Perusturva303.pmd - Kunnat.net

3/2003 

syyskuu 

september

Perusturva / Grundtrygghet 

Nro / nr 3/2003 

Tiedote ilmestyy 4 kertaa vuodessa 

Julkaisija 

Suomen Kuntaliitto 

Sosiaali ja terveys -yksikkö 

Toinen linja 14 

00530 Helsinki 

Puh. (09) 7711 

www.kuntaliitto.fi/ 

Koonnut 

Heli Sahala 

Painopaikka 

Savion Kirjapaino Oy 

Kerava 

Kannen kuva 

Futureimagebank.com/ 

Erkki Talvila 

Tiedote on myös internetissä 

Kuntaliiton kotisivulla 

http://www.kuntaliitto.fi/ 

tietopalvelut/kuntatiedotteet/ 

perusturva 

Tilaukset ja 

osoitteenmuutokset 

Anna-Lena Wilenius 

Puh./Tel. (09) 771 2372 

anna-lena.wilenius@ 

kuntaliitto.fi 

Seuraava tiedote 

Ilmestyy joulukuussa 

ISSN 1237-1203 

Sisältö 

Valtion talousarvio ei tuo suuria muutoksia 4 

Statsbudgeten medför inga stora förändringar 5 

Ajankohtaista 6 

Solmu 3 -työryhmä päätti työnsä 6 

Arsenal mukaan kevennettyyn velkasovintoon 8 

Vanhuspotilaiden turvavälineiden käytössä ongelmia 8 

Päihdetapauksia lasketaan taas lokakuussa 9 

Tehtävä- ja henkilöstömuutoksia sosiaalija terveysyksikössä 9 

Uutta lainsäädäntöä 10 

Kuntoutuksen asiakasyhteistyö 10 

Laki sosiaalisista yrityksistä valmisteilla 11 

Talous 11 

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet vuonna 2004 11 

Perhehoidon asiakasmaksut 12 

Esiopetuksessa olevan lapsen päivähoitomaksu 12 

Kehitysvammaisten lasten päivähoidon maksut 13 

Maksukattoa koskeva kysely 14 

Terveys 15 

Suuret kaupungit panostaneet terveyspalveluihin 15 

Henkilökohtaisen avustajan työterveyshuolto 16 

Vammaiset 17 

Vammaispalveluselvitys valmistui 17 

Erityishuoltopiirit v. 2002 18 

Vanhukset 20 

Selvityshenkilöt: Ikäihmisten asuminen ja palvelut paremmiksi 20 

Vanhusneuvosto toimii 312 kunnassa 21 

Tutkimus vanhusneuvostojen toiminnasta 21 

Vanhustenhuoltoa arvioidaan Ruotsissa 22 

Turvallisuusteko-palkinto Keravalle 22 

Lapset ja nuoret 23 

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta 23 

Päivähoidon allergiaja astmaohjelma käynnistyy 23 

Kysymyksiä lastensuojelun suurten kustannusten tasauksesta 24 

Svenska sidor 25 

Klientsamarbete inom rehabiliteringen 25 

Klientavgifter inom familjevården 26 

Specialomsorgsdistrikten år 2002 27 

Utredning om handikapptjänsterna klar 28 

Kervo prisbelönades för årets säkerhetsbragd 2003 30 

Uusia julkaisuja 31 

Laatusuositus vammaisten asumispalveluihin 31 

Apuvälinepalveluiden laatusuositus tulossa 31 

Parisuhteen roolikartta 

Tuotteistuksen ja kustannuslaskennan hyvät käytännöt kuntien sosiaalija 

31 

perusterveydenhuollossa 31 

Tilaisuuksia ja koulutusta 32 

Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi 32 

Laatusymposium Vanhusten hoito hallintaan 32 

Kotihoito kunniaan 33 

Kuntakoulutus kouluttaa 34 

Ledarskap i förändring 35 

Perusturva 3/2003 

3

4 

Valtion talousarvio ei tuo suuria muutoksia 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Perusturva 3/2003 

Valtion ensi vuoden talousarvio kiristää hieman kuntien taloutta. Tämä johtuu tulorahoituksen 

säilymisestä lähes ennallaan, kunnille säädettävien uusien tehtävien 

aiheuttamista lisämenoista sekä kustannuskehityksestä, mikä sosiaalija terveydenhuollossa 

on ollut viime vuosina poikkeuksellisen korkea - lähes 7 prosenttia. 

Käyttömenot nousivat vuonna 2001 yhteensä 12,56 miljardiin euroon. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallinen valtionosuus nousee ensi vuonna 

31,89 prosenttiin. Käytännössä valtion rahoitusosuus on laissa säädettyä alhaisempi, 

koska osa lakisääteisten tehtävien aiheuttamista menoista on jäänyt vuosien 

varrella kokonaan valtionosuuden ulkopuolelle. Tämä johtuu muun muassa kustannustasonousujen 

leikkauksista sekä valtion vetäytymisestä investointien rahoituksesta. 

Pääosa sosiaalija terveydenhuollon valtionosuuden lisäyksestä on kuntien 

verotulomenetyksen kompensaatiota. Lisärahaa valtionosuusprosentin korotuksessa 

on 53 miljoonaa euroa. Valtionosuutta vähennetään kuitenkin samalla siirtämällä 

maahanmuuttajien erityistukeen Kelalle 12 miljoonaa euroa. Huumeiden käyttäjien 

hoitoon sekä lasten ja nuorten psykiatriaan myönnetyt erityisvaltionosuudet 

lakkaavat ( 9 ja 5 miljoonaa euroa). Vähennyksiä perustellaan vastaavilla kuntien 

menojen kevenemisellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin ei esitetä 

muutoksia ensi vuodelle. 

Terveydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutuksen järjestäminen säädetään 

kuntien velvoitteeksi kansallisen terveyshankkeen ehdotuksen pohjalta. Uutena 

palvelujen järjestämistapana otetaan käyttöön palvelusetelit kotipalveluissa. Osittaista 

hoitorahaa korotetaan osana pienten koululaisten iltapäivähoitoratkaisua ja 

kuntien edellytetään kehittävän vanhustenhuoltoa. Näistä aiheutuu yhteensä 119 

miljoonan lisämeno kunnille ja valtiolle vastaavasti 37 miljoonan euron valtionosuusmeno. 

Uusien tehtävien ja hankkeiden vaatima kuntarahoitus voi osoittautua 

ylivoimaiseksi, kun kuntien verotulot eivät talouden taantumassa kasva. 

Seuraaville vuosille kaavaillut muutokset ovat merkittäviä. Luvassa on terveydenhuollon 

hoitotakuu vuodelle 2005. Vastaavia hoitoon pääsyn kriteerejä ja määräaikasitoumuksia 

on odotettavissa hallitusohjelman perusteella muihinkin sosiaali- 

ja terveyspalveluihin. Hoitotakuu merkitsee toteutuessaan perusteellista muutosta 

nykyjärjestelmään. Sen pahimmat karikot ovat järjestelmän oikeudellistuminen 

sekä kokonaiskysynnän, ostopalvelujen ja kustannusten hallitsematon kasvu. 

Hoitotakuun toteuttamismalli on harkittava perusteellisesti kuntien lääkäripulassa 

ja talouden alijäämässä sekä tarvittaessa otettava aikalisää karikkojen välttämiseksi. 

Haitaksi ei olisi asian selvittäminen laajemmassa yksityisen ja julkisen 

terveydenhuollon suhteiden kokonaisuudessa unohtamatta sitä näkökohtaa, että 

kunnallisen terveydenhuollon järjestäminen perustuu kuntien asukkaiden itsehallintoon. 

Tuula Taskula

Statsbudgeten medför inga stora förändringar 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Statens budget för nästa år försvårar kommunernas ekonomi en aning. Orsakerna 

är en i stort sett oförändrad intern finansiering, extra utgifter på grund av nya 

lagstadgade uppgifter för kommunerna och en kostnadsutveckling som inom vården 

och omsorgen har varit osedvanligt hög de senaste åren, nästan 7 procent. Utgifterna 

för verksamheten steg till totalt 12,56 miljarder euro 2001. 

Den kalkylerade statsandelen för social- och hälsovården stiger till 31,89 procent 

nästa år. 

I praktiken är statsfinansieringen lägre än vad som anges i lagen, eftersom kostnaderna 

för en del av de lagstadgade uppgifterna under årens lopp har hamnat 

utanför statsandelssystemet. Detta beror bland annat på att kostnadsnivåökningarna 

minskat och staten har dragit sig ur finansieringen av investeringar. 

Ökningen av statsandelen för social- och hälsovården utgör till största delen 

kompensation för kommunernas förlorade skatteinkomster. I pengar innebär höjningen 

av statsandelsprocenten 53 miljoner euro. Statsandelen minskas emellertid 

omedelbart genom att 12 miljoner euro för särskilt invandrarstöd överförs till FPA. 

Specialersättningen för narkomanvården och barn- och ungdomspsykiatrin upphör 

(9 och 5 miljoner euro). Minskningarna motiveras med att kommunernas utgifter 

sjunker i motsvarande mån. I klientavgifterna inom social- och hälsovården föreslås 

inga ändringar nästa år. 

Utifrån förslaget i det nationella hälsovårdsprojektet påförs kommunerna laglig 

skyldighet att ordna fortbildning för vårdspersonalen. En ny form för serviceanordnande 

tas i bruk när kommunal servicepeng införs inom hemtjänsten. Som ett 

led i eftermiddagsvården för de yngsta skolbarnen höjs den partiella vårdpengen 

och kommunerna förutsätts utveckla äldreomsorgen. Dessa åtgärder föranleder 

extra utgifter på 119 miljoner euro för kommunerna och 37 miljoner euro för staten 

i form av statsandel. Den kommunala finansiering som de nya uppgifterna och 

projekten kräver kan visa sig vara övermäktiga, eftersom kommunernas skatteinkomster 

inte ökar under en ekonomisk lågkonjunktur. 

För kommande år planeras avsevärda omställningar. Vårdgaranti utlovas 2005 

och regeringsprogrammet låter förstå att motsvarande kriterier för tillgänglighet 

och maximala väntetider också kommer att fastslås för andra tjänster inom social-, 

hälso- och sjukvården. Vårdgarantier innebär att det nuvarande systemet ställs på 

ända. De värsta blindskären är att systemet juridifieras och att efterfrågan, de köpta 

tjänsterna och kostnaderna glider oss ur händerna. 

Hur vårdgarantin genomförs måste noggrant övervägas, särskilt med tanke på 

läkarbrist och ekonomiskt underskott, och vid behov behövs time out för att vi ska 

kunna undvika blindskären. Det skulle inte skada att i större omfattning utreda 

helheten och förhållandena mellan den privata och den offentliga vården utan att 

glömma att den kommunala hälso- och sjukvården grundar sig på invånarnas 

självstyre. 

Tuula Taskula 

Perusturva 3/2003 5

Solmu 3 -työryhmä päätti 

työnsä 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisperusteista 

sosiaaliturvaa selvittänyt työryhmä (Solmu 3) 

päätti työnsä ja antoi loppuraporttinsa kesäkuussa 

2003 (STM:n työryhmämuistioita 2003:22). Työryhmän 

tehtävänä oli kartoittaa Suomen asumisperusteisen 

sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseen 

liittyvät ongelmat, selvittää vaihtoehdot ja 

mahdollisuudet lainsäädännön uudistamiseksi ja 

se, miten asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä 

voidaan yhteensovittaa nykyistä paremmin 

Euroopan yhteisön lainsäädännön kanssa. Työryhmän 

tuli myös laatia ehdotus selkeäksi, johdonmukaiseksi 

ja yksiselitteiseksi lainsäädännöksi, jossa 

otetaan huomioon oikeusturvanäkökohdat, tehokas 

täytäntöönpano ja väärinkäytösten estäminen. Työryhmä 

oli jättänyt väliraporttinsa 5.11.2002 

(STM:n työryhmämuistioita 2002:20). 

Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä laati 

luonnoksen hallituksen esitykseksi asumiseen perustuvan 

sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalasta 

annetun lain (soveltamisalalaki) ja eräiden 

siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Muutoksilla 

pyritään lain soveltamisalan ja sisällön selkeyttämiseen. 

Lakiin kirjattaisiin nykyistä laista ilmenemätöntä 

soveltamiskäytäntöä. Erityisesti ehdotettujen 

muutosten tavoitteena on ollut lain toimivuus 

kansainvälisten sopimusten ja erityisesti EY-lainsäädännön 

kanssa. 

Lakiluonnoksessa Kansaneläkelaitoksen toimeenpaneman 

lainsäädännön asumiseen liittyvät 

säännökset on koottu nykyistä kattavammin yhteen 

lakiin. Toisaalta työskentelyperusteisen sosiaaliturvan 

kuten esim. työttömyysetuuksien tai sairausvakuutuksen 

ansioon suhteutetun päivärahan soveltamisalasta 

säädettäisiin asianomaisessa sosiaaliturvalaissa. 

Eräiltä osin ehdotetaan myös sisällöllisiä muutoksia 

nykyiseen lakiin. Esimerkiksi työntekijän 

määritelmässä keskeistä olisi työttömyysturvalain 

työaikaa ja ansioita koskevien edellytysten täyttyminen 

sekä tietynpituisen työsuhteen olemassaolo 

eikä enää työeläkevakuutettuna olo. Lakiesityksen 

mukaan ulkomailla oleva voi kuulua Suomen sosiaaliturvajärjestelmään 

yhteensä 10 vuoden ajan, 

kun nykykäytännön mukaan tuo aika voi periaatteessa 

olla rajoittamaton. 

6 Perusturva 3/2003 

AJANKOHTAISTA 

Myös Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvien 

ulkomailla olevien henkilöiden perheenjäsenten 

asema parantuisi. Lähetystyötä ulkomailla tekevien 

asema paranisi, koska heihin sovellettaisiin 

sosiaaliturvalainsäädäntöä suoraan lain nojalla 

eikä enää edellytettäisi hakemusta. Lakiin otettaisiin 

myös uusi säännös sosiaaliturvalainsäädännön 

soveltamisesta Suomessa tapahtuvan työnteon tai 

yritystoiminnan harjoittamisen perusteella eräissä 

kansainvälisissä tilanteissa. Yhteisölainsäädännön 

perusteella oikeus tähän sosiaaliturvan osa-alueeseen 

on jo aiemminkin syntynyt työnteon perusteella, 

mutta nyt tämä säännös sisällytettäisiin kansalliseen 

lainsäädäntöön. 

Työryhmä ehdottaa myös muiden lainsäädännöllisten 

uudistushankkeiden käynnistämistä. Näitä 

ovat mm. kotikuntalain muutostarpeiden kartoitustyön 

käynnistäminen, kansaneläkejärjestelmän 

muutostarpeiden selvittäminen kansainvälisissä 

tilanteissa, sairaanhoidon laskutusmenettelyä koskevan 

jatkoselvityksen käynnistäminen sekä ulkomaalaislainsäädännön 

muuttaminen tilapäisesti 

maahan tulevien sairausvakuutusedellytyksen osalta. 

Työryhmä on myös arvioinut niitä muutoksia, 

joita eräät EY-tuomioistuinratkaisut kansalliseen 

lainsäädäntöön edellyttävät. Työryhmä on tehnyt 

myös eräitä sosiaaliturvan rahoitusta koskevia 

huomioita. Myös viranomaisten väliseen yhteistyöhön 

ja kansainvälistä sosiaaliturvaa koskevaan 

koulutukseen ja tiedotukseen on kiinnitetty huomiota. 

VAIKUTUS KUNTIIN 

Soveltamisalalaki koskee lähinnä Kelan myöntämiä 

etuuksia eikä siihen ehdotetuilla muutoksilla 

ole välitöntä vaikutusta kuntiin. Ehdotetuista lainsäädännön 

uudistushankkeista mm. kotikotikuntalain 

muutostarpeiden kartoitus ja sairaanhoidon 

laskutusmenettelyä koskeva jatkoselvitys sekä 

liittyvät läheisesti kuntien toimintaan. Kotikuntalain 

osalta työryhmä kiinnitti huomiota kotikuntalain 

maahan- ja maastamuuttoa koskevien säännösten 

yleisluontoisuuteen sekä ulkomailla olevien 

kotikuntalain perusteella määräytyviin sosiaaliturvaan 

liittyviin oikeuksiin, jonka osalta katsottiin, 

laissa tarvittavan nykyistä tarkempia säännöksiä, 

missä tilanteissa ja kuinka kauan ulkomailla asuvilla 

ja oleskelevilla on edelleen mahdollisuus 

käyttää kunnan palveluja Suomessa. Tällöin tulisi 

kiinnittää huomiota myös kunnallisten palvelujen

tarjoajien toimintaedellytyksiin ja palvelujen rahoitukseen. 

Työryhmän mukaan erityisen kiireellisesti tulisi 

ratkaista sellaisten henkilöiden tilanne, joilla ei 

tällä hetkellä ole kotikuntaa Suomessa, mutta joilla 

asetusten 1408/71 ja 1612/68 mukaan on oikeus 

sosiaaliturvaetuuksiin Suomessa. Työryhmä katsoi 

kuitenkin, että ko. sosiaaliturvaan liittyvistä tilanteista 

voitaisiin säätää erityislainsäädännössä puuttumatta 

kotikuntalain säännöksiin. Työryhmä esittääkin, 

että kansanterveyslakia ja erikoissairaanhoitolakia 

muutetaan siten, että niihin sisällytetään 

yhteisölainsäädännöstä ja muista kansainvälisistä 

sitoumuksista ilmenevät velvoitteet. Asiassa tulee 

tällöin kiinnittää huomiota kustannus- ja rahoituskysymyksiin. 

SAIRAANHOIDON LASKUTUS 

Sairaanhoidon laskutuksen liittyvät ongelmat tulisi 

työryhmän mielestä ratkaista pikaisesti. Muiden 

kuin Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvien henkilöiden 

Suomessa saaman hoidon kustannukset 

voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Seuraavassa työryhmän 

lähtökohdat ryhmittäin. 

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat asetuksen 

1408/71, sosiaaliturvasopimuksen tai sairaanhoitosopimuksen 

perusteella Suomessa muun maan 

sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Heidän 

osaltaan Suomessa saadun hoidon kustannukset 

laskutetaan asianomaisesta maasta. Ulkomailta 

saatu korvaus kattaa annetun hoidon todelliset 

kustannukset ja se maksetaan täysimääräisesti hoidon 

antaneelle palveluntuottajalle. Ratkaistavaksi 

jäisi, saako palvelun tuottaja korvauksen palvelusta 

vasta silloin, kun kustannuksista vastaava toinen 

valtio maksaa sen Suomeen vai korvataanko annettu 

palvelu ensin valtion varoista, jolloin ulkomailta 

saatu korvaus maksettaisiin valtiolle eikä palvelun 

tuottajalle. 

Jos valtion on sopimuksen nojalla luopunut 

vastavuoroisesti kokonaan tai osittain sairaanhoidon 

kustannusten korvaamisesta tulee ratkaista, 

korvataanko annetun hoidon aiheuttamat kustannukset 

palveluntuottajalle sekä se miten kustannusvastuu 

kuntien ja valtion välillä jakautuu. Työryhmän 

mielestä kustannukset tulee korvata palvelun 

tuottajalle. Valtion ja kuntien väliset kustannusvastuu 

kysymykset tulee ratkaista erikseen. 

Sopimuksettomista maista tulleiden henkilöiden 

hoidon kustannukset voidaan periä henkilöltä 

itseltään tai hänen vakuutusyhtiöltään. Mikäli palvelun 

tuottaja ei peri kustannuksia, ne jäävät tämän 

vastattavaksi. Schengenin sopimuksen määräysten 

vuoksi esimerkiksi Venäjältä tulevilta vaaditaan 

jo tällä hetkellä voimassa oleva vakuutus viisumin 

myöntämisen edellytyksenä. Työryhmä esit- 

tää, että myös muiden tilapäisesti Suomessa oleskelevien 

henkilöiden viisumin edellytyksenä olisi 

voimassa oleva vakuutus, joka kattaa matkan aikana 

tapahtuneen sairastumisen johdosta aiheutuneet 

kustannukset. 

Työryhmän mielestä myös terveydenhuollon 

tulevaisuuden turvaamisesta tehdyn valtioneuvoston 

periaatepäätöksen toimeenpanossa tulisi kiinnittää 

huomiota yhteisölainsäädännön vaatimuksiin. 

Mikäli päädytään sellaiseen kansalliseen lainsäädäntöön, 

joka sisältää tietyt määräajat tutkimukseen 

ja hoitoon pääsyssä, ne tulee ottaa huomioon 

myös tehtäessä ratkaisuja, jotka koskevat 

potilaan oikeutta saada ulkomailla hoitoa. Työryhmän 

mielestä ennakkolupajärjestelmän ylläpito on 

edelleen perusteltua. Sen tulisi olla organisoitu 

siten, että se täyttää EY-tuomioistuinkäytännössäkin 

hyväksytyt kriteerit. Kotimaisten hoitomahdollisuuksien 

käyttö voidaan ja tulisi tiettyyn rajaan 

asti priorisoida, jotta resursseja voidaan käyttää 

tarkoituksenmukaisesti ja ylläpitää riittävän monipuolista 

ja kaikkien saatavilla olevia sairaanhoitoja 

sairaalapalveluja, hoitokapasiteettia ja lääketieteellistä 

pätevyyttä. 

