Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Junalla sotaan ja sotaa pakoon - Rautatiekulttuurikeskus REILIA
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Elämäni muistorikkaimmat junamatkat<br />
löytyi.<br />
Joskus pysähdyttiin suuren halkopinon viereen. Silloin oli<br />
aikaa kyykytellä radanvieripensaikossa suuremmallakin tarpeella.<br />
Silloin näin, että veturi tosiaan söi halko<strong>ja</strong>. Sulon selostuksessa vain<br />
viimeinen lause oli totta.<br />
Matka sujui verkkaisesti. Syötiin eväiden rippeitä. Yritettiin<br />
nukkua istuma-asennossa. Vanhemmat arvuuttelivat tulevia sotatapahtumia.<br />
Joku oli nähnyt taivaalla suuren ristikuvion. Se oli hyvä<br />
merkki. Pieni Suomi oli Jumalan suojeluksessa.<br />
Isommilla asemilla lotat <strong>ja</strong>kelivat hernekeittoa suurista maitotonkista<br />
<strong>ja</strong> maitoa lapsille. Keitto ei ehkä aina ehtinyt kiehua tarpeeksi.<br />
Syöntiä seurasi usein monisointinen pauke <strong>ja</strong> puksutus. Ääntely<br />
oli alkuun varovaista <strong>ja</strong> sitä yritettiin vaimentaa olkien kahinalla<br />
<strong>ja</strong> lauta-alustan natinalla. Vähitellen se muuttui kilpa-ammunnaksi.<br />
Monta yötä <strong>ja</strong> päivää nuokuimme lavereillamme. Päällämme<br />
vain pelon musta peitto. Kuteena siinä oli huoli aviomiehistä <strong>ja</strong> isistä<br />
rintamalla. Huoli kotieläimistä <strong>ja</strong> lemmikeistä jotka oli jätettävä<br />
oman onnensa varaan. Pelko sodasta, pommituksista <strong>ja</strong> tulevasta<br />
elämästä vieraissa. Pelko kaikesta.<br />
Junan lähestyessä Hikiän asemaa tuli ilmahälytys. Kaikkia<br />
kehotettiin juoksemaan läheiseen metsään. Ei ollut aikaa odottaa<br />
auttajia. Ihmiset hyppelivät alas omin avuin. Metsä oli soista rämettä.<br />
Vastaan tuli suuri leveä o<strong>ja</strong>. Siltana oli vain kaksi pinnaltaan jäistä<br />
lankkua. Katsokaa suoraan eteen, neuvoi äiti <strong>ja</strong> kulki edellä viiden<br />
kuukauden ikäistä Heikkiä filtin sisällä kantaen. Pääsimme onnellisesti<br />
isompien kuusien suo<strong>ja</strong>an. Vihollisen pommilaivue pimensi<br />
joulukuun vähäisen auringon <strong>ja</strong> jyrinä oli ukkostakin mahtavampi.<br />
Hälytyksen loputtua kömmimme märkinä lavereillemme. Ja juna<br />
<strong>ja</strong>tkoi matkaansa.<br />
”Kar<strong>ja</strong>markkinat” Oriveden asemalla<br />
Viimein olimme määränpäässä. Vaatteet ryppyisinä, likaisina, nälkäisinä<br />
<strong>ja</strong> aina vaan viluissamme. Seisoimme kuin kar<strong>ja</strong>lauma tuulisella<br />
asemapihalla. Lähiseudun suurimpien talojen isännät, jotka oli<br />
24