Grönlanti - Pohjola-Norden

10
Teemakolumni / Temakolumn 2/2010
J.P. Roos
Professori/professor
Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet
Demografia ja hyvinvointivaltio
Mikä on tärkein demografian ja hyvinvointivaltion yhteys? On kaksi
ehdokasta: syntyvyyden aleneminen ja väestön ikääntyminen. Ja
nehän ovat saman asian kaksi eri puolta.
Eläkkeet tulevat kalliiksi, vanhusten hoito maksaa ja vaatii työvoimaa.
Uusimpien tilastojen mukaan meillä on nyt lähes miljoona
65-vuotiasta ja tätä vanhempaa ihmistä. Eläkemenot vievät yli
40 prosenttia sosiaalimenoista ja yli 10 prosenttia kansantuotteesta.
Ennusteiden teko on ilmeisen ongelmallista, koska kaikki keskeiset
muuttujat ovat epäselviä. Toisessa ääripäässä on terve vanhus, joka
käy töissä ja siirtää suuren osan tuloistaan lapsenlapsilleen. Toisessa
päässä on ensin jossain etelässä rahansa käyttävä vanhus, joka
palaa yhteiskunnan hoidettavaksi eikä anna penniäkään lapsilleen.
Ero elinajanodotteen ja tosiasiallisen eliniän välillä kasvaa jatkuvasti,
ja yli satavuotiaiksi elävien osuus on monikymmenkertainen
ennusteeseen verrattuna. On myös ilmeistä, että ihmiset elävät pitempään
terveinä ilman vakavampia haittatekijöitä. Parhaassa tapauksessa
siis nyt 63-vuotiaana eläkkeelle menevä elää terveenä jopa
30–40 vuotta.
Hyvinvointivaltio on varmasti tärkein tekijä sille, että elinikämme
on pidentynyt niin paljon ja nopeasti. Yhdysvallat, joka ei ole hyvinvointivaltio,
on juuri eliniän pituudessa merkittävästi jäljessä muita
kehittyneitä maita. Mitä taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti
tasa-arvoisempi jokin maa on, sitä paremmin ihmiset voivat.
Demografi och välfärdssamhälle
Vilken är det viktigaste sambandet mellan demografi och välfärdssamhälle?
Det finns två förslag: lägre nativitet och längre livslängd.
De är ju två olika sidor av samma sak.
Pensionerna blir dyra, åldringsvården kostar och kräver arbetskraft.
Enligt den senaste statistiken har vi nu nästan en miljon
65-åringar eller ännu äldre personer. Pensionskostnaderna står för
över 40 procent av socialkostnaderna och över 10 procent av bruttonationalprodukten.
Det är uppenbart svårt att göra upp prognoser eftersom de viktigaste
faktorerna är oklara. Den ena ytterligheten utgörs av en frisk
åldring som arbetar och överför en stor del av sina inkomster till sina
barnbarn. Den andra ytterligheten är en åldring som använder sina
pengar någonstans i södern och återvänder för att låta samhället ta
hand om sig och inte ger sina barn en cent.
Skillnaden mellan den förväntade och den faktiska livslängden växer
hela tiden, och antalet 100-åringar överskrider prognosen mångfalt.
Det är också uppenbart att människor lever allt längre friska utan större
men. I bästa fall är en nybliven 63-årig pensionär frisk i 30–40 år.
Välfärdssamhället är säkert den viktigaste orsaken till att vår livslängd
ökat så mycket och så snabbt. I USA som inte utgör något välfärdssamhälle
är uttryckligen livslängden kortare än i andra utvecklade
länder. Ju jämlikare ett land är i ekonomiskt, socialt och kulturellt
hänseende, desto bättre mår människorna.
Om friska pensionärer börjar vara både yrkesaktiva och lediga pen-
Jos terveet eläkeläiset alkavatkin olla sekä töissä että eläkkeellä, sillä
on iso merkitys odotettuun työvoimapulaan ja heikkoon elatussuhteeseen.
Jos työolot paranevat ja työajat lyhenevät, ihmiset jaksavat
pitempään.
On aivan varmaa, että eri sukupolvet tasaavat perheiden välisiä
elintasoeroja paljon merkittävämmin kuin ennen. Suuret ikäluokat
on ensimmäinen sukupolvi, joka on mainittavasti kyennyt tukemaan
taloudellisesti lapsiaan, mutta se tuskin on viimeinen. Terveet, työssäkäyvät
eläkeläiset luultavasti satsaavat varsin paljon lastensa elintasoon,
ja perinnöt ovat myös huomattavan suuria verrattuna aikaisempaan.
Ne tosin tulevat vasta kun lapset itsekin ovat eläkeiässä...
Pohjoismaissa tapahtuva jatkuva eriarvoistuminen on paha uhka.
Suomessa oltiin kaikkein tasa-arvoisimpia tulojen suhteen 1980-luvun
alussa. Sitten erot taas kasvoivat, ja nyt olemme nousemassa laadullisesti
uudelle tasolle.
Eriarvoisuuden luonne on myös muuttunut. Perinteisesti olimme
kahtiajakautuneita niin, että keskiluokan palkat olivat selvästi työläisten
palkkoja korkeampia. Iso osa ihmisistä oli suorastaan köyhiä.
Nyt suurin osa ihmisistä tulee kohtuullisesti toimeen, mutta meillä
on kasvava ryhmä todella suurituloisia. He vertaavat elintasoaan ja
tulojaan Länsi-Euroopan ja USA:n eliittiin. Heitä ei ole kovin paljoa,
mutta heillä on myös paljon valtaa: päätökset tehdään heidän ehdoillaan.
Tällainen tilanne ei lupaa hyvää hyvinvointivaltiolle.
sionärer, spelar det en stor roll för den förväntade bristen på arbetskraft.
Om arbetsförhållandena blir bättre och arbetstiderna kortare,
orkar människor längre.
Det är helt säkert att olika generationer i högre grad än tidigare
generationer jämnar ut skillnaderna i levnadsstandard mellan olika
familjer. De stora åldersklasserna är den första generation som
nämnvärt kunnat stöda sina barn ekonomiskt, men är knappast det
sista. Friska och yrkesaktiva pensionärer satsar sannolikt mycket på
sina barns levnadsstandard och den ärvda förmögenheten är betydligt
större än tidigare. Visserligen får arvingarna ut sitt arv först när
de själva är i pensionsåldern...
I Norden utgör de ständigt ökande inkomstskillnaderna ett riktigt
hot. I Finland var inkomstfördelningen som jämnast i början av
1980-talet. Sedan ökade skillnaderna igen och nu håller på att kvalitativt
komma på en ny nivå.
Skillnaderna har också ändrat karaktär. Traditionellt fanns det en
tudelning mellan medelklassens klart högre löner än arbetarnas. En
stor del av människorna var rent av fattiga. Nu har de flesta en ganska
god utkomst, men vi har en växande grupp med verkligt höga
inkomster. De jämför sin levnadsstandard och lön med den västeuropeiska
och amerikanska eliten. De är inte särskilt många, men de
utövar mycket makt: beslut tas på deras villkor. En sådan situation
bådar inte gott för välfärdssamhället.