PERHE-ETUUKSISTA 

Työryhmä esittää myös, että sosiaalija terveysministeriö 

selvittää työryhmän kuvauksen mukaisesti 

lasten kodinhoidon ja yksityisen hoidon tuesta 

annettuun lakiin tarvittavat muutokset. Näiden 

muutosten lisäksi tulisi arvioida, onko tarpeen 

tehdä muita periaatteellisia muutoksia lakiin. Työryhmä 

esittää, että elatustuen osalta tehdään lainsäädäntöön 

vastaavat muutokset kuin lasten kotihoidon 

tuen osalta asetuksen 1408/71 mukaisissa 

tilanteissa. Edelleen esitetään, että STM keskittäisi 

ulkomaille myönnettävien elatustukien myöntämisen 

ja perinnän yhteen paikkaan. Lisäksi tulisi 

selvittää kansainvälisistä tilanteista mahdollisesti 

aiheutuvat elatusapujen perintää koskevan lainsäädännön 

muutostarpeet sekä kuntien ja valtion välinen 

kustannusvastuu asetuksen 1408/71 mukaisissa 

tilanteissa. 

MUITA ESITYKSIÄ 

Työryhmä on käynyt läpi asetuksen 1408/71 soveltamisalan 

ulkopuolella oleviksi katsottuja palveluja 

ja etuuksia selvittääkseen sitä, onko ko. ryhmässä 

sellaisia etuuksia, joita saatettaisiin yhteisölainsäädännön 

ja tuomioistuinkäytännön mukaan katsoa 

asetuksen soveltamisalaan kuuluviksi. Etuuden 

kuuluminen ko. asetuksen asialliseen soveltamisalaan 

edellyttää etuuden maksamista myös toiseen 

jäsenvaltioon kansallisista maassa asumista koskevista 

edellytyksistä huolimatta ja toisaalta sitä, että 

etuus voidaan yhteensovittaa toisen jäsenvaltion 

Perusturva 3/2003 7

vastaavan etuuden kanssa. Tämän selvityksen perusteella 

työryhmä esittää, että maahanmuuttajien 

erityistuki sekä vammaispalvelulain nojalla suoritettavat 

rahakorvaukset samoin kuin omaishoidon 

tuki esitettäisiin lisättäväksi asetuksen 1408/71 

liitteeseen II a, jossa on lueteltu ns. maksuihin 

perustumattomat erityisetuudet. 

Edelleen työryhmä esittää, että palvelusetelijärjestelmästä 

tehdään selvitys, jossa tarkemmin perehdytään 

asetuksen 1408/71 soveltamiseen liittyviä 

ongelmia tämän järjestelmän osalta. Työryhmän 

mielestä palvelusetelijärjestelmää tulisi kehittää 

em. selvityksen edellyttämällä tavalla. Kehittämistyössä 

lähtökohtana tulisi olla, että etuus ei 

olisi osa asetuksen 1408/71 tarkoittamaa sosiaaliturvaa 

esimerkiksi korostamalla sosiaalihuoltoon 

liittyviä piirteitä. 

Sami Uotinen 

Arsenal mukaan kevennettyyn 

velkasovintoon 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kevennettyyn velkasovintomenettelyyn on siis 

tulossa mukaan pankkien lisäksi yksi uusi velkoja 

- Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Arsenal Oy:n 

hallitus hyväksyi asian toukokuussa. Hakemuksen 

voi nyt lähettää myös Arsenal Oy:lle, jos asiakkaalla 

on velkoja sinne. 

Valtiovalta ja pankit ovat sopineet vapaaehtoisten 

velkasovintojen edistämisestä toukokuussa 

2002. Pankit ovat sitoutuneet siihen, että pitkäaikaisille 

toimeentulotukiasiakkaille, pitkäaikaistyöttömille 

sekä pientä eläkettä saaville tarjotaan 

mahdollisuus hakea velan anteeksiantoa kevennettyä 

hakemusmenettelyä käyttäen. Mikäli hakija 

täyttää pankkien ja viranomaisten määrittelemät 

kriteerit pitkäaikaiselle maksukyvyttömyydelle, on 

velallisen mahdollista saada pankiltaan välitön ja 

lopullinen anteeksianto pankkiveloistaan. 

Kevennetty menettely on oikeusministeriön ja 

pankkien tekemän sopimuksen mukaisesti pyritty 

aikaansaamaan mahdollisimman yksinkertaiseksi. 

Sosiaaliviranomaisten apua tarvitaan, jotta toimeentulotukea 

saavat velalliset voidaan ohjata 

hakemaan velkojen anteeksiantoa. Kevennetyssä 

menettelyssä viranomainen tarkistaa, että velallinen 

on hakemuksessa tarkoitetulla tavalla pitkäaikaisesti 

maksukyvytön. 

Asiaa on käsitelty laajemmin Perusturvassa 

2/2003. 


Vanhuspotilaiden turvavälineiden 

käytössä ongelmia 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tietoon 

on tullut tapauksia, jossa vanhuspotilas on kuollut 

kuristumalla hänellä käytössä olleeseen turvavälineeseen. 

Viime aikoina on tullut esille tapauksia, joissa 

turvavälinettä on käytetty tuotteen markkinoijan 

ohjeiden vastaisesti. Potilaalla on mm. käytetty 

vuoteessa sellaista turvaliiviä, joka on tarkoitettu 

käytettäväksi pyörätuolissa istuvalla potilaalla 

estämään valuminen alaspäin. Vuodepotilaalla on 

käytetty vuoteessa magneettivyötä, joka on tarkoitettukin 

vuoteessa käytettäväksi, mutta sivuvyöt on 

jätetty kiinnittämättä ja vuoteen laita on jätetty 

alas vastoin maahantuojan nimenomaista turvaohjetta. 

Tapauksille on lisäksi yhteistä se, että turvavälineiden 

käytöstä ei ole tehty yksilöityä asianmukaista 

päätöstä, eikä niitten käyttöä ole systemaattisesti 

kirjattu potilasasiakirjoihin. 

TURVAVÄLINEIDEN KÄYTTÖ TERVEY- 

DENHUOLLOSSA VANHUSPOTILAILLA 

Turvavälineiden käytössä on otettava huomioon 

seuraavaa: 

– turvavälineiden käytöstä on tehtävä hoitopäätös 

– hoitopäätös on kirjattava potilasasiakirjoihin 

– liikkumisen rajoittamisessa on käytettävä oikeita 

välineitä käyttöohjeen mukaisesti 

Turvaliivien, sidontavöiden tai muiden potilaan 

liikkumista rajoittavien menetelmien käytöstä ei 

ole normeja. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen 

käsityksen mukaan vanhuspotilaan omaa 

turvallisuutta vakavasti uhkaavan vaaran torjumiseksi 

on potilaan liikkumista voitava rajoittaa hänen 

tahdostaan riippumatta, mutta vain siinä määrin 

kuin kulloinkin on välttämätöntä. 

Ratkaisu on aina tehtävä potilaskohtaisesti ja 

sitä tulee edeltää muiden turvallisuutta lisäävien 

menetelmien soveltuvuuden harkinta. Liikkumisvapautta 

rajoittavaa hoitopäätöstä tehtäessä on 

otettava huomioon rajoituksesta potilaalle koituvat 

haitat ja hyödyt ja punnittava niitä tasapuolisesti 

keskenään. Hoitopäätöksistä vastaa potilasta hoitava 

lääkäri, mutta arvioinnissa on syytä käyttää 

potilaan ja hoitopaikan olosuhteet tuntevaa hoitotyön 

asiantuntemusta. 

Kun päätös rajoitustoimenpiteestä on tehty, 

voidaan päätöksen toteuttaminen jättää potilaan 

hoidosta välittömästi vastaavien hoitotyön ammattihenkilöiden 

vastuulle. Henkilökunnan tulee huo-

lehtia siitä, että turvavälineen käyttö tapahtuu asianmukaisesti 

ja laitteen käyttöohjeita noudattaen 

sekä siitä, että potilaan valvonta on riittävää. Lisäksi 

henkilökunnan tulisi joka käyttökerralla harkita, 

onko liikkumisen rajoittaminen ko. ajankohtana 

välttämätöntä potilaan turvallisuuden takaamiseksi. 

Päätös rajoitustoimenpiteestä perusteluineen 

on kirjattava asianmukaisesti potilasasiakirjoihin. 

Rajoituksen jatkamista on arvioitava riittävän 

usein. 

Lisätiedot: 

Ylilääkäri Ursula Vala p. (09) 7729 2131 

Apulaisjohtaja Tarja Holi p. (09) 7729 2102 

Ylijohtaja Paula Kokkonen p. (09) 7729 2100 

Päihdetapauksia lasketaan taas 

lokakuussa 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Järjestyksessä viides päihdetapauslaskenta toteutetaan 

ensi lokakuussa. Laskennassa kirjataan ylös 

kaikki yhden vuorokauden aikana tapahtuvat päihde-ehtoiset 

asioinnit sosiaalija terveydenhuollon 

palveluissa. 

Stakesin organisoimassa laskennassa saadaan 

tietoa sosiaalija terveydenhuollon palvelujen 

päihde-ehtoisesta käytöstä, asiakaskunnan rakenteesta 

ja käytetyistä päihteistä sekä näissä tapahtuneista 

muutoksista. 

Päihdetapauslaskentoja on tehty neljän vuoden 

välein vuodesta 1987 lähtien. Tänä vuonna laskentapäivä 

on 14. lokakuuta. Laskennassa ovat mukana 

kaikki sosiaalija terveydenhuollon julkiset ja 

yksityiset palvelut mukaan lukien päihdehuollon 

erityispalvelut. 

Laskennan kohteena ovat päihdetapaukset eli 

päihde-ehtoiset asiointikerrat tai palvelujen käytöt. 

Kaikki asiointikerrat lasketaan erikseen eli jos 

yhdellä henkilöllä on useampia asiointeja saman 

vuorokauden aikana, hänestä täytetään uusi lomake 

joka käyntikerralla. Lomakkeeseen ei kirjata 

asiakkaan henkilöllisyyden paljastavia tietoja. 

NAISTEN PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ ON 

OLLUT KASVUSSA 

Vuoden 1999 päihdetapauslaskennassa kirjattiin 

yhden vuorokauden aikana 11 535 päihde-ehtoista 

asiointia. Kasvua neljän vuoden takaiseen laskentaan 

oli 14 prosenttia. Naisten päihde-ehtoinen 

asiointi on jatkuvasti lisääntynyt sinä aikana kun 

laskentoja on tehty. Vuonna 1999 naisten osuus 

asioinneista oli jo lähes neljännes. 

Alkoholin ja huumeiden käyttö on lisääntynyt 

1990-luvulla ja on oletettavaa, että tämä kehitys 

haittaseuraamuksineen jatkuu. Vuonna 1999 huu- 

meiden käyttö oli kasvanut 15 prosenttiin. Samoin 

lääkkeiden käyttö päihteinä on ollut nopeassa kasvussa. 

Päihdeasioinneista 22 prosenttia liittyi lääkkeisiin 

vuonna 1999. Alkoholi oli kuitenkin edelleen 

yleisin päihde, yhdeksän kymmenestä asioinnista 

liittyi siihen. 

Vuosien 1995 ja 1999 laskennoissa noin kolmannes 

asioinneista kohdistui terveydenhuollon 

palveluihin. Terveydenhuollon sisällä psykiatristen 

palvelujen käyttö oli kasvanut: vuonna 1999 näiden 

palveluiden osuus päihde-ehtoisista asioinneista 

oli noussut 16 prosenttiin. 

Laskenta on kohtalaisen kevyt ja toistaiseksi 

ainoa menetelmä, jolla saadaan kattavasti tietoa 

päihde-ehtoisesta palvelujen käytöstä koko järjestelmässä. 

Laskentojen avulla voidaan seurata päihdetilanteen 

kehitystä sosiaalija terveydenhuollon 

järjestelmässä ja kehittää palveluja saatujen tulosten 

pohjalta. 

Tutkija Yrjö Nuorvala, STAKES 

Tehtävä- ja henkilöstömuutoksia 

sosiaalija 

terveysyksikössä 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kansallisessa terveyshankkeessa seudullista yhteistyötä 

ja lähipalveluja koskevat tehtävät ovat 

siirtyneet erityisasiantuntija Hannele Häkkiselle. 

Hänelle kuuluvat edelleen vanhuspalvelujen seurantatehtävät 

EU-alueella. 

Kesäkuussa aloitti työnsä projektitutkija Tarja 

Palomäki, joka huolehtii suurten ja keskisuurten 

kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailuista 

ja niitä koskevien raporttien laadinnasta. Tarjan 

tavoittaa numerosta (09) 771 2374. 

Erityisasiantuntija Matti Laiho ja sairaalainsinööri 

Pertti Staf ovat siirtyneet eläkkeelle. 

Neuvotteleva lakimies Antero Jaakkola on 

siirtymässä eläkkeelle syksyn aikana. Hän on hoitanut 

mm. pakolais- ja ulkomaalaisasioita sekä 

eurooppalaisiin sosiaalija terveyspalvelujärjestelmiin 

liittyviä kysymyksiä. 

Erityisasiantuntija Maria Rauman alue- ja 

elinkeinoyksikössä toimii maahanmuuttoasioiden 

koordinaattorina Kuntaliitossa. Jokainen liiton 

yksikkö vastaa maahanmuutto- ja monikulttuurisuusasioista 

omalla toiminta-alueellaan ja nimeää 

maahanmuuttaja-asioista vastaavan yhteyshenkilön. 

Sosiaali- ja terveysyksikössä yhteyshenkilönä 

toimii jatkossa kehityspäällikkö Rolf Eriksson. 

Lisäksi yksikön päällikkö Matti Liukko siirtyy 

sosiaalija terveystoimen toimialajohtajaksi Lahteen 

1.10.2003. 

Perusturva 3/2003 9

Kuntoutuksen asiakasyhteistyö 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä on uudistettu. 

Uusi laki (497/2003) kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä 

ja siihen liittyvät 13 lainmuutosta (498– 

510) tulevat voimaan 1.10.2003. 

Lain tavoitteen on lisätä ja edelleen vahvistaa eri 

hallinnonalojen yhteistyötä kuntoutuksessa ja sillä 

tavoin edistää kuntoutusprosessien sujuvaa etenemistä. 

Laki velvoittaa sosiaalija terveydenhuollon, työhallinnon, 

opetustoimen ja Kansaneläkelaitoksen 

yhteistyöhön paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella 

tasolla. Näiden toimijoiden on oltava yhteistyössä 

myös muiden kuntoutusta järjestävien osapuolten 

kanssa. 

ASIAKASYHTEISTYÖRYHMÄN 

ASETTAMINEN KUNTIEN VASTUULLA 

Useimmissa kunnissa toimii jo nyt asiakaspalveluyhteistyöryhmä. 

Voimaantulosäännöksen mukaan nämä 

aiemmin asetetut yhteistyöryhmät jatkavat uuden lain 

mukaisina ryhminä. Laki lähtee kuitenkin siitä, että 

uuden lain mukaiset asiakasyhteistyöryhmät on asetettava 

vuoden sisällä lain voimaantulosta eli 

1.10.2004 mennessä. 

Uutta on se, että yhteistyöryhmä asetetaan neljäksi 

vuodeksi kerrallaan. Kunnat voivat myös sopia, että 

niillä on yhteinen yhteistyöryhmä. Kunnan on myös 

tiedotettava kunnan asukkaille, muille viranomaisille 

sekä kuntoutusta järjestäville yhteisöille ryhmän toiminnasta 

ja kokoonpanosta. 

KETÄ MUKANA? 

Yhteistyöryhmässä on oltava edustettuina sosiaalihuolto, 

terveydenhuolto, opetustoimi, työvoimahallinto 

ja Kela sekä muiden tarpeellisten yhteisöjen 

nimeämä edustaja. Tarvittaessa kokouksiin on kutsuttava 

myös muiden viranomaisten, tapaturma-, liikenne- 

ja työeläkevakuutusjärjestelmien, työnantajien ja 

työntekijöiden sekä muiden yhteisöjen ja laitosten 

edustajia. Lisäksi ryhmä voi kuulla myös muita asiantuntijoita. 

TEHTÄVÄT 

Yhteistyöryhmän tehtävänä on kehittää yhteistyötä, 

sopia yhteistyön periaatteista ja menettelytavoista, 

huolehtia tarpeellisesta tietojen vaihtamisesta ja käsitellä 

muita kuntoutuksen järjestämistä koskevia yhteisiä 

asioita. Yhteistyöryhmä suunnittelee, edistää ja 

seuraa asiakkaiden kuntoutuksen toteutumista. 


UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ 

Kuntoutujalla on oikeus saada ryhmän käsittelyyn 

hänen kuntoutuksensa yhteistyötä koskeva 

asia. 

Myös viranomaisella ja kuntoutukseen osallistuvalla 

yhteisöllä on oikeus saada henkilön kuntoutusta 

koskeva asia käsiteltäväksi yhteistyöryhmässä. 

Yksittäisen kuntoutujan asian käsittelyyn yhteistyöryhmässä 

on aina oltava kuntoutujan kirjallinen 

suostumus. Yhteistyöryhmä ei myöskään saa ilman 

kuntoutujan kirjallista suostumusta antaa kannanottoa 

viranomaiselle taikka muulle yhteisölle tai laitokselle. 

Kuntoutujan määrittely sisältyy lakiin. “Kuntoutujalla 

tarkoitetaan henkilöä, joka hakee, tarvitsee 

ja käyttää kuntoutuspalveluja ja jonka kuntoutus 

edellyttää sitä järjestävien viranomaisten, muiden 

yhteisöjen ja laitosten tässä laissa tarkoitettua yhteistyötä 

työ- tai toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai 

palauttamiseksi, tarpeellisen koulutuksen järjestämiseksi, 

työllistymisen tukemiseksi tai kuntoutusajan 

toimeentuloturvan järjestämiseksi.” (3 §) 

Yhteistyöryhmän tehtävänä on sopia yhteistyön 

periaatteista ja etsiä ratkaisuja asiakkaiden kuntoutustarpeisiin, 

mutta ryhmä ei tee päätöksiä. Kuntoutukseen 

liittyvä päätösvalta on aina sillä viranomaisella, 

jonka vastuulle henkilön kuntoutus kuuluu. 

Hallituksen esityksessä (HE 164/2002) todetaan: 

“Yhteistyöryhmän kannanotot eivät ole luonteeltaan 

kuntoutujan etuihin, oikeuksiin tai velvollisuuksiin 

vaikuttavia ratkaisuja eikä niihin sen vuoksi 

ole mahdollisuutta hakea muutosta valittamalla.” 

Yhteistyöryhmän asiana on varmistaa, että kuntoutujalle 

on nimetty kuntoutukseen perehtynyt 

yhteyshenkilö. Yhteyshenkilö voi olla joko sosiaalija 

terveydenhuollon, työvoimahallinnon, opetustoimen 

tai Kelan henkilöstöstä. 

Yhteistyöryhmän toiminnassa syntyvien henkilötietojen 

käsittelystä vastaa rekisterinpitäjän yhteistyöryhmä 

(8§). Yksittäistä kuntoutujaa koskevat 

asiakirjat talletetaan asian käsittelyn päätyttyä erillisarkistona 

asianomaisen kunnan terveyskeskukseen 

(10 §). 

ALUEELLINEN JA VALTAKUNNALLINEN 

YHTEISTYÖ 

Alueellista yhteisyötä varten lääninhallitus asettaa 

kutakin sairaanhoitopiiriä varten kuntoutuksen asiakasyhteistyötoimikunnan. 

Valtakunnallista yhteistyötä 

varten valtioneuvosto asettaa kuntoutusasiain 

neuvottelukunnan. Molempien ryhmien toimikausi 

on neljä vuotta.

YHTEISTYÖVELVOITE USEISSA LAEISSA 

Keskeisiä sosiaalija terveydenhuollon, työhallinnon 

ja vakuutusjärjestelmien lakeja on muutettu ja 

kuntoutuksen yhteistyöhön liittyviä säännöksiä on 

täsmennetty. Viranomaisen tehtävänä on huolehtia 

siitä, että henkilölle annetaan tietoa myös muista 

kuntoutusmahdollisuuksista ja hänet tarvittaessa 

ohjataan toiselle kuntoutuksesta huolehtivalle viranomaiselle. 

Opetushallinnon keskeisiin lakeihin 

on lisätty säännökset kuntoutusyhteistyöstä. 

Lisätiedot: 

Sirkka-Liisa Karhunen, p. (09) 771 2346 

Synnöve Amberla, p. (09) 771 2673 

Sosiaali- ja terveydenhuollon 

valtionosuudet vuonna 2004 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Valtiovarainministeriön 1.8 2003 julkistetun ja 

budjettiriihessä 20.8 2003 hyväksytyn talousarvioehdotuksen 

mukaan sosiaalija terveydenhuollon 

valtionosuuksia lisätään vuonna 2004 noin 525 

miljoonaa euroa. Lisäyksestä huomattava osa, 357 

miljoonaa euroa, on kuntien verotulojen vähentymisen 

kompensaatiota, joka paikkaa kunnille kunnallisveron 

vähennyksistä aiheutuvat menetykset 

täysimääräisesti. Indeksikorotuksen osuus on 55 

miljoonaa euroa. Todellista lisäystä on noin 113 

miljoonaa euroa, josta 22 miljoonaa euroa johtuu 

terveydenhuollon kehittämishankkeista, 53 miljoonaa 

euroa valtionosuusprosentin korottamisesta 

kansallisen terveyshankkeen takia ja 37 miljoonaa 

euroa muiden velvoitteiden lisäämisestä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti 

on kaikkien lisäysten jälkeen 31,89 prosenttia, 

josta 3,25 prosenttiyksikköä on kompensaation 

aiheuttamaa ja 0,58 prosenttiyksikköä pääosin 

terveyshankkeesta johtuvaa. Kunnan asukaskohtainen 

rahoitusosuus on Kuntaliiton laskelman mukaan 

noin 1 490 euroa asukasta kohti. Tällöin on 

otettu huomioon talousarvioehdotuksen mukaiset 

kaikki vaikutukset, valtionosuusprosentin korotus, 

1,8 prosentin indeksikorotuksen vaikutus ja ikä- 

TALOUS 

Laki sosiaalisista yrityksistä 

valmisteilla 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Työministeriössä on valmisteilla laki sosiaalisista 

yrityksistä. Tarkoituksena on, että lakiesitys tulee 

eduskunnan käsittelyyn syksyn aikana ja laki tulisi 

voimaan vuoden 2004 alusta. 

