Kasvatusta KoKo elämä - Rengas
27.10.2014 • Views
Share Embed Flag

Kasvatusta KoKo elämä - Rengas

Kasvatusta KoKo elämä - Rengas

Kasvatusta KoKo elämä - Rengas

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
rengas.de

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

SAATESANAT<br />

<strong>Kasvatusta</strong> koko elämä<br />

kirjoittaa pastori Sanna Kiviluoto kristillisen kasvatuksen vastuualueen esittelyssä sivuilla<br />

6-7. Pyhäkoulu, rippikoulu, kaksikielisyyspäivä, Gospel ja missio, Virtaa välillämme –<br />

monisäikeisenä esittäytyy suomalaisen kirkollisen työn piirissä tehtävä kasvatustyö, joka<br />

pyrkii tukemaan kasvuamme ihmisinä koko elämänkaaren ajalla.<br />

”Matkalla koko elämän” tuntee ulkosuomalaisena välistä olevansa. Anu zu Dohna miettii<br />

kirjoituksessaan sivulla 19 matkalta palaavia. Entä sitten lopullinen palaaminen Suomeen?<br />

Olisiko se paluu vai muutto vieraaseen maahan? ”Jopa 80 % kokee Suomeen paluun vaikeammaksi<br />

kuin muuttamisen ulkomaille”, kirjoittaa Susanna Merikanto-Timonen. Kirjoituksessaan<br />

”Lasten kanssa Suomeen” sivuilla 12 ja 13 hän antaa hyödyllisiä vinkkejä, jotta<br />

paluumuutosta tulisi koko perheelle onnistunut kokemus.<br />

„Die Konfirmandenzeit hat erheblichen Einfluss im Blick auf die Entwicklung von Persönlichkeit<br />

und sozialer Kompetenz von Jugendlichen.“ Zu diesem Schluss kommt die erste flächendeckende<br />

empirische Erhebung in Deutschland zum Thema Konfirmandenunterricht.<br />

Auf unseren deutsch-finnischen Freizeiten machen die Jugendlichen darüber hinaus noch Erfahrungen<br />

in einer anderen Kultur und stärken ihre finnischen Wurzeln. Wie gut, dass wieder<br />

30 Jugendliche sich zu den Konficamps in Finnland angemeldet haben!<br />

Mehr über die christliche Erziehung in unserer Arbeit können Sie<br />

auf Seite 7 lesen. Die Studie zum Konfirmandenunterricht stellen wir Ihnen<br />

auf Seite 9 vor.<br />

Vuoden kaari kääntyy kesää, taukoa, lomia kohden. Mökin tai parvekkeen<br />

joutohetkiä varten löydät Kari Päivärinnan sanaristikon sivulta<br />

16. Vaihda siis vapaalle!<br />

Nautinnollista kesää,<br />

einen erholsamen Sommer<br />

wünscht im Namen des gesamten Redaktionsteams<br />

Mauri Lunnamo<br />

päätoimittaja/Chefredakteur<br />

SKTK:n toimisto on kesälomalla - das ZfkA-Büro ist wegen Urlaub geschlossen: 20.7.-21.8.2009.<br />

6-7 • 2009<br />

|

Virtaa Välillämme (lähes)<br />

Reinin rannalla 18.-20.09.2009<br />

Virtaa Välillämme -parisuhdekurssi toteutetaan<br />

Saksassa nyt kolmatta kertaa.<br />

Kurssi on tarkoitettu 27-43 -vuotiaille<br />

suomen- ja saksankielisille pareille<br />

ja siksi se on kaksikielinen. Kurssin<br />

päämääränä on oppia käsittelemään parisuhteeseen<br />

liittyviä tunteita, tutustua<br />

puolisoon yhä paremmin ja etsiä parisuhteen<br />

yhteisiä tavoitteita. Kurssilla ei keskitytä<br />

parisuhteiden ongelmiin, vaan etsitään<br />

yhteisiä tavoitteita ja erilaisuudesta nousevaa<br />

rikkautta. Lastenhoito on järjestetty! Kurssin<br />

ohjaajina toimivat Päivi ja Mario Lukkari – pappi<br />

ja kasvatustyössä toimiva diakoni. Kurssin hinta<br />

on € 110,- / pari. Yli 6-vuotiaista lapsista veloitamme<br />

€ 25,- / viikonloppu. Ilmoittautuminen<br />

10.09.2009 mennessä SKTK:n toimistosta saatavalla<br />

lomakkeella (info@zfka.de).<br />

Lisätietoja / Informationen: www.rengas.de;<br />

info@zfka.de; paivi.lukkari@arcor.de. Tutustu<br />

kurssipaikkaamme / Unser Tagungsort: Villa<br />

Schaaffhausen, 53604 Bad Honnef,<br />

www.villa-schaaffhausen.de<br />

VV-Partnerschaftsseminar<br />

(fast) am Rhein 18.-20.09.2009<br />

Schon zum dritten Mal veranstalten wir das<br />

VV-Partnerschaftsseminar, diesmal im Westen,<br />

in der Nähe von Bonn. Zum Seminar<br />

sind alle finnisch- oder finnisch-und-deutschsprachigen<br />

27-43 -jährigen Paare herzlich eingeladen<br />

– wir arbeiten zweisprachig! Das Ziel<br />

des Seminars ist es, sich als Paar Zeit zu nehmen<br />

für das, wofür es im Alltag oft so wenig<br />

Zeit gibt: Den eigenen Partner besser<br />

kennenzulernen, über Gefühle, Bedürfnisse<br />

und gemeinsame Ziele zu reden.<br />

Im Seminar geht es nicht vorrangig um<br />

Probleme der Partnerschaft, sondern<br />

um das Stärken des Positiven und das<br />

Reichtum der Unterschiedlichkeit.<br />

Für die Kinder wird ein eigenes Programm<br />

organisiert. Leiter: Päivi und<br />

Mario Lukkari – Pfarrerin und Diakon<br />

im pädagogischen Dienst. Kosten:<br />

€ 110,- / Paar, Kinder über 6 Jahren €<br />

25,-. Anmeldung: bis zum 10.09.2009<br />

mit dem Anmeldebogen im Büro des<br />

ZfkA (info@zfka.de).<br />

Gospel ja missio – hengellisen musiikin viikonloppu – Frankfurt-Dornbusch 19.–20.9.2009<br />

