Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Elämäni muistorikkaimmat junamatkat<br />
nauruakin. Oli rauha. Pommituksia ei enää tarvinnut pelätä. Ilmassa<br />
väreili toivo paremmasta huomisesta.<br />
Takaisin kotikylään<br />
Jatkosota alkoi 1941. Jo ennen sen alkua isä oli komennettu linnoitustöihin.<br />
Asuimme Sauvossa. Malttamattomina seurasimme radiosta<br />
sotauutisia. Luovutettua Kar<strong>ja</strong>laa vallattiin takaisin. Ilolla ei<br />
ollut mitään ra<strong>ja</strong>a kuultuamme Koivistonkin olevan jo suomalaisten<br />
hallussa. Isä kuului nyt puhdistusjoukkoihin <strong>ja</strong> kertoi kirjeissään<br />
miltä Vatnuori näytti. Suurin osa kylän taloista oli pystyssä mutta<br />
huonossa kunnossa.<br />
Keväällä 1942 siviileille alettiin myöntää lupia kotikylään palaamiseen.<br />
Äiti odotti vauvaa <strong>ja</strong> me odotimme kärsimättömästi sen<br />
syntymää päästäksemme lähtemään. Kun vauva oli kahden viikon<br />
vanha isä tuli meitä hakemaan. Menimme autolla Paimion asemalle<br />
<strong>ja</strong> sieltä junalla Viipuriin.<br />
Nyt juna näytti jo enemmän Sulon kuvaamalta ihmeeltä, ainakin<br />
ulkoa päin. Mutta sisällä vaunussa oli ahdasta. Matkusta<strong>ja</strong>t<br />
olivat suurimmaksi osaksi lomalta rintamalle palaavia sotilaita. Istumapaikat<br />
olivat täynnä. Sotilaita nukkui penkkien yläpuolella olevilla<br />
tavarahyllyjen verkoissakin. Oli iloista puheensorinaa <strong>ja</strong> naurua.<br />
Äidille vauvan kanssa järjestyi heti istumapaikka. Pienikokoinen<br />
sotilas ponkaisi ketterästi vierustoverinsa olkapäätä hyväksi käyttäen<br />
vielä vapaana olevalle tavaratelineelle. Vähitellen paikka järjestyi<br />
myös pienemmille sisaruksille äitiä vastapäätä. Isä lähti etsimään<br />
tupakkavaunua.<br />
Minä huojuin keskikäytävällä sotilasreppujen <strong>ja</strong> monenkir<strong>ja</strong>vien<br />
pakaasien keskellä. Sitten yksi sotilaista alkoi pyydellä minua<br />
syliinsä istumaan. En suostunut. Mielestäni olin jo liian iso tyttö istumaan<br />
sylissä, täyttäisinhän pian jo kaksitoista vuotta.<br />
Sotilas <strong>ja</strong>tkoi pyytelöään sanoen:<br />
26<br />
- Tule nyt! Viipuriin on vielä pitkä matka. Minulta jäi ihan<br />
sinun kokoisesi tyttö kotiin itkemään <strong>ja</strong> minulla on jo häntä<br />
ikävä.
Change language