Sosiaaliset yritykset tarjoaisivat työpaikkoja 

erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille 

henkilöille. Sosiaalinen yritys on elinkeinonharjoittaja, 

joka on rekisteröity sosiaalisten yritysten 

rekisteriin. Sosiaalinen yritys määriteltäisiin yritykseksi, 

jonka työntekijöistä vähintään 30 prosenttia 

on vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. 

Asiaan palataan seuraavassa Perusturva-tiedotteessa, 

kun asian valmistelu on edennyt. 

Lisätiedot: 

Mirja Salonen, Kuntaliitto p. (09) 771 2622 

ryhmäkustannusten kautta laskettujen uusien velvoitteiden 

vaikutukset. 

Velvoitteita talousarvioehdotuksen mukaan ovat: 

– vanhustenhuollon kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet, 

– palvelusetelin käyttöönotto vanhustenhuollon 

kotipalveluissa, 

– terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusvelvoite 

ja 

– kotihoidon tuen osittaisen hoitorahan korotus. 

Kun otetaan huomioon vajaa indeksikorotus (75 % 

täydestä määrästä) ja uusien velvoitteiden vaatimat 

lisäpanostukset mukaan lukien kansallinen terveyshanke, 

todellista valtionosuuden lisäystä ei juurikaan 

ole tarjolla. Kunnan saamaa valtionosuutta 

pienentävät vielä kunnan osuuteen lain perusteella 

tehtävät lisäykset, joiden määrä nousee 25,73 eurosta 

asukasta kohti 29,92 euroon asukasta kohti. 

Näitä ovat mm. lastensuojelun suurten kustannusten 

tasausjärjestelmän ja ns. Arajärven paketin 

aiheuttamat rahoitusosuuden korotukset. 

Talousarvioehdotuksen (VM 1.8.2003) mukaiset 

kuntakohtaiset sosiaalija terveydenhuollon 

valtionosuudet Kuntaliiton laskelmana ovat Kuntaliiton 

kotisivulla osoitteessa www.kunnat.net –> 

Kuntaliiton asiantuntijapalvelut –>Kuntatalous –> 

Valtionosuudet –>Valtionosuudet vuonna 2004. 

Perusturva 3/2003 11

Laskelma perustuu valtionvarainministeriön 

talousarvioehdotuksen mukaisiin ikäryhmittäisiin 

laskennallisiin kustannuksiin. Näistä on myös taulukko 

Kuntaliiton kotisivulla. Eräät kertoimet kuten 

sairastavuus- ja työssäkäyntikertoimet ovat 

vielä kuluvan vuoden valtionosuuden perusteiden 

mukaiset, koska niihin tarvittavat tiedot ensi vuodelle 

eivät ole vielä käytössä. 

Vuodelle 2003 tehdyn kompensaation mukainen 

(valtionosuuden lisäys 113 miljoonaa euroa) 

valtionosuuslaskelma on myös Kuntaliiton kotisivulla. 

Korjatun laskelman mukainen valtionosuusprosentti 

on 28,06 prosenttia ja asukaskohtainen 

rahoitusosuus 1 522,61 euroa asukasta kohti. Muut 

perusteet ovat ennallaan. Korotetun valtionosuuden 

maksatus alkaa syyskuun ennakoista lukien 

(Laki 661/2003). 

Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081 

Perhehoidon asiakasmaksut 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Sosiaalihuoltolain 25 §:ssä tarkoitetusta perhehoidosta, 

lukuun ottamatta lastensuojelulain perusteella 

järjestettyä perhehoitoa, voidaan asiakasmaksuasetuksen 

19 § mukaisesti periä sosiaalija 

terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 

7 c §:ssä säädetty maksu. Asiakasmaksulain 7 c § 

tuli voimaan 1.4.2003 ja koskee pitkäaikaisen laitoshoidon 

asiakasmaksuja. Perhehoidon asiakasmaksut 

määrätään siis edelleen samalla tavoin 

kuin pitkäaikaisen laitoshoidon maksut. 

MAKSUN MÄÄRÄYTYMINEN 

Pääsäännön mukaan pitkäaikaisen laitoshoidon ja 

siten myös perhehoidon maksu määrätään hoidossa 

olevan henkilön henkilökohtaisten tulojen perusteella 

ja se voi olla enintään 80 prosenttia hoidossa 

olevan nettokuukausituloista. Maksu voidaan 

kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, 

että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen 

käyttöön jää kuukausittain vähintään 80 euroa. 

1.4.2003 voimaan tulleet muutokset merkitsivät 

sitä, että asiakasmaksulain 10 b §:n 4 momentin 

mukaisesti tulona ei oteta huomioon mm. eläkkeensaajien 

hoitotukea. Laitoshoidossa oleva palvelun 

saaja voi saada hoitotukea enintään muutaman 

kuukauden ajan, mutta perhehoidossa oleva 

henkilö on avohuollossa ja hän voi saada eläkkeensaajien 

hoitotukea jatkuvasti. Muutoksen jälkeen 

hoitotuki jää kokonaan asiakkaan omaan 

käyttöön. Hoitotuen määrä on 51-256 euroa/kk. 


TULOMENETYS KUNNILLE JA 

KUNTAYHTYMILLE 

Suurin osa perhehoidossa olevista yli 6 000 henkilöstä 

on lapsia ja nuoria, joiden kohdalla asiakasmaksusäännökset 

eivät aiheuta ongelmia. Aikuisikäisiä 

on perhehoidossa noin 1 400, joista kehitysvammaisia 

1 200, vanhuksia 80 ja muita 120. 

(Tilastokeskus: Kuntien toiminta- ja taloustilasto 

vuodelta 2001). 

Asiakasmaksujen muutos 1.4.2003 merkitsi 

huomattavaa tulojen vähennystä erityishuoltopiireille 

ja niille kunnille, jotka ovat järjestäneet aikuisten 

(pääosin kehitysvammaisten) perhehoitoa. 

Asiakasmaksutulojen menetys voi pahimmillaan 

olla vuositasolla yli 1 milj. euroa. 

Kuntaliitto selvittää asiakasmaksutulojen vähentymisen 

määrää ja samalla sitä, millaisia säädösmuutoksia 

tilanteen korjaaminen edellyttäisi. 

Lisätiedot: Heli Sahala, puh. (09) 771 2303 

Eevaliisa Virnes, puh. (09) 771 2364 

Esiopetuksessa olevan lapsen 

päivähoitomaksu 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 

annetun lain 7a §:n 6 momentin mukaan päivähoidon 

maksua alentavana tekijänä on otettava huomioon 

myös perusopetuslain mukainen maksuton 

esiopetus. 

Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 4 §:n 

mukaan päivähoito järjestetään osapäivä- tai kokopäivähoitona. 

Kokopäivähoidossa lapsen hoitoaika 

saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään 10 tuntia 

ja osapäivähoidossa viisi tuntia vuorokaudessa. 

Kunta on perinyt kokopäivähoitomaksua myös 

esiopetuksessa olevien lasten päivähoidosta, kun 

päivähoito on esiopetuksen lisäksi kestänyt yli 

viisi tuntia. Kaksi perhettä on valittanut asiasta 

Kouvolan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on 

12.3.2003 (03/0095/1 ja 03/0096/1) hylännyt valitukset. 

Hallinto-oikeus perustelee päätöstään sillä, että 

lainsäädännössä ei ole erikseen säädetty esiopetuksessa 

olevan lapsen päivähoitomaksun määrittelemisestä, 

vaan kunnat voivat itse päättää päivähoitomaksun 

suuruuden soveltaen lain 7a §:n 6 momenttia. 

Lisäksi päätöksessä todetaan, että lasten 

päivähoidosta annetun asetuksen mukaan osapäivähoito 

on enintään viisi tuntia vuorokaudessa. 

Myös kunnanhallituksen vahvistamassa sosiaalipalvelumaksujen 

taksassa osapäivähoito on enintään 

viisi tuntia päivässä. Koska lapset ovat olleet 

neljän tunnin esiopetuksen lisäksi päivähoidossa

yli viisi tuntia, sosiaalilautakunta on hallinto-oikeuden 

päätöksen mukaan voinut periä heidän hoidostaan 

kokopäivähoitomaksun. 

Lisätiedot: 

Anna-Maija Haliseva-Lahtinen, p. (09) 771 2306 

Kehitysvammaisten lasten 

päivähoidon maksut 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kunnat tarjoavat päivähoitoa päiväkodeissa, perhepäivähoidossa, 

leikkipuistoissa ja -kerhoissa 

sekä kunnallisiin päiväkoteihin verrattavissa ostopalvelupäiväkodeissa. 

Alle kouluikäisillä lapsilla 

on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Päivähoitoa 

voivat saada myös kouluikäiset lapset, jos lapsen 

olosuhteet niin vaativat. 

Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle 

laaditaan kuntoutussuunnitelma. Se tehdään 

yhteistyössä vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan 

kanssa. Tarvittaessa myös sosiaalihuollon, 

terveydenhuollon ja koulutoimen henkilökunta 

ottaa osaa kuntoutussuunnitelman laatimiseen. 

Kehitysvammaiset lapset voivat joskus olla 

päivähoidossa vain kuntoutuksellisista syistä. 

Jos päivähoito on kokonaan erityishuolto-ohjelmaan 

kirjattua kuntoutusta eikä perhe muutoin 

käyttäisi oikeuttaan päivähoitoon, ei asiakasmaksuja 

voida periä, koska alle 16-vuotiaan osittainen 

ylläpito on erityishuollossa maksutonta. 

ILTAPÄIVÄHOITO 

Kunnilla on mahdollisuus järjestää iltapäivähoitoa 

eri lakien perusteella ja käytännöt vaihtelevat kunnittain. 

Kunnat voivat järjestää toimintaa haluamallaan 

tavalla ja toiminnan kriteerit ovat kuntien 

päätettävissä. Asiakkailta perittävät maksut määräytyvät 

erilaisin perustein riippuen siitä, miten ja 

mahdollisesti minkä lain mukaan palvelu on järjestetty. 

Iltapäivähoidon tai -toiminnan järjestäminen 

kouluikäiselle lapselle on mahdollista päivähoitolain 

2 §:n mukaisesti milloin erityiset olosuhteet 

sitä vaativat ja hoitoa ei ole muulla tavoin järjestetty. 

Usein iltapäivähoitoa järjestetään 1.–2. luokan 

oppilaille. Tällöin asiakasmaksut määräytyvät 

sosiaalija terveydenhuollon asiakasmaksuista 

annetun lain 7 a §:n mukaisesti. Osapäiväinen hoitoaika 

pienentää asiakkaalle määriteltävää maksua. 

Kouluikäisillä ei ole enää subjektiivista oikeutta 

päivähoitoon. Päivähoitolaissa ei ole rajoituksia, 

mihin ikään saakka päivähoitoa järjestetään. Iltapäivähoidon 

osalta kunnassa tulee tarvittaessa 

päättää asiasta ottaen huomioon mm. vammaisten 

lasten hoitotarpeet ja heidän kehityksensä tukeminen 

myös iltapäivähoidon avulla. 

Iltapäivätoimintaa voi järjestää myös koulu- ja 

nuorisotoimi, seurakunnat ja järjestöt. Tällöin kyse 

ei ole sosiaalipalveluista eikä erityislakeihin perustuvasta 

toiminnasta. Toimintaan osallistuvilta 

peritään yleensä maksu, joka voi olla päiväkohtainen 

korvaus esim. välipalasta, päivämaksu tai 

kuukausimaksu. 

Kunta voi järjestää iltapäivähoitoa tai -toimintaa 

sosiaalihuoltolain 17 §:n 3 momentin mukaisena 

muuna tarpeellisena palveluna. Tällöin asiakasmaksun 

perimisestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. 

Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn 

mukaan ja perittävä maksu saa olla enintään 

palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten 

suuruinen. 

Jos iltapäivähoito tai -toiminta järjestetään kehitysvammaisten 

erityishuollosta annetun lain 

2 §:n 10 kohdan mukaisena muuna vastaavana 

erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisena toimintana, 

joka on kirjattu erityishuolto-ohjelmaan, on 

palvelu maksutonta alle 16-vuotiaille ja 16 vuotta 

täyttäneillekin sen lukuvuoden loppuun saakka, 

jonka aikana lapsi on täyttänyt 16 vuotta. (Asiakasmaksulain 

4 § 2 kohta). 

Tällöin toiminta usein myös toteutetaan erityishuollon 

yksiköissä (päivätoimintakeskus, työkeskus 

tai vastaava). 

MAKSUIHIN LIITTYVÄÄ 

OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ 

Kehitysvammaisten iltapäivähoitoa koskevia hallinto-oikeuksien 

päätöksiä on tiedossa muutamia. 

Sisällöltään ne ovat ristiriitaisia. 

ILTAPÄIVÄKERHO ERITYISHUOLTONA 

Alle 16-vuotias A oli vaikeasti älyllisesti kehitysvammainen. 

Hän kävi iltapäiväkerhossa, jonka 

maksuksi oli sosiaalilautakunnan päätöksellä määrätty 

660 markkaa kuukaudessa. Lautakunta osti 

palvelun erityishuoltopiiriltä, jolla lautakunnan 

mukaan oli tarvittava asiantuntemus kehitysvammaisen 

hoidosta. Asiasta ei kuitenkaan ollut tehty 

kehitysvammahuollon sopimusta. 

Hallinto-oikeus katsoi, että iltapäivähoito oli 

A:n erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellista toimintaa, 

vaikka sitä ei mainittukaan A:n erityishuolto-ohjelmassa. 

A:lla oli siten oikeus saada tuo 

palvelu kehitysvammaisten erityishuollosta annetun 

lain nojalla. Myös palveluun liittyvä alle 16vuotiaalle 

annettava osittainen ylläpito on maksutonta. 

Lautakunta ei ollut voinut jättää ottamatta 

huomioon A:n oikeutta maksuttomaan iltapäivähoitoon 

hankkimalla vastaavan palvelun lasten 

päivähoidosta annetun lain mukaisena lapsen eri- 


tyisistä tarpeista johtuvana maksullisena päivähoitona. 

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 

1 §. 2 §, 6 § ja 14 § 

Laki sosiaalija terveydenhuollon asiakasmaksusta 

4 § 1 mom 2 kohta 

Turun HaO 20.6.2002 

ILTAPÄIVÄHOITO PÄIVÄHOITONA 

10-vuotias vaikeasti kehitysvammainen A kävi 

erityiskoulua ja tarvitsi iltapäivähoitoa, joka järjestettiin 

hänelle päivähoitona, josta perittiin päivähoidon 

asiakasmaksu. Iltapäivähoitoa ei mainittu 

A:n erityishuolto-ohjelmassa. 

Hallinto-oikeus katsoi, että asiakasmaksulain 

4 § 3 kohdan mukaan päivähoitomaksua ei voida 

periä siltä ajalta, jona vammainen lapsi saa päiväkodissa 

annettavan hoidon yhteydessä peruskouluopetusta. 

Laki mahdollistaa kuitenkin maksun perimisen 

muulta ajalta. Kun otetaan huomioon kehitysvammalain 

1 §:n 1 momentin säännös lain toissijaisuudesta 

ja se, että puheena olevaa iltapäivähoitoa 

ei ole mainittu A:n erityishuolto-ohjelmassa, 

hänelle järjestetyn koululaisten iltapäivähoidon 

ei voida katsoa olevan kehitysvammaislaissa tarkoitettu 

erityishuolto. Kun kyse ei myöskään ollut 

peruskouluopetuksesta, katsottiin A:n päivähoito 

päivähoitolain mukaiseksi maksulliseksi koululaisten 

iltapäivähoidoksi. 

Helsingin HaO 30.5.2003 

ILTAPÄIVÄHOITO ERITYISHUOLTOA 

9-vuotias keskiasteisesti kehitysvammainen L kävi 

EHA 1 -opetuksessa koulussa ja hänen iltapäivähoitonsa 

oli järjestetty kunnan päiväkodissa. Hän 

on selvästi ikätasoaan jäljessä kehityksessä ja hän 

on levoton ja lyhytjännitteinen. Kunta määritteli 

asiakasmaksun päivähoidosta. Valituksessa katsottiin, 

että iltapäivähoito on kehitysvammaiselle 

annettavaa henkilökohtaista ohjaus- ja tukipalvelua, 

johon päivähoitomaksua ei voida soveltaa. 

Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja 

katsoi, että tässä tapauksessa iltapäivähoito oli 

kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa 

tarkoitettua erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellista 

toimintaa, johon liittyvä alle 16-vuotiaal- 


le annettava osittainen ylläpito on maksutonta. L ei 

vammansa ja suuren yksilöllisen avuntarpeensa 

vuoksi kykene käyttämään hyväkseen ns. normaalipalveluja, 

joten hänellä on oikeus saada tarvitsemansa 

yksilöllinen hoito ja muut vastaavat hänen 

erityishuoltonsa toteuttamiseksi tarpeelliset palvelut 

kehitysvammaisten erityishuollosta annetun 

lain nojalla. Iltapäiväkerho on em. laissa tarkoitettua 

tarpeellista toimintaa ja siihen liittyvä alle 16vuotiaalle 

annettava ylläpito on maksutonta. Kunta 

ei voinut jättää ottamatta huomioon L:n oikeutta 

tähän maksuttomaan palveluun järjestämällä vastaavan 

palvelun lasten päivähoidosta annetun lain 

nojalla maksuttomina. 

Turun HaO 31.3.2003 (kunnan muutoksenhaku 

vireillä) 

Lisätietoja: 

Heli Sahala, p. (09) 771 2303 

Anna-Maija Haliseva-Lahtinen,p. (09) 771 2306 

Maksukattoa koskeva kysely 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Sosiaali- ja terveysyksikkö lähetti kesän alussa 

asiakasmaksujen maksukattoa koskevan kyselyn 

sairaanhoitopiireille, terveyskeskuksille, kuntien 

sosiaalitoimelle, vanhainkotikuntayhtymille ja 

erityishuoltopiireille. Kysely koski annettujen vapaakorttien 

määrää vuonna 2002 sekä tietoa tai 

arviota siitä, miten paljon asiakasmaksumenetyksiä 

aiheutui siitä, ettei maksuja vapaakortin myöntämisen 

jälkeen enää voitu periä täysimääräisinä. 

Elokuun puoleen väliin mennessä saatujen (vielä 

tarkistamattomien) tietojen mukaan vapaakortteja 

annettiin 61 446 kpl, johon sisältyy alle 18-vuotiaille 

annettuja rinnakkaiskortteja 1 348 kpl. Vapaakorttien 

määrä on pienempi kuin vuoden 2000 

kyselyssä. 

Maksumenetyksiä ilmoitettiin 21,8 milj. euroa. 

Summa oli lähes sama vuoden 2000 kyselyssä. 

Kyselyä täydennetään vielä, mutta jo nyt vastauksia 

on saatu melko kattavasti. Seuraavaan Perusturva-tiedotteeseen 

tulee tarkempi selvitys asiasta. 

Lisätiedot: Sinikka Huhtala, p. (09) 771 2644

Suuret kaupungit panostaneet 

terveyspalveluihin 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kaupunkien terveydenhuollon kustannukset kasvoivat 

edelleen voimakkaasti viime vuonna. Kuntaliiton 

selvityksen mukaan suurten kaupunkien 

terveydenhuollon kustannukset nousivat 7,5 prosenttia 

asukasta kohden vuonna 2002. Vuotta aikaisemmin 

nousu oli 7,3 prosenttia. Voimakkaimmin 

on lisätty psykiatrian avohoitoa ja hammashuoltoa, 

joiden kustannukset nousivat yli kymmenen 

prosenttia viime vuonna. 

RESURSSILISÄYKSIÄ 

Terveysmenot nousivat nopeammin kuin toimintamenot 

keskimäärin. Terveydenhuollon kustannusten 

nousu oli myös suurempaa kuin palkkojen ja 

hintojen kehitys. Kun kokonaiskustannuksista puhdistetaan 

palkkojen ja hintojen nousu, suurten 

kaupunkien terveydenhuollon deflatoidut kustannukset 

nousivat nyt 5,0 prosenttia. Vuonna 2001 

nousu oli 4,5 prosenttia. Tätä aikaisempien vuosien 

vastaava reaalimuutos on ollut lähellä nollaa tai 

jopa negatiivinen. 

Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa 

ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, 

Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, 

Turku ja Vantaa. Kuntaliitto on tehnyt selvityksen 

vuosittain vuodesta 1996 lähtien. 

Euroa/asukas 

1 600 

1 400 

1 200 

1 000 

800 

600 

400 

200 

0 

1608 

Hki 

TERVEYS 

Suurin kustannusnousu vuoteen 2001 verrattuna 

on Oulussa, 11,1 prosenttia. Seuraavina olivat 

Pori 10,4 prosenttia ja Kuopio 9,8 prosenttia. Vähäisintä 

nousu oli Kotkassa 2,7 prosenttia. 

Oulun ja Kuopion terveydenhuollon kustannukset 

nousivat poikkeuksellisen paljon edellisvuosiin 

verrattuna. Molempien kaupunkien terveydenhuollon 

kustannukset ovat pysyneet vuodesta 1997 

lähtien lähes samalla tasolla aina vuoteen 2001 

asti. Tämä merkitsee sitä, että Oulussa ja Kuopiossa 

palkkojen ja hintojen nousulla korjatut reaalikustannukset 

ovat vuodesta 1997 alentuneet. 