Lähetystyön hyväksi järjestetty perinteinen<br />

syystempaus Frankfurtissa laajenee<br />

tänä vuonna. Sunnuntain lounaan<br />

ja kirpputorin lisäksi lauantaina<br />

valmistaudutaan eri ryhmissä viikonlopun<br />

päättävään messuun klo<br />

16 Dornbuschin kirkossa. Musiikkiinstrumentteja<br />

soittavat ja kuorolaulua<br />

harrastavat harjoittelevat messun<br />

musiikin lauantai-iltapäivän aikana.<br />

Samaan aikaan messun sisältöä työstetään<br />

yhdessä tai kahdessa ryhmässä<br />

sanallisesti ja kuvallisesti.<br />

Viikonloppuun on suunnitteilla myös nuorten<br />

ja nuorten aikuisten (16–25 -vuotiaat) leiri, mahdollisesti<br />

jo perjantaista alkaen. Pyrimme toteuttamaan<br />

kaikenikäisten suomenkielisen hengellisen<br />

tapahtuman, johon voi osallistua joko molempina<br />

päivinä tai vain sunnuntaina 20.9.2009. Suomen<br />

Lähetysseura osallistuu tapahtuman toteutukseen<br />

lähettämällä työntekijän (lehden mennessä painoon<br />

henkilö oli vielä vahvistamatta). Lisätietoja<br />

Frankfurtin verkkosivulta (www.rengas.de<br />

> seurakunnat > Frankfurt) sekä kasvatuksen<br />

ja mission vastuualueen papeilta Anssi<br />

Eleniukselta ja Sanna Kiviluodolta.<br />

| 6-7 • 2009

kuukauden Sana<br />

Yhteinen usko kantaa<br />

Kerrotaan tarinaa miehestä, joka kävi säännöllisesti<br />

joka sunnuntai jumalanpalveluksessa.<br />

Hän istui kirkon takaosassa, ja poistui aina uskontunnustuksen<br />

jälkeen kirkosta. Tätä jatkui<br />

vuoden verran, eikä kukaan oikein saanut läheisempää<br />

kontaktia mieheen. Eräänä sunnuntaina<br />

hän sitten ei lähtenytkään uskontunnustuksen<br />

jälkeen pois, vaan istui loppuun saakka. Kun<br />

eräs miehen käyttäytymiseen jo aiemmin huomiota<br />

kiinnittänyt seurakuntalainen kysyi syytä<br />

toiminnan muuttumiseen, oli miehellä selkeä<br />

vastaus. ”Minä halusin tulla kirkkoon kuullakseni,<br />

kun seurakunta lausuu yhdessä uskontunnustuksen.<br />

En ole itse oikein pystynyt uskomaan mihinkään,<br />

mutta muiden kirkossa olevien yhteen<br />

ääneen tunnustama kirkon usko on kantanut minua<br />

nämä vuodet eteenpäin. Nyt olen jo valmis<br />

jäämään jumalanpalveluksen loppuun.”<br />

Kirkon yhteinen usko kantaa. Kirkon uskon<br />

ydin on kiteytynyt apostoliseen uskontunnustukseen,<br />

joka lausutaan yhteen ääneen jumalanpalveluksessa.<br />

Sen avulla tunnustaudumme<br />

kolmiyhteiseen uskoon, ja liitymme kirkon vuosituhantiseen<br />

perinteeseen. Uskontunnustus sanoittaa<br />

jotain salatusta ja näkymättömästä. Sillä<br />

on samaan aikaan symbolinen ja hengellinen<br />

merkitys. Vaikka kristillisen kirkon sisällä on<br />

useita näkemyseroja myös opillisista kysymyksistä,<br />

uskontunnustus määrittelee uskomme perustan.<br />

Tämä usko on kantanut kristillistä kirkkoa<br />

vuosisatojen ajan. Kirkko on kestänyt myös<br />

vaikeat ja raskaat vaiheet, koska yhteinen usko<br />

on pitänyt kirkon voimissaan. Pyhä Henki tekee<br />

työtään ja pitää kirkon elävänä. Näin Hän<br />

toimii myös yksittäisen ihmisen elämässä. Usko<br />

vaikuttaa, vaikka emme siihen aina jaksa edes<br />

itse uskoa.<br />

Kristus yhdistää yhä tänään koko kristikunnan.<br />

Pyhä Henki tekee kirkosta elävän sekä todellisen.<br />

Kirkko on monessa suhteessa hyvin<br />

inhimillinen yhteisö, jonka sisälle mahtuu monenlaisia<br />

ajatuksia ja näkemyksiä. Uskontunnustuksen<br />

yksityiskohdista tai toiminnan painotuksista<br />

voidaan olla eri mieltä. Erilaisuus ei ole<br />

kuitenkaan kirkon ongelma, vaan rikkaus. Vaikka<br />

kieli, kulttuuri ja monet muut asiat erottavat,<br />

usko yhdistää. Kirkon olemassaolon oikeutus<br />

ei nouse niinkään ihmisen toiveista. Juuri sen<br />

vuoksi kirkolla on toivoa myös tulevaisuuden<br />

haasteiden keskellä. Ihminen ei kannattele kirkkoa,<br />

vaan Kristus ja kirkon usko kantavat ihmistä.<br />

Omaa uskoaan kyselevä saa istua kirkon takapenkissä<br />

epävarmana ja epäilevänä.<br />

Die Kirche ist lebendig, weil der Heilige Geist in<br />

der Kirche und durch die Kirche wirkt. Die Kirche<br />

ist eine menschliche Gemeinde, in der viele verschiedene<br />

Gedanken und Ansichten Platz haben.<br />

Wir können über die Einzelheiten des Glaubensbekenntnisses<br />

diskutieren und verschiedene Meinungen<br />

haben. Das ist aber nicht gefährlich, weil<br />

das Wesen der Kirche von dem Menschen nicht<br />

abhängig ist. Die Kirche hat Hoffnung auch in<br />

der Zukunft, weil Christus und der Glaube der<br />

Kirche den Menschen tragen.<br />

Der gemeinsame Glaube verbindet<br />

uns alle.<br />

Hyvän ja armollisen Jumalan<br />

siunausta kesääsi toivoen,<br />

der gnädige Gott sei mit Dir,<br />

Olli-Pekka Silfverhuth<br />

6-7 • 2009<br />

|

Muutoksia Hannoverin keskuksessa<br />

Taina Latvalan jättäessä meidät toukokuun lopussa,<br />

tehdään yhdistyksen toimiston töiden organisoinnissa<br />

muutoksia.<br />

Heti kesäkuun alusta poistuu toimiston viime<br />

vuosina käytössä ollut perjantain puhelinaika ja<br />

palataan aiempaan käytäntöön. Tämä tarkoittaa,<br />

että toimiston puhelimeen vastataan maanantaista<br />

torstaihin kello 9-15 välisenä aikana. Tämän<br />

mahdollistaa viime vuosina voimakkaasti<br />

yleistynyt käytäntö hoitaa yhteydenotot sähköpostilla.<br />

Syyskuussa aloittaa Renkaan toimittajana<br />

jo viimeiset kaksi vuotta toiminut Ritva Prinz<br />

SKTK:n päätoimisena työntekijänä tehtävänään<br />

nykyisten lisäksi vastata toimistoon tuleviin puheluihin<br />

ja sähköposteihin. Renkaan osoiterekisteri<br />

ja ilmoitukset, seurakuntien jäsenrekisterit,<br />

jäsenyystodistukset jne. ovat myös hänen<br />

vastuullaan. Ritva työskentelee edelleen Giessenissä<br />

olevasta kotitoimistostaan käsin. Toimiston<br />

puhelinnumero ja sähköpostiosoite säilyvät<br />

entisellään.<br />

Vuosina 2005-2008 toimistoassistenttina työskennellyt<br />

Anne Koskimaa palaa osittain takaisin<br />

yhdistyksen palvelukseen. Hänen tehtävänään<br />

ns. minijobbarina on syyskuun alusta alkaen<br />

Hannoverin toimistossa tehtävät paperityöt kolmena<br />

aamupäivänä viikossa. Näihin sisältyvät<br />

mm. myyntilaskutus, ostolaskujen tarkastaminen<br />

ja maksaminen, kirjanpidon tositemateriaalin<br />

hoitaminen, postin käsittely, tilavaraukset<br />

ja lahjoitustositteiden tekeminen.<br />

Tavoitteenamme on edelleenkin, että seurakuntalaiset<br />

saavat kysymyksilleen ja toiveilleen<br />

vastaukset mahdollisimman nopeasti ja tuntevat<br />

tulleensa hyvin palvelluiksi.<br />

Nach dem Ausscheiden von Taina Latvala aus<br />

dem Dienst des ZfkA wird die Büroarbeit in der<br />

Geschäftsstelle in Hannover wie folgt geregelt:<br />

Unsere <strong>Rengas</strong>-Redakteurin Ritva Prinz wird<br />

sich von ihrem Homeoffice aus zusätzlich um telefonische<br />

und E-Mail-Anfragen, <strong>Rengas</strong>-Anzeigen<br />

und Adressdatenbanken kümmern. Anne Koskimaa,<br />

die bereits 2005-2008 bei uns als Büroassistentin<br />

gearbeitet hat, wird an drei Vormittagen<br />

im Büro in Hannover die „Papierarbeit“ (Postbearbeitung,<br />

Rechnungen, Buchhaltungsbelege<br />

usw.) erledigen.<br />

Das ZfkA-Büro wird ab 1.6.2009 von Montag<br />

bis Donnerstag von 9 bis 15 Uhr telefonisch zu<br />

erreichen sein. Telefonnummer und E-Mail-Anschrift<br />

ändern sich durch die Umstellung nicht –<br />

auch nicht unser Bemühen, Ihnen in allen Angelegenheiten<br />

zügig und unkompliziert behilflich<br />

zu sein.<br />

Mauri Lunnamo<br />

toiminnanjohtaja/Geschäftsführer<br />

Puhu papille, se auttaa!<br />

Wanhaan hywään aikaan pappi asui pappilassa<br />

kylän keskellä. Kun jokin asia alkoi vaivata mieltä<br />

liiaksi, oli papin luo helppo poiketa siitä keskustelemaan<br />

ja saamaan neuvoja samalla reissulla<br />

kun muutenkin oli tulossa kirkonkylään.<br />

Meillä saksansuomalaisilla on kyllä papit ja<br />

pappilat, mutta matkat ovat usein pitkiä. Huolista<br />

ja maailman menosta voi kuitenkin poiketa<br />

keskustelemaan pappilan keittiön kuvitteellisen<br />

pöydän ääreen. Papit voi saada keskustelukumppaniksi<br />

niin puhelimen kuin sähköpostinkin välityksellä.<br />

Ja tätä kuuntelijan ja auttajan tehtävää he<br />

hoitavat mielellään, sitä vartenhan he täällä ovat.<br />

Ja mikäli joskus käy niin, että pappi on lähtenyt<br />

kylille hoitamaan asioita eikä häntä heti saa<br />

langan päähän, silloin voi jättää viestin vastaajaan<br />

mainiten nimen ja puhelinnumeron. Eihän<br />

sitä muuten tiedä, kuka erityisesti odottaa soit-<br />

| 6-7 • 2009

Olen Taina Latvala, Suomalaisen kirkollisen<br />

työn keskuksen toimistoassistentti. Tulin Hannoveriin<br />

huhtikuussa 2008 Tampereelta, jossa<br />

työskentelin palkkahallinnon parissa. Olen opiskellut<br />

kansainvälistä kauppaa ammattikorkeakoulussa<br />

ja suorittanut parin kuukauden mittaisen<br />

työharjoittelun Saksassa, Ruhrin alueella<br />

keväällä 2003. Ihastuin silloin tähän maahan, tai<br />

oikeastaan jo vuonna 2001, kun tein ensimmäisen<br />

matkani Saksaan – messuille Hannoveriin.<br />

Ajattelin silloin, että jos joskus ulkomaille muutan,<br />

niin Saksaan.<br />

Tutustuin muutamaan mukavaan saksalaiseen<br />

jo ollessani aikaisemmin Israelissa vapaaehtoistyössä<br />

ja siellä kaukana kotoa saksalaiset tuntuivat<br />

jotenkin tutuilta. Eurooppalaisuus kai yhdisti<br />

meitä työskennellessämme siellä kansainvälisessä<br />

moshavissa.<br />

Suomessa olin mukana seurakunnan kansainvälisessä<br />

työssä Tampereen maahanmuuttajien<br />

parissa. Oli siis luontevaa hakea töihin tänne<br />

Saksaan kirkollisen työn keskukseen. On ollut<br />

mielenkiintoista nähdä ja olla mukana toteuttamassa<br />

tärkeää suomalaista työtä vieraassa maassa.<br />

Nyt pystyn myös paremmin ymmärtämään<br />

maahanmuuttajien ongelmia Suomessakin, kun<br />

olen itse kokenut niitä täällä.<br />

Nyt kun palaan takaisin Suomeen reilun vuoden<br />

Saksan elämän jälkeen, huomaan monien<br />

ajatusteni molempia maita kohtaan muuttuneen.<br />

Ulkomaalaisten suuresta määrästä huolimatta<br />

Saksa ei olekaan niin kansainvälinen maa – täällähän<br />

dupataan saksaksi jopa Obaman puheet!<br />

Suomi on kuin onkin tasa-arvon mallimaa, niin<br />

hyvässä kuin pahassa.<br />

Saksalaisten maailmankuva ja kulttuuri ovat<br />

yhtäläisyyksistä huolimatta yllättävän erilaisia<br />

kuin suomalaisten. Vaikka kieltä ja kulttuuria<br />

on varmasti sopivasti tarttunut matkaan mukaan,<br />

niin sen verran minuun kai tarttui myös<br />

saksalaista ehdottomuutta täällä ollessani, että<br />

voin nyt sanoa: kahta en sittenkään vaihda – kieltä<br />

ja kulttuuria.<br />

Se ei kuitenkaan voi koskaan muuttua, että<br />

Suomi on kotimaani eli maa, josta olen kotoisin<br />

ja ainoa maa, jossa tunnen<br />

olevani kotona. Olen oppinut<br />

täällä Saksassa ymmärtämään<br />

paremmin itseäni ja<br />

löytänyt juuriani, jotka kasvavat<br />

Pohjanmaan mullassa,<br />

ja nykyisin myös Pirkanmaan.<br />

1600-luvun juureni<br />

ovat kuitenkin täällä Pohjois-Saksassa.<br />

Oli hyvin ainutlaatuista<br />

saada elää esiisäni<br />

synnyinseudulla.<br />

Taina Latvala<br />

Kiitos, Taina, panoksestasi suomalaisen kirkollisen<br />

työn hyväksi! Toivomme sinulle kaikkea hyvää<br />

elämääsi koti-Suomessa!<br />

Wir danken Taina für ihren Beitrag für die finnische<br />

kirchliche Arbeit und wünschen ihr alles<br />

Gute für die Zukunft in der Heimat, die sie – wie<br />

sie selbst sagt – jetzt mit anderen Augen sieht.<br />

Mauri Lunnamo<br />

toiminnanjohtaja/Geschäftsführer<br />

toa. Ja voihan sitä aina myös kokeilla, olisiko joku<br />

muu kuin oman asuinseudun suomalaispappi tavoitettavissa.<br />

Papeille siis saa soittaa! Ja kirjoittaa sähköpostia!<br />

Kunkin suomalaispapin yhteystiedot löytyvät<br />

papin kuvan alta Renkaan seurakuntauutisosasta<br />

lehden loppupuolelta.<br />

Kesän loma-ajaksi on SKTK hankkinut puhelinliittymän,<br />

jonka kautta tavoittaa normaalin<br />

työajan puitteissa jonkun suomalaispapeista<br />

- sen, joka on soittohetkellä töissä eikä lomalla.<br />

Tämän tavoitettavuuspuhelimen numero on<br />

0152-23946127. Numero on käytössä syyskuun<br />

loppuun asti.<br />

Katso myös tietoja palvelevasta puhelimesta<br />

s. 28.<br />

Miika Rosendahl<br />

6-7 • 2009<br />

|

KRISTILLINEN KASVATUS<br />

<strong>Kasvatusta</strong> koko elämä – Das ganze Leben ist ein Reifungsprozess<br />

