Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kiskot valtakuntien välissä<br />
sisältävästä ruokavaliosta. Aterioilla saksalaiset upseerit joivat punaviiniä,<br />
joka matkusti Keski- tai Etelä-Euroopan viinilaaksoista<br />
Poh<strong>ja</strong>n perille suurissa 50 litran puutynnyreissä. Tynnyrit oli kiilattu<br />
vaunun lattiaan lautakolmioilla, joita kutsuttiin töteiksi. Töteistä<br />
miehet kampesivat tynnyrin irti rautakangella <strong>ja</strong> vierittivät ratapihaa<br />
<strong>ja</strong> lastaussilto<strong>ja</strong> pitkin odottavaan vaunuun. Kerran muuan lastaa<strong>ja</strong>,<br />
vahingossa kai, iski kangella liian voimakkaasti <strong>ja</strong> sen seurauksena<br />
alkoi viini suihkuta <strong>ja</strong> täyttää vaunun lattiaa.<br />
-”Työt seis!”. Alkoi hirveä hässäkkä. Jokainen mies juoksi<br />
taukoparakille hakemaan astioita, joilla aseveljien kallisarvoinen<br />
matkalainen saataisiin pelastettua. Tyhjät maitopullot, eväspullot<br />
<strong>ja</strong> jopa vesiämpärit käsissä ukot jonottivat vaunun alle, jossa punainen<br />
neste valui oksanreiästä, sievästi kuin hanasta ikään. Varti<strong>ja</strong>t<br />
suuttuivat <strong>ja</strong> epäilivät, että teko oli tahallinen, mutta miehet kohauttelivat<br />
hartioitaan, potkivat penkan kiviä <strong>ja</strong> osoittelivat haljenneen<br />
tynnyrin lauto<strong>ja</strong>: -”Oli huonoa puuta. Taisi olla lahokin.”<br />
Saksalaiset tyytyivät yleensä vain puistelemaan päätään suomalaisten<br />
edesottamuksille. Työ länsira<strong>ja</strong>n rautateillä tuntui olevan<br />
niin kaukana sodasta, että jopa asetarvikkeisiin suhtauduttiin alkuun<br />
puolihuolimattomasti, eihän niiden tuhovoimaa osattu edes<br />
kuvitella. Yleensä kuormaa<strong>ja</strong>t pinosivat puulaatikkoihin pakattu<strong>ja</strong><br />
parikymmensenttisiä käsikranaatte<strong>ja</strong>. Vaikka varovaisuutta oli teroitettu,<br />
osoitti moni koulupoika rohkeuttaan <strong>ja</strong> voimiaan <strong>ja</strong> nappasi<br />
ylisuuren kuorman. Yhden laatikon salpa oli kuitenkin auennut <strong>ja</strong><br />
kranaatti solahti lastaussillalta radalle, aivan kiskon viereen. Saksalainen<br />
varti<strong>ja</strong>, joka nosti räjähteen, oli paitsi kalpea, myös tosissaan<br />
vihainen. Vaikka sytyttimet puuttuivat, oli oltava varovainen. Järkyttävän<br />
todisteen kuormaa<strong>ja</strong>t saivat, kun suomalaisten sotilaiden kuljettama<br />
asevaunu räjähti aseman vaihtoraiteella. Kaksi suomalaista<br />
kuoli <strong>ja</strong> vääntyneet pyörät seisoivat kauan muistutuksena radan vieressä.<br />
Tornion asemalle matkusti myös odotetumpia vieraita, sillä<br />
se oli risteyspaikka, jossa rintamalle menevät <strong>ja</strong> sieltä tulevat kirjeet<br />
lastattiin. Asemalta hieman Kivirannalle päin si<strong>ja</strong>itsi saksalaisten<br />
kenttäposti. Toimistossa lajiteltiin Ruotsinradalle saapuneet kirjeet<br />
12