Erot kaupunkien kustannusten välillä ovat suuria. 

Erityisesti Helsingin kustannusero muihin verrattuna 

on kasvanut edelleen. 

Ikävakioidussa vertailussa Helsingin terveydenhuollon 

kustannukset olivat 1 608 euroa/asukas 

vuonna 2002. Esimerkiksi Vantaan kustannukset 

olivat 1 379 euroa. Pienimmät kustannukset olivat 

Lahdessa, 1 180 euroa. Kaikkien suurimpien kaupunkien 

keskikustannukset olivat 1 294 euroa. 

Terveydenhuollon kustannuksiin sisältyvät perusterveydenhuollon 

ja erikoissairaanhoidon lisäksi 

sosiaalitoimen puolelta vanhusten ympärivuorokautinen 

hoito ja kotipalvelu. Suurimmat kustannukset 

muodostuvat somaattisesta erikoissairaanhoidosta, 

jonka osuus kustannuksista on 39 %. 

Terveyskeskusten avohoidon ja laitoshoidon osuus 

kokonaiskustannuksista on 29 %. Muu ympärivuorokautinen 

hoito vanhainkodeissa ja palveluasunnoissa 

aiheuttaa kymmenesosan kustannuksista. 

Kuvio 7. Suurten kaupunkien ikävakioidut terveydenhuollon kustannukset 

euroa/asukas vuonna 2002 

(mukana vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen hoito sosiaalitoimesta) 

1660 

1386 1379 1335 

1418 1425 

1367 

1395 

1410 

1395 

1357 

1294 12961293 

1356 

1356 

1254 

1283 1294 

1260 

1248 1232 1180 

1147 

1115 

Oulu 

Vantaa 

J:kylä 

Espoo 

Ikävakioitu Vakioimaton 

Kuopio 

Tre 

Turku 

Pori 

Kotka 

Lahti 

Yht 

Mediaani 


Vertailussa käytetty ikävakiointi tekee kaupunkien 

kustannukset keskenään vertailukelpoisiksi. 

Menetelmää käytetään siksi, että väestön ikärakenne 

vaikuttaa aivan olennaisesti palvelujen käyttöön 

ja kustannusten muodostumiseen. 

KESKISUURTEN KAUPUNKIEN 

KUSTANNUSNOUSU HITAAMPAA 

Keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset 

ovat nousseet hitaammin kuin suurissa 

kaupungeissa. Myös erot kaupunkien välillä ovat 

pienemmät kuin suurissa kaupungeissa. Kustannukset 

nousivat alustavien tietojen mukaan vuonna 

prosenttia 


2002 noin 5 % ja deflatoituna 2,6 %. Vastaavat 

nousut vuotta aikaisemmin olivat 7 ja 4,2 %. 

Kolmatta kertaa toteutetussa keskisuurten kaupunkien 

terveydenhuollon kustannusvertailussa 

ovat mukana Mikkeli, Lappeenranta, Vaasa, Joensuu, 

Hämeenlinna, Porvoo, Rauma, Kajaani, Rovaniemi, 

Kokkola ja Imatra sekä lisäksi uusina kaupunkeina 

Lohja, Kerava, Kemi, Raisio, Savonlinna, 

Seinäjoki ja Salo. Näiden kaupunkien lopulliset 

kustannustiedot valmistuvat syyskuussa. 

Lisätietoja: Yrjö Lahtinen, p. (09) 771 2612 

Tarja Palomäki, p. (09) 771 2374 

Kuvio 8. Terveydenhuollon ikävakioidut kustannukset, muutos 

40,0 

35,0 

30,0 

25,0 

20,0 

15,0 

10,0 

5,0 

0,0 

-5,0 

(mukana vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen hoito sosiaalitoimesta) 

¨ 

Hki Oulu Vantaa J:kylä Espoo Kuopio Tre Turku Pori Kotka Lahti Yht 

2001-2002 8,4 11,1 5,9 8,0 3,3 9,8 9,2 5,0 10,4 2,7 5,7 7,5 

1997-2002 34,8 12,8 22,4 21,5 28,8 10,5 31,5 24,2 22,3 14,6 17,0 26,2 

2001-2002deflatoitu 5,9 8,6 3,5 5,6 0,9 7,3 6,7 2,6 7,9 0,4 3,3 5,0 

1997-2002 deflatoitu 18,4 -1,0 7,5 6,7 13,1 -2,9 15,5 9,1 7,4 0,6 2,7 10,8 

Henkilökohtaisen avustajan 

työterveyshuolto 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Henkilökohtainen avustajajärjestelmä on vammaispalvelulain 

mukainen taloudellinen tukitoimi, jonka 

avulla vammainen henkilö palkkaa työntekijän 

(henkilökohtaisen avustajan) avustamaan itseään 

päivittäisissä toiminnoissa. Kun henkilökohtainen 

avustaja on työsuhteessa avustettavaansa, avustaja 

kuuluu myös työterveyshuollon piiriin (työterveyshuoltolaki 

2 § ja työturvallisuuslaki 2 §). Avustettavan 

työnantajan on järjestettävä ja kustannettava 

vähintään lakisääteinen työterveyshuolto (4 §). Työterveyshuoltoon 

voi kuulua avustettavan eli työnantajan 

harkinnan perusteella myöskin sairaanhoitoa 

sovitussa laajuudessa (14 §). 

Vammainen henkilö työnantajana voi valita työterveyshuollon 

palvelujen tuottajaksi terveyskeskuksen 

tai yksityisen lääkäriaseman. Työterveyshuoltopalveluita 

tuottava terveyskeskus tai muu 

palveluntuottaja määrittelee lakisääteisen työter 

veyshuollon toiminnan sisällön yhteistyössä työn 

antajana toimivan vammaisen kanssa. Avustajalta 

(työntekijältä) ei saa periä maksuja lakisääteisestä 

työterveyshuollosta. Jos avustajalle järjestetään 

sairaanhoitopalveluita, sen määrästä ja laajuudesta 

voidaan sopia vapaasti. Jos kustannuksiin haetaan 

sairausvakuutuslain mukaista korvausta, ei avustajalta 

(työntekijältä) saa periä mitään maksuja. 

Sairausvakuutuslain nojalla työnantaja saa korvausta 

työterveyshuollosta aiheutuneisiin kustannuksiin. 

Avustettava työnantajana hakee työterveyshuollon 

kustannuksiin sairausvakuutuslain 

mukaisen korvauksen (29 ja 29 a §). 

Työnantajan omavastuuosuudeksi jäävät kustannukset 

voidaan korvata vammaiselle henkilölle 

vammaispalvelulain nojalla (9§). 

Lisätiedot: 

Sinikka Huhtala, p. (09) 771 2644, 

työterveyshuolto 

Sirkka-Liisa Karhunen, p. (09) 771 2346, 

vammaispalvelulaki

Vammaispalveluselvitys 

valmistui 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kuntaliiton ja Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä 

tehty kysely kuntien vastuulla olevista 

vammaispalveluista valmistui kesäkuussa. Selvityksen 

taustana oleva aineisto perustuu kunnille 

syksyllä 2002 tehtyyn kyselyyn. Kysely lähetettiin 

kaikkiin kuntiin. Vastauksia saatiin 314, joista 81 

internetin kautta. Vastausprosentti oli siten 70,1. 

Tutkimuksen tavoitteena oli saada kokonaisnäkemys 

vammaisuuden perusteella järjestettävistä 

palveluista ja tukitoimista annetun lain toimivuudesta. 

Tutkimuksessa selvitettiin eri palveluja 

tukimuotojen asiakasmääriä ja kustannuksia vuonna 

2001 sekä kuntien näkemyksiä vammaispalvelulain 

vahvuuksista ja ongelmista. 

PALVELUJEN LAAJUUS 

Vuonna 2001 vammaispalvelulain mukaisia palveluja 

käytti Suomessa noin 90 000 henkilöä ja palvelujen 

kokonaiskustannukset olivat 164 miljoonaa 

euroa. Vammaispalvelujen piirissä oli noin 

1,7 % väestöstä. Palvelujen käyttäjistä yli 80 % 

sai kuljetuspalveluja. Seuraavaksi eniten käytetty 

tukimuoto olivat asunnon muutostyöt, joiden 

osuus vammaispalvelujen asiakkaista oli runsas 5 

% . Vammaispalvelujen kustannuksista 48 % käytettiin 

kuljetuspalveluihin, 23 % palveluasumiseen 

ja 18 % henkilökohtaisen avustajatoiminnan korvauksiin. 

Vammaispalvelulain asiakkaista lähes kaksi 

kolmannesta oli 65 vuotta täyttäneitä. Erityisesti 

kuljetuspalvelujen ja asunnon muutostöiden asiakkaista 

valtaosa oli iäkkäitä henkilöitä. 

Palvelujen vuosikustannukset asiakasta kohti 

vaihtelivat 600-17 000 euron välillä. Palveluasuminen 

oli palveluista kalleinta, runsas 17 000 euroa/asiakas 

ja henkilökohtainen avustajatoiminta 

toiseksi kalleinta, noin 8 200 euroa/asiakas. Kuljetuspalvelujen 

kustannukset olivat vajaa 1 000 euroa/asiakas 

vuodessa. 

KUNNISSA KÄYTÖSSÄ RUNSAASTI ERI 

PALVELUJA 

Kuljetuspalvelujen käyttäjiä oli lähes kaikissa 

kunnissa ja muiden vammaispalvelujen käyttäjiä 

60-86 %:ssa kunnista. Kuntia, joissa ei ollut harkinnanvaraisten 

palvelujen asiakkaita, oli vajaa 10 

VAMMAISET 

%. Nämä olivat asukasluvultaan pieniä kuntia. 

Lähes kolmannes kunnista oli sellaisia, joissa oli 

palvelun käyttäjiä kaikista eri vammaispalveluissa. 

KULJETUSPALVELUT 

Kuljetuspalvelujen asiakasmäärä oli 71 000 henkilöä 

ja kustannukset 77, 4 miljoonaa euroa vuonna 

2001. Kuljetuspalvelut olivat eniten käytetty vammaispalvelu. 

Kuljetuspalveluja käytettiin eniten 

suurissa kaupungeissa. Näin tapahtui siitä huolimatta, 

että suurissa kaupungeissa oli useimmin 

tarjolla myös muita vammaisille soveltuvia vaihtoehtoisia 

kuljetuspalveluja, kuten palvelulinjoja ja 

matalalattiakalustoa joukkoliikenteessä. Harvaan 

asutuissa kunnissa vammaispalvelulain kuljetusten 

koettiin usein korvaavan puuttuvaa joukkoliikennettä. 

Kuljetuspalvelujen käyttäjiä oli suurissa 

kaupungeissa keskimäärin 1,73 % väestöstä ja 

pienissä kunnissa keskimäärin 0,82 % väestöstä. 

Kuljetuspalvelujen asiakkaista 69 % oli 65 vuotta 

täyttäneitä. Pääosa kuljetuspalveluista käytettiin 

asiointimatkoihin. Työn ja opiskelun vuoksi yhdensuuntaisista 

matkoista tehtiin noin 8 %. 

TULKKIPALVELUT 

Tulkkipalvelun asiakasmäärä oli 3 200 henkilöä ja 

kustannukset olivat 6,3 miljoonaa euroa vuonna 

2001. Tulkkipalvelun osuus vammaispalvelujen 

asiakkaista oli 3,5 % ja kustannuksista 3,8 %. 

Opiskelutulkkausta käytti arviolta 270 henkilöä. 

Lähes 70 % tulkkipalvelujen käyttäjistä oli työikäisiä, 

alle 18-vuotiaita oli 12 % ja yli 65-vuotiaita 

noin viidennes. Tulkkipalvelun kustannukset 

olivat noin 1 495 euroa vuodessa asiakasta kohti ja 

opiskelutulkkauksen kustannukset 5 799 euroa 

vuodessa asiakasta kohti. Tulkkipalvelua saavia oli 

keskimäärin kolmessa kunnassa neljästä. 

PALVELUASUMINEN 

Vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen 

piirissä oli kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan 

2 100 henkilöä vuonna 2001. Palveluasumisen 

kustannukset olivat noin 37,7 miljoonaa euroa. 

Palveluasumisen osuus vammaispalvelujen kokonaiskustannuksista 

oli 23 %. Palveluasumista järjestettiin 

keskimäärin seitsemässä kunnassa kymmenestä. 

HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA 

Henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakasmäärä 

oli kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan run- 


sas 3 100 henkilöä vuonna 2001. Kokonaiskustannukset 

toiminnasta olivat noin 29,9 miljoonaa euroa 

ja kustannukset asiakasta kohti noin 8 200 

euroa vuodessa. Henkilökohtaisen avustajapalvelun 

käyttäjistä noin 72 % oli työikäisiä. Alle 18vuotiaita 

oli enemmän kuin muissa palvelumuodoissa, 

lähes viidennes palvelua saavista. Noin 

puolella asiakkaista viikoittainen tuntimäärä oli 

alle 20 tuntia ja noin kymmenesosalla yli 40 viikkotuntia. 

ASUNNON MUUTOSTYÖT JA ASUNTOON 

KUULUVAT VÄLINEET 

Asunnon muutostöistä aiheutuneita kustannuksia 

korvattiin vammaispalvelulain perusteella vajaalle 

5 000 henkilölle ja asuntoon kuuluvien laitteiden 

hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia runsaalle 

4 000 henkilölle vuonna 2001. Asunnonmuutostöiden 

korvauksia saaneiden osuus vammaispalvelujen 

asiakkaista oli runsas 5 %. Asunnonmuutostöiden 

sekä asuntoon kuuluvien välineiden korvausten 

kustannukset olivat noin 8,9 miljoonaa euroa, 

mikä oli 5,4 % vammaispalvelujen kokonaiskustannuksista. 

Asunnonmuutostöiden kustannukset 

asiakasta kohti olivat runsas 2 000 euroa ja asuntoon 

kuuluvien laitteiden kustannukset 800 euroa. 

Asunnonmuutostöiden asiakkaista 55 % oli 65 

vuotta täyttäneitä. Asuntoon kuuluvista välineistä 

korvausta saaneista 55 % oli työikäisiä. 

PALVELUJEN SUUNNITTELU JA 

YHTEISTYÖ 

Kyselyyn vastanneista kunnista 60%:ssa toimi 

vammaisneuvosto. Kolmanneksessa kunnista ei 

ollut vammaisneuvostoa eikä myöskään muuta 

vammaisasioihin liittyviä yhteistyöryhmiä. Noin 

neljäsosa kunnista ilmoitti, että niillä oli vammaispoliittinen 

ohjelma tai strategia. Ohjelman valmistelu 

oli menossa neljäsosassa kuntia. Asiakaskohtainen 

palvelusuunnitelma on käytössä laajasti. 

Vastanneista kunnista lähes 75 % kertoi, että 

palvelusuunnitelma laaditaan tarvittaessa. 

NÄKEMYKSIÄ VAMMAISPALVELULAISTA 

Kokemukset vammaispalvelulain soveltamisesta 

olivat usein myönteisiä, mutta esiin tuotiin myös 

ongelmia. Lain todettiin olevan väljä ja joustava ja 

turvaavan melko hyvin palvelut vaikeavammaisille. 

Lain myös katsottiin edistäneen asenteiden 

muutosta vammaisia ihmisiä kohtaan. Kuntien 

näkemys subjektiivisista oikeuksista oli kahtalainen. 

Myönteisenä pidettiin sitä, että subjektiiviset 

oikeudet takasivat palvelut tietyille asiakasryhmille. 

Määrärahojen saatavuus subjektiivisten oikeuksien 

palveluihin oli turvattu. Toisaalta näiden palvelujen 

etusija muihin palveluihin nähden huoles- 


tutti. Subjektiivisten oikeuksien palvelujen nähtiin 

usein vievän liikaa niukoista voimavaroista. 

Vammaispalvelulain ongelmista päällimmäiseksi 

nousi lain käsitteiden vaikeus. Lain sanamuodoissa 

löytyi kuntien mielestä runsaasti tulkintamahdollisuuksia. 

Kunnat kaipasivat selkeitä ohjeita 

siitä, ketkä ovat vammaispalvelulain tarkoittamia 

vaikeavammaisia. Erityisesti vanhuuden tuomien 

toimintarajoitusten erottaminen vaikeavammaisuudesta 

askarrutti kuntia. Käsitteiden vaikeudesta 

johtuen eri oikeusasteet ovat kuntien mielestä 

laajentaneet lain tulkintoja jatkuvasti. 

Määrärahojen riittävyys oli kuntien mielestä 

eräs suurista vammaispalvelulakiin liittyvistä ongelmista. 

Paineen vammaispalveluja kohtaan todettiin 

johtuvan siitä, että peruspalveluihin on syntynyt 

puutteita, joiden vuoksi palvelutarpeet kohdistuvat 

toissijaisten lakien palveluvaihtoehtoihin. 

Kunnat pohtivat, ohjaako nykyinen vammaispalvelulaki 

voimavaroja oikeaan suuntaan? Kustannusten 

pelättiin nousevan hallitsemattomiksi. Moni 

kunta katsoi, että tulo- ja varallisuusharkinta pitäisi 

ulottaa myös vammaispalveluihin. “ 

JULKAISU 

Julkaisu “Kuntien vammaispalvelut 2001” on saatavissa 

Kuntaliiton julkaisumyynnistä. 

Puh.7711,Julkaisun hinta on 15 euroa. Julkaisu on 

myös luettavissa Kuntaliiton ja sosiaalija terveysministeriön 

internet-sivuilta. Netti-sivuilla on 

myös julkaisuun liittyvä laajempi tilasto-osa. 

Jokaiseen kuntaan on lähetetty yksi kappale 

julkaisua kesän aikana. 

Lisätiedot: 

Aila Kumpulainen, p. (09) 8816 5270 

Sirkka-Liisa Karhunen, p. (09) 771 2346 

Erityishuoltopiirit v. 2002 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Viime vuosi ei muuttanut aikaisempaa erilaistumiskehitystä 

erityishuoltopiirien välillä. Sen sijaan 

toiminnan laajuudessa tapahtui muutoksia edellisvuosiin 

verrattuna. 

KEHITYSVAMMAPALVELUJEN 

MUUTOKSIA 

Vuonna 2002 oli piirien omana toimintana ja ostopalveluina 

käytössä noin 2 530 laitospaikkaa. 

Maan eri osissa laitospaikkojen määrä suhteessa 

väestön määrään on edelleen erilainen (0,35-0,72 

paikkaa/1000 asukasta). Eniten laitospaikkoja on 

Pirkanmaalla, Lapissa, Satakunnassa ja Savossa. 

Autetun asumisen (henkilökuntaa paikalla yöllä) 

paikkoja piirit lisäsivät edellisvuosia enemmän 

(60 paikkaa). Myös ohjatun asumisen paikat li-

sääntyivät edellisvuosien vähennyksen jälkeen. 

Lisäksi kuntien ja yksityisten tuottamat asumispalvelut 

ovat lisääntyneet noin 250 paikalla vuodessa. 

Perhehoito väheni aikaisempaa enemmän eli 

yli 30 paikalla. Päivä- ja työtoiminnan paikat supistuivat 

1990-luvun puolivälissä rajusti ja hidas 

väheneminen jatkui vuoteen 2001. Vuonna 2002 

suoritemäärä kääntyi kasvuun, joka vastaa jopa 90 

paikan lisäystä. Työkeskusten ulkopuolella työskenteli 

noin 260 kehitysvammaista. 

Suojatyön paikkamäärä puoliintui vuonna 1995 

ja sen jälkeen paikat ovat vähentyneet vuosittain. 

Työsuhteessa tapahtuvaa vammaisten työllistymistä 

tukevaa toimintaa järjesti 8 piiriä ja paikkamäärä 

oli noin 350. Tuettua työtä on kehitetty ja sen 

piirissä on noin 130 asiakasta. 

Neuvoloiden ja kehitysvammapoliklinikoiden 

suoritemäärät ovat viime vuosina pysyneet lähes 

ennallaan ja kaikki piirit ylläpitävät toimintaa. 

Avohoidon ohjausta järjestää enää 6 piiriä ja suoritteiden 

määrä vähenee. 

KOKONAISKUSTANNUKSET KASVAVAT 

Erityishuoltopiirien käyttömenot olivat yhteensä 

noin olivat yhteensä noin 371 miljoonaa euroa, 

josta kehitysvammahuollon toimintamenot lähes 

295 miljoonaa euroa. Työsuhteisen vammaisten 

työllistymistä tukevan toiminnan (suojatyön) toimintamenot 

olivat 6,2 miljoonaa euroa. Vastaavasti 

piirien muun toiminnan menot olivat 13,9 miljoonaa 

euroa. Lastensuojelun suurten kustannusten 

tasausjärjestelmän menot olivat viime vuonna 

94,5 miljoonaa euroa. 

Investointimenot kohosivat yli kaksinkertaisiksi 

edellisiin vuosiin verrattuna, mutta merkittäviä 

investointien lisäyksiä oli vain Uudellamaalla, 

Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. 

Osassa piirejä investointimenot vähenivät. 

Erityishuoltopiirien menoista suurin osa on 

henkilöstömenoja ja menokehitys on samankaltainen 

kuin kunnissa. Toimintojen supistuminen ei 

välttämättä alenna suoritekustannuksia, tietyn 

rajan jälkeen pikemminkin päinvastoin. Keskimääräisten 

suoritekustannusten kasvu on ollut 

tasaista kaikissa piireissä. Laitoshoidossa muutama 

piiri on saanut kustannukset pysymään lähes 

ennallaan tai aavistuksen alenemaan, mutta toisilla 

nousua on enimmillään yli 20 % ja ostopalveluna 

hankitussa laitoshoidossakin lähes 20 %. Suuressa 

osassa piirejä oman laitoshoidon suoritekustannukset 

ovat kallistuneet 5-9 % edellisestä vuodesta. 