Syksyllä 2008 suomalaispappien valtakunnallisia<br />

vastuualueita ryhmiteltiin uudelleen. Muutosprosessissa<br />

muodostui vastuualue ”Kristillinen<br />

kasvatus ja missio”, jonka saivat vastuulleen<br />

pastorit Anssi Elenius ja Sanna Kiviluoto.<br />

Vastuualueen yleisenä tavoitteena on kristillisen<br />

kasvatuksen tukeminen eri-ikäisten saksansuomalaisten<br />

ja heidän läheistensä keskuudessa.<br />

Pyrimme suomenkielisen kristillisen perinteen<br />

ylläpitoon ja syventämiseen aikuisten keskuudessa<br />

sekä sen välittämiseen lapsille ja nuorille.<br />

Ajallisen rungon kasvatukselle muodostaa<br />

kirkkovuosi. Kirkollisten juhlapyhien ja niiden<br />

viettämiseen liittyvien suomalaisten traditioiden<br />

esillä pitäminen tukee kasvamista suomalaisena<br />

vieraassa maassa. Suomen kieli ja suomalainen<br />

musiikki kuuluvat olennaisena osana yhteisten<br />

juhlien viettoon.<br />

<strong>Kasvatusta</strong> koko elämä<br />

<strong>Kasvatusta</strong>voitteet ovat erilaisia eri ikäluokissa.<br />

Saksalais-suomalaisista lapsista suuri osa on<br />

mukana suomalaisten kielikoulujen toiminnassa.<br />

Suomen kielen lisäksi kouluissa opetetaan ja<br />

opitaan suomalaista kulttuuria. Uskontokasvatuksen<br />

tulisi nivoutua luontevaksi osaksi suomalaiseen<br />

kulttuuriin kasvattamista yhteisten<br />

juhlien, leirien ja vaikkapa pyhäkoulun tai uskontotuntien<br />

merkeissä. Monilla paikkakunnilla<br />

papit myös vierailevat säännöllisesti suomikouluissa.<br />

Nuorten toiminnassa keskeisellä sijalla on rippikoulu,<br />

yksi suomalaisen kirkollisen työn lippulaivoista.<br />

Saksassa on yli kahden vuosikymmenen<br />

ajan onnistuttu luomaan toimiva sovellus<br />

suomalaisesta rippikoulusta kaksikielisessä ympäristössämme.<br />

Yhteistyö suomalaisten partneriseurakuntien<br />

kanssa on ollut molempia osapuolia<br />

rikastuttavaa. Rippikoulussa tutustutaan<br />

tietenkin kristinuskon perussisältöihin ja ihmisenä<br />

elämisen haasteisiin tässä ajassa, mutta<br />

samalla saadaan myös uusia kontakteja suomalaisiin<br />

nuoriin ja nuorisokulttuuriin, johon<br />

rippikoulu tärkeänä osana liittyy. Saksasta tuleville<br />

nuorille voi olla yllätys, että Suomessa rippikoulun<br />

käyvät monet sellaisetkin, jotka eivät<br />

kuulu kirkkoon – ja tietenkin lähes kaikki kirkon<br />

jäsenet!<br />

Rippikoulun jälkeen isoskoulutus ja erilaiset<br />

tapahtumat kokoavat saksansuomalaisia nuoria<br />

yhteen pohtimaan elämää ja uskoa.<br />

Aikuisten kohdalla kasvatuksen työtavat painottuvat<br />

temaattisesti. Samat perinteiset juhlat<br />

ja äidinkielen käyttö ovat edelleen tärkeitä, mutta<br />

niiden lisäksi haluamme nostaa esiin muitakin<br />

asioita. Viime vuonna aloitettu parisuhteen<br />

tukemiseen tähtäävä Virtaa välillämme -kurssi<br />

saa jatkoa, ja sitä muokataan paremmin Saksan<br />

olosuhteisiin sopivaksi. Kaksikielisen kasvatuksen<br />

haasteita on pohdittu useilla paikkakunnilla<br />

järjestetyissä kaksikielisyystapahtumissa logopedi<br />

Heli Hornin johdolla. Lähetysasia nousee<br />

syksyllä uudelleen esiin Frankfurtin ”Gospel ja<br />

missio – hengellisen musiikin viikonloppu” -<br />

tapahtuman yhteydessä. Uutena toimintamuotona<br />

ensi vuodeksi on suunnitteilla aikuisrippikoululeiri.<br />

Kokonaisvaltaista ja toimivaa<br />

Vastuualueuudistuksen lähtökohtana on kokonaisvaltaisuus.<br />

Sen sijaan, että lokeroisimme<br />

vastuualueita ikäkausien mukaisesti, olemme<br />

pyrkineet jakoon, joka mahdollistaisi erilaisten<br />

asioiden esillä pitämisen kattavasti koko elämänkaaren<br />

ajalla. Kasvatuksen osalta pyrimme jatkuvuuteen:<br />

kristillinen kasvatus ei kuulu ainoastaan<br />

lapsille ja nuorille, vaan kuuluu olennaisena<br />

osana ihmisen jatkuvaan kasvuun. Suomalaisuus<br />

on kantava ja kaikkia ikäluokkia yhdistävä teema.<br />

Sen lisäksi pyrimme tarjoamaan erilaisille<br />

kohderyhmille heitä kiinnostavia asiakokonaisuuksia<br />

monenlaisilla työskentelytavoilla.<br />

Toinen tärkeä asia tapahtumien suunnittelussa<br />

on toimivuus. Pyrimme tarjoamaan toimiviksi<br />

ja kiinnostaviksi todettuja tapahtumia mahdollisimman<br />

laajasti eri puolilla maata, jotta matkakustannukset<br />

eivät nousisi kohtuuttomiksi.<br />

Diakonisin perustein on aina myös mahdollista<br />

anoa SKTK:lta tukea osallistumismaksuihin<br />

ja matkakuluihin. Monissa tapahtumissa pyri-<br />

| 6-7 • 2009

KRISTILLINEN KASVATUS<br />

tään perheet ottamaan huomioon sillä, että tarjolla<br />

on ohjelmaa eri-ikäisille tai ainakin ohjelmallista<br />

lastenhoitoa pienemmille.<br />

<strong>Kasvatusta</strong> tapahtuu kaikkialla, missä ihmiset<br />

elävät yhdessä. Kristillinen, kirkollinen viitekehyksemme<br />

tekee mahdolliseksi painottaa<br />

yhteisöllisyyttä, yhteisvastuullisuutta, tasa-arvoa<br />

ja hyväksyntää. Kuljemme yhdessä etsien<br />

omaa paikkaamme tässä maailmassa, tässä kahden<br />

kulttuurin jännitekentässä, johon meidät<br />

on asetettu. Kannamme toistemme taakkoja ja<br />

saamme yhdessä tulla myös Luojamme eteen<br />

kaikkien ilojemme ja murheidemme kanssa. Jakamalla<br />

kasvamme ihmisinä, tulemme enemmän<br />

siksi, miksi meidät on tarkoitettu.<br />

Sanna Kiviluoto<br />

Yhteiset juhlat ovat tärkeitä – kuva perhemessusta Münchenissä. Kuva: Mauri Lunnamo<br />

