Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Evakkomatka 30.11.1939<br />
jo kotikadulla, huomasimme veljeni juoksemasssa kadun toisella<br />
puolella paloruisku olkapäällä. Hän huusi meille: ”Menkää äkkiä<br />
suo<strong>ja</strong>an, minä juoksen Papulaan tämän kanssa, siellä palaa kaikki<br />
<strong>ja</strong> autot ovat muualla”. Hän tuli sitten samaan suo<strong>ja</strong>an kanssamme.<br />
Onneksi meille ei sattunut mitään, vaikka Viipurissa oli paljon tuho<strong>ja</strong><br />
tullutkin. Sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen olimme vielä 1-2<br />
yötä kotona. Ainakin yksi hälytys vielä oli seuraavana päivänä. Illalla<br />
lähdimme rautatieasemalle, sieltä lähti evakkojunia. Isä oli saanut<br />
yhteyden serkkuunsa, joka asui Salmisen asemalla <strong>ja</strong> oli asemamiehenä<br />
luvannut ottaa meidät vastaan. Isä jäi kotirintamamieheksi <strong>ja</strong><br />
hevonenkin komennettiin <strong><strong>sotaa</strong>n</strong>. Viipurin asemalla kuulutettiin<br />
asettumaan junaan niin, että ensimmäiset viisi vaunua menevät<br />
Hämeeseen <strong>ja</strong> takimmaiset viisi Savoon. Pysähdyimme Otavan asemalla,<br />
jolloin juna <strong>ja</strong>ettiin <strong>ja</strong> Savoon menevät saivat toisen veturin.<br />
Vaunut olivat härkävaunu<strong>ja</strong>, niissä ei ollut penkkejä vaan laverit molemmin<br />
puolin <strong>ja</strong> kamina sekä klape<strong>ja</strong>. Keskellä oven edessä oli pitkä<br />
lauta, joka suo<strong>ja</strong>si ulkopuolelta ovia, kapeat pienet rautaraput olivat<br />
oven pielessä.<br />
Juna lähti myöhään illalla. Siinä vaunussa oli paljon ihmisiä<br />
<strong>ja</strong> kaikki pelkäsivät, mitä tulee. Kun pääsimme Otavan asemalle, tuli<br />
ilmahälyytys <strong>ja</strong> kuulutus: ”Äkkiä kaikki ulos junasta! Sitä pommitetaan<br />
<strong>ja</strong> ammutaan! Menkää lähimetsään suo<strong>ja</strong>an!”. Otavan aseman<br />
tienoo oli silloin vielä rakentamatonta metsäaluetta. Ihmiset hyppivät<br />
sikin sokin junasta <strong>ja</strong> yrittivät suo<strong>ja</strong>utua kuka mitenkin. Me<br />
juoksimme metsän reunaan <strong>ja</strong> äiti huomasi siinä myös nuoren äidin,<br />
jolla oli kaksi lasta kainalossa, vastasyntyneet kaksoset. Äiti otti toisen<br />
lapsen <strong>ja</strong> me kaikki suo<strong>ja</strong>uduimme läheisen puun alle. Sisareni<br />
meni äidin päälle vielä suo<strong>ja</strong>amaan sitä pientä. Me veljen kanssa siinä<br />
vieressä toisiamme. Meillä oli kylmä, koska oli jo lunta maassa <strong>ja</strong><br />
kaikki olivat peloissaan.<br />
Tuli kuulutus, kun koneet etääntyivät. -”Savoon menijät<br />
menkää nopeasti junaan, viisi ensimmäistä vaunua meneekin Savoon.<br />
Hämeeseen menijät pysykää maastossa.” Juoksimme vaunuille,<br />
osuimme muistaakseni neljänteen vaunuun. Minut suunnilleen<br />
heitettiin sisään <strong>ja</strong> veli tuli perässä.<br />
18
Change language