Perhehoidon menot pysyivät ennallaan ja työsuhteisen 

työllistymistä tukevan toiminnan suorit- 

teet halpenivat noin 17 %. Neuvolatoiminnan kustannusten 

kasvu oli suurinta eli nousu ed. vuodesta 

oli 23 %, joskin viiden piirin alueella kustannukset 

alenivat. 

Menokehitys 2001-2002 näyttää seuraavalta toimintojen 

tuottamisen keskimääräisen suoritekustannuksen 

osalta: 

Laitoshoito + 9 % 

Autettu asuminen + 4,5 % 

Ohjattu asuminen + 4,4 % 

Päivä- ja työtoiminta + 2,5 % 

Työsuhteinen vammaisten 

työll. tukeva toiminta – 17 %. 

Keskimääräiset suoritekustannukset ovat hyvin 

vaihtelevia: kaikissa eroissa ei ole kysymys todellisista 

kustannuseroista vaan esimerkiksi sisäisen 

laskentatoimen erilaisuudesta ja erilaisista tavoista 

tilastoida ja seurata toimintaa, mutta todellisia kustannuserojakin 

on. 

ASIAKASMAKSUILLA VÄHÄINEN 

MERKITYS 

Kaikissa toiminnoissa palveluja ostavat kunnat 

rahoittavat suurimman osan palvelun tuottamiskustannuksista. 

Asiakasmaksujen osuus on vähäinen ja 

näyttää alenevan vuosittain. Laitoshoidossa asiakasmaksuilla 

katetaan keskimäärin 4,6 % kustannuksista 

ja muissa palveluissa 7-29 %. 

TOIMINTAYMPÄRISTÖT ERILAISIA 

Erityishuoltopiirien toimintaympäristöt ovat erilaisia: 

väestöpohja 66 000–774 000 asukasta, kuntayhtymien 

jäsenkuntien 12–56, Helsinki omana 

piirinään, kehitysvammaisten määrässä ja väestöosuudessa 

huomattavia eroja. Viimeisten vuosien 

aikana osalle erityishuoltopiireistä on tullut sekä 

uusia tehtäviä että uusia asiakasryhmiä. Uusia asiakkaita 

ovat mm. työttömät, työrajoitteiset, autistit, 

mielenterveyskuntoutujat. 

Kehitysvammapalvelujen lisäksi piirit tuottavat 

mm. vammaispalveluja (palveluasuminen, tulkkipalvelut, 

sopeutumisvalmennus), erityisryhmien 

asumispalveluja, lastensuojelun palveluja, työelämään 

liittyvät toimintoja, peruskoulu- ja jatkoopetusta 

sekä aikuiskoulutusta ja ruotsinkielisiä 

päihdehuollon palveluja. Lisäksi muutama piiri 

tuottaa jäsenkunnilleen alueellisesti sosiaaliasiamiespalveluja. 

Vuodesta 1999 alkaen piireille on 

kuulunut myös lastensuojelun suurten kustannusten 

tasausjärjestelmän hallinnointi. 

HENKILÖSTÖMUUTOKSET 

Erityishuoltopiirien toiminta- ja taloustilastossa 

henkilöstömäärä esitetään mm. suhteessa laskennallisiin 

paikkamääriin. Henkilöstön määrä hoito- 


paikkaa (asiakasta) kohden on viime vuosina hieman 

lisääntynyt kaikissa palveluissa. Piirien väliset 

erot henkilöstön määrässä ovat edelleen suuria: 

Toiminta Henkilöstö/laskennallinen paikka 

keskimäärin eniten vähiten 

laitoshoito 1,19 1,70 0,96 

autettu asuminen 0,84 1,23 0,57 

ohjattu asuminen 0,37 0,79 0,10 

päivä- ja työtoiminta 0,20 0,34 0,06 

suojatyö 0,10 0,46 0,03 

Henkilöstömäärien eroista osa selittyy osin toiminnan 

erilaisuudella ja asiakkaiden erilaisilla tarpeilla, 

mutta osin myös käytettävissä olevilla resurs- 

Selvityshenkilöt: 

Ikäihmisten asuminen ja 

palvelut paremmiksi 

Sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön 

teettämä selvitys ikääntyvien kotona asumisesta 

valmistui heinäkuussa 2003. Selvityshenkilöt 

olivat arkkitehti Leena Olsbo-Rusanen ja palveluyksikköpäällikkö 

Rauni Väänänen-Sainio Oulusta. 

Selvityshenkilöt ehdottavat eri toteuttajatahoille 

yhteensä 29 toimenpidettä ikääntyvien asumisen, 

asuinympäristön ja palvelujen parantamiseksi. 

Ikääntyvien asumista ja palveluja tulee tarkastella 

kokonaisvaltaisesti sekä valtakunnallisella että 

kuntatasolla. Kehittämistyössä tulee hyödyntää 

ikäihmisten omaa asiantuntemusta ja olemassa 

olevia hyviä malleja ja kokemuksia. Järjestöjen ja 

yksityisten palveluntuottajien merkitys palvelutuotannossa 

kasvaa. Valtion tulee huolehtia kuntien 

sosiaalija terveydenhuollon perusrahoituksesta 

sekä kehittämishankkeiden valtionavusta ja asuntotoimen 

avustusjärjestelmistä. 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

VANHUSPOLITIIKASTA 

IKÄPOLITIIKKAAN 

Asiakaslähtöisyys, asuntojen esteettömyys, kotipalvelun 

hyvä laatu ja saatavuus sekä hallintokuntien 

yhteistyön parantaminen olivat selvityksen 

keskeisiä teemoja. Vanhuspolitiikasta tulisi edetä 

ikäpolitiikkaan, joka sisältää vanhuspalveluiden 

lisäksi muutkin ihmisen ja yhteiskunnan ikääntymiseen 

liittyvät näkökohdat. Selvityksen mukaan 

on ensisijaisen tärkeää, että sosiaalija terveydenhuollon 

sekä asuntoviranomaisten yhteistyö toimii 


VANHUKSET 

seilla ja niiden suuntaamisella. Esim. laitoshoidossa 

ja asumispalveluissa muutokseen vaikuttaa kuntouttavan, 

lyhytaikaisen hoidon lisääntyminen sekä 

laitoshoidossa olevien asiakkaiden ikääntyminen 

ja vaikeavammaisuus. 

Henkilöstörakenteessa näyttäisi myös tapahtuvan 

muutoksia. Tilastotietojen valossa lähityöntekijöiden 

määrässä näkyy lisäystä ja vastaavasti 

muun (avustavan) henkilöstön määrä vähenee. 

Erityisen selvää lähityöntekijöiden lisäys on laitoshoidossa. 

Myös asumispalveluihin rekrytoitu henkilöstö 

on lähityöntekijöitä. 

Lisätiedot: Heli Sahala, puh. (09) 771 2303 

hyvin. Yhteistyötä tarvitaan strategiatyössä, korjausneuvonnassa 

ja erilaisissa kehittämishankkeissa. 

ESTEETTÖMYYS JOHTAVAKSI 

PERIAATTEEKSI 

Selvityshenkilöt esittävät muun muassa, että hissirakentamista 

tehostetaan, olemassa olevaa tietoa 

asuinympäristön esteettömyydestä kootaan ja esteettömyyden 

arviointimenetelmiä ja kriteereitä 

edelleen kehitetään kuntien ja suunnittelijoiden 

käyttöön. Ikääntyvien asumiseen on kehitettävä 

uusia vaihtoehtoja. 

PALVELUJA RIITTÄVÄSTI KOTIIN 

Kotona asumisen ja selviytymisen kannalta keskeistä 

on kotiin annettavien palvelujen saatavuus. 

Tällä hetkellä vaikein tilanne on selvityksen mukaan 

suurissa kaupungeissa. Omaishoidon tuen 

tulee olla osa kunnan palvelurakennetta ja palveluissa 

tulee painottaa iäkkäiden omatoimista suoriutumista, 

monialaista työskentelyotetta ja ennaltaehkäisyä. 

Toimenpiteinä esitetään muun muassa 

valtakunnallisia kotiin annettavien palvelujen ja 

omaishoidon kehittämisohjelmia ja palvelusetelin 

käyttöönottoa kotipalveluissa. 

JULKAISU 

Leena Olsbo-Rusanen ja Rauni Väänänen-Sainio: 

Ikäihmisten asuminen ja palvelut paremmiksi - 

Selvitys ikääntyvien kotona asumisen kehittämiseen 

liittyvistä toimenpiteistä. Ympäristöministeriön 

julkaisusarja Suomen ympäristö, 646. Helsinki 

2003.

Julkaisu on lähetetty kuntiin asunto- sekä sosiaali- 

ja terveystoimelle. Julkaisua myy Edita, p. 

020 45005. Raportti on luettavissa myös ympäristöministeriön 

kotisivuilta; http:// 

www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/asuminen/sy646htm. 

Lisätiedot: 

Viveca Arrhenius, STM, p. 050 561 3833 

Raija Hynynen, YM, p. 050 521 7498 

Eero Hiltunen, Kuntaliitto, p. (09) 771 2264 

Vanhusneuvosto toimii 

312 kunnassa 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Ikääntyneen väestön aseman ja vaikutusmahdollisuuksien 

parantamiseksi kuntiin on perustettu vanhusneuvostoja 

vuodesta 1996 lähtien. Yhteystietojen 

päivittämistä varten Kuntaliitto teki kunnille 

kyselyn touko-kesäkuussa 2003. Kyselyn tulosten 

mukaan vanhusneuvosto toimii 312 kunnassa. 

Vuoteen 2002 verrattuna uusia vanhusneuvostoja 

on 56. Yhdistetty vanhus- ja vammaisneuvosto 

toimii 36 kunnassa. Kahden kunnan yhteisiä vanhusneuvostoja 

on kaksi (Jämsä ja Jämsänkoski, 

Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta). Kyselyn 

vastausprosentti oli 84. 

Maakunnittain vanhusneuvostoja on eniten 

Etelä-Pohjanmaalla (93 % kunnista), Pohjois-Savossa 

(88 % kunnista) ja Etelä-Karjalassa (86 % 

kunnista). Koko maan 65 vuotta täyttäneestä väestöstä 

90 % asuu kunnissa, joissa on vanhusneuvosto. 

Vanhusneuvoston asettaminen on kunnille vapaaehtoista. 

Kunnan viranomaisen päätöksellä 

vanhusneuvosto voi olla kunnan toimielin (toimikunta) 

tai muu yhteistyöelin. Toimikuntiin sovelletaan 

kuntalain säännöksiä, ja kokouksista maksetaan 

kuntalain ja useimmissa kunnissa hyväksytyn 

luottamushenkilöiden palkkiosäännön nojalla esimerkiksi 

kokouspalkkiota, ansionmenetyksen sekä 

eräiden muiden luottamustoimen hoidon vuoksi 

syntyneiden kustannusten sekä matkakustannusten 

korvausta. 

Vanhusneuvostojen yhteystiedot löytyvät internetistä, 

osoite www.kunnat.net > Kuntaliiton 

asiantuntijapalvelut > sosiaalija terveys > vanhukset 

> vanhusneuvostot. Yhteystietoja ovat kunnan/vanhusneuvoston 

nimi, postiosoite, puhelin, 

sähköposti ja sihteerin nimi sekä vanhusneuvoston 

mahdollinen www-osoite. 

Mikäli vanhusneuvoston yhteystiedoissa tapahtuu 

muutoksia, pyydämme ilmoittamaan muutokset 

Kuntaliittoon/Anna-Lena Wilenius, 

faksi (09) 771 2643 tai sähköposti annalena.wilenius@kuntaliitto.fi. 

Lisätiedot: Eevaliisa Virnes, p. (09) 771 2364 

Hannele Häkkinen, p. (09) 771 2429 

Tutkimus vanhusneuvostojen 

toiminnasta 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Vanhusneuvostojen käytännön toimintaa Pohjois- 

Savossa ja Kainuussa selvitettiin Kuopion yliopiston 

sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksella 

huhtikuussa 2003 hyväksytyssä pro gradu -tutkielmassa. 

Tutkimuksen lähtökohtana oli kuvata ja 

selvittää kuudella eri paikkakunnalla sijaitsevien 

vanhusneuvostojen nykyistä käytännön toimintaa. 

Tavoitteena oli saada tietoa vanhusneuvostojen 

toiminnasta nimenomaan ikääntyneiden vanhusneuvostojen 

jäsenten kuvaamana ja heidän kokemustensa 

kautta. 

Tutkmustulosten mukaan ikääntyneiden paikallisten 

olojen kehittäminen oli vanhusneuvostojen 

tärkein tehtävä. Vanhusneuvostot olivat linkkinä 

alueen ikääntyneiden kuntalaisten ja kunnan päättäjien 

välillä. Käytännön toiminta koostui vanhusneuvoston 

jäsenten asiantuntijuudesta ikääntyneiden 

asioissa, ikääntyneiden parissa toimivien järjestöjen 

yhteistyöstä, ikääntyneiden kuntalaisten 

edunvalvontaroolista ja heidän arkensa sujuvuudesta 

huolehtimisesta sekä erityisesti ikääntyneiden 

kuntalaisten äänen esillä pitämisestä kunnallisessa 

päätöksenteossa. Käsitellyt asiat olivat liittyneet 

hyvin vahvasti kunnalliseen palvelujärjestelmään. 

Painopistealueina olivat olleet ikääntyneiden 

hoiva- ja hoitopalvelut, asuminen ja elinolot 

sekä ikääntyneiden virkistykseen liittyvät kysymykset. 

Haastateltavien kokemusten mukaan kuntien 

suhtautuminen vanhusneuvostoihin jakaantui karkeasti 

kahteen. Oli kuntia, joissa vanhusneuvostojen 

olemassa olo oli tiedostettu ja niiden kanssa 

tehtiin yhteistyötä muun muassa pyytämällä kannanottoja 

ikääntyneitä kuntalaisia koskevissa asioissa. 

Toisaalta oli myös kuntia, joissa haastateltavat 

kokivat, etteivät he tulleet vanhusneuvostona 

kuulluksi eikä heidän kannanotoillaan ollut tähän 

mennessä ollut mitään vaikutusta varsinaiseen 

päätöksentekoon. 

Kokonaisuutena toiminta oli käynnistynyt monipuolisesti 

kaikilla tutkimuspaikkakunnilla aktiivisten 

jäsenten ansiosta. Vanhusneuvostojen tulevaisuuteen 

suhtauduttiin luottavaisesti ja niiden 

aseman uskottiin vahvistuvan kunnallishallintojärjestelmässä. 

Jäsenten vaikuttamisen voimat tulivat 


niistä taustajärjestöistä, joita he vanhusneuvostoissa 

edustivat. Taustajärjestöjen kautta jäsenet saivat 

voiman, tiedon ja vahvan kuntalaisen äänen, joka 

antoi heille itselleen oikeutuksen puhua. Käytännössä 

ikääntyneiden kuntalaisten parissa toimiva 

kolmas sektori kanavoi näin toimintansa vanhusneuvoston 

kautta ja samalla se legitimoi asemansa 

suhteessa kuntaan ja kunnalliseen päätöksentekoon. 

Vanhusneuvostot edustavat demokratian kannalta 

osallistumisen eri muotoja ja siten täydentävät 

edustuksellista demokratiaa. Toiminnan tuoma 

arvo ei ole pelkästään osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus 

ikääntyneille kuntalaisille, vaan se 

on myös ikääntyneitä arvostavan asenteen luominen 

yhteiskuntaamme. Vanhusneuvostojen toiminta 

on vielä varsin uutta ja osittain monin tavoin 

paikkaansa hakevaa. Nähtäväksi jää, miten vanhusneuvostojen 

rooli tulee tulevaisuudessa muuttumaan 

kuntarakenteissa tapahtuvien muutosten 

myötä. Parhaimmillaan vanhusneuvostot voivat 

kuitenkin olla yksi tapa saada ikääntyneiden kuntalaisten 

kokemus ja voimavarat yhteiskunnalliseen 

käyttöön. 

Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu –tutkielmaan: 

“Tämä on minun paikka”. Kokemuksia 

kuuden vanhusneuvoston käytännön toiminnasta 

Pohjois-Savossa ja Kainuussa, Kuopion yliopiston 

sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. 

Lisätiedot: Eija Tolonen, p. (08) 6157 237 

vs. vanhustenhuollon- ja kotihoidon päällikkö, 

Kajaanin kaupunki 

Vanhustenhuoltoa arvioidaan 

Ruotsissa 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Vanhustenhuollon nykytila arvioidaan kymmenen 

vuotta Ädel-uudistuksen jälkeen. Ädel-uudistuksessa 

kunnille siirtyi vastuu ja toimivalta vanhusten 

ja vammaisten pitkäaikaishoidosta ja –palveluista. 

Uudistuksen myötä kunnat ovat velvollisia 

järjestämään erityisiä asumismuotoja (vanhainkoteja, 

palvelutaloja, yhteisasumista ja sairaskoteja) 

erityistuen tarpeessa oleville vanhuksille. Kuntien 

velvollisuudeksi tuli myös terveyden- ja sairaanhoidosta 

huolehtiminen erityisasumismuotojen 

yhteydessä sekä päivätoiminnan piirissä. Joka kunnassa 

on oltava lääkinnästä vastuussa oleva sairaanhoitaja. 

Kunnat voivat tarjota myös kotisairaanhoitoa 

sovittuaan tästä maakäräjien kanssa. 

Noin puolet Ruotsin kunnista hoitaa kotisairaanhoidon, 

puolessa siitä huolehtii maakäräjät. Vaikeuksia 

on tuottanut se, että lääkärit ovat maakäräjien 

palveluksessa. 


VANHUSTENHUOLLON ARVIOINTI 

(ÄLDREVÅRDSUTREDNINGEN) 

Ruotsin hallitus on asettanut maaherra Bengt Holgerssonin 

johdolla vanhustenhuollon erityisarviointiryhmän 

10 vuotta Ädel-uudistuksen jälkeen. 

Päätavoitteena on arvioida kuntien ja läänien sosiaali- 

ja terveydenhuollon yhteistyötä. Toimeksiannon 

mukaan seuraavat asiat tulee arvioida: 

Miten hoito ja hoiva organisoitaisiin parhaiten, 

jotta voitaisiin turvata korkea laatu, saatavuus ja 

jatkuvuus sekä turvallisuus ja vanhusten vaikutusmahdollisuudet 

sekä lääketieteelliset että sosiaaliset 

tarpeet huomioiden? 

Onko nykyinen työnjaon ja vastuun raja läänien 

ja kuntien välillä tarkoituksenmukainen vai 

pitääkö vastuunjakoa muuttaa? 

Miten terveyden- ja sairaanhoito organisoitaisiin 

parhaiten kunnissa ja lääneissä niin, että vanhusten 

tarpeet otettaisiin huomioon parhaalla mahdollisella 

tavalla sekä tavallisessa asumisessa että 

erityisasumisessa? 

Erityisesti tulisi painottaa: 

– Perusterveydenhuollon lääkärivoimavarojen 

integrointia kuntien tarjoamaan hoitoon ja huolenpitoon 

– Kuntien tai läänien tarjoaman kotisairaanhoidon 

etu- ja haittapuolet 

– Erityisasumisen kehitys 

– Akuuttisairaanhoidon kehitys 

– Yhteistyö akuuttisairaanhoidon – geriatrian - 

läänien perusterveydenhuollon – kotisairaanhoidon 

- kotipalvelun kesken 

– Pitkäaikaisen strategian luominen lääkäritoiminnasta 

kuntien terveyden- ja sairaanhoidossa. 

Lisäksi täytyy selvittää myös selkeämpi ja tarkoituksenmukaisempi 

vastuunjako kuntien ja läänien 

välillä kuntoutuksessa ja tehokkaasti toimivassa 

apuvälinehuollossa. Arviointi alkoi toukokuussa 

2003 ja päättyy tammikuun lopussa 2004. 

Lisätiedot: 

Hannele Häkkinen, puh. (09) 771 2429 

Turvallisuusteko-palkinto 

Keravalle 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kotitapaturmien ehkäisykampanja on myöntänyt 

vuoden 2003 Turvallisuusteko-palkinnon Keravan 

kaupungille. Kaupungissa on toteutettu ansiokkaasti 

eri tahojen yhteistyönä ikäihmisille suunnattua 

kotitapaturmien ehkäisytoimintaa sekä tehty

laaja-alaista työtä kaupunkilaisten turvallisuuden 

parantamiseksi. Palkinto on 5000 euroa. 

Turvallisuusteko-palkintoraadin mielestä Keravalla 

on oivallettu ennalta ehkäisevän työn merkitys. 

Työtä on tehty pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. 

Toiminnalla on kaupungin johdon vahva 

tuki takanaan. Keravalaisten opastukseen ja valistukseen 

tapaturmavaaroista on erityisesti panostettu. 

Keravan kaupunki on selvästi tarttunut toimeen 

koti- ja vapaa-ajan tapaturmien vähentämiseksi. 

Koululaisten aamu- ja 

iltapäivätoiminta 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Hallitusohjelmaan sisältyy koululaisten aamu- ja 

iltapäivätoiminnan järjestäminen perusopetuksen 

1. ja 2. luokan oppilaille sekä erityistä tukea tarvitseville 

oppilaille syksystä 2004 alkaen. Valtionosuutta 

toiminnan järjestämiseen tullee ennakkotiedon 

mukaan 20 milj. euroa. Opetusministeriö 

valmistelee tarvittavaa lainsäädännön muutosta. 

Esitys laiksi annetaan syyskuun puolessa välissä. 

Lähtökohtana valmistelussa on, että aamu- ja 

iltapäivätoiminnasta ei tule subjektiivista oikeutta 

eikä kunta ole velvoitettu toimintaa järjestämään. 