Der Arbeitsbereich ”Christliche Erziehung und<br />

Mission” will Impulse für in Deutschland lebende<br />

Finnen jeden Alters und ihre Angehörigen bieten.<br />

Verantwortlich für diese Arbeit sind Pastorin<br />

Sanna Kiviluoto und Pfarrer Anssi Elenius. Wesentliche<br />

Gesichtspunkte sind die Vermittlung von<br />

finnischen christlichen Traditionen und der Lauf<br />

des Kirchenjahres.<br />

Die Zusammenarbeit mit den Sprachschulen<br />

bietet viele Möglichkeiten, z.B. durch gemeinsame<br />

Feste und Freizeiten, die Kinder zu erreichen.<br />

Jugendliche mit finnischen Wurzeln lernen<br />

auf deutsch-finnischen Konfirmandenfreizeiten<br />

Grundlagen des christlichen Glaubens und finnische<br />

Jugendliche und ihre Kultur kennen. Für<br />

Erwachsene werden Veranstaltungen nach thematischen<br />

Schwerpunkten angeboten: Partnerschaftsseminar,<br />

Tage der Zweisprachigkeit, Seminar<br />

„Gospel und Mission“ und Konfirmandenunterricht<br />

für Erwachsene.<br />

Mit einem ganzheitlichen Ansatz sollen Menschen<br />

aller Altersgruppen angesprochen werden.<br />

Durch regionale Veranstaltungen bleiben die Reisewege<br />

erträglich. Bei vielen Veranstaltungen wird<br />

ein eigenes Programm für Kinder angeboten.<br />

Erziehung findet überall statt, wo Menschen<br />

zusammen leben. In Gemeinschaft und Verantwortung<br />

füreinander, Gleichberechtigung und<br />

gegenseitiger Annahme suchen wir zusammen<br />

unseren Platz in dieser Welt und zwischen zwei<br />

Kulturen. Mit unseren Sorgen und Freuden dürfen<br />

wir zu unserem Schöpfer kommen. Auf unserem<br />

Weg reifen wir, hin zu dem Menschen, der<br />

wir sein sollen.<br />

Deutsche Zusammenfassung:<br />

Ritva Prinz<br />

6-7 • 2009<br />

|

KRISTILLINEN KASVATUS<br />

Mikä rippikoulu?<br />

Rippikoulu on evankelis-luterilaisen kirkon<br />

kasteopetusta. Siellä pohditaan yksin ja yhdessä<br />

muiden kanssa elämään ja uskoon liittyviä<br />

asioita. Tarkoituksena on tutustua tarkemmin<br />

sen kirkon uskoon, johon sinut on kasteessa liitetty.<br />

Rippikoulu on osa kirkon jatkuvaa ja ihmisen<br />

koko eliniän kestävää kasteopetusta. Tavoitteena<br />

on, että rippikoululainen vahvistuu uskossa<br />

kolmiyhteiseen Jumalaan, kasvaa rakkaudessa<br />

lähimmäiseen ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä.<br />

Rippikoulu tarjoaa mahdollisuuden<br />

kohdata armollisen Jumalan todellisuutta.<br />

Rippikoulu on samalla myös mukavaa yhdessäoloa.<br />

Monelle jää rippikoulusta hyviä muistoja.<br />

Riparin käyminen voi innostaa lähtemään<br />

isoseksi ja jäämään mukaan seurakunnan toimintaan.<br />

Suomalaisen<br />

kirkollisen<br />

työn keskus<br />

Saksassa<br />

järjestää suomalaisen<br />

mallin mukaista rippikouluopetusta<br />

kaksikielisesti yhdessä suomalaisten partneriseurakuntien<br />

kanssa. Osa rippikouluopetuksesta<br />

toteutetaan Saksassa, kesän leirijakso ja konfirmaatio<br />

Suomessa. Rippikoulua voi halutessaan<br />

käydä myös yksityisesti papin kanssa erikseen<br />

sovittavan suunnitelman mukaisesti. Yläikärajaa<br />

rippikoulun käymiselle ei ole!<br />

Vaikka rippikouluja on monenlaisia, voidaan<br />

rippikoulu aina tiivistää kolmeen sanaan: elämä,<br />

usko ja rukous.<br />

Sanna Kiviluoto<br />

Minun riparini<br />

Nimeni on Matthias Schulz. Minä kävin jo<br />

Saksassa riparin, mutta kun minulle ehdotettiin<br />

lähteä Suomeen riparille, en miettinyt kauan;<br />

ilmoittauduin, koska tiesin, että siitä tulee<br />

tosi hauskaa.<br />

Tutustumisviikonloppu. SUPER-HAUSKAA<br />

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!<br />

Niin, eli oli tosi kivaa, laulettiin ja tanssittiin<br />

ja oli hauskoja pelejä ja esitelmiä. Tulimme kaikki<br />

tosi hyvin toimeen toistemme kanssa. Ja sitten<br />

meidän pappi näytti meille ne tehtävät, mitä<br />

meidän piti tehdä ennen leiriä. Voi vitsi! Mutta<br />

oli oikeastaan ihan kiintoisaa käydä hautausmaalla<br />

eivätkä muutkaan tehtävät olleetkaan<br />

niin pahoja.<br />

Leiri. Se oli paras viikko minun elämässäni<br />

tähän asti. Aamupäivällä opittiin kaikenlaista<br />

mielenkiintoista kristinuskosta ja elämästä. Esimerkiksi<br />

meidän piti valita, kenen kanssa me haluamme<br />

istua 5 päivää junassa; amerikkalaisen<br />

räppärin kanssa, jonka taskuista pursuaa dolla-<br />

reita vai ranskalaisen kanssa, joka puhuu vain<br />

ranskaa ja jolla on tosi kumman hajuista juustoa<br />

mukana. Tämän tavoite oli näyttää, että meillä<br />

kaikilla on ennakkoluuloja. Puhuimme myöskin<br />

rakkaudesta. Se räppäri olisi voinut olla 60<br />

vuotta vanha ja voi olla, että hän ei ole ansainnut<br />

rahojaan rehellisellä tiellä. Iltapäivällä kävimme<br />

uimassa järvessä ja saunassa ja pelasimme<br />

jalkkista. Pelasimme myöskin pingistä. Das<br />

war richtig toll. Koska me pelasimme näin paljon<br />

yhdessä, meistä tuli tosi, tosi hyvät kaverit.<br />

Oli myöskin mahtava iltaohjelma, jossa laulettin<br />

ja tanssittiin ja leikittiin leikkejä.<br />

Konfirmaatio. Vaikka se oli minun toinen, olin<br />

vähäsen jännittynyt, mutta ei siellä pidä tehdä<br />

mitään erikoista. Kävelee ja ottaa leipää ja viiniä<br />

vastaan.<br />

On tosi hauskaa olla leirillä, missä on muita<br />

saksalaissuomalaisia nuoria.<br />

Ich kann euch das nur empfehlen. Suosittelen.<br />

Matthias Schulz<br />

| 6-7 • 2009

KRISTILLINEN KASVATUS<br />

Gelungene Wertevermittlung<br />

Entscheidendes über den christlichen Glauben<br />

zu erfahren - das erwarten viele Jugendliche<br />

von ihrer Konfirmandenzeit. Zu diesem Ergebnis<br />

kommt eine Studie zur Konfirmandenarbeit<br />

in Deutschland, die die Universität Tübingen<br />

und das Comenius-Institut Münster in Kooperation<br />

mit dem Kirchenamt der Evangelischen<br />

Kirche in Deutschland (EKD) erarbeitet haben.<br />

So empfinden 60 Prozent der für die Studie befragten<br />

11.000 Konfirmandinnen und Konfirmanden<br />

im Rückblick, dass die Konfirmandenzeit<br />

ihnen wichtige Grundlagen gegeben hat, um<br />

über ihren Glauben entscheiden zu können.<br />

Die Autoren der ersten flächendeckenden empirischen<br />

Erhebung zu diesem Thema kommen<br />

zu dem Schluss, dass die gesellschaftliche Bedeutung<br />

dieser Bildungsarbeit vielfach unterschätzt<br />

wird. Die Konfirmandenarbeit fördere<br />

das ehrenamtliche Engagement und helfe Jugendlichen<br />

in der Ausbildung von Werten und<br />

von ethischer Urteilsfähigkeit. So habe die Konfirmandenzeit<br />

erheblichen Einfluss im Blick auf<br />

die Entwicklung von Persönlichkeit und sozialer<br />

Kompetenz von Jugendlichen.<br />

Weitere Informationen:<br />

www.konfirmandenarbeit.eu<br />

aus der Pressemitteilung der EKD gekürzt<br />

von Ritva Prinz<br />

Kaksikielisyysseminaari rohkaisi<br />

Lähdin mukaan kaksikielisyyspäiville suurin<br />

odotuksin, mutta myös peloin. Hirvitti ajatella,<br />

että siellä ehkä itselleni paljastuu peruuttamattomia<br />

virheitä, joita olen tehnyt lasteni kielellisessä<br />

kasvatuksessa, ja että ehkä lähtisin kotiin entistäkin<br />

epävarmempana. Tässä välissä on ehkä<br />

syytä mainita, että EN ole aina johdonmukaisesti<br />

puhunut lasteni kanssa suomea sekä että molemmilla<br />

lapsillani on ollut kielellisiä kehitysvaikeuksia,<br />

joiden syytä ei kukaan ole lopullisesti selvittänyt.<br />

Tuota syytä helposti etsin itsestäni tai<br />

juuri tuosta välillä epäloogisesta kaksikielisyydestä.<br />

Lähtemättä tässä tarkemmin erittelemään<br />

perheemme kielellistä tilannetta ja ympäristöä,<br />

mainitsen vain, että minulle ei lasteni kaksikielisyys<br />

ole koskaan ollut mikään helppo juttu, ja<br />

olen koko ajan kantanut suurta huolta erityisesti<br />

heidän saksan kielen kehityksestään.<br />

Kaksikielisyysseminaari auttoi minua hyvin<br />

paljon. Heli kertoi uusimpien tieteellisten tutkimusten<br />

tuloksista, joista minulle ainakin jäi mieleen,<br />

että aina ei metodi „yksi kieli-yksi henkilö“<br />

ole kaikkein tarkoituksenmukaisin. ”Kielen<br />

käyttö on kommunikaatiota”, sanoi Heli, ”ja joskus<br />

on lapsille hyvä huomata, että äitikin (tai isä)<br />

vaihtaa kieltä ympäristön mukaan esim. koh-<br />

teliaisuusmielessä. Mutta tämä täytyy tapahtua<br />

aina vanhemman vapaasta tahdosta, eikä ympäristön<br />

paineen alla.”<br />

Heli kehotti meitä suureen rentouteen, monipuoliseen<br />

kielenkäyttöön sekä siihen, että näkisimme<br />

kaksikielisyyden rikkautena eikä ongelmana.<br />

Myös vanhemman oman kielen hoito on<br />

tärkeää. Kiinteä suhde kotimaahan (minun tapauksessani<br />

siis Suomeen, vaikka monet muutkin<br />

maat ja kielet olivat seminaarin puheenaiheena),<br />

matkat äidin tai isän kotimaahan, sieltä<br />

hankitut videot, kirjat yms. voivat parantaa koko<br />

perheen kieltä.<br />

Heli painotti myös, ettemme saa olettaa, että<br />

lapsemme sisällä on kaksi täysin yksikielistä persoonaa.<br />

Meidän ei pitäisi verrata lapsiamme suomalaisiin<br />

tai saksalaisiin lapsiin, jotka puhuvat<br />

vain yhtä kieltä. Myöskin käsitteestä „täydellisesti<br />

kaksikielinen henkilö“ voisi pitkään keskustella,<br />

kuka voi esim. väittää olevansa omassa<br />

äidinkielessään „täydellinen“ saatikka sitten<br />

kahdessa kielessä!<br />

Suosittelen lämpimästi seuraavaan kaksikielisyysseminaariin<br />

osallistumista kaikille! Nähdään<br />

siellä!<br />

Sirpa Vouri, Frankfurt<br />

6-7 • 2009<br />

|

KRISTILLINEN KASVATUS<br />

Kristilliset arvot suunnan näyttäjiksi?<br />

Pyhäkoulu perheiden tukena<br />

Arja Pyykkönen-Betker on pitänyt pyhäkoulua<br />

Nürnbergin suomalaisessa seurakunnassa<br />

vuodesta 2003 lähtien. Hänellä on kaksi<br />

kouluikäistä lasta. Kolmas lapsi syntyy toukokuussa.<br />

Miksi pidät pyhäkoulua?<br />

Pidän valtavasti työstä lasten kanssa. Lapset ovat<br />

avoimia, rehellisiä, rakastamisen arvoisia.<br />

Mitkä asiat ovat tärkeitä pyhäkoulunopettajan<br />

työssäsi?<br />

Minusta on tärkeää miettiä, mikä ”majakka”, valo<br />

ohjaa kulkuamme lasten kasvattajina. Mihin ankkuriin<br />

olen sitonut arvoni?<br />

Vanhemmat toivovat jälkikasvulleen menestystä<br />

opinnoissa ja myöhemmin työelämässä. Onnistuneita<br />

ihmissuhteita, terveyttä, itsensä toteuttamisen<br />

mahdollisuuksia. Tavoiteltavia asioita kaikki<br />

tyynni. Joskus elämä ei kuitenkaan kulje edellämainitun<br />

kaavan mukaan. Mistä silloin ammentaa<br />

kasvattajana voimavaroja?<br />

Nykyajan vanhemmat elävät yhteiskunnassa,<br />

joka vaatii kasvattajalta paljon. Tämän maailman<br />

henki, Zeitgeist, kulminoituu kuluttamisessa,<br />

materian ihannoimisessa. Kun kulutat, olet<br />

tarpeellinen, olet olemassa. Olemmeko välittämässä<br />

vanhempina lapsillemme vain materialismin<br />

arvoja?<br />

Jos jaksamme kiinnittää katseemme Taivaalliseen<br />

Isäämme, elämän antajaan, niin voimme rakentaa<br />

lastemme kasvatuksen uudelle, kestävämmälle<br />

arvopohjalle. Hän on ikuinen arvo, sama eilen,<br />

tänään ja huomenna. Jumala loi ihmisen yhteyteensä.<br />

Jumala on meitä suuresti rakastava Isä,<br />

joka haluaa lahjoittaa meille Pojassaan Jeesuksessa<br />

elämän, joka ohjautuu ikuisista arvoista käsin.<br />

Tätä haluan lapsille pyhäkoulussa välittää.<br />

Miten lasten kanssa on parasta puhua uskosta?<br />

Lasten kanssa kommunikoiminen vaatii asettumista<br />

lasten tasolle. Lapsi ymmärtää upealla tavalla<br />

Raamatun kertomuksia. Lapsilla on synnynnäinen<br />

valmius kiinnostua hengellisistä asioista.<br />

Lapsi ottaa vastaan juuri sen, minkä hän pystyy<br />

sillä hetkellä ymmärtämään. Tärkeää on kuunnella<br />

lapsen kysymyksiä ja pyrkiä vastaamaan niihin<br />

rehellisesti. Lapselle voi sanoa, ettei aikuisena<br />

ymmärrä kaikkea, mitä Raamatussa opetetaan:<br />

tärkeintä on kuitenkin se, että Jumala ymmärtää<br />

ja toimii. Hyvään Jumalaan voi aina luottaa.<br />

Tärkeää on rauhallinen, luottamuksellinen ilmapiiri,<br />

kun uskonasioista keskustellaan. Olen havainnut<br />

hyväksi tavan ihmetellä yhdessä lapsen<br />

kanssa esimerkiksi Jumalan suuruutta, Jeesuksen<br />

ihmetekoja. Sanoman perille viemisessä ovat hyviä<br />

apukeinoja myös kuvat, piirrokset.<br />

Mitä kokemuksia sinulla on uskon välittämisestä<br />

omille lapsillesi?<br />

Olen yrittänyt välittää kuvaa rakastavasta, huolehtivasta<br />

Taivaan Isästä, joka on kiinnostunut<br />

lapsistaan ja haluaa elää lastensa arkea. Mikään<br />

asia ei ole liian pieni tai mitätön tuotavaksi Taivaan<br />

Isälle.<br />

10 | 6-7 • 2009

KRISTILLINEN KASVATUS<br />

Tärkeänä olen pitänyt Jumalan kaikkivaltiuden<br />

korostamista. Hänelle ei ole mikään asia mahdoton.<br />

Jumala pystyy muuttamaan vaikeimmatkin<br />

asiat. Olen lasteni kanssa askarrellut rukousrasian,<br />

jonne he ovat kirjoittaneet rukouspyyntöjään.<br />

Kun Jumala on vastannut, on rukouspyynnön<br />

voinut ottaa rasiasta pois. Rukouksen merkitys<br />

Jumala-suhteelle on aivan tavattoman tärkeää.<br />

”Rukous on sielun hengitystä”, on joku kristitty<br />

osuvasti todennut.<br />

Mitä neuvoja annat pyhäkoulun aloittamista<br />

suunnittelevalle? Kuinka usein pyhäkoulua<br />

pitäisi pitää?<br />

Oma suhde Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön<br />

ovat pohtimisen arvoisia asioita. Mitä Jumala,<br />

Jeesus, Pyhä Henki minulle itselleni merkitsevät?<br />

Uskonko, että Jeesuksen sovitustyö ja armo ovat<br />

minullekin tarkoitettuja? Haluanko kertoa Jeesuksesta,<br />

Pelastajasta, toivon antajasta?<br />

Tärkeänä näkisin rukouksen, jossa pyhäkoulun<br />

opettaja pyytää siunausta työlleen.<br />

Ideaalitapauksessa pyhäkoulua voisi pitää joka<br />

sunnuntai, näin syntyisi jatkuvuus. Vähempikin<br />

tietenkin riittää. Kun pyhäkoulu kokoontuu harvoin,<br />

on mietittävä pyhäkoulun teemat tarkkaan<br />

- minkä osa-alueen, asian haluan Raamatusta<br />

lapsille välittää? Itselläni tärkeä teema on ollut<br />

Jeesus, hyvä paimen.<br />

Mitä vinkkejä sinulla on vanhemmille?<br />

Tutustu Raamattuun, hämmästy Kirjojen kirjaa,<br />

jonka punaisena lankana on Jumalan valtava rakkaus<br />

ihmistä kohtaan. Jaa lukemasi lapsesi kanssa<br />

lasten Raamattua apuna käyttäen. Tutustu paikallisseurakuntaasi.<br />

Opeta rukous lapsellesi. Näillä<br />

eväillä luot kestävää perustaa lapsesi elämälle -<br />

suhdetta Pyhään, Kolmiyhteiseen Jumalaan.<br />

Kiitos, Arja! Siunausta työllesi lasten parissa!<br />

Arjaa haastatteli Ritva Prinz<br />

Rukouksia lapsille<br />

Rakas Jeesus, siunaa meitä,<br />

anna meille enkeleitä.<br />

Siivillänsä meitä peitä,<br />

älä meitä koskaan heitä. Aamen.<br />

Jeesus, yöllä varjelit,<br />

vaan nyt päättyi uni.<br />

Siunaa koulumatkani<br />

ja muutkin puuhailuni. Aamen.<br />

Tule, Jeesus, lapses luo,<br />

armos, siunaukses suo.<br />

Tue pientä horjuvaa,<br />

johda tietä oikeaa. Aamen.<br />

Ruokarukouksia<br />

Siunaa, Jeesus, ruokamme,<br />

ole aina luonamme. Aamen.<br />

Nyt silmäin alla Jeesuksen<br />

olemme tulleet yhtehen.<br />

Sä, Herra, kaikki ravitset,<br />

siis siunaa pöydän antimet. Aamen.<br />

(Virsi 472)<br />

Lisää erilaisia rukouksia: www.evl.fi<br />

> usko ja arvot > rukous > arjen rukouksia<br />

Kotien rukouskirja, Lasten Keskus Oy<br />

ISBN 951-626-934-6, Hinta 15.00 EUR<br />

ISBN 951-627-408-0, Hinta 18.50 EUR<br />

