Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sota-a<strong>ja</strong>n junamatkani <strong>ja</strong> kokemukseni<br />
juuri kaatunut sodassa. Sen jälkeen yritin olla vastassa aina, kun isä<br />
tuli jostakin kotiin.<br />
Takaisin kotiin Koivistolle<br />
Syksyllä 1943 pääsimme muuttamaan takaisin kotiin Koivistolle. Isä<br />
tuli hakemaan äidin, minut <strong>ja</strong> siskon kotiin Mannolaan. Hän itse oli<br />
mennyt keväällä veljen kanssa valmistelemaan uutta elämän alkua<br />
perheellemme. Isä oli vuokrannut meille asunnon, <strong>ja</strong> niin me asetuimme<br />
kotikylään. Aloitimme uuden kodin rakentamisen, peruskivi<br />
oli valmiina <strong>ja</strong> lautataapelit odottivat vieressä rakentamista, kun<br />
tuli uusi lähtö evakkoon.<br />
Jälleen matkalle evakkoon<br />
Kevätkylvöt oli 1944 jo tehty, kun ennen juhannusta jouduimme jättämään<br />
jälleen kotimme <strong>ja</strong> kotikylämme. Osoitteeksi annettiin Halikon<br />
asema, se pantiin pakettiin osoitteeksi. Koko edellisen päivän<br />
olimme kiireellä pakanneet. Kuulimme myöhemmin, että “Tiltu”<br />
Venäjän radiossa oli ilkkunut: -“Ei ne Halikkoon mene, vaan Moskovaan”.<br />
Minne ne menivät, ei ole tietoa. Yhtään kuorma-autoa ei<br />
kylään ilmestynyt pakette<strong>ja</strong> hakemaan, kertoi serkkupoika, joka oli<br />
sotilaspoikana viimeisiä kylästä poistuneita. Ei edes niitä pakette<strong>ja</strong><br />
haettu, jotka piti viedä kylän läpi kulkevan tien viereen <strong>ja</strong> joihin piti<br />
pakata tarpeelliset maataloustyökalut.<br />
Me <strong>ja</strong> koko kylä lähdimme kesäkuun 15. päivä 1944 Valtinku<strong>ja</strong>sia<br />
myöten, poikki Laikonmäen, kohti Kurkelaa <strong>ja</strong> Koivisto-<br />
Viipurin tietä. Meillä ei ollut hevosta, siksi meidät määrättiin erään<br />
kyläläisen hevosen kyytiin. Pikku-sisko <strong>ja</strong> sairas äitimme pääsi hevosen<br />
kärryille, mutta me po<strong>ja</strong>t saimme kävellä. Veljeni keksi apukeinon,<br />
hän sitoi narun kärryn perään <strong>ja</strong> antoi hevosen vetää kävelijää.<br />
Minulle naapurin sukulaismies Eino tarjosi hevoskärryltä<br />
paikan <strong>ja</strong> lähdin hänen mukaansa. Hän lepuutti välillä hevosta tien<br />
vieressä <strong>ja</strong> minä seurasin tarkkana maantiellä etenevää hevosten <strong>ja</strong><br />
ihmisten kolonnaa. Tiesin äidin tulevan meidän jälkeen <strong>ja</strong> kun äiti<br />
tuli paikalle, niin karkasin äidin perään, sanomatta mitään Einolle.<br />
36
Change language