Toimintaa järjestävät kunnat saavat toimintaan 

valtionosuutta opetustoimen valtionosuuden mukaisesti. 

Kunnilla on myös oikeus periä toiminnasta 

asiakasmaksuja. 

Avoimia kysymyksiä ovat vielä, tullaanko ryhmäkoosta 

ja ohjaajien kelpoisuuksista säätämään 

lainsäädännöllä, kuinka monesta päivittäisestä 

tunnista valtionosuus maksetaan sekä kuinka toiminnan 

sisältöjä ohjataan. 

Kuntaliitto tiedottaa asiasta myös Internetissä 

esim. www.kunnat.net > kuntien tiedotepankki. 

Lisätiedot: 

Anna-Maija Haliseva-Lahtinen, p. (09) 771 2306 

Olli Luukkainen, p. (09) 771 2732 

Päivähoidon allergiaja 

astmaohjelma käynnistyy 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Valtakunnallinen Päivähoidon allergiaja astmaohjelma 

on Allergia- ja Astmaliiton, Hengitysliitto 

Helin ja Suomen Kuntaliiton yhteishanke, jonka 

tavoitteena on terveellinen ja turvallinen päivähoitoympäristö 

allergiaja astmalapselle. Tavoittee- 

LAPSET J ANUORET 

Turvallisuusteko-palkinto luovuttiin Valtakunnallisena 

Tapaturmapäivänä 13.6.2003. 

Kotitapaturmien ehkäisykampanja myöntää 

vuosittain palkinnon merkittävälle koti- ja vapaaajan 

tapaturmien ehkäisyä edistävälle idealle tai 

toteutukselle. Palkinnon myöntämisessä otetaan 

erityisesti huomioon ne toimenpiteet, joilla on 

edistetty tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisyn 

yhteistyötä kunnassa. Viime vuonna palkinnon sai 

Kemin kaupungin Keikaus-kampanja. 

seen pyritään sekä kouluttamalla päivähoidon 

suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavaa henkilöstöä 

että tuottamalla kirjallinen allergiaja astmaohjeisto 

päivähoidon käyttöön. 

MIKSI ALLERGIA- JA ASTMAOHJELMA 

PÄIVÄHOITOON? 

Noin joka neljäs lapsi on jollakin tavalla allerginen 

ja puolella heistä on jatkuvia oireita. Merkittävimmät 

lasten allergiset sairaudet ovat ruoka-allergiat, 

atooppinen ihottuma, allerginen nuha ja astma. 

Ruoka-allergiaa sairastaa 10-30 % imeväis- ja 

leikki-ikäisistä, atooppista ihottumaa tavataan 15 

%:lla lapsista. Astma taas on yleisin lasten pitkäaikaissairauksista; 

astmalääkitystä käyttää 4-6 % 

lapsista. 

Sairauksien yleisyydestä johtuen lähes jokaisessa 

päivähoitoryhmässä on allergiaa tai astmaa 

sairastavia lapsia. Valtaosa allergisista ja astmaattisista 

lapsista tulee toimeen tavallisessa päivähoitoympäristössä, 

jos siellä otetaan huomioon sairauden 

vaatimat erityistarpeet. Vain kaikkein vaikeimmin 

allergiset lapset tarvitsevat erityispäivähoitoa. 

Allergialapsen tarpeet huomioiva päivähoitoympäristö 

on hyvä ja terveellinen myös muille 

lapsille ja henkilökunnalle. 

KUINKA PROJEKTI TOTEUTETAAN? 

Päivähoidon allergiaja astmaohjelma on Rahaautomaattiyhdistyksen 

rahoittama valtakunnallinen 

hanke ja kestää kaksi vuotta. Hanke alkoi 

1.4.2003. 

Projekti tuottaa päivähoidon henkilöstölle ohjeiston 

allergiaa ja astmaa sairastavan lapsen päivähoidon 

toteutukseen tavallisessa päivähoitoympäristössä. 

Yksityiskohtaisen ja käytännönläheisen 

ohjeiston avulla tavallisesta päiväkoti- tai perhepäivähoidon 

ympäristöstä voidaan luoda sopiva 

allergiselle lapselle. Ohjeisto laaditaan sellaiseksi, 

ettei sen toteuttaminen välttämättä aiheuta lisäkustannuksia. 

Ohjeistossa käydään yksityiskohtaisesti 

läpi päivähoidon arjessa vastaantulevia tilanteita 


allergisen lapsen hoidon näkökulmasta. Näitä ovat 

mm. ruokailuun, liikuntaan, ulkoiluun ja lasten 

lääkityksiin liittyvät kysymykset. 

Ohjeiston tuottamisen lisäksi projektin aikana 

järjestetään alueellisesti noin 25 maksutonta koulutustilaisuutta 

kuntien päivähoidon vastuuhenkilöille, 

päiväkotien johtajille, perhepäivähoidon 

ohjaajille ja erityislastentarhanopettajille. 

PILOTTIHANKE VANTAALLA 2002 

Valtakunnallisessa projektissa hyödynnetään vuonna 

2002 toteutetusta pilottihankkeesta saatuja kokemuksia. 

Pilottihanke toteutettiin Vantaalla Kivimäen 

päivähoitoyksikössä TV 2:n Allergia aisoihin! 

-keräyskampanjan tuotolla. Päivähoitoyksikköön 

kuului päiväkoti, ryhmäperhepäiväkoti ja 

perhepäivähoitajia. Pilottihankkeessa toteutettiin 

kaksi koulutustilaisuutta, joista toiseen osallistui 

Kysymyksiä lastensuojelun 

suurten kustannusten 

tasauksesta 

Tässä uusimmat kysymykset, joita on selvitelty 

kesän aikana. Tasausjärjestelmää koskevia kysymyksiä 

ja vastauksia löytyy aihepiireittäin Kuntaliiton 

kotisivuilta Internetistä osoitteesta 

www.kuntaliitto.fi > kuntaliiton asiantuntijapalvelut 

> sosiaali ja terveys > lapset, nuoret ja perheet 

> lastensuojelun suurten kustannusten tasaus > 

UKK 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 


Kivimäen yksikön henkilökunta ja toiseen Vantaan 

kaupungin päivähoidon vastuuhenkilöitä. Sekä 

päivähoidon työntekijät että vastuuhenkilöt näkivät 

allergiaja astmaohjelman toteuttamisen ohjeistoineen 

erittäin tarpeelliseksi. Hankkeen avulla 

on mahdollista saada suhteellisen pienillä resursseilla 

aikaan tärkeitä parannuksia allergiaa ja astmaa 

sairastavien lasten päivähoidon arkeen ja elämänlaatuun. 

Koulutuksista saadun palautteen perusteella 

viimeistellään pilotissa laadittua allergiaja 

astmaohjeistoa ja koulutusohjelmaa valtakunnallisen 

hanketta varten. 

Lisätiedot: Projektityöntekijä Tarja Kärkkäinen 

Allergia- ja Astmaliitto ry 

Puh. (09) 4733 5319, 044-592 3833 

Sähköposti: tarja.karkkainen@allergia.com 

TERVEELLINEN JA TURVALLINEN PÄIVÄHOITOYMPÄRISTÖ ON MONEN ASIAN 

SUMMA 

Sisäympäristö ja siivous 

Tekstiilit ja kalusteet, vuodevaatteet, pintamateriaalit, säilytystilat, siivoustavat, kasvit, pölyt, ilmanvaihto, 

lämpötila, kosteus- ja homevauriot 

Ruokailu 

Allergiaruokavalio, ristireagointi, ruoanvalmistus ja –järjestys, ruoan jakaminen ja ruokailutilanne, 

syntymäpäivät, retket ja juhlat 

Lelut, askartelu ja leikit 

Lelujen ja askartelumateriaalien suositeltavat ominaisuudet, omat lelut, säilytys, lelujen huolto, leikit 

Ulkoilu 

Siitepölyt, katupöly, pakkanen, tuuli 

Lääkkeiden anto ja infektioiden ehkäisy 

Lääkkeiden annon periaatteet ja lääkkeiden säilytys, allergiaja astmalääkkeet, allergian ja astman 

ensiapulääkitys, atooppisen ihon perus- ja erityishoito 

Oikeuttaako valtion koulukodin hoitomaksu arvonlisäveron 

laskennalliseen palauttamiseen 

(5 %)? 

Koulukotitoiminnan laskennallisesta palautuksesta 

on ohje mm. Kuntatalous-tiedotteen 2/2002 

sivulla 7 ja Kuntaliiton nettisivuilla Kuntien tietopankissa 

huhtikuulta 2002. Koulukotitoiminta: 

Koska laskennallinen palautus koskee vain 

verottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja 

sekä sosiaalihuoltopalveluja, ei opetukseen liittyvät 

ostopalvelut yksityiseltä toiminnan järjestäjältä 

ja valtiolta oikeuta laskennalliseen palautukseen.

Koulukodit (9 kpl) ovat valtion tai yksityisen 

ylläpitämiä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 

(635/1998) 50 §:n mukaan kotikunnalla on 

velvollisuus maksaa järjestäjälle maksuosuus koulukodissa 

annetusta perusopetuksesta. Koska kysymys 

on tältä osin perusopetuksesta eikä sosiaalija 

terveydenhuollosta, oikeutta laskennalliseen palautukseen 

ei siis ole. 

Sijaan siltä osin kun on kysymys koulukodissa 

annetuista verottomista sosiaalihuollon palveluista 

(asuminen, tukitoimien järjestäminen, kasvatus 

sekä muu huolenpito ja ylläpito), maksusuorituksesta 

on oikeus palautukseen. Edellytyksenä on 

kuitenkin, että koulukodin kunnalle osoittamassa 

laskussa on eritelty verottoman sosiaalihuoltopalvelun 

osuus muusta kotikunnan maksuosuudesta 

(perusopetus).” 

Mikäli “hoitomaksu” sisältää em. mukaisesti 

vain sosiaalihuollon osuutta, ei siis sisällä perusopetuksen 

osuutta, silloin siitä voi tehdä laskennallisen 

palautuksen kokonaan. Asia vaatinee vielä 

selvityksen saamista koulukodilta hoitomaksun 

Klientsamarbete inom 

rehabiliteringen 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Lagen om klientsamarbete inom rehabiliteringen 

har reviderats. Den nya lagen (497/2003) om 

klientsamarbetet inom rehabiliteringen och 13 

därtill anknytande lagändringar (498–510/2003) 

träder i kraft den 1 oktober 2003. 

Syftet med lagen är att öka och ytterligare stärka 

det samarbete inom rehabiliteringen som olika 

förvaltningsområden bedriver, och på så vis arbeta 

för att rehabiliteringsprocessen framskrider smidigt. 

Lagen förpliktar social- och hälsovården, 

arbetsförvaltningen, undervisningsväsendet och 

folkpensionsanstalten att samarbeta på lokal, regional 

och landsomfattande nivå. Ovanstående 

aktörer ska samarbeta också med andra parter som 

anordnar rehabilitering. 

KOMMUNENS ANSVAR ATT TILLSÄTTA 

REHABILITERINGSSAMARBETSGRUPPER 

I de flesta kommuner fungerar en rehabiliteringssamarbetsgrupp 

redan nu. Enligt ikraftträdelsebestämmelsen 

fortsätter de tidigare tillsatta samarbetsgrupperna 

i form av sådana grupper som avses i 

den nya lagen. Lagen utgår emellertid från att 

klientsamarbetsgrupper i enlighet med den nya 

SVENSKA SIDOR 

sisällöstä ja sen jälkeen, jos siinä on mukana perusopetuksen 

kotikunnan maksuosuutta, vain sosiaalihuollon 

osuudesta voi tehdä laskennallisen 

palautuksen. 

Onko lastensuojelun suuria kustannuksia lastensuojelun 

jälkihuollossa oleva nuori, joka on sosiaalisairaalassa 

ja muissa laitoshoidoissa huumevieroituksen, 

-kuntoutuksen ja - korvaushoidon 

vuoksi? 

Kysymys ei ole jälkihuollon menoista eikä niitä 

siis voida esittää tasausjärjestelmään menoina. 

Kyse on nuoren huumehoidosta, jota hän saisi 

hoidon vaikka ei olisikaan aiemmin ollut huostaanotettuna 

ja sillä perusteella nyt jälkihuollossa. 

Poikkeuksena voi olla tilanne, jossa hoito on alkanut, 

kun nuori on ollut alle 18-vuotias ja se jatketaan 

loppuun jälkihuollon aikana. Tällöinkin joudutaan 

miettimään, miten pitkään hoito voidaan 

katsoa jälkihuolloksi. 

Lisätiedot: Heli Sahala, p. (09) 771 2303 

lagen ska tillsättas inom ett år från det att lagen 

träder i kraft, dvs. före den 1 oktober 2004. 

Nytt är att samarbetsgruppen tillsätts för fyra år 

i sänder. Kommunerna kan också komma överens 

om att de ska ha en gemensam samarbetsgrupp. 

Kommunen ska dessutom informera kommuninvånarna, 

övriga myndigheter och de sammanslutningar 

som ordnar rehabilitering om gruppens 

verksamhet och sammansättning. 

Samarbetsgruppen ska ha representanter för 

socialvården, hälso- och sjukvården, undervisningsväsendet, 

arbetskraftsförvaltningen och folkpensionsanstalten 

samt representanter som utses 

av andra relevanta sammanslutningar. Till mötena 

ska vid behov kallas representanter för andra myndigheter, 

olycksfalls-, trafik- och arbetspensionsförsäkringssystemen, 

arbetsgivarna och arbetstagarna 

samt andra sammanslutningar och inrättningar. 

Utöver dessa kan gruppen höra också andra 

sakkunniga. 

UPPGIFTER 

Samarbetsgruppen har i uppgift att utveckla samarbetet, 

komma överens om principerna och tillvägagångssätten 

för samarbetet, sköta det informationsutbyte 

som behövs och behandla andra gemensamma 

ärenden som gäller rehabiliteringen. Samarbetsgruppen 

planerar, främjar och följer upp 

genomförandet av klienternas rehabilitering. 


En rehabiliteringsklient har rätt att få ett ärende 

som gäller samarbetet kring den egna rehabiliteringen 

behandlat i samarbetsgruppen. Också en myndighet 

och en sammanslutning som deltar i rehabiliteringen 

har rätt att få ett ärende som gäller en 

persons rehabilitering behandlat i gruppen. För att 

ett ärende som gäller en enskild rehabiliteringsklient 

ska kunna behandlas i samarbetsgruppen 

krävs alltid att rehabiliteringsklienten ger sitt 

skriftliga samtycke. Samarbetsgruppen får heller 

inte, utan rehabiliteringsklientens skriftliga samtycke, 

avge ställningstaganden till myndigheten 

eller till andra sammanslutningar eller inrättningar. 

Definitionen på rehabiliteringsklient ingår i 

lagen. Med rehabiliteringsklient avses “en person 

som ansöker om, behöver eller anlitar rehabiliteringstjänster 

och vars rehabilitering förutsätter i 

denna lag avsett samarbete mellan de myndigheter, 

andra sammanslutningar och inrättningar som ordnar 

rehabilitering för att personens arbets- eller 

funktionsförmåga skall upprätthållas eller återställas, 

för att behövlig utbildning skall ordnas, för att 

sysselsättningen skall stödjas eller för att utkomstskyddet 

under rehabiliteringstiden skall ordnas.” 

(3 §) 

Samarbetsgruppen har i uppgift att avtala om 

principerna och ta fram lösningar för klienternas 

behov av rehabilitering, men gruppen fattar inga 

beslut. Den myndighet som ansvarar för personens 

rehabilitering har alltid beslutsrätt när det gäller 

rehabiliteringen. I regeringens proposition (RP 

164/2002) sägs: “Samarbetsgruppens ställningstaganden 

har inte karaktären av sådana lösningar 

som påverkar rehabiliteringsklientens förmåner, 

rättigheter eller skyldigheter och av denna orsak är 

det inte möjligt att söka ändring i dem genom besvär.” 

Samarbetsgruppen ska säkerställa att en kontaktperson 

som är insatt i rehabilitering har utsetts 

för rehabiliteringsklienten. Kontaktpersonen kan 

vara anställd inom social- och hälsovården, arbetskraftsförvaltningen, 

undervisningsväsendet eller 

vid folkpensionsanstalten. 

I egenskap av registeransvarig svarar samarbetsgruppen 

för behandlingen av de personuppgifter 

som uppkommer i samarbetsgruppens verksamhet 

(8 §). Handlingar som gäller en enskild klient förvaras 

av kommunens hälsovårdscentral som ett 

fristående arkiv efter det att ärendet slutbehandlats 

(10 §). 

SAMARBETE PÅ REGION- OCH RIKSNIVÅ 

För det regionala samarbetet tillsätter länsstyrelsen 

för varje sjukdistrikt en rehabiliteringssamarbetskommission. 

För det riksomfattande samarbetet 

tillsätter statsrådet en delegation för rehabilitering- 


särenden. Mandatperioden för bägge grupperna är 

fyra år. 

SAMARBETSFÖRPLIKTELSE I FLERA 

LAGAR 

I centrala lagar som gäller social- och hälsovården, 

arbetsförvaltningen och försäkringssystemen har 

ändringar gjorts och bestämmelser i anknytning till 

samarbetet i rehabiliteringen har preciserats. Myndigheten 

har i uppgift att se till att personen också 

ges information om övriga rehabiliteringsmöjligheter, 

och att denne efter behov hänvisas till en 

annan myndighet som sköter rehabilitering. I de 

centrala lagarna om utbildningsstyrelsen har bestämmelser 

om rehabiliteringssamarbete införts. 

Närmare upplysningar: 

Sirkka-Liisa Karhunen, tfn (09) 771 23 46 

Synnöve Amberla, tfn (09) 771 26 73 

Klientavgifter inom 

familjevården 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Inom familjevården (25 § lagen om socialvård) 

kan kommunen med stöd av 19 § förordningen om 

klientavgifter inom social- och hälsovården ta ut 

den avgift som anges i 7 c § i motsvarande lag. Ett 

undantag här är familjevård anordnad enligt barnskyddslagen. 

Paragraf 7 c i lagen om klientavgifter 

trädde i kraft 1.4.2003 och gäller klientavgifter för 

långvarig anstaltsvård. Klientavgifterna för familjevård 

fastställs således fortsättningsvis på samma 

sätt som avgifterna för långvarig anstaltsvård. 

HUR FASTSTÄLLS AVGIFTEN? 

I regel fastställs avgiften för långvarig anstaltsvård, 

och därmed också för familjevård, på basis 

av vårdtagarens personliga inkomster. Den kan 

utgöra högst 80 procent av hans eller hennes nettomånadsinkomster. 

Avgiften kan dock högst vara så 

stor att vårdtagaren månatligen har minst 80 euro 

till sitt förfogande. 

Ändringarna 1.4.2003 innebär med andra ord 

att t.ex. vårdbidrag till pensionstagare inte beaktas 

som inkomster enligt 10 b § 4 mom. klientavgiftslagen. 

En servicetagare i anstaltsvård kan få vårdbidrag 

under högst några månader, medan en person 

som vårdas i familjevård är i öppen vård och 

fortgående kan få detta vårdbidrag. Efter ändringen 

förfogar klienten helt och hållet över vårdbidraget. 

Vårdbidraget uppgår till 51–256 euro per 

månad.

Inkomstförlust för kommunerna och samkommunerna 

Majoriteten av de drygt 6 000 personer som 

vårdas i familjevård är barn och unga. Klientavgiftsbestämmelserna 

kommer således inte att 

åsamka problem när det gäller dem. De vuxna i 

familjevård är cirka 1 400. Av dem är 1 200 utvecklingsstörda, 

80 åldringar och 120 övriga personer. 

(Statistikcentralen: Kommunernas verksamhet 

och ekonomi 2001) 

Ändringen av klientavgifterna 1.4.2003 innebär 

en betydande inkomstminskning för specialomsorgsdistrikten 

och för de kommuner som har 

anordnat familjevård för vuxna (främst utvecklingsstörda). 

Förlusten kan i värsta fall överstiga 1 

miljon euro på årsnivå. 

Kommunförbundet utreder hur mycket klientavgiftsinkomsterna 

minskar och samtidigt hurdana 

lagändringar situationen kräver. 


Heli Sahala, tfn (09) 771 23 03 

Eevaliisa Virnes, tfn (09) 771 23 64 

Specialomsorgsdistrikten 

år 2002 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Fjolåret förändrade inte den tidigare särutvecklingen 

mellan specialomsorgsdistrikten. Däremot 

skedde det förändringar i verksamhetens omfattning 

i jämförelse med föregående år. 

FÖRÄNDRINGAR I TJÄNSTERNA FÖR 

UTVECKLINGSSTÖRDA 

År 2002 hade distrikten 2 530 anstaltsplatser i 

form av egen verksamhet och köpta tjänster. Antalet 

anstaltsplatser i förhållande till befolkningen 

varierar fortfarande i de olika delarna av landet 

(0,35–0,72 platser/1 000 invånare). Flest anstaltsplatser 

finns det i Birkaland, Lappland, Satakunta 

och Savolax. 

Distrikten utökade platserna för gruppboende 

(personal på plats nattetid) mer än under tidigare 

år (60 platser). Också platserna för stödboende 

ökade efter att ha minskat under de föregående 

åren. Dessutom har den boendeservice som kommunerna 

och privata producerar ökat med ca 250 

platser på ett år. 

Familjevården minskade mer än tidigare, dvs. 

med över 30 platser. Platserna inom dag- och arbetsverksamhet 

minskade kraftigt under mitten av 

1990-talet och fortsatte sakta att minska fram till 

år 2001. År 2002 började antalet prestationer öka, 

rentav med 90 platser. Cirka 260 utvecklingsstörda 

arbetade utanför arbetscentralerna. 