(uusittu, neliväripainos)<br />

6-7 • 2009<br />

| 11

Matkalaukku pakattuna<br />

– Lasten kanssa Suomeen, pysyvästikö?<br />

Lähdettäessä ulkomaille ei aina ole selvää,<br />

milloin paluu Suomeen on ajankohtainen vai<br />

onko tarkoitus sittenkin jäädä pysyvästi ulkomaille.<br />

Jos ulkomaankomennuksen pituus on<br />

sovittu jo lähtiessä, valmistautumisen paluuseen<br />

voi aloittaa jo hyvissä ajoin, noin 6 kk<br />

ennen muuttoa. Toisissa tapauksissa taas paluun<br />

ajankohta ei ole tiedossa ja paluumuutto<br />

voi tulla hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.<br />

Tilastokeskuksen mukaan noin 60 % Suomesta<br />

lähtijöistä palaa takaisin 10 vuoden sisällä<br />

lähdöstä.<br />

Kuulunko tänne?<br />

On sanottu, että kotiinpaluun etuna on, että<br />

palaa tuttuun maahaan, ehkäpä samaan kaupunkiin<br />

ja asuntoon, josta aikoinaan lähdettiin - tuttuun<br />

ja turvalliseen. Mutta - kotimaahaan paluuseen<br />

liittyvät ongelmat ovat yllättäneet monet<br />

palaajat. Moni on kokenut, että vaikeampaa oli<br />

palata kuin sopeutua vieraaseen kulttuuriin aikoinaan.<br />

Jopa 80 % kokee Suomeen paluun vaikeammaksi<br />

kuin muuttamisen ulkomaille. Ei ole<br />

osattu sittenkään valmistautua siihen, että kotimaa<br />

tuntuu palatessa erilaiselta, vieraalta. Kun<br />

itse on muuttunut ja kasvanut, on myös Suomessa<br />

muututtu – ympäristö, kulttuuri ja sukulaiset.<br />

Onkin haastavaa saada sulautettua yhteen uutta<br />

ja vanhaa minää.<br />

Lähtiessä on sopeuduttava uuteen kulttuuriin<br />

ja arvomaailmaan. Paluun yhteydessä on taas<br />

saman asian edessä, uuden muuttuneen minän<br />

kanssa kotimaassa. Tunne siitä, että ei tule ymmärretyksi<br />

(eikä myöskään itse ymmärrä) nousee<br />

vahvaksi.<br />

Avainlapseksi Suomeen?<br />

Ympäristö kokee usein huojentavana saada<br />

lapsenlapsensa tai sukulaislapsensa takaisin<br />

Suomeen. Sulautumisen vertaisryhmään odotetaankin<br />

onnistuvan ongelmitta. Tämä ei aina<br />

valitettavasti käy näin. Lapsi voi kokea paluunsa<br />

vaikeaksi, jäiväthän kaverit lähtömaahan ja<br />

olo on vieras Suomessa. Kielenkäyttö, sanasto,<br />

koulusysteemi ja mielenkiinnon kohteet tuntuvat<br />

oudoilta. Jos lapsi on syntynyt ulkomailla tai<br />

muuttanut sinne aivan pienenä, palaa hän uuteen<br />

maahan. Kokemukset Suomesta ovat lomalla<br />

koettuja ja monesti sijoittuneet joulun tai<br />

kesän ympärille.<br />

Arki kouluineen ja harrastuksineen ovat voineet<br />

olla hyvin toisen näköisiä ulkomailla. Monet<br />

lapset ovat eläneet ulkomailla melko suojattua<br />

elämää. Suomalaisen yhteiskunnan suhteellinen<br />

vapaus on uutta, tämän voivat kokea pelottavaksi<br />

niin pienet kuin isommatkin lapset. Lisäksi murrosikäisen<br />

kanssa kysymykseen tulee luonnollisesti<br />

myös, kuinka nopeasti he löytävät paikkansa<br />

uudessa, omassa vertaisryhmässään. Miten<br />

pukeutua, mistä puhua, miten puhua, on monelle<br />

murrosikäiselle erittäin tärkeää.<br />

Koulun valintaan vanhempien on hyvä käyttää<br />

hieman aikaa. Toisin kuin Suomessa, ulkomailla<br />

vanhemmat ovat lasten koulunkäynnissä<br />

vahvasti mukana. Kouluun ja harrastuksiin vietiin<br />

ja aktiviteetteihin osallistuttiin. Suomessa<br />

lapsen oletetaan kulkevan niin koulumatkansa<br />

kuin harrastuksiinsa julkisilla kulkuvälineillä.<br />

Lapsi ei välttämättä ole myöskään yhtä omatoiminen<br />

muissa asioissa kuin ikätoverinsa Suomessa.<br />

Tänä päivänä Suomessa on tarjolla jo<br />

monissa kaupungeissa kielipainotteisia kouluja,<br />

kansainvälisiä kouluja ja IB-kouluja. Kouluihin<br />

voi käydä tutustumassa koulun omilla verkkosivuilla.<br />

Tarvittaessa palaaville lapsille järjestetään<br />

tukiopetusta. On myös hyvä varautua siihen,<br />

että koulupäivät ovat lyhyempiä ja monen<br />

vanhemman huolen ”yksinäisistä iltapäivistä kotona”<br />

pelastavat iltapäiväkerhot, joita mm. kunta<br />

tarjoaa 1-2 -luokkalaisille.<br />

Tähän kaikkeen totutteluun tulee varata hyvin<br />

aikaa. Kulje lapsen kanssa ensimmäiset päivät,<br />

kertaa mm. liikennesäännöt. Lapsen ikävä<br />

takaisin lähtömaahan voi olla voimakasta, mutta<br />

onneksi nykyajan teknologia esim. Skypen tai<br />

Facebookin kautta helpottaa ikävää. Yhteyden<br />

ylläpitäminen on tärkeätä lapsen kannalta, tässäkin<br />

vanhempien rooli on merkittävä.<br />

Aina lähdössä<br />

Jokaisessa maassa on hyvät ja parannettavat<br />

puolensa. Kun tietää varata aikaa Suomeen pa-<br />

12 | 6-7 • 2009

luuseen ja sen herättämiin kysymyksiin ja tunteisiin,<br />

koittaa vielä jonain päivänä se ihanan<br />

aurinkoinen päivä, jolloin ratkaisu tuntuukin<br />

juuri oikealta!<br />

•<br />

•<br />

Susanna Merikanto-Timonen<br />

Paluumuuttaja vm. 2006<br />

Vinkkejä:<br />

valmistaudu paluuseen ajoissa<br />

varaudu myös henkisesti siihen, että paluu ei<br />

ole ruusuilla tanssimista<br />

anna itsellesi ja perheenjäsenillesi aikaa sopeutua<br />

muista, että et ole ensimmäistä kertaa ”uuden<br />

kulttuurin edessä”<br />

älä pety, vaikka sukulaiset ja ystävät eivät riemumielin<br />

kuuntele kokemuksiasi ulkomailta,<br />

kateuden tunne<br />

vain toinen paluumuuttaja ymmärtää tunnetilasi<br />

– tukiverkoston merkitys<br />

ole armollinen itseäsi kohtaan<br />

jokainen perheesi jäsen kokee paluun yksilöllisesti.<br />

Olkaa toistenne tukena.<br />

•<br />

•<br />

•<br />

•<br />

•<br />

•<br />

Wenn man ins Ausland zieht, muss man sich<br />

mit einer neuen Kultur auseinandersetzen. Logisch.<br />

Aber kehrt man nach Jahren in die Heimat<br />

zurück, muss man sich auch wieder neu einleben.<br />

Sogar 80 % derer, die nach Finnland zurückkehrten,<br />

fanden es schwerer sich wieder einzuleben,<br />

als ins Ausland zu ziehen, schreibt Susanna Merikanto-Timonen.<br />

Aus eigener Erfahrung empfiehlt<br />

sie, sich viel Zeit für den Prozess zu nehmen.<br />

Die Kinder haben im Ausland ein anderes Leben<br />

geführt und kennen Finnland hauptsächlich nur<br />

aus dem Urlaub. Sie müssen neue Freunde finden,<br />

sich in Schule und in der Jugendkultur orientieren.<br />

Hinzu kommt, dass das Leben in Finnland<br />

oft viel freier als in anderen Ländern ist. Für<br />

den Schritt in mehr Selbständigkeit braucht das<br />

Kind Unterstützung. Auch für die Eltern ist ratsam,<br />

sich Unterstützung zu suchen – am besten<br />

von Menschen, die in der gleichen Situation waren<br />

und die Gefühle daher nachvollziehen können.<br />

Wichtig ist, dass alle in der Familie sich gegenseitig<br />

unterstützen und einander die Zeit geben, die<br />

jeder in seinem individuellen Tempo für das Einleben<br />

braucht.<br />

Aiheesta lisää:<br />

Deutsche Zusammenfassung<br />

Ritva Prinz<br />

P. Oksi-Walter, J. Roosa, R. Viertola-<br />

Cavallari, Monikulttuurinen perhe<br />

K. Junkkari, L. Junkkari, Nykyajan<br />

paimentolaiset – työ ja koti maailmalla<br />

I. Tikka, Suomalainen lapsi maailmalla.<br />

Kolmannen kulttuurin kasvatit<br />

M. Saviaro, Expat Guide to Finland<br />

M. Saviaro, M. Helaniemi, Kun työ<br />

vie maailmalle<br />

kuva: kislev istockfoto<br />

6-7 • 2009<br />

| 13

Kättä päälle<br />

Für mehr Kinderfreundlichkeit<br />

kuva: Lisa Valder<br />

Arkkipiispa Jukka Paarma on käynnistänyt<br />

valtakunnallisen Kättä päälle -haastekampanjan<br />

lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi.<br />

Paarma aloitti kampanjan sopimalla tekevänsä erityisen<br />

lapsiystävällisen teon tai päätöksen vuonna<br />

2009. Arkkipiispa haastoi myös eduskunnan puhemies<br />

Sauli Niinistön tekemään samoin.<br />

Kättä päälle -haastekampanja liittyy YK:n Lapsen<br />

oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuoteen.<br />

Kampanjan tavoitteena on jokaisen suomalaisen<br />

lapsen kuuleminen. Lapsen oikeuksien<br />

juhlapäivään mennessä halutaan kerätä jopa miljoona<br />

Kättä päälle -sopimusta.<br />

Lapsen oikeuksien juhlapäivää vietetään 20.<br />

marraskuuta. Myös arkkipiispa Paarma ja puhemies<br />

Niinistö julkistavat tällöin omat lapsiystävälliset<br />

tekonsa. Lisäksi he ovat sopineet<br />

haastavansa juhlavuonna suomalaiset ministerit<br />

ja piispat lapsiystävällisten tekojen ja päätösten<br />

pariin.<br />

Kättä päälle -sopimus tehdään lapsen näkökulmasta.<br />

Kättä päälle -kampanja käynnistyi kirkollisten<br />

palvelujärjestöjen aloitteesta. Se on kaikille<br />

suomalaisille avoin haastekampanja, jossa aloite<br />

annetaan kasvatuksen ammattilaisille. Lapsi<br />

voi tehdä oman sopimuksensa aikuisen kanssa,<br />

mutta sopimus voi olla myös aikuisten välinen,<br />

lapsen etua ajava sopimus.<br />

”Juhlavuoden tavoitteena on kirkossa, että jokaista<br />

lasta kuullaan ja hänet nähdään. Näin lapselle<br />

voidaan luoda puitteet hyvän elämän toteutumiseksi”,<br />

kertoo hankekoordinaattori Kaisa<br />

Rantala.<br />

Kättä päälle -kampanja toteutetaan Seurakuntien<br />

Lapsityön Keskuksen, useiden kansalaisjärjestöjen<br />

sekä mainostoimisto Zeelandin yhteistyönä.<br />

Der finnische Erzbischof Jukka Paarma hat<br />

den Startschuss für eine landesweite Aktion für<br />

ein kinderfreundlicheres Finnland gegeben. Er<br />

hat eine Zusage für eine kinderfreundliche Tat<br />

oder Entscheidung im Jahr 2009 gegeben und den<br />

Parlamentspräsidenten Sauli Niinistö herausgefordert,<br />

ebenso zu tun. Die Aktion „Kättä päälle“<br />

(„Hand drauf!“) wurde vom kirchlichen Zentrum<br />

für die Arbeit mit Kindern und zahlreichen<br />

Freiwilligenorganisationen ins Leben gerufen. Sie<br />

will die vor 20 Jahren von der Vollversammlung<br />

der Vereinten Nationen verabschiedete Konvention<br />

über die Rechte des Kindes ins Blickfeld rücken.<br />

Die Kampagne soll dazu beitragen, dass<br />

jedes Kind gehört und gesehen wird, berichtet die<br />

Koordinatorin Kaisa Rantala. Bis zum Jubiläum<br />

am 20.11.2009 sollen eine Million solcher Vereinbarungen<br />

gesammelt werden – unter Entscheidungsträgern<br />

wie unter Normalbürgern.<br />

Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta lyhensi/<br />

Deutsche Zusammenfassung<br />

Ritva Prinz<br />

14 | 6-7 • 2009<br />

Turun tuomiokirkko

Pappi on kuin roskakuski<br />

?<br />

Hei Anssi,<br />

miksi meillä on pappi?<br />

„Warum haben wir einen Pfarrer?“<br />

?<br />

kysyy Jussi 4v.<br />

fragte der 4-jährige Jussi<br />

Hei Jussi!<br />

Pappi on vähän niin kuin roskakuski. Ihmiset<br />

kertovat papille asioista, jotka ovat heille raskaita<br />

ja vaikeita. Sen jälkeen heille tulee helpompi<br />

olo, koska pappi auttoi tyhjentämällä roskikset<br />

roska-autoon.<br />

Pappi on vähän niin kuin koulun opettaja, joka<br />

auttaa oppilaita kasvamaan<br />

paremmiksi ihmisiksi.<br />

Sunnuntain<br />

oppitunneilla kirkossa<br />

pappi pohtii<br />

toisten kristittyjen<br />

kanssa, miten ihmisen<br />

tulisi elää lähellä<br />

Jumalaa ja rakastaa<br />

toisia ihmisiä.<br />

Pappi on myös vähän<br />

niin kuin enkeli. Hän<br />

kertoo kaikille hyvää<br />

sanomaa Jeesuksesta,<br />

jonka Taivaan Isä lähetti<br />

maailmaan Vapahtajaksi.<br />

Siksi hän<br />

kutsuu ihmiset kirkkoon<br />

laulamaan, rukoilemaan<br />

ja ylistämään Jumalaa<br />

yhdessä enkelien<br />

kanssa.<br />

Pappi siis auttaa ihmisiä roskakuskin,<br />

opettajan ja enkelin<br />

tehtävissä – mutta ei kuitenkaan<br />

ole mikään niistä.<br />

terveisin Anssi<br />

Pfr. Anssi Elenius antwortet:<br />

Ein Pfarrer ist ein bisschen wie ein Müllmann.<br />

Menschen erzählen ihm Dinge, die für sie<br />

schwierig und bedrückend sind. Danach geht<br />

es ihnen besser, weil der Pfarrer ihnen geholfen<br />

hat, und den Müll in das Müllauto geleert hat.<br />

Der Pfarrer ist auch ein bisschen wie ein Lehrer<br />

in der Schule, der den Schülern hilft, zu besseren<br />

Menschen zu wachsen. Bei dem<br />

Unterricht in der Kirche am Sonntag<br />

überlegt er mit anderen Christen, wie<br />

wir Menschen in Gottes Nähe leben<br />

und einander lieben sollten.<br />

Der Pfarrer ist auch ein bisschen wie<br />

ein Engel. Er erzählt allen die gute<br />

Nachricht von Jesus, den der Himmlische<br />

Vater als Retter in die Welt geschickt<br />

hat. Darum lädt er die Menschen<br />

in die Kirche ein, um dort zu<br />

singen, zu beten und zusammen mit<br />

den Engeln Gott zu loben.<br />

Der Pfarrer hilft also den Menschen<br />

wie ein Müllmann, ein Lehrer oder<br />

ein Engel – aber er ist nicht wirklich<br />

einer von ihnen.<br />

Pastori Anssi Elenius vastaa tällä palstalla<br />

lasten kysymyksiin Jumalasta, Jeesuksesta<br />

ja kirkosta. Mitä sinä haluaisit tietää?<br />

Voit lähettää kysymyksesi osoitteella:<br />

<strong>Rengas</strong>@zfka.de<br />

Willst du Pfarrer Anssi auch etwas über<br />

Gott und Jesus fragen? Sende deine Frage<br />

an <strong>Rengas</strong>@zfka.de<br />

6-7 • 2009<br />

kuva: istockphoto, McIninch<br />

| 15

16 | 6-7 • 2009

SommerSehnsucht<br />

Esirukous<br />

ole esillä<br />

ole takana<br />

ja ole piilossa<br />

Ole tyynyn alla<br />

peiton kätköksissä<br />

Kummulla ja kukkulalla<br />

Ole luonani<br />

Ja ole rakkaideni luona<br />

Äidinkieli<br />

Wenn ich von der Reling<br />

die grünen Kuppeln<br />

des weissen Domes sichte,<br />

mich auf langen Schotterstrassen<br />

dem Mökki nähere,<br />

den Kiefernwald und Schilfgürtel<br />

nach der Abendmahlzeit durchforste<br />

und schliesslich den Saunaofen<br />

und Vichta bereit richte,<br />

dann gelange ich<br />

stück für stück<br />

meinem Kinderherzen folgend<br />

in meine Sommerheimat.<br />

Taija Schmidt<br />

Olen miettinyt<br />

äidinkieltäni isänkieltäni siskonkieltäni,<br />

joka on niin erilainen kuin kaikki kielet,<br />

joita täällä puhun.<br />

Olen miettinyt,<br />

että juuri tämä kieli on minun kotini,<br />

valkoiset lakanat ja koivun tuoksu,<br />

rippiristi, Isä Meidän<br />

ja se aidan taakse vilahtava sala-ajatus<br />

Tämän kielen sanat mieleni taitaa parhaiten.<br />

nimimerkki ”Mailanen”<br />

kuva: Manfred Johann<br />

6-7 • 2009<br />

| 17

Olisiko Sinunkin aika liittyä jäseneksi?<br />

Jo 80 vuotta ulkosuomalaisten etuja ajanut Suomi-Seura ry on voittoa tavoittelematon<br />

järjestö, joka toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Neuvontapalvelumme<br />

auttaa kaikissa ulkomaille muuttoon, siellä asumiseen ja Suomeen<br />

paluuseen liittyvissä kysymyksissä. Ulkosuomalaisparlamentin kautta ulkosuomalaisten<br />

asiat tulevat Suomen päättäjien tietoon ja käsittelyyn.<br />

Suomi-Seura<br />

Mariankatu 8<br />

00170 Helsinki<br />

Puh. +358-(0)9-684 1210<br />

Fax +358-(0)9-6841 2140<br />

email: info@suomi-seura.fi<br />

www.suomi-seura.fi<br />

Kaksoiskansalaisuus on jo saavutettu, mutta paljon työtä on jäljellä. Haluatko<br />

kirjeäänestysmahdollisuuden, Suomi-koulujen toiminnan kehittyvän ja suomenkielisen<br />

seniorihoidon?<br />

Jäsenyytesi on tärkeä voidaksemme jatkossakin turvata Suomi-Seuran ja<br />

ulkosuomalaisparlamentin toiminnan ja jatkaa ulkosuomalaisten edustajana.<br />

Liity sinäkin jäseneksi Suomi-Seuraan!<br />

[ ] Kyllä, haluan liittyä Suomi-Seuran jäseneksi:<br />

Nimi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Synt. aika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .<br />

Osoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .<br />

Sähköposti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .<br />

Maksan jäsenyyden vuodelle / vuosille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Jäsenmaksu 23 euroa / USD 29 kalenterivuodelta.<br />

Lisäksi seuraavat samassa osoitteessa asuvat perheenjäseneni haluavat liittyä<br />

Suomi-Seuraan.Perheenjäsenen jäsenmaksu 11 euroa / USD 14 kalenterivuodelta.<br />

Nimi / nimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .<br />

[ ] Lähettäkää minulle lasku [ ] Luottokortilla (Visa / Euro / MasterCard)<br />

Maksan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . euroa kortin nro . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . voimassaolo . . . . . . . . . . . . . . . . .<br />

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .<br />

Päivämäärä<br />

Allekirjoitus<br />

Lähetä osoitteella: SUOMI-SEURA (FINLAND SOCIETY), Mariankatu 8, FI-00170, Helsinki, Finland<br />

18 | 6-7 • 2009

kuva: Roland T. Frank<br />

Saksaan palaajat<br />

Kun lentää juhlapyhien jälkeen Finnairilla Helsingistä johonkin keskisuureen saksalaiseen kaupunkiin,<br />

on varsin hyvät mahdollisuudet törmätä tuttaviin. Palaajilla on monenlaisia tunnelmia.<br />

Muistan yhden loppiaisen lennon, jolla tutulla Erasmus-opiskelijalla oli jo valmiiksi koti-ikävä.<br />

”Kai se sitten on taas lähdettävä”, hän huokaisi Helsinki-Vantaalla. Samalla lennolla ollut, Saksassa<br />

jo useita vuosia asunut tuttavani taas iloitsi pääsevänsä vihdoin kotiin kahden viikon toisten nurkissa<br />

pyörimisen jälkeen. Palaaja voi olla palaamassa vastahakoisesti vieraaseen, palaamassa helpottuneena<br />

kotiin, tai jotakin siltä väliltä.<br />

Minulle palaaminen on ollut tähän asti jotain siltä väliltä. Alussa, kun koti oli vielä Suomessa,<br />

iloitsin tulossa olevista uusista kokemuksista, rakkaista ihmisistä ja siitä että pääsisin puhumaan<br />

taas saksaa. Kun koti sitten lopulta siirtyi Saksaan, alkoi hämmentävä vaihe, jossa välillä on kotonaan<br />

kahdessa maassa, välillä ei oikein kummassakaan. Tämä vaihe jatkuu vielä. Juuri paluulennoilla<br />

tulee mietittyä, miten sitä enää osaisi sopeutua Suomeen asumaan. Ja toisaalta Suomen-matkan<br />

jälkeen näkee Saksan taas uusin silmin, tuntee jopa vierautta, joka arjesta on jo aikaa sitten hävinnyt.<br />

Ja kuitenkin kumpikin maa on koti.<br />

Sellaistakin on sattunut, että menomatkan kanssamatkustajat ovat tulleet paluulennolla uudestaan<br />

vastaan. Viimeksi näin kävi erään äidin ja kahden pikkutytön kohdalla. Menomatkalla kuulin<br />

äidin puhuvan suomeakin, mutta perheen kielenä oli saksa. Kun palasimme, oli äidin ja tytärten<br />

keskinäinen kieli vaihtunut suomeksi. Toivottavasti heidän matkansa oli niin kielelle kuin mielelle<br />

antoisa ja kotiinpaluunsa riemullinen!<br />

Anu zu Dohna<br />

YTM, jatko-opiskelija, Stuttgart<br />

Kesäkaudella 2008 Suomessa vieraili 3,4 miljoonaa ulkomaista matkustajaa<br />

Kesäkaudella 2008 - toukokuun ja lokakuun välisenä aikana - Suomessa vieraili kaikkiaan 3,4<br />

miljoonaa ulkomaista matkustajaa, ilmenee Tilastokeskuksen ja Matkailun edistämiskeskuksen toteuttamasta<br />

rajahaastattelututkimuksesta. Tutkimusjaksolla 1.5.-31.10.2008 haastateltiin kaikkiaan<br />

21 500 ulkomaista matkustajaa Suomen vilkkaimmilla rajanylityspaikoilla.<br />

Matkustajamäärä vuonna 2008 kasvoi 5 prosenttia edellisestä kesäkaudesta. Eniten matkustajia<br />

saapui Venäjältä, josta tulleiden matkustajien määrä lisääntyi 13 prosenttia edelliskesästä.<br />

Vapaa-ajanmatkalla oli 44 prosenttia matkustajista. Neljännes ilmoitti matkan pääsyyksi työmatkan.<br />

Tuttava- tai sukulaisvierailulla oli 12 prosenttia matkustajista. Muita tai useita pääsyitä Suomeen<br />

tulolle ilmoitti viidennes matkustajista. Keskimäärin ulkomaiset matkustajat viipyivät vierailullaan<br />

Suomessa 4,6 yötä. Omassa asunnossa tai omassa mökissä yöpyminen lisääntyi 40 prosentilla edelliskesästä.<br />

Helsinki oli suosituin matkakohde, kolmannes kaikista matkustajista vieraili Helsingissä.<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

