Filosofina olo julkisena roolina g filosofin oikeuksista ... - Frank Martela
Filosofina olo julkisena roolina g filosofin oikeuksista ... - Frank Martela
Filosofina olo julkisena roolina g filosofin oikeuksista ... - Frank Martela
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
4 <strong>Frank</strong> <strong>Martela</strong><br />
kuvitella, ett h n olisi yht n kadunmiest p tev mpi vastaamaan<br />
mihink n yleisluontoisempaan kysymykseen, etenk n, jos<br />
kysymys liittyy arvoihin ja oikeisiin el m ntapoihin. Nussbaumin<br />
(2002, 520) mukaan <strong>filosofin</strong> ei pid eettisiss kysymyksiss<br />
omaksua asiantuntijan roolia, jos h n kokee, ettei t ss roolissa<br />
voi osoittaa tasavertaista kunnioitusta kanssaihmistens sitoutuneeseen<br />
eettiseen etsint n. Omien mielipiteiden esitt minen<br />
mist n suurta yleis koskettavasta kysymyksest on t st n k -<br />
kannasta <strong>filosofin</strong> rooliin sis ltyv n kognitiivisen auktoriteetin<br />
v rink ytt .<br />
T m nsuuntainen n kemys tuntuu olevan melko yleinen<br />
suomalaisessa filosofisessa keskustelussa. Katsotaan, ett <strong>filosofin</strong><br />
ei tule aktiivisesti osallistua julkiseen keskusteluun; h nelle suodaan<br />
mieluummin jonkinlainen taustapirun rooli. H n voi haastaa<br />
vallitsevia ajattelutapoja, h n voi pyrki keskustelun synnytt<br />
miseen. Mutta valmiiden vastausten antaminen on rajattu filosofille<br />
sopivan toiminnan ulkopuolelle: Filosofisesti asennoituva<br />
ei ole ongelmanratkaisija vaan kyselij , kyseenalaistaja ja ihmettelij<br />
(Haaparanta 1996). Yleisesti ollaan huolissaan filosofeista,<br />
jotka julkisuudessa esiintyv t jonkinlaisina kaikkien asioiden erikoisasiantuntijoina,<br />
jotka voivat tiedotusv lineiss tai esimerkiksi<br />
liike-el m ss kommentoida <strong>filosofin</strong> roolissa millaisia kysymyksi<br />
tahansa nojaten akateemisen instituutionsa arvovaltaan<br />
harjoittamatta juurikaan varsinaista akateemista tutkimustoimintaa<br />
(Pihlstr m 1997; ks. my s Haaparanta 1996). Liian hanakasti<br />
medioissa mielipiteit n esittelevien filosofien habitukseen<br />
isket n media<strong>filosofin</strong> halventava leima, heid t n hd n herk sti<br />
jonkinlaisina aatteen pettureina. Filosofin on sallittua lepattaa<br />
julkisuuden valokeilassa, kunhan h n pysyy ilke n paarman tai<br />
vaihtoehtoisesti varovaisen asiantuntijan roolissa.<br />
Voidaan kuitenkin esitt my s vastakkainen kanta, jonka mukaan<br />
tietyiss tilanteissa filosofilla ei ole vain oikeutta, vaan suo-