Antalet platser inom skyddat arbete halverades 

år 1995 och har därefter minskat varje år. Åtta 

distrikt ordnade verksamhet i sysselsättningssyfte 

för handikappade i arbetsavtalsförhållande och 

antalet platser uppgick till ca 350. Arbete som 

stöds av arbetsförvaltningen har utvecklats och hit 

hör ca 130 klienter. 

Antalet prestationer på rådgivningar och polikliniker 

för utvecklingsstörda har hållits nästan 

konstanta under de senaste åren och alla distrikt 

upprätthåller verksamheten. Endast 6 distrikt tillhandahåller 

handledning inom den öppna vården 

och antalet prestationer minskar. 

DE TOTALA KOSTNADERNA ÖKAR 

Specialomsorgsdistriktens driftsutgifter uppgick 

sammanlagt till ca 371 mn €, varav omkostnaderna 

för vården av utvecklingsstörda utgjorde 295 mn 

euro. Omkostnaderna för verksamheten i sysselsättningssyfte 

för handikappade i arbetsavtalsförhållande 

(skyddat arbete) uppgick till 6,2 mn euro. 

På motsvarande sätt uppgick utgifterna för annan 

verksamhet inom distrikten till 13,9 mn euro. Utgifterna 

för utjämningssystemet för stora kostnader 

inom barnskyddet uppgick i fjol till 94,5 mn 

euro. 

Investeringsutgifterna mer än fördubblades 

jämfört med föregående år, men betydande ökningar 

av investeringarna förekom bara i Nyland, 

Satakunta, Birkaland och Södra Österbotten. I en 

del distrikt minskade investeringsutgifterna. 

Största delen av specialomsorgsdistriktens utgifter 

är personalutgifter och utgiftsutvecklingen 

är liknande som i kommunerna. Minskad verksamhet 

sänker inte nödvändigtvis prestationskostnaderna, 

utan efter en viss gräns snarare tvärtom. 

Ökningen av de genomsnittliga prestationskostnaderna 

har varit jämn inom alla distrikt. I fråga om 

anstaltsvård har några distrikt lyckats hålla kostnaderna 

nästan oförändrade eller fått dem att sjunka 

en aning, men inom andra distrikt har ökningen 

som mest varit 20 procent och även vid anstaltsvård 

i form av köpta tjänster 20 procent. I en stor 

del av distrikten har prestationskostnaderna för 

den egna anstaltsvården ökat med 5–9 procent från 

föregående år. 

Utgifterna för familjevården hölls konstanta 

och priset på prestationerna inom verksamheten i 

sysselsättningssyfte för handikappade i arbetsavtalsförhållande 

sjönk ca 17 procent. Ökningen av 

kostnaderna inom rådgivningar var störst, dvs. de 

steg med 23 procent från föregående år, även om 

kostnaderna minskade inom fem distrikt. 


Utgiftsutvecklingen 2001–2002 ser ut som följande 

i fråga om de genomsnittliga kostnaderna för en 

prestation: 

Anstaltsvård + 9 % 

Tungt boende (24 timmar) + 4,5 % 

Lätt boende + 4,4 % 

Dag- och arbetsverksamhet + 2,5 % 

Verksamhet i sysselsättningssyfte 

för handikappade i 

arbetsavtalsförhållande – 17 % 

De genomsnittliga prestationskostnaderna varierar 

mycket; det är inte alltid fråga om faktiska kostnadsskillnader, 

utan t.ex. skillnader i den interna 

redovisningen och olika sätt att föra statistik och 

följa upp verksamheten. Faktiska kostnadsskillnader 

finns dock. 

KLIENTAVGIFTERNA AV LITEN 

BETYDELSE 

Inom alla verksamheter finansieras största delen 

av produktionskostnaderna av de kommuner som 

köper tjänsterna. Klientavgifternas andel är liten 

och ser ut att minska årligen. Inom anstaltsvården 

täcks i medeltal 4,6 procent av kostnaderna med 

klientavgifter och inom annan service 7–29 procent. 

OLIKA VERKSAMHETSMILJÖER 

Specialomsorgsdistrikten har olika verksamhetsmiljöer; 

befolkningsunderlaget är 66 000–774 000 

invånare, samkommunerna har 12–56 medlemskommuner, 

Helsingfors utgör ett eget distrikt, 

skillnaderna i antalet utvecklingsstörda och deras 

andel av befolkningen är betydande. Under de 

senaste åren har en del av specialomsorgsdistrikten 

fått både nya uppgifter och nya klientgrupper. Nya 

klienter är bl.a. arbetslösa, arbetshandikappade, 

autistiker och rehabiliteringsklienter inom mentalvården. 

Förutom service för utvecklingsstörda producerar 

distrikten bl.a. handikappservice (serviceboende, 

tolkservice, habilitering), boendeservice för 

specialgrupper, service inom barnskyddet, verksamhet 

som anknyter till arbetslivet, undervisning 

i grundskolan och på följande nivå, vuxenutbildning 

samt svensk service för missbrukare. Dessutom 

producerar några distrikt regionalt tjänster av 

socialombudsmannen för sina medlemskommuner. 

Sedan år 1999 har också administrationen av utjämningssystemet 

för stora kostnader inom barnskyddet 

hört till distrikten. 


FÖRÄNDRINGAR I PERSONALEN 

I specialomsorgsdistriktens statistik över verksamhet 

och ekonomi presenteras personalstyrkan bl.a. 

i förhållande till det kalkylerade antalet platser. 

Antalet anställda per vårdplats (klient) har ökat en 

aning inom alla serviceområden under de senaste 

åren. Skillnaderna i antalet anställda mellan de 

olika distrikten är fortfarande stora: 

Verksamhet Personal/kalkylerad plats 

i medeltal högst minst 

anstaltsvård 1,19 1,70 0,96 

gruppboende 0,84 1,23 0,57 

stödboende 0,37 0,79 0,10 

dag- och arbetsverksamhet 0,20 0,34 0,06 

skyddat arbete 0,10 0,46 0,03 

En del av skillnaderna i personalstyrkan kan delvis 

förklaras av att verksamheterna är olika och klienterna 

har olika behov, men delvis också av de resurser 

som står till förfogande och hur de används. 

Till exempel inom anstaltsvården och boendeservicen 

påverkas förändringen av att den rehabiliterande, 

kortvariga vården har ökat och av att klienterna 

inom anstaltsvården blir allt äldre och är gravt 

handikappade. 

Det verkar också som om det sker förändringar 

i personalstrukturen. Mot bakgrunden av statistiska 

uppgifter kan man se en ökning av antalet närpersonal 

och på motsvarande sätt en minskning av 

annan personal. Speciellt tydlig är ökningen av 

närpersonal inom anstaltsvården. Också personal 

som rekryterats för boendeservice är närpersonal. 


Heli Sahala, tfn (09) 771 23 03 

Utredning om 

handikapptjänsterna klar 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kommunförbundet och social- och hälsovårdsministeriet 

har genomfört en gemensam enkätundersökning 

om de handikapptjänster kommunerna 

ansvarar för. Utredningen blev klar i juni. Materialet 

utgörs av en förfrågan som riktades till kommunerna 

hösten 2002 och skickades till alla kommuner. 

Totalt 314 kommuner svarade, 81 av dem via 

internet. Svarsprocenten blev därmed 70,1. 

Syftet med undersökningen var att få en helhetsbild 

av hur lagen om service och stöd på grund 

av handikapp (handikappservicelagen) fungerar. I 

undersökningen utreddes antalet klienter och kostnaderna 

inom olika former av stöd och service år 

2001 och kommunernas åsikter om lagens goda 

och dåliga sidor.

SERVICENS OMFATTNING 

År 2001 anlitade ca 90 000 personer tjänster enligt 

handikappservicelagen, och de totala kostnaderna 

för servicen uppgick till 164 miljoner euro. Cirka 

1,7 % av befolkningen anlitade handikappservice. 

Den vanligaste formen av service var färdtjänst, 

som anlitades av över 80 % av klienterna. På andra 

plats kom ändringar i bostaden, som beviljades 

drygt 5 % av klienterna inom handikappservicen. 

Av de totala kostnaderna för handikappservice 

användes 48 % för färdtjänst, 23 % för serviceboende 

och 18 % för personliga assistenter (“hjälpare” 

enligt lagen). 

Nästan två tredjedelar av klienterna hade fyllt 

65. Särskilt de klienter som beviljades färdtjänst 

eller ändringar i bostaden bestod i huvudsak av 

äldre personer. 

De årliga kostnaderna per klient varierade mellan 

600 och 17 000 euro. Mest fick kommunerna 

betala för serviceboende (drygt 17 000 euro per 

klient) och näst mest för personliga assistenter (ca 

8 200 euro per klient). De årliga kostnaderna för 

färdtjänst uppgick till knappt 1 000 euro per 

klient. 

MÅNGSIDIGA TJÄNSTER I 

KOMMUNERNA 

Kommunerna erbjöd många olika slags tjänster 

som baserar sig på handikappservicelagen. Nästan 

alla kommuner hade färdtjänstklienter och 60–86 

% av kommunerna hade klienter inom annan service 

för handikappade. Knappt 10 % av kommunerna 

hade inga klienter med behovsprövade 

tjänster. Dessa var kommuner med liten befolkning. 

Nära en tredjedel av kommunerna hade 

klienter inom alla former av handikappservice. 

FÄRDTJÄNST 

Färdtjänsten var den vanligaste formen av handkappservice. 

Tjänsten anlitades av 71 000 personer 

och gav upphov till kostnader på 77,4 miljoner 

euro år 2001. Flitigast användes tjänsten i stora 

städer. Detta trots att de stora städerna ofta kunde 

erbjuda alternativ till färdtjänst, såsom servicelinjer 

och låggolvsbussar i kollektivtrafiken. I kommuner 

med gles bosättning ansågs den lagfästa 

färdtjänsten ofta ersätta avsaknaden av kollektivtrafik. 

I de stora städerna anlitades färdtjänst av i 

snitt 1,73 % av invånarna, medan andelen i små 

kommuner var i snitt 0,82 %. Av färdtjänstklienterna 

hade 69 % fyllt 65 år. Största delen av färdtjänsterna 

användes för att uträtta ärenden. Cirka 8 

% av resorna i en riktning användes för arbete 

eller studier. 

TOLKTJÄNSTER 

Tolktjänster anlitades av 3 200 klienter och gav 

upphov till kostnader på 6,3 miljoner euro år 2001. 

Tjänsten beviljades 3,5 % av klienterna inom handikappservicen, 

och dess andel av de totala kostnaderna 

för handikappservice var 3,8 %. Uppskattningsvis 

270 personer använde tolktjänst för studier. 

Nära 70 % av dem som anlitade tolktjänst var 

i arbetsför ålder, medan 12 % var under 18 år och 

ungefär var femte hade fyllt 65 år. De årliga kostnaderna 

för tolktjänster uppgick till ca 1 495 euro 

per klient, och kostnaderna för studietolkning till 

ca 5 799 euro per klient. I genomsnitt tre av fyra 

kommuner uppgav sig ha klienter som anlitar tolktjänst. 

SERVICEBOENDE 

Enligt statistiken över kommunernas ekonomi och 

verksamhet år 2001 uppgick antalet klienter till 

2 100 inom serviceboende som baserar sig på handikappservicelagen. 

Kostnaderna för serviceboende 

uppgick till ca 37,7 miljoner euro. Serviceboendets 

andel av de totala kostnaderna för handikappservice 

var 23 %. I genomsnitt sju av tio kommuner 

uppgav sig anordna serviceboende. 

PERSONLIGA ASSISTENTER 

Enligt statistiken över kommunernas ekonomi och 

verksamhet 2001 uppgick antalet klienter med personlig 

assistent (“hjälpare”) till drygt 3 100. De 

totala kostnaderna för personliga assistenter uppgick 

till ca 29,9 miljoner euro, och kostnaderna per 

klient till ca 8 200 euro per år. Cirka 72 % av dem 

som anlitade personlig assistent var i arbetsför 

ålder. Bland klienterna fanns fler personer under 

18 år än inom andra former av service; deras andel 

var nära en femtedel. Antalet timmar var mindre än 

20 per vecka för ca hälften av klienterna och mer 

än 40 per vecka för ca en tiondel. 

ÄNDRINGAR I SAMT REDSKAP OCH 

ANORDNINGAR TILL BOSTÄDER 

Ersättning för ändringar i bostaden betalades med 

stöd av handikappservicelagen till knappt 5 000 

personer, och ersättning för anskaffning av redskap 

och anordningar till bostaden betalades till drygt 

4 000 år 2001. De som fick ersättning för ändringar 

i bostaden utgjorde drygt 5 % av klienterna 

inom handikappservicen. Ersättningarna för 

ändringar i samt redskap och anordningar till bostäder 

uppgick till 8,9 miljoner euro, vilket var 

5,4 % av de totala kostnaderna för handikappservice. 

Kommunerna betalade drygt 2 000 euro per 

klient för ändringar i bostäder, och 800 euro per 

klient för redskap och anordningar. Av dem som 

beviljades ändringar i bostaden hade 55 % fyllt 65. 


Av dem som beviljades ersättning för redskap och 

anordningar var 55 % i arbetsför ålder. 

PLANERING AV SERVICEN OCH 

SAMARBETE 

I 60 % av de kommuner som besvarade enkäten 

fanns ett handikappråd. En tredjedel av kommunerna 

hade inget handikappråd och inte heller någon 

annan samarbetsgrupp för handikappfrågor. 

Cirka en fjärdedel av kommunerna uppgav att de 

gjort upp ett handikappolitiskt program eller en 

handikappolitisk strategi. I en fjärdedel av kommunerna 

höll man på att utarbeta ett sådant program. 

Individuella serviceplaner användes i stor 

utsträckning. Av de kommuner som besvarade 

enkäten uppgav 75 % att en serviceplan görs upp 

vid behov. 

SYNPUNKTER PÅ 

HANDIKAPPSERVICELAGEN 

Kommunerna uppgav sig ofta ha positiva erfarenheter 

av handikappservicelagen, men problem 

framkom också. De tillfrågade ansåg att lagen är 

flexibel och rätt väl tryggar service för gravt handikappade. 

Lagen ansågs också ha förbättrat attityderna 

till handikappade. Om de subjektiva rättigheterna 

framfördes åsikter av två slag. Å ena 

sidan ansågs det bra att de subjektiva rättigheterna 

garanterade service för vissa klientgrupper. Anslagen 

för tjänster som baserar sig på subjektiv rätt 

hade tryggats. Å andra sidan uttrycktes oro över 

att dessa tjänster prioriterades på bekostnad av 

andra tjänster. De subjektiva rättigheterna ansågs i 

många fall kräva en för stor del av de knappa resurserna. 

Bland problemen med handikappservicelagen 

lyftes de svårbegripliga begreppen fram. Lagens 

formuleringar ansågs kunna tolkas på många olika 

sätt. Kommunerna efterlyste klara anvisningar om 

vem som ska klassificeras som gravt handikappad. 

Särskilt svårt verkade det vara att skilja på gravt 

handikapp och funktionshinder som beror på hög 

ålder. Kommunerna anser att de svårtolkade 

begreppen lett till att olika rättsinstanser ständigt 

utvidgat tolkningarna av lagen. 

Att få anslagen att räcka till ansågs vara ett av 

de största problemen med lagen. Trycket på handikappservicen 

ansågs bero på brister i basservicen, 

som lett till behov av service enligt subsidiära lagar. 

Kommunerna ifrågasatte också om den nuva- 


rande handikappservicelagen styr resurserna i rätt 

riktning. Man uttryckte oro för att kostnaderna 

kommer skjuta i höjden. Många kommuner ansåg 

att inkomst- och förmögenhetsprövning också borde 

tillämpas inom handikappservicen. 

PUBLIKATION 

Utredningsrapporten, “Kuntien vammaispalvelut 

2001” fås från Kommunförbundets publikationsförsäljning, 

tfn 7711. Priset är 15 euro. Den finns 

också på Kommunförbundets webbsidor, under 

social- och hälsovårdsenheten. På sidorna finns 

också ett bredare statistiskt material som hänför 

sig till publikationen. 

Ett exemplar har skickats ut till varje kommun. 


Aila Kumpulainen, tfn (09) 8816 52 70 

Sirkka-Liisa Karhunen, tfn (09) 771 23 46 

Kervo prisbelönades för årets 

säkerhetsbragd 2003 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kampanjen mot hemolycksfall har belönat Kervo 

stad med priset Årets säkerhetsbragd 2003. Staden 

har på ett förtjänstfullt sätt i samarbete mellan 

olika instanser genomfört ett program inriktat på 

förebyggande av hemolycksfall bland äldre. Dessutom 

har man utfört ett omfattande arbete i syfte 

att förbättra stadsbornas trygghet. Prissumman 

uppgår till 5 000 euro. Priset överräcks till vinnaren 

på den riksomfattande Olycksfallsdagen fredagen 

den 13 juni 2003. 

Enligt tävlingsjuryn för Årets säkerhetsbragd 

har man i Kervo förstått det förebyggande arbetets 

betydelse. Insatserna har varit långsiktiga och 

plan-mässiga, och verksamheten har haft stadens 

lednings fulla stöd. Framför allt har man satsat på 

att ge kervoborna råd och upplysning om de 

olycksfallsrisker som finns i den dagliga omgivningen. 

Kervo stad har målmedvetet gått in för att 

minska olycksfallen i hemmet och under fritiden. 

Tävlingen Årets säkerhetsbragd har sin 

bakgrund i det oroväckande stora antalet hem- och 

fritidsolycksfall: varje dag inträffar det över 2000 

hemolycks-fall som leder till skador. Varje dag 

omkommer sex personer i sådana olycksfall. Trots 

detta kunde varannan olycka ha undvikits.

Laatusuositus vammaisten 

asumispalveluihin 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Valtakunnallinen suositus vammaisten ihmisten 

asumispalveluista on osa Sosiaali- ja terveydenhuollon 

tavoite- ja toimintaohjelman 2000 – 2003 

(TATO) kohdan 53 mukaista laatusuositusten laadintaa. 

Suosituksen tavoitteena on tukea kuntia 

vammaisten henkilöiden asumisen ja asumispalvelujen 

kehittämisessä. Vammaisuutta ei suosituksessa 

nähdä diagnoosipohjaisena tai ikään liittyvänä 

kysymyksenä vaan tilanteena, jossa ihmisen kyky 

toimia on rajoittunut vamman tai sairauden johdosta. 

Suositus on suunnattu kuntien johdolle, johtaville 

viranhaltioille ja luottamushenkilöille päätöksenteon 

ja palvelujen toteutuksen avuksi. Suosituksen 

sisältö koostuu viidestä osasta, joiden otsikot 

ovat: 

– Vammaisten ihmisten asumisen tarpeet mukaan 

kuntasuunnitelmaan 

– Rakennettu ympäristö esteettömäksi ja toimivaksi 

– Riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja 

– Yleiset palvelut kaikkien saavutettaviksi 

– Yksilöllisillä palveluilla yhdenvertaisuuteen 

Kunkin osan alussa ovat tavoitteet eli suositusosa, 

jonka jälkeen on kuvattu keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Viimeisessä luvussa käsitellään arviointia 

ja seurantaa. 

Suositus löytyy sähköisenä asiakirjana STM:n, 

Stakesin ja Kuntaliiton Internet-sivuilta. 

Julkaisua “Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot 

ja esteetön ympäristö. Vammaisten ihmisten 

asumispalveluiden laatusuositus” (Sosiaali- ja terveysministeriön 

oppaita 2003:4) voi tilata Editasta, 

puh. 020-45005. Julkaisun hinta on 11,50 euroa. 

Apuvälinepalveluiden 

laatusuositus tulossa 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Apuvälinepalveluiden laatusuositus on valmistunut. 

Suositus perustuu valtioneuvoston hyväksymään 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja 

toimintaohjelmaan 2000-2003. Suosituksen tavoit- 

UUSIA JULKAISUJA 

teena on kiinnittää huomiota apuvälinepalvelujen 

hyvään toimivuuteen. 

Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti sosiaalija 

terveydenhuollon johdolle ja niille päätöksentekijöille, 

jotka ohjeistavat sosiaalija terveydenhuollon 

apuvälinepalveluja kunnissa ja sairaanhoitopiireissä 

sekä osoittavat varat toiminnalle. 

Suositus julkaistaan sosiaalija terveysministeriön 

oppaita – sarjassa (2003:7) syyskuussa ja on 

sen jälkeen luettavissa myös STM:n ja Kuntaliiton 

internet-sivuilta. Julkaisua myy Edita, puh. 020- 

45005 

Lisätiedot: ylitarkastaja Hanna Nyfors, sosiaalija 

terveysministeriö, p. (09) 160 74348 

Parisuhteen roolikartta 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Sauli Airikka 

Kumppani, suhteen vaalija, rajojen kunnioittaja, 

arjen sankari, rakastaja ovat esimerkkejä rooleista, 

joita jokainen parisuhteessa elävä toteuttaa tilanteen 

mukaan monenlaisina tekoina. Varsinais-Suomen 

lastensuojelukuntayhtymän henkilökunta kehitti 

parisuhteen roolikartan omaksi ammatilliseksi 

työvälineekseen. Roolikartta sopii kuitenkin jokaiselle 

parille keskustelun apuvälineeksi sekä jäsentämään 

ja havainnollistamaan ajattelua. Parisuhteen 

roolikartta on jatkoa aiemmin kehitetylle ja 

innovaatiopalkinnolla palkitulle Vanhemmuuden 

roolikartalle, jonka käyttäjän opas julkaistiin 

vuonna 1999 yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. 