6-7 • 2009<br />

| 19

Camino<br />

So spricht der Herr: „Ich bin mit dir und will dich<br />

behüten, wo du hinziehst.“<br />

1. Mose 28,15<br />

Rückblickend kann ich feststellen: Es war ein<br />

guter Spruch. Auf meiner Pilgerreise zu Fuß auf<br />

dem Jakobsweg von Roncesvalles nach Santiago<br />

de Compostella gab es Momente, in denen mir<br />

dies bewusst wurde und gut tat.<br />

Am 22.04.2008 wurde ich aus dem Alltag gerissen<br />

und fand mich mutterseelenallein in Bilbao<br />

wieder, mit knapp 10 Kilo Habseligkeiten auf<br />

dem Rücken. In vier Wochen, denen ich nicht<br />

mehr ausweichen konnte - der Rückflug war für<br />

den 22.05. gebucht - sollte ich die Langsamkeit<br />

entdecken.<br />

Am nächsten Abend nach einer Busfahrt war<br />

das Kloster in Roncesvalles in den Pyrenäen erreicht.<br />

Der Pilgeralltag begann, für mich mit 26<br />

Etappen von durchschnittlich 29 km, mit Pilgermesse<br />

und –menue und erster unruhigen Nacht<br />

im riesigen Schlafsaal.<br />

Morgens lange vor 6 Uhr war die Nachtruhe<br />

vorbei, erste Pilger waren dann schon auf<br />

dem Weg. Warum nur? Die Herberge – ich war<br />

nur in Albergas, Klöstern oder Kirchen - sollte<br />

man bis 8 Uhr verlassen haben, Frühstück<br />

gab’s unterwegs, es sei denn, man hatte selbst<br />

vorgesorgt. Beim Passieren von Ortschaften traf<br />

ich immer wieder bekannte Gesichter und wir<br />

verweilten gemeinsam beim Cafe au Leche. Das<br />

Tagesziel wird am Nachmittag/Abend erreicht,<br />

nach Abstempeln des Pilgerpasses (= Credentiale)<br />

erhält man sein Bett, mal im großen Saal,<br />

mal im kleinen Zimmer, aber fast immer gemischt<br />

nach Geschlecht, egal ob jung oder alt.<br />

Die Versuchung nach privater Unterkunft kam<br />

nie auf.<br />

Der Rest des Tages verging mit Körperpflege,<br />

Wäsche waschen (musste auch trocknen!), einkaufen,<br />

Geselligkeit, evt. Pilgermesse. Das Pilgermenue<br />

gab es in Restaurants nebenan, aber<br />

nie vor 19 Uhr, und immer war eine Flasche Vino<br />

Tinto im Preis (ca. 8 bis 9 €) eingeschlossen.<br />

Sprache war oft ein Problem, denn man spricht<br />

fast ausnahmslos Spanisch. Um 22 Uhr ging das<br />

Licht aus.<br />

Nach erholsamer Nachtruhe wiederholte sich<br />

der Tag, nur die Landschaft, das Wetter, die Länge<br />

der Etappe änderten sich, der Weg auch, aber<br />

Weg bleibt Weg. Er ist das Ziel - einfach immer<br />

nur den gelben Pfeilen oder Muscheln folgend.<br />

20 | 6-7 • 2009

1) Gedenktafel für einen, der es nicht schaffte<br />

2) Eine Pilgerherberge am Weg<br />

3) Der Weg in den Pyrenäen<br />

Besonders in Erinnerung sind mir geblieben:<br />

• die steilen Steigungen bei 35 Grad in der Mittagszeit<br />

hinter Pamplona. Da spürte man das<br />

Herz klopfen!<br />

• das herbeigesehnte Auftauchen der Kirche am<br />

Horizont. Da gewann Kirche eine neue Bedeutung,<br />

nämlich Ende der Anstrengung, Ruhe,<br />

Schutz, Essen und Beisammensein mit netten<br />

Menschen.<br />

• die anstrengenden Pässe hinter Leon, vorbei<br />

an uralten Pilgerfriedhöfen und auch neueren<br />

Gedenkkreuzen.<br />

• das Crux de Ferro, wo Pilger mitgebrachte<br />

Lasten/Steine ablegen.<br />

• natürlich der O’Cebreiro, der höchste, kraftraubende<br />

Pass.<br />

• die den Hohlweg am Berg herabrennende<br />

Kuhherde, die an mir - an die Steinwand gepresst<br />

- vorbeischlitterte. Aber ich war behütet<br />

und durfte weiterziehen.<br />

Ich war nie wirklich alleine, traf immer jemanden,<br />

mit dem ich ein Stück des Weges gehen<br />

und sprechen, zusammensitzen oder zu Abend<br />

essen konnte.<br />

Ich traf Menschen aus meiner Heimat, aus<br />

Finnland und Rest-Skandinavien, Rest-Europa,<br />

Australien, Neuseeland, Korea, Brasilien und<br />

Nordamerika. Manche(n) würde ich gern mal<br />

wiedertreffen.<br />

Natürlich war das Wetter auf den letzten 200<br />

km in Galizien wie in Irland, die irischen Pilger<br />

fühlten sich wie zu Hause. In Santiago, wo ich<br />

am 19.05. nachmittags mein Ziel erreichte, war<br />

dann herrliches Wetter.<br />

Wie alle Pilger besuchte ich die Pilgermesse<br />

in der gewaltigen Kathedrale und die Statue des<br />

Heiligen Jakobs. Im Büro neben der Kathedrale<br />

gab es die „Compostela“, die seit dem 13. Jahrhundert<br />

ausgegebene Urkunde. Die schönsten<br />

Momente der verbleibenden drei Tage in<br />

der lebendigen, schönen Altstadt waren plötzliche<br />

Wiedersehen mit Pilgern, die während des<br />

Weges “abhanden“ gekommen waren, und davon<br />

gab es viele.<br />

Die Motive jedes einzelnen auf dem Camino<br />

waren sicher sehr unterschiedlich, vielleicht<br />

• Dankbarkeit<br />

• Einlösung von Versprechen<br />

• Problemlösungsversuche<br />

• Flucht aus dem Alltag<br />

• Versuch der Selbstfindung oder einfach nur<br />

• Lebensfreude, Freude an der Bewegung<br />

• oder sonst was<br />

Soweit ich es bemerkte, waren alle auf dem<br />

Weg frei, offen und fühlten sich wohl, oft wohler<br />

als im Alltag.<br />

Ob ich noch einmal der gleichen machen<br />

könnte? Auch wenn ich mich auf den endlos langen<br />

750 km zwischendurch mal gefragt habe, ob<br />

ich eigentlich ganz klar im Kopf gewesen war, ist<br />

die Antwort :“JA“<br />

Man sagt, das Klingen der Glocken der Kathedrale<br />

von Santiago bleibt lange im Ohr und<br />

wirkt irgendwie nach; wenn es allmählich nachlässt,<br />

wächst der Wunsch wieder zu gehen.<br />

So wünsche ich euch allen, die ihr euch auch<br />

dazu hinreißen lasst „Buen Camino“. Auch für<br />

euer restliches Leben.<br />

Text und Fotos: Günter Eckhoff<br />

6-7 • 2009<br />

| 21

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA<br />

12 Eintopfesser wieder unterwegs!<br />

Diesmal am 18. April 2009 in der Domstadt Köln gesichtet<br />

Latrinengerüchte - Römischer Abwasserkanal, Foto: Albrecht Winkler<br />

22 | 6-7 • 2009<br />

10.15 Uhr: Köln, das neue Domfenster von<br />

Gerhard Richter – Betrachtung durch die Eintopfbrille<br />

ruft unterschiedlichste Reaktionen und Bewertungen<br />

hervor – aber beeindruckt, wie auch<br />

immer!<br />

11.00 Uhr: Eintopfesser dringen ins Zentrum<br />

römischer Machtansprüche vor, in die Ruinen<br />

des Praetorium, Amtssitz des Statthalters<br />

in Köln der Hauptstadt der römischen Provinz<br />

Niedergermanien, und seinen Abwasserkanal -<br />

alt, schön, interessant, feucht!<br />

12.00 Uhr: Eintopfesser auf dem Weg zum<br />

Quell reinigenden Wassers – Abstieg in die<br />

mittelalterliche Mikwe, ein jüdisches Reinigungsbad<br />

aus dem 9. Jahrhundert n. Chr.<br />

12.30 Uhr: Freibier hebt die Stimmung in der<br />

Pfaffen-Brauerei!<br />

Stärkung der Eintopfesser mit Hilfe landesüblicher<br />

Nahrung, z. B. Kölsch und „Himmel un<br />

Ääd“ oder kulinarischen Spitzenmenüs wie z. B.<br />

Mineralwasser und Spargelcremesuppe mit Sahnehäubchen<br />

aus der Sahne-<br />

Sprühflasche. Dumm ist es<br />

beim Köbes Kabbeseintopf<br />

bestellen zu wollen.<br />

14.00 Uhr: Erneuter Kulturschock<br />

der Eintopfesser<br />

auf Grund der Besichtigung<br />

des Kunstmuseums des Erzbistums<br />

Köln – „Kolumba“<br />

- einem extravaganten, edlen<br />

Museumsneubau mit<br />

verwirrender Ausstellung,<br />

im Gesamturteil als zu „extraordinaire“<br />

für Eintopfesser<br />

befunden.<br />

15.30 Uhr: Endlich wieder<br />

auf sicherem Gelände:<br />

Die Eintopfgruppe! - Diesmal<br />

im Kölschen Kaffeehaus,<br />

einem Selbstbedienungsladen<br />

mit gehobenem<br />

McDonald´s–Charme, aufgepeppt<br />

durch Plastik-Kronleuchter und leichten<br />

Anklängen an Gelsenkirchener Barock.<br />

18.00 Uhr: Glückliche Heimkehr ins Ruhrgebiet,<br />

der Heimat von Currywurst mit Pommes<br />

rot-weiß, Grünkohl und dicken Bohnen.<br />

Guten Appetit!<br />

Allen Eintopfessern, Fleischfressern und Körnerfreunden,<br />

aber auch den weiteren Freundinnen<br />

und Freunden in den finnischen Gemeinden,<br />

die sich zur Ernährung anderer Nahrung<br />

bedienen, wünsche ich einen schönen, gesegneten,<br />

erholsamen Sommer und bin bis zur nächsten<br />

Eintopfsaison, deren Eröffnung am 12. September<br />

2009, 11.30 Uhr, mit einem deftigen<br />

Eintopf nach Hausmannsart in der Klinikstraße<br />

20, Gemeindehaus der Lutherkirchengemeinde,<br />

Bochum, zu erwarten ist.<br />

Euer Eintopfkoch Albrecht,<br />

dann Lehrling im 3. Lehrjahr

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA<br />

Pimeässä valossa<br />

Maria Juvan öljymaalauksia Berliinin Suomi-keskuksessa 2.4.-30.4.2009<br />

Valo, liike, ele, olemus. Tunnelmat, havainnot,<br />

vaikutelmat, jotka taiteilija Maria Juva<br />

(1957) siirtää kankaalle, näyttäytyvät hänen<br />

suurikokoisissa töissään usein kuin imaginaarinen<br />

pyyhkäys...<br />

Vaaleat, tummat, kirkkaat tai himmeät värit<br />

toistensa vastakohtina, ohuet maalikerrokset,<br />

vain muutama pehmeästi käsitelty elementti<br />

kuvassa, joko aivan tumma tai aivan vaalea,<br />

kirkas kuvatausta, ovat tämän näyttelyn ominaisuuksia.<br />

Ihminen, tyttö- tai naishahmot ovat Maria Juvan<br />

keskeistä kuvastoa. Nämä muutamat hahmot<br />

eivät koskaan esiinny missään tunnistettavassa<br />

tilassa, emmekä tiedä, mikä vuodenaika, mikä<br />

vuorokauden aika, mikä valonlähde antaa näille<br />

kuville niiden merkillisen tunnelman.<br />

Imatralla syntynyt, Helsingissä jo 20 vuotta<br />

asuva Maria Juva on antanut näyttelylleen<br />

moniselitteisen, paradoksaalisen nimen „Pimeässä<br />

valossa“, ja sen teemana voisi olla sanaleikki<br />

„Moninaisuus, moni-naisuus“. Maria Juvan<br />

kertomuksilla on subjektiivinen lähtökohta; kertomuksissaan<br />

hän käsittelee omia kokemuksiaan<br />

naisena sekä kokemuksiaan naisellisuudesta.<br />

Mutta taiteilijan yksilölliseen minäkuvaan yhdistyy<br />

„kaikkien naisten tie“, kuten hän ajattelee, ja<br />

se tie ei hänen mukaansa ole riippuvainen „naisen<br />

ideaalityypistä” (esim. kauneudesta, hoikkuudesta).<br />

Maria Juva pohtii taiteellisessa työssään<br />

henkilökohtaista identiteettiään tyttönä ja<br />

naisena, mutta myöntää, että „naisen OLEMI-<br />

NEN on määrittämätön“.<br />

Toisena teemana Maria Juva nimeää „inhimillisiä<br />

tunteita“, joita taiteilija haluaa tuoda esiin ja<br />

näyttää ihmishahmojen kautta maalauksissaan:<br />

olennaisia, tärkeimpiä „elämän huippukohtia“,<br />

kuten vapautumista, vapautta, kypsymistä aikuiseksi,<br />

raskautta, vanhenemista, olotiloja, jotka<br />

ovat yleisiä kaikille ihmisille.<br />

Hänen kuvastoonsa tulivat aluksi vaatteet eri<br />

kulttuureista, juhlapuvut, mekko naisen symbolina.<br />

Unelmathan ilmenevät usein juuri puvuissa.<br />

Vähitellen Juva liittää maalauksiinsa „yleisen<br />

näkökulman“ aiheenaan ja kysyy: “Miten ihminen<br />

pärjää tunteidensa kanssa?” Samalla hän vakuuttaa,<br />

ettei „ihminen tiedä tunteitaan, ei osaa<br />

nimetä niitä“.<br />

Maria Juvalle maalaaminen on tapa ajatella,<br />

eikä hänen värinkäyttönsä tai tapansa käsitellä<br />

aiheitaan siten ole satunnainen tyylivalinta,<br />

vaan tarkoituksellisia keinoja tunteiden ja tunnelmien<br />

kuljetukseen kuvatilaan. Hän ei kuitenkaan<br />

kuormita väriä abstrakteilla arvoilla, vaan<br />

käyttää sitä tunneperäisesti. Väri ei siis ole symboli<br />

hänen maalauksissaan. Väri on Maria Juvalle<br />

„muodon lähtökohta“; ilman muotoa, figuria,<br />

Juva „ei pystyisi maalaamaan“, kuten hän<br />

vakuuttaa.<br />

Nämä aiheet ja figurit hän sitten lataa merkityksillä<br />

- sekä myös tunnelmilla.<br />

Hänen kuviensa synnyttämät assosiaatiot ovat<br />

– enimmäkseen - miellyttäviä ja maalauksien<br />

käsittely on kaunista. Joskus tunnelma on hauras,<br />

tavoittamaton, salaperäinen. Taiteilija kaivaa<br />

esiin unelmiamme ja toiveitamme; hänen<br />

kuvansa pysyvät fragmentaarisina ja niin katsoja<br />

saa liittää niihin omia „rakennuselementtejään“,<br />

saa ajatella kertomusta eteenpäin.<br />

Hellevi Rebmann, Berliini<br />

Kuva: Mikael Merenmies<br />

6-7 • 2009<br />

| 23

leikattua<br />

Suomen lehdistä<br />

Kirkolliskokous keskusteli lasten oikeuksista kirkossa<br />

Kirkolliskokouksessa keskusteltiin lasten asemasta ja lapsivaikutusten arvioinnista keskiviikkona<br />

6.5.2009. Pastori Hans Tuominen Vantaalta perusteli aloitetta sekä Uuden testamentin sanoilla<br />

”Sallikaa lasten tulla minun tyköni” että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuoden<br />

aloitteilla. Kirkossa on meneillään Kättä päälle -kampanja, jossa lapsen kanssa voi tehdä sopimuksen<br />

ja lapsiystävällisen teon.<br />

Lapsivaikutusten arvioinnin avulla voidaan luoda esimerkiksi lapsiystävällisempiä rakennuksia ja<br />

huomioida toiminnassa lasten näkökulma.<br />

Kirjailija Anna-Mari Kaskinen, yksi aloitteen allekirjoittajista, muistutti, että lapsen huomioon ottaminen<br />

kirkossa ei välttämättä merkitse suuria taloudellisia uhrauksia vaan uutta asennoitumista.<br />

”Lapsi tulee ottaa huomioon, kun suunnitellaan jumalanpalveluselämää ja toimintaa tai kun rakennetaan<br />

toimitiloja tai korjataan vanhoja.”<br />

Aloite innoitti edustajat laajaan keskusteluun. Kirkolliskokous lähetti asian yleisvaliokuntaan.<br />

Nuorille oma kirkolliskokous<br />

Kirkolliskokous kävi myös lähetekeskustelun edustaja-aloitteesta, jonka mukaan nuorten osallisuutta<br />

kirkossa tulisi vahvistaa.<br />

Tutkija Signe Jauhiainen Jyväskylästä esitti, että kirkko selvittäisi, kuinka se voisi vahvistaa nuorten<br />

osallisuutta kirkossa. Jauhiainen esitti muun muassa, että nuorille perustettaisiin oma kirkolliskokous<br />

ja nuorten kokous voisi tehdä aloitteita kirkolliskokoukselle. Lähetekeskustelussa aloite<br />

sai vahvan kannatuksen ja se lähetettiin yleisvaliokuntaan.<br />

(KT 06.05.2009)<br />

Rippikoulu – yhteiskunnan viimeinen yhteisöllinen kasvatuskenttä<br />

Luterilaisen kirkon isostoiminta nuorten vapaaehtoistoimintana on ollut koko 2000-luvun menestystarina.<br />

Isoskoulutuksen ja -toiminnan osallistujien määrä on kuluvalla vuosituhannella tasaisesti kasvanut<br />

ja vakiintunut kahden viime vuoden aikana. Vaikka nuoret ovat varsin koulutuskriittisiä 16–18-vuoden<br />

iässä, heistä huomattava määrä haluaa toimia vapaaehtoisena toisten nuorten hyväksi. Vuoden 2008<br />

tilastojen mukaan 26 434 nuorta osallistui seurakuntien isoskoulutukseen. Isosina toimineita oli 18 197.<br />

Rippikouluissa aikuinen tarvitaan luomaan toiminnan olosuhteet ja antamaan rajat, isosille annetaan<br />

sopivankokoista ja aitoa vastuuta. Heidän mielipiteitään kuunnellaan, mutta päätökset ja vastuun<br />

kantavat aikuiset työntekijät.<br />

Rippikoulu on olennainen osa nuorten kulttuuria, josta nuoret tunnistavat oman tapansa elää ja toimia.<br />

Rippikoulu on yhteisöllinen toimintamuoto, joka perustuu hyvin pitkälti vertaisoppimiseen.<br />

”Rippikoulu on yhteiskunnan viimeinen yhteisöllinen kasvatusfoorumi”, väittää Kirkkohallituksen seurakuntakasvatussihteeri<br />

Jarmo Kokkonen. ”Yhteisöllisyys on yleisesti ohentunut kouluissa ja perheissä.<br />

Nuorilla on yhä vähemmän toimivia yhteisöjä, ja tässä muodossa rippikoulu toiminnallisena ympäristönä<br />

vain korostuu. Toisaalta yhteisöllisyys on siirtynyt verkkoon, mutta se ei yksin riitä”, sanoo Kokkonen.<br />

Rippikoulusta puuttuvat tarkoituksella kilpailutus ja suorittaminen, ulkonäkökeskeisyys<br />

ja pärjääminen mediayhteiskunnassa. Rippikoulussa nuoren on helppo olla oma itsensä.<br />

Vuonna 2008 rippikoulun käyneitä oli 57 626 eli 15-vuotiaiden ikäryhmästä 87,6 prosenttia.<br />

