
Italian kansalliskukan. Sitten saavuimme itse<br />
Firenzen kaupunkiin. Kaupunkia halkoi<br />
lietteen vihrea Arno-joki, jota reunustivat<br />
leveat penegrmat suojatakseen kaupunkia<br />
tulvilta. Silti jokunen vuosi sitten Arno-joki<br />
tulvi, ja opas naytti rakennuksia, joitten
Change language