2003. Tilausnumero 505972. Hinta 17 euroa 

Tuotteistuksen ja 

kustannuslaskennan hyvät 

käytännöt kuntien sosiaalija 

perusterveydenhuollossa 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Linnakko Eero, Melin Tuomo 

Raportissa selvitetään kuntien sosiaalija terveystoimen 

peruspalvelujen tuotteistuksen ja kustannuslaskennan 

nykytilannetta sekä esitellään joitakin 

niiden toteuttamisessa käytettyjä esimerkkejä , 

joita voidaan pitää “hyvinä käytäntöinä”. Osa näistä 

on sellaisenaan sovellettavissa muiden kuntien 

käyttöön, kun taas osa vaatii paikallista sovelta- 


mista. Raportti jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä 

osassa esitellään lyhyesti tuotteistamista, 

kustannuslaskentaa ja näiden käyttämistä talouden 

ohjauksen välineinä. Toisessa osassa esitellään 

Kansallinen hanke terveydenhuollon 

tulevaisuuden 

turvaamiseksi 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

ALUEELLISET NEUVOTTELUPÄIVÄT 

Valtioneuvosto teki vuonna 2002 periaatepäätöksen, 

jonka tavoitteena on uudistaa sosiaalija terveydenhuollon 

palvelujärjestelmää ja taata hoidon 

saatavuus, laatu sekä hoidon riittävä määrä maan 

eri osissa asukkaan maksukyvystä riippumatta. 

Periaatepäätös kattaa koko terveydenhuollon. 

Terveyshanke sisältää neljäkymmentä osahanketta, 

joiden haasteena on toimintojen ja rakenteiden 

uudistaminen. Hankkeissa painotetaan seudullista 

yhteistyötä ja alueellista verkostoitumista. 

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto 

järjestävät alueellisen verkoston ja kehittämistoiminnan 

tueksi alueelliset neuvottelupäivät syksyllä 

2003. Tavoitteena on saattaa eri toimijat yhteen 

keskustelemaan toiminnastaan sekä yhteistyömahdollisuuksista. 

Päivillä korostetaan erityisesti terveyskeskusten 

keskeistä roolia suomalaisessa perusterveydenhuollossa 

ja haetaan keinoja terveyskeskusten vetovoiman 

lisäämiseksi ja terveyskeskustyön kehittämiseksi. 

Lisätietoja sisällöstä: 

Lääkintöneuvos Sakari Lankinen, Sosiaali- ja terveysministeriö, 

p. (09) 1607 4131, 050 383 0658 

Kehityspäällikkö Rolf Eriksson, Kuntaliitto, 

p. (09) 771 2272, 050 625 26 

Erityisasiantuntija Hannele Häkkinen, Kuntaliitto, 

p. (09) 771 2429, 050 375 2164 

Hallintoylilääkäri Martti Talja, Kuntaliitto, 

p. (09) 771 2613, 050 541 8033 

Lisätietoja myös: 

http://www.kunnat.net/terveyshanke 

http://www.terveyshanke.fi 


TILAISUUKSIA JA KOULUTUSTA 

perusterveydenhuoltoon liittyviä esimerkkejä ja 

kolmannessa osassa vanhuspalveluita koskevia 

esimerkkejä. 2003. Tilausnumero 505968. Hinta 

19 euroa. 

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 

järjestävät alueelliset neuvottelupäivät 

– 17.9.2003 Oulu, Radisson SAS-hotelli 

– 26.9.2003 Turku, Turun kihlakunnan 

poliisilaitos 

– 29.10.2003 Joensuu, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu 

(MUUTTUNUT AJANKOH- 

TA!) 

– 5.11.2003 Lappeenranta, Sokos hotelli Lappee 

(MUUTTUNUT AJANKOHTA!) 

Lisäksi yhteistyössä 

– 18.–19.9.2003 Inari, Saariselän Tunturihotelli, 

Lapin sosiaaliturvapäivien yhteydessä 

– 20.–21.10.2003 Helsingfors, Kommunernas 

Hus, i samband med seminariet “Vem vårdar 

vem?” 

Laatusymposium 

Vanhusten hoito hallintaan 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Kuntatalon auditorio 18. –19.11.2003, 

Toinen linja 14 

Suomen Kuntaliiton sosiaalija terveysyksikkö, 

Societas Gerontologica Fennica ja Stakes järjestävät 

yhteistyössä kaksipäiväisen seminaarin vanhusten 

hoidon ja kuntoutuksen laadusta. 

Tarkoitus 

Symposium on kohtauspaikka, jossa välittyy viimeistä 

tietoa, uusia näkökulmia sekä kokemuksia 

vanhusten hoidon sekä kuntoutuksen laadun kehittämisestä 

ja tulevaisuuden näköaloista. 

Sisältö 

“Mistä tiedät, että omassa yksikössäsi vanhuksille 

annettu hoito ja kuntoutus on tuloksellista ja täyttää 

valtakunnalliset laatuvaatimukset? Onko varmistettu, 

että vanhusten hoito ja kuntoutus toteutuvat 

oikein ajoitettuna, oikein kohdennettuna ja 

vaikuttavia menetelmiä käyttäen? Osataanko hyödyntää 

eri ammattiryhmien osaamista? Toteutuuko 

yksikössäsi kuntouttava työote?”.

Muun muassa näihin käytännön kysymyksiin 

paneudutaan laatusymposiumissa. Ohjelmassa 

myös millaista hoitoa ja kuntoutusta ikääntyville, 

mitä pitäisi tehdä laadun kehittämiseksi: tulevaisuuden 

näköaloja, keinoja ja mahdollisuuksia 

kuntien vanhustyön strategioiden hyödyntäminen 

vanhuspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä 

laatujohtamisen ja laatujärjestelmien merkitys 

vanhustenhoidossa hoitosuositukset ja käypähoito 

työkäytäntöihin – miten mistä on näyttöä vanhusten 

hoidossa laadun ja tuloksen arviointi – välineet 

ja mittarit 

Luennoitsijat 

Laatusymposiumin avaa ministeri Sinikka Mönkäre. 

Esiintyjiksi ovat lupautuneet muun muassa 

ylilääkäri Ulla Idänpään-Heikkilä Stakes, toiminnanjohtaja 

Pirkko Karjalainen, Vanhustyön keskusliitto, 

dos Ilkka Kunnamo Duodecim /Karstulan 

tk, professori Paul Lillrank TKK, yksikön päällikkö 

Matti Liukko Suomen Kuntaliitto, projektipäällikkö 

fil tri Ilona Nurmi Pohjois-Kymenlaakson 

tapaturmahanke, pääsihteeri Heidi Paatero 

STM, dos Kaisu Pitkälä Vanhustyön keskusliitto, 

ylilääkäri Harriet Finne-Soveri Kustaankartanon 

vanhusten keskus, dos Timo Strandberg Hus, LT 

Tiina Huusko Hus, erityisasiantuntija Eevaliisa 

Virnes Suomen Kuntaliitto sekä kehittämispäällikkö 

Päivi Voutilainen Stakes. 

Kohderyhmä 

Laatusymposium on tarkoitettu vanhusten hoidosta 

ja palveluista vastaaville ja käytännön toteutusta 

johtaville sekä niistä päättäville ammattilaisille: 

lääkäreille, hoitohenkilökunnalle, kuntoutus- ja 

erityistyöntekijöille, sosiaalija terveydenhuollon 

johdolle, luottamushenkilöille ja asiasta kiinnostuneille 

muille ammattiryhmille. 

Lisätietoa 

Tarkempi ohjelma valmistuu elokuun lopulla 

2003. 

Tupu Holma puh. (09) 771 2641 

tupu.holma@kuntaliitto.fi 

Tiina Huusko puh. (09) 4711 

tiina.huusko@hus.fi 

Otto Lindberg puh. 09 471 61636, 

otto.lindberg@hus.fi 

Ulla Idänpään-Heikkilä puh. (09) 39671 

ulla.idanpaa-heikkila@stakes.si 

Päivi Voutilainen puh. (09) 39671 

paivi.voutilainen@stakes.fi 

Kotihoito kunniaan 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 

Valtakunnallinen kotihoidon ideapäivä vuonna 2003 

KOTIHOIDON HENKILÖSTÖN RIITTÄVYYS 

JA TYÖN SISÄLLÖN KEHITTÄMINEN 

Aika 

Maanantai 1.12.2003 

Paikka 

Helsinki 

Järjestäjä 

Vanhustyön keskusliitto yhteistyössä Suomen kotihoidon 

toimikunta yhteistyössä 

Kenelle 

Kuntien, järjestöjen ja yksityisten tahojen kotihoidosta 

(kotipalvelu ja kotisairaanhoito) päättävä, 

johtava, suunnitteleva ja toteuttava henkilöstö, kotiavustajat, 

kodinhoitajat, kotipalveluohjaajat, lähihoitajat, 

perushoitajat, kotisairaanhoitajat ja muu 

kotipalvelussa ja kotihoidossa toimiva henkilöstö. 

Lisäksi ammattihenkilöstöä kouluttavien oppilaitosten 

opettajat, seurakuntien työntekijät ja muut asiasta 

kiinnostuneet ovat tervetulleita. 

Teema 

Opintopäivien pääteemana on kotihoidon vetovoimaisuus 

sekä henkilöstön työssä pysyminen ja jaksaminen. 

Lisäksi tarjotaan työn sisällön kehittämiseksi 

hyviä asiakaslähtöisiä käytännön esimerkkejä. 

Hinta 85 €. Hinta sisältää luennot, luentomateriaalin 

ja kahvit. Lounas ei kuulu hintaan. 

Vanhustyön keskusliitto laskuttaa osallistumismaksut 

jälkikäteen. 

Lisätiedot: 

Tarja Helameri, puh. (09) 350 860 17 tai 

050 582 4076; sähköposti: tarja.helamei@ 

vanhustyonkeskusliitto.fi 

Ilmoittautuminen 

15.11. mennessä Vanhustyön keskusliittoon 

Kirsten Sundelin, puh. (09) 350 860 18 tai faksi 

(09) 350 860 10; sähköposti: kirsten.sundelin@ 

vanhustyonkeskusliitto.fi 

Osallistujat otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. 


Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen 

palvelujen kilpailuttaminen 

16.9.2003 Jyväskylä 

Jari Koivisto, Tuulikki Koivunen 

Hoitajana terveyskeskuksessa 

18.–19.9.2003 Helsinki 

Jari Koivisto, Sanna Spårman 

Työhön perehdyttäminen hoitotyössä 

18.–19.9.2003 Helsinki 


Vastaavan terveyskeskushammaslääkärin 

koulutusohjelma 6, 

2003–2004 

1. jakso 25.–26.9.2003 Tuusula 

2. jakso 20.–21.11.2003 Vantaa 

3. jakso 12.–13.2.2004 Vantaa 

4. jakso 6.–7.5.2004 Vantaa 

Antti Kangas, Eira Vaulimo 

Lääketyöntekijöiden ja farmanomien 

täydennyskoulutusp. 

30.9.–1.10.2003 Vantaa 


Sosiaali- ja terveystoimen tarkastuslautakuntien 

koulutusp. 

1.10.2003 Oulu 

2.10.2003 Kuopio 

8.10.2003 Helsinki 

9.10.2003 Tampere 


Asuminen – Ikääntyminen – 

Palvelu 

* Palveluasumispäivät 

1.–3.10. Helsinki 

Jari Koivisto, Milla Göös 

Palveluohjaus case management 

sosiaalija terveydenhuollossa 

2.10. 2003 Helsinki 

31.10.2003 Oulu 

14.11.2003 Kuopio 


Käyttäytymishäiriöinen lapsi 

tänään 

– ylivilkkaan lapsen kanssa toimiminen 

3.10.2003 Tampere 

Pirjo Launiainen, Lea Niiranen 

Ikäihmisten ruokahuollon koulutuspäivä 

7.10.2003 Tampere 


Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen 

palvelujen kilpailuttaminen 



Sähköinen asiointi terveydenhuollossa 

7.–8.10.2003 Helsinki 

14.–15.10.2003 Jyväskylä 

2.–3.12.2003 Oulu 



KUNTALOULUTUS KOULUTTAA 

Valtakunnalliset potilasasiamiespäivät 

XV 

9.–10.10.2003 Hämeenlinna 


Toimeentulotukiasioita hoitavan 

toimistohenkilöstön koulutusp. 

9.–10.10.2003 Vantaa 

28. - 29.10.2003 Oulu 

Pekka Nieminen, Lea Niiranen 

Päivähoidon valtakunnalliset 

neuvottelupäivät 

13.–14.10.2003 Helsinki 


Perus- ja lähihoitaja – hoidon 

perusta 

15.–16.10.2003 Tallinna 


Sosiaali- ja terveystoimen talousjohtamisen 

koulutusohjelma 

1. jakso 16.–17.10.2003 Vantaa 

2. jakso 11.–12.12.2003 Vantaa 

3. jakso 11.–12.3.2004 Vantaa 

4. jakso toukokuu 2004 Tampere 


Hoitohenkilöstön ammattiosaaminen 

ja sen kartoitus 

21.10.2003 Vantaa 


Ensihoito- ja sairaankuljetusp. 

21.–23.10.2003 Tukholma 


Myötäotteella – voimavarahenkinen 

työtapa päivähoidon haasteellisissa 

tilanteissa 

23.–24.10.2003 Helsinki 


Kunnallinen päihdeseminaari 



Ylihoitaja asiantuntijana – johtajana 

30.–31.10.2003 Tampere 


Asiakas- ja neuvottelupalvelujen 

kehittäminen terveydenhuollossa 


29.10.2003 Oulu 

4.11.2003 Kuopio 


Palvelujen tuotteistaminen ja 

kustannuslaskenta vanhusten 

palveluissa 

30.9.–1.10.2003 Oulu 

14.–15.10.2003 Tampere 

28.–29.10.2003 Turku 

11.–12.11.2003 Kouvola 

25.–26.11.2003 Vantaa 


Henkilöstövalinnat terveydenhuollossa 

4.11.2003 Vantaa 


Yleisen edunvalvonnan ajankohtaispäivät 

4.–5.11.2003 Helsinki 


Päivähoidon laatu, hankinta ja 

kilpailuttaminen 



Terveys- ja sosiaalitoimen siivoustyön 

esimiespäivät 

6.–7.11.2003 Porvoo 


Perhepäivähoitajien koulutusohjelma 

1. jakso 7.11.2003 Helsinki 




Ryhmäperhepäivähoidon koulutuspäivä 

11.11.2003 Tampere 


Elatusturvan kehittämispäivät 

12.–13.11.2003 Tampere 


Kustannuslaskenta sosiaalija 

terveystoimessa 

13.–14.11.2003 Oulu 


IX Valtakunnalliset terveyskeskuspäivät 

13.–14.11.2003 Hämeenlinna 


Elatusturvan kehittämispäivät 

12.–13.11.2003 Helsinki 


Terveydenhuollon opiskelijoiden 

ohjaus 

20.–22.11.2003 Tukholma 


Henkilöstön ja osaamisen johtaminen 

terveydenhuollossa 

26.–27.11.2003 Vantaa 


Sosiaalitoimistojen toimistohenkilöstön 

koulutuspäivät 

27.–28.11.2003 Lahti 


Vastaavien hammashoitajien ja 

hammashuoltajien koulutusohjelma 

4, 2003–2004 

1. jakso 27.–28.11.2003 Vantaa 

2. jakso 3.–4.2.2004 Vantaa 

3. jakso 30.–31.3.2004 Vantaa 


Osastonsihteerien koulutusp. 

27.–28.11.2003 Vantaa 


Osastonhoitaja henkilöstöjohtajana 

4.–5.12.2003 Tampere 

Jari Koivisto, Sanna Spårman

Kansainvälistyvä sosiaalija 

terveydenhuolto – koulutusmatka 

Tanskaan 

30.11.–3.12.2003 Tanska 



–koulutusiltapäivä 



Työkyky ja työhyvinvointi terveydenhuollossa 

9.12.2003 Oulu 


Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien 

tilinpäätöspäivät 

11.–12.12.2003 Vantaa 


TILAUKSESTA: 

Organisaatioille räätälöityjä 

laatuprojekteja sosiaalija terveydenhuoltoon 


Opintomatkoja kansainvälisiin 

kohteisiin (esim. avopalvelu Tanskassa) 


Sosiaali- ja terveystoimen johdon 

ja esimiesten talouskoulutusohjelma 


Sosiaali- ja terveystoimen henkilöjohtamisen 

koulutusohjelma 


Kuntouttavan työotteen kehittämis- 

ja koulutushanke 

Pekka Nieminen 


tänään -koulutuspäivä tai -koulutusiltapäivä 


Puh. (09) 7711, 

faksi: (09) 771 2349 

Sähköposti: 

etunimi.sukunimi@kuntakoulutus.fi 

Internet: www.kuntakoulutus.fi 

Kommunerna.net – kommunerna i fokus 

KOMMUNERNAS NYA TRÄFFPUNKT ETT KLICK FRÅN DIG! 

STÄLLET DÄR VISIONER MÖTS 

Nyheter och evenemang 

KOMMUNNYHETER 

Riksomfattande kanal för lokala nyheter 

SEMINARIER OCH UTBILDNING 

Seminarier och andra evenemang för kommunala 

beslutsfattare och fackfolk 

Experttjänster och databanker 

SAKKUNNIGTJÄNSTER 

Kommunförbundets sakkunniga ger råd 

STATISTIK 

Uppgifter om kommuner och regioner 

– jämför din kommun med andra! 

KOMMUNERNAS DATABANK 

Aktualiteter för kommunernas yrkesfolk 

FOU-DATABANK 

Forsknings- och utvecklingsprojekt inom 

kommunsektorn 

EU OCH INTERNATIONELL 

INFORMATIONSTJÄNST 

Information om kommunernas 

internationella verksamhet 

HANDELSPLATS 

Kommunförbundets och koncernens 

produkter och tjänster 

II seminariet för ledare och lärare 

om vårdbranschens framtid 

Ledarskap i förändring 

2-3 oktober 2003, Mariehamn 

Preliminärt program 

Vård och hälsa i nutid och framtid 

– det nationella hälsoprojektet 

Iselin Krogerus-Therman, Maicco 

Mustajoki, Märta Marjamäki 

Att leda framtidens vårdexperter 

Tom Tiller, Inger Östergård, paneldiskussion 

Seminariet är avgiftsfritt, deltagarna 

står själva för rese-, övernattnings- 

och matkostnader. 

Anmälning: Ålands Turist & Konferens 

Ab, Norragatan 8-10, 22100 

Mariehamn, tel. 018-153 49, fax. 

018-21077, e-post: info@turistkonferens.aland.fi, 

senast 5.9.2003. 

Frågor besvaras av: 

marianne.falck@sffi.fi 

Information om kommunerna och 

samkommunerna 

PRESENTATIONSMATERIAL 

Informationspaket om kommunernas 

verksamhet 

KOMMUNJOBB 

Information om lediga jobb och om att 

jobba kommunalt 

KOMMUNSEKTORNS 

WEBBTJÄNSTER 

Kommunsektorns internettjänster 

under en adress 

Delta och påverka 

FULLMÄKTIGE PÅVERKAR 

Egen tjänst för fullmäktige och 

förtroendevalda 

KOMMUNINVÅNARENS 

PÅVERKNINGSGUIDE 

Råd och idéer om hur du kan påverka 

ALLMÄNHETENS SPALT 

Diskussionsforum för kommunalt 

intresserade 

SÄNDLISTOR 

E-postforum för olika kommunala 

yrkesgrupper 

Kommunerna.net är Kommunförbundets nya internettjänst som samlar 

information och tjänster från kommunsektorn under en och samma adress. 

Kunnat.net ger informationen på finska, Kommunerna.net på svenska. 


Kunnat.net – kuntatiedon keskus 

Kunnat.net on Kuntaliiton uusi palveluja yhteistyöareena koko 

kuntayhteisölle. Yhdestä osoitteesta löydät keskeiset kunta-alan uutiset, 

tiedot ja asiantuntijapalvelut. Niin omasta kuin 445 Suomen kunnasta. 

Uutiset ja tapahtumat 

KUNTAUUTISET 

Paikallisten uutisten valtakunnallinen verkkomedia 

AMMATTITAPAHTUMAT JA KOULUTUS 

Kuntapäättäjien ja ammattilaisten 

tapahtumat ja koulutus 

Asiantuntijapalvelut ja tietopankit 

ASIANTUNTIJAPALVELUT 

Kuntaliiton asiantuntijatietoa kunta-alalta 

TILASTOTIETOPANKKI 

Tilastotietoja kunnista ja alueista 

– vertaile kuntasi tietoja! 

KUNTIEN TIEDOTEPANKKI 

Tiedotteita kunta-ammattilaisten työstä 

T&K-TIETOPANKKI 

Kunta-alan tutkimus- ja kehittämishankkeet 

EU JA KV-TIETOPALVELU 

Tietoa kunnan kansainvälisestä toiminnasta 

KAUPPAPAIKKA 

Kuntaliittokonsernin tuotteet ja palvelut 

Tietoa kunnista ja kuntayhtymistä 

KUNTA-ALAN ESITTELYAINEISTOT 

Valmiit aineistot kuntien toiminnan esittelyyn 

KUNTATYÖ 

Tietoa kuntien avoimista työpaikoista ja 

kuntatyöstä 

KUNTA-ALAN NETTIPALVELUT 

Kunta-alan internet-palvelut yhdessä 

osoitteessa 

Osallistu ja vaikuta -palvelut 

VALTUUSTO VAIKUTTAA 

Erikoispalvelu valtuutetuille ja luottamushenkilöille 

VALLAKAS – KUNTALAISEN 

VAIKUTTAMISOPAS 

Neuvoja ja ideoita osallistumismahdollisuuksista 

YLEISÖNOSASTO 

Keskustelupalsta kunta-asioista kiinnostuneille 

KUNTAMEILIT 

Sähköpostilistoja kuntien ammattiryhmille

Perusturva303.pmd - Kunnat.net

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?