(KT 24.04.2009)<br />

24 | 6-7 • 2009<br />

Kirkon tiedotuskeskuksen uutisista poimi Ritva Prinz

NUORET<br />

Luonnontiedettä, Luojaa ja laulutusta<br />

ISOb Berliinissä 24.-26.04.2009<br />

Niin kuin ISOa:ssa, kaikki tulevan kesän isoset<br />

(ja kaikki, jotka isoseksi pyrkivät) saapuivat<br />

perjantai- tai lauantaiaamuun mennessä Berliinin<br />

Suomi-keskukseen. Ensin kaikki tervehtivät<br />

toisiansa ja tutustuttiin uusiin kasvoihin. Iltapalan<br />

jälkeen leikittiin yhteisleikkejä, että voitiin<br />

tutustua toisiinsa paremmin. Illan suussa<br />

kuitenkin matka jatkui ”Sun-Flower” -nimiseen<br />

hostelliin, johon piti ajaa kahdella metrolla. Kun<br />

kaikki olivat vieneet tavarat huoneisiin, kiersimme<br />

vielä katselemassa toistemme huoneita, jotka<br />

olivat eri kerroksissa. Keskiyön aikaan sitten<br />

sammuivat meidän valot.<br />

Aamulla syötiin aamupala ja sen jälkeen ajettiin<br />

hartautta varten Suomi-keskukseen. Kun<br />

hartaus oli pidetty, koulutus, ”laulutus” ja ryhmätyöt<br />

alkoivat. Meiltä kysyttiin erilaisia kysymyksiä,<br />

kuten esim. ”mikä on maailma”, ”miksi ihmiset<br />

uskovat Jumalaan tai miksi ei” ja siitä sitten<br />

riitti puhumista. Kun kaikki ryhmät olivat esittäneet<br />

työnsä, meille kerrottiin päivän ohjelma.<br />

Koska päivällisen aika koitti, meidät haettiin<br />

syömään, mutta heti ruuan jälkeen matka jatkui<br />

ison Berliinin läpi ”Naturkunde”-museoon.<br />

Siellä meille annettiin tehtäväksi keksiä noin viiden<br />

hengen ryhmissä kysymys luonnon ja Luojan<br />

välisestä suhteesta. Tunnin jälkeen me kaikki<br />

tapasimme yhdessä museon huoneessa, jossa<br />

me esitimme valmistamamme kysymykset ja<br />

Ulkosuomalaisten nuorten aikuisten<br />

tapaaminen Espoossa 14.–17.08.2009<br />

Pohditaan yhdessä kulttuurin ja kielen<br />

vaikutuksia identiteettiin, sekä opitaan<br />

enemmän monikulttuurisista perheistä.<br />

Unohtamatta tietenkään nauttia suomalaisesta<br />

kesästä Velskolan leirikeskuksessa.<br />

Osallistumismaksu 75€.<br />

Lisätietoja ja ilmoittautuminen (10.6. mennessä)<br />

veera.jokirinne@gmail.com.<br />

Lisätietoja myös netissä nuorten sivuilla<br />

www.rengas.de<br />

Iloisia tulevia isosia matkalla Berliinin metrossa.<br />

Kuva: Anssi Elenius<br />

sitten saimme ohjaajilta vastaukset. Tämän jälkeen<br />

meille annettiin pieni yllätys, nimittäin,<br />

että me saisimme kävellä ryhmittäin Berliinissä.<br />

Yksi ryhmä löysi Audrey Hepburn -näyttelyyn<br />

ja Alexanderplatzille, toisetkin tuntuivat tyytyväisiltä<br />

kierroksiinsa. Kun me viimein saavuimme<br />

takaisin tapaamispaikalle, palasimme Suomi-keskukseen.<br />

Jokainen ryhmä valmisti oman iltaohjelman,<br />

johon piti kuulua yksi sketsi, laulu ja leikki. Kun<br />

kaikki olivat esittäneet iltaohjelmansa, syötiin iltapalaa<br />

ja pidettiin iltahartaus. Hostelliin palasimme<br />

jotkut reippaina ja toiset väsyneinä. Vielä<br />

jaksettiin kuitenkin ”juhlia” iltaa, toiset pitempään<br />

kuin toiset.<br />

Aamiaisen jälkeen siirryttiin matkatavaroiden<br />

kera aamuhartauteen Suomi-keskukseen.<br />

Kun hartaus oli pidetty, laulettiin viimeisen kerran,<br />

ennen kuin ensimmäiset lähtivät koneelle<br />

tai junalle. Pitkän halauksen jälkeen loppuporukka<br />

meni syömään ja sen jälkeen kaikki lähtivät<br />

yhdessä pääjuna-aseman suuntaan, missä<br />

halattiin viimeisen kerran ja ajateltiin seuraavaa<br />

ihanaa, yhteistä tapaamista. Päivät vierähtivät<br />

niin nopeasti.<br />

Linda Mahr, Kira Steenblock<br />

6-7 • 2009<br />

| 25

KIELIKOULU<br />

Hyvä kielikouluväki!<br />

Nyt on saatu nauttia jo monta viikkoa melkeinpä kesäisistä ilmoista.<br />

Lähtiessäni 18.4. Helsingin lentokentältä nollakelissä ja pienen lumisateen säestämänä takaisin kotiin<br />

pääsiäismatkalaisten kanssa, oli täällä Pohjois-Saksassa aurinkoinen ja kesäinen sää! Jo lentokoneesta<br />

näkyivät laskeutuessamme Hampuriin vihreät ja vaaleanpunaiset puut.<br />

Ensimmäinen pääsiäismatka, jolla olin itse mukana kokeneen konkarin Tuija Kapasen kanssa, sujui<br />

pääpiirteittäin oikein hyvin. Meillä oli mukavia koululaisia mukana matkalla, ja retket olivat sekä<br />

mielenkiintoisia että hauskoja. Tarkemman kuvauksen voitte lukea konkari-matkalaisen Juho Mengesin<br />

kirjoittamana tällä sivulla.<br />

Hyvää juhannusta ja iloista kouluvuoden loppua kaikille<br />

toivottaa Päivi Nurmi-Steinke<br />

Pääsiäismatka 2009<br />

Kaikki pääsiäismatkalaiset saapuivat 4.4. Helsinkiin.<br />

Joka puolelta Saksaa tuli osallistujia. Lentokentällä<br />

meidät otti ensin vastaan Tuija, joka<br />

johti pääsiäismatkaa jo yhdeksättä kertaa. Sen<br />

jälkeen vietettiin viikonloppu isäntäperheiden<br />

luona ja maanantaina oli ensimmäinen koulupäivämme.<br />

Illalla oli kuten aina infotilaisuus, jossa<br />

meille kerrottiin, mitä me tehdään Helsingissä<br />

ja miten me päästään kulkemaan. Myös tapaamispaikka<br />

sovittiin silloin: „Tapaamme rautatieasemalla<br />

Sokoksen puoleisella ovella!“ Samalla<br />

annettiin isäntäperheiden lapsille kiitokseksi elokuvalippu<br />

ja huomautettiin heille, että suomalaiset<br />

voivat tulla Saksaan meidän perheisiimme<br />

vastavierailulle. Kun tilaisuus oli loppunut, kaikki<br />

lähtivät kotiin päin, mutta sitä ennen tehtiin<br />

jo ensimmäisiä suunnitteluja, missä voisi käydä<br />

shoppailemassa.<br />

Koko porukka suomalaisten isäntäperheen lasten kanssa Luonnontieteellisen museon edessä<br />

26 | 6-7 • 2009

KIELIKOULU<br />

Tiistaina oli puolelle ryhmästä normaali koulupäivä,<br />

ja toinen puoli kävi Annantalossa tekemässä<br />

käsinukkeja. Keskiviikkona kävimme<br />

Luonnontieteellisessä museossa, missä me nähtiin<br />

eläinten luurankoja yms. Eniten meille jäi<br />

mieleen vasikka, jolla on kaksi päätä. Samalla<br />

tuli ilmoitus yhdeltä meidän koululaiselta, että<br />

isäntäperhe ei ole hänen makuunsa, kun ei pääse<br />

liikkumaan ilman perheen nuorta kaupungilla.<br />

Torstaina oli ensimmäisen viikon viimeinen<br />

koulupäivä, koska vihdoinkin alkoi pääsiäisloma,<br />

ja isäntäperheet sai olla „rauhassa“ meidän<br />

porukalta.<br />

Tiistaina pääsiäisen jälkeen alkoi taas koulu. Tällä<br />

kertaa toinen puoli ryhmästä meni Annantaloon<br />

ja teki nukkeja. Komeita tuloksia syntyi.<br />

Keskiviikkona käytiin Kansallisteatterissa,<br />

missä meille kerrottiin, miten kaikki toimii lavan<br />

takana: miten rakennetaan lavasteita, miten<br />

vaatteet valmistellaan yms. Isoa salia emme<br />

päässeet katsomaan, kun torstaina piti olla jokin<br />

iso tilaisuus siinä salissa. Sen jälkeen kaikki pääsi<br />

katsomaan toistensa nukkeja ja niitten avulla<br />

näyteltiin kohtaus Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen<br />

tarinasta.<br />

Torstaina oli kaikkien odottama Fazer-keikka.<br />

Fazerin tehtaalla opas kertoi meille Fazerin historiasta,<br />

näytti Kalle-videon ja sen jälkeen meidät<br />

opastettiin kahden oppaan avulla Fazerin<br />

suklaapolun läpi, missä meille kerrottiin, miten<br />

suklaata tuotetaan. Sen jälkeen alkoi maistaminen<br />

ja hymy tuli naamoihin. Sen jälkeen oli vielä<br />

pitkään odoteltu Fazerin myymälä viimeisenä<br />

pisteenä, missä jotkut osti viidellä eurolla ja<br />

toiset viidelläkymmenellä eurolla. Tämä oli viimeinen<br />

ryhmämme yhteinen retki. Perjantaina<br />

kaikki olivat viimeisen päivän koulussa ja lähtivät<br />

lauantaina taas kohti Saksaa.<br />

Yksi poika halusi jäädä Suomeen, kun hän tykkäsi<br />

olla niin paljon Suomessa, mutta toiset sanoivat:<br />

„Tää on liian helppoa. Määhän voisin<br />

käydä Saksassa Hauptschulea!“<br />

Juho Menges 16 v., Kiel<br />

Kuvat: Päivi Nurmi-Steinke<br />

1) Luonnonmateriaaleista itse tehtyjä käsinukkeja Annantalossa<br />

2) Nuken tekoa suomalais-saksalaisena yhteistyönä<br />

6-7 • 2009<br />

| 27

kirkolliset toimitukset<br />

kaste<br />

Matti Jonas Völkl<br />

synt. 13.10.2008, München<br />

kast. 05.04.2009, München<br />

Eemil Noah Leitto<br />

synt. 09.02.2009, Hampuri<br />

kast. 05.04.2009, Hampurin<br />

merimieskirkkko<br />

Alea Naja Fanny Aleksandra Bode<br />

synt. 26.06.1998, Hampuri<br />

kast. 12.04.2009, Hampurin<br />

merimieskirkko<br />

Iida Pauliina Hanna Talulah Bode<br />

synt. 10.06.2008, Hampuri<br />

kast. 12.04.2009, Hampurin<br />

merimieskirkko<br />

Fritz Johann Samuel Schotten<br />

synt. 20.01.2009, Düsseldorf<br />

kast. 26.04.2009, Düsseldorf<br />

Erkki Otto Heinrich Herde<br />

synt. 04.11.2008, Berliini<br />

kast. 02.05.2009, Hittbergen<br />

Matti Mikael Eloranta<br />

synt. 14.03.2009, Hampuri<br />

kast. 03.05.2009, Hampurin<br />

merimieskirkko<br />

Avioliittoon vihitty/Avioliiton kirkollinen siunaaminen<br />

Jouni Antero Halleen<br />

Liisa Satu Annikki Korhonen<br />

07.04.2009 München,<br />

Dankeskirche<br />

Raimo Bernd Piper<br />

Anna Hummel<br />

18.04.2009 Meitingen,<br />

St. Johannes<br />

Palveleva puhelin ja Palveleva netti, kirkkojen ylläpitämät sielunhoitopäivystykset tarjoavat<br />

luottamuksellista keskustelua. Numeroissa päivystävät ovat koulutettuja vapaaehtoisia tai seurakuntien<br />

työntekijöitä. Päivystäjät ovat sitoutuneet vaitiolovelvollisuuteen. Palvelevassa puhelimessa<br />

käytetään vain puhelinlaitteita, joissa ei voi tunnistaa soittajan puhelinnumeroa.<br />

Saksalaisen palvelevan puhelimen (Telefonseelsorge, 24h) numerot ovat 0800-1110111<br />

ja 0800-1110222<br />

suomalaisen +358 1019-0071 (suomenkielinen, su-to klo 18-01, pe-la klo 18-03)<br />

sekä +358 1019-0072 (ruotsinkielinen, joka ilta klo 20-24).<br />

Suomalaisen Palvelevan netin saavuttaa osoitteesta www.verkkoauttaminen.fi<br />

ja saksalaisen www.telefonseelsorge.de.<br />

RENKAAN AIKATAULUT:<br />

<strong>Rengas</strong> 8-9/2009 ilmestyy KV 31<br />

elo- ja syyskuun tapahtumatiedot<br />

artikkelit: 1.7. / srk-sivut: 1.7.<br />

<strong>Rengas</strong> 10/2009 ilmestyy KV 40:<br />

lokakuun tapahtumatiedot<br />

artikkelit: 1.9. / srk-sivut: 1.9.<br />

28 | 6-7 • 2009

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!